DA_Pietari_1 by Lea Vestovuo

Dante’s Angels

One’s a Company, Three’s a Crowd

“Once upon a time there were three beautiful girls who went to different schools, and they were each assigned to very hazardous duties. But I took them away from all that and now they work for me. My name is Dante.” OSA 1 2005 AD Lokakuun 17 Kello 9.00 Venäjä, Pietari, Syrjäkatujen pahamaineinen hotelli

Yöllä oli taivas ratkennut ja kaatanut onnettomien yö eläjien niskaan oman luonnonvoimansa, suuripisaraisen sateen. Se oli jatkunut aamuun asti ja kova tuuli oli säestänyt sitä heiluttaen katkeamispisteessä olevia puita. Salamat valaisivat vieläkin pienin väliajoin synkkäpilvistä taivasta, kun Shiva katsoi haikeasti leposohvalla istuen ja nojaten käteensä ikkunasta ulos. Talim toi tarjottimella kuumaa teetä mietiskelijälle, jota hän oli lämmittänyt pienellä kaasukeittimellä. Shiva otti kupin käsiinsä ja lämmitti kankeita sormiaan puhallellen höyryävää nestettä. Talim asetti tarjottimen pöydälle ja otti itselleenkin yhden kupeista. Hän istuutui nojatuoliin, nostaen jalat ylös ja hörppäsi juomastaan kulauksen. Yhdestä makuuhuoneesta kuului myös elämän ääniä ja Feenix asteli hakemaan aamukahvinsa. Hän haistoi juomansa aromikasta tuoksua ja huokaisi. ”Aah, mikään ei aloita aamua paremmin kuin kuppi kuumaa kahvia.” Hän sanoi siemaillen sitä täysin heränneenä. ”Mutta te kaksi... Missasimme taas aamiaisen, kun te piilottelitte peiton alla ja sanoitte, että ”Emme jaksa nousta. Tulemme sitten lounaalle”... Jos Dante ei olisi soittanut, nukkuisitte varmaan vieläkin.” Feenix torui ja istuutui vapaaseen tuoliin. Samassa oveen koputettiin. ”Sisään.” Talim sanoi katsoen ovelle. Ovenkahvaa käännettiin ja aukosta ilmestyi viininpunaiseen asuun sonnustautunut valkotukkainen mies. ”Hyvää huomenta, enkelit.” ”Good morning, Dante”, tytöt vastasivat yhteen ääneen purskahtaen nauruun. ”Hah-hah, juu-juu, eikö toi Charlien Enkelit -pilailu koskaan lopu?” Tytöt kihersivät naurusta. ”On aika ruveta töihin, tytöt. Tässä on tehtäväkansionne. Teidän pitää saada takaisin Pyhän Pietarin kynä, jonka sanotaan kirjoittavan vastauksen mihin tahansa kysymykseen. Se on arvokas myös timanttisien höyhenien vuoksi.” Feenix kävi laittamassa nuudeleita itselleen ja kuunteli samalla mitä Dante sanoi. Kerronta kuitenkin keskeytyi, kun pomon kännykkä soi, jonkun ihmeellisen mätkintäleffan tunnussävelen mukaan. Hän näytti tuohtuneelta. ”Halusin kuulla kääröstä Kerkku enkä mistään kirjainten sulavasta typografisesta suunnittelusta. Hankkisit elämän tai yhteistyömme on lopussa.” 1

Dante sulki puhelimen ja kääntyi enkeleihin päin. ”Minun pitää mennä hoitamaan asioita. Kerkku on taas niin typografian lumoissa, että minun pitää mennä takomaan hänen päähänsä järkeä.” Dante sanoi hyvästit ja lähti ovesta ulos. Feenix huokaisi ja meni tarkastamaan nuudeleita. ”Aamupala on valmista. Tulkaa ottamaan.” Tytöt istuutuivat syömään ja Feenixillä oli miettivä ilme kasvoillaan. Hän huokasi syvään ja söi chilimaustettua ruokaansa. ”Mitä nyt?” Talim kysyi huolissaan. ”Toivottavasti tässä tehtävässä ei ole J. Leen tapaista vastustajaa. Hän oli niin söpö mustassa puvussaan. Ja hän oli vain valinnut väärän ammatin. Eikö se ole hyvä puolustus?” Shiva iski kulhonsa pöydälle tuohtuneena. ”Aina sama virsi. Mikä pakkomielle sinulla on valkotukkaisia miehiä kohtaan? Ja he ovat vielä suurimmaksi osaksi pahiksia. Jos kaipaat muistutusta niin, muistatko Lordi Michael Raydenin, ranskalaisen Leferin, Ken Ironyn ja jopa pomomme Danten. Sinulla on myös aina jokin tekosyy puolustaa heidän tekojaan, kuten että he ovat väärin ymmärrettyjä tai pohjimmiltaan hyviä tai heillä ei ollut vaihtoehtoja.” Shiva sanoi heristäen sormeaan. ”Paraskin puhuja! Sinulla on pahis ja pitkätukka fetissi.” Talim sanoi nasevasti puolustaen Feenixiä. Feenix alkoi nauraa ja Shivakin murjotettuaan ensin vähän. Joukko nousi laittamaan varusteita ylleen ja ottamaan aseensa mukaan. ”Meiltä jää taas lounas syömättä. No, tässä ammatissa sen viimeistään oppii, että ”It takes a fool to remain sane!” Talim sanoi, sulkien hotellihuoneen oven perässään.

”He ovat tulossa Herra Dan Li.” Sanoi mies, jolla oli pitkät mustat hiukset, pomolleen. ”Hyvä Notham. Me olemme valmiit.” Notham veti samuraimiekkansa tupestaan ja näpäytti sen terää. ”Niin olemme.”

OSA 2 Kello 15.00 Pietarin keskusta

Asunnolta lähdettyään tytöt olivat käyneet kiinalaisessa syömässä perinteen vuoksi, sillä eihän työnteko maittanut tyhjällä vatsalla. Tutunomainen puheensorina oli kantautunut huoneen kulmassa olevasta varjoisasta pöydästä. Ruoka oli mahaa hyväilevää, vaikka Feenix ottikin taas chilimausteisen ruuan, jota muut eivät olisi pystyneet edes maistamaan. Lähtiessään kolmikko kiitti pienikokoista kiinalaisnaista kumartaen ja he pukivat takkinsa ylleen. Shiva ohjasi talon miespuolisen omistajan kädestä syrjemmälle ja kysyi hiljaa vilkuillen ympärilleen. ”Anteeksi, mutta tiedättekö missä on Vihreän Lohikäärmeen kylpylä?” Omistaja kalpeni huomattavasti ja hyssytteli sormellaan. Hän yritti livistää, mutta Shiva pysäytti hänet tykkänään. ”En kerro kenellekään, että sain tiedon teiltä. Minä etsin vain ystävääni.” Mies näytti tärisevän kiireestä kantapäähän asti ja hän näytti Shivalle merkin, että menisi ulos odottamaan. Kolmikon poistuessa rakennuksesta omistaja hävisi oven heilahtaessa keittiön puolelle. Enkelit jäivät seisomaan ravintolan edustalle. Kului kymmenen minuuttia ja Feenixin kärsivällisyys näytti olevan lopussa. Hän potki jalallaan katukiveystä ja irtokiviä ja mumisi jotain epämääräistä. ”Shiva, mitä me oikein odotamme? Meillä ei ole aikaa tähän!” Feenix tuhautti ja Talim nojasi reteesti lyhtypylvääseen luoden myöskin kysyvän katseen toveriinsa. ”En kerkeä selittämään, mut...” Kolmikko säpsähti, kun ravintolan viereiseltä kujalta oli kuulunut Psst ääni. Shiva näytti epäluuloiselta, mutta antoi merkin ystävilleen, että pysyisivät paikoillaan. Hän käveli hitaasti lähelle kujaa ja sen varjoista ojennettiin hänelle paperilappu. Shiva yritti tunnistaa antajan, mutta hänen piirteistään ei saanut selvää. Luultavasti se oli ravintoloitsijan poika tai joku luotettava tuttu. Shiva palasi muiden luo ja avasi lapun herättämättä huomiota. Siihen oli kirjoitettu mustekynällä osoite ja pieni kartta auttamaan tietä. Shiva sulki lapun ja selittämättä kavereilleen lähti kävelemään tietä pitkin. Kaksikko seurasi kummissaan hänen perässään. Mutkiteltuaan Pietarin kaduilla ja käveltyään ainakin puoli tuntia, Shiva pysähtyi yhdellä kujalla vaatimattoman oven eteen. Talimilla näytti olevan joku vastaväite huulillaan. Tämänkö takia he olivat talsineet monta kilometriä. Shiva koputti hiljaa oveen kaksi kertaa ja sen luukku avautui. Oven takaa kuului tuima japanilainen ääni ja Shiva vastasi siihen samalla näyttäen kumppaninsa. Ovi avattiin ja kolmikko vilahti raosta nopeasti sisään. Heidät ohjattiin erinäisten käytävien kautta pukuhuoneeseen, jossa kimonoon pukeutunut nainen ojensi heille pyyhkeet. Hän kumarsi ja lähti sipsutellen ovesta ulos. ”Mihin ihmeeseen olet meidät nyt sekoittanut?!” Talim kysyi ja katsoi huonetta ärsyyntyneenä. ”Niin, minäkin haluaisin sen tietää.” Feenix sanoi istuutuen penkille. Shiva alkoi riisumaan itseään ja puhui samalla kuiskaten hyvin hiljaa. ”Minun vanha tuttuni tai niin sanottu vasikkani on täällä tänään. Hän sanoi tietävänsä jotain Pyhän Pietarin kynästä, kun viimeksi tavattiin. Tämä paikka taasen on Vihreän Lohikäärmeen kylpylä, niin sanottu alamaailman kohtaamispaikka, jossa saunotaan, hierotaan ja kylvetään. Me pääsimme sisään, kun satuin mainitsemaan, että eräs korkea-arvoinen rikollispomo halusi palveluksiamme.” 3

