Legenda Heitä oli kolme. Kolme naista, erilaisia niin mieleltään, haluiltaan kuin sieluiltaan. Kolme voimakasta tahtoa, jotka nousivat taistoon miesten ylivoimaa vastaan, raivaten itselleen tien päämääräänsä kohti. Raivaten sen aamun miekalla, illan magialla sekä yön tikarilla. Fenian, itsepäinen palkkasoturi, sorja varreltaan, ahne mieleltään. Soturitar, joka myi aseensa voiman korkeimmalle tarjoukselle, nainen, jonka mieleen ei mahtunut nöyryys. Shi’anar, petollinen salamurhaaja, kaunis kasvoiltaan, julma luonteeltaan. Palkkamurhaaja, joka käytti pimeyttä turvanaan, nainen, jonka mieleen ei mahtunut armo. Tarya, älykäs velhotar, marmorinen iholtaan, laskelmoiva luonteeltaan. Lumoajatar, joka punoi voimansa omaksi hyväkseen, nainen, jonka mieleen ei mahtunut häviö. Näille kolmelle naiselle annettiin mahti joko tuhota ihmiskunta tai pelastaa se. Epäröimättä ottivat nuo varjoihin langenneet enkelit elementit vastaan, kuka minkin takia. Koston, hyödyn tai vallan takia. Mutta se muutti heitä, mahti, joka toi voiman, toi myös vastuun, yksinäisyyden sekä pelon. Kolmesta itsenäisestä naisesta tuli yhtä, hetkeksi. Mutta se oli tuomittu epäonnistumaan, kolme voimaa kolmessa erilaisessa ihmisessä ei luonut sopusointua kuolevaan maailmaan, vaan jokainen vei voiman mennessään, kadottaen sen tuoman armon maailmasta. Ensimmäinen oli Shi’anar, petollinen salamurhaaja, joka kuvitteli mahdillaan pystyvänsä hallitsemaan pimeyttä ja lankesi tuonelaan. Jää, maltti ja tyyneys, katosi pimeyteen, unohdukseen ja tuomioon. Toinen oli Tarya, älykäs velhotar, joka kuvitteli viisaudessaan pystyvänsä pelastamaan kadotetun ja katosi iäisyyteen. Tähti, valo ja ohjaus, hukkui aikaan, ikuisuuteen ja tuomioon. Kolmas oli Feyan, itsepäinen soturitar, joka epäröiden tahdossaan jätti ratkaisun tekemättä ja vaipui valheeseen. Tuli, tahto ja energia, tukahtui petollisuuteen, tyhjyyteen ja tuomioon. Maailman toivo sekä pelastus katosi, toiset voimat ja vallat nousivat, vetäen maailmamme synkkiin varjoihin, jotka lymysivät valon toiselle puolella. Ilman kenenkään puuttumista piteneviin kuvajaisiin, jotka olivat pysyneet kolmen voiman pelosta poissa. Nuo murheen mustat kuvajaiset olivat vihanneet ja rakastaneet Kolmen Voimaa. Kun Voimat katosivat, vahvistuivat toiset, nuo puhdasta pimeyttä käsittäneet voimat, alistaen tuskissaan huutavat kansat tahtonsa alle. 1
Mutta se jatkuu. Kolme voimaa kohoaa viel채, mahtavampana kuin koskaan, yhdistyen j채lleen kerran oppimaan menneisyyden virheist채. Ja valosta ja pimeydest채 on nousevi yksi, joka ohjaa ja tasapainottaa voimat. Tapahtukoon se sitten ihmiskunnan pelastukseksi tai tuhoksi. Uusi aika on alkanut.
- THE END -
Kirjoittaja: Mirva Vauhkonen
2