The Original
Dante’s Angels
The Original Story of Ceres
“Once upon a time there were three beautiful girls who went to different schools, and they were each assigned to very hazardous duties. But I took them away from all that and now they work for me. My name is Dante.”
"Siihen aikaan ja myöhemminkin, oli maan päällä jättiläisiä, kun enkelit yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia." 1 Moos. 6:4 "Herra lähetti vedenpaisumuksen. Vesi nousi, ja vuoret jäivät viisitoista kyynärää veden alle. Silloin tuhoutuivat kaikki maan elävät olennot. Näin herra pyyhkäisi maan päältä kaikki elävät olennot. Jäljelle jäivät vain Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa." 1 Moos. 7:20–23
"A story in the bible claims that the giants are actually descendants of the angels, but they were all destroyed in the great flood." The truth is, that some of them survived.
"Tämä on varmaan naurettavin asia koko vuonna!" kiroili Feenix ja työnsi lusikan maassa makaavan kalpean Mana-chanin suuhun. "Uskomaton tuuri, tukehtua ja kuolla viinirypäleeseen kesken pelityksen! Juuri kun piti katsoa Resident Evil kutosen loppukuvat! Koko rypäle on vielä niin hankalan muotoinen, ettei sitä saa kammettua kunnialla irti." "Toivon mukaan saadaan se irti ennen kuin Mana-chan herää henkiin. Olisi kurjaa herätä eloon vaan kuollakseen heti kohta uudelleen samaan rypäleeseen." Talim huokaisi. "Tämä on kyllä vähän ikävää katsottavaa. Jos minä menisin laittamaan juotavaa, kaikki varmaankin tarvitsevat paussin tämän jälkeen." Shiva sanoi hiljaisella äänellä. Feenix tökkäisi Manaa silmään ja kilisytti lusikkaa tämän hampaita vasten. Lusikasta lähti hilpeä ääni. "Okei, ei taida toimia. Muita ehdotuksia? Haarukka, kenties?" Feenix kysyi ja heitti lusikan olkansa yli. Ceres väisti ketterästi ohikiitävän lusikan. Fixailemalla välähti mestari-idea: "Voitaisiin viiltää kurkku auki ja ottaa rypäle pois sillä tavalla. Eihän se mitään haittaisi, haava menee kuitenkin umpeen pian, ja nyt se ei edes tunne mitään, kuollut kun kerta on." "Bai bai!" hihkui Shiva ja lähti ripeästi keittiöön päin. Ceres huokaisi ja työnsi Feenixiä hiukan syrjemmälle. Sitten hän tarttui Manaa jaloista ja nosti tämän ilmaan ylösalaisin. Kovakouraisen ja koomisennäköisen heiluttelun ja riepottelun jälkeen suusta putosi vihreä viinirypäle. Ceres laski Mana-chanin huoneen takaseinällä olevalle sohvalle heräämään. Sitten porukka jatkoi pelaamista. Oli siis talviloma, ja DMC-joukko oli halunnut pitää rentouttavan pelityksen. Se päätettiin pitää Shivan luona, sillä hänellä oli suurin kokoelma pelejä ja pelilaitteita. Muut raahasivat omia tarvikkeitaan paikalle. Feenix ja Talim toivat erilaisia pelejä, ja Fixailema toi tietokoneensa. Cereksen mäkki oli jäänyt tällä kertaa kotiin. 1
Shiva toi jokaiselle mukillisen kuumaa juotavaa ja istui pleikkarinsa ääreen. "Miten oisi, pidetäänkö se perinteinen Tekken-matsi tässä välissä? Mana varmaan haluaisi Final Fantasyläpimenomaratooniin mukaan, joten pitää odottaa, kunnes se herää." "Tekken vaikuttaa oikein hyvältä. Laita se." Feenix totesi ja meni katsomaan joko extra-tuliset ramennuudelit olivat kiehuneet tarpeeksi." Kohta sohvalta kuului köhimistä ja vaikerrusta. "Jösses että on kurkku kipeä. Taisi rypäle olla oikein kovin kiinni. Millä te sen ulos saitte?" "Puolienkeli suoritti ihmeen. Halleluja." Fixailema totesi ja syventyi uuteen emulaattoripeliinsä. Feenix puhalteli ramenkuppiinsa, nosti jalat pöydälle ja virnisti. "Olit ihan kelpo viihdettä hetken aikaa. Saatiin hyvät naurut. Sun kurkkukivulla ei sitten ole mitään tekemistä minkään lusikan kanssa. Mutta koita välttää tuota