Mirror Mirror on the Wall_ready_2020

Dante’s Angels

Mirror, Mirror on the Wall

“Once upon a time there were three beautiful girls who went to different schools, and they were each assigned to very hazardous duties. But I took them away from all that and now they work for me. My name is Dante.”

2008 AD Elokuun 8 Kello 19.00 Englanti, Lontoo

Mitä ihmettä täällä oli oikein tapahtunut? Kolmikon koti näytti olevan ihan mullin mallin ja Shiva seisoi kauhusta kankeana keskellä olohuonetta. Talim ja Feenix olivat menneet omille asioilleen, eivätkä olleet vielä tulleet takaisin. Pizzalaatikoita oli joka paikassa, likaisia pyykkejä ympäri asuntoa ja likaa. Joka paikassa oli likaa. ”Nyt saa riittää!” Shiva huudahti ja vetäisi luutun selkänsä takaa, missäköhän sekin oli ollut hänellä piilossa, ja alkoi siivoamaan asuntoa kuin viimeistä päivää.

Maanittelija nosti ihmeissään shiva-patsaan ylös, kun luuli nähneensä se silmien liikkuvan. Hän tarkasteli esinettä, kunnes tapahtui jotain, mitä hän ei osannut odottaa. Patsas irvisti vihaisesti ja pisti kuudella miekallaan Shivaa molempiin ranteisiin, niin että niissä oli kolme vertavuotavaa haavaa. Nainen menetti tajunsa heti ja kaatui pyörtyneenä maahan.

Pimeys oli vallannut ruohoisen metsän.

Puissa roikkuvat ruumiit heiluivat vaimeassa tuulessa. Paikassa oli vaarallinen ja pahaenteinen tunnelma. Shiva tunsi heti herätessään olevansa epätoivottu ja kutsumaton vieras. Pyörtynyt avasi silmänsä luostarin edestä porttikongin alta vain pelkkä valkoinen silkkinen mekko päällä. Paikassa oli aavemainen ja usvainen tunnelma. Värit muuttuivat välillä mustavalkoisiksi, kun hän kömpi ylös. Luostaria ympäröi komeat havupuut ja porttikongi avasi tien mäkeä ylöspäin nousevalle luostarille. Katon harjoja ja torneja koristi oudot terävät kuviot. Herääjää odotti ensimmäiseksi porttikongin sisällä pitkät portaat. Vilkaisu toisesta oviaukosta avautui maisemallisesti takapihalle ja sivulla olevaan pieneen talliin, sekä pääosaan, jota koristi suihkulähde ja muotoonsa leikatut koristepuut. Shiva harhaili luostariin sisään ja kapusi luostarin lippuvaakunoiden koristamaa rappukäytävää ylös päätyen eteiseen. Siellä oli neljä vankkaa tammiovea luostarin eri osiin ja vanhanaikainen kristillinen gobeliini seinällä. Kaikki oli niin irtonaista ja jotenkin väärää. Oliko tämä unta?

Yksi neljästä ovesta avautui ja violettihiuksinen yö haltia juoksi siitä ulos pysähtyen niille sijoilleen nähdessään Shivan.

1

”Sinä et kuulu tänne!” Laalaan sanoi kiertäen ja tutkien tulokkaan kiireestä kantapäähän. ”Mitä?” Shiva mumisi kalpean näköisenä. ”En edes tiedä missä tämä paikka on ja miten pääsin tänne... TIETYSTI en kuulu tänne!” agentti sai vihdoin tiuskaistua, mutta vaipui ponnistuksesta polvilleen. ”Noh, eihän sille enää mitään voi. Minun nimeni on Laalaan.” haltia kumarsi ystävällisesti, mutta kuunteli samalla huolestuneesti kaukaa kuuluvia ääniä. ”Emme ole turvassa täällä. Tule. Liittykäämme ystävieni seuraan.” hän hymyili ja näytti kädellään oven suuntaan.

Haltia auttoi Shivan ylös ja kannatteli hänet samasta ovesta sisälle, kuin mistä oli tullut.

Shiva oli niin väsynyt, että hänen välillä toimiva tajuntansa rekisteröi hyvin vähän ympäristöä missä he liikkuivat. Aina välillä silmänsä avattuaan hän huomasi kävelevänsä käytävissä, joita koristi värikkäät tinalasit, joista kuunvalo paistoi sisälle luoden rauhallisen, mutta jotenkin vaarallisen tunnelman.

Kulkureittejä kaunisti myös korkeat kyntteliköt, jotka valaisivat käytävää ja antoivat lämpöä ja holvikaaria oli joka risteyskäytävässä. Matka jatkui pylväshuoneisiin, levitellyin kirjoineen, jonka jälkeen tuli kirjahyllykäytäviä pöytineen ja patsaineen, sekä kirjasto, josta Laalaan haki avaimen arkusta.

He palasivat samaa reittiä takaisin ja menivät eteisen toisesta ovesta sisään. ”Mikä tämän paikan nimi on?” Shiva mumisi kuin unessa ja Laalaan hymähti. ”Scarlet Monastery, langenneiden sankarien majatalo.”

Taas oli edessä samanlaisia käytäviä, kunnes he lähestyivät aukkoa, josta kuunvalo loisti sisään.

Laalaan ohjasi Shivan Sisäpihalle, jossa oli muita istumassa nuotion äärellä. Keskellä aukiota oli kaunis naispatsas jostain menneestä sankarista tai marttyyrista. Kuu paistoi kirkkaalta tähtitaivaalta, kun toiset mulkaisivat tunkeilijaa epäluuloisesti. Sisäpihaa ympäröivät avonaiset käytävät. Nuotion vieressä soitti kaunisäänistä huilua sinihiuksinen mieselffi ja kaatuneen puunrungon päällä säesti häntä pienellä kanteleella ylvään ja aatelisen näköinen nainen, joka näytti samalla kylmäkiskoiselta tulijaa kohtaan.

