6 minute read
VelotUlkomaiden
from Pikajalka 6
by Mikko Råberg
Saksa
Saksan velojen talvitapaaminen eli Wintertreffen järjestettiin helmikuun alussa kolmannen kerran. Talvitapaamispaikaksi on vakiintunut Erfurt, joka sijaitsee entisen DDR:n alueella keskeisesti jotakuinkin nykyisen liittotasavallan pinta-alakeskiössä. Vanhojen pyörien harrastus on myös erityisen aktiivista ns. uusissa osavaltiossa, ja saksalainen yhdistys Historische Fahrräder e.V. on perustettu vuonna 1997 Dresdenissä. Koolla oli nyt noin 40 harrastajaa eri puolilta Saksaa; myös Japanista, Itävallasta, Tšekistä, Belgiasta ja Suomesta oli yksi osallistuja kustakin.
Advertisement
Tapahtuman aluksi oli mahdollisuus hankkia pyöräänsä varaosia tai täydennystä pyöräkir jastoon. M yyntipöytiä oli noin kymmenellä harrastajalla, jotka tarjosivat muille hyväkuntoisia vanhoja, uusia vanhoja tai vanhan mallin mukaan tehtyjä uusia osia, kuten satuloita, kissansilmiä, napoja, soittokelloja, kädensijoja ja ketjuja. Tarjonta oli laadukasta ja hintataso huokeahko: esimerkiksi uudet vanhanmalliset polkimet sai 8 eurolla ja bakeliittiset kädensijat 12 eurolla. Kummistakin oli tarjolla erilaisia malleja ja värejä. Myynnin päätyttyä seurasi tapahtuman esitelmäosuus. Esityksiä oli muun muassa polkupyörän turvallisuuden kehityksestä ja testauksesta, polkupyörän kehityksestä yleensä sekä ensi keväänä avattavan Saksan pyörämuseon tilanteesta.
Erfurtiin suuntautuvaan pyörämatkailuun kannattaa yhdistää kulttuuria. Kaupungin vanha keskusta tunnetaan lukuisista kirkoistaan; kaupungilla kävellessä vähintään yksi kirkko on aina näköpiirissä. Kaupungissa on vuonna 2003 valmistunut oopperatalo, jossa on näytöksiä päivittäin, oopperan lisäksi puhenäytelmiä, operetteja ja sinfoniakonsertteja. Sinfoniakonserttien liput ovat hieman kalliimpia kuin Suomessa, mutta operettiin pääsi lähes puolta halvemmalla. Kaupungissa on useita museoita; kansatieteellisen museon kokoelmiin kuuluu yksi 1820-luvulla tehty juoksumasiina eli draisiini, joskaan tällä hetkellä sitä ei pääse näkemään, koska näyttelyä järjestetään uudelleen. Kulttuuriin oleellisena osana kuuluva ruoka tarjoaa suomalaiselle elämyksiä: thüringeniläinen Kartoffelnklöße, eräänlainen lämmin perunamarmeladi, on makunautintona vähintäänkin mielenkiintoinen.
Matkailijalle kaupunki on ystävällinen: hotellin vastaanotossa annetaan kartta ja koko vierailun ajan voimassa oleva lippu kaupungin liikennelaitoksen linjoille. Erfurtiin pääsee kätevimmin lentämällä Frankfurtiin, josta nopea junayhteys kiidättää perille kahdessa ja puolessa tunnissa. Vaikka Erfurt sijaitsee entisen DDR:n alueella, ennakkoluuloinen ei tarvitse olla: kaupunki on siisti, rauhallinen ja turvallinen. Koko keskusta on rauhoitettu Ristikkotaloja Erfurtin Domplatzin varrella.
Varaosatarjontaa Saksan velojen talvitapaamisessa. autoilta, mutta tiheään kulkevilla raitiovaunulla pääsee melkein mihin tahansa. Suuria turistilaumoja kaupungissa ei vielä ole. -MK
Yhdysvallat
The Wheelmen on amerikkalainen v anhoihin polkupyöriin ja pyöräilyperinteisiin keskittynyt järjestö, jonka pyrkimykset ovat suurin piirtein samoja kuin Vanhoilla Veloilla. Ajoneuvoksi ei kuitenkaan kelpaa mikä hyvänsä kuljettajaansa iäkkäämpi pyörä; pitää olla vuodelta 1918 tai vanhempi.
