ASIAA TANSSISTA JA TANSSIKASVATUKSESTA Numero 2 / 2021
Pedanssi - Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta ISSN 2489-6462 (verkkojulkaisu) 5. vuosikerta Oamk tanssinopettajakoulutus Kotkantie 1 90520 Oulu 040 14154903 pedanssi@oamk.fi www.pedanssi.fi Vastaava päätoimittaja: Petri Kauppinen Toimituskunta: Taina Ala-Ketola, Petri Kauppinen, Anssi Kirkonpelto, Milla Korja, Timo Salonen, Jouko Tötterström ja Elena Vuoksiola Lehden tyyli: Laure Kurkela Taitto: Saara Savusalo Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan taiteen ja kulttuurin tuki Potku ry.
Tässä numerossa:
4 6 10 14 20 22 24 28 30 36
4
10
PÄÄKIRJOITUS: PITKÄJÄNNITEISYYDEN JÄNNE
HENKILÖKUVA: HELI KUULA AJANKOHTAISTA: KANSANTANSSI ETSII UUSIA KANAVIA KUVA-ARTIKKELI: VIHDOIN TANSSIA MELKEIN LIVENÄ
14
BLOGISSA: KESKELLÄ PROSESSIA - AINA TANSSI JA TERVEYS: PILATES OPINNÄYTETYÖT: ETÄOPETUS - TANSSIN UUSI ULOTTUVUUS
20
OPINNÄYTETYÖT: TUNNETAIDOISTA ON HYÖTYÄ TANSSINOPETTAJAN AMMATISSA OPINNÄYTETYÖT OAMKTANSSISSA NYT: MITÄ TANSSISSA TAPAHTUU?
24
KANSIKUVASSA Suvi-tanssivideoteoksen tanssijat Petri Kauppinen, Riikka Manninen, Sofia Timonen, Anita Valkama, Sanni Parkkinen, Emma Laitinen, Anni Kirppu ja Ella Rautamies.
KUVA: SAARA SAVUSALO
3
4
KUVA: SAARA SAVUSALO
PÄ Ä K I R J O I T U S
KIRJOITTAJA
Pitkäjännitteisyyden jänne Tanssi määritellään usein hetken taiteeksi, josta ei jää pysyvää jälkeä näyttämön valojen himmetessä. Olkoonkin näin, vaikka me tanssityöläiset todistamme ja edesautamme vallitsevasta totuudesta myös sen toisen ulottuvuuden tunnistamista. Tiedämme tanssin jännitteen kestävän hetkeä pitempään, koska tanssin tekeminen ja kokeminen jättää lähes poikkeuksetta jälkiä kokemusmaailmaamme. Kuinka pitkä on pitkäjännitteinen? Tämä kysymys valtaa ajatukseni tämän tästä ja alati tihenevään sykliin. Syksyllä tulee kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä, kun tanssinopettajakoulutus käynnistyi Oulussa. Kolmeen vuosikymmeneen mahtuu monenmoisia käänteitä ja tuulahduksia, lyhyitä ja pitkiä jänteitä. Koulutuksen sisältö on luonnollisesti ollut jatkuvassa muutoksessa, koulutusaste on päivitetty konservatoriosta ammattikorkeakoulutasolle, fyysistä toimipaikkaa vaihdettu kolme kertaa ja onpa koulutus käpristellyt myös lakkautusuhan alla. Kaikesta tästä ympäristön pakottamasta muutoksesta huolimatta tanssin jänne on kestänyt katkeamattomana. On se sinnikäs tuo tanssin jänne. Silti tanssinopettajien ammattikoulutus tuntuu juoksevan lyhytjännitteisyyden kirittämässä oravanpyörässä, jonka vauhtia säädellään ja suuntaa vaihdetaan impulsiivisesti. Aina ei ole myöskään selvillä, kuka tätä myllyä pyörittää? Tanssissa jänne on tottunut venymään, mutta yleensä nämä venytykset ovat määrätietoisia ja substanssin sisältä ohjattuja.
Petri Kauppinen on Oamkin tanssin lehtori ja tanssin monityöläinen. Nelivuotiaana aloitettu tanssiharrastus kiteytyi monisäikeiseksi ammattilaisuudeksi, jota on jatkunut jo yli 25-vuotta. Kauppinen työskentelee opettajana, koreografina, tanssijana ja käsikirjoittajaohjaajana. Tanssinopettajan työssä parasta on perinteen ja käsityöläistaitojen siirtäminen ja kehittäminen seuraaville sukupolville.
Koulutuspolitiikka (tai ylipäätään politiikka) on ajautunut talouden kaikkivoipaisuuden taluttamana kvartaalisykliin. Tässä käsikirjoituksessa tuotantokausien juonenkäänteet ovat vertaansa vailla. Päätösten teko poukkoilee ojasta allikkoon, joka puolestaan heijastuu ruohonjuuritasolle jatkuvana arvaamattomuutena. Muutostila pitää väen valppaana ja jännityksessä, aivan kuten koukuttavaan draamaan kuuluu. Mitä tässä hötkyilyssä tekee tanssin jänne? Pystyykö keho, motoriikka, lihasmuisti tai kinesteettinen empatia mukautumaan epätasaiseen ärsykemaastoon? Kuinka käy luovuuden ja kokemuksellisuuden? Toivottavasti ihmiskunta ei hukkaa kehollista itseään eli juuri sitä pientä ja inhimillistä, joka erottaa meidät vaikkapa koneista. Onnittelen oululaista tanssinopettajakoulutusta pitkäjännitteisyydestä. Samalla kiitän sydämellisesti kaikkia, jotka ovat olleet mukana tekemässä Pedanssi-lehteä komeat viisi vuosikertaa. Tällä hetkellä emme tiedä saako tämä lehti enää jatkoa. Vallitsevaan todennäköisyyteen nojaten, nappaamme vastauksen jonkun neljännesvuosikatsauksen jostakin vanavedestä. Ja jos hyvin käy, niin tanssimme toreilla sydämet onnesta kylläisinä sen kunniaksi, ettei tanssi, taide ja niihin kietoutuva kulttuuri olisi pelkästään hetkellistä.
5
6
H E N K I L Ö K U VA
Kokeneen pedagogin tanssisyli avautuu laajalle TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: IRMA KUULA JA SÄDE MERJANAHO
Heli Kuula tarkastelee tanssin kenttää tuoreesti kymmenien vuosien kokemuksella. Tanssin lehtori Heli Kuula on lukemattomien tanssin ammattilaisten rakastama balettiäiti, jonka avarana sykkivästä pedagogisesta sydämestä riittää ehtymätöntä lämpöä ja rakkautta kaikille halukkaille. Tämä rautainen tanssin ammattilainen on onnistunut vuodesta toiseen kasvattamaan tukevia elämään lennättäviä siipiä tanssin tulevaisuuden sukupolville. Samalla pedagogi on ollut oululaisen tanssin ammattikoulutuksen peruspilari jo vuodesta 1991 lähtien, tuolloin tanssittiin komeaksi menestystarinaksi kasvaneen opinahjon alkuaskeleet. Kuula sanoittaa oululaisen tanssinopettajakoulutuksen vahvuuden olevan monialaisuudessa, sillä täkäläinen tanssikäsitys ammentaa voimansa taidetanssin, sosiaalisen tanssin ja kilpailullisen tanssin näkökulmista. Toinen Oamkin tanssin yhteisön vahvuustekijä on työelämälähtöisyys. Ihan alusta asti koulutuksessa on kuunneltu tanssin kenttää herkällä korvalla ja pyritty reagoimaan alan tarpeisiin. ”Tämä tärkeä dialogi on ollut myös vastavuoroista, sillä tanssin kenttä on laajentunut, syventynyt ja kasvanut koulumme ansiosta.” Erityisen näkyvää kentän positiivinen muutos on ollut kansantanssin puolella sekä viimeisimpänä opinahjon päälajivalikoimaa täydentäneen showtanssin lajityypissä. Oulun koulun vahvuuksien kolmijalka tasapainottuu Kuulan ajatuksissa vielä yhteisöllisyydellä. Yhdessä tekeminen ja kokemusten jakaminen on työskentelyä kannatteleva voimavara. ”Meillä eri tanssikäsitykset eivät taistele toisiaan vastaan, vaan kaikkien puolesta. Arkinen aherrus ja toiminta on muiden lajikäytänteitä kunnioittavaa, arvostavaa ja eri näkemyksistä oppivaa. Olemme myös erään-
laisessa luovassa hierteessä toisiamme lempeästi kolhiva heimoyhteisö. Tästä hankauksesta syntyy kehittymiseen tarvittavaa tervettä kriittisyyttä.” Kolmen vuosikymmenen taipaleelle on mahtunut mäkiä ja koukeroita. Kaikesta huolimatta tanssinopettajakoulutus on kyennyt säilyttämään tahtotilan kehittyä, innovoida ja selviytyä. Kuula näkee myös arvokkaana taidon suhtautua kriittisesti asioihin, joita meille ylhäältä yritetään antaa. Vastusta tarvitaan erityisesti sellaisissa käänteissä, joissa eri ammattialat tasapäistävien muutosten järkevä ja tarkoituksenmukainen konkretisoiminen taidealalle tuottaa tarpeettoman suuria haasteita. Vuonna 1999 tanssinopettajakoulutus koki historiansa suurimman muutoksen, kun siirryttiin toisen asteen koulutuksesta korkeakouluopetukseen. Silloin pedagoginen osaaminen nousi oppisisällöissä aiempaa merkittävämpään painoarvoon. Muutoksen yhteydessä meinasi myös tapahtua merkittävä opetuksen painopisteen sisällöllinen lapsus, joka onneksi pelastettiin sinnikkäällä työllä. ”Saimme tanssin ja musiikin kollegojen kanssa taisteltua opettajan virallisen pedagogisen pätevyyden sisältymään tutkintoon. Pitkän väännön jälkeen opetusministeriö antoi lopulta ammattikorkeakouluille mandaatin, joka velvoitti opettajatutkintoja tarjoavat oppilaitokset yhteistyöhön ammatillisten opettajakorkeakoulujen kanssa. Oli varsinainen otteluvoitto saada opettajan pedagoginen pätevyys osaksi koulutustamme.”
