Silent Angels_AITDAITG

Silent Angels

Alone in the Dark and into the Grave

“Once upon a time there were three beautiful girls who went to different schools, and they were each assigned to very hazardous duties. But I took them away from all that and now they work for me. My name is Dante.”

Olohuone oli sysimusta. Ainoana valonlähteenä toimi villisti väpättävä television kuvaruutu, joka jätti huoneen pimeimmät nurkat valaisematta. Ovet asunnon muihin osiin olivat kiinni ja verhot oli vedetty ikkunoiden eteen. Outo mekaaninen latausääni rikkoi muuten äänettömän ilmapiirin. Ulkona ulvoi tuuli ja myrsky rapisutteli oksia ikkunoita vasten rankkasateen ropistessa niiden lasiseen pintaan. ”Shiva, mitä sinä teet?” sanoi Feenix haukotellen istuessaan sohvalla jalat kohotettuna vartalon viereen. ”Laitan Silent Hillin cd:n koneeseen ja aion pelata sitä.” Shiva sanoi toteavasti ja istuutui sohvan eteen lattialle nojaten siihen. ”Tällä säällä ja yöllä... Oletko aivan skitso!” ”Mua ha ha haa.” Shiva nauroi ilkikurisesti, kun Talim veti välioven auki ja kantoi tarjottimella lämpökynttilöitä ja toisella kädellä kynttelikköä huoneeseen. ”Feenix hyppäsi säikähdyksestä melkein roikkumaan kattokruunuun ja piti kättään sydämensä kohdalla. ”Älä tee ikinä enää noin!” Feenix huudahti mutristaen suutaan.

Talim hymähti virnistäen ja jakoi kynttilät ympäri huonetta. Kynttelikkö sai paikakseen olohuoneen pöydän. ”Koko kortteli on aivan pimeänä. Puu on varmasti kaatunut sähköjohtojen päälle. Onneksi meillä on hätägeneraattori talossa...”

Talim heittäytyi sohvalle istumaan, kun Feenix oli tehnyt hänelle tilaa ja huokasi kuuluvasti. ”Mikäs täällä on meininki?” ”Kysy Shivalta!” Feenix kuiskasi hampaat kalisten ja kietoutui päiväpeittoonsa kuin etsiäkseen turvaa.

Talim ojentautui eteenpäin käsiensä varassa nähdäkseen kuvaruudun. ”Ei tuota... Ei ainakaan tänään... SHIVA!” Pelin karmaiseva alku pyöri jo tv:n heränneessä kuvaruudussa ja Shiva oli keskittynyt täysin siihen kuulematta ystäviensä kommentteja tai vastalauseita. Ukkonen läheni koko ajan ja Feenixin hermostuneisuus kasvoi. ”Hei, ehkä meidän pitäisi vetää johdot irti... Ukkonen tuntuu olevan ihan meidän vie... ”JYRÄYS” Aaaaaagh!”

Salaman välähdettyä olohuone oli aivan tyhjillään, mutta sähköt eivät olleet menneet. Pleikkari kakkonen hyrräsi vielä tyytyväisenä huoneessa ja Silent Hillin peli oli juuri alkanut alkuintron jälkeen yhden pienen poikkeuksen kera...

Enkelit näkyivät kuvaruudussa keskellä sumua ja Feenix hakkasi pakokauhun vallassa lasista pintaa.

1

Tuttu sumu ympäröi Silent Hillin katuja, ja ne olivat yhtä aavemaisia kuin peliä pelatessa. Shiva seisoi ystäviensä kanssa keskellä katua kuin kivettyneenä. Feenix tärisi kauttaaltaan ja Talim vilkuili hermostuneena ympärilleen. He olivat pukeutuneet pelkkiin yövaatteisiinsa ja jalat olivat paljaat. ”Me taidamme olla pelissä...” Talim sanoi mustanpuhuvasti ja laskeutui kyykkyyn. ”Mitäääh... Emme me voi pelissä olla! Se on mahdotonta...” Feenix kiljaisi ja juoksi Talimin taakse piiloon. ”Kyllä me olemme... Tämä on Silent Hill.” Shiva mumisi vastauksen ja käänsi patsasmaisesti päätään. ”Eikä ole! Va-a-arsinkaan se... Älä laske tuommoisesta leikkiä.” ”Laskisinpa leikkiä” ”Missä kaikki asukkaat ovat?” Talim kysyi käheästi kuin luu olisi kurkussa. ”Luottakaa minuun... Ette halua tavata tämän kylän asukkaita.”

Shivan katse osui pienikokoiseen esineeseen maassa ja hän käveli sen luokse, kyykistyi ja nosti sen ylös.

Peliä pelanneena hän tiesi tasan tarkkaan mistä tässä oli kyse. ”Vanha ränsistynyt käsiradio...” ”Se on varmaan rikki, kun siitä ei kuulu mitään...” Talim totesi siirtyen Shivan selän taakse tiirailemaan.

