Ikuisuuden Vartijat

IKUISUUDEN VARTIJAT

Leani Bay Mikään totuus mihin olet uskonut ei tule olemaan entisensä.

2

IKUISUUDEN VARTIJAT Leani Bay

Ikuisuuden Vartijat Leani Bay 2002 Kannen suunnittelu: Leani Bay 2020 Kuvitus: Leani Bay Monogrammi: Leani Bay Taitto: Leani Bay 2020

Tämä kirja on omistettu vanhemmilleni Karinille ja Vesalle, sekä isoveljelleni Tonille ja hänen vaimolleen Sadulle ja kummipojalleni Jesselle. Kiitos, että olette elämässäni.

Speciaali kiitokset ansaitsevat ystäväni Anski, Axu, Mirva, Nina ja Mana sekä Niina avun annosta.

Ja myös koiralleni Jammulle, että se saisi kirjastani uutta järsittävää huonekalujen tilalle.

In memoriam: Koiramme Arabella “Bella” Faihil ja marsuni Milla Constance Magia Leani Bay 23.5.2002

5

Vanha aika Mystiikan ja todellisuuden rajamailla, erään linnunradan laidalla, oli kallioplaneetta Sendi. Kului aikoja aikojen jälkeenkin, ja tuli hetki, jolloin linnunratamme alkoivat rapistua ja jäädä leviävän pimeyden alle. Sydäntä raastavat avunhuudot repivät sotureitamme, huudot, joille he eivät edes tienneet syytä.

Tulevaisuuden sirpaleiden ja peitetyn totuuden hajanainen näkeminen sai veljiemme ja sisartemme huolestuneisuuden kasvamaan. Mestarimme näki enemmän ja vaikka tuleva oli meidän kohtalomme, ei mikään ollut hänelle vaikeampaa kuin kertoa siitä hänen suojateilleen.

Nerera-metsän kiviseen laitaan oli kokoontunut ryhmä mitä oudoimman ja salaperäisimmän näköisiä kaapuolentoja. Heidän takanaan olevat pienet alukset leijuivat paikallaan odottaen omistajiaan takaisin. Vielä vähän aikaa sitten päämäärätön harhailija olisi saattanut nähdä heidän kävelevän, eikä olisi niin ollen ajatellut asiaa sen enempää, mutta nyt he seisoivat liikkumattomina kuin patsaat ja ainoat hiljaisuutta rikkovat äänet kuuluivat metsän syvyyksissä asuville yöeläimille.

Hahmot seisoivat katsellen viimeisiä taivaanrannan värejä, jotka hehkuivat ennen pimeyden laskeutumista. Vehreä ja elämää täynnä oleva metsä muuttui vähitellen värittömäksi ja kuolleeksi. Ei edes Sendin kahden kuun hämyinen valo estänyt metsän vaipumista jokaöiseen uneen.

Harsomainen usva alkoi kohota hiljalleen maasta. Sen outo, mystinen hohde levisi puitten sekaan kietoutuen niiden runkojen ja oksien ympärille. Se hiipi heinien joukkoon, nousi ja kiemurteli hahmojen sekaan valaisten heidät hohdollaan.

Aika oli tullut. Hiljainen joukko lähti kulkemaan metsän reunalta sen siimekseen. Yhtä aavemaisesti kuin he kulkivat, yhtä salaperäisesti he hävisivät puitten sekaan. Eläimetkin hiljenivät kunnioituksesta tai pelosta nähdessään kiemuraisissa puunrungoissa tanssivat mustat varjot. Metsän autius oli yhtä koskematon, kuin jos siellä ei ketään olisi ollutkaan, sillä tämä salaperäinen joukko ei jättänyt jalanjälkiä, katkenneita oksia, eikä muita merkkejä läsnäolostaan jälkeensä.

1

Tahoin aukio oli aivan metsän keskellä. Kivettyä auringon muotoista keskustaa ympäröi 18 suurta kivipilaria, jotka kuvastivat auringon mahtia ja voimaa. Näiden pilarien takaa usvan seasta hiipivät kaapuasuiset hahmot keskustan ympärille. Siellä seisoi Assay-sotureiden mestari Zevak. Soturit poistivat hupun kasvoiltaan ja jäivät odottamaan mestarin sanoja liikkumattomina. Äänettömyys tuntui kestävän ikuisuuden, aivan kuin mestarin olisi ollut vaikeaa aloittaa puhuminen. Viimein hän kohotti kellanvihreät kätensä kohti tähtiä ja - lyyhistyi maahan. Tuntui kuin itse tähdetkin olisivat himmenneet mestarin poismenon johdosta. Soturit pelästyivät nyt ensi kertaa elämässään, sillä mestarista jäi jäljelle vain nukkavieru, ruskea viitta siihen kohtaan mihin hän oli kuolleena lyyhistynyt.

Viitta kipinöi ja savusi. Soturit perääntyivät huojuen viitan seasta nousevan suuren pyörteen edestä, joka loisti ja kimmelsi elämän valoa. Pyörteen keskeltä he saattoivat nähdä mestarinsa hohtavan hengen. Hänen vartalonsa ja kasvonsa näyttivät himmeiltä, mutta selviltä. Henki leijui maankamaran yläpuolella ja säteili valkoista läpikuultavaa valoa poikki karun kivisen areenan. Henki toi mukanaan myös muut kuolleet mestarit joita soturit kutsuivat nimeltä Sidoi, ”Vanhat”. Ne ryhmittyivät aukion reunoille ilmeettöminä ja hiljaisina. Mestari Zevak katsoi mustilla silmillään sotureitaan ja alkoi puhua jo niin tutuksi tulleella, mutta nyt niin surullisella äänellä.

“Moni teistä on huomannut elämän virrassa, Kae’ru:ssa tapahtuneen muutoksen. Emme ole enää pitkään aikaan voineet katsoa tulevaisuuteen nähdäksemme sitä. Kuulkaa, soturini, Virta on lähettänyt minulle merkin tulevasta ja meidän tulee varustautua taistelemaan elämämme pahimmassa taistelussa. Mitään sellaista emme ole koskaan aikaisemmin joutuneet kokemaan. Virta antoi minulle syyn. Suuri pahuus on päättänyt tuhota meidät tieltään ja sitä ei voi estää mikään. Se laskeutuu yhä enemmän päällemme vihdoin peittäen meidät kokonaan alleen. Kohtalomme on määrätty jo kauan ennen meitä ja Virta on ilmaissut, että suurin osa meistä saa surmansa taistelussa samalla tavoin kuin se ennusti minun vapautumiseni ruumiistani, että voisin välittää teille paremmin sen viestin.

Tulevaisuus ei ole kuitenkaan synkkä, sillä elämän voimamme on liian suuri kenenkään tuhottavaksi. Me elämme kuoleman jälkeenkin ja kohtalo on päättänyt, että joskus vielä suojelemme linnunratoja niin kuin ennen ja vielä paremmin.

Mutta nyt teidän täytyy hajaantua ja taistella Virran puolesta. Ilman Virtaa ja uskoa emme selviä. Olette yhtä, vaikka kuinka kaukana toisistanne olisittekin. Ette ole koskaan yksin. Muistakaa se!

Elämän virta suojelkoon teitä!”

Mestari oli puhunut. Vaikka sotureita odottikin varma kuolema, he katsoivat silti rohkeana, kuinka heidän johtajansa henki ja Vanhat heikkenivät ja hävisivät kokonaan heidän näkyvistään. Aukiolla kuului vielä Vanhojen hiljaisia kuiskauksia.

“Hajaantukaa”, “kestäkää”.

2

Sanaakaan sanomatta he lähtivät aukiolta katsomatta taakseen. He tiesivät olevansa yhtä virran kautta ja nyt oli aika myös totella sitä. Usva suojanaan he katosivat aluksiinsa ja lähtivät eri suuntiin, eri planeetoille, eri aurinkokuntiin, odottamaan kohtaloaan.

Surmaamisemme jatkui Sendin tapaamisen jälkeen noin kuusi Velan kiertoa (30 vuotta) ja jatkuu edelleen. Kunnes ennustus toteutuu.

Le Sier Kart Menagron, Totuuden kivet ovat alku ja loppu...

Neferin aika, Kalin planeetta Mestari Janon, Zevakin jälkeläinen

Mikään hajuun viittaava sana ei olisi voinut kuvailla piraattialuksen avaruussaasteen oksettavaa löyhkää. Kukaan ei olisi uskaltanut edes kysyä mitä saaste piti sisällään.

Jätekammion pimeydessä leijaili roskien rämeenvihreä kaasupilvi, joka antoi vain oman kirpeän lisäyksensä kammion jo ennestäänkin kitkerään hengitysilmaan.

Kammion terässeinät olivat paksun liman peitossa ja lattialla velloi jätemeri. Se oli paikka, johon yksikään elävä olento ei olisi suostunut vapaaehtoisesti astumaan. Se oli vankila ilman henkiinjäämisen toivoa.

Kammion pimeimmässä nurkassa liikahti jotakin. Jätteen seassa, seinän vieressä, istui kolme henkilöä. Heidän vaatteensa olivat repaleiset ja lian peittämät. Johtajalta näyttävä nainen lämmitti nuorta poikaa sylissään ja puhui hänelle rauhoittavasti. Hän silitti pojan kultaisia hiuksia hellästi ja veti häntä yhä lähemmäksi itseään. Pojan käsi oli kantositeessä ja hänellä oli muitakin haavoja taistelun jäljiltä kasvoissaan, vartalossaan ja jaloissaan. Kolmas henkilö katsoi äidillistä näkyä merkittävästi hymyillen.

Ankarista oloista huolimatta tämä näky sai hänen sydämensä lämpiämään. Inhimillisyys oli hänen mukaansa joskus hyvin kaunista ja joskus taas hyvin rumaa. Androidi Nina Sahar White oli täydellisin ihmisenjäljitelmä mitä koskaan oli tehty. Teräksinen luuranko ja elohopeinen sydän olivat ainoat asiat, jotka tekivät hänestä koneen. Naisellisen kauneuden 3

omaava androidi oli luotu neljä Velan kiertoa sitten. Hänen tulipunaiset hiuksensa olivat aina palmikolla ja syvän liilat silmät olivat kuin valettu katsomaan taivaisiin. Suipoilla korvillaan hän kuunteli tarkasti ylhäältä kuuluvaa meteliä.

Nina oli myös Denyan, johtajanaisen, sisarpuoli, sillä tämän isä Oscar White oli suunnitellut hänet. Denyan kauniit ilmeettömät kasvot peittivät sisälleen herkän, unelmoivan olemuksen. Vaaleat lyhyet hiukset olivat sekaisin ja harmaiden silmien ympärillä näkyi viikon unettomuuden merkit.

Nina liikahti rauhattomasti ja päätti rikkoa hiljaisuuden.

“Denya, olemme olleet jo viikon tässä epähygieenisessä vankilassa. Keith on vielä liian nuori ja kokematon olemaan taistelussa mukana ja vielä joutuakseen vangituksi. Kukaan ei ole antanut meille ruokaa ja poika tarvitsisi luunkokoajapiikin.”

Keith nosti päänsä uhmaava ilme nuorilla kasvoillaan.

“Kyllä minä kestän Denya-täti. En minä pelkää.”

Nina katsoi poikaa silmiin. Ja sitä, kuinka tämä oli niin nuori ja silti noin rohkea. Keith oli kokenut elämässään liian paljon vääryyttä ja kurjuutta. Ennen hän oli varastanut ruokaa ja rahaa selvitäkseen päivän yli.

Denya oli löytänytkin hänet jäteastioita penkomasta. Hän oli kuitenkin nähnyt pojan repaleisen ulkokuoren läpi hänen sisimpäänsä ja nähnyt puhtaan sielun, joten majuri oli säälinyt tätä niin, että oli ottanut hänet suojelukseensa.

Denya oli armeijan majuri ja osasi siksi myös monia asioita, joita oli alkanut opettaa Keithille aivan alusta lähtien. Denyan tiedustelualus oli joutunut piraattien hyökkäyksen kohteeksi ja he kolme olivat ainoita, jotka olivat selvinneet taistelusta ja saaneet elää, muut aluksessa oli tapettu. Keith oli haavoittunut räjähdyksessä aluksen valtauksen yhteydessä.

“Kyllä me selviämme tästä Nina. Meidän pitää vain...”

Denyan puhe katkesi kesken, sillä kammion jäteluukku aukaistiin.

Nina ponnahti ylös ja nojautui seinän pimentoon. Denya auttoi Keithin ylös ja jäi seisomaan paikalleen luukun valokeilaan. Valo sokaisi kolmikon hetkeksi, mutta sitten he alkoivat erottaa valoa vasten tummia hahmoja.

Denya kuuli heikkoa puhetta ja keskitti kaikki jäljellä olevat voimansa puheen kuulemiseen. Keithkin seurasi tarkasti tilannetta. Puhe selveni, siitä muodostui sanoja ja vihdoin ymmärrettäviä lauseita. “... Ovat aika riutuneita, Herra. Pitäisiköhän heidät nostaa ylös ennen kuin he saavat kuolemantaudin?” Toinen hahmo tuntui ärtyisältä.

“Nostetaan heidät ylös ja siistitään. Soloc haluaa heidät elävinä, enkä todellakaan halua suututtaa häntä. Hoitakaa poika kuntoon ja siistikää majuri ja kapteeni. He joutuvat kuulusteltaviksi. Pysähdymme vain Arum-planeetalle sitä ennen.”

Puhuja nauroi pirullisesti laskiessaan liukuportaat alas, sillä piraattien johtajan Solocin kuulustelumenetelmät eivät olleet mitenkään päivänvaloa sietäviä. Solocin korruptoitunut, mustanpuhuva mieli toimi kolmen pahuuden perikuvan omaavien johtajien hyväksi ja siksi häntä pelättiin.

4

5

Nina piti poikaa lähellään, kun hän seurasi Denyaa liukuportaisiin. Kolmikko pysyi lähellä toisiaan näyttäen siltä, ettei mikään tai kukaan voisi erottaa heitä.

Samaan aikaan Arum-planeetan auringot, Mon, Assail ja Karma olivat juuri nousemassa taivaanrannan yläpuolelle luoden valoaan metsien, vuorten ja tasankojen yli herättäen ne eloon. Assail oli suurin ja kauimmaisin, Mon pienempi ja lähin, ja Karma pienin. Puut heräsivät ja jäinen, höyryävä vesi alkoi solua vuorten rinteitä pitkin kohti alla olevaa laaksoa. Vuorilta nähtynä maisema oli hyvin jylhä.

Laaksosta lounaaseen, Sania-nimisellä tasangolla, Alfa-metsän vieressä välähteli outoja, vihreitä valonsäteitä. Ne olivat peräisin lasermiekoista, joita nuori poika käytteli taitavasti. Miekkojen varret olivat hiottua teräksen ja platinan sekoitusta ja niiden yläosa oli kirkasta, vihreää Nelaser-kiveä, joka varren laukaisimesta loi lasersäteen muodostuen miekaksi.

Aseet viuhuivat valon nopeudella eri pistoista torjuntoihin ammattimaisin ottein. Vähän aikaa sitten samainen henkilö oli nojannut rennosti puuhun ja pureskellut heinänkortta, kunnes veti paidan pois päältään aloittaakseen harjoituksensa.

Miekkojen vihreä laser sopi hyvin yhteen pojan smaragdinvihreiden silmien kanssa, jotka olivat osittain unelmoivat ja ystävällisyyttä uhkuvat. Poika oli komea ja hyvin ruskettunut. Kasvot olivat jykevät ja miehiset. Niiden piirteet olivat rauhalliset, eikä niissä näkynyt huolien ja murheiden uurteita.

Hänen nenänsä oli komeasti muotoutunut ja huulet olivat vakavat ja päättäväiset. Kulmakarvat olivat tuiman mustat antaen hänen katseelleen arvokkuutta ja rehellisen ilmeen. Poskipäät pehmensivät kasvojen muotoa ja leuka oli sopivasti kulmikas. Tumman ruskeat hiukset laskeutuivat luonnonkiharina olkapäille. Mustat, väljät housut olivat ainoa vaate mitä hän piti yllään. Aurinkojen säteet osuivat hänen kaulassaan roikkuvaan koruun. Ne heijastuivat kivestä häikäisevänä vihreänä loisteena.

Koru oli kauniisti muotoiltua Nelaser/oliiviini kiveä eli samaa kuin miekoissa. Kiven päällä oli outo merkki, jonka arvoitus oli askarruttanut jo monen monta kyselijää. Harjoituksen loputtua hiki virtasi hänen kasvoillaan ja vartalossaan. Hän asetti miekat omille paikoilleen varustevyöhön.

Miekkailija venytti jäseniään ja aloitti lopuksi mutkikkaan ja keskittyneen liikesarjan. Liikkeet olivat rauhallisia ja kuin tanssia. Kädet ja jalat tekivät tarkoin harkittuja ja sulavia liikkeitä. Askelsarjat, käden ojennukset ja kämmenen puristaminen nyrkkiin tehtiin pitkän harjoittelun tuloksena. Viimein sarja loppui ja tekijä kumarsi lopetuksen. Hän istuutui alas ruohikon keskelle haistellen aamuilmaa.

6

Hän pisti silmänsä kiinni ja antoi tuulen henkäysten heiluttaa hiuksiaan. Hitaasti hän avasi silmänsä ja katsoi taivaanrantaan. Ruohikko oli vielä kasteesta märkää, mutta hän ei välittänyt siitä. Kaikki ajatukset tuntuivat häviävän hänen mielestään, kun hän katsoi lumoutuneena henkeäsalpaavaa maisemaa. Vaikka hän oli nähnyt saman maiseman joka aamu, jo neljän Velan kierron ajan, oli se silti aina yllättävä ja kerta kerralta yhä vain kauniimpi.

Metsästä kuului onttoa ääntelyä ja pian sieltä putkahtikin pieni mêna. Se lähti juoksemaan innoissaan kohti isäntäänsä, jonka oli juuri huomannut. Poika käänsi päätään ja näki kohti juoksevan eläinystävänsä. Hän kiepautti itsensä käsinseisontaan ja siitä jaloilleen.

Hän muotoili käsillään sanan Arabella. Eläin hyppäsi kutsun saattelemana isäntänsä syliin ja alkoi hyristä onnesta.

“Shean, arvasinkin että olisit täällä!” huusi metsästä juokseva hahmo pojalle.

“Minun tarvitsi vain seurata A.B:n jälkiä luoksesi. Se pitää sinusta hyvin paljon, niin kuin muutkin, eikä lähtisi ilman sinua mihinkään.”

Shean käänsi kasvonsa suuntaan, josta ääni kuului. A.B. tervehti tulijaa hyppäämällä Sheanin sylistä alas Bladen jalkojen juureen. Blade halasi innoissaan ystäväänsä ja peräytyi sitten nostamaan kylmällä metallisella kädellään A.B:n olalleen. Hän oli menettänyt kätensä, oikean silmänsä ja saanut arven poskeensa, kun oli ajanut päin terässeinää T-200 mallisella maaliitäjällä. Blade oli kohdannut mykän ystävänsä Bresorin-kaupungin ränsistyneessä orpokodissa, kun hän puoli Velan kiertoa syntymänsä jälkeen oli menettänyt vanhempansa, ja siitä lähtien he olivat olleet parhaita ystäviä ja sielunveljiä. Heidän ystävyytensä säilyi, vaikka he myöhemmin joutuivatkin eroamaan toisistaan muuttaessaan uusien perheittensä luokse. Velojen kuluttua Blade oli saanut kuulla, että hänen sisarensa Debra asui toisessa aurinkokunnassa ja hän oli päättänyt lähteä katsomaan tätä ainoaa jäljellä olevaa sukulaistaan. Nyt hän oli kuitenkin tullut takaisin.

“Mitä poika! Oletko ollut kiltisti, kun olin poissa.”

Shean ei ehtinyt viittoilla yhtään ainokaista sanaa, kun hänen suulas ystävänsä jatkoi.

“Kyllä minulla oli sinua ikävä, eihän sisareni luona ollut ketään pieksettävää, ei ainokaistakaan. Entäs mitä sinä olit juuri tekemässä? Syömässä multaa ja soraa, oi tonkijani?”

Blade hymyili ovelasti. Hän näki lasermiekat ja miten hikinen hänen ystävänsä oli, mutta kuitenkin hän halusi kiusoitella tätä.

“Tein vain aamuharjoitukseni, sinä tietämätön.”

Viittoili Shean leikkisästi.

“Mutta mitä minun pieksemiseeni tulee niin ennen kuin voit tehdä minulle mitään sinun on saatava minut kiinni!” Shean pinkaisi hurjaan juoksuun napaten paitansa maasta ja A.B loikkasi omistajansa perään Bladen olalta. Ruohoinen aukea ei estänyt jalkojen ilmiömäistä työskentelyä. Hän oli yhtä nopea kuin musta pantteri. Pian hän saavutti metsän reunan.

Vaikka Blade oli reagoinut nopeasti, ei hän silti pysynyt Sheanin vauhdissa mukana.

Juoksu jatkui metsän siimekseen, sen sakeasta tiheiköstä pienelle polulle ja sitä pitkin eteenpäin. A.B. seurasi isäntäänsä, milloin hyppien, liitäen tai kiipeillen puiden seassa.

7

Shean juoksi lujaa, väisteli hyppien ja kumarrellen polulla olevia esteitä, katkenneita puun oksia, kuoppia ja poikki menneitä runkoja ja selvitti ne kylmän rauhallisesti ja koordinoidusti. Samaa ei voinut sanoa Bladesta, vaikka kyllä hänkin niistä taitavasti suoriutui.

Polku päättyi ja Shean näki jo lähellä olevan kotinsa, jonka hän oli itse rakentanut kasvatusvanhempiensa kuoleman jälkeen. Talon päällyskuori oli suurimmaksi osaksi kiveä ja vain pieni osa sen yläpuolta oli maanpinnalla. Länsipäädyssä oli pienet hiekkaiset portaat, jotka johtivat maanalaiselle sisäänkäynnille.

A.B. oli pinkaissut talon katolle. Shean vaihtoi juoksunsa hölkäksi ja lopulta hän pysähtyi.

Hengästynyt pakolainen nojasi kädellään talon seinään ja suoristi selkänsä. Hän jäi ilmeettömänä odottamaan ystäväänsä, sillä hän ei koskaan näyttänyt tunteitaan päällepäin.

A.B. nuuhki kohti polkua ja pian mutkan takaa ilmestyi Bladen puuskuttava hahmo. Hän pysähtyi Sheanin eteen kumartuen nojaamaan polviinsa ja veti ahnaasti ilmaa sisäänsä.

A.B. päästeli katon reunalla naksahtelevia äännähdyksiä. Se nauroi omalla kielellään tappelupukarien kilpajuoksulle. Kun Blade oli vihdoin saanut hengityksensä tasaantumaan, hän purskahti lannistuneisuutta ilmaisevaan nauruun.

“Anteeksi, ystäväni. Unohdin täysin, että minähän se aina hävisin. Kautta ainoan jäljellä olevan sinisen silmäni sinua nopeampaa juoksijaa ei olekaan. Tuulikin jää varjoon rinnallasi!” Hän ojensi kätensä Sheanille ja he kättelivät sydämellisesti.

A.B. hyppäsi katolta alas ja kietoi häntänsä Bladen jalan ympärille saaden niin ilmaisen kyydin sisälle taloon. Shean meni edeltä pieneen ruokahuoneeseen, johon tulvi kirkasta valoa pyöreästä kattoikkunasta. Pöytä ja tuolit olivat puhdistettua terästä. Blade nojasi ovenpieleen kantaen vieläkin pientä salamatkustajaa mukanaan. Shean näytti ystävälleen tuolia ja Blade istuutui siihen.

“Maistuisiko sinulle metsän antimista kokoamani lounas?” Shean viittoili keittiön ovelta pukien valkoista paitaa ylleen.

“Teen kariojen erikoisuutta Timea-keittoa. No, mitä sanot?” Blade irrotti A.B:n jalastaan ja laittoi sen roikkumaan orrelleen.

“Voin minä ottaa sitä vähän, mutta en ole samanlainen kasvissyöjä kuin sinä. Tarvitsen myös lihaa ravinnokseni.” Blade vastasi kurkistaen keittiön ovesta sisään. Kasvikset olivat jo kiehumassa kattilassa ja sen herkullinen tuoksu sai veden herahtamaan hänen kielelleen. Shean hyöri ja pyöri keittiössä maustaen keittoa ja leikaten leipää nopein viilloin.

Hän kattoi pöydän ja pyysi Bladea istuutumaan.

Keitto oli valmista ja Shean kantoi sen pöytään. He aloittivat ruokailun.

“Mitä olet tehnyt lähdettyäsi täältä?” Shean kysyi ja toisti kysymyksensä, kun Blade ei ollut nähnyt sitä ensimmäisellä kerralla.

“No, sinähän tiedät, että lähdin siskoni luokse, josta en ollut tiennyt mitään. Lensin kolmen aurinkokunnan läpi, kunnes saavuin hänen kotiplaneettansa Kalin hallinta-alueelle.

Sitä ympäröi suuri asteroidipilvi, joka oli poistanut monta nuorta ja kokenutta lentäjää tästä elämästä. Laskeuduin toiveikkain mielin ja turvallisesti ilmakehään ja alas maahan.

Monien tiedustelujen jälkeen sain tietää siskoni asuinpaikan. Hän on yksi aurinkokuntien neuvoston kahdestatoista johtajasta, jotka päättävät rauhasta ja turvallisuudesta. Vierai8

lin hänen luonaan ja hän oli hyvin iloinen tapaamisestamme. Sain myös tietää, että hän oli etsinyt minua, niin kuin minä häntä.”

Blade otti keittoa lisää ja jatkoi.

“Vietin kaksi ameronia hänen luonaan ja hän sai minut ylipuhuttua liittymään armeijaan. Olen valmistunut armeijan lentäjäksi ja nyt päätin tulla kertomaan siitä sinulle ja pyytämään sinua mukaani.” Shean ponkaisi nopeasti ylös tuoliltaan niin, että se lensi poikki huoneen. Hän viittoili: “Mitä! Mitä!! Mitä!!!” niin nopeasti, että Bladen oli vaikea saada siitä selvää.

“Niin, kuulit oikein. Kerroin sinusta Debralle ja hän olisi hyvin kiitollinen, jos sinäkin liittyisit armeijaan. Hän sanoi, että sinunlaisia armeija tarvitsee aina. Vaikkakaan en kyllä tarkalleen tiedä, mitä hän sillä tarkoitti.”

Shean rupesi korjaamaan astioita pois pöydästä ja Blade nousi portaat ylös ulos auringonpaisteeseen. Päätös ei ollut helppo ja sen vuoksi Blade päätti antaa ystävälleen tilaa hengittää ja aikaa tehdä ratkaisunsa rauhassa. Ja aikaa siihen kuluikin. Shean meni huoneeseensa ja istuutui sängylleen. Hän luki, rauhoittaakseen mieltään, hävittäjien teknillisiä tietoja ja kauko-ohjattavuutta. Sivulla 78, juuri hydrauliikan kohdalla hän pysähtyi. Päätös oli selvä. Vai oliko se ollut selvä jo alusta lähtien? Shean sulki kirjan ja meni ruokahuoneeseen. Hän otti A.B:n orrelta ja se kiipesi hänen olalleen.

Blade makasi riippumatossa ruohonkorsi suussa. Hän oli sulkenut silmänsä ja hiljalleen nukahtanut tuulen keinuttaessa riippumattoa. Shean käveli nukkuvan ystävänsä luo. Hän kumartui ja ravisteli kevyesti tätä olkapäästä. Blade aukaisi silmänsä ja nousi istumaan.

“Oletko tehnyt päätöksesi?” hän kysyi rauhallisesti.

“Tuletko minun kanssani vai jäätkö tänne?” Blade katsoi ystäväänsä suoraan silmiin, lukematta niistä kyllä taikka ei vastausta.

“Tulen.” oli Sheanin lyhyt, mutta varma vastaus pään nyökkäyksellä.

Blade riemastui suunnattomasti. Hän suorastaan loikkasi pois riippumatosta ja alkoi tanssia voiton polkkaa keskellä pihaa. A.B. seurasi esimerkkiä ja alkoi hypellä voltteja ja kuperkeikkoja. Shean rauhoitteli villiintyneitä ystäviään ja viittoili.

“Minun täytyy hoitaa muutama asia ennen kuin lähden mukaasi. Lähden tapaamaan erästä ystävääni, Amalia, tuonne vuorille ja tulen heti illalla takaisin. Huomenna lähden mukaasi, mutta vasta puolen päivän jälkeen. Tapaamme lähtölaituri Tundra 3,5:ssä. Onko sovittu?”.

“Sovittu! Tavataan huomenna!” Blade huusi täydestä vauhdista lähtiessään harppomaan pitkin kaupunkiin vievää polkua.

Shean valmisti liitäjänsä ajokuntoon ja laittoi varusteensa tarvikereppuun. Hän istuutui läheiselle kivelle ja A.B. tuli istumaan hänen polvelleen. Hän paijasi sitä päälaelle ja antoi sen istua siinä vähän aikaa. Mietiskelijälle oli tullut outo olo. Hän kävi monia kysymyksiä mielessään läpi saamatta niihin vastauksia.

Hän nousi ylös ja vei A.B:n sisälle. Tultuaan ulos Shean lukitsi elektronisen lukon ja lähestyi lähdettä jossa pulppusi puhdasta pohjavettä. Hän nosti vettä käsillään ja joi. Lopulta hän kouraisi käsillään vettä naamalleen, joka valui virvoittavana pitkin hänen kasvojaan takaisin lähteeseen.

9

Pisara pisaralta viimeisetkin kristalliset luonnon helmet tippuivat leposijaansa rikkoen sen rauhallisen pinnan. Jokaisen pisaran jälkeen niiden loiskahduksen ääni tuntui voimistuvan ja iskevän haaveilijan alitajuntaan.

Shean katsoi lähteen peilikirkasta pintaa ja näki siitä oman kuvansa. Hän näki enemmänkin.

Lähde oli kuin peili hänen oikeasta minästään ja elämästään. Kaikki kysymykset katosivat hänen mielestään, mutta rauhan rikkoivat epämääräiset kuvat kauheuksista ja väkivallasta.

Kuvista heijastui epätoivo ja murhe. Se oli kuin palapeli, jonka palat eivät sopineet kohdalleen. Näyt loppuivat kumminkin yhtä nopeasti kuin alkoivat ja oli kuin näkymätön käsi olisi tyynnyttänyt lähteen.

Shean kokosi itsensä nopeasti ja nyt hän oli tyyni ja rauhallinen. Nyt mietiskelijä tiesi, että hän ei palaisi kotiin, eikä näkisi ystäväänsä Amalia enää koskaan. Amal kuului manioottien sukuun, joka muistutti hyvin paljon hevosta, mutta sillä oli siivet ja yksi sarvi keskellä otsaa. Se eli erakkona Taivasvuorilla asutuksesta kaukana ja sinne Shean oli nyt menossa. Hän nousi liitäjänsä selkään ja tarttui vahvoilla käsillään sen ohjaustankoon, painoi heikosti jalallaan vauhdinkiihdyttäjää ja valmistautui lähtöön. Liitäjä sinkautti itsensä eteenpäin suuren nykäyksen saattelemana.

Maisemat viuhuivat suurella nopeudella hänen ohitseen, kun liitäjä pujotteli puiden lomitse Sheanin taidokkaassa ohjauksessa kokoajan kiihtyvässä nopeudessa. Harva metsänreuna näkyi jo. Liitäjä syöksähti esiin puiden seasta Sania-tasangolle jatkaen suoraan eteenpäin. Taivasvuoret suurenivat suurenemistaan hänen lähestyessään niitä.

Tasangon ruoho heilui liitäjän vierillä sen pyyhältäessä ruohon yli. Päästyään vuoren juurelle Shean pysäytti liitäjän ja katsoi ylöspäin vuorenhuipulle asti. Hän päästi jarrun irti ja jatkoi loivaa nousuaan vuoren rinnettä pitkin. Vuoren vehreällä osalla pomppivat ja juoksivat pienet oliot joita kutsuttiin Kiskiseiksi. Ne leikkivät perhosilla ja katsoivat uteliaasti outoa muukalaista niiden reviirillä.

Vehreän ruohikon jälkeen seutu muuttui hiljalleen karuksi kivikoksi. Oli parempi jättää liitäjä tähän, juuri ennen lumirajaa. Vielä vähän matkaa oli kuljettava Amalin asuinpaikalle. Jäätävä tuuli puhalsi luihin ja ytimiin saakka.

Jokin peitti auringon. Shean katsoi mikä se oli. Amalin pitkät siivet lähettivät viileän ilmavirtauksensa Sheanin kasvoille. Sen harja hulmusi ja hohti. Shean odotti rauhallisena, kun hänen ystävänsä laskeutui kevyesti maankamaralle.

“Täällä miks’ oot nuor’ ystäväin? Sa mitä etsit, mitä haet? Mul kyyti oiva on, pääsy yli kivikon.” Amal kuopi kaviollaan maata odottaen vastausta.

Se laski toisen siipensä alas, jotta Shean pääsisi helpommin sen kyytiin. Shean istuutui ystävänsä vahvaan selkään. Amal heilutti siipiään etsien myötäistä tuulta. Vihdoin he nousivat korkeuksiin pilvien keskelle.

Amal laskeutui pilvien alapuolelle niin, että Shean erotti vuoren rinteessä olevan jäisen pesäluolan suun. Se lensi aukosta suoraan sisään lentäen yhä syvemmälle ja syvemmälle luolan sisälle. Luolan katto oli täynnä jääpuikkoja ja luolan seiniä vasten oli muo10

11

dostunut suuria jääpilareita. Koko luola kimmelsi yhtä värikkäästi kuin puhtain kristalli.

Amal laskeutui erääseen luolan käytävän päässä olevaan hämyiseen kammioon, jossa Shean oli jo monesti ennenkin käynyt. Katossa roikkui suuria maidonvalkoisia tippukiviä.

Mietteliäs ratsastaja hyppäsi pois Amalin selästä ja istuutui läheiselle kivelle. Hänen kaulassaan olevan korun vihreä kivi kiepsahti hänen kaulansa ympäri. Amal istuutui häntä vastapäätä ja katsoi häntä suoraan silmiin.

“Pois läh’et, eikö niin?”

Hän sanoi mietiskelevänä. Shean napsutti sormiaan vastaukseksi.

“Sit’ ennen, mull’ kerrottavaa on. Sa suureen taisteloon menossa oot. Ystäviä etsit, haet.

Vihreen kives’ Peja on tunnus maalle, jok’ yks’ pääelementti on.”

Shean kahmaisi korun käteensä ja kuljetti sormiansa pitkin kuvion pintaa. ”Peja” Shean ajatteli mielessään. Tarkoittiko kiven kohokuva sitä? Miksi Amal kertoi sen hänelle vasta nyt? Musta pilvi häivähti hänen yllään ja Amal huomasi sen.

“Sun tuntees’ ei näy, mutt’ se ei hyv’ oo. Kohtalos’ määrätty jo on, sa pian sen huomaat.

Sa tulta, elämää, ilmaa ja vettä seuraa. Niit’ vaali, huolla.”

Amal huomasi, että hänen oppipoikansa kuunteli häntä tarkkaavaisesti, mutta ei ymmärtänyt sanaakaan. Shean näytti koiranpennun kadottaneelta pikku pojalta. Amal jatkoi eteenpäin painottaen erikseen jokaista sanaa.

“Sull’ viel’ taidot salas’ on. Kokonaisuus auttaa, elämä voittaa. Sa kohtalos’ koet. Mutt’ ny’ silmäs’ sulje, mieles’ Pejall’ täytä, koko sydämelläs’ se tunne ja sano.”

Mitä arvoituksia Amal lateli hänelle? Shean tunsi, että hän oli menettämässä hermonsa vanhan opettajansa kanssa. Hän vaipui mietteliääseen horrokseen.

“Se tee!” Kuului Amalin hellä, mutta käskevä ääni.

Shean hätkähti horroksesta hereille, mutta vaipui siihen takaisin melkein heti. Hän päätti tehdä mitä Amal oli sanonut. Hän tunsi kuinka Peja virtasi sykähdyksen omaisesti hänen oman sielunsa ja ruumiinsa läpi. Autuuden ja vapauden tunne siveli häntä pehmein silkkihansikkain. Amal havaitsi, että nyt oli oikea aika luovuttaa sen omat voimat Sheanille.

Se käveli hitaasti istuvan ystävänsä etupuolelle ja laski sarvensa kärjen mietiskelijän otsalle. Sarven kärki alkoi loistaa hekumallista valkoista valoa, joka tunkeutui hänen nuoren ystävänsä tajuntaan. Amal sulki silmänsä ja antoi voiman tulvia ystäväänsä.

Maniooteilla oli kyky luovuttaa omista erikoisista voimistaan pieni määrä ainoastaan yhdelle henkilölle niiden koko elämän aikana ja se oli suuri kunnia saajalle. Taitoja kuitenkin piti kehittää, sillä aluksi voimat olivat alkuasteella, eikä niistä ollut suurtakaan hyötyä.

Shean koki voimakkaan tunneräjähdyksen sisällään. Hän sinkoutui ajatuksissaan valon nopeudella tähtien ja aurinkokuntien ohi. Mieli täyttyi sinkoilevista kuvista, utuisista hahmoista ja viisikulmaisesta kivestä. Maisemissa vilisivät tuli, vesi ja metsät. Kaunis mustahiuksinen nainen keinutti sylissään pientä vauvaa ja sen jälkeen kaikki vihdoin pysähtyi tyhjyyteen. Shean tunsi värisevänsä. Tyhjyys oli kylmä, pahaenteinen paikka.

Sen mustasta pimeydestä lähestyi kolme luurankomaista kaapuolentoa. Ne kasvoivat kasvamistaan tunkeutuen Sheanin tajunnan läpi. Häntä puistatti. Unen ja todellisuuden rajamailta kuului Amalin kaukainen ääni.

12

“Varo, kolme pahuuden johtajaa ne olivat. Heill’ kasvoja ei ole. Ensimmäinen Pahuus on. Hänt’ Sajoliks’ kutsutaan. Toinen heist’ Viha on. Hän nimen Kalkrisk tuntee. Kolmas, mutt’ ei vähin, tyhjyys on. Hän nimeä Jelah käyttää. Näit’ kolmea varo, he mieles’ nopeast’ valtaa ja vie.”

Amalin ääni heikkeni. Tyhjyyden varjoista ilmestyi neljäs hahmo. Shean tunsi voivansa pahoin sen lähestyessä. Hahmon helvetillinen nauru voimistui. Shean tunsi halua lähteä karkuun, mutta ei voinut. Hänet oli naulittu näkyynsä. Ei ollut mitään pakokeinoa. Vangitun oli pakko pysyä aloillaan. Mustiin pukeutunut hahmo tuijotti häntä rajumyrskyn mustilla silmillään. Sillä oli syvät uurteet poskilla ja vyötäisille ylettyvät mustat hiukset. Se ojensi kätensä hänelle. Sheanin sielu huusi varoitukseksi. Hän työnsi nopeasti epämiellyttävän hahmon mielensä syvimpiin sopukoihin. Virran syövereistä nousi esille mustanpuhuva nimi: Soloc Tapen, pahan juoksupoika. Viimeinen pimeyden hahmo esiintyi himmeänä ja se hävisi ennen kuin sen piirteitä ehti havaita.

Shean havahtui. Hän näki Amalin edessään suljetuin silmin. Oudot energiapurkaukset säestivät ainutlaatuisia taitoja, jotka hän sai ystävältään. Shean sinkoutui taaksepäin, kun viimeinenkin salassa ollut taito virtasi hänen vartalonsa läpi. Amal avasi hiljaa silmänsä ja huokasi syvään. Siirtäminen oli uuvuttanut hänet niin, että hän tarvitsi vähän aikaa kerätäkseen voimansa takaisin.

Shean halasi vanhusta. Hän ei osannut vieläkään näyttää tunteitaan.

“Nyt mene! Sua ootetaan. Ma mukanas’ olen, sa vaan kutsut. Yks’ taitos’ telepatia on, muut ajan myöt’ opit. Aloittaa voit, mieles’ kysymiselt’, pienen matkan miten pääset ilman askeleenkaan ottoa. Keskittyy sun täytyy ja vakava olla, muuten hunningolla olet sa.”

Amal heilutti harjaa hyvästiksi ja yhtäkkiä se oli vain kadonnut. Shean etsi vastausta mielestään. Lentäminen, ei, siihen hän ei ollut vielä valmis. Molekyylin siirtäminen. Se se oli, mutta se tepsisi vain lyhyen matkan siirtoihin. Shean pinnisti, hän sulki silmänsä ja ajatteli paikkaa mihin oli jättänyt liitäjänsä. Vähän ajan kuluttua hän tunsi sykähdyksen. Maailma vääristyi ja Shean tunsi ruumiinsa hajoavan palasiksi ja kulkevan keskellä värikästä pyörrettä.

Se oli onnistunut. Hän huomasi olevansa liitäjän vieressä. Se oli juuri siinä mihin hän sen oli jättänyt. Shean katsoi vielä kerran haikeasti vuoren huipulle, kunnes lähti liitäjällään alas vuorenrinnettä.

“He saivat majurin ja kapteenin elävinä vangeiksi ja nuoren pojan” ilmoitti Soloc tyytyväisenä.

“Kapteeni Terda viestitti saapuvansa joukkoineen käytyään ensin Arum-planeetalla tankkaamassa. Kohta tiedämme mitä neuvosto on keksinyt päämme menoksi.”

13

Paikka jossa Soloc antoi selonteon mestareilleen, oli pimeä alttarihuone. Se oli hyvin synkkä ja autio tila. Keskellä huonetta oli kolme suurta valtaistuinta pyöreällä pilarilla, jota ympäröi seiniin asti ylettyvä vallihauta. Sitä kutsuttiin pohjattomaksi kuoleman kuiluksi. Sinne pudonnut ei koskaan saanut tietää, kuoliko hän laser purkauksiin vai hapen loppumiseen. Huoneen katto oli mustaa terästä ja kupolimainen.

Valtaistuinten luo pääsi kävelemällä pitkin teräksistä siltaa. Ainoa tulo- ja menotie oli sillan päässä oleva tietokoneohjattu rautainen ovi. Soloc oli polvistunut valtaistuinten eteen, odottaen kolmen mustapukuisen mestarinsa sanoja. Sajol, pahuuden mestari, istui keskimmäisellä valtaistuimella ja aloitti puhumisen ivallisella äänellä.

“Denya ja Nina White ovat hyvin tärkeitä henkilöitä armeijassa. Heidän kiinnisaamisensa on tehnyt armeijan naurunalaiseksi.” Kalkrisk ja Jelah nyökkäsivät, että olivat samaa mieltä.

“Siksi haluammekin, että otat pienen saattueen mukaan komentoalukseen ja lähdet Arumille. Elektra on myös hyödyksi. Ota hänet mukaasi.”

Sajol viittasi kädellään poistumisen merkiksi. Soloc nousi ripeästi, kumarsi ja poistui huoneesta rautaoven kirskunnan ja kitinän säestyksellä. Hän meni suoraan lähimmän viestintäpaneelin luokse ja kuulutti.

“Elektra du Pré, tulkaa heti kapyysiini.”

Soloc käveli huoneeseensa. Hänen ei tarvinnut odottaa kauaakaan, kun ovi liukui auki ja sieltä astui esiin hyvävartaloinen nainen.

Elektra, Solocin oikea käsi, miten häntä voisikaan kuvailla. Hänellä oli yllään nahkainen, musta puolitoppi ja vartalonmyötäiset nahkaiset pitkikset. Naisen pituutta lisäsivät nahkaiset, mustat saappaat, joissa oli pitkät piikkikorot. Vyötäisillä hänellä roikkui sähköimpulssinen ruoska, tappava ase, jota vain Elektra osasi käyttää. Vasemmassa kädessään hänellä oli lasertikarin kotelo. Ase oli pieni, mutta tappava. Elektralla oli lumikon valkea iho ja keltaiset, salamoivat silmät. Otsallaan hänellä oli nahkainen nyöri, joka korosti hänen voimakaspiirteisiä kasvojaan. Hänen hiuksensa olivat valkoiset ja lyhyet.

Ne oli kammattu punkkarimaisesti ylöspäin. Sormenkynnet olivat pitkät ja värjätty hopeisiksi. Kaulalla roikkui kultainen säkenöivä salama, joka kuvasi vasemmassa poskessa olevaa saman kuvioista polttoarpea.

“Te kutsuitte minua, Herrani. Mikä on käskynne?” kysyi Elektra käyden suoraan asiaan.

Soloc vastasi välinpitämättömästi.

“Emme jää odottamaan, että vangit tuodaan, vaan menemme heidän luokseen Arumille.”

Elektra nyökkäsi hyväksyvästi. He kävelivät tukikohdan mutkikkaita käytäviä sukkulaalusta 2,6:lle ja siirtyivät siinä olleeseen alukseen. Se kuljetti heidät komentoalukselle.

Dramiria-planeetta oli yhdessä asukkaidensa kanssa läpeensä mätä. Sen luonto oli jo kauan aikaa sitten tuhottu saasteilla ja roskalla. Asukkaat olivat olleet välinpitämättömiä planeettansa kohtalosta, joten nyt se oli vain niukasti asuinkelpoinen. Kaupoissa myytiin pullotettua happea, mitä piti pitää mukana ulkona käydessä ja metalliset asuintilat olivat koko planeetalla ilmastoitu. Yläilmat olivat sankan savun peitossa ja niiden läpi Dramirian auringot Hes ja paljon pienempi Keidas näyttivät jään sinisiltä.

14

Vettä planeetalle kuljetettiin läheisiltä kuilta, mutta se ei ollut koskaan raikasta. Pohjavedet, järvet, meret ja muut veden lähteet oli imetty kuiviin monta Mel-Velaa sitten. Kaupungeissa kaduille oli laitettu suuria tuulettimia, jotka puhalsivat huonoa ilmaa ylöspäin.

Luonnon sijasta planeetta oli täynnä mekaniikkaa, joka teki näkymästä ruman ja harmaan. Samoin talot oli tehty pelkästään elottomasta kivestä tai metallista.

Toisaalla, Arum-planeetan kiertoradalla lepäsi yksinäinen piraattialus. Se oli juuri vähän aikaisemmin saapunut planeetan läheisyyteen.

“Ovatko vangit valmiina?” kysyi kapteeni Terda kärsimättömänä.

“Soloc on tulossa meitä vastaan Arumille ja tuskin kukaan teistä haluaa antaa hänen odottaa!” Denya ja Nina vilkaisivat toisiinsa ja Keith vilkuili hermostuneesti ympärilleen.

“Viekää vangit tankkaussukkulan lastiruumaan” kapteeni komensi.

“Lähdemme heti.”

Pieni vartiojoukko tönäisi vangit liikkeelle. Heidän käsissään olivat sähköraudat. Tehokas keino pitää vangit kurissa. Denyalla oli merkitsevä katse silmissään. Jotain tulisi tapahtumaan ja pian. Sukkula laskeutui pienelle aukiolle Alfa-metsään. Ilmanpaine purkautui metallioven vieristä, kun se alkoi laskeutua alas. Vankiseurue oli valmiina kävelemään sitä pitkin alas.

Planeetan toisella puolella pieni rahtialus oli pyytämässä lupaa telakoitua pääkaupungin asemalle. Tällä hetkellä se lepäsi kiertoradalla ammattilaisen ohjaamana ja kuin odottaen suurta myrskyä. Ohjaamossa istui neljä korkean henkilön näköistä outoa ilmestystä ja kaikilla heistä oli vakava ilme kasvoillaan. Heillä oli maaston väriset viitat yllään ja kasvot olivat maalattu metsän mukaan. Ohjaajan takana istunut henkilö nojasi eteenpäin ja laski leukansa päänojan viereen. Hän osoitti kysymyksensä päälentäjälle.

