Atlantin Valtameri St. Felicity
Kello 14.00
Kolmikko nousi täsmällisesti ylös ja he pukeutuivat kevyisiin treeniasuihin. He lähtivät harjoitussaliin eri aikoihin ja olivat illan koitosta varten valmiit harjoittelemaan sietokykynsä yli. Onneksi kaikki tutut, mukaan lukien F.A.T.E:a ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Muu porukka oli tällä hetkellä varmasti esikarsinnoissa.
Kolmikolla oli selvä treenaus ohjelma mielessään. Ensin venyteltäisiin, sitten harjoitettaisiin lihaksia ja sen jälkeen nopeutta ja lopulta taas venyteltäisiin. Neljältä heillä olikin jo kiljuva nälkä ja koska kuntoilu aiheutti lievää hikoilua, kolmikko kävi suihkussa laittaen taisteluasut päälleen. Feenix otti laukustaan pienen punaista nestettä sisältävän lääkekapselin ja laittoi sen varovaisesti hiuksissa olleen soljen sisään. Shiva työnsi lapun Talimin oven alta, jossa luki: ”Symmetrinen tie on houkkia varten.” Mitä lause tarkoitti. Shiva oli laittanut egyptiläisen naisen tavoin silkkisen hunnun kasvojensa ympäri. Hän halusi esittää roolinsa mahdollisimman hyvin ja se peittäisi myös ällötys ilmeen, kun hän joutuisi taistella Heyechia vastaan. Enkelit etenivät mahat muristen ravintolavaunuun.
”Täällä tuoksuu grillikylki!” Huudahtivat Shiva ja Feenix saman aikaisesti astuttuaan saliin ja he juoksivat seisovan pöydän luo lappaen salaattia ja kylkiä lautaselleen.
”Rauhoittukaa! Ihan kuin ette olisi ruokaa ennen näh... Tuoksuuko täällä kanankoivet!” Talim sanoi haistellen ilmaa ja itsekin ryntäsi täyttämään lautastaan.
Naiset menivät kukin omiin pöytiinsä ja söivät maltillisesti lautasensa tyhjiksi. Kello liikkui tuskallisen nopeasti kohti taisteluita ja perhoset kiersivät vatsassa jännityksestä. Talim vilkuili hermostuneena seinällä tikittävään kelloon ja, kun se oli kymmentä vaille kuusi Talim nousi suoristaen asuaan ja käveli ovelle. Shiva ja Feenix vilkaisivat toisiaan ja lähtivät peräjälkeen alakannelle ja juuri tänä päivänä avatulle taistelupaikalle. Talimin kävellessä salia kohti kuului kulman takaa kiroilua. Hän painautui heti seinää vasten ja kuunteli korvat höröllään vuoropuhelua. Miehet eivät puhuneet kovin kovaäänisesti, mutta Talimin harjaantunut kuulo tunnisti toisen puhuja Mizuyaksi.
”Jos se pitää paikkansa, niin minun täytyy tarkistaa asia koneeltani. Suunnitelman toteutus on tärkeintä ja siihen eivät sovi häiriötekijät. Otteluiden jälkeen menen huoneeseeni. Kukaan ei koske poikaani. Minä hoitelen hänet. Tule yhdeltätoista kuulemaan käskyni.”
”Kyllä, sir!”
Talim vilkaisi nopeasti nähdäkseen toisen puhujan ja hänen johtopäätöksensä varmistui. Mizuya puhui yhden turvamiehensä kanssa. Vuoropuhelun päätyttyä Mizuya lähti salia kohti ja käskyläinen kumarsi ja juoksi Talimin ohi näkemättä tätä.
-Tietokone Mizuyan huoneessa. En minä kyllä huomannut sitä. Onkohan huoneessa salainen soppi mistä emme tiedä... Se helpottaisi meidän hommiamme. Täytyy kertoa muille. - Piilottelija ajatteli itsekseen Talim juoksi salin lähelle, erääseen koloon ja veti Shivan ja Talimin sinne käsivarresta, kun he olivat kävelemässä ohi.
”Minun täytyy kertoa te...” Talim aloitti, mutta juuri silloin kuuluttaja kuulutti salissa.
”Nyt alkaa ottelu Tae-Seon vastaan Notham. Kilpailijoilla on puolitoista minuuttia aikaa saapua tatamille.” Talimin kasvot värähtivät.
”Kerron sitten ottelun jälkeen.” Hän sanoi, mutta Talimin tehdessä lähtöä oli Shivan vuoro pysähdyttää hänet aloilleen. Talim näytti ärsyyntyneeltä. Shivan johdosta kuitenkin, kolmikko asettui rinkiin, laittaen kätensä toistensa olkapäille ja laskien päänsä lattiaa kohden. Oli sotasuunnitelman aika.
”Kan sanoi, että meillä on heikkouksia. Todistetaan, että hän on väärässä.” Shiva totesi ja muut nyökkäsivät.
”Näytetään niille, että kyllä mekin osaamme LEIKKIÄ. ” Shiva painotti sanaa ja kaikille nousi ilkikurinen hymy huulilleen.
”Let’s rock.”
Talim asteli oviaukosta sisälle varmoin askelin ja pidätti huudahduksen, joka olisi päässyt hänen huuliltaan. Sali oli sisustettu ja muutettu kuin joksikin vanhanaikaiseksi temppeliksi, Pylväisiin oli kaiverrettu japaniksi sanoja ja niistä roikkui köynnöksiä. Katsojat istuivat rappusilla, joissa oli muutamissa pieniä säröjä. Seinät oli maalattu kuin ne olisivat kiveä ja niiden pinnassa pidikkeissä lepatti soihdun liekit. Seisoallaan olevat katsojat ja kilpailivat, hajaantuivat aallon lailla Talimin edestä, joka piti ilmeensä jäätävänä.
Notham seisoi jo tatamilla tuijottaen tiukasti Talimia. Mies oli kieltämättä komea näky väljissä taisteluhousuissaan. Notham oli jättänyt hiuksensa auki ja ne laskeutuivat sileinä selkää pitkin alas. Hänellä ei myöskään ollut paitaa päällä, jolloin trimmattu ylävartalo sai Talimin vatsan kääntymään ylösalaisin.
Mizuya istui tuolissa päätatamin takana ja Kan Ji seisoi hänen vieressään. F.A.T.E oli myös salissa ja he olivat vaivihkaa edenneet melkein tatamin viereen.
Shiva ja Feenix olivat saapuneet myös paikalle ja he pystyivät ilmaisemaan ihastelunsa vapaammin. Kaksikko pujotteli ihmisjoukossa pysähtyen katsomaan tatamin vastakkaisille puolille. Talim astui rajatulle neliölle ja venytteli itseään.
”Miten ihmeessä voitan Nothamin. Hän tuntee liikkeeni täydellisesti...” Talim mumisi itsekseen.
Hänen katseensa harhaili yleisössä etsien ystäviään ja lopulta hän vilkaisi Shivaa, joka iski silmää ja näytti kädellään viittomakielisen merkin paperille.
Yleisön kohina vaimeni hänen korvissaan, kun hän vihdoin tajusi ystävänsä kirjoituksen.
”Symmetrisesti... Ottelen liian arvattavasti... Hyvä on. Minun täytyy kai sitten ”leikkiä”. Talim kuiskasi ja itsevarma hymy nousi hänen kasvoilleen.
”Taistelu alkakoon!” Mizuya huudahti ja Talim hyppäsi puolivoltilla taaksepäin aivan areenan reunalle. Notham hyppäsi hänen peräänsä ja suuntasi kovan potkun Talimin kylkiä kohti, joka aavisti sen ja hyppäsi voltilla Nothamin yli pitäen kämmenillään kiinni hänen hartioistaan. Talim oli nopea ja vetäisi Nothamin jaloistaan kumoon mahalleen taittaen jalat makaajan päätä kohti ja painaen polvella tämän selkää.
Lukitukseen saatu ei kuitenkaan huutanut kivusta, mikä jalkalukosta varmasti syntyi vaan kuin ihmeen kaupalla hän punnersi käsillään itsensä ylös lennättäen Talimin mahalleen tatamiin. Notham hyökkäsi sen jälkeen monta kertaa ja Talim päätti pysyä puolustuskannalla. Lopulta taistelijat kiersivät toisiaan ympäri alustaa tuijottaen toisiaan kuin petoeläin vaaniessa saalista. Nothamin silmissä paloi musta liekki. Shiva ja Feenix näyttivät huolestuneilta ja rauhattomilta. Heidän ystävänsä pitäisi hoitaa asia nopeasti, sillä ottelun pidetessä vaaka kallistuisi Nothamin eduksi.
Saman taisi tietää Talimkin ja hän käytti luovuuttaan hyökkäyksessä, joka yllätti Nothamin täysin. Yleisö huudahti ja Kan Jiillakin loksahti suu auki, kun Talim tarttui käsillään ponihäntäänsä ja sulavalla liikkeellä kietoi sen vastustajansa kaulan ympäri heittäen tämän sen avulla selälleen maahan. Yllättäjä istuutui Nothamin mahan päälle.
Talim kuiskasi samalla Nothamille jotain hiljaa, kun iski nopeasti tätä neljä kertaa erikohtiin vartaloa.
Ensimmäinen osui olkapäähän laittaen sen sijoiltaan.
”Tämä oli Shivalta”
Toinen osui mahaan aiheuttaen todella epämukavan kipuaallon.
”Tämä oli Feenixiltä’
Kolmas osui kylkiluihin katkaisten ainakin pari niistä.
”Tämä oli minulta!”
Viimeinen oli millin tarkasti osuva isku kaulaan, joka lamaannutti Nothamin paikalleen, niin että hän oli taistelukyvytön.
”Ja tämä oli meiltä kaikilta.”
Talim nosti Nothamia ylöspäin kasvojaan kohti tämän olkapäistä sanoessaan viimeisen lauseen ja päästi
sitten niistä irti ja Nothamin selkä tömähti uudestaan maahan. Notham oli ensimmäisen kerran elämässään hämmästynyt ja tapahtuneen seljetessä kokonaan hänelle kasvot vääristyivät vihasta. Notham karjahti niin eläimellisesti, että kaikki katsojat pomppasivat metrin taaksepäin paikaltaan.
”Voittaja on Tae-Seon!” Kuuluttaja huusi ja Notham raahattiin kainaloistaan kiinni pitäen pois.
Katsojat hurrasivat ja Lion pomppi ylös alas aivan innoissaan. Mizuya ei näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä ja Talim siirtyikin turvallisen matkan päähän tatamin viereen.
”Seuraava ottelu käydään Fei-Sanin ja Leen välillä.”
Kuuluttajan ääni kaikui salissa ja Lee asteli tatamille pyyhkäisten otsatukkansa pois silmien edestä. Feenixin vastustajalla oli melko tiukat nahkahousut jalassaan ja hänkin oli ilman paitaa.
”Mikä ihmeen ’pakko olla paidaton’ päivä täällä on meneillään. Voisinpa vaihtaa vaatteita hänelle. Ehkä asukokonaisuuden, johon kuuluisi paita... ” Feenix manasi ja nousi askelmat ylös tatamille.
Lee hymyili normaalia omahyväistä hymyään ja Feenix vastasi siihen näyttämällä nopeasti kieltä. Sehän vain kasvatti julmetun hammasriviä.
Lee huikkasi jollekin eturivissä ja tarjoilija toi hänelle punaviinilasin, josta mies hörppäsi maistellen sitä. Hän asetti lasin tarjottimelle ja teki harjoitusiskusarjan sparratakseen, Feenix oli kiehumispisteessä ja hän katsahti yleisöön saadakseen tukea ystäviltään. Shiva nyökkäsi kannustavasti, mutta hänen katseensa oli huolestunut. Hän tunsi, että jokin ei ollut nyt kohdallaan. Talim taas nyökkäsi ja näytti vaivihkaa viittomakielellä, että: Leiki!
Feenix nyökkäsi ja venytteli nopeasti lihaksiaan.
”Taistelkaa!” Oli Mizuyan lyhyt käsky, josta kuulsi kärsimättömyys.
Feenix alkoi myös puolustuskannalle väistäen ja torjuen iskuja ja potkuja. Hän yritti väsyttää Leen, jonka sulavat ja nopeat liikkeet olisivat pistäneet vastustajan hetkessä teho-osastolle. Feenix ei saanut iskujaan perille, mutta niin ei saanut Leekään. Yleensä enkelit hyökkäsivät vimmatusti ja yrittivät hakata vastustajansa maanrakoon. Kan Ji hymyili tyytyväisenä uudelle strategialle.
”He eivät taida ollakaan niin arvattavia kuin luulin.” Hän mumisi ja kasvot palasivat peruslukemille.