Feenix seurasi varjona hänen perässään. ”Talim, ä...” Shiva aloitti, mutta radio heräsi juuri silloin henkiin ja hiljainen kohina alkoi voimistua. ”Mi-mi-mitä toi tarkoittaa?” Feenix kysyi änkyttäen ja Shiva ponkaisi ylös. ”Se tarkoittaa, että nyt juostaan ja niin helvetin lujaa!”

Ilmassa kuului siipien läpsytystä ja koirien ulvontaa. Shiva melkein riuhtaisi Feenixin ja Talimin mukaansa ja he juoksivat pitkin katuja, kunnes radio hiljeni taas. Kolmikko puuskutti henkihieverissä nojaten polviinsa ja Shiva tärisi holtittomasti. ”Puuh huuh, Oliko nuo niitä mitä luulen?” Talim änkytti ja katsoi Shivaa.

Tämä ei kuitenkaan vastannut vaan tuijotti maahan. Feenix piti kouriaan suunsa edessä ja juoksi paikallaan.

Hänen katseensa osui maassa näkyviin lapsen jalanjälkiin ja katseen seuratessa niitä sumussa erottuvaan tyttöön. ” Hi hi hih.” Tyttö hihitti ja kääntyi juoksemaan eteenpäin kadoten sumuun. ”Kuka toi oli?” ”Niin, pitäiskö meidän seurata sitä?” Talim lisäsi Feenixin tiedusteluun. ”No ei todellakaan, mutta en tiedä muutakaan keinoa päästä ulos pelistä. Meillehän voi tulla game over, jos yritämme tehdä jotain tarinasta poikkeavaa... Ehkä pitäisi...”

Radion kohina yltyi taas ja Enkelit eivät jääneet odottamaan sen aiheuttajaa.

He juoksivat suljetulle rautaportille ja sen avattuaan eräälle kujalle, törmäten ensimmäisenä nyljettyyn koiran ruumiiseen ja veriroiskeeseen talon seinässä. Painostava musiikki alkoi kovenemaan ja säikäytti heidät portin sulkeuduttua henkihieveriin. ”Mä en todellakaan haluaisi olla täällä!” Feenix kiljaisi ja kolmikko pinkaisi juoksuun. Musiikki vain voimistui, kun kulman takaa he törmäsivät pyöräpaareihin, joissa näytti makaavan ruumis. Maailma alkoi pimenemään. Pelottavat painostavat äänet voimistuivat ja jyskyttivät heidän tärykalvojaan. ”Älkää pysähtykö! Kiireesti!!”

Enkelit juoksivat eteenpäin kuin hidastettuna, tuntien sydämen lyöntinsä. Shivan viimeinen muistikuva oli, kun hän vilkaisi taakseen ja näki Feenixin ja Talimin kauhun ilmeen, kun maailma musteni. He pitivät toisiaan juostessaan käsistä kiinni viimeiseen asti jumputtavan äänen vihdoin voittaessa kohinan.

”Mitä juuri tapahtui?” Feenix karjaisi, kun kolmikko avasi silmänsä yhteishalauksesta koulun käytävää muistuttavasta paikasta. Shivan ilme oli paljoa puhuva. Jostain käytävän päästä kuului outoa lonksuntaa ja 2

mitään sanomatta Shiva jatkoi äänen suuntaan avaten arkistohuoneen oven. Talim ja Feenix olivat alkaneet Shivan varjoiksi, kirjaimellisesti.

Heti oven sulkeuduttua radio alkoi kohisemaan ja Feenix kaappasi sen Shivalta paiskaten sen maahan. Hän vielä pomppi sen päällä niin, että laite hajosi tuhannen päreiksi. ”Me olisimme tarvinneet sitä...” Shiva valitti ääneen. ”Mitä sitten... Mua helpotti, kun tein tuon! Uaaah!!”

Seuraavaksi tihutyöntekijä pomppasikin kiljahtaen Shivan syliin, kun hän näki pienen varjo-olennon kävelevän ja kompastelevan lattialla. Se hävisi seinän läpi päästellen pientä ininää. ”Ei huolta... Nuo ovat ainoita olioita tässä pelissä, joita ei tarvitse pelätä.” ”Luuletko niin?!” Feenix tuhahti sarkastisesti ja tiputtautui lattialle.

Joukko käveli klonksuvan kaapin luo ja avasi sen. Ulos hyppäsi säikähtänyt kissa ja se juoksi ovesta ulos, joka oli jotenkin jäänyt raolleen. Käytävästä kuului sen jälkeen eläin rukan kauhea kuolinhuuto. Kolmikko jäykistyi paikalleen. ”Nyt mulle riitti! Shiva, hoida meidät pois täältä!!” Feenix menetti hermonsa ja juoksi kohti kaappirivin kulmausta.

Juuri silloin rymähti vaatelokerikosta ruumispussi lattialle ja katkaisi juoksijan tien. Feenix parkaisi vielä kovempaa, jos vain mahdollista. ”Toi oli viimeinen pisara! Mä viis veisaan pelin kulusta... Talim, Kaappaa tuo taskulamppu mukaan! Me poistutaan tästä helvetin esikartanosta ikkunan kautta!!”