“Saco, kauanko vielä menee, että pääsemme planeetan pinnalle? Tähdennän vielä, että meillä on kiire ja aikataulu jota noudattaa. Emme saa myöhästyä.”

“Luutnantti Ice, tiedän kyllä että pidät aikatauluistasi henkeen ja vereen kiinni, mutta en minäkään pysty ihmeitä tekemään. Pyrokratia on joissain paikoin mahdottoman hidasta.”

Iceksi kutsuttu heittäytyi turhautuneena selkänojaansa ja hänen vieressään istuva nainen kikatti hiljaa kaavussaan.

“Infra, älä a...” Ice aloitti varoittavalla äänellä, kun radiosta kuului vahvistus laskeutumisja telakoitumisluvalle. Saco kiihdytti sähäkästi läpi ilmakehän laskeutuen telakka alueelle.

15

Shean oli kiitänyt liitäjällään nopeasti tasangon yli, mutta yhtäkkiä hän kuitenkin päätti hidastaa vauhtiaan ja pysähtyä. Hänelle tuli ihmeellinen tunne, että hänen pitäisi tehdä jotain. Hän suuntasi katseensa läheiselle kiertotielle ja päätti mennä sitä kautta. Liitäjä kiihdytti kuin itsestään vauhtia. Shean poikkesi tieltä metsään ja mutkitteli runkojen ja pensaiden ohitse. Hetken kuluttua hän taas hiljensi vauhtiaan ja lopulta pysähtyi. Hänen sisäinen äänensä sanoi, että hänen pitäisi jatkaa eteenpäin kävellen.

Shean tunsi metsän hyvin, mutta nyt jokin oli varmasti vialla. Lintuparvet pyrähtivät pois puiden seasta ja jäljellä olevat linnut eivät laulaneet. Metsän eläimet olivat yhtäkkiä kaikonneet ja joka puolella oli hiljaista. Metsän hiljaisuus antoi ohjeen varoa, että ei astuisi rasahtavan oksan päälle tai kompastuisi maasta pursuaviin juuriin.

Shean työnsi puunoksia edestään. Hän lähestyi hitaasti lähellä olevaa aukiota. Sen reunaan päästyään hän vaistomaisesti kyyristyi. ”Piraattisukkula täällä”, ajatteli hän hämmästyneenä. Sen laskusillalla näkyi vilkasta liikehdintää. Shean näki kaksi naista ja nuoren pojan pienen vartiojoukon keskellä.

Hän tunsi adrenaliinin virtaavan ja tulen polttavan suonissaan. Nyt täytyi olla kärsivällinen. Hän rauhoitti itsensä, sulki silmänsä ja tutki maastoa Pejan kautta. Virrassa oli heikkoa värinää. Aukiolla oli monta henkilöä piilossa. Kaikki eivät olleet ihmisiä. Kaksi niistä oli puissa vartiossa. Neljä muuta olivat naamioituneet puiden sekaan ja kaksi jäljellä olevaa oli piiloutunut hiekkakuoppaan. Peja ilmoitti, että he olivat siellä hyvissä aikeissa. Vartiomiesten keskellä Denya antoi merkin jolloin kaikki kolme kyyristyivät.

Kuopassa olleet soturit nousivat seisomaan ja ampuivat tarkasti etummaiset vartijat ennen kuin ne ehtivät vastata lasertulitukseen.

Puissa olleet tappoivat järjestelmällisesti muut kuusi vartijaa. Puiden seasta ryntäsivät suojaamaan jäljelle jääneet neljä ja Shean karkuun lähtenyttä kolmikkoa. Soturit katsoivat oudoksuen yllättävää apua, jonka he saivat. Sukkulasta juoksi ulos apujoukko ja yksi sen miehistä osui haavoittavasti Denyaan, joka lyyhistyi maahan. Hänen käsirautansa menivät epäkuntoon osuessaan kovaan kivikkoon. Nina ja Keith heittäytyivät hänen suojakseen. Seurasi hirveä tulitaistelu. Palanut liha haisi kaikkialla ja kitkerä savu leijaili kevyesti lasersäteiden rikkoessa sitä jatkuvasti. Shean oli vetänyt lasermiekat automaattisesti tupestaan ja alkoi torjua kolmikkoon suunnattuja säteitä.

“Denya, pystytkö kävelemään?” kysyi Nina huolestuneesti.

“Kyllä, uskon niin.” Hän vastasi takellellen. Denyalla oli suuret kivut. Nina ja Keith ottivat hänen kätensä olkapäidensä taakse ja lähtivät viemään häntä turvaan.

Soturit lähtivät myös perääntymään tulittaen vieläkin taukoamatta piraatteja. Moni heistä oli jo päässyt manan majoille, mutta iskuryhmästä ei taas kukaan ollut kuollut.

Jättikokoinen miessotilas iski nyrkkinsä maahan. Siitä syntynyt paineaalto kaatoi osan 16

takaa-ajajista ja yksi naispuolisista huusi ääniaalloin toiseen osaan ja heidän päänsä poksahtelivat kuin korkit.

Shean suojeli kolmikkoa oikein olan takaa. Pakolaiset pääsivät vihdoin metsänreunaan.

“Nouskaa lentolaudoille!” yksi heistä huusi.

“Denya ei pysy siinä! Ice!” Nina huusi raivoissaan takaisin.

Shean koputti Ninaa olkapäälle ja viittoili.

“Minä voin ottaa hänet liitäjäni kyytiin” Nina ymmärsi mitä outo nuori mies hänelle viittoili. Hetken hän epäröi, mutta kun hän oli katsonut vähän aikaa Sheania suoraan syvälle silmiin ja nähnyt niissä vilpittömyyden, hän teki päätöksen. Aikaa ei ollut hukattavana. Hän vastasi.

“Denya menee hänen mukaansa.”

Ice yritti laittaa vastalauseen väliin, mutta Ninan käskevä katse kuoletti sanat hänen huulilleen ja hän nousi tottelevaisesti lentolaudalle. Muut nousivat myös laudoille, kun Shean juosten kantoi loukkaantuneen Denyan liitäjänsä luo.

Denya saattoi vain katsoa pelastajaritarinsa ponnisteluja. Hän laittoi naisen hellästi liitäjänsä selkään ja istuutui hänen taakseen. Muut olivat seuranneet perässä. Karkurit lähtivät Sheanin valitsemaan suuntaan, suoraan kohti Bresoria. He pääsivät metsän halki turvallisesti kaupunkiin vievälle tielle.

Jokaisen päässä humisi, niin kovaa vauhtia he kiisivät. Shean tunsi haavoittuneen veltostuvan. Nainen oli menettänyt paljon verta. Denyan vaaleat hiukset leijuivat holtittomasti Sheanin kasvojen edessä ja pelastaja tunsi kyyditettävän vartalon itseään vasten. Vihdoin he pääsivät kaupunkiin. Sen sokkeloisilla kaduilla vilisi jos millaisia olioita ja mutantteja.

Erinäiset kaupustelijat ja koronkiskurit etsivät hyviä höynäytettäviä. Salakuljettajat etsivät taas tulevia tulonlähteitään. Palkkionmetsästäjien joukossa sotaisa seurue ei ollut kenenkään mielestä huomion arvoinen. Se jatkoikin rauhallisesti eteenpäin.

Shean pysähtyi ränsistyneen majatalon luo. Majatalon, jossa Blade oleskeli. Seurue jäi odottamaan hänen taaksensa. Hän nosti Denyan syliinsä ja koputti oveen. Ei vastausta.

Hän koputti uudestaan. Nyt ovi avautui. Blade seisoi oven suussa äimistyneenä, kun joukko ryntäsi sisään tönäisten hänet syrjään.

“Mitä hemm... Shean, mitä tämä merkitsee? Majuri Denya, mitä te täällä teette?..” Blade katsoi Sheanin sylissä makaavaa naista. Shean laski hänet makuualustalle ja nyökkäsi Ninalle. Ice poisti käsiraudat kolmikon käsistä.

Shean viittoili Bladelle.

“Majurisi tarvitsee hoitoa ja meidän pitää lähteä ehkä vähän toivottua aikaisemmin pois täältä... Kysy heiltä haluavatko he tulla meidän kyydillämme Kali-planeetalle? Minun täytyy hakea A.B. pois kotoa ennen kuin lähdemme.” Blade tajusi mistä oli kyse. Hän kysyi Ninalta ja sai myöntävän vastauksen.

“Ei hän voi mennä! Piraatit ovat jo etsimässä meitä!” Ice sanoi hermostuneesti ja sai heti Ninan salamoivan katseen itseensä. Nina oli korkea-arvoisempi ja Ice päätti sulkea suunsa.

Muut lähtivät ripeästi majatalosta kohti Tundra 3,5:ttä, kun Shean hyppäsi liitäjänsä selkään ja lähti takaisin metsään. Piha aukio näytti autiolta Sheanin pysäyttäessä kiiturin, 17

mutta se oli liiankin hiljainen. Talon lähellä liikkui outoja varjoja ja Shean pysyi valppaana.

Hän haki kotona kärsimättömänä odotelleen A.B:n ja vähän muitakin tarpeellisia tarvikkeita ja lastasi ne kiituriin, kun piilosilla olijat hyökkäsivät. Vaikkakin he olivat vihollisia, Shean ei halunnut riistää heidän henkeään.

Shean kävi puolustustaisteluun fyysisillä hyökkäyksillä pitäen aseensa visusti huotrassa, kunnes polku oli vapaa. Sitten hän palasi kaupunkiin suoraan lähtölaiturilla odottavien ystäviensä luo, eikä maininnut vastoinkäymisistään. Muut olivat jo sisällä, mutta Blade ja Nina olivat jääneet odottamaan häntä. Blade hymyili leveästi.

“Tiesin, että hän selviäisi.” hän sanoi huokaisten helpotuksesta. Nina hymähti ja he juoksivat sisään.

Valonnopeudella Arumia lähestyvä komentoalus sai yllättävän hätäkutsun. Komentosillalla ollut kapteeni kiirehti viemään viestiä vierashyttiin. Sähköovi sulkeutui hänen takanaan.

“Amiraali Soloc, Arumin vankiseuruetta vastaan on hyökätty. Kapteeni Terda on kuollut ja moni muukin sukkulan väestä. Vangit pääsivät pakoon.”

Aluksen kapteeni perääntyi kauhuissaan, niin hirveä irvistys oli levinnyt Solocin kasvoille. Hänen vieressään seisonut Elektra katsoi pelokkaasti herraansa. Soloc puristi tuolinsa käsinojia kouristuksen omaisesti. Hän puri huultaan niin lujaa, että siitä alkoi tihkua verta. Elektra otti ruoskan vyöltään ja sivalsi sillä kapteenia poskelle. Hän parkaisi kivusta ja vaipui polvilleen lattialle.

“Armoa Lady Elektra, ei se ollut minun vika...”

Anelu keskeytyi, kun kaiuttimesta kuului tiedon anto.

“Alus poistunut Arumin ilmakehästä, epäillään kadonneiden vankien alukseksi.”

Soloc nousi seisomaan ja käveli Elektran kanssa ulos hytistä. Kapteeni keräsi rohkeutensa, nousi ylös lattialta, suoristi pukunsa ja lähti heidän peräänsä.

Komentosillan ikkunasta Soloc ja Elektra näkivät pakenevan aluksen.

“Tulittakaa sitä, mutta älkää tuhotko. Haluan heidät elävinä.” käski Soloc terävästi.

“Laittakaa vetosäde kuntoon.”

Pakenevassa aluksessa Shean ja Blade yrittivät väistellä vihollisaluksen sähäkkää lasertulitusta.

“Olemme pulassa. Emme pysty kovan tulituksen takia siirtymään valonnopeuteen. Mikä nyt olisi neuvoksi?” Blade sanoi robottimaisesti. Shean nyökkäsi vahvistaen asian.

18

“Ellei sitten... Nyt tiedän!” Blade huudahti viekkaasti hymyillen.

“Armeijan keksijä/mekaanikko Betal asensi kehittämänsä tutkajärjestelmän häiritsijän pelastuskapseleihin. Se on uusinta uutta teknologiaa joka tekee niin pienetkin kuin pelastuskapselit näkymättömiksi tutkalle. Minun aluksessani on ainoa kappale keksinnöstä. Toivottavasti se toimii ja hyvällä onnella piraatit eivät tiedä siitä.” Shean rupesi auttamaan valmisteluissa. Hyvällä onnella he selviäisivät. Lepohytissä lääkintärobotti hoivasi haavoittunutta Denyaa. Muut istuivat vapaa-aikatilassa.

“Poika on hyvä taistelemaan.” Sanoi Ninan Iceksi kutsuma sotilas.

“Minä taas luulen, että hänestä tulisi hyvä johtaja armeijaan. Vai mitä?” Infra kikatti leikkiä laskevasti.

Räjähtelevät tärähdykset keskeyttivät hetkeksi keskustelun.

“Teruksen paineaalto oli taas vertaansa vailla” Sanoi korkeaa ääntä käyttänyt naissotilas.

“Ei Rana, kuten sinun äänesi oli musiikkia heidän korvilleen” Terus vastasi kohteliaasti kehujalleen. Kaikki remahtivat hilpeään nauruun kaksikon kisaillessa hyvistä sanottavista. Nauru loppui, kun Denya ilmestyi lepohytistä samaan aikaan, kun Shean ilmestyi ohjaamosta.

“Kaikki pelastuskapseleihin. Emme pysty siirtymään valonnopeuteen kovan tulituksen vuoksi. Meidän pitää hämätä heitä räjäyttämällä aluksemme.”

Hän viittoili. Joukossa vallitsi hetken tyrmistynyt olotila, ”Oliko poika ihan tärähtänyt”?

Vähän ajan kuluttua ryhmä kuitenkin päätti totella mukisematta.

Shean meni näpelöimään aluksen lasereiden ohjausta niin, että ne tähtäsivät aluksen reaktoriin. Kaikki siirtyivät pelastuskapseleihin.

Kapseleita oli kaiken kaikkiaan neljä, ne olivat automatisoituja ja tietokoneohjattuja. Niihin mahtui neljä henkilöä kerralla. Blade laittoi automaattiohjauksen päälle, poisti aluksen suojat ja meni kapseliin. Shean tarkisti vielä, että kaikki oli kunnossa, kytki ajastimen päälle ja nosti A.B:n olalleen.

Hän käveli reippaasti samaan kapseliin missä Blade oli, sulki ilmalukon ja oven. Hän antoi merkin, jolloin kaikki laittoivat tutkanhäirinnän päälle ja irrottautuivat aluksesta. Pelastuneet katsoivat, kun seuraava laser isku osui alukseen juuri samaan aikaan, kun aluksen lasereiden ajastus päättyi. Reaktori räjähti ja pakolaiset näkivät ikkunoistaan suunnattoman sokaisevan valon ja liekkimeren.

Elektra ja Soloc näkivät vihollisaluksesta saman asian. Räjähdyksestä tulviva kirkas valo sai komentosillalla joka ikisen suojaamaan omia silmiään. Aluksen kapteeni katsoi näkyä huolestuneena. Elektra hypisteli ruoskaa ja nopealla liikkeellä käynnisti sen. Kapteeni ei ehtinyt tajuta mitään, kun Elektra sivalsi taaksepäin hänen päänsä poikki. Kaksi aluksen sotilasta ryntäsi kantamaan ruumiin pois. Nuori upseeri joutui hoitamaan likaisimman 19

työn. Kapteenin pää oli vierinyt portaita alas hänen jalkojensa juureen. Sotilas joutui nostamaan pään lattialta ylös, pitäen sen hiuksista kiinni. Hänellä oli etova ilme kasvoillaan.

“Palaamme heti Dramirialle.” Sanoi Soloc murhaavalla äänellä. Miehet lähtivät toteuttamaan johtajansa käskyä kuuliaisesti, kun hän itse käveli hyttiinsä Elektran kanssa.

Soloc kytki viestintähologrammin päälle ja astui siihen. Hänen eteensä ilmestyi kolme valtaistuinta. Myös Sajol, Kalkrisk ja Jelah näkivät Solocin edessään.

“Kerro asiasi!” käski Sajol hitaasti.

“Vangit karkasivat Arumilla. Me yritimme saada heidät kiinni, mutta takaa-ajon yhteydessä heidän aluksensa räjähti. Tutka ei havainnut alueella pelastuskapseleita. Koko aluksen väki tuhoutui” Mestarit mutisivat hetken aikaa keskenään. Sitten Sajol vastasi.

“Tuo oli kylläkin pieni takaisku ja armeijalle olisi tuottanut enemmän häpeää, jos olisimme saaneet vangittua heidät kuolemisen sijaan. Tärkeintä on kumminkin, että he eivät palaa Kalille. Tule takaisin Dramirialle odottamaan lisäohjeita.” Pimeän johtajat nojautuivat taaksepäin istuintensa selkänojiin. Soloc kumarsi ja astui taaksepäin. Lähetys loppui siihen.

Matkustajat tunsivat vartaloa puuduttavaa tärinää ja ilmanpaineen nousua, kun he iskeytyivät tuntemattoman planeetan ilmakehään. Ilmanpaine oli sen verran kova, että he luulivat keuhkojensa painuvan kasaan ja oman rintakehänsä rusentuvan. Silmät tuntuivat painuvan kallon kuoren läpi ja lihakset turtuivat liikkumattomiksi.

Kapselit iskeytyivät maahan meteoriitin voimalla. Niiden jarruvarjot pysäyttivät kuitenkin vauhdin tarpeeksi ajoissa, niin että ne eivät murskaantuneet täysin karuun, kovaan maahan. Shean irrotti itsensä turvaistuimesta ja veti muutaman kerran kunnolla ilmaa keuhkoihinsa. Hän meni tietoyksikön luo ja kysyi siltä oliko ulos turvallista mennä.

Tietokone vahvisti, että ulos voisi mennä vaarantamatta henkeään. Hän avasi oven.

Sieltä tulvahti rikinkatkuinen kuuma ilma, joka pisti silmät valumaan kyyneliä ja keuhkot haukkomaan henkeä. Ilmassa leijui tuhkan täyttämä savupilvi. Planeetta oli selvästi tuliperäinen.

Muut olivat myös tulleet ulos kapseleista. Denya tuli viimeisenä pidellen kipeää kylkeään. He katsoivat tutkivasti ympärilleen.

“Missä olemme?” kysyi Nina muilta. Kukaan ei tiennyt kysymykseen vastausta.

Shean meni takaisin kapseliinsa ja katsoi tietokoneelta aurinkokuntien planeettakarttaa. Kapselit olivat haaksirikkoutuneet Sash-planeetan kuulle, jonka nimi oli Vulona. Hän kysyi siltä myös oliko täällä mitään paikkaa mistä saisi vuokrattua aluksen. Yksi löytyi.

Rahtipaikka oli kahden päivän kävelymatkan päässä. Piti vain ylittää tulivuorijono. Hän palasi muiden joukkoon ja sanoi.

20

“Olemme Vulona nimisellä kuulla... Emme voi tehdä tänään enää mitään. Pystytetään leiripaikka tähän. Lähdemme aamunkoitteessa.” Haaksirikkoutuneet äimistyivät sanattomiksi. Shean puhui liikuttamatta huuliaan.

“Shean... Sinä puhuit. Kuulimme äänesi, mutta emme nähneet huultesi liikkuvan.”

Blade sanoi äimistyneenä.

“Teinkö niin?” Shean ihmetteli itsekin. Hän tajusi, hetken mietittyään, että ajatuksenluku ja sen siirtäminen olivat kaksi monista taidoista, jotka hän oli Amalilta saanut.

Blade keräsi kaikkea mikä sopi poltettavaksi nuotioon. Suoja oli pystytetty ja vuodepaikat sijattu.

Urakan jälkeen seurue istuutui iltanuotiolle. Oli esittelyjen aika. Shean aloitti.

“Tämä tässä on Frédéric Blade ja pikku ystäväni on A.B... Minun nimeni on Shean Thunder.”

Blade nyökkäsi kohteliaasti. Seurue tervehti kätellen heitä.

“Minä olen majuri Denya White ja tässä ovat siskoni Nina Sahar ja poikani Keith Norris.”

Nina hymyili ja Keith nyökkäsi kaveruksille. Iskuryhmästä he tunsivat jo miehen nimeltä Ice, joka oli soturin peitenimi. Hänen oikea nimensä oli pitkä kansansa perinteiden mukaisesti, Kosh Melen Tierna Kira Mesec Icen. Nimensä mukaan hänen ihonsa ja hiuksensa olivat vaaleansiniset ja hän käytti geneettistä jäätä mieluisimpana aseenaan.

Icen kotiplaneetta Kalla oli jäämerien, kylmien mannerten, tuiskuisten vuorten ja ikitalven tyyssija. Kansan miehet olivat karaistuneita, isokokoisia ja voimakkaita. Naiset olivat pieniä, voimakkaita ja ketteriä. Elinkeinot jakautuivat syvän jään viljelijöihin ja riistan metsästäjiin.

Koko iskuryhmä oli koottu värikkäimmistä ihmisen mutaatioista mitä eri aurinkokunnista oli löydetty. Infraksi esittäytynyt nainen, oikealta nimeltään Infeera Paneta, omasi kyvyn katsoa maastoa elävien olioiden ruumiinlämmön mukaan. Hänen ihonsa oli keltainen ja hiukset tulipunaiset ja ne olivat rastoilla. Hän on myös Icen elinkumppani tai puoliso riippuen siitä miltä kannalta asiaa katselee. Infran planeetta oli kallioinen ja metsäinen Pelloc.

Hänen vanhempansa muun kansan mukana asui planeetan ainoalla suurella mantereella louhien kotinsa kallioihin ja malmeja vuorten uumenista. Synkästä asuinpaikasta huolimatta kodit oli koristettu lämpimin värein poistamaan synkkyys. Kansan yksilöillä oli kuitenkin lyhyt elinkaari ja suurin osa ei elänyt yli 35-vuotiaaksi ja 40:n ikävuoden saavuttaminen oli jo yksi suurimmista ihmeistä heidän keskuudessaan.

Ryhmän tietokone-ekspertti oli Saco. Hän oli oikealta nimeltään Paer Sacoender. Hän oli ainoa ihminen heidän joukossaan. Hänen voimakkuutensa olivat tikarin terävät aivot.

Itämainen Mori, oikealta nimeltään Ikari Hiroyuki Mori, pystyi muuttamaan molekyylirakennettaan niin, että hän pystyi selviytymään mahdottomimmastakin paikasta. Hän käytti mieluiten aseenaan käsiään ja luotti fyysisten taistelulajien hallintaan. Ryhmästä vähän kauempana istui tummaihoinen Croes, oikealta nimeltään Ien Croesna. Hänen kykynsä olivat yliherkät aistit. Sen takia hän istui kauempana nuotiosta.

Nainen nimeltä Rana, oikealta nimeltään Raneda Lissano, käytti korkeaa ääntä aseenaan. Se oli niin voimakas, että viholliset tukkivat korvansa etteivät kuulisi, mutta turhaan. Heidän tärykalvonsa räjähtivät paineen voimasta auttamattomasti. Taidosta ei 21

ollut kuitenkaan paljon hyötyä, jos oma ryhmä kokisi saman kohtalon, joten hän käytti ”luonnon lahjaansa” vasta viimeisenä keinona. Hänellä oli tummanvihreät luonnonkiharat hiukset ja vaaleanvihreät huulet. Terus oli voimakasrakenteinen ja hän käytti aseenaan paineimpulsseja. Ne lennättivät vihollisen kauas pois hänen läheltään. Hänen kotiplaneettansa tuhoutui suuren asteroidin törmäyksessä ja ainoastaan muutama yksilö oli hänen kansastaan enää jäljellä hajallaan universumissa.

Jarms, oikealta nimeltään Jarms Ne’nak, oli syntynyt ja kasvanut lipeväksi käärmeihmiseksi. Hänen vartalonsa oli suomujen peitossa ja aseensa oli tietysti myrkky. Jarms oli liittynyt joukkoon planeetta Greenalta, koska hän halusi pois ristiriidoista ja konflikteista, jotka ravistelivat hänen kansaansa. Hänen maailmansa oli merillä ja trooppisilla sademetsillä täytetty. Kosteusprosentti oli siellä hyvin korkea. Planeetan kaksi rotua, punkkari piikkiset Nerit ja sileä suomuiset Pasit, olivat olleet riidoissa jo monta elinikää. Jarms kuului Paseihin, jotka kunnioittivat kaikkea elämää ja elivät sovussa luonnon kanssa.

Nerit taasen olivat sotaisia luonteeltaan ja hyvin vallan haluisia.

“Miten jatkamme tästä eteenpäin?” kysyi Croes Sheanilta.

Shean katsoi mietteliäästi nuotion loimuavaan liekkiin.

“Lähdemme aamulla ylittämään vuorijonoa.” Hän aloitti.

“Niiden yli päästyämme jatkamme suoraan rahtipaikalle mistä voimme vuokrata käyttökelpoisen aluksen.” Denya nyökkäsi hyväksyvästi. Blade tuijotti majuria nuotion liekin läpi.

Shean jatkoi.

“Keräämme kaiken kuivamuonan ja veden mitä löydämme kapseleista ja otamme ne mukaamme. Otamme myös muita tarvikkeita mukaamme, joiden avulla säilymme täällä hengissä.”

Nuotion ympärillä jatkui vielä joitakin pieniä keskusteluja, mutta lopulta jäsen jäseneltä kaikki menivät nukkumaan.

Shean oli ainoa, joka oli hereillä. Hän makasi selällään kovalla makuualustalla, kädet ristissä pään alla, katseli tähtiä ja ajatteli missä niistä hän vielä kävisi. Vihdoin hän sulki silmänsä ja antoi itsensä vaipua uneen. Syväunessa hän alkoi nähdä painajaiseksi muuntuvaa tapahtuma sarjaa. Joka puolella roihusivat valtavan kokoiset liekkipatsaat. Ilma oli kuuma, tukahduttava. Liekkimeri ympäröi häntä joka puolelta. Tulen puuduttamana ja sokaisemana hän silti erotti hiljaista laulua, joka voimistui ja sai pahan loitsujen lukemisen muodon. Senkin yli kaukaa tulen keskeltä kantautui heikko avunhuuto, mutta hohtavan kuuma tulimeri verhosi huutajan. Shean yritti etsiä ja etsiä huutajaa, mutta turhaan. Hänen kasvojaan, vartaloaan ja jalkojaan poltti. Sauhu tunkeutui hänen keuhkoihinsa niin, että hän ei pystynyt hengittämään ja silmät valuivat kyyneliä.

Keskeltä tulilieskoja ilmestyi siro naisen käsi. Se kärventyi ja syttyi palamaan, mutta kuitenkin Shean tarttui siihen ja yritti vetää avussa olijaa turvaan. Hän ei jaksanut ja kohta ote irtosi. Tulen keskeltä kuului karmaiseva kirkaisu ja sen jälkeen kaikki oli hiiren hiljaista.

Shean säpsähti hereille. Hiki valui virtanaan hänen ihollaan. Hän pyyhkäisi hikipisarat otsaltaan pois ja katsoi punertavaan taivaan rantaan. Aamu oli sarastamassa. Uneksijan 22

silmänreunat olivat kosteat. Kuuma ilma tukahdutti hänen hengityksensä ja hänestä tuntui turvattomalta. Nämä uudet maailmat, aivan erilaiset kuin hänen kotiplaneettansa pelottivat häntä. Hän tunsi tukehtuvansa näistä yllätyksistä ja sokaistuvansa tässä polttavassa maailmassa. Kaikki kaunis tuntui katoavan äärettömyyteen hänen ulottumattomiinsa.

Syvä henkäys kohosi Sheanin rinnasta ja robottimaisesti hän nousi ylös. Hän kävi herättämässä kaikki sipaisemalla heitä kevyesti olkapäälle. Blade nousi istumaan, hieroen silmiään ja kipeää selkäänsä. Se naksui ylösnoustessa. Hän venytteli ja haukotteli suurieleisesti. Vietetty yö ei ollut hänen parhaimpiaan. Iskuryhmäläiset ojentelivat jäseniään. Denyan vointi oli jo paljon parempi. Hän istui polvet koukussa, siirsi käsillään hiukset pois kasvonsa edestä ja jäi katsomaan muiden hyörinää.

Nina ja Keith olivat päässeet tarvikkeiden kimppuun ja pakkasivat niitä jo hyvässä vauhdissa kantolaukkuihin. Ice ja Jarms menivät auttamaan heitä.

“Olen matelija! Ei suomuni kestä tämänlaista kuumuutta! Olen kuin tulisessa pätsissä ja kohta saatte grillattua sammakonkoipea.”

Jarms päivitteli ja keith ja Nina purskahtivat nauruun.

“Paraskin puhuja! Minä olen kotoisin jäiseltä planeetalta ja olen jäätä melkein itsekin.

Kuuletko sinä minun valittavan, kun voin sulaa hetkenä minä hyvänsä vesilätäköksi!” Ice tuhahti ja muksautti Jarmsia olkapäälle. Jarms meni nolon näköiseksi.

“Ei täällä kukaan elävä viihdy” Nina sanoi osanottavasti.

“Minunkin piirini ylikuormittuvat ja tarvitsen öljykylpyä!”

Ice röhähti suureen nauruun ja Jarms sihisi perässä. Nina ei ollut yleensä leikkiä laskeva osapuoli. Oikeastaan hän oli kaukana siitä.

Toisaalla, Denya oli päättänyt jatkaa normaalia elämää kuin ampumahaavaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

“Infra, tuotko aseeni?” pyysi Denya lähinnä olevalta. Infra nyökkäsi ja toi kaksi sädepistoolia. Denya vyötti ne ristiin lanteilleen. Hän siisti itsensä ja lähti auttamaan muita.

Shean ja Saco ottivat kaksi oudonnäköistä rengasta kapselien säilytyslokeroista ja lukitsivat ne ranteisiinsa. Ne olivat pienoistietokoneita, joilla arvioitiin muun muassa maastoa, säätä ja happipitoisuutta. Ne ilmoittaisivat myös vaaratilanteista, jos sellaisia sattuisi. Croes, Rana, Terus, Mori ja Keith purkivat leirin ja pakkasivat sen kantoreppuihin.

Blade laittoi asekotelonsa selkään ja työnsi sinne oman haulikkonsa. Nina otti laserpistoolin ja laski sen lepäämään vyötäisilleen.

Retkikunta oli valmis. He napostelivat pienen aamiaisen ennen rankkaa taivalta. Maa väreili lämmintä ilmaa. Tulivuorijonolle oli noin viiden kilometrin matka. Vulonan kuuma hengitysilma poltti keuhkoja ja tuhka ja savu tekivät hengityksen miltei mahdottomaksi.

Lämpötila oli noussut 45 asteeseen, vaikka ei ollut edes keskipäivä. Sorainen maa ratisi jalkojen alla. Matkalaiset hengittivät säästäen puhdasta ilmaa happinaamareiden kautta.

Heikot maanjäristykset hidastivat muutenkin hankalaa matkaa. Denya oli pysynyt tolpillaan pelkän tahdonvoimansa ansiosta, mutta hänelläkin oli rajansa ja se oli puhtaasti miinuksen puolella. Blade ei kuunnellut vastaväitteitä, kun hän nosti Denyan syliinsä ja 23

jatkoi nousua vuorensolaa pitkin. A.B. äänteli hiljaisia tööttäyksiä ja hyrinää vastalauseeksi, kun se joutui kyyhöttämään Sheanin repussa.

Tulivuorenseinämä oli vain alkua sille mitä he löysivät huipulta. Kraatteri oli suunnattoman kokoinen ja samanlaisia riitti silmänkantamattomiin asti. Sortuvat seinät ja irtoilevat kivet veivät melkein heiltä jalat alta. Putoaminen olisi tarkoittanut varmaa kuolemaa kiehuvassa hornankattilassa. Sula laava pulppusi keltaoranssisia laavakuplia ja väreili tukahduttavaa kuumuutta. Maisema oli kaikkialla sama. Horisontissa näkyi tulivuoria tulivuorien jälkeen. Niitä oli niin monta, että he eivät pystyneet niitä laskemaan. Hiki virtasi yhä vuolaampana ja laavakuplien posahduksista syntyneet pisarat polttivat ihoa.

Seinämien raoista purkautui kuumaa vesihöyryä.

Terus lähestyi Ranaa peräjoukosta ja jäi kävelemään hänen viereensä. Jätti katsoi merkitsevästi Sheania ja sanoi Ranalle.

“Onko sinusta tuossa pojassa jotain outoa?” ja Rana terästi katseensa Sheaniin.

“Hän omaa suuria kykyjä ja pidät häntä sen takia outona. Ihan kuin et olisi itse saanut kokea ennakkoluuloja ulkonäkösi vuoksi.

Terus laski häpeissään päänsä ja jättäytyi jonon loppuun.

Joissain kohdin vuorien kielekkeet olivat niin kapeita, että reunoilla tanssijat joutuivat nojautumaan koko vartalollaan rosoisiin vuortenseinämiin. Hiekkaa valui alaspäin jokaisella askeleella. Kielekkeet synnyttivät kävelijöille yllättävän turvattomuuden tunteen.

Maa alkoi järistä 5 Richterin voimalla. Retkikuntalaiset horjuivat ja heiluivat tasapainoillen pienen vuoren kraatterin reunalla.

Ranneke alkoi hälyttää kovalla äänellä: Vaara! Vaara!! Järistysasteikko liian suuri! Purkaus lähellä! Poistukaa vuorten läheisyydestä.

“Poistukaa vuorten läheisyydestä!!” Huusi Blade ivallista kauhua kuvastavalla äänellä.

“Shean!! Mehän olemme vuorten keskellä!!!”

Shean näytti kädellään, että juoskaa. Blade laski Denyan sylistään ja koko joukko lähti pyrkimään epätoivon saattelemana rinnettä alas. Jokainen tulivuori näytti olevan toimintatilassa.

Purkautuva tulivuori ei ollut lähellä, mutta kumminkin he näkivät ja tunsivat sen aiheuttaman suuren räjähdyksen. Pakenijat lensivät selälleen siitä syntyneen paineaallon iskettyä heihin. Edessä oleva näky oli hirveä. Tulivuoresta oli jäänyt puolikas rosoinen kartio jäljelle.

Pienistä nokihiukkasista ja vulkaanisista aineista koostunut magma suihkusi kraatterista ylös ja valui rinnettä pitkin alas. Tuhka leijui tuulen mukana pitkälle ja palavia kivenlohkareita satoi joka puolelle heidän ympärilleen. Matkalaiset repivät toisiaan maasta ylös ja jatkoivat juoksemista. He väistelivät suuria kiviä minkä ehtivät tai pystyivät.

“Ilmassa myrkkykaasuja! Varoitus! Ilmassa myrkkykaasuja! Naamarit pakollisia” rannekoru ilmoitti. Kaikki pistivät automaattisesti happinaamarit kasvoilleen. Maa alkoi rakoilla ja halkeilla heidän jalkojensa alta.

Lähellä ollut toinen tulivuori alkoi myös purkautua. Sitä maa ei kestänyt. Järistyksen seurauksena alulla olleen halkeaman reunat erkanivat toisistaan. Rana ja Terus horjahti24

vat sen reunalta suoraan tuhat asteiseen laavavirtaan, eikä kukaan ehtinyt heitä pelastaa. Heidän ruumiinsa vajosivat hetkessä palaen sitkeään virtaan.

“Keith!” kiljaisi Denya hädissään, kun näki maan hajoavan pojan jalkojen alta. Keith putosi äkillisesti. Hän sai vaivoin kädellään pienestä kielekkeestä kiinni ja jäi roikkumaan siitä. Ice ryntäsi lähimpänä vetämään hänet ylös.

“Kurota Poika! Kurota!” huusi hän muiden ollessa paniikin alkuasteella.

Keith venytti kättään ja hapuili sormillaan Icen kättä. Saco tuli auttamaan Icea ja tarttui poikaa myös kädestä kiinni. Yhdessä he vetivät hänet ylös. Kieleke sortui heti laavaan, kun Keith oli turvassa. Denya huokasi helpotuksesta. Ensimmäisestä tulivuoresta tulleet kaasut syttyivät ilmakehässä palamaan. Se nopeutti sitkeän laavan kulkua entisestään.

Shean johdatti heitä seuraavassa tulivuoressa olevaan sammuneeseen kraatteriin, joka oli saanut kovettuneesta laavasta jykevän korkin. Se oli myös tarpeeksi syvä suojapaikaksi.

Seurue laskeutui rivakasti alas kraatteriin; kuka vierien, kuka kaatuillen, juuri ennen kuin epäinhimilliset polttavat pilvet olisivat pyyhkäisseet heidät pois elävien kirjoista.

Seurue oli säälittävä näky. Vaatteet olivat taas riekaleina ja kaikki olivat noen peittämiä.

Jokaisen heidän ruumiinosiansa särki. Shean katsoi happipullonsa mittaria. Asteikko näytti tyhjää. Kaikki tiesivät, että myrkkykaasut tappaisivat heidät hetkessä. Denya oli huolissaan. Viimeisenä pelastuskeinona hän luotti vanhempiensa kertomaan auttajaan, hänen suojelusenkeliinsä. Hän laski kätensä sydämen kohdalle ja rukoili avukseen lapsuutensa suojelupyhimystä. Samalla hän etsi itsestään sitä viatonta ja tietämätöntä tyttöä, joka hän oli kauan sitten ollut ja jonka oli jo kauan sitten kadottanut. Hän sulki silmänsä ja lausui syvältä sydämestään tulevan pyyntönsä.

“Isthar, Tuulenherra, ilmojen kuningas. Vie pois kaasut nuo, jotka turmion meille tuo.”

Tuntui kuin koko kuu olisi hiljentynyt sijallaan. Denya tunsi viileän tuulenhenkäyksen kasvoillaan. Hän säpsähti paikallaan, kuin olisi saanut selville jotain tärkeää ja sen vuoksi, myös sulki uudelleen silmänsä. Hänen sisimpänsä ilmoitti sanan ja harsomainen näky asetti hänen eteensä symbolin, jonka hän oli koko ikänsä tuntenut, mutta nyt vasta oli saanut selville mitä se tarkoitti. Rukoilijan huulilta kuului hiljainen kuiskaus, joka kiiri tuulen mukana kauas maailmankaikkeuteen.

“Whoora, Ilma. Kutsun sinua.”

Maa järähti. Pakenijoiden ympärille nousi suuria ilmanpyörteitä. Heidän takaansa puhalsi navakka myrskytuuli, joka tarttui myrkkykaasurintamaan ja työnsi sitä pakonomaisesti poispäin.

Kraatterissa olijat nousivat seisomaan ja katsoivat, kun polttavat pilvet taipuivat yliluonnollisen pyörrevoiman edestä. Ranneke kartoitti vähänajan kuluttua alueen ja ilmoitti kaiken olevan kunnossa. Happinaamarit laskettiin helpottuneina yksitellen alas. Denya puristi paitansa päällä olevaa kohoumaa ja mutisi kiitoksen. Kristallin kirkas kyynel valui hänen poskipäältään alas, jonka hän pyyhkäisi nopealla kädenliikkeellä pois, ettei kukaan ehtisi huomata sitä.

“Näittekö tuon?” kysyi Blade muilta. Tyrmistynyt ilmapiiri leijaili kuin varjo ihmepelastuksen saaneiden ympärillä. Sheanin kasvoilla leikki arvoituksellinen ilme. Hän silmäili Denyaa uusin silmin.

25

Peja oli värissyt oudolla tavalla koko tapahtuman ajan. Hän oli onnettoman sattuman kautta löytänyt Menagronin toisen osan, joka näytti olevan ilma. Kun aika tulisi, he ja kolme muuta yhdistyisivät totuuden kivien kautta, mutta ketä ne kolme muuta olisivat, sitä hän ei tiennyt.

“On varmaan parempi, että leiriydymme tähän.” Mutisi Nina melkein itsekseen. Maa tärisi vieläkin jälkijäristyksistä. Kuun painostavan kuuman ilman tilalle laskeutui yön kylmä ja salakavala ilma. Äskettäin kuumissaan olleet pelastuneet palelivat nyt ja hytisivät kylmiä vilunväreitä. Leiri pystytettiin konemaisesti ja lopulta nuotiokin oli valmis.

Tähdet loistivat himmeinä, mutta silti ne erottuivat hämyisellä yötaivaalla kuin heikko öljylampun liekki.

Taivaanrannassa näkyi komeimpana Sashin uraanin sävyinen vihreä hehku. Planeetta kattoi 30 prosenttia yönäkymästä. Infra valmisti pienen iltaruuan. Kukaan ei saanut kuitenkaan palaakaan alas kurkusta. Saco sohi kiemuraisella kepillä huolimattomasti nuotiota.

Aterioitsijat sorkkivat ja tökkivät haarukoillaan ruokaansa ja naputtelivat niillä lautasen reunoja. Nuotiota katsoi moni tyhjä ja lasittunut silmäpari. Kahden rohkean ja tunnollisen sotilaan menetys painoi mieliä.

“He elävät nyt paremmassa paikassa kuin me...”

Viestitti Shean tovereilleen. Kaikki kohottivat päänsä ja kohdistivat katseensa suoraan häneen.

“Viettäkäämme hetki heidän muistoksensa. Ehkä he näkevät meidät nyt, missä he sitten ovatkaan!”

Pimeä laskeutui nuotioväen ylle. He sulkivat silmänsä ja kuvittelivat näkevänsä äärettömän yötaivaan, tähtineen, kuineen ja planeettoineen. Lensivät yli lukemattomien kosmoksien, monen aurinkokunnan jälkeen. Näkyyn syntyi Ranan ja Teruksen usvaiset hymyilevät hahmot. He leijuivat surijoiden yllä. Kun näyn näkijät avasivat silmänsä, harha pysyi samana. Kaksikko oli tullut jättämään ystävilleen viimeiset jäähyväiset. Kraatterin pohja täyttyi helpotuksen huokauksista. Jokainen laskeutui rauhallisena omalle makuusijalleen. Heidän mielialansa kohosivat ja toive paremmasta huomisesta tuuditti jokaisen syvään uneen.

Nyt oli Denyan vuoro nähdä outoa unta. Pikimustasta pimeydestä kaartelivat kirkkaat sateenkaarenväriset säteet. Ne iskeytyivät Denyan tajunnan vahvaan seinään niin, että hän hätkähti leposijallaan. Kaukana uneksijan edessä häntä lähestyi pyörivä esine. Se oli viisikulmainen kivi, jossa oli platinareunukset. Koru jakautui viiteen eriväriseen osaan, jotka omistivat yhden viisikulmion kulmista. Jokaisessa kappaleessa oli samanvärinen, mutta tummempi kohonnut symboli.

Korun osat, läpinäkyvä kvartsi, merensininen kimalteleva akvamariini, lehdenvihreä Nelaser-oliviini, punaruskea loistelias granaatti ja vaaleanliila heijastava timantti, olivat maasta syntyneitä ja muokkautuneita korukiviä. Kvartsi, Denyan osa, irtautui yhdistelmästä ja jatkoi leijuntaansa suoraan häntä kohti. Loputkin osat hajaantuivat eri suuntiin. Uni muuttui oudosta puolitodelliseksi. Sen ympäristö vaihtui leppoisammaksi ja rauhalliseksi.

26

Himmeä hahmo tuli häntä kohden. Se oli Shean, joka oli siirtänyt itsensä Denyan tajuntaan.

Hän käveli Denyan viereen ja otti häntä kädestä kiinni. Yhdessä he leijuivat korkealle pilvien keskelle. Shean ojensi hänelle kourassaan olevan esineen. Se kieppui Sheanin kämmeneltä hiljalleen ylöspäin. Esine oli vihreä kivi. Denya ojensi hänelle tärisevän kätensä.

Siinä ollut kivi kohosi hitaasti ilmaan ja yhdistyi Sheanin kiven kanssa. Kohtaamisesta syntynyt kirkas välähdys herätti nukkujan ja hän katsoi Sheania suoraan silmiin joka oli myös hereillä. Nyt hänkin tiesi, että oli löytänyt palan tärkeästä kokonaisuudesta, Sheanin.

Shean sulki silmänsä ja nukahti. Denya katsoi rauhallisena nukkuvaa nuorta miestä tuntien epävarmuutta ensi kertaa elämässään. Hänen tunteensa olivat ristiriitaisia ja outoja. Pohtija tukahdutti halun ravistaa Shean hereille kysyäkseen häneltä mistä tämä kaikki johtui ja mitä tapahtuisi. Lopulta Denya pakotti itsensä makaamaan, painoi päänsä tyynylle ja sulki silmänsä. Ehkä valkeneva aamu toisi tiedon tullessaan.

Yötaivaalla lensivät monet komeetat. Ne hehkuivat tulipunaisina. Kymmenen kilometriä nukkuvasta leiristä lepäsi sijallaan Alla, vanhimmista vanhin tulivuori. Se näytti kaukaa samanlaiselta kuin muut tulivuoret, mutta läheltä katsottuna se oli ainutlaatuinen.

Tulivuoren kraatteri oli täysikuun muotoinen ja se oli täynnä sulaa pulppuavaa laavaa.

Tämä kuitenkaan ei tehnyt tulivuoresta ainutlaatuista vaan se, mikä näkyi kraatterin keskellä. Laavasta kohosi kivinen pilari, jonka yläosa näytti kasvin kukinnolta. Sen reunoilta haarautui kiviulokkeita, jotka näyttivät kukan terälehdiltä. Pilarin keskellä tuhkan ympäröimänä säihkyi vuoren keskipiste Tuli Kyynel, suurin punainen rubiini mitä koskaan on tiedetty olevan olemassa. Kiven mystinen tarina oli levinnyt ajan myötä aurinkokuntien joka kolkkaan.

Legenda sai alkunsa kymmenen Velan kiertoa sitten. Kuka näki sen ja jäi kertomaan siitä seuraaville sukupolville oli sekin yhtä suuri arvoitus. Tarina kertoi eräästä tavallisesta avaruusajan päivästä. Tähdet tuikkivat ja kosminen pöly verhosi ja loisti planeettojen ympärillä. Sydäntä viiltävät kirkaisut rikkoivat avaruuden äärettömän hiljaisuuden. Ennen näkemätön häikäisevä valo ja tulivirta täyttivät synkkyyden. Kirkaisujen päästäjä oli kuolematon taruolento, joka oli päässyt tuhatvuotisen tiensä päähän. Se ei enää laulanut kantavalla viiden sävelen harmonialla. Nyt sillä oli viimeisenä päämääränä kuolla rauhassa ja laskeutua haudan lepoon.

Sen voimat olivat heikenneet ja kaunis tuliliekkien värinen sulkapeite ei kiiltänyt samalla lailla kuin nuorena. Se näytti nuhruiselta. Pyrstön sulat olivat pitkät, kärsineet ja ne säihkyivät, vaikkakin parhaan loisteensa menettäneenä, sateenkaaren väreissä ja niiden sekoituksissa. Linnun riikinkukkomainen pää edusti elämän antajaa aurinkoa, sen selkä kaartui kuin kasvava öinen kuu. Siivet olivat kaikkivaltiaan tuulen, pyrstösulat merkitsivät värikästä kasvustoa ja jalat olivat jykevä maa. Sen silmistä oli sammunut vahvana roihunnut elämänliekki.

