Pedanssi 1/2021

ASIAA TANSSISTA JA TANSSIKASVATUKSESTA Numero 1 / 2021

Pedanssi - Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta ISSN 2489-6462 (verkkojulkaisu) 5. vuosikerta Oamk tanssinopettajakoulutus Kotkantie 1 90520 Oulu 040 14154903 pedanssi@oamk.fi www.pedanssi.fi Vastaava päätoimittaja: Petri Kauppinen Toimituskunta: Taina Ala-Ketola, Petri Kauppinen, Anssi Kirkonpelto, Milla Korja, Timo Salonen, Jouko Tötterström ja Elena Vuoksiola Lehden tyyli: Laure Kurkela Taitto: Saara Savusalo Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan taiteen ja kulttuurin tuki Potku ry.

Seuraava lehti ilmestyy 26.5.2021

Tässä numerossa:

4 6 10 16 20 26 28

6

4

PÄÄKIRJOITUS: OPPIMISEN RAAKUUS JA ROHKEUS HENKILÖKUVA: ALMA LEHMUSKALLIO AJANKOHTAISTA: NYSTEP AJANKOHTAISTA: TULEVAISUUDEN TANSSINOPETTAJIA KOULUTETAAN MONIMUOTOISILLA TAVOILLA

10

KUVA-ARTIKKELI: TANSSI ELÄÄ KUVISSA KORONAEPIDEMIASTA HUOLIMATTA BLOGISSA: KEHOJEN LAHJOMATON KESKUSTELUYHTEYS OAMKTANSSISSA NYT: MITÄ TANSSISSA TAPAHTUU?

20

36 28

KANSIKUVASSA Sofia Timonen ja Emma Laitinen koronaturvallisissa talvitansseissa Linnanmaan kampuksen lähiluonnossa helmikuussa 2021.

KUVA: SÄDE MERJANAHO

3

4

KUVA: SÄDE MERJANAHO

PÄ Ä K I R J O I T U S

KIRJOITTAJA

Oppimisen raakuus ja rohkeus Tanssinopettajien päivittäinen työ ankkuroituu kehollisen oppimisen monisyiseen maastoon.

Usein näissä yhtälöissä vastataan oppijan turhautuneisuuteen ja toistuviin epäilyihin siitä, onko hän mahdollisesti oppinut mitään. Kysymyksissä tanssijan subjektiivinen kokemus ja ruumiin tuntemukset käyvät vuoropuhelua ulospäin suuntautuvien kehollisten viestien kanssa. Tanssinopettaja on tässä kommunikaation kudelmassa usein tarkkailijan roolissa. Pedagogille reflektoiva tehtävä on luonteeltaan palkitseva, onhan kyseessä oppimisen todentaminen ja saavutettujen taitojen tai ominaisuuksien sanallistaminen. Tulokset kolahtavat siis vähintään kahteen koriin, kun oppimistapahtuman molemmat osapuolet linkittyvät onnistumisten sarjaan.

Liikkeen oppimisen prosessit ovat usein pitkäkestoisia ja hitaita, koska taidot rakentuvat kerroksisesti. Vasta perinpohjaisesti omaksuttujen ydintaitojen päälle on mahdollista luoda monimutkaisempia liikekokonaisuuksia. Otetaan esimerkkinä relevéhen pysäytetty arabesque, joka kätkee sisälleen valtavan määrän työtä ja kehollisia oivalluksia. Ensin on jäsenneltävä ydintuen merkitys, seuraavaksi tanssija vahvistaa käsityksen lattian tuesta eli maadoituksesta ja lopulta keho valmistautuu ottamaan jonkin muodon eli asennon, jossa tasapainon hallintaa vaativa liike toteutuu.

Petri Kauppinen on Oamkin tanssin lehtori ja tanssin monityöläinen. Nelivuotiaana aloitettu tanssiharrastus kiteytyi monisäikeiseksi ammattilaisuudeksi, jota on jatkunut jo yli 25-vuotta.

Kauppinen työskentelee opettajana, koreografina, tanssijana ja käsikirjoittajaohjaajana. Tanssinopettajan työssä parasta on perinteen ja käsityöläistaitojen siirtäminen ja kehittäminen seuraaville sukupolville.

Kutsutaanko sitä oppimiseksi, jos ei halua oppia?

Entä jos oppii vahingossa tai tahtomattaan? Omaksumme koko ajan asioita ilman, että ymmärrämme lainkaan oppivamme. Tässä taiteen tekemisen ja oppimisen strategiat risteävät erinomaisella tavalla.

Molemmissa heijastuu rohkeus mennä pelottomasti ei tietämisen äärelle. Yhtäkkiä ennalta-arvaamattomat, yllättävät ja oudot kohtaamiset avaavat eteemme uusia maailmoita. Kehollisuuden viitekehyksessä oppimisen saattaa tunnistaa vasta, kun jännittävyydet asettuvat rationaaliseksi ymmärrykseksi ja kokonaisuudet alkavat käsitteellistyä.

Opettamisen ammattilainen tietää kausi- tai tuntisuunnitelmaan laadittujen osaamistavoitteiden olevan alituisesti muuttuvia. Oppimistilanteissa mennään oppijan ehdoilla ja välillä kaikkien on uskallettava sukeltaa tuntemattomaan. Kannustetaan siis itseämme ja toisiamme keholliseen rohkeuteen. On ihan ookoo olla raaka ja keskeneräinen – kunhan pysyy liikkeessä.

5

6

H E N K I L Ö K U VA

Teatteri yllättää mielen ja ruumiin TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: KAISA TIRI, MAIJU POHJANHEIMO

Alma Lehmuskalliolle fyysisyydellä on erityinen merkityksensä teatteritaiteen ilmaisurekisterissä.

Tanssi ja kehollisuus ovat lähtemätön osa teatteriohjaaja Alma Lehmuskallion elämänperimää.

Alussa telinevoimisteluharrastus kannatteli nuoren tytön kinesteettistä kehitystä 12-vuotiaaksi asti, sitten lajiksi vaihtui tanssi. Tamara Rasmussen Opiston erityiskoulutusryhmässä sai toteuttaa itseään monipuolisen tanssikasvatuksen kautta ja niin tutuksi tulivat jazz, moderni ja baletti kuin nykytanssi ja afro.

Tanssin ammattilaisuus oli kirkkaana mielessä lukio-opintojen jälkeen ja innosti naisen hakemaan sekä Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteen laitokselle että Tukholman Danshögskolaniin. Samaan aikaan teatteri ja näytteleminen alkoivat kuitenkin vetää puoleensa entistä enemmän. ”Olen aina ollut kiinnostunut kielestä, kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Halusin päästä käyttämään päätä fyysisen ajattelun rinnalla, niinpä intohimo alkoi suuntautua yhä voimakkaammin teatterin puolelle.”

Lehmuskalliolla oli kokemusta musiikkiteatterin viitekehyksestä Sibelius-lukion tanssilinjalla toteutetuista musikaaleista, mutta hakeutuminen Ylioppilasteatteriin muutti ratkaisevasti tulevaisuuden suunnan. ”Yt:n intensiivinen porukka vei heti mennessään. Jonkin aikaa ajattelin, että minusta tulee näyttelijä.”

Vakava ja työtä pelkäämätön suhtautuminen taiteen tekemiseen ja sen harjoittamiseen iskostuivat lähtemättömästi Lehmuskallion toimintamalleihin jo tanssiharrastuksen ajoilla. Intensiteetti työhön on säilynyt, vaikka ympäristö vaihtui lopulta teatterin pariin.

”Mulla kesti kauan tajuta, että haluan ohjaajaksi.

