Koneturvallisuus on tärkeä osa elintarviketeollisuuden työturvallisuutta

Koneturvallisuus on tärkeä osa elintarviketeollisuuden työturvallisuutta

Koneturvallisuus on Työturvallisuuskeskuksen (TTK) Elintarviketeollisuuden työalatoimikunnassa nähty yhdeksi niistä työturvallisuuden osa-alueista, jotka kaipaavat lisää huomiota, koulutusta ja tietoa. Elintarviketeollisuuden koneturvallisuusasioita pohdittiin TTK:n järjestämässä webinaarissa maaliskuussa.

TEKSTI Elina Matikainen

TTK:n asiantuntija Päivi Sarmala kertoi omassa alustuksessaan, että tilastojen mukaan elintarvikealan tapaturmariskit liittyvät valtaosin henkilöiden liikkumiseen työpaikalla. Tavalla tai toisella liikkuminen liittyy yleensä koneiden käyttämiseen ja huoltamiseen ja samalla koneturvallisuuteen. Muina riskeinä mainitaan esineiden käsittely, taakan käsivoimin siirtäminen, koneen käyttäminen sekä käsikäyttöisillä koneilla työskentely, eli nekin valtaosin liittyvät koneisiin ja laitteisiin.

Millaisia vahinkoja/tapaturmia sitten tapahtuu? Yleisimpiä vahingoittumistapoja elintarviketeollisuudessa ovat iskeytyminen kiinteää pinta vasten, puristuminen ja ruhjoutuminen, leikkaavan/terävän esineen aiheuttama vahinko, liikkuvan aiheuttajan osuma tai törmääminen sekä äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen.

Liikkumiseen yhdistyviä riskejä ovat mm. liukastumiset, kompastumiset ja ’väärin’ astumiset, joihin on erilaisia aiheuttajia ja syitä. Esimerkiksi lattioiden liukkaus johtuu yleensä niillä olevasta vedestä, pesuaineesta jne. Ongelmana etenkin vanhoissa kiinteistöissä on usein myös tilanpuute, josta aiheutuvat ratkaisut lisäävät riskiä esimerkiksi kompastumiseen.

Myös esineiden käsittelyyn liittyy riskejä, samoin koneiden huoltoihin ja pesuun. Elintarvikeala poikkeaakin muista aloista toiminnaltaan selkeästi siinä, että laitteet on purettava pesuja varten päivittäin, jolloin voi sattua esimerkiksi käsien kolhimista, pään lyömistä, tavaroiden lipeämistä jne.

Koneiden käytössä on toki huomioitava myös ergonomia, niin fyysinen kuin kognitiivinenkin. Jotta työtä jaksaa tehdä päivästä päivään ja vuodesta toiseen, on fyysisten puitteiden oltava kunnossa. Se tarkoittaa, että vältetään mm. staattisia työasentoja, toispuoleisuutta, jatkuvaa istumista/seisomista, liian suurta voiman käyttöä ja hankalia työasentoja.

Lisäksi tulisi ottaa huomioon kognitiivinen ergonomia eli miten hyvin työntekijä pärjää laitteiden kanssa, hallitsee ne ja pystyy tekemään oikeita ratkaisuja niiden antamien tietojen perusteella ilman liiallista pinnistelyä. - Jotta koneilla tehtävä työ saadaan sujuvaksi, sopivasti kuormittavaksi ja turvalliseksi, se edellyttää kokonaisvaltaista tarkastelua. Ei keskitytä ainoastaan siihen, onko itse kone turvallinen, vaan onko itse työ ja työympäristö kunnossa. Lisäksi ergonomiaan panostaminen vähentää väsymystä ja sitä kautta tapaturmia, Päivi Sarmala toteaa.

Heinrichin/Birdin kolmio on teoria teollisuusonnettomuuksien ehkäisystä. Siinä esitetään vakavien onnettomuuksien, pienten onnettomuuksien ja läheltä piti -tilanteen välinen suhde. Teorian mukaan, jos pienten onnettomuuksien määrää vähennetään, vakavien onnettomuuksien määrä vähenee vastaavasti. Erilaiset koneen suojauksen ohittavat, tapaturman mahdollistavat järjestelyt ovat elintarviketeollisuudessa valitettavan yleisiä. Tässä tarkistustaso on ”rakennettu” uuteen paikkaan, jolloin myös riskien arviointi pitäisi tehdä uudelleen. Vaihtoehtoinen tapa olisi valvoa laitetta kameran avulla, jolloin kiipeilyltä vältyttäisiin. Kuva Markku Ulvinen.

