Pedanssi 2/2020 by OamkTanssi

ASIAA TANSSISTA JA TANSSIKASVATUKSESTA Numero 2 / 2020

Pedanssi - Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta ISSN 2489-6462 (verkkojulkaisu) 4. vuosikerta Oamk tanssinopettajakoulutus Kotkantie 1 90520 Oulu 040 14154903 pedanssi@oamk.fi www.pedanssi.fi Vastaava päätoimittaja: Petri Kauppinen Toimituskunta: Taina Ala-Ketola, Petri Kauppinen, Anssi Kirkonpelto, Milla Korja, Timo Salonen, Jouko Tötterström ja Elena Vuoksiola Lehden tyyli: Laure Kurkela Taitto: Saara Savusalo Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan taiteen ja kulttuurin tuki Potku ry. Seuraava lehti ilmestyy 14.10.2020

Tässä numerossa:

4 6 10 16 20 26 30 36 42 46 50

PÄÄKIRJOITUS: POIKKEUKSELLISTA TANSSIA HENKILÖKUVA: KEHOLLISUUS EI OLE SYNONYYMI SANATTOMUUDELLE KOSKETUKSEN EETTISYYS TANSSINOPETTAJAN TYÖSSÄ

TANSSII TYÖHYVINVOINNIN KANSSA TANSSIA!-KUVAREPORTAASI ONNEA ANNI! MISTÄ TANSSIN KOKEMUS SYNTYY?

TANSSI JA TERVEYS: VARPAILLA BLOGISSA: TANSSIA VERKOSSA OPINNÄYTETYÖT OAMKTANSSISSA NYT: MITÄ TANSSISSA TAPAHTUU?

KUVA: SAARA SAVUSALO

KANSIKUVASSA Tanssia epidemian aikaan -kuvausprojektissa Oamkin tanssinopettajaopiskelijat Nea Ollikainen, Venla With ja Verna Tainio avaavat kehollisuuden solmuja tanssin avulla.

4 KUVA: SAARA SAVUSALO

PÄ Ä K I R J O I T U S

KIRJOITTAJA

Poikkeuksellista tanssia

Petri Kauppinen on Oamkin tanssin lehtori ja tanssin monityöläinen. Nelivuotiaana aloitettu tanssiharrastus kiteytyi monisäikeiseksi ammattilaisuudeksi, jota on jatkunut jo yli 25-vuotta. Kauppinen työskentelee opettajana, koreografina, tanssijana ja käsikirjoittaja-ohjaajana. Tanssinopettajan työssä parasta on perinteen ja käsityöläistaitojen siirtäminen ja kehittäminen seuraaville sukupolville.

Korona-arjen keskustelunavauksissa kysymysten kolmen kärki on pysynyt tasaisen varmana: No, mitenkäs tanssinopettajan työt ovat onnistuneet näin poikkeusoloissa? Opetatteko liikkeet videoneuvotteluyhteyden välityksellä kotisohvalta ja sillä hyvä? Kuinka oppijat ovat mukautuneet vallitsevaan tilanteeseen?

Johonkin lisätalousarvioon olisi inhimillistä myös mitoittaa koskettamisen ja kosketetuksi tulemisen arvo. Heti, kun kosketusindeksi on asetettu, niin voimme alkaa vaatimaan indeksikorotuksia. Tämähän on nyt vähintäänkin oikeutettua, kun turvaväleistä koituvat kustannukset hyvinvointiin ovat vähitellen paljastumassa.

– No kiitos kysymästä! Tässähän tämä. Yllättävän kivasti on mennyt…

Tunnistan myös aivojeni kaipaavan yhteisöjä, joissa ne pääsevät virittymään samalle taajuudelle muiden kanssa. Etäyhteydellä tämä hermostomme toiminnan kannalta elintärkeä virittyminen ei ole täysipainoisesti mahdollista.

Vai kuinka asian todellisen laidan muotoilisi, ettei vaikuttaisi kyvyttömältä tai haluttomalta omaksua uusia oppimisen muotoja. Tiedetään, meitä on valmisteltu näihin digisuihkuihin ja -loikkiin. Kaikenhan pitäisi jo sujua kuin tanssi. Silti huomaan alitajuisesti hämääväni itseäni lähes koko ajan. Keho huutaa liikkeelle, vaikka vielä olisi pakko hieman jatkaa näpyttelyä, klikkailua ja ruudun kalmaan tuijottelua. Jaksaa, jaksaa. Entä jos toivoo hikoilevansa muustakin kuin eri sovellusten ja ketterien ohjelmistoratkaisujen aiheuttamasta turhautumasta? Digihiki ei edes haise ja vallitsevissa oloissa perhepiirin ulkopuolisten ihmisen tuoksua alkaa jo olla ikävä. Kohta varmaan naapurin aromia aletaan myydä aerosolina.

Tässä epidemian exit-vaiheessa meidän kehotyöläisten ja tanssin puolta pitävien tulee olla tarkkana. Kaiken ei tarvitse tulevaisuudessakaan olla etäyhteensopivaa ja digikelpoista. Sanotaan, ettemme tule tämän kokemuksen jälkeen enää koskaan palaamaan normaaliin. Tämä hyvä, sillä poliitikkojen kahden teen päähuolen eli terveyden ja talouden rinnalle mahtuisi myös kolmas tee. Olkoon se tanssi! Sydämestäni toivon uuden normaalin korostavan tanssin välityksellä koettavan kehollisuuden merkitystä.

H E N K I L Ö K U VA

Kehollisuus ei ole synonyymi sanattomuudelle TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: JONNE RÄSÄNEN

Kirsi Törmi kokee yhteistoiminnallisuuden olevan edelleen vähän hyödynnetty voimavara taiteen kentällä. Tutkijatohtori Kirsi Törmin ammatillinen polku haaroittuu moninaisiin suuntiin. Kaiken ytimessä ja toimintoja yhdistävänä runkotekijänä on kehollisuus. Tanssija, koreografi, sosionomi, tanssin tutkija, hahmoterapeutti, tanssitaiteen tohtori, työnohjaaja ja monet muut ammattinimikkeet ovat seurausta tulisieluisesta intohimosta tutkia ihmisyyttä. Kaikki on tapahtunut jollain tapaa intuitiivisesti sydämen viitoittamien kiinnostusten ohjaamana.

Ei tietämisen näkökulma auttaa esimerkiksi työskentelyssä jälkihuollon nuorten aikuisten kanssa. Törmillä on tällä hetkellä projekti, jossa ilman opiskelu- tai työpaikkaa olevat, elämässään ajelehtivat nuoret aikuiset etsivät uutta suuntaa. Tässä kehollisuus saattaa tarjota tärkeitä onnistumisen kokemuksia. ”Kehon elävöityminen on yksi tärkeä tekijä osallisuuden vahvistumisen prosessissa”, Törmi muotoilee.

”Filosofisesti minua edelleen ajaa ja kiehtoo sellainen taiteellisen ajattelun näkökulma, jossa ollaan paljon ei tietämisen äärellä. Että mitäs seuraavaksi?” Tällainen tarjoaa parhaimmillaan suhteellisen paljon vapautta, joka oikein suunnattuna avaa potentiaalia ja mahdollisuuksia.

Ympäri Suomea työskentelevälle asiantuntijalle Kajaani on mieluinen paikka. Sopivan väljä ja rytmiltään hidas seutu sopii Törmin hermostolle. ”Huomaan kehoni kuormittuvan, kun on liikaa ihmisiä ja säpinää ympärillä. Kainuu on minulle turvasatama, jonka rauhaan on ihana palata.”

”Tanssissa on hyvä antaa tilaa sanoille ja luoda puhumisen toimintakulttuuria.”

Tanssin merkityksellisyyden Törmi koki jo suhteellisen nuorena. Osallistuminen ensimmäiselle tanssitunnille 12-vuotiaana jätti ujoon tyttöön käänteentekevän kokemusjäljen. Näin myös telinevoimisteluharrastus sai väistyä uuden intohimon tieltä. ”Tanssitunnilla tunsin kehon, liikkeen ja musiikin mullistavan kombinaation. Tanssi muutti jotain minussa syvällisesti. Jokin peruskysymys siitä, kuka olen, naksahti kohdilleen.” Sama näkökulma kiehtoo Törmiä edelleen. Ja siksi hän kokee tärkeänä tutkia kehon merkitystä yksilön olemassaolon tukena. Tutkimustyö taideyliopistossa CERADA -tutkimushankkeessa sekä Cuporen ArtsEqual-hankkeessa ohjaa Törmin arkea kirjoitustyön pariin. Tanssin ammattilaiselle keho kuitenkin viestii jatkuvasti tarpeesta liikkua. Fysiikan harjoittaminen muuttaakin muotoaan muiden töiden mukana. ”Olen kaikkiruokainen liikkumisen suhteen, voin siis vaivoitta sukkuloida lenkkeilystä Zumbaan ja kaikkeen siltä väliltä. Autenttinen liike on tänä päivänä lempilajini. Olen ollut useamman vuoden mukana säännöllisesti kokoontuvassa naisten Autenttisen liikkeen -ryhmässä, jossa pääsen kokemaan tanssia kokonaisvaltaisesti.” Törmi on myös TRE-ohjaaja ja kouluttaja. Menetelmä avasi vuonna 2014 tanssijalle täysin uuden maailman ja kehollisen vapauden. Liikkeelliset ja keholliset lukot alkoivat purkautua sekä liikeradat avautua. Tuntuma tanssiin muuttui täysin ja tähän maastoon Törmi myöntää ”jääneensä koukkuun”. Vuonna 2016 tanssitaiteilija saattoi loppuun väitöstutkimuksen: Koreografinen prosessi vuorovaikutuksena. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun esittävien taiteiden tutkimuskeskuk-

sessa toteutettu työ syntyi käytännön tarpeesta tutkia koreografisten työskentelymenetelmien käytänteitä. ”Havahduin siihen, ettei minulla koreografina ja työryhmien esimiehenä ollut välineitä käsitellä hankalia asioita. Kutsumieni työryhmien jäsenten välille syntyi joskus kireää tunnelmaa. Ihmiset saattoivat voida huonosti ja jollakin oli ehkä alkoholiongelmaa. Koin avuttomuutta kaiken tämän edessä”, Törmi summaa. Osaamattomuus kirvoitti pohtimaan vuorovaikutusprosesseihin liittyviä tekijöitä. Vuosien myötä Törmi onkin syventänyt näkemystään ja tänä päivänä vuorovaikutuksen eri ilmiöihin keskittyvät työpajat, koulutukset ja luennot ovat työllistäneet Törmiä. Avainkäsitteitä tässä kokonaisuudessa ovat esimerkiksi itsetuntemus, eettinen osaaminen ja valtarakenteet. Törmille eettinen osaaminen liittyy filosofisiin kysymyksiin hyvästä elämästä. ”Nämä ovat muun muassa yhteistoiminnan kysymyksiä siitä, miten olemme yhdessä tässä maailmassa. Kuinka pyrkimykseni olisivat sillä tavalla hyvää tekeviä, että kykenen ottamaan muut huomioon.” Entäpä eettinen osaaminen tanssinopetuksessa, mitä se voisi tänä päivän tarkoittaa? Törmi innostuu tämän kysymyksen äärellä. Merkityksellistä on se, miten opettaja ja oppilaitos suhtautuvat oppijoihin. Kuinka ryhmän jäsenet suhtautuvat toisiinsa? Mihin arvoihin, asenteisiin ja ihmiskäsitykseen opetus pohjautuu? Kaiken tämän tulee olla opettajalle itselle tietoista toimintaa ja arvomaailmaa voi sanoittaa myös yhdessä oppijoiden kanssa. ”Kun ollaan eettisten kysymyksen äärellä, ei niihin ole löydettävissä yksiselitteistä oikeaa vastausta, että kun toimit näin, niin varmasti menee hyvin. Täytyy suostua neuvotteluun siitä, miten yhdessä saamme tästä parhaan mahdollisen vaihtoehdon meille kaikille. Yksilökeskeinen ajattelu täytyy usein jättää näissä keskusteluissa syrjään.” Esimerkiksi klassisen baletin opetustraditioita on kautta aikojen leimannut vahva auktoriteettiasema, jossa ei ole tilaa kyseenalaistamiselle. ”Voisiko puskemisen ja pelkän ulkoisen muodon tavoittelun sijaan balettiinkin löytää uusia ulottuvuuksia, tarkastelemalla esimerkiksi kehon suuntien ja kehon sisäisen tilan resonanssia suhteessa baletin liikkeisiin? Voisiko opettaja tukea kehollisen ja mielellisen itsetuntemuksen kasvua virittämällä uudenlaista uteliaisuutta?”, Törmi kysyy. Jos yksilö kokee

tulevansa sorretuksi omassa ajattelussaan ja pyrkimyksissään, niin silloin valta menee väärällä tavalla toisen yli. Opettaja-oppilas -positiossa tai ryhmänä toimiessa valtaprosessit tulee saattaa mahdollisimman läpinäkyviksi. Rehellisyys ja avoimuus tarkastella omia periaatteitaan ja toimintamallejaan sekä halu ymmärtää toisia ovat tässä yhtälössä kauas kannattelevia vahvuustekijöitä. ”Tanssissa on hyvä antaa tilaa sanoille ja luoda puhumisen toimintakulttuuria. Tämä voi alkaa vaikka siitä, että sovitaan yhteisistä toimintaperiaatteista, säännöistä ja tavoitteista. Ruvetaan vaalimaan yhteistä toimijuutta ja moniäänisyyden toteutumista. Kutsutaan kaikkien äänet esille niin, että myös aremmat uskaltavat ilmaista mielipiteitään.” Tanssitunneilla Törmi kertoo olleensa omiin oloihinsa vetäytyvä ja arka mieluummin kuin sosiaalinen tähti. ”Vahvat oppimiskokemukset piirtyvät mieleen sellaisista hetkistä, jolloin opettaja on pysähtynyt kohdalleni ja nähnyt hetken aikaa myös minut.” Tällöin opettajan pieni ele muodostuu tanssijanalulle isoksi kokemukseksi. ”Yhtäkkiä tunnen itsesi konkreettiseksi ja todeksi. Olen olemassa, minut on huomattu ja teoillani on merkitystä.”