Varsinainen oivallus tuli hakiessani ensimmäistä kertaa Teatterikorkeakoulun ohjauksen koulutusohjelmaan. Jouduin sitten hakemaan sinne neljä kertaa, koska oppilaitos lähti hitaammin mukaan mun vankkoihin tulevaisuudensuunnitelmiin.”

Hakukertojen välit voi nyt tunnistaa poukkoilevaksi haromiseksi, vaikka opinnot Helsingin yliopistossa tähtäsivät ennen kaikkea yleissivistyksen laajentamiseen. Lehmuskallion opintovalikoimaan kertyi aloja laidasta laitaan mm. kansantaloustiedettä, kulttuuriantropologiaa, espanjaa ja tietysti teatteritieteitä. ”Maailmassa on loputtoman paljon kiinnostuksen kohteita. Se, että sattuu luonnistumaan monenlaiset asiat tai on uteliaisuutta mennä tuntematonta kohti, hyödyttävät kaikki ohjaajan työssä.”

Tanssi ei kuitenkaan kokonaan jäänyt. Ohjaajan opintojen lomassa taiteilija löysi Teakissa tiensä Jenni Nikolajeffin tanssitunneille. ”Kouluaikoina kävin maisterivaiheen näyttelijäopiskelijoille suunnatuilla tanssitunneilla kaksi kertaa viikossa kuuden vuoden ajan. Tätä tanssin treenaamisen henkireikää kaipaan ehkä eniten nykyisessä elämässäni”.

Kehollisuuden arvoja tarkastellessa Lehmuskallio pitää itseään vanhanaikaisena, koska arvostaa taitoa ja tekniikkaa. Hän ihailee sitä, että ihminen on jaksanut harjoitella jotain tiettyä kehollista taitoa valtavalla panostuksella saavuttaakseen asian kokonaisvaltaisen hallinnan. ”Liikutun siitä, jos ihminen on kauhean taitava. Jotenkin mua itkettää se. Vaikka toisessa ääripäässä näyttämöllinen ihmiskäsitykseni kietoutuu aina jollain tapaa haavoittuvuuden, herkkyyden ja epävarmuuden näyttämiseen.”

7

Kaboom ja kuvittelun voima on Alma Lehmuskallion ohjaus Oulun teatterille. Monitaiteinen esitys sai loistavan vastaanoton ensi-illan yhteydessä viime marraskuussa. Vasemmalla Oraakkeli-pupua esittävä Anneli Niskanen ja oikealla Mänmänin roolissa Antti Launonen sekä Mikaelina Timo Pesonen.

Suvereenin ihmiskoneen näyttämöllinen ylivertaisuus ei kuulu Lehmuskallion suosikkikuvastoon.

Kokemus saattaa kuitenkin muuttua merkitykselliseksi, jos teknisesti ihailtavan taidokas pystyy samanaikaisesti olemaan haavoittuva, säröllinen ja inhimillinen. Arvostusta tulee, kun rautaisen ammattiosaamisen myötä on rahkeita olla täysin auki näyttämöllä. Myös eräänlainen taidon arvostuksen katoaminen, esimerkiksi tanssitaiteen saralla, herättää pahaa mieltä.

Yhteistyöprojektit sirkustaiteilijoiden kanssa tuovat aina ilmiselvästi mukanaan myös taidon elementtien hallinnan. Lehmuskalliolla on runsaasti kokemusta monitaiteisista työryhmistä, joiden jäsenet lähestyvät esiintymistilannetta eri näkökulmista. ”Tässä ympäristössä haaste saattaakin yhtäkkiä olla päinvastainen. Kun etsitään keinoja siihen, että sirkustaiteilija ihan itsessään persoonana riittää ja voi olla kiinnostava näyttämöllä. Ettei se esiintyjä kokonaan katoa taidon taakse.”

Fyysisyys on merkittävässä osassa Lehmuskallion teatterinäkemyksessä ja tekemisen prosesseissa.

Tämän vuoksi hän pohtii jokaisessa ohjauksessaan perinpohjaisesti esimerkiksi: Millaista ruumista esityksen aihe voisi kaivata? Löytyisikö aiheelle yhteys johonkin tanssin tekniikkaan tai fysiikan harjoittamisen lajiin? Mikä olisi luonteva menetelmä saatella työryhmä kohti kyseisen esityksen olemisen tapaa?

Taiteilija tunnustautuu turvallisuushakuiseksi ihmiseksi, jolle rutiinit ovat tärkeitä. ”Olen luonut eräänlaisen turvarakenteen harjoittelulle. Lämmittely on tässä keskeisessä osassa ja suunnittelen

8

sen palvelemaan juuri kyseisen esityksen kehollisia päämääriä.” Harjoitukseen virittäytymisen lisäksi lämmittelyssä treenataan sekä näyttelijän fyysistä valmiutta että tutkitaan esityksen sisältöön liittyvää ruumiillisuutta. Vakiintuneet aloitusrutiinit vapauttavat luovuuteen, niiden jälkeen esiintyjät ovat valmiit hyppäämään tuntemattomaan ja ei tietämisen teille.

Jos Lehmuskalliolla olisi kaikki valta määritellä teatteritaiteen tulevaisuuden suunta, olisi tanssialan ammattilaisilla siinä skenaariossa oma momentuminsa. Ohjaajan näkökulmasta teatterityöskentely on ideaalia, jos erityisesti isommissa tuotannoissa työryhmään kuuluu liikkeiden suunnittelija, liikeohjaaja tai koreografi. ”Teatteri on niin merkillistä, sillä näyttämöilmaisussa kyse ei ole vain puhuvista päistä. Koska yksistään vastaanottamisen tavat ovat katsojilla niin moninaiset. Näyttämöllä liikutaan aina laajemmin kuin pelkästään järjen ja kielen tasoilla.”

Esimerkkinä sanattomuuden voimasta Lehmuskallio nostaa vuona 2016 ohjaamansa Sivuhenkilöt -esityksen, jonka keskeinen teema oli kosketusta vaille jääminen. Harjoitusprosessissa esiintyjille annettiin pääsääntöisesti fyysisiä ja kroppaan meneviä ohjeita. ”En muista kertaakaan ohjanneeni esiintyjille tunnetiloja tai tunteen kuljetusta. Tästä huolimatta teos on herättänyt katsojissa voimakkaimpia tunteita mun tähänastisella ohjaajan urallani.”

Ylipäätään näyttämöllä tulee kyetä käsittelemään kaikenlaisia haavoittuvaisuuksia ja näyttämään asioista niiden inhimilliset puolet. Lohdun ja toivon

”Fyysisyydellä saattaa olla väylä samanlaiseen kokemisten tasoon kuin vaikka musiikkia tai kuvataidetta otetaan vastaan.”

kautta ihmisten välille syntyy yhteys. ”Sen takia teemme juuri teatteria emmekä esimerkiksi mainoksia.” Lehmuskallion työn sydämen asiat liittyvät feminismiin, tasa-arvoajatteluun ja monimuotoisuuden kasvattamiseen. Muuten melko edistyksellisellä teatterialalla on edelleen aikamoinen tekeminen ja muutoksen paikka tutkia sitä, minkälaista ihmiskuvaa esityksissä tarjoillaan ja kuka niitä pääsee toteuttamaan. ”Teatterilla ei ole olemassa vain yhtä tehtävää, ihmiskunta on aivan liian monikudoksinen taipuakseen yksinapaiseen ajatteluun.”

