Danai’s Angels
Things Could Be Different
“Once upon a time there were three mysterious men who lived their separate lives in different places, although they were bound to the same everlasting and drastic fate. But I took them away from all that and now they work for me. My name is Danai.”
210 BC Qin dynastia Huhtikuun 24 Kello 9.00 Kiinan syrjäinen provinssi
Epätavallisen suuri täysikuu paistoi kirkkaana tummansinisellä tähtitaivaalla paljastaen varjoissa piileskelijät ja valaisten pimeydessä kulkijoita. Tummaan metsään se laski katseensa kuin etsien jotain, mutta pihaustakaan ei kuulunut eikä vilaustakaan näkynyt liikkeestä lehvästöjen keskellä. Eräällä metsän huomaamattomimmista aukioista, joku iski tuluksilla tulta pieneen nuotioon ja puhalteli siihen elämää. Pian varjoista käveli esille uusia varjoja, jotka varovaisesti etenivät kohti nuotiota vilkuillen ympärilleen. Paikalla ollut mies ojentautui pystyyn ja liekin valossa saapujat näkivät karskin miehen kasvot, joista toinen puoli oli peitetty metallisella jadenaamiolla. Tulijat värähtivät ja laskeutuivat polvensa varaan. ”Cenbai” joukko sanoi pää painettuna alaspäin. ”Yksi puuttuu joukostanne.” Miehet nostivat äkisti päänsä ja rypistivät vihaisina kulmiaan. Cenbai aisti jotain ja käänsi päänsä metsänreunaa kohti. Navakka tuuli kiersi aukiota ja sai odottajat värisemään. Kirkkaan punainen ja keltainen lehtitaifuuni ilmestyi metsästä ja eteni nuotion äärelle pysähtyen sen viereen. Pyörteestä ilmestyi esille mustiin pukeutunut hahmo, joka huitaisi heti esillä olleen katanansa Cenbain kaulan viereen. ”Varomattomuutenne voi aiheuttaa kuolemamme. Olemme maalitauluja nuotionne vieressä. Jo sen takia, minun pitäisi viiltää kaulanne poikki.” ”Loimuava paholainen” toiset kuiskasivat ja perääntyivät kauemmas, kun miehen silmät vilkaisivat heitä kylmästi. ”Aina yhtä suurieleinen sisääntulo Jungdiu. Eikö kirsikan kukan terälehdet kelpaa? Cenbai huitaisi miekan alas pelottomalla eleellä ja käänsi miehelle selkänsä. Salamurhaaja naurahti ja laittoi katanan huotraansa. ”Pidän värikkäistä lehdistä, vaikka syksyn ruska aika ei olisikaan. Terälehdet ovat nyhveröiden hommaa. Miksi kutsuitte minut?” ”Haluan, että te tapatte miehen nimeltä Syut Daamlei.” Miehet hätkähtivät ja Jungdiun silmät kapenivat viiruiksi. ”Tiedät, että minä työskentelen yksin. Hukkaat aikaani!” Jungdiu huomautti vihaisena ja oli lähtemäisillään pois. ”Emme tarvitse hänen apuaan... Pahanilman lintu povaa turmion tehtävälle.” yksi miehistä uskaltautui sanoa ja Cenbai huitaisi tietämätöntä poskelle. ”Edes teidän ryhmämme ei ole saman arvoinen Jungdiun taitojen kanssa. Älä huomauta asioista, joista et tiedä mitään!” Mies kääntyi palkkamurhaajan puoleen ja ojensi tälle koristeellisen lippaan. ”Fo Jungdiu, ymmärrän, että olet erakkoluonne ja haluat hoitaa tehtävän yksin, mutta kohteesi on vahva. Hän on keisarin luottomies ja kenraali. Tässä on palkkioksi sinulle harvinainen smaragdi lootuksenkukka. Tuokoon se apua päätöksentekoosi.” 1
