Helsinki Winter Tweed Run

TeksTi Mikko råberg kuvaT krista keLtanen ja Mikko råberg

Helsingissä pukeuduttiin jo viidettä kertaan talvipakkasessa sarkapukuun ja istuttiin pyörän satulaan. Winter Tweed Runista on kasvanut kansainvälisen luokan pyöräilytapahtuma, jossa ei tyyliä ja huumoria puutu.

Tervetuloa joukkoon!

Yksi tapahtuman organisaattoreista Jan Schulte-Tigges: Tämä oli jo viides kerta kun Winter Tweed Run Helsinki ajettiin. Mistä saitte alunperin idean moiseen? - Alkuperäisenä inspiraationa toimi Lontoon ensimmäinen Tweed Run talvella 2009. Vielä viisi vuotta sitten pyöräilyn maailma näytti osin melko toisenlaiselta ja se oli silloin erittäin hauska ja innostava juttu ja myös merkki siitä, että pyöräilyn ympärillä tapahtuu yhä enemmän ja yhä kiinnostavampia asioita. Mutta jotta tapahtumaan saataisiin jokin hiukan häiriintynyt suomalainen ominaispiirre, päätettiin, että ajetaan helmikuun pakkasilla. Silloin Helsingissäkin saattaa hyvänä talvena olla kunnolla lunta ja kylmää, eikä ruuhkaa pyöräteillä. Suomessahan ei historiallisesti ole ollut mitään englantilaistyyppistä tweed-villapuku -kulttuuria vaan pikemmin sellaista sarkapuku-susiturkkiosastoa ja siksi tapahtuman nimen suomalaistamistakin mietittiin pitkään, mutta haluttiin lopulta kuitenkin kunnioittaa juuri nimellä sitä ensimmäistä Lontoon tapahtumaa – sanat ”Winter” ja ”Helsinki” kuitenkin lisättiin. Sittemminhän erityyppisiä ja -nimisiä Tweed Runeja tai Rideja on pidetty useissa kymmenissä kaupungeissa aina Tokiota, Sydneyta ja Sao Pauloa myöten.

Nyt oli pakkasta -5C ja lunta ei ollut häiriöksi asti. Millaisissa keleissä aiempina vuosina on ajettu? - Alkuvuosina toive äärimmäisistä keleistä toteutui hienosti. Ensimmäisenä vuonna pakkasta taisi olla reilut parikymmentä astetta, reilusti lunta ja komea auringonpaiste, siis millä tahansa mittarilla hienoin mahdollinen talvipäivä. Seuraavanakin vuonna oli mukavasti pakkasta ja lisäksi pyryttikin oikein kunnolla. Välissä oli muutama, jopa Helsingin mittapuulla kehno vuosi, lumetonta suojasäätä ja taisipa jonain vuonna olla peräti vesisadettakin. Tänä vuonna oli sitten puolestaan taas lähes täydellinen talvipäivä.

Lähtötunnelmissa olin havaitsevinani myös kansainvälisyyttä tapahtumassa. Mistä kaukaa vieraita oli?

- Tällä kertaa vieraita oli sekä Virosta että Venäjältä, tarkemmin Pietarista, jossa myös on syksyisin vastaavanlainen tapahtuma. Kovasti kutsuivat meitä sinne ja ajatus ilman muuta houkuttaa. Ehkäpä tavarapyörillä, jotta saadaan soittopelit mukaan. Viime vuonna vieraita oli lisäksi muun muassa Tukholmasta.

Ajot ajettiin eilen. Mitkä ovat fiilikset tänään? - Takana on kiireinen viikonloppu, joten pientä väsymystä on tietysti ilmassa, mutta se on mitätön hinta siitä ilosta ja hyvästä mielestä, jota ihmisten kasvoilta saattoi sunnuntaina lukea. Aina pitää iskeä kiinni jos avautuu mahdollisuus tehdä jotain jolla voi tuottaa iloa sekä itselle että muille. Ja kai kyse on jossain määrin myös sekä asukaslähtöisen kaupunkikulttuurin että pyöräilykulttuurin edistämisestä. Eilen oli paljon väkeä liikkeellä mm. Kaivopuistossa ja kyllä me siellä paljon hymyjä ihmisten kasvoille kirvoitettiin. Tapahtumasta on mahtavan hienoja valokuvia. Niitä katsellessa väsymys unohtuu. Sunnuntaina Helsingissä vietettiin muuten myös Ravintolapäivää, joka lienee parhaita esimerkkejä mainitusta asukaslähtöisestä kaupunkikulttuurista.

