Ratsastus vaatii ihmisen ja hevosen liiton

Ratsastajan on löydettävä jokaisen hevosen yksilölliset asetukset. Vaikka lajissa on riskejä, se kasvattaa vastuuntuntoa.

Teksti Tiina Hotti Kuvat Timo Porthan

Ratsastaessa hevoseen syntyy emotionaalinen yhteys, uskoo Pauliina Ramberg.

− Ihminen ja hevonen kokevat yhdessä asioita: epäonnistumisia ja onnistumisia. Oppii hyväksymään, ettei hevosten kanssa aina onnistu, Ramberg sanoo.

Hän vertaa ratsastusta juoksuun, jossa suoritus on suurimmalta osin ihmisestä itsestä kiinni.

− Kun lähdet hevosen kanssa radalle, siinä on aina kyse kahden elävän olennon yhteistyöstä. Toisella tai pahimmillaan molemmilla voi olla takana huono päivä.

Syystä tai toisesta aina hyvää yhteyttä ei löydy. Aiemmin Ramberg sai valmennukseen hevosen, jolla oli kisaillut isokokoinen mies. Hevonen oli tottunut siihen, että sitä ratsastetaan paljon istunnalla.

− Olen pienikokoinen aikuinen, ja sen hevosen kanssa piti kaikki 50 kiloani ottaa käyttöön. Se homma ei yksinkertaisesti toiminut. Olin täysin matkustaja siinä kyydissä.

EI VIELÄ OMAA HEVOSTA. Ramberg aloitti ratsastuksen 9-vuotiaana. Nyt hän käy ratsastus- ja valmennustunneilla ratsastuskouluoppilaana. Oma hevonen ei ole ajankohtainen nyt, kun on hektinen matkatyö sekä 7ja 11-vuotiaat tytöt.

− Olen koko nuoruuteni ja aikuisuuteni haaveillut omasta hevosesta. Yritän kuitenkin pitää järjen päässä, ettei se kannata. Vaikka se olisi täysihoitotallissa, sitä pitää joka päivä hoitaa.

Nyt Ramberg ratsastaa muutaman kerran viikossa. Yhteen tallireissuun kuluu 3–4 tuntia matkoineen. Myös vanhempi tytär harrastaa ratsastusta, ja äiti toimii apukäsinä. Nuorempi tytär seuraa mukana ja saa luvan aloittaa ratsastuksen, kun jaksaa istua paikallaan tunnin ja kuunnella ratsastusohjeita.

Lajissa on riskinsä.

− Olen monta kertaa pudonnut hevosen selästä, se kuuluu lajiin. Onneksi ei ole mitään murtunut.

Ramberg ei ole erityisesti harjoitellut putoamista. Hän sanoo, että tilanne tulee “puskista”, ja sitten lennetään. Lajin turvavarusteet kehittyvät, ja aiemman paksun turvaliivin oheen on tullut paukkuliivi, eräänlainen air bag. Pudotessa liivissä olevat ilmapatruunat laukeavat. Liivi suojaa muun muassa lannerankaa ja sisäelimiä.

− Itse en ole kokeillut paukkuliivejä, mutta kisoissa näkee niitä paljon.

POSITIIVISUUSPALKINTO. Vuosi sitten Ramberg alkoi osallistua kilpailuihinkin useammin. Hän kisailee kesäkaudella kerran–pari kuukaudessa. Pääsääntöisesti kisat ovat olleet seuratasolla. Tänä kesänä hän osallistui isommalla ponilla valtakunnallisiin ratsastuskouluoppilaiden senioreiden estemestaruuskilpailuihin Ypäjällä. Ei kovin isoin tavoittein, enemmänkin hauskanpito mielessä. Hän sijoittui kuitenkin kuudenneksi. Iso yllätys oli, kun kuulutettiin, että Pauliina Ramberg saa erityispalkinnon, jota piti mennä hakemaan ratsain.

