Dante’s Angels DiiEi and the Trinity
“Once upon a time there were three beautiful girls who went to different schools, and they were each assigned to very hazardous duties. But I took them away from all that and now they work for me. My name is Dante.”
2010 AD Kesäkuun 19 Kello 23 Englanti, Lontoo
Kirkas öinen taivas paistoi tähtineen hiljaisen kaupungin yllä. Tähdet ja sirpissä oleva kuu vartioivat sitä kirkkaina ja kaikkivoipina. Mutta vaikka paikka tuntui hiljaiselta eräällä puolen kaupunkia voimistuva ihmismeren ääntenpauhu täytti ilman. Se voimistui voimistumistaan, kunnes etsivän silmät pysähtyivät kaupungin laitamille puiden vierustamaan urheiluareenaan. Siellä soittava bändi oli jo soittanut suurimman osan kappaleistaan ja nyt oli vuorossa loppufinaalin aika. Sytkäreiden liekkien meri heilui pimeässä yössä lisäten odottavaa tunnelmaa, kun koko katsomo Wembleyn stadionilla hiljeni äkisti... odottavasti. Nuoret ja vanhat tuijottivat päälavalle yrittäen nähdä yhtyeen jäsenet paremmin. Muutama nainen oli jopa nostettu tuttujen miesystäviensä olkapäille hurraamaan esiintyjille. Päälavan kulissi oli mahtipontinen, Egyptin tyylinen. Takaseinää peitti suuri Pyramidimaisema, jonka keskellä kullankeltainen Feenix-lintu säkenöi katsomon perukoille asti. Hiljaisuuden kestäessä spottivalot välähtivät päälle paljastaen pimennossa olleen bändin. Kolmikko tuijotti hiljaa alaspäin heidän hiustensa leijaillessa tuulessa ja se heistä, joka oli solisti, seisoi kädet selkänsä takana, mikki kuulokkeina korvansa takana odottaen. Naisella oli todella pitkä ruskea tukka ja goottityylinen violetti hame päällä, jonka alta vilahtelivat mustat nahkabuutsit pitkien korkojensa kanssa sekä mustat puvunhousut, jotka sopivat kokonaisuuteen. Hänen vieressään seisoi kitaransoittaja melkein samanlaisessa luonnonvihreässä asussa, joka oli minimekkomainen ja sen päällä oli tummanvihreä pitkä puvuntakki. Kitaristin vaaleita kutreja koristivat eripitkät köynnökset, nahkanauhat ja koristeet. Rumpali istui taaempana pukeutuneena viininpunaiseen samantyyliseen jakkuasuun, joka oli sidottu vyötäisiltä nahkaista ruoskaa muistuttavalla vyöllä ja lyhyet punaiset hiukset oli sidottu mustalla huivilla korvien yläpuolelle. Sähköpianon vieressä seisoi mustaan pitkään nahkatakkiin pukeutunut mies, jonka puvun muu väritys oli viininpunainen. Vaikka mies näytti nuorelta, hänen kuontaloaan koristivat valkoiset korville ylettyvät kutrit. Silmien katse oli syväluotaava, mutta samalla siinä oli poikamaista leikkisyyttä ja lämpöä, joka löytyi myös soittajan hymystä. Naiset ja miehet tuntuivat olevan hurahtaneita miehen karismasta toiset kiljuen ja toiset karjuen. ”Danteeeeeee!” Vihdoin laulaja nosti katseensa yleisöön hitaasti, jonka kauimpana olijat näkivät kahdelta suurelta jättinäytöltä ja silloin yleisö ratkesi hurraamaan ja huutamaan kuin viimeistä päivää. Suuri yleisön kohina 1