7
”Lopettaisin jatkuvat turbulenssit ja toisin tilalle vakautta.”
Kuulan näkemyksen mukaan tanssinopettajan tärkein ominaisuus on toimivat vuorovaikutustaidot. Ammattilaisella tulee olla kyky kommunikoida niin itsensä kuin oppilaiden kanssa. Toimiva yhteys kollegoihin sekä ylipäätään koko tanssialaan tarjoaa vertaisuuden voimaverkkoa toimia työssä. Totta kai vuorovaikutusta täydentää virtaviivainen kommunikaatio myös työnantajan suuntaan. Taide on Kuulan mielestä läsnä tanssinopettajakoulutuksen arjessa. Ja hän toivoo sille annettavan vieläkin enemmän tilaa. ”Ajattelen, että jokainen ihminen on itsenään jo taideteos. Kun hän saapuu esimerkiksi tanssisaliin, on taiteen mahdollista alkaa syntyä. Toki me ihmiset olemme hyvin erilaisia. Jollekin tanssitunti voi olla terapeuttinen kokemus, toiselle sosiaalinen ja kolmannelle taiteellinen. Erityistä taidekasvatuksessa on se, että nämä kokemukset voivat elää ja olla samassa tilassa yhtä aikaa.” Esikuvat ovat tärkeitä ammatti-identiteetin rakentumiselle. Balettipedagogi Marita Ståhlberg on ollut käänteentekevä ihminen Kuulan elämässä. Hänen syvällinen persoonansa, pedagoginen ja metodinen tarkkuutensa sekä ihailtava otteensa nuoriin tanssijoihin tekivät aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen nuoreen oululaiseen tanssin harrastajaan. ”Sain tutustua Ståhlbergin työskentelyyn Kuopiossa vuonna 1979. Ensimmäisestä hetkestä lähtien hän on ollut minulle suuri inspiraation lähde ja esikuva. Olen kiitollinen, jos voin omalla olemuksellani ja työlläni vahvistaa jonkin ihmisen osaamista yhtä paljon.” Baletin kontekstissa on ollut pitkään vallalla ymmärrys, että opettajan tulisi ensin olla taitava tanssija. Tai kuinka vasta pitkän tanssijan uran jälkeen olisi kelpoinen jakamaan alan oppeja. Vähitellen tästä näkemyksestä aletaan päästä irti ja rinnalle tunnustetaan myös muita vaihtoehtoja.
8
”Baletinopettamisen ammatin polkua voi ohjata myös sisäsyntyinen opettamisen halu, eräänlainen kasvattamisen vietti. Uskalletaan lähteä opiskelemaan ammattiin, koska sen toteuttamiseen on tänä päivänä niin monenlaisia lähestymistapoja. Balettiahan voi opettaa kaiken ikäisille ja sitä hyödynnetään useasti esimerkiksi sivulajina tai vaikka terapiamuotona”, Kuula sanoo ja muistuttaa, että joukko baletinopettajia on eläköitymässä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Alalle siis tarvitaan tekijöitä. Mikä baletin vuosisataisen tradition jakamisessa on kaikista haastavinta? ”Baletti on luotu ympäristöön, jossa nykymaailmassa vallitseva demokratia ei ollut itseisarvo. Yksilön itsemääräämisoikeus on hieman ristiriidassa historian näkökulmasta tämän päivän arvoihin peilaten. Nythän kaikki personoidaan ja yksilökeskeisyys on vahva toimintojen määrittäjä.” Kuula käyttää esimerkkinä baletin kuoroa. Kuinka corps de ballet saadaan toimimaan ja hengittämään eheänä ryhmänä? Tarvitaan jaettua keholista ymmärrystä ja tyylitajua sen sijaan, että näyttämöllä touhuaa 20 personoitua joutsenta. ”Haaste on siinä, kuinka tämän asian saa linkitettyä siten, että se palvelee balettitaidetta, mutta ei nujerra yksilöitä.” Tässä vaiheessa haastattelua Heli Kuula saa käteensä taikasauvan, jota heilauttamalla hänellä on mahdollisuus toteuttaa yksi toive tanssinopettajakoulutuksen hyväksi. Mietteliäs olemus ja intensiivinen ote taikoo seuraavaa: ”Lopettaisin jatkuvat turbulenssit, joissa olemme yhä kiihtyvään tahtiin. Toisin tilalle vakautta, pitkäjänteisyyttä ja turvallisuutta työskennellä tällä alalla, jolla on oikeasti valtavan suuri merkitys ihmisten arjessa.” Tässä yhteydessä Kuula puhuu tanssista, kulttuurista ja taiteesta laajassa spektrissä. Taikapölyn keskellä siintää myös toive vapaudesta ja autonomiasta, jotta alamme ihmiset saisivat työskennellä aidosti ja oikeasti tanssin alan kehityksen puolesta. Käsityötä
ja ihmisvoimaa tarvitaan siihen, että tanssinlajien kirjo ja valtavan rikas historia säilyvät hengissä. ”Minua koskettaa sellainen tanssitaide, jonka äärelle on mahdollista asettua aistimaan ja kokemaan. Sykähdyttävässä tanssissa on tunnetta ja tilaa niin taiteilijalle kuin katsojallekin.” Heli Kuula arvostaa sellaista esiintyjyyttä ja opettajuutta, jossa tanssin omistajuus on otettu kokonaisvaltaisesti haltuun. Ihon alle menevässä tanssissa aika, tila ja tunnelma kietoutuvat mukaansa tempaavaan energiaan. ”Energia on liikettä, energia on elämää, energia on kokemusta”, Kuula kiteyttää ja kumartaa tyylikkään revéréncen merkiksi siitä, että tanssin elämänkoulussa jatkuva oppiminen pitää kaikki solut liikkeessä.
HELI KUULA • Opettanut tanssia kohta yli 40-vuotta, joista 33-vuotta tanssin ammatillisessa koulutuksessa mm. Kuopion ja Oulun konservatorio, Oulun ammattikorkeakoulu. • Teatteritaiteen kandidaatin tutkinto 1990. • Tanssitaiteen maisteri 1999. • Kuopio Tanssii ja Soi kesäkurssien opettajana vuosina 1989, 1993-1999, 2006-2008, 2010-2019 (vuosina 2020-2021 festivaali jouduttiin perumaan koronan takia). • Motto: Minä autan sinua, sinä autat minua. Yhdessä me onnistumme.
9
10
A JA N KO H TA I S TA
Kansantanssi etsii uusia kanavia TEKSTI: EBBA LAITINEN KUVAT: SAARA SAVUSALO
Virtuaalisuus on yhä suuremmassa roolissa suomalaisessa kansantanssissa.