Kuten Saksassa, Floridan Wheelmen järjesti kolmannen vuotuisen talvitapaamisensa kolmipäiväisenä tammi-helmikuun vaihteessa Orlandon lähellä Winter Garden -nimisessä pikkukaupungissa. Aamuisin breakf astin jälkeen pyöräiltiin yhdessä, ja iltaa kohden picnic, lunch ja dinner sekä muut sosiaaliset toiminnot lisääntyivät. Järjestön tämänvuotinen päätapahtuma, Wheelmen National Convention, pidetään Baldwin Cityssä Kansasissa 5-päiväisenä heinäkuun puolivälissä. - Vepissä www.thewheelmen.org/ . (Jollei muuta, kannattaa ainakin katsella viimeisen päälle näyttäviä pyöräilykuvia.) -KL
Australia
Australian pyör ämerkkien kar toitus on ilmeisesti ollut ja on Canberran polkupyörämuseon hoivissa, verkossa // canberrabicyclemuseum.com.au/. Merkeissä (brands) on useita kovin tuttuja (Apollo, Express, Ideal), mutta onpa meille vier aampiakin merkk ejä (Flying Atom, Peacemaker, Speed King), jotka sopisivat intiaanipäälliköittenkin nimiksi. -KL
Kiina
Kiinassa, jos missä, polkupyörän merkitys liikennevälineenä on ollut erittäin suuri. Kiinalaiset eivät kuitenkaan ottaneet pyörää helposti omakseen, mikä käy ilmi Amir Moghaddaasin artikkelista teoksessa Cycle History 13. Kirja sisältää kansainvälisessä pyörähistorian konferenssissa Münsterissä vuonna 2002 pidetyt esitelmät.
Ensimmäiset tiedot polkupyörästä saapuivat Kiinaan jo 1866 Euroopassa tiedustelumatkalla olleiden diplomaattien mukana. Pian kiinalaiset saivat nähdä rannikkokaupunkien eurooppalaisten yhteisöjen jäseniä pyöräilemässä. Kaatumiset kork eilla polkupyörillä huvittivat heitä, mutta itse kiinalaiset eivät pyörän selkään nousseet. Niiden, joilla olisi ollut varaa hankkia polkupyörä, ei ollut soveliasta käyttää
liikkumiseen omia
voimia. 1800-luvun kiinalainen olisi lisäksi menettänyt kasvonsa kaatuessaan.
Ensimmäisenä pyöräil emään ryhtyivät kiinalaiset opiskelijat, jotka olivat tutustuneet pyörään Euroopassa. He olivat varakkaiden perheiden poikia, jotka muutenkin omaksuivat länsimaisia vaikutteita. Polkupyörien tuonti käynnistyi vuosisadan vaihteessa, ja Shanghaista tuli Kiinan pyöräilykaupunki. Siellä oli 9 800 pyörää vuonna 1925; asukkaita oli kaksi miljoonaa. Monissa Kiinan kaupungeissa polkupyörä nähtiin ensi kerran vasta 1930- tai 1940-luvulla. Samoihin aikoihin Kiinan oma pyöräteollisuus käynnistyi.
Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen vuonna 1949 polkupyörä sai kommunistipuolueesta vahvan suosijan. Pyörätehtaita tuettiin ja suuriin kaupunkeihin rakennettiin pyöräteitä. Myös työläinen sai pyörän hankkiessaan etuja. Vuonna 1958 Kiinassa oli miljoona pyörää. Nykyistä määrää tuskin kukaan tietää.
Harvassa kielessä on omakielinen sana polkupyörälle, mutta kiinan kielessä on. 1870luvulla polkupyörää merkitseväksi sanaksi muodostui jiaotache, jonka alkuosa merkitsee polkemista ja loppuosa ajoneuvoa yleensä. Kiina on ilmeisesti suomen ohella ainoa kieli, jossa termi perustuu nimenomaan polkemiseen. Nykyisin käytetään kuitenkin yleisimmin 1890-luvulla muotoutunutta sanaa zixingche, joka tarkoittaa kuljettajan omin voimin kulkevaa ajoneuvoa. -MK
Englanti
Englannissa on tehty maailmanennätys isopyöräisillä tasapainoilussa. Heinäkuussa eri puolelta Englantia saapuneet isopyöräilijät järjestäytyivät riviin siten, että kukin piti käsillään kiinni viereisten pyörien ohjaustangosta. Näin muodostettiin 131 isopyöräilijän rivi, joka säilytti tasapainonsa vaaditun ajan.
Vanhin rivissä olleista pyöristä oli vuodelta 1874. Kuljettajista nuorin oli yhdeksänvuotias, mutta vanhin vetäytyi ikää kysyttäessä arvoituksellisen hymyn suojiin. Yhdellä osallistujalla ei ollut satulaa ja toiselta puuttui polkimet. Tapauksesta otettu kuva levittäytyy Englannin Veteran-Cycle Clubin News & Views -lehdessä seitsemälle sivulle. –MK
Hollanti
De Oude Fiets muistaa lehdessään4/2003 sata vuotta täyttänyttä lentämistä. Wrightin veljekset, jotka ensimmäisinä nousivat ilmaan moottorivetoisella ilmahäkkyrällä, olivat polkupyörämekaanikkoja. Niinpä heidän koneessaan oli myös paljon polkupyörän osia ja teknisiä ratkaisuja.