KIRSI TÖRMI • Tanssitaiteen tohtori (Taideyliopisto). Työskennellyt tanssija-koreografina sekä tanssintutkijana. Hahmoterapeutti, työnohjaajan (STOry), pari- ja seksuaaliterapeutti sekä TRE ohjaaja- ja kouluttaja. • Väitöstutkimus: Koreografinen prosessi vuorovaikutuksena. Taideyliopiston teatterikorkeakoulu, esittävien taiteiden tutkimuskeskus 2016. • Kouluttaa ja luennoi eri yhteisöissä erityisalanaan dialogiset ja osallistavat prosessit. • Ennen tanssialaa opiskeli psykiatrista sairaanhoitoa, mutta tanssiala vei mukanaan ennen valmistumista. Myös sosionomin (AMK) koulutus. • Tällä hetkellä toimii mm. tutkijatohtorina sekä vierailevana tuntiopettajana Taideyliopiston CERADA-tutkimus- keskuksessa sekä projektitutkijana Cuporen ArtsEqual-hankkeessa.

Kosketuksen eettisyys opettajan työssä TEKSTI: JARI KARTTUNEN JA HANNA VIENONEN KUVAT: SAARA SAVUSALO

Kosketuksen eettisyys, eettinen vuorovaikutus ja kommunikaatio ovat puhututtaneet viime vuosina sekä opiskelijoiden että opettajien keskuudessa. Erityisesti 2017 käynnistyneen #MeToo-kampanjan myötä kosketuksen eettisyyden paradigma on muuttunut ja se on muutoksessa edelleen. Artikkelissa esitetään tanssinopettajan työkokemukseen perustuvaa jäsennystä siitä, miten opettaja voi työssään koskettaa eettisesti oikein sekä perehdytään paradigman muutokseen ja aineistoon. Lopuksi pohditaan kosketusta tietoisena ja eettisenä tekona opettajan työssä.

Kosketuksen eettisyys, eettinen vuorovaikutus ja kommunikaatio sekä vallankäyttö ovat puhututtaneet useita opettamiamme opiskelijaryhmiä erityisesti vuonna 2017 ja sen jälkeen. Olemme tyytyväisiä, että puhe ja pohdinta näistä aiheista ei näytä edelleenkään laantumisen merkkejä. Ainoastaan pitämällä näitä asioita esillä jatkossakin eri tapaamisissa, keskusteluissa ja koulutuksissa voimme varmistua siitä, että muutos on mahdollinen. Koskettamisen eettisyydestä on tärkeää puhua avoimesti. Tanssinopettajan työssä kosketus on tärkeässä roolissa, kun opiskelijaa kosketaan korjaten ja ohjaten oikeaan suoritustapaan. Tällöin kosketuksen rajat ja määritelmät on kerrottava opiskelijoille selkeästi etukäteen. Opiskelijalla on myös oikeus kieltäytyä oppimisen ohjaamisesta, johon liittyy kosketus.

PARADIGMAN MUUTOS #MeToo –kampanja sai aikaan paradigman muutoksen ja sen vaikutukset ovat havaittavissa tänäkin päivänä. Paradigman muutos näkyy keskusteluna tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja vallan kysymyksistä sekä rakenteellisen epätasa-arvoisuuden

tiedostamisena ja purkamisena. Nyt feminismi nähdään myös muiden kuin naisten asiana. Myös risteymistä ollaan tietoisempia. Näillä tarkoitetaan ihonvärin, vammaisuuden, seksuaalisuuden, sukupuolen moninaisuuden ja näiden mahdollisten risteymien huomioimista ja tarkastelua kriittisesti. (Koskela 2019) #MeToo on saanut aikaan sen, että opetus- ja kasvatusalalla ollaan tultu tietoisemmiksi häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä, kuten myös opettajan käyttämästä vallasta ja vaikuttamisesta sekä opettajan tärkeästä roolista häirintään puuttumisessa ja sen kitkemisessä oppimisyhteisössä. #MeToo ei jäänyt ainoastaan sosiaaliseen mediaan; monet kannanotot vaativat nollatoleranssia seksuaaliselle häirinnälle sekä sitä, että tärkeän aiheen käsittely ei saa loppua siihen, että asia sai julkisuutta.

HÄIRINTÄÄ JA KIUSAAMISTA OPPIMISYHTEISÖISSÄ #MeToo -liikkeen alettua Suomen median otsikoihin nousi jälleen Poliisiammattikorkeakoulun vuonna 2008 julkaisema tutkimus, jossa kartoi-

A JA N KO H TA I S TA

tettiin seksuaalista häirintää ja koskettelua ala- ja yläkoulussa. Haastateltavilta oppilailta oli kysytty, onko opettaja kosketellut vastaajan kasvoja, reisiä tai hartioita. Tutkimuksen mukaan kaksi prosenttia kuudesluokkalaisista ja prosentti yhdeksäsluokkalaisista sanoi kyllä. (Ellonen et al. 2008) #MeToon alettua opettajilta tuli viestejä, että he tulivat varovaisemmiksi koskettamisessa ja spontaanit halaukset vaikkapa kevätjuhlan päätteeksi vähenivät.

tukevat häirinnän kohteeksi joutunutta opiskelijaa ja hänen asiansa oikeudenmukaista käsittelyä. Jatkotoimenpiteisiin ryhdytään ainoastaan häirinnän kohteena olleen opiskelijan luvalla. Lähes kaikkien ammattikorkeakoulujen opiskelijayhdistykset ovat valinneet opiskelijoiden keskuudesta kaksi häirintäyhdyshenkilöä. Opiskelijat voivat ottaa heihin yhteyttä, jos kokevat opiskeluympäristössä häirintää, kiusaamista tai syrjintää.

Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan seksuaalista häirintää koulussa tai oppilaitoksessa (joko muilta oppilailta tai oppilaitoshenkilökunnalta) oli kokenut peruskoulussa neljännellä luokalla 5 prosenttia pojista ja 4 prosenttia tytöistä. Vuonna 2019 runsas neljäsosa Kouluterveyskyselyyn vastanneista yläkoulun kahdeksannen ja yhdeksännen luokan tytöistä sanoi kokeneensa seksuaalista häirintää puhelimessa tai netissä vuoden aikana. Vuoden 2017 kyselyssä näin ilmoitti tytöistä selvästi harvempi, alle viidesosa. Toisen asteen oppilaitosten (lukiot ja ammattioppilaitokset) tyttöjen kokemukset ovat samansuuntaisia. Neljännen luokan oppilaiden kyselyn tulokset olivat suunnilleen samanlaisia vuonna 2017 ja 2019. (Kouluterveyskysely 2017; Kouluterveyskysely 2019) Edellä mainittujen Kouluterveyskyselyiden tulosten nousua on asiantuntijoiden puolelta selitetty osittain myös sillä, että seksuaalinen häirintä tunnistetaan nyt paremmin. Tärkeänä tekijänä tunnistetaan #MeToo -kampanja ja sen aiheuttamat teot seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi. (Kouluterveyskysely 2019)

KOSKETUS JA SEN EETTISYYS KOULUTUKSESSA

Ammattiin opiskelevista 19 prosenttia on kokenut toisten opiskelijoiden puolelta kiusaamista. Määrä on hieman edellisvuosia pienempi, kertoo vuoden 2019 Amisbarometri. Sen sijaan 12 prosenttia ammattiin opiskelevista kertoo joutuneensa opettajien kiusaamisen ja väkivallan kohteeksi. Kiusaamisen, häirinnän, syrjinnän ja rasismin kokemuksia oli kaikissa vastaajaryhmissä. Kuitenkin muunsukupuoliset ja kielivähemmistöt olivat kohteena muita useammin. Oppilaitoksissa tarvitaan henkilöstökoulutusta, kuinka opettaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymyksiä myös sukupuolen moninaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai vähemmistöön kuulumisen teemoissa. Ammatillisten opettajakorkeakoulujen toteuttama Tasa-arvoa ja reformia -hanke pyrkii edistämään opiskelijoiden ja henkilöstön osallisuutta tasa-arvotyössä siten, että he pääsevät tutkimaan ja kehittämään oppilaitoksen käytäntöjä tasa-arvon näkökulmasta. On tärkeää, että oppilaitosten johto ja esihenkilöt sitoutuvat häirinnästä vapaan, tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen oppilaitoksen kehittämiseen ja edistämiseen. Korkeakouluissa on nimetty häirintäyhdyshenkilöitä, jotka ovat puolueettomia kuuntelijoita ja

Olemme toimineet tanssinopettajina sekä taiteen perusopetuksessa että ammatillisessa koulutuksessa. Kuten aiemmin kerroimme, koskettamisesta ja sen rajoista tulee tehdä sopimus tanssinopettajan ja opiskelijan välillä. Vuonna 2010 Keskuspuiston ammattiopistossa (nyk. Live) järjestetyssä Tanssinopetuksen ajankohtaisfoorumissa koskettamisen teema mietitytti laajasti. Tästä seurasi, että suomalaisia tanssipedagogeja puhutti koskettamisen teema, joka pohjautui Yhdysvalloissa käytyyn keskusteluun tanssin opettamiseen kuuluvasta koskettamisesta. Keskustelua kirvoitti se, että joissain amerikkalaisissa tanssikouluissa oli kokonaan luovuttu siitä ja opettajat olivat allekirjoittaneet työnantajan kanssa sitoumuksia, että eivät koskettaisi oppilaitaan tunneilla. Ajankohtaisfoorumin osallistujat uumoilivat leviäisikö amerikkalainen käytäntö myös Suomeen ja kuinka se vaikuttaisi tanssin opettamiseen ja sen käytäntöihin. Tanssinopettajien keskustelu koskettamisesta aktivoitui jälleen kolme vuotta sitten, jolloin asiaa käsiteltiin muun muassa Suomen tanssi-ja sirkustaiteilijat STST:n jäsenlehdessä. Vuonna 2019 aloitettiin esittävien taiteiden tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja häirinnän ennaltaehkäisykoulutus, johon osallistui yli 320 henkilöä 89 organisaatiosta. Kosketus käsitetään kohtaamisen ja opetuksen lisäksi hyvän tekemisenä ja pahan välttämisenä eli moraalis-eettisinä kysymyksinä. Kosketuksen suunnan tiedostaminen on tärkeää: se on minusta sinuun. On tärkeää myös tiedostaa oma rooli opettajana, jolloin suunta on ammattilaisesta asiakkaaseen. Jotta voi toimia hyvää tuottavana ja tekevänä ammattilaisena, tulee tunnistaa oma halu toimia siten, että kosketus tuottaa hyvinvointia asiakkaalle, joka on eettinen valinta. Tähän liittyy myös oivallus siitä. että koskettamalla tai koskettamatta jättämisellä voidaan myös vahingoittaa asiakasta. Ammatillista kosketusta ei säätele mikään nykyinen laki ja siksi onkin tärkeää kysyä: pitäisikö tiettyjä asiakastöitä koskevaa lainsäädäntöä tarkistaa ammatillisen kosketuksen osalta? (Kinnunen et al. 2019) Opettaja voi tarkastella omaa suhdettaan ammatilliseen kosketukseen vaihtamalla edellä kerrottuun asiakkaan paikalle oppijan. Vuonna

2015 opetusalalla ammatilliselle kosketukselle on laadittu eettinen kannanotto. Opetusalan eettinen neuvottelukunta on linjannut millainen fyysinen vuorovaikutus ja kosketus on sopivaa kouluympäristössä. Neuvottelukunta katsoi, että oppimisessa ja opettamisessa kosketusta ei kategorisesti pidä kieltää: kosketus ei kuitenkaan saa seksualisoitua. Oppijoilla tulee olla myös kanava viedä asiaa turvallisesti eteenpäin, jos he kokevat opettajan toimivan epäammatillisesti. Neuvottelukunta tunnistaa kannanotossaan myös kulttuurierot sekä omana erillisenä kysymyksenä myös oppijoiden väliset fyysiset kontaktit. (Opetusalan eettinen neuvottelukunta 2015)

LIIKE EI PYSÄHDY #Metoo -kampanjan aloittama liike jatkuu vuonna 2020. Se tuo edelleen esiin paitsi häirinnän, myös vallankäytön ja hyväksikäytön suurta kuvaa. Siten se haastaa tiedostamiseen, muutokseen ja uudelleen määrittelyyn. Opettajan työssä kosketusta ei edelleenkään tarvitse jättää pois. Eettisen koskettamisen kysymyksissä kannattaa hyödyntää tanssinopettajien osaamista ja kokemusperäistä tietoa laajemminkin. Viimeaikainen tiedostaminen ja käyty keskustelu haastaa opettajaa pohtimaan kosketusta pedagogisessa mielessä ja osana oppimista

ja ohjausta: välittävän opettaja-aikuisen ohjaavana eleenä sekä orgaanisena osana opetusta ja oppimisen ohjaamista kuin myös kohtaamista. #MeToo ei kuitenkaan ole ollut täydellinen ja se näytti myös toteen sen, kuinka liike muuttui globaaliksi vasta silloin kun valkoihoinen nainen twiittasi siitä. Liikettä voidaan myös arvostella siitä, että se keskittyi pitkälti valkoihoisiin naisiin, eikä esimerkiksi rodullistettujen, transsukupuolisten, intersukupuolisten ja muunsukupuolisten kokemaan häirintään, joka nyt jäi vähälle huomiolle. Liikkeelle olisikin toivottavaa vaihe, jossa keskusteltaisiin yhteiskunnallisista valtasuhteista, rakenteista ja kuinka valta järjestetään uudelleen. (Koskela 2019) Tämä koskee opettajan itsereflektiota myös siitä, kuinka ja millä tarkoitusperin kosketusta käytetään ja millaisia valtarakenteita koskettamiseen on kuulunut sekä kuinka tulla tietoiseksi niistä ja edelleen kuinka purkaa niitä.

