Pietari_II

Dante’s Angels

The Pen That Tells No Tales

“Once upon a time there were three beautiful girls who went to different schools, and they were each assigned to very hazardous duties. But I took them away from all that and now they work for me. My name is Dante.”

OSA 1 2005 AD Lokakuun 19 Kello 22.00 Venäjä, Pietari, Tzanitsan sairaala

Enkelit olivat viettäneet jo yli päivän sairaalassa. He olivat joutuneet jäämään tarkkailtavaksi luultua pahempien vaurioiden vuoksi. Silti he olivat selvinneet yllättävän hyvin päivän takaisesta yöstään.

Pahemminkin olisi voinut käydä ja pieni lepo sairaalassa oli hyvin tervetullutta. Dantekin oli käynyt heitä katsomassa edellisenä päivänä ja kehunut heidät maasta taivaisiin hyvästä työstä. Samalla hän vannoi kostoa vihollisille agenttiensa puolesta.

Talimilla oli todellakin katkennut pari kylkiluuta Nothamin käsittelyssä ja yksi niistä oli puhkaissut toisen keuhkon. Hengittäminen oli vieläkin vaikeaa. Hänellä oli vartalossaan paljon haavoja, ruhjeita ja mustelmia.

Shiva taas joutui tarkkailuun verenhukkansa vuoksi ja hän sai verensiirrosta apua ongelmaansa. Muuten hän oli samassa kunnossa kuin Talim, mutta sen lisäksi hänen vasemman kätensä ranne oli murtunut kerrosten läpi pudotessa. Feenix sai aivotärähdyksen tippuessaan lattioiden läpi ja häntä tarkkailtiin sen vuoksi. Kämmenessä oleva haava paikattiin ja oli ihme, että siinä ei ollut mennyt mitään tärkeitä jänteitä poikki. Muuten Feenix oli yhtä ryvettyneen näköinen kuin ystävänsäkin. ”Uhh, auh, ai-jai, jauts, huiiiiiiiii...” Feenix virkkoi kävellessään rauhallisesti vuodettaan kohti.

Shiva mulkaisi metelöijää nopeasti ja tuhahti kääntäen kylkeään. Talim heitti laahustajaa tyynyllään, joka nostatti tuskan virneen hänen kasvoilleen. ”Ai saakeli, mun kylkiluut!” ”Oma vika. Mitäs heitit!” Feenix huomautti istuutuen rauhallisesti sängylleen. ”Odotahan, kun pääsen täältä ylös, niin tökkään sua silmään!” ”Sopii yrittää!”

Shiva hieroi tuskastuneena ohimoitaan ja ponnahti istumaan. ”Olkaa hiljaa! Mun pääni halkeaa kohta. Meidänhän pitäisi levätä...”

Kaksikko meni hiljaiseksi, mutta näytti sen jälkeen kieltä torujalle. He laskeutuivat sänkyihinsä selälleen katsellen tarkkaavaisesti kattoon sen pisteistä muodostuneita kuvioita.

1

Enkelit eivät osanneet arvuutella kauanko aikaa ehti kulua sängyssä maatessa, kunnes oudot äänet herättivät heidän huomionsa. Oven ulkopuolelta alkoi kuulua hoitajan vihaista puheensorinaa ja tukahdutettu huudahdus. Seinän toiselta puolelta kuului vaimeita askeltenääniä. Shiva pudottautui sängyltä pehmeästi kyykkyyn sängyn taakse sanoen hyss ystävilleen ja Feenix hyppäsi nopeasti oven läheisestä sängystään Talimin sängyn yli. Talim ehti juuri kierähtää piiloon sängyn toiselta puolelta alas, kun ovi potkaistiin auki.

Oviaukosta lensi sisään kaksi savukranaattia ja kolmikko repi lakanoista suojat kasvoilleen, kastellen ne läheisiin vesilaseihin. Notham asteli savun seasta sisään miekka selkänsä takana ja katseli nopeasti huoneen läpi. Enkelit pysyttelivät piilossa ja Feenix pomppasi nopeasti ylös sängyn takaa ja puski Nothamin huoneesta ulos. Lee ilmestyi oviaukkoon suu virneessä ja tiputti kranaatin lattialle. Se jäi pyörimään paikalleen, kun Enkeleiden ilmeet muuttuivat kauhistuneiksi. He olivat jumissa huoneessa. Nothamin joukkio maastoutui käytävän puolella suojaan. Feenix vetäisi Talimin mukaansa ja Shiva hyppäsi sängyn yli auttaen kädellään ja liittyi ystäviensä seuraan. He perääntyivät ikkunan viereen tiiviissä ryhmässä, kun kranaatti räjähti ja he lennähtivät selkä edellä ikkunasta läpi, joka myös hajosi sirpaleiksi paineaallon alta.