Joulukuun 17. 2003 Wrightin veljekset monien yritystensä jälkeen onnistuivat lentämään 800 metriä ohjattavalla moottorilentokoneella, ei kovin korkealla, mutta kuitenkin niin että ilmanvalloitus on heidän nimiinsä kirjattu.
Lehdykässä esitellään myös yrityksiä nousta ilmaan ihmisvoimin. Konstruktiot perustuvat yleensä polkupyörään, johon vain on lisätty siivet ja propelli. Nämä yrityksethän ovat olleet vanhojen hupielokuvien taatuinta antia: siivekäs polkupyörä syöksyy laiturilta mereen.
Muutaman kymmenen vuoden yrittämisen ja uusien materiaalien myötä yritys kuitenkin onnistui. Hiilikuidusta ja mylarista rakennettu, 40 kg painoinen ja 39 metrin kärkivälinen Albatross lensi Blériot’n lailla Kanaalin yli. Tämä kone ei ollut enä polkupyörän näköinen, enemmänkin kuin kinneri, jolla on siivet, pitkä pyrstö ja valtava potkuri. Sitä tarvittiinkin lentämään hyvin treenattu pyöräilijä.
Kiinnostava näk ökulma pyöriä ja lentokoneita yhdistävässä tarinassa on lentokoneen näkyminen pyörän nimissä, kilvissä ja mainoksissa. Dakota ja Liberator olivat tunnettuja 1930-40-lukujen lentokoneita, jotka saivat nimensä ja kuvansa pyörän kilpeen. Yleisemmin aiheeseen liittyvät esim. De Aeroplane ja Avion, joiden kilvisä esiintyy tyylitellyt ja tunnistamattomat lentokoneet. ML
Ruotsi
Rallinvalmistelut käyntiin. Velocipeden-lehden joulukuun numerossa (27) kerrotaan Ruotsiin, Cykelhistoriska föreningenille, myönnetyn IVCA-rallin 2007 valmistelujen käynnistymisestä. Tapahtumapaikaksi on varmistumassa Eskilstunan kaupunki noin 80 km länteen Tukholmasta. Tämä tekee rallin vaivatta mahdolliseksi myös suomalaiselle harrastajalle. Siitä voi hyvin tulla vuonna 1997 perustetulle CHF:lle muistorikas 10vuotistapahtuma. Yhtä suotuisissa merkeissä IVCAn (International Veteran Cycle Association) valmistelut eivät ole edenneet Itävallassa, missä tämän vuoden toukokuussa pidettävien ajojen paikka on varmistunut vasta viime vuoden lopulla.
Lehden 27 teemana on Resor på cykel (pyörämatkat), josta on juttuja useammaltakin kirjoittajalta. Thomas Stevensin (1854-1935) matkaan lähdöstä maapallon ympäri tulee tämän lehden ilmestyessä kuluneeksi lähes päivälleen 120 vuotta; aiheesta kirjoittaa LarsÅke Fredberg. John F. Fraserin, Francis Lowen ja Samuel Lunnin matkasta 12 vuotta myöhemmin kirjoittaa Åke Stenqvist, juttu on jatkokertomus useissa lehdissä. Lisäksi artikkeleita on muiden muassa Gert Ekströmiltä (”maailmanmestari” Erik Bergistä, joka saattoi retkeillä 2000-kin mailia vuodessa) sekä Gunnar Svar teng reniltä (pyörär etkikirjo ista, joiden joukkoon ei näy eksyneen yhtään suomalaista, ei kunnolla Suomestakaan).
Yksi uusi matkakirja voi saada alkunsa lähitulevaisuudessa, sillä Velocipedenlehden päätoimittaja (ja CHF:n puheenjohtaja) F r e d b e r g kumppaneineen on valmistelemassa lähtöä uudelle, hyvin pitkälle, korkeapyöräisillä tehtävälle retkelle.
Helmikuun lehdessä (28) on seikkaperäinen Gunnar Svartengrenin ja Åke Stenqvistin artikkeli, joka kertoo historiallisista Mälarenjärven ympäriajoista; niistähän tuli myös Tukholman vuoden 1912 olympiakisojen pyöräilykilpailu erinäisten vaiheiden jälkeen. Tukholman matka, 320 km, on yhä pisin olympialaisten historiassa. Artikkeli on suomalaiselle mielenkiintoinen, sillä se ulottuu politiikankin alueelle Tukholman uudemmista kisoista eli kisahakemuksista puhuttaessa.
Vielä IVCA-ralleista. Järjestäjän kotisivuilla (www.highwheel-burgenland.at/) kerrotaan ”pyöräkilpailujen” sarjoista. Yli 60vuotiaille”gentlemanneille” on erillinen sarja 12, johon voi osallistua millaisella pyörällä hyvänsä. - Täytyypä täyttää 60, sivistyä herrasmieheksi, trimmata Joponsa kuntoon (tai lainata pyörä jostakin eskilstunalaisen pubin kulmalta), niin voi huoletta startata vuoden 2007 ralliin! -KL