Dante’s Angels
The Story of Fixailema
“Once upon a time there were three beautiful girls who went to different schools, and they were each assigned to very hazardous duties. But I took them away from all that and now they work for me. My name is Dante.” "Demonipojut eivät pääse liian helpolla elämässä. Ne kun tuppaavat olemaan niin kovin erilaisia"
Öinen Tukholma. Kadut olivat tyhjiä, ja lumi tuiskusi tuulen mukana pitkin tietä. Katulamput heittivät valokeilojaan pakkasenpuremiin kinoksiin tien vierillä. Kaapuun kietoutunut hahmo vaelsi eteenpäin. Vaaleat pitkät hiukset pilkottivat hupun alta. Hahmon silmät löivät välillä tulta, ja se näytti ontuvan hieman. Hahmon jättämät jäljet johtivat läpi kaupungin, läpi pihojen... ja pitkin talojen seiniä. Ne jatkuivat katoille, ja säikäyttivät harvat näkijänsä. Paholaisen jalanjäljet. Ne oli nähty tässä maassa ennenkin. Itse vanha vihtahousu ilmeisesti rakasti ruotsalaisia, koska aina muutaman vuosikymmenen välein kävi säikäyttämässä ihmiset järjiltään, ihan vain huvikseen. Salaperäinen hahmo ei kuitenkaan ollut mikään Saatana. Eikä hahmo ollut aiemmin säikäytellyt ihmisiä tässä maassa. Lopulta hahmo tuntui väsyvän, ja se raahautui erääseen porttisyvennykseen. Sen pää retkahti sivulle ja siihen paikalleen se jäi, kunnes mölyävä nuorisoporukka kulki paikan ohi. Ehkä humalaiset teinit eivät olisi huomanneet koko hahmoa, ellei se olisi herännyt hätkähtäen ja säikähdyksestä pompannut ylös seisomaan. Nuorisoporukka pysähtyi, ja alkoi sitten kulkea meluten hahmoa kohti. Nuoria oli viisi. Yksi tyttö ja loput poikia. Ikäjakauma oli noin 15 vuoden paikkeilla. Jokainen heistä oli tukevassa humalassa, ja kahdella oli tupakat kädessä. "Vittu hei, tsiigatkaa jäbät mitä täält kolost löyty!" Sanoi yksi nuorista ja nappasi hahmoa olkapäästä. Hahmo riuhtaisi itsensä irti ja murisi. "No vittu älä ny keuhkoo meitsil, juu mathafacka! Ottakaa jäbät kii se, niin tsegataan mitä toi kaapu o syöny!" Sanoi kaikkein suurikokoisin poika porukassa. Pari pienempää heitti tupakat pois ja kävi hahmon kimppuun. Pojat kiskoivat hahmon kaavun halki, ja repesivät sitten humalaiseen nauruun. Kaavun sisältä paljastui noin kaksikymmenvuotias kalpeahko mies, jolla oli päällä vain mustat housut. Hänellä oli pitkät vaaleat hiukset, jotka kihartuivat latvoista, kauniit kasvot, joissa kellertävät kissansilmät, ja punertava kuunmuotoinen tatuointi silmän ympärillä. Mies näytti kylmän vihaiselta, ja tuijotti vain suoraan joukon johtajan silmiin. "Jou, tää heebo ei ookka kyl mikään iha tavalline spurgu. Tsekatkaa sen pärstää, vaan vitun homonnussima jätkä ottaisi tollasii tatskoi!" Poika nauroi. "Vedetään sitä pataan, ja mennään juomaan, kiljuu himppeen. Lovelybeibe, sytytä mulle valmiiks yks röögi, tää ei vie kauaa!" Yksi pojista oli juuri aikeissa lyödä miestä kasvoihin, kun tämä salamannopeasti nappasi poikaa kurkusta kiinni ja nosti parikymmentä senttimetriä ilmaan. Sitten mies paiskasi pojan päin kahta muuta. Joukon johtaja perääntyi ensin, mutta kävi sitten suoraan hyökkäykseen. Hän kuitenkin jähmettyi melkein heti 1
