Syöjätär Vihreät Naiset ry - Gröna Kvinnor rf 2/2006
?
Kuka pelkää pätevää naista S
uomen kansanvallan sataan vuoteen ei ole mahtunut naispuolista valtiovarainministeriä. Sama palkka samasta työstä kirjattiin lakiin vuonna 1963, mutta sitkeästi naisten ansiot pysyvät 20 % alhaisempina kuin miesten. Suomen sadan suurimman yrityksen hallituksissa on naisia 17 % ja yhä vain nainen suuryrityksen johdossa on poikkeus. Aivan kuin raha karttaisi naisia. Mistä kiikastaa? Syöjätär kääntyi neljän erilaisiin taloudellisiin valta-asemiin kiivenneen naisen puoleen. Haastateltavat ovat Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jytyn tuore puheenjohtaja Merja Ailus, SOL-yhtiöiden hallituksen puheenjohtaja Liisa Joronen,
Helsingin kaupungin talousarviopäällikkö Tuula Saxholm ja Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Ann Selin.
Miten naisten ja miesten palkkaerot voidaan poistaa? Ailus, Joronen ja Selin näkevät yhtenä palkkaerojen syynä työmarkkinoiden jakautumisen naisten ja miesten aloihin. Houkuttamalla naisia perinteisille miesaloille ja päinvastoin voidaan palkkaeroa pienentää, mutta tämä yksin ei ratkaise kysymystä. Ay-liikeen Ailus ja Selin toteavat, että on oleellista ymmärtää perinteisten naisten ammattien vaativuustekijät, ja siksi keskitetyissä tuloratkaisuissa pitää käyttää naiseriä. On kyse tahdosta. Ratkaisu on raha, sen oi-
keudenmukainen jako. Ailus nimeää ongelmaksi myös sen, että yksittäiset työntekijät eivät uskalla riitauttaa palkkakysymyksiä. – Tästä syystä järjestöille pitää saada kanneoikeus, Jytyn puheenjohtaja vaatii. Naiset ovat liian usein turhan vaatimattomia, väittää Joronen. – Heitä on rohkaistava hakeutumaan yhä vaativampiin johtotehtäviin. Saxholmin mielestä naiset ovat arkoja pyytämään kunnon palkkaa. Hän kehuu Helsingin kaupungin palkkausjärjestelmää, jossa tehtäväkohtainen palkka määräytyy kunkin tehtävän vaativuuden perusteella. Aiempien vuosien aikana syntyneitä epäkohtia korjataan lisäksi systemaattisesti tasa-arvosuunnitelman ja virastojen palkkaohjelmien mukaisesti sekä järjestelyvaraeriä kohdentamalla.
Millainen on naisten taloudellinen vaikutusvalta tänä päivänä? - Selvästi pienempi kuin miesten, väittää Joronen ja jatkaa: - Mielestäni se ei ole kovinkaan paljon kasvanut viime vuosien aikana. Naisia on tullut jonkin verran lisää hallituksiin ja johtotehtäviin, mutta yrityksissä naiset ovat usein henkilöstö- tai tiedotusjohtajia ilman varsinaista taloudellista valtaa. Kestää kauan ennen kuin voidaan puhua taloudellisesta tasa-arvosta naisten ja miesten välillä. Myönteisempänä näkee tilanteen Saxholm: - Naiset ovat osanneet käyttää taloudellista valtaa niin halutessaan. Nykyään he tekevät sitä näkyvämmin. Ilahduttavan usein naiset nähdään nykyisin merkittävillä paikoilla.
Oletko törmännyt hyvä-veli-verkostoihin ja jos olet, kuinka niiden kanssa pärjätään?
Helsingin kaupungin rakennusmestari Eila Hägg työssään.
- Niihin pitää vain ängetä mukaan! Ailus neuvoo. - Kun tulin mukaan palkkaneuvotteluihin, huomasin, että valtaosa neuvottelijoista oli miehiä. Oivalsin, että pitää oppia ymmärtä-
mään miesten kieltä. Ei saa jättäytyä ulos. Ja samaan aikaan pitää yrittää muuttaa vallitsevaa kulttuuria. - Luulen, että hyvä-veli-verkostojen jäsenet itsekin pitävät toimintaansa jo hiukan kyseenalaisena, koska toimintaa halutaan vähätellä ja peitellä, Selin pohtii. - Eniten harmittaa kun ”veljet” ikävän usein näkevät toisissaan paljon herkemmin hyvää ja potentiaalia vaikkapa uusiin tehtäviin kuin vähintään yhtä ansioituneissa naisissa.
