Dante’s Angels Helsinki Densetsu
Assignment in Helsinki By Shiva And Mana-Chan “Once upon a time there were three beautiful girls who went to different schools, and they were each assigned to very hazardous duties. But I took them away from all that and now they work for me. My name is Dante.”
"Nuorisoa pidetään syystäkin niin vaarallisena, sillä kun on koolla suuri joukko, se voi saada paljon tuhoa aikaan. Jos niillä on tarpeeksi hyvä syy riehaantua ja aloittaa mellakka, ei vapautettua voimaa voikaan enää pysäyttää. Jos todella haluaa valtaa ja voimaa, kannattaa ensimmäisenä vedota nuorisoon ja lietsoa se raivoon."
Helsingin keskustassa oli valtava hyörinä. Oli talvinen lauantaiaamu, tammikuun puoliväli. Ihmiset juoksivat kaupasta kauppaan. Nyt oli parhaita alennussesonkeja. Ne ihmiset ketkä eivät olleet tuhlanneet kaikkia rahojaan jouluun, ostivat nyt itselleen kulutushyödykkeitä taloudellisesti. Vaatekaupoissa oli tungosta, ja pienet elintarvikeliikkeet möivät halvalla viimeiset ylijääneet kinkkunsa pois. Erään pienen pelipuodin ympärillä oli kuitenkin lauma teinejä. Nuoriso töni toisiaan, koittaessaan jokainen tunkea täpötäyteen kauppaan samaan aikaan. Pienemmät jäivät pahasti jalkoihin, mutta isot eivät välittäneet. Lasten itku ja melu kaikui kauas. Vallitsi kaaos ja viidakon laki. Heitä katseli vähän matkan päässä kaksi aikuista naista. Toisella hahmoista oli pitkä liila talvitakki, jossa oli tyylikäs leikkaus, ja pitkä ruskea letti, johon oli jäätynyt muutama kimalteleva lumihiutale. Naisella oli valkoiset talvisaappaat ja samanväriset villakintaat. Hänen vieressään seisoi lyhyt hahmo, jolla oli tummansininen pitkäviitta ja pörröiset punaiset hiukset. Viitan alta pilkotti ruskea nilkkoihin ylettyvä paksu hame, jonka helmaan oli tarttunut lunta. Kumpikin naisista näytti hyvin vakavalta. Talvinen tuuli puhalsi vasten naisten kasvoja, ja ilmassa oli uhkaava tunnelma. Shivan hiukset liehuivat ylväästi tuulessa, ja Mana-chan tiukensi otetta viitastaan. Jopa liikenteen melu kuulosti painostavalta. Shiva kohensi ryhtiään. "Kamala ryysis." Shiva totesi. "Tulee vaikeaa päästä tuosta ihmismuurista läpi. Pelkään ettei ole mahdollista suorittaa tehtävää ilman että siviilit loukkaantuvat. Toivon mukaan sinulla on jokunen hyvä tainnutusloitsu mielessä, tilanteesta voi tulla täpärä. Nuo raukat ovat riivattuja, eivätkä välttämättä ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu." "Olen kyllä valmiina. Jos tilanne käy vakavaksi, pyyhin heidät kyllä. Eivätkä he muista mitään tapahtuneesta." "Niin onkin parempi, lapsiparat." Shiva huokaisi ja pudisti päätään. "Aluksi pitää miettiä miten päästään sisälle. Koitan ensin laittaa yksinkertaisen mesmerin heidän päälleen, mutta jos se ei se toimi, joudun käyttämään full-dominatea. Se on kuitenkin niin voimakas loitsu, että 1
tehtyäni sen, en ehkä kykene pitämään sitä yllä kovin kauan. Silloin sinulle jää vain muutamia sekunteja murtautua läpi. Minä tulen perässä sitten, kun saan loitsun kokonaan suoritettua. Suojaa selustani, kun saavun." "Tietysti, kun olen sisällä, arvioin tilanteen ja koitan lähettää sinulle mielikuvan ympäristöstä. Lue ajatukseni 20 sekunnin päästä, kun olen hävinnyt ovesta sisälle. Emme tiedä mitä sisällä odottaa, mutta teemme lisäsuunnitelman, kunhan saamme hiukan lisätietoja." "Selvä. Mennäänkö?" "Mennään." Shiva henkäisi ja poisti käsineensä. Mana-chanin silmiin nousi kellertävä valo ja hän nosti kätensä kohti nuorisojoukkoa. "Rud a chur in úil do dhuine!" Mana lausui pehmeällä äänellä. Hetken näytti siltä kuin ihmisjoukko olisi kuullut jotain omituista, ja hiljeni hetkeksi katsomaan ympärilleen. Sitten se jatkoi meluamista