Victoriajärven ratasrahtareita ja pikkupolkijoita
Jos ei pyörää ole, se tehdään, todistaa ruandalaiskuski.
Erittäin huonokuntoisia kiviteitä, sadekauden
Teksti ja kuvat Hannu Lindqvist
liejuunnuttamia rinteitä syvine uurteineen, kilometrien mittaisia kova-
Reissasimme naisystäväni vauhtisia laskuja vuorilta kanssa marraskuussa Victoriajärven ympärysvaltioissa rantojen kauppapaikoil- Tansaniassa, Keniassa, Burundissa, Ruandassa ja Ugandassa. le. Kaikki nämä tulevat Maatalousvaltaisten maiden maaseudulla käytännössä Afrikassa tutuiksi ja kai- kaikki tapahtuu käsi- ja jalkavoimin. Istutukset ja sadonkilla teillä missä tahansa korjuut tehdään kuokalla, olosuhteissa tavaraa kuljetus teiden varsille ja kyliin pitkälti polkupyörällä. kuljetetaan polkupyörillä. Lankkukuormia ja rakennustarpeita kuskataan samalla tavoin. Tavara kulkee kymmenienkin kilometrien päästä myytäväksi. Etelä-Ugandan asfalttibaanoilla pyöräkuskit laskettelivat päätähuimaavalla vauhdilla aamuisin alas vuorilta satojen kilojen kuorma päällä. Takaisin ylös noustiin ilman lastia. Maastosta riippuen sekä huonommilla teillä tuli usein vastaan kuormattuja pyöriään lykkääviä kuljettajia. Rahdilta ei kuskeille useinkaan piisannut satulasta enää tilaa.
Irvistys oli kova, mutta aina pyörä liikkui eteenpäin. Eikä kaatunut, vaikka välinpitämättömät autoilijat pyyhkivät hihoja. Pölyä nielevät ja rankkasateissa kastuvat ratasrahtarit ovat maaseudun toiminnalle välttämättömiä. Pyöränkuljettajista osa on pienviljelijöitä, jotka hoitavat palstojaan öisin ja myyvät satoa päivisin. Kahviplantaasilla kuulemastamme palkkatasosta saattoi päätellä, ettei päiväansio yllä monestikaan muutamaa kymmentä senttiä korkeammaksi. Kunnioitan afrikkalaisia näkemäni jälkeen entistä enemmän. He ovat työteliäitä ja enimmäkseen perin iloisia. Elämänilo kukoistaa jopa kansanmurhastaan maailmanmaineeseen nousseessa Ruandassa.
Onnellisia pikkukuskeja
Afrikassa tapaa myös pyöräilijän taivaltaan aloittelevia onnensa aallonharjalla polkevia pikkukuskeja. Varsinaisia lastenpyöriä emme havainneet. Mutta vanhalla mummon ”rukilla” opettelin itsekin nelivuotiaana polvet ruvella. Ruandalainen miehenalku oli hyvin ylpeä puuvalmisteisesta mäkifillaristaan. Riemua lisäsi valkoisen äijän sattuminen paikalle kameransa kanssa. Pikajalka 32
16
