Jätelaki muuttuu – merkittäviä muutoksia elintarviketeollisuudelle

TEKSTI Elina Matikainen

Jätelainsäädäntö on uudistumassa Suomessa. Tarkoitus on panna täytäntöön EU:ssa vuonna 2018 hyväksytyt uudet jätealan säädökset sekä tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä annettuun SUPdirektiiviin sisältyvät velvoitteet. Keskeisinä tavoitteina on vähentää jätteen määrää ja lisätä uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Se tarkoittaa lisää velvollisuuksia ja kustannuksia pakkausten tuottajille eli pakkaajille ja pakattujen tuotteiden maahantuojille.

Hallituksen esitys eduskunnalle jätelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta hyväksyttiin valtioneuvoston istunnossa 25.3.2021. Mittavassa paketissa ollaan jätelain lisäksi muuttamassa myös ympäristösuojelulakia, kemikaalilakia, rikoslakia ja elintarvikelakia. Uudistus on aivan loppusuoralla, sillä hallituksen esitykseen sisältyvien lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2021.

Oman lisänsä uudistettuun jätelainsäädäntöön tuo Euroopan unionin vuonna 2019 hyväksymä direktiivi 2019/904/ EU eli SUP-direktiivi (kertakäyttömuovidirektiivi), jonka asettamat velvoitteet saatetaan meillä osaksi kansallista lainsäädäntöä viemällä ne jätelakiin. Täytäntöönpanon määräaika päättyy 3.7.2021.

Elintarviketeollisuusliitto piti jätelakiuudistuksesta tietoiskun jäsenistölleen huhtikuun lopussa. Siinä käytiin läpi muutoksen pääsisältö sekä se, mitä se tarkoittaa erityisesti elintarvikeyritysten kannalta.

Mikä muuttuu?

Kierrätystavoitteet kiristyvät. Kaikesta pakkausjätteestä tulee kierrättää 65 prosenttia vuoteen 2025 ja 70 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Lisäksi eri pakkausjätteille on asetettu materiaalikohtaiset kierrätystavoitteet, jotka kiristyvät nykyisestä. Jätteiden erilliskeräyksen velvoiterajat nousevat ja kierrätystä tai uudelleenkäyttöön valmistelua varten erilliskerätyn jätteen poltto ja kaatopaikalle sijoittaminen kielletään.

Osalta asuinkiinteistöjä erilliskerät-

tävien jätteiden kuljetus keskitetään

kuntien järjestettäväksi. Tähän liittyen kunnilla ja pakkausten tuottajilla tulee olemaan yhteistoimintavelvollisuus. Se tarkoittaa, että kunta kerää jätteet ja pakkausten tuottajat maksavat kunnalle keräyksestä 1.7.2023 alkaen. Tuottajat huolehtivat kerätyn pakkausjätteen kierrätyksestä. Mikäli tuottajat ja kunnat eivät pääsisi yhteiseen näkemykseen tuottajien maksuista, voivat tuottajat ottaa myös keräyksen itse järjestettäväkseen.

Tuottajavastuujärjestelmälle tulee lisävaatimuksia, kuten omavalvonta sekä

Kaikesta pakkausjätteestä tulee kierrättää 65 prosenttia vuoteen 2025 ja 70 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Lisäksi eri pakkausjätteille on asetettu materiaalikohtaiset kierrätystavoitteet, jotka kiristyvät nykyisestä.

mukautetut tuottajavastuumaksut eli kierrätysmaksujen porrastaminen esim. pakkauksen kierrätettävyyden ja uudelleenkäytettävyyden perusteella.

SUP-direktiivistä pannaan Suomessa käytäntöön ensimmäisenä eli 3.7.2021 alkaen tiettyjen kertakäyttöisten muovia sisältävien tuotteiden markkinoille saattamisen kieltoja ja merkintävaatimuksia.

Julkisten alueiden SUP-roskien siivous-

kustannuksia tullaan perimään yrityksiltä 5.1.2023 lähtien. On vielä epäselvää, millaisen osuuden siivouskustannuksista elintarvikealan yritykset joutuvat kantamaan.