Yleisöstä alkoi kuulua tyytymätöntä murinaa ja Fo kumarsi kunnioittavasti. ”Näytä heille mihin pystyt!” Cenbai totesi ja hyppäsi voltilla taaksepäin ristien kätensä. Tuulipyörre nousi kuin tyhjästä ja lennätti tuhansia keltaisia ja punaisia lehtiä ilmaan Fon ylle. Hän veti katanansa silmää nopeammin esille ja heilutti sitä niin nopeasti, että koko asetta ei edes näkynyt sen estäessä lehtiä tippumasta suoraan hänen ympärilleen. Muuten maa peittyi lehdistä, paitsi esittelijän miekan kantaman kohdalta. Viimeisenkin maalin pudotessa miekka pysähtyi ja sen terän yläpintaa peitti paksu lehtikerros ja muutaman niistä oli terä jopa lävistänyt. Katana lepäsi lappeellaan kasvojen edessä nojaten vasenta kättä vasten. Fo ei näyttänyt yhtään hengästyneeltä, kun hän huitaisi lehdet takaisin ilmaan ja niiden seassa leijui punakeltaisia höyheniä maata kohti. Höyhenet hän sivalsi kahtia, mutta lehdet hän nappasi miekkaansa samoin kuin ne olivat aiemmin sen terän päällä olleet. Muut palkkamurhaajat heittäytyivät polvilleen maahan ja kumarsivat anteeksipyynnön merkiksi ammattilaiselle. Fo laittoi aseen huotraansa ja hyppäsi lehvikköön. ”Olen paikalla huomenna illan koittaessa. Sano koirille, että en suvaitse myöhästymistä.” kuului lähtijän suunnalta vielä lopuksi.
Mies istui polvillaan dojossa silmät kiinni. Hänellä oli ilmava valkoinen paita yllään ja mustat väljät housut jalassa. Puiset liukuovet olivat auki verannalle ja keväinen lämmin tuuli leijutti miehen pitkiä mustia hiuksia, mitkä olivat auki. Kirsikkapuut seisoivat täydessä kukkaloistossaan sisäpihalla ja ruoho kasvoi elinvoimaisena ja vehreänä. Vaaleanpunaisia terälehtiä leijui keveänä maata kohti. Dojon seinällä roikkui suvun kaksi lakiscrollia, ”Kunnia käy tiedon kautta” ja ”Teot määräävät millainen olet”. Istuvan oikealla puolella lattialla lepäsi suuri samurai miekka tupessaan. Hän mietiskeli rauhallisen ja keskittyneen näköisenä, kunnes hänen silmäkulmansa kurtistuivat vähän ja yllättäen samalla alkoi ulkona kirkkaalta taivaalta sataa lunta. Miehen kädet alkoivat täristä ja silmät revähtivät auki. Poikkeuksellisesti tumman ruskeiden silmien sijaan, suoraan eteenpäin katseli kirkkaan vihreät silmät. Hän kaappasi nopeasti katanansa maasta, kun viisi naamioitunutta palkkamurhaajaa hyppäsi eri puolilta huonetta, oviaukoista, sisälle. ”Syut Daamlei, Tulimme hakemaan sinun pääsi!” yksi niistä huusi ja sinkautti heittoveitsiä istujaa kohti, joka ponkaisi ylös. Daamlei iski ne sivuun nopeilla liikkeillä ja sivalsi terät heittäneen kahtia mahan kohdalta. Hän torjui toisen hyökkääjän miekan omallaan ja iski miekan selkä vastustajaan päin tämän vatsan läpi. Lumisade yltyi ulkona ja lehtien päälle keräytyi paksu valkea peitto. Syut hyppäsi väistäessään voltin taaksepäin sisäpihalle ja pölläytti kevyttä lunta kolmannen hyökkääjän silmille ja iski tältä käden poikki. Haavoitettu lähti karkuun huutaen ja kompuroiden matkalla portille. Neljäs ja viides hyökkäsivät yhtä aikaa, että onnistumisen mahdollisuus olisi parempi. Syut torjui toisen miekan jalkaterällään ja potkaisi miehen selälleen taaksepäin. Toisen tappajan käden hän väänsi polveaan vasten poikki ja lävisti