Kansanperinteen ja virtuaalisuuden yhdistelmä ei välttämättä kuulosta luontevalta. Nykyään virtuaaliset toteutustavat ovat kuitenkin yhä suurempana osana kansanperinnettä: tanssitunteja järjestetään etänä, konsertteja streamataan ja yhteisöt tiivistyvät sosiaalisessa mediassa. Virtuaalinen kansanperinne on viime vuosina kehittynyt hurjaa vauhtia. Ilmiö koki varsinaisen sysäyksen viime keväänä, kun koronarajoitukset muuttivat live-tapaamiset virtuaalisiksi. Kansantanssi, yksi suomalaisen kansanperinteen näkyvimmistä muodoista, onkin äkillisen virtualisoitumisen myötä joutunut sopeutumaan. Oulun ammattikorkeakoulun tanssin lehtori ja kansantanssin kentän toimija Milla Korja kertoo, että sopeutumista on hankaloittanut kansanperinteen yhteisöllinen luonne. –Kansanperinteessä yhteisöllisyys on ydinasia, eikä virtuaalisuudella voi sitä korvata.
SOSIAALISEN MEDIAN ROOLI KASVANUT Tanssinopettajaksi opiskeleva Emma Laitinen on elänyt kansanperinteen piirissä koko elämänsä. Laitinen kertoo, että kansantanssin virtualisoituminen näkyy muun muassa erilaisina haasteina ja tempauksina. Esimerkiksi oululaisen kansantanssiryhmä Polokkareiden viime keväänä kuvaama Poikkeustilapolkka-tempaus keräsi suuren suosion, sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Videossa ryhmä tanssii yhteistä tanssia ympäri Suomen, ja video päätyi MTV:n live-uutisiin sekä saksalaiseen Stuttgarder Zeitung -verkkolehteen. Sosiaalinen media on siis kasvattanut rooliaan kansantanssin piirissä, ja monilla tanssiryhmillä onkin aktiivisia some-tilejä. Laitinen kertoo, että sosiaalinen media on korona-aikana ollut erityisen tärkeä kansantanssikansan maanlaajuisen yhteisöllisyyden ylläpitämisessä.
11
”Ihmiset huomaavat, että kyllä täällä Suomessakin osataan.” Sosiaalinen media on toiminut kanavana pitää yhteyttä ja tsempata toisiamme, kertoo Laitinen. Vaikka virtuaalisuus yksin ei palvele kansantanssin olemusta, on sosiaalisella medialla positiiviset puolensa, koska se itsessään on eräänlainen yhteisö, kertoo Korja. Lisäksi kansantanssi on harrastajalähtöinen perinnemuoto, ja sosiaalisen median alustat toimivat ikään kuin ilmaisena mainoskanavana.
VIRTUAALISUUS LAAJENTAA PERINTEEN PIIRIÄ Vaikka kansantanssin ydinasia on fyysinen yhdessäolo, virtuaaliset julkaisut ja tapahtumat ovat tuoneet kansanperinnettä myös sisäpiirin ulkopuolelle. Laitisen mukaan virtualisoituminen kasvattaa kansaperinteen piiriä, koska sosiaalinen media tavoittaa eri yleisön kuin vaikkapa sanomalehti. Tapahtumat myös saavuttavat suuremman joukon, kun osallistujia on sekä paikan päällä että ruudun äärellä. Virtuaalinen kansantanssi on muuttanut myös kansanperinteeseen liittyviä mielikuvia, kertoo Korja. Virtuaalisuus on tuonut perinnettä ihmisten tietoisuuteen jopa vähän pakolla, ja monet ovat tätä kautta huomanneet suomalaisen kansainperinteen hienouden. Sosiaalisesta mediasta ihmiset huomaavat, että kyllä täällä Suomessakin osataan, kertoo Korja.
Kirjoittaja opiskelee journalistiikkaa Tampereen yliopistossa.
12
13
Vihdoinkin päästiin tanssimaan lähes livenä TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: PETRI KEKKONEN
Kolmas kerta toden sanoo. Koronapandemian jähmettämä tapahtuma-alan sulku vaikutti myös Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksen näytöstoimintaan. Onneksi lukuvuosi saatiin ansaitsemaansa päätökseen ja patoutunut esiintymisenergia kanavoitua kotikatsomoihin Valve-salista 19.5.2021 striimatun Tanssia! näytöksen siivin.
14
15
Edellisellä aukeamalla: Vuonna 2019 opintonsa aloittaneiden vuosikurssin tanssima ”Vanha Suola” tarjoaa katsojille mahdollisuuden kurkistaa sulhonkaipuisten neitojen eriskummallisiin bakkanaaleihin. Vasemmalla ylhäällä: Tan19 vuosikurssi vauhdissa. ”Me and You and Tranky Doo” on uskollinen vanhalle jazzille ja Lindy Hopille. Frankie Manningin ja Pepsi Bethelin koreografiat sommiteltiin tähän esitykseen vintage-hengessä tanssin lehtori Anni Heikkisen ja opiskelijoiden toimesta. Oikealla ylhäällä: Ensimmäisen vuosikurssin tanssijat loistavat Oamkin tanssin koulutuksen monilajisuuden hengessä ”Blinding Lights” -esityksessä. Etualalla hyppäävät Senia Robbins, Milja Maunu ja Hilja Tapio. Teoksen musiikkitaltioinnissa kuullaan koulun pop- ja jazzmusiikin opiskelijoiden taidonnäytteitä. Oikealla alhaalla: Sini-Vuokko Ristolainen käsittelee teoksessaan ”Magneettikenttä” kaksinapaisuuden veto- ja hylkyvoimaa. Showtanssin keinoin toteutettu koreografinen projekti yhdisti tanssijoita yli vuosikurssirajojen. Keskellä korkeuksiin kurottaa Roope Ryöppy.
16
17
18
Vasemmalla ylhäällä: Ensimmäisen vuosikurssin kansantanssinopettajaopiskelijat toivat näyttämölle suomalaisen kansantanssin rikasta askelmistoa esittelevän ”Horisontti”-esityksen. Tanssin lehtori Milla Korjan raikas koreografia on työstetty yhdessä opiskelijoiden kanssa. Oikealla ylhäällä: Valveen näyttämö täyttyi taianomaisesta tanssista ”Star Dust” -kokonaisuudessa, jossa tan18 vuosikurssin tanssijat hyödyntävät latinoshown elementtejä kekseliäästi. Taikamaailma kietoutuu tanssiksi mm. samban, rumban, jiven, cha chan ja paso doblen liike-elementtejä showtanssin materiaaliin yhdistellen. Vasemmalla alhaalla: Showtanssin opintojen tuloksena syntynyt ”All That Jazz”. Tanssin lehtori Outi Räsänen sekä opiskelijat Jatta Palmunen, Verna Tainio, Jaana Poukkula ja Julia Pelkonen versioivat esityksen ilmaisussa Chicago-musikaalin alkuperäiskoreografi Bob Fossen omintakeista liikekieltä.