Tulossa on myös uusia kirjanpitoa ja raportointia koskevia velvoitteita (esim. elintarvikejätteen raportointivelvoite). Edellä mainittujen lisäksi jätealan rangaistussäännös tulee kiristymään.

Kertakäyttömuoveja suitsitaan SUP-direktiivillä

Nimitys SUP-direktiivi viittaa kertakäyttöisiin muovituotteisiin (SUP=single-use plastics). Direktiivin velvoitteet koskevat eräitä direktiivissä lueteltuja kertakäyttömuovituotteita, kaikkia oxo-hajoavasta muovista tehtyjä tuotteita ja muovia sisältäviä kalastusvälineitä. (Oxo-pohjainen muovi on fossiilipohjaisista raaka-aineista valmistettu muovi, johon on lisätty hajoamista nopeuttavia lisäaineita. Se ei ole biohajoava. Oxo-pohjaiset muovit ovat mikromuovin lähteitä).

SUP-direktiivin vaatimuksia ovat kulutuksen vähentäminen, markkinoille saattamisen kieltäminen, tuotteisiin liittyvät vaatimukset, merkintävaatimukset, laajennettu tuottajavastuu, erilliskeräys sekä valistustoimenpiteet.

Elintarvike- ja juomateollisuuden tuotteista SUP-direktiivi koskee elintarvikepakkauksia, juomapakkauksia, -pulloja ja -mukeja sekä niiden kansia. Lisäksi tulevat ruokailuvälineet, lautaset, juomien sekoitustikut ja pillit sekä kevyet muoviset kantokassit. Tarkat tuoterajaukset pystytään tekemään vasta, kun komissiolta saadaan määrittelyt käsitteistä, totesi SUP-direktiiviä tietoiskussa esitellyt Anna Vainikainen KPMG Oy:stä. Vielä huhtikuun lopussa ei tiedetty esimerkiksi sitä, miten direktiivissä määritellään muovi tai miten määritellään kertakäyttöisyys. Määrittelyjä odoteltiin jäsenmaissa kuumeisesti, jotta lainsäädännön tarkat rajaukset saataisiin tehtyä.

Julkisten alueiden SUP-roskien siivouskustannuksia tullaan perimään yrityksiltä 5.1.2023 lähtien. On vielä epäselvää, millaisen osuuden siivouskustannuksista elintarvikealan yritykset joutuvat kantamaan.

Markkinoille saattamisen kieltoa sekä merkintävaatimuksia koskevat velvoitteet tulevat voimaan Suomessa 3.7.2021 alkaen. Markkinoille saattaminen kielletään silloin seuraavilta tuotteilta: kertakäyttöiset kokonaan tai osittain muovista valmistetut aterimet (haarukat, veitset, lusikat, syömäpuikot), lautaset, pillit, vaahdotetusta polystyreenistä valmistetut juomamukit ja juomapakkaukset sekä niiden kannet, syömävalmiin ruuan pakkaukset. Lisäksi kielletään vanupuikot, juomien sekoitustikut, ilmapallojen varret sekä oxo-hajoavasta muovista valmistetut tuotteet. Jos tuote on saatettu Suomessa markkinoille ennen 3.7.2021, Suomessa sijaitsevat varastot voidaan myydä loppuun. Markkinoille saattamisen määrittelyyn liittyy kuitenkin vielä epäselvyyksiä, joita selvitellään viranomaisten kanssa.

Merkintävaatimus koskee elintarvikkeiden kannalta lähinnä juomamukeja. Osittain muovista valmistettuihin mukeihin on painettava tietynlainen logo sekä sen oheen merkintä Tuotteessa on muovia/Produkten innehåller plast. Kokonaan muovista valmistettuihin mukeihin on painettava logon oheen merkintä Tehty muovista/Gjord av plast.