Pitäisikö pörssiyhtiöissä ottaa käyttöön naiskiintiöt? Neljästä naisjohtajasta yksikään ei varauksetta lämpene ajatukselle. Suopeimmin ehdotukseen suhtautuvat Joronen ja Selin. - Ensin tulee käyttää muita keinoja. Naisten on ilmoitettava halukkuutensa julkisesti ja annettava nimensä erilaisiin rekistereihin. Yleistä asennemuutosta on muokattava. Jos mikään ei auta, on kiintiöt otettava käyttöön, Joronen myöntyy. - Kiintiöiden käyttöönotossa voisi olla yrityksille jokin porrastettu määräaikajärjestelmä johon mennessä pitää olla x-% molempia sukupuolia hallituksessa. Tämä pakottaisi ainakin vakavasti katsomaan ympärilleen jotta huomattaisiin ne kelpoiset ja kyvykkäät naiset joita takuulla löytyy, ehdottaa Selin.
Vihreät Naiset ry, www.vihreatnaiset.fi, naiset@vihreat.fi
Pysyvätkö johtamassasi yrityksessä äitiyslomalla olevat päällikkönaiset mukana uraputkessa? Kaikki naisjohtajat vakuuttavat sekä hyvää tahtoaan että hyviä tekojaan nuorten naisten työn ja perheen yhdistämisen tukemisessa. PAMissa kaksi naista on juuri jäämässä tai jäänyt äitiysvapaalle. Kumpikin on nimetty keskeisiin tehtäviin vajaa vuosi sitten. - Odotan molempien paluuta, koska heillä on paljon haasteita edessäpäin, Selin toteaa. En kiellä käytännön pulmia, jotka sijaisuusjärjestelyistä aiheutuvat, varsinkin silloin kun on kyseessä suuria, laajaa ja syvällistä perehtyneisyyttä edellyttäviä tehtäviä. Pulmat ovat kuitenkin ratkaistavissa, eivätkä ne saa olla este synnytysikäisten naisten urakehitykselle. Taloustutkimus on osoittanut, että nuoren naisen pitää olla pätevämpi kuin ikäisensä miehen, jos hän haluaa edetä samaan tahtiin uralla tai saada yhtäläistä palkkaa. On tärkeää, että tästä puhutaan ja asia tiedostetaan. Pätevien naisten esiinmarssia vauhdittaa kovasti, jos naiset oppivat tukemaan toinen toistaan ja valintoja tekevät miehet avaavat silmänsä. Mahtaisiko seuraava kansanvallan etappi olla nainen valtiovarainministerinä?
Teksti: Elina Hatakka Kuvat: Marja Väänänen
Syöjätär 2/2006
Syöjätär 2/2006
BUDJETIN SUKUPUOLIVAIKUTUKSET PÖYTÄÄN !
Kuvitus: Anu Karjalainen
R
Kaarina Hazard:
ONTALLAAN -Naiset talouslehdissä
K
olumnisti Kaarina Hazardin tuore kirja ”Kontallaan Muistiinpanoja mediasta” saa sievistelijöiden korvat punottamaan. Hazard kirjoittaa kuitenkin asiaa ja perustelee aukottomasti. Kirjan nimi kuvastaa äidin asentoa, kun hän kerää lasten leluja lattialta. Samalla se kertoo naisen asemasta yhteiskunnassa. Kirjan toisessa osassa Hazard tarkastelee talouslehtiä, naistenlehtiä ja mainoksia feministisestä näkökulmasta. Tässä artikkelissa tutkailen paria satunnaista talouslehteä Hazardin analyysin valossa.
Raha ja valta eivät pue naista Naisten työ on näkymätöntä, mikä selittää omalta osaltaan palkkaeroja, Hazard sanoo. Miksi maksaa työstä, jonka naiset joka tapauksessa tekisivät? ”Kun nainen selitetään tippaleipäaivoiseksi mystiseksi mantereeksi, joka ei itsekään tiedä, mitä haluaa, on hänelle helpompaa maksaa euron sijaan 80 senttiä. Kun naisen ei ajatella haluavan työstään rahaa, vaan täyttymystä, on hänen työnsä helpompaa nähdä askareena.”
