JOHTAJA 2/2024 Lehti rohkeille ja vastuullisille huomisen johtajille

8 Kouluttajana nuorkauppakamarissa – Riitta Könösen haastattelu

INHIMILLINEN

24 Uudelleen yrittäjäksi konkurssin jälkeen

16 Kansallinen puheenjohtaja 2025 – Tiina Kuokkasen haastattelu

LEHTI ROHKEILLE NUORILLE JOHTAJILLE, JOTKA HALUAVAT

LUODA VASTUULLISTA MUUTOSTA YRITYKSIIN JA YHTEISKUNTAAN

Nuorkauppakamari on verkosto rohkeita huomisen johtajia, jotka luovat vastuullista muutosta yrityksiin ja yhteiskuntaan. Kaikkien jäsentemme käyntikortissa ei kuitenkaan vielä lue "johtaja", joillakuilla ei välttämättä tule koskaan lukemaankaan. Nuorkauppakamarissa johtajuus ei ole titteli, vaan asenne ottaa vastuuta ja luoda proaktiivisesti muutosta siellä, missä huomaamme epäkohtia. Johdamme rohkeasti tulevaisuutta positiivisempaan ja vastuullisempaan suuntaan.

KOLUMNI:

Pitääkö (etä)töissä olla kivaa?

Kumppani: Alexandria Group Oyj

Missä inhimillisyys, siellä johtajuus

LUE LEHDEN JUTUT JA

Digilehti löytyy osoitteesta johtaja.nuorkauppakamarit.fi.

Pääset lukemaan digilehteä myös skannaamalla viereisen QR-koodin.

Kuinka sinä puhut työkavereillesi? Kiivastutko ja etsit jatkuvasti virheitä muiden tekemisistä? Vai pyritkö ystävälliseen keskusteluun? Työpaikan huono ilmapiiri vaikuttaa työn tulokseen. Muista, että olet osa työyhteisöä. Itsemyötätuntoinen ihminen puhuu myös itselleen lempeästi.

JOHTAJA-lehti haastatteli Riitta Könöstä, joka kouluttaa nuorkauppakamarilaisia itsensä tuntemisesta ja itsemyötätunnosta. Inspiroidu hänen polustaan ja kenties löydät myös itsesi ensi vuonna puhumasta omaan asiantuntemukseesi kuuluvasta aiheesta.

Nuorkauppakamariverkoston vahvuus on siinä, että se kokoaa harrastuksen pariin ihmisiä monenlaisista taustoista. Vaikeissa tilanteissa on arvokasta löytää vertaistukea. Esimerkiksi konkurssi on pysäyttävä kokemus, josta toipumisessa auttaa puhuminen. Kaksi haastateltavaamme päättivät tahoillaan aloittaa yritystoiminnan uudelleen konkurssin jälkeen.

Uuden edessä on myös Tiina Kuokkanen, joka on Suomen Nuorkauppakamareiden kansallinen puheenjohtaja vuonna 2025. Kuokkanen kertoo tässä lehdessä ensi vuoden tavoitteistaan ja hän kertoo korostavansa tiedolla johtamisen tärkeyttä. Datakulttuurin tärkeydestä kirjoittaa myös Kati Nieminen.

Koska luottamustehtäviä hoidetaan nuorkauppakamarissa vuosi-per-virka -periaatteella, ensi vuonna meitä kaikkia odottavat uudet mahdollisuudet. Jos tiedät, että paikalliskamarissasi toteutetaan esimerkiksi uutta tapahtumaa, vinkkaa siitä toimitukseen. Tai jos itse haluat kokeilla lehden avustamista, ota siinäkin tapauksessa rohkeasti yhteyttä. Oma urani JOHTAJA-lehden teossa alkoi alun perin, kun kirjoitin koejäsenvuotena tapahtumaraportin PRES-akatemiasta. Omasta puolestani haluan kiittää toimitusta sekä lehden avustajia, jotka olette auttaneet kertomaan monipuolisia tarinoita johtajuudesta, työelämästä ja nuorkauppakamaritoiminnasta.

EIRA MYLLYNIEMI PÄÄTOIMITTAJA

Mitä pidit JOHTAJA-lehdestä?

Haluaisitko tarjota juttua lehteen? Vinkkaa juttua, haastateltavaa tai anna palautetta tiimille. Meidät tavoittaa sähköpostitse osoitteesta etunimi.sukunimi@jci.fi tai aineisto@jci.fi

Sinä olet verkostoituja

Monet luulevat, että paras verkostoituja on ulospäin suuntautunut ja energinen. Kääntöpuolena saatetaan ajatella, että introvertti ei osaa verkostoitua. Työelämässä tulisi ymmärtää, että hyvä verkostoituja on kuka tahansa ja verkostoitumista voi oppia vähitellen.

Koska Nuorkauppakamari on oppimisjärjestö, harrastus opettaa myös uusien ihmisten kohtaamista. Ainoa vaatimus on halu oppia, koska oppiminen lähtee motivaatiosta. Yksi kamarilainen on hyvä kuuntelija ja se, joka tykkää kertoa asioista, tarvitsee kuuntelijan. Tärkeää on olla paikalla ja osallistua rohkeasti tapahtumiin.

Omaa mukavuusaluettaan voi opetella laajentamaan. Esimerkiksi JOHTAJAn numerossa 1/2021 haastateltava on kertonut, kuinka nuorkauppakamarista hankitut alueelliset verkostot ja verkoston johtamisen taidot auttoivat häntä työllistymään haaveilemallaan uralla. Hän oli ottanut nuorkauppakamarin oppimiskokemuksena ja tehnyt rohkeasti tehtäviä, joihin hänellä ei ollut mitään aiempaa osaamista.

Nuorkauppakamariharrastuksessa olennaista on se, että pääsee verkostoitumaan nuorten asiantuntijoiden kanssa yli toimialarajojen. Usein elämme työelämässä kuplassa samalla alalla olevien kollegojen kanssa. Tiedämme, että tuttuja asioita juurtuu tekemään samalla tavalla. Kuinka paljon voimmekaan oppia, jos koulutuksessa tai kokoustauolla istumme samaan pöytään tuntemattoman kanssa pohtimaan käsillä olevaa pähkinää ja näemme erilaisia oppimis- ja ajattelutyylejä!

Verkostoitumista ei kannata ajatella työelämän velvollisuutena. On vain eduksi tuntea ihmisiä aivan toiselta kuin omalta alalta. Koskaan et voi tietää milloin on tarpeen tavoittaa nopeasti asiantuntija vaikkapa koulutusta pitämään. Jollekulle toiselle se asiantuntija voit olla sinä.

EIRA MYLLYNIEMI PÄÄTOIMITTAJA

Inhimillinen johtaja

Luin aamiaiskyltin, muut kävelivät ohi. Otin inkiväärishotin ja kuulin kuinka vuoropäällikkö huusi tiimiläiselleen: ”Don’t you tell me how to be a manager!” ja käveli pois, jättäen tiimiläisen masentumaan. Hän oli inhimillinen johtaja. Tunteellinen, eikä konemaisesti keskittynyt tehtäväänsä.

Huikkasin johtajalle: ”Excuse me, can I ask You something?”. Asiakkaisiin sitoutuneena henkilönä hän tuli hyvällä palveluasenteella luokseni. Kerroin, etten ollut varma – mutta kuulosti siltä, että hän johtajaroolissa huusi alaiselleen ja käveli pois tilanteesta. Hän tunnisti olevansa tunteidensa vallassa ja siirsi meidät baarin kahvikoneelle juttelemaan.

Hän kertoi, että oli jo pidempään aistinut jonkin olevan pielessä, joten hän tuli tänä aamuna tavallista aikaisemmin töihin. Tiimi ei ollut siivonnut pöytiä jne. ja hän oli huolissaan. Hän oli myös silminnähtävän vihainen.

Hän ei ottanut mitään vastaan, joten kysyin vielä: ”Do You think it’s possible that people fear You? Being scared?”.

Hieroin tätä hetken, kertoen, että ihmiset antavat parhaansa tiimissä vain, jos kokevat olevansa turvassa. Kerroin miten hänestä näki, että hän suhtautuu intohimoisesti asiakaspalveluun ja se on voimavara. Hänen tulisi tuon positiivisen kautta viestiä tiimin kanssa. Viesti meni perille, hän nyökkäsi: ”I have to think about it.” ja palasimme puuhiimme.

Samaisena iltana tapasin miltei 20 vuoden takaa kaverini sattumalta ja hän oli kuin aaveen nähnyt. Rankka työreissu painoi, mutta hänen empatia – halu olla hyvä ihminen ja auttaa – välittyi minulle kuitenkin kaiken läpi. Koin olevani velkaa sekä hänelle että itselleni, että puhuttelen tätä hänestä aistimaani armottomuutta itseä kohtaan ja loputonta Rakkautta muita kohtaan.

Sain hänet havahtumaan, että hän pelaa aivan eri säännöillä muiden kuin itsensä kanssa. Kerroin kaikissa prosessivaiheissa, että puhun tässä myös itselleni. Hän itki ja oli kiitollinen. Kerroin olevani todella ylpeä, kiitollinen ja iloinen, että hän oli vielä hän. Eikä ollut hylännyt toisten auttamista, empatiaa ja herkkyyttä. Hän oli edelleen lämmin.

Hän oli pysynyt inhimillisenä johtajana – kykenevänä Rakastamaan ja näkemään ihmisissä hyvän, toiveikkuuden. Ja nyt oli aika yrittää kasvaa kohti seuraavaa tasoa, kykyä antaa sitä samaa ihanan toiveikasta Rakkautta myös itselle.

Olen yrittänyt määrätietoisesti 4 vuotta putkeen olla inhimillinen johtaja ja Rakastaa ihmisiä vahvoiksi – säilyttäen empatiani, kylmentämättä itseäni, muuttumatta suorituskoneeksi.

Taistelu on ollut vaikea, enkä valitettavasti osaa sanoa olenko onnistunut saavuttamaan pitkäaikaista vaikutusta, luomaan omalla johtamisyritykselläni laajempaa muutosta. Mutta olen ylpeä, että nähdessäni tarpeen, uskalsin tarttua siihen ja uskalsin unelmoida paremmasta ottaen samalla vastuuroolin. Toivo on yksi inhimillisyyden keskeisiä piirteitä. Toivon, että olemme inhimillisiä johtajia – kestävästi. Kiitos.

ALEKSI GRAF KANSALLINEN PUHEENJOHTAJA 2024

2024 vuoden inhimillisiä johtajia – kaikki omanlaisia ja Rakkaita. Kuvaaja: Tiia Puolatie.

KUKA?

Anssi Honkanen on pitkän linjan radioammattilainen

Bauer Medialta. Hän on radiopersoona, sisällöntekijöiden ja audioviestinnän valmentaja ja koulutettu business coach. Hänelle on myönnetty Vuoden radioammattilainen 2024 -palkinto. Anssi Honkasen tunnistettava muutos mahdollistui johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnolla, jonka hän opiskeli työnsä ohella Rastorinstituutissa.

– Itsensä johtamisen opiskelu vähensi kaaoksen määrää työssäni, kertoo Anssi Honkanen.

Äänessä Anssi Honkanen

– jokainen johtaja työskentelee turvallisuusalalla

– Jokainen johtamisen ammattilainen työskentelee turvallisuusalalla. Johtajan tehtävä on luoda ympäristö, jossa ihminen uskaltaa innostua erilaisista asioista. Ilon ja innostuksen kautta organisaatio oppii uutta ja kehittyy, sanoo Anssi Honkanen.

HYVÄ JOHTAJA ANTAA

TURVAA JA VOIMAA Ihmisten ja asioiden johtaminen on huomioivaa, kannustavaa ja läsnäolevaa johtajuutta.

– Kun tittelit riisutaan pois, nähdään se, mitä merkitset ihmisille. Seuraavatko ihmiset sinua? Oletko ansainnut johtajan mandaatin, Anssi kehottaa pohtimaan.

Hyvä johtaja antaa turvaa, voimaa ja itsetuntoa. Työssä innostuminen edellyttää turvallista ja luottavaista ilmapiiriä. Anssin kokemuksen mukaan ihmisten on vaikea innostua, jos he eivät koe olevansa turvassa. Niinpä hän heittääkin olevansa myös turvallisuusalalla.

JOHTAJUUTEEN EI

TARVITA TITTELIÄ

Uuden oppiminen on elämänmittainen matka. Anssi etsii jatkuvasti tuoreita näkökulmia johtajuuteen, osallistuu ja opiskelee. Tällä kertaa hän opiskeli työnsä ohella johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon Rastorinstituutissa.

Opiskelu oli kuitenkin sammua jo hakuvaiheeseen.

– Ei johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto voi olla minulle tarkoitettu, enhän minä ole mikään johtaja, hän epäili. Pian selvisi, että johtajuuteen eikä johtamisopintoihin tarvita johtajan titteliä.

– Sain opinnoista valtavasti konkreettista hyötyä itseni johtamiseen. Sain buustia ja järjestelmällisyyttä ja opin fokusoimaan. Itsensä johtamisen opiskelu vähensi kaaoksen määrää työssäni, Anssi summaa opiskelun hyötyjä.

TODISTUS JA PALKINTO TAKAN REUNALLA

Opiskelu kesti vuoden, ja Anssi on erittäin tyytyväinen saamaansa oppiin.

– Kutsun sitä kehittymisvuodekseni”, hän sanoo.

Vuoden päätteeksi Anssi Honkanen asetteli takan reunalle sekä todistuksen johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnosta että patsaan, jolla hänet palkittiin Vuoden radioammattilaisena 2024.

Ei tässä ole turhaan töitä tehty, hän mietti Radiogaalan palkintolavalla.

– Mutta kehittäminen ja kehittyminen jatkuu, jotta maailma kuulostaisi paremmalta, Anssi lupaa.

TEKSTI NINA KOUKI & PIA BRIGATTI KUVA MIRKKU MERIMAA

Terveisiä GLC:n työpöydältä

Tiesitkö, että Suomen Nuorkauppakamarit ry:llä on oma maksuton lainopillinen neuvonantaja GLC (General Legal Councel), jonka puoleen jäsenyhdistykset voivat kääntyä nuorkauppakamari- ja yhdistystoimintaan liittyvissä oikeudellisissa kysymyksissä? Useimmiten GLC:hen on yhteydessä paikalliskamarin puheenjohtaja, mutta ei ole estettä sille, etteikö kuka tahansa jäsen voisi lähestyä GLC:tä kamaritoimintaan liittyvissä juridisissa asioissa. GLC voi auttaa tunnistamaan ja hallitsemaan yhdistyksen toimintaan liittyviä oikeudellisia riskejä koskien esimerkiksi tapahtumien järjestämistä, sopimuksia ja vastuukysymyksiä tai ohjeistaa lakisääteisten vaatimusten, kuten kokouskäytäntöjen ja päätöksenteon, suhteen.

Paikalliskamareiden kysymyksiä ja asiakokonaisuuksia on GLC:n pöydälle päätynyt kuluvan vuoden aikana parisenkymmentä. Näkyvimpinä työtehtävinä työpinossa ovat olleet jäsenyhdistysten sääntömuutosasiat. Kun jäsenyhdistys haluaa muuttaa omia sääntöjään, tulee sääntömuutokselle saada Keskusliiton hallituksen hyväksyntä. GLC vastaa jäsenkamareiden sääntömuutosten tarkistamisesta ja niihin liittyvien päätösesitysten

valmistelusta Keskusliiton hallitukselle. Kuluvana vuonna kysymyksiä ovat herättäneet erityisesti JCI koodin implementointi osaksi jäsenkamareiden toimintaperiaatteita sekä jäsenen erottamisperusteet.