miehen miekallaan. Kaatunut pyrähti kompuroiden juoksuun ja pomppasi muurin yli. Punainen veri peitti taistelutantereen valkean lumihangen ja Syut hengitti raskaasti toisen polvensa varassa, kun lehvästön kohahdus säpsäytti hänet ja hän ponkaisi nopeasti valmiusasentoon. Pihamuurin yli loikkasi voltilla punahiuksinen salamurhaaja maanpunaisessa asussaan. Miehellä oli hiuksissaan yksi leveä musta raita. Hänellä oli myös tuima siniharmaa katse, jota monet ihmiset pelkäsivät nähdä. Lumi pöllähti 2
ympäriinsä, kun mies tippui polviseisontaan maahan. ”Kuka olet?” Syut kysyi katana valmiusasennossa kasvojen edessä ja kiertäen hitaasti varmoin askelein sivummalle. ”Fo Jungdiu.” ”Se kuuluisa ammattitappaja...” ”Kyllä” Fo katsoi rauhallisen ja kunnioitettavan miehen kasvoja oudolla mielenkiinnolla. Oli jopa harmi, että hän joutuisi tappamaan tämän, sillä kohde tuntui viisaalta ihmiseltä. Hän olisi voinut jopa juoda teetä ja jutella niitä näitä Syutin kanssa, mutta kortit eivät olleet sen kohtalon puolella. Ammattitappajan kasvoille nousi tuima ja kylmä ilme. Syutin ajatukset kulkivat aika samoissa asioissa, ja häntä kiehtoi miehen erikoinen ulkonäkö. Fo oli kiinalaisten keskuudessa kuin paholainen sieltä jostakin. Hän oli taitava ja julman näköinen. Syut ihmettelikin, miten heidän polkunsa eivät olleet kohdanneet aiemmin, mutta näissä merkeissä, tuntui se hukkaan heitetyltä mahdollisuudelta. Daamlein ilme tummeni ja hän syöksyi eteenpäin antaen pistolleen vartalollaan musertavan voiman. Se olisi lävistänyt vastustajan varmasti, ellei tämä olisi hypännyt korkealle ja laskeutunut terän päälle, ponnistaen siitä voltilla taaksepäin. Syut otti nopeasti tilanteen hallintaan ja pysähtyi valmiusasentoon. Fo virnisti ylivarmana kohteelleen ja vetäisi pienemmän tikarin katanan seuraksi huotrastaan iskien ensimmäiseksi pyörähtäen sillä ja sitten katanallaan. Syut väisti tikarin iskun ja pysäytti miekan terän kahden sormensa väliin vääntäen sen kädestä irti. Fo äimistyi silminnähden ja hyppäsi taaksepäin kootakseen itsensä. Perääntymisen aikana Syut potkaisi tikarin läheisen kirsikkapuun runkoon kiinni ja sivalsi miekallaan suoraan alaspäin. Fo ei jäänyt tekemättömäksi, vaan nappasi terän kämmeniensä väliin työntäen hyökkääjän taaksepäin. Sen jälkeen hän teki kuperkeikan napaten katanansa maasta ylös. Syut oli tekemässä perheensä erikoisliikettä valkoista kuolemaa, jota palkkamurhaaja ei olisi pystynyt väistämään, kun hän jostain syystä pysäytti miekkansa ennen sen iskeytymistä. Sen seurauksena Fo oli myös tekemässä lopetusiskun, kun molempien mielessä kaikui naisen ääni ja he näkivät kaksi naista iskemässä miekkansa yhteen kuin aaveina, heidän omien teriensä lipuessa yhteen kalpaan asti. Naiset muistuttivat hyvin paljon heitä kahta ulkomuodoltaan. ”Feeeeeeeniiiiix, miekkasi ei ole tarkoitettu kohotettavaksi häntä vastaan.” kaikui Fon mielessä, kun samanaikaisesti Syut kuuli kuiskauksena: ”Shiiiiiiiivaaaaa, häntä ei ole tarkoitettu sinun vastustajaksesi.” Heidän miekkansa lennähtivät iskun voimasta taivasta kohden ja spottivalo heijastui