AINUTLAATUISTA VÄLITTÄMISTÄ KOSKETUKSELLA Parhaimmillaan kosketus välittää ainutlaatuisen ja kokonaisvaltaisen tunteen välittämisestä, tuesta oppimiselle ja ennen kaikkea, että oppija on opettajalle tärkeä. Kaiken taustalla on kosketuksen

eettisyys ja tietoisuus omasta roolista opettajana sekä kosketuksen suunnasta opettajasta oppijaan. Sekä tietoisuutena omasta halusta toimia hyvää edistävänä opetusalan ammattilaisena. Tähän liittyy myös ymmärrys hetkellisyydestä ja tilanteesta, joissa huomioidaan ja arvioidaan kosketuksen sopivuus tai koskettamattomuus huomioiden oppijan senhetkisen elämäntilanteen ja kehitysvaiheen. Kosketukseen pätee vanha sääntö: harjoittelu tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina. Ammatillinen kosketus on opittava asia. Sen käyttäminen edellyttää opettajan ammatillisen roolin syvää, kosketuksen henkilökohtaista ja reflektoivaa tiedostamista sekä eettisesti sitoutunutta otetta opetus- ja kasvatustyöhön. Kosketus ja opettajan kokonaisvaltainen läsnäolo oppimistilanteissa tukee ja kunnioittaa oppijaa ja hänen itsemääräämisoikeuttaan. Koskettamisen, kosketuksen ja fyysisen läheisyyden kysymykset, niiden yhdessä pohtiminen ja kyseenalaistaminen tulee nähdä koko oppimisyhteisön hyvinvointia ja osallisuutta tukevana toimintana.

Tällöin tullaan tietoisiksi hyvästä ja sallitusta koskettamisesta sekä käyttäytymisestä, johon voidaan kiinnittää huomiota sitä vahvistaen. Tulee myös määritellä sopivan ja eettisesti hyvän, yksilöllisen koskettamisen rajat ja mahdollisuudet. Eettinen ja vallankäytöstä vapaa koskettaminen liittää meidät yhteisöihin, parantaa oppimista ja syventää kohtaamista toisen kanssa.

Jari Karttunen on koulutukseltaan tanssitaiteen maisteri ja tanssinopettaja (YAMK) ja toimii lehtorina Jyväskylän ammattikorkeakoulun Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Hanna Vienonen on tradenomi ja kulttuurituottaja (YAMK) sekä toiminut taiteen ja kulttuurin alalla opettajana, ohjaajana ja tuottajana. Hän työskentelee Karelia-ammattikorkeakoulussa.

LÄHDELUETTELO Amisbarometri 2017. Saatavissa: https://services.fsd.uta. fi/catalogue/FSD3242 Amisbarometri 2019. Satavissa: https://sakkiry.fi/amisbarometri-2/ Ellonen Noora, Kääriäinen Juha, Salmi Venla ja Sariola Heikki 2008. Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset : tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta. Tampere : Poliisiammattikorkeakoulu, 2008. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/86796/lapsiuhritutkimus_raportti%2071.pdf?sequence=1&isAllowed=y Ikonen Riikka ja Halme Nina 2018. Lasten ja nuorten kokema seksuaalinen häirintä ja väkivalta : Kouluterveyskyselyn 2017 tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018. Saatavissa: https://www.julkari.fi/handle/10024/136131 Kouluterveyskysely 2017. Oppilaat voivat paremmin peruskoulun alaluokilla kuin yläluokilla. Julkaistu 14.09.2017. Saatavissa: https://thl.fi/-/kouluterveyskysely-2017-oppilaat-voivat-paremmin-peruskoulun-alaluokilla-kuin-ylaluokilla Kouluterveyskysely 2019. Lasten ja nuorten hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Saatavissa: https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lasten-ja-nuorten-hyvinvointi-kouluterveyskysely-2019 Koskela Minja 2019. Ennen kaikkea feministi. Karisto 2019.

Kinnunen Taina, Parviainen Jaana ja Haho Annu 2019. Ammatillinen kosketus. Kuinka tunnetyötä tehdään. Kirjapaja Helsinki. Opetusalan eettinen neuvottelukunta 2015. Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto 2.9.2015. Millainen fyysinen vuorovaikutus ja kosketus on sopivaa kouluympäristössä? Saatavissa: https://www.oaj.fi/contentassets/7319e41ad02946cd99cfa3a437e36a55/kannanotto_fyysisesta_vuorovaikutuksesta_02092015.pdf Suomen teatterit 2019. Esittävien taiteiden tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja häirinnän ennaltaehkäisykoulutus. Julkaistu 31.8.2019. http://www.suomenteatterit.fi/2019/08/ esittavien-taiteiden-tasa-arvo-yhdenvertaisuus-ja-hairinnan-ennaltaehkaisykoulutus-osa-ii-28-10-2019ja-5-11-2019/ Tasa-arvoa ja reformia 2019. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Saatavissa: http://tasa-arvoajareformia.fi/ Tasa-arvoa ja reformia 2019. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Saatavissa: https://www.jamk.fi/fi/Koulutus/Taydennyskoulutus/Opetus-ja-ohjaus/moninaisuus/tasa-arvoa-ja-reformia/ Yle 2019. Lähes joka viides ammattiin opiskeleva kokee joutuneensa kiusatuksi. Muunsukupuoliset ja kielivähemmistöt olivat kiusaamisen ja häirinnän kohteena muita useammin. Julkaistu 12.12.2019. Saatavissa: https://yle.fi/ uutiset/3-11114097

”Kosketukseen pätee vanha sääntö: harjoittelu tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina. Ammatillinen kosketus on opittava asia.”

A JA N KO H TA I S TA

Tanssii työhyvinvoinnin kanssa TEKSTI: VENLA VIRTA KUVAT: SAARA SAVUSALO

Tanssinopettajan kokonaisvaltainen työhyvinvointi on monen tekijän summa.

Olen pohtinut opintojeni aikana paljon omaa jaksamistani ja nähnyt ympärilläni tanssinopettajaopiskelijoita ja tanssinopettajia, jotka kamppailevat jaksamisensa kanssa. Pohdintani etenivät lopulta niin pitkälle, että päädyin käsittelemään tanssinopettajan kokonaisvaltaista työhyvinvointia opinnäytetyössäni. Tutkin työssäni myös vapaa-ajalla harrastetun liikunnan vaikutuksia tanssinopettajan kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Tanssinopettajan työhyvinvointi on laaja kokonaisuus, jossa on paljon vaikuttavia tekijöitä. Työhyvinvoinnin toteutumisen kannalta keskeisiä asioita ovat tasapaino työmäärän, vapaa-ajan, riittävän ravinnon ja levon sekä sosiaalisen elämän kesken. Työhyvinvointiin vaikuttavat olennaisesti myös työyhteisön ilmapiiri, selkeys ja läpinäkyvyys vallankäytössä sekä asianmukainen korvaus työstä. Sopivassa määrin vapaa-ajalla toteutetulla liikkumisella on positiivisia vaikutuksia tanssinopettajan työhyvinvointiin niin psyykkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin. (Virta 2020, 22.)

Opettajan työhyvinvointi voidaan jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen osa-alueeseen. Fyysinen hyvinvointi koostuu psyykkisestä ja fyysisestä terveydestä. Henkinen hyvinvointi sisältää opettajan omat tavoitteet ja odotukset sekä itsetuntemuksen omista heikkouksistaan ja vahvuuksistaan. Sosiaaliseen hyvinvointiin sisältyvät nimensä mukaisesti sosiaaliset suhteet. (Honkonen & Salovaara 2013, 19.) Tanssinopettajan työhyvinvointiin vaikuttaa työn kehollinen luonne ja sitä kautta kertyvä fyysinen kuormitus. Paljon tunteja pitävä opettaja voi helposti ajatella harjoittelevansa paljon ja sitä kautta olevansa hyvässä kunnossa. Liikkuminen voi kuitenkin pohjautua pitkälti vain omiin opetustunteihin, jotka saattavat jatkua samanlaisina kuukausista toiseen. Tällaisessa tilanteessa kehittymistä ei pääse tapahtumaan tai se voi olla hyvin hidasta. Tanssinopettajan olisikin tärkeää muistaa huolehtia omasta fyysisestä kunnostaan: riittävästä kehonhuollosta, levosta ja palautumisesta. (Ks. Aalto, Antikainen & Tanskanen 2007, 21.) Riittävä uni ja monipuolinen ravinto ovat myös tärkeitä tanssinopettajan työssä jaksamisen kannalta. 17

Tanssinopettajan työ vaatii jatkuvaa suunnittelua, kouluttautumista ja alan vaatimustaso kasvaa koko ajan. Työn liikunnallisen ja sosiaalisen luonteen takia saatetaan helposti ajatella, että tanssinopettajat ovat aktiivisia ikiliikkujia, joilla ei huolet paina tai voimat lopu. Tanssinopettaja on kuitenkin oppilaidensa lailla yksilöllinen persoona, jolla on inhimilliset tarpeet. Työn nautinnollisuuden kääntöpuolena on se, ettei välttämättä huomaakaan kuormittavansa itseään liikaa. Myös positiivinen stressi kuormittaa kehoa ja mieltä. Etenkin tunnollinen opettaja, joka haluaa tehdä työnsä mahdollisimman täydellisesti ja opettaa suuria tuntimääriä, voi muodostua riskitekijäksi itselleen. On tärkeää muistaa, että kaikki ovat yksilöitä, joilla on omat jaksamisen rajansa. (Ks. Aalto ym. 2007, 22, 28–30.) Tanssinopettajan työssä piilee usein ristiriita. Oppilaille opetetaan, kuinka tärkeää oman kehon kuuntelu ja lepo ovat, mutta oman väsymisen tai sairastumisen myöntäminen on usein vaikeaa. Yleensä opettajat ovat hyvin vastuuntuntoisia eivätkä halua perua tuntejaan. Sijaisia

halutaan hankkia vain, jos on aivan pakko. Jos opettajalla on haasteita pitää huolta elämän eri osa-alueiden tasapainoisuudesta, voi uupuminen uhata jo uran alkuvaiheessa. Työmäärän ollessa liian suuri tai työn liian vaativa opettajan voimavaroihin ja osaamiseen nähden voi opettamisesta tulla helposti vastenmielistä ja sitä voidaan tehdä vain velvollisuuden tunteesta ja ansaitakseen rahaa. Väsymisen, loukkaantumisen tai sairastumisen osuessa omalle kohdalle, olisi tärkeää pystyä puhumaan asiasta ja rohkaistua pyytämään apua. (Ks. Aalto ym. 2007, 26.) Tanssinopettajan työ on luonteeltaan hyvin itsenäistä. Suunnittelutyö tehdään useimmiten yksin joko kotona tai tanssisalissa ja myös opettaessaan tanssinopettaja toimii useimmiten yksin. Vaikka tanssinopettaja toimisikin pääasiassa yksin, yleensä hän on osa jotain yhteisöä. Parhaimmillaan työyhteisön ilmapiiri antaa opettajille energiaa ja tunteen siitä, että jokaisen tekemä työ on tärkeää. Jos ilmapiiri on negatiivinen ja opettajien välillä on konflikteja tai epämiellyttävää kielteistä kilpailua, tulisi

asiat selvittää rakentavasti. Itsensä arvostetuksi ja tärkeäksi työyhteisössä kokevan opettajan on miellyttävämpää ja helpompaa kohdata myös oppilaat. Työyhteisöstä voi saada voimaa, vaikka takana olisi pitkä päivä ja väsymys painaisi. Työyhteisön sisäiset suhteet ja ilmapiiri välittyvät helposti myös ulospäin, sekä hyvässä että pahassa. (Ks. Aalto ym. 2007, 26, 44.) Tanssinopettajan työhyvinvointiin perehtyessäni käsitykseni aiheen tärkeydestä vahvistui entisestään. Opinnäytetyöni on vain pintaraapaisu aiheeseen ja mielestäni tanssinopettajan työhyvinvointia pitäisi tutkia tulevaisuudessa laajemmin. Tanssin kentällä toimivien tietoisuutta ja ymmärrystä asiasta pitäisi saada lisättyä, jotta työnantajat, työntekijät ja työyhteisöt voisivat yhdessä luoda toimivia linjauksia ja toimintatapoja, joiden avulla kaikkien työhyvinvointi voisi toteutua entistä paremmin. Jos ammattitaitoiset tanssinopettajat tekevät työtään jatkuvasti ylikuormittuneena tai vaihtavat alaa, miten käy tasokkaan tanssinopetuksen tulevaisuudessa?