Feenix kaatui, muka nilkkansa loukanneena maahan ja sulavalla liikkeellä veti kämmenensä päänsä päälle kuin silittääkseen hiuksiaan. Kan säpsähti eteenpäin kuin auttaakseen, mutta huomasi, että Talim ja Shiva seisoivat rauhallisena kädet ristissä ja rauhoitti itsensä. Todellisuudessa Feenix nappasi kapselin medaljongistaan ja laittoi sen suuhunsa samalla kun haukotteli muka tylsistyneenä.
Hän pomppasi ylös ja iski Leetä rintaan niin, että tämä lensi kuperkeikan taaksepäin. Leen silmät kapenivat viiruiksi suuttumuksesta. Mizuya ponnahti tuoliltaan ylös ja kirskutteli hampaitaan.
Lee potkiasi kostona Feenixiä tutulla leukaan kohdistuneella potkulla ja Feenix kaatui selälleen maahan. Potku ei ollut osunut kovin, mutta Feenix päätti käyttää sen hyväkseen. Maassa hän puraisi suussaan olevan kapselin poikki, jolloin suun kulmasta tippui veritippoja. Lee tuijotti naisen suuta oudon hullaantuneesti ja Feenix päätti kostaa hänelle oikein kantapään kautta.
Yleisöllä oli uusi syy kohahtaa, kun Feenix veti vyön kohdalta housuista Leen luokseen ja suuteli tätä. Samalla verikapseliin laitettu huumausaine siirtyi Leen huuliin ja verenhimossaan nielaisi veren mukana aineen kurkustaan alas.
Feenix nosti vasemman jalkansa välähdyksessä pystyasentoon ja käänsi sen polvesta vasemmalta puolelta vastustajansa kaulan ympäri ja täräytti Leen naama edellä kanveesiin oma paino apunaan, sillä Feenix tiputti itsensä samalla istumaan.
Lee meni tainnoksiin ja hänen nenästään valui verta. Shiva ja Talim huudahtivat ”jee” nähtyään ystävänsä voittavan. Kreon hieroi leukaansa ja hymyili. Aika juoni tyttö, hän ajatteli. ”Voittaja on Fei-San!” Kuuluttaja huusi ja yleisö taputti. Mizuya iskeytyi tuoliinsa ja naputti sen käsinojia.
Feenix kumarsi häntä kohti ja perääntyi tatamin vierelle. Enkelit eivät olleet saaneet vielä naarmuakaan.
Kello läheni kahdeksaa ja Shiva näytti huonovointiselta. Hän joutuisi kohta taistelemaan Heyechiä vastaan. Salissa alkoi myös tapahtua. Mizuyan turvamiehet piirittivät areenan ja Talim ja Feenix jäivät saarroksiin. Kan vilkaisi nopeasti isäänsä. Hänkin aavisti jotain tapahtuvan.
”Viimeinen taistelu tänään käydään Sadehin ja Heyechin välillä. Astukaa tatamille.” Shiva teki puolivoltin ja voltin päästäkseen rajatun alueen sisään ja miehet vihelsivät ja hurrasivat hänelle. Jopa Maxim heilutteli
Shivalle kädellään. Ana ja Niia olivat ilmestyneet myös neliön laidoille.
Salin vasemmalla puolella olevat pariovet rämähtivät auki ja Heyechi saapui vaipassaan kilpapaikalle. Ihmiset väistyivät hänen tieltään ja Shivalla meni kylmät väreet pitkin selkää. Heyechillä oli kaulassaan tribaali-koru, jonka koristekivi muistutti hyvin paljon silmää. Koru itsessään oli ilmetty kuva Kan Jin tatuoinnista.
Shiva venytteli ja teki ystävältään oppinutta kataa. Keifor nosti suunkulmaansa hymyyn arvaten jo lopputuloksen. Juuri kun ottelu olisi alkanut, Mizuya näytti kädellään liikkeen ja turvamiehet kaappasivat Shivan ystävät kiinni ja heidät painettiin niskasta polvilleen. Shiva käänsi nopeasti päänsä ja tuijotti silmät vihasta kiiluen ottelun järjestäjää. ’Vai sellaista peliä’. Feenix ja Talim katsoivat luottavaisina Shivaan, kun tämä puristi nyrkkinsä kiinni.
Katsojat olivat ihmeissään, mutta F.A.T.E oli valmiina toimimaan. He siirtyivät hitaasti iskuasemiin ja olivat valmiina auttamaan enkeleitä. Shivan katse kääntyi Kaniin, joka nyökkäsi tälle. Shivan kasvoille nousi hymy. ”Taistelu alkakoon!” Huudon kaikuessa Heyechi iski terävästi molemmilla käsillään Shivaa kohti rintakehää. Tämä väisti sen juuri ja juuri ja kierähti kissamaisesti sivuun. Shivalla oli vain yksi suunnitelma. Pysyä kaukana ällötyksestä ja väistellä tätä niin kauan kuin pystyi.
Jostain vanhus sai aivan älyttömät voimat, mutta hän oli paljon hitaampi kuin ketterä vastustajansa. Virheitä mies ei tehnyt, mutta kerta vain tarvittiin. Shiva nappasi huntunsa ja kietoi sen Heyechin käsien ympäri sitoen ne, liukui hänen jalkojensa alta ja veti hänet rivakalla liikkeellä ja hunnun avulla selälleen. Yleisö kohahti taas, kun Shiva pomppasi puolivoltilla makaajan rintakehän päälle ja siitä pois, kietoen hunnun nopealla liikkeellä takaisin kasvoilleen. Heyechi kömmersi ylös ja iski käsillään uudestaan kohti Shivan mahaa ja nyt isku osui.
Silloin tatamin ympäristö muuttui. Katsojat muuttuivat varjoiksi ja ainoat, jotka näyttivät normaaleilta, olivat kaksintaistelijat sekä Kan ja Mizuya. Mustien varjojen ympärillä muuttuva tyhjyys, joka vaihtoi väriään koko ajan.
”Finish her!” Mizuya karjaisi ja Heyechi otti mulkaisten korunsa käteensä.
Shiva iski tribaali tatuointi kiven Heyechin kädestä Talimille, joka sai sen kiinni. Hän tuntui vieläkin olevan vastustajansa luomassa maailmassa, mutta nyt hänen ystävänsä olivat läsnä. Mizuya hymyili pirullisesti. Ottelu näytti menevän hänen mielensä mukaan. Shivan pelko nostatti taas liilan häivähdyksen hänen silmiinsä hänen istuessaan maassa ja Heyechin jalkapohjat jäätyivät kiinni tatamiin ja mies karjahti.
Shiva ponkaisi ylös, kun Heyechi lähetti vain Shivalle näkyvän energiapallon häntä kohti. Shiva väisti ja isku osui Talimin käsisään pitämän kiven kautta tähän. Iskun saajan käden yläpuolella ollut tatuointi välähti ja Talim kaatui pyörtyneenä maahan.
”Nyt riitti!” Shiva kiljaisi ja iski Heyechin tajuttomaksi hyppypotkulla laskeutuen itse kyykkyyn.
Ennen sitä, Heyechi kuitenkin ehti tarttua Shivaa hiuksista kiinni ja repäisi tämän peruukin pois päästä.
Samalla illuusio särkyi ja sali oli taas normaali. Shivan pitkät hiukset laskeutuivat valtoimenaan vapaaksi ja Kan liikahti auttaakseen. Hänen isänsä kuitenkin nosti poikansa kaulasta ilmaan. Mizuya käänsi pojastaan katseensa enkeliin, joka otti valmiusasennon. Enkelin valehenkilöllisyys oli paljastunut.
Talim oli sillä aikaa herännyt ja hän tunsi jonkun muuttuneen sisällään. Turvahenkilöt, jotka pitivät Talimia ja Feenixiä hiuksista ja niskasta kiinni menettivät kohta pidettävänsä ja heillekin jäivät vain peruukit käteen.
Talim ja Feenix hyppäsivät kärrynpyörillä ystävänsä luokse.
”Danten Enkelit, se oli siis totta...” Mizuya sanoi vieläkin pitäen poikaansa ilmassa.
”Joko tulette palvelukseeni tai kuolette!”
Hän pudotti poikansa lattialle ja näytti turvamiehille etenemismerkin.
”Mieluummin kuolemme!” Kolmikko huudahti ja Talim ja Feenix ottivat myös valmiusasennon. ”Kuten haluatte...”
Talim pysäytti leikkisästi kädellään miehet ja hymyili.
”Annetaan mennä!” Hän sanoi ystävilleen.
”Meitä on kolme, kohdattavaksi. Roistot kaipaavat kuritusta. On tiimimme voimakas taidoiltaan luja. On kipu ja nöyryytys vihollisia varten, mutta ystävyys ja seikkailut kuningatarten. ”
”Talim... ”
”Shiva...”
”Feenix...
”Me tiputamme vastustajat kanveesiin. Ano armoa tai iskemme tainnoksiin.
”KIAI, Just niin.” Feenix huudahti lopuksi tehden spakaatin lattialle.
Viholliset seisoivat äimistyneenä ja kolmikko juoksi karkuun katsojien joukkoon. Keifor pysähdytti törmäämällä pari vartijaa ja Kreon kolkkasi pari. Lion kampitti muutaman ja enkelit pääsivät ovelle rauhassa.
F.A.T.E oli hoitanut asian niin, että heidän toimiaan ei huomattu. Aukossa he törmäsivät muutamaan sisään tulijaan ja he hajaantuivat juoksemaan eri suuntiin. ”Yläkannella!” Talim huusi juosten työntäen tribaali-korun kaula-aukosta paidan sisään. ”Siellä.” Shiva huusi ja Feenix huusi ok.
Vartijat juoksivat heidän peräänsä myös hajaantuen. Heidän perässään juoksivat Lion ja Keifor Talimin perään ja Kreon suuntasi Feenixin avuksi.
Talimin takaa-ajajat saavuttivat häntä. Laiva oli oikea sokkelo. Hän puuskutti hengästyneenä katsoen tienviittoja ja pyrähti uudestaan juoksuun, kun askelten ääni voimistui. Erään kulman takana hän juoksi eteenpäin, kun katosta näytti tunkevan neljä kättä alaspäin. Talim pomppasi ja tarttui niihin ja hänet vetäistiin ylöspäin katossa olevaan koloon.
Lion ja Keifor olivat jollain konstin ehtineet joukon edelle, ja he olivat punnertaneet itsensä käytävän aukon yllä olevaan piilopaikkaan. Keifor näytti Talimille hys, kun takaa-ajajat rymistelivät juosten ohi. Sitten he laskivat Talimin varovaisesti alas.
”Kiitos.” Talim sanoi ja juoksi rappusille.
Shiva juoksi kiertokautta laivan ensimmäiselle ulkokannelle vartijat aivan kannoilla hänelläkin. Vaikka Feenix ei ollut kertonutkaan muille Kreonin tempusta niin kyllä Shivakin näytti sen osaavan. Mizuya oli sanonut
salissa hoitelevansa Kanin myöhemmin, ja tämä oli lähtenyt myös enkeleiden avuksi. Shiva törmäsikin häneen ja harhautuksena suuteli tätä suulle peittäen samalla itsensä näkyvistä, takaa-ajajien juostessa heidän ohitsensa.
”Meillä enkeleillä ei ole heikkoja kohtia, jos emme halua niin, mutta pelkosi isääsi kohtaan koituu sinun häviöksesi.” Shiva katsoi turhankin kauan Kania silmiin, joka ei tainnut vieläkään tajuta mitä oli tapahtunut.
Shiva käännähti nopeasti päästäen silkkisestä hartiahuivistaan irti, joka leijaili Kan Jinin käsiin. Mies katsoi kuin huumautuneena Shivan perään, joka katosi portaikkoon.
Feenix oli auttamattomasti eksynyt. Hän katsoi nopeasti seinällä olevaa karttaa, sillä tätä kautta hän ei ollut koskaan kulkenut.
”Tähän suuntaan” Huusi ääni silloin käytävällä ja Feenix säikähti juosten karkuun.
Hän oli juuri juoksemassa rappusiin, kun jonkun käsi veti hänet läheiseen siivouskomeroon piiloon.
Viimeisellä hetkellä, sillä vartijat juoksivat esille läheisestä käytävästä ja rappusia pitkin saapui toinen joukko. Feenix olisi törmännyt suin päin heihin.
Kreon sytytti sytkärinsä ja Feenix meinasi rynnätä hänet nähdessään takaisin käytävään. Vartijat olivat vielä ulkona ja mies tiesi sen. Hän nappasi Feenixiä vyötäröltä kiinni ja veti hänet itseään vasten laittaen käden tämän suulle.