salamoivasta taivaasta alaspäin. Heidän rintaansa paloi kiinankieliset merkit nimistä, jotka he kuulivat kaikuvan mielessään. Syutin merkki hohti jäänsinisenä, kun taas Fon hohkasi tulipunaisena. Molemmat tippuivat polvilleen. Hämmennyksen vuoksi pari uutta palkkatappajaa yrittivät hyökätä Syutin kimppuun, jolloin transsiin vajonneen Fon silmät leimahtivat liekkeihin ja yrittäjät paloivat tuhkaksi ja leijuivat tuulen mukana pois. Fon vartalo oli syttynyt ilmiliekkeihin, tai voisi jopa sanoa, että muuttunut liekeiksi kokonaan. Vahvan sielun palo heijastui miehen silmistä hänen tutkiskellessaan miettiväisenä henkilöä edessään. Syut piti kämmentään tatuoinnin päällä ja hänen hengityksensä huurusi. Silmät muuttuivat tuskan iskusta liiloiksi ja iho vaaleansiniseksi ja hiukset tummansiniseksi. Jäinen viima kohtasi tulisen laavan poltteen ja ritinä kohtauksesta nousi ilmoille. Molemmat lennähtivät paineen voimasta taaksepäin selälleen ja muuttuivat normaaliksi. He nousivat hitaasti istumaan nojaten polviinsa ja tuijottivat hiljaisuuden vallitessa toisiaan. ”Olen keisarille uskollinen. Minulla on käskyni.” Syut virkkoi tunteettomasti ja nousi ylös. ”Minulla on tehtäväni ja en voi epäonnistua.” Fo totesi korjaten vaatteitaan ja nousten ylös. 3
Syut kääntyi ympäri ja vilkaisi vielä kerran olkansa yli. ”Odotan näkeväni sinut Kiinan muurilla kolmen päivän päästä.” Fo kumarsi miehelle, kun hän käveli rauhallisesti puiset rappuset ylös ja vetäisi sermin kiinni jäljessään.
Tong Jifuk istui olohuoneessaan ja kirjoitti käsi vakaana ja hihastaan kiinni pitäen kaunista kalligrafiaa koristellulla siveltimellä. Öljylamppu paloi lempeällä liekillä hänen vieressään sypressin tuoksuisessa huoneessa. Tongia kutsuttiin niin sanotuksi oppineeksi, joka tiesi kaiken ja kirjoitti kaikesta. Juuri nyt hän kirjoitti joikurunoa kynttilänvalossa ja ranne oikeassa asennossa. Kylän väki samalla pelkäsi ja kunnioitti miestä. Häntä pidettiin oraakkelina sinisten silmiensä ja blondien hiuksiensa puolesta ja siksi, että hän todellakin tiesi tulevista asioista paljon. Huhu kertoi, että Jifukin hiukset olivat hänen nuoruudessaan olleet sysimustat, kunnes hän koki traumaattisen verilöylyn silmiensä edessä. Albiino käärme oli silloin luikerrellut makaavan pojan viereen ja purrut kaikkia tätä uhkaavia. Sen punaiset silmät olivat katsoneet hellästi maassa makaavaa ja hiukset valkenivat kunnioituksesta pelastajaa kohtaan. Talon ulkopuolelta alkoi kuulua kovaa meteliä ja tukahdettuja avunhuutoja. Tong laski siveltimen alas ja juoksi avaamaan liukuoven. Kylän väki oli koottu riisipelloilta hänen talonsa eteen ja keisarin sotilaat heittivät kirjoitettuja teoksia palamaan isoon kokkoon. Väkijoukko oli painettu polvilleen ja niiden edessä seisoi kansalaisten pelkäämä kenraali miekka ojossa Tongia kohti. Keisari Qin Shi Huang Di oli määrännyt tämän pidätettäväksi ja hän lähetti Syutin toteuttamaan käskynsä. ”Keisarimme nimessä, olen tullut vangitsemaan sinut Tong Jifuk!” Puhuteltu hymyili tyynesti ja veti vyöstään yhden siveltimistään. Se alkoi hohtaa valoa ja miehen