täytti alueen ja näytti kiirivän joka puolelle. Nainen katseli rauhallisesti joka puolelle hurmaavilla ja vangitsevilla silmillään, joita reunusti viehkeimmät silmäripset miesmuistiin. Kitaransoittaja kiristi ja löysäsi soittimensa kieliä ja kokeili muutamia sointuja sormenpäillään, alkaen samalla vähän keinua jo tulevan kappaleen tahtiin. Rumpali leikki kapuloidensa kanssa kuin ne olisivat revolvereja ja liikkeiden nopeus ja jämäkkyys hämmästytti katsojat, jonka jälkeen hän pyöritti vielä olkapäitään ja venytteli sivulta sivulle niskaansa, joka päästi naksahduksen joka kerta. Laineet menivät ympäri areenaa kuin paholainen olisi niiden perässä ja huudot “Dii-Ei, Dii-Ei, Dii-Ei, Dii-Ei,” kaikuivat stadionilla. Heavymetallibändi DA oli hetkessä noussut suuren maailman tietoisuuteen kokeilevilla sekä rytmikkäillä biiseillä. Harvan yhtyeen lauluista oli pystynyt sanomaan, että ne ovat täyttä rautaa, mutta heidän kappaleensa osuivat napakymppiin soivat ne sitten radiossa tai netissä. Osittain heidän kuuluisuutensa, mainoksensa ja kasvonsa tuntuivat leviävän kulovalkean lailla kuin taikaiskusta. Nainen astui kevein askelein, kuin kummitus eteenpäin levittäen kätensä omille sivuilleen ja huusi vahvalla äänellä. “How are you feeling Londooooon?!” Kysymykseen vastasi suuri “Hurraa!” huutojen pauhu ja nainen nyökkäsi mystisen näköisenä yleisölle. Samalla hänen takanaan rumpali hurrasi kädet levällään yläilmoja kohden, kitaristi vinkkasi yleisölle ja pianisti teki sormiampumisliikkeen katsomolle. Esitys voisi alkaa. “As it is time... For our last song... We need to remind everyone its purpose, its meaning. People can do much... if they unite... Friendships can beat the worst obstacles, enemies... anything is possible... As are the words...” Laulaja piti paussin sanoissaan ja yleisö hiljeni täysin uudestaan. Jopa kuu näytti kääntyneen kuulemaan taivaalla lopun lauseesta. Muutamia laivoja lipui vielä näin illallakin pitkin Thamesia ja kaupungin syttyvät valot kilpailivat tähtitaivaan kanssa konsertin yllä, luoden sen ylle omanlaisensa tunnelman. “Of the Trinityyyy!” Yleisö kuohahti ja hurraa huudot kaikuivat stadionilla, kun laulun “Trinity” nimi lausuttiin. Laulaja huitaisi samalla kätensä voimakkaalla liikkeellä alaspäin ja rumpali naputti kapuloitaan muutaman kerran yhteen, kun valot ja erikoistehosteet räjähtivät ja rumpali aloitti rytmikkäällä soitollaan kappaleen. Laulaja keinahteli rytmin tahdissa sulkien silmänsä ja yleisön pauhu ylsi miltei yli rummun äänen. Vihreään asuun pukeutunut vaaleatukkainen kitaransoittaja oli ottanut huilun esiin vaatteidensa piilosta ja lisäsi sen soinnun hyvätempoiseen rumpusoittoon ja pianonsoittaja lisäsi omat tehosteensa näyttäen jykevältä pianon takana. Vihdoin nainen avasi silmänsä, jotka olivat muuttuneet violeteiksi ja alkoi laulamaan oopperan vivahteisella äänellä, mutta kumminkin enemmän heavymetalliin kääntyen. Huilunsoittaja vaihtoi sähkökitaraan antaen laululle erilaista sointua ja tempoa. Hiljainen lumisade alkoi leijua alas lavalla mikä sai hämmästyneitä huudahduksia yleisöltä. “Whisper came, over the sea... Premonition of death and sorrow... Visions conducted and undone. They rose to the valley overcome by winter... lingered by the snow to a maiden of ice with a heart. Crying for help, the shaman turned, packed her bags and overturned...” Yleisö alkoi huutamaan Shivan nimeä, kun tämä nappasi viulun selkänsä takaa ja muiden soittajien avittamana soitti tahdikkaan välisoiton sillä ja Talim taustalaulajana lopetti ja alkoi laulaa kertosäkeistöä, johon yleisö yhtyi. He eivät mahtaneet kumminkaan mitään Shivan ja Talimin äänelle. “Path over lands as the dangers followed. Traveler passed through mountains and the white wolves howled. Towards to battle and to meet someone new. The face of destiny and friendships that grew. She met the words of Trinity a word that conquered all and as the sun goes down, the evil will fall!” 2