Häiriötilanteet ovat riskipaikkoja

Työsuojeluinsinööri Tarmo Hjerppe Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelta kertoi webinaarissa, että valvovana viranomaisena he vaikuttavat elintarvikealojen koneturvallisuuteen useammalla eri tavalla. Yksi niistä ovat työpaikkatarkastukset, jotka korona-aikaan ovat olleet enimmäkseen etätarkastuksia. Lisäksi tehdään markkinavalvontaa eli valvotaan uusien koneiden osalta sitä, että valmistajat huolehtivat koneiden turvallisuudesta. Pääsääntöisesti koneturvallisuus on uusien koneiden osalta valmistajien vastuulla. Kolmas väylä vaikuttaa koneturvallisuuteen on vakavien tapaturmien tutkinta.

Tarmo Hjerppen mukaan tapaturmavakuutuslaitosten liiton tilastot vuosilta 2015-19 osoittavat, että eniten tapaturmia elintarviketeollisuudessa tapahtuu pakkaus- ja täyttökoneilla (10 % kaikista), seuraavaksi eniten käsikäyttöisillä konetyökaluilla, sitten trukeilla ja tavaransiirtolaitteilla sekä kuljettimilla. Yleisimmin konetapaturmissa vahingoittuvat sormet ja kämmen, muihin kehonosiin kohdistuneet tapaturmat ovat paljon harvinaisempia.

Tarmo Hjerppe tietää useita eri juurisyitä elintarviketeollisuuden koneturvallisuutta heikentäviin ilmiöihin. Tyyppiesimerkki ovat häiriötilanteet koneen toiminnassa. Tällöin pitäisi ehdottomasti pysäyttää kone siten, ettei mitään energiamuotoja jää päälle. - Esimerkiksi automaattisella kuljetinlinjalla saattaa sähkön lisäksi olla osia jotka toimivat paineilmalla tai hydraulisesti ja myös ne pitää muistaa sulkea. Ellei näin tehdä, tämä osa saattaa tehdä työliikkeen, kun korjaajan kädet ovat vaara-alueella, Hjerppe toteaa.

Mikäli koneeseen tulee puhdistusta edellyttävä häiriö, on sen avattavan suojauksen automattisesti pysäytettävä kone eli pidettävä se turvallisessa tilassa. Häiriönpoisto- huolto- tai korjaustyössä on myös aina muistettava varmistaa se, että kone ei käynnisty tai sitä ei käynnistetä vahingossa. Vahinkokäynnistyminen on estettävä turvalukituksella tai muulla vastaavalla varmistuksella. - Etenkin usein toistuvia häiriötilanteita yritetään hallita väärällä tavalla eli poistamalla turvalaitteet. Se on hyvin vaarallinen tie, Tarmo Hjerppe toteaa. Turvalaitteethan nimenomaan ovat sitä varten, ettei tapaturmia sattuisi. Silloin tällöin pitää varmistaa myös turvalaitteiden kunto ja toimivuus, jotta ne tarvittaessa varmasti hoitavat hommansa tositilanteen sattuessa.

Ahtaat työtilat ja koneiden sijoittelu on Hjerppen mukaan eräänlainen ikuisuusongelma. Se ei ole ongelma ainoastaan vanhoissa rakennuksissa, vaan myös uusissa kiinteistöissä tehdään usein niin, että suunnitellaan ensin rakennus ja vasta sitten sisäosien layout, kun pitäisi tehdä päinvastoin. Ahtaisiin paikkoihin on vaikeaa sijoittaa koneita niin, että sinne saadaan turvalliset työtasot ja silloin joudutaan ”soveltamaan”, vaihtelevalla menestyksellä. Ahtaudesta tai huonosta suunnittelusta johtuu usein myös se, että koneille on puutteelliset kulkutiet ja työtasot, mikä aiheuttaa hankaluuksia niin päivittäisessä työssä kuin erilaisissa huolto- ja puhdistustöissäkin.

Joskus koneet ovat myös teknisen käyttöikänsä päässä eli ne ovat vanhentuneita ja huonosti toimivia. Koneiden ikääntyminen lisää yleensä myös niillä esiintyviä häiriöitä. Silloin kannattaa hankkia uusi tilalle, mikäli mahdollista. Näin paranevat niin tuotteen laatu kuin koneturvallisuuskin. - Aika ajoin tulevat esille myös puutteelliset tiedot koneen toiminnasta ja turvallisuudesta tapaturman syynä. Se koskee ennen kaikkea uusia työntekijöitä tai kesätyöntekijöitä.

