PEKKA AIRAKSINEN Toukokuussa pois nukkuneen

MUUSIKKO JA KUVATAITEILIJA Pekka Airaksinen kuoli 6. toukokuuta nopeasti edenneeseen sairauteen. Airaksinen oli eräs kokeellisen musiikin suomalaisista pioneereista, mutta hänet saattoi tuntea myös esimerkiksi omintakeisen buddhalaisen meditaatiotekniikan kehittäjänä tai tiibetiläisen taiteen kauppiaana. Airaksisen musiikki on viime vuosina saanut paljon kansainvälistä arvostusta, mutta toimittuaan vuosikymmeniä marginaaleissa hän huomasi, että katveesta voi löytää suuremman vapauden. ”Kun ei menesty, saa kehitellä asioita rauhassa. Ilman menestystä on vapaa tekemään, mitä tahtoo”, hän totesi englantilaisen Wire-lehden haastattelussa. Airaksisen hätiköimätön asenne tuntuu ilahduttavan terveelliseltä maailmassa, jossa taiteen tekemistä määrittää usein menestyksen pakko ja kiire. Hän osasi pitää kiinni omasta rytmistään ja huumorintajustaan työssään ja elämässään. 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun puoliväliin hän julkaisi vain yhden levyn, mutta teki ja äänitti ilmeisesti koko ajan uutta materiaalia, jota hänen pyörittämänsä Dharmakustannus alkoi julkaista huikeaa tahtia 1990-luvun jälkipuoliskolla. Elämänsä aikana Airaksinen ehti saattaa musiikkiaan yli 70 äänitteelle, ja voi arvata, että kun hänen arkistojaan päästään aikanaan järjestämään, julkaisuja tulee rutkasti lisää.

PEKKA AIRAKSINEN TEKSTI JUUSO PAASO KUVA: SAMULI TANNER

AIRAKSISEN MUSIIKILLINEN TUOTANTO on monipuolista, mutta silti ihmeellisen yhtenäistä. Levyjen spontaani ja vapautunut tunnelma ei ikinä vaikuta mielivaltaiselta säntäilyltä, vaan improvisaatioita tuntuu aina ohjaavan jokin kantava idea. Ikään kuin Airaksinen tallentaisi palasia virrasta, joka ryöppyää aina uusia uomia pitkin samasta syvästä lähteestä.

Monien muiden lailla sain ensikosketuksen tuohon virtaan mediataidefestivaali Avannossa, joka vuonna 2003 nosti verrattain unohtuneen Airaksisen esiin mediataiteen pioneerina. Tuohon aikaan Airaksinen yleensä muistettiin Helsingin 1960-luvun lopun undergroundista, jossa hän toimi The Sperm -ryhmän musiikillisena aivona. Ryhmän spektaakkelinomaiset esiintymiset, joiden nostattamat kohut johtivat joidenkin ryhmän jäsenten kohdalla jopa nykykatsannossa uskomattomiin vankilatuomioihin, oli kirjattu haastattelukirjaan Ensimmäinen aalto. Yhtyeen tuotantoa oli tuolloin kuitenkin lähes mahdotonta saada kuultavaksi. Tosin The Spermin psykedeeliset hälykitaraimprovisaatiot eivät juuri olisi valmistaneet kuulijaa sille hyvin omituiselta kuulostavalle synteettiselle musiikille, jota Airaksinen esitti Kiasma-teatterissa itse tekemiensä abstraktien tietokoneanimaatioiden alla. Tuo musiikki muistutti rytmiikkansa ja melodiansa puolesta jazzia, mutta ikään kuin yliviritteisen tai sähköjuopon tietokoneen läpi syötettynä.

Airaksisen lähtökohdat musiikin tekemiseen olivat jazzissa, psykedeelisen rockin ääri-ilmiöissä ja nykymusiikissa. 1970-luvun puoliväliin tultaessa hän koki spontaanin ilmaisun tyrehtyvän ja löysi musiikilleen uuden väylän numerologiasta ja matematiikasta. Hän sanoi myöhemmin halunneensa pyyhkiä pois oman äänensä ja egonsa ja ilmaista pikemminkin universaaleja, jopa kosmisia tunteita. Hänen tuotantonsa ei kuitenkaan ole kylmää ja koneellista, vaan pikemminkin herkkää, välitöntä ja loputonta – ja paradoksaalisesti omaäänisen ja improvisoidun kuuloista. Rakenteita musiikkiinsa Airaksinen löysi esimerkiksi kiinalaisesta yijing-ennustusjärjestelmästä tai galaktisesta datasta.