Laajennettu tuottajavastuu ja kulutuksen vähentäminen

SUP-direktiivin laajennettu tuottajavastuu tarkoittaa, että kunnan vastuulle kuuluvia roskaantumisen siivouskustannuksia siirretään SUP-roskien osalta tuottajien maksettavaksi (erilaiset julkiset alueet, kuten kadut, puistot, uimarannat jne.). Laajennettu tuottajavastuu koskee mm. syömävalmiin ruuan pakkauksia, max 3 litran juomapakkauksia, mukeja ja niiden kansia sekä kevyitä kantokasseja. Lisäksi se koskee kosteuspyyhkeitä, ilmapalloja, suodattimellisia tupakkatuotteita ja suodattimia sekä muovia sisältäviä kalastusvälineitä (viimeksi mainituissa vain erilliskeräys satamista). Laajennettua tuottajavastuuta sovelletaan 5.1.2023 alkaen pakkausten ja tupakkatuotteiden osalta ja muiden edellä mainittujen tuotteiden osalta 31.12.2024 alkaen.

Toistaiseksi kustannusjaon perusteena käytettävä tietopohja on heikko eli ei tiedetä tarkasti siivouskustannuksia eikä sitä, paljonko kunkin SUP-roskaryhmän osuus on siivouskustannuksista. Tätä pyritään nyt selvittämään erillisellä tutkimuksella, jotta saataisiin pohjaa maksun suuruuden määrittelemiseksi.

SUP-direktiivin vaatimusta tiettyjen

soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden

kulutuksen vähentämisestä on tarkoitus toteuttaa vapaaehtoisen sopimuksen avulla (Green Deal). Sopimuksen neuvotteluosapuolia ovat Ympäristöministeriö, ETL ry, Kaupan liitto ry, MaRa ry, PTY ry ja Suomen Pakkausyhdistys ry. Green Deal sopimuksen varsinaiset vähentämistoimet sijoittuvat vuosille 2024-26.

Osasta asuinkiinteistöjä erilliskerättävien jätteiden kuljetus keskitetään kuntien järjestettäväksi. Pakkausten tuottajat maksavat kunnalle keräyksestä 1.7.2023 alkaen.

Materiaalitehokkuuden sitoumus ja elintarvikejäte

Uudistettavaan jätelakiin tulee uutena määritelmä elintarvikejätteestä. Käytännössä se tarkoittaa, että elintarvikejättee-

seen tulee kohdistumaan kirjanpito- ja

tiedonantovelvollisuus, eli elintarvikelain 6 §:n11 kohdassa tarkoitetun elintarvikealan toimijan on pidettävä kirjaa toiminnassaan syntyvän elintarvikejätteen määrästä ja käsittelystä 1.2.2022 alkaen.

Koska yhtenäisiä ja luotettavia menetelmiä seurantaan ja raportointiin ei ole vielä olemassa, tätä velvoitetta ei todennäköisesti aseteta tässä vaiheessa vielä sitovana. Maa- ja metsätalousministeriössä tavoitteena onkin, että elintarvikejätteen raportointi voitaisiin yhdistää uuteen materiaalitehokkuuden sitoumuksen kauteen, joka alkaa vuonna 2022. Elintarvikealan materiaalitehokkuuden sitoumus tarkoittaa eri toimialojen vapaaehtoista sitoutumista materiaalitehokkuustyöhön ilman erillistä lainsäädäntöä. Ruokahävikkiseuranta on yksi materiaalitehokkuuden sitoumuksen taustalla vaikuttavista keskeisistä strategisista tavoitteista materiaalitehokkuusohjelman, kiertotalousohjelman ja muovitiekartan ohella.

Jatkossa elintarvikejätteen määrää, käyttöä ja käsittelyä koskevaan seurantatietoon liittyvät tehtävät olisivat Luonnonvarakeskus LUKElla, joka on jo useita vuosia tehnyt töitä elintarvikejätteen seurannan toteuttamiseksi. Kustannukset nousevat

Lakimuutokset nostavat pakkaustuottajien kustannuksia huomattavasti. Johtaja Heli Tammivuori ETL:stä totesi tietoiskussa, että tänä vuonna kustannusten arvioidaan nousevan noin 34 miljoonaan euroon, kun ne viime vuonna olivat 24 miljoonaa euroa. Tulevina vuosina kulujen arvioidaan nousevan 60-100 miljoonaan euroon. Elintarviketeollisuuden osuus kustannuksista on merkittävä, sillä esimerkiksi vuonna 2019 sen osuus silloisista kustannuksista eli kierrätysmaksuista oli 37 prosenttia.