käteen ilmestyi pergamentti, johon hän kirjoitti nopeasti sanan. Sotilaat kaatuivat maahan ja nuotiosta lensi kallisarvoiset kirjoitukset pyörteen mukana ilmaan ja ne katosivat. Syut sivalsi nopeasti käärön halki keskeltä ja potkaisi kohti Tongia. Tämä oli kuitenkin hypännyt turvaan kauemmas ja käski kyläläisten paeta. Tähdet tuntuivat kirkastuvan taivaalla entisestään ja muodostavan ison kobran taivaalle. Tong vetäisi uuden siveltimen vyöstään esille ja alkoi torjumaan Syutin hyökkäyksiä sillä. Jifuk tuntui loistavan valoa jo itsessään, kun Syut päätti lopettaa taistelun lyhyeen ja erikoisliikkeeseensä. Tong veti juuri silloin siveltimensä kahtia ja ne muuttuivat kahdeksi tikariksi. Hän tähtäsi niillä tarkan iskun kenraalin kaulavaltimoon, kun aseet iskeytyivät yhteen. Tongin mieleen nousi kuva vaaleasta naisesta, jota vastapäätä seisoi hymyilevä vihreäsilmäinen nainen. ”Taaaaaalim, sinun ja hänen tiensä ovat nivoutuneet yhteen. Hän ei ole vihollisesi!” kuiske kuului miehen mielessä ja valo sokaisi taistelutantereen. ”Shiiiiiiiiiiva, kenraali ei ole sinun herrasi, vaan kohtalosi kulkee toista tietä... Kuuntele minua!” Syut vajosi polvilleen ja Tongin rintaan ilmestyi kirkkaan vihreänä loistava kuvio. Mies muuttui puhtaaksi valoksi kenraalin silmien edessä. Daamlei taasen värisi kauttaaltaan ja katseli avuttomana, kun hänen sotilaansa alkoivat virota. Hän ponkaisi hetkessä ylös ja veti kädestä Tongin mukaansa. Syut vetäisi läheiseltä pyykkinarulta kaavun miehelle ja ohjasi tämän kauemmas sotilaista. ”Pidättelen niitä niin kauan kuin pystyn. Olen kahden päivän päästä Kiinan muurilla, jos sinulla on asiaa. Nyt mene!” ”Mutta miksi?..” ”Ei ole aikaa... Pian nyt!” 4
Kävely rauhallisella metsätiellä virkisti ajatuksia kummasti. Päivästä oli tulossa hyvin lämmin ja kaukana häämöttivät määränpään jylhät muurit. Tong kanniskeli nahkaista säkkiään olallaan ja oli vetänyt hupun päähänsä. Se suojasi häntä pahaa tarkoittavilta silmiltä. Mies vihelteli kävellessään iloista kappaletta, samalla hänen mielensä ollessa myllerryksessä. Kuka Syut oikein oli... Ja nainen, joka puhui hänelle näyssä... Entä se Talim... Oliko se hän vai joku muu... Mietiskelijä ei huomannut yhtäkkistä eläinten hiljenemistä ja pahaenteistä hiljaisuutta, kunnes heittoveitsien suhina täytti ilman. Tong veti molemmat siveltimensä vyöltään ja torjui aseet viime tipassa. Hän ponnahti voltilla taaksepäin ja hyppäsi läheiseen puuhun piiloon. Hänet vedettiin kuitenkin nopeasti takaisin maahan ja samalla huppu tippui niskan puolelle. ”Tarvitsen teidän kaapunne, oppinut! Jotta välttäisin tarkkailevat silmät.” Fo käski ja vetäisi vaateparresta miehen ylös. Jifuk oli kuitenkin selvinnyt jo säikähdyksestä ja vetäisi tikarit esille, vieden sen hyökkääjän kurkulle. ”Minä tarvitsen sitä itse, joten jatka matkaasi ja kiitä onneasi, että olet vielä hengissä!” Fo veti yhtä nopeasti katanansa ja laittoi sen toisen kaulan viereen. ”Taidamme olla pattitilanteessa.” hän sanoi hymyillen ja kurtisti päättäväisenä kulmiaan. Jotain tuntematonta voimaa uhkaava tilanne ei kuitenkaan