Talim ja Feenix huudahtivat yhteen ääneen ja meinasivat karata ystävänsä kurkkuun kiinni. Vai vielä palveluksia! ”Rauhoittukaa, vain leikisti tietysti!” Shiva jatkoi ja sitoi pyyhkeen ympärilleen. Muut seurasivat mutisten esimerkkiä ja he lähtivät ovesta ulos. ”Nyt pitää vain löytää hänet.” Shiva mutisi puhuen hiljaa itsekseen. Ensimmäiseksi he vilkaisivat kylpylän osaa, mutta siellä ei näkynyt ketään. He kävelivät hitaasti seinänviertä seuraavaan osaan ja saivat ihailevia ja himokkaita katseita itseensä, joka sai heidät lisäämään vauhtiaan. Hierontahuoneisiin vilkaisu ei tehnyt myöskään mitään tulosta, vaikkakin muutaman jälkeen Shiva oli korviaan myöten punainen huoneen tapahtumien vuoksi. Saunassa ei ollut ristin sielua sillä hetkellä ja etsintäpaikat alkoivat loppua kesken. Seuraava huone oli tatuointi paikka ja Shivaa alkoi pyörryttää. Hän nojasi seinään ja kavereiden piti ohjata hänet huoneen läpi, sillä siellä oli yksi japanilainen mies juuri tatuoitavana. ”Ai niin, sinä et oikein pidä piikeistä.” Talim sanoi ja hymyili ilkikurisesti ystävälleen. Shivan kasvot näyttivät aika vihreiltä. ”Etkö muista, kun otimme tatuointimme, että mulle piti antaa rauhoittavia, puuduttaa tatuointi kohta pariinkin kertaan ja lopulta nukuttaa vai pyörryinkö minä. En muista. Mutta kuitenkin... Uh, ajatuskin siitä vielä heikottaa.” Shiva valitti ja kiiruhti huoneesta ulos. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, he saapuivat akupunktio huoneeseen. ”Niin minun tuuriani.” Shiva sanoi ja joutui istumaan alas. Pöydällä oli juuri piikki vaiheessa mies makaamassa ja hänelle alettiin laittaa kuppeja pistokohtiin. Miehen vartalo oli lihaksikas, mutta ei liian ja hänen hiuksensa olivat puolipitkät ja ylettyivät korviin. Shiva vilkaisi miestä ja loi nopeasti katseensa takaisin lattiaan ettei oksentaisi. ”Outoa nähdä sinut täällä Kieran Chek. Pitkästä aikaa.” Ja mies nosti hitaasti päänsä Enkeleitä kohti. Hänellä oli vihreät arvoitukselliset silmät ja huulten rakkauskaari oli hyvin suudeltava. Olkapään kohdalta meni suuri valkoinen viiltoarpi alaspäin, ihan kuin joku olisi halunnut katkaista miehen vasemman käden poikki. Tällä hetkellä kuitenkin Shiva ei voinut keskittyä miehen ulkonäköön vaan lattialaatoitukseen. Chek näytti palvelijalle, että jättäisi heidät nelistään ja palvelija lähti huoneesta ulos. ”Se on ainainen ilo, Tovarish Shiva.” Mies sanoi nousten istumaan, pyyhe vyötäisillään. Hän vilkaisi tutkivasti arvioiden kumppaneita ja käänsi katseensa takaisin Shivaan. ”Mitä asiaa sinulla on minulle?” Kieran kysyi ja veti kätensä hiustensa läpi. Feenix ja Talim katsoivat suu auki ja silmät pyöreinä miestä, jolla oli matala ja kylmät väreet nostattava karheahko ääni. ”Kerroit minulle vähän aikaa sitten ohimennen Pyhän Pietarin kynästä, jota me etsimme. Haluaisin tietää enemmän siitä?” Shiva sanoi katsoen edelleen maahan. Kieran hymyili, mutta kysymyksen kuullessaan hän vakavoitui. ”Menkää Palace Stalin kasinoon ja seuratkaa herraa nimeltä Dan Li. Muuta en voi sanoa, tai henkeni ei ole minkään arvoinen. Palvelija!” Kieran huusi palvelijan takaisin ja tämä otti kupit pois ja siisti miehen selän. Tällä kertaa kaikki naiset pitivät katseensa maassa, kun mies nousi pyyhe vyötäisillään pöydältä ja käveli Shivan luokse. Hän nosti sormellaan Shivan leuasta ylös tai ohjasi, miten sen nyt ottaa. Ja he seisoivat vartalo vasten vartaloa katse lukittuna toistensa silmiin. ”Näkemiin, Tovarish” Kieran sanoi. ”Näkemiin” Shiva vastasi kuiskaten kuin saamatta henkeä. Chek kaappasi mustan nahkatakkinsa ja muut vaatteensa mukaansa ja hävisi ovesta ulos. Kolmikolla tuli vasta vähän ajan kuluttua mieleen, että he seisoivat pelkkiin pyyhkeisiin pukeutuneina huoneessa. Vilunväreet kiirivät heidän selkäänsä pitkin. He poistuivat huoneesta ja kylpylään saavuttuaan Shiva pysähtyi. 4

”En tiedä teistä, mutta minä ainakin tarvitsen kylmän suihkun. Ekaksi voisin kyllä käydä löylyttelemässä ja vähän poreammeessa, kun kerran täällä olemme.” Kaksikko nyökkäsi ja he menivät pyyhkeet päällä höyrysaunaan. Siellä olikin mukavan kuuma. Viiden minuutin kuluttua he laskeutuivat nopeasti kuplivaan ja rauhoittavaan naisten puoleiseen poreammeeseen ja antoivat itsensä nukahtaa. Saunasta tullessaan, he eivät olleet huomanneet, että yksi palvelijoista oli juossut viivana ulos kylpylästä jonnekin. Rentoutuksen jälkeen joukko meni vielä virvoittavaan suihkuun, ja he sitoivat puhtaat pyyhkeet ympärilleen. He kuivattivat hiuksensa ja laittoivat ne leteille. Matkalla pukuhuoneeseen käytävän päästä ryntäsi aseistettuja korstoja kymmenkunta ja joukko joutui peräytyä juosten takaisin kylpylään. He väistelivät luoteja ja hyppäsivät erään laattapetoniaidan taakse. Talim ryömi ja kieri piilossa rakennuksen takaosiin vievään käytävään ja juoksi tatuointi paikkaan. Hän kaappasi rauhoittavien- ja puuduttavien nesteiden lääkepullot mukaansa ja juoksi vielä akupunktiopaikkaan hakemaan neuloja kourallisen. Sitten hän palasi ystäviensä luo, jotka olivat pitäneet vesisuihkulla roistot kaukana. Ja heittäytyi aidan taakse suojaan. Talim upotti piikkien terät vuoroin rauhoittavan ja sitten puuduttavan aineen pulloon, ja he alkoivat heittelemään niillä roistoja. Aseet tippuivat nopeasti käsistä, kun 3-5 neulaa oli kädessä pystyssä. Vastustajien liikkeetkin alkoivat muuttua humalaisiksi ja epätarkoiksi. Neulojen loputtua karpaasit olivat helppo nakki ja kolmikko kaatoi koko joukon kumoon taistelulaji taidoillaan. Oikeastaan joukkoon tepsi jo pelkkä kamppaus sillä he olivat jo niin selvää lihaa. Muutamiin piti kuitenkin käyttää lyöntejä ja potkuja. Feenix leikki märän pyyhkeen kanssa antaen piiskaa lähelle tuleville. Roistojen aseet heitettiin altaaseen. Vihdoin, kun viimeinenkin vastustaja lepäsi holkit suorana maassa, kolmikko juoksi pukuhuoneeseen ja veti nopeasti vaatteet ylleen. Enempi oleskelu tässä paikassa olisi varmasti haitallista terveydelle. He ryntäsivät ulos ja jatkoivat keskustaa kohti varmistaen, että heitä ei seurattu. Shivaa öklötti, kun hän oli joutunut pitämään neuloja käsissään. Ties missä ne olivat olleet. Enkelit suunnistivat kasinoa kohden, mutta Shiva pysähtyi yhtäkkiä kuin seinään. He olivat juuri erään elokuvateatterin kohdalla, ja hän oli huomannut näyteikkunassa olleen julisteen. ”Voi ei! Katsokaa! Täs teatteris pyörii Mortal Kombat kolmonen! Mennään katsomaan se. Mennäänhän, Mennäänhän, Pretty Please?..” Shiva uikutti ja katsoi ystäviään taas sillä ärsyttävällä silmiä räpyttelevällä tavalla. ”Shiva! Me ollaan suorittamassa tärkeää tehtävää ja sä ajattelet vain leffaan menoa, Eihän se ole kuin Mor... Mortal Kombat kolmonen! Talim, mennäänhän me se katsomaan. Eikö niin. Ei siihen mene kuin pari tuntia...” Feenixkin aneli ja pyyteli. Toisaalta siitä ei ollut mitään hyötyä, sillä Talimkin katsoi julistetta jo kuola valuen. ”No, eihän hommalla sentään niin hoppu ole. Voimmehan me pari tuntia levätä. Kellohan on vasta kuusi illalla.” Talim sanoi tekosyitä keksien. Kolmikko käveli käsikynkässä ovesta sisälle maksaen liput, ja he nousivat portaat ja menivät istumaan yläparvelle.

Kello 20.00

Muuten leffa oli nautittava, mutta taas joku oli alkanut selostaa sen tapahtumia koko leffan ajan. Salissa oli myös alkanut kännykkä soimaan ja se törppö oli vielä alkanut huutaa siihen jotain venäjäksi. Sitä paitsi moni ihminen oli leffan ajan käynyt vessassa tai jossain pomppien koko ajan heidän edestään ja klassinen ärsytys oli kolme liian pitkää tyyppiä heidän edessään istumassa. Talimia ärsytti, mutta leffa oli hyvä. Siinä oli sentään ainoa oikea Christopher Lambert jumalana. Feenixkin oli mielissään ja Shivaa hymyilytti. ”Näyttikö teistäkin ukkosen jumala jotenkin tutulta. En muista vain keneltä.” Shiva sanoi ja toiset nyökkäsivät. Jotain tuttua miehessä oli. Naiset huokasivat yhteen ääneen ja kääntyivät kulkemaan katua pitkin. ”Okei, ehkä olis aika alkaa hommiin, vai mitä tytöt?” Talim totesi ja he lähtivät kasinon suuntaan.

OSA 3 Jossain Pietarin syrjäkujilla noin kello 3.40

Oli hiljaista. Vain sadepisaroiden iskeytyminen katukivikkoon rikkoi öistä hiljaisuutta Pietarissa. Oli yö, jokainen itseään kunnioittava ihminen oli jo painunut pehkuihin. Vain harvoissa rakennuksissa näkyi enää valo. Yksi näistä rakennuksista oli uuden näköinen, neonvaloin valaistu kasino, johon ravasikin lakkaamatta laitapuolen kulkijoita. Jossain rakennuksen varjoissa, tai itse asiassa, tien toisella puolella olevalta pimeältä syrjäkujalta, saattoi juuri ja juuri erottaa kolme tummaa hahmoa. Kaksi heistä seisoi, nojaten vasten kylmää kiveä ja yksi kyykki maassa, kyyristyneenä suojaan tuulelta ja yrittäen vetää takkiaan tiukemmin itseään vasten. Oli kelju ilma ja varmaan jokainen heistä olisi halunnut olla aivan jossain muualla kuin tuolla varjoisalla, märällä kujalla. Siltikin, kaikkien katse, enemmän tai vähemmän tarkkaavainen, oli liimautunut valaistuun kasinon ulkooveen. Yhdellä hahmoista oli kädessään pieni musta kirja, johon tämä yritti vaivalla kirjoittaa huomioita. ”Shiva, ystäväni.” Kyykistynyt hahmo sanoi perin juurin kyllästyneellä äänellä. Ääni paljasti puhujan naiseksi. ”Haluaisitko kertoa uudelleen minulle, minkä takia olemme täällä?..” Ääni ei ollut niin kysyvä kuin puheesta olisi voinut päätellä. Ääni ole enemmänkin purevan turhautunut. ”Koska Dan Lin kätyreiden pitäisi olla tuolla, ja meidän on saatava tietää mitä he tietävät kynästä.” Ääni, sekin naisen ääni, kuiskasi kyllästyneen ärtyisällä äänellä. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Feenix kysyi samaa asiaa... ”...Ja me emme saa tietää mitään, jos sinä jatkat vielä ruikutustasi.” Sanoi puolestaan kirpeä naisen ääni, kirjoittavan hahmon suunnasta. Hahmo nosti katseensa ylös kirjasta ja ohi ajavan auton valo paljasti puhujan sirokasvoiseksi, suhteellisen nuoreksi naiseksi, joka vaikutti lähes yhtä ärtyisältä kuin kaksi kumppaniaan. He olivat kytänneet tässä jo usean tunnin ajan, jonka aikana ties kuinka monta ihmistä oli livahtanut sisään hämyisestä oviaukosta. Mutta ei kukaan heistä ymmärtänyt, minkä takia heidän piti tällä koiran ilmalla olla täällä. Huokaisten ja mulkaisten toista, hahmo käpertyi entistä pienemmäksi, toivoen edes sillä lailla lämmittävän itseään. Tuskinpa siitä oli hyötyä. Hiukan kujaa ympäröivien talojen katot suojasivat kolmikkoa, mutta jotenkin tuuli onnistui lähes jatkuvasti kääntymään niin, että sateen voima osui täysin kolmeen naiseen, vaikka nämä kuinka yrittivät vetää takkejaan suojakseen. ”Miksei Dante itse voinut tulla hoitamaan tätä asiaa? Hänhän se pomo on. Hän olisi aivan hyvin voinut tulla tänne ja kertoa meille sitten, minne mennä...” Kyykyssä oleva nainen jatkoi pahantuulista mutinaansa... ”No juuri sen takia, koska hän on Pomo.” Shivaksi puhuteltu naurahti, viskaten paksun palmikkonsa selkäpuolelleen ja käänsi sitten huomionsa kolmanteen hahmoon. ”Talim, onko selvinnyt mitään hyödyllistä?” ”Ja mitähän se olisi? Te olette nähneet täysin saman kuin minä, eli ette mitään.” Nainen napsautti mustan kirjan kiinni. ”...täällä ei edes näe kirjoittaa mitään, vaikka tapahtuisikin jotain...” Talim verrytteli niskaansa, ja yritti kietoa hänkin takkiaan tiukemmin ympärilleen, nojaten sitten mahdollisimman rennosti märkään kiviseinään. Tänä yönä tuskin tapahtuisi mitään. Kello oli jo niin paljon, että edes Dan Liin koirat eivät valvoneet enää. ”Mielestäni me...” Talim aloitti, mutta keskeytti nopeasti, huomaten Shivan tekevän nopean, torjumista kuvaavan eleen... Feenixkin nousi ylös paikaltaan ja vilkaisi terävästi ystäväänsä Shivan takaa, tämän huomio, kun oli kiinnittynyt täysin kasinon tapahtumiin, astuen sitten tämän viereen. Kaikkien kolmen huomio oli kiinnittynyt komeaan itämaiseen mieheen, joka astui nopeasti ulos kasinon oviaukosta, jääden sitten seisomaan odottavaisen näköisesti oven suojakatoksen alle. ”Shao-Lung!” Shiva sihahti hiljakseen, ja sai Talimilta ja Feenixiltä osakseen varsin kysyvät katseet. 7

