OPINNÄYTETYÖT

VIRTUOOTTISUUS ON TÄRKEÄ ARVO SUOMALAISESSA KANSANTANSSISSA

Tanssinopettajaopiskelija Béla Gazdag selvitti opinnäytetyössään Virtuoottisuus suomalaisessa kansantanssissa virtuoottisuuden ilmenemismuotoja suomalaisessa kansantanssissa haastattelemalla neljää kansantanssin ammattilaista. Virtuoottisiksi piirteiksi nousivat musikaalisuus, kommunikointi, tanssijan läsnäolo lavalla sekä improvisaatio.

Tutkimuksen mukaan virtuoottisuus linkitetään vahvasti tanssin ammattilaisuuteen ja tanssitekniikan suvereeniin hallintaan. Tanssitekniikan hallinta on edellytys, jotta kansantanssiryhmä pääsee virtuoottiselle tasolle toiminnassaan ja esityksissään. Suomalaisen kansantanssin virtuoottisuus ilmenee ennen kaikkea ryhmänä ja parina tapahtuvassa tanssissa.

Tutkimuksen tuloksista nousi ilmi, että läsnäoleminen lavalla vaatii harjoittelua ja on samalla tavalla harjoitutettava asia kuin esimerkiksi tanssitekniikka. Improvisaatio linkitetään vahvasti suomalaisen kansantanssin virtuoottisuuteen. Erityisesti paritanssissa tunnetut viejän ja seuraajan roolit menettävät merkityksensä virtuoottisten tanssijoiden improvisoidessa. Improvisoimisen yhteydessä virtuoottisen tanssijan on mahdollista päästä flow-tilaan.

Opinnäytetyön avulla ymmärretään paremmin, mitkä elementit tekevät suomalaisesta kansantanssista virtuoottista. Opinnäytetyö myös avaa keskustelua virtuoottisuudesta, sillä se on vähän tutkittu käsite tanssin alalla.

Lisätiedot:

Gazdag, B. 2020. Virtuoottisuus suomalaisessa kansantanssissa. Opinnäytetyö. Tanssinopettajantutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/335518

TASAPAINO-, LIIKKUMIS- JA RYTMIIKKA-HARJOITTEET VOIVAT OPETTAA MYÖS TANSSIMAAN

Tanssinopettajaopiskelija Päivi Hämäläinen selvitti opinnäytetyössään Perusliikuntataitoharjoittelusta paritanssiksi, miten paritanssia voisi opettaa ryhmäliikunnan näkökulmasta keskittyen ensin perusliikuntataitojen vahvistamiseen. Tutkimuksen mukaan tanssin opiskelu tällä tavoin antaa osallistujalle monipuolisen käsityksen tanssin erilaisista liikuntataidoista sekä oman ja tanssiparin kehon tuntemuksista. Opinnäytetyö tuo esiin, kuinka tanssikurssin osallistujat saadaan motivoitua opiskelemaan perusliikuntataitoja ja kehon tunnetta, mitä kautta tanssimisen taidot kehittyvät vahvemmiksi ennen varsinaisten tanssiaskeleiden opiskelua. Tämän tiedon avulla tanssinopettajat voivat paremmin siirtää opetustaan tanssimisen taitojen opettamiseen ennen tanssilajien ja -askeleiden opetusta. Lisäksi kaikki tanssijat voivat tiedostaa ja harjoittaa tanssin fyysisen liikkeen osa-alueita sekä oppia tunnistamaan kehon asento- ja liikeaistien perusteella omaa tekemistään.

Tanssimiselle ja tanssin aloittamiselle on monia syitä, mutta myös tanssin aloittamattomuudelle on monia syitä. Opinnäytetyössä esitelty opetustapa voisi olla helpompi keino päästä paritanssin maailmaan. Tällöin ei olisi kiire opetella tanssiaskeleita ja toteuttaa niitä parin kanssa vaan opeteltaisiin ensin liikunnallisia asioita ja toteutettaisiin niitä yksin, ryhmässä ja parin kanssa yhdessä.

Lisätiedot:

Hämäläinen P. 2020. ”Perusliikuntataitoharjoittelusta paritanssiksi”. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/335098

PERINTEISET SUKUPUOLIROOLIT NÄKYVÄT KANSANTANSSIHARJOITUKSISSA

Tanssinopettajaopiskelija Emma Kantelinen selvitti opinnäytetyössään Kansantanssin harrastustoiminnan sukupuolittuneet käytänteet, kuinka sukupuolta tuotetaan kansantanssiharjoituksissa. Tutkimuksen mukaan kansantanssin perinteiset sukupuoliroolit ovat osa tanssiharjoitusta. Erityisesti ohjaajien toiminta vaikuttaa siihen, ilmenevätkö stereotypiat harjoituksissa vai eivät. Miespuoliset harrastajat ovat usein harjoitustilanteen keskiössä.

