Introducing: Talim 2005 AD Kesäkuun 3 Kello 23.00 Italia, Rooma, Colosseum
Rooman katulamput loistivat valoaan pimeille kulkuväylille. Täysikuu paistoi taivaalla ja kadut olivat hiljenemässä. Colosseumin alue oli autio ja pimeyden keskellä. Ainoa valo oli kuun loiste ja tähdet. Historiallisen monumentin käytävät olivat elottomia ja ikuisesti hiljenneitä entisestä loistosta. Nyt sortuneilla käytävillä kuului hiljaisia kuiskauksia ja vaikeasti havaittavia askelien ääniä. Näiden lisäksi kivipinnoissa vilahti nopea varjo, joka piiloutui kulmien ja sortuneiden kivien taakse sulavilla liikkeillä. Mustat ja pimeät käytävät olivat hyvä piilo kutsumattomalle vieraalle. Kommando-pipon pienestä viillosta erottui päättäväinen katse. Hahmo liikkui kissamaisesti selkä seinää vasten päästämättä ääntäkään. Hän vilkuili tarkkaavaisesti ympärilleen mustassa lateksi ninja-asussa. Kuiskaukset olivat kaikuja Colosseumin areenalta, missä tapahtui jotain poikkeavaa. Vakoilija siristi tuimasti silmiään ja teki kärrynpyörän oviaukon toiselle puolelle. Hän laskeutui toisen polvensa varaan ja vilkaisi vielä nopeasti nurkan takaa aukiolle vetäen rivakalla liikkeellä pipon pois päästään. Alta paljastui nuoren naisen kasvot ja niskasta valui alas pitkä vaalea palmikko. Tarkkaavaisuudellaan hän oli huomannut katossa sortuman aiheuttaman aukon ja silppasi siinä roikkuvaa köyttä pitkin ylös. Päästyään ylös hän nosti, käsillään punnertaen, itsensä aukosta seuraavaan kerrokseen. Yöllinen hiippailija ei hetkeäkään rikkonut paikan hiljaisuutta ja näin hän myös jatkoi matkaansa ryömien kaiteen taakse. Aukion ympärillä olivat pienet valonheittimet, jotka valaisivat himmeästi ympäröivää aluetta. Areenan keskellä seisoi joukko nahkatakkeihin ja aseisiin sonnustautuneita rikollisen näköisiä tyyppejä ja heitä ympäröi ryhmä pukuihmisiä. Rikolliset olivat selvästi myymässä ja toiset ostoaikeissa. Colosseumissa oli odottava tunnelma. Rosvojoukon keskellä istui kaksi nuorta naista sidottuna tuoleilla ja heillä oli suukapulat. Heihin tirkistelijä kiinnitti eniten huomiota ja kirskutti vihaisena hampaitaan. Sitten hän päästi ilmoille hiljaisen metsäpöllön äänen, johon eivät reagoineet muut kuin sidotut vangit. He nostivat päänsä äänen suuntaan ja vilkaisivat toisiaan. Toisella naisella oli asunaan mustat nahkahousut ja -toppi, sekä pitkä musta nahkatakki. Hänellä oli pitkät hiukset letillä ja neljä lävistystä molemmissa korvissa. Vieressä istuvalla oli pitkät punaiset hiukset, joissa oli musta raita. Hänellä oli yllään mustat puuvillasta kudotut trumpetti housut ja virkattu musta toppi. Takki oli myös musta ja virkattu ja sen selässä oli hopeinen lohikäärme. Nahka-asuun pukeutunut alkoi rimpuilla ja mumista jotain. Yksi rosvoista iski tätä kylkeen ja tuoli kaatui taaksepäin. Joukon johtaja käveli nostamaan kaatuneen ylös ja poisti suukapulan. ”Niin?” Hän sanoi kysyvällä äänellä. ”Auuts! Eikö teillä ole tapoja. Mitä haluatte meistä? Johtaja katsoi kylmillä vihreillä silmillään puhujaa ja kaappasi tätä hiuksista kiinni. ”Jos ystävänne ei kohta tuo Pyhän Virgiliuksen pulloa, niin näette mitä haluan teistä.” Viereinen vanki alkoi myös mumista ja riuhtoa itseään irti. Pomo päästi otteensa hiuksista ja siirtyi rimpuilijan luokse. ”Oliko sinulla jotain lisättävää?” 1
Yksi vartijoista poisti suukapulan ja seurauksena oli pthyi ääni. ”Olette selvästikin erehtyneet henkilöistä, mutta jos meillä olisi “tällainen” ystävä, niin hän varmasti antaisi teille selkään.” Sillä välin salakuuntelija punnitsi vaihtoehtojaan ja otti repustaan pitkän lateksisen takkinsa. Hän siisti itsensä ja piilotti jotain selkänsä puolelle housujen ja paidan väliin. Sitten piileksijä veti rauhallisesti ilmaa keuhkoihinsa ja puhalsi sen hitaasti ulos ponnistaen kaiteen takaa näkyville. ”Kutsuiko joku minua?” Hän sanoi hypäten voltilla alas. Rosvot säikähtivät ja ostajat peräytyivät seinää vasten. ”Todella hillittyä ja huomaamatonta toimintaa.” Punatukkainen vanki mumisi huultensa välistä. Pahis risti kätensä ja antoi pitkien valkoisten