paikoilleen, sillä mies oli nostanut kätensä ja alkoi hokea vieraskielistä mantraa. Punertavaa valoa hohti miehen ympärillä, ja tämän selästä alkoi työntyä pari mustia lepakkomaisia siipiä. Vaaleat hiukset pitenivät lisää ja muuttuivat valkoisiksi, ja miehen päähän kasvoivat uhkaavan näköiset sarvet. Mantra muuttui koko ajan voimakkaammaksi ja miehen ääni syveni uhkaavaksi. Kaapu roikkui irvokkaana riepukasana demonin päällä. Demoni risti kätensä rinnalleen. Joukon johtaja kirkui kimeällä, tyttömäisellä äänellä. Pitkät kynnet tärisivät raivosta, ja tumma syvä ääni halkoi hiljaisuutta. "Demarinasai! Typerät, houkat ihmispennut. Eikö teidän järkenne ennemmin sanonut teille, että olisi kannattanut jättää se spurguparka rauhaan? Ei, vaan teidän oli ihan pakko ruveta leikkimään gangstoja, vain pönkittääksenne idioottimaista isotteluntarvettanne. Koro shite yaru, baka yaro!" Sitten demoni pajasti parin teräviä kulmahampaita ja kävi hyökkäykseen. Joukon jatkeena Lovelybeibeksi kutsuttu tyttö oli seota nähdessään muut liikkumattomina myttyinä maassa. Hän itki hysteerisesti ja koitti huitoa pelottavaa hirviötä vaaleanpunaisella käsilaukullaan. Demoni hymyili julmasti ja nappasi tyttöä kädestä kiinni. Se nosti tytön roikkumaan ilmaan, jossa se sätki kirkuen. Sitten se puraisi tyttöä ranteen sisäpinnasta. Tyttö kiljui kuin järkensä menettäneenä, kun demoni pyyhki sormellaan tytön naamaan viivan tämän omalla verellä. "Minä palaan vielä, ja ensi kerralla vien sinut mukanani kadotukseen, pikku ihmisnainen. Odota vain sitä päivää, ja kypsyttele rauhassa ajatusta. Lopun ikääsi." Demoni päästi tytön irti, ja loikkasi yhdellä sulavalla hypyllä seisomaan talon seinälle. Sitten se alkoi kiivetä nelinkontin ylöspäin. Päästyään muutaman kilometrin päähän tapahtumapaikasta, kerrostalon katolle, demoni huokaisi turhautuneesti ja alkoi palata takaisin ihmismuotoon. Sitten se istui taas alas ja koitti kiskoa päälleen revennyttä viittaa. "Astupa esiin, kuka siellä sitten onkin. Oot seurannut mua jo pitkään." Nyt ihmismuodossa oleva demoni sanoi, sitoen samalla kaapuunsa pari hyvää solmua. Kaapu näytti surkealta, se oli niin palasina, ettei sitä saanut enää kunnolla päälle. Katolle tipahti ketterästi kuin kissa valkotukkainen hahmo, jolla oli komeat kasvot, punainen asu ja pitkä miekka selkään sidottuna. "Täytyy sanoa, että minä olen vaikuttunut. Kuka tahansa osaa hoidella joukon häirikköjä, mutta sinä olit loistava. Yksikään ei kuollut eikä saanut kovin pysyviä ruhjeita, ja sen tytönretaleen sinä sait todella uskomaan, että hän oli nyt muka tekemisissä itse Paholaisen kanssa. Voisin sanoa, että se näytti melkein taiteelta. Eikä tämä ole piruilua." "Voisitkos esitellä itsesi ennen turhia kehuja?" Punapukuinen mies hymyili hiukan vinosti ja katsoi toista kulmiensa alta. "Olen Dante Sparda. Tarvitsen pätevää henkilökuntaa. Minulla olisi käyttöä puolidemonille, ja sinä tarvitset suojelijan. Minulla on etsivätoimisto, joka hoitaa hiukan... eeh... erikoisia keikkoja. Tiedonlähteeni kertoivat, että löytäisin sinut täältä, olen jo kauan halunnut puhua kanssasi. Mikä on nimesi?" Puolidemoni kyräili vierasta epäilevästi, mutta vastasi sitten. "Mähän en edes tunne sua, joten olisi aika typerää paljastaa oikea nimi. Mutta koulussa mua sanottiin Fixailemaksi. Olin näppärä tietokoneiden kanssa. Käytä vaikka sitä nimeä." "Sopii, Fixailema." Dante sanoi. "Niin, ja olet siis osaksi demoni. Ei varmaankaan ole ollut helppoa koittaa selviytyä tässä maailmassa. Demonipojut eivät