miellyttänyt ja aseet sinkosivat pitelijöiden käsistä korkealle ilmaan. Fo alkoi taas liekehtimään ja Tongin vartalo muuttui valoksi. ”Feeeeeeeeenix, tiesi kulkee hänen rinnallaan ei vastaan. Poikkea turmion tieltäsi ja astu kohtalosi kynnykselle!” ”Taaaaaaaaalim, valosi johdattaa sinua suurempaan kohtaloon kuin voisit koskaan ymmärtää. Luota minuun!” Kaksikko hengitti raskaasti ja mulkoili epäluuloisina toisiaan. He korjasivat aseensa mukaansa ja lähtivät mumisten kävelemään samaa matkaa muuria kohti. Syut nojasi reteesti vanhan tammen runkoa vasten ja pureskeli miettiväisenä heinänkortta. Hän oli ristinyt kätensä rintansa päälle, kun tuttu kaksikko ilmestyi metsän reunasta esille ja juoksi miehen nähdessään tämän luokse. Kolmikko tapasi takana siintävän muurin juurella, kun läheisen puun takaa kuului yllättäen naisen hullua naurua. ”Ua-ha-ha-haa! Vihdoinkin enkelini löysivät toisensa. Minun nimeni on Danai.” Puun takaa astui esille viininpunaiseen paljastavaan mekkoon pukeutunut nainen, jolla oli valkoiset lyhyet hiukset. Jaloissa olivat kuviolliset pitkät sukkahousut, jotka olivat tummemmat kuin muu asuste. Jalassa olivat korkokengät ja käsissä kainaloihin asti ylettyvät hanskat. Mekko oli yhdistelmä uimapukua ja hameosa oli katkaistu niin, että edessä ei ollut yhtään kangasta, mutta selkäpuolella hame jatkui vähän yli polvien. Kaulan ympäri kietoutui outo suuri kaulakoru ja vaatetta oli koristeltu reunoista kultaisella kankaalla. Kolmikko otti heti valmiusasennon ja Syut punastui naisen rohkealle pukeutumiselle. ”Olette minun suojeluksessani ja alaisiani nyt!” nainen sanoi ja nauroi uudestaan hullua nauruaan. ”Emme toimi naisten alaisuudessa.” miehet vastasivat yhteen ääneen ja katsoivat halveksivasti naista. ”Vai niin... Mitä aiotte sitten tehdä asialle?” Danai kysyi uhkaavasti ja asetti itsensä valmiiksi. ”Ei me taistella naista vastaan. Oletko hullu?” Tong peräytyi ja katsoi muita. ”No, ehkä minä teen aloitteen!” Danain silmät välähtivät ja hän vetio erikoisen näköisen miekkansa selkänsä takaa esille. Sen terä muuntautui kahdeksi ruoskamaiseksi aseeksi kuin eläen ja aseen kanta kietoutui köynnösmäisesti naisen 5
ranteen ympäri ja jatkoi kättä pitkin kiemurteluaan olkapäähän asti. Kolmikko nielaisi kuuluvasti, eivätkä he ehtineet tehdä mitään, kun Danai jo sivalsi ”ruoskallaan” Syutin nuri, iski miekallaan maan läpi Tongin jalkoihin kampaten tämän ja kiepautti piruettimaisesti aseen Fon ympäri ja kaasi tämän maahan. Tongin silmät muuttuivat valkoisiksi ja Danai hyppäsi taaksepäin sulkien sokaisevalta valolta silmänsä. Ilmassa alkoi sataa lunta, kun Syut pomppasi maasta ylös liiloin silmin ja jäädytti ympäriltään kaiken. Danai hyppäsi muutamalla voltilla sivummalle ja kamppasi huuruavan Syutin uudestaan. ”Eipäs jäädytellä minua.” nainen huudahti ja potkaisi nopeasti Tongin nurin. Sen minkä Syut ympäristöstä jäädytti, niin Fo muutti hetkessä tulimereksi. Liekit tuntuivat hivelevän jo Danaita, kunnes tämä hyppäsi Fon kimppuun ja iski miestä kasvoille. ”Ei tulijuttujakaan! Rauhoittukaapas nyt! Olen teidän