Kuntien hankinnat tukemaan paikallisia yrityksiä

Kuntien hankintoja säädellään hankintalailla, joka velvoittaa julkaisemaan hankinnasta tarjouspyynnön, mikäli hankinnan suuruus ylittää tietyn kynnysarvon. Kuntavaalit ovat tulossa ja päättäjien mahdollisuutta vaikuttaa kuntien hankintoihin käsiteltiin Suomalaisen Työn Liiton, MTK:n sekä Suomen Yrittäjien järjestämässä webinaarissa maaliskuussa.

TEKSTI Elina Matikainen

Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtaja Tero Lausalan mukaan julkisiin hankintoihin käytetään Suomessa noin 35 miljardia euroa vuodessa. Kyse ei siis ole pikkusummasta kansantaloudessamme. On myös laskettu, että mikäli me kaikki ostaisimme kymmenellä eurolla lisää suomalaisia tuotteita kuukaudessa, se tarkoittaisin noin kymmentä tuhatta työpaikkaa Suomeen sekä satoja miljoonia lisää verotuloja valtion kasaan. - Kuulemme jatkuvasti sanottavan kunnista, että niin kovin haluaisimme ostaa paikallista, mutta hankintalaki ei salli sitä. Se on kuitenkin väärinkäsitys, Lausala toteaa.

Myöskään se usein kuultu toteamus, että vain hinta ratkaisee hankinnoissa, ei hänen mukaansa pidä paikkaansa, ainakin jos uskoo Suomalaisen Työn Liiton teettämää tutkimusta julkisista hankinnoista. Sen lisäksi liitto on käynyt asiasta keskusteluja isojen ja pienten hankintajohtajien kanssa. - Hankintajohtajat sanovat, että hinta ratkaisee -toteama ei ole ollut totta enää moneen vuoteen etenkään vähänkin isommissa kilpailutuksissa. Niissä otetaan huomioon myös laatu, sosiaaliset ja eettiset kriteerit ja vastuullisuusvaatimukset. Lisäksi tehdään paljon elinkaarihankintoja ja dynaamisia hankintoja. Myös se, millaiset kriteerit hankinnalle määritellään, vaikuttaa (esimerkiksi kieli, varaosasaatavuus tms.). Näiden avulla voidaan hankintalain puitteissa mahdollistaa se, että hankitaan paikallisesti.

Vastuullisuus näky hankinnoissa

Erityisesti vastuullisuus on nostettu korkealle hankintoja tehtäessä. Viime syksynä julkaistun uuden julkisten hankintojen strategian tavoitteena on, että Suomi on hallituskauden päättyessä edelläkävijä hankintojen vastuullisuudessa. Kun suomalaiset yritykset keskimäärin toimivat hyvin vastuullisesti, lyödään tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jos hankinnat tehdään kotimaasta.

Miten sitten kuntapäättäjät voisivat entistä paremmin vaikuttaa suomalaisten yritysten menestykseen? - Hankintaosaamista pitäisi parantaa päättäjien keskuudessa. Hankintalaki mahdollistaa paljon, jos sitä osataan käyttää, Lausala toteaa.

Useimmilla kunnilla on hankintoja ohjaava strategia. Tämä strategian takana ovat kuntapäättäjät ja strategia on työkalu, jolla voi ohjata hankintoja paikallisille toimijoille, kunhan se tehdään hankintalain puitteissa. Hankintastrategian sisään voidaan kirjoittaa esimerkiksi työllisyyden edistäminen, vastuullisuuden edistäminen, paikallisuuden edistäminen. Myös laatu- ja vastuullisuustekijät voidaan ottaa vahvasti mukaan sekä yritysten työllisyysvaikutukset huomioida hankinnoissa.

Hankintojen tekijöiden kannattaisikin olla aktiivisesti tekemisissä tarjoajien kanssa. Toimittajaehdokkaille voi järjestää myös koulutusta hankintalaista sekä tarjouksen tekemisestä. Etenkin suurista kilpailutuksista kannattaa kertoa ajoissa, jotta yrittäjät voivat valmistautua tarjouksen tekoon

Kotimaisen suosio on Suomessa globaalissakin mittakaavassa huipputasolla

K-ruokakauppojen myyntidatan mukaan vuoden 2020 aikana kotimaisten tuotteiden ja erityisesti alkuperämerkittyjen tuotteiden myynti on ollut selvästi markkinakehitystä korkeammalla tasolla. Hyvää Suomesta -merkin myynninkehitys oli +18 %, Sirkkalehtimerkin +16 % ja Avainlippumerkin + 30 % viime vuonna. Näin kertoo K-ryhmä lehdistötiedotteessaan 29.4.2021.