Olento oli tuhkasta syntynyt tulilintu Feeniks. Tuli, joka ympäröi sitä sen matkoilla, oli hiipunut pois. Se näytti siipirikkoiselta tai hyvin sairaalta linnulta, kun se yritti vaappua 27

eteenpäin. Lopulta Feeniksin voimat ehtyivät ja se syöksyi meteorin lailla Vulonan ilmakehään ja suoraan Alla vuoren laelle. Törmäyksestä syntyi palava kraatteri. Lintu makasi monta tuntia liikkumattomana. Sen sulkia ja otsatöyhtöä heilutti hellä tuulenvire. Feeniks raotti surumielisiä silmiään ja nosti päänsä ylös katsoen valkenevaa aamua. Oli tullut aika tehdä viimeinen ponnistus. Se sieppasi ilmasta nokallaan kanelipuun oksia, jotka ilmestyivät kuin tyhjästä sen nokan väliin. Feeniks asetteli oksat pesän muotoon ympärilleen samalla laittaen laventelin hajuista suitsuketta oksien päälle. Maa tärisi.

Vuoren laki, missä se lepäsi, vajosi alas. Laen mukana putosi myös vanhus alle ilmestyneeseen sulaan laavaan.

Puolet vuoresta jäi jäljelle. Siitä oli muodostunut epävakainen, toimiva tulivuori. Laava pursusi reunojen yli ja vuori purkautui. Suihkuavan laavan edellä syöksähti Feeniks ylös ilmaan siivet levällään taivasta kohden. Se laskeutui rauhallisesti kraatterin keskelle rakentuneeseen kivipilariin. Pilarin keskelle jääneeseen pesään oli ilmestynyt Tuli Kyynel, soikea kimalteleva rubiini. Lintu oli synnyttänyt sen. Se kävi lepäämään kiven viereen ja laski hennosti päänsä sen päälle vartioidakseen sitä ikuisesti. Feeniksin silmästä vierähti kirkas kyynel, mikä haihtui heti ilmaan. Se sulki silmänsä ja veti viimeisen henkäyksensä.

Sen jälkeen se syttyi roihuten palamaan.

Lintu muuttui liekeistä suojaavaksi punertavaksi tuhkaksi, joka ympäröi kallisarvoisen kiven. Siitä lähtien kivi on levännyt koskemattomana sijallaan, vaikka moni roisto ja aarteenetsijä on sitä sen jälkeen yrittänyt varastaa, epäonnistuen kohtalokkaasti. Kaikki menettivät henkensä mystisellä tavalla. Kiveä on sanottu suojaavan Feeniksin kuolematon henki.

Ja nyt, kymmenen Velan kiertoa myöhemmin, tulivuoren läheisyydessä väreili sama yliluonnollinen tunnelma kuin historiallisessa kuoleman ja elämän ihmenäytelmässä.

Laava laineili ja vavahteli levottomasti. Aurinko nousi taivaanrannasta ja sen ensi säteet kohdistuivat kraatteriin. Oli tullut aika viettää Feeniksin kuoleman 500-vuotispäivää.

Kraatterin ympärillä parveili joukko tulipunaisiin kaapuihin sonnustautuneita juhlijoita.

He lauloivat juhlallista laulua rumpujen tahdissa ja kohottivat kätensä kohti taivasta.

Laulu koveni kovenemistaan ja se kimposi vuorenseinämistä pitkälle eteenpäin. Ryhmän johtaja vaipui polvilleen maahan ja teki kunniaa kraatterille. Rumpujen pauke tuntui yhdistyvän jokaisen sydämen lyönteihin. Sointu, kuten elimen jyske tuntuivat kiihtyvän kliimaksiinsa. Säteet yhdistyivät ja osuivat kimaltelevaan kiveen. Niiden vaikutus siihen oli yllättävä. Kuului hiljaista ritinää. Graniitin kova kivi alkoi säröillä. Siihen tulleista aukoista tulvahti kirkasta valoa.

Räjähdysalttiina ollut tilanne purkautui. Laava näytti purskahtavan tulivuoren syövereistä ja jokin syöksähti samanaikaisesti sen mukana. Taivaalle muodostui tulesta valtava tulinen kotka, joka sammui pois melkein heti. Taivas oli nyt yhtä rauhallinen kuin ennenkin.

Laava oli tällä kertaa yhtä armoton kuin aina ennenkin hävittäen kaiken tielleen osuvan pois. Palvova ihmisjoukko jäi sen alle eikä heistä jäänyt mitään jäljelle. Leiri heräsi räjähdykseen ja vähän aikaa se oli sekasorron vallassa. Kaikkien mielessä pyöri sama kysymys, kun he olivat nähneet tulikotkan taivaalla. Mikä se oli ollut? Shean kalpeni ja vavahti.

Hän tunsi jonkun olevan pulassa... Sitten hän muisti unensa!

28

29

Shean ryntäsi ottamaan tarvikereppunsa ja muut seurasivat häntä. Denya katsoi Sheania huolestuneesti, mutta käski kuitenkin muita kiirehtimään leirin purkamisessa. Joukko lähti ripeästi matkaan. Sheanin tarkka vaisto ohjasi häntä oikeaan suuntaan. Maan halkeamista purkautui kaasuja ja höyryjä. Denya siirtyi joukon hänniltä järjestelmällisesti kohti joukon kärkeä, Sheanin luo. Hän talsi johtajan vieressä mykkänä seuralaisena, kunnes Shean pysähtyi.

He olivat lähellä Allan-kraatteria, joka sauhusi vielä purkautumisen jäljiltä. Mitä Shean luuli löytävänsä täältä? Räjähdyksestä oli vierähtänyt kokonainen 3 tuntia ja paikka ei olisi voinut olla vaarallisempi ja epävakaampi kuin se tällä hetkellä oli. Kaikki katsoivat etsivästi ympärilleen vaikka eivät tienneet tarkalleen mitä pitäisi löytää. Avulias A.B. pomppasi Sheanin repusta ja juoksi kraatterin reunalle. Se nuuhki ilmaa ja päästi sarjan tööttäyksiä ja hurinaa. Muut kävelivät rauhallisesti katsomaan mitä se oli löytänyt. Reuna peitti näkymän alas kraatteriin, joten Shean venytti kaulaansa niin pitkälle kuin pystyi ja osoitti kolme metriä alaspäin olevalle kielekkeelle.

Siellä makasi tajuttomana kaunis nainen, jolla oli päällään valkoinen väljä hame. Sen helma laineili tuulen mukana. Naisella oli pitkät, mustat ja luonnonkiharat hiukset ja siro ruusunpunainen suu. Hänen ihonsa oli alabasterin valkoinen ja silkin pehmeä. Siro jalka roikkui kielekkeen reunan yli. Hänen povensa nousi ja laski hitaasti, joten hän oli elossa.

Shean otti köyden repustaan ja sitoi sen jalkojensa ja vyötärönsä ympäri.

“Laskekaa minut rauhallisesti alas” hän viittoi. Ice, Saco ja Mori ottivat köydestä kiinni ja nojasivat taaksepäin. He laskivat häntä hiljalleen alaspäin.

Kielekkeen kohdalla kiipeilijä heilutti itsensä siihen ja laskeutui polvensa varaan. Hän nosti naisen pystyyn nojaamaan itseään vasten. Kieleke murtui heidän jalkojensa alta ja Shean ja nainen putosivat. Pelastaja kaappasi naisen ilmasta syliinsä. Mori lensi mahalleen maahan ja Saco polvilleen odottamattomasta painosta. Ice pysyi hädin tuskin jaloillaan ja kietoi nopeasti köyden jalkansa ympäri. He pitivät siitä kaksin käsin kiinni eivätkä päästäneet siitä irti. Köysi pingottui ja putoaminen pysähtyi kuin seinään. Tärähdyksen vuoksi Sheanilta lähti ilmat pois keuhkoista.

“Nostakaa heidät ylös.” käski Denya rynnäten itsekin köyden varteen. Alhaalla Shean katsoi naisen suljettuja silmiä. Neito näytti nukkuvalta ruususelta.

Heti kun kaksikko ilmestyi reunan alta, Blade juoksi auttamaan ystävänsä ylös. Shean ei päästänyt naista hetkeksikään pois luotaan. Hän laskeutui polvilleen pyörtynyt sylissään ja piti kaunottaren päätä kätensä varassa. Hän sipaisi otsakiehkurat pois nuoren naisen kasvojen edestä.

Keith ojensi hänelle vesikanttiinin ja Shean avasi korkin. Hän lirautti pari tippaa neidon huulien väliin ja kasteli kämmenellään tämän kasvot. Nainen raotti silmiään ja aukaisi ne kokonaan. Ensimmäinen reaktio oli, että hän hämmästyi, mutta sitten se muuttui suoranaiseksi peloksi. Neito yritti rimpuilla ja pyristellä Sheanin otteesta pois, mutta Shean rauhoitti hänet sanomalla telepaattisesti, että he yrittivät vain auttaa. Uhri nousi seisomaan ja katsoi tutkivasti ympärilleen. Kaikki katsoivat pitkään vierasta naista.

30

“Kuinka sinä tuonne kielekkeelle jouduit?” kysyi Blade ensimmäiseksi. Nainen näytti miettivän kysymystä pitkään.

“En tiedä.” hän vastasi melkein kyynelehtien.

“Mikä sinun nimesi on?” Nina jatkoi kyselyä. Nainen ei tiennyt sitäkään. Hän tärisi kiireestä kantapäähän ja purskahti itkuun.

“En muista mitään.” hän sanoi nyyhkyttäen.

“En mitään.”

A.B. meni lohduttamaan itkijää kyhnyttämällä itseään tämän jalkaa vasten. Nainen hymyili ensi kertaa muiden nähden ja nosti pullean mielenpiristäjän syliinsä.

“Voimme ottaa sinut mukaamme rahtipaikalle. Siellä yritämme selvittää, kuka sinä olet ja miten jouduit tänne.”

Denya sanoi laskien lohduttavasti kätensä naisen olkapäälle.

“Olet varmaan lyönyt pääsi niin, että muistisi on mennyt tai putoamisen shokki... Mutta nyt meidän on parasta jatkaa matkaa, että ehdimme sinne illaksi perille.”

Seurue lähti kulkemaan eteenpäin kivikkoista maastoa. Pelastunut siirtyi pelastajansa viereen A.B. olkapäällään. Sen häntä oli kietoutunut naisen kaulan ympäri.

Myöhään illalla he olivat perillä. Kaikki olivat hyvin väsyneitä. Shean oli kantanut puolen matkan jälkeen uupunutta muistinsa menettäjää, jonka paljaat jalat olivat haavoilla. Hän oli itsekin aivan puhki. Rahtipaikka näytti enemmänkin muinaismuistolta sen sijaan, että se olisi näyttänyt kelvolliselta yöpymispaikalta. Huonokuntoisilla alusten lähtöalustoilla oli sanoinkuvaamattoman ränsistyneen näköisiä aluksia ja rakennus niitten lähistöllä näytti rapistuneelta tönöltä, vaikka se olikin aika isokokoinen.

Pienet rumannäköiset Debsi-olennot juoksivat vastaanottamaan tulijoita ja niiden perässä rakennuksen oviaukosta saapui Rogo-rotuun kuuluva iljettävä olento, joka oli niiden johtaja ja paikan omistaja. Sillä oli ryppyinen ruskea iho ja lepakkomaiset siivet.

Pää oli luurankomainen ja silmät olivat pullistuneet kuopistaan ulos. Hiuksina sillä olivat muutama harmaa haituva ja suussaan sillä oli terävät pitkät hampaat. Rogojen kieli oli hyvin monimutkaista, joten Ninan tulkin taitoja tarvittiin.

“Mo nene ka Heman. Lulu te sa he?” rumilus aloitti.

“Hän sanoi, Minun nimeni on Heman. Mitä te haluaisitte?” käänsi Nina.

“Sano hänelle, että haluaisimme leposijan ja vuokrata kunnollisen sukkulan.” Denya käski.

Hemanillä oli viekas katse silmissään.

“Na sa ro rejah kal.” käänsi Nina sille. Se naksutti vastaukseksi ja ohjasi ryhmän rakennukseen päin.

Blade katsoi halveksivasti käytettävissä olevia aluksia ja hymähti. Hän lähti hitaasti kävellen muiden perään. Koko paikka oli luhistumassa. Käytävät olivat homesienten vallassa.

Pölyä ja hämähäkin seittejä oli joka paikassa. Lattiat olivat tahmeita liasta ja kaikki mihin he katseensa loivat näytti hajoavan tomuksi. He saapuivat rakennuksen ainoaan nukkuma kammioon, jonne heidän kaikkien piti mahtua. Ryhmän jäsenet kävivät vuorotellen pesulla ja istuutuivat sen jälkeen natiseville sängyilleen.

Shean oli ajatuksissaan.

“Sinulle täytyy antaa jokin nimi ennen kuin tiedämme kuka oikeasti olet, jotta et herättäisi epäluuloja planeetan asukkaissa...” Shean sanoi mietteliäästi naiselle.

31

“Emmehän tiedä ajettiinko sinua takaa vai mikä oli onnettomuutesi syy.”

Nainen nyökkäsi hyväksyvästi ja nojasi keskittyen käsiinsä.

“Ajattelin, että pitäisit kasvatusäitini nimestä Gaia? Käykö nimi sinulle? Voit itse päättää?”

Nainen nojautui taaksepäin ja hymyili myöntyvästi.

“Toinen nimesi voisi olla Natasha, minun kasvatusäitini mukaan” ehdotti Blade ohimennen. Gaia nyökkäsi häneen päin myöntyneesti ja Blade punastui mielihyvästä.

Denya mietti, mikä olisi hyvä sukunimi Gaialle.

“Sinun onnettomuutesi oli mystinen ja hiukan romanttinenkin, joten sukunimesi tulisi myös tähdentää näitä asioita. Odotapas... Galaxy, ei sovi... Star, ei,.. ei sekään käy...”

Denya katsoi tarkemmin nimettömän olemusta.

“Nyt tiedän! Sukunimesi voisi olla Oasis.” Denya huudahti.

“Ainoastaan oikea nimeni voi olla teidän antamaanne nimeä parempi. Annoitte sen minulle tunteidenne mukaan ja se on suuri kunnia.”

Gaia nyökkäsi, hymyili ja jatkoi.

“Kannan sitä ylpeydellä. Harmillisesti, minulla ei ole mitään millä kiittäisin teitä pelastamisestani.”

Gaia sanoi pahoitellen, mutta sitten hänen ilmeensä kirkastui.

“Minä muistan heikosti, kun tanssin ilolla ja, että rakastin sitä. Varmaan muidenkin ihmisten kunniaksi on tanssittu joten katsotaan onko minulla taito vielä tallella.”

Hän nousi sulavasti sängyltään, taputti käsiään ja alkoi tanssia kiitos tanssia kuin enkeli.

Alku oli vähän karikkoinen sillä hänen ensimmäinen pyörähdyksensä päättyi kompastumiseen ja lankeamiseen Bladen syliin. Kun taito muistui mieleen, Gaia näytti leijuvan ilmassa ja tanssi näytti todella luonnolliselta ja tunteikkaalta. Hänen askeleensa olivat keveitä ja hän pyörähteli hehkeä hymy huulillaan. Kaikki paitsi Nina katsoivat lumoutuneena tätä näkyä.

Nina istui hiljaa sängyllään. Hän oli ollut Gaiaa kohtaan hyvin viileä ja välinpitämätön.

Jokin asia ei ollut kohdallaan vieraassa ja siksi Nina pysyi varuillaan. Gaia lähestyi pyörähdellen Sheanin eteen, suuteli tätä otsalle ja katsoi häntä suoraan silmiin. Suutelijalla oli viettelevän kauniit punaruskeat silmät.

Gaia siirtyi hitaasti sänkynsä luo ja istuutui sen päälle. Katsojat taputtivat ja sen jälkeen jatkoivat ilta-askareitaan. Esityksen tähti kampasi sametinpehmeät hiuksensa ja laskeutui lepäämään vuoteelleen. Denya esitteli itsensä ja muut ryhmäläiset Gaialle. Shean siirtyi hieromaan parantavaa voidetta Gaian jalkoihin niin yllättävästi, että tämä säpsähti istumaan. Hän näytti kädellään merkin, että ei ollut mitään pelättävää. Parantava aine alkoi vaikuttaa heti imeytyessään ihon läpi.

Jarms istui lattialla sihisten sadatuksia kuumasta ilmasta. Jokin keskeytti hänen valituksensa ja hän tuntui terästävän aistejaan. Jarmsin kaula kiemurteli ja vikkelästi hän nappasi suuhunsa seinän vierttä kävelleen rotan. “Ällöttävää! Mitä olen sanonut sinulle tuosta tavasta?”

Ice puuskautti ja läpsäytti Jarmsia takaraivoon.

“Se on todella ällöttävää.”

Yksitellen kävi jokainen tämän jälkeen nukkumaan ja niin myös Sheankin. Hän makasi selällään kädet pään alla katsoen katossa olevia murtumia ja nukahti. Makuuhuoneen 32

33

oviaukon varjoissa väijyi Heman. Se katsoi kärsivällisesti, kun vieraat yksitellen nukahtivat. Sen jälkeen pimeydessä välähtivät verenpunaiset silmät. Se klinkutti hiljaa pois paikalta omiin tiloihinsa.

Shean heräsi aikaisin ja alkoi tutkia rannekettaan. Hän asetti hakusanakseen Vulona-kuun.

Tietokone näytti näytössään kaiken siihen liittyvän. Shean oli lukenut tietoja jo kolme tuntia. Vihdoin löytyi Gaian tilannetta selvittävää aineistoa. Vulonan alkuasukkaat Debsit, jotka elivät vapaina, palvoivat Allaa jumalana ja uhrasivat sille joka toinen vuosi naisuhrin. Yleensä uhrit olivat heidän rodustaan, mutta muutkin kelpasivat.

Gaialle oli varmasti tapahtunut näin, joten olisi mahdotonta tietää kuka hän oli. Shean voi pahoin, kun hän katsoi rauhallisena nukkuvaa Gaiaa. Pitäisi uhrata nyt ihmishenki jumalalle. Se on aivan liian suuri hinta miellyttääkseen tulista pätsiä. Shean yritti etsiä vielä, mutta kone ei löytänyt mitään tietoja naisesta. Gaia alkoi liikkua ja lopulta hän heräsi hiljaa haukotellen ja hieroen silmiään. Hän nousi istumaan ja laski jalkansa lattialle.

Shean näytti hologrammina keskelle huonetta löytämänsä tiedot. Gaia luki ne huolellisesti huokaisten syvään, mutta kaihomielisyyttä kesti vain hetken. Hänen ilmeensä kirkastui ja kasvoilta heijastui päättäväinen ilme. Hän käveli hitaasti Sheanin luo ja laski kätensä tämän kämmenen päälle. Shean katsoi häntä suoraan silmiin.

“Ei sillä ole väliä, vaikka en tiedä kuka olen.” nainen sanoi varmalla äänellä.

“Tiedän kuka tällä hetkellä olen... Gaia Natasha Oasis... ja se riittää minulle muun tiedon uupuessa. Se on varma, että muistini on joskus palauduttava. Siihen asti kuitenkin elän tätä elämää ja jos sallitte teen sen teidän kaikkien kanssa. Olen velkaa elämäni sinulle ja tunnen, että minulle on kunnia asia jos saan matkata seurassanne.”

Gaia osoitti sormellaan muita ryhmän jäseniä, jotka olivat myös heränneet. Hologrammiin ilmestyi samalla hetkellä kirjoitusta joka herätti Gaian huomion. Katkelmia vanhoista kääröistä jotka oli kirjoitettu planeetan kielellä endaralla. Gaia laski katseensa maahan ja hänen kasvoillaan näytti jokin asia valkenevan pala palalta. Syvältä hänen mielestään nousi tuttuja sanoja. Ikuiselta tuntuneen hetken jälkeen hän avasi vihdoin suunsa, mutta sanat joita hän lausui, olivat tuntemattomia kuulijoille.

Meyala I rayen taramis Usur mi kafalen inoi Ta mara pean kel A sua pu’herandon E kefka mondias aroi Geran I pastala warée Ununda a mon pias Menarion a lare coman 34

Kirjoituksen tunneperäisyys teki vaikutuksen läsnä oleviin. Kaikki kunnioittivat Gaiaa, jopa Ninakin vaikka ei pitänyt tästä. Hänen persoonallisuudestaan oli ilmennyt horjumaton vahvuus ja päättäväisyys. Keith toi hänelle romuisesta kaapista löytämänsä sandaalit ja Gaia laittoi ne jalkaansa.

“On varmaan aika jättää tämä paikka, majuri Denya.” Infra sanoi kärsimättömästi. Paikka sai kylmät väreet juoksemaan pitkin hänen selkäänsä. Jokin ei ollut kohdallaan täällä.

Muillakin oli oma epäilyksensä asiasta.

Oviaukkoon oli ilmestynyt Heman. Hän johdatti seurueen yhdelle lähtöalustalle missä oli parhaimman näköinen alus. Blade tuhahti tyytymättömästi, mutta parempaakaan ei ollut saatavilla. Nina meni olion kanssa sivummalle ja sopi hinnasta.

Vuokrauksen sijasta he ostivat aluksen omaksi, koska se tuli siten halvemmaksi. Blade meni Sheanin kanssa ohjaamoon ja he laittoivat koneet päälle. Nina siirtyi muiden perässä hyttiin ja istuutui istuimelle. Debsit juoksentelivat aluksen ympärillä. Sen koneet rämisivät ja rymisivät, kun alus vaappuen nousi ylöspäin kohti taivasta. Vihdoin he olivat matkalla Kalille tältä polttavalta kuulta. Vulonan pinnalla Heman katsoi aluksen lähtöä ja nilkutti sen jälkeen viestintä huoneeseen. Se otti yhteyden jonnekin radiollaan ja puhui mikrofoniin.

“Na, nak, se ti la majuri Denya. A ni sh he Kali.”

Kaiuttimista kuului sotilaallinen vastaus ja yhteys päättyi siihen.

Dramirialle palannut Soloc seisoi kädet ristissä selkänsä takana asuntonsa näköalaikkunan edessä. Tyranni tarkkaili ohi lentäviä vartioaluksia samalla vaipuneena syviin mietteisiin. Työpöydällä oli vilkkunut jo vähän aikaa viestintäpaneelin punainen valo. Soloc käänsi hitaasti päänsä tunteeton ilme kasvoillaan. Hän siirtyi pöytänsä luo ja painoi sormellaan nappia.

“Niin, mitä asiaa?” hän kysyi synkällä äänellä. Näytössä näkyi Elektran rauhalliset kasvot.

“Vakoojamme Vulonalla kertoi, että hänen luokseen oli tullut outo ryhmä, jota johti nainen nimeltä majuri Denya. He lähtivät kuulta hetki sitten ja suuntasivat kohti Kalia.”

Soloc raivostui ja iski nyrkillään hänen takanaan olevan peilin säpäleiksi. Mestarit eivät pitäisi tästä. Huonojen uutisten kuulija ei yleensä vähästä hätkähtänyt, mutta tämän sanoman vieminen pisti hänet tuntemaan kylmiä väreitä.

Valtaistuinsalin sieluttomat ovet lähestyivät pelottavan täsmällisesti Solocin kävellessä niitä kohti. Ainoa käytävä jossa tuntui leijailevan kalman ja kuoleman tunkkainen haju oli salin käytävä. Oven nostorattaat narskuivat kun se avautui. Soloc astui varmoin askelin pimeään huoneeseen, jossa oli tuomion kalsea tunnelma. Ovet sulkeutuivat hitaasti hänen takaansa.

35

“Mitä pidät Gaiasta?” sanoi Blade viekkaasti painellen ohjauspaneelin nappuloita. Shean hymähti vastaukseksi. Blade kantoi aina huolta hänestä ja hänen ongelmistaan. Joskus kuitenkin Blade oli mennyt liiallisuuksiin niin, että Sheankin oli ollut tuohtua häneen.

Matkustushytissä iskuryhmäläiset pelasivat strategiapeliä, jossa pelinappuloita ei ollut. Siinä tarvittiin vain vanhaa kunnon ajattelukykyä. Keith rakensi aikansa kuluksi virtapiireistä ja muusta romusta oudon näköistä vekotinta. Nina luotasi tietokannassaan olevia arkistoja ja Denya leikki A.B:n kanssa heittämällä sille palloa.

Gaia istui tuolillaan hytin nurkassa ja hyräili keksimäänsä laulua. Hän vilkaisi Keithiä ja hymyili.

“Keith, osaatko sinä tanssia?” hän kysyi nuorelta keksijältä. Keithin tyrmistynyt ilme paljasti että ei.

“Täytyyhän sinulla olla joku tietty henkilö sydämessäsi tulevaisuuden varalta jonka kanssa haluaisit tanssia.”

Gaia jatkoi. Keith punastui silmänvalkuaisiaan myöten.

“Ei minulla öö... ketään ole...” Hän änkytti nolostuneena.

“Entä Savannah, Keith. Antoiko tyttö sinulle suukon muuten vain ennen lähtöä?” tiedusteli Nina kiusoittelevalla äänellä.

Keith lehahti uudestaan tulipunaiseksi ja päätti olla vastaamatta kysymykseen.

“Sinulla siis on joku.” Gaia sanoi myhäillen. Hän nousi ylös istumapaikaltaan ja meni pojan luokse. Hän veti kokemattoman kädestä ylös vaikka tämä pisti vastaan minkä pystyi.

“Tanssiminen on ihan helppoa. Kuuni asukkaille on myös ollut aina perinteiden mukaisesti suuri kunnia opettaa oma tanssinsa eteenpäin. Tanssissa tytön täytyy seurata sinua ja sinun täytyy tuntea tytön koko vartalo ja sen sointu. Aloitetaan musiikin kuuntelusta, kuuntele lauluani ja ohjaa minua käsilläsi ja vartalollasi.” Gaian silkkisen hameen kosketus kihelmöi Keithin sormenpäissä.

Laulajatar aloitti tunnelmallisen kappaleensa ja muutaman kommelluksen ja jomottavan varpaan jälkeen Keithin liikkeet olivat sulavaa kuin tanssi. Kaikki taputtivat ja hurrasivat tanssijoille niin, että poika parka ihan nolostui. Gaia niiasi vienosti ja kääntyi mennäkseen omalle istumapaikalleen. Hän törmäsi kuitenkin kääntyessään ohjaamosta tulevaan Sheaniin niin, että horjahti ja Shean joutui kaappaamaan hänet syliinsä.

“Oletko kunnossa?” hän viestitti huolestuneena. Gaia nyökkäsi. Hänen poskensa rusottivat hehkeän punaisina, kun Shean auttoi hänet kevyesti pystyasentoon.

Samanaikaisesti koko sukkula alkoi välkehtiä varoitusvaloista. Shean ryntäsi ohjaamoon koko muu miehistö seuranaan. Blade antoi tilanneraportin heti. Tutkasta oli ilmennyt, että suuri taistelualus oli tullut hyperavaruudesta suoraan heidän aluksensa taakse.

“Se on piraattialus.” Totesi Denya hiljaa.

“Emme selviä tämän purkin kanssa niitä pakoon.” Blade murisi tuohtuneesti.

“Tässä lootassa ei toimi edes valonnopeuden tasaaja.”

Kaikki olivat kerrankin samaa mieltä. He yrittivät kuumeisesti keksiä ratkaisua, kun Keith sanoi yhtäkkiä: “Antakaa minun yrittää korjata tasaaja, vaikka olenkin nuori, niin koneet ovat aina olleet intohimoni. Olen oppinut korjaamaan kaikkea. Voisin yrittää, että pääsisimme valon 36

nopeuteen. Minä en keksi muutakaan ratkaisua.” Denya katsoi muuta ryhmää ja käski Keithin yrittää. Ice meni hänen mukaansa.

“Näytä nyt mihin pystyt tämän rotiskon kanssa.” sanoi Denya Bladelle ja hän teki työtä käskettyä. Shean oli siirtynyt kauemmaksi muista keskittyen kutsumaan Amalia. Hän vajosi ja vajosi syvempään tiedottomuuden tilaan ja antoi mielen vaeltaa. Shean näki mielensä kulkevan avaruuden halki kotiplaneetalleen, pitkin niittyjä, läpi metsien, nousten vuorenrinnettä ylös, työntyen vuoren luolaan ja sieltä Amalin pesäonkaloon.

Vanhus oli lepäämässä, kun kutsu iskeytyi sen rauhalliseen uneen.

Amal räpäytti silmänsä auki ja terästi aistejaan.

“Niin, ystäväni?” se sanoi.

“Tarvitsen apuasi. Olen vielä liian heikko. En voi auttaa muita ja tunnen että olemme käännekohdassa. Minkälaisessa, sitä en tiedä. Hartioillani makaa suurin taakka, jota olen koskaan tuntenut.”

“Nyt kuuntele, sua auttaa voin. Pejaa käytä niin seuraan mä. Yhteistyö auttaa ja se ratkaisun antaa.”

Amal keskitti ajatuksensa avuntarvitsijaan ja ohjasi tätä kuin oppipoikaansa. Shean mukautui Pejaan ja Amal jakoi voimansa hänen kanssaan. Tapahtuma oli niin vaikuttava, että mestarin sarvi alkoi loistaa kirkkaammin kuin se oli koskaan loistanut.

“Katsokaa, aluksen ympärille syntyi suojaava voimakenttä ja mitä nuo ovat?!” huudahti Infra paniikinomaisella äänellä. Matkustajien ihmetykseksi näkymättömät laser iskut ravisuttivat piraattialusta. Lautta avaruusromua ilmestyi kuin tyhjästä. Sen osaset näyttivät väistyvän heidän aluksensa tieltä ja iskeytyivät sen sijasta piraattialukseen.

“Ei voi olla totta! Mistä tuo romu pilvi ilmestyi? Näillä seuduin ei pitäisi olla yhtään,” Blade sanoi ihmetellen.

Piraattialuksessa ihmeteltiin samaa. Se muuttui kuitenkin kauhuksi, kun raskaat kappaleet iskeytyivät aluksen runkoon tärisyttäen koko alusta maanjäristyksen lailla.

Ihmiset ja muut oliot kompastelivat ja poukkoilivat seinästä seinään ja jotkut iskivät itsensä kipeästi metalliulokkeisiin.

“Joku käyttää Elämän Virtaa meitä vastaan.” sanoi Soloc Elektralle hyytävällä äänellä.

“Kapteeni, aluksella ei pitäisi olla voimakenttää. Tarkistakaa aluksen koodinumero ja ikä.” Kapteeni näpytteli tietoja minkä ehti, mutta keskusyksikkö ei antanut tyydyttäviä vastauksia.

“Aluksella ei pitäisi olla suojaavaa voimakenttää, amiraali, ja mikä kummallisinta kenttä ei päästä yhtäkään hyökkäystä läpi.”

Soloc ja Elektra seisoivat komentosillalla ja antoivat käskyjä minkä kerkesivät. Soloc siirtyi lopulta viestintäpaneelin luo ja kuulutti: “Käyttäkää M-14:ä, mutta käyttäkää sen tehosta vain 1/3 osa.”

Kauhu kuvastui miehistön kasvoilta sillä salainen ase M-14:sta oli saanut miehistöltä 37

hirvittävän kutsuma nimen, Musta surma. Ja sen se oli todellakin ansainnut.

“Ampukaa merkistäni.” hän sanoi nostaen sormensa ylös. Aluksen väki hengitti jännittyneesti. Musta Surma oli piraattien uusin tuhoase ja tämä oli ensimmäinen kerta kun sitä käytettiin.

“Laukaiskaa, kaksi avaruusjalkaa (n. 100 kilometriä) heidän eteensä.”

“Mikä tuo on?” Gaia kysyi osoittaen tutkaan ilmestynyttä pilkkua. Kukaan ei tiennyt.

Shean ponnahti ylös ja huusi telepaattisesti: “Älä jatka eteenpäin! Käännä alus heti!!” Joukko jäykistyi kauhusta. Kaukana heidän edessään näkyi jonkinlainen pimeä hohde ja välke. Mikä se sitten olikaan, se veti heidän alustaan puoleensa eikä Blade saanut enää käännettyä sitä.

Avaruusromu alkoi pala palalta imeytyä hohteen sisään.

“Katsokaa! piraattialus perääntyy.” Denya sanoi.

“Tuo ei ole mikään tavallinen hohde.” Nina sanoi mustanpuhuvasti.

“Se on mustan aukon synnyttämä energiapurkaus.”

Piraatit olivat siis kehittäneet aseen, joka aiheutti keinotekoisen räjähdyksen. Siitä syntyi kappale, jonka tiheys oli niin suuri, että se veti muita kappaleita puoleensa hävittäen ne olemattomiin.

“Ei se voi olla musta aukko. Eivät ne putkahda yhtäkkiä alusten eteen imeäkseen ne mukaansa.” Blade ivaili Ninalle.

“Se tämä kuitenkin on.” Shean viittoi.

“Kysymys kuuluukin nyt, että miten selviämme tästä?”

Ice ryntäsi ohjaamoon.

“Poika teki sen. Hän on synnynnäinen mekaanikko.”

Sheanilla välähti heti.

“Blade. Sytytä vasen sivumoottori niin, että käännymme poikittain aukkoa kohti. Sitten annat perämoottoreille sykähdyksen tasaajan paineesta. Sen pitäisi auttaa meidät irtoamaan aukon vetovoimasta.

Shean jäi istumaan ohjaamoon Bladen kanssa, kun muut siirtyivät matkustamoon kiinnittääkseen itsensä istuimilleen. Aluksen liitosreunat antoivat vähitellen periksi ja muutamia aluksen osia leijaili avaruudessa. Matkustajat pitivät käsinojistaan kiinni, kun Blade käynnisti sivumoottorin. Sukkula kääntyi hitaasti pois aukosta. Se kulki nyt kylki edellä avaruuden oikkua kohti. Blade odotti oikeaa aikaa ja antoi sykäyksen. Se auttoi.

Alus irtosi aukon tiukasta otteesta. Piraattialus ei ehtinyt tehdä mitään, kun Blade käänsi salamannopeasti aluksensa Kalia kohti ja siirtyi valonnopeuteen.

Soloc katsoi näytöstä ihmeissään, mutta sen jälkeen hänen kasvonsa vääristyivät vihasta.

Hän puristi rautaisella otteella kaidetta, joka suli kuin mikäkin roskametalli. Vihan kohde oli hänelle tuntematon Shean. Nimetön nuori mies oli aiheuttanut hänelle jo monia 38

ongelmia, epäonnistumisia ja tahattomasti ja tietämättään myös ruumiillista kipua.

Mestareiden ankara rangaistus oli heidän luottamuksensa pettämisestä käden menetys.

Soloc puristi kämmenellään metallista käsivarttaan, jonka Sajol oli kivuliaasti sähköllä leikkauttanut poikki. Aavekivun sanottiin kestävän monta kuukautta ”amputoinnin” jälkeen.

“Joudun taas ilmoittamaan epäonnistumisestani valtiailleni... Piru periköön hänet, joka aiheutti tämän. Saan hänet vielä kiinni ja silloin...” Soloc käski aluksen kääntyä ja palaamaan Dramirialle. Hän lähti nopeasti kohti kapyysiään ja Elektra seurasi kuuliaisesti johtajansa perässä.

Kesti kaksi tuntia mennä valonnopeudella Kalille. Seurue oli ponnistelujen ja taistelujen jäljiltä väsynyt. Shean oli puhunut koko kaksituntisen Amalin kanssa, kunnes he saapuivat Kalin lähelle ja oli aika lopettaa. Blade hidasti nopeuden tavalliseen. Edessä oli Kali koko loistossaan. Alukset taistelivat heillä leikittelevän asteroidivyön kanssa, kun Blade taas ohjasi taitavasti sen ohi. Matka jatkui kohti Tiranaa, Kalin pääkaupunkia. Denya tuli ohjaamoon ja katsoi planeettaa.

“Vihdoinkin kotona” hän huokasi.

“Sukkula Sulfer pyytää lupaa laskeutua.” Blade ilmoitti mikrofoniin.

“Lastinne ja lentäjänne.” sieltä vastattiin.

“Kaksitoista henkilöä. Lentäjänä on Frédéric Blade.”

“Lupa myönnetty. Laskeutukaa alustalle Gamma.1. Tervetuloa kotiin, sotilas.”

Alus kaarsi määrätylle alustalle ja laskeutui. Laskusilta rymähti kovaäänisesti alas. Blade asteli ensimmäisenä sitä pitkin. Debra oli veljensä saapumisesta mielissään rientänyt kiireesti tätä vastaan ja nyt hän odotti sukulaistaan kärsivällisenä sillan loppupäässä. Veli halasi sisartaan sydämellisesti.

“Mikä sinulla kesti näin kauan?” Debra kysyi.

“Eikö ystäväsi lähtenytkään mukaasi?” Shean ilmestyi aukosta seuraavaksi.

“Kyllä hän lähti ja toin muitakin ystäviäni mukanani. Sen takia meillä oli vähän ongelmia.”

Shean kätteli neuvoston johtajaa kunnioittavasti. Keith ja Gaia olivat tulleet äänettömästi heidän taakseen. Blade esitteli naisen tälle.

Lopuksi tuleva ryhmä herätti eniten huomiota. Debra tunsi iskujoukon, jonka hän luuli epäonnistuneen. Hän katsoi yllättyneenä Keithiä ja siirsi sen jälkeen katseensa joukon takimmaisiin. Perää pitivät Nina ja Denya. Naisen katse kirkastui ja hän meni halaamaan ystäviään. Denyalla nousi jälleennäkemisestä ilon kyyneleet silmiin.

“Hyvä majuri. Luulimme menettäneemme teidät.” Debra sanoi johtajaksi ihmeteltävän tunteikkaasti.

“Olisit menettänytkin ellei veljeäsi ja erityisesti hänen ystäväänsä olisi ollut.” Denya sanoi kaveruksia katsellen.

Debra kiitti Sheania ja nyökkäsi Bladen suuntaan.

39

“Kaksi ryhmämme jäsentä kuoli koettelemuksissamme...” Denya jatkoi surullisesti.

“Rana ja Terus.”

“Pidämme urhoollisten ystäviemme ja sotureidemme poismenon muistojuhlan tänä iltana... Suremme heitä ja vaalimme heidän muistoaan,” Debra ilmoitti ja jatkoi.

“Sen jälkeen voit kertoa minulle varmasti pitkän ja kiinnostavan tarinanne.”

Heidän takaansa kuului metalliovien hiljainen kirskuna. Debra käänsi päänsä äänen suuntaan. Ovien takaa oli ilmestynyt nuori tyttö noin kolme Velaa vanha. Hänellä oli päällään kultakirjailtu kellohame ja napapaita. Ruskeat, pitkät hiukset olivat siististi kahdella palmikolla. Hän niiasi kohteliaasti, vaikkakin hajamielisesti. Hän näytti etsivän jotakin tiettyä henkilöä joukosta.

“Tulitko Keithiä vastaan Savannah?” Debra kysyi tyttäreltään. Tällä nousi viehkeä puna poskille.

“En, tulin katsomaan vain ketkä saapuivat.” hän vastasi tehden sirosti jalallaan kiemuroita lattiaan. Joukon keskellä vilahti tuttu silmäpari. Keith työnsi muita edestään ja meni Savannahin luo.

“Odotahan kun kerron sinulle taisteluistamme ja miten minä pelastin kaikki.”

Keith sanoi innostuneena. Tytön silmät loistivat, kun Keith otti häntä kädestä kiinni.

Nuoret lähtivät pois alustalta ja vielä oven suljettuakin sen takaa kuului pojan liioitteleva ääni. Aikuiset hymyilivät hänen kertomukselleen.

Muistotilaisuus pidettiin kristallisalissa. Yli puolet Kalin sotilaista kunnioitti kuolleita seisten asennossa. Salin käytävällä seisoivat poismenneiden iskuryhmäläiset tehden kunniaa koko muistotilaisuuden ajan. Debra puhui tunteikkaan muistopuheen ja seinistä kimposi tunnelmallinen musiikki. Lopuksi humanoidi orkesteri soitti tunnelmallisen laulun. Laulajaksi oli lupautunut Gaia. Kauniimpaa ääntä ei kukaan sotilaista ollut aikaisemmin kuullut. Rana ja Terus saivat nimensä kivilaattaan, joka lepäsi salin seinällä.

Siinä oli jo tuhansien palveluksessa kuolleiden sotilaiden nimiä. Näin he säilyivät aina kaikkien muistissa eikä heitä unohdettu. Ulkona paloi soihtuja joka puolella kaupunkia.

Juhlan jälkeen iskuryhmäläiset palasivat koteihinsa.

Keith veti Savannahin mukaansa ja he juoksivat kaupungin pääpuistoon. He saapuivat pienen lammen rannalle ja istuivat sen nurmikolle. Ilta oli lämmin ja selkeä. Tähdet loistivat asteroidirenkaan takaa luoden valoaan ja luonnon tuoksut vahvistuivat pienen tuulenvireen myötä. Keith laskeutui selälleen makaamaan ruohikkoon ja katsoi tähtiä.

Hän näytti rauhalliselta, unelmoivalta. Savannah istui hänen vieressään ja katsoi lammen väreilevää pintaa.

“Minulla oli todella ikävä sinua.”

Keith sanoi ensisanoikseen ja kääntyi Savannahin puoleen. Tämän hiukset heiluivat kevyesti vaimeassa tuulessa.

“Tiedän.” Hän vastasi ja nousi seisomaan.

Tulikärpäset tanssivat rantakaislikossa ja ne näyttivät kisailevan uudesta elämänkumppanistaan. Keith sai kiinni yhden kämmeneensä ja näytti sitä Savannahille nousten ylös.

Se kuitenkin lähti lentoon parvensa luo. ”Saanko tanssia kanssasi?” Keith kysyi yllättäen ottaen Savannahia kädestä.

“Miksi, eihän täällä ole edes musiikkia.”

40

Keith siirsi toisen kätensä daaminsa vyötäisille.

“Hyvin viisas ihminen sanoi kerran minulle, että ”jos sinulla on joku henkilö lähellä sydäntäsi, sinun täytyy näyttää hänelle kuinka paljon tälle merkitset”. Hän opetti minut tanssimaan ja mitä musiikkiin tulee niin kuuntele vain sydäntäni.”

Parivaljakko alkoi tanssia hitaasti ja Savannah ei voinut irrottaa katsettaan Keithin silmistä ja siirsi heidän toiset kätensä lepäämään sydämien kohdalle.

Toisaalla Debra ohjasi Denyan, Ninan, Gaian, Bladen ja Sheanin kotiinsa. Denya kertoi ilmeikkäästi heidän kokemansa seikkailut, mutta silti Debra näytti hyvin poissaolevalta.

“Kaikki kertomasi kuulosti mielenkiintoiselta.” Hän sanoi mutisten.

“Haluaisin kertoa teille vielä jotain jonka olen veljeltänikin salannut. Minun piti ilmoittaa eräälle henkilölle, kun olisin saanut teidät kaikki kokoon. En tiedä tarkalleen miksi, mutta tiedän kuitenkin sen, että hänen nimen...” Kukaan ei ollut kuullut sähköoven avautumista ja nähnyt ruskeaan kaapuun pukeutunutta hahmoa.

“R’Nac Janon, mestari Janon oppilailleni.” Ääni sanoi. Kaikki ponnahtivat salamana ylös penkeiltään. Tyrmistynyt ilmapiiri levisi huoneeseen.

Muukalainen poisti hupun kasvoiltaan. Sen alta paljastui hailakan valkoiset soikeat kasvot, pikimustat ympyrät silmät ja pieni suu. Nenää ei hänellä ollut ollenkaan ja leuan vierillä hänellä oli evämäiset ulokkeet. Keskellä otsaa oli Pentagon-symboli viisikulmio ja poskissa oudot laineilevat tatuoinnit.

R’Nac istuutui modernille sohvalle ja näytti käsillään muillekin että istuutuisivat. A.B meni haistelemaan tulijaa epäluuloisesti, mutta vieraan tarjotessa sille hiukan pähkinöitä se leppyi ja hyppäsi tämän syliin. Olento pyysi kohteliaasti Debraa poistumaan, että vain viisikko jäisi paikalle.

“Ennen kuin teille nousee mielenne täyttäviä turhia kysymyksiä, haluaisin selventää kyseillä olevaa asiaa. Olen koko ikäni joutunut varjelemaan pahalta pelastavaa salaisuutta. Siihen liitytte olennaisesti te ja mitä te edustatte.”

Kuuntelijat olivat ihmeissään, mutta kuitenkin he janosivat enemmän tietoja.

“Teidän vanhempanne kuuluivat rauhanpalvelijoihin nimeltä Assay-soturit. He palvelivat elämän virtaa salaisesti, sillä piraatit tappoivat heidät heti kun olivat saaneet tietää, että he olivat olemassa.”

Gaia ja Shean ponnahtivat seisomaan, mutta kysymys jäi kiertämään heidän huulilleen.

“Kysymys teillä kahdella taitaa olla sama: Tunsinko vanhempanne? Vastaus on kyllä, saatte kuitenkin oikean hetken tullen tietää enemmän... Mutta se aika ei ole nyt” Kaksikko jäi sulattelemaan takaiskuaan. He katsoivat toisiaan pettyneinä, mutta tyytyivät kuitenkin kohtaloonsa, toistaiseksi.

R’Nac jatkoi, “Olen puhunut rouva Pariksen kanssa ja sopinut, että te tulette kanssani vesiplaneetta Marinialle. Siellä meitä odottaa yhteyshenkilö soturiheimosta Polyssit. Hänen nimensä on Urania Atlantis. Loput saatte tietää planeetalla. Lähdemme huomenna aamulla.

Valmistautukaa.”

A.B hyppäsi pois mestarin sylistä tämän noustessa ylös. Janon lähti yhtä hiljaisesti kuin oli tullutkin. Kaverukset katsoivat toisiaan ihmeissään osaamatta sanoa sanaakaan. He mumisivat hajamielisesti näkemiin ja poistuivat huoneisiinsa.

41

Käytävien hiljettyä ja niiden ollessa autioina ne alkoivat elää omaa elämäänsä. Öisellä näyttämöllä alkoi tapahtua outoa liikehdintää. Ensimmäisenä äänenä erottui melkein kuulumaton sähköovien aukeaminen. Sitten tuli taas hiljaista. Asteroidien hämyisessä valossa vilahti heikko varjo. Se liikkui sipsutellen varpaillaan käytävien pimennoissa niiden puolilta toisille päästämättä ääntäkään.

Hahmo pelästyi toisen sähköoven avautumista ja painautui sen vuoksi seinään kiinni.

Hänen ohitseen juoksi varpaillaan valkoyöpukuinen nainen äänettömästi. Piilottelija huokasi hiljaa helpotuksesta ja jatkoi matkaansa ulko-ovelle saakka. Hetken kuluttua öisestä kaupungista kuului aluksen lähtevä ääni.

Toinen öinen liikkuja, aavemainen nainen, pakoili myös varjoissa saman lailla kuin varjokin. Hailakan valon osuessa neitsyen kasvoihin tunnisti hänestä Gaian herkät kasvonpiirteet. Hän jatkoi epäröivän näköisenä eteenpäin tullen Sheanin huoneen ovelle. Hän painoi sisääntulonappia ja astui pimeään huoneistoon.

“Shean, oletko hereillä? Minä haluaisin puhua sinun kanssasi” Gaia virkkoi nähden edessään pelkkää mustaa.

Vastaukseksi kuului sängyn natinaa, kun Shean nousi makuulta istumaan.

“En ole vielä nukkumassa. Mikä vaivaa mieltäsi? Se mitä se vieras mies puhui vai?” Shean viittoili ja näytti hänelle, että istuutuisi. A.B hyöri innoissaan tulijan jalkojen juuressa.

Gaia nyökkäsi vienosti näyttäen samalla alakuloiselta.