Sääntöasioiden lisäksi paikalliskamareista on tullut täsmäkysymyksiä liittyen esimerkiksi hallituksen kokoonpanoon, jäsenten palkitsemiseen, verotukseen ja tietosuojalainsäädäntöön. Tärkeimpänä työkaluna tehtävässä toimii luonnollisesti yhdistyslaki, mutta usein tarkkailun alle kysymysten selvittämisessä päätyvät myös jäsenyhdistyksen omat säännöt ja toimintaohjeet.

Neuvontaroolin lisäksi GLC:n tehtäviin kuuluu toiminnan lainmukaisuuden valvonta. Se koskee sekä Keskusliiton että sen jäsenten ja toimielinten toiminnan valvontaa. GLC vastaa erityisesti kansallisten kokousten päätösvaltaisuuteen ja lainmukaisuuteen liittyvien käytäntöjen ja menettelytapojen asianmukaisuudesta ja käytännön järjestämisestä. Lisäksi GLC vastaa yhdistyksen sääntöjen, toimintaohjeiden ja mallisääntöjen päivittämisestä sekä tarkistaa Keskusliiton sopimusten lainmukaisuuden. GLC osallistuu tarpeen mukaan Keskusliiton hallituksen kokouksiin, mutta toimii Keskusliiton hallituksessa

virkailijana, eli hänellä ei ole hallituksessa äänioikeutta.

GLC:n tehtävä on niitä harvoja tehtäviä nuorkauppakamarissa, jossa virkaa tekevältä henkilöltä edellytetään tiettyä koulutustaustaa. Suomen Nuorkauppakamarit ry:n toimintaohjeessa virkaan on asetettu tehtäväkohtaisena pätevyysvaatimuksena oikeustieteen kandidaatin tai vastaava tutkinto. Lisäksi edellytetään kokemusta kamarin puheenjohtajana tai Keskusliiton jäsenenä toimimisesta. Nuorkauppakamaritoiminnalle totuttuun tapaan virkailija vaihtuu vuosittain. Tehtävä on vuodesta riippuen täytetty kutsuvirkana tai siihen on voinut asettua ehdolle, jolloin valinnan on tehnyt edellisen vuoden Keskusliiton hallitus.

Allekirjoittaneella on ollut ilo ja kunnia toimia Suomen Nuorkauppakamarit ry:n lainopillisena neuvonantajana vuonna 2024 ja istua yhdistyksen kokouksessa puheenjohtajan oikealla tai vasemmalla puolella ja sieltä lukea yhdistyksen sääntöpykäliä ylintä päätösvaltaa käyttäville.

ASTA LINTUMÄKI

GLC

Tunne itsesi, innosta yleisösi

Positiivisen psykologian asiantuntija, HR-ammattilainen Riitta Könönen kouluttaa nuorkauppakamarilaisia omien vahvuuksien tunnistamisessa. Hän on suorittanut Kouluttaja-Akatemian ja hänet on palkittu C-alueen Vuoden 2023 Akateemikkona.

Könönen kertoo työskennelleensä yli 10 vuotta teknologia-alan yrityksissä henkilöstön parissa. Koulutukseltaan hän on kaksoistutkintodatanomi ja kansainvälisen liiketalouden tradenomi (BBA). Lisäksi hän on opiskellut 2 vuotta mediatekniikan insinööriopintoja ja käynyt liiketalouden ylemmän AMK-tutkinnon opinnot aiheesta yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen. Hän on lisäkouluttautunut positiivisen psykologian asiantuntijaksi ja opiskellut ratkaisukeskeistä valmentamista, vireystilan säätelyä sekä palautumisen valmentamista. Hän kiinnostui kouluttamisesta positiivisen psykologian opintojen aikana.

Liityttyään Jyväskylän Nuorkauppakamariin 2021 Könönen oli pitkään juontamassa Kahvikiihdytystä, jota tehtiin yhteistyössä Yritystehtaan kanssa. Kysymyksessä on aamunavaustyyppinen verkostoitumistilaisuus. Hän kertoo saaneensa siitä oppeja hybriditilaisuuden juontamiseen ja esiintymiseen, mistä on hyötyä myös kouluttaessa. Jyväskylän nuorkauppakamarissa kiinnostuttiin erityisesti Könösen positiivisen psykologian ja valmentamisen

osaamisesta, ja Könöstä kannustettiin kouluttamaan aiheesta.

Könönen vinkkaa, että omasta osaamisestaan kannattaa kertoa kotikamarissa. Sitä kautta oli helppo saada tilaisuuksia koulutuksen pitämiseen. Kun Könönen kertoi koulutuksistaan sosiaalisessa mediassa, myös muut nuorkauppakamarit kiinnostuivat niistä. Oman kamarin kautta Könönen sai tilaisuuden ensimmäisen maksullisen koulutuksen pitämiseen, mistä hän sai kannustimen toteuttaa pitkäaikainen haaveensa oman yrityksen perustamisesta. Suunnitelmien toteuttamisesta konkreettiseen tekemiseen Könöstä kannustivat Kouluttaja-Akatemian suorittaminen ja se, että nuorkauppakamari tilasi häneltä koulutuksia.

Kouluttaja-Akatemia on nuorkauppakamarissa vuoden mittainen projekti, johon valitaan hakemusten perusteella noin 10 osallistujaa. Akatemia koostuu neljästä viikonlopusta, joiden välillä on itsenäistä työskentelyä. Osallistujat suunnittelevat ja toteuttavat oman koulutuksen vapaasti valitsemastaan aiheesta.

Könönen kertoo, että hänellä päätös hakea akatemiaan perustui aiempien

TEKSTI EIRA MYLLYNIEMI KUVAT RIITTA KÖNÖNEN JA JULIA VUORISTO

Suurimmillakin ja kokeneimmillakin staroilla on esiintymisjännitystä – sen tuoma adrenaliini auttaa keskittymään tilanteeseen täysillä ja suoriutumaan hyvin.

Esiintymisjännityksen herraksi voi kuitenkin päästä, ja vaikka siitä ei kokonaan eroon pääsisikään, niin sitä ei tarvitse pitää mörkönä, vaan ystävänä.

osallistujien kokemuksiin. Tarkkaa tietoa akatemian sisällöstä oli vaikeaa löytää. Könönen koki Kouluttaja-Akatemian hyödyllisenä oppimiskokemuksena, mutta hän myös muistuttaa, että akatemian suorittaminen ei ole ehdoton edellytys kouluttajana toimimiselle nuorkauppakamarissa.

Könönen liittyi nuorkauppakamariin korona-aikana, jolloin koulutukset olivat pääasiassa verkossa. Hän osallistui niihin aktiivisesti ja keräsi samalla oppeja, miten pitää onnistunut etäkoulutus. Könönen pohtii, että kouluttajapolkua voisi kehittää esimerkiksi lanseeraamalla E-Kouluttaja-Akatemian. Kaikkien jäsenten elämänvaiheeseen ei sovi matkustaminen ja mökkiviikonloput, mikä saattaa karsia kiinnostuneita osallistujia pois perinteisistä koulutuksista tai akatemioista. Könönen suunnittelee hyödyntävänsä teknologia-alustoja omissa koulutuksissaan.

Könönen on kehittänyt koulutukset aiheista ”Tunnistatko omat vahvuutesi?” ja ”Itsemyötätunto menestystekijänä”. Vuoden akateemikko -palkinnon perusteluissa Könöstä kiitettiin siitä, että hän on auttanut osallistujia tuntemaan ja ymmärtämään itseä sekä muita,

ja suhtautumaan muihin sekä itseen myötätuntoisemmin.

Könösen koulutuksessa otetaan selvää omista ydinluonteenvahvuuksista eli mitkä luonteenvahvuuksista ovat sitä kaikkein ominta itseä. Tämä on erittäin tärkeää tunnistaa tiimejä rakentaessa, jotta jokainen pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan ja että tiimin vahvuudet ovat tasapainossa. Jos kaikki ovat innokkaita ideoijia ja kehittäjiä, projekteja ei saada ikinä valmiiksi. Siksi tarvitaan myös niitä, ketkä pitävät huolta aikatauluista ja eri näkökulmista tarkastelemalla valikoivat ideoista käyttökelpoisimmat. Luonteenvahvuuksiin tutustumalla koulutuksissa pyritään ymmärtämään omaa käytöstä ja reaktioita, mikä auttaa suhtautumaan muihin ja omaan itseen ymmärtäväisemmin. Könönen pohtii, että alkuun oli vaikeaa rajata koulutuksen aihetta, mutta kuten tämän vuoden Johtajabarometrissa tai Nordic Business Forumissa tuli ilmi, itsensä tunteminen on tulevaisuuden johtajien tärkein taito. Jos et tunne itseäsi, et voi johtaa muita. Tulevaisuuden työelämätaidoissa on erittäin tärkeää tunnistaa omat vahvuutensa, sekä miten itse toimii missäkin tilanteessa.

Könönen tunnistaa omiksi ydinluonteenvahvuuksikseen ystävällisyyden, huumorin, uteliaisuuden, oppimisen ilon ja reiluuden. Ystävällisyys ilmenee Könösen mukaan siinä, että hänelle on tärkeää kohdella muita kuten haluaisi itseään kohdeltavan. Asiakkaita tulee palvella samoin kuin millaista palvelua itse haluaisi saada. Tärkeä on myös miettiä mahdollisia tarpeita ennakkoon. Huumori on sitä, että kun asioihin suhtautuu ilon kautta, maailma on parempi paikka. Könönen nauraakin arjessaan paljon ja hän kertoo olevansa tunnettu Jyväskylän nuorkauppakamarissa naurustaan, jonka perusteella hänet löytää jopa pimeässä ihmispaljoudessa. Hän kertoo olevansa luonteeltaan utelias ja suhtautuvansa jopa lapsenomaisen innokkaasti itselle uusiin asioihin – olivatpa ne sitten mitä tahansa. Siksi hän onkin innokas oppimaan ja opettamaan uusia asioita. Reiluus on puolestaan muiden huomioon ottamista. Kaikille tulisi antaa mahdollisuus ja kaikkia pitäisi kohdella tasapuolisesti.

Positiivinen elämänasenne on auttanut Könöstä kouluttajana siten, että jos koulutuksen sujuminen stressaa etukäteen, hän pystyy puhumaan itsel-

leen positiivisesti ja näkemään mielessään, että tilaisuus tulee menemään hyvin. Hän kouluttaa juuri näitä asioita, joten myötätuntoinen suhtautuminen itseensä sekä itsensä tunteminen ovat tehneet hänestä vahvemman ja paremman kouluttajan. Vaikka joillain nämä ovat luontainen osa persoonallisuutta, onneksi kaikki voivat oppia nämä taidot.

Tärkein viesti, jonka Könönen haluaa välittää, on että hän kehottaa olemaan mahdollisimman usein ystävällinen muita kohtaan. Koskaan et voi tietää mitä toisen käytöksen taustalla piilee. Jos joku käyttäytyy huonosti, hänellä on yleensä siihen jokin syy. Syy voi olla esimerkiksi todella korkeat odotukset itseä kohtaan ja siihen liittyen ilkeä sisäinen puhe.

Könönen toteaa, että yleensä nuorkauppakamarikoulutukset liittyvät työelämään, työelämätaitoihin tai yrittäjyyteen. Monet keskittyvät myyntiin. Koska Könönen pitää uuden oppimisesta, hän kertoo voivansa kuunnella mitä vain aihetta, mistä kouluttaja itse on innostunut.

– Hyvää esiintyjää jaksaa katsoa ja kuunnella, puhui hän mistä vain. Mielestäni esiintymistaidot ovat yksi

Tiesitkö?

→ Nuorkauppakamarissa voi pitää sekä itse suunnittelemiaan koulutuksia että virallisia kansallisia ja kansainvälisiä JCI koulutuksia.

→ JCI viralliset koulutukset ja SNKK koulutukset edellyttävät kouluttajaoikeuksia, joiden saamisen edellytykset on selostettu SNKK:n koulutusoppaassa.

→ Koulutuksia voi pitää monissa paikoissa: paikalliskamarissa, webinaarina tai alue- ja kansallisissa kokouksissa.

→ Kouluttaja -Akatemian kautta saa kontakteja ja tukea koulutuksen suunnitteluun.

→ Hyvä kouluttaja uskoo aiheeseensa ja antaa sen näkyä. Muista tämä myös markkinoinnissa ja puhu rohkeasti osaamisestasi toisille JCI:lle. Kokeile tarjota itse koulutusta tapahtumajärjestäjälle!

kouluttajan tärkeimmistä taidoista. Minusta paras esiintyjä ikinä oli eräs teatteriakin harrastava opettaja ammattikorkeakoulussa. Hänen äänenkäyttönsä oli aivan mahtavaa, kun hän vaihteli niin puhenopeutta kuin voimakkuuttakin. Hänen tunneillaan pysyi hereillä aikaisin aamullakin. Haluan itse oppia käyttämään ääntäni vastaavalla tavalla, Könönen summaa.

Suurimmaksi haasteekseen Könönen kokeekin juuri äänenkäytön. Joskus ääni särkyy väärissä kohdissa, jos hän käyttää ääntään voimakkaasti ja puhuu pitkään. Kouluttamiseen saa hyvin tukea kamarista, jos sitä pyytää rohkeasti. Hän itse on saanut ideoistaan tsemppiä ja palautetta. Myös koulutuksen jälkeen kamarilaiset ovat antaneet rakentavaa palautetta, joka auttaa kehittymään.

Jos kouluttaminen on unelmasi, älä anna omien ennakkoluulojen estää kouluttajaksi hakeutumista.

– Suurimmillakin ja kokeneimmillakin staroilla on esiintymisjännitystä – sen tuoma adrenaliini auttaa keskittymään tilanteeseen täysillä ja suoriutumaan hyvin. Esiintymisjännityksen herraksi voi kuitenkin päästä, ja vaikka siitä ei kokonaan eroon pääsisikään, niin

sitä ei tarvitse pitää mörkönä, vaan ystävänä, Könönen muistuttaa.

Sanalla ”jännitys” on negatiivinen kaiku, joten jo pelkästään esiintymisjännityksestä puhuminen voi tehdä tilanteesta negatiivisen. Könönen kehottaa kokeilemaan, voisiko sanan vaihtaa esimerkiksi esiintymisinnostukseksi. Vertaa vaikkapa englanniksi sanoja ”excited vs nervous”. Kumpaa haluat olla: innostunut vai hermostunut?

Kun esiintymisinnostus on päällä, hengityksellä pystyy huomaamatta rauhoittamaan itseään missä vain. Esiintyessä pitää muistaa hengittää, joten kannattaa harjoitella ennakkoon yksinkertaisia hengitysharjoituksia, jotta saa ne tavaksi itselleen ja käyttöön tiukan paikan tullen. Jos esiintymisen aikana tarvitsee rauhoitella itseään, yleisöä voi pyytää esimerkiksi miettimään jotain ja sillä välin hengittää sisään neljään laskien ja ulos kuuteen laskien. Hengitysharjoituksen voi tehdä myös yhdessä yleisön kanssa!