Shiva kaappasi läheisen tuolin ja rikkoi sillä ikkunan. Päättömät, viillellyt ja runnellut koulun opiskelijat saksikäsineen murtautuivat ovesta sisään, kun enkelit hyppäsivät ja pudottautuivat kolmannesta kerroksesta ulkona olevaan puuhun ja siitä maahan. Koulun ulkopuolella satoi lunta ja päivä pimeni yöksi sekunneissa. Kun kolmikon jalat koskivat maankamaraa puukiipeilyn jälkeen, he muuttuivat läpinäkyviksi ja maailma pimeni taas.

”Okei, okei... Missäs me nyt ollaan?” Talim löi turhautuneena käsillään reisiinsä.

Enkelit olivat taas siirtyneet uuteen paikkaan. He olivat tulleet takaisin kaupungin kaduille. Tuttu kohina täytti ilman ja Feenixin hajottama radio lepäsi ehjänä maassa. Hän seisoi sanattomana katsoen vekotinta kuin jotain helvetin kojetta. ”Ei taas!” Feenix huokasi ja nappasi radion vyölleen.

Pahempaa oli luvassa, sillä heti kun radio oli takaisin kolmikon hallussa, kumea yleishälytyssireeni soi kerran ja kaupunki muuttui painajaismaiseksi. Maa muuttui ruosteisen metalliseksi ristikkolattiaksi heidän jalkojensa alta ja rakennukset verisiksi. Radion mukaan vaara tuntui vaanivan joka puolella heidän ympärillään. Shiva tippui polvilleen ja alkoi keinumaan. Hän piti päästään kiinni. ”E-ei tuota ääntä... Mä kuulin sitä jo päiväsaikaankin pelaamisen jälkeen ja unissani... Se on hirveä...

Vainoaa minua...” ”Shiva! Nyt et sekoa... Ainoastaan sinä tiedät, miten me selvitään tästä!!” Feenix huudahti ja läpsäytti ystäväänsä kovaa poskelle. ”Johda meidät ulos!”

Talim huusi kreivin aikaan, sillä radion ääni vain koveni ja koveni. ”Me-meidän täytyy päästä sairaalaan! Heti!! Seuratkaa minua!”

Shiva pinkaisi ylös ja juoksi katua pitkin ylös. Kaksikko seurasi heti hänen vana vedessään. Metallista lattiaa oli vain muutamissa kohdissa kaupunkia ja paikan muututtua, suurin osa rakennuksista oli hävinnyt.

3

Juoksu jatkui outoon taloon ja alttarihuoneeseen, jonka kautta päästiin ”normaaliin” kaupunkiin. Matka jatkui viemäreihin, joihin he eivät jäänet tekemään lähempää tuttavuutta. Maanpinnalla he huomasivat olevansa huvipuiston lähellä ja juoksivat sinne. Kolmikko pysähtyi karuselliin, sillä jokin oli vialla. Kuului metallin riipaisu metallia vasten, kun Feenix nosti maassa olevan veitsen ylös outo kyhmy selässään. Shivan silmät suurenivat kauhusta, sillä hän muisti tämän kohtauksen pelistä. ”Feenix!” ”Hnnnnnnnännnnnnnnnn.” Feenix äänsi zombimaisesti ja huitoi kavereitaan veitsellä. Hän sai viillettyä viiltohaavoja heihin. Shiva kaatui taaksepäin takamukselleen ja hänen kätensä osuivat lasinsiruihin.

Hajonneen vasta-ainepullon palaset olivat hajallaan hänen ympärillään. Pullon kanta oli säilynyt ehjimpänä ja siinä oli vielä nestettä jäljellä. Shiva kaappasi sen ja ponkaisi ylös, kun Feenix oli lyömässä veitsen hänen päänsä läpi. Shiva väisti ja iski pullon kannan nesteineen sirpaleiksi ystävänsä vallanneeseen olioon ja se katosi sulaen pois. Feenix tippui kontalleen valittaen ja tuttu välähdys ja pimeys täytti paikan.

Siirto oli vienyt heidät painajaissairaalaan, jossa parantaminen ei ollut olennaista, päinvastoin. Pakenijat joutuivat kiemurtelemaan ja väistämään hulluja tohtoreita ja hoitajia veitsineen, joilla ei ollut kasvoja.

Iljettävät olennot ääntelivät kauhealla äänellä ja Enkelit olivat sen takia itsekin hulluuden partaalla.

Kohtaamisesta oli seurauksena viiltohaavoja, mutta muuten joukko selvisi turvallisesti ovelle, jossa oli outo kuvio.

Shivan johdattamana, he jatkoivat harmaata käytävää pitkin erään oven eteen ja päätyivät pikkutytön huoneeseen. Siellä he vasta vetivät henkeä. Talim näytti siltä, että jos he eivät olisi saaneet hengähtää, niin hän olisi napsahtanut varmasti. ”Ja sinä vielä pelaat tällaista peliä!” Talim sanoi mulkoillen Shivaa ja nojaten seinään. ”Ettekö huomaa! Pelissä on kaikki pulmat ratkaistu jo! Ihan kuin se menisi minun muistikorttini seivauksien mukaan... Ja tästä ovesta pääsemme loppunäytökseen...” Shiva käveli erikoisen oven luo, mihin oli laitettu eri uskontojen esineitä ja kosketti sitä käsillään...

