TANSSII TYÖHYVINVOINNIN KANSSA

TEKSTI: VENLA VIRTA KUVAT: SAARA SAVUSALO

Tanssinopettajan kokonaisvaltainen työhyvinvointi on monen tekijän summa.

Olen pohtinut opintojeni aikana paljon omaa jaksamistani ja nähnyt ympärilläni tanssinopettajaopiskelijoita ja tanssinopettajia, jotka kamppailevat jaksamisensa kanssa. Pohdintani etenivät lopulta niin pitkälle, että päädyin käsittelemään tanssinopettajan kokonaisvaltaista työhyvinvointia opinnäytetyössäni. Tutkin työssäni myös vapaa-ajalla harrastetun liikunnan vaikutuksia tanssinopettajan kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin eri osa-alueisiin.

Tanssinopettajan työhyvinvointi on laaja kokonaisuus, jossa on paljon vaikuttavia tekijöitä. Työhyvinvoinnin toteutumisen kannalta keskeisiä asioita ovat tasapaino työmäärän, vapaa-ajan, riittävän ravinnon ja levon sekä sosiaalisen elämän kesken. Työhyvinvointiin vaikuttavat olennaisesti myös työyhteisön ilmapiiri, selkeys ja läpinäkyvyys vallankäytössä sekä asianmukainen korvaus työstä. Sopivassa määrin vapaa-ajalla toteutetulla liikkumisella on positiivisia vaikutuksia tanssinopettajan työhyvinvointiin niin psyykkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin. (Virta 2020, 22.) Opettajan työhyvinvointi voidaan jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen osa-alueeseen. Fyysinen hyvinvointi koostuu psyykkisestä ja fyysisestä terveydestä. Henkinen hyvinvointi sisältää opettajan omat tavoitteet ja odotukset sekä itsetuntemuksen omista heikkouksistaan ja vahvuuksistaan. Sosiaaliseen hyvinvointiin sisältyvät nimensä mukaisesti sosiaaliset suhteet. (Honkonen & Salovaara 2013, 19.)

Tanssinopettajan työhyvinvointiin vaikuttaa työn kehollinen luonne ja sitä kautta kertyvä fyysinen kuormitus. Paljon tunteja pitävä opettaja voi helposti ajatella harjoittelevansa paljon ja sitä kautta olevansa hyvässä kunnossa. Liikkuminen voi kuitenkin pohjautua pitkälti vain omiin opetustunteihin, jotka saattavat jatkua samanlaisina kuukausista toiseen. Tällaisessa tilanteessa kehittymistä ei pääse tapahtumaan tai se voi olla hyvin hidasta. Tanssinopettajan olisikin tärkeää muistaa huolehtia omasta fyysisestä kunnostaan: riittävästä kehonhuollosta, levosta ja palautumisesta. (Ks. Aalto, Antikainen & Tanskanen 2007, 21.) Riittävä uni ja monipuolinen ravinto ovat myös tärkeitä tanssinopettajan työssä jaksamisen kannalta.

Tanssinopettajan työ vaatii jatkuvaa suunnittelua, kouluttautumista ja alan vaatimustaso kasvaa koko ajan. Työn liikunnallisen ja sosiaalisen luonteen takia saatetaan helposti ajatella, että tanssinopettajat ovat aktiivisia ikiliikkujia, joilla ei huolet paina tai voimat lopu. Tanssinopettaja on kuitenkin oppilaidensa lailla yksilöllinen persoona, jolla on inhimilliset tarpeet. Työn nautinnollisuuden kääntöpuolena on se, ettei välttämättä huomaakaan kuormittavansa itseään liikaa. Myös positiivinen stressi kuormittaa kehoa ja mieltä. Etenkin tunnollinen opettaja, joka haluaa tehdä työnsä mahdollisimman täydellisesti ja opettaa suuria tuntimääriä, voi muodostua riskitekijäksi itselleen. On tärkeää muistaa, että kaikki ovat yksilöitä, joilla on omat jaksamisen rajansa. (Ks. Aalto ym. 2007, 22, 28–30.)