LÄHTEET: Aalto, R., Antikainen, S. & Tanskanen, R. 2007. Kunto-ohjaajan opas. Hyvästä vieläkin paremmaksi. Jyväskylä: WSOYpro: Docendo. Honkonen, T. & Salovaara, R. 2013. Voi hyvin, opettaja! Jyväskylä: PS-Kustannus. Virta, V. 2020. Liikunta tanssinopettajan kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin tukena. Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Viitattu 15.4.2020, Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004175287

Kirjoittaja viimeistelee opintojaan Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa.

Yllättävät jäähyväiset rakastetulle näyttämölle TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: PETRI KEKKONEN

Poikkeusoloista johtuen Oamkin tanssinopettajakoulutuksen Tanssia! -näytökset nähtiin viimeisen kerran ennen Linnanmaan yliopistokampukselle muuttoa Kotkantien kampuksen näyttämösalissa 26.-27. helmikuuta. Sydäntalven näytös tarjosi jälleen monipuolisen näkökulman tanssin eri tyyleihin. Tanssinopettajaopiskelijoiden valmistamien pienoisteosten sekä Oamk Dance Ek:n oppilaiden esitysten lisäksi kokonaisuuden pääteoksena nähtiin III vsk:n Majakka-teos.

”Itseäni täynnä, mutta silti tyhjä” maalaa näyttämölle intensiivisen dueton, jossa tanssijat Riikka Manninen (edessä) ja Eeva Rohiola haastavat itseään ja katsojaa pohtimaan mm. läsnäolon kysymyksiä.

Mustalla huumorilla virittynyt ”Myrsky” on Roope Ryöpyn käsialaa. Omintakeisessa ja oudon realismin hengessä avautuvassa teoksessa tanssivat Vanessa Bagge, Minttu Tuura, Roope Ryöppy, Heli Lounila ja Henriikka Alapudas.

Oamk Dance Ek:n tanssija Hilja Tapio tulkitsi viehättävästi kolmannen Odalisquén variaation baletista Le Corsaire. Marius Petipa:n alkuperäiskoreografian oli harjoittanut Satu Uimi.

Antti Ahon leikkisän oivalta koreografia ”Ikkuna” kurkistaa kahdenvälisiin tilanteisiin. Tanssijoina Plutonium 74 -yhtyeen musiikkiin luodussa esityksessä ovat Vanessa Bagge ja Riikka Manninen.

Outi Martikaisen ja työryhmän yhteistoiminnallisesti valmistama Majakka on visuaalisesti näyttävä ja liikkeellisesti runsas tanssiteos. Tarunomaisen esityksen tanssijoina nähtiin pääasiassa tanssinopettajakoulutuksen III:n vuosikurssin opiskelijoita vasemmalta lueteltuna: Satu Uimi, Anniina Koivuniemi, Venla Virta, Vilma Kivekäs, Nellinoora Paju, Lotta Leinonen (keskellä), Ilona Räty, Henna Hamunen, Johanna Mikkonen, Aija-Riina Kemppainen, Milla Lassila ja Annika Välimaa. Majakanvartijan roolia tanssiva Lotta Leinonen (oikealla) vastaanottaa merenneitoja yksi kerrallaan viettämään ikimuistoisen hetken maan päällä, tässä vuorossa Johanna Mikkonen. Lopulta vartija itse tulee tempaistuksi mukaan vedenalaisen maailman saloihin.

H E N K I L Ö K U VA

Onnea Anni! TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: SAARA SAVUSALO

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto valitsi Anni Heikkisen vuoden 2020 harjoittelunohjaajaksi. Teon iloinen ja onnekas molemmista nykyisistä työnantajistaan, sillä niin Helsingin tanssiopistossa kuin Etelä-Hämeen tanssiopistossa Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry on valinnut Oamkin tanssin lehtori Anni Heikkisen vuoden 2020 harjoittelunohjaajaksi. Jokaisella SOOLin jäsenellä on mahdollisuus ehdottaa vuoden harjoittelunohjaajan tittelin saajaa. Yhdistyksen hallitus suorittaa valinnan määräaikaan mennessä tulleiden ehdotusten perusteella. Perusteluissa opiskelijat kiittävät Heikkisen työskentelymenetelmien opiskelijalähtöisyyttä, joissa on tilaa mm. opiskelijan omalle ajattelulle ja ratkaisujen löytämiselle. ”Olen yllättynyt, hämmästynyt ja erittäin otettu tästä kunniasta. Erityisesti perustelujen lukeminen lämmitti mieltä, eihän tämmöistä osannut lainkaan odottaa”, Oamkin tanssinopettajakoulutuksen harjoitteluvastaavana toimiva Heikkinen riemuitsee. Ohjaajana Heikkinen pyrkii auttamaan opiskelijoita kohderyhmälle sopivien valintojen

tekemisessä, ongelmanratkaisutaitojen kehittymisessä sekä toiminnan vastuullisuuden ymmärtämisessä tanssinopetustyössä. Näiden vuoksi Heikkinen pyytää harjoittelua tekeviltä opiskelijoilta usein perusteluja esimerkiksi tuntisuunnitelmaan tehtyihin valintoihin tai opetustilanteissa tapahtuneisiin tilanteisiin ja toimintatapoihin. ”Mitä paremmin opiskelija osaa perustella omaa toimintaansa ja valintojaan, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on ammattitaitoiseen ja vastuulliseen opetustyöhön”, Heikkinen summaa. Tärkeää on myös kehittää tietoisuutta omista oppimisen ajatusmalleista, sillä nämä edesauttavat kasvua opettajana sellaiseen suuntaan, mikä tuntuu itsestä parhaalta. Oamkin tanssinopettajakoulutuksen opetussuunnitelmassa opiskelijat tekevät harjoittelua lukuvuosina 2, 3 ja 4. Ensimmäinen kouluhar-

joitteluksi kutsuttu kokonaisuus järjestetään yhteistyössä Oulun peruskoulujen ja varhaiskasvatuksen kanssa. Kolmannen ja neljännen vuoden harjoitteluja varten opiskelija hankkii itse harjoittelupaikat. Näiden harjoitteluiden sisältö voi olla tanssin perusopetuksen parissa tapahtuvaa tanssin opetusta lapsille, nuorille ja/tai aikuisille, yleissivistävää tai sosiaalista tanssikasvatusta, työkykyä ja yleiskuntoa ylläpitävää tanssiliikuntaa tai kilpailuun tähtäävää valmennusta.

Tanssinopettajakoulutuksen opetusharjoitteluissa opiskelijoilla on mahdollisuus harjoitella opetustyötä mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä. Heikkisen kokemuksen mukaan harjoittelupaikat jatkuvat usein työpaikkana opiskelijan valmistumisen jälkeen. Harjoittelupaikkoja ovat esimerkiksi kunnallinen opetustoimi (perusasteen koulut, päiväkodit, taidekoulut), kansalais- ja työväenopistot, yksityinen opetussektori (esim. tanssikoulut, liikuntapalvelut), seuratoiminta (tanssiseurat,

yhdistykset), freelance-työ (projekteissa ja produktioissa) tai ammatilliset oppilaitokset. Oamkin tanssinopettajakoulutuksella on myös oma harjoittelukoulu ja tanssin erikoiskoulutusluokka, Oamk Dance EK, jonka puitteissa opiskelija voi harjoitteluaan suorittaa. Heikkisen mukaan opetusharjoitteluissa voi parhaimmillaan tutustua itseensä ammattipersoonana ja löytää sitä suuntaa, mitä työelämässä haluaa kulkea tai sitten kokeilla erilaisia mahdollisuuksia ja todeta, mitkä eivät itselle sovi. Dialogisen vuorovaikutuksen merkitys tanssinoppimisessa on keskeinen. ”Uskon siihen, että kuuntelemalla, läsnäololla ja yhteiseen ymmärrykseen pyrkimällä voimme yhdessä muotoilla myös sellaista tietoa, mikä ei välttämättä ollut ennakoitavissa.” Jokainen opettaja on kuitenkin oma ainutlaatuinen persoona ja oppijoiden tarpeet ovat monenlaiset. Myös ristiriitatilanteet kuluvat osaksi tanssinopettajan ammatinhallintaa, sillä välttämättä oma tapa olla ja tehdä opetustyötä ei ole sellainen, joka on optimaalinen juuri tälle oppijalle. ”Pyrimme ohjaamaan tulevaisuuden tanssinopettajia jatkuvan oppimisen polulle. Näin ammatillisuus on valmis kasvamaan ja muuntumaan työelämässä kohdattavien tarpeiden mukaan”, Heikkinen kiteyttää ja kiittelee SOOLia saamastaan kunniasta.

ANNI HEIKKINEN • Kotoisin Kemistä, siellä vahva voimisteluharrastustausta. • Liikunnanohjaaja (AMK) -tutkinto Rovaniemen ammattikorkeakoulusta. • Tanssinopettajan tutkinto (AMK) Oulun ammattikorkeakoulusta v. 2009, pääaineena paritanssi. • Tanssintutkimuksen opinnot yhteis- pohjoismaisessa Nordic Master in Dance studies (NOMADS) -ohjelmassa Tampereen, Kööpenhaminan, Trondheimin (NTNU) ja Tukholman yliopistoissa v. 2011. • Oamkin tanssinopettajakoulutuksen lehtori vuodesta 2014. • Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa taidepedagogiikkaan painottuvat 60 opintopisteen pedagogiset opinnot vuosina 2017-2018. • Lempitanssinlaji: Lindy Hop

Missä tanssin kokemus syntyy? TEKSTI: TAINA ALA-KETOLA KUVAT: SAARA SAVUSALO

Paritanssi rakentuu askelista. Arvatenkin tästä syystä askelten harjoittelun äärelle siirrytään paritanssiopetuksessa suhteellisen nopeasti. Useimmiten ajatuksenjuoksu lienee tämä: kun tanssioppilaat oppivat askelkuvioita ja taustalla soi tanssimusiikki, oppilaat saavat sen, mitä ovat tulleet hakemaan, toisin sanoen tanssin kokemuksen. Tanssioppilaiden harjoittelua katsoessaan tanssinopettaja voi kuitenkin pysähtyä pohtimaan, mihin oppilaiden huomio on suuntautunut, kun he korjaavat tanssiasentoaan, tarkistavat jalkojensa paikkaa, asettelevat askeleitaan ja pyrkivät pysymään rytmissä? Kognitiivisen aivotoiminnan raksutuksen lähes kuulee. Mutta kokevatko oppilaat juuri nyt tanssivansa?

A JA N KO H TA I S TA

On syntynyt askellähtöinen paritanssin opettamisen kulttuuri. Askelten ja kuvioiden ympärille keskittynyt paritanssitunnin kaava, jota oppilaat odottavat tanssiopettajien noudattavan ja jota yleensä siksi noudatetaan. Paritanssituntia ei kuitenkaan tarvitse aloittaa seisomalla ringissä, siirtymällä parin luo, kokeilemalla viennin ja seuraamisen tuntemuksia, opettamalla sitten askeleet ja jatkamalla lopputunti parinvaihtoringissä. Ammatillisen koulutuksen saaneilla tanssinopettajilla on hyvät ja perustellut edellytykset lähteä kyseenalaistamaan ja muuttamaan käytänteitä. Tanssiaskelten opettamisen ja oppimisen taustalla on toive tanssin kokemuksen saavuttamisesta. Kokemuksen äärelle on monta tietä. Monialaisten somaattisen kehotyömenetelmien hyödyntäminen merkittävänä osana tanssituntien rakennetta suuntaa oppilaiden huomion ulkoisista

seikoista kokonaisvaltaisesti omien kehoaistimusten äärelle. Jotta tanssioppilas tulee itse tietoiseksi tanssista kehollisena kokemuksena, hänet on tärkeä ohjata herkistymään niiden kehollisten tuntemusten äärelle, jotka jäävät helposti tietoisen arkiajattelun ulkopuolelle. Oman kehon puolien, liikeratojen, liikelaatujen, liikerepertuaarien sekä orgaanisten liikkumisen tapojen monipuolinen tutkiminen rauhallisesti ja keskittyneesti vahvistaa oppilaan kehonkuvaa sekä tanssillisia valmiuksia. Ihmisen asentoja ja liikettä säätelevät hermojärjestelmät tarvitsevat aikaa muodostuakseen ja rakentuakseen. Liikkeen aikaansaamiin sisäisiin aistimuksiin herkistyy, kun oppii suuntaamaan niihin huomionsa ja tutkimaan niitä tietoisesti. Somaattinen työskentely kehoaistimusten kanssa vahvistaa oppilaan kykyä olla läsnä paitsi kehossaan myös ympäristössä ja suhteessa muihin ihmisiin. Pari-

Taina Ala-Ketola ja Nea Ollikainen maan ja veden veitsenterävällä rajapinnalla Tanssia koronan aikaan -kuvauksissa Oulujoen suistossa. Kehoaistimukset kurkottelevat epidemiatasapainottelun myllerryksessä kohti kontaktia. Turvavälin aikaansaama kehollinen poikkeustila on monille uusi kokemus, joka kaipaa sanoja. ”Jokaisella ihmisellä on kehollisen kontaktin tarve. Sen puute vaikuttaa meihin kaikkiin lapsista vanhuksiin. Tanssitaiteen ja -liikkeen tehtävä koronan jälkeisessä ajassa on luoda uskoa siihen, että kehollisen kontaktiin hakeutuminen on edelleen turvallista ja tärkeää. Tarvitsemme kosketusta ja kehoaistimuksia voidaksemme hyvin”, Ala-Ketola kiteyttää.