pääse liian helpolla elämässä. Ne kun tuppaavat olemaan niin kovin erilaisia. Usko minua, tiedän mistä puhun. Puolidemonit ovat myös paljon keskivertoa älykkäämpiä, ja tämä erottaa heidät helposti tavallisista ihmisistä. Ja aiheuttaa muissa kateutta ja vihaa. Heillä on sekä ihmisten että demonien hyvät puolet. Tai sitten vain pahat. Jotkut ovat sopivasti välimaastossa." Fixailema tuhahti ja totesi sitten "Soo desu. Mutta viha on vielä lievä ilmaisu. Ihmiset ovat täydellisiä riemuidiootteja. Heti kun joku uskaltaa kyseenalaistaa heidän ulkoa opitut mäkätyksensä ja kehoittaa heitä ajattelemaan itse, he käyvät kimppuun ja haluavat nöyryyttää. Heti kun joku on erilainen, he haluavat piinata tätä, jotta itse tuntisivat olonsa paremmaksi." Dante kuunteli rauhassa Fixaileman tilitystä. Fixailema vaahtosi noin kymmenen minuuttia ihmiskunnan ihanuudesta ja päätti sitten puheensa nasevasti "Tapetaan kaikki!" Dante naurahti ja totesi vain Fixailemalle, että tämä oli varmaankin hyväksynyt työtarjouksen, ainakin toistaiseksi. 2
Dante ja Fixailema astuivat sisään luxus-hotellihuoneeseen. Sviitti oli kauniisti kalustettu, siisti, ja valtavan iso. Keskellä oli olohuone, jossa pari chippendalesohvaa ja pöytä samaa sarjaa. Keskihuoneesta lähti muutama ovi makuuhuoneisiin. Ikkunoista avautui parveke ja henkeäsalpaava näkymä öisen kaupungin ylle. "Tuolla on sinun huoneesi. Käy suihkussa ja katso kaapista itsellesi puhtaita vaatteita. Majoitus ja perustarpeet kuuluvat työpaikkaetuihin, kunnes saat vähän maata jalkojesi alle. Valitse vaatekaapista mitä haluat, tosin enimmäkseen siellä taitaa olla virkatoimitukseen sopivia pukuja. Minä käyn alakerran sushiravintolasta hakemassa annokset. Siellä on paras sushi koko maailmassa, vaikka onkin halpaa." "Ei kiitos." "Eikö sinulla ole nälkä?" "Hah, on toki. Mutta mäpäs olen kasvissyöjä. Kalaan en koske edes raakana. Teki muuten ihan tarpeeksi pahaa tänään haukata sitä pikkuteiniä. Sillä oli muuten veressään 'oreganoa', ja se antoi ikävän tunkkaisen sivumaun alkoholin ohella. Äläkä kysy miten sen voi tietää, mä vain kykenen analysoimaan veren, ja se siitä." Dante tuijotti hetken Fixailemaa hämmästyneenä. Sitten hän siveli leukaansa ja hymyili. "Otan sinulle annoksen chiraszhizushia. Käykös se?" "Arigatoo gozaimasu." Fixailema totesi. Fixailema heitti risan kaapunsa kylpyhuoneen nurkkaan, riisui likaiset housunsa ja pulahti laittamaansa vaahtokylpyyn. Laventelintuoksuinen vaahto tarttui hiuksiin ja ihoon. Vesi oli suloisen lämmintä, ja Fixailema nautti täysin rinnoin. Peseydyttyään hän meni oman makuuhuoneensa vaatekaapin luo, ja valitsi vaateparren itselleen. Kaappi oli täynnä men-in-black-tyyppisiä agenttimaisia asukokonaisuuksia. Fixailema valitsi itselleen mustat suorat housut, silkkisen mustan paidan ja tumman kravatin. Hän oli juuri kiskonut housut jalkaansa, kun ovi aukesi yllättäen. Fixailema oli liian tyrmistynyt tehdäkseen mitään. Ovella seisoi kaunis nainen, jolla oli pitkä ruskea letti ja liila paita. Nainen oli vähintäänkin yhtä hämmästynyt. Siinä he seisoivat muutaman iäisyydenpituisen sekunnin suu auki ja tuijottivat toisiaan. Fixailema käsitti vain, että tässä hän nyt oli puolipukeissa jumalaisen kauniin naisen edessä. Sitten alkoi tapahtua. Nainen kiljui hälytyksen kovaan ääneen, nappasi