Sitä, paljonko yksittäisen yrityksen kustannukset tulevat nousemaan, on kuitenkin vielä vaikea tässä vaiheessa sanoa tarkasti.

Säädösmuutoksista tuottajille eli pakkaajille ja pakattujen tuotteiden maahantuojille aiheutuvat lisäkustannukset katetaan materiaalikohtaisilla kierrätysmaksuilla (€/tn). Yrityskohtaisiin kustannusnousuihin vaikuttavat yrityksen käyttämät pakkausmateriaalit ja käytetty pakkausmäärä. EU-säädökset edellyttävät, että vuodesta 2023 alkaen kierrätysmaksut porrastetaan pakkauksen kierrätettävyyden perusteella. Yritys voi tällöin vaikuttaa omiin maksuihinsa kiinnittämällä huomiota siihen, että käyttää pakkauksia, jotka ovat helposti kierrätettäviä (näiden maksut tulevat olemaan alempia kuin vaikeasti kierrätettävien pakkausten).

Pakkaustuottajien kustannuksiin tulee eniten vaikuttamaan kustannusvastuu osasta asuinkiinteistöjä kerättävästä kuitu-, lasi-, metalli- ja muovipakkausjätteestä. Tämä kustannusvastuu alkaa 1.7.2023. Sopimusta kuntien ja pakkausten tuottajia edustavien tuottajayhteisöjen välillä hierotaan parhaillaan.

Pakkaustuottajien kustannuksia lisää myös se, että yritys- ja kuluttajapakkauksille tarvitaan lisää pakkausjätteitä vastaanottavia terminaaleja. Samalla kuitenkin Rinki-ekopisteiden määrä tulee asteittain vähenemään 1850 pisteestä 1000 pisteeseen, mikä tulee alentamaan niistä aiheutuvia kustannuksia. Vähennys tapahtuu muiden jakeiden paitsi muovin osalta. Muovikeräilypisteitä tulee jatkossa olemaan vähintään tuhat, kun niitä tällä hetkellä on noin kuusisataa.

Lakimuutoksen hyväksi puoleksi voidaan laskea se, että kustannukset tulevat jakautumaan tasaisemmin, sillä myös ulkomaiset verkkokauppatoimijat (suoraan kuluttajille verkon kautta myyvät yritykset) tulevat tuottajavastuun piiriin. Lisäksi yrityksiä koskeva liikevaihtoraja on todennäköisesti muuttumassa eli se alenee tai jopa poistuu kokonaan. Tähän asti raja on ollut miljoona euroa. Se lisää kustannusvastuussa olevien yritysten määrää. Tämä liikevaihtorajan poistuminen ei sisälly nyt käsittelyssä olevaan ja tavoiteaikataulun mukaan 1.7.2021 voimaan tulevaan jätelakimuutokseen. Se tullee kuitenkin sisältymään jo kesällä/alkusyksystä lausuntokierrokselle tulevaan seuraavaan jätelakimuutokseen.

Suomi myös soveltaa EU:n jätedirektiivin mahdollistamaa poikkeusta, jonka mukaan pakkaustuottajien vastuu rajataan 80 prosenttiin sadan prosentin sijasta. Viimeksi mainittu vaikuttaa/alentaa suoraan yritysten kustannuksiin/kustannuksia.

Myös tuottajavastuu on organisoitava uudelleen, sillä lakimuutoksen jälkeen tuottajayhteisön on huolehdittava kaikista pakkausmateriaaleista. Suomessa on viisi hyväksyttyä pakkausten tuottajayhteisöä, joilla on yhteinen palveluyhtiö Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy. Jokainen tuottajayhteisö vastaa omasta pakkausmateriaalistaan (metalli, puu, lasi, kuitu sekä muovi). Tavoitteena on muodostaa näistä viidestä tuottajayhteisöstä yksi osakeyhtiö, joka hallinnoi kaikkia viittä materiaalia. Neuvottelut uuden tuottajayhteisön perustamiseksi ovat parhaillaan käynnissä.