”Rauhoitu. Ne ovat vielä tuolla ulkona!” Kreon kuiskasi Feenixin korvaan, joka oli tähän selin ja Feenix huomasi pitävänsä pysähdyttäjänsä käsistä tiukasti kiinni. Vaikka Kreon olikin sika niin hänessä oli jotain... Vihdoin äänet lakkasivat ja Feenix irtautui otteesta. Katsomatta taakseen, hän sanoi kiitos ja livahti ovesta ulos. Feenix ei nähnyt Kreonin hymyä, joka olisi selittänyt pari asiaa...
”Anteeksi neiti…” Shiva katsoi nimilappua risteilyemännän rinnassa ja jatkoi. ”Mana-chan, mutta mistä pääsen nopeimmin yläkannelle?”
”Aa, seuraavan kulman takana olevista rappusista pääsee helposti jokaiselle kannelle, mutta ylin luksuskansi on vain Mizuyan käytössä.” Nainen näytti kädellään kulmaa kohti ja hymyili sydämellisesti.
”Saisiko teille olla illan kunniaksi kaunis ruusu, jotta mielitiettynne löytää teidät ihmisjoukosta?”
Tytöllä roikkui myyntilaatikko kaulasta vyötärön kohdalla missä oli parikymmentä kukkaa. Shiva kumminkin ihmetteli ruusujen väriä ja kauneutta. Hän ei ollut eläessään nähnyt samanlaisia. Nainen hymyili kuin arvaten kysymyksen ja ojensi yhden ruusun enkelille.
”Tätä uutta lajia kutsutaan Final Fantasyksi sen tuoksun ja värien takia. Ruusun sanotaan kuvastavan kantajaansa. Sen tuoksu muuttuu eri kukkien tuoksun mukaan ja terälehtien väri muuttuu valon säteiden voimasta. Pitäkää siitä hyvää huolta. Arigato.”
Neuvoja hymyili vielä kerran ystävällisesti ja käveli käytävää eteenpäin kadoten yhteen oviaukkoon.
Shiva juoksi rappusia ylös ja törmäsi ystäviinsä yläkannella.
He juoksivat eteenpäin, kun...
”Katsokaa nopeuspeli, kerkeisinköhän koittaa si...” Shiva sanoi silmät kiiluen sormet ojennettuna laitetta kohti.
”Et varmasti!” Talim ja Feenix huusivat yhteen ääneen vetäen nopeasti käsivarsista Shivan kauemmas koneesta.
”Eikö sinulle riitä jo se 180:en pisteen ennätys, minkä olet jo saanut! Vain sinä voit ajatella pelaamista tällaisena hetkenä” Talim huudahti hiljaa ja he jatkoivat juoksuaan pieniä rappusia ylös päästäkseen korkeammalle.
Enkelit juoksivat hengästyneinä laivan nokkaan. He olivat tiensä päässä.
”Mitäs nyt tehdään!?” Talim huudahti vilkuillen ympärilleen.
Yllättäen Feenixiä ammuttiin kylkeen ja hän tippui niska edellä kaiteen yli mereen. Talimia osui yksi luoti jalkaan. F.A.T.E ilmestyi läheisen kulman taakse. Shiva ja Talim hyppäsivät pää edellä Feenixin perässä. Kan ja hänen perässään Mizuya katsoivat jähmettyneenä kohtaa, josta naiset katosivat pimeyteen.
”Enkelit ovat langenneet turmioonsa. Hyvä niin, yksi asia vähemmän huolehdittavana.” Mizuya mumisi itsekseen.
Shiva ja Talim upposivat kuin kivi alaspäin saaden Feenixin vyötäröstä kiinni. He lähtivät heti potkimaan pintaa kohden, mutta ilma alkoi loppua heidän keuhkoistaan. Shiva ja Talim katsoivat toisiaan ja sitten tajutonta Feenixiä. Talimin raivo kuvastui kasvoilta ja meren pimeys hänen ympäriltään kaikkosi ja hän alkoi loistaa. Shiva oli myös vihainen ja raaka voima purkautui hänen sisältään jäätäväksi katseeksi, ja he sinkoutuivat veden pintaan ja siitä pitkälle ilmaan.
Shiva piti Feenixiä vyötäisiltä kiinni Talimin valaistessa heidät laivan nokan edessä. Feenix pärski ja yski vettä keuhkoistaan ja haukkoi henkeä. Kolmikko ehti olla vain sadasosasekunnin ilmassa, kun salaman nopeasti nousi merestä jäinen kieleke heidän jalkojensa alle kannatellen heitä ilmassa. Kieleke jatkui liukumäkenä laivan kannelle.
Enkelit liukuivat taidolla jäätä pitkin alas. Feenix oli sillä aikaa kokonaan vironnut ja mäen lopussa he hyppäsivät voltein kannelle. Shiva oli tutun sinisessä muodossaan ja Talim oli saanut omanlaisensa vihreän asun päällensä ja hänen ihonsakin oli vihertävä.
Kan näytti helpottuneelta, kun Mizuya huusi miehensä hyökkäykseen. Shiva teki samalla monia nopeita liikkeitä käsillään ja lausui peräjälkeen erilaisia sanoja loitsuna.
”Mizu, kouri, tenkou... Kokoro, shinwa, chikara... Taisteluun kunnian puolesta! Kitsune!!” Lopussa Shiva pyörähti kaupustelija naisen ruusu kädessään ja jäädytti hyökkääjät jaloistaan kannelle. Talim teki puolivoltin eteenpäin jääden puolittaiseen spiraaliin. Miehet tähtäsivät aseillaan kolmikkoa ja Talim mumisi oman mantransa kaksi sormea suunsa edessä silmät kiinni.
”Kuuhaku, hoshi, hikari... Seishin, shinrai, chikara... Taisteluun ystävien puolesta! Hebi!!!” Talimin otsasta lähti tähtimäinen valo, joka kasvoi ja häikäisi vastustajat niin, että he tiputtivat aseensa ja peittivät kivusta silmänsä.
F.A.T.E:n jäsenet hyökkäsivät myös loppujen kimppuun avuksi ja näyttivät omia taistelutaitojaan.
Shiva jäädytti aseet hänen katseensa tieltä, ja ne pirstoutuivat kannelle pieniksi palasiksi. Muutamat miehistä olivat kuitenkin kiertäneet kolmikon taakse ja Kan karjaisi terävän varoituksen. Mizuya kuuli sen ja läpsäytti poikaansa kipeästi poskelle. Sitten hän hyökkäsi poikansa kimppuun.
Mizuyan otsasta lähti laser säde suoraan Kania kohti ja Shiva hyppäsi sen nähdessään alemmalta kannelta kolme metriä yläkannelle ja syöksyi iskun eteen. Kan sai Shivan syliinsä, joka kaatui eteenpäin ja enkeli hymyili hänelle, vaikka iso palanut kohta selässä oli kuolettava.
Kanille ilmestyi tunteen purkauksen saattelemana tribaalit taas otsaan ja rintaan, ja karjaisun saattelemana isot mustat siivet syöksähtivät esille hänen selästään. Hän hyppäsi yhdellä loikalla ja leijailen siivillään alemmalle kannelle Shiva käsivarsillaan ja antoi hänet ystävilleen.
”Jättäkää isäni minulle!” Kan huusi ja lensi takaisin luksuskannelle.
”Shiva, Shiva oletko kunnossa?” Feenix huusi, mutta Shiva ei vastannut.
Haavoittunut muuttui heidän silmiensä edessä lumiketuksi, joka nousi ylös ja käveli uhkaavin askelin palkkalaisia kohti, jotka olivat vapautumassa jääkahleistaan. Shivan silmät muuttuivat liiloiksi ja miehet jäätyivät paikallaan hajoten kappaleiksi. Sen jälkeen Shiva hoiperteli pari askelta ja lyyhistyi maahan.
Keifor, Kreon ja Lion katsoivat enkeleitä järkyttyneinä ja Notham, Lee ja Heyechi, jotka olivat palautuneet taistelun vaikutuksista, hyökkäsivät heidän kimppuunsa. Notham löi miekkansa Keiforin läpi ja käännähti ympäri lyöden taaksepäin Lionin mahaan miekkansa. Lion kaatui maahan ja Lee viimeisteli Keiforin
taittamalla tämän niskat nurin.
Heyechi lähetti yhden pallon osuen Kreonia selkään.
”Keifor...” Shiva kuiskasi ketunmuodossa.
”Lion!”
”Kreon!!”
Talimin jalka vuosi aika roimasti ja samoin Feenixin haava ja hän oli tuskasta melkein kaksinkerroin.
Silloin Feenixillä ja Talimilla paloi pinna. Loput miehet näkivät kangastuksena suuren tulisen kotkan ja komean Kuningas vai pitäisikö sanoa Kuningatar Kobran ilmestyvän jättimäisinä Feenixin ja Talimin taakse. He hyppäsivät raivoisina petoina loppujen miesten kimppuun ja iskivät heidät tainnoksiin. Heyechi, Notham ja Lee perääntyivät turvaan.
Talim katsoi nopeasti ylös ja kauhistui. Mizuya oli muuttunut... Paholaiseksi. Hän oli taittanut Kanin siivet poikki ja tämä kaatui maahan. Ji hoiperteli ylös ottaen uudestaan taisteluasennon.
Shiva muuttui silloin takasin ihmiseksi ja hän ei enää hengittänyt.
Talim kyyristyi ystävänsä viereen ja kokeili pulssia. Mielessään hän ajatteli: Ei sen näin pitänyt mennä... Mikä meni vikaan. Kunpa tätä ei olisi koskaan tapahtunut... Kunpa saisimme toisen mahdollisuuden... Kurjat... RYÖKÄLEET!! TÄMÄN TE SAATTE MAKSAA!!!
”Aieeeeeeeeeeeeee!!” Talim kiljaisi keuhkojensa pohjia myöten lennättäen lähellä olevat vastustajat nurin. Mizuya ja Kan lopettivat tappelemisen säikähtäneenä ja Feenix käännähti Talimia kohti. Mizuya ryntäsi kaiteen luo ja puristi rystyset valkoisena sitä. Talim muuttui häikäiseväksi valoksi, joka lopulta lähetti räjähdyksen ympärilleen.
Feenix kumartui suojaan mutta, kun mitään ei tapahtunut, hän uskaltautui katsomaan ympärilleen. Kaksikko oli harmaassa tilassa, jossa vilahteli sateenkaaren värisiä virtoja ja välillä värit ilmestyivät myös ympäristöön. Feenix katseli eteensä hoippuen taaksepäin ja vilkuillen vauhkosti ympärilleen. Sitten hän pysähtyi ja huudahti.
”Katso, mitä tapahtuu!”
Talimin silmät laajenivat suuriksi hämmästyksestä. He näkivät kaikki tapahtumat itseään lukuun ottamatta hidastettuna kulkevan taaksepäin. F.A.T.E:n kuolemat, Shivan muuttuminen ketuksi, taistelun, jäädytykset, Shivaan osuminen ja pelastuminen hukkumiselta.
Alussa aika kulki takaperin hitaasti, mutta sen tapahtumat kiihtyivät koko ajan, kunnes hidastuminen uudestaan alkoi.
Lopulta aika pysähtyi ajankohtaan, jossa he olivat juuri pysähtyneet laivan nokkaan ja mies tähtäsi aseellaan Feenixiä. Kaikki olivat jähmettyneet paikoilleen. Feenix ja Talim astuivat kuin aaveet menneen ajan itsensä sisään ja Shivan aave käveli hämmästyneenä kentän läpi ystäviensä luokse.
”Toinen mahdollisuus.” Talim totesi rauhallisesti ja toiset nyökkäsivät. Aika lähti liikkeelle hitaasti niin, että luodin lähtö aseen piipusta näkyi ja aika kiihtyi sen jälkeen taas normaaliksi.
Ennen osumaa kaikki enkelit hyppäsivät silmän lumeen antaakseen kaiteen yli jalat edellä mereen. F.A.T.E jäi piiloon kulman taakse koskaan näyttämättä itseään.
Kan katsoi jähmettyneenä kohtaa, josta naiset katosivat pimeyteen.
”Enkelit ovat langenneet turmioonsa. Hyvä niin, yksi asia vähemmän huolehdittavana.” Mizuya mumisi itsekseen.
Hän näytti kädellään merkin, että vartijat vangitsisivat Kanin ja yksi heistä iski tämän tainnoksiin
Enkelit sukelsivat pitkän matkan laivan viertä perää kohti ja näkivät tutun risteilyemännän kävelevän alakannella.
