Victoriajärven ratasrahtareita ja pikkupolkijoita

Erittäin huonokuntoisia kiviteitä, sadekauden liejuunnuttamia rinteitä syvine uurteineen, kilo-

metrien mittaisia kovaReissasimme naisystäväni vauhtisia laskuja vuorilta kanssa marraskuussa Victoriajärven ympärysvaltioissa rantojen kauppapaikoil- Tansaniassa, Keniassa, Burundissa, Ruandassa ja Ugandassa. le. Kaikki nämä tulevat Maatalousvaltaisten maiAfrikassa tutuiksi ja kaiden maaseudulla käytännössä kaikki tapahtuu käsi- ja jalkakilla teillä missä tahansa voimin. Istutukset ja sadonkorjuut tehdään kuokalla, olosuhteissa tavaraa kuljetus teiden varsille ja kyliin pitkälti polkupyörällä. kuljetetaan polkupyörillä. Lankkukuormia ja rakennustarpeita kuskataan samalla tavoin. Tavara kulkee kymmenienkin kilometrien päästä myytäväksi. Etelä-Ugandan asfalttibaanoilla pyöräkuskit laskettelivat päätähuimaavalla vauhdilla aamuisin alas vuorilta satojen kilojen kuorma päällä. Takaisin ylös noustiin ilman lastia. Maastosta riippuen sekä huonommilla teillä tuli usein vastaan kuormattuja pyöriään lykkääviä kuljettajia. Rahdilta ei kuskeille useinkaan piisannut satulasta enää tilaa.

Jos ei pyörää ole, se tehdään, todistaa ruandalaiskuski.

TeksTi ja kuvaT hannu LinDqvist

Irvistys oli kova, mutta aina pyörä liikkui eteenpäin. Eikä kaatunut, vaikka välinpitämättömät autoilijat pyyhkivät hihoja. Pölyä nielevät ja rankkasateissa kastuvat ratasrahtarit ovat maaseudun toiminnalle välttämättömiä.

Pyöränkuljettajista osa on pienviljelijöitä, jotka hoitavat palstojaan öisin ja myyvät satoa päivisin. Kahviplantaasilla kuulemastamme palkkatasosta saattoi päätellä, ettei päiväansio yllä monestikaan muutamaa kymmentä senttiä korkeammaksi.

Kunnioitan afrikkalaisia näkemäni jälkeen entistä enemmän. He ovat työteliäitä ja enimmäkseen perin iloisia. Elämänilo kukoistaa jopa kansanmurhastaan maailmanmaineeseen nousseessa Ruandassa.

Onnellisia pikkukuskeja

Afrikassa tapaa myös pyöräilijän taivaltaan aloittelevia onnensa aallonharjalla polkevia pikkukuskeja. Varsinaisia lastenpyöriä emme havainneet. Mutta vanhalla mummon ”rukilla” opettelin itsekin nelivuotiaana polvet ruvella.

Ruandalainen miehenalku oli hyvin ylpeä puuvalmisteisesta mäkifillaristaan. Riemua lisäsi valkoisen äijän sattuminen paikalle kameransa kanssa.

Bambua rullaa rakennuksille Bujumburaan.

Olimme matkalla Kivu-järven itärantaa Gisenyistä etelään. Tie on osa yli kahdensadan kilometrin Congo Nile Trail -vaellusreittiä, joten hyvällä tuurilla hänet oli ikuistettu aiemminkin.

Tansanian Arushassa tapasimme pojan tienvarressa taluttamassa isoa polkupyörää. Päivä oli pojalle varmasti tähänastisen elämänsä suurimpia.

Hän oli juuri saanut pyöräraadon haalituksi ylös savisesta jokiuomasta, jonne se edellisen elämänsä päätteeksi oli joutunut. Pelastamaansa vaihdepyörää tansanialaispoika talutti varmaan kunnostettavaksi.

Pojanklopista alkaen kaksipyöräisellä polkemistakin yli puoli vuosisataa harrastanut kirjoittaja on porvoolainen kemianteollisuudessa työskentelevä, lintuja tiiraileva maailmanmatkaaja. Banaanin sijaan kuormana on plantainia. Siitä afrikkalaiset muusaavat perunamme tapaan matokea.

Burundilainen kuljetusyrittäjä.

Tansanialaispoika pelasti aarteensa tulvivan joen uomasta.