VASEMMISTONUORTEN FASISMIN

medialukutaitoa, että ne saisi siitä pikemminkin voimaa kuin pas- sivoituisi. Kyllä muistan, että on sitä itsekin ottanut nuorena mal- lia vaikka mistä jutuista. Apinoinut suoraan ja miettinyt, että vittu tää on siistiä, vaikka tekijä on ajatellut muutakin kuin että äpäröikää ja tehkää tyhmiä juttuja. On se ihan perusteltu huoli, mutta kuuli- jan vastuulla.”

PIETIKÄINEN TIEDOSTAA, ETTÄnuoria koskee varjopuo- lena myös lisääntyvä eriarvoisuus. Erot pelkissä asenteissa saattavat olla radikaaleja. Vaikka nuoret suhtautuvat monikulttuuri- suuteen myönteisesti, silti 22 % Nuorisobarometrin vastaajista olisi valmis laittamaan rajat kiinni. Poliittiseen osallistumiseen suhtaudu- taan aiempaa myönteisemmin, mutta nuoret kokevat myös väkival- lan aiempaa tehokkaampana vaikuttamisen keinona.

”Jos puhutaan nuorisoa koskevista tilastoista, niin ne joilla menee hyvin, menee paremmin kuin ennen. Ne joilla menee huo- nosti, niin niillä menee yhä edelleen huonommin. Se on todella huo- lestuttava kehitys. Jossain on supermenestyjä-tyypit, jotka painelevat tuolla ja kaikki on yhtä namia. Loput jäävät kotilähiöön tuijottamaan tuopin pohjaa. Jossain vaiheessa siitä on seurattava ongelmia.”

Pietikäinen on monessa suhteessa luottavainen, että nuorten aktiivisuus sekä ulospäin suuntautuneisuus vielä muuttaa maail- maa. Nykynuorten erikoislaatuisuudesta Pietikäinen antaa esimerk- kinä MM-kultaa voittaneen jääkiekkojoukkueen pelaajat. ”Sitä vaan ihmettelee, että miten noi vaan on niin aikuisia ja ulospäin suuntau- tuneita. Mitä mä itse osasin tehdä 18-vuotiaana? Ryypätä, nuolla ovenkahvoja ja murjottaa himassa. Nuoret on paljon enemmän kehissä. Niillä on aktiivinen ja hyvä ote.”

Pietikäinen suhtautuu kriittisesti liialliseen nostalgisointiin. ”Se on usein harhainen kuvitelma siitä, että joskus asiat ovat olleet superpaljon paremmin. Ne ovat varmasti olleet eri lailla, mutta en usko sen muutoksen olevan nykytilaan ratkaisevan radikaali.” Pieti- käinen mainitsee kuunnelleensa YLEltä Matti Johannes Koivun toimittamaa podcast-sarjaa Keskeneräisyyden historia. ”Oli hauska, kun 1970-luvulta oli kaivettu klippejä, joissa vanhukset sekä nuo- ret valittelivat sitä, mikä on pilalla ja mitä pitäisi tehdä. Ne asiat oli- vat aivan samanlaisia kuin tänä päivänä, turha sitä menneisyyttä on romantisoida liikaa.” Y KSIN KOTONA 17-levynsisältämä Viikko Vaakatasossa voisi olla kappale, joka kuvaa länsimaalaiselle hyvinvoivalle ihmiselle tyypillistä tarvetta pakoilla raskasta työtä ja jokapäiväistä elämää. Pietikäinen itse on esimerkiksi ollut ennen haastattelua mökillä pitämässä vapaata, mutta myöntää kokevansa välillä tarvetta suurempaan irtiottoon arjesta. ”Jos asuu Suomessa ja omaa sään- nölliset tulot, niin maailma on kyllä globaalisti verrattuna yksi avoin leikkikenttä. Käytin koko toissapäivän netissä siihen, että etsin minne menisi seuraavaksi surffaamaan. Ihan samaa pohjasakkaa sitä itsekin siis on. Siellä Kaakkois-Aasiassa beachillä lojuminen on kyllä aika vitun siistiä, niin kai siitä alkaa haaveilee. Se ei kyllä vält- tämättä ole ratkaisu, että täällä painaa koko ajan loman tarpeessa ja viettää sen kolme viikkoa vuodessa siellä. Avain onnellisuuteen var- maan on, että kykenee tekemään arjestaan viihtyisän.” Nuorisobarometrin mukaan nuorten huoli ilmastosta näkyy aiempaa kriittisemmällä suhtautumisella lentomatkusteluun. Pieti- käinen myöntää kokevansa myös itse ilmastoahdistusta, mutta ei ole täysin varma onko liika syylisyyden tunnekaan oikea ratkaisu ilmas- ton pelastamiseksi. ”Kaikki kokee nykyään ilmastoahdistusta. Se on