”Auttaisitteko meidät laivaan!?” Shiva huusi heikolla äänellä ja Mana katsoi laidan yli. Emäntä kauhistui ja heitti köysitikkaat kolmikolle, jota he kapusivat täristen ylös.
”Kiitos.” Enkelit sanoivat yhteen ääneen täristen ja Mana antoi heille jostain kaappaamansa huovat lämmikkeeksi.
”Kiitos suojelupyhimykselle, että olette kunnossa!” Nainen sanoi ja iski käsiään yhteen.
Feenix aivasti ja pyyhki nenäänsä, joka oli sinisenä kylmästä.
”Voisitteko olla ilmoittamatta meidän pulahduksestamme. Minä horjahdin laidan yli ja ystäväni hyppäsivät perään pelastaakseen minut. Tämä on jo tarpeeksi noloa muutenkin...”
Shiva sanoi puristaen lämpimästi partnereitaan kämmenistä. Tottahan se oli.
”Ymmärrän. Asiaa ei tapahtunutkaan. Voikaa hyvin.” Mana-chan hymyili taas ystävällisesti ja Shivalla loksahti suu auki sillä hänelle tuli naisen ilmeestä mieleen anime naisen hymysilmät ja kasvot.
”Kiitos paljon.” Shiva jatkoi ja nousi ja kumarsi emännälle, joka käveli jatkamaan töitään.
”Nyt on aika käyttää plan Beetä.” Talim kuiskasi hiljaa ja hän ohjasi juoksunsa ja kumppaninsa erään hytin ovelle kaivaen vyönsä soljesta avaimen esille.
”Mit...” Shiva aloitti, mutta Talim keskeytti hänet sanomalla hyss. He astuivat huoneeseen ja Talim sulki oven vilkaisten nopeasti sen raosta käytävälle. Shiva istui ristien jalkansa sängylle ja Feenix käveli nojaamaan kampauspöytään. Talim tarkisti huoneen kameroiden ja kuuntelulaitteiden varalta, mutta siinä asustavaa henkilöä ei näkyään pidetty tarkkailemisen arvoisena.
”Okei, voimme puhua vapaasti täällä.” Talim aloitti ja kaivoi kaapista ison matkalaukun.
”Hyvä, sillä minä ainakin olen ihan pihalla. Miten voimme muka vielä pelastaa tehtävämme?”
Feenix heittäytyi selälleen sänkyyn huokaisten ärtyneesti.
”Anna kun selitän...” Talim jatkoi keskeytyksen jälkeen.
”Dante oli varautunut tällaiseen tilanteeseen. Tehän tiedätte, että hänellä on aina ässä hihassaan. Varmuuden vuoksi, hän ilmoitti kolme muutakin kilpailijaa laivalle, jotka sattuneesta syystä eivät päässeet perille. Me voisimme peitteemme paljastuessa muuttua heiksi. Kuulin Mizuyan puhuvan tietokoneesta hänen huoneessaan. Se on meidän kohteemme.”
”Kunnon Dante... No, ketä hemaisevia naisia esitämme?” Shiva kysyi ja käveli uteliaana matkalaukun luokse. ”Dante ei sanonut tarkemmin, mutta tiedot löytyvät täältä. Tässä on teidän avaimenne.”
Talim ojensi kullekin omansa ja näpytteli laukun numerolukkoon tunnuksen ja napsautti sen lukot auki. ”Ei voi olla totta!” Huudahdus pääsi kaikilta yhtä aikaa, kun laukusta löytyi kolmen miehen kansiot ja vaatteet.
”Tämä me kostetaan, Dante. Varmasti!”
Shiva pukeutui nuristen ensin asuunsa tai hänen mielestään koteloonsa. Korsetti peitti naisellisemmat muodot ja sen päälle hän laittoi treenarin ylävartaloa esittävän tekoihon lihaksineen kaikkineen. Shiva värjäsi meikkivoiteilla jalkansa ja meni sitten viimeistelemään kasvonsa. Pitkät hiukset jäivät korsetin ja ylävartalon valeihon alle.
Noin tunti kului ja Shiva käveli takaisin huoneeseen. Hänen silmissään oli ruskeat piilarit ja pää oli maskin mukaan paljas ja kasvot julmat. Kasvoja koristi siisti parta ja vaatteet olivat kuin paremmallakin jengipomolla, joihin kuului musta nahkatakki, kireät farkut, hihaton valkoinen paita ja narukoru kaulassa, jossa oli koristeellisia helmiä riipuksena. Shiva viimeisteli henkilöllisyytensä asettamalla puheen muuttajan kiinni hampaisiinsa.
”Miltä näytän?” Shiva kysyi möreällä ja machomaisella äänellä.
”Kiesus, en haluaisi taistella sinua vastaan.” Feenix sanoi ja meni kaivamaan omia vetimiään laukusta.
”Kyllä tämä Steve ”Mad Dog” Maddox on aika tyyppi.”
Shiva siirtyi peilin eteen ja teki macho ilmeen niin, että toiset alkoivat hulvattomasti nauraa.
”No entäs tämä Ali Al Bagheer sitten?” Feenix sanoi työntäen kultapäällysteen yhteen hampaaseensa.
Feenix oli tarpeeksi ruskettunut esittääkseen miestä, mutta kasvot piti tietysti muokata meikkauksella.
Feenix kantoi vaatteet mukanaan vessaan ja sulki oven. Puolituntia kului ja oven takaa kuului kolahdus ja sadatteluja.
Feenix avasi oven ja virnisti leikkisästi. Kultahammas kiilsi valkoisessa hammasrivissä. Feenix oli piilottanut hiuksensa paksun ja pitkän mustan peruukkiletin sisään ja hänen punaisista hiuksistaan ei näkynyt vilahdustakaan. Vaatetuksena oli pussihousut ja nahkaliivit. Feenixin ylävartalomaski oli täydellinen.
Kasvoissa oli arpi poskessa, nenä oli vähän pitempi ja silmät ruskeat.
”Enkö olekin komea! Voisin pussiutua itseni takia...”
Feenixin miesääni oli kimeämpi ja säröisempi.
”Feenix!” Talim ja Shiva huusivat yhteen ääneen ja ravistelivat päätään nauraen.
Viimeisenä pukeutui Talim, joka pukeutui kiinalaiseksi mestari Wongiksi. Hän tarvitsi siihen ystäviensä apua, sillä Wongilta puuttui vasen käsi kokonaan. Käsi piti sitoa kiinni vyötäröön ja selän taakse ja asettaa
luonnollisen näköinen kyynärpää proteesi olkapäähän. Korsetti kiristettiin Shivan ja Feenixin voimin. Talim pukeutui lohikäärmeasuunsa kylpyhuoneessa ja palasi sitten maskeerattavaksi. Shiva ja Feenix asettivat mustan pitkähiuksisen peruukin ja kasvomaskin Talimin päähän. Silmät muokattiin viiruiksi ja nenän alle kiinnitettiin pitkät mustat viikset. Talim asetti itse ruskeat piilolinssit silmiinsä.
Viimeiseksi hän asetti puheenmuuttajan hampaisiinsa.
”He eivät millään voi tunnistaa meitä. Let’s rock, girls!”
Talim laski tribaali-korun sängylle jättääkseen sen tieltä pois, mutta hänen vilkaistessaan sitä vielä viimeisen kerran, se näytti vilahdukselta muuttuvan silmäksi...
”Outoa...”
”Mitä?” Shiva kysyi Talimilta, kun tämä otti korun ja laittoi sen takaisin kaula-aukostaan paidan alle. ”Ei mitään.”
Shiva ja Feenix katsoivat epäileväisesti toisiaan, mutta eivät sanoneet mitään. Ehkä he eivät vain halunneet tietää...
”Hmm, tarvitsemme tätä...” Shiva sanoi lopuksi ja kaappasi laukusta tyhjän cd:n mukaansa pistäen sen povitaskuunsa.
”Okei, mennään.”
Talimin ääni kuulosti ankaralta ja arvostetulta. Kolmikko pomppasi ja läpsäisi kätensä yhteen ilmassa. Onneksi heitä ei kukaan nähnyt sillä yhdessä Shivan tummaihoinen jengiläinen, Feenixin vinkuva arabialainen ja Talimin iäkäs mestari olivat epäsopiva ja koominen ilmestys.
”Meillä on vielä kana kynittävänä eräiden kanssa!” Shiva örisi.
Sillä aikaa Mizuya oli sitonut Kanin roikkumaan kahleista kahden pylvään väliin taistelusalissa. Kanilla oli ruoskinta haavoja selässään, jotka näkyivät paidan puuttuessa.
”Sinä kerrot minulle vielä kaiken!” Mizuya karjaisi ja nauroi hullun naurua.
”Haa hah, haa hah, haa haa haa...”
Pian laivan väki sai todistaa outoa tapahtumaa laivan käytävillä. Shiva ja Feenix nimittäin uusien asujensa innoittamina päättivät ryhtyä esittämään hoppareita.
“Jou brou!” Feenix esitti ja käveli jalkojaan raahaten niska kyyryssä ja leuka pitkällä, tehden huitovia käsimerkkejä käsillään ilmaan.
“Thanks mään!” Shivakin intoutui ja vetäisi käytävän varrella olevalta tuolilta olleen treenaustakin päällensä ja sen hupun silmilleen. Molemmat huitoivat erittäin katu-uskottavasti ympärilleen. Talim yritti olla mahdollisimman vakavana, mutta pian hänen oli pakko alkaa nauraa Shivan ja Feenixin reteälle roolityölle. Toki he olivat ennenkin esittäneet hoppareita varsin onnistuneesti ja tunteella, mutta nyt uusissa asuissaan he olivat lyömättömiä. Jostakin kumman syystä he saivat hieman outoja katseita ohikulkijoilta... Talim hohotti kovaan ääneen ja kompastui jalkoihinsa. Koska sattuneesta syystä hänen vasen kätensä oli sidottu kiinni ja hän automaattisesti yritti sillä ottaa tukea, eikä se luonnollisestikaan onnistunut. Talim lensi suoraan päin Feenixiä, joka vuorostaan kaatui törmäyksessä Shivan päälle. He kaatuivat yhdeksi kasaksi käytävän lattialle.
“Au! Nyt on ihminen välissä!” Shiva valitti alimmaisena öristen miehekkäällä äänellään. Feenix ja Talim kömpivät ylös nauraa höröttäen hekin.
“No nyt oli kerrankin sinun vuorosi jäädä alimmaiseksi!” Talim nauroi. Pari ohikulkijaa oli pysähtynyt katsomaan heidän omituista showtaan. Nopeasti enkelit liukenivat paikalta ja Shiva heitti lainatakin pois päältään. “No niin, jos nyt vakavoiduttaisiin hetkeksi. Mennään katsomaan, mitkä ovat mahdollisuudet Mizuyan huoneeseen pääsemiseksi”, Shiva sanoi ja muut nyökkäsivät. He kävelivät kuin muina miehinä Mizuyan kannelle ja lähestyivät huoneen ovea reteästi käppäillen. He olivat vielä parin kulman takana, kun he huomasivat vartioita olevan parin metrin välein. Nopeasti he kääntyivät takaisin.
“Okei, ilmeisesti pitää sitten miettiä oikein kunnon suunnitelma”, Feenix voihkaisi. Hän kun oli enemmänkin suoran toiminnan kannalla. Toimi ensin, ajattele sitten.
“Mitäs jos mennään miettimään asiaa sapuskan äärellä?” Talim ehdotti.
“Loistava idea, huomasinkin vasta nyt, että minä kyllä kohta kuolen nälkään”, Shiva totesi ja sai vilkaisun Talimilta ja Feenixiltä. Ei kiitos nyt kuolemapuheita sattuneesta syystä...
Kohta kolmikko istuikin suurten ruoka-annosten äärellä laivan loistoravintolassa. He saivat suorastaan pelottavan hyvää palvelua paikan naistarjoilijoilta, jotka olivat koko ajan kyselemässä heiltä, tarvitsisivatko he jotain muuta ja maistuiko ruoka. Hetken he vain söivät puhumatta mitään. Lopulta Talim rikkoi hiljaisuuden sanomalla ääneen sen, mitä he kaikki miettivät.
“Mitä ihmettä se oli, mitä tapahtui?”
“Niin, minä olen kyllä ihan pihalla. Ilmeisesti me saimme toisen mahdollisuuden, mutta keneltä ja miksi? Ja Shiva, sinä...” Feenix aloitti vakavana, mutta ei kyennyt lopettamaan lausettaan. Syntyi hiljaisuus.
“Mutta kaikki me olemme nyt kuitenkin kunnossa, eli ei kai mitään hätää”, Shiva lopulta sanoi.
“Älkää turhaan murehtiko.”