Hygieeniset Jonge-kuljettimet, suorat ja kaarteet

Jonge-kuljettimien etuja erittäin kestävä kuljetinmateriaali helppo korjata kuljettimen avoin rakenne mahdollistaa perusteellisen puhdistuksen pieni kosketuspinta tuotteen kanssa kestää sekä korkeita että matalia lämpötiloja (-30 ... + 80 ° C). optimaalinen käyttö, hihnaa voidaan käyttää molempiin suuntiin

Fibeflon Teflon PTFE materiaalit

Silikoniset leivonta-alustat Teflon PTFE kuljetushihnat Valukalvolaminoidut hihnat Teipit

Terät kaikkiin koneisiin

Fuji, Anver jne.

www.kermetar.fi

Kumitehtaankatu 5, 04250 KERAVA

Kysy lisää: p. 050 565 8396 | info@kermetar.fi

Miten parantaa elintarvikealan koneturvallisuutta? - Keskeistä on saada koneissa ja työssä esiintyvät häiriöt hallintaan. Pidetään myös turvalaitteet kunnossa ja paikallaan sekä koneiden rakenne alkuperäisenä, Tarmo Hjerppe ohjaa.

Huolto ja kunnossapito on tärkeää. Se tulee tehdä koneen tai laitteen valmistajan ohjeiden mukaisesti. Jos niin ei tehdä, se lisää myös häiriöitä. Lisäksi on tärkeää perehdyttää työntekijät turvalliseen koneiden käyttöön, häiriönpoistoon ja puhdistamiseen. - Hyvä opastus ja perehdyttäminen konekohtaisine ohjeineen ja erityisesi monimutkaisemmissa koneissa kirjalliset ohjeet tulisi olla helposti saavutettavissa.

Työnantajien kohdalla Hjerppe tähdentää koneturvallisuuden kehittymisen seuraamista sekä koneiden käyttöiän arvioimista. Vanhoissa hyvin toimivissa koneissa on usein tarpeellista parantaa suojausta ja muutoinkin päivittää turvallisuusasiat ajan tasalle.

Tarmo Hjerppe korostaa, että työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on velvollisuus huolehtia siitä, että koneet ovat turvallisia ja ajantasaisia. Työpaikalla on olennaista vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi, mikä pitää tehdä kattavasti ja järjestelmällisesti. Ellei vaaranpaikkoja tunnisteta ennakolta, ne todennäköisesti realisoituvat tapaturmiksi ennemmin tai myöhemmin.

Monen tekijän summa

Johtava asiantuntija Markku Ulvinen Koneturva Oy:stä kertoi webinaarissa kulkuteiden ja hoitotasojen turvallisuudesta elintarviketeollisuudessa. Hänen mukaansa ainut tapa vähentää tapaturmia on vähentää tapaturmien mahdollistavien olosuhteiden määrää. Valitettavasti tällaiset olosuhteet ovat elintarviketeollisuudessa arkipäivää. - Tapaturma on useimmiten monen tekijän summa, eikä liity pelkästään koneturvallisuuteen, vaikka usein ajatellaankin niin, hän jatkaa.

Ulvinen korostaakin, että koneturvallisuus ei ole mikään erillinen ”saareke”, vaan se on yhteistoimintaa monen muun asian, kuten työturvallisuuden, projektitoiminnan, kunnossapidon, hankinnan, johtamisen, päämäärien ja strategioiden kanssa.

Tieto on valttia, mutta toisaalta on koko ajan pidettävä silmät auki ja hälytyskellojen tulisi soida tarvittaessa. Ja ellei tiedä, on havahduttava etsimään lisää tietoa siitä, täyttääkö esimerkiksi kone määräykset vai ei. Pelkkä maalaisjärki ei aina riitä, vaan myös riskinarvioitikoulutusta tarvittaisiin. - Olenkin koneturvallisuudessa lanseerannut lausetta, että ”ei ole niinkään tärkeää tietää, mitä tietää, vaan tärkeämpää on tietää, mitä ei tiedä” ja koska hälytyskellojen tulisi soida, että havaittua puutetta tai riskiä tulee selvittää tarkemmin.

Tapaturman mahdollistavat olosuhteet

Markku Ulvinen kehottaa miettimään, onko tapaturman mahdollistava olosuhde ainoa mahdollinen ratkaisu. Hyvin usein tämä liittyy ”tarpeeseen päästä jostakin syystä johonkin paikkaan”. Sen vuoksi on tehty jokin poikkeava järjestely, joka alun perin on ehkä tarkoitettu väliaikaiseksi, mutta se muuttuu helposti pysyväksi. Ne ovat esimerkiksi erilaisia tasoja, tikkaita ym., joita kaivellaan vanhoista varastoista.