Enkelit lensivät sirpaleiden seassa kuin hidastetussa filmissä katsoen hymyillen toisiaan. Heidän aikansa tuntui olevan käsillä, kunnes matka pysähtyi kuin pehmeään seinään. He kohottivat katseensa ja näkivät Raydenin tervetulleen hymyn, kun hän leijui toisen kerroksen korkeudessa enkelit sylissään. Tuuli heilutti pelastajan valkoisia kutreja, kun hän katsoi savua tulvivaan sairaalahuoneeseen. Notham käveli ikkunan luokse ja nojasi sen karmiin mustat hiukset liehuen. Lee kurkkasi Nothamin olan yli, kun Rayden laskeutui ivailevasti hymyillen katua kohti. Shao-Lung nojasi kauempana lyhtypylvääseen ja ojentautui äkisti, kun näki mitä oli tekeillä. Hän juoksi nelikkoa kohden, kun varma käsi, miehen olkapäällä seisautti hänet. ”En anna sinun tehdä Tovarish Shivalle pahaa.” Kieran sanoi ja iski miehen niskaan kovan iskun.

Shao kaatui tainnutettuna maahan.

Rayden laski kuoleman porteilta selvinneet hellästi maahan. Naiset tuntuivat olevan häkeltyneitä ja sanattomia samaan aikaan. Rang ilmestyi esille myös läheisen kujan varjoista ja vislasi joukolle, viitaten heitä luokseen. Ammuskelu alkoi heti ja luotisateen tieltä, joukko juoksi pahaa tarkoittavilta silmiltä turvaan kujalle ja läheisestä salaovesta rakennukseen sisälle. ”Te olette suuressa vaarassa. Mitä pikemmin poistutte Venäjän kamaralta sen parempi!” Rang totesi laittaen yösijat naisille kuntoon. ”Me vartioimme untanne.” Kieran huomautti tuijottaen Shivaa, joka loi hänelle kiitollisen hymyn.

Rayden nojasi suojaavasti oveen pitäen silmiään kiinni. Yhtäkkiä hän avasi ne ja helpottuneisuus kuvastui miehen kasvoilta. ”Vainoojanne ovat poistuneet paikalta. He etsivät teitä väärästä suunnasta. Kuitenkin meidän kannattaa olla varuillamme. Lentolippunne on varattu kolmen päivän päähän kello kymmeneksi aamulla ja mitä tahansa voi tapahtua siihen asti.”

Enkelit nyökkäsivät ja haukottelivat yhteen ääneen. Onneksi he eivät olleet haavoittuneet lisää ilmalennon aikana. Ikkunan sirpaleetkin olivat ohittaneet heidät. Ihan kuin joku olisi suojellut heitä koettelemuksen aikana. Jos se heidän vastustajistaan olisi yhtään riippunut, he makaisivat nyt kuolleena katukivetyksellä.

2

Lokakuun 22 Kello 8.00 Venäjä, Pietari, Piilopaikka

Enkelit ottivat kaikki kolme päivää rauhallisesti parannellen haavojaan. Rang toi heille Danten piikkiin herkkuja ja kiinalaista ruokaa mielin määrin ja Rayden käytti New Age hoitoja heidän ruhjeisiinsa. Kolmikko itse pelasi lautapelejä ja jutteli mitä oudoimmista asioista, kuin että millaiset kalsarit Raydenilla oli kaapunsa alla. Vaikkakin he saivat noista puheista Rangilta toruvan katseen.

Ilo pääsi oikein kunnolla irti, kun Kieran toi heille PS2:sen, läjän pelejä ja kasan dvd elokuvia. Tiukilla olikin, ettei potilaista päässyt niin kovaa ääntä, että kaikki kulmakunnan roistot ja konnat, olisivat heti tienneet missä he piileskelisivät. Rayden joutuikin tappelupelin tiimellyksessä rauhoittelemaan metelöiviä agentteja heidän omaksi parhaakseen.

Kolmannen päivän aamuna, agentit heräsivät jo aikaisin, kun Kieran alkoi heitä herättelemään. Rayden ja Rang olivat poistuneet hoitamaan asioita ja Kieran kyyditsi omalla autollaan kolmikon lentokentälle.