Tanssinopettajan työssä piilee usein ristiriita. Oppilaille opetetaan, kuinka tärkeää oman kehon kuuntelu ja lepo ovat, mutta oman väsymisen tai sairastumisen myöntäminen on usein vaikeaa. Yleensä opettajat ovat hyvin vastuuntuntoisia eivätkä halua perua tuntejaan. Sijaisia

halutaan hankkia vain, jos on aivan pakko. Jos opettajalla on haasteita pitää huolta elämän eri osa-alueiden tasapainoisuudesta, voi uupuminen uhata jo uran alkuvaiheessa. Työmäärän ollessa liian suuri tai työn liian vaativa opettajan voimavaroihin ja osaamiseen nähden voi opettamisesta tulla helposti vastenmielistä ja sitä voidaan tehdä vain velvollisuuden tunteesta ja ansaitakseen rahaa. Väsymisen, loukkaantumisen tai sairastumisen osuessa omalle kohdalle, olisi tärkeää pystyä puhumaan asiasta ja rohkaistua pyytämään apua. (Ks. Aalto ym. 2007, 26.)

Tanssinopettajan työ on luonteeltaan hyvin itsenäistä. Suunnittelutyö tehdään useimmiten yksin joko kotona tai tanssisalissa ja myös opettaessaan tanssinopettaja toimii useimmiten yksin. Vaikka tanssinopettaja toimisikin pääasiassa yksin, yleensä hän on osa jotain yhteisöä. Parhaimmillaan työyhteisön ilmapiiri antaa opettajille energiaa ja tunteen siitä, että jokaisen tekemä työ on tärkeää. Jos ilmapiiri on negatiivinen ja opettajien välillä on konflikteja tai epämiellyttävää kielteistä kilpailua, tulisi

asiat selvittää rakentavasti. Itsensä arvostetuksi ja tärkeäksi työyhteisössä kokevan opettajan on miellyttävämpää ja helpompaa kohdata myös oppilaat. Työyhteisöstä voi saada voimaa, vaikka takana olisi pitkä päivä ja väsymys painaisi. Työyhteisön sisäiset suhteet ja ilmapiiri välittyvät helposti myös ulospäin, sekä hyvässä että pahassa. (Ks. Aalto ym. 2007, 26, 44.)

Tanssinopettajan työhyvinvointiin perehtyessäni käsitykseni aiheen tärkeydestä vahvistui entisestään. Opinnäytetyöni on vain pintaraapaisu aiheeseen ja mielestäni tanssinopettajan työhyvinvointia pitäisi tutkia tulevaisuudessa laajemmin. Tanssin kentällä toimivien tietoisuutta ja ymmärrystä asiasta pitäisi saada lisättyä, jotta työnantajat, työntekijät ja työyhteisöt voisivat yhdessä luoda toimivia linjauksia ja toimintatapoja, joiden avulla kaikkien työhyvinvointi voisi toteutua entistä paremmin. Jos ammattitaitoiset tanssinopettajat tekevät työtään jatkuvasti ylikuormittuneena tai vaihtavat alaa, miten käy tasokkaan tanssinopetuksen tulevaisuudessa?

LÄHTEET: Aalto, R., Antikainen, S. & Tanskanen, R. 2007. Kunto-ohjaajan opas. Hyvästä vieläkin paremmaksi. Jyväskylä: WSOYpro: Docendo.

Honkonen, T. & Salovaara, R. 2013. Voi hyvin, opettaja! Jyväskylä: PS-Kustannus.

Virta, V. 2020. Liikunta tanssinopettajan kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin tukena. Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Viitattu 15.4.2020, Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004175287

Kirjoittaja viimeistelee opintojaan Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa.

Yllättävät jäähyväiset rakastetulle näyttämölle

TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: PETRI KEKKONEN