Mutta Talim ja Feenix huomasivat molemmat, että Shiva ei itsekään täysin uskonut sanoihinsa. Hetken he istuivat vaiti.
“Minusta kyllä tuntuu, että meidän ei kannata miettiä sitä nyt. Meillä on tehtävä, johon meidän on keskityttävä”, Shiva sanoi vakaalla äänellä.
“Totta, ajattelu ei kyllä taida nyt auttaa mitään. Taitaa vain mennä enemmän sekaisin, jos liikaa alkaa pohtia. Paras keskittyä tehtävään”, Talim nyökkäsi mustat viikset väpättäen. Feenixkin nyökkäsi ja vingahti myöntymisen merkiksi.
“Eli miten me nyt jatkamme? Näyttäisi sille, että Mizuya on huoneessaan ja paikassa tiukka vartiointi.” Shiva mietti.
“Niin, taitaa olla se aika, että Mizuya on juuri sviitissään miettimässä, kenet tämän päivän turnauksista ottaa loppukarsintoihin”, Feenix muisti.
“Eli jos hän on siellä, niin onko myös Kan siellä? Tuskinpa. Nyt on hyvä aika etsiä hänet ja ottaa selvää, onko Mizuya jo kostanut pojalleen”, Talim jatkoi.
“Ja Kanilla voi olla idea, miten pääsemme koneeseen käsiksi!” Shiva huudahti.
“Jos hän vain on yhä kunnossa”, hän lisäsi hiljaa itsekseen.
“Selvä, eli lähdetään etsimään”, Feenix päätti.
He nousivat kylläisinä pöydästä. Yhtäkkiä Talimille tuli outo tunne.
“Menkää te edeltä, minä käväisen vessassa”, Talim sanoi ja Feenix ja Shiva suuntasivat ravintolasta ulos maksettuaan laskunsa.
Feenix ja Shiva astuivat ulos ravintolan pariovista äänekkäästi mölisten. Heillä oli hieman vaikeuksia liikkua paksuissa rooliasuissaan ja Shiva tuskaili pitkien hiustensa kanssa, mitkä eivät olleet kovinkaan miellyttävät puserrettuina hänen selkänsä ja asunsa välissä.
“Mitä sinä oikein siinä kiemurtelet?” Feenix sanoi katsottuaan hetken Shivan yrityksiä raapia selkäänsä.
“No kun kutittaa!” Shiva tuskaili naama punaisena.
“Ei sattuisi olemaan kärpäslätkää millä raapia?” Shiva örisi. Feenix pyöräytti silmiään.
“Anna minä autan”, hän sanoi ja tarttui Shivan selästä kiinni.
Samassa he kuulivat tuttuja ääniä käytävästä.
“Kreon ja Keifor!” He eivät kuitenkaan ehtineet paeta minnekään, sillä kaksikko astui samassa nurkan takaa esiin. Olisi ollut vähän liian huomiota herättävää juosta paikalta, joten Feenix ja Shiva vain nopeasti astuivat käytävän reunalle mukamas ihailemaan maisemaseinäkangasta. Täytyi vain toivoa, etteivät he tunnistaisi enkeleitä, sillä tyypit eivät varmasti osaisi pitää naamaansa peruslukemilla…
“…Kyllä minä silti uskon, että he ovat kunnossa. Näithän sinä heidän taistelunsakin. He selviävät tukalistakin tilanteista”, Keifor selitti.
“He puhuvat varmaan meistä”, Feenix kuiskasi Shivan korvaan.
“Juu, ja uiminen Atlantin keskeltä maihin varmaan lukeutuu tukalaksi tilanteeksi?” Kreon vitsaili. Miehet olivat jo melkein enkeleiden kohdalla. Tilanne olisi varmaan sujunutkin välikohtauksitta, elleivät Shiva ja Feenix olisi unohtaneet yhtä pientä asiaa. He olivat niin keskittyneitä huomaamattomilta näyttämiseen, että nojailivat toistensa olkapäihin, mikä sinänsä ei olisi ollut huomiota herättävää, jos heidän asunsa olisivat olleet hieman toisenlaiset. Shiva mustassa macho nahkatakissaan ja Feenix kultahammas välkkyen pussihousuissaan toisiinsa nojaillen oli aika mielenkiintoinen näky, mikä tietenkin herätti Keiforin ja Kreonin huomion. Shiva ja Feenix huomasivat tuijotuksen ja äkkiä he yrittivät kääntää selkänsä toiseen suuntaan, mutta kompastuivat toistensa jalkoihin ja samassa rytäkässä heidän takanaan olleen pöydän päällä ollut posliininen maljakko putosi maahan räsähtäen. Keifor hyökkäsi paikalle ja yritti pelastaa maljakon putoamiselta, mutta ei onnistunut siinä.
“Onko jokin hätänä?” Keifor kysyi tutkien “Stevea” ja “Alia” katseellaan. Molemmat välttelivät katsetta. “Eiii, ei yhtikäs mitään hätää. Me tässä vain… katselimme tuota hienoa taulua”, Shiva selitti ja huitoi seinäkankaaseen päin yrittäen saada Keiforin katsomaan jonnekin muualle kuin heidän kasvojaan. Paikalle alkoi kerääntyä muutakin porukkaa katselemaan, jos vaikka olisi tappelu luvassa.
“Niin, se taitaa kylläkin olla seinäKANGAS”, Kreon puuttui puheeseen huvittunut hymy kasvoillaan.
Shiva mietti jo pitäisikö hänen mottaista molempia tilanteesta pääsemiseksi, mutta hänen onnekseen
Kreon viittasi Keiforille lähtemisen merkiksi. Keifor katsoi vielä Shivaa silmiin kuin miettien jotain ja ohi kävellessään hän nuuhkaisi Shivan kaulaa. Kreon ja Keifor katosivat ravintolan ovesta sisälle.
“Jestas! Näitkö! Se sniffaili sun kaulaa! Eli toisin sanoen “Steve Mad Dogin” kaulaa! Sick!” Feenix parahti.
“No vaikea olla huomaamatta. Mitähän tuosta nyt pitäisi ajatella? Eeeh…” Shiva mörisi vaivaantuneena nahkatakkiaan oikoen.
Samassa Talim ilmestyi ravintolasta heidän luokseen.
“Arvatkaa vaan tuliko tuolla äsken hieman hämmennystä, kun menin ensin vahingossa naistenvessaan! No onneksi miestenvessa oli sitten tyhjillään… No mutta mitenkäs te nyt olette noin kalpeita?” Talim kysyi. “No kun me törmättiin pariin vanhaan tuttuun…” Shiva sanoi.
“Ai Kreoniin ja Keiforiin? Juu, minä näin, kun ne tuli ravintolaan. Ei ne kyllä minua huomanneet. Tunnistiko ne teidät?”
“No en kyllä usko. Mutta Keifor sniffaili Shivan kaulaa!” Feenix nauroi. Shiva ei näyttänyt yhtä hyväntuuliselta. Talimia alkoi naurattaa.
“Ahaa, no tämä selventääkin pari asiaa. Kuulin nimittäin Keiforin ja Kreonin puheet. Ne ihmettelivät sitä, että miten jotkut kaksi miestä olivat tuoksuneet ihan naisten hajuvedelle. Eli sitä se sitten varmaan haisteli”, Talim informoi.
“No toivottavasti.” Shiva parahti.
“Niin, no eihän sitä koskaan tiedä…” Feenix aloitti pirullinen pilke silmäkulmassaan.
“Älä uskallakaan…”, Shiva keskeytti nopeasti. Talim vain tyytyi virnistelemään itsekseen sivussa.
He päättivät hajaantua etsimään Kania ja voisivat samalla pohtia, miten päästä tietokoneeseen käsiksi. Turvatoimet Mizuyan kerroksessa taisivat nyt olla tiukimmillaan, sillä alaisia ei pahemmin laivan muissa kerroksissa näkynyt.
Ali Al Bagheer käveli rennosti käytävää pitkin. Feenix päätti nyt ottaa roolihahmonsa tosissaan. Tosin jos hän vielä törmäisi F.A.T.E.:n, hän päätti kyllä tarpeen vaatiessa mätkäistä heitä turpaan. Varsinkin Kreonia. No, ainakin Alin asussa oli se hyvä puoli, että sai olla rauhassa kaiken maailman machomiesten lähentelyiltä. Juuri kun Feenix oli saanut tuon ajatuksensa loppuun, joku törmäsi suoraan häntä päin.
“Hei, katso vähän, minne menet ääliö!” Feenix ärjäisi kultahammas vilkkuen. Hänen edessään seisoi isokokoinen mies. Miehellä ei ollut paitaa, jolloin hänen rasvattu yläkroppansa ja muotoon leikatut rintakarvansa olivat aivan Feenixin nenän edessä. Mies ei ollut mitenkään treenatun näköinen, itse asiassa hänen vatsansa roikkui hieman hänen raidallisten housujensa päällä. Miehen toinen puoli kasvoista oli peitetty metallinvärisellä naamiolla. Feenix kavahti ällötyksestä taaksepäin.
“Sinä sanoit mitä? Kukaan ei kutsu minua ääliöksi!” mies uhosi sylki suupielistä roiskuen. Shiva olisi tunnistanut miehen, sillä tämä oli sama tyyppi, johon hän oli törmännyt baarissa. Mies tuijotti Feenixiä. “Vai halusitko sinä tulla minun syliini, kun tuolla lailla siihen hyppäsit? Olenhan minä kyllä puoleensavetävä mies. Siitähän Cano on tunnettu, niin ne sanoo. Äläs nyt kainostele”, mies selitti. Feenix melkein yökkäsi ja yritti liueta paikalta. Cano kuitenkin esti hänen aikeensa ja tarttui Feenixiä kädestä.
“Come to papa”, Cano örisi. Feenix yritti välttää katsomasta Canon tursuavia rintakarvoja, jotka lähenivät hänen kasvojaan. Cano tönäisi Feenixin selkä edeltä seinää vasten. Feenixin selkä osui hänen takanansa olevaan oveen ja Cano työnsi Feenixin edellään ovesta sisään ja veti oven perässään kiinni. He olivat siivouskomerossa. Valo tulvi siivouskomeron ovenkarmien välistä sisään, mutta silti oli liian valoisaa, että Feenix näki Canon hikisen ylävartalon. Feenix oli saarrettuna selkä komeron seinää vasten ja Cano nojaili kädellään seinään Feenixin edessä. Feenix voi pahoin. Kaikki muut komeroseikkailut tähän mennessä olivat
olleet yhtä leikkiä tähän verrattuna. Tällä kertaa Feenixillä oli kuitenkin teräaseensa mukana. Ennen kuin Cano oli ehtinyt tehdä elettäkään, Feenix oli salamannopeasti vetäissyt puukkonsa vaatteidensa kätköistä ja iski sen terän Canon rintaan. Mies korahti ja vaahtoava sylki roiskui hänen suustaan Feenixin kasvoille. “Iyyh!” Feenix parahti ja pudotti Canon velton ruumiin maahan. Hän pyyhki puukkonsa terän siivouskomerosta löytyneeseen pyyhkeeseen ja toisella pyyhkeellä hän puhdisti syljet kasvoistaan. Valitettavasti Canon ruho oli juuri oven edessä ja siivouskomeron ovi aukeni vain sisäänpäin. Mies näytti aika painavalta. Ensin Feenix katseli, jos komerossa olisi jotain, jolla voisi miestä siirtää. Hän ei nimittäin koskisi tikullakaan tuohon haisevaan vaaleanpunaiseen ihrakasaan. Ensin Feenix yritti mopilla tökkimällä saada Canon ruumista siirtymään, mutta se ei tuottanut oikein tulosta. Lopulta hänen oli pakko ottaa Canoa kainaloista kiinni ja vetää mies oven edestä sivummalle komeroon. Tosin sitä ennen Feenix oli laittanut kumiset siivoushanskat käsiinsä, niin Canon karvaisiin kainaloihin koskeminen ei tuottanut ihan niin paljon inhotuksen väreitä.
Feenix astui siivouskomerosta ulos inhosta väristen.
“Tämän Dante kyllä saa maksaa!”
Kunnioitettu Mestari Wong käveli hitaasti ja arvokkaasti laivan kannella. Mustat viikset vipattivat tuulessa ja Talim rukoili, että niiden liimaus pitäisi. Samassa Talim näki tutun hahmon vilahtavan portaikon ikkunassa. “Lee…” Talim sihahti puoliääneen. Lee astui kannelle, mutta ei nähnyt Talimia, sillä tämä oli siirtynyt pylvään taakse piiloon. Tuskinpa mies olisi tunnistanutkaan Talimia. Talim pani merkille, että Lee ei näyttänyt kovinkaan hyväntuuliselta, mikä oli kyllä aika ymmärrettävää. Ilmeisesti naiselle häviäminen oli ollut Leelle liikaa, sillä mies oli nyt matkalla yläkannelle matkalaukut mukanaan. Onneksi Lee ei ollut tiennyt, että hän oli hävinnyt juuri Danten enkelille, sillä silloin mies olisi varmaan jo heidän perässään. Tosin ellei sitten joku ollut kertonut miehelle myöhemmistä tapahtumista, kun he olivat paljastuneet?