Ryhmä oli koko ajan varuillaan, vilkuillen väijytyksen pelossa joka suuntaan. He istuivat lentokentän tuoleilla hermostuneina, kunnes oikea kone laskeutui. Dante oli vuokrannut heille oikein yksityskoneen matkavälineeksi. ”Tässä on aikamme erota. Kieran sanoi hymyillen naisille. ”Toivottavasti tapaamme seuraavan kerran vähän paremmissa merkeissä.”

Shiva halasi miestä sydämellisesti ja he vilkuttivät tälle hyvästiksi.

Päivä oli alkanut ihanan tyynellä säällä ja Enkelit paistattelivat aurinkolaseineen kävellessään kohti konetta.

Dante seisoi rappusten edessä kädet ristissä ja takin helma liehuten. Hän oli tullut saattamaan alaisensa matkaan pureskellen tulitikkua suussaan. ”Huomenta, Enkelit.” heidän pomonsa sanoin hymyillen veikeästi. ”Huomenta pomo.” kolmikko sanoi yhteen ääneen ja jäi odottamaan, mitä Dantella olisi asiaa. ”Viimeisten tapahtumien valossa, olen päättänyt antaa teille hyvin ansaitun sairasloman. ”Wohoo!” Feenix huudahti pompaten ilmaan ja huitasten ilmaa.

Dante katsoi agenttia suu auki, mutta ei kommentoinut mitään. ”Tässä on teille mukaan Pyhän Pietarin Kynä. Se on varmasti turvassa teidän mukananne. Viekää se oikealle omistajalle sitten Englannissa.”

Dante kiepautti rasian jostain takkinsa kätköistä ja ojensi sen Talimille. ”Tässä on teille tuttavaltani saadut aseet. luottakaa minuun. Ette tiedäkään, kuinka vahvoja nämä ovat.”

Feenix kiljaisi onnesta ja alkoi huitomaan uudella samurai miekalla ympäriinsä, kunnes muisti, ettei se ole oikein suotavaa lentokentällä. palkkalaiset kiittivät aseista ja laittoivat ne piiloon. ”Ja nyt, hyvää matkaa.”

Lentokoneen moottoreiden hurahtaessa käyntiin ja agenttien vilkaistessa toisiaan, Dante oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen heidän edestään. Kolmikko kohautti olkiaan ja he kävelivät kohti koneen rappusia. ”Halt!” ääni kuului heidän takaansa ja Enkelit käännähtivät nopeasti ympäri.

Dan Liin porukka juoksi ovesta ulos ja veti heti aseensa esille. ”O-ou... Missä noi, siellä Notham!” Feenix sanoi ja kova hyökkäyshuuto kuului lentokoneen suunnasta Nothamin hypätessä sen katolta suoraan agenttien taakse. Feenix vetäisi miekkansa tupesta ja sai torjuttua Nothamin murskaavan iskun. ”Iskit miekkani poikki!” torjuja huudahti vihaisena ja työnsi Nothamin voimalla taaksepäin ja sivalsi nopeasti miehen kasvoja kohti, tehden siihen pienen verisen naarmun. Nothamin silmät tuntuivat leimahtavan liekkiin. ”Antakaa kynä minulle!” Paikalle saapunut Dan Li huusi Shao ja Lee hänen selkänsä takana.

3

”Ei ikinä!” yläätetyt huudahtivat ja Talim ja Shiva juoksivat konetta kohti.

Feenix oli lähestynyt Nothamin kanssa Litä ja, kun Feenix teki pyörähdyksen ja oivan väistöliikkeen. Notham sivalsi vahingossa pomoaan olkapäähän. Hämmästyksen aikana, Feenix juoksi myös koneeseen, joka lähti heti liikkeelle ja nousi ilmaan. Ennen koneeseen astumista, Feenix oli kuitenkin tukka liehuen, pysähtynyt rappusten yläpäähän ja hymyillyt ivallisesti vastustajalleen. Notham iski miekkansa anovasti maahan ja polvistui, sillä Dan Li näytti hyvin vihaiselta ja tyytymättömältä. ”Saan heidät kiinni, herrani.” Notham puuskautti vakuuttavasti, mutta ei uskaltanut nostaa päätäänsä kohdatakseen työnantajansa silmät. ”Sinun on parempi se tehdä, Notham... Et halua tietää epäonnistumisen seurausta.