Naiselle riittää, että työ on mielenkiintoista tai työllä on tarkoitus; miehelle työstä pitää maksaa. Hazardin viesti on selvä: Tehkää hyvät naiset työtä rahasta, harrastukset ovat erikseen! Nainen tahdotaan maailmassa köyhänä. Rikas nuori mies on helpompaa kuvitella kuin rikas nuori nainen. ”Rahan läsnäolo tekee naisesta aina hieman huoran”, kirjoittaa Hazard, ja on jälleen oikeassa. Tasa-arvo on toteutunut vasta, kun johtajina on keskinkertaisia naisia. Yliopisto-opiskelijoista 60% on naisia, mutta johtopaikoilla heitä ei näy. Lehtien henkilöhaastatteluissa miesjohtajan elämä on suunnitelmallista. Naisjohtajat sitä vastoin ajautuvat monien sattumien summana johtoasemaan. ”Naisjohtajissa kiinnostavinta ei olekaan heidän työnsä, vaan heidän sukupuolensa hämmentävä tosiseikka. Naisen johtajuus on hänen luonnollisesta tilastaan poikkeava moraalis-marginaalinen projekti, miehen johtajuus taas luontevuutta, käytäntöä ja elämää.”
Minne tuuli kuljettaa?
ta huippujohtajia ja huippujuristeja on Talouselämä-lehden numerojen 28 ja pilvin pimein. 29/2006 sivuilla ei juuri naisia näy. Talouselämän numerossa 29 on Numerossa 28 on juttu Olvista ja sen useita miesjohtajien menestystaritoimitusjohtaja Lasse Ahosta, kivinoita, mutta yksi ainut pienehkö Petkeisari Eero Vainikasta ja muutamasri Koskisen kirjoittama juttu naisjohta muusta pätevän oloisesta jätkästä. tajasta otsikolla: ”Blondi iskee VeKivikeisaria lukuun ottamatta kaiknäjälle”. Artikkeli kertoo siitä, kuinki ovat määrätietoisesti hakeutuneet ka NYT Line on siirtänyt voimanaiuralleen. sensa Shanghaista VenäLehden lopusta löytyy Talouselämässä jälle. Naisraukalla itselkiinnostava kolumni: Huipnaisjohtajat lään ei anneta ymmärtää punaisia ei ole. Kolumnin tuntuvat kulkevan olleen siirtymiseen sen kirjoittanut Pekka Seppänen sinne, minne kummempaa ansiota. on heittänyt Googleen sanat tuuli tytön kulMiesjohtajat ovat kuihuippunainen ja huippumies; jettaa. tenkin itse rakentaneet naisia löytyi 24 ja miehiä menestyksensä ja tehneet 3070. On siis olemassa erikihmeitä. Marko Janhunen seen miehiä ja huippumiehiä, mutta on Esko Rantasen kirjoittamassa junaiset ovat aina naisia. tussa ”ottanut itselleen mahdottoman Toisaalta Seppänen on sitä mieltä, tehtävän” MetsäBotnian Uruguayn että huippu-etuliitteen ilmestyminen sellutehdasprojektin viestintäjohtajakertoo ammatin arvostuksen laskemina. Lehdessä on Antti Mikkosen kirsesta. Suomen arvostetuimmat ammajoittama artikkeli pelastajista (kolme tit ovat: lääkäri, palomies, lentokapmiestä): ”Hurja joukko osti tehtaan, teeni, tuomari, sairaanhoitaja ja kätijota Flextronics ei saanut kannattalö. Huippupalomiehestä tai huippukävaksi – Me näytämme maailmalle.” tilöstä kukaan tuskin on kuullut, mut-
Sotkasta, Vepsäläisestä ja Kotiideasta tunnettu Mauri Ikola valtaa Suomea Maria Silanderin kirjoittamassa jutussa. Talouselämässä naisjohtajat tuntuvat kulkevan sinne, minne tuuli tytön kuljettaa.