Noh, tuskin sentään. Sillä jos joku olisi maininnut, olisi Lee varmaan jo ajat sitten hypännyt heidän peräänsä mereen kostamaan heille. Ellei Lee sitten juuri ollut matkalla sinne…matkalaukkujen kanssa? Talim naureskeli itsekseen.
Millähän Lee aikoi laivalta päästä pois kesken kaiken? No, tuskinpa Lee oli tosissaan yrittänyt Mizuyan palvelukseen päästä. Mies taisi olla enemmän omaan pussiinsa pelaava, vaikka kaikenlaisissa rikollisliigoissa olikin mukana. Talim seurasi mielenkiinnolla, jos mies aikoikin pulahtaa mereen kostoretkelle, mutta Lee jatkoikin matkaansa ylimmälle kannelle laukkuineen. Sinne ei Talim voinut seurata. Muutaman minuutin kuluttua yksi laivan yläkannella olleista helikoptereista käynnistettiin ja se nousi ilmaan. Talim piteli hatustaan kiinni ja katsoi, kun kone lensi pois Lee kyydissään.
Sillä välin Steve “Mad Dog” Maddox oli kiertänyt laivan alimpia kerroksia kuunnellen ja tutkaillen, jos jossakin näkyisi jotain epäilyttävää. Luultavasti Mizuya oli laittanut Kanin jonnekin vartioitavaksi, eli jos jossakin näkyisi vartioita, saattaisi Kan olla siellä. Tosin vielä ei ollut näkynyt ainuttakaan Mizuyan palkollista, tai sitten nämä kaikki olivat valepuvuissa. Toistaiseksi Shiva ei ollut vielä törmännyt tuttuihin ja oli siitä iloinen. Sen sijaan hän oli saanut hätyytellä jo aika monta innokasta naispuolista henkilöä kimpustaan… Sillä olihan Mad Dog aika vetävän näköinen tyyppi.
Shiva käveli ympäriinsä ja saapui isoon saliin. Sali taisi olla joku lepotilan ja baarin yhdistelmä. Huoneessa oli paljon pehmeitä sohvia ja tarjoilijat toivat niissä istuville ihmisille drinkkejä. Salissa oli hämärä, tunnelmallinen valaistus ja paikka oli sisustettu eläinkuosein afrikkalaiseen tyyliin.
Hetken paikkaa silmäiltyään, Shiva huomasi yhdellä sohvalla tutun hahmon. Heyechi Ashima istui yhdellä sohvalla siemaillen juomaansa. Mies näytti erittäin stressaantuneelta ja katseli johonkin eteensä. Shiva siirtyi hieman ja näki kasvin takaa kenen kanssa Heyechi jutteli. Hänen vanha tuttunsa Maxim nunchakuineen seisoskeli Heyechin edessä.
“Ou nou…” Shiva huokaisi. No ainakin hän nyt oli löytänyt pari Mizuyan alaista. Paras olisi seurata heitä, jos he vaikka johdattaisivat hänet Kanin luo. Shiva istahti muina miehinä yhteen sohvista ja seurasi miesten tekemisiä. Jotenkin Shiva ei yhtään yllättynyt, kun Maxim alkoi hetken kuluttua heilutella nunchakuitaan. Jopa Heyechin ilmeestä saattoi havaita lievää kyllästyneisyyttä. Mies ei kuitenkaan ajanut Maximia pois. Shiva päätteli, että Maxim oli Heyechin henkivartija, tai jotain vastaavaa, sillä mies ei hetkeksikään istunut Heyechin seuraksi vaan seisoi koko ajan Heyechin vierellä. Oliko tribaali-korun menetys aiheuttanut sen, että Heyechi oli jotenkin enemmän alttiina vaaroille? No, mikäs sen parempaa. Shiva yritti muistuttaa itselleen, että Mizuya oli heidän ykköskohteensa täällä, eikä Heyechi, mutta Shiva ei voinut mitään sille, hänen taistelunsa muisteleminen vaippasankaria vastaan aiheutti vilunväristyksiä. Onneksi mies oli nyt sentään vaihtanut asua ja oli suhteellisen inhimillisissä vaatteissa. Tukka silti miehellä osoitti yhä kohti taivasta.
Hetken kuluttua joku mies tuli Heyechin luo ja kuiskasi jotain tälle. Heyechi nousi tuolistaan ja lähti kävelemään salin toiseen päätyyn. Maxim seurasi isäntäänsä. Shiva nousi ylös ja seurasi miehiä pienen matkan päästä.
Miehet kävelivät pitkin käytävää, jossa näytti olevan paremmin sisustettuja hyttejä. Pian miehet pysähtyivät eräälle ovelle ja Maxim avasi oven avaimella. He astuivat ovesta sisään. Hetken kun ovi oli auki, Shiva näki, että oven takana jatkui toinen käytävä. Niinpä hetken odotettuaan hän meni ovelle ja kaivoi välineet taskustaan ja alkoi tiirikoida ovea auki. Hetken kuluttua lukko luovutti ja Shiva astui itseensä tyytyväisenä ovesta sisään. Heyechiä ei näkynyt missään.
Shiva kulki pitkin käytävää kurkkaillen varovasti huoneisiin. Silloin hän kuuli jostakin puhetta ja huutoa. Hän seurasi ääniä ja saapui ovelle, jota ympäröivät kultaiseksi maalatut koristeelliset puuleikkaukset. Varovasti Shiva raotti ovea. Ovi johti suurehkoon saliin, joka oli lähes tyhjä. Salin seinustoilla oli suuria kultaisia veistoksia ja seinillä ja katossa paloi kiinalaisia lyhtyjä. Silti sali näytti hyvin kolkolta. Samassa Shivan huomio keskittyi salin tapahtumiin. Toisella seinustalla oli kolme ihmistä, jotka raahasivat mukanaan neljättä, joka näytti olevan lähes tajuton. Tajuttomalla oli paljas rinta, ja kasvoilla häivähteli tribaali-tatuointeja, jotka välillä näyttivät kuin haihtuvan ja sitten taas palaavan kuin tulenlieskat.
“Kan Ji!” Shiva lähes huudahti ääneen. Nopeasti hän viuhahti sisään ovesta, sillä salissa olijat olivat keskittyneet Kanin raahaamiseen keskellä olevalle alttarille. Miehen käsissä oli raskaat kahleketjut. Shiva kierähti yhden suuren patsaan taakse piiloon sydän pamppaillen. Miehet, joista yksi oli Maxim, kiinnittivät Kanin kahleet alttariin kiinni. Heyechi astui heidän perässään esiin varjoista ja käveli Kanin eteen. Hän viittasi muita häipymään. Muut katosivatkin toisesta ovesta, mutta Maxim jäi seisomaan oven eteen vartioon kädet ristissä rintansa päällä. Shiva tarkkaili tilannetta. Pystyisikö hän päihittämään nuo kaksi?
Kanin paljasta ylävartaloa peittivät veriset ruoskintajäljet. Kan yritti rimpuilla irti kahleistaan. Shiva ei voinut sille mitään, mutta häntä alkoi hymyilyttää nähdessään Kanin kahleet… Olisivatpa muut Enkelit täällä, Shiva mietti huvittuneena itsekseen.
“En kertonut isällenikään mitään, joten turha kuvitella, että sinä saisit minusta yhtään enempää tietoa irti!” Kan sihahti Heyechille viimeisillä voimillaan. Heyechi alkoi nauraa mielipuolisesti.
“Kuvitteletko sinä, että minä tarvitsisin jotain tietoa sinulta? Hah hah haaa… Minä aion ottaa sinun voimasi,
ja kun olen saanut ne, otan myös isäsi voimat! Hän on pikku tekijä, ei tajua miten suuren vallan hän voisi oikeasti saavuttaa! Mutta minä tiedän, mitä meidän voimillamme voi todella saada aikaan ja sen myös teen!” Heyechi sanoi julmalla äänellä.
“Gimme a break. Anna kun arvaan, valloittaa maailman?” Shiva tuhahti itsekseen. Koska Kan ei sanonut mitään, päätti Heyechi itse paljastaa suuren suunnitelmansa:
“Tulevilla voimillani voin hallita koko maailmaa!”, hän huusi nostaen molemmat kätensä kohti taivasta.
“Vau, mikä ylläri”, Shiva pyöritteli silmiään kyllästyneenä.
“Aiot siis pettää isäni”, Kan tokaisi.
“Mutta miten kuvittelet saavasi voimani? Olet menettänyt korusi.”
Heyechi näytti suuttuvan.
“Minä kyllä hankin silmäni takaisin, ja kun saan sen, ovat sinun päiväsi luetut, rakas pojanpoikani.”
“Koru on Talimilla!” Shiva muisti yhtäkkiä. Hänhän oli heittänyt korun Talimille taistellessaan Heyechin kanssa. Oliko Heyechi yrittänyt saada Shivan yliluonnolliset voimat itselleen heidän taistellessaan? Se selittäisi sen, miksi hän oli joutunut taistelemaan juuri Heyechin kanssa. Jos juuri Mizuya oli halunnut saada Shivan kyvyt, sillä tuskin Mizuya tietää Heyechin petturuudesta. Mutta tuskin Heyechi olisi luovuttanut noin vaan kykyjään. Mutta mistä he tiesivät hänen kyvyistään? No, kai niillä oli joku tutka tuollaiseen. Äh, no joka tapauksessa juttu oli vähän liian monimutkainen juuri nyt pohdittavaksi. Sitä paitsi mistä sitä ikinä noiden pahisten motiiveista tietää…
“Mutta kun saat korun takaisin, on jo liian myöhäistä. Mizuya on varmasti tappanut minut siihen mennessä”, Kan sanoi itsestään selvästi.
“Hän ei ikinä tule löytämään sinua”, Heyechi sanoi julmasti hymyillen.
“Minä otan kykysi, keinolla millä hyvänsä.”
Feenix oli käppäillyt ympäriinsä siivouskomero välikohtauksen jälkeen, mutta ei voinut oikein keskittyä mihinkään, kun jatkuvasti hänen silmiinsä tulivat kauhukuvat Canon rintakarvoista. Samassa hän törmäsikin Talimiin, joka joutui napsauttamaan sormiaan Feenixin kasvojen edessä, ennen kuin toinen havahtui huomaamaan hänet. He kertoivat toisilleen, mitä olivat nähneet ja kokeneet. Eli toisin sanoen ei mitään, mikä olisi edesauttanut heidän tehtäväänsä.
“Missähän Shiva mahtaa olla?” Talim pohti. Feenix kohautti hartioitaan.
“F.A.T.E.:akaan ei ole näkynyt.”
“Tuliko ikävä?” Talim naureskeli pilke silmäkulmassa.
“NO EI!”
He kävelivät lähimpään aulaan. Siellä he näkivät tutun risteilyemännän. Mana-chan hymyili heille lämpimästi ja käveli heidän luokseen.
“Näytätte voivan jo paremmin. Hyvä ettette vilustuneet sen pulahduksenne aikana.” Mana sanoi. Feenix ja Talim olivat aikeissa vastata, kunnes yhtäkkiä tajusivat, että hehän olivat yhä pukeutuneina miehiksi…
“Hetkinen…! Mitä sinä sanoit?” Talim kysyi. Miten nainen saattoi tietää, että he olivat ne samat naiset, jotka hän oli pelastanut merestä…
“Ei hätää Enkelit. Minä olen teidän puolellanne. Ja nyt tulin ilmoittamaan, että teillä on kiire. Toisen mahdollisuuden ajan hiekka on valumassa loppuun. On aika saattaa päätökseen tämä luku.” Mana-chan viittasi heitä seuraamaan. Feenixin ja Talimin leuat loksahtivat melkein lattiaan asti.
“Mitääh…? Sinäkö se olit, joka annoit meille toisen mahdollisuuden?” Talim kysyi varovasti. Mana vain hymyili heille sanomatta sanaakaan.
“Ei kai auta muu kuin luottaa häneen. Pelastihan hän meidät merestäkin…” Feenix totesi kohauttaen hartioitaan. Talim nyökkäsi.
“Hyvä. Seuratkaa minua”, Mana sanoi ja lähti johdattamaan Talimia ja Feenixiä kohti laivan alimpia kerroksia.