Työssä todetaan, että ohjaajien tekemät valinnat ja puhetapa vaikuttavat sukupuoliroolien ilmenemiseen harjoituksissa. Ohjaajat vahvistavat stereotyyppisiä rooleja esimerkiksi kutsumalla tanssijoita sukupuolittavilla nimityksillä. Ohjaajat voivat kuitenkin vaikuttaa stereotypioihin omalla esimerkillään. Ohjaajien esimerkit voivat olla stereotypioita horjuttavia. Työssä todetaan ohjaamisen olevan vallankäyttöä, koska ohjaajien puheet ja toiminta vaikuttavat harrastajiin.

Tutkimuksen mukaan sukupuoliroolit vaikuttavat kansantanssiharjoituksiin ja perinteisten sukupuoliroolien toistaminen voi vaikuttaa jopa harrastukseen osallistumiseen. Rooleihin sopeutumattomat voivat jäädä kansantanssiharrastuksen ulkopuolelle. Opinnäytetyössä esitetään, että kansantanssin ohjaajien ja opettajien tietoisuutta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta tulisi lisätä koulutuksen avulla.

Lisätiedot:

Kantelinen, E. 2020. Kansantanssin harrastustoiminnan sukupuolittuneet käytänteet. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

TANSSIN KOKEMUSTA TAVOITTELEMASSA

Tanssinopettajaopiskelijat Taina Ala-Ketola ja Sini Karttunen tutkivat opinnäytetyössään Kohti paritanssin kokemusta: Somaattisen ja yksilöä huomioivan paritanssinopettamisen metodin kehittäminen somaattisten menetelmien ja Everything DiSC -analyysin vaikutuksia paritanssin opetuksessa. Tutkimuksen mukaan DiSC -profiilin tuntemus ja monialaisten somaattisten harjoitteiden käyttö syventävät kokemusta tanssista ja auttavat yhteisen tanssin kokemuksen saavuttamisessa.

Tutkimustulokset osoittivat, että somaattisten tanssiharjoitteiden käyttö paritanssinopetuksessa herkistää kehollisille kokemuksille sekä vahvistaa läsnäoloa ja keskittymiskykyä. Tulokset osoittivat myös, että nämä harjoitteet herättävät kinesteettisen empatian, jonka myötä kehollinen vuorovaikutus mahdollistuu ja kokemukset yhteisestä tanssista lisääntyvät.

Tutkimuksessa käytetyn Everything DiSC -analyysin vaikutukset näkyivät positiivisesti erityisesti sanallisissa vuorovaikutustilanteissa. DiSC-profiilin tuntemus toi lisääntyneen itsetuntemuksen kautta ymmärrystä vuorovaikutukseen. Se auttoi osallistujia analysoimaan omaa toimintatyyliään ja löytämään valmiudet itsensä kehittämiseen.

Tutkimuksessa käytettiin paljon aikaa somaattisiin harjoitteisiin ja vain kolmasosa ajasta käytettiin lajityypillisen paritanssin opetukseen. Työn tuloksia voi hyödyntää sen tanssinkokemukselle herkistävän vaikutuksen ansiosta myös muiden tanssilajien opetuksessa.

Lisätiedot:

Ala-Ketola, T. ja Karttunen, S. 2020. Kohti tanssin kokemusta. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/335388

TANSSINOPETTAJAN ESIMERKIN VOIMA

Tanssinopettajaopiskelija Elias Martikainen tutki opinnäytetyössään Suomalaisen kansantanssinopetuksen haasteet erityisesti lasten kansantanssinopetusta. Työssään Martikainen avasi tuntirakennemallin kautta sitä, mitä teemoja kansantanssintuntien tulisi sisältää. Martikaisen mukaan lasten kansantanssinopetukseen tarvitaan ajankohtaisempaa tutkimustietoa sekä tietoa siitä, kuinka tanssinopettajat jaksavat työssään.

Martikaisen mukaan yhteistoimintataitojen opettaminen on elinehto ryhmän muotoutumisessa. Yhteistoimintataitojen ohella yhtä tärkeäksi seikaksi hän nostaa luontevaan ja asianmukaiseen käyttäytymiseen ohjaamisen. Sekä asianmukaiseen käyttäytymiseen ohjaamisessa että yhteistoimintataitoja opetettavissa harjoitteissa opettajan oman esimerkin voima on suuri.

Työssään Martikainen esittää mallin kansantanssitunnin rakenteesta. Malli sisältää esimerkkejä leikeistä ja tansseista, joita Martikainen on käyttänyt omassa työssään tanssinopettajana. Mallissa esitetyt leikit ja tanssit soveltuvat alakouluikäisille lapsille.