19
20
BLOGISSA
Keskellä prosessia – aina TEKSTI: TUIJA RAATIKAINEN KUVA: SAARA SAVUSALO
”Sieltä se on tulossa!” Olen kuullut tanssinopettajieni sanovan minulle näin useinkin jotain taitoa harjoitellessani. Lausahdus on suora viittaus oppimisprosessiin, joka minulla on ollut käynnissä saadakseni kehooni haltuun jotain uutta ja olennaista. Hahmotan maailmaani sekä omaa oppimistani ja kehittymistäni todella vahvasti prosesseina ja usein luotan niihin kuin kallioon. Prosessilla en tässä yhteydessä tarkoita tekniikan tai liikkeenjohdon maailmasta tuttuja monimutkaisia prosessikaavioita, vaan ennemminkin tapaa hahmottaa asioita keskeneräisinä, mutta jonnekin päin suuntaavina. Liitän prosessit niin pieniin asioihin (esimerkiksi kuinka hyvin saan aukikierrettyä tukijalkaa balettitunnilla) kuin isoihinkin ilmiöihin (esim. millainen tanssinopettaja olen). Prosessiajattelu tuo minulle lohtua ja luottamusta tulevaan; minun ei tarvitse ikinä olla valmis juuri tässä hetkessä, vaan olen aina jossain siellä prosessin mutkassa menossa. Aina on jotakin, mitä kohti suunnata. Ymmärrän hyvin, että tämä ajattelu voi aiheuttaa myös pakokauhua; enkö ole ikinä valmis? Minulle se sen sijaan tuo levollisuutta ja turvallisuuden tunnetta, koska saan käyttää aikaa tässä prosessin kohdassa nyt tämän käsillä olevan taidon tai asian harjoittelemiseen. Minun ei tarvitse vielä tavoitella jotakin sellaista, jonka hahmotan itselleni tällä hetkellä liian kaukaiseksi, liian haastavaksi tai liian pelottavaksi. Senkin aika tulee sitten myöhemmin, kun nyt maltan pysähtyä tähän vallitsevaan hetkeen. Minulle prosessiajattelu tuo rauhaa edetä asioissa omaan tahtiini sekä mahdollisuutta sietää myös hankalia tunteita, koska hahmotan nekin osaksi prosessia. On myös erittäin inspiroivaa toisinaan katsoa taaksepäin ja huomata selkeästi edenneensä jossain asiassa. Eräs minua ilahduttava käytännön esimerkki liittyy tanssikatselmus Arktisiin askeliin. Me tanssinopettajaopiskelijat osallistumme tapahtuman tuottamiseen ja jokaisessa tapahtumassa jokaisella on joku hänelle annettu työtehtävä. Syksyn 2020 eArktisissa olin keittiövastaava ja huolehdin siitä, että kaikki tapahtumassa työskennelleet saivat tarpeeksi murua rinnan alle. Tämä
oli minusta huojentavaa, sillä ajatuskin vaikkapa etätanssitunnin pitämisestä osallistujille kauhistutti minua. Minulla ei ollut tuossa kohtaa vielä oikeastaan lainkaan opetuskokemusta enkä kokenut, että olisin ollut valmis tuollaiseen opetustilanteeseen, vaikka opiskelen ammattiin. Kuitenkin, kun seitsemän kuukautta myöhemmin valmistauduimme järjestämään toiset eArktiset, olin valmis. En pelkästään ollut valmis opettamaan etätanssitunteja, vaan nimenomaan halusin päästä kokeilemaan sitä. Koin edenneeni tanssinopettajaksi kasvamisen prosessissani siihen pisteeseen, että minulla on tarpeeksi asiantuntemusta sekä suunnitella että toteuttaa mukava yhteinen tanssihetki. Oma oloni oli turvallinen. Syksyllä se ei vielä olisi ollut. Näitä prosesseja pitkin ei tarvitse onneksi kulkea yksin, vaikka ne usein henkilökohtaisia ovatkin. Esimerkiksi tanssinopettajana kasvaessani olen luottanut vahvasti Oamkin tanssinopettajakoulutuksen opetussuunnitelmaan ja siihen, että se on luotu tukemaan oppimistani juuri sopivin haastein ja juuri sopivassa kohdassa. Esimerkiksi ensimmäinen työharjoittelu tehdään parin kanssa ja se on ainakin itselleni sopinut erittäin hyvin. Työharkkaan meneminen jännitti aluksi kovasti, mutta pariin on voinut tukeutua ihanasti. Nyt koenkin jo olevani valmis seuraavaan työharjoitteluun, jossa ei enää ole parin tukea tarjolla. Jälleen kerran, oma oloni on tarpeeksi turvallinen edetäkseni seuraavalle askeleelle. Toivon, että tulevaisuudessa tanssinopettajana maltan antaa myös oppilailleni tilaa ja aikaa heidän omille prosesseilleen. Olipa kyse sitten taidon oppimisesta tai muuhun elämään liittyvästä prosessista, tavoitteeni on olla se aikuinen, joka luo turvaa ja luottamusta pysähtyä prosessin pienten palasten äärelle, hoputtamatta liikaa, mutta kuitenkin haastaen juuri sopivasti. Hyväksyen osaksi prosessia myös ne vaikeat päivät ja tunteet, koko paketin.
Kirjoittaja on toisen vuoden tanssinopettajaopiskelija.
21
Mitä on Pilates? TEKSTI: HENRIIKKA ALAPUDAS KUVA: GETTYIMAGE
Somaattisten kehonhallintamenetelmien pioneeri lisää suosiotaan maailmanlaajuisesti.
Pilates on kehonhallintamenetelmä, jonka kehitti alkuperältään saksalainen Joseph Hubertus Pilates (1883–1967). Pilateksen tavoitteena on kehittää hyvää ryhtiä vahvistamalla keskivartalon lihaksia, opettamalla oikeaoppisia liikeratoja sekä syventämällä hengitystä. Pilates uskoi, että ihmisen huono terveys johtuu huonosta ryhdistä, pinnallisesta hengittämisestä sekä fyysisen liikunnan puutteesta. Harjoitusmenetelmä lisää hyvän ryhdin lisäksi notkeutta, ponnistusvoimaa ja liikkeen hallintaa. Lapsuudessaan Pilates sairasti muun muassa astmaa, riisitaudin ja reumakuumeen. Tämän johdosta hän päätti alkaa harjoittamaan fyysistä kuntoaan määrätietoisesti, jota jatkoi koko elämänsä ajan. Hän harjoitteli voimistelua, nyrkkeilyä, kehonrakennusta, hiihtoa, joogaa, karatea ja meditaatiota. 1900-luvun alussa hän muutti Iso-Britanniaan, jossa hän työskenteli akrobaattina, nyrkkeilijänä sekä itsepuolustusohjaajana. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän auttoi sodassa loukkaantuneita vankeja kuntoutumaan liikunnan avulla. Hän kehitti sairaalasängyistä ja niiden jousista harjoituslaitteita, joihin hänen nykyiset harjoituslaitteensakin perustuvat, esim. Cadillac ja Reformer. Sodan jälkeen Pilates muutti takaisin Saksaan, josta kuitenkin jatkoi matkaansa Yhdysvaltoihin. Alun perin Pilates kehitti jumppamatolla tehtävän harjoitussarjan, johon yhdistyi elementtejä erilaisista itämaisista taistelulajeista, joogasta ja kehonrakennuksesta. Tämän lisäksi hän kehitti myös jousivastuksiin perustuvan laiteharjoittelumuodon. Varsinainen pilatesmetodi kehittyi 1920-luvulla Pilateksen perustaessa studion New Yorkiin. Menetelmä levisi erityisesti tanssijoiden ja nyrkkeilijöiden
22
keskuudessa. Esimerkiksi Martha Graham, kuuluisa nykytanssija ja koreografi, lähetti omia oppilaitaan Pilatekselle oppiin. Pilates kirjoitti menetelmästään kaksi kirjaa nimeltään Return to Life through Contrology ja Your Health. 1970-luvulla pilates levisi eri urheilulajien keskuudessa oheisharjoitteluksi, ensiksi Amerikassa, myöhemmin ympäri maailmaa.
PILATES HYÖDYKSI KEHOLLE Pilates on todella tehokasta jopa ihan huomaamatta. Monesti pilates-tunnilla ei edes välttämättä tule hiki tai hengästy treenatessa, mutta seuraavana päivänä kyllä tuntee lihaksissa, että on tullut tehtyä töitä. Pilateksessa pyritään aktivoimaan erityisesti keskivartalonseudun lihaksia ihan syvimpiin kerroksiin asti. Usein lihaskuntoa harjoitettaessa treenataan vatsan ja selän päällimmäisiä lihaksia, mutta pilates pureutuu myös syvällä oleviin lihaksiin ja työ kohdennetaan yhteen lihasryhmään kerrallaan. Pilatesharjoittelussa on tarkoitus kehittää vähän käytettyjä lihaksia sekä myös rentouttaa jännittyneitä ja yliaktiivisia lihaksia. Metodin tarkoituksena on kehittää tasaisesti hoidettua kehoa, estää loukkaantumisia, harjoittaa tehokkaita liikeratoja, ylläpitää virkistävää kehon ja mielen treeniä, kehittää vahvaa kehon keskustaa, kasvattaa voimaa ilman kehonrakennusta, eli kehitetään pitkiä ja kapeita lihassyitä sekä venyvyyttä, olla itsevarma, treenata turvallisesti ja haastaa itseään.