”Shao-Lung?..” Talim toisti epäilevästi. Jos ei olisi ollut niin pimeätä, olisi voinut erottaa pienet punerrukset Shivan kasvoilta, kun hän huomautti välttelevästi: ”Ehh, olen tavannut hänet joskus... Hän kuuluu Xing-Nijin klaaniin.” ”Ja se on?..” ”Joku Aasialaisen mafian tapainen liittoutuma. Eräs vanhimmista mafioista mitä on.” Feenix huomautti hiljaa. ”Aivan.” Shiva nyökkäsi naiselle. ”Ja eräs vaarallisimmista myös. Ovat kuulemma hyvinkin taitavia kamppailulajeissa.” Talim naurahti kevyesti Shivan varoittelulle. Ei hänkään mikään huonompi ollut tuossa lajissa... Ja muutenkin, he olivat varsin tehokas kolmikko, erilaisia taustoiltaan, mutta he toimivat ja täydensivät toisiaan. Charlien Enkelitkin tulisivat kakkoseksi heidän rinnallaan. Jokaisella oli omat tapansa ja vahvuutensa, jotka Dante oli nähnyt jo aikoja sitten. Shivan vahvuus oli järjestelmällinen ajattelu sekä taito ampua kaukaakin jousi maaliinsa, tai mikä tahansa mikä vaan lentää. Talim oli taas joukon huomaamattomin pienen kokonsa vuoksi, ja hyvin harva voitti hänet lähikamppailussa. Feenix taas osasi ottaa rennosti tehtävissä ja hän käytti kahden käden miekkaansa varsin taitavasti... ”Shiva, me palaamme tähän asiaan vielä...” Feenix ja Talim sanoivat kuin yhdestä suusta punastelevalle ystävälleen ja kiinnittivät sitten jälleen huomionsa itämaiseen komistukseen. ”Kirottua” Aikooko hän livahtaa autoon...” Talim kuiskasi hiljaa Shivan korvaan, nähdessään mustan auton kaartavan kasinon eteen ja pysähtyi miehen kohdalle. ”Me emme koskaan saa häntä kiinni, saatikka että voisimme seurata häntä, jos hän jatkaa autolla...” Heidän onnekseen mies vain sanoi jotain mustan limusiinin kuskille, joka nousi autosta nopeasti ja avasi auton oven, josta astui ulos pari muuta aasialaisen näköistä miestä. Ilmeisesti tulijat olivat tärkeitä, koska nuori aasialainen mies kumarsi näille puhuen jotain. Tämän jälkeen mies vilkaisi kerran ympärilleen, näköjään vain tavan vuoksi ja johdatti miehet sisään kasinon ovesta. ”En tiedä näinkö väärin, mutta eräs heistä näytti perin tutulta...” Talim lausahti hiljaa, vilkaisten ystäviään, jotka olivat perääntyneet takaisin kujan pimeyteen. ”Notham.” Shiva ja Feenix sanoivat yhtä aikaa. ”Luultavasti Dan Li aikoo yhdistää voimansa Xing-Nijiin...” Järkytyksen sekainen hiljaisuus oli lähes käsin kosketeltava, kun naiset katselivat toisiaan vakavana. He kaikki pystyivät kuvittelemaan miten voimakas liitto siitä tulisi, jos se pääsisi toteutumaan... Hiljaisuus vain venyi, kunnes Talimin kasvoille syttyi pieni pirullinen virne ja hänen kirkas äänensä rikkoi hiljaisuuden. ”No, niin tytöt... Kyttääminen loppuu tähän, mitäpä jos menisimme pelaamaan?”

OSA 4 2005 AD Lokakuun 18 Kello 5.00 Venäjä, Pietari, vanha katuviemäristö

”No, niin. Tässä sitä nyt ollaan. Oliko tämä sinusta nerokaskin ajatus tulla tänne viemäreihin, Shiva. Vai peseydymmekö sinusta liian usein?” Feenix sanoi puristaen hiuksistaan limaista viemärivettä pois. ”Iuu, öllöä. Mikä klöntti mulla on olkapäillä... Yöök!!” Hän jatkoi ja ravaili ympäriinsä ravistaen käsiään huomatessaan jotain levänruskeanvihreää olkapäällään. Shiva käveli näreissään kaverinsa luokse ja nappasi sormillaan klöntin pois ravistellen sen sormistaan pitkän matkan päähän. Sitten hän kuunteli ylhäältä kuuluvia ääniä, joihin sekoittui rottien vinkuna, kosteista seinämistä putoavien pisaroiden tippumis-äänet sekä likaveden virtaus. Shiva käänsi katseensa kumppaneihinsa ja ravisti päätään. ”Ajatus tuntui silloin hyvältä vaihtoehdolta ja se oli ainoa mahdollisuutemme. Olisimme muuten ku...” Talim ähkäisi kesken lauseen ja kumartui pidellen kylkeään. Hänen suustaan valui verta. ”Talim! Mikä sinun on?” Feenix huusi rynnäten kannattelemaan tätä. Samassa kuului paukahdus ja joukko aseistautuneita miehiä juoksi heidän ympärilleen piirittäen kolmikon ja loiskuttaen vettä tiilille. Torakat livahtivat tiilien rakoihin karkuun ja rotat hiljenivät. ”Olemme pulassa.” Feenix totesi jäätävällä äänellä ja Talim nosti tokkuraisena päätään. Tuntia aikaisemmin

Kolmikko livahti ammattitaidolla kasinon ovenvartijoiden ohi ja soluttautui sisällä oleviin pelureihin. He hajaantuivat ja kävivät katsomassa eri pelejä. He pelasivat muun muassa rulettia ja Black Jackia. Vakoilijat näkivät miesten jatkavan kulkuaan kasinon peräosaan. Siellä oli punaisella sametilla verhotut vartioidut kaksoisovet, jotka sulkeutuivat seurueen jälkeen. Talim näytti kädellään merkin hajaantuneille kumppaneilleen ja käveli ovien lähellä olevaan vessojen käytävään. Hän meni naisten vessaan ja hetken kuluttua toverukset seurasivat häntä, molemmat vähän ajan kuluttua edellisestä. ”Tämä kasinorakennus on sen verran vanha, että se on arkkitehtuurisesti restauroitu ja kattoja on madallettu. Tämä on jättänyt pienen tilan jokaisen huoneen ylle, missä menevät ilmastointiputket ja sähkökaapelit. Luulen, että pääsemme heidän ylleen katonvälissä ryömien. Näin he eivät edes tiedä, että heitä kuunnellaan.” Shiva ja Feenix nyökkäsivät ja Talim teki hyppypotkun ylöspäin saaden yhden kattolevyistä irti. Feenix auttoi kädellään Talimin jalasta ylös ponnistaen ja Shiva hyppäsi punnertaen itsensä aukosta. Viimeiseksi jäänyt hyppäsi aukkoa kohti ja ylhäällä ollut kaksikko nappasi häntä käsistä kiinni ja veti hänet ylös. He saivat levyn juuri viime hetkellä takaisin paikoilleen, kun naistenvessaan saapui huppelissa ollut nainen kimeä äänisen ystävänsä kanssa. Lattialle oli tippunut sahanpurua ja katosta kuului thumps ääni. Naiset katsoivat ihmeissään ylöspäin ja sitten toisiaan. Shiva otti pienen taskulampun vyöstään valaisten pimeätä tietä heidän edessään. Kolmikko jatkoi matkaansa ryömien kokoushuonetta kohti, yrittäen väistellä kuolleita rottia, hämähäkin seittejä, sahanpurua ja pölyä. Katonvälissä tuoksui ummehtuneen ilman ja vanhan hirren kirpeä katku. Talim laittoi nenäliinan kasvojensa eteen, että pystyisi hengittämään paremmin ja toverit seurasivat 9

hänen esimerkkiään. Ryömiessään eteenpäin he alkoivat erottaa hiljaista puhetta edessäpäin ja suoraan huoneen yläpuolella he pysähtyivät. Kattomateriaali oli kuitenkin sen verran hyvä äänieriste, että heidän vaivannäkönsä tuntui hukkaan heitetyltä. Talim ja Feenix levittelivät käsiään, sillä heillä ei ollut ideoita, miten tämä hoidettaisiin. Sitten Shivalle tuli ”AHAA” ilme. Hän käpristyi ottamaan jotain taskustaan, joka näytti linkkarilta ja otti pullonkorkin avaajan siitä esille. ”Onko tämä joku niistä sinun Macgyver oivalluksista, rakas ystävä?” Feenix kuiskasi tuskin kuuluvalla äänellä ja virnisti. ”Niitä kutsutaan Macgyverismeiksi, armas Feenix. Sitä paitsi tämä on enemmänkin Shivasmi.” Keksijä kuiskasi iskien veikeästi silmää. Hän porasi hitaasti ja rauhallisesti kattoon kolme reikää ja niistä he kuulivat mitä alhaalla tapahtui. Katonväliin tulvahti aukoista valoa ja Shiva kurkkasi yhdestä niistä huoneeseen.

”Asia on meidän osaltamme selvä. Tässä rasiassa on kynänne, herra Li. Mikä on teidän vastauksenne?” Shao sanoi kohteliaasti kumartaen. ”Yhteistyömme on täl...” Huoneen oveen koputettiin ja koko ryhmä käänsi päänsä sinne. Aukosta astui sisälle valkotukkainen mies, jolla oli tiukat nahkahousut ja sininen silkkipaita. ”Aa, Lee-san, mikä miellyttävä yllätys. Tule sisään.” Dan Li sanoi näyttäen kädellään merkin. Nothamin ilme synkistyi ja hän puristi rystyset punaisena käsissään olevaa miekan tuppea. Lee käveli sisälle maailman valloittajan elkein ja se sai Nothamin veren kiehumaan.