“Et tiedä kuinka haluaisin tietää vanhemmistani. Sinulla on sentään joitain muistoja nuoruudestasi ja tiedät kuka olet. Minä olen tuntematon ja kannan minulle kuulumatonta nimeä. Sitten tulee joku mies, joka sanoo, että tuntee vanhempani, mutta ei paljasta sitä vielä! Se on turhauttavaa!” Gaia painoi kasvot käsiinsä ja nyyhkytti.

Shean nousi ja käveli hänen luokseen. Lohduttaja istuutui hänen viereensä ja antoi surusilmän painaa päänsä hänen rintaansa vasten. “Älä sure. Olemme samassa veneessä. Minäkin janoan tietoa vanhemmistani, mutta vaistoni saunoo, että kannattaa odottaa. Jos vain...” Shean lopetti ajatuksenviestinnän, kun näki että Gaia oli nukahtanut hänen syliinsä. Hän nosti nukkujan käsivarsilleen ja laski vuoteelleen. Kujeileva lemmikki hyppäsi Gaian jalkapäähän nukkumaan. Shean laskeutui lattialle ja vaipui hitaasti uneen.

Soloc oli raivoissaan ja hänen harjoitus vastustajansa kokivat sen kantapään kautta.

Lasermiekan iskut löivät kipinöitä osuessaan metalliseiniin. Kamppailijat peräytyivät kauhuissaan, mutta eivät kuitenkaan pystyneet väistämään raivoavan mielen iskuja.

Lopulta kaikki vastustajat oli tapettu mitä raaimmalla tavalla. Solocin silmät verestivät ja niiden punainen hehku ei ollut vielä laantunut. Robottikäsi tarvitsi huoltoa, joten hän kiristi muutamaa ruuvia. Sähköovet avautuivat ja Elektra astui sisään.

“Mestarit haluaisivat puhua kanssasi.”

42

Soloc lähti mitään sanomatta alttarihuoneeseen ja polvistui heidän eteensä. Sajol katsoi läpitunkevalla katseella tulijaan.

“Emme ole tyytyväisiä tämänaikaisiin saavutuksiisi, Amiraali Tapen. Päästitte vankimme karkaamaan jopa kaksi kertaa aivan nenänne edestä. Meidän on täytynyt jo pari kertaa miettiä onko sinusta meille mitään hyötyä. Kärsivällisyytemme on lopussa vaikka oletkin oppipoikamme.”

Soloc kuunteli vuodatusta pää painuksissa. Saarna kuitenkin keskeytyi, kun sisäpuhelin soi. Ääni sanoi, “Olemme saaneet kiinni vakoojan, joka saapui planeetalle eilen illalla. Lady du Pré tuo vangin sinne.”

Ovet avautuivat ja Elektra talutti onnetonta vankia pitkin siltaa. Se oli iskuryhmäläinen Jarms, joka oli palaamassa asemapaikalleen operaation jälkeen. Soloc tunnisti hänet ja puhkui raivosta.

“Mestarit, tuo oli niiden joukossa, jotka pääsivät karkuun ja hän oli osasyyllinen siihen, että koimme takaiskun armeijaa vastaan.”

Mestarit nyökkäsivät. Jarms sihisi ivallisesti.

“Annan teille luvan kuulustella vankia.” Sajol käski kirskutellen hampaitaan. Jarms yritti hypätä urhoollisesti kuiluun, mutta Elektran jämerä ote pysäytti hänet. Sajol loi vangin ympärille putkilomaisen laserseinän, ettei vanki pääsisi pakoon. Soloc aloitti kidutuksensa ja se oli pahinta mahdollista. Hän iskeytyi suoraan sotilaan mieleen ja aloitti henkisen pahoinpitelyn. Jarms huusi kivusta. Hänen ajatuksiaan sorkittiin.

Soloc keskeytti kidutuksen välillä ja kysymykset olivat aina samat: Ketkä olivat matkalla mukana, Mitä armeija suunnittelee seuraavaksi ja tunsiko hän ketään Assay-soturia?

Kun henkinen kidutus ei auttanut, hän siirtyi sekä henkiseen että fyysiseen kidutukseen.

Lopulta hän yritti lukea vangin ajatuksia, mutta tämä peitti ne taidolla.

Viimeisillä voimillaan Jarms puri itseään ranteeseen jolloin hänen oma tappava myrkkynsä virtasi verenkierronkautta koko elimistöön ja pelasti hänet lisältä kidutukselta.

Mestarit kihisivät raivosta ja pettymyksestä. Elektra peräytyi hiljaa katsoen Jarmsin elotonta ruumista.

“Olemme hyvin pettyneitä tilanteeseen amiraali Soloc... Haluamme tietää mitä armeija suunnittelee ennen kuin teemme yllätysiskun. Haluamme tietää sen!” Sajol ja muut mestarit näyttivät todella kärsimättömiltä. Soloc kumarsi ja kääntyi kannuksillaan ympäri. Elektra seurasi häntä hänen asuntoonsa ja jäi odottamaan ovensuuhun amiraalin käskyä. Soloc istuutui nojatuoliinsa ja mietteliäästi kiersi istuinta puolelta toiselle.

“Elektra, ota yhteys agentti Blue Shariin ja sano että tarvitsemme hänen palveluksiaan. ”Kutsun hänet heti herrani.” Elektra kumarsi ja poistui asunnosta. Soloc jäi istumaan tuoliinsa antaen aivojensa pohtia mitättömiä asioita. Hänen katseensa harhaili ympäri huonetta. Asuntoa ei voinut sanoa kotoisaksi paikaksi edes leikillään. Siellä ei ollut yhtään piristävää asiaa; ei kasveja, ei tauluja, ei mattoja. se oli perinteinen upseeriasunto väritön ja masentava.

Soloc keikautti itsensä selkänojan varaan ja nosti jalkansa pöydälle. Hän sääti kätensä komponentteja ja niveliä aikansa kuluksi. Pahan apuri koukisti ja suoristi sormiaan uudelleen ja uudelleen, kunnes hän oli aivan toisissa maailmoissa. Hän yritti mielessään 43

hahmottaa tuntematonta vihollistaan nähden sumean hahmon ilman selviä piirteitä.

Vihanpuuskassa hän huitaisi pöydältään kaiken mahdollisen lattialle. Sisäpuhelin soi hetken päästä ja Soloc meni vastaamaan siihen.

“Niin...” hän sanoi mikrofoniin katsoen samalla kameran näyttöä.

“Agentti Blue Sharii ja Elektra tullut tapaamaan teitä.” Kuului kaiuttimista vastaukseksi.

Sähköovet avautuivat ja Elektran johdolla kasvonaamioon sonnustautunut agentti saapui Solocin eteen.

“Voitte poistua Lady Du Pré.” amiraali sanoi käskevästi. Elektra poistui jättäen Blue Shariin kahden Solocin kanssa. Vakooja kumarsi ja jäi odottamaan käskyä.

“Sinä olet ollut hyvä tietolähde alusta asti, mutta pelastuspartio tehtävässä epäonnistuit etkä saanut tarvittavia tietoja tänne ajoissa. Nyt saat korjata virheesi ja seuraava työsi onkin soluttautua heidän tehtäväänsä, kun sinulla on kaikki mahdolliset resurssit siihen.” Soluttautuja nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja antoi merkin, että sopiva tehtävä oli jo tiedossa. Hän teki asevoimien tapaan kunniaa, ennen kuin lähti asunnosta.

Aamu oli sarastamassa. Gaia siristeli silmiään ja venytteli. Hän näki nukkuvan Sheanin ja päätti yrittää hiippailla huoneesta ulos. A.B kuitenkin heräsi ja alkoi heilutella häntäänsä.

Gaia sipaisi rauhoittavasti sitä päälaelle ja jatkoi ovelle. Sähköovi avautui kuitenkin, ennen kuin hän ehti siitä turvallisesti livahtaa.

“Shean on aika läh...” Denya ennätti sanoa ennen kuin tyrmistyi sanattomaksi. Gaia meni hämilleen ja juuri noussut Shean ei ymmärtänyt mistä oli kyse.

“Minä kävin kysymässä milloin lähdemme.” Gaia sanoi nopeasti väistäen ovensuussa seisovan yllättäjän kadoten käytävään.

Denya naputteli kengänkorkoaan lattiaan kysyvä ilme kasvoillaan. Shean hymyili leikkisästi ja lähti A.B olallaan huoneesta ulos.

“Shean!” huusi Denya ärtyneenä juosten tämän perään.

Alus oli valmiina lähtöön. Janon seisoi laskusillan luona nojaten keppiinsä. Blade, Gaia ja Nina olivat jo sisällä ja Shean kiiruhti kohti alusta Denya perässään. Hän laski A.B:n olaltaan ja paijasi sitä hyvästiksi. Uskollinen kumppani jäi mököttämään pää kallellaan aluksen lähelle. Keith tuli juosten halaamaan Denyaa hyvästiksi ja nosti vinkuvan A.B:n olalleen. “Älä huolehdi.”

Hän sanoi Sheanille.

“Minä huolehdin siitä, kun olet poissa.”

Omistaja nyökkäsi kiitokseksi.

Denya suuteli vielä äidillisesti Keithiä otsalle ja tämä punastui nolona. “Älä! Kaikki katsovat.” Poika sanoi kuiskaten ja hivuttautui kauemmas.

Denya naurahti ja käveli laskusiltaa aluksen sisälle.

Lopulta kaikki olivat sisällä ja Blade oli menossa ohjaamoon. Sen ovensuussa hän pysähtyi ja huudahti ihmetyksestä. Ohjaamon tuoli oli kääntynyt ja siinä istui Savannah.

44

“Äitini pyysi, että olisin kuskinne tällä matkalla.”

Blade oli äimän käkenä.

“Mutta, mutta ethän sinä... Joku erehdys...” Savannah hymyili lapsekkaasti.

“Et ole tässä perheessä ainoa, joka osaa lentää. Saatat yllättyä. Ja nyt rakas eno, mene vain tuonne taakse ja nauti kerrankin matkasta.”

Savannah kääntyi ja käynnisti koneiston. Hän tarkisti kaikista mittareista, että mikään ei ollut vialla. Kojelauta vilkkui eri väreistä ja koneen lämpiävä moottori alkoi hyrrätä.

Savannah laittoi viestintälaitteen korvilleen ja sanoi.

“Q-21 valmiina nousuun. Onko lupa myönnetty keskus?” Kaiuttimesta kuului rätinää ja naksaus.

“Kaikki on kunnossa. Saatte lähtöluvan.” Savannah työnsi nousuvivun ylös ja sanoi.

“Kiitos, Q-21 kuittaa.”

Aluksen noustessa tuntui pientä värinää. Matkustamossa kaikki istuivat pöydän ääressä ja he juttelivat vilkkaasti. Ainoa joka oli hiljaa, oli Blade. Hän tunsi, että hänen miehuuttaan oli loukattu. Kun alus oli poistunut planeetan vetovoimasta ja kiertoradalta kaiuttimesta kuului Savannahin nuorekas ääni.

“Jos ette halua, että lennän sokkona tai yritän onnekkaalla arvauksella selvittää määränpäämme niin voisiko joku tulla valaisemaan asiaa, ennen kuin suuntaan minnekään.”

Janon nousi istuimeltaan ja meni ohjaamoon.

“Määränpäämme on planeetta Marinia Ankak-Akon aurinkokunnassa.”

Mestari sanoi matalalla äänellä. Lentäjä nyökkäsi ja asetti koordinaatit tietokoneeseen.

Reitin varmistuttua Savannah käänsi valonnopeuden vipua myötäpäivään niin, että se oli pohjassa ja painoi käynnistysvipua. Sen jälkeen hän liittyi matkustamossa olijoihin.

Denya jutteli Ninan kanssa ja he katsoivat epäluuloisena Gaiaa, joka huomasi, että häntä tarkkailtiin. Shean istui nurkassa ja heitteli pieniä paperipalloja aluksen seinään. Blade väänteli ja käänteli rauhattomana itseään pöydänääressä ja katsoi Savannahin perään.

Janon katsoi seuralaisia tarkkaavaisesti, oppien heidän luonteestaan ja henkilöstä koko ajan lisää. Blade nousi tuoliltaan ja alkoi ravata edestakaisin. Hän oli tällä hetkellä hyvin kärsimätön ja se näkyi hänen punaisista poskistaan.

Varoitusvalo alkoi yhtäkkiä hälyttää ja Savannah ryntäsi ohjaamoon Blade perässään katsomaan mikä oli vialla. Moottorihuoneessa oli polttoainevuoto ja se täytyi mennä korjaamaan tai valon nopeus loppuisi tuhoisan äkillisesti. Blade juoksi konehuoneen lattialuukun päälle ja avasi sen. Denya sanoi, että tulisi auttamaan ja molemmat pudottautuivat lattialuukusta kyykkyyn alas. Blade sytytti taskusoihdun ja etsi moottorista vuotokohtaa. Hän antoi soihdun Denyalle, joka nosti soihdun tarvittavan korkealle. Polttoainetta vuosi haljenneesta letkusta ja Blade pyysi, että Denya ojentaisi ilmastointiteipin.

Huoneessa oli kuuma kuin kattilassa ja se oli höyryä täynnä. Blade kietoi teipin letkun ympärille ja lämmitti sitä, että siitä tulisi pysyvä paikkaus. Denya nyökkäsi ja sanoi hyvää työtä. Ylhäältä huudettiin, että kaikki oli kunnossa. Denya oli luukun kohdalla valmiina vedettäväksi pois ja Blade oli juuri kääntymässä, kun hän tunsi, ettei jokin ollut kohdallaan. Jostain kuului sihinää ja ratinaa. Kuului poksahtelua ja letku irtosi liittimistään aiheuttaen energiapurkauksen.

45

Blade hyppäsi Denyaa kohti ja veti hänet mukanaan maahan. Räjähdys ei ollut kova, mutta purkauksessa vapautunut kuuma paineaalto olisi polttanut heidät tuhkakasaksi.

Bladen ja Denyan sydämet löivät kahta sataa ja he olivat keskittyneet katsomaan toisiaan silmiin. Savannah pyörähti kuperkeikan aukosta ja putosi suorille jaloille. Hän meni koneen ääreen. Letku makasi lattialla ja Savannah yritti nostaa sen. Se oli kuitenkin niin kuuma, että häneltä paloivat sormet ja letku tippui takaisin lattialle.

Blade katsoi tyttöä ja näki tämän kietovan paitansa kätensä ympärille. Hän nosti uudestaan letkun ja huomasi, että se oli sisältä tukossa. Naisellisella hiuspiikillä hän poisti tukoksen ja asetti letkun varovasti paikoilleen ja kiristi sen kiinnityssiteet. Blade auttoi Denyan ylös lattialta ja punnersi hänet jalasta ylös. Savannah ei tarvinnut apua ja hyppäsi hymyillen aukosta oleskeluhuoneeseen. Blade irvisti tuohtuneesti ja veti itsensä käsillä ylös.

Ylhäällä hän käveli Savannahin perässä ja torui tätä äskeisestä.

“Tiedätkö kuinka vastuuton ja uhkarohkea olit. Olisit voinut satuttaa itsesi ja mitä silloin olisin sanonut vanhemmillesi.”

Savannah kimpaantui ja kääntyi ympäri.

“Olen ihan kunnossa eno ja mitä vanhempiini tulee, niin he tietävät, että olen varovainen ja aikuinen ikäisekseni, kunhan sinä jästipää vielä sen tajuaisit, niin kaikki olisi hyvin!”

Tyttö paukautti enonsa nenän edestä ohjaamon oven kiinni ja muut matkustajat katsoivat Bladea toruvasti. Kaikki paitsi Denya, joka tuli kiittämään Bladea urotyöstä ja puristi tätä lämpimästi kämmenestä.

Janon istui hiljaa ja piirsi kepillään kuvioita lattiaan. Shean oli kiinnittänyt katseensa häneen ja huomaamattaan pureutui mestarin ajastuksiin ennen kuin tämä ehti sulkea ne. Tapahtuma oli niin voimakas, että Shean tunsi räjähtävänsä päänsä sisällä. Tuhansia näkymiä, mielikuvia, tapahtuma katkoksia virtasi hänen aivoissaan. Kaikki oli epäselvää.

Hän näki vettä, tulta, tuttuja hahmoja oudoissa paikoissa.

Sheanin pää tuntui olevan ruuvipenkissä. Hän päästi irti Janonin tajunnasta ja painoi kämmenillään pään sivuilta. Tapahtumasta oli syntynyt jomottava päänsärky. Janon katseli nuhtelevasti, mutta samanaikaisesti kiinnostuneesti nuorukaista, joka oli ensimmäisenä lukenut hänen ajatuksiaan. Shean nousi ja käveli Gaian luo, joka kutoi ajankuluksi. Niin kuin muitakin matkustajia, Gaiaakin painoi jokin. Shean näytti ohimoaan ja Gaia ymmärsi yskän.

“Nina ja Denya eivät taida pitää minusta kovinkaan paljon.” pohdiskelija sanoi kuin ohimennen ja Shean kohautti tietämättömästi olkapäitään.

“Denya ei tainnut pitää siitä, että hän löysi minut huoneestasi ja Nina ei ole tainnut pitää minusta alun alkaenkaan. Ilmestyinhän aika oudolla tavalla teidän elämäänne.” Shean käytti telepatiaa niin usein kommunikaation välineenä, että muista se oli jo aivan normaalia. Ihan kuin hän olisi oikeasti puhunut.

Shean ei tiennyt miten piristäisi häntä, mutta päätti yrittää rannekkeensa kanssa. Hän painoi valikosta hologrammin nappia ja siitä omakuvan. Gaia hämmästyi, kun hänen eteensä ilmestyi Shean, joka hymyili ja ojensi Gaialle hologrammista vaaleansinistä ruusua.

46

Gaia automaattisesti ojensi kätensä ottaakseen ruusun ja Sheanin oma illuusio lisänsä olikin, että Gaia sai sen. Kiitollinen Gaia piti ruusua heikosti sormillaan ja haisteli sen tuoksua.

“Se on mielialaruusu, joka muuttaa väriä mielialasi mukaan.” Shean viittoili, kun näki surijan hymyilevän. Ruusu muuttikin väriään sinisestä vihreäksi, siitä keltaiseksi ja lopulta kultaiseksi.

“Kiitos.” Gaia sanoi pyöritellen kukkaa kummankin kätensä sormien välissä.

“En ehtinyt muuten kysyä sinulta, että mitä se lausumasi tarkoitti silloin siellä kuulla? Se kuulosti todella kauniilta.”

Gaia siristi silmiään ja yritti muistella tapahtumaa.

“Se oli kotikuuni muinaista kieltä andaa ja tarkoitti:

Tulen lailla maahan syöksyy, Arvoitus kaiken elämän Lapsen itkun vanhemmistaan Turtuu maan alla Pyhän sävelen lailla Aurinkojen varjojen katveessa Soturi aseen tulisen Pelastuksen ja toivon on antava.

Se on muistaakseni vanhoja kansanrunoja esi-isien ajoilta.”

Shean kuunteli tarkkaavaisesti Gaiaa ja nyökkäsi.

“Sanoissa on oma sanoma ja perimätiedot ja myytit antavat monesti lohtua ja tietoa tuleville sukupolville.”

Aluksessa oli hiiren hiljaista. Savannah murjotti ohjaamossa, Blade katseli kattoon lepovuoteella, Nina pelasi shakkia Denyan kanssa, Shean oli siirtynyt nurkkaan takaisin istumaan ja Gaia katseli ruusua unelmoiden, kaiken tämän Janon huomioi muistiinsa.

Savannah ilmoitti ohjaamosta, että oli aika valmistautua laskuun.

Janon siirtyi Gaian luo ja yritti saada kontaktia tähän. Hän ojensi kädessään pienen rasian Gaiaa kohti ja tämä nosti päänsä ylös.

“Tämän rasian pystyt vain sinä avaamaan jos haluat. Älä kysy sen alkuperää sillä sinun on se itse selvitettävä. Mitä sen sisältä löytyykin, sen nimi on kaiverrettu kanteen.”

Janon käänsi rasian, jotta Gaia näkisi koristelluin kirjaimin kirjoitetun sanan, Anma. Lahjan saaja nosti sen käteensä ja samassa se muutti muotoaan. Anmasta rakentui matkustajien silmien edessä suuri koristeltu jousi.

47

Marinia-planeetta näytti ohjaamosta isolta vesikuplalta. Syklonit pyrähtelivät levottomasti sen ilmakehässä ja ne antoivat planeetalle oman vivahteikkaan leimansa. Savannah näpytteli näppäimistöä ja tiedusteli koneelta laskupaikkaa. Niitä oli vain yksi. Vesiplaneetan ainokainen saari, Betundria. Se ei ollut kovin suuri ja sen muotokin oli outo.

Repaleisesta reunasta huolimatta saaresta muotoutui kahdeksan sakarainen tähti. Savannah hymähti ja ohjasi aluksen turvallisesti pienelle sademetsän aukiolle.

Alus laskeutui hänen ohjauksessaan sulavasti laskutelineidensä varaan. Hän sammutti turbiinit ja pudotti laskusillan alas. Aukosta tuulahti raikas ilmavirtaus tunkkaiseen sisätilaan. Joukko käveli laskusiltaa alas ja katseli ympärilleen. Blade haukotteli makeasti ja venytteli jäseniään. Nina tutki maastoa ja Denya jutteli Janonin kanssa. Shean kiitti nuorta lentäjää hyvästä matkasta ja liittyi muiden seuraan.

Mestari katseli ympärilleen ja näytti kädellään, että hänellä oli asiaa kaikille.

“Meidän täytyy kiirehtiä, että ehdimme määränpäähämme tasan keskiyöksi. Jätämme Savannahin vartioimaan alusta, että ei satu mitään vahingollista.” Savannah yritti sanoa vastaan, mutta puhujan katse sai hänet vaikenemaan ja sanat jäivät kiertämään hänen huulilleen.

“Teidän ei tarvitse ottaa mitään mukaanne, koska meillä on kaikki tarvittava siellä.”

Enempää selittelemättä Janon lähti kävelemään metsään päin ja muut seurasivat kuiskutellen toisilleen hänen perässään.

Samoajat kävelivät pitkin vanhaa polkua, joka oli täynnä puun oksia, varisseita lehtiä ja maasta työntyneitä juuria. Kulkureitti oli muutamilta paikoilta niin tukossa, että kulkijat joutuivat työntämään oksia, liaaneja ja pensaita pois edestään. Polun ympäriltä he eivät erottaneet mitään ja heidän katsoessaan ylös näkyi pelkkiä puiden lehvistöjä eikä taivasta ollenkaan. He eivät nähneet yhtään eläintä eivätkä kuulleet mitään mikä viittaisi, että metsässä olisi elämää. Se oli aavemaista.

He olivat tarponeet metsässä jo kaksi tuntia ja keskiyö oli aivan lähellä. Planeetan 15 kuuta, joista seitsemän näkyi sillä puolen planeettaa valaisivat auringon lailla lehvien raoista, jotka olivat alkaneet harventua. Vihdoin polku loppui ja edessä avautui avara metsäaukio. Janon väistyi seuralaistensa tieltä ja antoi heidän katsoa henkeä salpaavaa näkymää. Aivan keskellä aukiota oli suuri kivillä päällystetty ympyrä ja sen reunoihin oli pystytetty viisi kahden metrin korkuista kivipaatta.

Matkalaiset jatkoivat keskelle aukiota, josta he näkisivät paremmin. Suoraan heidän edessään oli yksi paasista. Sivulla oli kaksi samalla tasolla ja alhaalla oli myös kaksi samalla tasolla. Ne yhdistäessä ympyrän sisälle muodostui viisikulmio. Aivan keskellä ympyrää oli linnun juoma-altaan näköinen pieni alttari. Viisikko kulki paadelta paadelle ja aina yhden paaden jälkeen yhdellä heistä tuli hämmästynyt ilme kasvoilleen, lukuun ottamatta Sheania, Denyaa ja Gaiaa.

Heidän edessään sijaitsevalla paadella, sen yläosassa, oli kolmiomainen lila timantti ja sen alapuolelle oli kaiverrettu elämän symboli, kallellaan oikealle oleva v kuvastaen elämän laajuutta ja pystytasossa olevat lyhyt, pitkä ja lyhyt viiva esittivät elämän määrättyä mat48

kaa, sen kohtaloa. Paaden juuressa kasvoi pieni kääpiöpuu ja maassa, sen edessä, oli ympyrässä sama elämän symboli. Nina kosketti sormillaan symbolia ja laittoi ne mietteliäästi huultensa päälle. Hänen huomionsa kiinnittyi puuhun, joka oli hänen jalkojensa juuressa ja hän kyyristyi koskettamaan sen lehtiä. Ne tuntuivat sileiltä ja Nina tunsi niiden vedenkierron pinnan läpi. Puu alkoi loistaa liilaa valoa ja Nina katseli sitä ihastuneena peräytyen.

Elämän paadesta katsottuna, oikealla olevalla ensimmäisellä paadella, oli kiven kohdalla vihreä oliviini ja sen alapuolelle oli kaiverrettu maan symboli, vasemmalle kallellaan oleva v kuvastaen maan kovuutta. V:n kärjistä lähti kaksi vaakasuoraa viivaa tarkoittaen ehtymättömiä maanravinteita, jotka päättyvät ympyrään, planeettaan, jota ilman maata ei olisi. Paaden juuressa oli kivikasa ja sen edessä sama symboli, niin kuin edellisessäkin.

Shean kumartui ja otti yhden kivistä. Hän heitteli sitä ylöspäin ja kivi muuttui siinä samassa hiekaksi.

Sen takana olevalla paadella oli kivenä sininen akvamariini, veden symbolina kaksi vaakatasossa olevaa laineilevaa viivaa, jotka kuvastivat jatkuvaa liikettä, elämän antajaa ja ylläpitäjää. Paaden juuressa oli pieni iloinen suihkulähde ja sama symboli. Blade katsoi sitä huvittuneena ja hämmästyi, kun suihku nousi korkeammalle. Vitsailija ojensi kätensä ja otti siihen vettä. Hän katsoi veden kimallusta ja joi lähteen tarjoaman elämän nektarin.

Veden viereisellä paadella oli kivenä läpinäkyvä kvartsi, ilman symbolina kaksi vaakatasossa olevaa kaariviivaa kuvastaen tuulta, vapautta. Viivat koskettavat pilveä, joka tarkoittaa elämän säilyttäjää happea ja sen näkymättömyyttä. Juuressa oli pieni kivinen ja metallinen tuuliviiri ja symboli. Muiden jatkaessa matkaa Denya kyyristyi ja puhalsi tuuliviiriin ilmaa. Samalla aukiollekin kantautui pieni tuulenhenkäys, joka liehutti hennosti Denyan hiuksia.

Viimeisenä, sen edessä olevalla paadella oli kivenä punaruskea graniitti, tulen symbolina soihtu kuvastaen ikuista tulta, jonka päällä oli ympyrä esittäen jatkuvuutta, josta lähti kolme viivaa; yksi kaakkoon, yksi koilliseen ja yksi pohjoiseen tarkoittaen tarpeellisuutta ja tuhovoimaa. Juuressa oli ikuisesti palava pieni soihtu, joka loi heikon valon paaden ympärille ja tietysti symboli lepäsi sen edessä.

Gaia ei halunnut mennä lähellekään liekkiä, sillä hänethän löydettiin tulivuoren kraatterista. Jokin kumminkin veti häntä sen puoleen ja hän koski sitä. Se roihahti yllättäen ja Gaia lensi pelästyen selälleen. Hän huomasi kuitenkin, että liekit eivät polttaneet tai satuttaneet häntä. Shean ja Blade ryntäsivät auttamaan pelästyjää, mutta Gaia oli nopea refleksisenä ehtinyt nousta ylös.

Janon katsoi oppilaidensa tarkastelua ja pysyi ympyrän reunalla. Hän katsoi, kun Blade, Gaia, Nina ja Denya siirtyivät sivummalle toisistaan ja kaikki näyttivät mietteliäiltä.

Denya oli arvaamaisillaan mikä oli koko jutun takana ja Shean tiesi sen jo. Viisi symbolia, viittä ihmistä kohden, Bladea, Gaiaa, Denyaa, Ninaa ja häntä varten.

Janon lähti rauhallisesti kävelemään alttaria kohden ja seisahtui sen viereen.

“Ottakaa oma korunne esille ja irrottakaa se nuorastaan.”

Asianomaiset katsoivat ihmeissään Janonia ja Blade sanoikin tälle vastaan, mutta se ei auttanut.

49

Kaikki tekivät työtä käskettyä ja osat huusivat hämmästyksestä, kun näkivät, että muillakin oli samantyyppinen koru kaulassa. Gaia näytti vaivautuneelta ja sanoi, että hänellä ei ollut mitään korua. Janon katsoi Gaiaa silmiin ja kysyi johdattelevasti.

“Mitä sinulla oli mukanasi, kun he löysivät sinut? Gaia mietti hetken ja vastasi.

“Ei minulla ollut muuta kuin ranneketju, vyö ja... hiussolki.” hän poisti soljen naisellisella otteella letistään ja katsoi sitä tutkivasti.

Hän arvasi etukäteen, mitä soljesta löytäisi. Siinä oli koristeena tulensymbolin kivi ja hän irrotti sen varovasti. Janon odotti, että kaikki oli valmiina ja sanoi käskevästi.

“Menkää nyt seisomaan paaden edessä olevaan ympyrään, jossa on sama kuvio ja kiirehtikää. Kohta on keskiyö.”

Blade siirtyi veden symbolin kohdalle. Gaia katsoi hämmästyneenä koruaan ja siirtyi juosten tulen symbolin luo. Denya käveli nopeasti ilman symbolin luo ja Shean maan.

Lopuksi Nina asteli viimeisen symbolin elämän päälle.

Janon jatkoi.

“Sulkekaa nyt silmänne ja sanokaa merkistäni se sana joka tulee ensimmäiseksi mieleenne ja ojentakaa kivenne suoraan eteenpäin.”

Blade nurisi, mutta sulki silmänsä. Muut olivat jo totelleet käskyä.

Janon katsoi kuita ja nosti kätensä hidastetun juhlallisesti. Aika oli koittanut. Oli keskiyö. Hän ei sanonut mitään, vaan muotoili tärkeän käskyn mielessään. Automaattisesti korua pitelevät kädet ojentuivat kohti alttaria. Samanaikaisesti kaikki näkivät mielessään planeettojen yhtyvän ja muodostavan heille kuuluvan sanan. Sanan, jonka he kuiskaten toistivat huulten välistä; Nina, elämä “Kareda!,” Blade, vesi “Anda!,” Shean, maa “Peja!,” Gaia, tuli “Thira!,” Denya, ilma “Whoora!”

Kivet alkoivat kohota heidän kämmenistään ja kieppumaan itsensä ympäri kuin kuut isäntä planeettansa ympäri. Aukion täyttivät kimaltelevat säihkeet ja värikkäinä laineilevat revontulet. Oppilaat avasivat unelmoivat silmänsä ja näkivät korunsa lähenevän leijuen tasaisesti kohti alttaria. Maa alkoi samalla järistä ja paikalle suunniteltu ympyrä nousta jylhänä maasta. Menagronin palaset saapuivat alttarin ylle ja loksahtivat yhteen.

Niistä muodostui selvästi viisikulmio.

Yhtymisen seurauksesta seurasi kirkas valo, jota ei pystynyt ihmissilmällä katsomaan.

Osalliset käänsivät katseensa estääkseen sokaistumisen. Kokonainen Menagron alkoi kieppua kuvitellun akselinsa ympäri ja lähetti kullekin isännälleen oman symbolinsa värisen säteen suoraan rintakehään ottaen heidät omikseen. Maasta kohonneesta ympyrästä oli huomattavissa, että se oli viiden metrin korkeudelle kohonnut jalusta. Sen ympärille alkoi ilmestyä Assay-sotureita, jotka olivat kuolleet kamppailuissa, sekä elämänviisauksista ja kärsimyksistä parhaiten tietävät Vanhat. Gaia tunsi tulen polttavan rintaansa ja hän lyyhistyi polvilleen maahan. Shean vastaanotti maan musiikkisen sopusoinnun ja antoi sen virrata lävitseen. Nina heittelehti elämän riepotuksessa yrittämättä edes panna 50

vastaan sille. Ilma elähdytti Denyan keuhkot ja Blade yritti taistella veden voimaa vastaan, mutta luovutti kun tunsi hukkuvansa eikä pystynyt hengittämään.

Vanhoista suurin ja mahtipontisin alkoi puhua jylisevällä äänellä.

“Minä, mestari Zevak kuulen ja näen teidät. Oletteko kohtalon kasvatteja ja ne joita etsimme täyttämään sen?”

Janon kumarsi kunnioittavasti.

“Kyllä, oppi-isäni, nämä viisi ovat ne joille on annettu kyky taistella pahuutta vastaan ja voittaa se, jos he toimivat oikein. Heidän kauttaan Menagron, elämän virtaan Kae’ruun kuuluva osanen, on saanut käskynsä.”

Viisikon jäsenet katsoivat toisiaan kukin omanlaisessa mielentilassaan.

“Hyvä, sillä pahuus on juhlinut tarpeeksi viattomilla sieluilla ja levittänyt synkkyyttä aurinkokuntiin. Tästä on tultava loppu. Jokaista elämää pitää kunnioittaa ja varjella.”

Vanhat hokivat kadotessaan menneen ajan kieltä Sedra’latinaa muistuttavaa rukousta.

Nerurum pluastrem nira Es defenderum quova tera Bastementiano gealis Sedis lastis à Perun miel hela. As te Ralo!

Janon laittoi kätensä yhteen ja kumarsi hyvästiksi. Ympyrän muotoinen alusta laski hitaasti alas ja Sheanin johdolla kaikki siirtyivät Janonin luo. Ryhmä ei kuitenkaan tiennyt, että aukion reunalla tapahtumaa oli seurannut ylimääräinen silmäpari. Savannah oli seurannut heitä ja oli nyt piilossa yhden puun takana. Hän oli todistanut koko näytelmää ja outo ilme kasvoillaan lähti samoamaan takaisin alukselle. Vähän hän tajusi mitkä seuraukset hänen teostaan tulisi.

Janon ei virkannut mitään vaan sen sijaan näytti kädellään, että heidän tulisi seurata.

Kuusikko vaelsi kohti pohjoisinta saarenkolkkaa, jossa saaren korkeimmat ja ainoat tunturit sijaitsivat. Janon pysähtyi niiden eteen ja lausui Menagronin viisi pääainesta.

Tunturit näyttivät vapisevan kivisellä jalustallaan ja siirtyivät pois paljastaen pienen solan joka leveni eteenpäin mentäessä kanjoniksi.

“Kanjonin nimi on Kaanmani-Lema, Vapauden tie, ja se johtaa Na’mahol Jameliin, Toivon palatsiin.” Janon sanoi pikaisesti.

Matkaajat katsoivat kanjonin jyrkkiä pystysuoria seiniä ihmetyksen vallassa. Se oli kuun sirpin muotoinen, ja sirpin äärimmäisessä terässä palatsi sijaitsi. Sen etuosa oli kaiverrettu kallioon vanhan roomalaisen rakennuksen mukaan. Katsojista tuntui, että palatsi liikkui tai väreili. Ihan kuin se olisi elänyt. Matkalaiset nousivat marmoriset portaat kunnioittavasti. Shean astui ensimmäisenä oviaukosta ja hätkähti tuntemaansa voimaa. Palat51

sin oviaukkoa suojasi näkymätön kenttä joka sykähteli kosketuksesta. Astuja veti kämmenensä kenttää pitkin luoden laineita sen pinnalle. Loput joukosta astuivat Sheanin jäljessä varoen askeleitaan.

Sisällä heille avautui suuri sali kristallipylväineen jotka suojasivat jylhyydellään suurta villiä elinympäristöä. Seinistä riippui tiheitä köynnöksiä ja huoneen reunassa kasvoi kahden miehen pituinen kööpiöpuu. Sen vierestä seinästä oli puhkaissut tiensä pieni vesiputous joka solui läpi huoneen kadoten vastakkaiselta puolelta maan alle. Marmorinen lattia oli jo kauan sitten murtunut ja päästänyt valloilleen luonnon kauniit villikasvit. Huoneen oudoimmat ilmiöt olivat rappuset jotka näyttivät elävän ihan omaa elämäänsä. Niitä oli siroteltu pitkin huonetta ilman loogisuutta oikein ja väärinpäin, sivuttain ja leijuen ilmassa, vailla päämäärää ja määränpään kanssa.

Kaikista mahtavin oli kuitenkin takaseinä jonka reunat olivat puhtainta kristallia, mutta keskiosa oli kiveä. Janon löi keppinsä päällä lattiaan ja kaukainen jyrinä täytti huoneen.

Sininen kirkas valo täytti päätyseinän ja kristallin kirkkaasti loistava kirjoitus muodosti itsensä kaukaisten Mel-Velan satojen jälkeen. Mestari kohotti sauvansa ja lausui mahtavalla äänellään.

Ken kovaa tietä maan ylhäisen, Virtaavaa pauhua veden jylisevän, Pyörteistä tuulta ilman puuskaisen, Helvetin pätsistä tulen roihuavan, Polulle vie elämän tutkien Kohtalon kautta tien tuskaisen, Kuullos Arienadja Niin nopeasti kuin kirjaimet olivat ilmoittaneet olemassa olostaan, yhtä vikkelään ne hävisivät ja kivi palasi luonnolliseen karuun tilaansa. Gaia huudahti ja meni hitaasti seinän luo. Hän kosketti sitä ja kirjoitus ilmaantui taas kuitenkin heikkona häviten.

“Minä tunnen tuon runon. Arienadja tarkoittaa ikuisuutta toiselta merkitykseltään.”

Gaia sanoi melkein kuin itsekseen. Ja samassa jokin iskeytyi Gaiaan suurella voimalla.

Hän kaatui ja Shean kaappasi hänet syliinsä. Tajuton oli kuitenkin omissa maailmoissaan ja leijaili erilaisten valonpurkausten keskellä.

Näkymätön vanha nainen luki runoa uudestaan ja uudestaan, niin että se meni vuoroin päällekkäin edellisen lauseen kanssa.

52

53

Meno I’veda anala Aras emoile tunenda Garen a’toit ge’lasar Sitoite be’range ihcte Bathta gienna vivrien se Gudai’za nina ge sufraer Nyhearar Arienadja Gaia heräsi tuulen henkäykseen luonnon pehmeältä vuoteelta. Shean oli nukahtanut huolestuneena sängyn viereen. Gaia siristeli silmiään ja nosti itsensä puolittain istuma asentoon. Hän ei halunnut herättää Sheania vaan nousi hissukseen ylös vuoteelta. Gaia käveli vuodepaikan suulle ja huomasi olevansa korkealla salin oikealla seinällä. Aukon reunalta oli suora pudotus maahan eikä Gaia nähnyt yhtään kulkutietä tai porrasta mitä pitkin he olisivat päässeet ylös. Sillä aikaa Shean oli herännyt ja yhtäkkiä pisti kädet Gaian vyötäisille. Yllätetty säikähti ja horjahti melkein leposijaltaan alapuolen surmanloukkuun, mutta onneksi pelastava ritari sai hänestä ajoissa kiinni.

“Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää.”

Shean sanoi ja ohjasi pelastetun turvaan.

“Huh, kunhan et tee tuota toiste. Sanohan, miten edes pääsimme tänne ylös? Onhan täällä paljon portaita, mutta ei tähän tasanteelle.”

“Haluatko, että näytän sinulle. Anna kätesi, luota minuun.” Shean sanoi ja hymyili.

Gaia ojensi Sheanille käden ja he astuivat yhdessä aukosta pelkän ilman päälle. Astujat kuulivat nopean suhauksen, kun kaksi köynnöstä tarttui heitä vyötäisiltä ja laskivat heidät turvallisesti maahan.

Gaia huokasi helpotuksesta, mutta Shean johdatti häntä jo uuteen paikkaan. He seisahtuivat lähelle putousta ja yhtäkkiä maasta ilmaantui kierteleviä sinisiä valopalloja pitkän pyrstön kanssa. Gaia tarttui Sheania vyötäisiltä kiinni, kun he nousivat kuin tuulenpyörteessä ylös kieppuen hitaasti ympäri ja ympäri. Gaian mekko liehui ja hän katsoi Sheania koko matkan ajan silmiin, kun siniset pallot pyörivät parivaljakon ympäri.

Nostavan voiman loputtua köynnökset ilmestyivät taas ja ohjasivat heidät takaisin makuupaikalle. Denya katsoi sivusta tapahtumaa ja ryntäsi tuohtuneena pääovesta ulos.

Blade oli heittelemässä ulkona puukkoaan vanhaan lahonneeseen puuhun, kun näki Denyan ilmestyvän ulos.

“Etkö kestänyt enää sisätilan ummehtunutta ilmaa, vai?” Blade kysyi sarkastisesti ja heitti veitsen uudestaan puuhun.

Denya tuhahti ja käveli läheiselle kivelle istumaan.

54

“Minusta sinun pitäisi harjoitella jotain järkevämpää asiaa kuin veitsen heitto. Voisit oikeastaan kasvaa aikuiseksi valittelematta kurjaa kohtaloasi jokaiselle.”

Blade riuhtaisi veitsensä niin voimakkaasti puusta, että se melkein tuli juurineen kaikkineen aseen mukana. Janon ilmestyi oviaukkoon ja kutsui Bladen sisälle. Blade kieputteli veistä sormiensa välitse ja karjapaimenen tapaan sujautti sen tuppeensa. Denya mulkaisi veitsiniekkaa ja jäi istumaan kivelle, kun tämä lähti sisälle. Janon seisoi hiljaa puron vieressä ja hymisi itsekseen. Blade laahusti hitaasti hänen viereensä kuin ilmaistakseen välinpitämättömyytensä.

“Se että pistät minut odottamaan itseäsi, ei muuta sitä seikkaa että olet yksi suuresta kokonaisuudesta.” Janon totesi ja kääntyi hänen puoleensa.

“Mutta tietysti jos luulet osaavasi jo kaiken, niin näytäpä miten saat tuon pienen puron tottelemaan käskyjäsi.”

Blade irvisti happamasti ja keskitti ajatuksensa täysin puroon. Muutaman tovin kuluttua opettelija sai kun saikin nostettua purosta neliön muotoisen vesilaatan ja leijutti sen kohti korkeuksia.

Bladen otsalla helmeili hikipisarat, kun hän jatkoi leijuttamista itsensä yli. Samalla Denya kuitenkin käveli sisään ja tiputti suuren kiven lattialle. Bladen keskittyminen herpaantui ja vesi tippui suoraan hänen päällensä kastellen hänet litimäräksi. Koko joukko nauroi katketakseen nähdessään kastetun surkean ilmeen. Janon ei kuitenkaan virkannut mitään ja kun tilanne oli rauhoittunut, hän lähti kävelemään ulospäin.

“Bladen tavoin teidän pitäisi harjoitella käyttämään voimianne. Minun pitää käydä hoitamassa asioita.”

Mestari sanoi hetkeksi pysähtyen heihin selin, mutta sitten jatkoi kävelyä kadoten näkyvistä.

Harjoittelijoilla oli pitkän päivän urakka takana ja tulosta alkoi jo näkyä. Gaia oli valinnut paikakseen huoneen raunio alueen. Hän oli juuri työstämässä liekkipalloa kämmenensä yläpuolella ja hallitsi ympärillään kierteleviä tulipyörteitä. Blade oli vieläkin putouksen äärellä ja istui kiven päällä. Hän ainakin näytti ottavan harjoittelusta kaiken ilon irti, kun nosti purosta käden muotoisen vesipatsaan joka muka vahingossa kolkutti hänen olkapäätään.

Shean ja Denya käyttivät omia voimiaan huoneen keskellä. Shean muokkasi kivestä patsaita ja Denya nostatti kätensä heilautuksella lehti trombeja tuulen avulla. Gaia lopetti harjoituksensa ja siirtyi katsomaan muiden toimia. Nina istui yhdessä makuupaikassa katsoen alas, sillä hän ei tiennyt miten hän voisi voimaansa harjoittaa. Turhautuneisuus näkyi hänen kasvoiltaan ja hän heittäytyikin selälleen sängylle ja katsoi kattoon.

Nina havahtui mietteistään, kun Janon palasi takaisin matkaltaan ja käski suojattejaan näyttämään taitonsa. Nina hypähti tasanteelta, 10 metrin korkeudesta, lattialle toisen polvensa varaan. Androidina hän pystyi tähän joustavan rakenteensa ansiosta.

“Teitä kunnioittaen voin sanoa, että en ole harjoitellut koska en tiedä miten voisin.” Nina sanoi Janonille ja painoi päänsä alas.

Tuli hiljaisuus ja opettaja tarkkaili Ninaa.

“Sinun voimasi on vaikein kaikista. Kuten sanoit, sitä ei voi harjoitella vaan sinun on opittava sen valjastaminen todellisissa tilanteissa. Sen vuoksi se antaa myös suurimman 55

palkinnon käyttäjälleen.”

Denya laittoi käden Ninan olkapäälle ja hymyili.

“Seuraa kuitenkin tunnolla ystäviesi esitystä. Niistäkin voi oppia yllättäviä asioita.”

Shean aloitti kääntymällä pahiten murtuneen seinän puoleen. Hän sulki silmänsä ja pakotti murtuneiden kivipaasien rakojen yhdistymään niin, että ne näyttivät aivan ehjiltä.

Denya näytti taitojaan trombeilla ja Blade ihastutti pienellä hyökyaallolla, joka kuitenkin riistäytyi käsistä sorruttaen osan seinästä mukaansa. Gaia asettui valmiiksi ja synnytti liekehtivän pallon kämmenelleen. Denya siirtyi seisomaan Bladen viereen.

“Hyvä ettet sorruttanut kattoa meidän niskaamme, tuhooja.” Denya kuiskasi Bladelle.

Jokin Denyan lauseessa aiheutti Gaiassa muutoksen. Hänen silmänsä muuttuivat mustaksi ja lämpötila kohosi salissa. Letkauttaja liikahti paikallaan ja Gaia kiljaisi korvia vihlovasti lähettäen yllättäen pallon häntä kohti. Blade veti maalitaulun sivuun ajoissa ja pallo osui lattian laatoitukseen. Nina ryntäsi ja kaatoi tulenkantajan maahan. Samassa hetkessä kaadettu palautui normaaliksi.

“Mitä Mir’ansin nimeen oikein yrität?” Nina sanoi vihaisesti ja nousi maasta ylös.

Gaian silmät olivat taas oikean väriset ja Nina auttoi hänet tolpilleen.

“Miten niin? Mitä minä tein?”

Gaia katsoi kysyvästi muita ja Janon vastasi.

“Jokin majurin sanoissa sai sinut tolaltasi. Se on merkki siitä, että et vielä läheskään hallitse voimiasi.”

Kristallit alkoivat hehkua yön merkiksi ja Janon yritti vapauttaa ilmapiiriä uutisella.

“Olette tehneet tänään todella kovan työn ja nyt on aika mennä yöpuulle. Saimme todella suuren kunnian vierailla huomenna Polyssi-kansan luona. Heidän johtajansa kutsui meidät henkilökohtaisesti. Olkaa valmiina aamun koitteessa.”

Nina auttoi mustelmia saaneen Denyan pyörteiden kautta ylös mulkaisten samalla Gaiaa loukkaantuneena. Gaia kietoi kaapunsa tiukasti ympärilleen ja köynnökset auttoivat hänet ylös. Blade katsoi Denyan perään pureskellen oljenkortta ja käveli ulos katsomaan täysiä kuita. Shean punnersi itsensä kääpiöpuun vahvimmalle oksalle ja nojasi puunrunkoon. Gaia katsoi sisarien tasanteelle ja näytti sisäisesti kärsivän. Hänen katseensa harhaili alas jolloin hän huomasi Janonin tarkkailevan. Gaia siirtyi avonaisesta aukosta vuoteelleen.