Heidän musiikkinsa innoittamana mustahiuksinen gnome tanssi hypnotisoivaa mustalaistanssia. Liikkeet olivat sulavia ja tanssija katsoi suurilla sinisillä silmillään kohti tähtiä. Pöllö huhuili luostarin ulkopuolella säestääkseen soittajia ja silmät kiiluivat pimeässä. Pieni valkotukkainen gnome kohi nuotiota, kun sen yläpuolella paistui kolme kania vartaassa ja pannulla tirisi iso lohi. Tuli rätisi ja pienet säkenöivät hileet nousivat lämmön mukana ylös. Valkotukkainen ihmisnainen valeli kanin päälle mausteita, jotka toivat mieleensä kotikeittiön ja näytti hyvin keskittyneeltä tehtäväänsä.

Hän teki sitä niin antaumuksella että, kun hän ponnahti yhtäkkiä ylös ja käveli puun taakse kuin etsisi jotain, niin puolet nuotion väestä säikähti hänen äkkiliikettään. Rungon takaa alkoi kuulua heinikon suhinaa ja ruuan tekijä käveli esille sekoittaen jotain pullossa ja ravistellen sitä. ”Shivanaia, viimeksi muutit meidät kaikki sammakoiksi kokeilunhaluisella alkemiallasi. Mitä seuraavaksi?

Possujako?”

Musisoiva mies sanoi lopettaen huilunsoiton. Mustahiuksinen gnome liekitti tulipallolla nuotiota ja alkoi kikattamaan. ”Ei, hän varmaan muuttaa meidät kukkasiksi, kun niin niistä tykkää.” ”Minun onkimaan loheen hän ei kyllä koske!” Laalaan naurahti ja kävi sukimassa ratsunsa Snow:n harjaa. ”Ystäväni, tässä on Shiva. Hän tulee… kaukaisesta maasta. Shiva, tässä ovat Maiden’s of the Whisper killan soturit.” Laalaan jatkoi heilauttaen kätensä joukon suuntaan. ”Hmph!”

Joukon ainoa mies tuhahti killan nimelle ja Laalaan hymyili.

“Maiden’s of the Whisper ja ONE MAN... Jos Nemonille sopii tämä paremmin.”

Laalaan hymyili veikeästi ja yskähti sitten.

Ryhmä rehahti nauramaan ja sinitukka tuhahti uudestaan. ”Elikäs, melkein kaimasi Shivanaia on meidän maagimme ja mestarikokki sekä kukkaistyttö... Koska hän pitää liian paljon NIIDEN keräilystä... Vaikka taistelun keskellä...”

2

Esitelty heilautti tervehdykseksi kättään ja hymyili. ”Itse olen druidi ja minä kunnioitan luontoa ja nöyränä palvelen sitä. Ugaia on meidän kääpiöroguemme ja karski irkku.” ”Minä pystyn taivuttamaan terästankoja reisieni välissä!” Ugaia hihkaisi puun alta, missä hän oli vetänyt sikeitä. ”Riiiiiight, sitä mieltä oli se pappikin, joka lähti karkuun, kun ilmaisit asian hänelle.” Laalaan naurahti ja Shiva oli aivan ymmällään. Hän hymähti sanoakseen jotain esittelyyn. ”Hän ei tiedä mitä menetti!” Ugaia röhäytti ja sanoi jonkin kääpiömanauksen lauseensa tukemiseksi ”Fidwig on meidän suuri ja mahtava saparopäinen gnomesoturimme ja Christmas on kikatteleva warlock hänen tuttavapiiristään. Pappimme Pyhän Marian luostarista on Saint Angel Eyes.”

Kanteletta soittanut mustahiuksinen nainen nyökäytti päätä sirosti ja alkoi lukea vanhalta näyttänyttä oppineiden kirjaa. ”Minä olen Nemon.” Mies nousi seisomaan ja kumarsi.

Sisäpihan kaiteessa oli kiinni jokaisen henkilön ratsut syöden ruohoa tai muuten lekotellen. Satulalaukuissa luki niiden nimet. Kaksi tavallista hevosta oli nimeltään Frogger ja Luukas. Tuliharjainen ja kavioinen oli nimeltään Tuliharja. Pukki ja Tiikeri heidän vieressään olivat nimeltään Snow ja Sabertooth ja viimeisenä olleet pukki ja mekaaninen lintu kantoivat nimiä Iron ja Steelbeak.

Shivanaia jakoi jokaiselle lautaselle kalaa tai kania, mistä nyt kukin piti. Pappi söi sirosti pitäen luuta kahdella sormella kiinni ja haukaten vain pieniä paloja. Ugaia ja Fidwig taasen näyttivät kilpailevan, kumpi omaisi huonoimpia pöytätapoja. He haukkasivat mahdollisimman suuria paloja ruuastaan ja kulauttivat sen kaljalla alas röyhtäisten kuuluvasti. Christmas tuntui haluavan enemmänkin tehdä ruumiinavauksen kanille, kuin syödä sitä. Shiva unohti oman ruokansa täysin, kun katsoi silmät pyöreänä ja suu auki värikästä joukkoa... ja lopulta ympärillä hyöriviä eläimiä.

Niitä oli joka lähtöön ja Shivanaia näki, että tulokas katsoi ihmetellen niitä. Porukka syötti eläimiä, heittelemällä niille makupaloja tai kasviksia. ”Kummastelet eläimien määrää?” Hän sanoi Shivalle, joka nyökkäsi. ”En yhtään ihmettele. Esimerkiksi tuo tuossa on ruskea tammani Frogger ja tässä on lemmikkini, kissa Tigru ja kani Bubbles. Ne kuuluvat minulle. Kolme muuta lemmikkiäni ovat hoidossa eräällä kääpiöllä. Kaipaan silti kanani Kultasulan munimia aamiaismunia, sekä koirani Pörrön paijaamista... Toisaalta hämis saa pysyä kyllä häkissään. Mitä kaverini oikein ajatteli antaessaan sen minulle?.. Ick...” Shivanaia ravisteli päätään ja häntä puistatti. ”Noh, kuitenkin... Eräs meistä on lemmikeissään mennyt silti liiallisuuksiin. Minulla on vain sentään nuo viisi...”