Lasten kanssa toimiessa tanssinopettajan kasvatuksellinen vaikutus on pientä, sillä ajallisesti tanssinopettaja on vain vähän vuorovaikutuksessa oppilaidensa kanssa. Tanssinopettajien olisi tärkeää painottaa omassa opetuksessaan positiivista pedagogiikkaa, eli kannustamisen kautta rohkaista lapsia kokemaan ja oppimaan uusia asioita kansantanssin kentällä.

Lisätiedot:

Martikainen, E. 2020. Suomalaisen kansantanssinopetuksen haasteet. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

KUVA: PETRI KEKKONEN

YHTEISTOIMINNALLINEN TYÖSKENTELY JA VERTAISTUKI VAHVISTAVAT TANSSINOPETTAJIEN TYÖYHTEISÖÄ Tanssinopettajaopiskelija Hanne-Mari Koivula-Varis kehitti opinnäytetyössään Tanssinopettajat vuorovaikutuksen jäljillä tanssinopettajien työyhteisön toimintaa ja työhyvinvointia. Tutkimuksen mukaan yhteistoiminnallinen työskentely ja tanssinopettajien saama vertaistuki auttavat kehittämään työyhteisön toimintaa ja työhyvinvointia.

Koivula-Varis pyrki opinnäytetyössään toiminnan ja työhyvinvoinnin kehittämiseen tarkastelemalla vuorovaikutuksen ilmenemistä tanssinopettajan työssä. Aiheen käsittelyssä tutkimusryhmä hyödynsi yhteistoiminnallista työskentelyä ja oppimista. Työskentelyssä merkittävä rooli oli opettajien tanssinopetuksen arjesta toisilleen jakamilla kokemuksilla ja sen tuomalla vertaistuella.

Tutkimuksen mukaan tanssinopettajille on tärkeää tutustua toisiinsa ja tavata säännöllisesti. Tärkeistä aiheista keskusteleminen ja niiden käsitteleminen liikeimprovisaation avulla auttavat opettajia löytämään monipuolisempia näkökulmia vuorovaikutukseen.

Koivula-Variksen opinnäytetyö antaa äänen tanssinopettajien kokemuksille ja tunteille työelämässä. Tutkimus tarjoaa mallin työyhteisön toiminnan ja työhyvinvoinnin kehittämiselle. Se osoittaa, että tanssinopettajien välinen yhteistyö ja kollegoilta saatu vertaistuki ovat tärkeitä tekijöitä työyhteisön toiminnan ja työhyvinvoinnin ylläpitämisessä ja kehittämisessä.

Lisätiedot:

Koivula-Varis, H-M. Tanssinopettajat vuorovaikutuksen jäljillä - Yhteistoiminnallinen työskentely ja vertaistuki työyhteisön kehityksen työkaluina. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

VEDESSÄ TEHTY HARJOITTELU VAIKUTTAA POSITIIVISESTI TANSSIN HARJOITTELEMISEEN

Tanssinopettajaopiskelija Ilona Räty tutki opinnäytetyössään Veden elementit liikkeessä, kuinka vedessä tehty harjoittelu vaikuttaa tanssiharjoitteluun. Tutkimus osoitti, että uintiharjoittelu tukee tanssijoita löytämään oman kehon keskilinjan ja tiedostamaan hengityksen avun liikkuessa. Rädyn opinnäytetyön tutkimukseen osallistui kaksi tanssinharrastajaa ja yksi tanssin ammattilainen.

Tutkimusryhmäläisillä ei ollut kokemusta uinnin harrastamisesta, vaikka jokainen osasi uida ja liikkua vedessä. Tutkimus osoitti, että uinti vaikuttaa positiivisesti tanssin harjoittelemiseen. Kaikki tutkimusryhmäläiset kokivat kehollisia vaikutuksia tanssin ja uinnin välillä. Jokainen pystyi kertomaan tuntemuksensa kehossa uintiharjoittelun jälkeen ja yhdistämään ne tanssiharjoituksiin.

Tutkimuksessa selvisi, että uinnilla ja tanssilla on paljon yhdistäviä elementtejä. Uidessa käytetään veden pintaa hyödyksi, jotta saadaan virtaviivainen asento. Tanssissa tasojen monipuolinen käyttö harjoittaa käyttämään kehon keskilinjaa ja suuntia. Yhdistäviä tekijöitä löydettiin myös kehon kannatuksessa. Kummassakin lajissa on tärkeää huomioida ja löytää lajinomainen kehon asento.

Rädyn opinnäytetyö osoittaa, kuinka veden elementtejä voidaan hyödyntää tanssiessa. Veden elementit auttavat ymmärtämään ja hyödyntämään paremmin kehon keskilinjaa ja hengittämistä tanssiessa.

Lisätiedot:

Räty, I. 2020. ’’Veden elementit liikkeessä’’. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.