Mitä Oulun teatterin taiteellinen johtaja vastaa, kun kysytään suunnitelmista houkutella kaupungin tanssinharrastajien massaa näytelmätarjonnan pariin. ”Tanssia yleensä harrastaa aivan mahtavat tyypit ja uskon, että meillä on mahtaville tyypeille kiinnostavaa ohjelmistoa. Jos on utelias tarkkailemaan maailmaa ja toisia ihmisiä, löytää taatusti inspiroivan ympäristön myös teatteritaiteesta. Toivoisin myös, ettei katsoja tulisi katsomaan vain itselleen tuttuja asioita, vaan hakeutuisi avomielisesti odottamattomien yhteyksien äärelle. Yllätetyksi tuleminen on teatterin avaintehtävä”, Lehmuskallio kiteyttää.

Helmikuussa Oulun teatteri julkisti näytäntökauden 2021-22 suuren musikaalisatsauksen, kun Billy Elliotin koskettava tarina valtaa suuren näyttämön.

Esityksen koulutuksellinen puoli toteutetaan mittavien yhteistyökuvioiden kautta ja tässä kokonaisuudessa merkittävä panos on myös Oamkin kulttuurialan yksikön tanssin ja musiikin koulutusohjelmilla.

Lehmuskallio odottaa Billy Elliot -tuotantoa valta-

van innolla ja pitää siinä erityisen tärkeänä paikallisen osaamisen ja lahjakkuuden hyödyntämistä. ”Voidakseen tehdä taiteesta ammatin tai päästäkseen edes sitä vakavasti harrastamaan, vaatii edelleen sitkeyttä ja taistelumieltä. Billy Elliot kertoo juuri tästä intohimosta. On hienoa, että tässä lapsiesiintyjien koulutuskuviossa, jota Oamkin opiskelijat lähtevät toteuttamaan on sama asetelma. Tuotannossa tehdään siis todeksi se, mitä Billy Elliotille tapahtuu fiktiivisessä maailmassa.” Musikaali tarjoaa kasvun mahdollisuuden sekä esiintyjille että heidän kouluttajilleen. Mitä muuta tanssinopettajat ja laulupedagogit ovat kuin tulevaisuuden unelmien todeksi tekijöitä?

ALMA LEHMUSKALLIO • Helsingistä kotoisin oleva teatteriohjaaja.

• Teatteriohjaaja, Teatteritaiteen maisteri, TEAK v. 2015.

• Humanististen tieteiden kandidaatti, Helsingin yliopisto 2007.

• Oulun teatterin taiteellinen johtaja 1.1.2020 lähtien. Tehtävässä määräaikainen kolmivuotinen sopimus ja kahden lisävuoden optio.

9

Hiphop pedagogy and theory looks for a stable position in Nordic dance teacher education and academia TEXT: JULIAN OWUSU AND ANSSI KIRKONPELTO PHOTOS: JULIAN OWUSU

10

A JA N KO H TA I S TA

The Nordic Youth Streetdance Training and Education Program (NYSTEP) is a dance pedagogic project which aims to utilize dance to promote youth co-creation in cultural productions and education. The NYSTEP project concept introduces Hiphop pedagogy to Nordic universities through the collaboration of experienced Hiphop dance educators, aspiring dance teachers and youth with themes of Hiphop dance like jams and workshops.

11

The NYSTEP project was coordinated by the Oulu university of Applied Science (OAMK) and was funded by the Nordic Culture Point and the Arts Promotion Centre Finland. Partnering in this project were the dance teacher education programs of the Luleå Technical University and the Norwegian University of Science and Technology, whose prior collaborations with OAMK serve as a fruitful base for Nordic collaboration. The NYSTEP project approached dance pedagogy from a socio-cultural viewpoint and encourages communal sharing of knowledge in accordance with the pedagogic philosophy adopted by Hip Hop called “Each One Teach One”.

It is worth noting that the application of cultural elements of Hiphop in academia is not entirely unproblematic. There is a general misconception that associates Hiphop with negative stereotypes and refuses to recognize its products as art. Hiphop dance is often reduced to children’s hobbies, low quality art and a dance style to practice for fun alongside classical dance styles considered to be professional. Hiphop dance stems from community and social dance practices which western academia finds difficulty in theoreticizing from its limited perspective. Considering this, teaching dance teachers with classical dance backgrounds how to teach Hiphop dance in possibly a single course and project is not entirely unproblematic either. For this reason, the precise articulation of Hiphop theory in the context of Nordic dance teacher education was central to the process.

The NYSTEP project adopts its pedagogic concepts directly from the Hiphop culture. In order to be sensitive and true to the culture being introduced to a new setting, it was important to have representation from within the culture in the project. Thus, each university had their own mentor(s) who are Hiphop dancers themselves and understand the local contexts of each country. These mentors were Michael Aspli (NOR), Niki Tsappos (SWE), Julian Owusu (FIN) and Teemu Tuohimaa (FIN). The mentors would also be the link between the academic setting and local perspective.

The project’s pedagogic process took place on multiple levels: the co-creation of a platform and common curriculum by the mentors, sharing Hiphop-specific pedagogic methods with young dance teacher students and applying these methods in the work with youth.

The mentors’ meetings were held online. This altered the approach from a more dance centered approach to a slightly more dance theoretic approach. The mentors met through video conferences and built their syllabus.

12

THE PROCESS WAS DIVIDED INTO FOUR PARTS: 1) Identifying our students and their needs considering their education, local context and connection to Hiphop as a culture and an art form.

2) Identifying cultural characteristics of Hiphop that translate into content of the dance form.

3) Translating terminology and precise definition of Hiphop-specific terminology used in pedagogic settings.

4) Creating tools for teaching dance teacher students with limited Hiphop knowledge that would give them an understanding of the broader context they are stepping into as well as prepare them for teaching Hiphop accurately and culturally sensitively.

IN THEIR WORK TOGETHER, THE MENTORS WORKED THEIR WAY TO FIVE CORE OBJECTIVES IN TEACHING DANCE TEACHER STUDENTS: 1) Defining and applying “Each One Teach One” in a dance class setting 2) Enforcing social dance practices as normative dance class forms

• Cyphers

• Party dancing

• Sharing concepts

• Positive reinforcement through social dancing 3) Understanding Hip hop dance as a part of a wider culture with its own history

• Ritualistic dancing

• Battling

• Links between the movement and the music 4) Understanding Hip Hop Culture

• History and heritage

• Embodiment of the culture in the dance

• Culture vs dance practice

• What is Hip Hop locally? “Glocal” culture

5) Tools for personal development of Hiphop dance technique

The NYSTEP education program planned to be held as a camp week at the Luleå University was turned into an online Zoom seminar hosted simultaneously in three countries due to travel restrictions in the Nordic countries. The students of the Oulu University of Applied Science participated with their mentors, Julian and Teemu, from Oulu. The students of Luleå Technical University participated with their mentor, Niki Tsappos, from Piteå. Unfortunately, the students of the Norwegian University of Science and Technology were not able to participate due to local restrictions closing universities in Trondheim during the project’s time. The Norwegian mentor, Michael Aspli, was able to participate and took part in lecturing during the joint sessions over Zoom.

The dance teacher students had a dual role of students of Hiphop pedagogy as well as being teachers to youth, implementing methods they had learned during the camp week. Local youth of Oulu, Piteå and Trondheim were the main focus group for testing the “Each one teach one” teaching methods in jam-like workshop sessions. Unfortunately, due to the COVID-19 pandemic, public workshop, jam sessions and subsequently video documentation of the camp week and events were cancelled.

However, the positive outcome of the situation was

that there was more time devoted to the work with mentors and dance teacher students. The online camp week turned into an intensive deep dive into Hiphop history, theory and practice.