lahkeestaan esiin tikarin ja heitti sen päin Fixailemaa. Veitsi lävisti Fixaileman housunpuntin iskeytyen lattiaan ja naulaten puntin kiinni siihen. Kauniin naisen taakse ilmestyi lyhyt naisolento, jolla oli punaiset pörröiset hiukset ja päällään vihreä pitkä kokohame. Hänen kaulassaan roikkui kuparinen riimukoru. Fixailemalla tuli mieleen maahinen tai tonttu. Tätä ihmetellessä kyseinen maahisennäköinen nainen nosti vasemman kätensä kohti Fixailemaa ja sopotti jotain oudolla kielellä. Fixailema tunsi ensin muuttuvansa sokeaksi ja sitten jo huomasikin olevansa kaadettuna maahan kädet selän takana. Ilmeisesti pitkähiuksinen nainen istui hänen päällään ja piti veistä kevyesti kurkulla. Fixailema ei käsittänyt mikä hänen silmiinsä oli mennyt, ja koitti räpyttää niitä, jotta näkisi edes jotain. "Hei HEI! Mitä te teette?" Kuului ovelta Danten ääni. "Päästäkää poikaparka irti, ei hän ole uhka, vai näyttääkö tuo vaateparsi siltä, että kyseessä on ninja, joka on kiivennyt kymmenenteen kerrokseen selkään puukottamaan meitä?" Fixaileman silmissä alkoi valjeta taas, ja hänet päästettiin irti. Fixailema nousi seisomaan. Hän murisi ja näytti todella loukkaantuneelta. "Enhän minä edes tehnyt mitään. Miksi nuo kävivät kimppuun?" "Noh, tytöt ovat melko tehokkaita. Nämä kaksi tässä tekevät loistavaa yhteistyötä, herra tietää miksi... Mutta näkisitpä enkelini tositoiminnassa, niitä ei pysäytä kyllä mikään. Sekin todella käy taiteesta, yhteistyö on saumatonta, täydellistä." Sitten Dante hiljeni ja lopulta räjähti nauramaan. Pitkälettinen nainen piteli kädessään juuri hetki sitten nakkaamaansa heittoveistä. Hän punastui korviaan myöten ja osoitti Fixailemaa. "Mä panikoin. Tiiättekö miltä tuntuu, kun mä yritän etsiä kampaa, ja TUOLLAINEN seisoo siinä melkein ilman vaatteita!" Fixaileman vuoro punastua. 3
"No tiedätkös SINÄ miltä minusta tuntuu, kun NAISENRETALE hyökkää sisään juuri kun mä koitan pukea! Siinä menee kuules vähemmästäkin pönttö sekaisin!" Nyt punahiuksinen maahisnainen purskahti nauruun. Dante oli tikahtua. "On se vaan hyvä, ettei sisään astunut Feenix! Silloin sinä olisit jo pilkottuna ja jauhettuna pienessä paketissa! Fixailema, sinä olet juuri tavannut pari työntekijääni. Kerronpas nyt ihan alusta selkokielellä. Minä olen siis edelleenkin Dante Sparda ja pidän etsivätoimistoa Devil Never Cry. Me hoidamme hiukan vaarallisia mutta kunniallisia keikkoja. Minulla on töissä kolme legendaarista naista, jotka ovat nimeltään Danten enkelit: Shiva, Feenix ja Talim. Huomasin tarvitsevani lisää henkilökuntaa, joten otin tämän Shivan tästä mukaani ja lähdin rekrytointikierrokselle etsimään agentteja helpottamaan enkeleiden työtä. Manachan tuossa tuli mukaan Shivan seuraksi, ja tarkistamaan uusien agenttiemme taustat. Tähän mennessä olemme saaneet saaliiksi jo agentti Cereksen. Tytöt, olkaa hyvät ja tervehtikää Fixailemaa, joka toivon mukaan liittyy joukkoihimme avustamaan ja tukemaan teidän työtänne. Vielä tämänkin käsittelyn jälkeen." Naiset esittäytyivät. Pitkätukkainen kaunis nainen puhui ensin, vaikkakin vähän kangerrellen. "Oon Shiva Leather, arkeologi ja... Tuota... yksi Danten enkeleistä. Syntynyt vuonna 1980, ja oon kotoisin Englannista. Mun erikoisuutenani on, että käyttelen sekä jousta sekä heittoveitsiä." "No se olis pitänyt