Könönen ehdottaa myös fyysisen harjoituksen kokeilemista. Ennen esiintymistä voi esimerkiksi punnertaa, hyppiä tai tehdä vastaavia liikkeitä, niin adrenaliini purkautuu liikkeeseen. Näin olet rauhallisempi esiintyessä!

Tet-harjoittelu tulee nuorkauppakamarista

Työelämääntutustumisjakso (tet) on ollut osa peruskoulua jo vuosikymmenten ajan. Moni ei tiedä, millainen oli koululaisten työharjoittelun syntyhistoria. Projektin priimusmoottori, Karl-Magnus Spiik kertoo, kuinka nuorkauppakamari toteutti sen, mitä yhteiskunta ei pystynyt ratkaisemaan.

“Koulut ja työelämä lähemmäksi toisiaan.” Työ ja työllisyys ovat ihmisille hyveitä, joita jouhevampi yhteys koulutuksen ja työelämän välillä varmasti edistää. Ajatus kuulostaa kenen tahansa kansalaisen korvaan kannatettavalta ajatukselta. Ajatus oli jopa niin merkityksellinen, että sitä alettiin työstämään valtakunnallisella virkamiestasolla.

Vuonna 1976 Kouluhallituksessa (myöhemmin Opetushallitus) aloitettiin hanke, jonka tarkoituksena oli tehdä jotakin koululaisten orientoimiseksi työelämään. Valmistelu eteni tahmeasti, eikä toivottua tai edes vähemmän toivottua lopputulosta syntynyt parin vuoden aikana. Tyhjän päälle jääminen harmitti monia asialle uskoa luoneita.

Yksi pettyneistä oli virkakuntaa hänkin, joskin kunnallisella puolella. Kaarinan koulutoimenjohtaja Jukka Tamminen kertoi tilanteesta samassa rivitalossa asuvalle Karl-Magnus Spiikille. Koulutoimenjohtajan naapuri oli puuhamiehenä nuorkauppakamarissa,

järjestössä, joka toteutti jos jonkinlaisia tempauksia.

Voisiko Nuorkauppamari auttaa? Tamminen kysyi Spiikiltä.

Perinteikkään turkulaisen konditoriayrityksen toimitusjohtajana työskentelevä Spiik makusteli ideaa hetkisen ja lupasi selvittää. Sitten alkoi tapahtua. Mutta ei silloin kukaan vielä ymmärtänyt, että oltiin synnyttämässä valtakunnallista ja monikymmenvuotista instituutiota.

KOULUSTA TYÖELÄMÄÄN -

KAARINASTA KOKO SUOMEEN

Kaarinan Nuorkauppakamari, jossa Spiik oli varapuheenjohtajana, otti härkää sarvista. Nuorkauppakamari aloitti projektin “Koulusta työelämään” ja alkoi järjestämään oppitunteja Kaarinan kouluissa talvella 1978-1979. Kamarin jäsenet kävivät puhumassa työelämästä ja esittivät myös kuvien avulla, miten kaikki toimii yhdessä nakkikioskissa. Samassa yhteydessä

kerrottiin yrityksen ja yrittämisen merkityksestä koko yhteiskunnalle. Koululaisille kerrottiin myös lyhyesti tet-harjoittelujaksosta, joka siinsi lähitulevaisuudessa, samana talvena. Ja nuorkauppakamarin jäsenet saivat vertaansa vailla olevaa esiintymis- ja koulutuskokemusta, koska kahden tunnin esitys oli suunniteltu siten, että kuulijat aktivoitiin mukaan työskentelyyn.

– Silloin teetätettiin koululaisilla ryhmätöitä, jossa he pääsivät itse oppimaan ja järkeilemään muun muassa sitä, miten paljon rahaa kului mihinkin tuloslaskelman kohtaan. Lukujen arvaamisessa työryhmät kilpailivat keskenään, joka innosti heitä entisestään - ja viesti meni perille. Ei siihen aikaan kouluissa vielä tehty ryhmätöitä, olimme pioneerejä siinäkin suhteessa, Karl-Magnus Spiik kertoo jo yli 40 vuotta vanha onnistumisen ilo silmissään.

Työelämään tutustuminen alkaa tet-harjoittelupaikan hankkimisella. Vaikka palkkaa ei makseta, eikä työsuh-

TEKSTI JA KUVAT HEIKKI LIUKKONEN

Konditoriassa, jossa olin toimitusjohtajana, oli tapana, että uudet työntekijät pääsivät myyntitehtäviin vasta puolen vuoden harjoittelun jälkeen muissa tehtävissä.

Peruskoululaisilla ei ollut mitään ennakko-odotuksia, joten rohkeimmat kysyivät jo toisena päivänä saavatko he myös myydä.

detta synny harjoittelussa, on itsensä esitteleminen ja kontaktin luominen tet-työnantajalle monelle koululaiselle tärkeä oppimisen paikka. Pilottivaiheessa aiempia kokemuksia ei ollut sen suuremmin koululaisilla kuin työpaikoillakaan, joten nuorkauppakamarin jäsenet riensivät tässäkin avuksi. Kamarilaisten omat yritykset olivat valmistautuneet ottamaan, opastamaan ja hyödyntämään koululaisia työelämääntutustumisjaksona. Jos tet-harjoittelu oli valaiseva kokemus nuorille, oli se sitä toden totta myös monelle siihen osallistuneelle yritykselle.

– Konditoriassa, jossa olin toimitusjohtajana, oli tapana, että uudet työntekijät pääsivät myyntitehtäviin vasta puolen vuoden harjoittelun jälkeen muissa tehtävissä. Peruskoululaisilla ei ollut mitään ennakko-odotuksia, joten rohkeimmat kysyivät jo toisena päivänä saavatko he myös myydä. Myymäläpäälliköt olivat kauhuissaan, koska ei kokemattomia voi päästä suoraan asiakaspalveluun. Sanoin, että kyllä asiakkaat sen ymmärtävät, kun kerrotte mistä on kysymys. Näin tehtiin ja tilanteet onnistuivat yli odotusten. Sen jälkeen yrityksessämme aloitettiin uusi ajattelu, että myyntitaitoa opitaan parhaiten tekemällä sitä heti alusta asti. Spiik kertoo. Tet-harjoittelu Kaarinassa vuonna 1979 oli menestys, joka näkyi ja kuului kauas. Nuorkauppakamarin järjestämille luennoille Kaarinassa osallistui 253 koululaista ja tutusmiskäynteihin ja -jaksoihin työpaikoilla 168 oppilasta. Eikä aikaakaan, kun projekti päätettiin laajentaa valtakunnalliseksi. Vuonna 1982 tet-harjoittelusta tuli valtakunnallinen projekti, jonka toteutti yli 90 % Suomen nuorkauppakamareista. Oli

syntynyt momentum, valtakunnallinen ilmiö, joka kasvoi lumipallon lailla. Hyvää asiaa tarjoutui vauhdittamaan monta muutakin valtakunnan tason toimijaa. Koko kansan tuntema piirtäjä ja lastenkirjailija Mauri Kunnas kuvitti koulutusmateriaalit ilmaiseksi. Mukaan valistamaan koululaisia saatiin myös yrittäjäjärjestöt ja ammattiyhdistysliike. Kirsikkana kakun päälle valmiiksi paikallisesti ja valtakunnallisesti koeponnistettu työelämään tutustumisen malli luovutettiin yhteiskunnalle. Nuorkauppakamarin kokemuksia hyödyntäen asiasta muokkaantui vähitellen perusopetukseen sääntömääräinen osa, joka on voimassa vielä tänä päivänäkin.

TET-HARJOITTELUN ISÄ

KESKUSLIITON JOHTOON

JA UUDELLE URALLE

Kun Karl-Magnus Spiikiä yrittää tituleerata tet-harjoittelun isäksi, hän nauraa takaisin ja kieltäytyy kunniasta.

Kyllä idean isä on naapurini, Kaarinan koulutoimenjohtaja Jukka Tamminen. Mutta toteuttamisen isä myönnän olevani, johon liittyi luentojen käsikirja kalvoineen ja harjoituksineen sekä työpaikkaharjoittelun perusmalli. Kamarin työryhmän kanssa muokattiin kaikki paremmaksi ja kokemusten avulla parannettiin sisältöä ja houkuteltiin yrityksiä mukaan. Spiik sanoo tietäen nyt, että 70- ja 80-lukujen vaihteessa saatiin aikaan jotain suurta ja vallankumouksellista.

Kun tet-harjoitteluprojektiin ryhdyttiin, Spiik oli vielä keltanokka. Nuorkauppakamarissa ja ylipäätäänkin. Vuonna 1977 31-vuotias ekonomi työskenteli Turun talousalueella vaikuttavan

konditoria J. R. Lehtinen Oy:n toimitusjohtajana ja liittyi tuolloin ainoaan alueella toimivaan nuorkauppakamariin, Turun Nuorkauppakamariin. Nuorkauppakamarit lisääntyivät tuolloin muillekin paikkakunnille. Spiik lähti mukaan perustamaan uutta nuorkauppakamaria aivan Turun kupeeseen, Kaarinaan, jossa hän myös asuu.

Uudessa kamarissa hänet valittiin 1978 varapuheenjohtajaksi ja seuraavana vuonna puheenjohtajaksi. Puheenjohtajavuonna 1979 toteutettiin paikallinen Koulusta työelämään -projekti. KarlMagnus Spiikistä kasvoi kansallinen tekijä yhtä vauhtia projektin kanssa. Vuonna 1980 hänet valittiin keskusjärjestön hallitukseen executive vice presidentiksi. Seuraavana vuonna tuli hänen vahtivuoronsa kansallisena puheenjohtajana.

Siirtyessäni nykyiseen konsultti- ja valmentajatehtävääni kaikki ensimmäisten vuosieni asiakkaat olivat kamarista. Vähintään yhtä arvokasta oli, että nuorkauppakamarista sain elämän pituisia ystävyyssuhteita. Kamarin eri tehtävissä poistui esiintymispelko ja käytännön johtamistaito sai uusia ulottuvuuksia. Spiik listaa, mikä on ollut nuorkauppakamariharrastuksen anti hänen elämäänsä.

Sittemmin Kaarinan Nuorkauppakamari tunnetaan Airiston Nuorkauppakamarina. Poika Karl-Johan Spiik on myös tehnyt pitkän uran nuorkauppakamarissa ja on isänsä tapaan senaattori.

MIKÄ ON SEURAAVA “TET-HARJOITTELU”?

Tet-harjoittelun merkitys on suuri suomalaisessa peruskoulussa sekä nuorkauppakamarihistoriassa. Kaarinalaisen työelämäharjoitteluprojektin kädenjälki

Suomessa oli ilmiömäisen nopea, suuri ja kauaskantoinen. Nuorkauppakamarilainen voisi tarinan perusteella miettiä: “Mitäs tehdään seuraavaksi?” “Kun silloin onnistuttiin, niin minkä yhteiskunnallisen konkelon voisi tänään antaa nuorkauppakamarin ratkaistavaksi?”

Varmasti osansa onnistumisessa oli myös sillä, että taivaankappaleet olivat juuri oikeaan aikaan oikeassa asennossa. Silti onnistumisen reflektointi kiehtoo yli 40 vuoden jälkeenkin.

Silloin jo yhteiskunta palveluineen oli paisunut nopeassa ajassa suureksi ja vallalla oli - ja on edelleen – haitallinen yksipuolinen ajattelu, että yhteiskunnan pitäisi järjestää kaikki valmiiksi kansalaisille. Tet-harjoittelu onnistui positiivisen yhteistyön kautta näyttämään, miten työtä tehdään ja hankitaan reilussa hengessä ja mistä hyvinvointi tulee. Spiik pohtii.

Ei tet-harjoittelu ole suinkaan jäänyt ainoaksi nuorkauppakamariprojektiksi, joka on saavuttanut kansallisen tai

kansainvälisen läpimurron. Kansalliset palkintoprojektit palkitsevat vuosittain nuoria johtajia, keksintöjä, aktiivisia vaikuttajia ja ansioituneita poliiseja. Kansainvälinen siivouspäivä muutamien vuosien takaa on sekin JCI:sta lähtöisin. Tuoreimpia suomalaisia esimerkkejä ovat Joulupuu-keräys, Lasten vaalit ja Nuorten taloustaidot.

Mitä sanoo tet-harjoittelun isä siihen, mistä, miten ja milloin seuraava tetharjoittelun lailla suuren yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaava projekti syntyy?

– Yksi suurimmista aikaa, vaivaa ja rahaa säästävistä osaamisesta olisi vastakkainasettelun poistaminen. Suomessa ei vieläkään osata riittävästi käsitellä asioita ja keskustella rehdisti eri näkemyksistä, ilman että tilanne muuttuu asenteelliseksi vastakkainasetteluksi –toisten tunteenomaiseksi syyttelemiseksi ja vähättelemiseksi ja oman erinomaisuuden ja oikeassa olemisen korostamiseksi, Karl-Magnus Spiik sanoo.

Sopeutuminen jatkuvasti muuttuvaan maailmaan edellyttää erilaisia ja uusia näkemyksiä, laajaa, syvällistä ja monipuolista ajattelua, jota nuorkauppakamareissa opitaan yhdessä pohtimisen ja tekemisen kautta. Kun tähän lisätään toisia ja erilaisuutta arvostava keskustelutaito ja reilu yhteistyö, on mahdollista saavuttaa suuria – erityisesti kuntasektorilla, jossa poliittinen ja asenteellinen vastakkainasettelu hukkaa valtavan määrän aikaa ja energiaa sekä hidastaa ja pitkittää päätöksentekoa, hän heittää ilmaan ajatuksen ja avaa samalla kirjoittamansa kirjan.

Hetken mielijohde ei siis ole kyseessä. Kirjassaan En usko sattumiin –konsultin testamentti Karl-Magnus Spiik on kirjoittanut kokonaisen kappaleen siitä, kuinka hyödyllistä vastakkainasettelun purkaminen esimerkiksi julkisessa päätöksenteossa voisi olla. Idea on annettu, mutta nyt on nuorempien vuoro toteuttaa.

TIINA KUOKKANEN: Sanoista tekoihin

TEKSTI JA KUVA HENRI KORPI

On aikainen lauantaiaamu ja Nuorkauppakamarin vaalilaiva keinuu merellä.

Kansallisen vaalikokouksen jännitys väreilee ilmassa, mutta yksi asia on varma: Tiina Kuokkanen on enemmän kuin valmis tähän päivään. Pian hänestä tulee Suomen Nuorkauppakamareiden kansallinen puheenjohtaja, mikä on lähes kymmenen vuoden määrätietoisen kamaritaipaleen huipentuma. Tämä matka on kasvattanut hänestä johtajan, joka katsoo rohkeasti eteenpäin ja uskaltaa ottaa paikkansa.

Tiina, tuttavallisemmin “Tinde”, muistaa hyvin, kun hän 2016 liittyi Joensuun Nuorkauppakamariin, jolloin hän työskenteli vielä huoltoaseman kassalla eikä hänellä ollut mitään kokemusta johtamisesta. Hän halusi edetä urallaan, mutta koki jääneensä paikalleen.