aha on rahaa ja sillä ei ole silmien väriä eikä sukupuolta. Suhtautuminen rahaan ja sen käyttöön on erilaista miehillä ja naisilla. Monissa tutkimuksissa on todettu naisten olevan varovaisempia riskinottajia, varovaisempia yrittäjiä ja talousasioissa enemmän varman päälle pelaajia kuin miesten. Yritystoiminnan aloittava nainen ei laita vaakalaudalle perheen koko omaisuutta (tuskin mahdollinen mies perheessä sitä välttämättä helposti sallisikaan, mutta kuinka monen miehen yrityksen lainojen vakuutena on perheen asunto?), vaan lähtee tavallisimmin liikkeelle pienin askelin. Esimerkiksi perheyritys Aarikan ensimmäiset menestysnapit valmistettiin aluksi perheen asumassa yksiössä. Moni nainen haluaisi työllistää yrittämällä vain itsensä, mutta tämä ajatus on ongelmallinen nykyisen elinkeinovirkamieskunnan ja olemassa olevien asetuksien näkökulmasta. Niissähän kasvun, laajentumisen ja globaalien markkinoiden pitäisi olla kaikkien yritysten ylimpänä tavoitteena. Tästä miesten ja naisten suhtautumiserosta seuraa se edelleen vallitseva käsitys, jonka mukaan naisten toiminta on pääosin puuhastelua ja miesten suuret hankkeet vievät kehitystä eteenpäin. Naisten puuhastelu esimerkiksi hoivayrittäjinä kuntatasolla on kuitenkin äärimmäisen tärkeää pienimuotoista yrittämistä. Se työllistää naisia myös haja-asutusalueella, antaa mahdollisuuden saada omainen kodinomaiseen hoivapaikkaan, mahdollis-
taa kotiavun saamisen sairauden aikana tai vaikkapa siivousavun kiireiselle perheelle. Jos ja kun kunnat eivät tällaista palvelua pysty järjestämään, on paikallisten hoivayrittäjien malli huomattavasti vähemmän uhkaava kuin mahdollinen kansainvälisten suurketjujen rantautuminen hoitamaan nämäkin tehtävät. Sitä paitsi, mitä vikaa on puuhastelussa? Joitakin vuosia sitten olin mukana valtakunnallisessa Naisten talouskoulu-hankkeessa, jossa osallistuvin menetelmin ja tavallisella kielellä purettiin nykyaikaista ylätason talousjargonia. Luettiin talouslehtiä ja ihmeteltiin miten naisten työpanos Suomen elinkeinoelämässä ei niissä julkaisuissa juurikaan näy. Mieshaastateltavien seasta erottuva nainen oli tavallisesti laivayhtiön risteílymainoskuvassa. Valtiovarainministeriön miesten ja työmarkkinajärjestöjen miesten, kyllä ne vaan miehiä oli silloinkin kaikki, puheita purettiin palasiksi kysymällä mitä se on. Varsin usein puheet olivat melkoista sanahelinää. Tärkeintä oli, että niissä mainittiin senhetkiset talouden trendisanat. Mitäs pidätte seuraavan suoran puhesitaatin antina: ”Verokiila aiheuttaa tehokkuustappioita, työllisyyden menetyksiä, työmarkkinoiden jäykkyyttä, kansantalouden tehottomuutta ja madalluttaa tuottavuuskasvua.” Hohhoijaa. Yhteisten verovarojemme käyttö on tärkeä tasa-arvon toteuttaja, tai sen vinouttaja. Talousarviota pidetään sukupuolineutraalina, mutta mo-
nilla budjettiratkaisuilla on usein erilaiset vaikutukset eri väestöryhmiin, niin myös naisiin ja miehiin, tyttöihin ja poikiin. Kaikki me tiedämme, että köyhäänkin kuntaan saadaan jäähalli aikaiseksi, jos miespäättäjät niin haluavat. Senkin me tiedämme, että jäähalleja käyttävät eniten pojat ja urheiluseurat. Taitoluistelijatytöt saavat useimmiten tyytyä kummallisiin yöharjoitusaikoihin. Puhumattakaan balettia tanssivista tai ratsastavista tytöistä: mistähän löytyisi se poliittinen tahtotila, että kuntaan rakennettaisiin oma maneesi? Olemme Suomessakin vihdoin saamassa välineitä arvioida julkisia talousarvioita sukupuolitietoisesti. Valtiovarainministeriön tavoitteena on, että valtion 2008 talousarvion valmistelussa sukupuolinäkökulma otetaan huomioon. Sukupuolitietoinen budjetointi ei tietenkään tarkoita rahan jakamista tasan miesten ja naisten kesken, eikä naisten hankkeiden rahoituksen lisäämistä. Tarkoitus on, että talouspolitiikassa huomioitaisiin ihmisten erilaiset tarpeet ja päättäjät tietäisivät tarkemmin, mihin raha oikeasti kohdistuu. Taloudellinen tehokkuus paranee, kun rahat kohdistuvat optimaalisesti oikeisiin kohteisiin. Hyvä hallinto, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus tulevat kansalaisille kaupan päälle.