Feenix oli aivan sanaton ja häneltä oli loksahtanut suu auki. Talim myös näytti olevan sekavien tunteiden vallassa. ”Tästä pääsemme Alessan taloon, joka muistuttaa hyvin paljon Psyko-elokuvan taloa... Oletteko valmiit?” ”Kyllä!” sanat tulivat kuin yhdestä suusta ja Shiva avasi oven. Oudon vuoropuhelun kuullessaan he kiihdyttivät kävelyä ja lopulta juoksivat rappuset yläkerrasta alakertaan. Vanha harmahtava nainen paasasi jotain, kunnes hän kuoli yhtäkkiä leimahtaen palamaan ja nuori tyttö muuttui sarvipäiseksi hirviöksi.

Enkelit seisahtuivat juuri Harryn ampuessa tappavan luodin loppupahikseen, ja kolmikko rätisi kuin vanhassa filmissä kadoten pikkuhiljaa näkyvistä. Ympäristö oli muuttunut mustavalkoiseksi. Uusi välähdys sokaisi kolmikon, jonka liikkeet hidastuivat ja puhe muuttui venytetyksi. ”Mitääääää meilleeeeeee tapaaaaaahtuuuu.” Talim kysyi ojentaen kättään toisia kohti. ”Minuuuuuuaaaaa pelooooottaaaaaaa!! Ooooonkooooooo täämääääääää loppuuuuuumme?” Feenix sanoi yrittäen juosta Talimin luokse, mutta tunsi ettei askeleet vieneet häntä yhtään ystäväänsä lähemmäksi... ”Taaaaaalim, Feeeeeeniiiiix, keeeeestääääkääää! Eiiiiiiiiiiioooouuunnn...”

Maa katosi heidän jalkojensa alta ja tyhjyys täytti sivustakatsojat ja riepotteli heitä syleilyssään. Kalsea viima täytti paikan ja kylmä tuuli heilutti heidän hiuksiaan. Kolmikko värisi kylmästä ja heidän henkensä huurusi.

Talim heräsi ensimmäisenä kostealta nurmikolta ja katsoi ympärilleen. Shiva makasi selällään maassa ja Feenix kyljellään. Sumu ympäröitsi heidät taas. Talim ryömi tökkimään Feenixin hereille ja sitten kaksikko 4

herätti Shivan. Kolmikko istui polvillaan maassa ja näytti todella ryvettyneiltä. Vasta hetken kuluttua Enkelit tajusivat katsella ympärilleen ja Talimilta pääsi tuskan ja turhautuneisuuden kiljaisu. ”Tämä alkaa jo pikkuhiljaa jurppimaan mua...” Talim huudahti, kun tapahtumapaikka oli muuttunut hautausmaaksi. ”Heeeeetkinen! Ei tämä enää ole ykkösestä!! Silent Hill kakkonen alkoi näin... Mitä täällä on tekeillä!?” ”Minä en ainakaan kestä enää toista annosta tuota samaa... Noh, ainakin tämä paikka on rauhallinen ja normaali tällä hetkellä... ”Mikään täällä ei ole normaalia!” Shiva kiljaisi vihaisena ja ponkaisi ylös... ”Nyt me kyllä mennään oikotietä suoraan loppuun... Te ette halua tietää mitä tässä pelissä tapahtuu!”

Kolmikko käveli hautausmaan portille ja heti, kun he astuivat siitä ulos, maailma vääristyi taas. Tällä kertaa vertigomaisesti.

Kolmikko säpsähti hereille pimeässä rappukäytävässä ja he juoksivat ylöspäin kerros kerrokselta koittaen ovia... Ainoa, joka ei ollut lukossa oli katon ovi. ”Noh, kavutaan sitten ränniä pitkin alas, jos tämä peli haluaa tehdä kaiken vaikeaksi meille...” Talim sanoi, mutta Shiva näytti lievän säikyltä... Kakkososa ei ollut parhaimmassa muistissa hänellä ja jokin vaivasi häntä.

Oliko hän unohtanut jotain tärkeää...

Joukko käveli ovesta katolle ja ulkona oli aivan pimeää... Sen lisäksi siellä vielä satoi. Karmiva musiikki alkoi soimaan ja sitä säesti hampaita vihlova kirskunta ääni. Shiva tajusi vasta liian myöhään mitä oli tekeillä ”Voi ei... VAROKAA!!” Hän huusi, mutta Enkeleiden kääntyessä Pyramidipää oli saanut huitaistua isolla ruosteisella miekallaan heitä osuen jokaista rinnan kohdalle ja yllätetyt lensivät reunan yli ja tippuivat maata kohti. Törmäystä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, sillä vertigo iski taas.