Hän sävelsi myös muutamia kymmeniä teoksia sarjasta, johon oli tarkoitus tulla osa jokaiselle tuhannesta buddhasta, ja käytti muutenkin musiikkiaan usein osana meditaatioharjoitteitaan.

AIRAKSISEN BUDDHALAISUUS EI jäänyt pinnalliseksi flirttailuksi henkisyyden kanssa. Hän oli alkanut meditoida jo 1970- luvun alussa ja vihittiin buddhalaiseen järjestykseen viitisen vuotta myöhemmin. Hänen buddhalainen nimensä oli Maitreya. 1980- ja 1990-luvuilla Airaksinen matkusteli paljon Intiassa ja Nepalissa ja perehtyi syvällisesti buddhalaiseen kulttuuriin ja ajatteluun. Hän myös perusti Länsi-Suomeen kaksi buddhalaista keskusta, Siikaisiin ja Alastarolle. Alastaron keskuksesta löytyy hänen keräämänsä tiibetiläisen taiteen kokoelma, kun taas Siikaisten Samje-keskuksessa Airaksinen järjesti meditaatioretriittien lisäksi vuosittain elokuun puolivälissä pienimuotoista ja epämuodollista kokeellisen musiikin festivaalia. Se oli intiimein mahdollinen festivaali, oikeastaan vain vapaamuotoinen kokoontuminen. Puitteet olivat hienot: entiseen kunnalliskotiin rakennetussa retriittikeskuksessa majoituttiin, ruokailtiin ja saunottiin. Soitot tapahtuivat tilavassa, remontoidussa aitassa. Festivaalin löyhä ohjelma suunniteltiin tapahtuman edetessä, osallistujien pohjalta. Aikaa jäi runsaasti puutarhassa ja lähimetsissä vaelteluun, sekä – niille, jotka asiasta olivat kiinnostuneita, meditaatioon.

MEDITAATIO OLI AIRAKSISEN buddhalaisuuden käytännöllinen perusta. Hän kehitti oman meditaatiomenetelmänsä Odon, joka koostui värikkäistä mielikuvaharjoitteista ja niiden tulkinnoista. Meditoijalle annettiin esimerkiksi kuva taivaan kokoisesta kruunusta, joka laskeutui nuppineulapäisen olennon harteille. Kruunun sisällä pää kasvoi valtavaksi ja sen sisällä oli kaikki maailmanviisaus. Nämä rikkaat kuvat toistuvat milloin abstraktimmin, milloin konkreettisemmin myös Airaksisen kuvataiteessa, jota on näytteillä Samjeen kesäkuussa auenneessa Meditatiivisen taiteen keskuksessa.

Pekka Airaksisen äänitteitä ja kirjoituksia on osoitteessa http://www.onepointlife.com. Siikaisten Samje-keskuksen kotisivu on http://www.samje.fi ja Alastaron Tiibetin taiteen keskuksen http://www.tiibetintaiteenkeskus.fi.

LEVYTYKSIÄ Pekka Airaksisen valtavaan tuotantoon voi aloittaa tutustumisen lähes mistä tahansa kohdasta, mutta tässä muutamia hyviä aloituspisteitä:

Sperm: 50 th Erection - Airaksisen hälyisän nuoruudentuotannon kokoava boksi, jonka julkaisi turkulainen Svart Records. Sen oheiskirjasesta löytyy JukkaLindforsin kirjoittama kattava kuvaus Spermin toiminnasta.

Buddhas of Golden Light - Spotifystakin löytyvä 1980-puolivälin levytys tarjoaa outoja synteettisiä rytmejä ja moneen suuntaan avautuvan tunnemaaston.

Love And Addiction - Vinyylilevynä julkaistu valikoima 1970-luvun lopun äänityksiä, joista voi löytää jopa surrealistisen yökerhojatsin sävyjä.