arvata, ei sitä noin joka päivä teräaseita heitelläkään. Olipas tuuria, että osasin väistää. Ei, mutta ihan oikeesti, Shiva-san, hieno heitto se oli." Sitten puhui Mana. Hän virnisti hilpeästi hiuspehkon alta ja kätteli Fixailemaa. Fixailema hätkähti ja ihmetteli, miksi tonttutytön kädessä tuntui ikään kuin outoa lämpöä. "Ja meikä on Mana-chan. Mun oikeaa nimeä, ikää ja alkuperää sun ei ole tarpeellista tietää. Teen... juttuja... Danten hyväksi. En ole agentti enkä enkeli, mutta koska mä sattumalta hallitsen muutaman magianalan perusasiat, musta on joskus muuta hyötyä. Voisi kait sanoa, että olen eräänlainen sivuhahmo tässä stoorissa." Fixailemalle valkeni saman tien, että nainen kättelemällä oli tarkistanut hänen auransa. Todellakin, muuta hyötyä! Ja se sokeutusloitsukin vielä. Ja toinen, kaunis pitkätukka, viskoo heittoveitsiä kuin olisi syntynyt ne kädessään. Hulluja naisia molemmat, mutta vaikuttivat muuten ihan mukiinmeneviltä. Kamalaa kuvitella millaisia sekopäitä loput enkelit mahtoivat olla. Entä tämä mainittu agentti... Cereskö sen nimi olikaan? Eikös se ollut joku vanha jumalattarennimi? "Doozo yoroshiku. Ihan kiva tutustua teihin. Mutta nyt menkääs hetkeksi ulos, haluaisin laittaa loput vaatteet päälleni. Tulee kaikille mukavampi olo." Joukko kerääntyi sviitin keskiosaan, joka toimi olohuoneena. Dante ojensi Fixailemalle lautasellisen kasvissushia. Tämä nappasi syömäpuikot käteensä alkoi syödä. Dante ojensi Fixailemalle tölkillisen kuumaa sakea ja avasi itselleen pullon tummaa sveitsiläistä olutta ja otti huikan. Shiva joi Keisarin Morsian-nimistä teetä. Mana veti taskustaan pussin jotain punaista jauhetta ja ripotti sitä teemukiinsa. Muki kipinöi hetken, mutta asettui sitten. Shiva kuiskasi jotain Manalle ja tämä purskahti nauruun. "Shiva, sä teet noita juttujas tosin vaan kerran vuodessa, mutta silloin sä aina todellakin yllätät!" Oveen koputettiin neljä kertaa. Dante meni avaamaan. Ovesta astui sisään iso tummapukuinen mies, jolla oli poninhäntä niskassa. Aika tuntui pysähtyvän hetkeksi. Mies jähmettyi paikalleen ja jäi tuijottamaan Fixailemaa. Fixailema tuijotti takaisin. Muut odottivat. Jotain merkillistä ja painostavaa oli ilmassa. "Demoni." sanoi juuritullut mies. "Enkeli." sanoi Fixailema. "Pojat, ette kyllä aloita!" sanoi Dante. Ceres nosti kätensä kohti kattoa, ja Fixailema huusi kovaan ääneen: "Do digata ni kazana ho akeruzou!" Ilmassa humisi, kun kummatkin alkoivat muuttua. Enkeliksi todettu mies kasvoi pituutta silmissä ja hänen päänsä yläpuolelle ilmestyi sädekehä. Selästä työntyi kasa siipiä. Fixailema ehti muuttua demonihahmoon ensin ja hän lähti hyökkäykseen huutaen samalla. Enkeli kaivoi tyhjästä esiin pitkän hehkuvan katanan ja otti valmiusasennon. Huoneessa välähti kirkas valo, mutta sen laannuttua seisoikin Dante kummankin ihmishahmon välissä pitäen heitä hiuksista kiinni ja ravistaen hiukan. Miehet näyttivät kuin hyvin pöllämystyneiltä pikkupojilta, jotka olivat jääneet pullavarkaista kiinni. Oli melko koominen näky, kun 4