The pilot project is now being rounded up and even though the original aim of co-creating jam sessions as pedagogic environments for youth did not happen due to COVID-19 restrictions, the project exceeded expectations of how the mentors and students could work together. Even on an online platform. The depth of knowledge achieved during the week was commended by both mentors and students alike. It highlighted the necessity of in-depth Hiphop pedagogy as part of the dance teacher education curriculum. Many students will be faced with the challenge of teaching Hiphop or other social dances once they graduate. Insufficient Hiphop education leads to professional dance teachers perpetuating stereotypes and possibly limiting their students’ possibilities to move forward with aspirations of professional careers in Hiphop just because their knowledge is limited. Moving on, the NYSTEP project continues to introduce ways of approaching dance pedagogy diversely in tertiary education. One of the long-term goals is that this

13

content would no longer be project-based but a part of the official curriculum of dance teacher education in all participating universities. The Oulu University of Applied Science has already taken steps in that direction but there is recognition of a need to ensure consistency between year classes as Hiphop lecturers are usually visiting lecturers. Nordic university collaboration is a fertile ground to build the change needed.

MENTORS OF NYSTEP PROJECT ARE EXPERTS Michael Aspli is a Norwegian dancer, choreographer and teaching artist. Michael also explores other mediums of expression like film, visual arts and music. Michael’s background is in Streetdance but has worked in multidisciplinary contexts with companies like Frikar, JSR Company, Kronos Dance Company, EWC and his own company / Collective: The Creative Art Force.

Julian Owusu is a dancer, who has worked prominently in the Finnish streetdance scene as a dancer, teacher and choreographer since 2004. Julian’s focus in the large scheme of things has always been community and finds home in the Hip Hop ciphers and jam sessions. In addition to his work in the streetdance field, Julian has worked in productions for, among others, Jojo – Oulu Dance Centre, the Oulu City Theatre and Zodiak – Centre for New Dance as a choreographer, dancer and actor. Julian Owusu acted as chairperson of the Northern Finland’s Streetdance Association from 2011 to 2015.

At the moment, he works for the Arts Promotion Centre Finland as Regional Artist for youth Culture and as part of that position co-ordinated the NYSTEP project alongside Anssi Kirkonpelto from OAMK. Julian also sits on the board of the Nordic House of Reykjavík in Iceland.

Niki is a well-known figure in the battle scene and is constantly representing Sweden at international dance events. She frequently travels to share her vision and movement through workshops, performances, lectures, battles. She is the winner of, among many others, the Juste Debout 2010 (Paris), WDC 2010 (Japan) SDK HipHop 09-10-11 (Czech Republic), Fresh Battle 2014 (Japan) and Just Play 2015 (China) events. Niki is also the organizer of many events in Sweden such as Scandinavian Superjam, Pump up the Battle Tour and We’re Jamming. Her history as a teacher stretches far back and she is the head teacher of the dance program at the Åsa Folkhögskola. Recently she extended her artistry from the dance floor towards the microphone.

On the mic she goes by the name Niki Awandee.

14

Teemu Tuohimaa is a pioneer of the Finnish streetdance scene. His career as a professional dancer and dance teacher in Oulu spans over 20 years. He has taught streetdance at the Citydance Dance Centre throughout that time and has been a frequent visiting streetdance lecturer at the Oulu University of Applied Sciences (OAMK) over the years. Teemu has worked as a performer in many productions by Jojo – Oulu Dance Centre and Flow productions. Despite his long professional career, he still identifies himself to be a club dancer at his core as dance to him is primarily a means to relaxing and having fun.

Teemu is one of the founders of Finland’s oldest breaking crew, Sonic Skool as well as the Northern Finnish Street Dance Association (PSKT ry). Teemu is one of the few Finnish dancers that have competed in the Juste Debout final in Paris.

MOTIVATION FOR NYSTEP • The inconsistent/low level of Hiphop education in Nordic Universities.

• Lack of two-directional pedagogic methods especially for engaging youth.

• Lack of social engagement as a cross-sectional educational viewpoint.

• Need for diverse university co-operation models.

• General lack of understanding of Hiphop theory in Nordic academia.

KUVA: HARRI TARVAINEN

KUVA: JP MANNINEN

KUVA: ANTERO HEIN

KUVA: MEI-VISIONS

Teemu Tuohimaa (left) and Julian Owusu, street dance gurus from Oulu, could share views and practices with their Nordic colleagues in the NYSTEP project. Sweden includes Niki Tsappos (down left) and Norway’s Michael Aspli.

15

16

A JA N KO H TA I S TA

Tulevaisuuden tanssinopettajia koulutetaan monimuotoisilla tavoilla TEKSTI: ANSSI KIRKONPELTO KUVAT: SAARA SAVUSALO, SÄDE MERJANAHO

Kevään 2021 yhteishaussa vuorossa paritanssin monimuoto ja showtanssin päivätoteutus.

Ensi lukuvuonna 30 vuotta täyttävä Oulun tanssinopettajakoulutus ottaa uusia askelia, kun monimuotoinen paritanssin opettajakoulutus käynnistyy syksyllä 2021. Samaan aikaan aloittaa showtanssin opettajakoulutus päivätoteutuksena. Molempia päälajeja johdattaa osaamisperustainen opetussuunnitelma, joka otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön tänä lukuvuonna baletin- ja kansantanssin päälajiopinnoissa.

Muutos on nähtävissä yhteishaun alussa julkaistavassa opetussuunnitelmassa, jossa opintojaksot on kuvattu sisältöjen, tavoitteiden ja arvioinnin osalta entistä tarkemmin. Näin opinnoista voi muodostaa selkeän käsityksen jo ennen koulutukseen hakeutumista. Opintojaksojen kuvaukset auttavat myös sekä opettajaa että oppijaa pääsemään jäsentyneemmin kohti tavoitteita. Lisäksi uusi opetussuunnitelma nostaa esiin opintotarjontaan sisältyvät tanssilajit aiemman avoimen asetelman sijasta.

Vanha suoritusperustainen tanssin opiskelu on hautautumassa syvälle peruskallioon ja tilalle on kehitetty uusi henkilökohtaiset tavoitteet ja työelämän vaatimukset huomioiva koulutus.

Viimeisen parin vuoden ajan tanssin koulutusohjelma on ponnistellut määrätietoisesti nostaakseen profiiliaan. Opiskelijoita on kuunneltu ja kehittämistyötä tehty. Yhteiskunnallinen muutos on osaltaan tuonut kehityspaineita niin sisältöihin kuin toteutukseen. Arviointiin ja palautteeseen tullaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota.

Paritanssin koulutus on hionut kuvionsa uudelle tasolle. Monimuotoista oppimista on pilotoitu Oamkin tanssin koulutusohjelmassa aikaisemminkin, mutta nyt toteutus järjestetään suunnitellusti lukuvuosittaisen aikataulun mukaan. Lukuvuosi sisältää 10 viikkoa kontaktiopetusta, keskimäärin viikon kuukaudessa.

Viikkojen väliin mahtuu opintoja etäyhteyksien avulla lukujärjestyksen mukaan sekä itsenäistä työskentelyä. Paritanssin koulutuksessa opiskellaan monipuolisesti eri paritanssilajeja,

17

mutta painotus on seuratanssissa. Tutkinnon voi suorittaa 4 vuodessa työn ohessa ja työelämässä. Koulu ei ole monimuotototeutuksessa ainoa fyysinen oppimisympäristö, vaan tärkeää on myös työelämässä oppimisen mahdollistaminen. Valmistumisen jälkeenkin tanssinopettajan on panostettava jatkuvaan itsensä kehittämiseen alati muuttuvan työelämän mukana.

