Runo

1. Katsoin ohi siitä mitä tarkoitit ja kiveen upotettiin veitsi Melkein milloin tahansa täältä saa lähteä/mukaansa tikkailla/ hakemaan tulevaisuutta/ unohtuneen.

Kädestä pitäen

saadaan suurimmat lupaukset

2. maailma käy läpi muutosprosessia palatsista temppeliksi, vaaleiden talojen seinät paistavat aurinkoja me kuuntelemme onnellisten ekosysteemien rapisevaa sävellystyötä

Samalla vastuu tekee tehtäviään, availee itsestään lokeroita ja huoneesta ikkunoita, tekee uudelle tuloa. Tämän kaiken se tekee vasta nyt paljastetussa hiljaisuudessa, sumean posliinin halkeamat raottuvat

Emmekä me kuunnellessamme muista, että joku on siivonnut paikat meidän ja edellisten välissä