Laalaan punastui, sillä hänen ympärillään kävi vielä suurempi vilinä. Naisella oli lemmikkejä kuin omenia puussa.

3

”Sinullapa noita on.” Shiva ihmetteli ja kyykistyi rapsuttelemaan maassa istuvaa oravaa. ”Hänen nimensä on Tikku ja nuo muut ovat aavikkokoira Rayden, peura Shyfeet, kana Nokatus, torakka Wheazel, pöllö Bueno, mustakäärme Sparrow, kani Butters, kissa Whiskers, papukaija Matta ja sammakko Nuka. Tämä ihana pieni punainen lohikäärme on minulla vain hoidossa ystävältä. Sen nimi on Silmarillion.”

Laalaan rapsutti viimeksi mainittua leuan alta, joka sai tämän köhäyttämään savua suustaan. ”Yritän korvata jumalalleni GreenMaidenille kaiken elävän ja kasvavan luojalle metsästyshimoani pitämällä näitä lemmikkejä näin monta ja huolehtimalla niistä. Metsästän villieläimiä vain tarpeeseen eli ruoan ja vaatteiden vuoksi. Teenkin ammatikseni maailmankuuluja nahkavaatteita.” Laalaan kohotti kätensä taivasta kohti ja lausui rukouksen. ”Otat kuitenkin niitä vain varanahkoiksi.” Fidwig töksäytti ruveten nauramaan. ”Tai välipalaksi.” Christmas hörähti ja alkoi kikattamaan lapsenomaisesti.

Laalaan mulkoili toisia ja näytti heille äänekkäästi kieltä. ”Kamoon, älä nyt yritä väittääkään, että olet rauhaa rakastava, tuon kauhean rautanuijasi kanssa.”

Ryhmä alkoi nauramaan hillittömästi ja X-mas ja Fidwig ihanan lapsekkaalla kikatuksella.

Lähellä kotkottava kana tuntui olevan X-Masin kiinnostuksen kohde. Ihan kuin tämä haluaisi kyniä sen tai ainakin kärtsäyttää. Laalaan kuitenkin nappasi sen turvaan. ”Mutta miten pidät noita aina mukanasi, siis kannatko kaikki?” Shiva äimisteli ja druidi hymyili hänelle veikeästi. ”Pistän ne vain taskuuni.” Laalaan teki nopeasti taikoja ja eläimet katosivat Shivan silmien edestä pois ja samalla lailla takaisin. ”Wowh...” hän pystyi mumisemaan sanattomaksi mentyään. ”Mutta kai noista eläimistä jotain hyötyä sentään on?” Shiva ihmetteli ja Laalaan empi vähän aikaa. ”Noh, jos ne ärsyyntyvät tarpeeksi… Hmmmm... Esim. Silmarillion kärtsäyttää aina välillä vihollisten pyrstösulat... Ja jah... Rayden taas kasaa nopsasti hiekkakeon heidän päälleen ja Butters...”

Shiva oli alkanut silittelemään vapaana juoksevaa kania, kun se murisi ja irvisti petomaisilla hampaillaan hänelle. Yllätetty kellahti säikähdyksestä pehvalleen ja perääntyi taaksepäin. ”Ja kani säikäyttelee toisinaan noin ja hyppää vihollisen kaulavaltimoon kiinni... Muilla on suunnilleen samanlaisia uhkauskeinoja.” ”Pöh, Saamme jo ihan tarpeeksi siitä, kun kestämme kissamuotoasi Dark Crystalia, ”hylje”-muotoasi Flipperiä ja karhumuotoasi Goroa, puhumattakaan Nopsajalka tiikeristä. Et sinä enää lemmikkejä tarvitsisi.”

Shivanaia tuhahti ja maisteli taas lautasellaan olevaa kania.

Puheensorina nuotion ympärillä hiljentyi hetkeksi, kunnes warlockki sai oman kanitutkimuksen tehtyä. ”Minulla on sentään lemmikeistäni enemmän hyötyä. Ne ovat suurempia ja pahempia.” X-mas hehkutti ja aloitti kutsunnan. ”Ja rumemman näköisiä.” Laalaan lisäsi ja Christmaksen vuoro oli näyttää hänelle kieltä. ”Imppini Luihu on ärsyttävä ja hän yleensä saa viholliset kimppuuni.” Pikkupirun näköinen olento sanoi jotain oudolla kielellä emäntänsä vieressä ja hävisi. Äänensävystä päätellen se ei ollut mitään painokelpoista. ”Voidwalker, sininen usva tuolla nurkassa on nimeltään Wars ja hirveä mörssäri.” varjoista kuului uhkaavaa murinaa ja kaksi kiiluvaa silmää kimalteli siellä. ”Succubus on nyt... Succubus... ja” Demoninen naisolento läimäytti itseään takapuolelle taustalla sanoen ”uuh aah” ja Shiva jäi tuijottamaan sitä suu auki. ”Ja siitä on hyötyä mihin?” hän sanoi kysyvästi, mutta X-mas vain tuhahti ja jatkoi. ”Tuossa on demoninen koirani eli felhunter Cyrano sekä vaikeasti hallittava infernaalini Kano.” iso kivijätti, joka loisti vihreää valoa irvisti ja paijasi punaista petoa vierellään. ”Ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä doomguardini Mortal Kombat. Kaikista heistä on enemmän tai vähemmän tulivoimaa vihollisia vastaan. Paitsi tietysti hevosestani Tuliharjasta.”

Shivan ylle lankesi varjo ensimmäisen lauseen aikana ja hänen takaansa kuului vihaista murinaa. Kun hän kääntyi, oli hänen edessään siivekäs iso paholaismainen soturi, jolla oli kahleita joka paikassa. ”Uaaaaaaaaaah!” Shiva säikähti ja liittyi muiden nuotiolla istujien seuraan.