Suomessa kotimaisuuden suosimisen korkeita lukuja selittää sen yhdistäminen vastuullisuuteen ja läpinäkyvyyden vaateeseen: tiedostavat kuluttajat haluavat tietää, mistä tuote tulee, onko se turvallinen ja luotettava ja he myös haluavat tukea sitä, että suomalainen työ menestyy ja työpaikat säilyvät.

Korona-aika on muuttanut suomalaisten kulutustottumuksia ja se näkyy kotimaisen työn, valmistuksen, ruoan ja palveluiden suosimisena. Jos verrataan globaalisti, niin yleisesti muualla maailmassa noin 65 % haluaa suosia ostoksissaan oman maansa tuotteita ja palveluita. Meillä vastaava luku on 90 %. Jätämme taaksemme jopa patriootteina pidetyn USA:n, jossa paikallisuutta haluaa tukea 79 %.

Suomalaisen suosimisella on laaja yhteiskunnallinen merkitys: jos kuluttaja ostaa 10 eurolla kuukaudessa enemmän suomalaista, se tarkoittaa 900 miljoonan euron kysynnän lisäystä kotimaisille yrityksille ja sitä kautta 10 000 uutta työpaikkaa sekä 300 miljoonaa enemmän verotuloja yhteiskunnalle.

tai mahdollisesti tarjota kokonaisuutta yhdessä. Paikallisille yrittäjille myös kynnysarvon alittavat kilpailutukset voivat olla huomattavia, joten niistäkin kannattaa viestittää aktiivisesti.

Yritykset luovat kuntiin elinvoiman

Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Anssi Kujala muistutti esityksensä aluksi, että yritykset ovat se tekijä, joka luo kuntiin elinvoiman eli verotuloja, työtä ja palveluja. Ilman yrityksiä oltaisiin siis aika heikoilla, mutta aina kaikki eivät Kujalan mukaan muista, ettei rahaa tule vain ”seinästä” tai valtionosuuksista. Maassamme on noin 286 000 yritystä, joista peräti 70 prosenttia on yksinyrittäjiä. Vastaavasti suuryrityksiä eli yli 250 henkilöä työllistäviä on vain 0,2 prosenttia yrityksistä.

Julkiset hankinnat ovat Kujalan mukaan tärkeitä kaikille yrityksille, mutta yrittäjien silmissä niiden tekemisessä olisi korjaamisen varaa. Yrittäjien kuntabarometrin mukaan yrittäjät arvioivat hankintapolitiikan epäonnistuneimmaksi elinkeinopolitiikan osa-alueeksi kunnissa. - Hankintalaki on todella hyvä laki, vaikka usein vedotaankin siihen, että ”kyllähän me, mutta kun hankintalaki…”, Kujala toteaa ja haluaa kumota sen käsityksen, että hankintalaki estäisi jonkin asian. Päinvastoin laki on hänen mukaansa salliva ja mahdollistava, kunhan sitä osataan soveltaa oikein.

Kujala nostaa esiin hankintalain toisen pykälän, jossa määritellään lain tavoitteet. Sen mukaan ”hankinnat on toteutettava tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Hankinnat on pyrittävä järjestämään siten, että myös pienet ja keskisuuret yritykset ja muut yhteisöt pääsevät tasapuolisesti muiden tarjoajien kanssa osallistumaan tarjouskilpailuihin.”

Hankinnan jakaminen sopiviksi kokonaisuuksiksi on siis ollut jo lainsäätäjän lähtökohta. Hankinnan jakamisesta osiin on Kujalan mukaan kuitenkin usein väärää käsitystä. - On joskus jopa koomista kuulla hankintojen tekijöiltä, että niitä ei voi jakaa osiin, vaan on pakko tehdä suuria hankintoja. Tässä ei kuitenkaan ole perää.

Hankintalain pykälässä 75 todetaan, että hankintayksikkö voi tehdä hankinnan erillisinä osina ja määritellä kyseisten osien koon ja kohteen. Jos hankintayksikkö ei jaa hankintasopimusta osiin, sen on esitettävä jakamatta jättämisen syyt erikseen. - Tämä on kyllä selkeää lakitekstiä. Ja kannattaa huomioida, että tällainen jakaminen on aivan eri asia kuin että hankinta jaetaan pieniin osiin sen vuoksi, että se jäisi kynnysarvojen alapuolelle, jotta ei tarvitsisi kilpailuttaa, Kujala muistuttaa.

Myös sitä sivuttiin webinaarissa, miten muissa EU-maissa menetellään julkisissa hankinnoissa. Vaikutelmaksi jäi, että ainakin isot maat, kuten Saksa ja Italia pitävät kyllä tarkasti huolta siitä, että hankinnat tehdään oman maan yrityksiltä. Ei siis ole mitenkään noloa tai häpeällistä menetellä samansuuntaisesti myös Suomessa.