Matka oli kestänyt jo suunnilleen puoli tuntia. Talim, Shiva ja Feenix istuivat rauhassa istuimillaan, juoden kukin omanmieluista juomaansa. He olivat laittaneet Nightwishiä stereoista soimaan ja iloinen puheensorina täytti matkustustilan. Lopulta he päättivät pelata koneesta löytyvää x-boxia ja piestä toisiaan DOA:sen parissa. Lentäjä varoitti hetkittäin pahasta turbulenssista tai muista asioista, kuten lämpötiloista ja uutisista.

Feenix oli luopunut pelaamisesta ja käveli sohvalle kuuntelemaan mp3 soittimesta kuulokkeilla musiikkia.

Hän nojasi kyynerpäähänsä katsellen mietiskelevänä ikkunasta ulos. Oli kulunut suunnilleen puolitoista tuntia. Ekaksi Feenix katseli ihan rauhassa maisemia, mutta hänestä tuntui, että jokin ei ollut kohdallaan. Ei vain saanut mieleensä, mikä asia se oli.

Sitten istujalla välähti. ”Talim, meidänhän pitäisi olla jo meren päällä, eikö niin?” ”Kyllä.” kuului vastaus näppäinten hakkuun keskeltä. ”Ja, meidän ei pitäisi olla lähelläkään mitään vuoria?..” ”Ei niin.” Shiva sanoi, kieli huulten kulmassa. ”Miksi sitten minä voisin melkein pudottautua vuoren huipulle, jos haluaisin?” ”MITÄ!” Shiva ja Talim huusivat yhteen ääneen ja ryntäsivät Feenixin luokse katsomaan ikkunasta ulos. ”HELVETTI! Me ollaan Venäjän vuoristossa!” Shiva kiljahti vihaisena ja juoksi repäisemään ohjaamon oven auki.

Lentäjä nousi ylös autopilotin ollessa päällä ja hänellä oli ase kädessä. ”Teinä istuisin takaisin istuimille ja nauttisin matkasta. Herra Dan Li tarjoaa sen teille.”

Shivan ei muuta tarvinnut kuullakaan, kun hän potkaisi nopeasti lentäjältä aseen pois kädestä. Feenix ja Talim seurasivat haukkana perässä, mutta Shivan potkaisu aiheutti heille pahemman vaaran, kuin Dan Li olisi ikinä kyennyt. Ase oli laennut heti, kun Shivan jalka oli siihen osunut ja luoti oli kimpoillut hytissä, tappaen lentäjän ja hajoittaen koneen sähköjärjestelmän täysin. ”Shiva, mitä sä nyt menit tekemään!” Feenix huudahti, mutta varoitusvalojen vilkkuminen selitti kaiken.

Vuorten huiput alkoivat olla jo vähän liian lähellä agenttehin katsottuna. Talim, jolla oli ollut sentään jonkin laista lento-opetusta, tarttui ohjaimiin ja ilmoitti hätälaskusta lennonjohdolle. Muut kaksi juoksivat istuimilleen ja laittoivat vyönsä kiinni. ”SOS, SOS yksityiskone, joka nousi Pietarin lentokentältä kello kymmeneltä, joutuu tekemään sähkövian vuoksi hätälaskun Venäjän vuoristoalueelle. Yrittäkää paikantaa meidät. En tiedä miten kauan pystyn pitämään koneen ilmassa. SOS, SOS, kuuleeko kukaan!”

Radio meni mykäksi heti sanoman jälkeen ja kone menetti korkeutta hetki hetkeltä. Talim sai nostettua koneen seuraavien huippujen yli, mutta seuraavat olisivat mahdottomuus. Alempana näkyi laakso, jonka 4

pohjalla oli selvästi metsää. Sijaislentäjä ohjasi konetta läheiselle aukiolle kykynsä mukaan, kunnes kone jysähti maahan ja liukui siivet ja peränsä menettäneenä noin kilometrin, pysähtyen läheisiin puihin.

Lämpimät vaatteet ja ruokatarvikkeet koneesta olivat levinneet pitkin aukiota törmäyksessä ja kone savusi ja virtapiirit poksahtelivat ylikuormituksesta. Shiva oli irronnut tuolista ja makasi lattialla tajuttomana.

Feenix istui omassa tuolissaan hiljaisena ja Talim oli iskenyt päänsä kojelautaan. Elleivät he pian virkoisi, kone voisi räjähtää vieden kolmikon mukanaan.

Kirjoittaja: Lea Vestovuo (osa: 1)

5