Ulkomaiden velot

Ruotsin Sarka-ajot Bike in Tweed, on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Vintage-asuja ja -pyöriä tuntuu löytyvän toinen toistaan tyylikkäämmiksi kokonaisuuksiksi.

”RUOTSIN VELOT” on Cykelhistoriska Föreningen, pyörähistoriallinen yhdistys, CHF. Velojen puheenjohtajana on vuodesta 2013 alkaen ollut Henrik Jakobsson. Hän myös kirjoittaa jäsenlehti Velocipedenin pääkirjoitukset.

Tuoreimmassa, vuoden 2016 kesälehden kirjoituksessaan Henrik pohdiskelee ja analysoi yhdistyksensä aatepohjaa – haluten ymmärtää, että jokainen lukija on lehden tilaaja sekä myös jäsen – seuraavista lähtökodista: 1. Kaikki pitävät polkupyöristä, moni maanisuuteen saakka. 2. Kaikkien mielestä vanhat pyörät ovat nykyaikaisia, nykypyöriä parempia.

Eikö sitten menneeseen haikaileminen modernin tekniikan maailmassa ja yhä paranevissa liikenneympäristöissä ole turhanaikaista? Allekirjoittanut K.L. pelkistää, ehkä myös kärjistää Jakobssonin tekstiä liikaa. Joka tapauksessa, Henrikin ”silmä pilkahtaen” näkövinkkelistä: 1. Ennen polkupyöriä pidettiin ajoneuvoina. Nykyään pyörät saavat olla kauppojen sisuksissa harrastuksen ja vapaa-ajan osastoilla. 2. Pyörät maksoivat rahaa, niillä oli hintansa – ja laatunsa. ”Kaupan päälle” -polkupyörillä voi tänä päivänä olla romun arvo. 3. Pyöriä arvostettiin. Niitä ei hylätty ensimmäiseen vikaan, eikä jätetty talven tultua ulos. Vuonna 1949 LM Ericssonin 5000 palkollisesta 3000 pyöräili työmatkansa. 4. Vakiinnuttuaan pyörä merkitsi vapautta: työhön, opintoihin, tavarankuljetukseen, aivan uudella tavalla.

Hyvä vanhan ajan polkupyörä, kartta, evästä, mahdollisesti teltta. Ulkoilmaa, maisemia ja vapautta. Nostalgista haikailua, toki, mutta myös elämyksiä – edelleen. Tällaista pohdintaa Henrik on tarjonnut nyt jo päättyneeksi kesäkaudeksi yhdistyksen jäsenille ja lukijoilleen. Potkua linjaukseensa Jakobsson on saanut CHF:n kasöörilta, Tell Hermanssonilta. KL