”Lee...” Feenix henkäisi huuliensa välistä ja Shiva tiuskaisi SSHhhh! Talim puristi oikean käden sormensa nopeasti ja kivuliaasti Feenixin ranteen ympäri. ”Hiljaa...” Hän sihautti. ”Tilanne vain pahenee pahenemistaan. Eikö hänen pitänyt olla Hongkongilaisessa vankilassa?..” Shiva sanoi kuin itsekseen.

”Pitkästä aikaa, Dan Li-sama ja... Notham.” Lee tervehti viileästi ja vähemmän kunnioittavasti Lin oikeaa kättä. Heidän välillään oli aistittavissa selvästi jotain kitkaa. ”Jatkamme siis.” Li sanoi kääntyen muuhun seurueeseen päin. ”Kumppanuutemme on sinetöity Xing-Nijin klaaniin tällä kynällä ja Lee on Mizhima-Megumi klaanin edustaja ja hän lupasi tulla mukaan, jos toimitamme hänelle kolme naisagenttia, Feenixin, Shivan ja Talimin.” 10

Shao kalpeni lievästi Shivan nimen kuultuaan ja hänen liilat silmänsä sumenivat. Katon välistä kuului rapinaa ja sahanpurua tippui huoneeseen, mutta onneksi alla olijat olivat keskittyneet muihin asioihin. Shao kävi nostamassa rasian ylös pöydältä ja vei sen Dan Liin luokse. ”Meidän osuutemme on tässä.” Shao vastasi lievästi vapisten. ”It has begun. Nyt meitä ei estä mikään.” Li totesi ojentaen käsiään rasiaa kohti.

Kolmikon ilme oli järkyttynyt kuulemastaan ja heidän kurkkuaan kuristi. Talim otti aseensa esille ja nyökkäsi. Muut seurasivat esimerkkiä ja he ryömivät Lin ylle. Yhteisestä merkistä joukko mursi aukon kattoon ja tiputtautui hajonneiden kappaleiden mukana alas joustavasti polviseisontaan... Feenix kaappasi kissamaisella liikkeellä rasian mukaansa. Li huusi vihaisena ja yritti iskeä tätä, mutta osui tyhjään. Kolmikko iski roistoja tainnoksiin, minkä kerkesivät, pyrkiessään ovelle ja Feenix iski miekkansa ristiin Nothamin miekan kanssa, joka oli jollain tavalle ehtinyt heidän edelleen. He väänsivät kumpikin teriä yhteen antamatta periksi, kunnes Talim iski pullolla Nothamia päähän. Lee oli kaatunut toisen miehen mukana maahan ja jäi tämän alle. Kolmikko juoksi henkensä edestä ulko-ovelle ja Shiva tuuppasi jämerällä kädellä Shaon pois tieltä. He juoksivat ovesta pihalle... Ulkona oli alkanut sataa ja kirkkaat autonvalot häikäisivät pakoilijat. Sivustakatsojat tuijottelivat uteliaina joukkoa, joka lähti juoksemaan katua alaspäin. Notham oli kuitenkin iskusta tulistuneena päässyt nopeasti ylös ja kuin taikaiskusta hän juoksi Talimin kiinni ja kaatoi hänet kumoon. Notham käänsi Talimin selälleen ja iski häntä kylkiluiden kohdalle. Kuului rusahdus ja Talim kiljaisi korvia vihlovalla äänellä. Feenix huitaisi nopeasti puisella rasialla Nothamia kasvoihin ja hän kaatui takaperin maahan läiskyttäen takana olleen lammikon vedet ympäriinsä. Roistot ampuivat laukauksia agentteja kohti ja se synnytti väistämättömän kaaoksen kasinon eteen. Ihmiset juoksivat hädissään pois paikalta. He kaatuilivat ja kiljuivat paniikissa. Feenix pujotteli joukon läpi törmäten roskapurkkia pitävään lyhtypylvääseen ja satutti samalla vasemman olkansa metalliseen ulokkeeseen. Shiva auttoi Talimin maasta ylös ja huusi Feenixille. ”Viemärinkansi! Tuolla!” Shiva osoitti keskelle katua. Feenix juoksi sen luo ja riuhtaisi kannen irti jostain saaduilla ylimääräisillä voimillaan. Hän hyppäsi aukosta alas. Talim näytti olevan pyörtymäisillään ja Shiva kannatteli häntä tämän käsi niskan takana. Juoksusta ei tullut mitään, joten Shiva teki karkumatkan ja sukelluksen aukosta puolivolteilla, yhdellä kädellä ja pitäen kaveristaan kiinni. Hän nappasi loppulennossa Talimin kanssa viemärinkannen mukaansa ja kiinni perässään. Feenix varmisti heidän jälkeensä pienellä happopullomäärällä, että kantta ei saisi enää auki. ”Olen kunnossa.” Talim sanoi ja suoristi itsensä. Shiva päästi ystävästään irti ja katsoi, selviäisikö tämä itse. ”Minulta lähti vain ilmat pellolle. Mennään!” Shiva ja Feenix loivat huolestuneita katseita ystäväänsä, kun he lähtivät etenemään synkissä viemäreissä.

”Tämän he saavat maksaa!” Li sanoi auttaen Nothamin ylös. Lee nyökkäsi vieressä ja Shao näytti mietteliäältä. ”Heillä voi olla vain yksi suunta...” Hän jatkoi ja joukko lähti hänen johdollaan pois paikalta. 11

Viemärissä, kolmikko oli saapunut pienelle sileälle mäelle, joka oli tullut liukkaaksi levistä, lietteestä ja likavedestä. Feenix aikoi rohkeasti mennä keskiosasta, mistä vesikin valui ja Talim seurasi hänen perässään. Shiva katsoi parhaaksi mennä seinänviertä alas. ”Huiiii...” Feenix sanoi yllättäen, kun oikea jalka lipesi hänen altaan ja hän kaatui polviseisontaan ja siitä pehvalleen. Talim alkoi nauraa hänen takaansa, mutta kaatui heti hänen jälkeensä. Kaksikko liukui alas ja ainoa, joka selvisi kuivana, oli Shiva. Hän oli pitänyt seinästä kiinni ja nauroi nyt kaveriensa toilailuille. ”Olisittepa nähneet ilmeenne.” Selviytyjä kihersi ja auttoi heidät ylös. Feeniksiäkin nauratti kunnes, joku sipaisi veden alla hänen jalkaansa... Tämä hetki

Tässä sitä nyt oltiin. Heidät ohjattiin läheisistä rappusista ylös ja Notham ja Lee nostivat heidät kivuliaasti käsivarsista autiolle kadulle. Heidän kätensä olivat sidotut ja apua etsivät katseet eivät nähneet lähistöllä ristinsieluakaan. Aseet olivat kohdistuneet heidän päihinsä. ”Antakaa rasia.” Li vaati, mutta kolmikko naurahti hänelle ivallisesti. Li nyökkäsi päällään ja Notham iski miekkansa Shivan olkapään läpi. Sen aiheuttama tuska ei ollut sanoin kuvattavissa ja Shiva puri hampaansa melkein puruksi kivun takia. Notham väänsi terää haavassa ja hänen silmänsä menivät viiruiksi. ”En kysy uudestaan.” Feenix oli sillä aikaa saanut siteensä irti. Hän nappasi miekan terästä kiinni ilmeenkään värähtämättä ja pakotti Nothamin vetämään sen haavasta ulos. Lee lipaisi huuliaan tästä tuskansietokyvyn esittelystä. Olihan hän kidutuksen asiantuntija. ”Se ei tullut mukaamme. Emmekä antaisi sitä sinulle mistään hinnasta. Voisinpa jopa sanoa, että kynä on matkalla kohti Itämerta.” Feenix uhkui ja kietoi liinan kämmenensä ympäri, josta vuosi rutkasti verta. Lee nappasi Feenixin leuan sormiinsa ja suuteli tätä huulille. Se oli täydellinen yllätys tälle ja vastauksena oli jämerä potku miehelle nivusiin. Lee ähkyi, pudoten polvilleen maahan. ”Ei nyt.” Suudeltu tiuskaisi. ”Ehkä myöhemmin...” Shao katsoi hypnotisoituna Shivan vertavuotavaa haavaa. Hän oli jähmettynyt paikoilleen ja halusi ojentaa kätensä auttaakseen. ”No sitten ei voi mitään. Teette tämän todella helpoksi minulle.” Li vastasi ja Notham nosti miekkansa Talimin kaulan kohdalle. Läheiseltä kujalta kuului silloin huutoa ja kaksi outoa hahmoa pomppasi volteilla sen pimeydestä joukon keskelle kaapaten kolmikon mukaansa. Toinen potki aseita roistojen kädestä ja iski heitä tainnoksiin ja toinen ampui ranteisiinsa asetetuista sähköaseista lamaannuttavia salamia. ”Rayden!” Shiva huudahti ja valkotukkainen hymyili veijarimaisesti. 12

Punatukkainen oli kaapannut Talimin syliinsä, sillä tämän voimat olivat lopussa. Haavoittunut avasi silmänsä ja ne suurenivat lautasen kokoisiksi. Hän alkoi rimpuilla auttajan otetta vastaan. ”Rang Ho, olisi pitänyt arvata. En tarvitse apuasi. En ole unohtanut Taekwondo kamppailuamme... Senkin Bakayaro!” (Idiootti) Rang hymyili ja piti kannettavaa otteessaan. ”Hyss, ei nyt!” Joukko perääntyi perääntymistään, kunnes rakennuksen seinä uhkasi tulla vastaan. Rayden kannatteli Shivaa ja Feenix piti kättään. Tilanne näytti toivottomalta. Taivaalla salamoi ja sade vain yltyi. Viholliset näyttivät tummanpuhuvilta varjoilta heidän edessään. ”Missä kynä on?” Rayden kysyi matalalla äänellä kuiskaten Feenixin korvaan ja tämä kuiskasi nopeasti hänelle, että: ”Jätin sen roskapurkkiin kasinon eteen.” Raydenin ääni veti aina jalat tyttöjen alta. Se oli käheä ja todella charmikas. Heidän jalkansa muuttuivat aina velliksi, kun hän puhui. Feenix punastui Raydenin henkäyksen sipaistessa hänen korvaansa ja iho meni kananlihalle. Hän tunsi tämän läheisyyden koko olemuksellaan. Roistojoukko oli sillä aikaa järjestänyt rivejään uusiksi. Ryhmään avautui rako, kun Dan Li, Lee, Shao ja Notham kävelivät siitä läpi. ”Ette voi paeta enää. On aika sanoa hyvästit.” Li sanoi kääntäen heille selkänsä. ”Ha-ha-ha.. I don’t think so.” Oli Raydenin lyhyt, mutta ytimekäs vastaus ja joukko jäi uhmaamaan ylivoimaa sotureiden lailla tehden yhteisposeerauksen.