TÄNÄ VUONNA 30vuotta täyttävää Pietikäistä ei voi Pilalla-raidan pessimismistä huolimatta niputtaa Spenglerin tai Frankfurtin koulukunnan perinnön jatkajaksi. Yhteys Adornoon ja Horkheimeriin tosin löytyy: hän suhtautuu nostalgian kaipuun lisäksi kriittisesti myös liialliseen edistysuskoon. Toisin sanoen siihen, että tieteellinen kehitys ratkaisisi kaikki mahdolliset ihmiskuntaa koskevat ongelmat hetkenä minä hyvänsä.

”Tekoälystä ja monesta muusta teknologisesta muutoksesta puhutaan siihen sävyyn, että ne muuttaisivat maailmanihan just. Tyyliin huomenna. Uskon, että todellisuudessa muutos on hitaampaa ja sen huomaa vasta vuosien päästä.”

Pessimistisen asenteen hän näkee mahdollisesti kumpuavan liian minäkeskeisestä maailmankuvasta. ”Että omat valinnat tai jutut mistä diggaa olisi helvetin erikoisia tai ainutlaatuisia tässä maailmassa. Jos joku muukin diggaa siitä, niin tulee mustasukkaiseksi eikä pidäkään sitä niin siistinä juttuna.”

Pietikäinen tunnistaa ajattelutavan myös itsessään sekä myöntää, että on ollut joskus mustasukkainen vaikkapa siitä, että jotkut ovat kuunnelleet hänen suosikkituottajaansa Dj Screw'ta. ”Musan suhteen se on tosi yleistä. Jossain skeittipiireissäkin saattaa esiintyy sellaista ajattelua, että kun jollekin skeittiparkille ilmestyy skoottaajia, että nyt tää meidän mesta on pilalla. Vaikka se sataa tietty aina omaan laariin, jos paikalla on enemmän käyttäjiä. Sehän tarkoittaa, että koska on niin iso käyttäjäkunta, niin on pakko rakentaa lisääparkkeja.” Pietikäinen on sinut sen kanssa, että ei ole aivan perillä kaikista nykynuorison kiinnostuksen kohteista. Toisin kuin Adorno, Pietikäinen yrittää pitää kuitenkin mielensä avoimena myös uudelle. Adorno esimerkiksi oli vakuuttunut siitä, että Arnold Schönbergin atonaalinen musiikki vastaa esteettisesti ideaalia taidetta ja suhtautui penseästi esimerkiksi aikansa uuteen musiikkiin, jazziin. Pietikäinen on kyennyt haastamaan ennakkokäsityksiään ja menemään myös epämukavuusalueelle.

”Esimerkiksi sähköpotkulaudat, näin junnujen painelevan niillä ja mietin, että kuinka tyhmä juttu, täysin naurettavaa. Sitten olin itse Sideways-festareilla, en saanut kaupunkipyörää, niin tulin sellaisella himaan. Oli maailman siistein asia painella sellaisen kanssa ylämäkeä, jossa saisi normaalisti hikoilla pyörän kanssa”, nauraa Pietikäinen.