Teksti: Eeva Koskinen TASA:n puheenjohtaja. kunnanvaltuutettu Perniö
Köyhänä kotona?
V
uosaarelaiset kotiäidit avasivat silmäni. Etnografisen tutkimuksen kenttäkurssi oli paiskannut minut leikkipuiston äitien pariin itäisessä Helsingissä, enkä enää jaksa muistaa, mikä oli varsinainen tehtäväni, mutta sen muistan, että professorini antoi minulle erityiskiitokset siitä, että hoksasin kysyä oikeanlaisia kysymyksiä. Kysyin perheen taloudesta. Kysyin, onko puolisoilla yhteiset tilit, kuka tienaa mitä ja kuka maksaa mitä. Hämmästyin ja huolestuin. Otokseni oli pieni, 15 äitiä, eikä sen perusteella voi yleistää, mutta silti minusta oli outoa se, että vain yhdessä perheessä oli puolisoilla yhteinen tili – ja se sattui olemaan se ainoa, jossa äiti ei ollut hoitovapaalla vaan äitiyslomalla ja ansaitsi enemmän kuin miehensä. Rahavirtojen kuva oli tämä: äidin tuloa ovat lapsilisät ja kotihoidontuki, ja niillä äiti ostaa perheen ruuan ja lastenvaatteet. Mies tienaa ansiotöissä ja hänen tililtään maksetaan asuntoa ja autoa. Muutamat haastattelemistani äideistä ilmaisivat ahdistusta ja huolta tilanteestaan, ja huoli tarttui minuunkin. Aika moni eli avoliitossa. – Kuinka käy jos liitto hajoaa? kysyin itseltäni. – Miten silloin omaisuus jaetaan? Taloustutkimus käsittelee perhettä yhtenä yksikkönä, lähtöoletuksenaan se, että puolisoiden saamat tulot jaetaan. Uskallan väittää, että tämä taloustutkimuksen lähtökohta on riittämätön. Se ei paljasta koko kuvaa kotona lapsiaan hoitavien äitien taloudellisesta tilanteesta. Vuosaaren jälkeen olen etsinyt tutkimusta perheen sisäisestä taloudesta. Sitä ei ole. Jos yksityiskohtiin porautuvaa tutkimusta perheen sisältä ei olekaan, niin tilastot sen sijaan osoittavat, että kotona lapsiaan hoitavat äidit ovat yhä köyhempiä. Anita Haatajan mukaan työssä käyvien naisten tulot ovat kasvaneet, kotona lapsiaan hoitavien pienentyneet. Huolestuttavaa tämä on erityisesti niiden naisten kohdalla, jotka viipyvät kotona pitkään. Minusta on kummallista, että ensin olemme luoneet sellaista lainsäädäntöä, joka houkuttaa pienten lasten äidit kotiin, ja sitten unohdamme heidät sinne mahdolliseen köyhyyteen. Sekin on aivan kummallista, että kotona olevan äidin tulot riippuvat siitä, missä hän sattuu asumaan. Kuntalisät asettavat naiset eriarvoiseen asemaan. Maailman köyhistä on naisia 70 %, ja köyhyys naisistuu myös Euroopassa. Minusta meillä olisi oikeus tietää, mikä on köyhyyden koko kuva Suomessa, ja siihen tarvitsemme sukupuolen huomioivaa taloustutkimusta. Jos todella on niin, että kotihoidontukijärjestelmä nykyisessä muodossaan tuottaa naisten köyhyyttä, pitää olla uskallusta sanoa se ääneen ja miettiä, mitä asialle voisi tehdä.
Kaarina Hazard: Kontallaan – Muistiinpanoja mediasta. TEOS. 2006. 273s.