4

Hänen vieressään katseli nuotiota Nemon, jonka kumppani valkoinen susi, -griffoni ja -pöllö istuivat omistajansa vieressä. ”Minun Harmaahapsi, Pegasus ja Teräväsilmä ovat kumppaneitani ja auttavat metsästyksessä ja he ovat myös ystäviäni.” hän sanoi silittäen Harmaahapsea. Griffoni Pegasus oli todella mahtava näky, kuin jumalten lemmikki.

Fidwig siirtyi hitaasti Shivan viereen istumaan ja pullisteli yhtäkkiä lihaksiaan. ”Katsopas mitä löysin edellisellä matkalla, kun louhin malmia eräästä luolasta...”

Pikkuinen otti viittansa kätköistä violetin timantin ja sen nuotiosta ohjaamat prismat heijastuivat Shivan kasvoille. ”Osaan tehdä kauniita panssareita näistä. Katso vaikka omaani. Ugaia on enemmän asepuolen mestaritakoja ja hän teki tämän tulenhehkuisen miekan minulle.”

Shiva paransi asentoaan ja hänen jalkansa osui vahingossa maassa lojuviin pulloihin ja kaljakolpakoihin. Fidwig murahti ja sylkäisi tuleen. ”En juo koskaan mitään liian vahvoja. Olenhan gnome!” ”Noita on kyllä aika paljon...” ”Minulla on hyvä viinapää.” ”Mutta... Mutta... Olet niin...” ”Niin mikä... Hmmm? Kakista ulos...” soturin silmät alkoivat kiilua uhmakkaasti. ”Aioit sanoa P-I-E-N-I.” ”Enkä varmasti...” ”Kyllä aioit. Älä valehtele. Minä kuule juon suurimmankin miehen pöydän alle!” Fidwig tulistui ja joi kokonaisen kaljakolpakollisen vahvaa olutta. ”Rauhoitu nyt, hyvä ystävä.” SAE nuhteli ja teki ristinmerkin. Pappi ei kestänyt gnomen tempperamenttisia purkauksia.

Fidwig istuutui, mumisten kumminkin pienen vastalauseen. ”X-Mas, tässä on uusi punainen pukusi.” hän jatkoi ja kaivoi repustaan aivan upean asun. Gnome pomppi innoissaan, kun tiesi miten laadukasta ompelutyötä SAE sai tehtyä käsillään. ”Kiitos. Laitan heti siihen +100 mana enchantin. Hordet saa heittää hyvästit, seuraavan kerran kun erehtyvät minua kiusaamaan!”

Aivan kuin nuo sanat olisivat olleet tuomion alkusoitto, sillä neljä rumimman näköistä olentoa, mitä maa päällään kantaa plus yksi haltia, hyppäsi varjoista esille Luostarin vartijoiden kanssa ja alkoi hutkimaan nuotiolla istujia. 20 vihollista hyökkäsi seitsemää vastaan. Laalaan ja muu ryhmä taikoi eläimet turvaan erilaisin villinlännen maneerein ja yritti koota rivejään. Trollirogue pisti heti ensimmäiseksi SAE:n ja X-masin kuoliaaksi. Taurenshamaani kiusasi Nemonia ja tämä ”näytti” kuolevan. Laalaan takoi undead-papin ja roguen pois päiviltä. Örkkisoturi hyökkäsi silloin Laalaanin kimppuun ja Shivanaia jäädytti Bloodelffin ja muut paikoilleen. Fidwig ja Ugaia saivat kaksistaan kaadettua 10 vihollista ennen kuin heidät voitettiin. Laalaan hävisi yhtäkkiä, kun sai örkin tapettua ja Shivanaia ennen kuolemaansa tappoi kaksi vielä.

Shiva oli piiloutunut pylvään taakse, mutta kun muut näyttivät olevan poissa pelistä, niin viholliset hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Hän kuuli kuiskauksena Laalaanin käskyn juosta ja että hän pystyisi herättämään kaverinsa henkiin, mutta silloin oli jo myöhäistä. Shiva tapettiin tuosta vain.

5

Feenix ja Talim astuivat asunnon ovesta sisälle jutellen niitä näitä. He riisuivat päälivaatteet haistellen sitruunan raikasta ilmaa. ”Jahas, Shiva on pistänyt siivoustalkoot pystyyn. Onkohan hän jättänyt meille mitään?.. Shiva!!” Talim huusi eteisestä kutsuen ystäväänsä. Kun vastausta ei kuulunut, Talim hymähti ja käveli Feenixin kanssa olohuoneeseen. ”SHIVA!!” Feenix kutsui uudestaan, mutta sama hiljaisuus jatkui. ”Onkohan hän lähtenyt ulos?” Talim ehdotti kysyvästi. ”Tai ottanut päivätorkut siivouksen jälkeen, sillä huomasin hänen takkinsa ja kenkänsä eteisessä?” Feenix jatkoi ja kikatti. ”Mennäänkö herättämään hänet?” Talim hymyili viekkaasti ja katsoi Shivan huoneen raollaan olevaa ovea. ”Nääh, annetaan hänen vielä huilia. Muistatko, millainen sekasorto täällä oli ja hänen vanhempansakin kävivät yllätyskylässä juuri, kun kaikki oli mullin mallin? Niin sekaista täällä ei ole ollut kuukausiin.” ”Okei, käydään tekemässä teetä ja kahvia ja laitetaan välipala valmiiksi. Herätetään sitten hänet.”

Shiva heräsi suhisevasta ja kokonaan harmaasta maailmasta. Hän seisoi luostarin läheisellä hautausmaalla katsellen ympärilleen. Paikkaa vartioitsi valkoista hohtava enkeli, joka leijui hautojen yllä. Shiva yritti sanoa jotain, mutta ääntä ei kuulunut. Hän yritti huutaa, mutta se kaikui kuuroille korville. Lopulta elämän ja kuoleman välitilassa oli ainoa mahdollisuus lähteä aaveena takaisin luostariin.

Erilaiset elävät olennot vilahtivat välähdyksinä hänen ympärillään.