yksi aikuinen mies kurmootti hiuksista kahta aikuista miestä, jotka eivät ihan vieläkään käsittäneet miksi taistelu oli yllättäen keskeytynyt. Mana-chan tirskahti tilanteelle, mutta Shiva vain tuijotti kumpaakin miestä epäuskoisena. Johan nyt oli. Dante vaikutti siltä kuin muodonmuutokset olisivat ihan jokapäiväistä huvia tässä ympäristössä, ja Mana-chan ei selkeästi kyennyt ottamaan mitään vakavasti. Tuossa se melkein taputti käsiään, kun ympärillä oli häslinkiä. Ei kai enää osannut hämmästyä mistään, kun oli jo tuohon ikään päässyt... Shiva katsoi parhaaksi ottaa uuden kupillisen teetä, peittääkseen hämmennyksensä. "MINÄHÄN SANOIN, ETTETTE ALOITTAISI!" Dante murisi nyt pelottavalla äänellä ja päästi pojat irti. "Liikaa hässäkkää tänään. Menkää istumaan! Ceres, kaikki demonit eivät ole miekanruokaa. Jätä se rauhaan. Fixailema, kaikki enkelit eivät halua tappaa sinua. Noh, tämä tosin halusi... Mutta se työskentelee minulle. Se ei tapa sinua enää enempää." Fixailema näytti nyt epäuskoiselta. "TUO on Ceres? Minä luulin nimen perusteella, että kyseessä olisi taas joku kahjo naisihminen!" Nyt oli Cereksen vuoro suivaantua. "Nimi on asteroidin, ei jumalattaren mukaan! Ja helposti sustakin naiseksi erehtyy, kun tuota päätäsi katsoo. Ja blondi vielä kaiken lisäksi!" Fixaileman naamaan ilmestyi taas demoninhahmon tatuointikuvio. "Kuules, noin pienellä pikku ponnarilla ei paranisi sanoa..." "Pojat. Istumaan. Ei enää. Ja minä olen nyt tosissani." Dante sanoi uhkaavalla äänellä. Fixailema ja Ceres menivät kummatkin istumaan, kyräillen vihaisena toisiaan. Dante huokaisi ja haki uuden oluen. "Fixailema, sinä tosiaan tapasit juuri Cereksen. Hän on puolittain enkeli, ja teknisenä tukihenkilönä firmassani. Hän on myös sinun tuleva työparisi. Eikös olekin hauskaa?" "Et voi olla tosissas!" Fixailema pimahti nyt lopullisesti. "Mihin ihmeen paikkaan sinä olet mut tuonut? Täällä sataa heittoveitsiä ja mitä erilaisimpia enkeleitä, ja kaikki haluaa piestä tai tappaa minut! Tämä työympäristö on vähintäänkin vaarallinen, ja nämä kaikki ovat selkeästi psykopaatteja!" "Hulluja me kyllä ollaan!" Sanoi Mana nauraen. "Siitä sä voit olla ihan varma. Mutta eipäs ole elämä tylsää. Se olis pahinta." "Oispa vähemmän enkeleitä." totesi Fixailema ja päätti jättää lopun sushin syömättä. "Hyvä, nyt kun olemme kaikki koolla, Fixailema voisi valottaa hiukan taustaansa. Sellaista kuten kuka olet ja miksi olet kaukaisessa Tukholmassa. Minulla oli melkoinen metsästäminen sinussa. Olin jo aikaa sitten päättänyt, että sinut minä haluan joukkoihini. Meillä oli muutenkin bisneksiä täällä päin, joten päätin että tulemme porukalla noutamaan sinut." "Miten sinä voit tietää olemassaolostani mitään, kun en edes itse tiedä kuka olen ja miksi." Fixailema kysyi Dantelta. "Minulla on tiedonlähteeni." Dante vastasi. Mana-chan kumartui Shivan puoleen ja kuiskasi tälle kikattaen: "Jos tämä oisi mun kirjoittama novelli, tuo äskeinen tarkoittais sitä, etten keksis siihen mitään parempaakaan selitystä!" Shiva katsoi ensin hetken Manaan, ja otti sitten puolillaan olevan sihisevän mukin pois tältä. "Ei enää tätä tavaraa sulle." Sitten Shiva nousi seisomaan ja katsoi suoraan Fixailemaan. "Sinä olet puoliksi demoni?.." "Niinpä olen." "Heitin sinua päin veitsen minkä terään oli kaiverrettu risti. Veitsi on myös siunattu ja kastettu pyhään veteen moneen kertaan. Sinulla kävi tuuri, että se ei osunut ihoon. Muuten se olisi tehnyt pahaa jälkeä." "Jaah, oot lukenut ja kuunnellut liikaa kansantarinoita. Tietenkään se veitsi ei olisi vaikuttanut minuun millään erikoisella