Showtanssin koulutus järjestetään päivätoteutuksena, mutta yhteisiä opintoja tarjotaan monimuotona paritanssilinjan kanssa. Opiskelu tapahtuu pienryhmässä, muiden samanhenkisten tanssin osaajien kanssa. Tanssilajina showtanssi on ilmiö, joka hyödyntää monipuolisesti eri tanssityylejä, niinpä osa showtanssin opintojaksoista voi sisältää päälajia tukevia tekniikoita.

Tanssisisältöjen lisäksi koulutuksessa korostuu työelämässä tarvittavat taidot kuten yrittäjyys, vuorovaikutus-, ohjaus- ja arviointitaidot. Kehollisuuden ymmärtäminen on yksi ammattialan kulmakivistä ja sitä lähestytään monipuolisesti niin tieteen, taiteen kuin tunteenkin näkökulmasta. Koulutus sisältää 60 opintopisteen laajuiset ammatilliset opettajan pedagogiset opinnot, jotka toteutetaan yhteistyössä Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun kanssa. Kulttuuria hengitetään niin teoriassa kuin käytännössä.

Opiskelu ei rajoitu pelkästään koulun seinien sisään, vaan erilaiset kulttuurivierailut työelämään ovat tärkeä osa koulutusta. Työelämäharjoittelu ja opinnäytetyö viimeistelevät opettajan ammatillisen osaamisen.

Koulutukseen on mahdollisuus hakea sisään myös päälajilla, joka ei ole hakuvuorossa. Tällöin koulutukseen hyväksytylle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen opintosuunnitelma eli HOPS. Hopsatulle valmistumisen tavoiteaika on edelleen 4 vuotta, mutta henkilökohtainen opintosuunnitelma tulee sisältämään vähemmän omaa päälajia ja enemmän muita tanssilajeja sivulajeina. Myös muiden opintojen ajoitus voi vaihdella, lopullinen suunnitelma riippuu opintojaksotarjonnasta ja sen aikataulusta.

Tanssinopettajaopinnoissa huomioidaan myös opiskelijaksi hyväksytyn aiempi osaaminen tai koulutus. Henkilökohtainen osaaminen todennetaan hyväksilukumenettelyllä, joka antaa puolestaan tilaa opiskelijan osaamistarpeiden kehittämiselle. Osaamiskartoitus onkin jo yksi valintakokeen ennakkotehtävistä.

Vallitsevan epidemiatilanteen vuoksi kevään 2021 valintakokeet tullaan toteuttamaan etänä.

Valintakokeisiin liittyy ennakkotehtäviä, joita voi alkaa valmistelemaan jo yhteishaun jälkeen.

Opiskelijavalinnan tavoite on arvioida hakijoi-

18

den soveltuvuutta koulutukseen. Valintakriteereihin liittyvät opiskeluvalmiudet ja -mahdollisuudet, ammatilliset tavoitteet, motivaatio jne. Hakijoiden määrä vaihtelee vuosittain ja tänä vuonna aloituspaikkoja on 20 opiskelijalle. Lopullinen ryhmäjako show- ja paritanssin suuntautumisiin määräytyy valintakoetulosten perusteella mm. edellä mainituin kriteerein.

Luonnollisesti tanssilliset valmiudet liittyvät opiskeluvalmiuksiin. Paras ei tarvitse olla, mutta riittävät oppimisvalmiudet tarvitaan. Tanssinopettajakoulutukseen tulee hakeutua tanssikasvatustyön motivoimana. Tervetuloa hakemaan!

Lisätiedot koulutuksesta: www.oamk.fi/tanssi

OAMKIN TANSSINOPETTAJAKOULUTUS • Koulutukseen haetaan yhteishaun kautta 17.31.3.2021. Valintakokeet ovat toukokuussa 25.27.5.2021. Valinnoista ilmoitetaan heinäkuussa ja koulutus alkaa maanantaina 16.8.2021.

• Tanssinopettajakoulutuksen tavoitteena on kouluttaa päteviä ja monipuolisia tulevaisuuden tanssinopettajia. Opiskelija opiskelee saavuttaakseen pätevyyden toimia tanssinopettajana, joka osaa käyttää erilaisia opetusmenetelmiä ja kykenee yhdistämään pedagogisen ajattelun käytännön tanssinopettajan työhön.

• Koulutuksen aikana opiskelijat toimivat tanssijoina, opettajina, koreografeina, tapahtumien suunnittelijoina sekä järjestäjinä. Tanssiopintojen lisäksi työharjoittelu sekä ainepedagogiset opinnot luovat pohjan ammatti-identiteetille.

Tanssialan yrittäjyyden näkökulma on vahvasti läsnä opinnoissa. Osa opinnoista on mahdollista suorittaa kansainvälisessä opiskelijavaihdossa.

• Tanssinopettajakoulutus toimii valtakunnallisesti merkittävänä tanssialan vaikuttajana ja kehittäjänä tarjoten opiskelijalle mahdollisuuden kehittää yrittäjämäistä asennetta ja verkostoitua sekä opintojen aikana että valmistumisen jälkeen. Tanssinopettajakoulutuksessa on jalansija sekä taidetanssilla että populaaritanssilla kuin tanssikasvatuksellakin päivittäisessä arjessa.

19

Tanssi elää kuvissa koronaepidemiasta huolimatta TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: LJUBOV ALEKSEEVA, PETRI KEKKONEN, SAARA SAVUSALO, OAMKIN ARKISTO

Oululainen tanssinopettajakoulutus täyttää ensi syksynä komeat 30 vuotta. Pedanssi julkaisee tämän vuoden lehtien kuva-artikkeleissa ruutuihin tallentuneita hetkiä ikimuistoisista tanssituotannoista koulutuksen historian ajoilta. Syksyn juhlanumerossa kurkistetaan syvälle kuva-arkistojen saloihin.

20

21

22

Vasemmalla ylhäällä: Maiju Laurilan koreografia ”Homo Stupidos” otti kantaa ihmisen ja ympäristön suhteeseen. Hulvaton esitys riemastutti yleisöä Tanssia! -näytöksessä marraskuussa 2018.

Keskellä ylhäällä: Oamk Dance EK-ryhmän tanssijat täyttivät näyttämön helmikuussa 2020 tyylikkään intensiivisellä karaktääritanssin työskentelyllä Satu Uimin koreografiassa ”Saanko luvan”.

Oikealla: ”Vaikka aamuun asti” on Milla Korjan ohjaama karjalaisaiheinen koreografia, jossa perinteiset tanssit näyttämöllistyvät energiseksi kokonaisuudeksi kansantanssinopettajaopiskelijoiden taitavassa käsittelyssä joulukuussa 2016. Esitys vieraili Folklandia-risteilyllä heti tammikuussa 2017, kun Suomen 100-vuotisjuhlallisuudet käynnistyivät.

Vasemmalla alhaalla: ”Loonie Bin” on tanssin lehtori Outi Räsäsen ja musiikin lehtori Mari Leppävuoren ohjaama kokoillan teos, joka johdatteli katsojat mielensekaiselle vierailulle itsensä löytämisen ja erilaisuuden arvostamisen teemoihin. Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) pop- ja jazzmuusikoiden sekä showtanssijoiden yhteisproduktio toteutettiin Kotkantien kampuksen näyttämösalissa keväällä 2013.

23

24

Vasemmalla ylhäällä: Oamkin tanssin lehtori Anni Heikkisen koreografia ”Sirkus BonBon” maaliskuussa 2018 puki swingtanssin värikkääseen sirkuskuosiin. Esitys nähtiin Kotkantien kampuksen konserttisalin ikimuistoisella näyttämöllä.

Oikealla ylhäällä: Vilma Kivekäs, Milla Lassila, Nellinoora Paju, Maisa Moberg ja Riikka Krogerus tutkivat Hip hopin näyttämöllisiä mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia syksyllä 2018.