Outo haarniskamies pullisteli lihaksiaan naisille ja vislasi heille läheisellä kaivolla. Naiset taputtivat ja olivat hyvin otettuja. Mies kuitenkin kääntyi ja vinkkasi kädellään jotain katseen ulkopuolelta tulemaan luokseen. Näky katosi pimeyteen ja harmaa ilma tuntui vieläkin raskaammalta. Shiva jatkoi matkaansa tielle ja läheisen puun varjoihin ilmestyi punahiuksinen naiswarlock ja -soturignome, jotka keskustelivat. Gnome sylkäisi warlockin mekaanisen oravan päälle ja kikatti. ”Pippuri, tuo ei ollut kilttiä!” elukan omistaja huudahti ja heilautti kirouksen soturia kohti.” ”Hiihiiihiiii” gnome nauroi, mutta pomppi sitten ylös ja alas ja osoitti haarniskapaladiinin tavoin kaukaisuuteen.” ”Fazerina, Durdanius kutsuu meitä tuonne. Viiltele ranteesi myöhemmin.” soturi kikatti ja puhuteltu mutisi jotain ei niin ystävällistä hänelle. Fazerina käänsi päänsä ja kaksikko hävisi näkyvistä pimeyteen.

Muurit kohosivat tummanpuhuvina taivasta kohden ja vaeltajaa heikotti. Hän oli yrittänyt huutaa kaksikolle, mutta vieläkään hänen äänensä ei kantanut. Shiva jatkoi aavemaista kulkuaan luostarin portille, mihin ilmestyi uusia henkilöitä tyhjästä. Ystävällisen näköinen miespappi nojasi ovensuuhun ja hänen vieressään seisoi julmannäköinen elffimetsästäjä sutensa kanssa. ”Zarnoth ja Murgaroth, hoiiii! Varokaa!!” Shivan takaa kuului suhinan säestämänä ja kääpiömetsästäjä syöksyi pikavauhtia hänen lävitseen kypärä edellä portilla olevan kaksikon takana seisovan horden mahaan.

Taureeni hämääntyi törmäyksestä kaatuen maahan ja kääpiö sylkäisi vaanijan päälle. ”Kiitti Ruoste!” Murga totesi. ”Joo, tänks.” Zarnoth murahti. ”He ovat vaarassa.” Ruoste vastasi nopeasti ja vislasi vainupantterinsa Piipanan mukaansa. Kolmikko ja aiemmat vilahduksissa näkyneet henkilöt heidän takaansa etenivät luostariin taas häviten.

Shiva mutristi suutaan tuhahtaen. ”Kaikkiin paikkoihin, mihin olisin voinut päätyä, niin minun piti lennähtää sotatantereelle... Todella tyypillistä!” hän totesi ja käveli luostarin oviaukkoon häviten.

Ahdistuneisuus kasvoi lisää, kun hän seurasi vanhaa reittiä pitkin kohti nuotiopaikkaa. Miksi Laalaan ei ollut herättänyt häntä henkiin? Läheisen taistelun äänet kantautuivat hänen korviinsa kuin ne olisivat kaukana 6

tai toisaalta hänen ympärillään. Taistelijoita ei kuitenkaan näkynyt missään. Matka leiripaikalle tuntui ikuisuudelta.

Aukio oli kuitenkin kuolemanhiljainen. Kiltaryhmästä ei näkynyt jälkeäkään, eikä myöskään hänen ruumiistaan. ”Mitä hel...” Shiva manasi.

Yhtäkkiä Laalaan ilmestyi hänen eteensä.

Haltia katseli tiukasti ympärilleen ja juoksi Shivan lävitse häviten näkynä kuin savuna ilmaan. ”Äkkiä, he veivät hänen ruumiinsa! Pitäkää kiirettä!” ”Ruumiini... Oh man, tämä ei tiedä hyvää...” agentti kirosi ja juoksi paikasta ulos. ”Ei sitten kuin etsimään vartaloani... Dammit!”

Talim kantoi varovaisesti tarjotinta, jossa komeili kolme makoisan tuoksuista paahtoleipää ja iso kaakaolasillinen. ”Toivottavasti tämä lepyttää Shivan, kun hän joutui siivoamaan niin paljon yksin.” ”Nää, pistetään hänelle Advent Children pyörimään, että hän voi pussiutua katselemaan komeita miehiä ja nauttimaan välipalasta. Eiköhän hän siitä tokene.” Feenix naurahti ajatellen taas jotain iivilsuodattimensa kautta.

Hän työnsi oven auki virnuillen, mutta iloinen mieli ja hymy hyytyi heti huoneeseen katsottaessa. ”Shiva!” Talim tiputti tarjottimen lattialle ja kaakaolasi hajosi tuhansiksi sirpaleiksi marmoriin osuessaan.

Haavoittunut makasi siinä asennossa ja kohtaa mihin hän oli kaatunut. Verta oli vuotanut aika paljon vartalon ympärille ja Shiva alkoi jo olla hyvin kalpea. Feenix kaatui polvilleen ja heitti verimiekkaisen patsaan olohuoneen puolelle. ”Talim, soita apua ja hae ensiapulaukku. Pian!” hän huudahti yrittäen tyrehdyttää verenvuotoa haavoista, jota valui hitaasti vieläkin.

Suhina kasvoi Shivan harhaillessa luostarin käytävillä. Hän näki monia vilahduksia jo nähdyistä henkilöistä sekä välillä heidän julmista ja ronskin näköisistä vihollisistaan. Elävien äänet olivat jo kauan aikaa siten vääristyneet niin, että niistä ei hirmuisesti saanut selvää. Shiva oli huomannut, että hän oli myös alkanut häivetä. Mitä enemmän aikaa ruumiin etsimiseen meni, sitä huonommalta alkoi tilanne näyttää.

Etsijä harhaili ensimmäiseksi asepuolelle, missä oli luostarin kaikki varusteet, ampumarata ja sieltä löytyi jopa komea pyöreä huone. Huoneen reunoilta laskeutui alas rappuset, jotka kääntyivät puolessa välissä menemään takaisin menosuuntaan ja yläreunaa koristi luostarin sankarit jylhinä patsaina. Kylteissä luki heidän nimensä ja sankariteot ja heitä oli myös joka rodusta. Muutamia mainitakseen reunalla oli kaunis ja ylhäinen naishaltia, sekä vankan ja voimakkaan näköinen kääpiösoturi ja tietysti ihmispaladiini rohkean ja päättäväisen näköisenä. Iso matto koristi alemman tason lattiaa ja kyntteliköt valaisivat huonetta. Shivan ruumista ei kumminkaan näkynyt.