OSA 5 2005 AD Lokakuun 18 Kello 5.30 Venäjä, Pietari, nimetön kuja

”Tämä ei näytä hyvältä...” Rang kuiskasi Talimille, tämän rimpuillessa miehen sylissä. ”Ei vai?!” Talim tiuskaisi hiukan, ehkä turhankin kovalla äänellä punatukkaiselle nuorukaiselle, saadessaan itsensä viimein kammettua irti tämän otteesta. He olivat tunteneet miehen kanssa pitkään. Kaksikko aloitti samaan aikaan Ryzuki-dojossa kamppailuoppinsa, Hao-sensein oppilaina. Kovin moni ei ollut jaksanut tuon ankaran mutta taitavan mestarin opetuksia. Vain Rang ja Talim olivat käyneet opetuksen loppuun. Se oli kestänyt hyvin kauan. Hän oli vasta muutama vuosi sitten jättänyt tämän elämän ilman perillistä, joka olisi jatkanut Ryzuki-dojon kunniaa. ”Minä muuten luulin, että sinä johdat edelleen Ryzuki-dojoa...” Talim kuiskasi vaimeasti Rangille, äänestä ei kuulunut mitä mieltä vaalea nainen oli Rangin valinnasta dojon mestariksi vanhan ja kunnioitetun sensein toiveesta. ”Tämä on hiukan turhan pitkä matka dojon mestarille...” ”Minähän matkustan minne tahansa sinun tähtesi...” Rang naurahti vastaan, virnistäen ärsyttävästi Talimille. Huokaisten itsekseen ja mutisten jotain pojat ovat poikia tyyppistä, Talim käänsi katseensa irti miehen ruskeista silmistä, tutkaillen vihdoin tajuihinsa tulleena tilannetta. Niinpä niin, tilanne todellakin näytti hieman tavallista toivottomammalta. Tosin jos laskettiin vastatulleet miehet, Rayden ja Rang mukaan, heillä olisi ollut yhden miehen tai naisen ylivoima Dan Liitä, Leetä, Nothamia ja Shaonia vastaan, mutta siihen nyt oli turha luottaa, että toiset tappelisivat reilusti... Ja sitä paitsi, Shiva ja Talim olivat pahasti haavoittuneita. Feenix vielä pärjäisi verta vuotavan kätensä kanssa, mutta haava Shivan olkapäässä näytti pahalta, vaikka Rayden olikin sitonut siihen siteen, joka ilmeisestikin oli revitty miehen puhtaan valkoisesta paidasta... Ja Talimilta oli luultavasti murtunut ainakin yksi kylkiluu, aikaisemmin kuuluneen rusahduksen perusteella. Kolmikko kyllä vaikutti ulospäin siltä, ettei heitä vaivaisi mikään sen kummempi kuin itikan pistos. Ja se näytti jotenkin yllättävän ylimielisesti virnisteleviä vastustajia. Dan Liikin oli kääntynyt jälleen puolittain viisikkoa kohti kuullessaan uhmaavan lausahduksen, tarkkaillen näitä silmäkulmastaan. Tosin hänen kasvoiltaan ei voinut erottaa mitä mieltä mies oli tapahtumista. Ne olivat ilmeettömän kylmän näköiset. Muutenkin mies näytti selvinneen hyvin tapahtumista. Hänen smaragdinvihreässä asussaan ei ollut tahran tahraa ja hänen mustat hiuksensa olivat edelleenkin siistit, pitkän letin liehuessa heikosti tuulessa. ”Leikit on leikitty, Danten Enkelit.” Dan Lii sanoi kylmällä äänellä, joka sai Leen, Nothamin ja Shaonin astumaan lähemmäksi. Notham oli ottanut katanansa esiin ja piti sitä edessään valmiina toimimaan, laskien katseellaan ilmiselvästi sitä, kuinka oppinut Feenix oli tuossa samurailta peräisin olevassa taidossa. Muidenkaan vastustajista ei ollut epäilystä. Shao oli ottanut esille puisen sauvan, luoden pikaisen hymyn Shivalle ennen kuin hän muistutti itselleen kenen puolella oli. Lee taas oli rennon varman näköinen, katsellen Talimia, laskien tämän heikkouksia valmiina iskemään, kun sopiva tilaisuus tulisi. Vaikka tilanne näytti kuinka toivottamalta tahansa, kolmikko ei voinut olla miettimättä Leetä ja hänen nahkahousujaan. Niillä ei varmasti voinut kovin leveitä potkuja tehdä... Pieni huvittunut virnistys kohosi Feenixin huulille hänen mielikuvituksensa ottaessa vallan, eikä hänen tarvinnut vilkaista ystäviinsä tietääkseen, että näiden kasvot heijastivat samaa virnistystä... 14

”Minusta tässä tilanteessa ei ole mitään hauskaa.” Rayden tokaisi Shivalle, nähdessään tämän virnistyksen, kääntäen sitten katseensa muihin kolmikon jäseniin. Huomatessaan samanlaisen ilmeen muidenkin kasvoilla, Rayden pudisti päätään epätoivoisesti ja naurahti. ”Te ette taida selvästikään olla kovin huolissanne tapahtumista...” Feenix oli sen verran kaukana, ettei onneksi kuullut valkotukkaisen miehen naurahdusta, joka sai Shivan jalat nytkähtämään ja Talimin huojahtamaan hiukan. Se taas sai Rangin virnistyksen venähtämään ja siirtämään mietteliään katseensa Talimista Raydeniin… ”Rayden, sopisimmeko niin, että sinä et nauraisi enää tämän tehtävän aikana…” Shiva huomautti vaaleahiuksiselle miehelle suupielestään hiljaa, seuraten kuitenkin tarkkaavaisena asioiden kehittymistä… ”Meillä on ylivoima, joten voitte aivan hyvin kertoa minulle missä Kynä on. Lupaan teille nopeamman ja epäkivuliaamman kuoleman.” Dan Lii jatkoi lähes samaan hengen vetoon. Tosin Lee ja Notham eivät näyttäneet kovin innokkailta tätä vaihtoehtoa kohtaan. ”Dan Lii, luuletko todella heidän uskovan moista pötyä?” Rayden sanoi hiljaa miehelle vastaan, astuen Feenixin ohi kohti uhkaavia vastustajia, vaikka ääni oli hiljainen, se kantoi selvästi kaikkien lähellä olijoiden korvaan. Yllättyneenä miehen äänen voimasta, Feenix loi hämmästyneen katseen Shivaa ja Talimia kohti. Viimeksi mainittu oli itsepäisesti kävellyt Shivan rinnalle, Rangin tullessa hiukan takana päin. Shiva vain pudisti päätään toverilleen, pitkän palmikon heilahtaessa tämän haavoittuneelle olkapäälle, valuen siitä kohti toisen vyötäröä ja tahrautuen olkapäästä tihkuvaan vereen. ”Ei heidän sitä tarvitse uskoa. Hehän kuolevat joka tapauksessa.” Mies sanoi, tarkkaillen Raydeniä kuin yrittäen muistaa tämän jostain menneisyydestään. ”Sinä voit puhua meille ummet ja lammet, jos me kuolemme joka tapauksessa, niin mitä hyötyä siitä on, että kerromme sinulle missä Kynä on. ” Talim tuhahti ivallisesti, katsellen uhmaavasti Dan Liitä, joka ei näyttänyt kiinnittävän mitään huomiota naiseen. Tämä kohautti vain kapeita olkiaan, kuin asialla ei olisi hänelle väliä. ”Olkoon sitten niin.” Vihreään asuun pukeutunut mies huomautti rauhallisesti, kääntäen sitten kokonaan selkänsä heille, lähtien kävelemään poispäin. ”Löydän sen ennemmin tai myöhemmin. Minulla on aikaa odottaa. Mutta kaikesta huolimatta kunnioitan sitkeyttänne, joten jätän teidän Leen, Nothamin ja Shaonin käsiin. Hyvästi, Danten Enkelit.” Sanottuaan tämän, mies teki liikkeen käsillään, joka sai aseet vetäytymään pois uhkaamasta heitä ja niitä pidelleet hahmot perääntymään. Kadoten sitten näiden kanssa toisen kujan pimeyteen.

”Mestari Dan Lii... Oliko kovin viisasta antaa heidän mennä?..” Eräs mustiin pukeutunut mies uskaltautui huomauttamaan hiukan myöhemmin. ”Antaa mennä... Kuinka pitkään luulet heidän jaksavan taistella, haavoittuneina?” Dan Lii vastasi kylmällä äänellä ja kääntyi kohti epäilevää alaistaan, iskien kämmenensä niin nopeasti kohti käskyläisensä kaulaa, ettei silmä edes erottanut liikettä. Kuului kuvottava rusahdus sen osuessa vauhdilla miehen leuan alle. Onnettoman miehen suusta purskahti veristä vaahtoa, silmien kuvastaessa hetkellistä hämmästystä, ennen kuin mies tajusi olevansa kuollut. Hitaasti tämä kaatui silmät lasittuneena kujalle, valuttaen punaista verta maahan, sen sekoittuessa kuraan ja valuessa sadeviemäriin. Lähes heti tämän jälkeen, mustaan ninjan pukuun pukeutunut hahmo astui notkeasti ruumiin yli kohti Dan Liitä, kumartuen sitten puolipolviasentoon, asettaen oikean kätensä maahan ja painaen päänsä alas. 15

”Joukkoni ovat paikoillaan, Dan Lii-sama.” Hymähtäen, Dan Lii katsahti kujaa reunustavien talojen katoille, joilla näkyi muutama musta hahmo, jotka sulavasti ja hiljaisesti liikkuivat kohti sen kujan kattoa, jonne Danten Enkelit jäivät. ”Mainiota.” Itämainen mies sanoo hiljaa, kääntäen selkänsä ninjalle ja jatkaen matkaa kohti kujan alkua, jossa musta limusiini odotti. Dan Liin kadotessa autoon ja sen kaartaessa hiljaisesti, mutta nopeasti pois paikalta, jäljelle jäänyt hahmo jäi katselemaan hetkeksi miehen perään. Vihreät silmät, jotka mustan hupun takaa erottuivat, eivät kertoneet mitään siitä mitä synkkä hahmo ajatteli. Nähdessään auton valojen katoavan pimeyteen, hahmoon viimein tuli jotain eloa ja hän kuiskasi pari japaninkielistä sanaa jonnekin varjojen kätköön, josta pian erottuikin kaksi muuta mustaan pukeutunutta hahmoa. Hetken nuo kolme juttelivat keskenään japaniksi, ennen kuin jokainen heistä erosi omille teilleen, toimittamaan Dan Liiltä saatuja käskyjä.