– Se oli se syy miksi hakeuduin kamariin. Paikalliskamarin puheenjohtajana ymmärsin, että minulla on johtajaominaisuuksia. Yhtäkkiä huomasinkin, että olin mukana projekteissa – myös työelämässä, Tiina muistelee.

Vuosien mittaan vastuut kamarissa lisääntyivät, ja työelämässä Tiina sai edetä portaittain eteenpäin, mikä oli hänelle itselleen tärkeää. Mitä enemmän hän otti vastuuta kamarissa, sitä enemmän hän sai mahdollisuuksia työelämässä. Nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin, hän toimii yksikönjohtajana Lastenkoti Aarre Oy:ssä.

– Tämä on minun kasvutarinani, mutta se voisi olla kenen tahansa, joka uskaltaa ottaa vastuuta ja vetää niitä projekteja, Tiina rohkaisee.

“IHMISET SAAVAT ASIAT TAPAHTUMAAN”

Tiina määrittelee johtamistapansa “ihmisasiajohtamiseksi” – yhdistelmä ihmis- ja asiajohtamista.

Hän korostaa, että pelkkä asiajohtaminen ei riitä.

– On oltava tasapuolinen ja ymmärrettävä ihmisten tarpeita. Tämä auttaa rakentamaan yhdessä selkeää ja tehokasta toimintaa, Kuokkanen kiteyttää.

Tiina kuvailee itseään johdonmukaiseksi johtajaksi. Hän on sitä mieltä, että jos toimintaa on ohjaamassa jonkinlaiset

säännökset, tulee niiden koskettaa kaikkia ja niiden mukaan silloin mennään. Tämän lisäksi joustavuuttakin tulee löytyä.

– Poikkeuksia voidaan tehdä, mutta peruspilarina tulee olla se, mikä toimintaa ohjaa. Tällöin toiminta on perusteltua ja se säilyy tasapuolisena kohteluna kaikille, Tiina toteaa.

TAIDOLLA JOHDETTU AJANKÄYTTÖ

Kulunut vuosi on pitänyt Tiinan kiireisenä omassa elämässä sekä kamarissa. Hänen mukaansa kamaritoiminta onkin murroskohdassa, kun jäsenet haluavat esimerkiksi uudenlaista kokoustoimintaa ja talouspolitiikkaa. Vaikka vuosi on vaatinut enemmän aikaa ja energiaa kuin hän osasi odottaa, Tiina on tyytyväinen, että asiat on tullut tehtyä.

Mutta miten käytännössä onnistuu muun muassa yksikönjohtajana toimiminen, valmistautuminen kansalliseksi puheenjohtajaksi sekä lapsiperhearjen pyörittäminen? Tiinan ajankäytön hallinta perustuu yksinkertaiseen ja tehokkaaseen sääntöön: määritä selkeästi, miten paljon aikaa annat tietylle asialle ja pidä siitä kiinni.

– Jos päätät käyttää kaksi tuntia viikossa kamaritoimintaan, määritä miten sen ajan käytät. Kun joku pyytää ottamaan koppia jostain, voit ainakin itselle hyvillä mielin perustella, jos ei nyt onnistu, hän neuvoo.

Tiina myös kannustaa delegoimaan ja on huomannut, että muut ovat valmiita ottamaan vastuuta, kun vain sitä antaa.

– Oikeasti kukaan ei loukkaannu, vaikka sanoisit ei. Prosessit etenevät myös muiden käsissä.

KUN SAKSOFONI SOI, KAIKKI MUU JÄÄ TAAKSE

Keskiviikkoisin kello 17:30 Tiina pakkaa alttosaksofoninsa ja suuntaa harjoituksiin. Tämä on hänelle hetki, jolloin hän voi irroittautua kaikesta muusta.

– Soittaminen palauttaa aika hyvin, kun se vaatii hyvää keskittymistä asiaan, hän sanoo.

Tiina haluaa muistuttaa, ettei kamaritoiminta ole meidän työtä.

– Jokaisella on se oma elämä tämän harrastuksen taustalla. Tämä on hyvä

pitää mielessä, miettien, mitä vaatii muilta.

VERKOSTOJEN VOIMA – KUN

PIENET ASIAT JOHTAVAT

SUURIIN KOHTAAMISIIN

Tiinan omakohtaiset kokemukset kertovat, kuinka tärkeää on osallistua ja verkostoitua. C-alueen gaalassa hän istui Alavuden kaupunginjohtajan vieressä ja keskustelu johti lopulta henkilökohtaiseen tapaamiseen kansanedustaja Paula Risikon kanssa eduskunnassa.

– Tällaisia asioita voi tapahtua kenelle tahansa, mutta pelkkä kamarin jäsenyys ei tätä vielä tuo vaan sinun täytyy olla itse aktiivinen, Tiina muistuttaa.

Kuokkasella on ollut pienestä asti haave kansanedustajan urasta ja kansallisen puheenjohtajan tehtävän jälkeen se on hänen seuraava tavoitteensa.

– Tämä on paras paikka antaa unelmien tulla ja kertoa niistä myös muille, Tiina kertoo kokemuksesta.

“ON AIKA TARTTUA TUUMASTA TOIMEEN”

Ensi vuosi merkitsee myös uuden strategiakauden alkua ja Tiina aikoo varmistaa, että se tulee kaikille tutuksi.

– Haluaisin, ettei meidän tarvitsisi tehdä erityisiä toimenpiteitä sen eteen, vaan strategia olisi jo luonnollinen osa kaikkea toimintaa.

Tiina uskoo, että kamaritoimintaa voi uudistaa vain kokeilemalla rohkeasti ja hän kannustaakin esimerkiksi tulevia kokousjärjestäjiä siihen.

Toiminnan vaikuttavuuden näkyväksi tekeminen on yksi Kuokkasen kärkiteemoista. Hän korostaa myös tiedolla johtamisen tärkeyttä. Haasteensa tuo vuosi per virka -käytäntö.

– Ilman kunnollista dataa ja mittauspohjaa ei saa minkäänlaista kehityskaarta, ja toimintaa on myös vaikea myydä kumppaneille vain toteamalla, että me ollaan hyviä, Tiina selventää.

Tiina haluaa että toiminta on hauskaa, ja että jäsenet kokisivat tekevänsä jotain merkityksellistä.

– Meidän täytyy tehdä enemmän kuin vain puhua tekemisestä. Nyt on aika tarttua tuumasta toimeen, Kuokkanen toteaa.

Miksi osaaja valitsee Suomen?

Haluamme, että yritykset Suomessa kasvavat, kansainvälistyvät ja menestyvät. Tämä onnistuu parhaiten, jos tarjolla on riittävästi osaavia osaajia. Mutta miksi Suomi on kansainväliselle osaajalle houkutteleva paikka elää ja työskennellä? Kun kannustamme kansainvälisiä osaajia valitsemaan Suomen, ovat uramahdollisuudet yrityksissämme kaiken lähtökohta, mutta ne eivät yksistään riitä. Tärkeää on tuoda esille myös Suomen muita vahvuuksia. Suomen vahvuuksiin kuuluu innovatiivinen ja uusimpien teknologioiden aallonharjalla pyörivä työelämä ja yritykset, mahdollisuus kehittää taitojaan, edistyksellinen koulutusjärjestelmä sekä laadukas arkipäivän elämä, jossa on mahdollista yhdistää ura ja muu elämä. Muun muassa näiden vahvuuksien merkitys nousi jälleen esille lokakuussa, kun emännöimme kansainvälisen

toimittajaryhmän mediavierailua Business Finlandin kollegoidemme kanssa. – Toimittajat osallistuivat puhtaaseen siirtymään ja erityisesti biopohjaisiin innovaatioihin ja vetytalouteen keskittyvälle mediamatkalle, jonka aikana he vierailivat useissa edistyksellisissä yrityksissä Jyväskylässä, Vaasassa, Kokkolassa ja pääkaupunkiseudulla, kertoo Business Finlandin kansainvälisistä mediavierailuista vastaava Salla Salovaara, Head of International PR and Media.

Osalle toimittajista matka jatkui Work in Finland -räätälöidyllä ohjelmalla, jossa tuotiin esille Suomen uramahdollisuuksia sekä kiinnostusta houkutella kansainvälisiä osaajia. Keskustelua herätti muun muassa tasa-arvoinen työelämä sekä työn ja vapaa-ajan tasapaino, jotka molemmat ovat valttikorttejamme, kun osaajat pohtivat missä he haluaisivat työskennellä ja elää.

Puhdas luonto tuo oman kerroksensa laadukkaaseen elämään, jollaisen Suomessa voi rakentaa. Ja luonto on aina lähellä. Tämän toimittajavieraammekin saivat kokea. Tapasimme aamupäivällä ympäristöministeri- ja ilmastoministeri Mykkäsen ja iltapäivällä jo istuimme Nuuksion poropoistossa nokipannukahveilla nuotion ääressä. Vain Suomessa tämä on mahdollista.

Work in Finland -tiimimme houkuttelee Suomeen kansainvälisiä osaajia ja auttaa yrityksiä sopivien osaajien löytämisessä. Tutustu tarkemmin palveluihimme ja tapahtumiimme sekä ilmoita yrityksesi avoimet työpaikat workinfinland.com:ssa.

TEKSTI RIIKKA HIRSTO, HEAD OF MARKETING, WORK IN FINLAND, BUSINESS FINLAND

Vastuullisesta liiketoiminnasta keskustelemassa Klaus

Vastuullisuus liiketoiminnan menestyksen mittariksi talouden ohella

TEKSTI MARI MÄNNISTÖ KUVA

Suomen Nuorkauppakamareiden teemaviikko yritysvastuun edistämiseen, Vastuullisen Bisneksen Viikko, järjestettiin vuonna 2024 kolmatta kertaa. Viikko huipentui päätöskeskusteluun Hämeenlinnassa aiheesta “Vastuullisuus liiketoiminnan menestyksen mittariksi talouden ohella “. Keskustelu oli samalla osa Ylen Hyvin Sanottu -keskustelufestivaalia ja se striimattiin suorana Yle Areenaan. Tallenne on katsottavissa 27.9.2025 saakka.

Keskustelu sisälsi tiukkaa asiaa ja villejäkin käänteitä. Keskustelun aikana kuulet pohdintoja teemoihin: Mitä on vastuullisuus? Paljonko vastuullisuudesta ollaan valmiita maksamaan? Onko

vastuullisempi aina kalliimpi? Millä tavalla vastuullisuustoiminto pitäisi yrityksissä järjestää? Mistä lisää kipeästi kaivattua vastuullisuusosaamista pk-yrityksiin? Miten vastuullisuus ja digitalisaatio liittyvät toisiinsa ja miten selvitä näiden kahden murroksen pyörteissä samanaikaisesti?

Kaikki Hyvin Sanottu -keskustelufestivaalin keskustelut järjestetään inklusiiviseen Erätauko-menetelmään perustuen.

Katso tallenne Yle Areenasta: bit.ly/vastuullinen-bisnesyleareena

Rakentavan keskustelun pelisäännöt

Kuuntele toisia, älä keskeytä tai käynnistä sivukeskusteluja.

Liity toisten puheeseen ja käytä arkikieltä.

Kerro omasta kokemuksesta.

Puhuttele muita suoraan ja kysy heidän näkemyksiään.

Ole läsnä ja kunnioita toisia sekä keskustelun luottamuksellisuutta.

Etsi ja kokoa. Työstä rohkeasti esiin tulevia ristiriitoja ja etsi piiloon jääneitä asioita.

ERÄTAUKO – JOTTA SUOMESTA TULISI MAAILMAN PARHAITEN KESKUSTELEVA KANSA

Erätauko on Sitrassa vuosina 20162019 kehitetty keskustelumenetelmä, joka perustuu dialogisuuteen ja on rakentava sekä tasavertainen tapa keskustella. Dialogissa tähdätään aiheen, toisten ihmisten tai itsen parempaan ymmärtämiseen, mutta ei yksimielisyyteen. Keskustelun keskiössä ei ole asiantuntijuus, vaan omakohtainen kokemus. Keskustelussa noudatetaan rakentavan keskustelun pelisääntöjä.

Lue lisää: eratauko.fi

MIKKO OSKARI ESKOLA

Breitholtz, Anne Vanhala, Tuija Seppälä, Ville Voipio, Jutta Ruusunen, Pasi Mäkinen sekä keskustelun ohjaajana Mari Männistö.

Sustainable Business

– From Local Project to International Impact

TEXT MIKKO OSKARI ESKOLA PHOTO MARI MÄNNISTÖ

Junior Chambers around the world implement projects that positively impact their communities while developing their members into more responsible leaders. One shining example is Kestävä Kainuu – Responsible Kainuu, an initiative ideated by Sini Anttila and brought to life through the collaborative efforts of JCI Kajaani. What started as a project to enhance sustainability awareness across the Kainuu region quickly grew into a core aspect of JCI Kajaani’s activities. Today, sustainability and responsibility are not just part of individual projects but are the heart and soul of the chamber's work.

This project became the foundation for the national Vastuullinen Bisnes –Sustainable Business initiative under JCI Finland, which now influences JCI chapters across the country. By focusing on bringing sustainability into the

spotlight and highlighting responsible actions, the project has provided JCI members and SMEs with the tools to take practical steps toward more sustainable practices.

A few years ago, Sini moved to Sweden, where she became an active member of JCI Sweden. In June, she was invited to share her expertise by conducting a Sustainable Business workshop alongside Mikko Oskari Eskola, national project leader for JCI Finland, at the JCI European Conference 2024. This workshop brought together JCI members from across Europe to explore how sustainability aligns with JCI’s core values and strategic thinking. Participants delved into how sustainability can be more deeply integrated into JCI projects and become a driving force for impactful change.

Following this, Sini was also asked to conduct a similar Sustainable Busi-

ness workshop at JCI Sweden’s national conference. Her leadership and dedication to sustainability were recognized, and she has since been elected as Executive Vice President Partnership (EVP BUS) on the 2025 National Board of JCI Sweden. This demonstrates how a local project, born from a single idea and expanded through the efforts of an entire chamber, can grow into an international movement. It’s inspiring to see how work initiated in one country can expand globally, bringing sustainability to new platforms and communities.

Sini’s message to JCI members and businesses is clear: “Sustainability is the future, and we all must take responsibility for it – in our lives, in business, and in our organizations. What will be your chamber’s greatest sustainability action this year? And what about tomorrow?”

Vastuullinen Bisnes -oppimisalusta tukee yrityksiä ja kamarilaisia

vastuullisuuden kehittämisessä

Osana Euroopan kestävän kehityksen viikkoa julkaistu Vastuullinen Bisnes -oppimisalusta tarjoaa pk-yrityksille ja nuorkauppakamarilaisille avointa koulutusta vastuullisuudesta. Alustan viisi moduulia käsittelevät vastuullisuuden keskeisiä teemoja: ekologista, taloudellista, sosiaalista ja teknologian vastuullisuutta sekä tulevaisuuden vastuullista liiketoimintaa. Koulutussisällön tavoitteena on madaltaa kynnystä laajentaa yritysten vastuullisuustoimia ja tarjota tuoreita ajatuksia nykyhetkeen.