“Niin? Agentti Blue Sharii.”

Soloc sanoi terävästi viestimeen kuullessaan tutun vakoojansa äänen.

“Olen saanut selville, että vastustajallasi on mahtava liittolainen hänen kotiplaneetallaan Arumilla. Amiraali, hän kuuluu manioottien rotuun.”

Soloc nousi tuoliltaan ja käveli edes takaisin pöytänsä edessä.

“Mikä hänen nimensä on?” Soloc kysyi vihdoin.

56

57

“Amal the Héros, herra.”

“Hyvä, ilmoita jos saat tietää lisää.”

Soloc sulki viestimen ja myhäili tyytyväisenä. Hitaasti hän asteli monitorin luo ja avasi puhelinjan.

Aamu valkeni meriplaneetan ylle ja joukko oli valmiina lähtemään tapaamispaikalle.

Matka kulki rattoisasti kanjonista ulos. Gaia pysytteli taaemmalla yrittäen tehdä itseään näkymättömäksi.

Päivänvalossa viidakko ei enää näyttänyt niin kuolleelta ja pelottavalta. Jättimäiset puut olivat täynnä elämää kauniine kukkineen ja paksuine köynnöksineen ja niistä lehahti lentoon tuhansia erilaisia perhosia ja sinnikkäitä kolibreja. Puiden juuret olivat vankat ja massiiviset. Sademetsän monipuolinen eliöstö ihastutti kävelijät ja niiden päästämät äänet olivat kuin eri soitinten monimutkainen yhdistelmä. Linnut pyrähtelivät lehvistöistä ja Gaia kaappasi muiden mukana mehukkaan näköisiä marjoja matkaruuaksi. Vaikka ryhmä kävelikin verkkaisesti, oli keskipäivä ylitetty jo aikoja sitten. Matkan määränpää oli vieläkin hämärän peitossa kunnes heidän edessään avautui laguuni laajamittaisen hiekkarannan kanssa.

Hiekanjyvät olivat niin pieniä, että ne tuntuivat silkkisiltä jalkojen alla. Rannan tuntumassa meren voima oli muokannut omat taideteoksensa kiviveistoksien muodossa.

Tapaamisen kohteesta ei kuitenkaan näkynyt merkkiäkään ja Shean muiden mukana tähyili etsivästi ympärilleen. Meri oli aivan tyyni, kun sen pinta rikkoutui kohoavan hahmon edestä. Samalla veden pinnan ylle muodostui kevyt usva.

Syvyyksistä ilmestynyt henkilö lähti kävelemään seuruetta kohti höyhenen kevyin askelin ja jättäen vain pieniä ympyröitä veden päälle.

Hahmo erottui jo pitkän matkan päästä naiseksi, jolla oli outo sotisopa päällä. Rintoja peittivät kultaiset lehtipanssarit ja jalassa hänellä oli kultaiset uimahousut. Vartaloa peitti väljä ja pitkähihainen toppi ja kaulasta valuva hupullinen viitta. Samoin vyötäröltä laskeutui silkkinen hame vedenpintaan. Ne olivat kaikki läpinäkyviä. Käsissään hänellä oli sauva, jonka molemmissa päissä oli elävä vesinen timantti. Tämä oli sotilaan perinnöksi saama ase Lebay, joka lähetti kirkkaita salamoita vastustajia kohti. Nilkkoihin asti ylettyviä vaaleita hiuksia piti kiinni kultainen köynnös päähine. Reittä kiersi kultainen köynnös ja vyötäröllä ja olkapäillä roikkui kultaisia ketjuja. Nainen saapui rantahiekalle ja pisti kämmenet vaakatasoon rintaansa vasten kumartaen tervehdykseksi.

“Si eman ym Micoma Moontear morf Ni’gira, elpoep ruo fo flaheb no uoy emoclew i.”

Kohteliaisuudesta vieraita kohtaan hän sanoi saman heidän yleiskielellä.

“Olen Micoma Moontear Ni’giran-soturiklaanista ja tervehdin teitä kansalaistemme puolesta. Yhteyshenkilömme Urania Atlantis estyi tulemasta teitä vastaan, joten saavuin 58

hänen tilallaan. Olette tervetulleita tulemaan kanssani kaupunkiimme.”

Vierailijat kumarsivat soturin lailla ja Janon näytti heille merkin, että jatkaisivat eteenpäin.

“Veteenkö?” Blade kysyi ja katsoi toisia ihmeissään. Gaia astui muutamia askelia taaksepäin ja ravisti päätään.

“Mehän kastumme ja miten muka hengittäisimme? Tahdonvoimalla?” Blade jatkoi ja näytti samalla mekaanista kättään.

Kaukana ulapalla kohosivat muiden sotureiden päät merestä ja he katsoivat mielenkiinnolla rannan tapahtumia. Micoma käveli Bladen lähelle ja veti kätensä hänen kasvojensa ohi. Kysyjä sai siinä samassa ylleen uuden veteen sopivan asun. Blade kaappasi Micoman käden ja huomasi, että hänellä oli kämmenen sisässä sininen ympyrä kivi, joka oli kiinni kultaisessa köynnös hanskassa. Soturi antoi kuitenkin julkeuden anteeksi ja astui taaksepäin.

“Jotta pystytte hengittämään ja puhumaan veden alla minun täytyy vaatteidenne lisäksi antaa henkäykseni teille.” Micoma suuteli Bladea suulle ja ohjasi hänet veteen.

“Taikuuteni kestää kuitenkin vain yhden auringon kierron ajan ja sen saatuanne ette kahden linnun nousun päästä voi hengittää tavallista ilmaa.”

Gaia perääntyi yhä kauemmas.

“En pysty tekemään sitä. Minä pelkään vettä” Gaia sanoi ja juoksi kallioille istumaan.

Nina näytti myös kieltäytyvänsä kunniasta. Hän kumarsi Micomalle ja astui taaksepäin.

“Minun tekomateriaalini, vaikka ihoni kestääkin vettä, on liian raskas veden kannatettavaksi. Uppoisin vain pohjaan asti kuin märkä tukki, vaikkakin haluaisin nähdä kaupunkinne loiston.”

Hän sanoi kohteliaasti.

Janon jäi myös rannalle vedoten vanhuuteensa.

“Luovuttakaa eilen teiltä pyytämäni esine ryhmälle, kun saavutte kaupunkiin. Täten teille periytyvä tehtävä on saapunut päätökseensä ja ette ole tästä hetkestä lähtien vastuussa Peretrian vahtimisesta. Olette suoriutuneet tehtävästä hyvin.” Janon kumarsi Micomalle ja tämä vastasi pään nyökäytyksellä.

Shean katsoi Janonia silmäkulmiensa alta ja pohti tätä arvoitusta. Mikä on Peretria ja esine jota he menisivät hakemaan? Micoma muutti Sheanin ja Denyan vaatteet samalla tavalla kuin Bladenkin ja suuteli heille veden hengittämisen taidon. Hän viittoili heitä nopeasti sukeltamaan veden alle, sillä Blade oli jo huomannut, että ei saanut henkeä veden pinnalla.

He sukelsivat pitkään ja hartaasti alaspäin. Merenalainen elämä oli henkeäsalpaava.

Ystävälliset ja uteliaat elävät tulivat uimaan heidän vierelleen ja ne näyttivät haluavan leikkiä tulokkaiden kanssa. Kalojen ja muiden eliöiden värikkyys häikäisi vierailijat ja Shean paijasi ohi uinutta kalaa. Meren pinnalla näkyneet soturit liittyivät heidän joukkoonsa. Niillä oli hyvin eriävät kalalajeihin kuuluvat pyrstöt jalkojen tilalla. Micomankin jalat olivat muuttuneet pyrstöksi ja hän ui kaikkien muiden edellä kohti välkehtivää sinivalkoista kaupunkia joka loi valoaan pimeään merenpohjaan. Painekaan ei tuntunut vaikuttavan vierailijoihin.

Kaupungin vartijat päästivät heidät vapaasti ohi ja kun matkalaiset saapuivat kaupungin välkehtivän veden pariin, he huomasivat että se oli kuin ilmaa. Siinä pystyi uimaan, mutta 59

vielä ihmeellisempi asia oli, että siinä pystyi kävelemään kuten maanpinnalla. Kaupungin arkkitehtuuri oli majesteetillinen, mutta sitä vallitsivat samalla pehmeät muodot. Kaupungissa oli köynnöskoristeisia pylväitä ja kaikki oli tehty marmorista niin rakennukset kuin pylväätkin. Micoma ui heidän eteensä ja hänen pyrstönsä muuttui takaisin jaloiksi ja käden heilautuksella hänen vaatteensa muuttuivat käytännöllisemmiksi.

“Tervetuloa Tiaraan.” hän sanoi ja esitteli seitsemän muuta soturia.

“Tiarassa hallitsee demokratia ja meidät kahdeksan on valittu kaupungin neuvostoon.

Minä palvelen kansaani puhemiehenä. Ni’giran-sotureita on tällä hetkellä kahdeksan kappaletta ja ne on jaettu kahteen osastoon arvojärjestyksen mukaan. He toimivat myös teidän oppainanne.”

Micoma näytti kädellään seitsemää soturinaista ja he kumarsivat.

“Kulta Ni’giran osastoon kuuluvat, minut mukaan laskien Zerynthia Icesea.”

Rivistä siirtyi eteenpäin jalkojensa tilalla mustekalan kahdeksaa lonkeroa pitävä soturi. Kahden lonkeron päässä oli keihään kärjen muotoiset terät. Sormien välissä oli eväsäikeet. Korvat olivat sirot ja suipot. Hänellä oli hiukset hienosti poninhännällä ja aseena oli pitkä kristallinen keppi Ne’rjana, jonka sai katkaistua keskeltä kahdeksi miekaksi. Rintapanssari oli aalloin ja helmin koristeltu ja olkapäillä lepäsivät helmisarvet. Hän kumarsi polyssien tavalla. Samoin teki jokainen nimensä kuullut sotilas.

“Urania Atlantis.”

Hänellä oli pohkeiden takana ja sormien välissä pienet evät. Korvat olivat suuret haltiakorvat. Tällä sotilaalla olivat hiukset auki ja aseina pienoisviikatteet Serat, joiden terä oli tehty hain hampaista. Sotilasasu oli yksinkertainen minihame ja rintapanssari, jossa oli koristeena vain kaksi kyyneltä. Hauiksen kohdalla roikkuivat pienet irtohihat. Otsaa koristi ohut helminauha.

“Thaisina Silkwave.”

Tämä soturi näytti karskilta hain pyrstönsä kanssa. Hiukset olivat pikkuleteillä ja otsatukan yli nenänpäälle laskeutui kristallikoru. Rintojen päällä oli simpukkapanssarit. Käsivarsien takana olivat pienet evät. Korvat olivat muodoltaan suuret merihevosen vastaavat. Kämmenissään hänellä oli aseina Kuala-lunat, ketjujen päässä olevat kaksi timanttitähteä.

Seuraavaksi oli vuorossa hopea osasto.

“Mei Seawind.”

Hänellä oli jalkojen paikalla tavallinen delfiinin pyrstö, jossa oli suuri takaevä. Korvat olivat samanlaiset kuin Thaisinalla. Hiukset komeilivat lyhyinä ja paksuina, omaan muotoonsa jähmettyneinä. Otsalla kimalteli kultainen panta. Olkapäillä lepäsivät kaksi sarvi panssaria, jotka yhdistyivät rintapanssariin. Kaulassa roikkui kierresimpukka. Koruaseena olivat Nemot eli kaksi puolikuun muotoista teräasetta.

“Poison Blueshell.”

Sähkönkipunoita lähettävä mureenan pyrstöinen nyökkäsi. Hiukset olivat tällä sähköisellä ilmestyksellä kauniilla kalanruoto ranskanletillä. Aseena oli pyrstön lisäksi kristallinen iso kolmihaarainen ”hiilihanko” Pastera.

“Abyss Deeplake.”

Nuorimmaisen heistä tunnisti käsien välissä olevien lentokalan siipien ja pyrstönä olevan merihevosen loppuosan avulla. Hiukset olivat lyhyet ja pystyssä. Korvat olivat suipot ja 60

61

kaulassa roikkui kalariipus. Rintapanssari oli jättiläismerihevosen kuorta ja sopi soturin tyyliin. Otsaa koristi sarvi päähine, jossa oli koristeena yksi kyynel ja helmi. Aseenaan hän käytti varsijousta.

Viimeiseksi asteli esille ihmisen näköinen soturi joka käytti vesipyörrettä aseenaan.

Hänen hiuksensa olivat pitkällä letillä ja koko vartaloa peitti panssari. Kaulassa roikkui simpukkakoru. Tämä yksilö oli tummempi iholtaan kuin muut ja kuului selvästi eri lajiin.

Hänellä oli myös kissamainen häntä, jossa lehtimäinen loppuosa.

“Tonga Blackpearl.”

Shean esitteli heidän ryhmänsä jäsenet Micomalle ja hänen sotureilleen, jopa kahden poissa olevan hän kuvaili ja kertoi heidän nimensä. Ryhmä jaettiin kolmeen osaan ja jokainen lähti omaan suuntaansa. Denya sai oppaikseen Tongan, Abyssin ja Poisonin.

Shean jatkoi matkaansa Mein, Thaisinan ja Uranian kanssa. Blade sai kunnian lähteä Micoman ja Zerynthian kanssa kiertämään kaupunkia. Jokaiset talot olivat hyvin korkeita ja vaikka vierailijat muuten kävelivät, niin heidän piti uida muutamalle muistomerkille, kun niihin ei kävellen päässyt.

Micoma selitti Bladelle minkä takia Polyssit olivat vain naispuolisia. Miehiä heiltä ei löytynyt ja sukukypsyyden he saavuttivat ja jälkeläisiä heille syntyi vain 5 velan iässä.

Oikeastaan hän ei itsekkään osannut selittää miten se tapahtui. Micomalla itsellään oli polyssien joukossa erityisen kunniallinen asema, kun hän oli ainoa joka pystyi muuttamaan muotoaan ja kävelemään maalla. Sellaisia yksilöitä syntyi vain yksi Mel-Velassa.

Koko kaupungin kierrettyään Micoma näytti Zerynthialle kädellä, että jättäisi heidät kahden. Micoma heilautti merkin Bladelle, että seuraisi tätä. He uivat kaupungin temppelille jossa ohjaaja pysähtyi yhden seinämaalauksen eteen. Se oli väreiltään rikas ja taidesuunnaltaan perfektionistinen.

“Tämä shihoh-maalari Terian mestariteos kuvaa kansamme syntyä.”

Micoma teki kaaren kädellään ja seurasi vanhanaikaista panoraamaa tarinan mukaan.

“Alussa oli sekasorto. Meren eläimet kokivat vääryyttä suurten meripetojen; jättiläishai Megalodonin, jättiläistursas Huitin, jättiläiskrokotiili Anskrokin ja rapumaisen Baldorin toimesta. Lopulta heidän selkärankansa taittui ja he pyysivät apua Siaranalta, luontoäidiltä. Hän otti jokaisen pinnan alla elävän rodun yhden yksilön sydämestä palasen ja niistä syntyi kaksi kristallista koteloa.”

Blade seurasi maalausta tarkkaavaisesti ja antaumuksella.

“Kuuden päivän ja kuuden yön jälkeen niistä kuoriutuivat Quada ja Me’ra meidän esiisämme. Kävi niin, että Siarana oli ottanut kaikki palaset vahingossa naaraspuolisilta eläimiltä, joten soturit olivat samaa sukupuolta. Virheen korjatakseen hän antoi lapsilleen kyvyn lisääntyä ilman miestä ja pitkän iän. Näin ollen he saivat molemmat neljä lasta. Heidän lapsensa saivat kolmoset. Lapsen lapset saivat kaksoset ja sen jälkeen yksi Polyssi on saanut vain yhden lapsen. Esi-isät aloittivat turvasataman Tiaran rakentamisen meren eläimille ja lapset veivät työn päätökseen. Samalla ajoimme hirviöt pakoon paikkaan nimeltä Ded Mortarin syvänne, missä mikään heidän lisäkseen ei elä.

Nykyaikana tarua tutkineet epäilevät merihirviöiden olleen luontoäidin turhautuneita apulaisia, jotka sydän mustuneena muuttuivat katkeroitumisensa groteskeiksi peilikuviksi.”

62

Blade taputti tarinalle ja Micoma kumarsi mielissään. Kertoja ohjasi heidät sivummalle tunnelmalliseen kammioon ja otti soihdun seinästä. Hän ojensi sen seuraavaa maalausta kohti. Blade katsoi sitä ja huomasi, että kuvassa oli mies ja hänen vierellään seisoi nainen joka oli hyvin Micoman näköinen. ”Maalaus kertoo tarua miehestä, joka saapuu meidän joukkoomme rauhan aikein. Hän osaa muuttaa itsensä vedeksi ja käskeä maailman meriä.”

Micoma koski kädellään maalausta ja itki. Kyyneleet valuivat hitaasti hänen poskiaan pitkin.

“Hän on oleva rakastettu toiselle samanlaiselle ja he tulevat johtamaan kansaa vahvasti myötätunnolla.”

Blade ei tiennyt mitä sanoa, sillä hän näki toivon naisen silmistä eikä voinut loukata häntä.”

“Minä en pysty muuttumaan vedeksi ja käskynikin kaikuvat vielä aika kuuroille korville.

En usko, että minä olen hä...”

Micoma kosketti pehmeästi Bladen kättä ja Bladessa tapahtui jotain. Toivojan koskettama kohta muuttui vedeksi ja samoin koko vartalo sen perässä. Samalla Micoma muutti itsensäkin vetiseksi hahmoksi ja halasi kohtalotoveriaan.

Blade irrottautui ja muuttui takaisin ihmiseksi.

Shean oli myös oman kaupungin tutkimisensa tehnyt, mutta hänen ajatuksensa olivat olleet koko ajan jossain muualla. Hän kieltäytyi kohteliaasti kutsusta palatsin juhliin ja sanoi, että hänen pitäisi palata pinnalle. Saattajat ravistelivat päätään ja sanoivat, että hengityksen lumous ei ollut vielä poistunut. Shean ei kuitenkaan hyväksynyt kieltävää vastausta ja lähti uimaan pintaa kohden. Urania poisti lumouksen suutelemalla Sheania ja kun hän oli noussut vedestä rannalle, hänen asunsa muuttui takaisin hänen omiksi vaatteikseen saman tien. Shean heilautti kättään hyvästiksi ja lähti etsimään Janonia ja muita.

Janon oli vienyt seuralaisensa saaren yhdelle kauneimmista paikoista. Metsän siimes peitti taakseen suuren vesiputouksen ja lammen. Nina ja Gaia istuivat läheisellä kalliolla ja katselivat meren suuntaan.

“Anteeksi siitä eilisestä. En tiedä mikä minuun meni. En haluaisi vahingoittaa ketään teistä.”

Nina vilkaisi nopeasti puhujaa ja hyppäsi kivetykseltä alas.

“Uskon ettet tehnyt sitä tahallasi, mutta en voi olla miettimättä tapaa jolla tutustuimme.

Anteeksi jos vaikutan liian vainoharhaiselta. Se kuuluu luonteeseeni.”

Gaia hypähti kiviltä alas ja käveli lammen rannalle.

“Uskon sinua. Minun täytyy ansaita kaikkien luottamus ja toivoa ettei eilinen kohtaus toistuisi.”

Nina puristi Gaiaa olkapäästä ja käveli metsään. Hän halusi rauhassa ajatella asioita.

Janon oli myös lähtenyt omille teilleen ja Gaia jäi yksin. Hän polvistui rannan penkalle ja veti kättään veden pintaa pitkin. Kuvajainen vedessä särkyi ja, kun pinta hetken kuluttua selkeni, Gaia näki Sheanin kasvot olkapäänsä takana. Hän kääntyi ja antoi kätensä Sheanille, joka auttoi hänet ylös.

“Kuinka sinä täällä olet? Eikö sinun pitäisi olla muiden mukana?”

63

64

Shean nyökkäsi ja he kiipesivät yhdessä takaisin kallioille. He istuutuivat vierekkäin ja Shean katsoi henkeäsalpaavaa maisemaa.

“Menin minä heidän mukanaan, mutta ajatukseni olivat kuitenkin aivan muualla. En pystynyt olemaan siellä.”

Kiville laskeutui hiljaisuus ja vesiputouksen pauhu valtasi ilman.

Gaia laski kätensä Sheanin kämmenen päälle, mutta ei kääntänyt katsettaan ulapasta.

“Mikään aika ei voi voittaa nykyistä, tätä hetkeä. Ja miten pahalta meistä voi joskus tuntuakin, niin emme saa vaipua epätoivoon vaan ajatelkaamme läheisiämme ja miten vaikutamme heihin. Teoillamme on aina suurempi seuraus kuin haluaisimme.”

Gaia sanoi haikeasti.

Shean nosti vapaan kätensä ja käänsi Gaian pään hänen suuntaansa. Hän halusi suudella tätä ja heidän kasvonsa melkein koskettivat. Samassa Nina palasi metsästä ja he hätkähtivät erilleen.

Shean nousi ylös ja Gaia myös. Hän näytti miettivän jotain.

“Samoin turhat pelot kannattaa voittaa ja astua askel oikeaan suuntaan. Sinun voimasi on tuli, mutta vesi ei ole silti vihollisesi. Luottamus on tärkeintä.”

Shean tarttui Gaiaa kädestä ja laittoi toisen käden selän takaa vyötäisille. Gaia näytti epäröivän, mutta vihdoin he astuivat yhdessä kalliolta ja tippuivat alla olevaan lampeen.

Molemmat pärskähtivät pintaan ja Shean ei ollut ikinä kuullut Gaian nauravan sydämensä kyllyydestä. Auringon lämmittämä vesi tuntui niin hyvältä heidän ihollaan, vaikkakin märät vaatteet eivät olleet yhtä onnistunut ajatus. Gaia sukelteli vedessä, kun Shean nousi kuivattelemaan rannalle. Uija jäi kellumaan pinnalle katsoen ylöspäin. Nina nojasi puuta vasten ja ravisti päätään. Hän tiesi, että siskonsa ihastuksen kohde oli Shean. Hän ei pitäisi tästä.

Shean makasi selällään ruohikossa silmät kiinni. Hän ei miettinyt mitään tärkeää vaan antoi ajatuksensa leijailla omilla poluillaan. Gaia sukelteli vieläkin lammessa ja Nina istui puun runkoa vasten. Äkkiä Shean pomppasi istumaan. Hänestä tuntui, että häntä olisi joku lyönyt puukolla vatsaan. Sheanin tuska vain kasvoi ja hän huusi kivusta. Nina ja Gaia juoksivat loukkaantuneen avuksi, mutta hän kieriskeli maassa eikä antanut heidän koskea itseensä. Shean oli siirtynyt ajatuksen voimalla toiseen paikkaan, josta hän näki yhden suurimmista peloistaan tapahtuvan kuin usvaverhon läpi.

Pieni sotilasjoukko oli löytänyt Amalin piilopaikan ja se oli saarrettu yhteen luolan koloon. Sähköruoska oli heitetty sen kaulan ympärille ja se poltti uhrin valkoista ihoa niin, että kärventyneen lihan haju leijui pitkien matkojen päähän. Ruoskaa piti sotilaallinen nainen ja hänellä oli ivallinen ilme kasvoillaan. Amalia lähestyi joukon johtaja, jolla oli tummanpuhuvat mustat silmät.

“Amiraali Soloc, saimme sen kiinni.”

Yksi aliupseeri sanoi, mutta Amal potki ja hyppi raivoisasti päästäkseen irti.

“Jos haluatte elää, niin kerrotte ystävästänne ja hänen voimistaan.” Soloc sanoi uhkaavasti ja käynnisti lasermiekkansa.

Amal heilutti harjaansa ja naurahti. Näkyi viuhaus, kun kuulustelija iski Amalin toisen siiven poikki 10 cm sen tyven jälkeen. Shean tunsi iskun kuin se olisi tarkoitettu hänelle ja huusi kivusta Amalin puolesta.

65

Kidutettu ei kertonut vangitsijoilleen mitään ja Shean näki, kuinka tältä katkaistiin toinenkin siipi, ja lyötiin viiltohaavoja ruumiiseen. Amal sortui maahaan, kun sen etujalat muserrettiin. Se roikotti päätään ja suusta valui pieni verijono. Solocilta oli kärsivällisyys lopussa. Elektra irrotti ruoskansa Amalin kaulasta. Liikkumakyvyttömäksi tehty oli surkea ja raaka näky.

“Kun et ole suostunut yhteistyöhön niin et jätä minulle muuta mahdollisuutta kuin toteuttaa uhkaukseni. No, ainakaan et voi auttaa ystävääsi.” Soloc sanoi ja kohotti miekkansa.

“Nyt voimani sinulle luovutan. Hyvästi ystävä.” Amal lähetti Sheanille viestin. Miekka viuhahti ja Shean näki ystävänsä pään tippuvan. Sitten tuli pimeys.

“Ei!” Shean huusi mielessään hikikarpalot otsallaan ja menetti tajunsa. Janon saapui juuri samalla hetkellä ja juoksi Sheanin luo. Hän koitti kämmenellään Sheanin otsaa ja se oli tulikuuma.

“Hänellä on kuumetta, mutta sen laatu huolettaa minua. Hän kärsii henkisesti.”

Sheanin pää lepäsi Gaian sylissä. Nina polvistui potilaan viereen ja laski kätensä tämän otsalle. Janon otti vyöltään oireita helpottavaa rohtoa ja kaatoi sitä pari tippaa huulten väliin.

Tiarassa, Blade lähti uimaan pois temppelistä ja sai Micoman peräänsä. Soturi pysäytti karkuun lähtijän ja käänsi tämän itseään kohti.

“Mikä sinulla on?” Hän kysyi.

“Ei ihmiskohtaloita voi tarun mukaan säätää. Minulla on muut asiat nyt tärkeämpiä...

Ja... Ja… Se ei vain sovi.”

Blade laskeutui alas kävelemään, mutta Micoma pysäytti hänet taas paikalleen.

“Ethän tiedä ellet kokeile.” Hän sanoi suudellen Bladea suulle.

Saman aikaan Denya ilmestyi kulman takaa, etsien Bladea ja näki koko kohtauksen. Hän närkästyi ja ui heiltä piiloon. Micoma halusi suudelman jälkeen nähdä edes pienen toivonkipinän Bladen kasvoilta, mutta niin ei tapahtunut. Blade jatkoi kulkuaan palatsiin tervetuliaisjuhliin jättäen pettyneen taaksensa.

Denyalla oli sama suunta, mutta hän käveli eri kautta. – Se typerä, aivoton paviaani. Olisi pitänyt arvata, että hän yrittää jokaista vastakkaisen sukupuolen edustajaa liehitellä.

Että pistää vihaksi... - Tuohtunut ajatteli ja käveli ripeämmin.

“Mitä minä edes siitä välitän. Shean on myös hävinnyt jonnekin. No mitä tuosta... Mutta Blade... Se pulun aivoinen mastodontti saa kyllä pysyä poissa tieltäni, tai...” hän jatkoi ääneen ja ohi uijat kiersivät hänet kaukaa.

Palatsin lähetessä kaukainen musiikki alkoi jo kuulua. Se oli mahtipontista klassista ja juhlavaa. Rakennuksen ympäristö ja se itse oli tuhansin valoin koristettu. Ja ruoka oli höyrykeitettyä meren antia. Blade saapui ensimmäiseksi ovelle ja jäi odottamaan muita.

Denya saapui seuraavaksi, mutta oli kuin ei olisi nähnytkään tätä. He saivat kuulla, että Shean oli palannut pinnalle.

66

Parivaljakko kuulutettiin ja he kävelivät sisälle. Epäonnekseen heidät oli sijoitettu vierekkäin juhlapöytään. Sali oli korea holvikaarineen ja patsaineen. Se oli kuin luotu juhlien pitopaikaksi marmorilattioineen ja pylväineen. Samoin ruoka oli parasta mitä he olivat pitkään aikaan maistaneet, jälkiruoista puhumattakaan. Micoma saapui kulta- ja hopea osastoineen juhla-asuissa juuri kun oli paritanssin aika. Hän käveli Bladen luo ja pyysi häneltä luvan, muut seitsemän soturia jäivät riviin vartioimaan juhlia. Blade seurasi pyytäjäänsä lattialle ja vedenneitojen kuuluisa ja sulavaliikkeinen tanssi voisi alkaa.

Micoma oli laittanut itsensä perinteiden mukaiseen asuun, joka oli sallittua vain hänelle.

Asu oli pehmeintä läpinäkyvää satiinia ja vyötäröä koristi helminen evävanne. Olkapäillä olivat uudet sarvikoristeet monien helmirihmojen roikkuessa niistä alaspäin. Kaulaa kaunisti helmikoru, josta roikkui timantti kuunsirppi. Vaikka Blade ei ollut kiinnostunut Micomasta niin näky kyllä salpasi hänen hengityksensä. Johtajan käytös oli majesteetillista ja sivistynyttä. Micoman nauru myös kohotti tunnelmaa. Blade ihasteli näkyä ja hän oli tietysti ainoa, joka oli kavaljeerina parilleen. Tanssi oli jokseenkin outo sekoitus lattia ja vesitanssia. Siinä ei tuntunut olemaan mitään logiikkaa, mutta kauneinta se oli mitä Denya oli koskaan nähnyt. Tällä hetkellä hän oli hyvin kateellinen Bladen tanssiparille.

Ensimmäinen kappale oli loppumassa ja tanssijat kumarsivat toisilleen. Uusi kappale alkoi ja Blade palasi paikalleen.

“Saanko luvan?” Hän kysyi Denyalta, mutta tämä ei reagoinut kysymykseen mitenkään.

“Saanko luvan?!” Blade korotti asteikon verran ääntään ja Denya hätkähti kuin unesta.

“Minä?” Hän katsoi ympärilleen ja Blade nosti hänet kädestä ylös.

“Niin, sinä.”

Uusi musiikki alkoi, jossa oli laulajat mukana. Tanssijat pyörivät ja leijuivat sen tahdissa, mutta Blade ja Denya katsoivat vain toisiaan. He pyörivät hitaasti kattoa kohden välkehtivien hileiden kimallellessa heidän ympärillään.

“Olen odottanut jo pitkään, että saisin sinut syliini.”

Blade huokasi ja Denya katsoi häntä suurin silmin.

“Mutta näin, että pidit Sheanista, niin en halunnut tulla teidän tiellenne.”

Micoma katsoi kohtausta alhaalta ja näytti murheelliselta.

“Tätä siis tarkoitit ”toisella asialla”...” Hän sanoi ja lähti ulos.

Denya ei osannut vastata tanssittajalleen mitään joten hän pysyi vaiti. Kun kappale loppui, Denya livisti huoneeseensa ja Blade jäi kysyvä ilme kasvoillaan yksin saliin.

Aamu valkeni ja oli aika palata pinnalle. Aamun juhlallisuuksissa meni juuri sen verran aikaa, että keskipäivä vierähti ja Polyssien taika oli loppumassa. Micoma ohjasi Bladen sivummalle ja hyvästeli tämän.

“Tässä sinulle kansamme kunnia lahjana Mir’ena muunnin. Sillä pystyt muuttamaan kenet tahansa veden alla hengittäväksi.”

Hän ojensi tutun köynnöskäsineen Bladelle ja sovitti sen hänen terveeseen käteensä.

“Olisin toivonut toisenlaista loppua meille, mutta sydämesi laulaa jo toiselle.” Micoma sanoi ja katsoi Denyaa.

“Hyvästi, kunnes tavataan uudestaan.”

Micoma siirtyi Denyan luokse ja otti Zerynthian ojentaman lipaston käsiinsä. Lipasto oli kauniista korallipuusta veistettyä ja se oli koristeltu yksinkertaisin köynnöksin.

67

Micoma nosti rasian kannen ylös ja samassa sen sisälle muodostui vedestä pystyasentoon kristallinen lohikäärme. Denya katsoi patsasta lumoutuneena.

“Pitäkää rasia tiukasti kiinni, ennen kuin tiedätte sen tarkoituksen. Väärien henkilöiden käsissä se voi tuottaa vain kärsimystä.”

Micoma varoitti ja laski sen Denyan kämmenille.

Denya nyökkäsi ja sulki kannen. Blade viuhtoi kuumeisesti, että nyt oli aika lähteä. Kumpikaan ei jaksanut odottaa pääsevänsä taas kuivalle maalle. He lähtivät uimaan ylöspäin nopeasti, sillä aika alkoi loppua. Pinta välkehti auringonvalosta ja ilma loppui sopivasti juuri ennen sitä. He uivat rannalle ja vilkuttivat hyvästit heitä saattaneille sotureille.

Samalla rannalle saapuivat Janon, Nina, Gaia ja Shean paareilla heidän vedettävänään.

Denyan ja Bladen ilon ilme muuttui huolestuneeksi ja he juoksivat tulijoita vastaan.

Shean vääntelehti ja heittelehti kuumeisena käsintehdyllä makuusijallaan.

“Mitä on tapahtunut?” Blade kysyi vihaisena ja he nostivat Denyan kanssa paarit ylös.

“Menkäämme nopeasti takaisin palatsiin niin kerron teille.”

Janon sanoi ja he kiiruhtivat eteenpäin. Gaia pysytteli Sheanin vierellä ja katsoi koko matkan hänen peräänsä. Päivä vierähti iltaan, kun he saapuivat perille ja Shean laskettiin puron äärelle.

“Kuume vain nousee, eikä mikään auta siihen...” Janon sanoi pyyhkien hikeä pois sairaan otsalta.

“Hän ei tule selviämään yön yli.”

Blade potki tuohtuneena maata ja yritti säilyttää malttinsa. Gaia juoksi hakemaan purosta kylmää vettä kouriinsa ja kaatoi sitä Sheanin huulien väliin. Jokaisella oli toivoton ilme kasvoillaan ja he olivat aikeissa luovuttaa. Nina polvistui Sheanin viereen ja laski kätensä tämän otsalle. Denya ei uskonut silmiään, kun Ninan silmästä laskeutui pieni kyynel poskea pitkin. Hän ei ollut koskaan nähnyt sisarensa itkevän.

“Ei tämä ole mahdollista. Ei hän voi kuolla tällä tavalla.”

Ninan Menagron alkoi loistaa kirkkaasti ja samoin hänen kätensä joka oli Sheanin otsalla.

Hän sulki silmänsä ja antoi Karedan ohjautua hänen lävitsensä.

Tapahtuman aikana Shean näki takautuman nuoruudestaan. Hän istui yksin nurmikolla yhden velan ja kahden ameronin iässä tuulen heiluttaessa hänen hiuksiaan. Unelmoija piti polvistaan kiinni ja pää lepäsi niiden välissä. Hän yritti luoda itselleen vanhempia ja kuvitella miltä he näyttäisivät. He olisivat onnellisia eikä mikään tuntuisi enää entiseltä.

Lapsen mieli meni kuitenkin samalla haikeaksi oman tilanteensa takia eikä hän huomannut uhkaavia tummia pilviä, jotka alkoivat kerääntyä taivaanrantaan. Tuuli alkoi yltyä ja nuorta sankaria puistatti. Hänelle tuli yhtäkkiä hyvin kylmä. Salamat leimahtivat ja antoivat valoa hetkiseksi tummalle taivaalle.

Shean nousi ylös, mutta hänellä oli ongelmia pysyä pystyssä kovassa tuiverruksessa.

Sade alkoi ja muuttui hetkessä rakeiseksi. Rajuilman armoilla suojan etsijä peitti kasvonsa kädellään, mutta rakeet satuttivat silti jokaista vartalon paljasta kohtaa mihin ne osuivat.

Poika luhistui polvilleen maahan ja ukkosen jylinä tuntui laskeutuvan hänen ylleen. Hän nosti hitaasti katseensa ja näki pilvien välistä laskeutuvan valkoisen hahmon. Ensimmäiseksi hän pelästyi sydämensä pohjasta, mutta rauhoittui sitten. Olennon siivet kuulostivat ukkosen jylinältä, kun se lähestyi ja laskeutui ahdingossa olijan viereen.

68

Se levitti siipensä Sheanin ympärille kotelon muodossa ja suojaksi suurilta rakeilta.

Samalla olento laski myös oman päänsä sateelta suojaan pojan kylkeä vasten lämmittäen tätä ruumiinlämmöllään. Illan hämärtyessä sade loppui ja poika oli nukahtanut halaten pelastajansa kaulaa. Hän heräsi haukotellen ja siristellen silmiään. Shean nousi ja venytteli jäseniään. Vasta vähän ajan kuluttua hän kääntyi ja katsoi kummissaan lempeän näköistä auttajaansa.

“Mä nimelt’ Amal olen ja sut kunnia tavata on.”

Oudosti puhuva sanoi ja heilutteli harjaansa.

Shean käveli maniootin luo ja kirjoitti nimensä sen kylkeen.

“Ahaa, Shean... Vanhempas huolissaan varmast’ on. Myrsky melkein aiheutti tuhohon.”

Shean katsoi hiljaa maahan ja sitten poispäin meneviä pilviä. Amal loi myötätuntoisen katseen poikaan ja hirnahti. Shean säpsähti aatoksistaan, nyökkäsi ja taputti Amalia kiitokseksi. Näky loppui siihen. Tämä oli ollut heidän ensitapaamisensa ja Amal oli lennättänyt Sheanin silloin turvallisesti kotiin. Se oli sen jälkeen aina suojellut häntä ja ollut hänen seuranaan.

Vihdoin Shean avasi silmänsä ja tekonsa uuvuttamana Nina vajosi apuun tulleen siskonsa syliin. Blade rutisti ystävänsä melkein kuoliaaksi ja pörrötti tämän tukkaa leikkisästi. Kaikkien rauhoituttua oli aika palata esillä olleeseen asiaan eli Sheanin sairastumisen syyhyn.

“Saisinko jo selityksen mitä tapahtui?” Blade aloitti ja katsoi Janonia, mutta vastauksen antoi juuri herännyt toipilas.

“Amal on kuollut. Hän luovutti voimansa minulle ennen kuin hänen päänsä katkaistiin.

Tunsin joka iskun kuin se olisi tapahtunut minulle.”

Blade meni sanattomaksi. Oli selvää, että Shean kärsi sisällään.

“Oliko hän se ystäväsi, josta kerroit matkan aikana?” Denya kysyi osaa ottavasti.

“Kyllä. Hänet tappoi amiraali Soloc niminen sotilas.”

Shean ei näyttänyt haluavan puhua asiasta sen enempää vaan nousi pyörteen mukana nukkumaan.

“Annetaan hänen olla rauhassa. Mitkään sanat eivät voisi auttaa häntä tällä hetkellä.”

Janon meni istumaan kivelle ja nojasi keppiinsä.

Denya ojensi hänelle lipaston ja Janon katsoi, että sisältö oli turmeltumaton. Hän piilotti sen viittansa alle.

“Kävin vapauttamassa Savannahin sillä aikaa, kun te olitte vierailulla Tiarassa. Turhaa hän siellä tyhjänpanttina olisi seisonut, joten hän palasi Kalille. Annoin hänelle ohjeeksi tulla takaisin 20 aamun jälkeen.”

Blade nyökkäsi hyväksyvästi ja jokainen heistä oli jo niin väsynyt, että ei olisi edes vastalauseita jaksanut sanoa. He nousivat kukin koloonsa ja sulkivat silmänsä.

Elektra seisoi suihkussa rankan matkan jälkeen. Jopa hänelle Amalin tapon verisyys oli aiheuttanut likaisuuden tuntua. Hän antoi veden suihkua kasvoilleen rentoutuakseen 69

vähän. Peseytyjä sanoi suihkun puhetunnistimelle seis ja astui pyyhe ympärillään olohuoneeseen. Piraattikaupungin karu metallinen ulkonäkö piinasi Elektran huoneiston näkymää joten hän sulki sälekaihtimet. Hänen lihaksiaan särki joten, joka iltainen proteiinijuoma oli tervetullut.

Rentoutuja istui sohvalle kuuntelemaan musiikkia ja siemailemaan juomaansa. Tämä oli ensimmäinen rauhallinen hetki pitkästä aikaa ja hän aikoi nauttia siitä toden teolla.

Huoneesta kuului outoa tuhinaa ja Elektran syliin hyppäsi ihmeellinen karvapallo.

Sillä oli iso suu ja pieni töpöhäntä. Jalat olivat hyvin pienet ja enimmäkseen se kierikin liikkuessaan.

“Mitä mamman mussukka. Oliko sinulla ikävä? Onko pikku Deanteni ollut hyvä poika?”

Olio vastasi räksyttämällä ja hurisemalla, kun sen omistaja rapsutti sitä mahan alta.

Joku soitti ovikelloa ja Deante hyppäsi Elektran sylistä lattialle.

Hän meni avaamaan ovea ja katsoi kuvamonitorista kuka oli kyseessä.

“Tulkaa sisään amiraali Soloc.”

Hän sanoi avaten oven.

Elektra meni takaisin sohvalle istumaan ja näytti esimiehelleen vastakkaista tuolia. Soloc istuutui ja katsoi tutkivasti huonetta.

“Mikä suo minulle tämän ilon?”

Elektra kysyi hetken päästä.

“Blue Sharii on ilmoittanut missä viisikko on mestarinsa kanssa. Hän sanoi, että jos aiomme tehdä jotain heidän suhteensa, niin paras aika olisi 20 päivää tästä eteenpäin. Silloin he olisivat kuuleman mukaan lähdössä.”

Soloc kertoi ja kuuntelija nyökkäsi ymmärtävästi. Deante oli hypännyt takaisin Elektran syliin paijattavaksi. Soloc nousi ja oli lähdössä. Elektra teki hänelle kunniaa ja istuutui takaisin alas.

Seuraavana aamuna Janon kutsui joukkonsa koolle. Blade, Denya ja Nina laskeutuivat köynnöksien mukana alas ja siistivät itsensä aamutoimilla. Gaia antoi köynnöksen ottaa itsensä sen syleilyyn ja kasvi laski pehmeästi kyydissä olijan maahan. Hän katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt Sheania missään.

Muun ryhmän naurahdukset kaikuivat ympäri salia, kun he roiskivat vettä toistensa päälle. Gaia antoi pyörteen nostattaa itsensä Sheanin makuutilaan ja näki nukkujan makaavan sikiöasennossa vuoteellaan. Sheanin kasvot olivat kohdistuneina seinään päin ja Gaia ei ollut varma, oliko makaaja hereillä vai ei. Herättäjä kosketti höyhenen keveästi Sheania olkapäähän ja sanoi hiljaa “Herätys”.

Janon katsoi makuutilan aukkoa huolestuneesti. Shean oli kuitenkin hereillä ja hän avasi silmänsä ja katsoi pitkän tovin seinään. Gaia luuli hänen kuitenkin nukkuvan ja istui Sheanin viereen.

“Kunpa tietäisin miltä sinusta nyt tuntuu.” Istuja sanoi ja kääntyi kohti vastakkaista seinää.

70

“En kuitenkaan muista olenko menettänyt ketään. On turhauttavaa, kun ei tiedä onko suru koskettanut sydäntäni tai ilo täyttänyt mieltäni. Suurin toiveeni on muistaa kuka tai mikä on koskettanut minua. Ilman sitä minulla on hyvin ontto olo.”

Gaia säpsähti, kun Shean käänsi kylkeä ja esitti, että oli herännyt juuri. Huijaaja nousi istumaan, haukotteli ja venytteli jäseniään.

“Huomenta.” Hän sanoi ja nousi seisomaan.

Gaia oli hämillään ja antoi köynnöksen kyyditä hänet alas. Shean seurasi rauhallisesti perässä.

Vihdoin koko ryhmä oli koossa ja Janon ohjasi heidät takaseinän kirjoituksen eteen.

“Peretriaan ei ole kellään ollut asiaa Mel-Velan sataan. Polyssit ovat vahtineet sen avainta oman henkensä menettämisen uhalla, sillä Peretria on patsaspyhättö ensimmäisille Menagronin vartijoille. Kukaan elävä olento ei ole astunut sinne jalallaan pitkiin aikoihin. Sen me tulemme kuitenkin tänään tekemään.”

Janon avasi lipaston ja otti lohikäärmeen käteensä. Hän nosti sen seinää kohti ja seinän kirjoitus alkoi loistaa kirkkaammin kuin aikaisemmilla kerroilla. Tapahtui välähdys ja käärme hävisi pitäjän kädestä. Sama kuva ilmestyi jättikokoisena aaveena seinän pintaan ja seinä nousi hiljaa ylöspäin. Katselijoita vastaan pöllähti tunkkaisen ilman haju ja laaja hiekkapöly pilvi laskeutui ulos aukosta. Janon käveli rohkeasti sisään, mutta muut liikkuivat epäröiden perässä. Kammio oli aavemaisen pimeä.

Koko joukon ollessa sisällä valo täytti pyhätön ja retkikunnan edessä avautui mahtava monumentti. Pienen käytävän päässä avautui viisikulmion muotoinen huone heille koko komeudessaan. Kupolikaarikattoon oli jäljennetty freskona öinen tähtitaivas joka oli samalla paikan valonlähde.

Seinän vieressä suihkusivat pienet suihkulähteet, jotka saivat vetensä samankokoisista putouksista. Seinät oli tehty hiotusta kivestä ja ne olivat hyvin sileät. Tukipilareina kattoa kannattivat marmoripilarit kammion sivuilla. Lattiakivetykseen oli hakattu siivekäs suuri naisolento. Janon sanoi, että se oli paikan suojelupyhimys.

Huoneen kuvion jokaisessa kulmassa lepäsi kuusi metrinen marmoripatsas. Pejan kulman olento oli kaapuun pukeutunut. Sillä oli pisamainen iho, soikeat silmät ja vartaloon verraten hyvin pitkät jalat ja kädet. Toisessa kädessään hän puristi outoa sauvaa neljällä luurankomaisella sormella. Tyvessä metallilaatassa luki nimi Nacklug.

Andan kulmassa seisoi patsas, joka kuului Polysseihin. Se oli nainen, jolla oli pitkät rastahiukset ponihännällä. Korvat olivat polyssien tapaan suipot. Naisella ei ollut muuta vaatetta päällä, kuin läpinäkyvä hame, koska hänen vartalonsa ääriviivat näkyivät marmoripinnasta. Hänen kriittisiä kohtiaan peittivät suomuiset ihokerrokset. Kannan laatassa luki nimi Kiera Bluecrystal.

Sen viereisessä kulmassa, Whoorassa oli voimakasrakenteisen miehen patsas. Sen pitkät palmikoidut hiukset lepäsivät selkää vasten ja hänellä oli soturinasu päällä. Vinot silmät tuijottivat vierailijoita kylmästi. Hänen nimensä oli ollut Metrandil Spartacus.

Thiran patsas oli muikean näköinen tuliolento, josta näkyi selvästi liekit. Sen kasvoista ei erottanut muuta kuin suun ja silmät. Kädet ja jalat olivat pitkät ja liekkien peitossa. Nimi oli yksinkertaisesti Flame.

71

Shean hätkähti, kun hänen katseensa kiinnittyi Karedan patsaaseen. Se oli selvästi maniootti ja näytti hyvin paljon Amalilta. Shean kyyristyi lukemaan nimikilven ja hän kalpeni. Hän nosti katseensa patsaan kasvoihin ja tuijotti sen silmiin kuin olisi halunnut lukea niistä jotain. Hän sanoi hiljaa mielessään “Amal the Héros”. Blade käveli Sheanin luo ja laski kämmenensä tämän olkapäälle.

“Hänet tullaan aina muistamaan. Ajattele kuinka kauan hän eli.” Blade sanoi ja Shean nousi ylös.