”Loistavaa, ylivoima väheni huomattavasti ja tilanne tasoittui.” Feenix huomautti hiljaa ystävilleen, katsellen kolmea jäljelle jäänyttä, tai lähinnä kolmesta jäljelle jääneestä, sitä valkohiuksista yksilöä. Hän pystyi vieläkin tuntemaan miehen huulet omillaan, mutta työnsi sen päättäväisesti taka-alalle. Hänen olisi lakattava ihastumasta kaikkiin valkohiuksisiin miehiin... ”En oikein usko, että Dan Lii pelaisi reilusti...” Shiva mutisi hiljakseen, saaden Talimilta nyökkäyksen, joka osoitti tämän olevan samaa mieltä. ”Mutta niin tai näin, tällä hetkellä meitä on viisi kolmea vastaan. Te pojat voitte turvata meidän pakoamme...” ”Shiva!” Talim ja Feenix huudahtivat, katsellen epäuskoisesti ystäväänsä. ”Et ole tosissasi, että me lähtisimme pakoon heitä...” ”Minusta ajatus oli ihan viisas. Te olette haavoittuneet ja vaikka kuinka yritätte, tiedän että tiedätte minun tietävän sen olevan pelkkää silmän lumetta...” Rayden huomautti hieman poissa olevana, tarkkaillen otsa kurtussa talon kattoja kuin etsien sieltä jotain. Enempää hän ei ehtinyt sanoakaan, kun kuului viuhahtava ääni ja Talimin eteen iskeytyi nelisakarainen heittotähti jostain katolta. ”Tiesin sen. He ovat niin ennalta arvattavia... Minä ja Rang menemme hoitelemaan katolla keikkujat. Pakoa on turha yrittää nyt. Tehkää parhaanne tytöt.” Rayden lausahti huitaisten kattoa kohti ja nyökäten sitten Rangille, kadoten pimeyteen. Onneksi raivoava sade oli hiukan laantunut, joten he näkivät eteensä huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Tosin niin näkivät katolla olevat hahmotkin heidät... Punatukkainen mies vilkaisi nopeasti Talimia, hymyillen tälle voitonvarmana ja häviten sitten Raydenin perään. ”No niin tytöt, jos me kaadumme, me kaadumme kunnialla.” Talim naurahti Shivalle ja Feenixille, ottaen valmiusasennon. ”Yksi kaikkien ja kaikki minun puolestani!” Sanoi puolestaan Feenix, saaden osakseen lievän kummastuneet katseet tovereiltaan, joihin hän kuitenkin vastasi virnistyksellä, ottaen miekkansa lähes samaan asentoon kuin Notham. ”…” Shiva mietti hetken mitä sanoisi ja huudahti sitten vetäen ruoskansa esiin: ”Bansai!” ”Kuinka kauan te aiotte vielä jatkaa tuota mekastustanne?!” Kuului vielä jostain ylhäältä Raydenin toivoton ääni, joka aiheutti kolmikossa valtavan naurunpurskahduksen. Joka tosin loppui hyvin pian Leen tehdessä taistelun ensimmäisen iskun...

Valkohiuksinen mies oli tarkkaillut Talimia, saadakseen tilaisuuden iskeä. Ja nyt se oli tullut. Vasta tullut mies, jonka kanssa kolmikko oli jutellut, huudahti jotain katolta ja se vei hetkeksi agenttien huomion. Sulavasti kuin kissa, Lee hyökkäsi kohti vaaleaa naista, kohdistaen polvipotkun naisen vatsaan…

Huomaten jotain liikettä silmäkulmastaan, Talim ehti juuri parahiksi väistää Leen taidokkaan potkun kierähtämällä oikealle. Saavuttaessaan tasapainonsa jälleen, Talim iski oikean kämmenen reunalla Leetä korvan alle kimeän huudahduksen saattelemana, saaden miehen horjahtamaan hiukan. Mutta yhtä nopeasti kuin Talim oli saanut tasapainonsa, saavutti myös hänen vastustajansa sen. Ensimmäinen isku oli annettu ja nyt molemmat kiertelivät toisiaan, etsien aukkoa vastustajansa puolustuksessa. Päättäväisesti, vuosien opettamalla kokemuksella Talim karisti päältään kyljessään tuntuvan kivun aistimuksen, valmiina torjumaan Leen seuraavan iskun Talim oli taistellut miehen kanssa kerran ennenkin. Hyvin lyhyen kamppailun, joka oli jäänyt ratkaisemattomaksi, Shivan ja Feenixin tullessa apuun. He luulivat jo toimittaneensa miehen Hongkongissa olevaan pahamaineiseen vankilaan, mutta ilmeisesti valkohiuksisen miehen taustalla oli voimakkaampia tahoja, kuin he olivat kuvitelletkaan…

Kun Shiva ja Feenix kuulivat Talimin terävän kiain, jonka tosin olisivat kuulleet kuolleetkin, he katsahtivat kerran toisiaan silmiin ja nyökkäsivät. Jokainen heistä olisi nyt omillaan. Piti vain toivoa, että Rayden ja Rang hoitavat oman osansa, ettei heidän tarvitsi vielä heittotähtiäkin ja vastaavia väistellä. Nopealla liikkeellä Shiva nosti ruoskansa ylös, astuen lähemmäksi Shaota. Hetken nuo kaksi katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät tuntemisen merkiksi. Shiva oli tavannut mustatukkaisen miehen eräillä kaivauksilla. Silloin tämä oli ollut vielä kaivauksia johtavan naisen silmälasipäinen ja kömpelöhkö assistentti. Tai sellaista hän oli ainakin esittänyt. Hän paljastui myöhemmin pahemman luokan huijariksi, joka oli toiminut huumeiden salakuljettajana kaivauksilla. Shivalle ei koskaan oikeastaan ollut selvinnyt Shaon varsinaiset tarkoitusperät. Shao oli varsin hyvin onnistunut huijaamaan kaikkia ja eikä hän millään uskonut siihen, että mies oli vain pahainen huumeiden salakuljettaja. Myöhemmin Shiva olikin saanut tietää, että mies kuului Xing-Nijiin. ”Näin me siis tapaamme jälleen, Shao-Lung.” Shiva hymyili pettävän ystävällisesti miehelle, pyöritellen ruoskaa kädessään. Kiitos korkeimmille voimille, Notham oli iskenyt miekkansa naisen vasemman olkapään läpi, joten oikeassa kädessä ei ollut mitään ongelmaa. Vaikka tuska olikin jo alkanut laantumaan, Shiva tunsi veren hukan heikottavan itseään ja tylsän jomotuksen repaleisessa haavassa. Tämä saattoi päättyä vain huonosti tai hyvin huonosti... 17

Feenix kietoi kätensä miekkansa kädensijan ympärille, sävähtäen hiukan kivusta. Ihan kuin hyvän otteen miekasta saisikin kangastuppi kädessä… ”No niin, sinulla on kaikki edut puolillaan, joten mahdollisuuteni voittaa sinut väheni hiukan.” Feenix virnisti tuimakatseiselle miehelle. Notham. Aina ensimmäisestä tehtävästä lähtien, he olivat saaneet nähdä itämaista miekkailijaa hiukan turhankin usein. Tuntui kuin mies myisi itsensä lähes kaikille. Vasta vähän aikaa sitten he saivat itse asiassa tietää, että Notham, heidän vanhin piikkinsä lihassa, toimitti hommia Dan Liille, eräälle vaikutusvaltaisimmalle alamaailman pomolle. Kuinka kauan tätä oli jatkunut, oli heille hämärän peitossa. Feenixin ajatukset keskeytyivät hänen kuullessaan muutaman varomattoman kovan askeleen lähestyvän miehen saappaista. Nopeasti nainen kohotti miekkansa ylös, torjumaan hyökkääjän miekkaa. Kuului terävän kovaääninen kalahdus metallin iskiessä vasten metallia.

OSA 6 2005 AD Lokakuun 18 Kello 6.00 Nimetön kuja

Talim huohotti hengästyneenä. Hänen suussaan maistui yhä voimistuvan veren maku ja häntä huimasi. Lee löi ja potki häntä koko ajan kylkiluiden kohdalle, koska ne olivat selvästi vastustajan heikoin kohta. Talimilla olikin jo muutaman kerran lähtenyt jalat alta ja hän ei kivun takia meinannut pysyä pystyssä. Pulassa olijalta oli katkennut varmasti lisää kylkiluita ja hän yskäisi verta suustaan. Talimia sapetti. Hän teki nopean heittoliikkeen ja iski Leen maha edellä jalkaansa vasten. Ja koska Talim hermostuessaan ei ollut todellakaan vitsailutuulella, hän antoi vastustajalleen pari kertaa piiskaa, kunnes työnsi tämän kovakouraisesti maahan. Lee sylki sadevettä suustaan ja hänen silmänsä kapenivat viiruiksi. Mieheltä taisivat palaa päreet. ”Sinulle pitää opettaa vähän tapoja.” Talim sanoi ja ojensi itsensä suoraksi kivusta välittämättä. Leen iskut ja torjunnat kiihtyivät. Talim torjui niitä vielä mahdollisimman kerkeästi ja molemmat taistelijat alkoivat näyttää ryvettyneiltä ja vertavaluvilta. Vielä yksi isku Talimin rintaan ja tämä lyyhistyi polvilleen. Shivan otsalla helmeilivät hikikarpalot. Hän piti vertavuotavasta olkapäästään oikealla kädellään kiinni, puristaen sitä kunnolla, ja toisella heikolla ja turralla vasemmalla kädellään hän yritti ruoskalla pitää Shaon loitolla. Siitä ei tullut kuitenkaan mitään ja Shivan oli pakko ottaa ruoska oikeaan käteensä ja antaa haavan valua. Sivallukset alkoivat osua voimalla kohteeseensa. Shao huitoi sauvallaan päätä kohti ja kipeää olkapäätä niin, että Shiva näytti breikkaavan pysyäkseen ehjin nahoin. Hän hyppi, kiemurteli, taipui ja teki vaikka mitä vihaisen sauvan tieltä päästäkseen. Keppi viuhui ja suhahti hurjalla nopeudella hänen korvansa ohitse ja Shiva hyppäsi voltilla taaksepäin. Nopeasti hän sivalsi ruoskalla kohti Shaon kasvoja ja se viilsi arven tämän poskeen. Automaattisesti Shao nosti käden poskelleen kivun aiheutuessa. ”Et taistele kunnolla, Shao! Häviät haavoittuneelle naiselle. Häpeä! Olit olevinasi niin kova, kun petit minut.” Lung suuttui ja iski kipeästi Shivaa oikeaan käteen, niin että ote ruoskasta kirposi. Samassa Shiva teki valepotkun, että sai Shaon torjunta-asentoon ja katkaisi hyppypotkulla sauvan kahtia laskeutuen polviseisontaan maahan. Shao kaappasi hänet vyötäröstä ylös selin itseään vasten ja kietoi käden hänen kaulansa ympäri. Shiva oli kahlittuna tilaansa, sillä hänen jalkansa eivät ylettyneet maahan. Lung puristi yllättäen hänen haava olkapäätään ja Shiva parkaisi. Shao aikoi hitaasti vuodattaa hänet kuiviin. Shiva ei kuitenkaan nähnyt, että kiinnipitäjä oli sulkenut silmänsä ja nojasi päällään hänen takaraivoonsa silmät kyynelissä. Feenix torjui ja löi katanallaan Nothamia, mutta vastassa oli molemmissa tapauksissa tiilimuuri. Vastustajan ulkomuoto oli vaarallinen ja jotenkin pelkoa herättävä. Feenixillä oli täysi työ edes pitää omat asemansa. Aseet lukkiutuivat ties monennenko kerran ja ilmatila heidän välissään pieneni. Vihdoin taistelupari oli aivan kohdakkain. Notham ei virkkanut sanaakaan, kun hän nopeasti pudotti miekkansa ja tarttui Feenixiä käsistä kiinni ja pakotti hänet pudottamaan katanansa. Feenixin silmät laajenivat, kun Notham pakotti hänen kätensä levälleen puristaen niitä kivuliaasti. ”Uh, This can’t be good.” Feenix sanoi ja rimpuili päästäkseen otteesta irti. Notham vain tuijotti häntä koko ajan ja Feenix riuhtaisi itsensä irti kaatuen selälleen maahan. Vesisade oli jo kokonaan loppunut. Maassa olija peräytyi ryömien taaksepäin kasvot kohti vastustajaansa ja Notham seurasi häntä piinaavin askelin. Sitten Feenix potkaisi jalallaan Nothamia nivusiin, joka oli selvästi isku vyön alle, mutta hei, hänhän oli haavoittunut. Notham tippui polvilleen ja Feenix kiepsahti tarttumaan katanaansa ja niin teki myös Notham. He tuijottivat toisiaan adrenaliinin vallassa, kun taistelun kääntävä katastrofi sattui. 19