He seisoivat tyhjässä käytävässä. ”Mä alan tulla jo matkapahoinvoivaksi noista hyppäyksistä...” Feenix sanoi ja räpytteli silmiään. ”Minä tunnen sydämenlyöntinikin vielä kurkussani ja maa tuntuu tärähtelevän niitten voimasta.”

Shiva nosti puolillaan olevan first aid sprayn maasta ja suihkutti sillä jättimiekan lyömähaavoja. Enää sydämenlyöntejä ei kuulunut. ”Mitäh...” Feenix ihmetteli ja katsoi Shivaa. ”Meidän energiamme oli kriittisellä tasolla... Yksi isku vielä niin olisimme kuolleet.”

Feenix ja Talim kalpenivat ja ruiskuttivat vielä varmuuden vuoksi haavoihin pullosta. Autio käytävä näytti oikeastaan aika pahaenteiseltä ja likaiselta. Ja seinissä oleva töhnä muistutti hyvin todentuntuisesti verta.

Pullo päätyi lopulta Feenixille, joka käyttäessään sitä yhtäkkiä kiljaisi ja heitti pullolla agenttien taakse ilmestynyttä pyramidipäätä. He säntäsivät pakokauhun vallassa käytävää eteenpäin pyramidipään juostessa perässä. Hän veti isoa miekkaa perässään niin, että se viilsi maata tärykalvoja poksauttavalla äänellä outo essua muistuttava vaate päällään. He kuulivat oman hengityksensä juostessa hissiä kohti, jonka ovet olivat sulkeutumassa. Shiva ja Feenix ehtivät vilahtamaan oven välistä, mutta Talim sai ainoastaan kätensä niiden rakoon. Kaksikko ryntäsi auttamaan ovia auki, kun yllättäen iso miekka lävisti Talimin vatsan ja teurastajan näköinen tyyppi näkyi uhrin olkapään takaa.

Shiva vetäisi Talimin turvaan ja Feenix potkaisi hirviön taaksepäin. Koko lössi kaatui kuuluvasti holkit suorina lattialle. Hissin ovet menivät vihdoin kiinni. Talim makasi Shivan ja Feenixin syleilyssä köhien verta. ”Talim ei... Mitä?..” Shiva sanoi itku kurkussa ja Feenixilläkin oli kyyneleet silmissä.

Haavoittunut veti nopeasti vielä yhden kerran henkeä, kunnes meni veltoksi ja hävisi ystäviensä luota. ”Talim... TALIM!” Ja sitten tuli pimeys.

5

Kaksikko huomasi olevansa pienessä huoneessa, jossa oli hautakiviä. Shiva tiesi mitä oli tehtävä ja hän käveli vasempaan yläkulmaan. Siellä lepäsi kolme avonaista hautaa ja niiden päissä seisoivat hautakivet, joissa oli kaikkien kolmen nimet ”Shiva Leather... Feenix Cotton... Talim Latex...” Feenix luetteli ja piiloutui ystävänsä taakse. ”Meidän pitää hypätä noihin.” Shiva sanoi kuivalla äänellä ja astui oman hautansa eteen. ”En minä kyllä... Kauheaa...”

Shiva vinkkasi rohkaisevasti silmää ja hyppäsi omaan hautaansa. Feenix veti syvään henkeä ja siirtyi omansa luokse hypäten siihen kirkuen. Kummatkin tekivät sen vastahakoisesti, sillä haudan pimeys nostatti heillä niskavillat pystyyn.

Putoamisen jälkeen Feenix ja Shiva seisoivat maanalaisessa huoneessa, jossa oli iso metallinen häkki.

Heidän takaa kuului kirskuntaa ja Feenix heittäytyi kontilleen ja ryömi matelijamaisesti Shivan jalkaan kiinni.

Tällä kertaa se oli kuitenkin vain ääni, mutta aikaisemmat tapahtumat silti ottaen huomioon, reaktio oli ymmärrettävä. Talim istui tyynesti häkin sisällä tuijottaen eteenpäin heitä kohti. Feenix ilostui heti ja oli rynnätä ystävänsä luokse. ”Se ei ole Talim!” Shiva sanoi ja nappasi ystäväänsä käsivarresta kiinni. ”Miten niin?”

Shiva kääntyi ja käveli poispäin. ”Katso häkkiin uudestaan.”

Feenix käänsi hitaasti päänsä ja huomasi, että Talimin mädäntynyt ruumis makasi tällä kertaa sängyllä.

Feenixiä pyörrytti ja hän juoksi tunnekuohun vallassa Shivan luokse. ”Minä en ymmärrä...” ”Kukaan ei kuole Silent Hillissä ja kaikki kuolevat.”

Feenix katseli vastauksen mumissutta ystäväänsä kuin tämä olisi tullut hulluksi. ”Mitä toi muka tarkoittaa!? SHIVA!” Närkästynyt juoksi kävelijän perään oviaukosta ulos.