Vasemmalla alhaalla: superenerginen duo Sara-Sofia Sarkkinen ja Miina-Anniina Heiskanen räjäyttämässä oululaista discopankkia helmikuussa 2013.

Oikealla alhaalla: Elssa Antikainen ja Aapo-Matti Puhakka tekevät puolestaan vahvaa roolityötä ”Janne ja Aino – Balladi erään säveltäjän elämästä” -esityksen -teoksen juonenkäänteissä. Sibeliuksen 150-juhlavuoden kunniaksi valmistettu teos sai ensi-iltansa Oulun Musiikkijuhlilla Madetojan salissa maaliskuussa 2015.

25

26

BLOGISSA

Kehojen lahjomaton keskusteluyhteys TEKSTI: ANSSI KIRKONPELTO KUVAT: SÄDE MERJANAHO

Paritanssin monitasoinen viestintä jäsentyy yhteisten käsitteiden kautta.

Vienti ja seuraaminen on kehojen keskustelua, sanatonta vuorovaikutusta. Tanssi on näin ollen verrattavissa onnistuneeseen keskusteluun, jossa ilmaisullinen ja jäsentynyt viestintä johtavat mutkattomaan vuorovaikutukseen. Sosiaalisen paritanssin hienous on sen perustavaa laatua oleva kommunikaation ominaisuus. Parin kanssa kontaktissa tanssiminen täyttää luontaisen tarpeemme tavoittaa toinen ihminen.

Vientiin ja seuraamiseen liittyvät asiasisällöt hallitsevat paritanssikeskusteluja. Vuosikymmenten jatkunut kestoaihestatus on johtanut ilmiön popularisoitumiseen kansan syvissä riveissä siinä määrin, että parin välisen kommunikaation nähdään konkretisoituvan fyysisen viennin ympärille perinteisessä ”mies vie – nainen vikisee” -asetelmassa. Onneksi laajempi yhteiskunnallinen tasa-arvoajattelu on laajentanut näkökulmaa pois sukupuolirooleista ja yksisuuntaisen vuorovaikutuksen käsitteestä myös seuratanssin kontekstissa.

Viejän vastuuasemaa ei ole ollut tarvetta häivyttää, vaikka parhaimmillaan tanssin valtasuhteet ovat hyvin tasa-arvoisia. Pelkästään kehojen mittasuhteet ja tanssijoiden paino vaikuttavat asiaan, isompaa on vaikeampi viedä. Miehet ovat pääsään-

töisesti fyysisesti naisia vahvempia, mutta myös jäykempiä. Vientiin liittyvää viestintää ei kuitenkaan ratkaista fyysisellä pakottamisella, vaan suostuttelulla ja ohjaamisella. Kehojen välinen keskustelu on siis täysipainoista kommunikaatiota.

Toimiva vienti- ja seuraamistaito rakentuu hyvän henkilökohtaisen tanssitaidon päälle. Tanssivan parin yhteisen työskentelyn haasteet kiteytyvät yleensä tämän asian ympärille. Usein omat ongelmat nähdään johtuvan parin toisesta osapuolesta.

Kommunikaation kompastuskivet ovat siis samat, oli sitten kyseessä joko verbaali vuorovaikutus tai tanssi.

Paritanssi on kontaktilaji. Onnistuneessa viennissä käytetään voimaa vain sen verran kuin on tarpeen.

Seuratanssin kontekstissa hyvänä kontaktiohjeena voidaan pitää ”vaate koskee vaatetta” tai ”iho koskee ihoa”, nämä hellävaraiset määreet kertovat olennaisen useimmissa tanssitilanteissa tarvittavasta voiman laadusta. Tällaisen herkkyyden saavuttaminen vaatii teknistä taitoa, mutta sen tavoittelu ohjaa harjoittelua oikeaan suuntaan.

Optimaalisten tanssiotteiden opettelu on tärkeää muutenkin kuin yhteisen tanssin hallinnan kan-

27

nalta. Oikeat otteet pitävät sisällään lupauksen siitä, mihin toisessa saa koskea. Tämän sopimuskehyksen noudattaminen on aina ollut luonnollinen osa paritanssikulttuuria.

Hyvä viejä osaa tanssia kaikkien kanssa, ei vain taidokkaiden tai koulutettujen tanssijoiden kanssa. Vahvassa viennin ja seuraamisen taidossa konkretisoituu hyvä tekniikka, mutta tanssi ei ole tässä pelkästään kapea-alaista teknistä masterointia, vaan monipuolista mukautumista erilaisiin tilanteisiin. Oman haasteensa paritanssin toteutumiseen tuo tanssitila, joka muuttaa jatkuvasti muotoaan muiden tanssijoiden vaikutuksesta. Harjoittelun myötä viejälle syntyy ymmärrys siitä, miten tila elää ja kuinka sitä kannattaa lukea.

Onnistunut kohtaaminen luo edellytykset yhteiselle tanssille. Tilanteeseen vaikuttaa eletty elämä ja kaikki ulkoisetkin tekijät. Ennen vanhaan olisi sanottu, että pitää olla siisti ja hyvä tapainen – tämä viisas neuvo pätee varmasti edelleen.

Musiikki luo yhteisen viitekehyksen, jossa tanssipari etsii harmoniaa. Vaikka perinteisessä mielessä viejä vie, musiikki määrittää mitä tehdään. Moderniin seuratanssiin kuuluu oletusarvoisesti musiikin tulkinta, joten seuraaja voi ennakoida liikkeellisiä tulkintoja suoraan musiikista jopa ennen viejän aikomusta.

Luonnollinen liikkuminen tapahtuu jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa painovoiman kanssa. Parityöskentelyssä viejän tulisi tukea vientiseuraamistapahtumassa tämän vuorovaikutussuhteen toteutumista.

Esimerkiksi valssissa viejä saattaa seuraajan omalla kehollaan liikkeen alakaareen ennemmin kuin eteenpäin. ”Vientiseuraamisen olennaisin elementti on muutos.

Mitä useammalla tasolla muutos tapahtuu, sitä selvempi viesti on.”

SEURAAVASSA ERILAISIA TARKASTELUTASOJA VIENTISEURAAMISEEN: 1. Fyysinen vienti on seurausta kehojen luonnollisista mutta erisuuntaisista liikeradoista. Kahden kehon painot ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Newtonin lakien mukaan kyse on ilmiöstä, jossa kappaleella on taipumus vastustaa liiketilojen muutoksia.

Tuo vastustus koetaan vasteina ja vetoina yhteisten kontaktipintojen, käsien ja vartalon kautta. Vaste tai veto ei siis ole fyysisen viennin itsetarkoitus, vaan seurausta erilaisista liikeradoista. Fyysisessä viennissä on tärkeä keskittyä omaan liikkeeseen, sillä liika projisointi tanssipariin johtaa oman tanssin hallinnan menettämiseen. Kehon painon antaminen voi olla hyvä ohje tanssiharrastuksen alussa, mutta kaiken kontaktin määrittävänä tekniikkana se johtaa epätasapainoon.

28

2. Visuaalinen vienti tai muotovienti. Tanssiminen synnyttää oman visuaalisen muotokielensä. Kehon asennoilla on merkitysyhteyksiä, jotka luovat säännönmukaisuuksia yhteiseen tanssiin. Muotovientiin sisältyy myös katseen ja focuksen käyttö. Visuaalisen vientiseuraamisen kautta muodostuu liikkeen kulttuurinen ymmärrys.