Shiva pohti mahdollisuuksiaan, mitä tehdä. Häntä harmitti, ettei hänellä ollut jousta mukanaan, sillä sen avulla hän olisi voinut hoitaa homman jo ajat sitten. Nyt hänellä oli käytössään vain Steve Mad Dogille varatut aseet, jotka olivat sitä macholinjaa. Ison barbaarimiekan hän oli suosiolla jättänyt hyttiin. Heyechi oli jo tovin paasannut Kanille siitä, miten hän aikoo valloittaa maailman. Kan näytti olevan tajuttomuuden rajamailla. Lopulta Shiva tuli siihen tulokseen, että olisi kuitenkin parasta toimia heti, ennen kuin lisää porukkaa tulisi paikalle.
Shiva hyppäsi kepeästi esiin patsaan takaa. Tai niin keveästi, kuin se onnistui hankalassa valeasussa. Hän hyppäsi kohti yllätettyä Heyechiä ja iski miestä pampulla takaraivoon. Heyechi oli kuitenkin onnistunut väistämään hiukan ja isku ei osunut kunnolla. Shiva hyppäsi salamannopeasti Maximia kohti ja iski potkulla nunchakut tämän käsistä. Maxim katsoi kauhuissaan, kun hänen aseensa lensivät kaaressa ilmaan. “Ota hänet kiinni” Heyechi huusi raivoissaan Maximille ja piteli päätään. Maxim näytti hyvin eksyneeltä ilman rakkaita nunchakuitaan ja seisoi vain Shivan edessä kuin jähmettyneenä. Shiva iski miestä potkulla rintaan, jolloin Maxim havahtui toimimaan eli toisin sanoen hän syöksyi nunchakuidensa perään, jotka juuri tippuivat kolahtaen maahan Shivan selän takana. Shiva havaitsi Maximin liikkeen ja iski miestä nyrkillä naamaan. Maxim kaatui maahan ja Shiva syöksähti taaksepäin ja nappasi nunchakut itselleen. Sillä välin Heyechi oli jo rynnännyt ovelle ja huusi: “Pidättele sitä ukkoa! Minä haen lisävoimia!”
Shiva syöksähti Heyechin perään ovesta ulos. Maxim ryntäsi hänen peräänsä käytävään. Shiva heitti edessä juoksevaa Heyechiä nunchakuilla päähän ja mies kaatuikin maahan. Shiva juoksi nopeasti paikalle ja tarttui uudestaan nunchakuihin. Maxim ryntäsi hänen kimppuunsa ja Shiva valmistautui väistämään iskun, mutta sitä ei tullutkaan. Sen sijaan Maxim oli tarttunut kaksin käsin nunchakuihinsa ja yritti repiä niitä irti Shivan käsistä. Shivaa alkoi naurattaa. Mies tosiaan oli kiintynyt aseisiinsa. Shiva tempaisi nunchakut itselleen ja nopealla heilautuksella hän iski Maximin tajun kankaalle. Shiva huomasi seinällä välkkyvän katkaisijan valon. Ilmeisesti se oli ollut joku hälytysnappi, jolla Heyechi oli jo ehtinyt kutsua apuvoimia. Nopeasti Shiva tarttui Heyechiä jaloista kiinni ja raahasi hänet lähimmästä ovesta sisään. Hän huomasi, että ovi oli hyvin raskas ja paikka luultavasti hyvin äänieristetty, joten miesten huutoja ei heti kuultaisi. Shiva raahasi myös Maximin tajuttoman ruumiin huoneeseen. Hän sulki oven ja laittoi sen lukkoon. Hän vielä hakkasi nunchakuilla lukkoa niin, ettei sitä ihan heti saisi auki. Tarkemmin katsottuaan Shiva tajusi lukinneensa miehet kylmäkomeroon. Ilmankos huone olikin ollut niin ahdas. Shivalle nousi pirullinen hymy naamalle ja hän väänsi nappuloista huoneen lämpötilan kylmimmilleen.
“Juuri sopiva paikka noille kahdelle. Saavat sitten lämmittää toisiaan, jos tulee kylmä!” Shiva nauroi.
Shiva juoksi nopeasti takaisin saliin. Kan makasi yhä kiinni kahleissa salin keskellä. Shiva kaivoi esiin Heyechiltä ottamansa avaimet ja alkoi kokeilla avaimia kahleen lukkoihin.
“Haluatko sinäkin varastaa minun voimani? Voin vakuuttaa sinulle, että nämä voimat ovat vain kirous…” Kan sanoi heikolla äänellä.
“Ei, se olen minä, Shiva!” Shiva mörisi huomatessaan Kanin olevan tajuissaan. Mies katsoi hetken Shivaa hyvin tarkkaan. Shiva irrotti puheenmuuntimensa.
“Olemme kaikki valeasuissa.”
Kanin kasvoille nousi hymy.
“Arvelinkin, että isäni puheet teidän tippumisestanne mereen oli vain keino yrittää saada vastarintani murtumaan.”
“Niin, no, miten sen nyt ottaa… Puhutaan siitä myöhemmin, meillä on nyt kiire”, Shiva sanoi jatkaen avainten kanssa räpläämistä. Silloin Kan nousi ylös ja levitti kätensä ja kahleet katkesivat ja putosivat hänen yltään. Shiva katsoi Kania hämmästyneenä. Mies näytti olevan täysissä voimissaan.
“Mikset sinä paennut jo aiemmin, jos kerran olisit voinut?”
“Aika ei ollut oikea. En voinut näyttää kenellekään todellista vahvuuttani”, Kan sanoi vakavana katsoen Shivaa syvälle silmiin.
Samassa oven luota alkoi kuulua tömiseviä juoksuaskelia. Shiva ja Kan ryntäsivät salin toiselle ovelle, mutta myös sieltä alkoi kuulua meteliä, joka eteni heitä kohti. Samassa ovesta juoksivatkin Mana-chan ja Feenix ja Talim valeasuissaan suoraan heitä päin.
“Meitä seurataan! Äkkiä karkuun!” Feenix huusi heille ohi juostessaan.
“Seis, ei sinne! Sieltäkin tulee porukkaa!” Shiva huusi takaisin ja joukko pysähtyi keskelle salia pälyillen ympärilleen.
“Eikö täällä ole kuin nämä kaksi ovea?” Talim tuskaili. Askeleet lähenivät kummankin oven takana uhkaavasti.
Mana viittasi kaikki luokseen.
“Aika vaihtaa paikkaa”, hän sanoi levittäen kätensä. Hitaasti hän nosti kätensä päänsä ylle ja asetti kämmenensä yhteen pään päällä. Samassa kaikki peittyi sumuun. Sumu kuitenkin haihtui hyvin nopeasti kuin pyörteen saattelemana, ja he huomasivat olevansa aivan eri paikassa kuin hetki sitten.
“Mizuyan huoneisto!” Talim tunnisti.
“Miten me tänne päädyimme?”
Mana-chan siirtyi sivummalle muista ja kääntyi heihin päin.
“Nyt on aika suorittaa tehtävä loppuun. Minun osani päättyy tähän. Mutta tietäkää, että aikaa on hyvin vähän. Laivaan on asennettu pommi, jota ei voi peruuttaa. Nyt…näkemiin”, Mana sanoi rauhallisella äänellä. Hän teki taas saman käsiliikkeen ja katosi. Maassa, missä hänen jalkansa hetki sitten olivat olleet, makasi vain yksi lila ruusu.
Talim, Shiva, Feenix ja Kan katsoivat toisiinsa hämmentyneinä. Tosin enkelit pohtivat, voisiko olla enää mitään tämän jälkeen, mitä he voisivat ihmetellä. Tapahtumat tosiaan olivat saaneet hieman yliluonnollisia käänteitä.
“Mikä ihmeen pommi? Kuka sellaisen on asentanut?” Feenix ihmetteli.
Kan katseli vinkuvaa arabialaista, jonka hän tunnistikin hyvällä mielikuvituksella Feenixiksi. Toisen täytyi olla Talim.
“Kuka tuo ilmaan haihtunut nainen oli?”, Kan kysyi.
“Ei tietoakaan”, Talim sanoi kohauttaen olkiaan.
“No mutta parasta toimia nopeasti, ennen kuin joku tulee tänne!” Shiva sanoi ja kaivoi cd:n esiin taskustaan.
“Kan, missä se tietokone täällä on?”
Kan johdatti kolmikon huoneiston toiselle puolelle baarikaapin luokse, jossa hän napautti yhtä peililasia. Baarikaappi liukui syrjään paljastaen tietokoneen. Shivalta pääsi parahdus.
“Voi ei! Macci!” Shiva löi kädellä otsaansa.
“Just mun tuuria.”
“Anna minä…” Feenix astui kohti konetta, mutta Talim vetäisi Feenixin takaisin.
“Eeeh... ei millään pahalla, mutta ehkä me halutaan kuitenkin jotain muutakin iloa siitä koneesta, kuin palasia. Eikä mielellään cd:tä murusina ulos asemasta…” Talim selitti.
“Niin, ja jos näyttö kiepsahtaa ympäri, niin sekin tietysti voi hieman haitata hommia…” Shiva jatkoi. Feenix
näytti mukamas murjottavalta ja istahti kädet ristissä viereiselle sohvalle.
“Kan, onko sinulla salasanoja?” Shiva kysyi.
“Joitakin on. Mizuya paljasti minulle niitä juuri tänään, kun halusi esitellä minulle hulluja suunnitelmiaan, kun kuvitteli, että tappaa minut pian. No, tälle päivälle saa hullujen kuunteleminen riittää.” Kan sanoi ja istui koneen ääreen. Hän alkoi naputella koneeseen jotain. Shiva ja Talim seisoivat vieressä ja kurkkivat näyttöä, missä vilahteli outoja numerosarjoja.
“Missä muuten Mizuya on? Täällä on ihan tyhjää. Onkohan vartioita ulkopuolella?” Shiva pohti.
“Niin, miten me päästään hengissä pois täältä?”
“Puhumattakaan siitä, että miten me päästään pois koko laivasta, jos se ihme pommi räjähtää!” Feenix parahti.
“Jos Mizuya aikoo itse räjäyttää laivansa ja hän on jo häipynyt räjähdyksen tieltä? Mutta miksi hän räjäyttäisi oman laivansa?” Talim pohti.
“Tuota… minä taidan tietää, kuka sen pommin takana on…” Feenix sanoi hitaasti. Shiva ja Talim kääntyivät Feenixiin päin. Tämä heilutteli kädessään lappusta.
“Tämä oli tuossa pöydällä.”
Shiva ja Talim kumartuivat katsomaan paperia. Siihen oli nopeasti käsin kirjoitettuna:
Herrani Mizuya Ashima,
Minä tulen puhdistamaan maineeni
Vaikka se vaatisi mitä
Tulette vielä rukoilemaan minua
Minun maineeni tulee olemaan puhdas
Se on pesty hukkuvien verellä
Joiden mukana rikkeeni hautautuu iäksi vetiseen hautaan
Notham
“Eeeh! Jollakin hieman viiraa päästä” Talim parahti.
“Saikohan se potkut Mizuyalta, kun se hävisi taistelun sinulle Talim?” Shiva sanoi nauraen.
“Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun se saa potkut meidän ansiostamme! Tosiaan, se selittäisi kyllä asian. Luultavasti Notham on saanut potkut ja tietysti taas menetti maineensa. Tässä on kyllä paljon vaahtoamista sen menetetystä maineesta.” Shiva totesi.
“Ja tässä mainitaan vetinen hauta ja hukkuvat. Jos laivassa on pommi, se on mitä ilmeisemmin Nothamin asentama. Kaikki kuolee ja hukkuu, eikä ole ketään todistamassa sen epäonnistumisia täällä!” Talim summasi.
“Tosin tästä voisi päätellä myös, että Notham aikoisi itsekin hukuttautua…” Feenix pohti.
“No tuskinpa sentään!” Shiva naurahti.
“Mutta se on ainakin varmaa, että Notham taitaa olla hieman tiini miinin vihainen…” Talim virnisti.
“Jos Mizuya on tajunnut tämän viestin, on hän luultavasti jo paennut paikalta. Hänellä on nimittäin helikoptereita laivan kannella. Voisimme tietysti itsekin yrittää karkuun sellaisella, jos pääsisimme sinne asti… Jotain on kuitenkin pakko yrittää”, Shiva totesi.
“Löysin sen!” Kan huudahti samassa ja siirtyi pois koneelta.
Talim otti cd:n Shivalta ja astui koneen ääreen. Muut odottivat malttamattomina, kun Talim siirsi tiedostot levylle. Nopeasti he sulkivat koneen ja Talim piilotti valmiin cd:n vaatteisiinsa.