ja öykkäröintiä. "Jahas, joukko on liian kiihkoissaan, eikä loitsu mene läpi. Koitin uskotella heille, että parempi unohtaa koko asia toistaiseksi ja mennä kotiin. Tämä tarkoittaa nyt kovempia otteita! Antakaas kun vanha näyttää teille!" Mana-chan innostui. Hän nosti kummatkin kätensä kohti tyhjää tilaa ihmisten yläpuolella ja lausui uuden loitsun. "Duine a bhroid chun rud a dhéanamh!!!" Ilma väreili hetken, ja laskeutui sitten hitaasti nuorisojoukkoon. Muutaman sekunnin kuluttua joukko hiljeni ja jäi paikalleen seisomaan. Se ei näyttänyt tietävän miksi oli ulkona pakkasessa. "Shiva! Nyt tai ei koskaan! MENE!!!" Mana-chan huusi. Shiva ampaisi juoksuun. Nuoriso huomasi hänet ja tuijotti häntä lasittunein silmin. Shiva toivoi mielessään hartaasti, että Mana-chan ei väsyisi kesken loitsun, sillä joukko kävisi hänen kimppuunsa heti, jos käsittäisi tämän aikeet ja loitsu haihtuisi. Ulos olisi kuitenkin helpompaa päästä, kunhan tehtävä olisi selvä. Ja riski oli otettava. Shiva päätti koittaa rynnäkköä väkijoukon läpi. Oven edustalla olevat nuoret hän sai helposti työnnettyä syrjään, mutta itse oven tukki lauma 12-vuotiaita hoppareita. Shiva hyppäsi ja otti kiinni oven yläkarmista, ja kevyesti kuin gaselli hän heilautti itsensä sisälle. Seuraavaksi hän raivasi tien huoneen laidalle ja alkoi analysoida tilannetta. Painettuaan mieleen kokonaiskuvan huoneesta, hän keskittyi ja koitti ajatella kuvaa huoneesta. Hän tunsi, kuinka joku kävi läpi hänen mielensä sopukoita. Muutaman sekunnin kuluttua väkijoukko alkoi hiljalleen liikehtiä. Huoneen toisella laidalla oli ihmisjoukossa pieni aukko, ja Shiva näki, kuinka sinne materialisoitui hahmo. Joukko liikehti yhä levottomammin. Manachan oli kuitenkin jo päässyt sisälle. Shiva koitti huutaa Mana-chanille, että pyrkisi huoneen itäiselle laidalle, mutta hänen äänensä hukkui kiljuvien ja tappelevien teinien joukkoon. Shiva näki, kuinka Manaa lähestyi todella ilkeännäköinen ryhmä poikia, jotka olivat näköjään myös huomanneet kuljettavan aukon ihmisjoukossa. Yksi pojista tönäisi Manaa, ja hän suistui lattialle. Shiva karjui ja päätti ottaa käyttöön kyynärpäätaktiikan. Vihaista Shivaa ei enää pysäyttänyt mikään, ja hän raivasi tien läpi huoneen Manan luokse. Mana istui maassa ja nojasi tavarahyllyyn. Hän piteli kylkeään toisella kädellä. "Kylkiluu on poikki. Menee muutama minuutti, että se korjaantuu. Mene edeltä! Alkaa olla kiire!" Mana pihisi. Shiva otti Manaa kädestä. "Ystävää ei jätetä taakse! Minä en mene!" Shiva sanoi ja katsoi Manaa silmiin. Mana naurahti mutta käpertyi sitten kokoon ähkäisten kivusta. "Kiitos..." "Me teemme tämän yhdessä! Sinä pystyt siihen!" Shiva julisti. "Tee joku parannusloitsu." "Minä en oikeastaan ole mikään kaksinen parantaja... ja alan olla aika väsynyt. Minusta ei oikein enää ole loitsijaksi, mutta koitan. Anna pari minuuttia aikaa." Sanoi Mana. Sitten hän sulki silmänsä ja eteerinen sininen hohde ympäröi tämän. Pian hän kompuroi pystyyn, ja Shiva tuki tätä kädestä. "Se on enää hiusmurtuma. Ei edes hidasta! Loppu paranee itsekseen kohta. Jatketaan tehtävää." Mana sanoi hiukan kalpeana. "Seuraavaksi pitää löytää kohde. Missä luulet, että se sijaitsee?" Shiva kysyi. "Tuolla näkyy iso kyltti. Mutta emme ikinä pääse sinne asti tavallisin keinoin." Mana vastasi. "Minä en jaksa loitsia enää. Onko sinulla mitään varusteita mukana?" 2
"Vain kevyt arsenaali. En voi keskellä päivää kuljettaa mitään kovin raskauttavaa mukana, ja nämä ovat siviilejä. Tarpeeton voimankäyttö ei ole sallittua." "Voitko jäädyttää lattian?" Mana kysyi. "Kyllä, luulisin..." Shiva vastasi. Mana-chan kuiskasi hiljaa: "Anna sitten mennä! Kaikki peliin!" "Kyllä!!!"