WEBINAARIT HOUKUTTELEVAT SYVENTYMÄÄN

VASTUULLISUUTEEN

Jokaisen moduulin ympärille on koottu asiantuntijoiden vetämiä webinaarital lenteita, joissa käsitellään syvällisesti päivän teemaa. Webinaarit tarjoavat konkreettisia esimerkkejä, vinkkejä ja työkaluja, joilla voidaan vahvistaa vastuullisuutta eri näkökulmista ja haastaa ajattelumalleja. Näiden käytän nönläheisten esitysten avulla yritykset voivat löytää uusia ratkaisuja toimintata poihinsa ja vastuullisuuden arkipäiväis tämiseen.

– Pk-yrityksissä on kova tarve vastuul lisuustiedolle ja konkreettisille keinoille vastata jatkuvasti kehittyviin vaati muksiin. Tämä alusta tarjoaa matalan kynnyksen työkalupakin vastuullisuu den integroimiseen osaksi liiketoimin taa, kiteyttää Vastuullisen Bisneksen 2024 kansallinen projektipäällikkö Mikko Oskari Eskola

YHTEISTYÖ VOIMAVARANA –VASTUULLISEN BISNEKSEN HAASTE

Oppimisalusta on toteutettu 15 organisaation yhteistyönä, ja mukana ovat muun muassa Perheyritysten liitto, Business Finland, FIBS, UN Global Compact Network Finland ja Suomen Yrittäjät. Yhteistyökumppanit tuovat mukanaan arvokasta asiantuntemusta, joka auttaa yrityksiä kehittämään vastuullisuustoimiaan ja ottamaan käyttöön tehokkaita työkaluja.

– Haluan kiittää koko Vastuullinen Bisnes -tiimiä, nuorkauppakamarilaisia ja kaikkia yhteistyökumppaneita. Erityiskiitokset AEL-säätiö ja Senior Advisor Mari Männistö. Teidän toimil-

lanne saadaan vastuullisuudesta vaikuttavaa, kertoo Eskola.

Lopuksi esitämmekin VB-tiiminä haasteen: Mikä on sinun tai kamarisi kovin vastuullisuusteko tänä vuonna? Entä huomenna? Postaa ne merkiten Vastuullinen Bisnes LinkedIn -sivu ja ota vastuullisuus osaksi tulevaisuuttasi!

Tutustu maksuttomaan koulutuskokonaisuuteen: bit.ly/vastuullisen-bisneksenoppimisalusta

Ja ota Vastuullinen Bisnes seurantaan LinkedInissä: https://bit.ly/vastuullinenbisnes-linkedin

TEKSTI MIKKO OSKARI ESKOLA

Miten tapahtumaprojekti kaupallistetaan?

Erilaisia bisnesfestareita, koulutusseminaareja, konsertteja ja muita pääsylippuja myyviä tapahtumia on taas koronapandemian jälkeen muoti-ilmiöksi asti. Monet sellaisista ovat myös enemmän tai vähemmän nuorkauppakamarista peräisin. Vaikka tapahtumia järjestetään paljon, ei niiden kaupallistaminen ole helppoa kullanhuuhdontaa. Nuorkauppakamarilainen ammattitapahtumajärjestäjä Sini Toivonen kertoo, mitä tapahtumatuotannossa kannattaa ottaa huomioon.

TEKSTI HEIKKI LIUKKONEN KUVA SHIFT 2024, BRAVE TEDDY

Suuren yleisötapahtuman järjestäminen on nuorkauppakamaritoiminnassa tyypillinen projekti-idea. Järjestetään esimerkiksi messuja, seminaareja, bisnesfestivaaleja ja konsertteja. Osa toteutuksista onnistuu paremmin, kaupallistuu ja päätyy toistettavaksi tapahtumaksi.

Nuorkauppakamareiden projekteista alunperin tai nykyäänkin peräisin olevia monivuotisia tapahtumia ovat esimerkiksi Kotkan meripäivät, Sijoitusmessut ja SHIFT Business Festival. Myös joidenkin aktiivisten nuorkauppakamarilaisten perustamia ja ylläpitämiä tapahtumia on, kuten Growth Loop ja Business Festival -kiertue.

Useat kaupalliset tapahtumat saattavat rohkaista uusia jonon jatkoksi. Onnistuneen koulutuksen tai seminaarin skaalaamisessa on kuitenkin monta asiaa, joista kannattaa lukea kotiläksyt huolella etukäteen.

– Kun isoja kaupallisia tapahtumia lähdetään toteuttamaan, taloudelliset riskit ovat suuret ja ne voivat myös realisoitua, jos mennään soitellen sotaan, varoittaa tapahtumanjärjestämistä työkseen yrityksessään Soma Events Oy:ssä tekevä Sini Toivonen

Toivonen työskenteli aiemmin turkulaisen SHIFT Events Oy:n toimitusjohtajana. Hän on Airiston Nuorkauppakamarin jäsen.

TURUN ALUEEN

NUORKAUPPAKAMARIT

KEHITTIVÄT SHIFTIN

Yksi nuorkauppakamarilähtöisistä kaupallisista yritystapahtumista on SHIFT Business Festival. Se on vuodesta 2016, nykyään Turun Tiedepuistossa järjestetty bisnesfestari. “Yritystapahtumien Ruisrockiksi” luonnehditussa tapahtumassa on lavapuhujia, workshopeja ja iltajuhlat.

Yritysfestivaalia varten neljä Turun alueen nuorkauppakamaria, Airiston, Aurajoen, Raisio-Naantalin ja Turun Nuorkauppakamarit perustivat yhteisen yhdistyksen, SHIFT ry:n. Mukaan tapahtumaa tukemaan ja tekemään haettiin muun muassa Turun kaupunki, Turun kauppakamari ja Turun yrittäjät.

Tapahtuman ollessa suuri oli aiheellista perustaa tapahtumalle oma osakeyhtiö. Toistuva, suunnitelmallinen, kaupallinen ja tuloksellisuuteen pyrkivä tapahtumatuotanto on liiketoimintaa, joka ei kuulu yhdistyksen verovapaaseen toimintaan. Toisaalta tapahtumatuotannon suuret taloudelliset riskit on luontevaa rajata muista lähiyhteisöistä osakeyhtiöittämisellä.

Shift Business Festival ehti nähdä monta toteutusta ja haasteellisen Covid19-pandemian. Vuonna 2023 Turun Teknologiakiinteistöt Oy osti tapahtuma-

osakeyhtiön osakkeista noin 70 prosenttia ja jatkaa tapahtumatuotantoa.

KAUPALLISEN TAPAHTUMAN ABC

Menestyksekkäät projektit ja tapahtumatarinat ovat voineet edesauttaa tapahtumanjärjestämisen kultakuumetta. Siinä kaupallisen tapahtuman järjestäminen ja kaupallistaminen nähdään helppona ansaintakeinona.

Sini Toivonen palauttaa maan pinnalle. Kaupallisen tapahtuman onnistuminen vaatii paljon taustatyötä ja kysynnän selvittämistä. Yleensä ammattimaiset tapahtumanjärjestäjät kommunikoivat myös keskenään tapahtuma-ajoista ja muista käytännön asioista. Jos tapahtuma näyttää markkinoita kiinnostavalta, siihen kannattaa hankkia yhteistyökumppaneita. – Ilman yhteistyökumppaneita menestyvän tapahtuman luominen on vaikeaa. Yhteistyökumppaneiden kanssa jaetaan riskiä ja ne saavat esimerkiksi tietyn määrän pääsylippuja. Tapahtumanjärjestämisessä tuotot kannattaa yleensä varmistaa ennen kuluja, hän valistaa. Mikäli tuottoja ei ole varmistettu, mutta niiden on laskettu kattavan joitakin kuluja, otetaan riski. Jos riski realisoituu, eikä tuottoja synny, kärsii tapahtumanjärjestäjä taloudellisen tappion.

Toki tuloja ja yleisöä ei yleensä tapahtumaan tule, jos ei ole tiedossa kiinnostavaa sisältöä. Sisältö aiheuttaa yleensä kuluja. Siksi kulut kannattaa neuvotella joustaviksi ja tarvittaessa esimerkiksi tiettyyn takarajaan asti neuvoteltaviksi. Nämä tarkoittavat yleensä tapahtumatilaa, elämyksiä ja tärkeimpiä esiintyjiä. – Vaikka merkittävä osa tapahtumatuloista ja break even pointin ylittäminen olisi varmistettu, on tapahtumanjärjestäminen silti jatkuvaa talousseurantaa. On myös uskallettava tehdä joitakin investointeja projektin sisällä esimerkiksi myyntiin ja markkinointiin, Toivonen kertoo.

Tapahtuman talous on tärkeää monelta kannalta. Tuotot ja niiden suuruus kuluihin nähden on tärkeää, mutta tärkeää on myös se, että tapahtuman tarjooma on hyvä. Hyvä tarjooma, on se sitten mitä tahansa, kuten juhlia, tarjoiluja, tiettyjä esiintyjiä, tiloja tai elävää musiikkia, maksaa yleensä jotakin.

Sini Toivonen painottaa tapahtumanjärjestämisessä yhteistyökumppaneiden tärkeyttä. Ne ovat tärkeitä sidosryhmiä ja usein myös tapahtuman asiakkaita.

– Harvoin yksin syntyy suuria asioita, yhteistyössä on voimaa, hän summaa.

Konkurssista voi toipua

Konkurssin ei tarvitse olla tabu. Vesa Siljamo ja Jani Kuokkanen kertoivat, kuinka he päätyivät yrittäjiksi konkurssin jälkeen.

Vesa Siljamon, 51, suvussa on ollut useita talotekniikan ammattilaisia ja Siljamo kertoo kasvaneensa ammattiin isän esimerkistä. Hän jatkoi sukupolvenvaihdoksessa vuonna 2001 yritystoimintaa taloautomaation parissa Lohjan talousalueella. Hänen aikanaan yritys laajeni kattamaan talotekniikan kunnossapitopuolen.

Siljamo arvelee, että yritys lähti kasvamaan liian vauhdikkaasti. Kassa oli tiukilla, koska kalustoon piti investoida koko ajan lisää. Yrityksellä oli enimmillään liikevaihtoa 900.000 euroa ja työntekijöitä 5–6. Vuosien 2008–2009 paikkeilla Lehman Brothersin kaatumisen myötä asiakkaiden maksukyky loppui. Toiminnan kaatoi se, että iso asiakas, jolle oltiin rakentamassa teollisuushallia, jätti noin 60.000 euron laskun maksamatta. Tukkuliikkeet eivät enää myyneet tarvittavia välineitä, mikä esti töiden tekemisen. Vaihtoehdot yritystoiminnan tervehdyttämiseksi olivat vähissä, koska työn-

tekijöitä ei voinut lomauttaa, koska se olisi estänyt töiden tekemisen. Kaluston myynti auttoi, mutta ei tarpeeksi. Yrityksen loppuajat olivat SIljamolle sumeaa aikaa ja hän nukkui huonosti. Lopulta eräs sunnuntai-ilta hän teki päätöksen toiminnan lopettamisesta. Eräs velkoja ehti kuitenkin hakea konkurssia ensin.

Lopettamispäätös oli helpotus. Siljamoa ei pelottanut omasta puolestaan, koska hän luotti ammattitaitoonsa ja tiesi, että alan osaamiselle on kysyntää. Hän uskalsi lähteä yrittämään toiminimellä.

Siljamo kävi tukkuliikkeiden ja isännöitsijätoimistojen kanssa avoimesti läpi taustansa ja tapahtuneen. Yhteistyökumppanit suhtautuivat myönteisesti suunnitelmaan jatkaa automaatio- ja talotekniikan kunnossapitotöitä. Siljamo uskoo, että nimenomaan avoimuus auttoi häntä eteenpäin. Lopulta hän sai maksettua omalle vastuulleen jääneet noin 40.000 euron velat pois kuudessa vuodessa, mikä oli kaksi vuotta suunniteltua aiemmin. Häneltä pyydettiin yhä enemmän työsuorituksia, minkä vuoksi Siljamo palkkasi aiemmasta yritystoiminnastaan tutun työntekijän avuksi.

Vuonna 2016 Siljamo alkoi puolisonsa kanssa pohtia, olisiko elämässä muutakin tekemistä kuin työnteko. He päättivät ajaa yrityksen alas ja muuttaa Espanjaan. Hän oli päättänyt, että tekisi jatkossa vain palkkatyötä ilman yrittäjätoiminnan painetta. Espanjassa Siljamo teki aluksi puhelinmyyntityötä, mutta totesi pian, että se ei ollut hänen juttunsa. Ihmisten kanssa oli helppo jutella ja hän huomasi, että hänen osaamisellaan oli kysyntää Espanjassakin.

Siljamo perusti paikallisen lakitoimiston avulla toiminimen, jonka kautta hän teki valokatkaisimien vaihtoja ja muita pieniä töitä. Näin hän saavutti saman ansiotason kuin puhelinmyynnissä. Hän teki monipuolisesti muitakin töitä kuten promootiota, oli kapakassa dj:nä ja siivosi asuntoja.

Kolme vuotta sitten Siljamo muutti takaisin Suomeen. Aluksi hän oli palk-

TEKSTI EIRA MYLLYNIEMI KUVAT VESA SILJAMON JA JANI KUOKKASEN ALBUMIT

katyössä hankintapäällikkönä. Hän oli oppinut tulkitsemaan talouslukuja ja havaitsi, että työnantajalla ei sittenkään ollut taloudellista tulevaisuutta. Kahden kuukauden jälkeen hän totesi, että oli jälleen pakko keksiä jotain muuta tekemistä. Yritystoiminnan aloittaminen kävi mielessä, mutta koska hänellä ei ollut pääomaa, palkkatyö oli järkevin vaihtoehto. Hän löysi Facebookin kautta 2000-luvun alkuvuosilta tutun automaatioalan yrityksen, jonne hän sopi haastattelun. Siljamo on ollut siitä lähtien yrityksessä talotekniikan asiantuntijana ja hänen vastuullaan on suuria yrityksiä. Siljamo kokee, että hän on aina ollut luonteeltaan yltiöpositiivinen ja se on auttanut häntä eteenpäin. Vaikka hän oli konkurssin aikaan väsynyt, hän silti haki koko ajan selviytymisvaihtoehtoja ja tunnisti osaamisensa.

Konkurssista Siljamo on aina puhunut avoimesti, eikä hän koe, että aihetta tarvitsi hävetä. Se, uskaltaako konkurssin jälkeen lähteä uudelleen yrittämään, on yksilökoh-

taista. On tärkeä tunnistaa suunnitellun liiketoiminnan taloudelliset edellytykset. Konkurssin tehneelle yrittäjälle lainan saaminen voi olla vaikeaa. Jos saa kasaan pääoman ja oma osaaminen on kohdallaan sekä asiakaskunta tiedossa, toiminnan käynnistäminen voi olla mahdollista. Yrittäjän pitää olla valmis pitkäjänteiseen työskentelyyn, sillä toiminnan käynnistymiseen voi mennä kaksikin vuotta tai enemmän. Jos ei ole valmis elämään kituuttamalla, voi olla suositeltavampaa olla palkkatöissä, kunnes saa oman taloutensa kuntoon, Siljamo pohtii.

Jani Kuokkasen, 41, ensimmäinen yritys oli erikoistunut rock-, metallija goottihenkiseen pukeutumiseen. Samoissa tiloissa toimi myös tatuoijia ja lävistäjiä. Kuokkanen oli mukana yrityksen toiminnassa 10 vuoden ajan marraskuuhun 2018 saakka.