Nämä erilaiset koneen suojauksen ohittavat, tapaturman mahdollistavat järjestelyt ovat elintarviketeollisuudessa Ulvisen mukaan valitettavan yleisiä.

Hän kehottaa miettimään myös, voisiko asian ratkaista jollakin muulla tavoin? Esimerkiksi ison sekoituskoneen tai -padan sisältöä ei välttämättä tarvitse kiivetä tarkastelemaan koneen viereen asetettujen ylimääräisten ja vaarallisten korokkeiden tai tikkaiden kautta, vaan tarkkailu olisi mahdollista hoitaa esimerkiksi kameran avulla. Mikäli kone on CE-merkitty, koneen valmistaja on yleensä hoitanut pesu- tai tarkistustasojen turvallisuuden, mutta he eivät ole riskienarvioinnissa huomioineet, että joku ”voisi” tulla koneen liikkuvien osien kosketusetäisyydelle muillakin tavoilla.

Aina kun koneen viereen tehdään tasoja tai pääsyä helpottavia rakenteita, asialle tulisi tehdä riskien arviointi ja tehdä tarvittavat toimenpiteet arvioinnin perusteella.

Yleensä riskienarvioinnissa uusilla tasoilla on tehty käyttöpaikka, joka vaatii lähes aina hätäseis-painikkeen. Useimmiten tasoja tai portaita asennettaessa ei osata ottaa asiaa huomioon ja lähin hätäseis-painike on jäänyt työpisteen ulottumattomiin.

Kun hätätilanteessa apu ehtii paikalle painamaan kytkintä, on tilanne jo voinut päästä hyvin pahaksi.

On kuitenkin syytä muistuttaa, että hätäseis-painike ei tee koneesta turvallista ja ei ole lähtökohtaisesti turvallistamistoimenpide riskien pienentämiseen.

Kulkutiet, tasot, portaat ja tikkaat

Kulkuteitä, työskentelytasoja ja tikkaita koskeva standardointi perustuu vuodelta 2016 peräisin olevaan neljäosaiseen koneturvallisuusstandardiin SFS-EN ISO 14122-1…4. Markku Ulvinen huomauttaa, että standardeissa on mainittu sekä sallittu että suositeltava alue esimerkiksi luiskien tai portaiden kaltevuudessa. Suositeltavasta alueesta yleisen tulkinnan mukaan ei kuitenkaan saa poiketa sallitulle alueelle, ellei siihen ole perusteltua syytä.

Porrastikkaita käytetään elintarviketeollisuudessa paljon, johtuen usein tilanahtaudesta. Neliöt ovat kalliita ja koneiden layout ei useinkaan ole esillä vielä rakennusvaiheessa, vaan se tehdään vasta valmiiseen rakennukseen. Jos tilanpuute vaivaa, on esimerkiksi kulkuväylien suunnittelu vaikeaa ja vaatii usein myös kompromisseja eli tarkoittaa samalla riskipaikkojen lisääntymistä.

Portaiden osalta Ulvinen muistuttaa tärkeästä säännöstä, jonka mukaan nousun on alimmaisen askelman kohdalla oltava sama kuin muissakin portaissa ja se saa poiketa niistä enintään 15 prosenttia. Portaiden laskeutuminen on ”selkäytimessämme” sillä tavoin, että jos nousu muuttuu, emme osaa huomioida sitä ja astumme ”tyhjän päälle”. Tämä on Ulvisen mukaan hyvin otollinen tapaturman paikka, etenkin, jos ”tyhjään” astutaan taakkaa, kuten vaikkapa jauhosäkkiä kantaen. Polvivamma voi viedä kuukausiksi sairauslomalle.

Kompastumisen vaaran puolestaan aiheuttaa se, ettei portaiden askelmissa ole riittävää sisennystä (min 10 mm) seuraavan portaan alle. Myös työskentely- tai kulkutasoilla on kompastumisen vaara, jos niissä esiintyy korkeuseroja. Määräysten mukaan korkeuseroa saa olla korkeintaan 4 mm.

Jos tasojen välillä on läpivientejä, ne on varustettava potkulistalla, ettei rei’istä pääse putoamaan ylimääräistä tavaraa alas. Se ei ehkä nopeasti ajateltuna tunnu kovin vaaralliselta asialta, mutta jo kahden kilon tavara voi kuudesta metristä pudotessaan ja henkilöön osuessaan aiheuttaa kuoleman, etenkin ellei alla olevalla ole kypärää. Elintarviketeollisuudessa ei kypärää yleensä käytetä.