7

Paluumatka toiseen paikkaan alkoi. Shiva alkoi enemmän ja enemmän häilyä, kun hän käveli toisen oven läpi kohdatakseen vain luostarin oman mustanpuhuvan kidutuskammion ja hautausmaan.

Ensimmäisessä pystyi jopa haistamaan kidutuspenkeissä ja kattohäkeissä mätänevien elävien ja kuolleiden ruumiiden tuoksun. Osa vielä vaikeroi ja nytkähteli kahleissa, mikä sai Shivan voimaan pahoin. Hän juoksikin siitä suoraan hautausmaalle ja melkein pyörtyi siihen paikkaan. Kuu näytti verenpunaiselta jopa aavemaailmassa, kun vihaiset aaveet, groteskit ilmentymät ja elävät kuolleet kiinnostuivat uudesta vierailijasta. Käytävän reunoja koristi murtuneet ja ruostuneet goottiaidat, jotka peittivät taakseen hautaholveja ja hajonneita, sammaloituneita ja välillä kaatuneita hautakiviä. Mätä haju tuntui läpäisevän välimaailman suojan ja Shivaa oksetti. Paikan aaveet myös tuntuivat myrkyttävän Shivan mielen lähestyessään ja hän alkoi muuttumaan luurankomaiseksi. ”Jos pysyn täällä vielä pidempään, niin minun käy huonosti.” hän ajatteli ja kääntyi takaisinpäin. ”Noh, mitäköhän kolmannen oven takaa löytyy...”

Vieläkään etsijän ruumiista ei näkynyt jälkeäkään, mutta tuskin hän halusi edes, että se olisi päätynyt tänne.

Kaksoisovien takaa ilmestyi jo muistakin tutut värikkäät tinalasit, sekä korkeat kyntteliköt ja vaakunaliput, jotka heiluivat hiljaa tuulessa. Matka jatkui läheisille ylösmeneville rappusille, josta kulkija päätyi avaralle luostarin pääpihalle. Sitä reunusti kanssa avonaiset käytävät kolmelta sivulta ja takasivulla nousi portaat ylemmälle tasanteelle molemmilta puolilta. Keskellä pihaa oli iso suihkulähde, jota rappuset reunustivat.

Se alkoi jo rappusen yläpäästä, jossa oli allas ja miessankarisuihkulähde ja päättyi alas, jota kuusi kalaa koristi allasta suihkuttaen vettä suustaan. Oudot kuiskaukset täyttivät aukion, kun Shiva leijui rappuset ylös, joita vartioi yli talon kokoiset kivipatsaat niiden vierillä, sekä leijonat ja jatkoi matkaansa kappelin suurien kaksoisovien taakse. Kolme komeaa tornia komistivat kappelia. Ne avautuivat itsestään auki ja kyntteliköin, pylväin ja kattokruunuin koristeltu huone avautui hänen eteensä. Huoneen perällä oli rappuskoroke, jossa oli alttari keskellä ja takaseinällä suuri goottimainen peili. Kappeli kaikui hiljaisista monen ihmisen rukouksista ja takaseinällä oleva peili tuntui väreilevän.

Vihdoin hän sai tarkennettua katseensa alttarille paremmin ja näki oman ruumiinsa sen päällä. ”Mitä ihm... Kamoon, mitä odotat, ei kun menoksi!” Shiva ajatteli ja juoksi ruumiinsa viereen.

Hän kosketti vartalonsa rintaa ja sähkövirta meni hänen lävitseen. Alttarilla ollut ruumis katosi jättäen luut jälkeensä ja Shiva huomasi seisovansa omalla paikallaan, mutta nyt elossa. ”Olipas säväri...”

Taustalla oleva peili tuntui voimistuvan väreilyssään ja se lähetti pahaenteistä säteilyä itsestään. Kuitenkin jokin veti agenttia sen puoleen. Shiva katsoi sen kauniisti koristelluita reunoja ja kiiltelevää pintaa, joka hypnotisoi hänet. Tietysti hän näki peilistä oman kuvajaisensa ja alkoi poseeraamaan sille. Kaikki olisi ollut muuten hyvin, ellei peilikuva olisi yhtäkkiä kääntänyt päätään ja astunut ulos siitä. Shiva kaatui säikähdyksestä pehvalleen ja peruutti taaksepäin. Samalla kaksoisolento muuttui ja sille tuli kokonaan violetit silmät, hiukset muuttivat värinsä valkoisiksi ja asu vaihtui hyvin paljastavaksi ja nahkaiseksi. Oikealle puolelle kasvoihin ilmestyi ruskehtava arpitatuointi. Naisella oli aseenaan pitkäjousi ja hän oli noita muutamia piirteitä lukuun ottamatta vielä aivan Shivan näköinen.

Kynttilät sammuivat kappelista, kun demoni alkoi kihertämään ja nauramaan ilkikurisesti. ”Kuka... MIKÄ sinä oikein olet?” Shiva huudahti vielä hyvin heikkona. ”Minä olen sinun paras ystäväsi. Olen Valeria.” nainen sanoi nauraen pahaenteisesti. ”Kiitos, mutta minulla on jo ystävät ja sinä et kuulu niihin.”

Demonin ilme muuttui suuttuneeksi ja näkymättömän voiman avulla, hän huitaisi kädellään Shivan taaksepäin, lennättäen hänet alas korokkeelta. Heitetty virnisti kivusta ja jäi istumaan lattialle, kun hänellä ei ollut enää voimia nousta ylös. ”Ei sinulla ole muita ystäviä! Sinä kuulut yksin minulle. Vain 8

minulla on oikeus tehdä sinut onnettomaksi! Vain minä saan aiheuttaa sinulle tuskaa ja kärsimystä!! Vain minä rakastan sinua ja satutan sinua!!! Vain minä, MINÄ!”