Lopun kertosäkeestä Shiva lauloi kirkkaasti ja hyvin korkealta kunnes hän nappasi taas viulun ja alkoi soittamaan sitä sydämensä kyllyydestä. Talim asteli ja pomppi näyttämön laidasta laitaan moshaten vaaleita hiuksiaan ja taputtaen käsiään, jolloin energisyys oikein huokui hänen jokaisesta liikkeestään. Pysähdyttyään paikalleen hän naputti peukalollaan soittimen pintaan ja jatkoi lauluaan. “Words spread to the woods, yelling, and screaming of pain. Refugees from a distant land, blood in their hands. The pleas sneaked more into the forest, and by the river it followed to a maiden of light with a heart. To the images the protector turned, packed her bags and overturned…” Rummut yhtyivät nyt voimakkaammin Shivan välisoittoon ja Talim kuiskasi lausetta “Word of the Trinity” siihen. Dante vetäisi soitannan keskellä kädellään hiuksia pois kasvojensa edestä reteesti ja katsoi tarkkaavaisena kolmikkoa. Shiva sai välisoittonsa loppuun, jolloin Feenix pomppasi rummuilta ylös. Hän nappasi isommat rumpupalikat ja alkoi moukaroida lattialla istuvaa jättikokoista Ō-daiko-rumpua rytmikkäästi ja kuin tanssien. Feenix sulki silmänsä hänen lyödessä rumpua vahvalla rytmillä, joka tuntui yhdistävän hänen ja rummun olemuksen samalla kun seinällä lepäävä Feenix roihahti reunoistaan liekkeihin. Joka isku päättyi kuten niiden piti ja se teki esityksestä maagisen. Tähtien kimalletta alkoi satamaan lavalla, joka kohahdutti yleisön, joka pomppi ja hyppi musiikin mukana. “Path over lands as the dangers followed. Traveler passed through forests and the green Cobras prowled. Towards the battle and to meet someone new. The face of destiny and friendships that grew. She met the words of Trinity, a word that conquered all and as the sun goes down, the evil will fall!” Tällä kertaa Shiva ei soittanutkaan välisoittoa vaan imitoi mikkiinsä sydämenlyöntiä muistuttavan äänen ja se sai yleisön aivan hulluksi. Hän jatkoi sitä hetken, kunnes soitanta alkoi ja Shiva tempautui kappaleeseen mukaan. Feenix palasi rumpujensa ääreen ja Talim piti pienen tauon ja hörppäsi vettä läheisestä pullosta. Erikoistehosteliekit leimusivat lavan edessä ja yleisö mylvi riemusta. “Screaming echoed through the valleys, threatening the land that she guarded. No man’s land except hers and as the bad words spread the clock turns. The cracks of rock it travelled and found the eyes of a maiden of fire with a heart. To the threat the warrior turned, packed her bags and overturned...” Shiva tarttui taas viuluun ja soitti vahvasti välisoiton rummun kanssa, Feenix tuntui iskevän kapulat suoraan rummuista läpi ja Talim antoi oman vastineensa säveliin persoonallisella riffillään. “Path over lands as the dangers followed. Traveler passed through cliffs and the red eagle mellowed. Towards the battle and to meet someone new. The face of destiny and friendships that grew. She met the words