He saapuivat huoneeseen, jossa lepäsi heitä vastapäätä kaksoisovet. He kävelivät niiden luokse ja vetivät ne auki suurella voimanponnistuksella. Seuraava näky melkein pysähdytti heidän sydämensä. Talim kirkui avunhuutoja ripustettuna korkealle takaseinällä. Hänet oli kahlittu sinne ja pyramidipää käveli aukkoon hänen takanaan seivästääkseen agentin seipäällä. ”Ei tällä kertaa!!” Shiva karjaisi ja repäisi voimillaan ovikolkuttimen irti heittäen sen keihääseen. Ase tippui kolisten lattialle. ”Feenix!” Shiva käski ja he juoksivat Talimin alle.

Feenix ponkaisi Shivan käsistä vauhtia ja ylettyi kahlitun luokse kiiveten nopeasti kahleita ylöspäin.

Pyramidipää oli tarttumassa uhriaan juuri kaulasta, kun Shiva heitti keihään Feenixille ja tämä mursi kahleet irti. Kaksikko tiputtautui takaisin Shivan luokse lattialle ja he tekivät nopeasti yhteishalauksen. ”Olet kunnossa!” Feenix huudahti iloisena. ”Teidän ansioistanne.” Talim virkkoi kokeillen kauhulla vatsaansa, jossa olisi pitänyt olla iso haava. ”Okei, tätä tietä!” Shiva huikkasi ja he juoksivat toisesta kahdesta ovesta ulos ja rappusia pitkin katolle. He näkivät taas silmiensä edessä pääpahiksen tapon ja odotettu siirto toiseen paikkaan tapahtui. ”OOOOOOOh maaaaaaannn.” ”Oooooooooh craaaaaaaaaap...” ”OoooooOooooh Daaaaaaaarn...”

Enkelit leijuivat taas samassa tyhjässä tilassa silmät auki. Heidän omat äänensä kuuluivat heidän ympärillään ja kaikuivat. ” Missä kaikki asukkaat ovat?” ”Tämä on Silent Hill.” ”Se on mahdotonta...” ”Älkää 6

pysähtykö! Kiireesti!!” ”Missäs me nyt ollaan?” ” Johda meidät ulos!” ”Mikään täällä ei ole normaalia!” ”Voi ei... VAROKAA!!” ”Talim... TALIM!” ”Minä en ymmärrä...” ”Kukaan ei kuole Silent Hillissä ja kaikki kuolevat.” ”Eiiiiiiiiiii!”

Enkelit olivat väsyneitä ja he kuuntelivat turtuneina omia lauseitaan leijuen ilmassa, kunnes niiden lisäksi kuului ivallinen miehen nauru. Kolmikko säpsähti ja putoaminen kiihtyi. Kunnes tuttu välähdys ja pimeys vei heidät mennessään.

He päätyivät tällä kertaa Silent Hill kolmosen kauppakeskukseen. Paikka oli aivan tyhjä ja autio. Lähellä välkehti tv kuvaruutu lumisateessa ja seinien vieressä lepäsi ruumiita kärryillä ”Tietysti ostoskeskuksissa on ruumispaareja... Sehän on aivan normaalia...” Feenix sanoi sarkastisesti ja rapsutti kohtaa missä eliö oli ollut.

Talim käveli ja kosketti kuvaruutua, joka nappasikin uteliaan kädestä kiinni. Se veti Talimia sisäänsä ja Feenix ja Shiva tarttuivat ystäväänsä auttaakseen tätä. Shiva alkoi voida pahoin. He eivät pystyneet pitämään otetta. ”Tällä kertaa menemme kaikki!” Feenix huudahti ja he lopettivat vastaan tappelemisen.

Kolmikko imeytyi televisioon ja painajaissairaalaan.

Sen seinät sykkivät ja näyttivät mädäntyneeltä lihalta. Ruumispaareja makasi joka paikassa ja talo näytti elävän. Verisuonet näkyivät selvästi seinien pinnasta. Feenix veti kauhuissaan ystävänsä läheiseen huoneeseen, joka oli yllättäen aivan normaali. Siellä oli ainoastaan seinän kokoinen peili ja vauvan pesuallas. ”Eiiiiiii tänne!” Kaikki kolme huudahtivat yhteen ääneen, sillä juuri tämän kohdan Shiva oli näyttänyt pelistä heille.

Talim ryntäsi riuhtomaan ovea, mutta se ei enää auennut.

Verisuonet alkoivat edetä lavuaarista muualle huoneeseen ja näkymä peilissä alkoi muuttua. Huone täyttyi ja muuttui verimössöksi heidän silmiensä edessä. Enkelit yrittivät pomppia ylös alas, että eivät koskisi huoneeseen ja heidän kuvajaisensa pysähtyivät ja muuttuivat verisiksi. Huone alkoi imeä energiaa heistä. ”Vähän aikaa vielä... Sitten pääsemme huoneesta ulos!” Shiva sanoi aavemaisten kuvajaisten tuijottaessa heitä peilistä.

Loukkuun jääneet kokivat suurta tuskaa ja kipua rämpyttäessään ovea. He vaipuivat istumaan lattialle kivun vuoksi ja kirkuivat kurkkunsa käheiksi. Vihdoin Talimin kokeillessa viimeisillä voimillaan kahvaa, ovi aukesi ja he pääsivät ulos huoneesta.

