Niskalenkkiä matolla ja markkinassa

Kun vastustaja painaa kuristusotteella päätä tataminpintaan, on vaihtoehtoja kaksi: antaudu tai taistele. Yrittäjä Marko Anttilalle kamppailulajit ovat olleet jo pitkään vastapaino työlle. Siinä samassa harrastus on antanut myös eväitä työelämään.

Teksti Hanna Ojanpää Kuvat Teemu Heikkilä

Marraskuussa 2018 pitkän uran kosmetiikan ja elintarvikkeiden myyntitehtävissä tehnyt Marko Anttila päätti ryhtyä yrittäjäksi. Takana oli elämänvaihe, joka oli opettanut hänelle paljon, erityisesti omasta itsestä.

– Olen jälkikäteen todennut, että potkut pitikin kokea. Nyt tiedän, miten reagoin yllättävissä tilanteissa – lamaannunko vai sisuunnunko. Minulle kävi onnekseni jälkimmäinen, Anttila paljastaa.

– Työnhakuvaiheessa soitin satoja yrityksiä läpi ja pääsin usein pitkällekin rekrytointiprosesseissa, mutta valituksi en tullut. Haastattelujen eri vaiheissa kävin kuitenkin paljon hyviä keskusteluja. Kun minulta kerran kysyttiin, mikä työssä on minulle tärkeintä, vastasin vapaus ja mahdollisuus tehdä päätöksiä itsenäisesti. ”Miksi et sitten ryhdy yrittäjäksi?” Ja niinpä minä ryhdyin.

Tänä päivänä Anttila toimii itsenäisenä kosmetiikkatuotteiden agentuurina. Toiminnan laajentaminen maahantuontiin on vireillä. Yrityksen nimi MMA Sales tarkoittaa hänelle kolmea eri asiaa.

– MMA tulee nimestäni Marko Mikael Anttila, mutta myös sanoista Mixed Martial Arts. Suomennettuna se tarkoittaa sekoitusta eri kamppailulajeista, josta käytetään myös nimitystä vapaaottelu. Ja tietenkin MMA on myös myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset, Anttila naurahtaa ja kertoo olleensa liiton jäsen vuodesta 1998 lähtien.

– Yrittäjäjäsenenä olen hyödyntänyt muun muassa lakipalveluita muiden etujen lisäksi.

PRÄSSI VAI BRASSI? Mutta mitä on tuo Mixed Martial Arts, jonka parista Anttila löysi itsestä jo nuorena opiskelijana?

– Hurahdin kamppailulajeihin heti. Yksi syy oli varmaan siinä, että kehityin nopeasti. Siinä samassa itseluottamus kasvoi vielä enemmän, hän hymähtää.

– Vuosien mittaan nöyryyttä tuli tilalle: mitä pidempään harjoittelin, sitä enemmän lähtötilanne kääntyi päälaelleen.

Anttila treenasi jujutsua siniseen vyöhön asti ja siinä rinnalla potkunyrkkeilyä, sitten vastaan tuli kyllästyminen.

– Palasin nuoruudenlajini futiksen pariin ja pelasin sitä neljännessä divisioonassa. Mutta eipä kestänyt kauaakaan, kun aloitin jujutsun uudestaan ja treenasin sitä aina mustaan vyöhön saakka.

Kahdeksan vuotta sitten Anttila vaihtoi jujutsun, ”ihan kahelin lajin, varsinkin silloin, kun otetaan täyskontaktimatseja”, brasilialaiseen jujutsuun eli BJJ:hin. Myös tämän lajin säännöt kuulostavat hurjilta: lyöminen ja potkiminen on kiellettyä, mutta kuristaa saa ja ranteet ja nilkat vääntää mutkalle. Anttila kuitenkin pehmentää puheitaan ja sanoo, että kyse on herrasmieslajista. Ikänsä urheilleena uudet lajit ovat Anttilalle helppoja. Näin kävi myös nyt.

– Aloitin ihan alusta. Kokemuksesta tiedän, että myös työelämässä on hyvä, jos voi joskus nollata ja katsoa asioita uusin silmin. Sillä niinhän se on, että jos et pysty uudistumaan, olet auttamatta ”kalkkis”. Minulla oli aiemmin ollut ramppikuume kisaamisen suhteen, mutta nyt kilpailen ikämiessarjassa, ja minulla on jopa SM-kultaa omassa painoluokassani +45-vuotiaiden sarjassa. Ensisijaisesti se on itseni haastamista, meriitit tulevat perässä.

Kamppailulajit ovat hyvän kunnon ja nöyryyden lisäksi tuoneet Anttilalle itsevarmuutta ja muokanneet tapaa ajatella. Tappelijana hän ei edelleenkään pidä itseään, ennemminkin rauhallisena vanhempana kaverina. Niilläkin keinoin hän on oppinut kontrolloimaan vastustajaansa, hellästikin halutessaan. Anttila tunnistaa, että myös töissä vastaan tulee tilanteita, jolloin pää täytyy pitää kylmänä, vaikka mieli myllertäisi.

– Ei molskilla voi lähteä hermostumaan, kun kaverilla on kuristusote. Vaikka painitaankin tosissaan, tarvittaessa myös höllätään. Työn vastapainona tämä harrastus on aivan loistava!

JOKA PAIKAN HÖYLÄ. Anttila viihtyy riihimäkeläisessä Heracles-seurassa myös valmentajan ominaisuudessa: seitsemän vuotta sitten hän perusti seuraan nallepainin. Nyt Anttila vetää ryhmää, joka on tarkoitettu 2–5-vuotialle lapsille ja näiden vanhemmille.

– Kaiken kaikkiaan täällä on tosi hyvä henki. Meillä ei tunneta titteleitä, pokkurointeja tai kumarteluja, hän kertoo.

Intoa Anttilalla riittää molskisalin ulkopuolellakin. Hän pelaa jalkapalloa, pappasocceria, Riihimäen palloseurassa ja toimii siellä myös kymmenvuotiaan poikansa joukkueen apuvalmentajana. Vielä toistaiseksi hän on päättänyt pysytellä erossa pojan salibandyjoukkueen vastaavista tehtävistä. Taitaa myyntimies itsekin tietää, että sieltäkin hänet vielä löytää. Pelimies on aina pelimies.

Monipuolista treeniä matolla

BRASILIALAINEN JUJUTSU eli BJJ on kamppailu- ja itsepuolustuslaji, joka perustuu erilaisiin maassa käytettäviin kamppailutekniikoihin. Tavoitteena on saada vastustaja luovuttamaan käsija jalkalukoilla tai kuristuksilla; lyönnit ja potkut on kielletty.

Lajissa on vyöjärjestelmä: valkoinen, sininen, purppura, ruskea ja musta. BJJ sopii erinomaisesti kaikenikäisille, -kokoisille ja -kuntoisille. Marko Anttilalla on brasilialaisessa jujutsussa ruskea vyö.

Marko Anttila

• Markkinointimerkonomi

• Yrittäjä, MMA Sales

• Asuu Riihimäellä

• Naimissa, kaksi lasta

• Harrastukset: brasilialainen jujutsu, lukkopaini, jalkapallo, lenkkeily, salibandy, kuntosali; vetää nallepainia, apuvalmentaja juniorijalkapallossa