of Trinity, a word that conquered all and as the sun goes down, the evil will fall!” “The Evil will fall!” Talim ja Shiva jatkoivat Shivan laulaessa tosi korkealta loppusäkeistöä ja kameran välähdykset ja sytkäreiden liekit valaisivat uudestaan pimeyden heiluen puolelta toiselle. Yleisön pauhu oli korviahuumaavaa. “Path over lands as the dangers followed. Angels crossed trough lands and their enemies growled. Towards the battle they went and conquered. Saved the innocent and the weak as the battle fueled. They vowed to the words of Trinity, a word that conquered all and as the sun went down, the evil did fall!” 3
“Path over lands as the dangers followed. Angels crossed trough lands and their enemies growled. Towards the battle they went and conquered. Saved the innocent and the weak as the battle fueled. They vowed to the words of Trinity, a word that conquered all and as the sun went down, the evil did fall!” Shiva lauloi lopun säkeistöstä mahdollisimman korkealla ja korotti ääntään venyttäessään vikaa sanaa niin että yleisö hurrasi hengähdyksissään äänen korkeudelle. Loppu säkeistön aikana tunnelma oli huipussaan ja yleisö toisti innoissaan loppua Talimin ja Shivan perässä. “By the Trinityyy, the Trinityyyy, by the Trinityy, the Trinityy the evil did fall!..” “By the Trinityyy, the Trinityyyy, by the Trinityy, the Trinityy the evil did fall!..” Seuraavaa yleisö ei kuitenkaan osannut odottaa. Dante nappasi pianon käsiinsä ja se muuntautui aivan mielettömän näköiseksi kaksoiskitaraksi yleisön edessä, jolla hän vetäisi niskavilloja nostattavan riffin. Hän jatkoi kitarasooloaan antaumuksella samalla aikaa, kun Enkelit vilkaisivat pomoaan yllättyneenä. Shiva nyökkäsi Dantelle ja ojensi kätensä sivulle kuin esitellen hänet varta vasten yleisölle. Feenix taputti käsillään ilmaan ja Talim näytti voimistelijan taitojaan pomonsa kitaran tahdissa, kun hän oli laskenut oman kitaransa alas. Voltit, piruetit, spiraalit ja spagaatit tulivat yhtä luotettavasti kuin seuraava sointu riffistä. Shiva yhtyi pään päällä taputukseen katselijoiden mukana. Yleisö kiljui ja muutamat jopa pyörtyivät Danten esitykselle. Tunnelma oli noussut kattoon kappaleen päästessä loppuun. ”JACKPOT!” Dante karjahti viimeisen soinnun lähdettyä hänen kitarastaan, jonka jälkeen hän osoitti sormellaan kauaksi yleisöön. Feenix lopetti kappaleen jämerään rummun lyöntiin, kun tehosteet räjähtivät ja Shiva heilautti kädellään vartalonsa yli hennon kangasvaatteen, minkä takana hän oli hetken piilossa muuttuen kauniiksi lumiketuksi. Yleisö luuli lopetusta taikuudeksi, mutta yhtye tiesi asian oikean laidan. Bändin lopetusbiisi sai raikuvat suosionosoitukset. Lava pimeni, ilotulitus täytti ilman ja Lumisusi oli kadonnut. Shiva kuitenkin juoksi valojen syttyessä lavan takaa ja otti kädestä kiinni Feenixiä ja Talimia. He juoksivat lavan eteen Danten seuratessa reteesti perässä pysyen vähän kauempana tytöistä. Esittäjät kumarsivat yleisölle ja sitten asettuivat DA-poseeraukseen lavan keskellä Feenix ja Shiva selkä, selkää vasten ja Talim puolispiraalissa alhaalla heidän edessään. Dante nojasi reteesti sivuseinään ja virnisti heille silmää iskien. “DiiEi! DiiEi! DiiEi! DA! DA! DA!”
- THE END -
Kirjoittaja: Lea Vestovuo
4