Janon siirtyi pöytäpilarin luo, joka sijaitsi kuvion keskellä. Se oli marmorista hakattu ja yksinkertaisesti suunniteltu puumaisen näköiseksi. Sen pöytäosana oli ympyrä, jossa oli kuviona viisikulmio. Pilarin pinta oli samanlaista vettä kuin Tiaran kaupungissa ja se kimalteli kuin taivaan tähdet.

Janon pyysi jokaisen osanottajan oman pilarinkulmansa viereen ja he ottivat korunsa esille. Pöydän kulmissa oli jokaisen korun muotoinen aukko ja he asettivat ne niihin.

Keskelle pilaria, heidän kasvonsa korkeudelle, ilmestyi pystysuunnassa hologrammina Menagron pyörien akselinsa ympäri. Sitä seurasi lohikäärmeen pää ja vedenpinta rikkoutui kun viisi vesipurkausta osui sotureita vasemman rinnan yläpuolelle.Se poltti osumakohtaa suuresti ja kaikki muut paitsi Shean huusivat tuskasta. Vesi vetäytyi vähän ajan kuluttua takaisin paikalleen ja iskun saaneet lyyhistyivät maahan. Tajuttomina maaten heidän polttokohtansa vaatetus oli palanut pois ja sen alta näkyneeseen ihoon ilmestyi polttomerkkinä jokaiselle kuuluva oma Menagronin korun osa. Janon tarkasti joukon kunnon ja istuutui maahan mumisemaan jotain itsekseen. Keppiinsä nojaten hän jäi odottamaan ryhmän heräämistä.

Micoma oli korallipuistossa treenaamassa itseään. Hän veti leukoja, teki vatsalihaksia ja punnersi monen monta kertaa. Koska vedessä ei voinut hikoilla, hänen vartalonsa näytti yhtä puhtaalta kuin ennenkin. Läheisellä penkillä lepäsi hänen aseensa, jonka hän haki seuraavia harjoituksia varten. Hän käynnisti hologrammivastustajat ja aloitti taistelulaji ohjelmansa laskien aseensa lähelle maahan, että saisi sen tarvittaessa nopeasti. Micoma oli taitava taistelija. Hän osasi käyttää käsiään ja jalkojaan yhtä vakuuttavasti ilman aseitakin. Vastustajat saivat tuta potkut ja iskut kantapään kautta, mutta samalla Micoman puolustus pysyi horjumattomana. Liikkuminen oli hyvin ketterää ja hologrammi vastustajat iskivätkin aina tyhjään nopean vastustajan väistettyä heidän lyöntinsä. Voltit ja kierähdykset kuuluivat myös notkeuden ja liikkuvuuden harjoitteluun.

Zerynthia ja Abyss olivat saapuneet paikalle jutellen niitä näitä ja he jäivät seuraamaan johtajansa harjoittelua. Micoma oli juuri potkaissut yhdeltä vastustajistaan jalat alta.

Hän kaappasi kuperkeikalla aseensa ja alkoi käyttää sitä samalla voimalla kuin aikaisemmin oli selvinnyt ilman sitä. Kymmenestä vastustajasta kolme saivat heti kuolettavan iskun ja he hävisivät.

72

73

Micoma muutti taistelutaktiikkaansa ja käytti sauvansa erikoistoimintoa, jolla se muuttui miksi tahansa aseeksi joksi Micoma sen halusi. Samalla hän käytti omaa muuntautumiskykyään nopeuden lisäämiseksi. Kaksi vastustajista hän sivalsi miekalla kahtia ja yhden hän ampui jousella. Loput hän voitti kloonaamalla sotureidensa aseita. Harjoittelija ei näyttänyt edes hengästyneeltä tunnin simulaation jälkeen.

Zerynthia ja Abyss kuiskailivat keskenään ja päättivät yllättää johtajansa. Abyss otti esille varsijousensa ja ampui nopeasti kolme nuolta johtajan panssareita kohti. Micoma käännähti ja kaappasi nuolet leikiten ilmasta kiinni. Hän hyppäsi voltilla Abyksen luo ja tainnutti tämän mahdollisimman hellävaraisesti. Zerynthia veti aseensa esiin ja taistelu alkoi. Micoma muunsi aseensa vastustajansa aseen klooniksi.

Kumpikin aloitti varovasti sauvamuodossa, mutta taistelun venyessä molemmat vetäisivät sauvan kahtia miekoiksi. Vihdoin Zerynthia teki virheen ja Micoma veti häneltä lonkerot alta. Johtajan ase muuttui hetkessä keihääksi ja hän vei sen terän vastustajansa kurkulle.

“Voititte!” Zerynthia hymyili ja Micoma auttoi hänet ylös.

Abyss oli jo selvinnyt iskusta ja taputti heidän tappelulleen.

“Olette saaneet jostain lisä energiaa harjoittelullenne, johtaja. Vaivaako teitä jokin?”

Zerynthia sanoi huolestuneena.

Micoman kasvoilla häivähti hetken tumma varjo, mutta se oli niin nopea, että kysyjä ei huomannut sitä.

“Ei minulla ole hätää... Harjoittelu vain vapauttaa mieleni hetkeksi.”

Micoma lähti kävelemään puistosta pois ja kaksi soturia seurasivat kunnioittavasti puhellen perässä.

Korallipuisto oli Tiaran kauneinta aluetta. Siellä oli lukemattomia eri eliöitä ja kirjava korallivalikoima. Puiston keskellä oli tavallinen vesilampi, jonka lähellä parveili viiden merihevosen ryhmä. Lammen keskellä komeili suuri suihkulähde. Sen keskellä lepäsi marmorinen merihevonen. Jalokorallit loistivat sivuilla tumman punaisina ja kaikkialla merivuokot heiluivat virtausten mukana. Koralleista tunnisti hyvin kalkkisulkakorallit polyyppiensä kanssa, sarveiskorallit mahtavine kasvuineen, sinikorallit ja kukkakorallit kauniine kukintoineen. Kivikorallien katveessa piilotteli monta pientä kalalajia ja merisiilejä.

Pohjan hiekassa lepäsi suuria jätti- ja jalohelmisimpukoita kauniissa asetelmissa. Maassa lepäsi myös malja- ja muita kotiloita ja erilaisia simpukoita. Helmiveneet kelluivat virtauksissa ja puiston jättiläismustekala vanhus oli lähtenyt suojastaan liikkeelle. Muutaman ison ruukkumerivuokon kukinnot loistivat neonsinistä valoa ympärilleen. Kalkkisienet toivat valkeutta muuten värikkääseen maailmaan. Toisaalta puiston rauhallisuutta lisäsivät sen eläimet, jotka elivät poikkeuksellisesti sovussa uudessa ympäristössään. Hiusmeduusan ohella puiston ympärillä uiskenteli pieniä haita ja ystävällisiä delfiineitä. Suuri paholaisrausku ui puiston yläpuolella ja katseli alhaalla uivia merienkeleitä.

Korallien ympärillä vilisivät taistelukalat piikikkään siipisimpun ympärillä ja jättiläiskilpikonna vanhus yritti mennä hälinää karkuun korallien sekaan. Muutama liitokalakin oli eksynyt tänään puistoon. Rauhallisuuden tyyssija sijaitsi kaupungin oikealla laidalla.

74

Seuraavana aamuna pökertynyt joukko heräsi. He huomasivat pian uudet tatuointinsa ja ne polttivat vieläkin heidän ihollaan.

“Auuts! Mitä perferin nimeen tämä on?” Blade kiroili ärtyisänä ja yritti vilvoittaa osumakohtaa suihkulähteiden vedellä.

“Kauanko olimme tainnuksissa?” Denya kysyi Janonilta tuulettaen haavakohtaa.

“On seuraava aamu.”

Shean haukotteli ja meni auttamaan Ninaa jonka piirit näyttivät ylikuumentuneen. Ainakin se sanojen tulva mitä androidin suusta tulvi, ei ollut kovinkaan painokelpoista tekstiä.

Gaialla oli kädet ristissä rintansa päällä ja hän katsoi tuimasti Janonia.

“Mikä tuo rituaali oli ja miksi meidät merkittiin polttomerkillä?” Hän tiedusteli ja Janon käski heidän siirtyä pääsalin puolelle.

Suuri kivipaasi laskeutui takaisin maahan heidän takaansa, kun viimeinenkin oli astunut pyhätöstä ulos. Lohikäärmeavain ilmestyi samalla lattialla makaavaan rasiaan. Joukko pysähtyi keskelle salia ja Blade vieläkin sadatteli koko paikan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

“Laittakaa oikea kämmenenne tatuoinnin päälle kevyesti ja älkää säikähtäkö sen jälkeistä tapahtumaa.”

Joukko teki työtä käskettyä ja jännitys oli käsin kosketeltavissa. Heti kun kämmen kosketti tatuointia, ilmestyi heidän vartalonsa ylle läpinäkyvä vartalonmyötäinen panssari. Se oli hyvin kevyt ja näytti elävän. Haarniskat olivat muuten samanlaisia, mutta pieniä eroja löytyi.

Naisilla oli alaosana minihame- ja urheiluhousupanssari, kun taas miehillä oli vain housupanssari. Haarniskoiden heikko värisävy oli kaikissa myös poikkeava; metallinvihreä, -liila, -punainen, -harmaa ja -sininen.

Janon teki nopean pistoliikkeen keppinsä terävällä päällä suoraan Gaian sydämeen ja Blade oli valmis hyppäämään mestarin kimppuun. Iskukohta kuitenkin vain väreili ja lähetti laineita osuman ympärille.

“Saatte aina haarniskan yllenne painamalla tatuointia. Mikään ase ei pysty lävistämään niitä, mutta muistakaa että sekään asia ei ole aina varma sataprosenttisesti. Varovaisuus on joka tapauksessa hyvästä.”

Blade hymähti ja vilkaisi Sheania. Janon katseli joukkoa mietteliäänä.

“Ajattelin, että haluaisitte rentoutua tämän päivän, kun haarniskan saanti on aika rankka kokemus. Saatte itse päättää mitä haluaisitte tehdä.”

Ainakin Bladen ilme kirkastui ja Gaialla oli heti yksi ehdotus mielessään.

“Mennään metsälammelle.”

Shean näytti epäröivän ja Gaia olisi halunnut potkaista itseään tyhmyytensä takia.

“Anteeksi Shean, et ole tietysti valmis menemään sinne. En tarkoittanut...”

Shean nosti kätensä hiljentääkseen Gaian ja nyökkäsi, että ei se mitään.

“Mennään vain sinne.” Shean vastasi ja he jättivät Janonin palatsiin.

Ulkopuolella Shean kuitenkin muisti jotain ja sanoi, että muut jatkaisivat matkaa. Hän ottaisi heidät kiinni, kun ensin olisi käynyt puhumassa Janonin kanssa. Janon istui palat75

sissa kivellä ja poltteli piippuaan. Hän hämmästyi, kun Shean ilmestyi oviaukosta ja tuli hänen luokseen.

“Minun piti kysyä sinulta jotain, kun me heräsimme, mutta unohdin sen sitten.”

Janon kääntyi kankeasti kysyjää kohti ja tuprautti ison savurenkaan huultensa välistä.

“Niin?”

Shean istahti läheiselle kivelle ja veti otsatukan silmiensä edestä.

“Kuinka Amal on voinut olla Karedan soturi, kun hän oli vielä hengissä sen menetettyään?”

Janon naurahti ja puhalsi uuden savurenkaan ilmaan.

“Menagronin haltioiden ei tarvitse kuolla, että Menagron siirtyy eteenpäin. Kun omistajan vaihdon aika tulee, korun osa häviää entiseltä omistajalta. Sinun ystäväsi Amal oli ensimmäinen Karedan haltija. Et varmasti koskaan kysynyt häneltä hänen ikäänsä?”

Shean puisteli päätään.

“Hän oli elänyt monen ajan yli. Ei ollut sattumaa, että ystävystyit hänen kanssaan. Kohtalo määrää suuren osan yllättävistä ja mahdottomista tapahtumista. Kuten se, että et muista koskaan huomanneesi, että Amalilla oli Karedan polttomerkki rinnassaan...”

Sheanin suu loksahti auki ja hän muisti selvästi pienenä kysyneensä merkistä Amalilta.

Hän oli jopa vetänyt pieniä sormenpäitään kuvion yli. Vähän ajan muisteltuaan menneitä, Shean muisti äkkiä ystävänsä ja ponkaisi ylös. Hän kumarsi nopeasti mestarille ja juoksi muiden perään.

Matka sujui reippaasti ja huvittelijat saapuivat nopeasti lammelle viettämään päivää.

Blade ja Denya ihastelivat paikan rauhallisuutta suurin silmin, mutta naurun kuultuaan he liittyivät nopeasti uimassa olijoiden joukkoon. Aseet ja ylimääräisen vaatetuksen he jättivät rannalle. Vuorotellen he hyppivät kallioilta alas ja yhä korkeammalle he uskalsivat kiivetä. Nina ja Blade siirtyivät ottamaan aurinkoa. Shean hyppäsi tuplakierrevoltilla alas ja purskautti ylöstullessaan vedet suustaan.

Denya jäi kellumaan pinnalle, kun Shean auttoi kädestä Gaian ylös. Blade huusi Sheanin keskustelemaan hänen kanssaan, kun Gaia alkoi nousta korkeimmalle hyppytasanteelle.

Shean istui Bladen viereen ja katsoi tätä kysyvästi.

“Mitä sinulla on mielessä?” Hän kysyi madaltaen sisäistä ääntään.

Blade katsoi Ninaa varmistaen, että tämä nukkui.

“Muistatko onnettomuuden, missä menetin käteni ja silmäni?” Blade sanoi ja katsoi horisonttiin.

Shean hätkähti paikallaan ja loi katseensa maahan. Kuinka hän olisi voinut unohtaa.

Juuri sinä päivänä heidän piti tavata kaupungissa ja käydä vierailulla heidän vanhassa orpokodissaan. Shean oli ollut tapaamispaikalla tavalliseen tapaansa ajoissa ja Blade oli taas myöhässä. Juuri sen takia Blade ajoi maaliitäjällään yli sallitun nopeusrajan, kun jarrujen hydrauliikka petti. Hän menetti liitäjänsä hallinnan ja se kieppui holtittomasti ja törmäsi kylki edellä mekaniikka tehtaan rautaseinään. Shean kuuli rysähdyksen ja juoksi paikalle. Liitäjä oli aivan tohjona, mutta sen olisi pitänyt räjähtää törmäyksestä.

Blade makasi tajuttomana ja puristuksissa ohjaamossa. Silloin Sheanin teki ensikertaa mieli huutaa sydämensä kyllyydestä. Hän repi liitäjän paloja irti kädet verillä ja yritti vapauttaa ystävänsä. Hän ei vieläkään ymmärrä, mistä sai voimaa kiskoa kannen irti ja revittyä Bladen irti ohjaamosta.

76

Bladen toinen käsi oli murskautunut kojelaudan ja seinän puristukseen ja Shean ei pystynyt katsomaan sitä, vaikka laittoi siihen puristussiteen. Hän raahasi ystävänsä nopeasti kauemmas ja samassa liitäjä räjähti. Shean joutui elvyttämään Bladea kaulaan laitetun putken kautta loputtomalta tuntuneen ajan, sillä tämän henkitorvi oli musertunut kaulan iskeytyessä ohjaimiin.

Savu peitti onnettomuuspaikan ja se kirveli auttajan silmiä. Ihmiset ja muut oliot huusivat ja itkivät apua. Sellaista epätoivoa ja pelkoa Shean ei halunnut enää koskaan tuntea.

Vihdoin Blade avasi silmänsä, kun Shean oli turhautuneisuudessaan lyönyt sydämelle lisäpontta nyrkillä. Hänen ystävänsä toinen silmä oli murskana, mutta Shean ei kiinnittänyt sillä hetkellä siihen mitään huomiota. Samalla saapuivat paikalle lääkintämiehet paarien kanssa ja lastasivat hänet ensiapualukseen ja Shean pyysi viittoen päästä mukaan ystävänsä tueksi.

“Pelastit silloin henkeni.” Blade jatkoi ja puristi mekaanista nyrkkiään auki ja kiinni.

Shean istui hiljaa miettien mitä nyt sanoisi.

“Sehän on jo menneen talven lumia. Miksi sinä toit sen nyt esille?”

“Pelkäsin menettäväni sinut eilen. Tunsin oloni avuttomaksi, kun en pystynyt auttamaan sinua.” Blade puuskautti vihaisena itselleen. “Älä nyt. Olen kunnossa. Voit pelastaa henkeni joku toinen päivä.”

Shean sanoi naama peruslukemilla ja Blade käänsi katseensa takaisin horisonttiin.

“En kertonut sinulle koskaan, että kuulin kun kysyit lääkäriltä ”Miten veljeni voi?” Sen avulla oikeastaan jaksoinkin sinnitellä eteenpäin.”

Shean hymyili ja muksautti ystäväänsä olkapäähän. Blade alkoi nauraa suureen ääneen ja Nina säpsähti heräten istumaan. Kukaan ei huomannut karskin Bladen poskelle valunutta kyyneltä, sillä huomio oli kiinnittynyt Gaiaan, joka oli päässyt määränpäähänsä.

“Eikö hän ole liian korkealla?” Nina sanoi huolissaan.

Denya vilkutti hänelle alhaalta ja Gaian vastatessa vilkutukseen tämä jähmettyi paikoilleen.

“Varo!!” Gaia huusi kauhuissaan ja osoitti Denyan viereen ilmestyneitä kuplia.

Blade ja Nina ponkaisivat yhtä aikaa ylös, kun julman näköisen olion pää ilmestyi pinnan ylle. Denya huitaisi sitä nyrkillä ja yritti uida karkuun.

Hirviö kuitenkin suuttui enemmän iskusta ja otti toisella kahdesta lonkerostaan Denyaa nilkasta kiinni. Sen yksi suuri kennosilmä tuijotti murhaavasti saalista ja ravun jalkoja muistuttavat koivet ja sakset nousivat pinnan ylle. Ennen kuin rannalla olijoista kukaan ehti reagoida tilanteeseen, vesieläin oli vetänyt huutavan Denyan pinnan alle. Gaia reagoi ensimmäisenä ja hyppäsi pää edellä suuren molskahduksen säestämänä perään.

Shean ja Nina aikoivat rynnätä myös, mutta Blade tarttui heitä käsistä kiinni.

“Odottakaa! Toivottavasti tämä toimii.” Blade vei kätensä molemman vartalon yli ja samoin itsensä kokeillen Micoman lahjaa. Hetkeen ei tapahtunut mitään, mutta sitten kaikille kolmelle ilmestyivät kidukset kaulaan. Saman tien he hyppäsivät ystäviensä perään.

Denyan happi oli loppumassa. Hän näki kirkkaita valoja ja tunsi virtauksen kulun. Luolaston pohjassa ja seinissä lepäsi kristalleja jotka veivät pinnan auringonvalon muuten pimeään paikkaan. Katon valkoinen kalkkikivi voimisti kristallien vaikutusta. Denya yritti käyttää voimiaan antaakseen itselleen happea, mutta pakokauhu esti sitä toimimasta.

77

Viimeisillä voimillaan Denya pyristeli lonkerosta irti ja lähti uimaan vastavirtaan. Hän huomasi seinistä ja pohjasta nousevat happikuplat ja nousi ylös viimeisellä henkosellaan. Hänen yläpuoleltaan löytyi matala ilmatasku josta hän haukkasi ilmaa, kunnes hirviö veti hänet uudestaan pinnan alle. Paine tuntui posauttavan vedetyn tärykalvot.

Gaia oli heti hypättyään uinut kovaa vauhtia pedon perään ja antoi virran viedä. Korkealta hyppääminen oli myös vauhdittanut hänen kulkuaan. Aluksi hän ei nähnyt edessään ketään, mutta Denyan viivyttelyn avulla hän sai heidät kiinni. Gaia ojensi kätensä ja tarttui ystävänsä velttoon käteen. Peto veti heidät mukanaan tienhaaraan ja oikeanpuoleista käytävää ylös. Olio heitti molemmat pesänkaltaiseen isoon ilmataskuun ja uhrit purskauttivat veden ulos ja haukkoivat ilmaa keuhkoihinsa. Luolassa haisi mädäntyneen lihan haju ja heitä alkoi oksettaa. Lattialla heidän ympärillään oli monen polyssin luurangot enemmän tai vähemmän maatuneina.

Gaia läpsäytti Denyaa poskille, että tämä heräisi kunnolla, sillä hirviö alkoi nousta vedestä heitä kohti. Gaia yritti epätoivoisesti nostaa sekavassa tilassa olevaa ylös, mutta peto kaappasi Denyan lonkerollaan vyötäisiltä luokseen ja Gaia lensi mahalleen luiden joukkoon.

Olennon rumuus näkyi vasta sen seisoessa rannalla. Se oli yltä päältä merilevän ja sammaleen peitossa ja sen iho oli limainen paksun selkäpanssarin alla. Gaia pinkaisi nopeasti pystyyn, mutta hirviö oli ehtinyt puraista Denyaa olkapäästä. Sen terävän nokan sisältä ilmestyivät valkoiset pitkät torahampaat. Gaia sinkautti tulipallon pedon mahaan ja se päästi Denyasta irti. Tämä tippui suoraan pelastajansa syliin ja Gaia laittoi uhrin käden niskansa taakse ja he hyppäsivät veteen. Pakenijat kääntyivät nyt vasempaan haaraan ja Gaia lepuutti jalkojaan antaen virran viedä heitä eteenpäin. Hän piti tajuttomasta kiinni ja päätti olla päästämättä tästä irti vaikka mitä kävisi.

Bladen ja Sheanin piti kannatella Ninaa hänen tekomateriaalinsa takia ja he liikkuivat tuskastuttavan hitaasti eteenpäin. Blade vahvisti virtaa voimallaan ja vihdoin he kulkivat haluamaansa vauhtia. Vähän ennen luolaston haaraa he huomasivat jonkun suuren vilahtavan vasempaan käytävään. Blade synnytti vielä voimakkaamman virran, joka vei heidät hirviön ohitse ja luolastosta ulos. He eivät olleet tulleet paljon kaksikon jäljessä, kun he näkivät heidät. Gaialta ja Denyalta oli loppunut ilma kesken ja he leijuivat erillään toisistaan hervottomina. Molempien silmät olivat suljetut ja he olivat hyvin sinisiä.

Koko joukko ui nopeasti parivaljakon luo ja Blade muutti kädellään heille kidukset. Nina antoi tekohengitystä Denyalle ja tämä heräsi. Gaia ei kuitenkaan vironnut Bladen ja Sheanin hoidossa. Denya ui kolmikon luo ja Nina yritti sinnitellä ylhäällä vajoamatta pohjaan.

“Hän ei päästänyt minua irti vaikka kuinka virtaus riepotteli meitä ja ponnisteli viimeisillä voimillaan, että pääsisimme ulos.”

Denya sanoi tuskaisesti.

Vihdoin Gaia avasi silmänsä ja katseli säikähtäneenä ympärilleen. Hän rauhoittui heti, kun näki Denyan olevan kunnossa. Jälleen näkemisen ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä peto oli myös päässyt luolastosta ulos ja oli valmis hyökkäämään heidän kimppuunsa.

78

Jokainen käynnisti haarniskansa ja he ryhmittyivät taistelumuodostelmaan. Hirviö hyökkäsi ja Shean sinkautti pohjakallion palasia sitä kohti. Denya vaikeutti sen liikkeitä pyörteillä. Bladen ja Gaian voimat olivat aika hyödyttömiä veden alla ja Nina alkoi vajota pohjaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Shean sijoitti itsensä molekyyli siirrolla pedon taakse ja viilsi sen selkään kiviseipäällä halkeaman. Peto humautti jättisaksellaan Sheanin tajuttomaksi.

Micoma saapui yllättäen paikalle ja nostatti pohjaan putoavan Ninan ilmakuplan avulla ylös. Hän antoi hirviölle sähköshokkeja sauvastaan. Gaia kiljaisi korvia vihlovasti, kun hän näki mitä meripeto teki joukolle. Blade oli tainnoksissa ja Denya oli pulassa saksien tiellä. Luonnonoikku lähti kohti tajutonta Sheania ja Gaia pyrähti sen viereen. Gaia laski loimuavan kämmenensä hirviön mahan päälle.

Hurjistujan silmät olivat mustat ja hirviö muuttui hetki hetkeltä punaisemmaksi. Vesi kiehui heidän ympärillään ja peto yritti päästä käsiksi tuskan aiheuttajaan. Hirviön pinta muuttui laavamaiseksi ja se paloi ja paloi, kunnes siitä ei ollut kuin tuhka jäljellä. Gaia huokasi ja laski kätensä. Micoma ui taistelijan luokse ja kumarsi syvään.

“Tapoit juuri Baldorin, legendaarisen hirviön, joka oli yksi meripedoista. Se on tappanut kansaani jo monen monta velaa hiljaa ja salakavalasti. Emme ole ikinä löytäneet sitä, mutta havaintoja meillä on ollut sitäkin enemmän.”

Gaia katsoi puhujaa nyökäten ja meni auttamaan ystäviensä virotessa. Denya näytti sekavalta muuhun ryhmään verrattuna ja Micoma ui hänen luokseen. Baldorin torahampaiden jälki näkyi olkapäässä ja se vuosi verta.

“Baldorin myrkky on vallannut hänen verenkiertonsa. Meidän pitää saada hänelle vastaainetta.”

Nina meni Denyan luo ja yritti parantaa voimallaan pureman. Hetken yritettyään hän luovutti, sillä jostain syystä haava ei parantunut.

Micoma suuntasi Tiaran suuntaan ja Blade antoi heille auttavan virtauksen. Shean tarttui Myrkytyksen uhria kädestä kiinni. Nopeasti ryhmä saapui kaupunkiin ja he menivät virallisen parantajan luo. Shean kantoi Denyan sängylle ja parantaja tutki haavan.

“Aa, Baldorin purema. Niitä ei ole näkynytkään pitkiin aikoihin. Sen myrkky on suurin piirtein samanlaista kuin erään pallokalan myrkky, mutta nelinkertaisesti vahvempaa.

Hän tarvitsee Cirah-kasvista tehtyä seerumia.”

Parantaja sanoi ja haki rohtokaapista vihreän pikku pullon. Hän tiputti viisi tippaa potilaan huulten väliin. Huolestuneita katseita näkyi joka puolella.

“Saatte kiitää onneanne, koska Baldorin myrkyn pitäisi tappaa heti. Ystävänne on todella onnekas. Cirah-seerumi ei kuitenkaan poista myrkkyä hänen verestään vaan tekee sen vaarattomaksi.”

Blade iski nyrkkinsä seinään ja Nina meni rauhoittelemaan häntä.

“Miten niin, myrkky ei poistu hänen verestään?” Nina kysyi ja katsoi huolissaan siskoaan.

“Cirah neutraloi myrkyn tappavan vaikutuksen, mutta ei poista sitä. Sivuvaikutuksena ystävänne myrkky vahvistuu alkuperäistä voimakkaammaksi ja tappavammaksi. Siitä ei ole kuitenkaan hänelle haittaa vaan hän voi käyttää sitä aseena jos haluaa.”

Blade lähti ovet paukkuen ulos ja muu joukko ryhmittyi Denyan vuoteen äärelle. Aikaa kului ja väsymys valtasi jokaisen ryhmästä. Yksitellen he nukahtivat omiin paikkoihinsa ja Micoma muutaman soturinsa kanssa peitteli heidät lämpimillä huovilla.

79

Nukahdettuaan, Gaia alkoi nähdä epämääräistä ja oikealta tuntuvaa unta. Hän huomasi olevansa mustassa valottomassa tilassa, jossa äänet eivät kaikuneet ja harmaa usva peitti maan. Gaiaan itseään seurasi valokeila, kun hän huuteli ja juoksi ympäriinsä kuin hidastetussa ajassa. Uneksija siirsi epätoivoisena hiukset kasvoiltaan ja hänen silmänsä kuvastivat yksinjäämisen pelkoa. Silloin hänen eteensä ilmestyi pitkähiuksinen mies, joka oli häneen selin. Kutsumaton vieras vilkuili myös ihmetellen ympärilleen ja kääntyessään näki Gaian valona pimeydessä.

“Kuka sinä olet?” Gaia kysyi, mutta nyt hänen puheensa oli hidastettua ja epämääräisen kuuloista. Mies vastasi, mutta hänen äänensä ei kuulunut. Pimeys tuntui kaappaavan kaikki äänet itselleen. Gaia näytti käsillään merkin, että hän ei kuullut mitä toinen sanoi ja mies vastasi näyttämällä samoin.

He vilkuilivat hätäisesti ympärilleen, kun tilassa alkoi kuulua vaimeaa musiikkia. Ympärillä leijui groteskeja posliini naamioita, jotka olivat haljenneita monista kohdista. Jonkin pakottamana, mies tarttui Gaiaa paritanssi ottein ja he alkoivat tanssia pyörähdellen huumaavan musiikin tahdissa.

Heidän liikkeensä oli kuin lentoa ja Gaia katsoi lumoutuneena miehen silmiä. Ne olivat tuimat, vaaralliset ja niiden katse vangitsi paikoilleen. Mies katsoi Gaian silmiä, jotka olivat unelmoivat ja lojaalit. Musiikki hiljeni vähitellen. Kavaljeeri teki vielä yhden pyörähdyksen ja kappaleen lopussa notkean taivutuksen, jonka jälkeen he nousivat hitaasti pystyasentoon.

“Kuka sinä olet?” Gaia kysyi vielä ja tällä kertaa hänen äänensä kuulosti normaalilta.

Tällä kertaa samaten, mies kuuli hänen kysymyksensä ja kuiskasi naisen korvan vieressä.

“Minua kutsutaan Solociksi.”

Gaia irrottautui ja työnsi vihollisensa pois luotaan. Gaian kasvot vääristyivät vihasta, mutta Soloc oli hämmästynyt hänen reaktiostaan. Pohjattomasta lattiasta nousi valittavia harmaita aavemaisia kasvoja, käsiä ja vääristyneitä oudosti taipuneita vartaloita. Ne yrittivät tarttua kaksikon jalkoihin ja sihisivät, kun kaksikko riuhtaisi jalkojaan irti. Paikka alkoi sortua, kun Gaia lähetti tulipallon tanssittajaansa kohti.

Shean oli herännyt Gaian vaikerointiin ja huolestui, kun tämä heittelehti hervottomasti unissaan. Shean ravisteli häntä hereille ja Gaia säpsähtikin sängyltään pystyyn.

“Oletko kunnossa?” Shean tiedusteli rauhoittavasti, kun näki tuskan tämän kasvoilla ja hikipisarat otsalla.

Gaia nyökkäsi ja laskeutui huoahtaen takaisin nukkumaan. Hän veti peiton korvilleen, mutta silmät eivät suostuneet sulkeutumaan. Shean istuutui alas tuoliinsa ja katsoi ikkunasta ulos omissa vakavissa ajatuksissaan.

80

Soloc säpsähti myös istumaan sängyllään hikisenä ja hän huoahti helpotuksesta. Sälekaihtimien välistä loisti heikkoa valoa huoneeseen ja hän pyyhki liimautuneet hiukset kasvoiltaan pois.

“Olipa merkillinen uni... Ja se nainen... Mikä voima hänessä onkaan ja hänen silmänsä...”

Seuraavana aamuna Denya oli jo muita aikaisemmin hereillä, vaikka hänen olonsa ei ollut hyvä. Gaia heräsi hänen jälkeensä ja kysyi heti hänen vointiaan. Denya hymyili vaikkakin vaisusti, kun Micoma astui ovesta sisään.

“Huomenta.” Hän sanoi iloisesti ja herätti loputkin nukkujat.

“Mikä on vointi?”

“Ihan hyvä.”

Denya vastasi ja meni halaamaan siskoaan.

Micoma käveli hetken edes takaisin miettien jotain ja pysähtyi huoneen keskelle.

“Minun piti kysyä Janonilta ja teiltä jo aikaisemmin, että haluaisitteko uuden keinon harjoitteluun täällä Tiarassa? Soturini ovat lupautuneet opettamaan teille taistelulajeja ja minulla itsellänikin olisi pari erikoista harjoitusta tarjolla.”

Micoma katsoi puhuessaan Bladea ja pieni pään nyökkäys antoi varmistuksen, ettei se haittaisi häntä. Muutkin olivat ajatuksen kannalla ja antaisihan se uusia näkökantoja treeneihin.

“Voimme viedä ehdotuksen Janonille ja kyllä hän varmasti suostuu. Toisaalta, meidän tulisi kyllä tietää tarkemmin mitä tuleman pitää...”

Denya sanoi pidellen olkapäätään.

Micoma katsoi joukkoa mystinen pilke silmäkulmassa ja Bladen niskavillat nousivat pystyyn.

“Harjoituksista voin sanoa vain minun mottoni, “Se joka liikkuu ketterästi vedessä, liikkuu ketterästi missä vain”. Samalla kutsuisin teidät pelaamaan kansallispeliämme De’dEndiä.”

Bladesta pelin nimi jo kuulosti pahalta ja hän hymähti epäilevästi. Denya jutteli kuiskaten parantajan kanssa ja hänen ilmeensä synkistyi. Potilas kuuli huonot uutiset tervehtymisestään.

“Valmistelemme teille harjoituspaikat mahdollisimman nopeasti ja toivoisinkin teidän tulevan juhlistamaan Nektala Maria, Keskiyön Kuiden juhlaa, kolmen aamun jälkeen tästä aamusta luettuna. Varsinkin teidän Gaia, Denya ja Nina on pakko saapua.”

Kolmikko katsoi toisiaan kummastuneena ja he kiittivät kutsusta. Shean ja Bladekin lupasivat saapua ja tekivät lähtöä muun joukon kanssa.

Micoma saattoi heidät kaupungista rannalle saakka kannatellen Ninaa, jossa Janon jo odotti heitä. Kadonneilla ei ollut aavistustakaan, mistä heidän mestarinsa tiesi heidän saapuvan rannalle. He huomasivat myös, että hänellä oli heidän vaatteensa ja aseensa viittansa alla. Blade poisti joukolta kidukset.

81

Micoma vei Janonin sivummalle ja hän välitti ehdotuksensa itse vastaanottajalle. Janon kuunteli keskittyneesti ja nyökkäsi aina välillä. Vastaus oli selvästikin myönteinen. Micoma heilautti kättään hyvästiksi ja hyppäsi kuohuviin aaltoihin pää edellä. Denya tunsi vieläkin olonsa heikoksi taistelun jäljiltä ja Nina kannatteli toipilasta koko matkan majapaikkaan asti. Kaikki muut kokoontuivat iltanuotion ääreen, kun Blade kantoi Denyan nukkumaan laskien tämän hellästi sänkyynsä.

Janon poltteli taas piippuaan puhallellen ympyröitä ilmaan. Blade laskeutui lattiatasolle ja liittyi muiden seuraan. Shean katseli oviaukon suuntaan ajatuksien harhaillessa ja nousi yllättäen ylös. Hän käveli patsas kammioon ja sipaisi kämmenellään Amalin patsaan poskea. Shean istui patsaan juurelle ja katsoi lattiaan. Tämä paikka rauhoitti häntä jotenkin ja hän pystyi keskustelemaan Amalin kanssa melkein kuten ennenkin, sillä keskustelu käytiin hänen mielessään.

“En tiedä miten aloittaisin. Minulla olisi niin paljon kerrottavaa sinulle, mutta se ei ole enää mahdollista. Vaikka lähdinkin kotoani, niin tiesin kuitenkin sinun olevan siellä, jos haluaisin neuvoja tai vain jutella kanssasi. Pidin sitä itsestään selvyytenä. Minun olisi pitänyt suojella sinua.” Shean nousi vihan puuskassa ja potkaisi keskipilaria.

“Toivoisin, että olisit täällä...” Shean vaipui istumaan ja luuli nähneensä patsaan liikkuvan, tai ainakin sen kasvoissa elämää. Ja siellä huoneen pimeässä, katseilta piilossa, Shean itki.

Shean oli nukahtanut, päivän tapahtumien uuvuttamana, patsaan jalkojen juureen ja siirtyi herätessään muiden luokse. Joukko odotti suurella jännityksellä illan juhlaa. He suoriutuivat päivän harjoituksista ennätysajassa ja loppu aika kului tuskallisen hitaasti.

Vihdoin kuitenkin lähdön aika tuli ja ryhmän jäsenet hölkkäsivät kevyttä juoksua rannalle saakka. Janon jäi tuttuun tapaansa palatsiin.

Micoma oli sotureidensa kanssa odottamassa juhlijoita ja he kumarsivat tulijoille. Blade muutti muulle joukolle kidukset ja Micoma hymyili hänen taidon näytölleen. Nina näytti vieläkin empivän osallistumistaan edellisen kerran tapahtumien vuoksi ja Micoma meni hänen luokseen. Nina katsoi ihmeissään, kun johtajapolyssi otti vyöstään kimaltelevaa nestettä sisältävän pullon. Se säihkyi auringonvalossa kuin timantti.

“Kerroin keksijöilleni sinun ongelmastasi ja he suunnittelivat tämän synteettisen juoman.

Sen pitäisi keventää sinun metallisi rakennetta huomattavasti, että pystyisit nauttimaan olostasi.”

Micoma nosti lasisen korkin varovaisesti peukalon- ja etusormenpään välissä ja antoi sen Ninalle. Juoja katsoi nektaria epäluuloisesti ja haistoi sitä varovasti. Se tuoksui hyvin kitkerältä. Kerättyään rohkeutensa, Nina kulautti koko juoman kurkustaan alas viimeistä pisaraa myöten. Sen makukaan ei ollut erikoisen maittava.

82

Vahvaa aine oli, sillä sen vaikutukset koekaniini tunsi heti. Hänen olonsa keveni ja mieliala virkistyi. Micoma muutti joukolle uimavaatteet ja he pääsivät juhlasaatossa Tiaraan saakka. Siellä Micoma ohjasi Gaian, Denyan ja Ninan erikseen joukosta ja Blade ja Shean ohjattiin katettuun saliin.

Kaksikko oli juhlan vetonaula, sillä jokainen Polyssi halusi tanssittaa heitä. Illan edetessä ja monien tanssien jälkeen vieraat kutsuttiin kohteliaasti pöytään. Jo oli aikakin sillä kaksikon jalat olivat koitoksesta hellinä ja seuraava tanssi olisi ylittänyt heidän sietokykynsä. He istuivat huoahtaen pöytään, kun ruokia tuovat Polyssit asettelivat tarjottimia pöydän keskelle. Kaksikko katseli vesi kielellä ruokalajien runsautta. Heille tarjoiltiin suurista lasikulhoista alkusalaatti, joita oli kolme vaihtoehtoa. Shean valitsi katkarapukorallisalaatin ja Blade valitsi tonnikalavesimelonisalaatin.

Alkuruokana tarjoiltiin simpukkakeittoa kookosmaidolla ja pääruokana oli erilaisia keitettyjä tai savustettuja kalalajeja. Shean maisteli innoissaan uusia makuelämyksiä ja auttoi ne alas kulauksella makoisaa merileväviiniä. Blade sen sijaan näytti olevan puhkeamaisillaan kaviaarin syönnistä.

“Jätä tilaa jälkiruoalle.” Shean viittoili ja Blade ähkyi pidellen mahaansa.

Jälkiruokien saapuessa saliin, Blade rojahti tuoliinsa ja Shean olisi voinut vannoa, että hänen ystävänsä kasvot olivat kirjavat ylensyönnistä. Jälkiruoissa oli neljä vaihtoehtoa ja kaikki olivat yhtä makoisan näköisiä. Blade otti suklaakorallimoussen, jonka maku oli taivaallinen, jos Bladen ilmeeseen oli luottaminen. Shean valitsi Kristalli Yön, joka oli tehty raikkaasta vaniljakookosjäätelöstä. Hän huokasi tyytyväisenä syötyään sen loppuun ja pyyhki suupielensä puhtaaksi serviettiin. Koko ruokailun ajan orkesteri oli soittanut rauhallista musiikkia ja Shean syventyi kuuntelemaan sitä sulatellen ateriaansa.

Yllättäen, joku nyki häntä kesken kaiken hihasta. Shean näki tuolinsa vieressä Polyssi lapsen, joka hymyili hänelle ujosti. Tyttö ojensi hänelle kristallisen spiraalisimpukka amuletin käteen ja hän niiasi maahan asti.

“Kiitos, mutta miksi annoit minulle tämän?” Shean katsoi korua ja laittoi sen kaulaansa.

Tyttö pisti kätensä suun päälle ilmaisten, että hän oli mykkä. Orkesteri oli lopettanut soittamisensa ja Micoma oli noussut pöydästä kävellen heidän luokseen.

“Mina, oletko toivottanut vieraamme tervetulleeksi?” Micoma laittoi kätensä tytön olkapäälle ja tyttö nyökkäsi iloisesti.

Shean sipaisi tytön poskea katsoen tätä silmiin.

“Hän antoi minulle tämän kauniin lahjan eikä minulla ole antaa hänelle mitään vastalahjaksi.”

Micoma naurahti ja nuori Polyssi punehtui silmänvalkuaisiaan myöten.

“Hän on tehnyt sen omin käsin pitkien perinteiden mukaisesti. Olet tehnyt häneen vaikutuksen ja siksi hän halusi antaa sen sinulle.”

Mina syöksyi antamaan nopeasti pusun Sheanin poskelle ja pyrähti yhtä vilkkaasti ihmisjoukkoon, jättäen Sheanin ihmettelemään paikalleen.

Yhtäkkiä musiikki loppui ja saliin tuli muutenkin hiljaista. Puheensorina loppui ja Polyssijoukkoon avautui iso käytävä. He eivät halunneet olla tulijan lähellä ja käänsivät myös katseensa halveksien poispäin. Micoma näytti hyvin vihaiselta.

83

Reaktion aiheuttaneella oli pitkät mustat hiukset, jotka ylettyivät maahan asti. Ne olivat poninhännällä. Kasvot olivat terävät ja pyrstö erikoisesti muodostunut. Micoma käveli mustiin pukeutuneen naisen luo, jolla oli kolme käärme silmää, ja pysähtyi arvovaltaa uhkuen tämän eteen.

“Mellana, Sinua on kielletty palaamasta Tiaraan ja silti uhmaat käskyäni. Petoksesi tuotti kansallemme häpeää ja lakimme tuomitsi sinut karkotetuksi. Käskyn rikkomisesta seuraa vankeustuomio.” Soturit juoksivat paikalle aseet esillä suojellakseen johtajaansa.

Tuomitun silmiin syntyi murhaava kiilto ja hän sanoi Micomalle jotain tehden sormillaan ja kädellään liikkeitä. Katsojat kohahtivat ja sitten Mellana hävisi savupilven avulla.

“Etsikää hänet!” Micoma huusi ja molemmat osastot juoksivat salista ulos.

Shean ja Blade kiiruhtivat Micoman luokse.

“Mitä nyt?” Blade kysyi nähdessään tämän ilmeen.

Micoma murisi kirjaimellisesti, mutta ryhdistäytyi sitten. Hän kertoi kaksikolle Mellana Coralicesta, joka oli ollut kultaosastossa sen yhdeksäs jäsen ja Micoman oikea käsi. Mellana kuitenkin juoni hänen selkänsä takana ja yritti vallankaappausta, tappaen toimen aikana viattomia sivullisia. Viimeinen piste oli Micoman murhayritys.

Kun teon tekijä saatiin selville, hänen tuomionsa oli Kal’elak eli Karkoitus. Mellanan kanssa ei saanut kukaan polyssi puhua, jos häneen törmäisi ja hän ei saisi koskaan palata Tiaraan. Jostain syystä, hän oli kuitenkin rikkonut käskyä ja tullut takaisin.

“Sitten hän vielä langetti Sirda-kirouksen päälleni tänä iltana. Hän on harjoitellut vapaa-aikanaan näkemän mukaan mustaa magiaa.”

Sheanilla ja Bladella menivät kylmät väreet pitkin selkää ja Micoma näytti huolestuneelta.

Sirda-kirous tuomitsi kohteensa ikuiseen murheeseen ja toivottomuuteen.

“Tämä ei tule estämään illan juhlintaa!” Hän sanoi lopulta ja poistui salista.

Toisaalla kaupungin kylpylässä Ninaa, Denyaa ja Gaiaa valmisteltiin rituaalia varten.

Heitä auttoivat viisi papitarta, jotka pesivät heidät rentouttavan yrttikylvyn jälkeen ja pukivat heille seremonia vaatteet päälle. Valkoinen silkkinen vaate ja kaapu tuntuivat kevyiltä heidän yllään.

“Mitäköhän seremoniassa tapahtuu?” Gaia kysyi jännittyneellä äänellä.

Denya naurahti ja korjasi Gaian asustetta. “Älä pelkää. Kyllä Micoma olisi varoittanut meitä, jos siinä olisi jotain mitä meidän pitäisi tietää.”

Nina istui hiljaa ikkunalaudalla, sillä hän ei ollut aivan yhtä luottavaisessa mielentilassa. Hän katsoi vaiti ulos ikkunasta, toivoi illan olevan jo ohi ja pikaista paluuta maanpinnalle.

84

Keskiyön saavuttua parivaljakko ohjattiin kappelin Mer’ina Seuliin, kaikkein pyhimpään.

Huone oli ympyränmuotoinen ja sen kattoa tuki kuusi marmoripilaria. Oviaukon vastakkaisessa seinässä makasi pystyasennossa suuri kivinen sarkofagi. Sen kansi oli hakattu marmorista johon oli muokattu paikka kristallipatsaalle. Blade ja Shean tunnisti haudan Kiera Bluecrystalin leposijaksi.

Seinissä oli polyssien esi-isien kirjoittamia hieroglyfejä. Katossa oli kuusi aukkoa jotka päästivät kuiden valon sisälle. Niiden säde osui kuuteen peiliin seinän vieressä, ympäri huonetta. Kuusi seremonian palvelijaa käänsi heijastus alustat juuri oikealla hetkellä tarvittavaan kulmaan ja ne ohjasivat valon sarkofagiin.

Huoneen keskustassa, lattiassa oli koriste köynnös kuvioinen ympyrä läpimitaltaan viisi metriä. Siinä oli salmiakki kuvion terien muodossa neljä tyhjää ympyrää ja keskellä yksi iso. Huone valaistui ja kimmeltäviä hiutaleita alkoi leijailla vedessä. Lattia laatoituksen kuvio alkoi samalla loistaa.

Palatsin alttarihuoneesta kantautui rauhallista musiikkia. Hengellistä kappaletta soitettiin tunnelmallisesti pehmeä-äänisen harpun, rauhallisen huilun ja murheellisen viulun avustuksella. Voimakkaan tunnelatauksen aikana soi matalaääninen saksofoni.

Soittoon yhdistyi melodinen kuorolaulanta, kun Gaia, Denya ja Nina kävelivät saatettuna sisään. Heidän silmänsä olivat kiinni ja papittaret pudottelivat lumpeen kukkia heidän jalkojensa eteen. Kuoron laulu toistui aina saman säkeen loputtua, jonka jälkeen tuli saksofonin rauhaisa välisoitto. Laulun nimi oli Kiera Mer’ina ja sanat ylistivät tulevaa rituaalia. Sanat olivat pehmeitä, sulavia ja kovia konsonantteja tuskin kuuli sanoissa tai niitä ei äännetty.

Lanrete egdirb Htap a fo semalf Noom naeco Ymaerd Tsap eht fo sins fles eeht Yfirup Samalla kolmikon perässä juoksivat kuusi tanssijaa keskustan ympyrän reunoille ja tanssivat laulun mukana. Heidän liikkeensä olivat sulavia ja notkeita. huntumaiset asut leijuivat rauhallisesti ja unettavasti. Osa sotureista oli tullut turvaamaan tapahtumaa.