Shiva kouraisi rinnastaan kiinni, kun hän tunsi kipua sydämessään ja ei pystynyt hengittämään. Hän kääntyi toisinpäin ryömiäkseen karkuun, mutta ilmestys loikkasi voltilla hänen eteensä kikattaen. ”Enkö ole tehnyt kaiken vuoksesi? Olen antanut sinulle aivan kaiken... Ei sinun kuulu tuntea oloasi hyväksi minun kanssani. Tuska ja kipu ovat äärimmäistä rakkautta. Siksi kaverisi ovat houkkia! Minä vahvistan sinua!! Shivan rintaa kouristi taas ja hän tunsi sydämensä räjähtävän. ”Minä haluan tietää salaisuutesi ja olla ikuisuuden kanssasi. Raivaan ystäväsi tieltäni! He eivät saa sinua!”

Valeria kyykistyi ja silitti Shivan päälakea, mutta tämä tarttui heti hänen ranteestaan kiinni puristaen todella lujaa.

Shivan silmät leimahtivat sinisiin liekkeihin ja demonin hengitys alkoi huuruamaan. ”Sinä olet hirviö! Onko murhe sinun mielestäsi ystävyyttä! Onko loukkaaminen muka ensiaskel valloittaaksesi minut? Demoni, kuka sinut loikin, niin ottakoon sinut takaisin, sillä minä en edes näe sinua. Sinä olet minulle kuin ilmaa, mutta ystävieni uhkailusta... Minä rankaisen sinua!” Valeria perääntyi kauhuissaan, kun Shiva nousi pystyyn leimuten kuin jäinen hornantuli. ”En saa vuotoa tyrehdytettyä!” Feenix huusi, kun Talim tuli sidetarpeiden kanssa takaisin. ”Minä soitin ambulanssin, mutta en tiedä ehtiikö se ajoissa.”

Shiva makasi kalpeana Feenixin sylissä, kun Talim yritti laittaa kiristyssiteitä mahdollisuuksien mukaan paikoilleen. ”Shiva, TAISTELE!” hän huudahti vaativasti ja läpsäytti tajutonta poskelle. ”Palaa luoksemme!” Feenix jatkoi ja ravisteli tätä. ”HERÄÄÄÄÄ!” huusivat molemmat yhteen ääneen.

Samalla hetkellä haavoittuneen silmät rävähtivät auki ja valo täytti huoneen. ”Veit sanat suustani.” Laalaan oli hiippaillut välikohtauksen aikana heidän taakseen pylvään varjoon ja Shiva vilkaisi nopeasti taakseen. ”Nyt olemme samalla aaltopituudella.” Laalaan jatkoi ja astui Shivan vartaloon sisälle hymyillen. Aivan uudenlainen voimantuntu valtasi jokaisen agentin solun ja lihaksen. Hänen ylleen ilmestyi mustanruskea komea nahka-asu, jossa oli tiukka toppi, pitkä hamevyö, tiukat housut ja buutsit. Käsiinsä Shivalle ilmestyi iso rautanuija. Hänen hiuksiensa pituus kasvoi silmissä ja ne muuttuivat violeteiksi liehuen ja tanssien tuulessa kuin kuiskaus. ”Et sinä voi minua voittaa!” Valeria huudahti, mutta kappelissa tapahtunut välähdys sai vaa’an kääntymään suuresti häntä vastaan. Feenix ja Talim ilmestyivät omissa kaapuasuissaan Shivan selän taakse kuin 9

turvamiehinä. Hetken he näyttivät olevan hukassa ja hämillään tilanteesta, mutta Shivan vihainen ilme sai heidät vetämään aseensa esille. ”Sinua kaivataan takaisin.” Feenix sanoi Shivalle puristaen kämmenellään tämän olkapäätä. ”Joo, aika on loppumassa.” Talim toisti ja teki saman iskien ystävälleen silmää. ”On kiva nähdä sinut kunnossa.” molemmat sanoivat yhteen ääneen ja hymyilivät. ”Olenkin valmis lähtemään... Minulla on vielä yksi tekemätön asia, joka pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä.”

Shiva ei hetkeksikään irrottanut katsettaan Valeriasta ja hän siristi päättäväisenä silmiään. Talim ja Feenix ottivat valmiusasennon Saidensa ja miekkansa kanssa. Feenix hyökkäsi ensimmäisenä tehden nopean iskusarjan miekallaan ja väisti sivulle tehden voltin ja jätti tilaa Talimille. Tämä hyökkäsikin heti saaden muutaman iskun läpi ja teki todella nopean ja voimakkaan iskun lopuksi kohti vastustajan kasvoja. Valerian pää kääntyi sivulle sivalluksesta ja poskeen ilmestyi vertavuotava haava. Demoni läväytti kätensä sen päälle ja irvisti vihaisesti. Talim kierähti kuperkeikalla sivulle naisen sihistessä hänelle jotain. ”Kaverit, tämä on minun ja hänen välisensä asia nyt. Tästä tulee hauskaa.” Shiva sanoi päättäväisesti ja puristi nuijansa vartta niin, että se narskui.

Talim ja Feenix nyökkäsivät ja siirtyivät kauemmas ristien kätensä. Valeria alkoi nauraa hullun naurua, mutta Shivan ilme muuttui päättäväiseksi ja... julmaksi. Hän oli valmis hyökkäämään, kun oudot valoilmiöt alkoivat osua häneen hänen selkänsä takaa ja hän tunsi voimiensa kasvavan. Ziiiiiiing, woooom, bufffff ääniä kuului auttavista taioista ja niiden säestyksellä joukko erinäköisiä olentoja oli ilmaantunut kappelin ovelle.

Shiva vilkaisi nopeasti taakseen ja siellähän seisoivat kaikki killan jäsenet ja luostarin ulkopuolella ja näyissä tutuksi tulleet henkilöt. ”Anna sille kunnolla selkään!” Fidwig huusi ja pomppi innoissaan taputtaen käsiään. ”Taistelu alkakoon!” Shivanaia huudahti hurraten ja Valeria teki seuraavan siirtonsa.