“Let’s go!”
Kan painoi pöydän alla olevaa salpaa ja tietokone siirtyi takaisin näkymättömiin. Juuri kun he kääntyivät lähteäkseen, suuri pamaus löi heidän korvansa lähes lukkoon. Laiva tärähti räjähdyksen voimasta ja tavarat lentelivät pitkin huonetta. Kaikki kaatuivat korviaan pidellen lattialle.
“Pommi on lauennut! Meidän on päästävä äkkiä kannelle!” Shiva huusi. Kovaa vauhtia he juoksivat ulos ovesta. Oven ulkopuolella oli useita vartioita, mutta he eivät ehtineet tehdä
mitään, sillä kaikki olivat vielä niin shokissa räjähdyksestä. Laiva rätisi ja heilui. Käytävän lamput vilkkuivat, kun he juoksivat ylös portaikossa. Pian he olivat ulkona ylimmällä kannella, jossa vallitsi sekasorto. He vilkuilivat ympärilleen, mutta tajusivat, että paikalla ei ollut yhtään helikopteria. Ymmällään he katselivat ympärilleen. Samassa heidän taaksensa oli tullut joukko vartioita, jotka tuuppasivat heidät alas kaiteen yli. He putosivat alas toisen tason kannelle ja suoraan ympäriinsä ryntäilevien ihmisten sekaan. He nousivat ylös. Talimin viikset olivat jo irronneet ja hän repi asunsa auki saadakseen kummatkin kätensä käyttöön. Turha kai oli enää olla valepuvussa muutenkaan.
“Mitä me teemme?” Feenix huusi, nyt omalla äänellään. Hänkin oli heittänyt äänenmuuntimensa pois.
Samassa jostakin juoksi Lion ja törmäsi suoraan Talimiin. Lion katsoi ensin hieman ihmeissään, mutta tunnisti sitten Talimin.
“Tulkaa!” hän vain huusi ja sukelsi kaiteen yli mereen. Shiva ja Feenix heittivät myös haitallisimmat vaatekerroksensa ja tekolihaksensa pois ja tulivat Talimin rinnalle kaiteen luo ja he katsoivat alas mereen, jossa Lion juuri pärskähti pintaan.
“Nopeasti nyt!” hän huusi ja Enkelit katsoivat toisiinsa. Ei kai auttanut muu kuin hypätä taas vaihteeksi uimaan.
Kan hyppäsi ensimmäisenä ja Shiva sukelsi pää edellä hypäten. Feenix otti vauhtia kaiteelta ja hyppäsi kauas mereen. Talim hyppäsi viimeisenä jalat edeltä pitäen nenästään kiinni.
Kylmään veteen pudottuaan he lähtivät heti uimaan kohti Lionia, joka ui jo kauempana. He huomasivat Kreonin ja Keiforinkin uivan edessäpäin. Meressä oli joitakin muitakin veteen hypänneitä matkalaisia ja pelastusveneitä laskettiin vesille. Suurin osa matkustajista ei kuitenkaan ollut vielä tajunnut tapahtumia, koska laiva ei ollut vielä uponnut lähes ollenkaan.
Matkan päässä he huomasivat, kuinka Kreon nousi jonkun kielekkeen päälle ja katosi jonnekin. Lähemmäs uituaan he huomasivat, että kieleke olikin sukellusvene! Kaikki alkoivat olla jo kohmeessa kylmästä ja he uivat niin nopeasti kuin kykenivät.
Lopulta he saavuttivat sukellusveneen. Keifor oli heitä vastassa, ja hän veti heidät yksitellen ylös vedestä. Kan nousi ylös omin voimin. He laskeutuivat alas portaita sukellusveneeseen ja Keifor sulki luukun heidän perässään. Märkinä ja voipuneina Enkelit vajosivat alas pöydän ääreen. Heidän asunsa olivat irtoilleet lähes kokonaan uinnin aikana. Lion toi heille viltit lämmikkeeksi. Sukellusvene lähti liikkeelle.
Hetken kuluttua kaikki kerääntyivät pöydän ääreen. He kaikki tärisivät kylmästä ja Keifor toi heille lämmintä teetä.
“Onko tämä sukellusvene teidän?” Feenix sanoi.
“Mitä oikein tapahtui?” Lion ihmetteli.
“Keitä te oikein olette?” Kan kysyi viitaten Keiforiin, Lioniin ja Kreoniin.
“Jos otetaan yksi asia kerrallaan!” Kreon keskeytti puhetulvan. Hän esitteli heidät Kanille ja toivotti heidät tervetulleeksi heidän sukellusveneeseensä.
“Tässä on meidän veneemme kapteeni Jack.” Keifor sanoi ja näytti paikalle tulleen miehen. Miehellä oli tumma tukka ja paksu parta. Mies näytti aika vanhalta.
“Jack seurasi laivaa koko matkan siltä varalta, että jos tulee ongelmia. Joita sitten yllättäen tulikin. On hyvä olla pakoreitti suunniteltuna kaiken varalta.” Kreon selitti.
“Hyvä muuten, että törmäsin teihin”, Lion sanoi.
“Hienot asut teillä muuten”, Keifor lisäsi virnistäen ja katsoi Feenixiin. Samassa Feenix muisti, että hänellä oli yhä kultapaikka hampaassaan ja nopeasti hän otti sen pois.
Shiva selitti heille lyhyesti, mitä oli tapahtunut. Tietenkään mainitsematta mitään yliluonnollisista tapahtumista. Heidän olisi selvitettävä asiat ensin Danten kanssa. Talim kaivoi vaatteistaan cd:n ja Heyechiltä tulleen tribaali-korun. Hän asetti ne pöydälle.
“On sentään jotain tuliaisia Dantelle”, hän sanoi.
Samassa Shiva alkoi kihertää naurusta. Muut katsoivat häntä kummissaan ja Shiva selitti heille, miten hän
oli lukinnut Heyechin ja Maximin kahdestaan kopperoon.
“He luultavasti kuolivat laivan upotessa”, Lion totesi.
Shiva kaivoi esiin Maximilta viemänsä nunchakut.
“Matkamuistoja! Tällä kertaa jotain erilaista kuin maisemapostikortteja!” hän nauroi. Muitakin alkoi naurattaa, sillä alkoi jo olla myöhä ja kaikki olivat väsyneitä ympäriinsä juoksentelusta. Feenix ja Talim haukottelivat ja se tarttui Shivaankin. Shiva tosin kiherteli jo muutenkin aika väsyneen oloisena.
“Täällä on sitten tilaa hyvin rajallisesti” Kreon totesi.
“Joudumme nukkumaan samoissa huoneissa. Ota sinä Shiva, vaikka tuo ensimmäinen huone tuossa käytävässä. Se on minun hyttini... tai voiko sitä edes hytiksi sanoa. Joka tapauksessa ota sinä se, niin minä voin kyllä nukkua täällä lattialla”, Keifor sanoi.
“Ei sinun tarvitse lattialla nukkua. Kai me molemmat sinne mahdutaan?” Shiva sanoi nopeasti.
“Ai tuo ensimmäinen ovi?.. Minä ehdin viedä sinne jo tavarani…” Kan sanoi.
Keifor vilkaisi Kania.
“No eiköhän me kaikki kolme mahduta sinne”, Keifor totesi ja tarttui Shivan käteen. Shivasta tuntui, että hän oli saanut parista merellisestä uimareissusta kuumeen ja antoi Keiforin saattaa itsensä hyttiin. Pian Kan meni heidän peräänsä hyttiin ja laittoi oven perässään kiinni. Talim ja Feenix katsoivat heidän menoaan. “Kimppakivaa!” Feenix sanoi ja he rupesivat nauramaan Talimin kanssa hysteerisesti.
“Miten olisi Trivial Pursuit?” Talim ehdotti huomatessaan pelin hyllyllä. Lion, Kreon ja Feenix nyökkäsivät. “Voittaja saa nukkua mun vieressä!” Lion ilmoitti.
“Nyt voidaan pelata, kun ei oo Shiva mukana!” Talim nauroi.
Oli kulunut suunnilleen neljä kuukautta laivan tapahtumista, kun erään puiston kivisellä käytävällä käveli hermostuneen näköinen mies. Hän vilkuili vainoharhaisena ympärilleen puristaen laukkuaan rintaansa vasten. Syksyn värikkäät lehdet leijailivat kohti maata ja puiden lehvät olivat kauneimmillaan. Mies näytti selvästi pakenevan jotain ja käännettyään viimeisen kerran katseensa eteenpäin, hän meinasi törmätä tuimannäköiseen mieheen, joka oli ilmestynyt kuin tyhjästä hänen eteensä. Ennen kuin kävelijä ehti tehdä yhtään mitään, mies sivalsi katanallaan hänet keskeltä halki ja hyppäsi voltilla taaksepäin puiston sementtisen penkin päälle kyykkyyn pitkä nahkatakki liehuen. Hän hymyili julmasti ja hävisi pensaiden ja puiden sekaan muiden ohikulkijoiden ilmestyessä paikalle.
”Herra Notham, tässä on päivän lehti ja juomanne.” Palvelija sanoi kävellen isäntäänsä kohti erään kartanon puutarhassa.
Notham nojasi ulkokatoksen ovenpieleen hiukset auki. Punaiset ruusut kiipesivät sen puisissa ristikoissa ja pylväissä kattoa kohti ja marmorinen enkelipatsas tuntui tuijottavan häntä tuomitsevasti. Notham kääntyi ottamaan lasin ja takin alta erottui musta ihonmyötäinen asu, jossa oli aasialaistyyppiset napit. Palvelija odotti, kunnes Notham laski lasin takaisin tarjottimelle tyhjänä ja otti lehden itselleen. Hyytävä tuuli heilutti vaimeasti juojan vaatteita, kun hän käveli ja istuutui penkille. Toisella sivulla oli kirjoitus raa’asta taposta ja Notham repäisi sen irti siitä.
”Tässä on todiste palkkaajalleni, että homma on hoidettu.” Hän hymyili ja käänsi sivua jatkaakseen selailua. Jokin kuitenkin sai Nothamin karjahtamaan ja pomppaamaan ylös. Hän repäisi katsomansa sivun irti ja rypisti lopun lehden nyrkkiinsä.
”He taas!” Notham siirsi katseensa lehtikuvaan, jossa seisoi kolme naista ja otsikkoon: ” Kolme suojelusenkeliä auttoi pelastustöiden yhteydessä ihmisiä pois kuoleman kynsistä palavasta talosta.”
Miehen ilme muuttui yhtäkkiä tuhat kertaa murhaavampaan suuntaan ja hän katsoi johonkin kaukaisuuteen.
Talim istui verannalla riippuvassa kattotuolissa puhallellen teetään. Hänen jalkansa oli nostettu ylös tuolille, kun hän katsoi kaiteen yli aukeavaa pihamaisemaa. Ilmat olivat alkaneet kylmetä ja sen takia juoma höyrysikin kupissa käsien välissä. Feenix istui puolittain kaiteella nojaten selällään pylvääseen ja hipelteli hiuksiaan. Shiva istui nojatuolissa jalat pöydällä ja näperteli sylissään levänneellä kannettavallaan jotain. Heitä puistatti yhtäkkiä, ehkä tuulen takia... Kuka tietää?
Shiva asetti kannettavansa pöydälle ja venytteli.
”En tiedä teistä, mutta minusta päivän hyvä työmme on tehty... Yo bro! Ottaisitko minun kanssani erän Soulcaliburia?”
Hän osoitti sanansa Talimille, joka ponkaisi teensä juotuaan ylös laskien kupin pöydälle.
”You man! Aiotko pärjätä minulle?”
Shiva naurahti ja juoksi sisälle Talim vanavedessään.
”Minä pieksen varmasti sinut...”
”Etpäs, kun minä sinut!”
”Hei, odottakaa minua!” Feenix hihkaisi ja onnistui kompastumaan jalkoihinsa. Hänen ystävänsä nauroivat jo onnesta hihkuen ja Feenix kömpi maasta ylös ja liittyi heidän joukkoonsa.
”Missä viivyit! Me aloitimme juuri pelaamaan Siegfrie…”
Loppu lauseesta katosi oven sulkeutuessa hiljaa sisään menijöiden perästä kiinni.
- THE END -
The soul still burns...
The boat suffered a massive damage in this story And it sunk to the bottom. Also Notham’s hate for Angels reeeeeeeeally increased a level.
Kirjoittajat:
Lea Vestovuo (osat: 2, 6, Epilogi)
Mirva Vauhkonen (osat: 1, 3, 5)
Anna-Maria Hokkanen (osa: 4, 7)