Teksti: Tiina Hakkarainen
Vihreiden Naisten Pääsihteeri
Palkoista tutkittua ja sanottua:
Y
leinen havainto: alkuvaiheessa nuoret miehet ja naiset ovat aika samapalkkaisia ja tehtäviin sijoittuminenkin kohtuullisen samankaltaista. Ero palkoissa ja urassa alkaa syntyä noin 30 vuoden iässä, jolloin miehet alkavat tehdä urasiirtoja. Miesten palkka nousee konkaavisti, naisilla palkan kulmakerroin ajan suhteen lähempänä vakiota. Työpaikan vaihdokset alkuvaiheessa ovat tärkeitä. Seuraus: naisen pitää olla mieskollegaa parempi, jotta vastaava ylennys toteutuisi. Tämä on sopusoinnussa aineiston kanssa: taustatekijät vakioiden naisten ylenemistodennäköisyys alhaisempi. Keskeinen johtopäätös: symmetrisempi työnjako perheen ja kodin suhteen on avainasemassa. Muuten voi tietysti pyrkiä siihen, että ylenemispäätökset olisivat reiluja. Voiko tähän vaikuttaa työehtosopimuksilla? Juhana Vartiainen STTK:n samapalkkaisuusseminaarissa 24.4.2003
A
lla kvinnor ska ha rättvisa löner. Jag tycker att löner ska sättas utifrån kunskap, erfarenhet och kompetens. Jag kan inte acceptera att det ska skilja runt 3.500 kronor i månader mellan vården och verkstaden. Är det rimligt att yrken där kvinnor dominerar alltid ska ge lägre lön? Jag tycker inte det, men så ser det ut - oavsett om det är privat eller offentlig sektor. Och det finns diskriminerande löneskillnader inom alla lönelägen, det vill säga både inom högavlönade och inom lågavlönade grupper. Lönen sätts i en löneförhandling mellan arbetsmarknadens parter. Så är det både inom privat och offentlig sektor. Gudrun Schyman i Dagens Nyheter Nätupplagan 19.10. 2006
E
räs johtaja kertoi rekrytointitilanteessa suosivansa naisia siksi, että ”niiden hinta-laatusuhde on parempi”. Pieni palkka, kova puurtaja. Kirsi Piha Talouselämän kolumnissa 7.4.2006
A
kateemisesti koulutetut, keskimäärin neljä vuotta työelämässä olleet ekonomi- ja insinöörinaiset ansaitsevat kuussa 484 euroa vähemmän kuin heidän miespuoliset työtoverinsa. Naisten keskipalkka on 3 111 euroa kuussa, kun miehet tienaavat samassa ajassa 3 595 euroa. Tällaiseen kuukausipalkkaan ekonomit ja insinöörit pääsevät tekemällä oman ilmoituksensa mukaan töitä noin 41 tuntia viikossa. Pientä eroa oli työtuntien määrässä naisten ja miesten välillä; naiset tekevät viikossa vajaan tunnin vähemmän töitä kuin miehet. HS 13.10.2006
Syöjätär 2/2006
Millaisia kysymyksiä ja haasteita naisyrittäjä kohtaa perustaessaan omaa yritystä? Onko jotakin, joka olisi yhteistä useille naisyrittäjille?
Naisyrittäjän perustyyppi vaikeuttaa usein työllistymistä. Oman Tämänhetkiset tilastot kertovat, että naisyrittäjät toimivat yksinyrittäjinä tai perheyrityksissä. Yleisin yritysmuoto on toiminimi. Toimialoja ovat palvelu- ja kaupan alat, jotka liittyvät hoitoihin, kädentaitoihin, kulttuuriin tai myyntityöhön. Naisten omistamat yritykset ovat pieniä, suhteellisen vakavaraisia ja toiminta perustuu yrittäjän oman osaamisen ja ammattitaidon varaan. Naisyrittäjä Maria Kuoksa sopii tilastojen antamaan kuvaan. Hän perusti viime keväänä Mariarkki Oy:n, joka tarjoaa asiakkaille koulutus- ja työnohjauspalveluita, viittomien opetusta ja lasten taidekasvatusta. - Kynnys yrittäjäksi ryhtymiseen ei ollut suuri eikä yrittäjyys oman työllistymisen vaihtoehtona tuntunut vieraalta, kertoo Kuoksa. - Silti yrityksen aloittamiseen liittyvä käynnistysrumba tuntui ajoittain hirvittävältä. Yllättävää kyllä, vaikka kävin uusyrityskeskuksessa ja TE-keskuksessa, niin eniten sain tukea tilitoimistolta ja markkinointifirmalta. Siellä tulin kuulluksi omien toiveideni kanssa.