PILATEKSEN SOVELTAMINEN TANSSIJAN ARKEEN Tanssijoille pilates toimii hyvin oheisharjoittelumenetelmänä, joko mattoharjoituksina tai laite-
TA N S S I JA T E RV E YS
harjoituksina. Pilates kehittää ja vahvistaa kehon keskustaa, eli “powerhousea”, joka stabiloi koko kehon muuta liikettä. Jos kehon keskusta ei ole vakaa, on distaalinen vahvuus turhaa. Tällainen core-keskeinen keskusta-ajattelu onkin keskeisessä asemassa kyseisessä menetelmässä. Stabilaattorilihakset aktivoituvat ennen kuin muut lihakset, kuten antagonistit, oli liike mikä tahansa. Kun stabilaattorilihakset ankkuroidaan, agonistilihaksen suoritus helpottuu. Näiden harjoitusten avulla rakennetaan tanssijalle ideaalia kannatusta. Myös selkärangan kulumisen riski pienenee, kun kehon keskusta on kunnossa ja kannatteleva. Hengittäminen on pilateksessa tärkeässä asemassa, sillä ei ole liikettä ilman hengitystä. Tanssitunneilla kiinnitetään paljon huomiota hengitykseen ja sen laajuuteen. Pilateksessa hengitys rytmittää liikettä, ja sillä on siirtovaikutus myös tanssitunneille, jossa hengitystä tarvitaan tukemaan liikettä. Pilatesmetodissa yleensä sisäänhengitys valmistaa, ja uloshengityksellä tehdään kyseinen liike, kuitenkin on myös poikkeuksia. Hengitys ei ole pinnallista, vaan syvää, joka ulottuu kylkiin ja keuhkojen alaosiin asti. Näin ollen keuhkokapasiteetin hyödyntäminen on mahdollisimman tehokasta ja tukee liikettä parhaiten.
Pilateksessa tärkeää on keskittyminen liikkeen suorittamiseen, jotta se on mahdollisimman puhdas, ja että lihastoiminta on koordinoitua ja kontrolloitua. Tämän mahdollistaa tietoisuus omasta tekemisestä. Kun tiedät ja tiedostat, mitä teet, on liikkeen suorittaminen turvallista ja hyödyllistä keholle. Pilateksen metodissa painotetaan laadun merkitystä ennen toistojen määrää. 10 session jälkeen huomaat muutoksia omassa kehossa, 20 jälkeen muutkin huomaa, 30 jälkeen sinulla on kokonaan uusi keho – Joseph Pilates.
Kirjoittaja on kolmannen vuoden tanssinopettajaopiskelija. LÄHTEET: https://www.terve.fi/artikkelit/mita-pilates Pirjo Orell, kinesiologian luentomateriaalit: https://moodle.oamk.fi/pluginfile.php/513536/mod_resource/content/0/PILATESmateriaali_opisk._tan18.pdf https://www.pilatespowerhouse.fi/pilateksen-historiaa/ https://www.monitaitoinen.fi/joseph-pilates-2/
23
Etäopetus – tanssin uusi ulottuvuus TEKSTI: NELLINOORA PAJU KUVAT: SAARA SAVUSALO
Tanssimme kaikki yhdessä, mutta kuitenkin yksin.
Opinnäytetyöni keskeisin tavoite oli koota yhteen jo olemassa olevaa tietoa etäopettamisesta ja lähteä soveltamaan sitä tanssin alalle. Työssäni tanssin etäopetusta tarkastellaan Suomalaisten sekä ulkomaisten lähteiden avulla. Monipuolista näkökulmaa tarjoavat teettämäni haastattelut sekä kyselytutkimukset. Tutkimuksen avulla suurimmiksi kehittämiskohteiksi löydettiin teknologia ja sen yhteensovittaminen tanssin opettamisen kanssa, sosiaalisen kontaktin muuttuminen sekä tarve jatkotutkimuksille. Covid-19-pandemian saapuessa Suomeen alkuvuodesta 2020 myös tanssikoulut ympäri maan joutuivat sulkemaan ovensa. Koska emme saaneet enää kokoontua yhteiseen tilaan harjoittamaan meille tärkeää harrastusta, oli sen jatkumisen varmistamiseksi löydettävä uusia tapoja toteuttaa tanssia. Siirryttiin uuteen aikaan tanssinopettamisessa, etäopetuksen aikaan.
24
Ajatus opinnäytetyöhöni lähti omasta ja ammattikenttäni tarpeesta. Huomasin tanssin etäopetuksen olevan uutta, pelottavaa ja ehkä aluksi hieman epämiellyttävääkin sekä kollegoilleni että oppilailleni. Etäopettaminen opetustapana ei ole uusi, ja sitä on tutkittu jo paljon monen muun alan näkökulmasta. Tanssin etäopetuksen tarve syntyi äkillisesti, mutta siitä tiedettiin vielä vähän. Siksi koin tehtäväkseni tarjota tanssin alalle tietopakettia, jossa selvitetään, miten etäopetusta voisi toteuttaa tanssin kentällä. Opinnäytetyöni tarkastelee tanssin etäopetusta niin opettajien, oppilaiden kuin työnantajienkin näkökulmasta. Halusin tuoda työssäni esille monta erilaista näkökulmaa. Etäopetuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa opettaja ja oppilaat ovat eri paikoissa. Opettajan ja oppilaiden välisen kommunikaation aikaansaamiseksi tarvitaan apuun teknologiaa. Molempien osapuolten on hyvä olla tietoisia, että kommunikaatio etäopetuksessa on hyvin erilaista verrattuna kontaktiopetukseen.
O P I N NÄY T E T YÖ T
Tärkeää on muistaa, että myös etäopetuksessa tulee tapahtua molempia, oppimista ja opettamista. Etäopetusta on esimerkiksi Suomessa toteutettu jo 1920-luvun alusta. Tällöin on ollut kyse kouluaineiden opettamisesta kirjekursseilla. Etäopetusta on tutkittu maailmalla usein korkeakouluopettamisen näkökulmasta. Vaikka etäopetus tanssissa onkin vielä alkutekijöissään, meidän ei kannata karttaa sitä. Koska olemme jo käynnistäneet tällaisen ilmiön ja saaneet sen toimimaan, ei se tule enää koskaan katoamaan. Opinnäytetyötäni varten teetin kaksi kyselyä, toisen tanssinopettajille ja toisen oppilaille. Molempiin kyselyihin vastanneet henkilöt olivat paikallisen Tanssikeskus Citydancen oppilaita tai opettajia. Näiden kyselyiden lisäksi haastattelin kahta tanssikouluyrittäjää, Oamkistakin tanssinopettajaksi valmistunutta
Liisa Kontturi-Paasikkoa sekä oululaisen Tanssikeskus Citydancen toimitusjohtajaa Merja Satulehtoa. Tutkimusten ja haastattelujen lisäksi opinnäytetyötäni varten luin monenlaisia lähteitä. Selailin esimerkiksi opetushallituksen sekä STOPP ry:n nettisivuja. Suomalaisten lähteiden lisäksi onnistuin löytämään muutaman tuoreen tutkimuksen ja artikkelin muualta maailmalta. Lähteiden joukossa käsiteltiin etäopetusta sekä tanssin että muiden opetettavien aiheiden näkökulmasta. Kaikkien kokoamieni tulosten, vastausten ja lähteiden perusteella päädyin muutamaan kokonaisuutta kiteyttävään johtopäätökseen. Hyvin isoksi tekijäksi kaikista lähteistäni nousi teknologia ja usein sen tuomat haasteet. Teknologia mahdollistaa meille etäopetuksen, mutta sen käyttäminen ja jatkuva kehittyminen tuovat haasteita ja vaativat myös meiltä erilaista ja jatkuvaa kasvua. Sekä kyselyihin saamieni vastausten että asiantuntijahaastatteluiden perusteella yksi suurimpia tanssin etäopetuksen kehityskoh-
25
teita oli teknologia. Minusta olisi hyvin mielenkiintoista ja käytännöllistä, että lähtisimme seuraavaksi tutkimaan, miten voisimme hyödyntää teknologiaa enemmän etätanssitunneilla. Uskon myös, että tässä tapauksessa olisi hyvä tehdä tiivistä yhteistyötä alan ammattilaisten kanssa. Toinen merkittävä tekijä, joka erottaa etäopetustunnit kontaktiopetuksesta, oli fyysisen kontaktin tai yhteisöllisyyden tunteen puuttuminen. Monet oppilaiden kyselyyn vastanneista harmittelivat tanssista saamiensa ”fiilisten” puuttumista. Usein näitä fiiliksiä sai yhdessä tanssimisesta ja muiden kannustuksista. Ristiriitaista tässä kuitenkin oli se, että monet tanssinopettajista taas harmittelivat sitä, etteivät oppilaat pitäneet omien laitteidensa kameroita auki. Samasta asiasta mainitsi myös Satulehto, joka oli keskustelut oppilaiden kameroiden käytöstä työntekijöidensä kanssa. Vaikka muutamassa vastauksessa kerrottiinkin oman tanssijuuden ja rohkeuden heittäytyä tanssin vietäväksi heränneen vielä isommin etäopetuksessa, kun kukaan ei ollut katsomassa, kaipuu tanssikavereita ja opettajaa kohtaan on ollut suuri. Yksi oppilaiden kyselyyn vastannut henkilö tiivisti asian hienosti: Tanssi on yhteisöllistä taidetta, ei pelkkä liikuntasuoritus. Kuitenkin etänä yhteisöllisyys ja taide katoavat ja jäljelle jää liikunta. Jatkotutkimusten kannalta olisi hyvin tärkeää perehtyä enemmän ja spesifimmin tähän aiheeseen. Miten saisimme etätanssitunneille samanlaisen tunteen yhdessä tanssimisesta, tai millä tavoilla loisimme enemmän kontaktia oppilaiden ja opettajan välille etätunnilla? Olisi myös hyvin tärkeää rohkaista oppilaita avaamaan kameransa, jotta yhteisöllisyyttä pystytään lähteä rakentamaan. Näiden tulosten lisäksi vastaajat kiittelivät opettajia ja tanssikouluja tanssituntien jatkuvuudesta. Vaikka suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, etteivät etätanssitunnit olleet ihanteellisin tapa toteuttaa harrastusta, he pitivät kuitenkin positiivisena asiana sitä, että yhteys opettajaan ja ystäviin säilyi edes jollain tavalla. Tanssikouluyrittäjänkin näkökulmasta etätanssituntien järjestäminen on paras ratkaisu erikoiseen tilanteeseemme. Tällä tavalla työnantaja pystyy tarjoamaan tanssinopettajille töitä ja asiakaskunta säilyy – ainakin jollain tasolla.