tempausta. Pureskele vaikka ruokasi ennen nielemistä." "Pistetään mieleen." vastasi Mana leveästi hymyillen ja koitti tavoitella kulhosta viinirypälettä. Talim läpsäytti Manan kättä, ja tämä veti sen pois. Talim avasi sipsipussin ja näytti miettivältä. Lopulta hän kääntyi Cerekseen päin ja kysyi "Kuinka enkeli sinä oikeastaan olet? Tarkoitan... osaatko tehdä ihmeitä?" Ceres pohti hetken. "En oikeastaan. Jotain kykyjä minulla kyllä on vereni puolesta, ja ne ovat mahdollistaneet sen, että olen voinut oppia enemmän eri taitoja. Enkelihahmossa ollessani minusta tulee paljon nopeampi, vahvempi, isompi ja tehokkaampi, mutta muuten olen edelleen se sama Ceres. Taistelutaitoni opiskelin juuri samalla tavalla kuin kaikki muutkin: kovalla työllä." "Mistä sinä muuten olet kotoisin? Ja kuinka vanha sinä olet?" Feenix kysäisi. "Hmm, vaikea kysymys. Synnyin kutakuinkin 8000 vuotta sitten, mutta yli 7500 vuotta olin horroksessa." "MITÄÄH?" kuului muilta yhteen ääneen. "Noh, se on vähän sellainen kummallinen asia. Tehän tiedätte mitä Raamatussakin lukee? Osa miesenkeleistä rakastui ihmisnaisiin, ja nämä synnyttivät lapsia. Ne olivat kuitenkin paljon isompia kuin ihmiset, joten niitä kutsuttiin jättiläisiksi. Nämä jättiläiset olivat kuitenkin pahoja olentoja, ja viis veisasivat Jumalan laeista. Jumala vihastui ihmisiin sekä jättiläisiin ja päätti lähettää vedenpaisumuksen. Ainoastaan Nooan arkissa olleet pelastuivat. Tämä ei tosin pidä paikkaansa. Myös minä pelastuin." "Miten?" kysyi Shiva. ”Noh, ensin täytyy selvittää, että minä en ollut ihan sellainen syntinen pahantekijä kuin muut jättiläiset. Nooa antoi erikoisluvan minulle nousta arkkiin, sillä autoin häntä keräämään osan eläinpareista. Täytyy sanoa, että olen melkein ylpeä. Minun ansiostani maailmassa on esimerkiksi opossumeja, tonttuja ja kettuja. Ja lepakoita Nooa ei olisi yksin saanut kiinni, ovat nääs tosi vikkeliä.” Ceres hymyili. ”Ottiko Nooa sinullekin partnerin sinne arkkiin?” Talin kysyi. ”Ei tietenkään. Jättiläiset eivät olleet tervetulleita uuteen maailmaan pahuutensa vuoksi. Nooa salakuljetti minutkin arkkiin salaa, mutta Herraapa ei niin vain viilattukaan linssiin. Totta kai Hän huomasi. Pyysin, että saisin jäädä. Enhän ollut tehnyt mitään pahaa, päinvastoin, mutta hän ei leppynyt. Lopulta hän suostui kompromissiin. Hän vaivuttaisi minut ajattomaan uneen ja sulkisi kallion sisään odottamaan herättämistä, mutta arkkiin en saisi mennä. Eikä Raamattuun tulisi mitään merkintää minusta, periaatekysymys. Ja periksi antaminen ei todellakaan kuulu herran luonteeseen. Suostuin ehdotukseen. Jumala sulki minut vuoreen ja sitten muistan vain tyhjää.” "Yksi kysymys. Kauanko puolienkelit elävät? Koska uni oli ajatonta, sinä olet kai nyt sen 500 vuotta vanha?" Talim kysäisi. "Jaa-a. Kutakuinkin. Vaikeata sanoa. Nooan sanotaan eläneen yhteensä 950 vuotta, vielä 350 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen... Raamatun mukaan ihmiset elivät siihen aikaan todella pitkään. Vasta vedenpaisumuksen jälkeen Jumala lyhensi ihmisen maksimielinikää sataan kahteenkymmeneen. Tosin minun muistikuvani mukaan ihmiset siihen aikaan olivat samanlaisia kuin nytkin. Saattaa olla, että ihmispuoliskoni vähentää elinaikaani hiukan, mutta enkelit kai elävät melko kauan. En toisaalta halua tietää. Käy miten käy, ja kuolen sitten kun kuolen." Fixailema katsoi kulmiensa alta alta Mana-chaniin. 2