Denya ja Nina ohjattiin keskuskuvion pohjoisen- ja eteläisen ympyrän sisälle ja Gaia keskelle. Heti heidän astuttuaan ympyröilleen jalkojen alta syöksähti valopylväs heidän yli kattoon paitsi Gaialle. Heidän silmänsä olivat vieläkin suljettuina, mutta valovirta pölläytti heidän hiuksensa tuuheiksi.

85

Gaia näytti rauhallisimmalta ja hän alkoi kohota ylöspäin. Pystyasento muuttui hitaasti selin makuu asentoon ja raajat roikkuivat rentoina alaspäin. Denya ja Nina olivat laskeneet päänsä alas ja he näyttivät syventyneen transsiin. Samoin kuin Gaia, joka säteilevässä valossa leijui rauhallisesti.

Micoma seisoi Bladen ja Sheanin kanssa sivummalla ja he olivat kunnioituksesta hiljaisina.

Micoman otsa rypistyi äkisti ja hän vilkuili ympärilleen. Jokin ei ollut kunnossa. Gaian kasvot muuttuivat tuskaisiksi ja hän alkoi heittelehtiä ilmassa. Denya ja Nina nostivat päänsä ja he hymisivät pahaenteistä laulua. Micoma tunnisti laulun Kiera Mer’inaksi, mutta he mumisivat sitä takaperin. Molempien silmät revähtivät kristallinhohtoisena auki ja Gaia tippui mahalleen lattialle. Micoma ryntäsi hänen luokseen, mutta törmäsi näkymättömään seinään. Hän yritti aseellaan avata tien, mutta se ei onnistunut.

Gaia räpisteli silmiään ja nousi ylös. Kuoron laulu oli lakannut ja ainoa ääni mikä kuului, oli kaksikon hyminä. Gaia ryntäsi taputtelemaan voimakenttää ja Micoma katsoi toisella puolella avuttomana ahdingossaolijan kasvonilmeitä. Shean ryntäsi Micoman luokse ja yritti puskea voimakenttää. Hän ei kuitenkaan mahtanut sille mitään.

Ihmisjoukosta kuului pelokkaita huudahduksia ja papittaret lankesivat polvilleen ja kumarsivat Gaian suuntaan. Ansaan jäänyt kuuli ritinää ja ratinaa takaansa ja kääntyi hitaasti ympäri. Sarkofagin kannen patsas liikehti paikallaan ja muuttui varpaista päähän lihalliseksi. Gaia perääntyi taaksepäin kunnes kenttä esti pitemmälle menon. Kiera pudottautui lattialle vasemman polvensa varaan ja nosti itsensä selkä pyöreänä ylös.

Hän asteli naisellisesti Gaiaa kohti ja ojensi kätensä hänen suuntaansa.

Dessap snosaes dna semitefil ynam rof, em nekawa dluow taht yrasrevda na detiaw evah i.

Ksat ym dne ot deid ro devil I aveh ron won i lliw rehtien dna.

“Monien elinikien ja aikojen mentyä, olen odottanut vastustajaa, joka herättäisi minut.

En ole elänyt enkä kuollut lopettaakseni tehtävääni, enkä aio nytkään.”

Sulavalla liikkeellä Kiera nappasi kiinni olevat kristalliviuhkansa vyötäisiltä ja avasi ne teräviksi aseiksi.

Baldor fo reyals eht. htrof emoc!

“Baldorin voittaja, astu esiin!”

Kieran iho oli loistavan sinisen värinen. Gaia yritti mahdollisuuksien mukaan pysyä kau86

kana esi-isästä, mutta kamppailu oli väistämätön. Seinät tuntuivat katoavan heidän ympäriltään ja Gaia singahti hänelle tuntemattomaan paikkaan Kieran kanssa.

He näyttivät seisovan pienellä ympyrällä mantereella, joka leijui keskellä avaruutta.

Komeetat viuhuivat heidän ohitseen tulta leimuten ja nurin niskoin leijui gootti tyylisiä kiviportaita heidän ympärillään. Gaia uskoi olevansa tuhoon tuomittu ja hänen hengityksensä tiheni ja salpautui.

Hänelle nousi tuskanhiki ja hänen silmiään kirveli kuin happoa olisi kaadettu niihin. ”Hänellä on aseet... Mitä teen? Minulla ei ole mahdollisuuttakaan ilman... Minun täytyy löytää jotain... Apua!” Gaia ajatteli kuumeisesti itsekseen ja hän katsoi hätäisenä ympärilleen.

Kiera hyökkäsi ja Gaia sai hädin tuskin kuperkeikalla väistettyä iskun. Seuraava oli tulossa jo hänen päätään kohti, kun hän nosti kädet suojaksi. Torjuja sulki silmänsä, mutta hänen odottamansa isku ei koskaan saapunut.

Gaia oli kyykkyasennossa, kun hän varovaisesti avasi toisen silmänsä ja huomasi, että adrenaliini oli vapauttanut hänen kykynsä ja luonut tulisen sauvan iskun ottaneeseen käteen. Se oli kiemura ja hehkui liekehtien torjutuiden viuhkojen teriä vasten. Gaia nousi ylös ja painoi tatuointia saaden haarniskan ylleen. Hänen silmissään syttyi liekki ja hän muuttui kokonaan tuleksi. Gaia tuuppasi Kieran voimalla taaksepäin ja tämä teki puolivoltin poispäin pysyäkseen pystyssä. Kiera laskeutui toisen polvensa varaan ja muuttui samassa vedeksi.

Shean juoksi Micoman viereen ja katsoi raivoisaa taistelua. Ottelijat näyttivät tavalliselta heidän silmissään eivätkä omilta elementeiltään.

“Mitä tämä on?” Shean kysyi tarttuen Micomaa olkapäästä.

“En tiedä. Olen kuullut vain myytin Kieran haasteesta, mutta en uskonut sen koskaan tapahtuneen.”

Micoma käänsi katseensa areenalle ja jatkoi hetken kuluttua.

“Tuo on taistelu kuolemaan saakka.”

Shean käänsi huolissaan katseensa takaisin kamppailuun ja iski molemmat nyrkkinsä voimakenttään.

Taistelijat olivat omassa yksinäisyydessään. Vuoroin Gaia hyökkäsi ja sitten puolusti kunnes oli Kieran vuoro. Molemmat eivät antaneet periksi ja verta ei ollut vielä kertaakaan vuodatettu. Tilanne jatkui pitkään ja molemmat olivat äärimmäisen keskittyneitä ja puolustuskannalla.

Loputtomalta kestäneen taistelun täytyi kuitenkin jonkun voittaa ja Kiera teki onnistuneesta torjunnasta vastahyökkäyksen sivaltaen Gaian poskeen viillon. Gaian silmät muuttuivat mustiksi ja hän raapaisi viisi syvää haavaa kynsillään Kieran rintaan.

Seuraavassa hetkessä Gaia syöksäytti tulimeren ja Kiera syöksyaallon toinen toistaan kohti ja niiden törmätessä räjähti. Molemmat lensivät selälleen kauas toisistaan ja sankka sumu täytti areenan.

Shean etsi turhaan elonmerkkiä seinän takaa. Näkyvyys oli sillä hetkellä nollassa. Nina ja Denya tuupertuivat maahan ja Micoma huusi parantajaa paikalle. Samalla kenttä hävisi 87

ja sumu laskeutui leijumaan lattiaa myöten. Sen seasta ilmestyi kaksi lattialla makaavaa henkilöä, joille usva oli kuin pahoilta asioilta suojaava peitto. He makasivat liikkumattomina ja hiljaisina. Shean ryntäsi Gaian luokse, mutta ennen kuin hän ehti tutkia elonmerkit vesisyöksy lennätti hänet taaksepäin. Kiera nousi horjuen ylös ja hän kiljaisi kovan ultra äänen. Sitä säesti kuitenkin voimakkaampi kimeä huuto.

Gaia nousi myös hoiperrellen ylös. Tilanne oli siis sama kuin ennenkin. Kumpikaan ei suostunut perääntymään eikä antautumaan. Heidän katsekontaktinsa oli terävä, mutta uupumus näkyi niistä selvästi. Katsojat olivat jähmettyneet paikoilleen sillä he eivät pystyneet menemään apuun, kun näkivät mitä Sheanille kävi.

Micoma oli virvoittamassa Ninaa ja parantaja oli Denyan kimpussa. Tunnelma oli niin jännittynyt, että sitä olisi voinut leikata veitsellä. Kiera liikahti äkkiä ja laittoi itsensä asentoon. Hän kumarsi Gaialle ja nosti aseensa ylös maasta, laittaen ne kiinni ja takaisin vyötäisille. Gaia hämmästyi, että mitä nyt tapahtuisi.

“Hguone s’taht. Tämä riittää. Tasapeli on joskus yhtä arvokas kuin voitto tai häviö, jos se on tarkoitusperiltään hyvä. Olen saanut vastaukseni. Ecaep ni og. Mene rauhassa.”

Kaiken näkemänsä jälkeen Kieran äidillinen hymy ei ollut odotettu ja Gaia nosti kätensä hämillään hyvästiksi. Kiera peräytyi takaisin arkun luo, nojasi selkänsä kanteen ja jähmettyi katsojien edessä takaisin patsaaksi. Shean juoksi Gaian luo ja nosti kätensä hellästi tämän poskelle.

“Oletko kunnossa?” Hän kysyi ja hipaisi peukalollaan poskessa olevaa arpea.

“Se paranee.” Gaia sanoi ja otti Sheanin kädestä kiinni laskien sen alas.

Nina ja Denyakin olivat jo heränneet ja he olivat päästään aivan pyörällä. Gaia kääntyi heidän suuntaansa, mutta jo ensimmäisen askeleen aikana jalat pettivät alta. Micoma syöksyi ottamaan Gaian käsivarsilleen, ennen kuin Shean ehti reagoida ja kantoi tämän ulos kappelista parantajan taloon. Shean ja Blade seurasivat hänen perässään ja Zerynthia ohjasi myös Ninan ja Denyan parantajan luo. Hän määräsi kaikkia kolmea toipilasta lepäämään rauhassa koko yön. Shean ja Blade valvoivat ja vahtivat heidän sänkyjensä vieressä koko yön saamatta itse unta. Ja he ponkaisivat heti aamutuimaan ylös, kun Micoma tuli parantajan kanssa paikalle.

Parantaja teki perinteisen jälkitarkastuksen ja antoi kolmikolle proteiinipitoista lääkettä.

Micoma toi Janonilta terveiset, että he saisivat olla viisi päivää Tiarassa, joista kolme olisi lepäämistä varten ja neljäs ja viides olisi harjoittelua. Viisikko otti tiedon mielellään vastaan, vaikka he ihmettelivätkin missä vaiheessa Micoma oli ehtinyt nähdä Janonin.

Ensimmäisen ja toisen päivän ryhmä vietti sisätiloissa ja heitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia. Suurimmaksi osaksi niiden urotekojen takia, joita he olivat tehneet ja Kieran henkiinheräämisen vuoksi. Heitä hemmoteltiin herkuilla ja hierojilla ja Micoma kävi heidän kanssaan monia henkeviä keskusteluja.

Kolmantena päivänä, joukko oli tyystin kyllästynyt sisätiloihin ja he pyysivät Micoman esittelemään heille paremmin kaupunkia. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan ja sanoikin, että se olisi hänelle suuri kunnia.

Ensimmäiseksi Micoma esitteli heille kaupungin viihde ja kulttuuri keskuksen. Tässä korttelissa oli elämää viliseviä ravintoloita, joiden monipuolisuus ja suussa sulavan hyvältä tuoksuvat ruuat nostattivat veden paatuneimmankin kriitikon kielelle.

88

Lisäksi paikkaa koristivat suurmuseo ja kirjasto tiedonhaluisille ja jos pakkomielteenä oli ostaminen niin kaikki kaupungin kaupat löytyivät tältä alueelta. Micoma ohjasi heidät yhteen ravintoloista ja he nauttivat siellä erittäin maukkaan ja tulisen lounaan. Vatsat täynnä Micoma johdatti joukon korallipuistoon ja he ihastelivat paikan kauneutta. Siellä oli laitumella myös Micoman ratsu Tonedor, joka oli puoliksi hevonen ja puoliksi kala.

Esittelijän keskittyminen herpaantui yhtäkkiä ja hän säntäsi pikajuoksua puistosta ulos.

Shean ryntäsi perään sillä hänkin oli kuullut jotain ja muu joukko seurasi tietysti vanavedessä.

Micoma juoksi pienemmän puiston portista sisälle, joka oli lähellä edellistä. Kyltissä luki ”Kristallipuisto”. Micoma vilkuili ympärilleen ja kuuli valittavia trööttäyksiä yhden kristallikiven takaa. Hän käveli hitaasti järkäleen ympäri ja kumartui nostamaan jotain hellän varovaisesti maasta. Muut olivat saapuneet hänen luokseen ja katsoivat ihmeissään tavallista suurempaa merihevosta, joka oppaalla oli sylissään. He eivät ihmetelleet kuitenkaan sen kokoa vaan sitä, että sen pinta oli kovaa kristallia. Micoma näytti surulliselta.

“Se on murtanut häntänsä onnettomuudessa. Tämä on todella harmillista, sillä se on ainutlaatuinen.”

Micoma kertoi heille puistosta ja sen merkityksestä. Kristallipuisto kuului luonnonsuojelualueeseen, jossa elivät uhanalaiset kristallieläimet. Läpinäkyvä kristalli peitti niiden pinnan ja sen läpi näkyi niiden sisäelimet. Verenä niillä oli nestemäinen metalli. Niitä suojeltiin muun vedenalaisen maailman vaaroilta.

Nämä olivat niin harvinaisia, että niitä syntyi vain todella pitkin väliajoin ja silloinkin oli epätodennäköistä että ne selviäisivät syntymisprosessista. Eläinten elinkaari oli hyvin lyhyt muutenkin. Ne olivat niin hauraita ja särkyviä, että pieninkin vahinko voi koitua niille kuolemaksi. Uhanalaiset olivat myös normaaleita vastineitaan isokokoisempia.

Puistossa eli monen eri lajin kristallieläimiä ja ne olivat katsojien silmissä todella kauniita. Micoma paijasi hevosen päätä ja haavoittuneen elinkumppani leijui sen viereen.

Hevonen valitti hiljaa, kun Micoma ojensi sen puistonvartijalle, joka vei haavoittuneen pois.

“Naaras pitää lopettaa, sillä se ei pysty enää koskaan liikkumaan. Maailmassa on monia asioita, joita ei voi korjata, ja tämä on yksi niistä.”

Micoma paijasi urospuolisen merihevosen päätä ja se ui leijuen kristallikorallien sekaan.

Hevonen ahtautui piiloon varjoihin ja siitä näkyi vain loistavat violetit silmät. Shean olisi voinut vannoa, että hevonen suri kumppaniaan. Micoma käänsi hevosesta katseensa joukkoon.

“Eläinten erilaisuus koituu niiden kuolemaksi. Uros on menettänyt elinkumppaninsa ja minä toivon, että suru ei koidu sille kuolemaksi.”

Muut kristallieläimet kerääntyivät surijan lähelle ja ne alkoivat hohtamaan lyhtyjen lailla.

Denya kävi paijaamassa merihevosta. Sheanille muiden mukana tuli paha mieli ja he aikoivat keskeyttää kiertokäyntinsä. Micoma piti kuitenkin pintansa ja jatkoi matkaa.

Hän näytti heille urheilu kentän, missä pystyi harrastamaan monenlaisia lajeja ja siellä pelattiin myös heidän kansallisurheiluaan De’dendia. Siellä oli juuri nyt käynnissä lajin ottelu ja kansan hurraus hukutti kaiken muun melun alleen.

Seuraavaksi he uivat ulos kaupungista. He näkivät harjoittelualueensa, jossa oli kuumia lähteitä ja voimakkaita virtauksia. Luonto näytti tässä karussa maastossa taas oman 89

mahtavuutensa. Virtaukset olivat muokanneet pohjakalliosta kiemurtelevia ja reikiä täynnä olevia kanjoneita. Virtausten kierrellessä omia teitään syntyi kaunis urkumainen ääni. Kuumien lähteiden purkauksien mukana satoi kissankultahileitä, jotka kimaltelivat luoden satumaisen tunnelman. Vaikka paikka oli kaunis, niin kuitenkin tulevien harjoitusten varjo laski sen ylle. Ryhmällä ei tulisi olemaan helppoa.

Micoma näytti kädellään merkkiä, että matka jatkui. Denya huokasi syvään ja lähti muiden perään katsottuaan vielä kerran Kuiskausten Kanjonia. He uivat pitkän matkan tietämättä seuraavaa kohdettaan. Blade pysähtyi hetkeksi, ja kun hän vilkaisi vasemmalle sivulleen hän jäykistyi liikkumattomaksi. Gaia pysähtyi katsomaan miksi Blade pysähtyi. Tovin kuluttua Denya, Nina ja Shean huomasivat heidän pysähtyneen ja he uivat takaisin kaksikon luokse. Vähän matkan päässä merenpohjan hämärässä näkyi mustan puhuva kanjonilabyrintti tai verkosto halkeamia, riippuen siitä mitä siitä ajatteli.

Vedessä, kanjonin yllä, leijui myrkynvihreä usvamainen kenttä ja kanjonista noussut vesi höyrysi. Bladea värisytti ja silloin Micoma palasi heidän luokseen.

“Se on Ded Mortar, kuolleiden kanjoni ja suurhirviöiden asuinpaikka. Kadotetut sielut ulvovat siellä öisin ja varjot kuiskaavat julmia asioita. Kukaan, ei kukaan ole sieltä palannut, jos sinne on eksynyt onnettomuudekseen. Hiljaisina aikoina voi jopa kuulla hirviöiden liikkuvan...”

Micoma kääntyi ja jatkoi uintia. Hän ei halunnut viettää enempää aikaa kirotun paikan lähellä. Muut lähtivät mieluusti hänen peräänsä. Blade säpsähti, sillä hän luuli nähneensä jonkin suuren varjon heijastuvan Ded Mortarin kallioiseen seinämään, mutta se oli hetkessä hävinnyt. Blade ui rivakasti ryhmän kiinni, ehkä juuri hänen mahaansa pistävän pahaenteisen tunteen vuoksi.

Meren pohja kohosi seuraavaksi jyrkästi ylöspäin ja seuraavan kielekkeen jälkeen seurueen silmiin kohosi mahtava näky. He katsoivat vanhan kaupungin raunioita, jotka olivat kokonaan tehty valkoisesta marmorista. Maa oli päällystetty marmorilaatoilla, jonka ohut hiekkakerros oli peittänyt. Keskiaikaisia koristepylväitä oli vielä muutamia pystyssä, mutta suurin osa oli murtunut tai katkennut.

Paikan keskipisteenä näkyi vanhan temppelin rauniot, joiden sortuneista seinistä näkyi seinämosaiikkien palasia, jotka olivat joskus kuvanneet tarinoita tai arkielämää. Ryhmä jatkoi uintia paikkaan, joka oli varmasti ollut ennen kaupungin keskusaukio. Maassa oli laatoista muotoiltu tähti.

Rauhalliset kalaparvet kiertelivät paikan ympärillä ja hait uivat rauhallisesti heidän yläpuolellaan. Korkeiden henkilöiden mies- sekä naispuolisten ja merieläinten ajan kuluttamat patsaat loivat tuomitsevia katseita joukkioon. Aika tuntui pysähtyvän siellä vaasien ja ruukkujen sirpaleiden keskellä.

Micoma kumartui ottamaan hiekkaa maasta, joka valui hienona sormien välitse.

“Nämä ovat vanhojen kaupungin rauniot. Emme tiedä tarkalleen keitä täällä asui ja olivatko he meri- vai maaolentoja. Voi olla, että heidät hävitti joku luonnon katastrofi; tulivuori, meteori, maanjäristys, mantereen uppoaminen tai jokin muu. Sen tiedän, että tämä paikka, nämä rauniot uinuvat. Siksi tunnen itseni rauhaisaksi, levolliseksi aina kun vierailen täällä. Siitä kaupunki on saanut nimensä Mith’rana, Rauhan Satama. Onkin 90

kohtalon ivaa, että sen lähellä sijaitsee sen täydellinen vastakohta.” Micoma katsoi Ded Mortarin suuntaan inhon katse silmissään.

Gaia katsoi kaupunkia ja antautui täysin siitä kumpuavan tunteen valtaan. Hän pyöri hitaasti leijuen, silmät kiinni ylöspäin antaen hiustensa ja vaatteensa elää veden mukana.

Shean liittyi joukkoon rauhoittaen itsensä. Nina ja Denya kelluivat selkä pohjaan päin katsoen ylös kalaparvia. Blade tuhahti kärsimättömänä, mutta seurasi kuitenkin lopulta Sheanin ja Gaian esimerkkiä.

Hetken kuluttua koko joukko näytti tanssivan vedessä. He antautuivat sataprosenttisesti paikan taialle. Samalla murheet ja huolet hävisivät heidän mielistään. Micoma ui yhden pystyssä olevan pylvään päälle istumaan ja antoi ajatustensa vaeltaa hypnoottisten liikkeiden mukana. Vähän ajan kuluttua Micoma kutsui jäsenet koolle, koska päivä oli jo illan puolella. Kiertelyyn oli kulunut koko päivä ja se oli väsyttänyt jokaisen. Paluumatka sujui rauhallisesti ja ilman ongelmia. Kukaan ei halunnut kiirehtiä ja vihdoin palattuaan majataloon jokainen sammui tapahtumarikkaan päivän jälkeen.

Seuraavana aamuna koitti se suuri päivä, jolloin heidän harjoittelunsa alkoi Tiarassa.

Ryhmää jännitti, että mitä kaikkea Micoma järjestäisi heidän päänsä menoksi. Jokainen heistä oli jo varhain aamulla hereillä, kun Micoma saapui heidän luokseen ja he lähtivät harjoittelupaikalle. Siellä he pysähtyivät ja tuijottivat areenaa.

“Hallitaksenne itseänne vedessä, ilmassa ja maalla, teidän vartalonne voimasuhteiden täytyy olla tasapainossa. Siksi harjoitamme uinnissa jokaista lihasta tasapuolisesti. Tämä takaa sen, että liikkeenne on nopeaa ja lihakset eivät väsy niin nopeasti. Shean ja Blade voivat aloittaa kuumista lähteistä. Teidän täytyy väistellä niiden purkauksia, jotta ketteryytenne ja nopeutenne kasvaa. Varokaa polttamasta itseänne.”

Micoma näytti kädellä, että menkää ja jäi puhumaan jäljelle jääneille.

“Te kolme harjoittelette kanjonissa lihaksianne uimalla vastavirtaan. Ja jos ajattelette, että miten pystytte harjoittamaan kaikkia lihaksia tasapuolisesti, niin olkaa huoleti. Se tapahtuu automaattisesti.”

Kolmikko katsoi toisiaan ja he nielaisivat yhtä aikaa. Heistä tuntui, että illalla heillä tulisi olemaan hyvin kipeät jäsenet. Sheanin ja Bladen harjoitus näytti kompuroinnilta vedessä. He väistelivät purkautuvia lähteitä henkensä edestä ja kaksikon nahka oli monesta kohtaa punainen polttavasta kosketuksesta. Micoma ravisteli päätään, mutta hän myönsi, että tämä oli sentään ensimmäinen harjoituskerta.

Naisilla ei mennyt yhtään paremmin. He huomasivat, että kamppaillessaan virtoja vastaan jokainen lihas todellakin joutui tekemään parhaansa. Ei kestänyt kauaakaan, kun heidän voimansa loppuivat ja virrat kaappasivat taistelijat mukaansa. Samalla harjoitus kääntyi päälaelleen, kun nopeiden virtojen riepotellessa uijat joutuivat nopeasti väistelemään kallioisia seinämiä.

Micoma vaihtoi koordinoidusti tekijöitä molempien harjoitusten välillä. Illan hämärtyessä, viimeisellä lepotauolla, Shean ja Blade valuivat pohjalle ja kohta myös toinen ryhmä teki saman. Koko joukko puuskutti, kuka istuen, kuka maaten selällään “Nyt näytän teille minun harjoitusteni päämäärän.”

91

92

Micoma sinkautti itsensä vauhtiin ja järjestelmällisesti, kuin vaistoten purkausten tulon, väisti niitä ja piti nopeutensa. Hänen liikkeensä olivat sulavia ja katsojien silmissä kuin tanssia. Esimerkin näyttäjä siirtyi taitavilla jalan potkuilla kanjoniin pujotellen aukoista ja voittaen helposti virran vahvuuden.

Näky mykisti seuraajat ja heitä nolotti. Micoma palasi kanjonista heidän luokseen. “Älkää välittäkö. Harjoitus tekee mestarin. En minäkään tätä heti osannut.”

Shean nousi pystyasentoon ja venytteli jäseniään.

“Mikä on meidän iltaohjelmamme?” Hän kysyi muiden kääntäessä katseensa Micomaan.

“Pääsette pelaamaan De’dendia Tiaran Crystalseja vastaan. Tunnettekin heidät. Siihen kuuluvat kaikki kulta- ja hopea osaston soturit paitsi Thaisina ja minä.”

Kuuntelijoiden ilmeet olivat sanoin kuvaamattomat. He lähtivät uimaan Micoman perässä areenaa kohti ja Blade lähti viimeisenä liikkeelle.

“Ei sitten parempia vastustajia löytynyt. Nehän uivat meidän ylitsemme. Hyvä kun selviämme hengissä...”

Blade mutisi itsekseen ja haroi parransänkeään.

Shean ui Micoman kiinni, sillä hänen oli pitänyt kysyä yhtä asiaa jo monta kertaa Puhdistusrituaalin jälkeen.

“Saitteko muuten Mellanaa kiinni juhlan jälkeen? En ole ainakaan kuullut, että häntä olisi löydetty.”

Micoma vilkaisi nopeasti kysyjää, mutta käänsi katseensa sitten menosuuntaan.

“Soturini eivät löytäneet häntä. Huhu kertoo, että hän olisi poistunut kokonaan Marinialta. Kuitenkin, missä hän onkaan, niin hänellä ei ole kunnialliset aikeet.”

Shean oli samaa mieltä. Mellana oli nostattanut hänellä niskakarvat pystyyn ja Micomalla oli myös huolestunut ilme kasvoillaan...

Pelaajien saapuessa paikalle olivat katsomot jo täpösen täynnä odottavia silmäpareja.

Heidän vastustajansa venyttelivät areenan vierellä ja melu oli korvia huumaava. Blade pudisteli päätään, kun Micoma saapui heidän eteensä.

“De’dendissa on liikkuvuus, nopeus ja tarkkuus pääasia. Joukkueessa on kuusi pelaajaa ja pelivälineenä bumerangi. Lajissa on kuusi maalia, kolme per joukkue. Suurimmasta saa kymmenen, keskikokoisesta kuusi ja pienimmästä kaksi pistettä. Pelivälineen kanssa ei saa liikkua, mutta muut voivat.”

Micoma piti tauon katsoen, että kaikki pysyivät kärryillä.

“Taklata saa, mutta jos se on liian kova saa rangaistusheiton kymmenen metrin päässä maaleista. Itse tietenkin saa päättää, mitä maalia yrittää. Pelialueen rajoja ei saa ylittää, tai vastajoukkue saa bumerangin. Alue on kooltaan 100x350m. Niille joilla ei ole vedessä nopeasti liikkumiseen tarvittavia avuja saavat tasoituksena motorisoidun pienoissurfilaudan jalkoihinsa. Ai niin... Ja unohdinko sanoa, että minä kuulun joukkueeseenne, koska tarvitsette kuudennen pelaajan.”

Gaia huudahti ja Blade taputti käsiään. Tuomari kutsui joukkueet paikalle aloittaakseen pelin.

“Saamme silti selkäämme.” Denya kuiskasi ja pudisteli päätään.

Yleisön kohina yltyi. Tiaran joukkue oli jo asettunut omaan alkumuodostelmaansa. Urania, Mei ja Tonga olivat hyökkääjinä edessä ja Zerynthia, Poison ja Abyss olivat puolustajina takakentällä. Sillä välin Micoma yritti laittaa hänen Earthstar Kieraksi nimetyn joukkueensa jonkin näköiseen asetelmaan.

93

Katsomo mylvi ja sen seasta kuului selvästi Nêna ”Soturit” kannustushuutoja sekä lyhennyksiä pelaajien nimistä kuten P.O, Ura ja Zet ja tietysti muidenkin joukkueen jäsenten nimet. Vihellysten ja taputusten joukosta erotti myös yksittäisiä Gaia ja Mi’el ”Valitut” huutoja. Niin sanottujen maalaisten jalkoja koristivat pienoislaudat, joiden käyttöä he harjoittelivat horjuvin heilahduksin. Tasapainoilu näytti sen verran koomiselta, että naapurijoukkueen jäsenet nauroivat maha kippurassa. Eivät tietystikään loukatakseen.

Pelin alkuun oli vain pieni hetki ja katsomo hiljeni jännityksestä. Micoma ja Urania siirtyivät pelialueen keskelle aloittajiksi. He tuijottivat tiukasti toisiaan silmiin ja rentouttivat lihaksensa. Soittajat puhalsivat kolmemetrisiin käyriin simpukka torviinsa ja kumea sointu aloitti pelin.

Tuomari sinkosi bumerangin, pohjassa olevasta laitteesta, kohti yläilmoja. Yleisö alkoi huutaa ja Micoma syöksyi ylöspäin napaten pelivälineen Uranian nenän edestä. Hän syötti sen Sheanille, joka sai sen taidokkaasti kiinni vasten mahaansa niin, että häneltä lähtivät ilmat pellolle. Nina huudahti toruvasti.

Blade ja Gaia olivat sillä aikaa taituroineet eteenpäin, kunnes he törmäsivät Zetin ja P.O:n vankkaan muuriin, joka taklasi heidät. Kaksikko joutuikin soturien puristuksiin. Ottelun seuraajat kohahtivat puolustuksen tehokkuutta ja hyökkääjien päättäväisyyttä, jolla he yrittivät irrottautua kaksikosta.

Micoma heilautti pari kertaa pyrstöään saadakseen kunnon vauhdin ja Nina ja Denya harhauttivat vastapuolen pelaajat sotilaan taidolla. Nina näytti olevan luotu käyttämään oudon näköistä lautaa ja hän sai piruetistaan raikuvat suosion osoitukset. Shean heitti bumerangin Denyalle, joka oli vapaana. Hän heitti, tai ainakin yritti heittää sen vastaanottajan suuntaan.

Syöksyen ja kuin ihmeen kaupalla, Denya sai kuin saikin sen kiinni. Hän heitti sen Ninalle, joka ei kuitenkaan saanut sitä kiinni Abyksen häirinnän vuoksi. Bumerangi leijaili rajojen ulkopuolelle. Ura meni suorittamaan sivuraja heittoa, mutta bumerangin palatessa peliin, Blade kaappasi sen ilmasta itselleen. Hän heitti sen Micoman suuntaan.

Yleisö huusi täyttä kurkkua, kun Urania kaappasi sen tunnetulla omalla liikkeellään. Hän heitti sen Meille, joka oli uinut tarpeeksi lähelle maaleja ja tämä teki kymmenen pisteen maalin. Katsojat ponkaisivat seisomaan, hurrasivat ja taputtivat käsiään. Blade potkaisi harmissaan yhtä leijuvaa maalia ja hajotti lautansa. Tiaran joukkueen jäsenet lämäsivät kätensä yhteen hyvän pisteen jälkeen ja Micoma järjesti joukkueensa uudestaan.

Peli jatkui sen jälkeen samoilla raiteilla. Aina välillä sattui pahoja taklauksia, joissa tarvittiin parantajaa ruhjeiden hoitoon ja välillä taklauksia ei tapahtunut ollenkaan. Blade oli jo viisi kertaa pelin aikana hajottanut oman lautansa ja hän sai varoituksen hajottamasta enää yhtäkään lisää.

Katsomossa olivat lisääntyneet Mi’el huudot. Yleisö piti näkemästään ja he seurasivat innolla Earthstarin taistelua. Joukkueen tehdessä maalin hurraahuudot kaikuivat. Viisikolla oli muutenkin rankka päivä takanaan. Ottelu lähestyi loppuaan varsin yksipuolisen kamppailun jälkeen. Tilanne oli 80-32 Tiaran joukkueen eduksi. Suurimman osan Earthstarin maaleista oli tehnyt Micoma. Puolustus oli parantunut pelin kuluessa molemmilla joukkueilla.

94

Viimeisillä hetkillä Zet teki varsin pahan näköisen taklauksen Sheanille. Siitä seurasi rangaistusheitto, jota tuli toteuttamaan Nina, koska Shean ei pystynyt jatkamaan peliä. Nina valmistautui heittoon silmät kiinni keskittyen. Hän heitti, oman syntyperänsä vuoksi, tarkasti ja pienellä liikkeellä kymmenen pisteen maalin.

Juuri samalla torvet soivat pelin päätteeksi ja katsojat nousivat osoittaen suosiota seisomaan. Ottelu päättyi Tiaran Crystalsien voittoon 80-42 tilanteessa. Denya ja Blade nostivat Ninan olkapäilleen näyttäen, että maali oli juhlinnan arvoinen. Ottelu oli ollut siistiä muutamaa hairahdusta lukuun ottamatta ja osanottajat kättelivät reilun pelin merkiksi.

Vaikka toisen joukkueen tulos tuntui murskavoitolta, Micoma ylisti heidän peliään.

“Voitte olla suorituksestanne ylpeitä.”

He olivat, joka tapauksessa, vielä ensikertalaisia. Se, että he kestivät kahden Darakin, eli noin 24 minuutin pelin kunnialla läpi oli jo sinänsä kehun ansaitseva suoritus. Yleisöstä juoksi pieniä nimikirjoituksen pyytäjiä pelaajien luokse ja hullun mylly ja pyöritys oli valmis.

Lopulta hävinneet pelaajat joutuivat pujottelemaan ja jopa ryömimään lepotiloihinsa.

Itse kukin huokasi helpotuksesta ja Micoma antoi heille leporauhan sanoen, että aamulla olisi aikainen herätys. Blade kaatui rähmälleen vuoteelleen ja hän mumisi jotain nukahtaen vaatteet päällä. Kohta kuuluikin unikeon kumea kuorsaus.

Shean venytteli ja istuutui vuotelleen. Sitten hänkin kaatui selälleen sammuen puoliksi ulkona sängystä. Naiset laittoivat itsensä yökuntoon ja peittelivät, ah niin karskit ja nyt niin untenmailla olevat, kumppaninsa. Nina jopa nosti Sheanin kokonaan sängylle ettei tällä olisi kipeät lihakset aamulla. Lopulta kaikilla oli päät untuvaisella tyynyllä ja silmät suljettuina.

19 aamua ja iltaa oli kulunut ensimmäisestä vierailusta Tiarassa. Heillä oli takanaan monta raskasta ja kovaa treenauspäivää. Aamusta iltaan tehtiin harjoituksia harjoituksien perään ja aikaa jäi muihin askareisiin hyvin vähän. He olivat oppineet hyvin hallitsemaan vartaloaan ja pyörteiden ja lähteiden purkausten väistely sujui jo leikiten treeni paikalla.

Samoin heidän lihaksensa olivat vahvistuneet kanjonin virroissa ja olivat he jopa voittaneet yhden De’dend ottelun Coral Horseja vastaan.

Shean suri Amalia oman aikansa ja ystävän menettäminen oli ollut todella raskas kokemus hänelle. Hän kävi monena iltana juttelemassa ystävänsä patsaalle puhuakseen tai kysyäkseen neuvoja odottamatta, että tämä vastaisi takaisin.

Amalilta lahjaksi saadut voimat olivat osoittautuneet lentokyvyksi, joka kattoi pieniä matkoja ja leopardin nopeus. Niistä ensimmäisen huomaaminen oli tapahtunut vahingossa ja tutun metsälammen luona. Shean oli muiden kanssa vilvoittelemassa siellä rankkojen harjoitusten jälkeen.

95

Normaaliin tapaansa he hyppivät kallioilta lampeen kilpaillen siitä, kuka uskaltaisi korkeimmalle ja tekisi mahtavimman liikkeen matkalla lampeen. Shean oli hyppyvuorossa ja hän aikoi tehdä todella monimutkaisen liikesarjan. Hämmästys olikin suuri, kun Shean jäi leijumaan ilmaan vatsa veden pintaa kohti. Seuraajilla olivat loksahtaneet suut auki, kun Shean kääntyi pystyasentoon.

“Tule alas sieltä!” Blade karjaisi ja samassa, kuin taikaiskusta, Shean putosi lampeen.

Vedenpinta loiskahti kunnolla, aivan kuin sinne olisi tiputettu suuri myllynkivi. Hyppääjä nousi köhien ja pärskien pinnalle ja ui rantaan. Blade hirnui nauraen ja piteli vatsaansa.

Muu ryhmä oli vielä ihmetyksestä sekaisin, joten he eivät nähneet asiassa mitään koomista.

Shean nousi ylös ja käveli Bladen luokse.

“Oliko tuossa sinusta jotain hauskaa?” Shean kysyi ja Blade laski kätensä hänen olalleen.

“Kamu, olisit nähnyt kasvosi niin tietäisit.”

Shean kaappasi Bladesta kiinni, niin ettei tämä tiennyt mikä häneen iski. ”Toivottavasti tämä toimii”, Shean ajatteli ja ponkaisi jaloillaan ylöspäin. He lensivät korkealle lammen ylle ja Blade katsoi alas kauhuissaan.

“Hyvää matkaa.” Shean sanoi, katsoen Bladea silmiin ja päästi tästä irti.

Koko putoamisen ajan Blade huusi täyttä kurkkua, jonka vain veden molskaus lopetti.

Hän kiroili noustessaan pintaan ja päästyään rantaan.

“Olit oikeassa. Ilmeeni oli varmasti nauramisen arvoinen.”

Lammen pinta kimalteli auringossa ja Shean leijui vieläkin sen yläpuolella.

“Odotahan, kun lasket luiset koipesi maankamaralle, niin...”

Nyt oli muun joukon vuoro nauraa, sillä Shean näytti käsillään viattomuuden eleen. Lentokyky oli täydellinen yllätys hänelle ja niin myös Bladelle.

Koko joukko oli oppinut valjastamaan voimiaan paremmin. Blade kontrolloi täysin vedeksi muuttumistaan ja hän osasi luoda vettä jopa ilman luonnon apua. Hänestä oli jopa tullut vähän kärsivällisempi. Veden käskijä oppi myös käyttämään Micomalta saatua hanskaa ystäviensä avulla ja he viettivätkin hauskoja hetkiä metsäputouksen lammessa.

Kuitenkaan Bladen kärsivällisyys ei ollut kestänyt, Janonin antaessa yhtenä päivänä hänelle järjettömän tehtävän. Hän niskoitteli ja laittoi kyseenalaiseksi Janonin pätevyyden ja kokemuksen taisteluharjoittelussa. Maa tuntui vavahtelevan, kun mestari yllättäen haastoi oppilaansa kamppailuun. Janon laski itsensä matalaan valmiusasentoon. Hän avasi viittansa, jolloin sen alta paljastui kaksi lisäkättä ja laski huppunsa.

Blade kiersi vanhaa mestaria saalistajan lailla. Janonin keppi näytti elävän ja hänen kasvotatuointinsa loistivat. Haastajan silmiin ilmestyi vihreä kiilto ja hän liikkui salaman nopeasti. Blade näki vain vilauksia pyörivästä vastustajastaan ja hänen vesipallonsa eivät osuneet tähän. Toistaiseksi Janon oli vain väistellyt Bladen iskuja, mutta yhtäkkiä hän muutti strategiaansa. Bladella oli jo tarpeeksi vaikea työ väistellä hyökkääjän iskuja ja potkuja, mutta alati muuttuva sauva oli hänelle liikaa. Päänvaiva syntyi siitä, että sauva oli vuoroin miekka, suuri moukari, sauva tai mikä tahansa ase.

Pelottavin kohta taistelussa tapahtui, kun Blade kaatui maahan ja kepin pää muuttui eläviksi, moniksi puunjuuriksi, jotka yrittivät lävistää ja vangita hänet. Blade kieri, kiemurteli, väisti ja pujotteli niitä henkensä edestä pakoon.

96

Muiden katsoessa jähmettyneenä kamppailua, Janonin vaate oli revennyt rinnan kohdalta ja ihon pinnassa näkyi hänen vihreä sydämensä läpinäkyvän kalvon alla. Janon sai Bladesta kiinni ja nosti hänet kahden sormen varassa kurkusta ylös. Kuristuksessa olija menetti melkein tajunsa ja silloin Janon tiputti hänet alas. Voitettu jäi nolona istumaan maahan hieroen kipeää kättään. Hän ei ollut saanut yhtään potkua, lyöntiä tai maagista iskua perille. Janon nosti hupun kasvoilleen ja laittoi viittansa kiinni.

“Kuinka luulet, että voitin sinut?” Mestari sanoi ristien kätensä.

Blade laski hiljaisena päänsä.

“Et kunnioita sinua kokeneempia ja luulet itsestäsi liikoja. Harkitse enemmän toimiasi.”

Janon sanoi auttaen kädellään Bladen isällisesti ylös.

Gaia oli myös oppinut käyttämään taitavammin tultaan ja Nina harjoitteli voimaansa aina kun oli mahdollisuus, vaikka niin pienellä asialla kuin herättää kuollut kasvi eloon kämmenensä kosketuksella.

Denyan tuulesta ja tuulipyörteistä oli tullut holtittomia. Hän yritti hallita niitä, mutta ajatusten siirtyminen Sheanista Bladeen oli vienyt hänen keskittymiskykynsä. Hän oli alkanut jopa pitää karskista kerskujasta.

Shean oli yksi niiden harvojen joukossa, jotka pystyivät ratsastamaan Micoman ratsulla Tonedorilla. Bladen se heitti aina selästään. Sheaniin se tottui, vaikka olikin villi. Hän ratsasti sillä usein unohtaakseen kaiken muun. Tonedor hyppi ilmaan ja sukelluksiin ällistyttävällä nopeudella ja vesi osui ja tuntui raikkaalta kasvoja vasten. Siitä syntyi miellyttävä vapauden tunne. Joskus taas ratsu pysähtyi ja heitti Sheanin leikkisästi ilmaan vahvalla pyrstöllään ja Shean sukelsi itse pää edellä syvyyksiin. Hän halusi aina välillä olla yksin ja erillään muusta ryhmästä. Sen vuoksi hänen vakio lepopaikakseen oli muodostunut Mith’rana.

Taas oli yksi päivä lopuillaan ja harjoittelijat istuivat jutellen nuotion ääressä. Janon poltteli omaa myskintuoksuista piippuaan ja näytti pohtivan jotain. Nuotion vierellä oli kotoisa oleskella ja siitä olikin tullut heidän joka iltainen perinteensä.

“Nyt on aika kertoa teille kahdelle vanhemmistanne.”

Janon sanoi ja kääntyi Gaian ja Sheanin puoleen. Kaksikko hätkähti ja katsoi mestariaan pelonsekaisin tuntein.

“Sinulla Gaia oli hyvin rakastava äiti, joka uhrasi sinun syntymällesi viimeiset voimansa ja henkäyksensä. Hän ei ehtinyt nimetä sinua, eikä kukaan tehnyt sitä hänen jälkeensäkään. Äitisi nimi täytyy kuitenkin vielä pysyä salassa, sillä sinun henkesi vaarantuisi jos väärät ihmiset saisivat tietää alkuperäsi.”

Gaia huokasi sillä nyt hän ainakin tiesi, että hänellä oli ollut rakastava äiti.

“Sinun vanhempasi Shean kuolivat, kun olit hyvin nuori. He olivat nimeltään Sani ja Jeos Medea. He olivat korkealla Assay-sotureiden kastissa. Kuulemasi amiraali Solocin isä Sidhartha Soloc Navaron surmasi heidät ruokapöydän ääreen, mutta hoitajasi saivat sinut turvaan ajoissa.”

Shean kiristeli hampaitaan ja meni ottamaan purosta kuppiinsa vettä.

“Huomenna Savannahin pitäisi palata ja meidän on aika jättää tämä paikka taaksemme.

Olkaa valmiita heti aamusta.”

97

Ryhmältä tuntui haikealta lähteä näin kauniista paikasta. He silmäilivät palatsia vielä viimeisen kerran ennen kuin menivät nukkumaan. Kukaan heistä ei kuitenkaan nukkunut rauhallisesti seuraavaa yötä.

Gaia näki painajaista, että hän koko ajan putosi ja putosi tyhjyyteen. Shean näki unta vanhemmistaan ja Denya näki vähän kyseenalaista unta Bladesta. Nina ei saanut ollenkaan unta ja hän kieriskeli sängyssään lakkaamatta.

Blade näki romanttista unta, mutta ei saanut selvää kuka se salaperäinen nainen oli.

Shean heräsi säpsähtäen, sillä hän kuuli omaa nimeään kutsuttavan. Hän nousi hitaasti sängyltään ja pimeydessä, huoneen keskellä, hän näki kristallilohikäärmepatsaan leijuvan. Tokkuraisen laskivat köynnökset hellävaraisesti maahan ja patsas leijaili poispäin salaoven suulle kuiskaten Sheanin nimeä uudestaan ja uudestaan...

Oven kirjoitus kirkastui ja patsas kääntyi heränneen suuntaan. Sen kasvot muuttuivat eläviksi ja Shean kaatui säikähtäen istumaan.

Em raeh, Peja fo nesohc.

Eutats eht ot naidrauq a deen i.

Evif txen eht rof tiaw ot, Yaw ruo ssap lliw ohw.

Shean ei ymmärrä miten hän sinä yönä ymmärsi niin hyvin planeetan kieltä, mutta se kuului taas yhteen niistä elämän mysteereistä. Lohikäärme pyysi häntä valitsemaan uuden vartijan itselleen, sillä Polyssit olivat sen aikaisemmin luotettavasti tehneet ja he ansaitsivat palkinnoksi lepotauon. Toisaalta Sheanilla oli ideat vähissä. Hän ei keksinyt ketään, joka sopisi vartioimaan sitä. Janon olisi ainoa, koska he eivät voisi jäädä tänne, mutta Sheanilla oli tunne ettei sekään kävisi.

Vihdoin hänelle välähti ennen kuulumaton vaihtoehto mieleen ja se tuntui oikealta ratkaisulta.

“Valitsen sinut vahtimaan porttia. Saat levätä lattialla oven edessä ja päästää huoneeseen vain ne jotka ovat tulevia sotureita ja heidän seuransa, jos aie on hyvä ja kunniallinen.”

Patsas leijui vaiti ja katsoi ehdottajaa vakavasti.

“Mutta, jos pahoin aikein ja mustunein sydämin sinun ohitsesi yritetään livahtaa, niin heidän kohtalonsa on sinun käsissäsi.”

Alkoi hiljaisuus, joka kesti hetken ja toisenkin. Patsas punnitsi ehdotusta ja alkoi laskeutua lattiaa kohti. Se nyökkäsi kankeasti ja Shean auttoi muodonmuutosta Pejan avulla.

Laskeutumisen ajan patsas sanoi kunnioittavat sanansa keksijälle.

98

Ylesiw kaeps uoy, Traeh ruoy morf dna Uoy knath ”Puhut viisaasti, Ja sydämestäsi Kiitos.”

Lohikäärme laskeutui kyljelleen ja muokkautui lattiaan kohokuvaksi. Shean kumarsi ja palasi vuoteelleen aamun sarastaessa.