Konkurssiin vaikuttivat monet asiat. Yrityksen toimiala oli erikoistunut ja kun esimerkiksi goottivaatteiden kysyntä vähentyi, markkinatilanne muuttui.

Kuokkanen aloitti toiminnan ja jatkoi sitä nuoruuden innolla, mutta yritys ei ollut kultakaivos. Menot olivat suuremmat kuin tulot, joten jotain muutakin oli tehtävä ”harrastuksen rahoittamiseksi”. Hän työskenteli myös sairaalassa ruumiinavaajana ja kehitysvammapuolen asumisyksikössä.

Yrityksen liiketoimintaan kuului tuotteiden myyminen festareilla. Kuokkanen kierteli tapahtumia ja teki ympäripyöreitä päiviä. Sydäntalvella puolestaan oli niin hiljaista, että ei ollut varaa pitää työntekijöitä. Liike oli kuitenkin auki maanantaista lauantaihin. Lopulta Kuokkanen paloi loppuun.

Viimeiset kaksi vuotta hän työskenteli päällekkäin vanhassa yrityksessään, mutta aloitteli myös yritystoimintaa nykyisen yhtiökumppaninsa kanssa. Uusi yritys toimi vaatetusalalla, tällä kertaa työvaatteita myyvässä yrityksessä. Aiemmin hän oli yksinyrittäjä, mutta nykyisin yhtiökumppani tuntuu voimavaralta.

Vesa Siljamo

Kuokkanen oli ollut työuransa pääasiassa yrittäjä ja hänellä ei ollut ”suunnitelma B:tä”. Tämä vaikutti siihen, että hän pitkitti konkurssiin hakeutumista, koska jotain täytyi tehdä. Toisaalta tilanne kannusti myös uuteen yritystoimintaan, koska hänellä ei ollut työttömyysturvaa. Konkurssiin hakeutumista pitkitti se, että hänen sukulaisensa olivat taanneet yritystoiminnan lainaa, mikä piti maksaa takaisin.

Kuokkanen toteaa, että konkurssissa kovinta oli tunnepuoli ja sen voi todella ymmärtää vain toinen asian läpikäynyt. Konkurssin tapahtumista hän häpesi. Yrittäjä jatkaa ja pitkittää yritystoimintaa tilanteesta huolimatta, koska hänellä on yritykseen tunneside. Suomessa ajatellaan, että ”mies kestää kivun, mutta ei häpeää”. Jos hän olisi nyt samassa tilanteessa, hän päättäisi yritystoiminnan aiemmin.

Juristi auttoi yrityksen alasajossa, mutta tapahtuneen henkinen käsittely jäi itselle. Yrittäjäluonteinen mieli ei antanut periksi jäädä kotiin. Kuokkanen

ymmärsi, että konkurssiin olivat vaikuttaneet myös hänen omat valintansa. Vaikka kuinka paljon uskoisi myynnin kasvamiseen, liiketoiminnan on perustuttava dataan. Konkurssi on opettanut talouspuolta ja riskien tiedostamista. Tiettyyn rajaan asti yrittäjä pärjää yksin, mutta kasvuhaluisen yrittäjän pitää verkostoitua. Yksinyrittäjälle on tärkeää kuulua ainakin yrittäjäjärjestöön.

Konkurssin aikaan Kuokkanen toimi Joensuun Nuorkauppakamarin puheenjohtajana. Häntä harmitti, että ilman konkurssia hän olisi voinut panostaa enemmän puheenjohtajan rooliinsa. Jälkeenpäin ajateltuna kamaritoiminta oli tukiverkko, joka piti hänet vaikeuksista huolimatta kasassa. Vaikka konkurssin myötä yritystoimintaan liittyviä ystävyyssuhteita hajosi, kamaritoiminnassa hänellä oli ystäviä ja harrastukseen liittyvät reissut antoivat uutta ajateltavaa.

Kuokkanen kertoo, että yritystoiminnan ja perheen ulkopuoliset verkostot ovat tärkeitä konkurssin kokeneelle

henkilölle. Ulkopuoliselle puhuminen on hyvä asia, jotta asiat eivät kaadu pelkästään perheelle. Hän itse jäi aikanaan kaipaamaan vertaistukea. Kuokkanen lupaakin, että jos esimerkiksi nuorkauppakamarissa samassa tilanteessa nyt oleva kaipaa sparrausta, häneen saa olla yhteydessä.

Jani Kuokkanen

Viestintä johtaa kestävämpään tulevaisuuteen

Hyvällä johtamisviestinnällä tehdään tulosta. Vastuullisuus on vaatimus, ei valinta. Vastuullinen johtamisviestintä on inhimillistä – se huomioi yksilöllisyyden ja merkityksellisyyden.

Huomisen johtajat ovat yhä useammin ajatusjohtajia, ja heidän luotsaamansa yhtiöt toimivat muutoksen ajureina.

– Tietynlainen suunnannäyttäjyys on se, mitä nuoremmat sukupolvet odottavat ja myös vaativat yrityksiltä ja organisaatioilta ja niiden johtajilta. Että on muutakin kuin liikevaihtoa ja toimintaa, on yleviä päämääriä ja tärkeitä pyrkimyksiä, tietää viestintä‑ toimisto Kumppanian toimitusjohtaja Leena Roskala Onnistunut johtamisviestintä on vuorovaikutusta, jolla vaikutetaan hyvinvoivaan työyhteisöön ja autetaan pääsemään tavoitteisiin. Hyvällä johtamis‑ viestinnällä pidetään myös asiakkaista kiinni. Viestintä kysyykin oikeita tekoja, oikeaan aikaan ja oikeaan suuntaan – kohti yhteisiä tavoitteita.

Yksilöllistä ja merkityksellistä

Ollakseen hyvää johtamisviestintä edellyttää jatkuvaa toimintaympäristön luotaamista: on hahmotettava, millaisessa maastossa kuljetaan ja samanaikaisesti ennustettava, millaisia yllätyksiä puun takana voi odottaa.

– Johtamisviestintää tehdään nyt hyvin karikkoisessa maastossa ja kompastumisen paikkoja tulee vastaan jatkuvasti, Roskala huomauttaa.

Pahimmat johtamisviestinnän kompastuskivet koettelevat yrityksen mainetta. Mainetta nakertaa kaikki, mikä heijastuu uskottavuus tai luottamushaasteina, olivat ne sitten ihmisoikeus , tasa arvo tai ympäristö kysymyksiä. Nämä on huomioitava myös päätöksen teossa ja johtamisviestinnässä.

Ennakoivaa ja nopeaa

Johtamisviestintä kattaa niin strategisen, taktisen kuin operatiivisenkin tason.

– Tekojen on oltava kestäviä, hyväksyttäviä ja suositeltavia. Kentän moninaisuus vaatii viestinnältä räätälöintiä ja huolellista hallinnointia, jottei se muutu kaaokseksi. Tarkka rakenne ja systeemi on tässä a ja o, Roskala pohtii.

Tulevaisuudessa johtamisviestintää haastaa nykyistäkin enemmän myös avoimen, läpinäkyvän, nopean ja jopa reaaliaikaisen viestinnän tarve. Huomisen johtajan on osattava ennakoida, mitä kaikkea tietoa voidaan tarvita.

– Viestinnän on oltava salamannopeaa ja helposti pureksittavaa. Hauska kääntöpuoli tässä on se, että jotta voisi viestiä ennakoiden ja nopeasti, on viestintää suunniteltava entistä pitkäjänteisemmin ja proaktiivisemmin. Jos homma menee tulipalojen sammutteluksi, olet auttamatta aina vähän myöhässä. Johtaminen on viestintää. Viestintä on johtamista. On vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, vetää rajaa, mihin johtaminen loppuu ja viestintä alkaa. Selvää on, että hyvä johtamisviestintä herättää ajatuksia ja saa aikaan haluttuja tekoja.

Valokuva: Veera Korhonen

Leena Roskala toimitusjohtaja, strategi Kumppania

Miksi datakulttuuria tarvitaan?

TEKSTI KATI NIEMINEN KUVAT HEIKKI KOSKISEN ALBUMI

Datan hyödyntäminen on olennainen osa organisaation kehitystä ja menestystä. Dataan liittyvän potentiaalin täysimääräiseen hyödyntämiseen tarvitaan kuitenkin organisaation datakulttuurin rakentamista. Datakulttuuri auttaa organisaatioita tekemään päätöksiä, jotka perustuvat kerättyyn ja jalostettuun dataan. Datakulttuuri mahdollistaa datan tehokkaan hyödyntämisen. Organisaatiot voivat käyttää dataa päätöksenteon tukena, prosessien parantamiseen ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamiseen. Esimerkiksi uusien tuotteiden julkistamisessa, toimitusketjujen optimoinnissa tai markkinointikampanjoiden parantelussa, datan käyttäminen osana päätöksentekoa johtaa parempiin tuloksiin.

Kun dataa käytetään osana päätöksentekoa, organisaatio voi parantaa:

• kannattavuuttaan ja kasvuaan

• tuottavuuttaan ja operatiivista tehokkuuttaan

• kilpailukykyään ja innovointiaan

• asiakaskokemustaan ja mukautumiskykyään

• päätöksenteon helppoutta ja läpinäkyvyyttä.

– Organisaation datakulttuurin muodostumista kannattaa tukea muutenkin kuin tarjoamalla teknologiaa ja työkaluja, kertoo data-asiantuntija Heikki Koskinen Power Business Data Oy:stä. Monissa organisaatioissa tilanne voi olla sellainen, että on jo visualisoitu dataa, tai järjestelmistä suoraan tai tekoälyn avulla saadaan automaattisesti dataa visuaalisessa muodossa. Kuitenkaan datakulttuuri ei ole juurtunut organisaatioon siten, että tietoa todella käytettäisiin osana päivittäistä toimintaa ja päätöksentekoa.

Organisaatiokulttuurilla tarkoitetaan yhteisiä arvoja, käytäntöjä ja uskomuksia, jotka ovat ominaisia tietylle

organisaatiolle. Datakulttuuri ja organisaatiokulttuuri ovat hyvin läheisiä termejä. Hyvä datakulttuuri on osa organisaatiokulttuuria, jossa aktiivisesti hyödynnetään dataa ja datasta jalostettua tietoa osana päätöksentekoa. Datakulttuuriin kuuluvat esimerkiksi datan laatuun panostaminen, jatkuvan oppimisen ja parantamisen kulttuuri, tietosuojan ja tietoturvan huomioiminen sekä ymmärrys datan tärkeydestä liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamisessa. Kehittyneessä datakulttuurissa data on keskeinen osa strategiaa, organisaatiokulttuuria ja prosesseja.

VAHVAN DATAKULTTUURIN KEHITTÄMINEN

Datakulttuurin kehittäminen on jatkuva prosessi, johon kuuluvat esimerkiksi tavoitteet, arvot ja käytänteet liittyen dataan sekä datan keräämiseen ja käsittelyyn organisaatiossa. Datakulttuuri vaikuttaa datan arvostukseen ja rooliin organisaatiossa sekä siihen, miten paljon dataan luotetaan ja miten laajasti sitä hyödynnetään. Tärkeää on aloittaa kehittyminen tiedolla johtamisen suuntaan. Tiedolla johtaminen liittyy toimintatapoihin, joilla tietoa jalostetaan ja hyödynnetään yrityksen toiminnan johtamisessa. Monia analyysejä voidaan parantaa historiallisen datan avulla, joten mitä aiemmin aloitetaan keräämään dataa ja tukemaan datakulttuurin kehittymistä, sen parempi.

Kun organisaation datakulttuuria aletaan kehittää, on ensiksi hyvä aloittaa datakulttuurin nykytilan ja haasteiden arvioimisesta sekä organisaation dataan ja sen varastointiin, hallintaan ja käyttöön tutustumisesta. Tämän jälkeen voidaan kehittää datakulttuurin eri osaalueita. Näihin kuuluvat esimerkiksi datastrategia, joka asettaa tavoitteet datan tehokkaalle hallinnalle ja hyödyntämiselle sekä datanhallinnan käytänteet, eli että data on kaikkien oikeiden

sidosryhmien käytettävissä oikeaaikaisesti ja helposti saatavilla olevassa muodossa. Datakulttuurin onnistumista on hyvä mitata ja arvioida sekä strategioita muokata tuloksien mukaan.

Datalukutaito tukee myös datakulttuurin kehittämistä. Datalukutaidosta on hyötyä hyvin monessa työtehtävässä, ja organisaatioiden kannattaa edistää datalukutaitoa. Datalukutaito sisältää esimerkiksi sen, että ymmärtää, mitä data kertoo, voi keskustella siitä muiden kanssa ja tehdä omaa työtään koskevia päätöksiä datan avulla.

– Jokaisen kannattaisi pohtia, kuinka omissa työtehtävissään voisi hyödyntää paremmin dataa, Koskinen suosittelee.

Datalukutaitoon kuuluvat perustaidot mahdollistavat sen, että yksilöt voivat luottaa osaamiseensa ollessaan tekemisissä datan kanssa ja toimiessaan datalähtöisissä, osastojen välisissä yhteistyöprojekteissa.

– Organisaation tavoitteena voi olla tukea työntekijöitään hyödyntämään dataa omassa työssään. Se voi pitää sisällään kouluttamista data-asioissa, oikeiden työkalujen valintaa, datan saatavuuden ja laadun parantamista, sekä kulttuurin muuttamista, Koskinen kertoo.

Datan ymmärtämistä helpottaa se, että oleellinen ja ajantasainen data on esitetty ymmärrettävästi ja selkeästi. Oikeiden kysymysten kysyminen ja uteliaisuus auttavat myös alkuun.

– Datalukutaidosta hyötyy useissa eri tehtävissä, koska dataa on nykyään niin paljon saatavilla. Eri työtehtävissä datalukutaidon vaatimukset ovat erilaisia. Jossain tehtävässä voi riittää termien parempi ymmärtäminen, jotta osaa kommunikoida data-ammattilaisen kanssa paremmin. Toisessa tehtävässä on taas hyödyllistä tietää enemmän datan varastoinnista ja arkkitehtuurista. Organisaation olisi hyvä luoda puitteet, joissa nämä kaikki eri rooleissa työsken-

televät henkilöt voivat kehittää omaa dataosaamistaan, Koskinen kuvaa.