26
Harrastuksen jatkuvuuden lisäksi etänä tanssiminen on helpommin saatavilla. Lapsiperheet tai kauempana asuvat tanssijat olivat iloisia lyhyistä matkoista. Myös yksi opettaja mainitsi lyhyen työmatkan ilon. Etätanssitunnit tarjoavat kaikille mahdollisuuden osallistua kenen tahansa tunnille. Tanssijoita yhden tunnin sisällä voi olla ympäri Suomen tai jopa ympäri maailman. Mielestäni tanssin etäopetuksen kehittäminen olisi nyt hyvin tärkeää. Myös tanssikouluyrittäjät Liisa Kontturi-Paasikko ja Merja Satulehto näkevät etäopetuksen jossain muodossa osana tulevaisuutta. Satulehto arvelee valmiiksi nauhoitettujen tuntien esimerkiksi toimivan hyvin kilparyhmien oheisharjoittelumateriaalina. Minusta tämä olisi todella hyödyllinen ja toteutettavissa oleva ajatus. Kestävyys- ja lihaskuntoharjoitukset tai laajempi kehonhuolto voitaisiin siirtää oheisharjoitteluksi ja näin tunneilla voitaisiin pääasiassa keskittyä kilpailukoreografian rakentamiseen ja hiomiseen. Niin kuin jo aikaisemminkin totesin, tanssin etäopetuksella on olemassa paikka tulevaisuudessa. Missä ja millainen se on, sitä en osaa vielä sanoittaa. Jotta saisimme aikaan tehokkaampia ja laadullisesti parempia etätanssitunteja, tarvitaan yhteistyötä ja aikaa. Itse toivon, että etäopetus toisi alallemme uusia mahdollisuuksia ja avaisi lisää ovia. Tanssin etäopettaminen varmasti muuttaa vanhoja kaavoja ja käsityksiä tanssinopettamisesta. Uskon, että tulevaisuudessa jatkan etäopetusta kontaktiopetuksen rinnalla vielä pitkään. Erityisesti tämän tutkimuksen ansiosta koen, että minulla on laaja ymmärrys näinkin uudesta asiasta, ja haluan jatkossakin kantaa korteni kekoon aiheen kehittämiseksi. En kuitenkaan usko, että etäopetus tulisi koskaan korvaamaan kontaktiopetusta, varsinkaan tanssin alalla. Muutos ei kuitenkaan koskaan ole huono asia. Uudet tilanteet pakottavat meitä muuttamaan vanhoja tapojamme toimia ja siitä voi syntyä jotain sellaista, mitä emme edes tienneet tarvitsevamme. Lisätiedot: Paju, N. 2021. Tanssin etäopetus – Haasteet ja mahdollisuudet. Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Viitattu 22.4.2021. Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104276022
27
Tunnetaidoista on hyötyä tanssinopettajan ammatissa TEKSTI: JOHANNA MIKKONEN KUVAT: SAARA SAVUSALO
Oulun ammattikorkeakoulun opiskelija Johanna Mikkonen tuo opinnäytetyössään esille tunnetaitojen ja itsetuntemuksen kehittämisen merkityksen tanssinopettajan työhyvinvointiin. Tanssinopettajan itsenäisessä ammatissa on lukuisia uudesti luotavia vuorovaikutustilanteita, joissa itsetuntemus ja tunnetietous palvelevat myös työhyvinvointia. Tapaustutkimus osoittaa, että tunnetaidot koetaan tärkeäksi menetelmäksi tanssinopettajaopiskelijoiden keskuudessa. Itsetuntemuksen kehittäminen ja sen vaikutukset työelämään ovat myös ajankohtaisia. Luovalla alalla on parhaillaan hankkeita työturvallisuuden ja paremman vuorovaikutuksen kehittämiseen. Vuorovaikutustilanteiltaan monisävyinen tanssinopettajan ammatti vaatii opettajalta myös itsetuntemusta ja ihmistuntemusta. Työarjen kokonaisuus ja työtuntien määrä ovat itsenäisesti muotoiltavissa. Tunnetaidot lisäävät tietoisuutta arvoista ja voimavaroista ja vaikuttavat työhyvinvointiin. Tunnetaitoja ja vuorovaikutusta tarkasteleva opinnäytetyö osoittautui
28
ajankohtaiseksi. Työelämätaidot ovat muuttumassa luovalla alalla ja tulevaisuudessa korostuu yhä enemmän Itsetuntemus ja kunnioittava vuorovaikutus. Tapaustutkimus toi esille vastaajien tietoisuuden tunnetaidoista ja menetelmiä tunnetilojen käsittelyyn. Tutkimus tarkasteli vastauksia myönteisten tunteiden, ihmissuhteiden ja asioiden merkityksen kokemuksiin. Tulokset vahvistivat tunnetaitojen merkitystä tanssinopettajan työhyvinvoinnissa. Tutkimuksesta ilmeni, että tanssinopettajaopiskelijat kokivat opetustilanteet myönteisinä. He tunnistivat useita tunnetiloja ja olivat kiinnostuneita selvittämään epäkohtia. Osalla vastaajista oli taitoa hyödyntää myönteisiä tunnekokemuksia voimavaraksi. Tutkimus osoitti myös, että tanssinopettajaopiskelija kokee työssään arvostusta. Työnantajilta saatu palaute koettiin merkittävänä. Tunnetaitojen toivottiin laajentuvan yhteisöihin ja niistä haluttiin oppia lisää. Tunnetilojen käsittelyyn merkittävimpänä koettiin puhuminen
O P I N NÄY T E T YÖ T
ja asioiden jakaminen kollegojen kanssa. Tunnekokemuksia opetuksesta tarkasteltiin myös itsenäisesti reflektoiden. Mikkonen toteutti tutkimuskyselyn Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelijoiden keskuudessa joulukuussa 2020. Kyselyyn osallistui 35 % opiskelijoista, jotka opettivat tanssia opintojensa ohella. Kysely kartoitti vastaajien tunnekokemuksia opetustilanteista ja sen jälkeen sekä heidän käsitystään työn arvostuksesta ja tunnetaidoista. Vastaajiksi valikoitui keskenään samoin ajatteleva joukko.
Lisätiedot: Mikkonen, J. 2021. Tunnetaidoilla kukoistukseen – Vuorovaikutuksen edistäminen ja tanssinopettajaopiskelijan työhyvinvointi. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/495682
Opinnäytetyössä Mikkonen tuo esille tunnetaitojen ja itsetuntemuksen kehittämisen merkityksen yksilötasolta opettajuuteen sekä näkökulmia aiheen soveltamiseen tanssinopettajan työssä. Työyhteisöiden vuorovaikutuksen kehittämiseen jokainen kantaa oman panoksensa. Tietoutta tunnetaidoista tarvitaan lisää ja vuorovaikutuksen edistämistä on hyvä kehittää tanssinopettajaopintojen kaikissa eri vaiheissa.