Esae htiw drauq. ”Vartio rauhassa” Joukko hoiti aamuaskareet nopeasti ja lähtivät tapaamispaikalle. Savannah oli jo laskeutunut aluksellaan ja odotti heitä laskusillalla istuen. Blade huiskutti hänelle kädellään ja Savannah lähti kävelemään heitä kohti.

“Anteeksi herra Janon, mutta minulla on joukko salamatkustajia mukana. He vaatimalla vaativat, että pääsisivät mukaan.”

Pilotti sanoi ja hänen takaansa ilmestyi melkein samannäköinen olio kuin Janon. He tervehtivät omalla tavallaan toisiaan kasvot vihreinä loistaen.

“Oppipoikani, tervetuloa. Saanen esitellä teille Toani Vejun. Hän tulee joskus perimään paikkani.”

Janonin seuraajan jälkeen laskusiltaa juoksi alas Keith A.B. olallaan. Hän juoksi halaamaan Denyaa ja Ninaa, kun taas olkakyytiläinen hyppäsi omistajansa syliin.

Seuraavaksi astelivat rauhallisesti iskujoukon jäsenet alas ramppia neliömuodostelmassa.

Ice iski joukolle silmää ja järjesti osastonsa asetelmaan heidän eteensä.

“Ohjeidenne mukaisesti, en kuitenkaan kertonut heille mihin olimme matkalla,” Savannah yritti puolustella. “mutta he ovat todella hyviä ylipuhumaan...”

Janon oli juuri sanomassa jotain, kun taivas jyrisi ja iso piraattialus laskeutui heidän viereensä. Sen laskusilta pudotettiin ja suuri sotilasjoukko ryntäsi heidän kimppuunsa. Alkoi kaoottinen taistelu jossa Menagronin soturit ja heidän ystävänsä taistelivat henkensä kaupalla.

99

Elektra ja Soloc hyppäsivät alas laskusillalta ja Elektra sivalsi ruoskallaan Keithiä poskelle.

Ice käytti jäätä tuhoisasti murtaen hyökkääjien asemia. Kaksi sotilasta hyökkäsi Morin päälle, mutta hän laskeutui kirjaimellisesti maan sisään. Saco ja Croes seisoivat selkä selkää vasten ja ampuivat päällekäyviään tarkasti. Saco sai osuman olkapäähänsä ja menetti hetkeksi tasapainonsa. Infra juoksi puolustamaan häntä ja asettui hänen suojakseen tulittamaan Solocin joukkoja.

Menagronilaiset toimivat ryhmässä. Shean järisytti maata, jotta sotilaiden tasapaino järkkyisi. Sitten Gaia, Blade ja Denya käyttäen omia voimiaan saattoivat asian loppuun.

Gaia teki sen sytyttämällä sotilaat tuleen, Denya tekemällä trombeja ja Blade ampumalla heitä kivikovalla vedellä. Taistelu jatkui kiivaana ja Shean ystävineen näytti olevan voitolla. Soloc teki melkein huomaamattoman merkin kädellään ja hyökkäsi Sheanin kimppuun.

Piraattialuksen ruumasta hyökkäsi tarkka-ampujat, jotka ampuivat Denyaa pienillä nuolilla kaulaan. Hänen haarniskansa ei katsonut pieniä nuolia vaarallisiksi, joten ne osuivat häneen täydellä teholla. Denya ei pystynyt enää käyttämään voimaansa ja hallitsemaan haarniskaansa. Hän menetti tajunsa. Gaia sai samanlaisen nuolen selkäänsä ja Blade jalkaansa.

Voimasuhteet olivat kääntyneet päälaelleen. Ylivoima musersi heidät alleen. Ice oli uupunut, hänen aseensa, jään käytöstä. Hän ei jaksanut enää luoda sitä. Ryhmä piti häntä voimapilarinaan ja he väsyivät esikuvan mukana. Icen joukko luuli loppunsa tulleen, kunnes heidät saartaneet sotilaat lensivät sähkösalamien voimasta kuolleena pitkän matkan päähän. Metsän reunasta juoksi pantterin nopeudella Micoma, joka oli viime hetkessä päättänyt tulla hyvästelemään koko ryhmän partionsa kanssa. Pian häntä seurasivat kaikki seitsemän muuta soturia leijuvissa vesikuplissaan, jossa he liikkuivat kuin ilmassa ja huippu nopeudella.

Uusi apu yllätti vastapuolen täysin ja se oli hätää kärsimässä. Micoma kärvensi yksitellen sotilaat tuhkaksi nostaen sauvansa vaakatasoon päänsä yläpuolelle. Johtajan oikea käsi, Zerynthia torjui ja iski kepillään tarkkoja iskuja. Hän pyöritti sitä esityksen omaisesti käsissään ja katkaisi sen kahdeksi miekaksi nopeuden lisäämiseksi. Samalla hän valoi lonkeroillaan iskuja suojaamattomiin vartalon kohtiin. Urania ja Mei pyörivät vinhalla vauhdilla viiltäen vihollisia omilla aseillaan, pikku viikatteilla ja puolikuilla. Thaisina pyöritti tähtiään viipaloiden jokaisen lähelle tulijan. Poison lähetti sähköiskuja jokaisen iskijän vartaloon aiheuttaen sydämille rytmihäiriön. Abyss ja Tonga pysyivät vähän matkan päässä antaen taustatukea joukolleen. Tonga aiheutti vesipyörteillään kaaosta ja Abyss ampui tarkasti varsijousellaan kaataen jokaisen johon osui kuolleena maahan.

Solocin sotilaat kantoivat huumaus nuolista tajunnan menettäneet ruumaan, kun taistelu vielä jatkui. Nina sai seuraavaksi kaksi nuolta rintaansa ja pyörtyi. Soloc taisteli vielä raivoisasti Sheanin kanssa ja iski hänet taialla puuta päin. Shean purskautti suustaan verta ja katsoi Solocia kuin ei olisi nähnyt tätä. Keith hyppäsi Solocin kimppuun selän puolelta ja sai kaadettua tämän maahan. Tyrmistyneenä pojan julkeudesta Soloc löi häntä kasvoihin ja oli valmis sivaltamaan miekallaan.

100

Shean havahtui ja hyppäsi Keithin luo ja vieritti hänet pois tieltä. Hän nosti pojan ylös ja he olivat juoksemassa pois, kun samassa Sheaniakin ammuttiin nuolella, joka osui häntä niskaan. Janon yritti tulla väliin, mutta Soloc iski hänet miekallaan kahtia, koska mestari ei ollut tarpeeksi varuillaan. Iskujoukko huomasi liian myöhään mitä oli tapahtumassa.

“Tuo nuoli poistaa vähäksi aikaa kaikki erikoisvoimasi. Sanottakoon sitä vaikka vasta-aineeksi.”

Soloc sanoi polvilleen pudonneelle Sheanille mennen itsekin kyykkyyn. Hän katsoi tyytyväisenä Janonin ruumista ja iski apuun tulevan Toanin tainnoksiin. Murhaaja nosti Sheanin olkapäälleen ja antoi perääntymiskäskyn. Sheanin asevyö irtosi puuhun iskeytyessä ja Keith juoksi nostamaan sen mukaansa asettaen miekat paikoilleen. Sotilaiden tulittaessa suojaavasti Soloc sai kannettua viimeisenkin soturin sisälle. Saco ehti nopeasti ampua jäljityslaitteen piraattialuksen runkoon, kun laskusilta nostettiin heidän nenänsä edestä ylös. Jäljelle jääneiden voitettujen hengitys oli katkonaista ja jokaisen otsissa helmeili tuskanhiki.

Alus nousi lentoon turbiinien voimasta jättäen kidnapattujen ystävät taaksensa. Micoma järjesti joukkonsa riviin ja iskujoukko, Keithin, A.B:n, Savannahin ja Toanin kanssa ryntäsivät omaan alukseensa. Savannah ryntäsi Saco vanavedessään ohjaamoon käynnistämään aluksen, muiden istuutuessa tuoleihinsa. Laskusilta nostettiin ja alus nousi turbiinien lämmetessä ilmaan.

Micoma nosti kätensä hyvästiksi voimakkaan tuulen tuivertaessa hänen hiuksiaan. Soturit tekivät kunniaa kurinalaisen täsmällisesti.

“Pristera mera” “Hyvää matkaa” He toivottivat kuin yhdestä suusta ja seurasivat aluksen lentoa pilvien läpi.

Polyssit katsoivat hiljaisuuden vallitessa aukiota. Tämä päivä oli jättänyt ennen niin kauniiseen paikkaan lähtemättömän jäljen. Palaneen lihan kitkerä katku leijaili taistelutantereella. Ruoho ja muukin kasvillisuus oli laikuittain palanut ja nokea oli joka paikassa.

Ruumiin osia oli siellä täällä ja veri oli syöpynyt maahan.

Maailma tuntui hidastuvan, kun Micoma aloitti kuoleman jälkeisen elämän tanssin. Hän nosti vasemman käden kaksi sormea huulilleen ja pyörähti ympäri silmät suljettuna.

Tanssija siirsi vasemman jalkansa askeleen taaksepäin taivuttaen selän ja nostaen kädet ylöspäin. Lopuksi hän vaipui toisen polvensa varaan ja muutama kyynel vapautuessaan muuttui helmeksi nousten yläilmoihin. Samoin sotilaiden ruumiit hävisivät haihtuen kimalteina taivaan sineen.

Saco käynnisti jäljittimen ja käski heidän pysyä tarpeeksi kaukana, ettei heitä havaita tutkassa. Savannah teki työtä käskettyä ja Saco siirtyi matkustajien puolelle.

Solocin aluksessa vangeille laitettiin sähköiset käsiraudat ja heidät jätettiin tajuttomana makaamaan ruumaan. Vangitsija nosti Sheanin päätä leuasta ja katsoi hyvin tarkasti tämän piirteitä.

101

Elektra odotti kuuliaisesti komentajaansa, kun tämä irrotti otteensa saaliinsa kasvoista ja nousi seisomaan. Samalla hänen katseensa osui Gaiaan ja hän tunnisti oudon unensa naisen suu hämmästyksestä auki. Soloc aikoi mennä tämän luokse, mutta Elektra rykäisi kuuluvasti, että heillä oli muita asioita hoidettavanaan. Hän käveli Elektran vierelle mietteliäästi pää painuksissa ja yhdessä he jatkoivat matkaansa ohjaamoon.

“Pilotti, katso ettei meitä seurata. En halua mitään ikäviä yllätyksiä matkan päässä.”

Soloc käski ja siirtyi kapyysiinsä.

“Kyllä, sir!”

Pilotti katsoi tutkaa ja laajensi sen kantoaluetta.

“Siirtykää valon nopeuteen.”

Elektra sanoi ja nojasi tietokonemonitoriin kärsillään.

Seuraajat olivat heti hypänneet piraattien perässä valon nopeuteen ja seurasivat tilannetta heidän takanansa.

“He suuntaavat Dramirialle.” Infra sanoi ja näytti jäljittimen pistettä tutkasta.

“Sitten meidän pitää valmistautua taisteluun.”

Ice sanoi ja meni pukemaan sotilasasunsa päälle. Infra seurasi miestään ja muut tulivat hetken kuluttua perässä. Savannahin varjostamana, piraattien alus laskeutui ilmakehän läpi palatsin edustalle ja sotilaat ohjasivat vielä pökkyrässä olevat vangit ovesta sisään.

Samassa pelastajien alus laskeutui, ei toivottuna toisen aluksen viereen ja Soloc käski toivottaa joukon tervetulleeksi.

Icen ryhmä taisteli järjestelmällisesti ja kurinalaisesti palatsin vartijoita ja muita sotilaita vastaan. Lepotauko oli virvoittanut kaikkien taisteluhalun ja maitohapoilla olleet lihakset. Keith taisteli myös tulisesti ja Toani teki omia taikojaan sotilaiden pään menoksi.

Savannah otti yhdeltä kuolleelta sotilaalta hänen kypäränsä ja asunsa. Hän livahti porteista sisään ja A.B. myös kantaen suussaan jotakin.

Iskujoukkoa kohti vyöryi satoja sotilaita hyökyaallon lailla. Lopulta he eivät tienneet iskivätkö he vihollisia vai kumppaneitaan, kun saasteinen ilma alkoi vaikuttaa heidän aivoihinsa. Välillä ryhmästä tuntui, että he huitoivat pelkkää tyhjää tai ampuivat päättömästi vastustajajoukkoon.

Taistelu oli kerännyt aukion ympärille uteliaita silmäpareja, jotka muutaman itseään kohti ammutun vahinkolaukauksen jälkeen juoksivat karkuun tai maastoutuivat läheisen tulisuojan taakse. Henkeäsalpaava katku leijui taistelupaikan yllä, ja sotilaista jokainen alkoi kompastella maassa makaaviin ruumiisiin. Menagronin soturit olivat lyötyjä.

Heidän voimansa olivat pettäneet juuri kriittisellä hetkellä ja nyt he seisoivat piestynä Solocin ja hänen herrojensa edellä. Gaia yritti vältellä Solocin katsetta epämukavan unen takia.

Soloc katsoi Sheania vihasta uhkuen ja käveli seisomaan 50 cm päähän hänen nenänsä eteen. Ruhtinaat istuivat mustanpuhuvina valtaistuimillaan ja puristivat kalvakoilla sormillaan käsinojia.

102

Elektra seisoi kädet ristissä Solocin vieressä ja katsoi tuimasti vankeja.

“Te olette aiheuttaneet minulle tempauksillanne suurta päänvaivaa ja alamaisemme ovat alkaneet jopa puhua viidestä valitusta, jotka ovat tulleet tuhoamaan meidät.”

Elektra vilkaisi esimiestään silmäkulmiensa alta ja ne välähtivät.

“Olettekin ainoastaan sen vuoksi enää elossa, että saamme selville mistä voimanne on peräisin.”

Soloc kääntyi heihin selin, kun hänen viestimeensä soitettiin ja näytti oven vartijalle, että laskisi jonkun sisälle. Ovesta käveli saliin naamioitunut sotilas, joka ohitti vangit ja pysähtyi seisomaan kutsujansa viereen.

“Saanen esitellä teille avuliaan vakoojamme Blue Shariin.”

Sotilas poisti päähineensä ja sen alta ilmestyi Savannahin viattomat kasvot. Blade hyppäsi melkein sillalta alas, kun näki sukulaisensa. Toisaalta, tosiasioiden iskeytyessä hänen tajuntaansa suuri kirousten tulva täytti koko paikan.

“Mitä sinä olet tehnyt?” Blade huudahti ja yritti mennä Savannahin luo. Vartijat kuitenkin pysäyttivät hänet.

“Savannah?”

Tytön suu mutristui julmaan hymyyn ja hän ojensi vartalonsa asentoon.

“Olette erehtynyt yhdessä asiassa Blade ja se on Savannahin nimestä. Hän ei ole se keneksi häntä luulette.” Soloc sanoi nauraen.

“Siskontyttösi kuoli jo kauan aikaa sitten. Blue Sharii on hänen klooninsa. Hänen avullaan olemme saaneet arvokasta tietoa teistä.”

Blade tippui murtuneena polvilleen. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja hänen selkänsä nytkähteli tunnepurkauksen kourissa. Denyalla ja Gaialla oli vaikeuksia ymmärtää juuri kuulemaansa.

“Entä Keith? Kuinka voit tehdä tämän hänelle?” Denya puuskautti.

“Hänkö!? Se oli hauskaa ajanvietettä niin kauan kuin sitä kesti, mutta pienet sylivauvat eivät ole mieleeni.”

Blue Sharii käveli niin sanotun enonsa luo ja polvistui hänen viereensä. Hän laittoi kätensä harhaan johdetun poskelle. “Älä huolehdi eno. Sukulaisesi ei kärsinyt yhtään, kun tapoin hänet.”

Viaton ulkonäkö ei aina kuvaa todellisuutta ja Blade sai kokea sen kantapään kautta.

Tällä hetkellä hänen ei tehnyt mieli muuta kuin katkaista petturin kaula omilla käsillään.

Sharii varmasti kuuli hänen ajatuksensa sillä hän nappasi Bladen mekaanisesta kädestä kiinni ja repäisi sen kivuliaasti irti olkapäästä. Samalla käsiraudat irtosivat Bladen käsistä. Denya toimi samalla hetkellä ja riuhtaisi itsensä vartijoista irti. Kukaan ei odottanut, että hän olisi nykyisillä voimillaan riuhtaissut pahoinpitelijän mukaansa ja lyönyt häntä jämäkästi poskelle. Tästä tuohtuneena Blue Sharii vetäisi aseensa ja oli valmiina ampumaan.

Tapahtui käsirysy, kun Denya kaappasi hänen kätensä ja yritti vääntää aseen irti. Käden vääntö jatkui ja Shariin kärsivällisyys alkoi loppua. Hänen kasvonsa olivat vääristyneet vihasta. Denya sai aseen tippumaan lattialle ja hän huitaisi vahingossa käsillään vastustajaansa kasvoille. Isku oli niin voimakas, että tämä horjahti kaiteen yli ja tippui kuiluun.

Soloc katsoi äimistyneenä tapahtumia ja ruhtinaat jyrisivät paikallaan. Hän tarttui Shariin aseeseen, mutta Blade heitti irrotetulla siirrännäisellään sen pois hänen kädestään.

103

Soloc kuitenkin veti oman aseensa ja tähtäsi sillä Denyaa rintaan, mutta Nina hyppäsi laukauksen tielle. Pelastettu kiljaisi, kun Nina horjuen ja kaatumaisillaan tarttui Elektrasta kiinni.

Tapahtui välähdys ja Nina näki itsensä kryokammiossa hänen luomisensa aikoihin.

Näystä hän tunnisti Denyan ja hänen isänsä.

“Isä, milloin siskoni ovat valmiit?” Denya kysyi pistäen kämmenensä kammion pintaa vasten katsoen Ninaa silmiin.

“Kohta rakas.”

Isä kaappasi Denyan syliinsä ja he poistuivat laboratoriosta.

Nina jäi lepäämään kylmään kotiinsa. Huoneessa oli hiiren hiljaista.

Uusi välähdys sävähdytti Ninan tietoisuutta ja nyt laboratorion takaseinä räjähti.

Aukosta hyppäsi kymmenen miehen iskujoukko sisälle ja he elvyttivät tietokoneella viereisen kammion toiminnan ja hajottivat sen kuoren. Yksi sotilas otti kammiosta tytön olkapäälleen joka huusi ja ojensi kätensä Ninaa kohti. Laboratoriossa oli hirveä kaaos räjähdyksestä alkaneen tulipalon ja sähkö purkauksien vuoksi. Tapahtui uusi räjähdys ja metallinen sirpale viilsi kaapatun kasvoihin salaman muotoisen verisen haavan. Ninan kammio hajotettiin myös, mutta samanaikaisesti turvamiehet saapuivat ja Nina kaatui maahan. Hän ojensi kätensä siskoaan kohti, kun tämä hävisi aukosta joukon mukana.

Näky loppui ja Nina tunnisti sisarensa. Elektra oli nähnyt saman näyn ja hänen silmänsä olivat kyynelissä. Soloc vetäisi Elektran syrjään ja ampui Ninan rintaan katkaisten käsiraudat niin, että tämä kaatui kaiteen yli. Elektra syöksyi reunalle ja sai putoajan kädestä kiinni. Nina katsoi ylöspäin ammottava haava rinnassaan. Kiinni pitäjän ote kuitenkin lipsui. Nina hymyili siskolleen ja sulki silmänsä. Hän päästi irti Elektran kädestä ja kuiskasi.

“Neveda era Kareda.” ”Voimani on sinun”.

“Ei!!” Elektra huusi ja menetti tajunsa.

Gaia kiljaisi korvia vihlovasti ja hyppäsi kaiteen yli pää edellä Ninan perään. Shean yritti pysäyttää hänet, mutta Soloc iski häntä mahaan ja Shean tippui polvilleen.

Gaian vauhti kiihtyi ja hän näki Ninan ruumiin putoavan edessään. Tämä näytti siltä kuin hän olisi vain nukkunut ja Gaia ojensi käsiään saadakseen ystävästään kiinni. Ninan ruumis kääntyi tippumaan pystysuorasti ja hän saapui sähkö- ja laserpurkauksien kenttään. Nina oli siirtänyt ajatuksensa kauas ikuisuuteen. Hän oli hyväksynyt oman valintansa, että hänen aikansa oli tullut. Kipu ja haavan polttava särky eivät enää tuntuneet ja hän oli rauhallinen. Putoajan tajunnan ulkopuolelta kuului huutoa ja hänen nimeään kutsuttiin.

Nina avasi silmänsä ja ne kyynelehtivät. Hän näki Gaian hypänneen hänen peräänsä.

“Ojenna kätesi! Älä luovuta!” Pelastaja huusi hädissään.

Nina hymyili surumielisesti ja hänen kätensä nousi hidastettuna ylöspäin, mutta vain hyvästi-eleenä.

Gaia sai todistaa silminnäkijänä, kun Ninan ruumis hajosi alhaaltapäin pölyksi heidän sormenpäidensä melkein koskettaessa ja Ninan tietoisuus vaipui ikuiseen pimeyteen.

Kohtalo mikä tulisi tapahtumaan hänelle sekunnin murto-osan kuluttua. Sillan päällä Elektra havahtui ja nousi seisomaan. Hän käännähti vihaisesti Solocin puoleen, veti ja käynnisti ruoskansa ja sivalsi tätä.

“Tapoit juuri siskoni, senkin purma! Nyt tiedän, että tuo saastainen kolmikko kaappasi 104

minut pienenä tyttönä perheeni luota. Saatte maksaa tämän!” Elektra sihisi ja sivalsi uudelleen entistä johtajaansa.

Denya katsoi Elektraa ja muisti vihdoin tapahtuman lapsuudestaan.

Elektra kääntyi ja sivalsi suurimman osan sotilaista ja vartijoista ruoskallaan kuiluun.

Hänen silmiinsä pisti jokin kimalteleva esine sillalla ja hän meni katsomaan sitä lähempää.

Ninan ketju oli irronnut Menagronin palasen kanssa ja tippunut ennen hänen putoamistaan. Elektra nosti korun ja laittoi sen kaulaansa. Metalliset seinät alkoivat valittaa paineen alaisena ja sähkösalamat iskivät pitkin salia. Menagron kipunoi ja yhdistyi Elektran salamakorun kanssa.

Selviytynyt sisko pyöri hurjaa vauhtia paikallaan ympäri yhä uudestaan ja uudestaan kasvot luotuna ylöspäin. Hänen piirteitään ei erottanut kovassa vauhdissa. Vihdoin liike pysähtyi ja joukko sai todistaa täysin muuttuneen Elektran synnyn. Lyhyt tukka oli vaihtunut pitkiin valkoisiin kutreihin, joita komisti hopeinen raita. Salama arpi oli hävinnyt ja silmät loistivat kultaisina välähtäen salamoivasti.

“En ikinä unohda sinua sisareni. Nimeni on sinua muistaakseni Elektranina Leman White.

En halua petollisen vanhan nimeni hallita minua.”

Katuva mietti ja lupasi mielessään.

A.B. oli livahtanut salaa saliin sisälle ja se veti perässään Sheanin asevyötä. Se päästi trööt-äänen ja Shean hyppäsi kuperkeikan ja kaappasi miekkansa. Hän katkaisi käsiraudat ensitöikseen. Ja myös ensimmäisen kerran hän näytti vihansa kunnolla ja hänen iskunsa ja lyöntinsä saivat siitä uutta pontta. Shean hyökkäsi taistelemaan Solocin kanssa ja heidän kamppailunsa ääni kantautui rakennuksen autioilla käytävillä kumeana kuin mustin tuhon kaiku.

Soloc tähtäsi ensimmäisen iskunsa pyövelin lailla Sheanin kaulaan, jonka tämä vältti kaartamalla selkänsä taaksepäin. Hyökkääjä pyörähti nopeasti ympäri ja seuraava isku oli suunnattu vastustajan keskivartaloon. Shean torjui sen miekallaan ja kumartui toisen päähän tähdätyn iskun tieltä. Soloc iski uudestaan miekallaan tähdäten nyt jalkoihin ja Shean kierähti nopeasti selälleen karkuun sivallusta. Hän pyörähti siitä ylös käsienseisontaan ja siitä jaloilleen, potkaisten matkalla vihollistaan kasvoihin. Soloc iski suivaantuneena miekallaan suoraan Sheanin sydämeen, mutta tämä torjui sen ja vastasi iskuun tarkalla keskivartalon sivalluksella.

Soloc esti sen ja viisi muutakin itseensä kohdistettua iskua yhtä taitavin väistöin ja torjunnoin. Samalla Denya ja Blade olivat iskeneet vartijat tainnoksiin, mutta vastustaja huomasi sen ja lennätti heidät ja Elektran teräsovea vasten. Tämän jälkeen molemmat tekivät lukuisia iskuja ja torjuntoja, joista iskut eivät tuottaneet toivottua tulosta.

Vihdoin Soloc sai horjutettua vastustajansa tasapainoa potkaisemalla yllättäen Sheanin jalat hänen altaan ja aukko puolustuksessa kostautui. Hän potkaisi ensiksi keuhkojen kohdalle ja sitten viilsi syvän haavan Sheanin rintaan. Tällä nousi heti veren maku suuhun.

Tästä tulistuneena Shean kaatoi Solocin maahan, mutta tämä ponkaisi heti ylös ja he iskivät miekkansa vastakkain tyveen saakka. Molemmat yrittivät voimalla voittaa toisen vääntökilpailussa, mutta tilanteen muuttumatta he päästivät irti.

105

Soloc yritti käyttää taikapulssiaan Sheaniin, mutta tämä väisti itseensä kolme tarkoin tähdättyä ammusta hyppäämällä sivuun, kuperkeikalla ja puolivoltilla. Shean oli hengästynyt ja Soloc käytti hetken hyväkseen kierähtämällä Sheanin taakse ja tarttumalla tätä selän takaa kädellään kaulasta kiinni.

“Et voi minulle mitään. Luovuta!” Hän sanoi kiinnipidetylle.

Tukehtuva yritti rimpuilla otteesta pois, mutta hänen yrityksensä eivät onnistuneet.

Hitaasti hänen päänsä alkoi laskeutua ja valo hiipua silmistä.

“Shean!” Denya huusi ja yksi vironneista sotilaista iski häntä mahaan aseellaan.

Sheanin silmissä syttyi valo ja Solocin käsi alkoi muuttua kiveksi. Hän päästi kivuliaasti huutaen irti ja Shean heitti vastustajansa olkansa yli.

Soloc peräytyi ja aikoi tehdä uuden taikahyökkäyksen, kun Shean hyppäsi voltilla yrittäjän yli ja yllätti tämän täysin. Hän iski vihan puuskassaan Solocin terveen käsivarren poikki ja tämä kaatui maahan. Lopullinen isku oli tulossa päänkatkaisun muodossa, mutta jokin pysäytti liikkeen.

Shean näki silmillään Ranan ja Teruksen kaatuvan, Amalin kuolevan, kaikki vastoinkäymiset ja murheet. Ja Gaian viimeisen loikan kuiluun. Hän sulki silmänsä tuskasta Ninan kuoleman johdosta ja asekädet tärisivät. Viimeisenä hän siirtyi Gaian seuraksi vesiputoukselle missä he nauroivat ja viettivät elämänsä onnellisinta aikaa. Se tapahtuma oli painunut ikuisiksi ajoiksi Sheanin mieleen ja hän muisti Gaian sanat tämän laskiessa kämmenensä hänen kätensä päälle.

“Mikään aika ei voi voittaa nykyistä, tätä hetkeä.

Ja miten pahalta meistä voi joskus tuntuakin, niin emme saa vaipua epätoivoon, vaan ajatelkaamme läheisiämme ja miten vaikutamme heihin.”

Näyn antautumana Shean laski miekkansa ja käveli ystäviensä luokse. Blade kuritti vironnutta vartijaa, mutta päästi hänen kauluksestaan irti, kun näki ystävänsä tulevan.

Ruhtinaat nousivat seisomaan ja ojensivat kätensä vihollisiaan kohti. He kuumensivat jokaista yksilöä sisältä päin, niin että he tunsivat paistuvansa. Soloc nousi nöyryytettynä ja lähestyi voittajaansa katalasti hiipien. Hän oli valmiina iskemään tätä selkään.

Kuilusta kuului kiljaisu kuin linnulla ja tulinen kotka kohosi pimeästä syöveristä. Lintu muuttui tulta leiskuvaksi Gaiaksi, joka katsoi mustilla silmillään tuimasti Solocia. Hänen asunsa oli muuttunut mustaksi vartalon myötäiseksi hameeksi jossa oli torvihihat.

106

107

Vyötäisillä roikkui kultainen kangas. Hänen hiuksensa olivat oienneet laineileviksi ja ne leimusivat muun olemuksen mukana. Ympäröivä metalli alkoi sulaa ylimalkaisesta kuumuudesta ja nestemäistä metallia tippui kuiluun yhä vahvistuvana virtana.

“Feeniks...” Soloc sopersi ja viimein oikean nimensä kuullut käänsi päänsä amiraalin suuntaan.

Gaian silmät loimusivat ja hän lähetti tulipallon johtajia kohti. Heidän täytyi torjua yllätyshyökkäys joten ote ryhmän muista jäsenistä pääsi irti. Samassa Elektra nosti kätensä ja loi näkymättömän suojakentän ryhmän ympärille. Taito jota Nina ei koskaan Karedasta oppinut, mutta jonka hän jakoi henkensä avulla siskonsa kanssa. Mikään maaginen laukaus eikä isku lävistänyt sitä.

Gaia laskeutui ja kääntyi ystäviinsä päin ja katsoi Sheania silmiin... ”Voimani toimivat taas, mutta en silti pystynyt pelastamaan Ninaa.”

Hän sanoi laskien katseensa maahan.

“En anna heidän tappaa enää ketään rakkaimpiani!”

Gaia puristi kätensä nyrkkiin ja liekit ympäröivät hänet uudestaan. Elektra veti ruoskansa suoraksi käsiensä väliin pään päälle ja valo ympäröi hänet.

“En minäkään!”

Sheanin ympärillä leijui kivenpalasia, Blade muuttui nestemäiseksi ja Denyan ympärillä pyöri tuulet ja viimeisetkin kahleet hävisivät.

“Enkä minä!” He huusivat yhteen ääneen.

Koko sali alkoi täristä ja hajota liitoksistaan, kun menagronin palaset lähtivät omistajiltaan ja yhdistyivät yhdeksi korkealla heidän päänsä yläpuolella. Se lähetti lävitseen kirkkaan valon säteen joka häikäisi pahuuden kätyrit. Soloc peräytyi valtaistuinten taakse.

Samassa kuului viisi käskyä, jotka saivat voimansa aivan uudesta lähteestä, rakkaudesta ja välittämisestä. ”Peja!” ”Thira!” ”Anda!” ”Whoora!” ”Kareda!”

Valituista lähti jokaisen oman palasen värinen energia pallo pyrstöineen Menagroniin.

Sen paikalle ilmestyi aavemainen naishahmo jolla oli valkuaisineen kaikkineen siniset surulliset silmät ja valkea kaapu päällä. Hänen kyljistään lähti kuusi kättä ja selästä 10 metriä pitkät siivet, joiden höyhenien päät kimaltelivat kristallisen kirkkaina. Jumalatar oli itse kuuden metrin korkuinen.

Sajol, Kalkrisk ja Jelah tulittivat ilmestystä henkensä kaupalla mutta säteet menivät olennon lävitse. Gaia katsoi Menagronin henkeä ja hän ymmärsi vihdoin tarkoin varjellun salaisuuden. Hän lausui kohottaen kätensä.

108

Meno I’veda anala Aras emoile tunenda Garen a’toit ge’lasar Sitoite be’range ihcte Bathta gienna vivrien se Gudai’za nina ge sufraer Nyhearar Arienadja ”Arienadja!” Heidän suunsa kuiskasivat ja nainen ojensi kätensä kaapuihin piiloutuneita väärintekijöitä kohti.

Hän keräsi ympäriltään energiaa palloksi käsiensä väliin ja se sokaisi kaikki hänen ympäriltään. Olento oli laskenut katseensa käsiinsä ja hän säpsäytti joukon nopealla katseensa kohottamisella. Hänen silmänsä säkenöivät. Arienadja siirsi pallon oikealle kämmenelleen pitkälle eteensä ja pyörähti vauhti ottaen ympäri. Hihojen pienet tuulikellot soivat, kun hän sinkosi pallon vihollisia kohti. Yhdellä käden heilautuksella ja kirkkaan valon saattelemana he hävisivät savuna ilmaan. Hän lähetti myötätuntoisin ilmein lentosuukon menehtyneille ja kääntyi voittajia kohti.

Keran te mier Eterna queve Suor mec’hta oran “Olette tehneet tehtävänne Ikuisuuden vartijat Olkaa rauhassa ystävät“ Hän sanoi ja hävisi koruun takaisin. Palaset irtosivat kokonaisuudesta ja laskeutuivat tehtävänsä tehneenä omille omistajilleen. Shean halasi onnellisena Gaiaa ja Denya lähestyi Elektraa. Hän epäröi hetken, mutta sulki sitten uuden siskonsa syleilyynsä. Keith juoksi juuri samanaikaisesti ovesta sisälle etsien silmillään Savannahia.

Hän käveli Denyan luo ja katsoi ottoäitinsä ilmettä.

“Missä Savannah on?”

Denya ei tiennyt mitä sanoa. Hänen poikansa katsoi toivonpilke silmäkulmassaan häntä eikä hän voinut sanoa, että Savannah oli kuollut jo kauan aikaa sitten. Denya kuitenkin terästäytyi ja halasi poikaansa.

“Saimme tietää, että Savannah on ollut jo kauan aikaa kuolleena ja hänen paikkansa oli 109

vallannut Blue Sharii niminen vakooja. Shariista oli tehty Savannahin tarkka klooni ja hän oli juuri se joka tappoi tyttöystäväsi. Savannahin henki on saanut rauhan...”

Keith irrottautui, katsoi äitiään ja juoksi ulos. Denya yritti lähteä hänen peräänsä, mutta Blade esti sen ja sanoi, että poika haluaa olla yksin. Denya nyökkäsi ja siirtyi halaamaan Bladea, joka suuteli Denyaa suulle. He selvisivät. Denya vilkaisi onnellisena toista paria ja hänen silmänsä laajenivat.

“Varo!” Hän huusi, mutta kun Shean refleksin omaisesti käännähti, Soloc oli jo iskenyt miekan hänen lävitseen.

Gaian jousi ilmestyi hänen käteensä liekehtivänä ja hän ampui tulisen nuolen Solocin rinnan läpi samalla huutaen tuskasta. Kyyneleet olivat uurtaneet tuhkaiset vanat hänen poskilleen. Osuman saanut kaatui oletetusti kuolleena maahan silmät tuijottaen kohti joukkoa. MIehen suu lepäsi kuitenkin julmassa hymyssä. Shean laittoi kätensä haavan päälle, josta vuoti verta hänen kämmeneensä. Hän kaatui Gaian syliin ja muut ryntäsivät paikalle huolissaan. Gaian poskia pitkin valuivat vuolaana virtana kyyneleet ja Shean kosketti hänen kasvojaan.

“Nu’osidi a kelona tere pah. A hokan pe vauhk seri?”

Shean sanoi ääni takellellen ja köhien. Hän hymyili surullisesti.

“Shean... Sinä puhuit.”

Blade sanoi ihmetellen ja Denya piti käsiään tämän olkapäällä.

Ulkona taistelun melske oli tauonnut ja äänet vaimenivat. A.B. käveli luimistellen isäntänsä viereen makaamaan ja laski päänsä tämän jalan päälle. Se päästi suustaan hiljaisia vinkuma-ääniä ja katsoi suurilla silmillään isäntäänsä. Gaia nosti päänsä ja katsoi kyynelehtivin silmin ympärilleen etsien apua. Toiset olivat jähmettyneet paikoilleen eivätkä tienneet mitä tehdä.

“Kysymykseesi vastaan, niin minäkin.”

Gaia vihdoin sanoi ja halasi Sheania.

Elektranina polvistui haavoittuneen viereen ja laski kätensä haavan päälle tyrehdyttääkseen verenvuodon. Gaia laski kasvojaan lähemmäksi Sheanin kasvoja suudellakseen tätä, kun sali alkoi sortua heidän ympäriltään.

110

111

112

Ajat Ameron: 1/5 Velaa eli 1 vuosi

Darak: Noin 12 minuuttia

Mel-Vela: Vuosisata

Neferin-aika:

Yksi Arumin auringoista

Keidas: Dramirian pienempi aurinko

Mon: Yksi Arumin auringoista

Vulona: Sashin kuu, jolle ryhmä haaksirikkoutuu

Nykyajan ajanjakso

Henkilöt

Vela:

Shean Thunder:

Viisi vuotta

Aseet Anma: Gaian jousen nimi.

Lebay:

Yksi tarinan päähenkilöistä, jonka yksinkertainen elämä saa yllättävän käänteen. Hän ei tunne vanhempiaan ja on syntymästään asti ollut mykkä.

Gaia Natasha Oasis:

Micoman muuttuva ase.

On menettänyt muistinsa, mutta hänellä on silti vahva persoona. Lojaali ja salamyhkäinen.

Ne’rjana:

Frédéric Blade:

Pitkä kristallinen keppi, jonka saa katkaistua keskeltä kahdeksi miekaksi.

Serat: Pienois-viikatteet, joiden terä on tehty hain hampaista.

Sheanin lapsuuden ystävä, joka härkäpäisyydellään voi tahtomattaan aiheuttaa suuria ongelmia.

Majuri Denya White:

Ketjujen päässä olevat kaksi timanttitähteä

Vahva johtaja, mutta tuntee itsensä sen vuoksi myös yksinäiseksi. Pinnan alla hänellä on herkkä ja unelmoiva olemus.

Nemot:

Luutnantti Nina Sahar White:

Kuala-lunat: Kaksi puolikuun muotoista teräasetta

Pastera: Kristallinen iso kolmihaarainen”hiilihanko”

Aurinkokunnat, Auringot ja Kuut Ankak-Ako:

Denyan sisar ja hänen isänsä luoma androidi. Urhoollinen ja elämäniloinen.

Amiraali Tapen (Soloc) Navaron: Omaa maagisia kykyjä ja pahoja voimia. On Kolmen keisarin käskyläinen.

Amal the Héros:

Planeetta Marinia sijaitsee tässä aurinkokunnassa

Kuuluu Manioottien rotuun ja on Sheanin pitkäaikainen ystävä. Omaa maagisia kykyjä ja on selvännäkijä.

Assail:

Debra Paris:

Yksi Arumin auringoista

Hes: Dramirian toinen kahdesta auringosta

113

Karma:

Bladen sisko ja yksi aurinkokuntien neuvoston 12 johtajasta.

Elektra du Pré: Solocin oikea käsi. Käyttää sähköä aseenaan.

Keith Norris: Vahvaksi kasvanut orpopoika. Ei tunne vanhempiaan.

Savannah Paris: Debran tytär ja Keith on tämän mielitietty.

Iskujoukko Croes: Omaa yliherkät aistit. Oikea nimi on Ien Croesna.

Ice: Iskujoukon johtaja. Oikea nimi on Kosh Melen Tierna Kira Mesec Icen ja hän käyttää jäätä aseenaan.

Infra: Icen kihlattu. Pystyy katsoa ympäristöä olentojen ruumiinlämmön mukaan. Oikea nimi on Infeera Paneta.

Jarms:

Zerynthia Icesea: Hänellä on jalkojensa tilalla mustekalan kahdeksan lonkeroa.

- Hopea Ni’giran osasto: Abyss Deeplake: Hänellä on lentokalan siivet käsien välissä ja pyrstönä on merihevosen pyrstö.

Mei Seawind: Hänellä oli jalkojen paikalla tavallinen delfiinin pyrstö.

Poison Blueshell: Sähköinen mureenan pyrstöinen soturi.

Tonga Blackpearl: Tummaihoinen soturi, jolla kissamainen häntä.

Käärmemies. Oikea nimi on Jarms Ne’nak.

Kolme keisaria

Mori:

Sajol:

Pystyy muuttamaan molekyylirakennettaan ja käyttää taistelulajeja aseenaan. Oikea nimi on Ikari Hiroyuki Mori.

Kalkrisk:

Rana: Hänellä on aseena korkea ääni. Oikea nimi on Raneda Lissano.

Saco: On hyvä tietokoneiden kanssa. Oikea nimi on Paer Sacoender.

Terus: Vahvin joukosta ja sukupuuttoon kuolleen rodun jäsen.

Polyssit - Kulta Ni’giran osasto Micoma Moontear: Sotureiden johtaja

Thaisina Silkwave: Hänellä on hain pyrstö jalkojen tilalla.

Urania Atlantis: Hänellä on pohkeiden takana ja sormien välissä pienet evät.

Pahuuden valtias

Vihan valtias

Jelah: Rumuuden valtias

Muut A.B: Sheanin lemmikki

Arienadja: Ikuisuus, suojeluspyhimys

Betal: Armeijan keksijä, mekaanikko

Blue Sharii: Mystinen vakooja

Flame: Thiran entinen valtias

Gaia: Sheanin kasvatusäiti

114

Heman:

Toani Veju:

Vulona planeetan asukki, vakooja

Janonin perijä

Isthar:

Tonedor:

Denyan suojelupyhimys, tuulenherra

Micoman uljas ja villi ratsu

Jeos Medea:

Zevak:

Sheanin oikea isä

Assay-sotureiden legendaarinen mestari

Kapteeni Terda: Denyan, Ninan ja Keithin vankialuksen kapteeni

Hirviöt

Kiera Bluecrystal:

Jättiläiskrokotiili, joka on 15 metriä pitkä.

Andan entinen valtias, kuuluisa Polyssien soturi

Mellana Coralice:

Baldor:

Vanhoja lakeja rikkonut Polyssi

Tämä jättikokoinen otus on sekoitus kärpästä, mustekalaa ja rapua.

Me’ra:

Megalodon:

Toinen polyssien esi-isistä

Mestari R’Nac Janon:

Jättiläishai, joka voi olla jopa 12 metriä pitkä tai enemmän. Asiaa ei kuitenkaan varmuudella tiedetä.

Zevakin jälkeläinen ja viisikon opettaja

Huit:

Metrandil Spartacus:

Jättiläistursas, joka on yli 40 metrin pituinen. Sillä on kahdessa lonkerossa kaksi metrin pituista raatelukynttä.

Whooran entinen valtias

Mina: Tiarassa asustavan Polyssi tytön nimi

Nacklug: Pejan entinen valtias

Natasha: Bladen kasvatusäiti

Oscar White:

Kaupungit ja paikat Alfa: Metsä Sanian vieressä

Alla: Vulona kuun vanhin tulivuori

Betundria:

Denyan ja Ninan isä

Marinia-planeetan ainokainen saari, joka on kahdeksan sakaraisen tähden muotoinen.

Quada:

Bresori

Toinen polyssien esi-isistä

Arumin pääkaupunki

Sani Medea:

Ded Mortar:

Sheanin oikea äiti

Hirviöiden kanjoni lähellä Mith’ranaa

Siarana:

Kaanmani-Lema:

Polyssien luontoäiti

Kuunsirpin muotoinen kanjoni ”Vapauden Tie” Betundriassa

Sidhartha Soloc Navaron: Solocin valloittaja isä

Teria: Polyssien kuuluisa taitelija, joka maalasi polyssien syntytarinan.

115

Anskrok:

Mer’ina Seul: Tiaran kappelin kaikkein pyhin

Mith’rana: Vedenalainen rauniokaupunki

Na’mahol-Jamel:

Marinia:

”Toivon Palatsi” Vapauden Tien kanjonissa

Polyssien kansoittama ja ison meren vallitsema planeetta

Nerera:

Pelloc:

Yksi planeetta Sendin metsistä

Infran kotiplaneetta

Peretria:

Sash:

Kuu-kanjonin patsaspyhättö

Vulona kuu kiertää sitä.

Sania:

Sendi:

Tasanko Arumilla

Assay-sotureiden salainen kohtausplaneetta, kallioinen

Tahoi: Aukio Nereran keskellä

Rodut

Taivasvuoret:

Olennot asuvat Vulona kuulla. Palvovat Allaa.

Amalin asuinpaikka Arumilla

Tiara: Marinian pääkaupunki

Tirana: Kalin pääkaupunki

Kielet Anda:

Debsi: Kario: Metsäinen kansa Arumilla.

Kiskis: Pienet oliot Arumin Taivasvuorten rinteillä

Maniootti: Amalin hevosrotu

Mêna:

Vulonan muinainen kieli

A.B:n rotu

Endara:

Neri:

Vulonan kieli

Sotaisa käärmemies rotu

Sedra’latin:

Pasi:

Vanhojen muinainen kieli

Jarmsin käärmemiesrotu, sileä, suomuinen ja rauhaa rakastava

Planeetat

Rogo:

Arum: Sheanin vehreä kotiplaneetta

Dramiria:

Piraattien ja pahuuden kansoittama planeetta

Greena: Jarmsin kotiplaneetta

Kali: Debran ja Savannahin kotiplaneetta

Kalla: Icen kotiplaneetta

Hemanin rotu

Muuta Anda: Veden elementti, Bladen voima

Assay-soturit: Kadonnut rauhaa kunnioittava ryhmittymä. Suojelee eri galakseissa tavallisia ihmisiä ja luontoa.

Cirah: Baldorin myrkkyyn kehitetty vasta-aine.

Coral Horse: De’dEnd joukkue

116

De’dEnd:

Ni’gira:

Polyssien kansallispeli

Polyssien soturi osasto

Earthstar Kiera:

Peja:

Micoman De’dEnd joukkue

Maan elementti, Sheanin voima

Kae’ru:

Perferi:

Elämän virta

Yleisesti tunnettu kirosana, joka tarkoittaa erästä Rogo-rodun ruumiin osaa.

Kal’elak: Karkoitustuomio

Kareda:

Elämän elementti, Ninan voima

Kiara Mer’ina: Polyssien puhdistusrituaalin kappale

M-14: ”Musta Surma”, keinotekoisesti tehty musta-aukko

Menagron:

Kärsäinen eläin

Shihoh: Hioroglyfimäinen taiteen tyylisuunta

Sidoi: Niin sanotut ”Vanhat” kuolleet Assay mestarit

Sirda: Kirous, joka tuomitsee kohteensa murheeseen ja toivottomuuteen.

Totuuden kivet

Sulfer:

Mir’ans:

Hemanin myymä romu alus

Päivittely, kirosana

T-200:

Miel:

Maaliitäjä

”Valitut” sana Polyssiksi

Thira:

Mirena-muunnin:

Tulen elementti, Gaian voima

Muuttaa kenet tahansa vedessä hengittäväksi, polyssien mystinen käsine.

Tiaran Crystals:

Nektala Mari: Keskiyön Kuiden Juhla

Nelaser: Oliviini kiveä, jota käytetään laser aseissa

Nêna: ”Soturit” sana Polyssiksi

117

Purma:

De’dEnd joukkue

Timea: Kasviskeitto, Kariojen erikoisuus

Whoora: Ilman elementti, Denyan voima

KARTAT

118

119

120

121

122

Joka tarinalla on aina alkunsa ja loppunsa.

Astukaa mukaan tarinaan urheudesta ja yhden miehen sattumuksen sanelemasta kohtalosta.

Kokekaa taistelut, joissa ystävät ja rakkaat ovat tärkeitä ja vanhan ajan taistelu on kunniakasta.

Kolmen ruhtinaan käskyläinen Soloc valaa kauhua pitkin galakseja. Hän ei kaihda mitään keinoja saavuttaakseen katalan päämääränsä.

Arum-planeetalla asuva sankari on onnellisen tietämätön asiasta, kunnes hänet vedetään siihen tahtomattaan mukaan.

123