Datakulttuurin on myös tärkeää olla linjassa organisaatiokulttuurin kanssa sekä tukea organisaation strategiaa. Kun datakulttuuri on organisaatiokulttuurin mukainen, päästään strategisiin tavoitteisiin todennäköisemmin. Datakulttuuri vaatii johdon tukea, työntekijöiden sitoutumista ja datainfrastruktuuria, joka tukee datan keräämistä ja analysointia. Johto voi aloittaa kulttuurinmuutoksen viestimällä datakulttuurin rakentamisen visiosta, kertomalla vakuuttavia tosielämän esimerkkejä datakulttuurin mahdollisista vaikutuksista, ja tarjoamalla tarvittavat resurssit. Lisäksi johdon on tärkeää kuunnella työntekijöiden ideoita ja palautetta sekä näyttää oma sitoutumisensa dataan perustuviin käytäntöihin. Muutosjohtaminen on tärkeää datakulttuurin luomisessa. On huomioitava hyvä ja riittävä viestintä, sidosryhmien sitouttaminen ja yhteisen tarkoituksen luominen datakulttuurin ympärille sekä

mahdollinen muutoksen vastustaminen. Lisäksi on tarjottava koulutusmahdollisuuksia sekä edistettävä oppimaan ja kokeilemaan kannustavan ympäristön muodostumista. Organisaation eri toimintoihin ja tasoille on hyvä saada datakulttuurin lähettiläitä eli yksilöitä, jotka ovat nostamassa esiin onnistumisia ja datalukutaidon merkitystä sekä tarjoamassa tukea kollegoilleen dataasioissa. Organisaation kasvaessa ja kehittyessä datakulttuuria pitäisi myös tarkastella uudelleen ja tarvittaessa muuttaa uuden tilanteen vaatimuksiin sopivaksi. Organisaatioiden tulee sopeutua paitsi organisaation muuttuviin tarpeisiin, myös alan trendien ja asiakkaiden kysynnän muutoksiin sekä teknologisiin edistysaskeleisiin.

Datakulttuurin kehittämisen avulla datasta saadaan suurempaa arvoa ja mahdollistetaan paremmin organisaation työntekijöiden osallistuminen, ideointi ja osaamisen hyödyntäminen dataprojekteissa.

Datakulttuurin merkitys tulee todennäköisesti kasvamaan jatkossa. Datakulttuuriin kuuluva datalukutaito lisää paitsi ymmärrystä myös järkevää kriittisyyttä dataa ja sen tulkintoja kohtaan, mistä on hyötyä myös tekoälyn käytön lisääntyessä. Tekoälyn varsinaisiin merkittävämpiin yritystason hyötyihin päästään vasta, kun pystytään hyödyntämään myös yrityksen omaa dataa. Tällöin esimerkiksi organisaation datan laatu, hallinta ja tietoturva ovat entistä keskeisemmässä asemassa.

Datakulttuurissa data on organisaation päätöksenteon, toimintojen ja strategisen suunnittelun ytimessä. Tämä auttaa organisaatiota saavuttamaan parempaa päätöksentekoa, kustannussäästöjä ja prosessiparannuksia. Datakulttuurin kehittäminen on sitoutumista vaativa muutosmatka, joka liittyy erityisesti datavetoista päätöksentekoa arvostavan ajattelutavan ja käyttäytymisen kannustamiseen.

Tekemisen meininki 2025

S uomen senaat t i hal uaa edist ää jäsenik äisten

ja senaat toreiden väl ist ä

y h teistyötä sek ä verkostoitumista !

• Tekemisen meininki -tapahtuma voi olla business-projekti, yhteiskunnallisen vaikuttamisen projekti tai hauska yhteinen tapahtuma

• Järjestelyvastuu on kamarin senaattoreilla

• Lyhyt hakemus 31.1.2025 mennessä sähköpostitse jani.sund@suomensenaatti.fi

• Tukipäätökset helmikuun ensimmäisellä viikolla

• Projektin tai tapahtuman toteutusaika 1 10.2. - 31. 5.2025

• Tukea voi saada maksimissaan 2 250€ yhtä tapahtumaa tai projektia kohden

Kuinka johtaa alisuoriutujia?

Silloin kun tulosyksikkö porskuttaa tavoitteiden mukaan tai ylittää ne, on johtajalla yleensä helppo olla. Johtajuus mitataan silloin, kun johdettavana on alisuoriutujia. Monille johtajille alisuoritumisen johtaminen tuntuu tekemättömältä paikalta. Muutoksen ja johtamisen valmentaja Katja Noponen valottaa keinoja, joilla heikkoa suoritusta voi yrittää kääntää paremmaksi.

TEKSTI HEIKKI LIUKKONEN KUVAT KATJA NOPOSEN ARKISTO

Kun mainitaan käsitteet alisuoriutuja ja alisuoriutumisen johtaminen, yhdistetään se helposti mielikuvaan raivokkaasta “management by perkeleestä”, tylyistä ja ikävänoloisista kehityskeskusteluista sekä kovista työoikeudellisista keinoista, kuten varoituksesta, työsuhteen irtisanomisesta tai jopa purkamisesta.

Suorituksen, myös tavoitteisiin yltämättömän sellaisen johtaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin edellä lueteltua. On myös olemassa sellaisiakin näkemyksiä, että epäonnistunut johtaminen on osasyynä, jos johdettava suoritus ei pääse sille asetettuihin tavoitteisiin.

Suorituksen johtamisella ei ole aina ollut hyvä maine. Joskus se on saatettu yhdistää jopa mikromanageeraukseen ja pidetty työtapoihin, työn tekemiseen ja tuloksiin puuttuminen vanhakantaisena hiostamisena, joka ei kuulu nykyaikaan.

– Suorituksen johtaminen on tullut takaisin muotiin. Vielä 10 vuotta sitten

työelämässä oli vallalla uusi suuntaus, jonka mukaan kaikki ovat itseohjautuvia, eikä esihenkilöitä tarvita. Nyt sellaisetkin yritykset, jotka olivat tässä pioneereja, ovat ottaneet askelia takaisin, kertoo muutoksen ja johtamisen valmentamiseen erikoistunutta koulutusyritystään johtava Katja Noponen.

Yksi merkittävä muuttuja työelämässä on Covid19-pandemian myötä yleistynyt etätyökulttuuri. Monet suuretkin yritykset ovat olleet huolissaan etätyön tuottavuudesta ja siksi kiristäneet otettaan suorituksen johtamisessa sekä laatineet sääntöjä tai jopa kieltoja etätyölle.

MITÄ ON ALISUORIUTUMINEN

JA MISTÄ SE JOHTUU?

Noponen näkee alisuoriutumisen olevan sitä, että työssä tai tehtävässä tavoitteita ei saavuteta tai ne saavutetaan rimaa hipoen.

Hän tunnistaa, että joskus huono johtaminen on syynä alisuoriutumiseen ja työn tavoitteista jäämiseen. Työhön perehdytys saattaa olla olematonta tai puutteellista, jolloin johdettavan on vaikea tarttua työhön. Myös selvien ja helposti mitattavien tavoitteiden tai selkeän tehtävänkuvan puute on tyypillinen syy sille, että johdettava ei saavuta tavoitteita, joita edes niiden asettaja ei osaa selittää.

Vaikka perehdytys olisi hyvää ja tavoitteet ja tehtävänkuva kristallinkirkkaita, on ratkaiseva merkitys työssä menestykselliselle suoriutumiselle sen tekijän omassa motivaatiossa. Motivaation puute on keskeinen syy sille, ettei työstä tule mitään.

– Esihenkilölle ja työnantajalle tavoitteista selkeään jäämiseen on yleensä helpompi puuttua kuin jälkimmäiseen. Tavoitteista selkeästi jäävä työntekijä yleensä tietää, että alisuoriutuminen saattaa muodostaa jopa irtisanomisperusteen, Noponen kertoo.

– Esihenkilökään ei voi vain kaataa motivaatiota johdettavansa päälle.

Motivaation on tultava itsestä. Joskus asioiden syvällinen pohtiminen ja oman työelämän myönteisten puolien tunnistaminen voi auttaa herättämään motivaatiota takaisin. Uuden motivaation saattaa löytää myös muualta ja silloin sitä kannattaa seurata, Katja Noponen kertoo.

Hänen yrityksensä, Katja Noponen Oy auttaa monia yrityksiä löytämään henkilöstölleen uusia uravaihtoehtoja. Tyypillinen tilanne on tuotannollisten ja taloudellisten irtisanomisten jälkeinen muutosturva, kun uusi työ on pakko löytää. Joskus Noposen yritys oli saanut toimeksiannon yritykseltä, joka haki etukäteen henkilöstöltään nimettömiä ilmoittautumisia muutosvalmennukseen.

– Epämotivoituneiden työntekijöiden pitäminen on yleensä myös todella kallista. Ihmisillä on taipumusta jäädä mieluummin motivaationsa kanssa tuttuun helvettiin kuin hakeutua vieraaseen taivaasen. Saimme silloin monia

onnistumisia sekä uuden motivoivan urasuunnan löytäneille työntekijöille että asiakasyritykselle, joka sai näin parannettua tehokkuuttaan, Noponen kertoo.

TYÖELÄMÄSSÄ SAA JA

PITÄÄ OSATA VAATIA

Katja Noponen kannustaa johtajia ja johdettavia luomaan parempaan suoriutumiseen selkeän suunnitelman, joka sisältää selkeiden tehtävien ja kirkkaiden tavoitteiden lisäksi konkreettisia keinoja, joilla niihin voi päästä, välietappeja sekä aikataulun.

– Lisäksi alisuoritumisen johtajan työkalupakkiin kuuluvat ehdottomasti empatia, rinnalla kulkeminen, osaamisen kartoitus ja tsemppaaminen. Johtamisessa vaaditaan tunneälyä, pitää tunnistaa, mitä kukin esihenkilöltä tarvitsee, hän sanoo.

Työelämässä työntekijältä suorituksen vaatiminen ja työn ohjeistaminen on esihenkilön ja työnantajan oikeus, mutta myös velvollisuus. Katja Noponen tunnistaa tilanteen, että työn seuraamisesta ja ohjaamisesta saatetaan joillakin työpaikoilla pahastua, koska se ei ole kuulunut kulttuuriin. Kulttuurin muutos on asia, jossa monet työpaikat tarvitsevat apua ja se vie usein vuosia.

– Jos johtaja ei tee päätöksiä tai luo normeja, yleensä työpaikalla syntyneen valtatyhjiön täyttää nopeasti joku muu henkilöstöstä ja silloin työyhteisön toiminta voi ohjautua vielä kauemmas tavoitteista, hän avaa.

Suorituksen johtamisen ei hänen mielestään tarvitse tarkoittaa samaa kuin mikromanageeraus. Mahdollistaminen on avainsana. Johtajan kannattaa ottaa selvää, millaista tukea ja apua johdettavat tarvitsevat parempaan suoriutumiseen.

Pitääkö (etä)töissä olla

“Hiillostetaanko teitä töissä paljonkin?” kysyi pitkän työuran yrittäjänä ja maanviljelijänä tehnyt isä pojiltaan, vastavalmistuneilta juristilta ja ekonomilta vajaa kymmenkunta vuotta sitten.

“No ei varmasti hiillosteta, ja jos hiillostetaankin, niin se on niin out ja mennyttä maailmaa.” vastasin silloin juuri sillä itsevarmuudella ja intonaatiolla, joka pari-kolmekymppisellä uunituoreella maisterilla parhaimmillaan on.

Kuinka väärässä olinkaan! Elin ja hengitin tuolloin 2010-luvun muotivirtausta, jonka mukaan työ ja tulokset edistyvät parhaiten, kunhan ahdasmieliset ja kontrollinhaluiset pomot sääntöineen vain pysyvät poissa tieltä.

Covid19-pandemia muutti monta asiaa. Tuli säännöllinen ja lähtökohtainen etätyö, jonka hyödyllisyydestä ja haitallisuudesta työnantajalle ja työntekijälle väännetään peistä. On paljon tietotyöntekijöitä, jotka eivät haluaisi palata kotoa toimistolle. Ja enenevissä määrin jopa maailman johtavia yrityksiä, jotka haluavat työntekijät takaisin toimistolle, toiset lempeämmin ja toiset jämäkämmin, jopa käskien ja kieltäen.

Juupas-eipäs-väittelyn sijaan puhutaan hybridityöstä ja etä- sekä lähityön toisiaan täydentävistä hyödyistä.

Hiljentyneet ovat ne äänet, jotka hokivat etätyön “lyömättömiä tuottavuushyötyjä” ja korvautuneet provosoivilla meemeillä ja pilakuvilla, joissa etätöihin unohtuneet katsovat Netflixiä kaljatölkkien keskellä. Useamman vanhan opiskelukaverin, kollegan ja työtuttavan kanssa keskustelu on vahvistanut käsitystä, että viime vuosina työelämä on yleisesti muuttunut paljon aiemmasta, jossa kiltisti tultiin joka päivä toimistolle, venyttiin ja yritettiin kasvaa ja kehittyä palautteiden myötä.

Nyt työntekijöiden vaatiminen toimistolle, suorituksen vaatiminen sekä yrittäjähenkisyyden korostaminen saadaan kuulostamaan mikromanageeraukselta ja jälkifeodaaliselta ruoskinnalta, josta pitää olla lupa kieltäytyä. Saako töissä enää vaatia? Mitä tapahtui työnantajan direktio-oikeudelle?

Saattaa olla, että en ole enää joukon nuorin ja näen nykyisessä positiossa asiat siitä näkökulmasta, että ennen kaikki oli paremmin. Mutta paljon on vettä Aurajoessa virrannut, kun ennen yksityiselämä sopeutettiin työelämää varten, ja nyt työelämä pitäisi sopeuttaa palvelemaan yksityiselämän tarpeita.

Markkinatalousihmisenä uskon, että asiakkaani eivät ole minua varten, vaan

minä olen heitä varten ja siksi minun kuuluu mukautua. Toki vanhassa työkulttuurissakin on puolia, joista on ollut hyvä päästä eteenpäin, kuten management by perkele. Mutta voihan se silti olla, että agraariyhteiskunnan evankelisluterilaiseen työmoraaliin kasvanut isäni on sittenkin oikeassa: työelämän pitää olla vaativaa.

Olisiko meistä nuorkauppakamarilaisista saamaan aikaan työelämään uusi positiivinen ryhtiliike?

HEIKKI LIUKKONEN

KIRJOITTAJA ON SUOMEN NUORKAUPPAKAMAREIDEN KANSALLISEN JÄSENLEHDEN, JOHTAJAN, DIGIJULKAISUN PÄÄTOIMITTAJA, JOKA TEKEE NIIN ETÄ- ETTÄ LÄHITYÖTÄ JA SUHTAUTUU MYÖNTEISESTI TYÖELÄMÄN KUNNIANHIMOON, LAATUVAATIMUKSIIN JA TYÖNANTAJAN DIREKTIO-OIKEUTEEN.

Kamariuralta paljon eväitä työuralle sijoitusmaailmassa

Miksi monet hyvät tyypit ovat työelämässä kamaritaustalla?

Vuonna 2019 toimin Kalajokilaakson kamarin puheenjohtajana, ja tuona vuonna kamarimme järjesti yhteistyössä Kokkolan kamarin kanssa Kansallisen vuosikokouksen. Tämä oli pienelle kamarillemme suuri ponnistus, sillä tapahtumaan osallistui satoja ihmisiä, mukaan lukien monia ulkomaalaisia vierailijoita. Koko tapahtuma järjestettiin talkoovoimin, mikä teki siitä erityisen merkityksellisen.

Tärkein opetus, jonka sain tästä kokemuksesta, oli se, miten johtaa ja saada ihmiset toimimaan vapaaehtoisjärjestössä. Kilpailemme ihmisten vapaaajasta ja ajasta perheen kanssa, mutta emme voi maksaa palkkaa. Palkintona on hyvä fiilis, halu kehittyä ja saada aikaan yhdessä jotain merkittävää.

Nuorkauppakamarissa on mahdollista opetella johtajuutta, tiimitaitoja ja työskentelyä erilaisten ihmisten kanssa. Parasta on, että tämä on oppimisjärjestö, mikä tarkoittaa, että on täysin hyväksyttävää olla vasta opettelemassa näitä asioita – toisin kuin usein työelämässä. Elinikäinen oppiminen on yksi tärkeimpiä taitoja, joita voimme yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa hyödyntää. Kauppakamari tarjoaa tähän erinomaiset puitteet.

