VIRTUOOTTISUUS ON TÄRKEÄ ARVO SUOMALAISESSA KANSANTANSSISSA
TASAPAINO-, LIIKKUMIS- JA RYTMIIKKA-HARJOITTEET VOIVAT OPETTAA MYÖS TANSSIMAAN
Tanssinopettajaopiskelija Béla Gazdag selvitti opinnäytetyössään Virtuoottisuus suomalaisessa kansantanssissa virtuoottisuuden ilmenemismuotoja suomalaisessa kansantanssissa haastattelemalla neljää kansantanssin ammattilaista. Virtuoottisiksi piirteiksi nousivat musikaalisuus, kommunikointi, tanssijan läsnäolo lavalla sekä improvisaatio.
Tanssinopettajaopiskelija Päivi Hämäläinen selvitti opinnäytetyössään Perusliikuntataitoharjoittelusta paritanssiksi, miten paritanssia voisi opettaa ryhmäliikunnan näkökulmasta keskittyen ensin perusliikuntataitojen vahvistamiseen. Tutkimuksen mukaan tanssin opiskelu tällä tavoin antaa osallistujalle monipuolisen käsityksen tanssin erilaisista liikuntataidoista sekä oman ja tanssiparin kehon tuntemuksista.
Tutkimuksen mukaan virtuoottisuus linkitetään vahvasti tanssin ammattilaisuuteen ja tanssitekniikan suvereeniin hallintaan. Tanssitekniikan hallinta on edellytys, jotta kansantanssiryhmä pääsee virtuoottiselle tasolle toiminnassaan ja esityksissään. Suomalaisen kansantanssin virtuoottisuus ilmenee ennen kaikkea ryhmänä ja parina tapahtuvassa tanssissa. Tutkimuksen tuloksista nousi ilmi, että läsnäoleminen lavalla vaatii harjoittelua ja on samalla tavalla harjoitutettava asia kuin esimerkiksi tanssitekniikka. Improvisaatio linkitetään vahvasti suomalaisen kansantanssin virtuoottisuuteen. Erityisesti paritanssissa tunnetut viejän ja seuraajan roolit menettävät merkityksensä virtuoottisten tanssijoiden improvisoidessa. Improvisoimisen yhteydessä virtuoottisen tanssijan on mahdollista päästä flow-tilaan. Opinnäytetyön avulla ymmärretään paremmin, mitkä elementit tekevät suomalaisesta kansantanssista virtuoottista. Opinnäytetyö myös avaa keskustelua virtuoottisuudesta, sillä se on vähän tutkittu käsite tanssin alalla. Lisätiedot:
Opinnäytetyö tuo esiin, kuinka tanssikurssin osallistujat saadaan motivoitua opiskelemaan perusliikuntataitoja ja kehon tunnetta, mitä kautta tanssimisen taidot kehittyvät vahvemmiksi ennen varsinaisten tanssiaskeleiden opiskelua. Tämän tiedon avulla tanssinopettajat voivat paremmin siirtää opetustaan tanssimisen taitojen opettamiseen ennen tanssilajien ja -askeleiden opetusta. Lisäksi kaikki tanssijat voivat tiedostaa ja harjoittaa tanssin fyysisen liikkeen osa-alueita sekä oppia tunnistamaan kehon asento- ja liikeaistien perusteella omaa tekemistään. Tanssimiselle ja tanssin aloittamiselle on monia syitä, mutta myös tanssin aloittamattomuudelle on monia syitä. Opinnäytetyössä esitelty opetustapa voisi olla helpompi keino päästä paritanssin maailmaan. Tällöin ei olisi kiire opetella tanssiaskeleita ja toteuttaa niitä parin kanssa vaan opeteltaisiin ensin liikunnallisia asioita ja toteutettaisiin niitä yksin, ryhmässä ja parin kanssa yhdessä.
Lisätiedot:
Gazdag, B. 2020. Virtuoottisuus suomalaisessa kansantanssissa. Opinnäytetyö. Tanssinopettajantutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.
Hämäläinen P. 2020. ”Perusliikuntataitoharjoittelusta paritanssiksi”. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.
Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/335518
Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/335098
47