Tällä kertaa vaihdos tapahtui katkoillen ja he tuntuivat liikkuvan välähdyksin kuin takautumin paikasta paikkaan. Huoneeseen, jossa oli ruumis nojatuolissa... Huvipuistoon... Painajaiskirkkoon...

Painajaismakuuhuoneeseen, mistä ruumis oli raahattu ulos tai ehkä se käveli sieltä ulos... Ja he päätyivät viimein kappeliin.

Hullu nunna oli juuri tappanut miehen ja käänsi katseensa Shivaan. ”Aa, valittumme on vihdoin saapunut... Sinä tu...”

Shivan silmät välähtivät vaarallisesti. ”Hiljaa! Minun pelini! Meidän sääntömme!! En salli tätä enää!!!” Vaikka kasvava kipu valtasi naisen ruumiin, hän hyppäsi nunnan luo ja väänsi tältä niskat nurin. Sitten hän tuuppasi naisen lattiassa olevasta aukosta alas. Verisuonet alkoivat virrata Shivan iholla ja hän kiljui ja valitti. Talim ja Feenix ottivat voimansa menettäneen ilmasta kiinni, kun tämä kaatui maahan. ”Shiva... SHIVA!” Huuto kaikui ja heikkeni, kun vapauttava valo häikäisi heidät.

7

Kolmikko leijui kolmiomuodostelmassa ympyrässä huoneessa ja heidän keskellään maassa oli outo goottityylinen pöytäpilari. Huoneen kattoa tuki monta koristeellista pylvästä ja kaariholvit avautuivat avaruuteen. Naisilla oli päällään silkkinen valkoinen yömekko. He kääntyivät pystyasentoon ja alkoivat laskeutua lattiaa kohti avaten silmänsä. Shiva tunsi vieläkin lievää huonovointisuutta sisällään.

Pimeydessä kuului taputusta ja outo hahmo ilmestyi varjoista eteenpäin. Kolmikko katsoi miestä tuimasti, mutta ilme muuttui, kun he näkivät tämän kokonaan. ”Kuka olet?” Talim kysyi närkästyneenä ja vilkaisi nopeasti tovereihinsa. ”Minua kutsutaan Tricksteriksi.” Mies sanoi latinaksi ja kumarsi.

Shiva naurahti ivallisesti ja risti kätensä. ”Kujeilijaksi... Kuinka omaperäistä. Sinäkö aiheutit tämän!?” ”Minäpä tietenkin! Luomaani peliä oli hauska seurata, vaikka toteutuksessa olikin pari puutetta.”

Tricksterillä laskeutui vaalean liilat polviin asti pitkät hiukset alaspäin ja niiden päät olivat kymmenen sentin matkalta valkoisia. Oikea kulmakarva oli arven myötä siististi katki, joka antoi mustan raamin kirkkaan vihreälle säkenöivälle silmälle. Miehellä oli haltiakorvat, joista oikeaa koristi kuusi kultaista nappi korvista sekä yksi tikari roikkui alimpana.

Triksterin puhuessa suusta pilkottivat terävät vampyyrin hampaat. Kaulassa roikkui suden torahammas nahkaremmissä.

Silmiä reunusti vielä oudon tuuheat ja pitkät silmäripset.

Vaatteina olivat musta, silkkinen ja löysä paita, jonka kaula-aukko oli nyöritetty rinnan kohdalta. Sen päällä lepäsi pitkä tummanliila nahkatakki, minkä liepeitä koristi valkoiset tribaali-kuviot helmoihin asti. Housut olivat ilmavat ja samanväriset kuin takki. Sen ulkosivuja koristi koko jalan pituudelle ylettyvät valkoiset liekki kuviot. Uumalla lepäsi seitsemän kultaketjua, joista roikkui pieniä torahampaita. Käsissään hän piti yksisormisia hansikaskoruja, joiden etusormia koristi kultainen koristeltu suoja, minkä päässä oli terävä kynsi. ”Teit yhden virheen.” Shiva totesi varoittavalla äänensävyllä. ”Tämä peli taipuu meidän tahtomme mukaan, kunhan vain teemme sen, sen sääntöjen puitteissa. Ei olisi kannattanut valita peliisi suorittajaa, joka on pelannut sitä aikaisemmin ja tietää sen salat... Näin ollen, saanen esitellä lempi aseeni sen valikoimasta!”

Shiva ojensi oikean kätensä vartalonsa sivulle ja terävä katana ilmestyi siihen kuin käskystä. Hän nosti sen kasvojensa eteen ja teki kunniaa vastustajalle. ”Et sinä voi noin tehdä!” ”En vai...”

Trickster väisti viime tipassa Shivan iskun, riisuen samalla tiellä olevan takin yltään ja heittäen sen sivuun.

Shivan sivallus oli kuitenkin osittain osunut ja viiltänyt paidan hajalle olkapäästä vyötäröön asti. Ihoon oli myös ilmestynyt vertavuotava viilto. Mies repäisi loputkin paidanriekaleet pois polviseisonnassaan ja hymyili julmasti. ”Se oli sadan dollarin paita muuten!” Mies sanoi muka pyyhkien likaa olkapäiltään, joissa vasemman päällä oli tribaali-tatuointi. ”HAH!” ”Haluat siis leikkiä… Hyvä on! Tämä on alterini: Wings of Chaos!!”