Taistelun kaiut soivat kappelissa kuin patarummut ja ovella seisojat kannustivat Shivaa kuin viimeistä päivää. Molempiin tappelijoihin oli tullut pieniä naarmuja, mutta enimmäkseen he olivat väistelleet hyvin.

Shiva huitoi isoa nuijaa taidolla, vaikka se näytti hyvin painavalta ja liikkeet eivät eronneet paljoakaan nopean aseen liikkeistä. Valeria oli vetäissyt minimiekan aseekseen, mutta nuijan voimakkaat iskut, tuntuivat väsyttävän häntä liikaa. Oli kyllä ihme, että hän sai sillä torjuttua laisinkaan iskuja. Shiva teki viimeisen hyökkäyksen keräten kaikki voimansa siihen ja iski päänsä päältä nuijan suoraan alaspäin.

Vastustajan miekka hajosi torjunnassa palasiksi, mutta tämä ehti hypätä taaksepäin alta pois. Isku oli kumminkin niin voimakas, että se osui lattiaan hajottaen laatan mihin osui ja paineaalto ja kiviset sirpaleet kaatoivat Valerian maahan. Terävät palaset osuivat häntä silmiin ja hän sokeutui. ”Tämä ei ole mahdollista!” voitettu sopersi ja nyyhkytti. ”Hävisit.” Shiva totesi ja lähestyi Talimin ja Feenixin kanssa demonia. He laskivat kätensä tämän olkapäille ja kauhistunut huuto täytti salin, kun Valeria nosti kasvonsa ylös ja katosi voimakkaiden tahtojen pois ajamana. Samalla Laalaan hyppäsi voltilla ulos Shivasta ja kääntyi heihin päin hymyillen. Voittaja palautui takaisin entiselleen ja huokasi syvästi. Taistelu oli vienyt häneltä paljon voimia. ”Teidän on aika palata omaan maailmaanne. Eräs asia tarvitsee pikaista apuanne.” Laalaan iski kavereille silmää ja Shiva siirtyi hitaasti peilin viereen.

Peilin pinta oli kuin myrskyn kourissa ja Shiva katsoi sitä vihaisena. Talim ja Feenix seisoivat hänen vierellään. Luostari oli alkanut sortua liitoksistaan ja lohkareita tippui joka puolella heidän ympärillään.

Ovien suussa seisonut ryhmä muuttui läpinäkyväksi ja näytti kangastukselta. Shiva vilkaisi vielä taaksepäin ja näki Laalaanin vilkuttavan heille hymyillen. Muutkin hyvästelivät kolmikon omalla erikoisella tavallaan. ”Kiitos.” Shiva kuiskasi heille ja Silmarillion köhäytti tulilieskan istuessaan Durdan olkapäällä. Paladiini pullisteli vielä agenteille lopuksi lihaksiaan. ”Miehet...” Feenix tuhautti. ”Sinä et tule levittämään pahuuttasi enää. TUHOUDU!” Shiva karjaisi ja iski nuijallaan peiliin niin kovaa kun pystyi ja se hajosi tuhansiksi palasiksi. Sirut lentelivät hidastettuina pitkin huonetta kimallellen kuin kyyneleet. Äänet venyivät ja vertigo iski henkilöihin ja paikkaan. Maailma vääristyi heti ja pimeni 10

välähdyksessä kolmikolle. Peilin keskelle ilmestyi pyörre ja se lopulta räjähti. Sen takaa näkyi huone, jossa makasi luostarin sankareiden kivisiä sarkofageja himmeässä ikkunoista tulvivassa kuunvalossa. ”Hei hei!” Christmas pomppi kikattaen ja Nemonin susi ulvoi kolmikon hävitessä paikasta. Ugaia rutisti lopuksi pahaa aavistamatonta Murgaa ja vinkkasi tälle. ”Minusta sie tarvitsit kunnon rutistuksen juuri nyt, matey!”

Murga tuhahti kuuluvasti. Pippuri kikatti istuen hienossa vaasissa piilossa, ettei häntä edes näkynyt kuin Leia kiehkuroiden verran. Angel Eyes paransi kyvyillään ryhmän energiat täysiin ja istuutui hetkeksi juomaan manaa sisältävää juomaa. Laalaan katsoi haikean huolestuneesti peiliä. ”Kunnes tapaamme taas...” hän kuiskasi ja jokainen joukosta hyppäsi vihreän valon saattelemana sortuvasta paikasta pois.

”Uaaaaaaaah, gasp!” Shiva ponnahti istumaan Feenixin sylistä haukkoen henkeä ja kaksikkokin huomasi olevansa takaisin kotona.

Vertavuotavat haavat olivat poissa ja Shiva tunsi muutenkin olonsa hyväksi. ”Oliskohan nyt sen välipalan aika?” Feenix huomautti vatsa kuristen ja nousi seisomaan kruntsautellen niveliään, kuten tyypillistä. ”Minä ainakin voisin syödä hevosen!” Talim huudahti ja taputti vatsaansa. ”Mites olisi meno kiinalaiseen?” Shiva ehdotti ja kaksikon silmät kirkastuivat. ”Ja nähdä kiinalaisia tarjoilijoita?” kruntsauttelija sanoi toiveikkaana.

Shiva nyökkäsi. ”Täytyy vain peruttaa ambulanssi ja siivota paikat.” Feenix sanoi innoissaan ja lähti Talimin kanssa tomerasti pois huoneesta.

Shiva hymyili, mutta tarttui ensimmäisellä ottamallaan askeleella rinnastaan kiinni. Hän tunsi outoa pistävää kipua, mutta kai se johtui vain päivän tapahtumista. Shiva sulki hihkaisten vastauksena kavereidensa iloiseen puheensorinaan huoneensa oven. Mustanpuhuva patsas näkyi valoisasta ovenraosta vielä hetken voimansa menettäneenä...

- THE END Kirjoittaja: Lea Vestovuo

11