Nykyisessä työssäni johdan yhtä Alexandrian suurimmista sijoitusneuvontatiimeistä yhdessä kollegani kanssa. Lisäksi toimin konsernin Myynnin johtoryhmässä, jossa vastuualueenani on yksityispankkiirien määrän kasvatta-

minen. Molemmat roolit vaativat kykyä johtaa, mutta hieman eri näkökulmista: toinen rooli keskittyy enemmän ihmisten johtamiseen ja toinen prosessien johtamiseen. Pidän erittäin tärkeänä myös Alexandrian strategian toteuttamista omassa työssäni. Ei myöskään liene sattumaa, että lukuisilla kollegoillani eri puolella Suomea on niinikään kamaritaustaa.

Alexandria on valtakunnallinen, pörssilistattu sijoituspalveluyhtiö, jolla on kyky ja halu kasvaa. Säästäminen ja sijoittaminen ovat ajankohtaisempia kuin koskaan, mikä tekee alasta erityisen mielenkiintoisen. On mahtavaa olla mukana kasvavassa yrityksessä, jossa asiakaskokemus on huippuluokkaa ja työkalut ovat priimaa – palkitut strukturoidut tuotteet, monipuoliset rahastot, laaja sijoitusvakuutustarjoama sekä uusimpana täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelu.

MARI PUHTO

ALUEPÄÄLLIKKÖ

ALEXANDRIA GROUP OYJ

Alexandria Group Oyj

Valtakunnallinen sijoituspalveluyhtiö

• 37 000 asiakasta

• Liikevaihto 2023 44,4 M€

• Henkilöstö 200

Missä inhimillisyys, siellä johtajuus

Kerro, kerro Chat GPT, mitä on inhimillisyys? Pari sekuntia ja pam. Siinä edessäni on inhimillisyyden avainsanoja: empaattisuus, myötätuntoisuus, avoimuus, rehellisyys, aitous sekä yhteisöllisyys. Kovin helppoa, ettenkö sanoisi on siis olla inhimillinen, mutta miksi se kuitenkin on välillä vaikeaa, niin itseään kuin muita kanssakulkijoita kohtaan?

Työskentelin viisi ja puoli vuotta täysipäiväisesti hyvinvointivalmentajana, josta suurimman osan ajasta omassa yrityksessäni. Jotenkin minulla on ollut aina halu auttaa ihmisiä löytämään ratkaisuja ja oikeanlaiset työkalut niiden saavuttamiseen. Jotta olen voinut auttaa yksilöä, minun pitänyt olla kiinnostunut ihmisestä, tietoinen hänen taustoistaan ja ymmärtää hänen haasteitaan. Inhimillisen valmennuksen peruspilareita ovat mielestäni empaattinen kuuntelu, yksilöllinen ohjaus, osallistaminen ja reflektio sekä tsemppaaminen ja tuki. Avaan hieman inhimillistä valmennusfilosofiaani ja uskon, että saatat huomata sen olevan hyödyllinen kaikkiin elämän ihmissuhteisiin ja elämäntilanteisiin.

Minulle empaattinen kuuntelu tarkoittaa aktiivista, kertojan näkökulmien ymmärtämistä ja kykyä aset-

tua kertojan asemaan. Tämä on ollut keskeinen osa valmennussuhteideni luomista, koska sillä luodaan pohja suhteen luottamukselle. Olen huomannut, että kertomalla myös itsestäni jotain henkilökohtaisempaa, olen onnistunut murtamaan jään ja tuomaan esiin oman inhimillisen erehtyväisyyteni.

Jokainen meistä on erilainen. Tähän lauseeseen toimisi lähdeviittauksena mikä tahansa teos. Siksi yksilöllisyys on ollut myös avainsana, kun olen luonut valmennettavalle tavoitteita, niille mittareita ja validoinut asetetut tavoitteet. Itse valmennus on sovitettava valmennettavan tarpeisiin, tavoitteisiin ja henkilökohtaiseen tilanteeseen. Ymmärrys omasta elämäntilanteesta, muutokseen ja siihen liittyvien prosessien sisäistämiseen vaadittavasta ajasta ovat osa itse valmennuspolkua. Valmennettavan on oltava itsensä kanssa rehellinen, avoin ja tiedostaa myös, että onnistumiset sekä epäonnistumiset ovat osa oppimisprosessia.

Littipeukku, kivet, halaus, nenäliinan ojentaminen, tsemppaavan viestin laittaminen – minulla keinoja tuen antamiselle on monia. Mitä paremmin tunnen valmennettavan, sitä paremmin osaan kohdentaa juuri tilanteeseen sopivan

tuen ja kannustuksen. Parasta valmennustyössäni on aina ollut se, että valmennettava oivaltaa itse hänen olevan se, joka ottaa askeleet eteenpäin. Hän on se, joka onnistuu. Minä olen se, joka osoittaa suunnan. Hän on se, joka peruuttaa taaksepäin harhapolulta. Minä olen se, joka pitää taustapeiliä. Minä olen se, joka luottaa valmennettavaan ja joka puskee valmennettavaa eteenpäin tilanteen niin salliessa. Minä olen se, joka vaatii ja valmennettava on se, joka uskoo omiin kykyihin.

Tunnistatko itsesi tästä inhimillisestä valmennusfilosofiastani, vaikka et olisikaan hyvinvointivalmentaja? Jos vastasit kyllä, olet varmasti matkalla inhimilliseksi johtajaksi. Jos vastasit et, sinulla on upea inhimillisyyden oppimatka vielä edessäsi, jos vain tartut siihen. Johtaminen on valmentamista. Ja ennen kaikkea, se on inhimillistä.

RIIKKA KALLONEN

KIRJOITTAJA TYÖSKENTELEE LAHDEN PELICANSEILLA MYYNTITEHTÄVISSÄ JA ON SIVUTOIMINEN HYVINVOINTIALAN YRITTÄJÄ

Paloin loppuun

Työuupumus (engl. burnout) eli loppuunpalaminen on työhön liittyvä stressioireyhtymä, jonka oireista vuonna 2022 kärsi Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -seurantatutkimuksen mukaan jopa hieman useampi kuin joka neljäs suomalainen työntekijä.

TEKSTI SAARA INKINEN KUVAT JENNI MEESIT

Työuupumuksen oireita ovat yleensä voimakas, kaikki elämän osa-alueet läpäisevä väsymys ja kyynistyminen. Väsymys on sellaista, että uni ja lepo eivät virkistä, ja kyynistymisen vuoksi työ ei tunnu enää tärkeältä ja asenne sitä kohtaan muuttuu. Monella työuupumus aiheuttaa myös somaattisia oireita, kuten univaikeuksia ja sydämen rytmihäiriöitä.

Uupumuksen eri muotoja on monia, ja ne kaikki ovat osoituksia elimistön stressitilasta, joka on päässyt muodostumaan salakavalasti syystä tai toisesta. Kuormitus ylittää omat voimavarat.

Ongelmana usein onkin, että ne kaikista mielekkäimmiltä tuntuvat asiat ovat juuri niitä, jotka kuluttavat eniten. Kun suorittamisesta tulee hyvä ja positiivinen olo, hälytysmerkkeihin ei kiinnitä huomiota.

– Opin, että innostus ei ole aina luotettava mittari hyvinvoinnin kannalta. Joskus se hämää ja voi ajaa ihmisen todella huonoon jamaan, toteaa Jenni Meesit, 24, liiketalouden tradenomi Joensuusta, joka palasi keväällä työelämään yhdentoista kuukauden sairausloman jälkeen.

Jenni sai burnout-diagnoosin huhtikuussa 2023, kun oli rytmihäiriöiden vuoksi soittanut hätänumeroon, ja saapuneet hoitajat olivat passittaneet hänet psykiatriselle vastaanotolle. Viimeisillä voimillaan Jenni tarttui tähän, ja pääsi juttelemaan ammattilaisen kanssa. Hän purskahti rajuun itkuun, kun kertoi tarinansa.

Siitä alkoi pitkä toipumisaika, joka jatkuu edelleen. Burnout ja sen myötä toimintakyvyn menetys laittoivat Jennin elämän hetkessä uusiksi. Hän pääsi psykiatriselle osastolle, ja hänelle diagnosoitiin burnout ja kaksisuuntainen (bipolaarinen) mielialahäiriö. Bipolaarisessa mielialahäiriössä ominaista on vaihtelevin välein toisiaan seuraavat masennus- ja maniajaksot, ja niiden

Minä, normaalisti hyvinkin positiivinen ihminen, koin, että elämällä ei ollut merkitystä.

välillä saattaa olla myös täysin oireettomia aikoja, joita kutsutaan elpymävaiheiksi. Manialla tarkoitetaan jaksoa, jonka aikana henkilön mieliala on huomattavasti koholla. Mielialan huomattava kohoaminen näkyy esimerkiksi itsetunnon nousuna, aktiivisuutena, puheliaisuutena, ajatusten vilkkautena ja fyysisenä aktiivisuutena. Silloin ihminen saattaa käyttäytyä holtittomasti rahan, alkoholin tai seksuaalisuutensa kanssa, ja tehdä suuriakin päätöksiä harkitsemattomasti.

Diagnosoimattoman bipolaarisen mielialahäiriön vuoksi Jenni ei huomannut burnoutin aiheuttamia hälytysmerkkejä, vaan kuvitteli yliaktiivisuuden, -innokkuuden ja -sosiaalisuuden kuuluvan hänen perusluonteeseensa.

– Manian takia aivot kävivät ylikierroksilla. Kirjaimellisesti pompin innosta ja olin todella toimelias ja tehokas työntekijä. Mania oli kuin turbomoottori kohti burnoutia. Olo oli kaikkivoipa ja moni tykkäsi tarmokkuudestani. Mutta se ei tehnyt hyvää aivoilleni johtaen vakavaan burnouttiin. Maniassa tuli myös hölmöiltyä. Käyttäydyin hassusti, hölmöilin yksityiselämässä ja perustin yrityksen. Uupuminen paljasti kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Olisiko se tullut muuten esille?

Kuntoutusprosessiin sisältyi Kelan kuntoutusterapia, psykoedukaatio ja elämäntapojen tarkasteleminen. Psykoedukaatiossa perehdyttiin omaan sairauteen, sen oireiluun ja sen hyväksymiseen. Tuntui kuin moni asia olisi loksahtanut paikalleen. Olemalla tietoinen ja hyväksymällä oman sairauden voi itse paremmin, kun siihen suhtautuu neutraalisti osana omaa itseä ja tunnistaa siihen liittyvän oireilun. Sairaus on kuin vesisade – ei siitä tarvitse tykätä, vaan olla siitä tietoinen. Tällöin voit varustautua tarvittavalla tavalla. Esimerkiksi kun huomaat että sataa, otat mukaan sateenvarjon.

Valtavan burnoutin seurauksena Jenni koki itsensä täysin epäonnistujaksi. Hän, joka oli aiemmin todella itsevarma ja sosiaalisesti pärjäävä, koki yhtäkkiä itsensä todella epävarmaksi ja sosiaaliset tilanteet ahdistivat. – Olin aikaisemmin identifioitunut pirteänä ja ikienergisenä ihmisenä. Nykyisin olen paljon tasaisempi ja väsyn ns. normaalin ihmisen tavoin. Oman identiteetin sovittaminen yhteen diagnoosin kanssa on ollut itsetuntemuksen matka. Jenni on oppinut, että hänen sairautensa on osa häntä, mutta ei määritä Jenniä ihmisenä.

Fyysisen romahtamisen jälkeen vakava masennus otti vallan. Mikään ei tuntunut enää miltään. Jenni menetti toimintakykynsä lukemisen ja kirjoittamisen ollessa lähes mahdotonta, ja jopa viiden minuutin kävely tuntui raskaalta, vaikka aiemmin Jenni oli ollut fyysisesti hyvässä kunnossa. – Minä – normaalisti hyvinkin positiivinen ihminen – koin, että elämällä ei ollut merkitystä.

Aivokemioiden varantojen ollessa tyhjillään ihminen voi todella huonosti. Dopamiinin ja serotoniinin, mielihyvähormonien, puute vie mennessään viimeisenkin nautinnon tunteen elämästä.

– Lempiruokani ei maistunut miltään. Ainoaa lohtua toivat sokeripitoiset herkut. Sydäntäni särki, Jenni muistelee. Masennus ja burnout vaikuttavat myös kognitiivisiin toimintoihin, ja niin kävi myös Jennille. Puhekyky oli mennä lähes kokonaan, ja ajatuksenjuoksu on edelleenkin hieman hidasta. Toipuminen on pitkä prosessi, jota tällä hetkellä tukee myös työelämä. Jenni tekee lyhyempää työpäivää viestintäkoordinaattorina Joensuun nuorisoverstaalla.

Tällä hetkellä Jenni on hieman alavireinen, mutta toiveikas tulevaisuutensa ja toipumisensa suhteen.

– Opin omat rajani paremmin: tunnistan nyt kaksisuuntaisen mielialahäiriöni

ensioireet, joten osaan välttää sairauden puhkeamisen paremmin jatkossa.

Jenni tekee kuukausittain hyvinvoinnin tarkastuslistan, work-life balancekyselyn, jolla hän mittaa ja seuraa omaa rasittuneisuuttaan.

Sairauslomalla Jenni löysi uudelleen urheilun ilon, ja menestyy TaekwonDossa. Merkityksellisyyden tunnetta on tuonut myös vapaaehtoistoiminta ja erityisesti vertaistuki ja ystävät.

– Oman tarinan jakaminen muiden kanssa on saanut muut saman sairauden omaavat avautumaan myös. Se on tuntunut uskomattoman parantavalta.

Jenni haluaa avoimella keskustelulla muuttaa väärinkäsityksiä, vähentää stigmaa, ja osoittaa, että mielenterveysongelmat eivät määrittele kykyjämme ja arvoamme. Myös työhön palatessaan Jenni oli alusta asti avoin, ja kertoikin heti alussa kollegoilleen, että burnoutin vuoksi ei ole aivan oma itsensä. Hänet otettiin hyvin vastaan, ja häntä kohtaan ollaan ymmärtäväisiä ja kiinnostuneita. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla. Kuinka työnantaja voisi tukea työntekijää uupumuksessa ja siitä toipumisessa?

Kokemusasiantuntijamme Jennin mielestä inhimillinen johtaja ymmärtää ihmisten moninaisuuden eikä aseta heitä eriarvoiseen asemaan. Moninaisuuden tukeminen työelämässä voi tapahtua esimerkiksi konsultoimalla alan asiantuntijoita, lisäämällä tietoisuutta ja sen myötä luomalla turvallisen tilan koko työyhteisölle.

Inhimillisemmät rajat työnteossa ovat avainasemassa uupumisen ehkäisyssä. Riittävä määrä työntekijöitä, realistiset odotukset ja vaatimukset sekä muun elämän sujuva yhteensovittaminen auttavat hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

– Suorittavia menestyjiä tupataan arvostamaan enemmän. Jatkossa meidän pitäisi nostaa jalustalle myös inhimilliset ihmiset, jotka tuntevat omat rajansa.