"Noh, me ainakin tiedetään suurin piirtein, milloin Mana-chan kuolee. Varmaan taas ensi viikolla." Manachan heitti sohvatyynyllä Fixailemaa ja nauroi. Tyyny osui Feenixiin, joka paiskasi sen melkoisella voimalla takaisin. Vieressä Shiva tuuletti koska sai sivumennen unlockattua uuden komean mieshahmon Tekkenissä. Ceres jatkoi tarinointiaan. "Mulle on ennustettu kahteen kertaan, että elän lyhyen mutta loistokkaan ja tapahtumarikkaan elämän. Tiiä noista sitten. Elämäni on ollut aika pitkä jo, ja sitä unta kiviröykkiön sisällä ei voi juuri tapahtumarikkaaksi sanoa." "Mutta milloin sinä sitten heräsit unesta?" Talim innostui. "Tuossa 1900-luvun alussa. Jumala oli kokonaan unohtanut olemassaoloni ja päästi minut vasta sitten ulos. Tosin Hänellä ei silloin ollut minulle mitään sen tärkeämpää hommaa, joten sain mennä vapaasti mihin tykkäsin. On muuten, tainnut unohtaa minut taas. Eipä tosin haittaa." "Tarkoittaako tuo sinun tarinasi sitä, että Jumala on olemassa?" kysyi Feenix. "Noh, sekin vähän riippuu mitä tarkoitetaan. Katsokaas kun oikeastaan... tai noh." Ceres jätti lauseensa kesken ja nousi seisomaan. "Tämä asia on teidän jokaisen henkilökohtainen. Minunkaan tarinani ei ole niin yksiselitteinen kuin se ensi alkuun kuulostaa. En voi varmuudella sanoa onko Jumalaa vai ei." Shiva esitti seuraavan kysymyksen. "Miten Dante löysi ja palkkasi sut?" "No, en heti tiennyt mitä tehdä elatuksekseni. Kiertelin maailmaa ja päätin majoittautua Englantiin. Tutkin tätä uutta maailmaa, ja huomasin että voisin suoritella sellaisia pikkuisia freelance-keikkoja. Toimin muun muassa henkivartijana ja sotapoliisina. Olin myös Timesissa valokuvaajana. Jossain välissä 70-luvulla aloin kiinnostua tietotekniikasta ja rupesin tutkimaan ja opiskelemaan sitä. Aloin myös harrastamaan taistelulajeja, etupäässä ensin Taekwondoa, sitten myöhemmin muitakin. Välillä tein keikkoja demoninmetsästäjänä, ja kehityin melko taitavaksi demoninjäljittäjäksi. Aloin saada mainetta tietyissä sisäpiireissä, ja tuossa muutama vuosi sitten Dante otti yhteyttä ja tarjosi työtä etupäässä teknisenä tukihenkilönä, mutta myös tarpeen vaatiessa voisin avustaa eräitä kolmea legendaarista kaunista naista heidän tehtävissään. Suostuin tietysti. Täällä sitä nyt ollaan." "Viisisataavuotiaaksi sinun hiuksesi ovat jo kasvaneet ihan kiitettävästi." Fixailema täräytti tietokoneensa äärestä.
"Mana-chan. Sun pitäisi lopettaa tupakanpoltto." Shiva yritti. Mana-chan veti takkia päälleen ja oli lähdössä ulos. "Miksi? En minä siihen kuole." Shiva ei osannut vastata. Mana hävisi ulos saastuttamaan keuhkojaan. Feenix ja Talim leikkivät parasta aikaa Fixaileman digikameralla, ja täyttivät sen muistia ottamalla kunnon poseerauskuvia toisistaan. Ceres laittoi itselleen pienen poninhännän kummallekin puolelle päätä, sieppasi kameran ja otti oikein iloisen kuvan itsestään. Sitten hän pisti iPodinsa kiinni kaiuttimiin ja laittoi soimaan hiukan Queenia. Fixailema näytti siltä kuin ei lainkaan piittaisi sievistä pikkuleteistä, jotka olivat ilmestyneet hänen päähänsä pari tuntia sitten enkelien toimesta. Hän ei ollut huomaavinaankaan letittäviä enkeleitä. Feenix istui alas juomaan taas uutta kupillista erittäin vahvaa kahvia. "Jahas, tää on taas tätä, kun on valvottu tarpeeksi ja pelattu liikaa. Se aika, kun levottomuus kasvaa suoranaiseksi hulluudeksi." "Voiko pelata liikaa?" Kysyi Shiva, upoten yhä syvemmälle Silent Hilliin. "Enpä usko. Kyllä tää on ihan parasta tapaa viettää lomaa!" Talim sanoi ja siirtyi ikkunan ääreen katselemaan lumisia puita. Sitten hän meni vakavaksi. "Ceres-kiltti, viittitkö käydä hakemassa Manan sisälle.” Talim sanoi. "Sopii... Miksi muuten?" "Tää voi kuulostaa vähän uskomattomalta... mutta näköjään tie oli liukas... auto törmäsi häneen juuri." Talim vastasi. Tietokoneen ääreltä kuului Fixaileman kyyninen toteamus. "Tupakka tappoi sittenkin."
- THE END 3
Kirjoittaja: Mana-chan