− Erityispalkinto oli ”positiivinen ja taitava ratsukko”. Hevoseni oli kahden kilometrin päässä tallilla. Kyselin porukalta, että kenellä on vielä hevonen täällä ja hyppäsin kaverin hevosen kyytiin. Minulla oli täysi työ pitää se vieras hevonen paikoillaan, joten myöhemmin kelasin palkintojenjaon videolta.

Ramberg arvelee positiivisuuden näkyneen muun muassa siinä, että odottaessaan melko kauan lähtölupaa hän jutteli ja taputteli rauhoittaakseen hevosta.

Ratsastuksessa kisaillaan senioreissa 18-vuotiaista eteenpäin. Ramberg laittoi työpaikan WhatsApp-ryhmään tiedon, että sijoittui kuudenneksi senioreiden esteratsastuskilpailussa.

− Olen töissä nuorin, joten kollegoista tämä oli erittäin hauskaa. Meidän juniori onkin seniori.

“Kannattaa kerätä työporukka ratsastamaan. Naurua ei taatusti puutu.”

KORONA TYLSISTYTTI. Ramberg on avainasiakkuuspäällikkönä kroonisten sairauksien kotihoitoon erikoistuneessa Nordic Infucaressa.

− Olen diabetestiimissä. Edustan lääkinnällisten laitteiden Omnipod-insuliinipumppua ja Dexcom-glukoosisensoreita, joiden jälleenmyyjiä olemme.

Asiakkaat ovat HUS-alueelta. Kun asiakkaalle päätetään aloittaa insuliinipumppuhoito, Ramberg opettaa pumpun käyttötekniikan. Työssä yhdistyy kaksi ammattitaitoa.

− Olen terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja koulutukseltani. Kun korona-aikana tylsistyin kotona, opiskelin englanniksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon liiketalouden puolelta, joten sain myyntiäkin mukaan omaan osaamispankkiini.

Hän kirjoitti opiskelun lopputyön pääosin työreissujen hotelli-iltoina.

− Olen aika tekevä ja toimelias.

Ramberg on myös MMA Helsingin paikallisyhdistyksen tapahtumavastaavana ja hallituksessa toista vuotta. Tämän kesän isoin ponnistus oli 600 jäsenelle järjestetty MMAhtipäivä Linnanmäellä.

Vielä isommalla panoksella hän on mukana ratsastusestekisojen järjestelyitä toteuttamassa.

− Ilman toimihenkilöitä ei ole kisoja. Leivon jotain, nostan kentällä puomeja tai avaan portteja.

TALLILLE EIKÄ KYLILLE. Hevosten parissa puuhastellen oli hyvä elää nuoruuttaan. Niille, jotka ajattelevat, että ratsastaminen on kallis harrastus lapselle, Ramberg haluaa mainita, että vaakakupissa on hevosten terapeuttisuus ja kasvattavuus.

− Uskon, että se kasvattaa superpaljon nuoren itsetuntoa. Olen sanonut, että mieluummin tallilla, kun on 14–15-vuotias. Kun lähtee aamutalliin lauantaina, ei heilu perjantaina missään kylillä. Itselleni kasvatti 15-vuotiaana vastuuntuntoa, kun lauantaiaamuna kello oli 6.30 ja 25 hevosta odotti aamupalaa.

Eikä koskaan ole liian myöhäistä ainakin kokeilla ratsastusta.

− Kannustan kaikkia myynnin ja markkinoinnin ammattilaisia keräämään työporukan hevosista kiinnostuneet kasaan ja varaamaan yhteisratsastustunnin. Ei varmasti puutu naurua.

Pauliina Ramberg

• Terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja Laurea AMK, 2011

• Master of Business Administration (Tradenomi YAMK), Turun ammattikorkeakoulu, 2021

• Key Account Manager Nordic Infucaressa

• Ratsastaa Stall Solbacka -ratsastuskoulussa, joka on Suomen Ratsastajainliiton jäsen.

• Tänä kesänä Ypäjällä valtakunnallisessa ratsastuskouluoppilaiden senioreiden estemestaruuskisassa sijoittui kuudenneksi ja sai erikoispalkinnon: positiivinen ja taitava ratsukko.