Selän puolella oli lapaluiden kohdalla pienet enkelin siivet, joista Trickster vetikin esille kaksi siivillä koristettua miekkaa, joissa oli terässä köynnösmäiset aukkokoristukset. Ylävartaloon ilmestyi kultainen goottiristi ja kasvojen oikealle puolelle kultainen köynnös naamio. Mies itse muuttui puhtaaksi valkoiseksi valoksi ja hänen silmänsä punaisiksi. ”O-ou!” Kolmikko huudahti yhteen ääneen, kun Trickster hyökkäsi.

8

Shivalla oli työn ja tuskan takana säilyä hengissä oudon olennon miekkojen viuhuessa, milloin missäkin. oikeastaan jopa niin, että muuten rauhallinen ja tyyni agentti alkoi tulistua. Hän saikin viillettyä miehen poskelle arven ja tämä hyppäsi kuin poltettuna taaksepäin. ”Mahdotonta...” Trickster mutisi ja laittoi miekat takaisin selkäänsä ja muuttui takaisin normaaliksi. ”Riittää!”

Shiva puuskutti hengästyneenä ja hänen silmänsä olivat muuttuneet liiloiksi. Mies kallistikin päätään niiden värin nähdessään ja hän hymyili sukaisten hiuksensa pois kasvojen edessä. ”Sinulla on demonin silmät, Shiva Leather... En ole ennen huomannutkaan niitä.”

Trickster nosti takkinsa maasta ja laittoi sen ylleen. ”Miksi teit tämän?” ”Halusin hupia... Katsos, elän vain pelimaailmassa. Jos tulisin koskaan poistumaan ulkopuolelle, minua pidettäisiin friikkinä, sekasikiönä. Selviäisin siellä kyllä hengissä... ei siitä ole kyse, mutta täällä saan olla rauhassa.”

Trickster nosti paidan palasen maasta ja se muuttui liilaksi ruusuksi hänen kädessään. ”Ruusu, sieluni viejälle.” Mies hymyili ja ojensi kukan Shivalle suudellen tätä kädelle. ”Kunnes näemme taas, Shivaneia! Näkemiin Talimeria ja Feenixsandra.”

Trickster muuttui yhtäkkiä valkoiseksi tiikeriksi, jolla oli liilat silmät ja se juoksi pois takaisin pimeyteen.

Vertigo iski joukkoon taas ja he päätyivät Silent Hillin ulkopuolelle. ”Jahas... Että täällä taas... EIKS SE HELVETTI VOINUT PÄÄSTÄÄ MEITÄ KOTIIN!!” Feenix hermostui täysin ja potki tien kiviä ympäri pusikkoja.

Shivan suu loksahti auki, kun hän nosti kätensä osoittamaan jotain lentävää valoa taivaalla. Ufo lensi heidän luokseen ja siitä sädetettiin alien maan pinnalle. Se käveli hoippuvin askelin ryhmän luokse, joka oli jähmettynyt paikoilleen. ”Anteeksi, tiedättekö mistä pääsemme Silent Hilliin?”

Shiva osoitti mykistyneenä ”Welcome to Silent Hill” kylttiä ja tietä eteenpäin. ”Kiitos.”

Alien oli kävelemässä jo alukselleen, kun se yhtäkkiä kääntyi. ”Voinko auttaa teitä puolestani?” ”Et, ellet tiedä miten me pääsemme tästä pelistä pois...” Shiva huokasi ja laittoi kädet taskuunsa. ”Helppoa... Olisitte heti sanoneet!”

Avaruusolento ojensi kätensä kolmikkoa kohti ja he lennähtivät taaksepäin kuvaruudusta ulos. Pleikkari surisi vielä ja vihreä uusi ystävä vilkutti heille hyvästiksi kuvaruudun takaa. Tv sammui ja myös pelikone sen myötä. ”Puuh... Onneksi se on ohi!” Feenix sanoi väristen ja venytteli jäseniään. Huone oli tällä hetkellä täysin pimeä. ”Älä sano noin.” Talim varoitti henkeään pidättäen. ”Niin, se tarkoittaa yleensä, että jotain pahaa tapahtuu...” Shiva jatkoi ja yritti sytyttää löytämäänsä sytkäriä. ”Kuka nyt maalaa piruja seinille... Shiva, aina si...”

Juuri silloin kotistereot käynnistyivät punaiset valot vilkkuen, ja niistä alkoi kuulua liian tuttua kohinaa.

Enkelit kerääntyivät ryhmään, keskelle huonetta selkä selkää vasten, kun sireenihälytysääni kiiri heidän tajuntaansa ja kynttilät sammuivat yhtäkkiä...

Syntyi syvä hiljaisuus ja sitten... ”NUAAAAAAAAH!”

- THE END -

Kirjoittaja: Lea Vestovuo

9