tanssissa kyky olla läsnä parille ja yhteiselle tanssihetkelle onkin nautinnollisen tanssikokemuksen tärkein edellytys. Tanssin neurotiedettä tutkinut Hanna Poikonen (2018) toteaa musiikin, liikkeen, itsetietoisuuden, kosketuksen ja kehollisen kommunikoinnin olevan erottamattomia tanssin elementtejä, jotka keskeisesti lisäävät ihmisen hyvinvointia. Viimeisimmässä tanssintutkimuksessa kinesteettisen empatian on todettu olevan se piirre, joka yhtenäistää tanssijoiden liikkeet ja rakentaa kehollisen vuorovaikutuksen. Kehollinen yhteys, vienti ja seuraaminen ovat enemmän kuin yhteen sovitettuja askeleita. Empatia on monitasoinen mielensisäinen ominaisuus, joka mahdollistaa toisen ihmisen tunteiden ja havaintojen päättelyn. Se on kykyä ja halua omaksua oman tanssiparin liikekieli ja hakeutua samankaltaiseen tanssiin. Peilisolut akti-

voituvat, mutta taustalla on myös vahva läsnäolo omalle ja tanssiparin kehon tuntemuksille. Keholliselle vuorovaikutukselle herkistymistä voidaan harjoitella paritanssitunneilla myös vapaan tanssin ja kontakti-improvisaatioharjoitusten avulla. Tällöin oppilaiden huomio siirtyy lajisidonnaisista askelista ja muodoista keholliseen yhteyteen ja toisen ihmisen liikkeen aikaansaamiin aistimuksiin. Paritanssi syntyy silloin luovan aivotoiminnan tasolla aivojen sisäisessä, ulkoisessa ja merkitsevyyden neuroniverkostossa. Nämä verkostot säätelevät muun muassa spontaania ja sisäsyntyistä ajattelua, asioiden yhdistämistä toisiinsa sekä käytöksen joustavuutta. Täysin vapaasti improvisoiden tanssittu liike ei siis ole epämääräinen liikeyritelmä ja kokemusvyyhti. Luovan liikkeen tuottaminen on monimutkainen

”Keskittyminen kehonkuvaan ja keholliseen vuorovaikutukseen paritanssinopetuksen aikana ei ole pois varsinaisten tanssiaskelten ja -tekniikan opetuksesta, vaan tukee sitä.”

aivotoiminnallinen prosessi, joka säätelee yksilön kokemuksia ja tuntemuksia, kun hän asettuu kontaktiin toisen ihmisen kanssa ja lähtee yhteiseen tanssiin. Edellytyksenä on, ettei oppilaan ajattelu katkea mahdollisiin askelvirheisiin tai niiden pelkoon. Käytettävissä ovat kaikki liikkeen suunnat ja tasot, ja kaikki ratkaisut ovat oikeita. Ajatus ja liike saavat virrata vapaasti. Keskittyminen kehonkuvaan ja keholliseen vuorovaikutukseen paritanssinopetuksen aikana ei ole pois varsinaisten tanssiaskelten ja -tekniikan opetuksesta, vaan tukee sitä. Kyky havainnoida oman kehon proprioseptoreiden tuottamia tunto- ja liikeaistimuksia sekä halu ymmärtää parin kehollisia kokemuksia syventävät oppilaiden kokemusta paritanssista. Ne ohjaavat oppilasta kohti läsnä olevaa ja paria huomioivaa lajityypillistä tanssia. Tanssi tapahtuu kehossa, tanssi tapahtuu yhdessä, ja oppilaat kokevat sen. Kun oppilaat työskentelevät oman kehonkuvansa kanssa, olennaista on opettajan ymmärrys oppilaiden yksilöllisyydestä ja erilaisuudesta. Tanssinopettajan tärkeä tehtävä on luoda oppimisympäristö, joka sallii monenlaiset oppimisen tavat ja rytmit ja mahdollistaa erilaiset oppimisprosessit. Opettajan on tärkeää tiedostaa ja tunnistaa paritanssitunneilla tapahtuvien erilaisten toimintamallien laaja kirjo ja ohjata oppilaat ottamaan tämä huomioon vuorovaikutustilanteissa. Ymmärtääkseen oppi-

laansa yksilöllisyyttä tanssinopettajan on työskenneltävä jatkuvasti oman kehonkuvansa kanssa ja tultava tietoiseksi omista vuorovaikuttamisen ja toiminnan tavoistaan. Teksti pohjautuu Taina Ala-Ketolan ja Sini Karttusen kirjoittamaan, keväällä 2020 valmistuneeseen opinnäytetyöhön Kohti paritanssin kokemusta: Somaattisen ja yksilöä huomioivan paritanssinopettamisen metodin kehittäminen. Tutkimuksessa tarkastellaan monialaisten somaattisten harjoitteiden sekä Everything DiSC -analyysin käyttöä osana paritanssiopetusta, ja se perustuu Ala-Ketolan ja Karttusen aikaisemmin kehittämään paritanssin opettamisen metodiin. Tutkimusmateriaali kerättiin viikonlopun kestävän yksityisen paritanssikurssin aikana, jossa kolmasosa ajasta käytettiin kehonkuvaa vahvistaviin harjoitteisiin, kolmasosa kehollisia vuorovaikutustaitoja vahvistaviin monialaisiin somaattisiin harjoitteisiin ja kolmasosa valssin, bachatan ja rumban lajiharjoitteisiin.

Kirjoittaja viimeistelee opintojaan Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa.

TA N S S I JA T E RV E YS

Varpailla TEKSTI: LEA LORENZ JA PIRJO ORELL KUVAT: SAARA SAVUSALO

Kärkitossu kuuluu balettiin, se pidentää balettitanssijan alaraajojen linjoja ja luo keveyden illuusion. Mutta tiesitkö, että kärkitossu ja varpaille nouseminen kehitettiin vasta 200 vuotta baletin synnyn jälkeen?

Ensimmäiset balettitossut olivat korollisia tossuja, joilla oli hankalaa tehdä hyppyjä tai teknisesti haastavampia liikkeitä. Kun korot otettiin pois, tanssijat pystyivät ojentamaan jalkaterää kunnolla ja käyttämään koko nilkan liikkuvuuden kapasiteettia. Ensimmäiset varpaille nousut tapahtuivat vuonna 1797 keksijä Charles Didelotin “lentokone”-kokeilujen avulla. Didelot oli kehittänyt koneen, joka nosti tanssijat ilmaan, luoden kevyen ja eteerisen illuusion. Keksintö saavutti sellaisen suosion, että koreografit alkoivat etsiä uusia tapoja hyödyntää teoksissaan varpaille nousuja. Tavoitteeksi asetettiin varpaille nousu ja varpailla tanssiminen ilman ulkoisia apuja.

1832-luvulla tanssija Marie Taglioni tanssi teoksen La Sylphide ”en pointe” eli varpaiden kärjillä. Käänteentekevässä esityksessä Taglione käytti pelkästään nilkkojen lihasvoimaa ja parsimalla tuettuja pehmeitä tossuja. Lisääntyneen varvastekniikan hyödyntämisen myötä Italiassa kehitettiin 1800-luvun loppupuolella modernin kärkitossun edelläkävijä. Tossussa oli aiempaa tukevampi, edestä litteä varvasboksi. Kehitys mahdollisti tanssijoiden pysymisen kärjillä pidempään, jolloin he kykenivät myös pyörimään enemmän piruetteja. Nykypäivän tanssitottumuksiin verrattuna tuon aikakauden tanssijattaret olivat kuitenkin vielä paljon vähemmän varpailla.

Tossunvalmistaja Bloch kuvaa kärkitossun rakenteen havainnollistamalla kuvaan tossun eri osat.

Modernin kärkitossun ajatellaan syntyneen 1900-luvulla venäläisen ballerinan Anna Pavlovan myötä. Pavlovalla oli erittäin korkeat jalkaterän rakenteet ja kapeat nilkat, mikä teki varpailla tanssimisesta erityisen haastavaa. Hän muokkasi tossunsa lisäämällä niihin vahvan pohjan ja teki varvasboksista kovan ja litteän. Baletti on kehittynyt ja monimuotoistunut tanssinlajina kärkitossujen evoluution mukana. Tanssijat ovat voineet haastaa itseään varvastyöskentelyn myötä aina vain enemmän. Yhä vaativimpien teknisten suoritusten kautta tanssijat ovat saaneet toteuttaa itseään koko ajan monipuolisemmin. (Hardy 2015; Wikipedia 2020; Gaynor Minden 2019).

KÄRKITOSSUN RAKENNE Perinteisesti kärkitossut tehdään kankaasta, pahvista, nahasta ja liimasta. Ennen kuin tossuilla voi kunnolla tanssia, niitä tulee pehmittää ja mahdollisesti jopa muokata. Tossut ovat tanssikelpoisia vain jonkun aikaa, ennen kuin ne menevät liian pehmeiksi. Perinteisten tossujen kesto riippuu tanssijan taidosta ja tossujen käyttömäärästä. Tossut voivat kestää kerran viikossa kärjillä tanssivalla harrastajalla noin kolme kuukautta ja ammattitanssijalla jopa vain yhden esityksen. Nykyään valmistetaan myös uudenlaisia kärkitossuja, joihin käytetään moderneja, synteettisiä materiaaleja. Tossut valitaan tarkasti tanssijan nilkan mukaan, jolloin ne eivät pehmene ja ovat erityisen kestäviä.

Nilkka sisäpuolelta. Tässä tärkeimpänä on pystysuuntainen suuri kolmioside.

Uusilla menetelmillä valmistetut tossut voivat kestää 3-6 kertaa kauemmin kuin perinteiset tossut. (Wikipedia 2020; Gaynor Minden 2020; Hardy 2015; Russian Pointe 2020; Torvinen 2013)

NILKAN JA JALKATERÄN RAKENNE Nilkka on rakentunut eri luista, nivelistä, nivelsiteistä, lihaksista ja jänteistä. Luut ovat kantaluu, telaluu, veneluu, vaajaluut, kuutioluu, sekä jalkapöydän luut. Ylempi nilkkanivel on sarananivel, joka ojentaa ja koukistaa nilkkaa (fleksio ja ekstensio). Alempi nilkkanivel on toiminnallinen nivel, jossa tapahtuvat supinaatio ja pronaatio -liikkeet.Nivelsiteet sijaitsevat luiden väleissä. Olennaisimpia ovat nilkan sisäpuolella oleva kolmioside (lkuva yllä), joka yhdistää sääriluun jalkaterään, nilkan ulkopuolella oleva kantapohjeluuside, joka yhdistää kantaluun pohjeluuhun ja tela-pohjeluuside (kuva oikealla), joka yhdistää pohjeluun telaluuhun.

Säären lihakset kapenevat alaspäin mentäessä ja muodostavat nilkassa pitkiä jänteitä. Jänteet liikuttavat ja tukevat jalkaterää ja varpaita. Akillesjänne on suuri jänne, joka lähtee sääriluun takaosasta ja kiinnittyy kantaluuhun. (Wikipedia 2020.)

MITÄ NILKKA TEKEE KÄRKITOSSUN SISÄLLÄ? Nilkka on äärimmäisessä asennossa kärkitossun sisällä ja sen täytyy kannatella koko tanssijan kehon paino. Kärkitossussa tarvitaan nilkan maksimaalista ojennusta (plantaarifleksio). Ojennuksessa nilkkanivel, alempi nilkkanivel (subtalaarinivel) ja Chopartin nivel (keskitarsaalinivel) tekevät yhteistyötä. Riittävään nilkan ojennukseen vaikuttaa ensisijaisesti nilkan anatomia. Ojennus ei lähde pelkästään nilkkanivelestä, vaan siihen vaikuttavat myös nilkan luiden sijainti ja liikkuvuus. Luut muodostavat jokaisella yksilöllä oman, persoonallisen jalankaaren. Nilkkaa voidaan vahvistaa ja jonkin verran venyttää. Nilkassa tulee myös olla tarpeeksi venyvyyttä ja ojennusta, jotta varpaiden luut

Nilkan ulkopuolisista nivelsiteistä keskiössä ovat etummainen ja takimmainen kanta-pohjeluuside ja sen yläpuolella poikkisuuntaisesti sijaitseva etummainen tela-pohjeluuside.

(metatarsaalit) sijoittuvat sääriluun (tibian) alapuolelle. Näin saadaan riittävästi tukea. Samalla ei kuitenkaan tavoitella liikaa venyvyyttä, koska se saattaa helposti aiheuttaa nilkan valumista kärkitossun yli. Tämä puolestaan voi ylivenyttää jalan jänteitä ja nivelsiteitä. Varpailla tanssimisen mahdollistaa oikeanlainen tekniikka ja riittävä lihasvoima. Tämä vaatii tanssijalta usein vuosien pitkäjänteisen työn. Nilkan linjauksen tulee olla oikeaoppinen ja turvallinen sekä lonkkien aukikiertoon optimaalisesti suhteutettu. Edestäpäin katsottuna linjaukseen täytyy voida piirtää suora viiva tanssijan lonkkanivelen keskeltä, polvilumpion keskiosan läpi, nilkkanivelen läpi toiseen varpaaseen. Nilkan tulee olla erittäin vahva ja tukeva ja siksi treenaaminen aloitetaankin ensin pehmeillä tossuilla ja vasta taitojen kartuttua aletaan ajaa sisään kärkitossutyöskentelyä. Alussa harjoitellaan pitkään kärkitossutekniikan perusteita. Tossut tukevat varsinkin varpaita ja holvikaarta, mutta tanssijan täytyy silti koko ajan osata hyödyntää lihasvoimaansa pysyäkseen kärjillä ja kyetäkseen ylläpitämään nilkan oikeaa linjausta.