Naisyrittäjyys tutkimusten valossa Uusimman naisyrittäjyyttä luotaavan tutkimuksen keskiössä on naisyrittäjien elämä kokonaisuudessaan, ei pelkkä työ ja sen tulokset. Naisyrittäjät arvostavat omien unelmiensa toteuttamista ja työelämän ja muun elämän joustavaa rinnakkaiseloa. Naisyrittäjät saavat silloin tällöin kuulla huomautuksia ”näpertämisestä” tai ”harrastamisesta”. Tällaiseen asenteeseen törmäsi myös Maria Kuoksa: – Alkuvaiheessa ideoitani kommentoitiin nimeämällä toimintani näpertämiseksi. Lasten taidekasvatus ja viittomien opetus eivät tuo katetta, ja nämä minulle tärkeät alueet liitettiin juuri harrastamiseen tai leikkimiseen. Onneksi löytyi myös yritysideaani uskovia neuvojia enkä jättänyt itselleni tärkeitä alueita toimialani ulkopuolelle. Tutkimusten mukaan perhe ei ole miesyrittäjälle yhtä merkityksellinen kuin naisyrittäjälle. Itsensä työllistäminen perheen ja oman elämän kannalta mielekkäällä tavalla onkin naisyrittäjille tärkeää. Yritystoiminnan kannattavuutta mittaavat katteet ja tuotannollisen toiminnan painottaminen eivät anna koko kuvaa yrityksen menestymisestä varsinkaan palvelu- tai hoiva-aloilla. – Monella naiskollegalla on yrityksen perustaminen ollut oman työllistymisen kannalta ehkä se ainoa vaihtoehto. Pätkätöiden ja lasten kotihoidon jälkeen työelämään paluu ei ole yksinkertaista. Muutto puolison töiden perässä uudelle paikkakunnalle
alan töitä ei löydy, eivätkä yrittäjyyden riskit tunnu olemattomiin tuloihin tottuneille naisille liian suurilta, listaa Kuoksa kuulemiaan yrityksen perustamissyitä.
Perheen, talouden ja yrittäjyyden yhteensovittaminen Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä esitti vuonna 2005 listan toimenpiteistä, jotka tukisivat naisten yrittäjyyttä. Lähtökohtana oli, että naisyrittäjyyttä tukemalla vaikutetaan sekä työllisyyden paranemiseen että tasa-arvokehitykseen. Ehdotukset liittyivät sosiaaliturvan parantamiseen sekä yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Naisyrittäjien kokemat yrittäjyyden ongelmat liittyvät Kuoksankin kokemuksen mukaan työn ja perheen yhteensovittamiseen sekä taloudellisiin kysymyksiin. – Miten yhdistää yrittäjyyteen liittyvät pitkät ja usein epäsäännölliset työajat? Miten järjestää sairaan lapsen hoito, oma työterveyshuolto, toimeentuloturva ja työssä jaksamiseen liittyvät asiat? Kuoksa kysyy ja jatkaa: – Nyt onneksi yleistyvät yrittäjien sijaisjärjestelyt, ja ne toivottavasti lisäävät myös naisyrittäjien mahdollisuuksia ratkaista perheen ja yrittäjyyden monimutkaista yhtälöä. Yrittäjällä on periaatteessa mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä aikatauluihin. Parhaimmassa tapauksessa epäsäännölliset työpäivät ovat myönteinen asia: – Perhe voi herätä ainakin joskus arkena ilman kiirettä päiväkotiin, työhön tai siihen viimeiseen bussiin. Jumppaan ehtii toisinaan aamupäivällä, ja ystävyyssuhteita voi hoitaa yllättävillä arkivapailla. Työtä saa tehdä illalla muun perheen nukkuessa, viikonloppuna ennen maanantain viimeistä dead linea, kertoo Kuoksa yrittäjän arjen positiivisista puolista. Nykyiset rahoitus- ja tukimuodot eivät vastaa vielä riittävän hyvin kaikkien naisyrittäjien tarpeisiin. Miten varmistetaan naisten tasa-arvoiset mahdollisuudet toimia yrittäjinä? – Rahallista tukea sain naisyrittäjälainan muodossa. Painiskelin rahoitusasioissa samojen ongelmien ääressä kuin monet muut naiset. Toimiala ja osaaminen eivät edellytä miljoonahalleja tai -laitteistoja, joten rahoitusten nykyinen suuntaaminen investointeihin ei palvele kaltaisiani naisyrittäjiä. Selvästi enemmän koulutusta ja rahallista tukea tarvittaisiin uuden yrityksen markkinointiin ja myyntiin, kertoo Kuoksa. Teksti: Terhi Ek