3. Rytminen vienti. Jalkojen rytmi muodostaa poljennon, joka helpottaa seuraamista. Kehon syke tai pulssi eli kehon rytminen liike määrää raajojen liikkeet, yhteinen syke synkronoi tanssin. Liikkeen aikomuksesta on nähtävissä rytminen muutos. Selkeät liikelaadut ovat jäsentynyttä puhetta. Dynamiikan vaihteluilla on mahdollisuus tehdä eroja liikkeen voimatasoissa ja näin ollen tehdä selkeämpiä eroja rytmisiin tai kuviollisiin muutoksiin. Kehon koordinoitu liike välittää liikkeen omasta kehosta pariin oikeassa järjestyksessä. Jokaisella tanssilajilla on myös oma ominainen liikkeen syklisyys, jonka kautta tanssi ammentaa liike-energiaa.

4. Tilavienti. Tilan käyttöä viennissä voidaan tarkastella myös monella tasolla. Omat liikelaajuudet vaikuttavat suoraan viennin laatuun. Liikkeen oikeat korkeustasot vaikuttavat jalkojen ja kehon toimintaan.

Jokaisella liikkeellä on ominaisin liiketaso, jossa se toteutuu, esim. valssin oikean käännöksen lateraalinen heilahdus pyörätasossa. Luonnollinen asettuminen suhteessa pariin varmistaa luonnollisen (liikkeellisen) parityöskentelyn. Joillakin tanssikuvioilla on myös optimaaliset, käytännölliset ja yleiset ns. suorituspaikat johtuen mm. kuvioiden käännösmääristä tai suunnanmuutoksista.

5. Ilmeet ja eleet. Kasvoilla ei viedä, mutta eleviestinnän olemassaoloa ei voi kieltää. Samoin kuin muotovienti, tässä syntyy merkitysyhteyksiä.

6. Konteksti. Erilainen vienti eri tanssinlajien konteksteissa.

LAPATUKI PUHUTUTTAA Toinen vientiseuraamiskeskustelujen suosikkiaihe on lapatuki. Lapatuki nähdään erityisesti avoimen otteen tansseissa ensiarvoisen tärkeänä. Lapatuki – ja lapahallinta ovat tärkeitä, kohtuuden rajoissa. Keskeisempää on hallintaan osallistuvien lihasten toiminta ja hyvä lapojen liikkuvuus. Saavuttaakseen optimaalisen parikontaktin tanssijan ei tarvitse olla lapahallinnan maailmanmestari.

Ymmärtääksemme miten lapatuki- ja hallinta liittyy vientiin ja seuraamiseen, on tarkasteltava ensin raamin eli yhteisen tanssiotteen toimintaa. Tanssiote on yhteistä tilaa. Suljetussa tanssiotteessa otteen liikkumavara on pieni ja avoimessa puolestaan melko laaja.

Avoimen otteen liikkumavaraa tulee kuitenkin käyttää pihistellen, jotta yhteys pariin säilyy. Liian ”venyvät”

kädet aiheuttavat välystä kontaktiin. Käytännössä yhteinen tanssiote elää tanssiparin välissä kohtuullisesti, mutta kehot liikkuvat.

Hallitun raamin välityksellä elävästi liikkuvat kehot keskustelevat. Käsien ja lapatuen kannalta tämä edellyttää käsien paikallaan pitämistä, ei voimalla vaan tietoisesti. Toimiva kehonhallinta on käsien suhteellisen asennon tiedostamista ja ylläpitämistä, ei aktiivista käsien tai lapatuen käyttöä vientitarkoituksissa. Kädet ei yksistään vie, vaan keho vie raamin kautta. Kädet ei liiku poispäin kehosta, vaan keho poispäin raamista, joka elää tanssiparin välissä ja kulkee tanssiparin mukana.

Lapatuen avulla välitetään kehon keskustan liike.

Yhteys syntyy ydintuen ja kontaktipinnan, esimerkiksi käden, välille. Kehonosien välinen suhteellisuus tulee tätä kautta ymmärretyksi. Eletty keho on viisas.

Se pystyy luomaan kineettisen yhteyden kognitiivisen toiminnan avulla kahden pisteen välille liikkeen välittämiseksi. Vartalon kannatus perustuu samaan ilmiöön. Voit kokeilla sitä seisoma-asennossa työntämällä jalkoja kohti lattiaa ja päälakea ylöspäin. Näin syntyy vastakkaissuuntainen yhteys kehon läpi. Suljetun otteen tansseissa, joissa käytetään vartalokontaktia viemiseen, syntyy yhteys tukijalan tukipinnasta ydintukeen, jonka avulla kehoa ja paria liikutetaan.

Seuraajalla yhteys on käänteinen, liikkuva jalka tanssii poispäin ydintuesta. ”Liikkeen hallinnassa ja liikkeen välittämisessä on kysymys kehonosien välisten yhteyksien tiedostamisesta”

Kehollisten yhteyksien anatominen perusta rakentuu monien eri kehollisten tekijöiden varaan. Näitä ovat kehon luinen ranka, lihakset, sidekudokset ja ilmiö nimeltä tensegriteetti, joka estää ihmistä luhistumasta kokonaan. Avain kehonhallintaan on kuitenkin yhteyksien systemaattinen kehittäminen ensin kognitiivisella tasolla.

Käsien osalta perusohjeeksi riittää niiden spatiaalinen hahmottaminen, missä niiden pitää tilallisesti olla ja milloin. Käsien ei tarvitse olla aktiiviset, oikeat asennot ja otteet riittävät. Käsien asento on enemmän käsien olemista kuin tekemistä. Mainitsin aiemmin vartalon kannatuksesta ja sen kehonosien suhteellisuudesta.

Kaikissa askelissa tulee jatkuvasti ottaa huomioon jalkojen työskentely alaspäin ja vastapoolina päälaesta ylöspäin (tai rintakehästä). Kannatettu vartalo liikkuu herkemmin ja vastakkaisuuden synnyttämä jännite mahdollistaa erilaisten rotaatioiden ja ristilateraalisten liikkeiden hyödyntämisen liikkumisessa.

Kaikista teknisistä näkökulmista huolimatta toimiva paritanssi rakentuu dialogisessa tilassa, jossa aito vuorovaikutus pääsee toteutumaan. Kuten tanssin teknisessä puolessa, myös vuorovaikutuksesta pitää poistaa esteet ja mahdollistaa kaiken fyysisen, sosiaalisen ja henkisen potentiaalin käyttö. Paritanssi on heittäytymistä yhteiseen tilaan ja tanssiin, joka on olemassa vain pienen, mutta sitäkin tärkeämmän ja ainutlaatuisen hetken.

Kirjoittaja on Oamkin tanssiopettajakoulutuksen tiimipäällikkö.

29

OamkTanssissa nyt

KANTAMUS KEHITTÄÄ TANSSIN JA MUSIIKIN YHTEISTÄ PEDAGOGIIKKAA

FYYSINEN YHTEISTYÖ OULUN YLIOPISTON KANSSA ON KÄYNNISTYNYT

Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston yhteinen KanTaMus-hanke on ensimmäinen kansantanssin ja kansanmusiikin yhteiseen pedagogiikkaan pureutuva projekti Suomessa. Vuosikymmenten ajan näiden alojen pedagogiikka ja toiminta ovat ajautuneet erilleen ja painottuneet vahvasti esittävään taiteeseen osallistavan toiminnan sijasta, mihin hankkeessa haetaan muutosta.

Lisäksi kulunut vuosi on tehnyt selväksi, että alojen kehitys riippuu vahvasti digitaalisista valmiuksista, ja hanke tähtää myös näiden kehittämiseen.