Kärkitossujen avulla tanssijalle mahdollistuu mm. tasapainotteleminen, käveleminen, pyöriminen, liukuminen ja hyppiminen varpaiden kärjillä. (Russell 2015; Gaynor Minden 2019; Schrock 2018; Torvinen 2013; Wikipedia 2020)

MITEN NILKOISTA PIDETÄÄN HUOLTA? On erityisen tärkeää, että kärkitossuilla tanssiminen aloitetaan vasta sitten, kun tanssijan nilkka ja tekniikka on kehittynyt tarpeeksi vahvaksi. Baletinopettajan tulee siis tarkkailla oppilaiden nilkkojen kuntoa jatkuvasti ja teettää vahvistavia ja venyttäviä harjoituksia. Kärkitossujen tulee olla tanssijan nilkoille sopivat eli myötäillä mahdollisimman hyvin tanssijan nilkkaa. Tossut eivät saa olla liian tiukkoja eikä liian löysiä. Normaalissa seisoma-asennossa tossujen takaosa saa olla suhteellisen tiukka, jotta tossu istuu hyvin myös kärjille noustessa. Varvasboksin sisällä kaikilla varpailla tulee olla tila ojentua suoriksi. Pliéssä isovar-

paan tulee koskettaa boksin etuosaa. Tossuun ei saa muodostua ylimääräisiä ryppyjä tai taitteita. Tossujen täytyy myös esteettisesti tukea hyvää nilkan linjaa eli saada nilkka näyttämään mahdollisimman kauniilta. Kärkitossut voidaan mukauttaa jalkaan myös pehmusteiden tai muiden lisäosien, kuten varvaspidennystyynyjen avulla. Ensimmäisiä tossuja hankittaessa tanssijan kannattaa sovittaa useampia kärkitossuja ja mieluusti ammattilaisen ohjeistuksella. Tossujen kunto tulee tarkistaa jokaisen treenitunnin jälkeen. Jos tossujen kärki näyttää olevan liian pehmeä, on uuden tossuparin hankkimisen aika. Jos huomaa varpaissa tai nilkassa hiertymiä tai haavoja, on hyvä etsiä keinoja pehmustamaan ja suojaamaan kyseistä aluetta. Jos nilkka on rasittunut, riittävä lepo ja nilkan linjauksen huolellinen tarkistaminen on paras lääke. (Russian Pointe 2020; Russell 2015; Torvinen 2013) Baletinopettaja Heli Kuulan mukaan treenin jälkeen on tärkeä hieroa, pyöritellä, ojentaa, koukistaa ja venyttää nilkat, jalkaterät ja varpaat. Myös erilaiset nilkan ja jalkapohjan lihasten rullailut esimerkiksi tennispallolla ovat hyviä edesauttamaan lihasten palautumista (Kuula 2020).

TULEVAISUUTTA KOHTI Kärkitossujen kehitys jatkuu. Netistä löytyy Guercy Eugenen visio Niken tulevaisuuden kärkitossusta nimeltään Arc Angel. Hänen tavoitteenansa on luoda kestävistä materiaaleista tehty iskuvaimentava tossu, jossa sisäänrakennetut kuminauhat tukevat oikeaa nilkan linjaa. (Eugene, Guercy 2012) Olen itse baletissa joutunut tekemään paljon työtä nilkkojeni kanssa, jotka eivät ole luonnostaan niin venyvät. On myös vaatinut runsaasti lihastyötä, että olen päässyt ihan suoraksi kärkitossujen päälle. Etuvarpaani on myös pidempi kuin isovarvas, joten minun on täytynyt kokeilla erilaisia keinoja pehmustaa ja pidentää isovarvasta kärkitossun sisällä. Lisäksi minulla on isokokoinen ja leveä jalka, joten tossujen löytäminen ei ole ollut ihan helppoa. Tämän myötä olen vuosien varrella useasti pohtinut sitä, miten kärkitossuja voitaisiin kehittää ja soveltaa tanssijoiden persoonallisille nilkoille sopiviksi. Paras vaihtoehto olisi varmasti, jos jokaiselle tanssijalle teetettäisiin omat tossut, mikä on esimerkiksi Gaynor Minden -merkin kanssa jo suhteellisen hyvin mahdollista. Voisiko tulevaisuuden tossukaupoissa olla kuvauslaitteita, joilla tanssijoiden nilkat voitaisiin kuvata eri

tossujen sisällä? Voisiko pehmusteet ja lisäosat olla henkilökohtaisesti kustomoituja? Mistä muista materiaaleista tossuja voitaisiin tehdä? Miten nilkkaa voitaisiin tukea vielä paremmin? Kärkitossu on mennyt monien kehitysvaiheiden läpi ja vakiintunut baletin olennaiseksi osaksi. On kiinnostavaa seurata mitäköhän tulevaisuus tuo tullessaan?

LÄHTEET: Eugene, Guercy 2012. Nike Arc Angels.https://www.behance.net/gallery/3346353/NIKE-ARC-ANGELS-%28Pointeshoe-training%29 Gaynor Minden 2019. How a pointe shoe works. Dancer. com. https://dancer.com/ballet-info/about-pointe-shoes/ how-a-pointe-shoe-works/ Gaynor Minden 2019. Pointe shoe evolution. Dancer.com. https://dancer.com/ballet-info/about-pointe-shoes/pointe-shoe-evolution/ Haastattelu Kuula, Heli 2020. Oulun ammattikorkeakoulu. Hardy, James 2015. The Point Shoe, A History. History Cooperative. https://historycooperative.org/the-pointeshoe-a-history/ Russell, Jeffrey A. 2015. Insights into the Position of the Ankle and Foot in Female Ballet Dancers En Pointe. The IADMS Bulletin for Dancers and Teachers, Volume 6, Number 1. https://cdn.ymaws.com/www.iadms.org/resource/resmgr/ Public/Bull_6-1_p10-12_Russell.pdf Russian pointe 2020. Perfect pointe shoe fit. https://www. russianpointe.com/perfect-fit/finding-your-perfect-fit/perfect-pointe-shoe-fit/ Schrock, Madeline 2018. Pointemagazine.com. https:// www.pointemagazine.com/exercises-for-more-flexible-feet-2563521369.html Torvinen, Saara 2013. Suositus klassisen baletin tanssijoiden jalkaterveyden edistämiseksi. https://asiakas. kotisivukone.com/files/dhd.kotisivukone.com/Oppaat_ ja_opparit/suositus_tanssijoiden_jalkaterveyden_edistamiseksi_-_saara_torvinen.pdf Wikipedia 2020. Akillesjänne. https://fi.wikipedia.org/wiki/ Akillesjänne Wikipedia 2020. Pointe shoe. https://en.wikipedia.org/wiki/ Pointe_shoe Wikipedia 2020. Pointe technique. https://en.wikipedia.org/ wiki/Pointe_technique

VIRHEELLINEN ASENTO, JALAT PRONAATIOSSA

VIRHEELLINEN ASENTO, PAINOPISTE JÄÄ TAAKSE

OIKEA ASENTO

OIKEA ASENTO, VARVASBOKSIN KÄRKI TASAISENA ALUSTALLA

VIRHEELLINEN ASENTO, JALAT SUPINAATIOSSA

VIRHEELLINEN ASENTO, PAINOPISTE TYÖNTYY KÄRJEN YLI

Koronakevät siirsi tanssinopetuksen verkkoon TEKSTI: ANSSI KIRKONPELTO KUVAT: ANSSI KIRKONPELTO, SAARA SAVUSALO

Tänä keväänä opetusalalla todistettiin ihmettä. Viime vuosina urbaanin legendan maineen saavuttanut digiloikka tapahtui sittenkin. Mahdollisen ja mahdottoman raja-aita olikin loppujen lopuksi aika matala, sillä käsissämme oleva arkipäivän teknologia mahdollisti opetuksen jatkumisen verkossa suhteellisen helposti. Mikään ei estä intohimoisesti tanssiin ja tanssinopettamiseen sitoutuneita ihmisiä toteuttamasta unelmaansa, tanssit jatkuvat tavalla tai toisella.

Etäopetus ei korvaa lähiopetusta, mutta on enemmän kuin korvike. Etäopetus tuo uutta näkökulmaa lähiopetukseen. Kun kehollisen läsnäolon tuoma sanaton vuorovaikutus vähenee, on vuorovaikutusta täydennettävä muilla menetelmillä. Pelkän hyvän mallin näyttäminen ei enää riitä, koska pienet näyttöpäätteet ja kaksiulotteinen kuva ei ikinä saavuta sitä ihmisten välistä yhteyttä ja vaikuttavuutta mitä lähiopetus tarjoaa. Tässä kohtaa koulutetut tanssinopettajat nousevat omaan arvoonsa. Opetusta on pystyttävä sanallistamaan ja jäsentämään entistä paremmin. Elinkeinon näkökulmasta kaikkia opetustyön mahdollisuuksia ei ole vielä nähty tai oivallettu. Tanssinopetus tulee jatkossa myös olohuoneisiin. Tanssinopettajilla on mahdollisuus kasvattaa omaa asiakaskuntaansa sijainnista

riippumatta. Verkko-opetus ratkaisee osaltaan myös ainaisen salipulan. Opettajan omasta olohuoneestaan käsin työskentely poistaa liikkumisesta ja salivuokrista aiheutuvat kustannukset ja lisää oman asunnon verovähennyshyötyä verotuksessa. Hetken olen jo miettinyt verhojen ja sohvien vaihtoa. Nekin varmaan saisi verovähennyksiin. Koronakriisin hoito kestänee pitkään. Vaikka tilanne jossain vaiheessa helpottuisi, myös takapakki on mahdollinen. Tilanne voi olla ”uusi normaali” jonkin aikaa. Tanssinopettajan olisi siis suorastaan hölmöä jättää tulevaisuuden ammattiosaaminen pelkästään lähiopetuksen varaan. Kun lähiopetukseen taas päästään, on verkko-opetuksen avulla mahdollista laajentaa omaa elinkeinotoimintaa tai yrittäjyyttä.

BLOGISSA

Livestream käynnissä: lähetys suoraan kännykän Facebook-sovelluksesta. Oma videokuva ja somekommentit näkyvät taulutelevisiossa screen share -yhteyden avulla.

Olen kevään aikana kokeillut livestream tanssituntien pitämistä facebookissa. Korona-aikana ilmaiset paritanssitunnit ovat herättäneet kiinnostusta. Puolen tunnin opetustuokioissa on ollut 200-300 läsnäolijaa, ja viikkotasolla videot ovat saavuttaneet 1000-3000 katselukertaa. Lähetysten tuoma positiivinen palaute on innostanut jatkamaan. Livestreamissä vuorovaikutus opettajan ja osallistujien välillä on pääosin yksisuuntaista, mutta olen huomannut, että live-tanssitunneilla muodostuu yhteisöllisyyden kokemus osallistujien kesken mm. erilaisten katseluryhmien muodossa. Tallenteissa tätä ei tapahdu. Ilmaisilla livestreameillä voi hankkia itselleen myös uutta asiakaskuntaa.

Moni tanssikoulu on päätynyt käyttämään myös erilaisia verkkokokoustyökaluja, joiden avulla osallistujien kuvat saadaan näkyviin. Tämän avulla vuorovaikutus lisääntyy selvästi ja ohjattujen harjoitusten pitäminen mahdollistuu. Teknisesti kaikki onnistuu joko kännykällä tai tietokoneella. Minulla on ollut mahdollisuus kokeilla erilaisia laitteistoja, joista olen tehnyt seuraavanlaisia havaintoja: kännykän tai hyvän verkkokameran laatu riittää. Jos haluaa satsata parempaan kuvanlaatuun, niin laitteiston kustannusten määrä räjähtää helposti käsiin. Toinen tärkeä tekninen asia on äänen selkeä kuuluvuus osallistujille. Audioon löytyy hyviä kohtuuhintaisia kännykkään tai tietokoneeseen liitettäviä mikkejä. Suosittelen hyvän mikin hankintaa (jutun lopussa esimerkkejä). Opetuksen

sujuvuuden kannalta myös internet-yhteyden pitää olla vakaa. Käytä valokuitua, jos on tarjolla. Korona-aikana teosto mahdollistaa musiikin toistamisen verkko-opetuksessa samoilla perusmaksuilla, joita tanssikoulut maksavat lähiopetuksessa. Jatkon osalta vaihtoehtoja on kaksi: 1. Maksan videotallenteista ja streameistä aikaan ja arvioituun katsojamäärään perustuvan taksan. 2. Tilaan muusikolta teostovapaan rytmitaustan. Näistä jälkimmäinen on pitkässä juoksussa huomattavasti helpompi ja edullisempi.