Oikeus omistaa on ihmisoikeus
O
sallistuin kesäkuussa YK: n Habitat-ohjelman World Urban Forum -konferenssiin ympäristöministeriön delegaatiossa. Habitat-ohjelma edistää kestävää kaupungistumista sekä vähätuloisten asuinolojen parantamista. Gender-näkökulma on vahvasti esillä Habitat-ohjelmassa. Kaupunkien turvallisuus, köyhyyden kasaantuminen naisille, osallistaminen, asunnottomuus sekä viljelykelpoisen maan, juomaveden ja energian saatavuus ovat kysymyksiä, joissa kaikissa on selkeä sukupuoliulottuvuus. Eräs naisten talouteen tiiviisti liittyvä maankäytön kysymys, joka tuli konferenssissakin toistuvasti esille, on maanomistusoikeus. Vuosituhattavoitteista yksi on vähintään 100 miljoonan slummiasukkaan elämän laadun parantaminen vuoteen 2020. Maanomistusoikeuksien parantaminen on yksi keskeisimmistä keinoista tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Maanomistus on usein syy konflikteihin ja toimivan maanhallintajärjestelmän tai kiinteistörekisterin luominen on ollut monissa maissa yksi askel kohti rauhaa. Toki on niin, että on ylipäätään ongelma, että joissakin maissa köyhillä ei ole mahdollisuutta tai edes oikeutta omistaa maata. Oikeus omistaa maata on kuitenkin voimakkaasti sukupuolittunut kysymys, sillä monissa uskonnoissa ja kulttuureissa vain miehet saavat periä ja omistaa maata. Erityisen suuri ongelma on sotien ja vakavien sairauksien runtelemissa Afrikan maissa, jossa lesket eivät voi periä miehiään, vaan jäävät varattomina näiden miespuolisten sukulaisten armoille. Esimerkiksi Ruandassa yli 50 % naisista on leskiä. Oma viljelysmaa takaisi ruuan perheelle ja omaa asuntotonttia vastaan voisi ottaa lainaa, jonka avulla ponnistaa jaloilleen. YK:n Habitat-ohjelman alla on onneksi ryhdytty keräämään tietoa ja sukupuolisensitiivisiä työkaluja maanomistusoikeuksien takaamiseksi kaikille. Ongelma ei ole pelkästään tiedon puute, vaan myös se, että hallitukset ovat olleet haluttomia korjaamaan asiaa. Työ YK:ssa on vasta alussa, mutta se voi olla yksi keino kehitysmaiden naisten köyhyyden vähentämiseksi. Yksi antoisimpia osia konferenssista oli gender-aiheinen pyöreän pöydän keskustelu. Habitatin johtaja Anna Tibaijuka toi esiin, että naiset ovat vähemmistönä maankäytön suunnittelussa kaikkialla maailmassa ja että sukupuolivaikutusten arviointi kaavoituksessa on vasta lapsen kengissä. Tibaijukan mukaan sukupuolikiintiöiden käyttöönotto päättävissä elimissä olisi keino edistää sekä maanomistusoikeuksia että sukupuolivaikutusten arviointia maankäytön suunnittelussa. Olin aivan ihastuksissani, kun kuulin seminaarissa, että Vancouverin kaupunkisuunnitteluvirastolla on kaksi päällikköä, joiden tulee olla eri sukupuolta. Näin varmistetaan, että gender-näkökulma tulee varmasti huomioitua kaavoituksessa.
Mari Puoskari Vihreiden Naisten puheenjohtaja mari.puoskari@vihreat.fi
Vihreät Naiset ry Fredrikinkatu 33 A 3.krs 00120 Helsinki Puh. (09) 5860 4110 Fax (09) 5860 4161 ”Syöjätär” Päätoimittaja: Elina Hatakka Paino: Art-Print Taitto: Mervi Hokkanen
TE EM AN A TALO US
Hyvää elämää yrittäjänä