Oamkin tanssinopettajakoulutus on ollut etujoukoissa käynnistämässä uuden kampuksen mahdollistamaa fyysistä yhteistyötä Oulun yliopiston kanssa. Ensimmäinen ja varsin onnistunut ristiinpölytys toteutui musiikkikasvattajaksi ensimmäistä vuottaan opiskelevien kansanmusiikin opintojakson yhteydessä. Helmi-maaliskuussa 2021 toteutuneet yhteiset sessiot sisälsivät musisointia, tanssia ja laulua yli oppilaitosrajojen. Oamkin puolelta tämän historiallisen yhteistyön saivat avata ensimmäisen vuoden kansantanssia pääaineenaan opiskelevat tanssinopettajat.

Hanketyön tuloksena luodaan kansantanssin ja -musiikin yhteinen pedagoginen kehys, KanTaMus-malli. Tässä mallissa määritellään yhteiset periaatteet, menetelmät ja toimenpiteet, jotka julkaistaan digitaalisina materiaaleina alan toimijoiden vapaaseen käyttöön. Lisäksi hankkeen tuloksena syntyy monialainen yhteistyöverkosto.

KanTaMus-malli, valmiit digitaaliset materiaalit sekä yhteistyöverkosto helpottavat ammattilaisten työllistymistä, palvelevat harrastajia ja houkuttelevat uusia tekijöitä ja yleisöjä hyvinvointia tukevan harrastuksen pariin.

30

KUVA: SAARA SAVUSALO

Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen yliopistonlehtori Katja Sutela ja Oamkin tanssinopettajakoulutuksen lehtorit Milla Korja ja Petri Kauppinen ovat erittäin tyytyväisiä yhteistyön mahdollistumiseen ja siihen, että kohtaaminen onnistui vallitsevissa olosuhteissa koronaturvallisesti. Hyväksi koettu toiminta tulee varmasti saamaan jatkoa.

O a m k Ta n s s i s s a n y t

KUVA: MIIKKA PYY

VIRTUAALISET FOLKJAM-TUNNIT SAIVAT TUNNISTUSTA

TANSSINOPETTAJAKOULUTUKSEEN YHTEISHAUN KAUTTA

Eläköön Folk! -gaala on valtakunnallinen kansanmusiikin ja -tanssin järjestöjen ja tuotantotahojen tapahtuma, jossa palkitaan folklorealoilla ansioituneita tekijöitä. Tampere-talosta 20. helmikuuta striimattu gaala marssitti estradille eri palkintokategorioiden myötä tanssijoita, tanssinopettajia, muusikoita ja kansantaiteilijoita. Vuoden 2020 tanssiteko palkinto myönnettiin Rami Melingin virtuaalisille FolkJam-tunneille. Korona-ajan henkeen oivallisesti soveltuvat tunnit ovat kiinnostaneet tanssinälkäisiä ympäri Suomen. Osallistujia viikoittaiseen FolkJam-sessioon on liittynyt myös ulkomaita myöten. Rami Melingin alias Folk-Ramin kotoaan Porvoon Kulloonkylästä lähetetyt hyvän mielen tanssitunnit ovat keränneet YouTube-julkaisualustan kautta satoja osallistujia.

Oamkin tanssinopettakoulutukseen haetaan yhteishaun kautta 17.-31.3.2021. Valintakokeet toteutetaan etänä toukokuussa 25.-27.5.2021.

Tänä keväänä haetaan ensisijaisesti showtanssin ja paritanssin päälajiopintoihin tähtääviä opiskelijoita, mutta myös muulla päälajivaihtoehdolla voi hakea koulutukseen. Lue artikkeli tanssinopettajakoulutuksen opintojen sisällöstä ja hakumenettelyistä tämän lehden sivuilta. Lisätiedot koulutuksesta: www.oamk.fi/ tanssi

FolkJam on Oulun ammattikorkeakoulussa kehitetty tanssillinen ryhmäliikuntamuoto, joka ammentaa kehollisen käyttövaransa suomalaisen tanssiperimän loputtoman rikkaasta aarrearkusta.

Oamkin tanssinopettajakoulutus onnittelee Ramia Vuoden tanssiteko -tunnustuksesta!

31

KUVA: SAARA SAVUSALO

PEDANSSI ETSII TANSSIKUVIA Poikkeuksellinen korona-aika on vaikuttanut myös tanssin toteutumisen muotoihin, kun kaikenlainen esiintymistoiminta loistaa poissaolollaan.

Pedanssin toukokuun numero 2/21 julkaisee valokuva-artikkelin työotsikolla ”Tanssia poikkeusoloissa”. Lähetä meille kuva jostain pandemian aikana toteutuneesta tanssin teosta, keikasta, harjoittelusta tai muusta tanssiin liittyvästä toiminnasta. Liitä viestiin kuvaajan nimen lisäksi muutaman lauseen lyhyt kuvateksti, joka valottaa kuvan sisältöä. Kaikki lehdessä julkaistut kuvat saavat lahjaksi pienen FolkJam-tuotepalkinnon.

Kuvat voi lähettää pe 14.5 mennessä osoitteeseen pedanssi@oamk.fi.

TANSSIN JA MUSIIKIN VIRTUOSITEETTIA PIAZZOLLAN SÄVELIN Oulun musiikkijuhlien ja Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksen yhteisprojektissa yhdistyvät musiikillinen ja kehollinen tulkinta syntymänsä 100-vuosijuhlaa viettävän, argentiinalaisen tangon mestarin Astor Piazzollan (1921-1992) sykähdyttävistä kappaleista. Levynjulkaisukonsertissa kuullaan Maria Ylipään ja bändin tulkintoja Piazzollan sävellyksistä. Ylipään lisäksi bändissä on Jaakko Kuusisto (viulu), Niko Kumpuvaara (harmonikka), Marzi Nyman (kitara) ja Ville Herrala (kontrabasso).

32

Kolmannen vuoden tanssinopettajaopiskelijat ovat luoneet valmiisiin musiikkikappaleisiin omia koreografioita, opettajien Niina Susan Sassalin ja Outi Räsäsen ohjauksessa. Opiskelijat toimivat prosessissa sekä koreografeina että tanssijoina. Jokaisella opiskelijalla on koreografiparin kanssa oma vastuukoreografia teoskokonaisuudessa. Taiteellisina työkaluina ovat olleet muun muassa tango nuevo -tyylisen musiikin rakenteen ja laulujen sanojen analysointi, improvisaatio, tulkinta ja erilaisten koreografisten mahdollisuuksien kokeileminen.

Teosprosessin viimeinen vaihe on kokonaisuuden nivominen yhteen bändin kanssa.

Valmis teos striimataan Oulun musiikkikeskuksen Madetojan salista perjantaina 19.3 klo 19.00. Olitpa sitten missä tahansa päin maailmaa, niin pääset maaliskuussa juhlistamaan Astor Piazzolla 100-juhlavuotta yhdessä Oamkin tanssijoiden kanssa tällä ainutlaatuisella, intensiivisellä ja hurmaavalla teoksella.

O a m k Ta n s s i s s a n y t

KUVA: SENIA ROBBINS

33

Seuraa meitä somessa: OAMKdance OAMKdance

34

Jammailua lasten ehdoilla!

®

Sinustako KiddieJam-ohjaaja?

Lue lisää tulevista koulutuksista: kiddiejam.fi

LIIKUTTAA KAIKKIA

Tutustu FolkJam-tuoteperheeseen ja ohjaajakoulutuksiin: folkjam.fi

35

Luota sinäkin itseesi ja unelmiisi - hae meille opiskelemaan!

Syksyllä 2021 alkava koulutus on suunnattu showtanssin ja paritanssin pääaineopiskelijoille.

Lue lisää koulutuksistamme osoitteesta oamk.fi/hakijalle

HAKUAIKA ON 17. – 31.3.2021 #luotaitseesi