29
Opinnäytetyöt KUVA: SÄDE MERJANAHO
TYÖSUHDEKYSYMYKSILLÄ ON SUORA YHTEYS TANSSINOPETTAJAN TYÖHYVINVOINTIIN Anita Valkama selvitti opinnäytetyössään työsuhdekysymysten ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä. Työ osoittaa, että työsuhdekysymysten asianmukainen hoitaminen vaikuttaa suoraan kansantanssiopettajan työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja alalla pysymiseen. Tutkimuksessa haastateltiin tanssinopettajaa, kahta työnantajan edustajaa, nuorisoseurajärjestön työntekijää ja ammattiliiton työehtoasiantuntijaa. Työhyvinvointia lähestyttiin Maslow’n tarvehierarkiaan perustuvan Työhyvinvoinnin portaat -teorian kautta. Kansantanssin opettajat tekevät paljon töitä ilman kirjoitettua työsopimusta. Osapuolet eivät muista sopia työnteon ehdoista työsuhteen alkaessa, vaan asioita tulee yllätyksenä niin työntekijälle kuin työnantajalle. Työnantajan edustaja oli kokenut tuntityöstä kertyvän työajan vaihtelevuuden hankaloittavan suunnittelua ja yhdistyksen taloudenpitoa. On kaikkien osapuolten etu tehdä selkeä työsopimus, joka pohjautuu työehtosopimukseen. Työelämätaitojen opetus tanssinopettajakoulutuksessa auttaa tanssinopettajaa pitämään huolta omista oikeuksistaan. Tanssinopettajien oikeusturvassa on haastattelujen perusteella parannettavaa. Työttömyyskassan ansiosidonnaisen päivärahan vaatima työssäoloehto ei täyty työehtosopimuksen mukaisesta täydestä opetustuntimäärästä, jos opetus ei kuulu taiteen perusopetukseen. Kansantanssiopettajat putoavat helposti yhteiskunnan tukirakenteiden ulkopuolelle, jolloin työhyvinvoinnin portaat romahtavat ja lopputuloksena on alan vaihto. Lisätiedot: Valkama, A. 2021. Tanssinopettajan työsuhteet ja työhyvinvointi Nuorisoseurajärjestössä – Miten työsuhde ja työhyvinvointi kytkeytyvät toisiinsa kansantanssinopettajan työssä? Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/495126
30
O P I N NÄY T E T YÖ T
ERILAISET OPETUSMENETELMÄT OHJAAVAT AIKUISOPPIJAA KOHTI MONIPUOLISEMPAA OPPIMISTA
KOKONAISVALTAINEN OHEISHARJOITTELU TUKEE NUOREN SHOWTANSSIN HARRASTAMISTA
Emma Laitinen ja Sofia Timonen tutkivat opinnäytetyössään erilaisten opetusmenetelmien hyödyntämistä kansantanssin yksilötekniikan opettelussa. Menetelminä he käyttivät rytmin kautta opettamisen metodia, malliopettamisen metodia sekä näiden hybridimallia. Opinnäytetyö osoittaa, että monipuoliset opetusmenetelmät mahdollistavat aikuisoppijan kokonaisvaltaisen oppimisen.
Henna Hamunen ja Maisa Moberg selvittivät opinnäytetyössään, mitä on 13‒15-vuotiaiden showtanssijoiden kokonaisvaltainen oheisharjoittelu. Tutkimuksesta käy ilmi, mistä fyysisistä ominaisuuksista sekä psyykkisistä ja sosiaalisista taidoista on hyötyä nuorelle showtanssijalle. Työ tuo myös esiin keinoja, joiden avulla tanssinopettajat voivat auttaa oppilaitaan kehittämään näitä ominaisuuksia ja taitoja, sekä ohjeita tanssikouluille, miten ne voivat ottaa oheisharjoittelua mukaan toimintaansa.
Tutkimus tapahtui yhteistyössä oululaisen Nuorisoseura Vilikas ry:n kanssa. Laitinen ja Timonen toteuttivat tutkimuksensa tanssituntina. Tanssitunti oli jaoteltu osioihin, joissa menetelmiä tutkittiin valittujen kansanomaisten paritanssin lajien, polska, polketti ja polkka, kautta. Laitinen ja Timonen käyttivät tutkimuksessaan aineistona tanssitunnin jälkeen oppijoilta kerättyä palautetta sekä tunnin jälkeen käytyä palautekeskustelua. Lisäksi aineistona käytettiin opettajien omia havaintoja sekä tunnilta kuvattua videotallennetta. Tutkimuksen päätelmänä nousi esille useamman metodin yhdistelemisen positiivinen vaikutus aikuisoppijan oppimiseen. Metodit tukivat oppijan oppimista silloin, kun opittava aines oli oppijan tasolle ja kehitykselle sopivasti jäsenneltyä. Lisäksi korostui myös opittavan substanssin mielekkyyden merkitys oppijalle ja aikuisoppijan omistaman valmiin tietopohjan monipuolisuus.
Tutkimuksessa hyödynnettiin urheilumaailman tietoa fyysisestä harjoittelusta ja psyykkisestä valmennuksesta, ja tätä tietoa sovellettiin showtanssiin. Tietoa kerättiin myös teemahaastattelujen avulla neljältä tanssin kentän ammattilaiselta. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että tanssikoulujen pitäisi ottaa oheisharjoittelua suunnitellessa huomioon kauden eri tapahtumat sekä ryhmien erilaiset tarpeet, jotta harjoittelu tukisi parhaiten juuri sen hetkisiä tavoitteita. Tanssikoulut voisivat myös järjestää koulutuksia kokonaisvaltaisesta oheisharjoittelusta tanssinopettajille, jotta he voisivat toteuttaa sitä opetuksessaan tai jakaa tietoa suoraan tanssijoille. Kokonaisvaltainen oheisharjoittelu tukisi nuorten turvallista ja mielekästä tanssin harrastamista sekä heidän hyvinvointiaan.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää aikuisten tanssinopettamisessa monipuolisesti. Tuloksia voidaan soveltaa niin kansantanssin opetustilanteisiin kuin muiden tanssin lajien opetustilanteisiin.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suoraan tanssinopetuksessa. Työ antaa konkreettisia ohjeita tanssinopettajille tuoda kokonaisvaltaista oheisharjoittelua opetukseensa ja tanssikouluille tietoa oheisharjoittelun suunnittelusta ja järjestämisestä.
Lisätiedot:
Lisätiedot:
Laitinen, E. & Timonen, S. 2021. Rytmitä, toista perässä, tanssi! – Malliopettaminen ja rytmin kautta opettaminen aikuisoppijan oppimisen tukena kansantanssin opetustilanteessa. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.
Hamunen H., & Moberg, M. 2021. 13‒15-vuotiaiden showtanssioppilaiden kokonaisvaltainen oheisharjoittelu. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.
Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/495235
Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/495341
31
KUVA: SAARA SAVUSALO
KUNNIOITTAVA KOSKETUS LUO UUDEN ULOTTUVUUDEN TANSSINOPETUKSEEN Tanssinopettajaopiskelija Vilma Kivekäs tutki opinnäytetyössään ”Kosketus tanssinopettajan työvälineenä” kosketuksella ohjaamista tanssinopettajan työssä. Tulosten mukaan kunnioittavalla kosketuksella ohjaten voidaan luoda tanssitunneille sellaisia oppimistilaisuuksia, joita ei muilla opetusmetodeilla olisi toteutettavissa. Tutkimus osoittaa, että kunnioittava kosketus saa aikaan positiivisia tapahtumia sekä kehon psyykkisellä että fyysisellä puolella. Kivekäs teetti syksyllä 2020 haastattelututkimuksen neljän eri tanssilajin opettajalle. Keväällä 2021 Kivekäs teetti kyselytutkimuksen samojen tanssilajien tanssijoille. Tutkimuksilla pyrittiin selvittämään tanssinopettajien ja tanssijoiden kokemuksia kosketuksen käytöstä ja sen merkittävyydestä tanssinopettajan työvälineenä. Tulokset osoittivat kosketuksen olevan paljon käytetty ja monipuolinen työväline. Tärkeinä huomioina tutkimuksista nousivat kunnioittavaan kosketukseen liittyvät seikat. Kunnioittava kosketus pitää sisällään turvallisen ympäristön, luottamuksen, aidon läsnäolon, oikeanlaisen kosketustekniikan ja tarkoituksenmukaisen motiivin, joka on molemmilla osapuolilla tiedossa. Kosketustilanteiden ainutkertaisuus ja sen kautta tilanteiden aistimisen tärkeys osoittautuivat merkittäviksi tekijöiksi kosketustilanteissa. Tehdyt tutkimukset osoittavat kosketuksella ohjaamisen edistävän oppimista. Kunnioittava kosketus luo oppimismahdollisuuksia ja kehossa kokonaisvaltaisesti näkyviä positiivisia reaktioita. Kivekkään tekemä tutkimus osoittaa, että kosketuksella ohjaamisen tulisi olla konkreettinen osa tanssinopettajakoulutusta. Lisätiedot: Kivekäs, V. 2021. Kosketus tanssinopettajan työvälineenä. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/495074
32
O P I N NÄY T E T YÖ T
VUOROVAIKUTUSTEKIJÖIDEN TUNNISTAMINEN AUTTAA TANSSINOPETTAJAA PARANTAMAAN OPETUKSEN LAATUA
TANSSIKASVATUS TARVITSEE VAHVUUSPERUSTAISTA OPETUSTA JA POSITIIVISTA PEDAGOGIIKKAA
Anni Lantto selvitti opinnäytetyössään tanssinopettajien näkemyksiä ja kokemuksia vuorovaikutustekijöiden merkityksestä tanssinopetuksen laatuun. Tutkimus vahvisti lähtöoletusta, jonka mukaan vuorovaikutuksen luonne ja laatu ovat avainasemassa onnistuneen opetuksen kannalta.