Shiva oli pökertynyt Shaon sidonnassa ja tämä oli tippunut polvilleen Shiva sylissään. Hän silitteli henkitoreissaan olevan poskia ja poisti märät hiukset tämän kasvoilta. Talim oli kaatunut selälleen maahan ja hengitti hyvin heikosti. Lee olikin tekemässä jo viimeisen silauksen tälle. Feenix nosti katanansa torjuntaan viistosti päänsä ylle, kun uusi kova isku oli tulossa. Ja voi, Nothamin samurai miekan terän isku katkaisi Feenixin miekan kahtia ja tämä lensi selälleen maahan ystäviensä seuraksi. Juuri silloin kuului katolta huutoa ja Rayden ja Rang hyppäsivät joukon keskelle. He olivat selvästi hoitaneet oman osansa ja tulivat juuri parahiksi heidän avukseen. Pahis-kolmikko ei ollut moksiskaan heidän paluustaan, mutta Raydenin lennättäessä salaman säestyksellä Nothamin roskatynnyrikasaan ilmeet muuttuivat. Lee piti Talimia kauluksesta kiinni, mutta hän irrotti sen nähdessään Rangin palavat silmät. Tämä hyppäsi Leen kimppuun kuin mielipuoli ja potkaisi häneltä ilmat pellolle ja tajun kankaalle. Shaon, Rayden nosti kaulasta ylös ja heitti hänet Nothamin seuraksi. ”Rang, Let’s go!” Hän huusi ja nosti käsiensä kannateltavaksi vyötäröstä Shivan oikealle ja Feenixin vasemmalle puolelleen. Rang nosti Talimin syliinsä ja he hyppäsivät läheisen kerrostalon katolle, joka oli 20 metriä korkea! Hypyn aikana Shiva oli vironnut, mutta näkymä ei parantanut olotilaa. Hän pelkäsi näet korkeita paikkoja ja tämä oli hänen pahin painajaisensa. ”E-e-iii… Korkeita paikkoja!! Nuaah!” Shiva huusi ja tarrasi jäykin käsin Raydeniä kaulan ympäriltä kiinni. ”Wee!! Feenix kiljaisi pitäen käsiään miehen olkapäillä.” Hän silminnähden nautti lennosta. Feenix ei kuitenkaan ymmärtänyt miten he sen tekivät. Pelastajat selvästi salasivat heiltä asioita Alhaalla katutasolla Notham ja Shao nousivat roskakasasta ylös ja he katsoivat tuimasti katonreunaa, jonka taakse joukko oli hävinnyt. Shao kävi auttamassa Leen ylös ja he juoksivat läheisen kujan pimeyteen. Ainoa mahdollisuus oli saada karkurit kiinni, sillä Dan Li ei suvainnut keskeneräisiä asioita. Talim oli aivan poissa näistä maailmoista, sillä muuten hän ei olisi viipynyt sekuntiakaan enää Rangin sylissä. Rayden laski Feenixin maahan, mutta piti Shivan sylissään. Tämä ei jaksaisi kävellä itse ja se ei olisi kovin suotavaakaan hänen terveydellisen tilansa takia. ”If you are afraid to trust, you will loose...” Rayden kuiskasi Shivan korvaan ja tämä jäykistyi, kylmien väreiden kulkiessa hänen selkäänsä pitkin. Joukko jatkoi matkaansa hyppien katolta katolle. He laskeutuivat turvallisen matkan päässä erään rakennuksen paloportaita alas ja katsoivat varmistaen paikan ympärillään. Shivalle tuli silloin uhmatila ja hän pudottautui Raydenin sylistä pois, vaikka siinä olikin turvallinen ja lämmin olla. ”Kiitos, mutta pärjään jo yksinkin.” Shiva sanoi ja hoipersi eteenpäin. Rayden katsoi agenttia kummeksuen ja ihmetellen tämän jääräpäisyyttä. Samalla kuului heikko Talimin ääni, joka oli myös vironnut, ja lause oli suurin piirtein samaa luokkaa. ”Päästä irti! Minä en tarvitse apuasi!” Talim sanoi ja Feenix meni kannattelemaan ystäväänsä. Rang levitti kätensä ja Talim mulkaisi häntä myrkyllisesti. Kävely oli hidasta, mutta he luulivat vaaran olevan jo ohi. Rayden kulki kädet ristissä kaapunsa sisässä ja näytti mietteliäältä. Rang vihelteli jotain kappaletta seuraten enkeleitä parin metrin päästä. Vihdoin Rayden pysähtyi ja nosti päänsä. ”Minun on aika poistua, mutta älkää pelätkö, en ole koskaan teistä kovin kaukana, jos tarvitsette minua.” Rayden sanoi ja kumarsi. ”Sama koskee minuun. Dan Lii suunnittelee jotain ja minä haluan tietää mitä. Minä lähden tässä samalla.” Rang huomautti ja lähti juoksemaan toiseen suuntaan. Rayden oli hävinnyt sillä aikaa heidän katsoessaan takaisin hänen suuntaansa. Enkelit tunsivat itsensä orvoiksi vieraalla kadulla. Shivaa alkoi taas pyörryttää. ”Ensimmäiseksi meidän täytyy päästä sairaalaan. Emme voi puolustaa itseämme tässä tilassa.” Hän sanoi ja otti tukea Feenixistä. 20

He lähtivätkin kulkemaan katua pitkin alas terveyskeskusta kohden, kun kujalta heidän takaansa juoksi tuttu kolmikko esille. Talim vilkaisi olkansa yli juuri parahiksi ja hän huudahti. Kivusta välittämättä Talim, Feenix ja Shiva juoksivat minkä kerkesivät läheiselle työmaalle hypäten lennossa voltilla aidan yli. Kolmikko tuki toisiaan auttaen kavereitaan ylös maasta ja juoksu jatkui purkutilassa olevaa rakennusta kohti. Takaa ajajat hyppäsivät aidan yli yhtä sulavasti ja he pinkaisivat naisten perään. Feenix ohjasi joukkoa, kun he varoivat kompastumasta erilaisiin rojuihin ja tiiliin, jotka lojuivat maassa. He juoksivat pikajuoksua ylöspäin kerrosten viuhuessa heidän ohitseen, kunnes sortuneet rappuset estivät kulun. He olivat umpikujassa. Shiva kannatteli Talimia taas tilanteen näyttäessä todella toivottomalta. Mieskolmikko saapui samassa hetkessä kerrokseen ja lähestyi naisia uhkaavasti. Shiva peräytyi haparoiden taaksepäin Talimin kanssa ja Feenix seurasi heitä suojelevasti. Elämän ironiaa ei ollut tämä tilanne vaan se, että lopulta heidän mahdollinen loppunsa ei ollut ollenkaan miesten aiheuttama. Peräytyjien alla alkoi kuulua outoa ritinää ja sitten kovempi krunts ääni ja voimistuvaa rutinaa. Lattia sortui heidän altaan ja he tippuivat neljän kerroksen lattioiden läpi, kunnes putoaminen pysähtyi kolmanteen kerrokseen ja he jäivät heidän perässään tippuvan rojun alle. Kolmikko jäi makaamaan roinan alle liikkumattomana. Notham ja Lee kurkkasivat aukosta ja Lee hymyili julmasti. Kun kaksikko poistui aukon läheltä Shao meni sen luokse ja kyyristyi tuijottamaan alaspäin. Hän katsoi kaihoisasti valkean pölyn ja roinan peitossa olevaa Shivaa, jonka kasvot loistivat ulkoa tulevassa valokeilassa enkelimäisinä. Shao huokaisi, nousi hitaasti ja lähti toisten perään.

OSA 7 2005 Lokakuun 18 Kello 6.00 Nimetön kuja

Hiljalleen pöly laskeutui maahan, osan kuitenkin jäädessä leijumaan juuri ja juuri maanpinnan yläpuolelle. Oli aivan hiljaista, edes risahdusta ei kuulunut romukasan alta. Meni hetki, meni toinenkin, kunnes jostain alta kuului pieni risahdus ja romukasaa värisytti pieni liike, kunnes se asettui. Katosta tippui vielä muutama lauta kamalan melun kuuluessa, kunnes oli jälleen hiljaista kuin haudassa.

”Noh?” Dan Lii käänsi kovan katseensa juuri tulleisiin miehiin, jotka näyttivät enemmän tai vähemmän ryvettyneiltä. ”Onko enkelit taivaassa?” ”Kyllä herra. Danten Enkelit ovat tulleet tiensä päähän, he eivät vaivaa ketään enää.” Notham sanoi, pyyhkäisten katanansa liinaan, jota kantoi mukana. ”Ja kynä?..” Miehen kulmakarvat värähtivät hiukan, hänen tarkastellessa Leetä, Shaota ja Nothamia. Olisivatko nämä kolme onnistuneet siinä missä muut epäonnistuivat… Miehet olivat kaikki likaisia ja täynnä verihaavoja. Kolmikko oli näköjään pannut kovastikin vastaan. Mikä sääli, että he toimivat toisella puolella... Kukaan miehistä ei vastannut Danille. Lee katseli tylsistyneesti ympärilleen, Shaon pitäessä katseensa maassa. Notham oli ainoa, jonka kovat silmät vastasivat Danin silmien katseeseen. ”Eli, ette siis saaneet sitä.” Dan Lii käänsi selkänsä kolmikolle, ristien kätensä selkänsä taakse. ”Käsittääkseni meidän ei ollutkaan tarkoitus jäädä etsimään kynää, vaan hoidella Danten Enkelit pois kuvioista.” Lee sanoi viimein, venytellen kipeytyneitä lihaksiaan. ”Aivan, Lee-san.” Dan sanoi, kääntyen sitten uudelleen kolmikon puoleen luoden tutkivan katseen Shaohon, joka vältteli varsin taitavasti miehen katsetta. ”Shao-san... Vaivaako mieltäsi joku?” Dan astahti lähemmäksi Shaota, joka viimein nosti kasvonsa kohtaamaan Danin julman katseen. Ilmekään ei värähtänyt hänen kasvoillaan Shaon vastatessa Danin hieman epäilevään katseeseen. ”Ei mikään, Dan Li-sama. Kuvittelin vain, että jos he olisivat olleet elossa, teillä olisi ollut parempi mahdollisuus löytää kynä ja nopeampi...” ”Kukaan enkeleistä ei olisi kertonut mitään mitä eivät haluaisi, vaikka heitä olisi kuinka kiduttanut.” Kolmikko ei ole ollut kovin pitkään alalla, mutta tarpeeksi heistä on silti ollut harmia. Joten tämä oli kaikkein paras ratkaisu.” Dan hymähti, irrottaen sitten katseensa alaisistaan. Kynää hänellä ei ollut, mutta jos enkelit olivat kuolleet, tämä juttu oli osoittautunut luultua hedelmällisemmäksi.