Mikäli lähetyksiin haluaa muutakin sisältöä kuin videota, kannattaa käyttää OBS Studiota. Ohjelman saa ladattua netistä ilmaiseksi ja sen avulla lähetykseen voi koota erilaiset lisäsisällöt, kuten powerpoint-esitykset tai aiemmin kuvatut videot. OBS Studio ei varsinaisesti itse lähetä ohjelmaa, vaan lähetys ohjataan verkkoon esimerkiksi Facebookin tai Youtuben kautta. OBS Studion käyttöön löytyy ohjevideoita YouTubesta. Livestreamin suunnittelu on jotain tuntisuunnittelun ja käsikirjoittamisen väliltä. Jos ajatus livelähetyksestä jännittää, kannattaa sitä ensin kokeilla esimerkiksi Facebookissa itsellesi (ja kavereillesi) tarkoitetussa suljetussa Facebook-ryhmässä. Tuntisuunnitelma kannattaa teipata seinään kuvan ulkopuolelle ja esimerkiksi alkupuheet voit hoitaa helposti netistä löy-

tyvillä teleprompteriohjelmilla (esim. cueprompteri.com), joka mahdollistaa rullaavan tekstin lukemisen suoraan kameralle. Suurin este livestreamissä on häpeä tai pelko siitä mitä muut meistä ajattelevat. Turha jäykkyys ja muodollisuus kannattaa heittää romukoppaan kuten tanssitunnillakin. Oma kokemukseni on, että etenkin paritanssin harrastajat arvostavat opetustilanteen inhimillistä luonnetta. Turha esittää parempaa ihmistä, ole oma itsesi! Lievä tohelointi ruudun edessä tuo keveyttä tilanteeseen. Virheet ovat variaatioita tanssissa ja elämässä!

Kirjoittaja on Oamkin tanssinopettajakoulutuksen tutkinto-ohjelmavastaava ja tiimipäällikkö.

LIVESTREAM • Kamera: samsung note 8 • Mikrofoni: rode wireless go • Teleprompteri: cueprompter.com • Jalusta: tripod ja Joby -puhelinkiinnike • Kuvatarkkaamo / kuvatarkkaus: Samsung taulutelevisio screen share yhteydellä • Tietokone: ThinkPad (vain prompteria varten)

KUVA: SAARA SAVUSALO

Opinnäytetyöt

VIRTUOOTTISUUS ON TÄRKEÄ ARVO SUOMALAISESSA KANSANTANSSISSA

TASAPAINO-, LIIKKUMIS- JA RYTMIIKKA-HARJOITTEET VOIVAT OPETTAA MYÖS TANSSIMAAN

Tanssinopettajaopiskelija Béla Gazdag selvitti opinnäytetyössään Virtuoottisuus suomalaisessa kansantanssissa virtuoottisuuden ilmenemismuotoja suomalaisessa kansantanssissa haastattelemalla neljää kansantanssin ammattilaista. Virtuoottisiksi piirteiksi nousivat musikaalisuus, kommunikointi, tanssijan läsnäolo lavalla sekä improvisaatio.

Tanssinopettajaopiskelija Päivi Hämäläinen selvitti opinnäytetyössään Perusliikuntataitoharjoittelusta paritanssiksi, miten paritanssia voisi opettaa ryhmäliikunnan näkökulmasta keskittyen ensin perusliikuntataitojen vahvistamiseen. Tutkimuksen mukaan tanssin opiskelu tällä tavoin antaa osallistujalle monipuolisen käsityksen tanssin erilaisista liikuntataidoista sekä oman ja tanssiparin kehon tuntemuksista.

Tutkimuksen mukaan virtuoottisuus linkitetään vahvasti tanssin ammattilaisuuteen ja tanssitekniikan suvereeniin hallintaan. Tanssitekniikan hallinta on edellytys, jotta kansantanssiryhmä pääsee virtuoottiselle tasolle toiminnassaan ja esityksissään. Suomalaisen kansantanssin virtuoottisuus ilmenee ennen kaikkea ryhmänä ja parina tapahtuvassa tanssissa. Tutkimuksen tuloksista nousi ilmi, että läsnäoleminen lavalla vaatii harjoittelua ja on samalla tavalla harjoitutettava asia kuin esimerkiksi tanssitekniikka. Improvisaatio linkitetään vahvasti suomalaisen kansantanssin virtuoottisuuteen. Erityisesti paritanssissa tunnetut viejän ja seuraajan roolit menettävät merkityksensä virtuoottisten tanssijoiden improvisoidessa. Improvisoimisen yhteydessä virtuoottisen tanssijan on mahdollista päästä flow-tilaan. Opinnäytetyön avulla ymmärretään paremmin, mitkä elementit tekevät suomalaisesta kansantanssista virtuoottista. Opinnäytetyö myös avaa keskustelua virtuoottisuudesta, sillä se on vähän tutkittu käsite tanssin alalla. Lisätiedot:

Opinnäytetyö tuo esiin, kuinka tanssikurssin osallistujat saadaan motivoitua opiskelemaan perusliikuntataitoja ja kehon tunnetta, mitä kautta tanssimisen taidot kehittyvät vahvemmiksi ennen varsinaisten tanssiaskeleiden opiskelua. Tämän tiedon avulla tanssinopettajat voivat paremmin siirtää opetustaan tanssimisen taitojen opettamiseen ennen tanssilajien ja -askeleiden opetusta. Lisäksi kaikki tanssijat voivat tiedostaa ja harjoittaa tanssin fyysisen liikkeen osa-alueita sekä oppia tunnistamaan kehon asentoja liikeaistien perusteella omaa tekemistään. Tanssimiselle ja tanssin aloittamiselle on monia syitä, mutta myös tanssin aloittamattomuudelle on monia syitä. Opinnäytetyössä esitelty opetustapa voisi olla helpompi keino päästä paritanssin maailmaan. Tällöin ei olisi kiire opetella tanssiaskeleita ja toteuttaa niitä parin kanssa vaan opeteltaisiin ensin liikunnallisia asioita ja toteutettaisiin niitä yksin, ryhmässä ja parin kanssa yhdessä.

Lisätiedot:

Gazdag, B. 2020. Virtuoottisuus suomalaisessa kansantanssissa. Opinnäytetyö. Tanssinopettajantutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Hämäläinen P. 2020. ”Perusliikuntataitoharjoittelusta paritanssiksi”. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/335518

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/335098

PERINTEISET SUKUPUOLIROOLIT NÄKYVÄT KANSANTANSSIHARJOITUKSISSA

TANSSIN KOKEMUSTA TAVOITTELEMASSA

Tanssinopettajaopiskelija Emma Kantelinen selvitti opinnäytetyössään Kansantanssin harrastustoiminnan sukupuolittuneet käytänteet, kuinka sukupuolta tuotetaan kansantanssiharjoituksissa. Tutkimuksen mukaan kansantanssin perinteiset sukupuoliroolit ovat osa tanssiharjoitusta. Erityisesti ohjaajien toiminta vaikuttaa siihen, ilmenevätkö stereotypiat harjoituksissa vai eivät. Miespuoliset harrastajat ovat usein harjoitustilanteen keskiössä.

Tanssinopettajaopiskelijat Taina Ala-Ketola ja Sini Karttunen tutkivat opinnäytetyössään Kohti paritanssin kokemusta: Somaattisen ja yksilöä huomioivan paritanssinopettamisen metodin kehittäminen somaattisten menetelmien ja Everything DiSC -analyysin vaikutuksia paritanssin opetuksessa. Tutkimuksen mukaan DiSC -profiilin tuntemus ja monialaisten somaattisten harjoitteiden käyttö syventävät kokemusta tanssista ja auttavat yhteisen tanssin kokemuksen saavuttamisessa.

Työssä todetaan, että ohjaajien tekemät valinnat ja puhetapa vaikuttavat sukupuoliroolien ilmenemiseen harjoituksissa. Ohjaajat vahvistavat stereotyyppisiä rooleja esimerkiksi kutsumalla tanssijoita sukupuolittavilla nimityksillä. Ohjaajat voivat kuitenkin vaikuttaa stereotypioihin omalla esimerkillään. Ohjaajien esimerkit voivat olla stereotypioita horjuttavia. Työssä todetaan ohjaamisen olevan vallankäyttöä, koska ohjaajien puheet ja toiminta vaikuttavat harrastajiin. Tutkimuksen mukaan sukupuoliroolit vaikuttavat kansantanssiharjoituksiin ja perinteisten sukupuoliroolien toistaminen voi vaikuttaa jopa harrastukseen osallistumiseen. Rooleihin sopeutumattomat voivat jäädä kansantanssiharrastuksen ulkopuolelle. Opinnäytetyössä esitetään, että kansantanssin ohjaajien ja opettajien tietoisuutta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta tulisi lisätä koulutuksen avulla.

Tutkimuksessa käytetyn Everything DiSC -analyysin vaikutukset näkyivät positiivisesti erityisesti sanallisissa vuorovaikutustilanteissa. DiSC-profiilin tuntemus toi lisääntyneen itsetuntemuksen kautta ymmärrystä vuorovaikutukseen. Se auttoi osallistujia analysoimaan omaa toimintatyyliään ja löytämään valmiudet itsensä kehittämiseen.

Lisätiedot:

Kantelinen, E. 2020. Kansantanssin harrastustoiminnan sukupuolittuneet käytänteet. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Ala-Ketola, T. ja Karttunen, S. 2020. Kohti tanssin kokemusta. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/337424

Tutkimustulokset osoittivat, että somaattisten tanssiharjoitteiden käyttö paritanssinopetuksessa herkistää kehollisille kokemuksille sekä vahvistaa läsnäoloa ja keskittymiskykyä. Tulokset osoittivat myös, että nämä harjoitteet herättävät kinesteettisen empatian, jonka myötä kehollinen vuorovaikutus mahdollistuu ja kokemukset yhteisestä tanssista lisääntyvät.

Tutkimuksessa käytettiin paljon aikaa somaattisiin harjoitteisiin ja vain kolmasosa ajasta käytettiin lajityypillisen paritanssin opetukseen. Työn tuloksia voi hyödyntää sen tanssinkokemukselle herkistävän vaikutuksen ansiosta myös muiden tanssilajien opetuksessa.

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/335388

O P I N N ÄY T E T YÖ T

KUVA: PETRI KEKKONEN

TANSSINOPETTAJAN ESIMERKIN VOIMA Tanssinopettajaopiskelija Elias Martikainen tutki opinnäytetyössään Suomalaisen kansantanssinopetuksen haasteet erityisesti lasten kansantanssinopetusta. Työssään Martikainen avasi tuntirakennemallin kautta sitä, mitä teemoja kansantanssintuntien tulisi sisältää. Martikaisen mukaan lasten kansantanssinopetukseen tarvitaan ajankohtaisempaa tutkimustietoa sekä tietoa siitä, kuinka tanssinopettajat jaksavat työssään. Martikaisen mukaan yhteistoimintataitojen opettaminen on elinehto ryhmän muotoutumisessa. Yhteistoimintataitojen ohella yhtä tärkeäksi seikaksi hän nostaa luontevaan ja asianmukaiseen käyttäytymiseen ohjaamisen. Sekä asianmukaiseen käyttäytymiseen ohjaamisessa että yhteistoimintataitoja opetettavissa harjoitteissa opettajan oman esimerkin voima on suuri. Työssään Martikainen esittää mallin kansantanssitunnin rakenteesta. Malli sisältää esimerkkejä leikeistä ja tansseista, joita Martikainen on käyttänyt omassa työssään tanssinopettajana. Mallissa esitetyt leikit ja tanssit soveltuvat alakouluikäisille lapsille. Lasten kanssa toimiessa tanssinopettajan kasvatuksellinen vaikutus on pientä, sillä ajallisesti tanssinopettaja on vain vähän vuorovaikutuksessa oppilaidensa kanssa. Tanssinopettajien olisi tärkeää painottaa omassa opetuksessaan positiivista pedagogiikkaa, eli kannustamisen kautta rohkaista lapsia kokemaan ja oppimaan uusia asioita kansantanssin kentällä. Lisätiedot: Martikainen, E. 2020. Suomalaisen kansantanssinopetuksen haasteet. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö tallennetaan Oamk intraan.

YHTEISTOIMINNALLINEN TYÖSKENTELY JA VERTAISTUKI VAHVISTAVAT TANSSINOPETTAJIEN TYÖYHTEISÖÄ

VEDESSÄ TEHTY HARJOITTELU VAIKUTTAA POSITIIVISESTI TANSSIN HARJOITTELEMISEEN

Tanssinopettajaopiskelija Hanne-Mari Koivula-Varis kehitti opinnäytetyössään Tanssinopettajat vuorovaikutuksen jäljillä tanssinopettajien työyhteisön toimintaa ja työhyvinvointia. Tutkimuksen mukaan yhteistoiminnallinen työskentely ja tanssinopettajien saama vertaistuki auttavat kehittämään työyhteisön toimintaa ja työhyvinvointia.

Tanssinopettajaopiskelija Ilona Räty tutki opinnäytetyössään Veden elementit liikkeessä, kuinka vedessä tehty harjoittelu vaikuttaa tanssiharjoitteluun. Tutkimus osoitti, että uintiharjoittelu tukee tanssijoita löytämään oman kehon keskilinjan ja tiedostamaan hengityksen avun liikkuessa. Rädyn opinnäytetyön tutkimukseen osallistui kaksi tanssinharrastajaa ja yksi tanssin ammattilainen.

Koivula-Varis pyrki opinnäytetyössään toiminnan ja työhyvinvoinnin kehittämiseen tarkastelemalla vuorovaikutuksen ilmenemistä tanssinopettajan työssä. Aiheen käsittelyssä tutkimusryhmä hyödynsi yhteistoiminnallista työskentelyä ja oppimista. Työskentelyssä merkittävä rooli oli opettajien tanssinopetuksen arjesta toisilleen jakamilla kokemuksilla ja sen tuomalla vertaistuella. Tutkimuksen mukaan tanssinopettajille on tärkeää tutustua toisiinsa ja tavata säännöllisesti. Tärkeistä aiheista keskusteleminen ja niiden käsitteleminen liikeimprovisaation avulla auttavat opettajia löytämään monipuolisempia näkökulmia vuorovaikutukseen. Koivula-Variksen opinnäytetyö antaa äänen tanssinopettajien kokemuksille ja tunteille työelämässä. Tutkimus tarjoaa mallin työyhteisön toiminnan ja työhyvinvoinnin kehittämiselle. Se osoittaa, että tanssinopettajien välinen yhteistyö ja kollegoilta saatu vertaistuki ovat tärkeitä tekijöitä työyhteisön toiminnan ja työhyvinvoinnin ylläpitämisessä ja kehittämisessä.