puolellanne.” Miehisyys oli saanut taistelussa kolauksen, mutta kolmikko oli ansainnut Danain mielestä opetuksen. Hänellä ei ollut todellakaan aikaa tähän leikkimiseen ja aika riensi koko ajan. Syut nousi ensimmäisenä ja kumarsi naiselle. ”Mitä haluat meidän tekevän?” Tong ja Fo nousivat samalla ylös ja kumarsivat myös. ”Haluan teidän lähtevän mukaani meren yli kaukaiseen maahan...” Danailla nousi veikeä hymy kasvoilleen nähdessään miesten kalvenneet ilmeet. ”Te tulette saamaan sieltä teille määrätyt aseet, jotka sopivat käteenne kuin valettu ja osaatte käyttää niitä heti ilman harjoittelua kuin olisitte syntyneet niiden kanssa. Ne ovat osa teitä ja vain te voitte mennä niiden piilopaikkaan... Ei kukaan muu.” ”Tong, sinun kohteesi on Nukkuvan Kobran palatsi luolassa, hiljaisen metsän keskellä. Aseesi Kuoleman Kaksois-Kuiskaus odottaa sinua siellä.” Mies kumarsi ja huokaisi mielessään. ”Fo, sinun tiesi kulkee Valppaan Kotkan pyhättöön sumuisilla vuorilla. Sieltä löydät aseesi Liekehtivän Lootuksenkukan.” Puhuteltu asetti toisen kätensä rintansa päälle ja kumarsi. Samalla hän säpsähti jotain ääntä metsässä ja siristi silmiään. Jokin ei ollut nyt kohdallaan. ”Syut, määränpääsi on syrjäinen luolasto, johon pääsee vain meren alta. Valkoisen lumiketun alttarilta löydät aseesi Lumikyyneleen.” Syut laskeutui polvilleen ja kumarsi. Danai eteni läheisiä rappusia ylös torniin ja sen sisällä muurin päälle katsellen aukenevaa maisemaa. Miehet seurasivat hänen perässään ja Syut riisui ylhäällä oman kaapunsa ja asetti sen kohteliaasti naisen olkapäille. ”Enemmän asustetta päälleenne... köh... että... teillä ei tulisi niin kylmä...” Danai katsoi miestä huvittuneena ja kieltäytyi kunniasta. ”Ua-ha-ha-ha-haa! Demonimaailmassa kaikki pimeät ritarittaret pukeutuvat näin, eri lailla kuin teidän maailmassanne. Totut siihen vielä siveyden sipuli!” Tuuli heilutti heidän hiuksiaan ja vaatteitaan, kun Danai kääntyi katsomaan miehiään kohti. Laajat metsät piirittivät heidät kauneudellaan ja kylmä viima jäyti heidän ihollaan. ”Teidän kohtalonne on taistella hyvän puolesta. Ette voi paeta aikakausien yli jatkuvaa legendaa. Olette Danain Enkeleitä.” Muurin läheltä kuului silloin huutoa ja keisarin lähettämät sotilaat olivat huomanneet takaa-ajetut. He paukuttivat rumpujaan ja sotilaat huusivat vihaisena kaiteelle juosseita henkipattoja antautumaan. Danain miekka heräsi uudestaan eloon ja sen terät välkehtivät auringossa. Sama vietti kuin aikaisemmin sai miehissä muutoksen aikaan, mutta muutamalla erolla. Tongin hiukset muuttuivat valokeihäiksi, joita hän pystyi heittämään vihollisiaan kohti. Syutin osat hiuksista kietoutuivat miehen vartalon ympäri muuttuen suojaavaksi jääpanssariksi ja loput muuttuivat rastoiksi ja 6
niiden päihin ilmestyi jäisiä lumihiutaleita, joita hän heitteli sotilaita kohti. Fo sytytti tulipalloja käsissään ja heitteli niitä alapuolelle. Saumatonta yhteistyötä kolmikolta, vaikka he eivät itse sitä vielä tajunneetkaan täysin ja yksi myyteistä, jonka tarina oli saanut tällä yhteistyöllä alkunsa.
- THE END -
Kirjoittaja: Lea Vestovuo
7