Nuorisojoukko ei tajunnut mikä heihin osui, ja mitä kummaa tapahtui sinä aamuna pienessä peliliikkeessä Helsingin keskustassa. Silminnäkijät kertoivat myöhemmin, että lattia tuntui äkkiä kylmältä, ja heidän jalkansa eivät enää pitäneetkään vaan he liukastuivat kumoon. Lehdet kirjoittivat viikon verran suurin otsikoin, kuinka roolipelit olivat kaiken pahan alku ja juuri, sillä erään pelin julkaisupäivänä laumaan nuorisoa oli mennyt itse Pelsepuuppi, ja he kuvittelivat nähneensä hohtavan jäänviileän naisen kävelevän keskuudessaan, takanaan jonkinlainen metsinkäinen. Julkaistu peli oli Last Fantasy-sarjan uusin eli viidestoista osa, ja pelissä esiintyi samankaltainen jäähahmo, jota saattoi ikään kuin käyttää kutsuttavana taikana. Erikoisuutinen unohtui pian, olihan kyse vain joukkohysteriasta, eikä kukaan todella uskonut nuorison tarinaa. Olivatpahan vain liian innoissaan uudesta pelistä. Myyjäthän olivat muutenkin kiireen vuoksi stressaantuneita ja sekaisin, joten heitä uskottiin vielä vähemmän. Lehtiin tuli heti ensi viikolla isot otsikot uuden tangokuninkaan avioerosta ja tolkuttomasta ryyppäämisestä, joten oli selvää, ettei nuorison saatananpalvonta jaksanut enää kiinnostaa ketään. Ainoa, joka ei todella unohtanut asiaa, oli pääkaupunkiseudun katolisen seurakunnan leivissä oleva nainen, R. Issanen, sillä hän oli erikoistunut nimenomaan pahuuteen, sen pysäyttämiseen, sekä sen monimuotoisiin ilmenemismuotoihin etenkin viihteen saralla. Tämä oli kuitenkin jo kokonaan toinen tarina.
"Tehtävä suoritettu..." Shiva totesi. Mana kaivoi taskustaan avaimen ja avasi sillä säilytyslokeron erään tavaratalon aulassa. Ulos hän veti paperikassin, joka rapisi hyväenteisesti. Pussissa oli salaattitarvikkeet ja kolajuomaa. "Teinit!" vaahtosi Mana-chan. "Rynnivät tuolla lailla yhden kirotun pelin vuoksi, ihan kuin olisivat huumattuja! Last Fantasy-sarja menee koko ajan vain nolompaan suuntaan, enää sitäkään ei jaksa pelata kuin lauma aivovammaisia hoppareita! Siitä lähtien kun S-quare keksi laittaa kaikkien naishahmojen aloitusasuksi stringibikinit, on sarja myynyt hullun lailla, mutta katsokaa kohderyhmää! Se mustapaitainen lippispääkään ei varmasti ymmärtänyt Last Fantasyjen syvintä olemusta, vaan piittaa ainoastaan hienoista videopätkistä ja isorintaisesta päähenkilöstä! Mistä vetoa, että hänen älykkyysosamääränsä ei riitä pelaamaan edes ensimmäistä temppeliä läpi!" "Mutta onhan ne videopätkät hienoja... Ja hahmojen asut saa vaihdettua..." Shiva hymyili. Mana virnisti takaisin. "Hyvä että käytiin kaupassa ensin. Nyt voidaan mennä suoraan hotelliin pelaamaan. Danten antama tehtäväkin, kun suoritettiin jo viime yönä. Onneksi oli rutiinikeikka. Vaikka minusta ei taaskaan ollut hirmusti apua, enkelit hoitelivat kaiken tuosta noin vain!" 3
"Hyvä muuten, että tajusin katsoa netistä pelin julkaisupäivän, niin saatoin ottaa pelikoneen mukaan." Shiva totesi silmät loistaen ja tuijottaen onnellisen näköisenä talviselle taivaalle. Mana-chan kaivoi lompakkoaan. "Tässä raha siitä pelistä." "Tosin myyjät voivat vähän hämmästellä miksi kassakoneeseen ei ole lyöty pelejä sisään, mutta rahat ovat siellä silti." "Mennään jo! En malttaisi odottaa edes perille asti!" "Ja kaiken kukkuraksi saatiin Talimille ja Feenixillekin omat pelit, kiitos meidän loistavan yhteistyön! Normaalikeinoin ei kyllä olisi ollut mahdollista!" Shiva suorastaan loisti. Ja niin tytöt lähtivät viettämään mukavaa iltaa. He eivät kuitenkaan aavistaneet, että tämä seikkailu oli saanut aikaan tapahtumaketjun. Heillä oli vastassa uusi vihollinen, joka ei tavoitellutkaan omaa hyötyään ja oli siksi erittäin vaarallinen. Riina Issanen tulisi vielä aiheuttamaan Dantelle ja enkeleille monta päänsärkyä.
- THE END -
Kirjoittaja: Mana-chan
4