Tutkimusryhmäläisillä ei ollut kokemusta uinnin harrastamisesta, vaikka jokainen osasi uida ja liikkua vedessä. Tutkimus osoitti, että uinti vaikuttaa positiivisesti tanssin harjoittelemiseen. Kaikki tutkimusryhmäläiset kokivat kehollisia vaikutuksia tanssin ja uinnin välillä. Jokainen pystyi kertomaan tuntemuksensa kehossa uintiharjoittelun jälkeen ja yhdistämään ne tanssiharjoituksiin. Tutkimuksessa selvisi, että uinnilla ja tanssilla on paljon yhdistäviä elementtejä. Uidessa käytetään veden pintaa hyödyksi, jotta saadaan virtaviivainen asento. Tanssissa tasojen monipuolinen käyttö harjoittaa käyttämään kehon keskilinjaa ja suuntia. Yhdistäviä tekijöitä löydettiin myös kehon kannatuksessa. Kummassakin lajissa on tärkeää huomioida ja löytää lajinomainen kehon asento. Rädyn opinnäytetyö osoittaa, kuinka veden elementtejä voidaan hyödyntää tanssiessa. Veden elementit auttavat ymmärtämään ja hyödyntämään paremmin kehon keskilinjaa ja hengittämistä tanssiessa.

Lisätiedot:

Koivula-Varis, H-M. Tanssinopettajat vuorovaikutuksen jäljillä - Yhteistoiminnallinen työskentely ja vertaistuki työyhteisön kehityksen työkaluina. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Räty, I. 2020. ’’Veden elementit liikkeessä’’. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/336524

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/335380

O P I N N ÄY T E T YÖ T

KOREOGRAFISET MENETELMÄT VAIKUTTAVAT OPPILAAN OPPIMISEEN

KUVA: MIIKKA PYY

Tanssinopettajaopiskelija Liana Vahtiala selvitti opinnäytetyössään Kukkiva Aavikko: koreografisten menetelmien ja oppimisen tarkastelua taiteellisen projektin aikana, mikä merkitys koreografisilla menetelmillä on oppilaan oppimiseen taiteellisen projektin aikana. Vahtiala selvitti myös, miten taiteelliseen projektiin osallistuminen vaikuttaa taiteen perusopetuksen tavoitteiden toteutumiseen. Koreografisten menetelmien merkitys oppilaan oppimisprosessiin on tutkimuksen perusteella merkittävä. Tutkimuksen mukaan osallistuminen taiteelliseen projektiin kehittää oppilaiden oppimista laaja-alaisesti kohti taiteen perusopetuksen tavoitteita. Oppilaiden merkittävimmät kehitysalueet osaamisessa ovat hyvinvointi ja kehollisuus sekä esiintyminen. Tutkimuksen perusteella myös koreografisten menetelmien merkitys oppilaiden oppimisprosessiin on merkittävä. Tulemalla tietoiseksi käyttämistään menetelmistä voi opettaja mahdollistaa ideaalin alustan oppimiselle ja nostaa oppimisen tapahtumisen todennäköisyyttä. Vahtialan mukaan koreografinen menetelmä voi joissakin tilanteissa vaikuttaa negatiivisesti oppilaan oppimiseen, mikäli opettaja ei ota huomioon oppilaiden tarpeita projektin aikana. Vahtiala kuvailee oppilaiden oppimisen kannalta ideaalia työskentelytapaa sellaisena, joka mukautuu tarvittaessa käyttämään eri menetelmiä. Lisätiedot: Vahtiala, L. 2020. ”Kukkiva Aavikko” opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/337212

OamkTanssissa nyt

KORONA SIIRSI TANSSIN VERKKOON

TANSSIKOULU TOIMII MYÖS ETÄNÄ

Maaliskuun 2020 alussa koronaviruksen leviämien maailmanlaajuiseksi pandemiaksi asti alkoi olla todellisuutta kaikkialla. Suomessa ammatilliset tanssioppilaitokset olivat ensimmäisten joukossa siirtämässä kontaktiopetustaan vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Tämän jälkeen uudet toimintamallit luotiin parissa viikossa. Tanssinopettajien viestit ympäri Suomen ovat olleet tanssin puolella. Tanssi ei lakkaa, vaikka poikkeusolot ovat päällä. Tanssinopettajat ovat jatkaneet työtään monilla eri tavoilla: video-oppimateriaalin muodossa, etäopetuksina ja striimauksina. Oamkin tanssiväki ja alumnit ovat olleet mukana myös useissa nettiin luoduissa taiteellisissa tuotannoissa. Teokset ovat tavoittaneet kymmeniä tuhansia ihmisiä ympäri maailman. Tässä muutama vierailun arvoinen linkki:

Tanssinopettajakoulutuksen harjoituskoulun eli OamkDance erikoiskoulutusluokkien opetus on edennyt monien muiden tanssioppilaitosten tapaan etäopetuksena. Jokainen koulun opettajista on valmistanut oman lajinsa harjoituskokonaisuudet videomateriaalina oppilaille. Harjoittelun monipuolisuuden ylläpitämiseksi osa materiaalista on ulkona tehtäväksi tarkoitettuja ja kokeellisempia, osa tutumpaa tanssituntimateriaalia. Toimintaan on sisältynyt myös tanssin katselua ja pohtimista eri näkökulmista. Kaikkia tehtäviä oppilaat saivat toteuttaa oman aikataulun mukaan.

Roope Ryöppy: T.P. Dance Short https://www.youtube.com/watch?v=XcONMPkULjo Polokkarit: Poikkeustilapolkka – Polka in Quarantine https://www.youtube.com/watch?v=csU0rTtdsMg Iso Ilo: Hiljaisii Heeroksii https://www.youtube. com/watch?v=fpPIA3WqKtE

KUVAT: PETRI KEKKOEN

Tieto etäopetuksen jatkumisesta koko kevään ajan lisäsi opetukseen vielä videoneuvotteluohjelmien kautta tapahtuvat kokoontumiset. Etäkokoontumiset rakentuivat yhteisen juttelun ja vuorovaikutteisen suunnittelun ympärille. Opettajat Nellinoora Paju, Venla Virta ja Satu Uimi loivat tapaamisissa oppilaiden kanssa myös yhteiset suuntaviivat ja toimintatavat etätyöskentelylle. Etäopetus vei paljon verraten normaalitilanteeseen, mutta antoi myös uusia mahdollisuuksia: Oppilaat saivat esimerkiksi kuvata videoita itsestään tanssimassa valitsemiaan harjoituksia. Videot lähetettiin sitten opettajalle katsottavaksi, jonka jälkeen itsenäisen harjoittelun sujumisesta juteltiin opettajan kanssa henkilökohtaisissa zoom-keskusteluissa. Myös koko kauden työskentelyä koskevat palautekeskustelut tullaan pitämään zoomin kautta.

O a m k Ta n s s i s s a n y t

Yhteyttä on pidetty viikoittain mm. yhteisissä Whatsapp-ryhmissä. Tanssitunneille kaivataan kovasti, mutta opettajien mukaan osaaminen on kehittynyt monessa suhteessa myös poikkeuskevään aikana.

ARKTISET ASKELEET SIIRTYY SYKSYYN Aidosti oululainen ja iki-ihana, mutta täysiverisesti valtakunnallinen Arktiset askeleet tanssikatselmus tanssitaan koronavirusepidemian aiheuttamien poikkeusolojärjestelyjen vuoksi syyskuussa. Uusi ajankohta on 10.-13.9.2020 ja tapahtumaa varten tehdyt suunnitelmat säilyvät ennallaan. Alakouluikäisille ja sitä nuoremmille tanssijoille tarkoitetun tapahtuman tammikuussa järjestettyyn videoesiraatiin osallistui 101 teosta. Ilmoittautumisia tuli ihastuttavasti ympäri Suomea. Oulun Pohjankartanossa järjestettävään katselmukseen valittiin 43 monipuolisesti erilaisista lähtökohdista tehtyä tanssiteosta. Arktisten askelten tavoitteena on tuoda tanssin laajaa kenttää sekä osallistujien että katsojien nähtäväksi ja koettavaksi. Esitystoiminnan lisäksi tanssijoilla ja heidän opettajillaan on mahdollisuus osallistua päivien aikana myös erilaisiin koulutuksiin ja työpajoihin. Tapahtuman järjestävät Oulun läänin Tanssialan tuki ry ja Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutus.

KUVA: PETRI KEKKONEN

LINNANMAALLA NÄHDÄÄN!

SEURAAVAT TANSSIA!-NÄYTÖKSET

Oamkin tanssinopettajakoulutus muuttaa Linnanmaan yliopistokampukselle kesän 2020 aikana. Uusi lukuvuosi alkaa uusissa tiloissa ensi elokuussa. Ensimmäisenä kampuksen uusiin tanssisaleihin pääsevät opintonsa aloittavat uudet opiskelijat, heidät valitaan koulutusohjelman etävalintakokeissa toukokuun lopulla. Uudet opiskelijat aloittavat opintonsa 17.8 ja vanhat opiskelijat puolestaan viikkoa myöhemmin eli maanantaina 24.8. Linnanmaan kampuksen pohjoisosaan saneerattujen tilojen viimeistely on jo loppusuoralla ja muutto päästään tekemään suunnitellussa aikataulussa.

Koronavirusepidemia esti myös toukokuun alkuun suunniteltujen Tanssia!-näytösten järjestämisen. Näin ollen Oamkin tanssinopettajakoulutuksen pitkälinjainen näytöstoiminta jättää hiljaiset hyvästit Kotkantien kampuksen upealle konserttisalille. Vuosien saatossa salissa on nähty toinen toistaan upeampia produktioita: baletteja, oopperoita, kokoillan tanssiteoksia ja kokeilevia Luomo-tuotantoja. Tuhannet katsojat ovat päässeet nauttimaan tanssista Kotkantiellä korkeakoulun omien tuotoksien lisäksi myös mm. Arktiset askeleet-tapahtuman kautta. Tanssinopettajakoulutuksen näytöstoiminta siirtyy tästä eteenpäin ainakin osittain Valvesaliin Oulun keskustan kulttuuritalo Valveelle. Seuraava Oamkin Tanssia!-näytös nähdään Valveella 2.-3.12.2020.

DIDO & AENEAS NÄHDÄÄN VIHDOINKIN ELOKUUSSA Suunnitelmat tuottaa Henry Purcellin iki-ihana Dido & Aeneas -barokkiooppera Oamkin Kotkantien konserttisalin jäähyväisteokseksi vesittyivät poikkeusolojen vuoksi. Viime syksynä käynnistyneiden harjoitusten tuloksista päästään onneksi nauttimaan ensi elokuussa. Englantilaisen barokkitaiteen helmi saa Outi Räsäsen, Airi Tokolan ja opiskelijoiden uudessa ohjauksessa koskettavan yhtymäkohdan ihmismielen ja -suhteiden iättömyyteen antiikin tragedian herätessä uuteen eloon ajankohtaisessa ympäristössä. Suomeksi esitettävä Dido & Aeneas yhdistää jälleen Oamkin Kulttuurialan yksikön jokaisen tutkinto-ohjelman voimat enemmän kuin osiensa summaksi. Oopperan kapellimestarina on Esa Heikkilä ja esitykset ovat 16.-19.9. Linnanmaan kampuksella. 54

AVOIMEN OPINNOT Oamkin avoimessa ammattikorkeakoulussa on tarjolla runsaasti myös tanssiopintoja. Käytännössä lähes kaikkia tanssin koulutusohjelman opintoja on mahdollisuus opiskella avoimen kautta, kunhan opiskelijan osaaminen kohtaa kyseisellä kurssilla vaadittavien lähtötasokriteerien kanssa. Kaikki tarjolla olevat kurssit eivät välttämättä näy Oamkin avoimen ammattikorkeakoulun sivuille kootussa tarjonnassa, joten opintojen sisällöistä ja toteutusaikataulusta kannattaa tiedustella osoitteesta: tanssi@oamk.fi

Jammailua lasten ehdoilla! Sinustako KiddieJam-ohjaaja? Lue lisää tulevista koulutuksista: kiddiejam.fi

LIIKUTTAA KAIKKIA Tutustu FolkJam-tuoteperheeseen ja ohjaajakoulutuksiin: folkjam.fi

Yhteishaku tanssinopettajan tutkinto-ohjelmaan.

Seuraa meitä somessa: OAMKdance OAMKdance Tee mitä rakastat. 55

Pedanssi 2/2020

Articles inside

BLOGISSA: TANSSIA VERKOSSA

OPINNÄYTETYÖT

OAMKTANSSISSA NYT: MITÄ TANSSISSA TAPAHTUU?

ONNEA ANNI

TANSSI JA TERVEYS: VARPAILLA

TANSSIA!-KUVAREPORTAASI

MISTÄ TANSSIN KOKEMUS SYNTYY?

TANSSII TYÖHYVINVOINNIN KANSSA

KOSKETUKSEN EETTISYYS TANSSINOPETTAJAN TYÖSSÄ

HENKILÖKUVA: KEHOLLISUUS EI OLE SYNONYYMI SANATTOMUUDELLE

PÄÄKIRJOITUS: POIKKEUKSELLISTA TANSSIA