lailla. Kuulehan Shiva-san, että on olemassa toisenlaisiakin demoneja. Luulitkos mua Saatanan kätyriksi? Eih, se on kritittyjen meininkiä. Minun isäni oli japanilainen demoni, ja ne ovatkin aika lailla erilaisia kuin täällä länsimaissa. Kaikki niistä eivät todellakaan ole pahoja, ja jotkut tuovat jopa hyvää onnea." Fixailema piti pienen tauon ja seivästi pitkällä kynnellään kurkunpalasen. Sitten hän heitti sen suuhunsa. "Mä huomasin siellä katolla jo, että Dante-sempai on itsekin puoliksi demoni, tosin kokonaan eri lajia kuin minä. Siksi lähdin mukaan. Halusin lisää tietoa kaltaisistani. Meikäläiset kyllä tunnistavat toisensa. Ja teikäläiset myös. Mutta... tameguchi kitten ya ney o." sanoi Fixailema ja kääntyi Cereksen puoleen. Sitten hän aloitti tarinansa. 5
"Olen kotoisin Japanista. Vanhempani kuolivat, kun olin vasta vauva, joten asuin isovanhempieni ja isosisko Minakon kanssa. Rahamme olivat aina tiukassa. Minulla ei koskaan ollut hienoja vaatteita eikä leluja. Muut lapset nauroivat siksi minulle. Olin myös friikin näköinen, koska silmäni leiskuivat kummallisesti. Koulussa pärjäsin hyvin, ja lukiossa olin luokan paras. Siitäkin minua kiusattiin. Hankin itselleni osa-aikatyön ja rahoitin sillä tietokoneharrastukseni. Opin nopeasti hyväksi, sillä olin jo koulussa opiskellut alaa. Aloin kirjoittaa myös runoja. Ne olivat kaiketi ihan kelvollisia koska yksi ohut kirja pääsi julkaisuun asti. Tiesin aina, että olen omituinen, mutta todella ensimmäisen kerran muutuin demoniksi, kun koulun raggarijengi yritti ryöstää minut. Tunne oli upea. Monen kiusatun vuoden jälkeen minulla oli mahdollisuus kostaa niille. Valitettavasti tapoin yhden niistä, olin niin innoissani, enkä juuri silloin välittänyt mistään. Kukaan ei kuitenkaan laittanut minua edesvastuuseen, koska jengiläisten antama selonteko ei vakuuttanut poliisia. Ikään kuin koulun paras ja hiljaisin oppilas muka muuttuisi yllättäen hirviöksi, ja katkaisisi toiselta oppilaalta selkärangan. Tapaus kirjattiin papereihin "tapaturmaksi". Tämän jälkeen tutkin tarkasti kykyäni, niin että opin kontrolloimaan sitä täysin. Eräänä iltana, kun palasin kotiin preppauskursseilta, sillä yritin pyrkiä Toudai:hin, Tokion yliopistoon, isoäitini halusi puhua kanssani kahden. Niin kutsuttu isäni oli kuollut auto-onnettomuudessa vähän Minakon syntymän jälkeen. Äitini oli viettänyt muutaman vuoden leskenä, mutta rakastui sitten erääseen salaperäiseen mieheen. Isoäiti kertoi, kuinka äiti oli säteillyt siihen aikaan. He tapasivat muutaman kerran viikossa. Eräänä päivänä äitini oli tullut kotiin ja kertonut kyyneleet silmissä, että mies oli lähtenyt pois. Mies oli oikeasti ollut demoni, ja äiti oli tiennyt sen koko ajan. Sitten äiti kertoi olevansa raskaana. Isoäiti oli aluksi vihainen, mutta leppyi sitten kun näki, miten äiti rakasti minua vaikken ollut vielä edes syntynyt. Kun äiti eräänä iltana lähti sairaalaan synnytykseen, hän sanoi isoäidille viimeisinä sanoinaan, ettei koskaan katuisi sitä ihanaa aikaa, jonka sai viettää tämän demonimiehen seurassa. Ja että hän rakastaisi aina kumpaakin lastaan enemmän kuin mitään muuta. Tästä juuri syntymäisillään olevasta pojasta tulisi varmasti hyvin ihmeellinen ja erikoinen olento. Äiti kuoli synnytykseen. Isoäiti muisti äitini sanat ja kasvatti minut. Minako