hiuksiensa liehua yötuulessa. ”Riippuu siitä, toitko minulle sen mitä haluan?” Kuokkavieras käveli joukkoa kohti levittäen kätensä. ”Oops, arvasin, että unohdin jotain. Mutta eihän minun alallani oleva tyttö voi kaikkea muistaa.” Nainen pysähtyi pääjehun eteen ja jatkoi. ”Ajatelkaa nyt Monsieur Lefer, jos joku näistä tumpeloista saisi pullon, jonka uusiutuva nektari antaa pitkän iän, niin siitähän voisi olla seurauksena vain katastrofi.” Yleisöstä kuului lievästi havaittavissa olevaa murinaa lauseen aikana. ”Älä leiki kanssani.” Lefer sanoi ja näytti pienellä käden liikkeellä vartijoille, että he laittaisivat stiletin terät kaksikon kurkuille. Pullon tuoja veti selkänsä takaa eliksiirin esille ja heitteli sitä reteesti kädeltä toiselle. Hän viilsi kämmeneensä tikarillaan viillon, avasi korkin ja tiputti pisaran haavalle. Arpi hävisi pois yleisön kohahtaessa. Nainen sulki korkin ja ojensi pulloa Leferiä kohti. Tämä näytti olevan tyytyväinen esitykseen ja oli ottamassa sitä antajan kädestä, kun nainen heitti pullon ilmaan. Hän potkaisi johtajaa mahaan ja tainnutti muun joukon potkuilla ja iskuilla ottamalla kiinni pulloa ja heitellen sitä samalla. Silti ylivoima musersi hänet ja häviö oli lähellä, kun hän sai muutaman musertavan potkun ja iskun Leferiltä. Silloin kidnapatut alkoivat laulaa outoa laulua, joka harhautti miehet, mutta sai pelastajansa raivon valtaan. ”Niin kuin mies, kuin joki voima se meissä virtaa. Niin kuin mies, on juuret syvällä niin kuin puu. Niin kuin mies, on tuli sisällä vailla vertaa. Me liikumme yössä hiljaa niin kuin kuu!” Häviöllä olija näytti vetäneen pultit ja kaatoi jokaisen vastustajansa kanveesiin. ”Kuinka “MÄTS” monta “MUKS” kertaa “PAU” olen sanonut “KICK”, että älkää “SWUNG” laulako “CRASH” tuota laulua! “CRUNCH!” Ensin hän täräytti yhdeltä vartijalta purukaluston uusiksi. Toista hän muksautti niskaan tainnuttavasti. Leferiä hän potkaisi kipeästi nivusiin. Hyökkäävän skinin hän lennätti pää edellä muuriin ja viimeistä pohjasakkaa hän löi käsiinsä osuneella kivellä naamaan ja katkaisi tämän käden hänen jalkaansa vasten. ”Toimii joka kerta.” Kuiskasi nahka-asuiselle kaverilleen ja iski silmää. Samalla pelastaja hyppäsi kuperkeikan ja vapautti ystävänsä köysistä tikarinsa avulla. ”Olisko aika lähteä, kaverit?” Hän sanoi, kun Lefer nousi kyynärpäänsä varaan. ”Keitä te olette?” Tämä kysyi tuskaisella äänellä. ”Minä olen Latex, Talim Latex ja tässä ovat Shiva Leather ja Feenix Cotton.” ”Ja me olemme Danten Enkelit!” Huusi kolmikko yhteen ääneen ja kidnapatut vetivät itse kokoontuvien jousen ja samurai miekan vaatteidensa kätköistä ja Talim veti kaksiteräiset miekkansa. He tekivät yhteisposeerauksen ja hyppäsivät rikollisryhmän keskelle kylväen kauhua joka iskulla. Viholliset tehtiin hetkessä aseettomiksi, kun kaukaa kuului poliisiautojen sireenien äänet.
2
Talim, Feenix ja Shiva heittelivät pulloa toisilleen ja gangsterit yrittivät kaapata sitä ilmasta. Samalla he mätkivät minkä kerkisivät vastustajiaan. Vihdoin Talim kaappasi eliksiirin ilmasta ja Lefer kamppasi hänet maahan. Pullo lensi hänen kädestään ja rikkoutui kovaan tantereeseen. Shiva ja Feenix pysähtyivät kauhuissaan ja sitten he Talimin kanssa lähtivät karkuun hypäten muurille. ”Voitte juosta, mutta ette piiloutua! Minä kostan tämän Danten Enkelit. Lefer huusi raivoissaan ja muutama roisto sai aseet käsiinsä ampuen pakenijoita. Kolmikko lähetti lentosuukon aukealle ja he juoksivat Colosseumin ylimpään kerrokseen luotien viuhuessa ympärillä. ”Mitä nyt teemme? Pullo meni hajalle.” Feenix kysyi istuen sortuneelle kivipaadelle. ”Ei mennyt.” Talim sanoi ja kaivoi selkänsä kätköistä oikean pullon. ”Olen nopea käsistäni. Vaihdoin sen taistelun aikana.” Ryhmä teki yhteistuuletuksen ja kääntyi hyppäämään rakennuksen katolta. ”Let’s rock, girls!” Talim huusi ja kolmikko hyppäsi niin, että heidän mustat varjonsa piirtyivät täysikuuta vasten. Samalla poliisit olivat saaneet rosvojoukon kiinni, mutta Leferiä he eivät löytäneet.
- THE END -
Kirjoittaja: Lea Vestovuo
3