Millainen oli tämänvuotinen reitti? pituus ja taukopaikat? - Reitti on nyt ollut vuodesta toiseen enemmän tai vähemmän sama ja ainakin ensimmäisen etapin osalta jossain määrin vakiintunut. Lähtöpaikaksi on valikoitunut Senaatintori, joka miljöönä on kuin nenä päässä. Senaatintorilta lähdettiin myös tänä vuonna kun oli ensin nautittu viisivuotisjuhlamaljat ja otettu yhteiskuvat Tuomiokirkon portailla. Merellisestä Helsingistä nauttien ajeltiin rantaa myötäillen Kauppatorin ohi Kaivopuistoon, Hietalahden ohi Lapinlahteen ja Hietaniemen kautta Taivallahden Regatta-kahvilaan. Siinä juotiin kahvit ja kaakaot, nautittiin auringosta ja seurasta. Kilometrejä kertyi seitsemän, sanoisin. Matka jatkui Seurasaaren kautta Munkkiniemen, Talin ja Haagan kautta Kivihakaan illanviettoon. Kilometrejä toisella pätkällä kertyy Lisää kuvia tapahtumasta www. kristakeltanen.com

Venäläisiä vieraita Nikolainkirkon portailla. Haastateltavat Heidi ja Jan-Erik mehutauolla.

ehkä muutama ensimmäistä enemmän, mutta kaikkiaan matka on vähemmänkin pyöräilevälle tai talvipyöräilyyn tottumattomalle kaikin puolin inhimillinen. Vauhti on aina pyritty pitämään maltillisena ja haavereilta, kuten rengasrikoilta tai kaatumisilta, säästyttiin tänä vuonna täysin.

Mitkä on suurimmat haasteet tilaisuuden järjestämisessä? Mitä ohjeita antaisit tällaisen pyörätapahtuman järjestäjille? - Tapahtumia voi olla niin kovin monenlaisia ja niitä voi järjestää niin erityyppisistä lähtökohdista. Winter Tweed Runin kohdalla ajatus on ollut ettei sitä niinkään ”järjestetä” vaan se on pikemminkin kutsutaan koolle. Me toivotamme ihmiset tervetulleeksi ajamaan kanssamme. Järjestäminen on sitten oikeastaan sitä että mahdollistetaan, luodaan puitteet eli päätetään ja ilmoitetaan ajankohta, mietitään olosuhteet huomioon ottava hyvä reitti, huolehditaan että mukana on työkaluja, jne. Iltajuhlat ovat oikeastaan vaatineet eniten sitä ”järjestelyä” kun on ruokatarjoilua, elävää musiikkia, saunaa ja sen sellaista. Voi ehkä sanoa, että jonkinlaisena johtoajatuksena meillä on ollut sellainen hiukan idealistinenkin epäkaupallisuus. Osallistumisen pitää olla maksutonta ja kaikille avointa. Maksaessaan osallistumisestaan sitä helposti alkaa odottaa tai vaatia vastinetta rahoilleen ja tällöin sitä ottaa osaa erilaisella, vähemmän osallistuvalla ja vähemmän yhteisöllisellä mielellä. Luonnollisesti hernekeitosta ja kaakaosta pitää jotain maksua ottaa, mutta viivan alle ei tarvitse jäädä senttiäkään. Jos omillemme päästään niin hyvä. Tämä tekee tällaisen tapahtuman puuhaamisesta tietysti monessa mielessä ketterämpää ja helpompaa. Haluaisin ajatella myös niin, että jokainen tapahtumaan osallistuva on samalla myös yksi tapahtuman järjestäjistä, kokemus on yhteinen ja kaikki tuottavat toisilleen iloa.

Ja loppuun retorinen kysymys. Ajetaanko ensivuonna Helsingissä Winter Tweed Run? - No, miksipä ei. :)

Ajoon ottivat osaa myös Jan-Erik Lindroos ja Heidi Siitonen:

Tämä oli viides Helsinki Winter Tweed Ride. Monesko kerta tämä oli teille?

Heidi: Ensimmäinen kerta.

Jan-Erik: Ensimmäinen kerta paikanpäällä, jota ihmettelen suuresti, sillä olen osallistunut useisiin järjestävän tahon muihin polkupyörätapahtumiin.

Mikä saa lähtemään kylmään ja liukkaaseen talveen pyörällä. Heidi: Tapahtuman henki on positiivinen, ihmiset aina iloisia. Olen osallistunut Wauhtiajoihin ja Kriittisen pyöräretken pyöräilytapahtumiin, joissa kaikissa on ollut mukava meno. Ilma oli aurinkoinen ja kaunis ja pyörässäni oli nastarenkaat, joten en keksinyt syitä olla lähtemättä. Vietin mieluummin päivän ulkona pyöräillen, kun salilla sisällä kuntoillen. Jan-Erik: Polkupyörä on meidän perheessä ensisijainen kulkuneuvo, se on alla lähes säällä kuin säällä, kesät ja talvet. Liukkauteen täytyy vain uskaltautua ja totutella, kylmään varautuu samoin kuin muutenkin ulkoiluun eli oikean tyyppisellä pukeutumisella.

Mikä Talviajossa oli parasta?

Heidi: Yhdessä tekeminen, aurinko, pyöräilykulttuurin edistäminen Helsingissä.

Jan-Erik: Talvella on huomattavasti vähemmän liikennettä pyöräteillä ja kevyenliikenteen väylillä. Kevään ja muut luonnon merkit huomaa paremmin, kun on virkeämpi mieli ja ulkoilee kommutoidessaan.

Muuta mainitsemisen arvoista?

Heidi: Ajoissa oli mukana yksi koirakin, joka juoksi omistajansa vierellä koko matkan.

Jan-Erik: Tämä ja lukuisat muut vastaavat tapahtumat ovat mainio tapa edistää suomalaista pyöräilykulttuuria. Se tekee pyöräilystä yhä monipuolisempaa ja näkyvämpää sekä helpommin lähestyttävän vaihtoehdon arjen kommutointiin ja virkistyskäyttöön.