oli minulle ihana isosisko, ja isoisä opetti minulle kaikkia uusia asioita. Minulla oli hyvä perhe. On edelleen. He ovat siellä Japanissa nyt tälläkin hetkellä. Koska minä päätin lähteä etsimään kadonnutta isääni, jätin yliopistoon pyrkimiset, ja aloin etsiä tietoa isästäni. Jäljet johtivat Tukholmaan. Tosin en tiedä mitä hittoa hän täällä tekee. En tietystikään ole vielä löytänyt häntä, ja jos mietitte nyt, että mitä merkillistä minä tein keskellä jäistä Tukholmaa pelkkä kaapu päälläni, voin senkin kertoa. Kiihkouskovaiset. Yksi heistä näki lävitseni. En tiedä miksi tai miten. Kai kyseessä oli papintapainen. Hän keräsi lynkkausjoukon ja huumasi minut kahviossa. Minut oli helppo kantaa autoon. Ensin minut vietiin metsään, puettiin päälle jonkinlainen rituaalikaapu ja sitten he koittivat lyödä puisen vaarnan sydämeni läpi. Amatöörit. Varatkoot tikkunsa vampyyreille. He eivät mahtaneet minulle mitään, kun tulin tajuihini ja muutin muotoani. Koitin olla satuttamatta heitä kovin pahasti, mutta luulenpa että osa sai vähän vauriota. He kävivät hulluna päälle, vaikka olivat alakynnessä. Merkillistä mitä uskonto saa aikaan. Tapaus päättyi niin, että minä pakenin mokoma rituaalikaapu päälläni, ja lähdin etsimään suojaa, sillä he ottivat kaikki varusteeni ja polttivat ne. Sanoivat niitä Saatanan työkaluiksi." Dante, enkelit ja Ceres katselivat Fixailemaa hiljaisuuden vallitessa. Ensin puhui Dante. "Voimme ehkä auttaa sinua löytämään isäsi, tai ainakin lisää tietoa itsestäsi. Tarvitset hyväpalkkaisen työn, jotta voit rahoittaa etsintöjä ja lähettää rahaa myös kotiin perheellesi. Me taas tarvitsemme sinunkaltaistasi persoonaa. Minä luulen, että sinä olisit meille korvaamaton apu, ja Manan tehtävä on varmistaa luotettavuutesi. Hän tuossa tutki jo aurasi ja luki ajatuksesi. Hänen raporttinsa mukaan sinä olet luotettava. Kelpaako työ?" Fixailema mietti hetken, että missä vaiheessa Mana-chan oli ehtinyt raportin Dante-sempaille antaa. Sitten hän katsoi Shivaa silmiin, ja tajusi että tuossa oli ihminen, josta tulisi ystävä piakkoin. Fixailema vilkaisi Cerekseen, ja arveli miehen olevan pätevä, vastuuntuntoinen ja lisäksi hyvä taistelussa. Huonompiakin työpareja olisi. "Kelpaa. Milloin voin aloittaa?" 6
Shiva nousi ja ojensi kätensä Fixailemalle. "Rauha?" "Toki, Shiva-san." Vastasi Fixailema ja puristi Shivan kättä hymyillen lämpimästi. Sitten hän kätteli Dantea, mutta vähän varovaisesti Mana-chania. Cereksen kohdalla Fixailema epäröi. Ceres mulkoili tulokasta jähmeän näköisenä. Sitten hän ojensi kätensä. "Luulenpa että meistä tulee ihan kelpo työpari. Äijä ei taida olla yhtään huonompi taistelija." Fixailema irvisti ja puristi kättä puolienkelin kanssa tarkoituksella hiukan liian kovaa. Ceres hymähti, mutta oli selkeästi rentoutuneempi. Fixailema kääntyi muihin päin. "Niin, Fixailemahan ei muuten ole oikea nimi. Se on vain väännös, jolla minua koulussa kutsuttiin. Oikea nimeni on Hikushai Lema. Palveluksessanne, Devil Never Cry."
- THE END -
Käänökset japaninkielestä: Demarinasai! = Ole hiljaa! Koro shite yaru, baka yaro! = Tapan teidät, kusipää! Soo desu. = Näin on. Arigatoo gozaimasu. = Kiitos paljon. Do digata ni kazana ho akeruzou! = Revin irti vatsasi! Tameguchi kitten ja ney o! = Älä aliarvoi minua, ääliö!
Kirjoittaja: Mana-chan
7