Shiva avasi silmänsä ja sulki ne saman tien voihkaisten. Hänestä tuntui kuin olisi jäänyt katujyrän alle, vähintään. Olkapää tuntui olevan tulessa ja vartalo sieltä täältä mustelmilta. Hän oli nähnyt kamalaa painajaista, jossa Rayden oli lennättänyt häntä, kunnes lattia oli romahtanut. Shiva aukaisi jälleen silmänsä kuullessaan tukahtunutta ininää altaan. ”Nyt… nyt on ihminen välissä. Ihminen välissä... Voisitko nousta tai jotain... Shiva!?” Shiva pudisti päätään, ääni kuulosti jotenkin tutulta... ”Talim! Oh my god!” Shiva huudahti hypäten ylös ja lysähtäessä sitten parkaisten takaisin jonnekin romukasan päälle. Ei hyvä, ei hyvä. Hieman rauhallisemmin. Tämä uni alkoi olemaan turhan todellinen. Nainen otti tukea jostain, joka muistutti kaukaisesti pylvästä ja nousi sitten ylös irvistäen kivusta. Selvä, ei unta. ”Talim... Oletko hengissä? Sano jotain... Minä en piru vieköön tiedä missä olet...” Shiva huudahti pimeään. ”Ilma loppuu... Täällä on paljon... tuota, tuota... romua.” Talim yritti selittää jotain, mitä tahansa saadakseen toisen huomaamaan missä oli. Viimein Shiva osasi yhdistää äänen lähes huomaamattomaan liikahdukseen romukasassa ja alkoi viskelemään tavaroita suuren melun säestyksellä jonnekin taka-alalle, kunnes erotti kalpean hahmon romujen seasta. Vikkelästi, tai no melko kömpelön vikkelästi, Shiva kiskaisi Talimin ylös romuista saaden mahtavan kiroustulvan päälleen. ”Oliko aivan pakko kiskoa jäsenet irti?! Minua on läimitty, potkittu, kylkiluuni ovat murskana, ja minut on pudotettu lattian läpi kolme kerrosta alaspäin ja sinä vielä kiskot käteni irti.” Talim puhisi mukana nousseen pölypilven läpi. ”Minustakin on ihanaa nähdä, että olet kunnossa.” Shiva virnisti yskien samalla pölyä kurkustaan, alkaen sitten penkomaan romukasaa löytääkseen Feenixin. ”Feenix! Sano jotain. Me emme tiedä mistä sinua penkoa... Pientä vinkkiä kaivattaisiin...” Shiva hihkaisi, painaen sitten kätensä olkapäätänsä vasten ja luoden tuskaisen irvistyksen Talimille. ”On todella kieroa mielestäni käydä potkimaan maassa makaavaa.” ”Ellei potkija ole sinä ja maassa makaavaa pahis.” Talim huomautti alkaen sitten hänkin penkomaan, kunnes seisahtui yhtäkkiä paikalleen jääden kuuntelemaan tarkkaan. ”Mitä?” Shiva madalsi äänensä kuiskaukseksi tarkkaillen Talimia. ”Olin aivan varma, että jostain kuului ”Huiii...” Nyt! Se kuului taas.” Talim alkoi penkomaan entistä innokkaampana romuläjää, kunnes niiden seasta paljastui Feenixin kalpeat kasvot. ”Napakymppi” Talim kuiskasi itsekseen repien tavaroita Feenixin ympäriltä, kunnes tämäkin oli vapaa ja seisoi kahden ystävänsä vieressä näyttäen yhtä kurjalta kuin toiset. Kolmikon hiukset olivat veren ja pölyn tahrimat ja Feenixillä oli ilkeän näköinen haava poskessaan, johon oli saanut Nothamin katanasta, tämän yrittäessä huitaista naiselta pään halki. Talimin hiukset taas olivat jääneet tahmeaksi klöntiksi ohimolle, johon oli ilmestynyt vertavuotava repeämä heidän pudotessa katon läpi pohjakerroksiin. Heidän kaikkien vaatteet olivat revenneet ja iho näytti siltä kuin he olisivat uineet tuhkassa. ”Meidän pitänee varmaan etsiytyä sinne sairaalaan mitä pikemmin... Luuletteko, että täältä pääsee jotain kautta sinne?” Talim yritti puhdistaa vaatteistaan enimpiä likoja pois, yrittäen kätkeä tuskan, joka jyskytti kuin höyryveturi hänen kyljessään, pystymättä silti peittämään sitä ystäviltään. Shiva käveli lähemmäksi Talimia, ottaen varovasti tämän vyötäröstä kiinni, Feenixin tullessa Talim oikealla puolelle, kietoen hänkin kätensä toisen ympäri. ”Oletko varma, että jaksat?” Feenix kysyi huolestuneesti, katsoen Talimin väsyneitä ja uurteisia kasvoja. ”Tietty jaksan... Kuvittelitteko jättävänne minut tänne vai?” Talim vastasi kitkerästi. Shiva naurahti ystävälleen. Oli huojentavaa huomata tämän olevan kunnossa. Oli huojentavaa ylipäänsä, että he kaikki olivat kunnossa. Hetken mielijohteesta Shiva nappasi Talimin syliinsä, halaten tätä yrittäen silti hieman hillitä itseään. Talimilla kun kuitenkin oli osa kylkiluista murskana. ”Kimppahali!!” Feenix hihkaisi huomatessaan ystäviensä eleen ja lisäsi oman rutistuksensa Talimin ja Shivan ympärille. ”Kylkiluut!!!” Talim huudahti kivusta, ollen kuitenkin iloinen siitä, että kaikki olivat yhdessä. Shiva ja Feenix 23

irrottivat hetkessä otteensa hieman nolosti hymyillen ja lähtivät sitten kävelemään tukien toisiaan jonnekin missä kuvittelivat sairaalan olevan.

2005 Lokakuun 18 Kello 6.30 Venäjä, Pietari, Tzanitsan sairaala

Kolmikko istui kuoleman väsyneenä valkoisessa odotusaulassa, venaten kärsimättömästi, että pääsisivät hoitoon. Aamulla oli tapahtunut joku onnettomuus, joka oli täyttänyt sairaalan kiireellä. Joten kolmikko, joka ei näyttänyt niin kiireelliseltä tapaukselta kuin onnettomuuden uhrit, joutui odottamaan, että joku viimein suvaitsisi tutkia heidät. Kaikki kolme olivat synkän hiljaisuuden vallassa ja Feenix näytti hiukan poissa olevalta, johon muut pian kiinnittävät huomionsa. ”Feenix... Onko jokin vialla?” Shiva viimein kysyi, nojaten päätään seinään, taistellen unisuutta vastaan. ”Miekkani...” Feenix vastasi katsoen hieman tyhjästi eteenpäin. Nyt kumppanukset viimein kiinnittivät huomion siihen, että punatukkaisella naisella, joka ei yleensä mennyt vessaankaan ilman katanaansa, ei todellakaan ollut sitä mukanaan. ”Mitä sille tapahtui... Et kai vain jättänyt sitä niiden romujen sekaan?” Talim sanoi, kätkien haukotuksensa kätensä taakse. He kaikki olivat hyvin väsyneitä, huonotuulisia sekä kipeitä. Miksi hemmetissä kukaan ei tullut hoitamaan heitä... ”Minäkö olisin jättänyt sen jonnekin?! Kuinka voit edes kuvitella sitä.” Feenix sihahti naiselle vastaan, luoden tähän lähes loukkaantuneen katseen. ”No missä se sitten oikein on?” Talim heitti kysymyksensä takaisin, hieman tavallista terävämmällä äänellä. ”Rauhoittukaa. Tuosta ei nyt ole mitään hyötyä.” Shiva lepytteli kumppaneitaan. ”Mitä sille kävi sitten?” Shiva jatkoi lepyttelevällä äänen sävyllä. Hän tiesi, että Feenix oli lähes rakastunut miekkaansa ja suuttui hyvin helposti jos joku uskalsi epäillä hänen huolimattomuuttaan miekkansa kohdalla. ”Notham katkaisi sen...” Feenix sanoi hiljaa, olkapäiden lysähtäessä hieman alemmaksi. ”Katkaisi?! Miten se muka on mahdollista...” Talim kysyi hämmästyneenä. ”En minä tiedä.” Nainen pudisti päätään. ”Se vain meni katki, kun torjuin Nothamin lyöntiä... Ja nyt minulla ei ole enää sitä ja tunnen oloni hyvin alastomaksi...” Feenix lopetti huokaisten masentuneesti. Hän oli todella ehtinyt kiintyä aseeseensa. ”Piristyhän nyt. Ajattele sitä niin, että voit mennä heti kun pääsemme täältä ulos, kiertelemään aseliikkeisiin ja ostamaan uuden, upean miekan.” Talim yritti piristää ilmeisen masentunutta ystäväänsä. ”Kunnes taas joku Nothamin kaltainen tulee ja katkaisee sen...” Feenix mumisi vastaan, hymyillen silti kiitollisena Talimille. Olihan siinä hyvä pointti. Mikään ei niin piristänyt kuin miekkaliikkeissä kierteleminen. ”Anteeksi, mutta oletteko te Talim Latex?” valkoiseen asuun pukeutunut nainen kysyi venäjäksi Talimilta, saapuessaan kolmikon luokse, viitaten, tämän nyökättyä, sitten seuraamaan itseään. Kohta tuli pari muuta hoitajaa hakemaan Feenixin ja Shivan hoitoon. Hiljakseen aula tyhjeni huolestuneista omaisista sekä vähäisemmistä potilaista. Aamu oli kuitenkin aikainen, joten kovin paljon ei vastaanotolla ollut vielä ihmisiä, lukuun ottamatta onnettomuuden uhreja. Pian aulassa ei ollut enää ketään muita kuin punaviolettiin sifonkipaitaan ja mustiin nahkahousuihin pukeutunut musta ja lyhythiuksinen mieshenkilö, jonka silmiä peitti aurinkolasit. Mies oli pysytellyt kolmikosta hieman kauempana nojaillen seinään ja polttaen tupakkaa pitäen näitä kuitenkin silmällä. Hänelle oli kyllä käyty sanomassa, että sisällä ei saanut polttaa, mutta miksipä mies heitä olisi uskonut. Kun kolmikko oli häipynyt hoitajien kanssa, oli miehen huulille syttynyt kapea hymy ja tämä oli tumpannut tupakkansa jonkin viherkasvin juurelle. 24

”Kappas vain... Ajattelinkin ettei teistä niin helposti pääse eroon.” Mies hymähti hiljaa itsekseen, heittäen mustan peruukin pois päästään. Hän sutaisi sitten valkoiset hiuksensa siistiksi ja tunki aurinkolasit taskuunsa, lähtien kävelemään pois sairaalan odotusaulasta. Enkelit saisivat tältä erää jäädä rauhaan. Tämä oli ollut Leen toinen kohtaaminen kolmikon kanssa, mutta hän oli varma, että viimeiseksi tämä ei jäisi. Mizhima-Megumille tulisi käyttöä näille tiedoille, mitä mies oli kerännyt taistelun aikana agenttien tyylistä. Ihan vielä ei kuitenkaan ollut aika iskeä takaisin.

Epilogi Kello 7.00 Kasinon edusta

Aamu aurinko loi säteitään kasinon värikkäisiin seiniin ja väki alkoi liikehtiä kaduilla. Mustaan kaapuun pukeutunut mies käveli hitaasti kohti pylväässä olevaa roskista. Hupusta vilahti aina välillä valkoinen hiussuortuva ja maagiset siniset silmät. Mies työnsi kätensä roskikseen ja kosketteli sen sisältöä. Hän otti hitaasti sinne jätetyn kynän pois. Hän tarkisti rasian sisällön vaivihkaa, jolloin kaavun reunat aukenivat ja nahkainen viininpunainen takki näkyi liepeestä sen raoista. Hakijalla oli miehinen virne naamallaan ja hän piilotti rasian reteesti viittansa alle. ”Enkelit suoriutuivat hyvin. Täytyykin mennä katsomaan miten he voivat.” Kultaiset säteet kiilsivät miehen hiuksista, kun hän katsoi auringonnousua ja hävisi aaveen lailla läheiselle kujalle vihellellen jotain goottilaista kappaletta. Pietari ei tulisi koskaan olemaan entisensä tuon tapahtumarikkaan yön jälkeen.

- THE END The Legend Will Never Die... Stay tuned for the sequel of this story!!! The Pen That Tells No Tales No chicken and grilled ribs were eaten during this story, but noodles were great…

Kirjoittajat: Lea Vestovuo (osat: 1, 2, 4, 6, Epilogi) Mirva Vauhkonen (osat: 3, 5, 7)