Lotta Leinonen tutki opinnäytetyössään ”Positiivinen pedagogiikka tanssikasvatuksessa” positiivisen psykologian ja pedagogiikan metodeja osana tanssinopetusta. Tanssikasvatuksessa tulisi vaalia vahvuusperustaista opetusta, hyvinvointitaitoja sekä tunnetaitojen harjoittamista. Positiivisen pedagogiikan menetelmillä pystytään vahvistamaan oppilaiden vahvuuksien tunnistamista, motivaatiota ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Lantto toteutti keväällä 2021 teemahaastattelun kolmelle tanssinopettajalle vuorovaikutuksen eri teemoista. Tutkimuksessa keskityttiin nuoriso- ja aikuisoppilaiden ryhmäopetukseen. Tutkimuksen mukaan hyvän vuorovaikutuksen perustaksi nousevat opettajan sosiaaliset vuorovaikutus- ja tunnetaidot, kyky hallita ryhmän toimintaa, opetuksen dialogisuus sekä yksilön näkeminen ja kohtaaminen. Vuorovaikutuksen lisääntyminen tanssitunneilla edellyttää turvallisen ilmapiirin luomista. Opettajan tunnetaidot toimivat kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen taustalla ja ovat edellytys empatialle. Toimivin keino antaa tilaa vuorovaikutukselle on sisällyttää sitä edistäviä elementtejä opetussisältöön. Tanssinopetuksessa tulisi huomioida sanallisen ja sanattoman viestinnän merkitykset sekä mahdollistaa palautteen antaminen molempiin suuntiin.
Leinonen perehtyi positiivisen pedagogiikan harjoitteisiin ja lähti muokkaamaan niitä tanssitunneille soveltuvammiksi. Leinonen testasi valitsemiaan ja muokkaamiaan harjoitteita eri-ikäisten ryhmiensä kanssa ja valitsi niistä parhaiten toimivat opinnäytetyöhönsä. Harjoitteiden avulla saatiin positiivisia tuloksia aikaan, esimerkiksi uusia ideoita tuntirakenteisiin, pedagogisiin menetelmiin, opetuksen eriyttämiseen sekä vahvuusperustaiseen ja ratkaisukeskeiseen opetukseen.
Tutkimus vahvisti pieneksi koettujen, arkisten vuorovaikutustekijöiden merkitystä niin oppilaan, opettajan kuin ryhmänkin viihtymisen ja jaksamisen kannalta. Jatkossa aiheeseen tulisi kiinnittää huomiota enemmän niin ammatillista koulutusta tarjoavien oppilaitosten kuin työnantajien puolesta. Aivan erityisen tärkeää on tiedostaa sen luonne ja rooli opetuksessa, jossa toimitaan valta-asemassa oppilasta kohtaan.
Leinonen totesi työssään, että pienilläkin muutoksilla on suuri merkitys siihen, minkälainen ilmapiiri ja oppimisympäristö tunnille pystytään luomaan. Opettajalla on suuri vastuu siinä, pystyykö hän luomaan turvallisen ja luotettavan oppimisympäristön, jossa jokainen oppilas voi kokea olonsa turvalliseksi. Opetuksen tärkeimpiin tukipilareihin kuuluu myös opettajan läsnäolo, oppilaiden kannustaminen ja kuuntelu sekä vahvuuksien ja hyvän näkeminen toisissa ihmisissä. Tutkimus osoitti, että positiivista pedagogiikkaa pystytään hyödyntämään tanssikasvatuksessa ja se koetaan toimivaksi opetusmenetelmäksi kaiken ikäisten oppilaiden kanssa.
Lisätiedot:
Lisätiedot:
Lantto. A. 2021. ”Toimivan vuorovaikutuksen rakentaminen tanssinopetuksessa”, Tanssinopettajien kokemuksia toimivan vuorovaikutuksen rakentumisesta tanssitunnilla ryhmäopetuksessa. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.
Leinonen, L. 2021. ”Positiivinen pedagogiikka tanssikasvatuksessa”. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkintoohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.
Opinnäytetyö on tallennettu Theseus - tietokantaan osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/495075
Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/496322
33
KUVA: PETRI KEKKONEN
FUSKUN SYNTYTARINOITA KARTOITETTIIN HAASTATTELEMALLA Tanssinopettajaopiskelija Timo Toivonen keräsi opinnäytetyössään ”Fuskun syntytarinoita – fuskun ja muiden swing-tanssien historiaa Suomessa” tietoa fuskusta. Fuskun historia on moniulotteisempi kuin yleensä kerrotaan. Se ei ole syntynyt pelkästään kilpatanssin jiveä yksinkertaistaen, vaan juuret ulottuvat amerikkalaiseen swing-tanssiperinteeseen. Opinnäytteessä avataan swing-tanssien historiaa Suomessa. Fuskun syntyhistoriaan perehdytään kirjallisuuden ja haastattelujen avulla. Näissä eri puolilla Suomea vaikuttaneet tanssinopettajat sekä muuten pitkään swing-lajien parissa olleet tanssijat kertovat näkemyksiään lajeista. Ensimmäiset swing-tanssilajit tulivat Suomeen toisen maailmansodan molemmin puolin. Niissä oli ilmeisesti käytössä jo silloin myös single time swing versio, joka on fuskun kantamuoto. Lajeista kehittyi lukuisia tyylejä, ja nimitysten paljousaiheutti hämmennystä. Suomessa soitettu foksimusiikki ja foksitanssin jousto vaikuttivat 1980-luvulta alkaen fuskun kehittymiseen nykymuotoon. Myös 1990-luvulla alkaneissa fuskukilpailuissa käytetty musiikki ja voittajien tyylit vaikuttivat lajiin, samoin kuin sitä opettaneiden opettajien näkemykset. Vienti-seuraamiskäsityksiin vaikuttivat muiden lajien, kuten argentiinalaisen tangon ja west coast swingin, kautta saadut opit keholla viemisestä. Fusku nimenä on tullut siitä, että siinä fuskataan eli huijataan askelia jiveen verrattuna. Nimen yleistyessä käytössä se syrjäytti vähitellen muut nimet, kuten lavajiven ja swingin. Lopullisena sinettinä oli Suomen tanssinopettajain liiton suositus lajin nimestä opettajillensa. Lisätiedot: Toivonen, Timo. 2021. Fuskun syntytarinoita, fuskun ja muiden swing-tanssien historiaa Suomessa. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö on tallennettu Theseus - tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/496888
34
O P I N NÄY T E T YÖ T
TIIMIOPETUKSELLA VOIDAAN MAHDOLLISTAA ONNISTUNUT OPPIMISKOKEMUS
HETEROGEENISET TANSSIRYHMÄT HYÖTYVÄT OPETUKSEN ERIYTTÄMISESTÄ
Anni Kirppu ja Ella Rautamies tutkivat opinnäytetyössään tanssioppilaiden kokemuksia tiimiopetuksen hyödyistä tanssin opetustoiminnan kehittämisen näkökulmasta. Tutkimukseen osallistuneiden tanssiharrastajien mukaan tiimiopetus on hyödyllisintä tanssillisissa harjoitteissa ja miellyttävän oppimisympäristön luomisessa.
Milla Lassila tutki opinnäytetyössään opetuksen eriyttämisen tarpeellisuutta tanssitunnilla ja etsi keinoja eriyttämisen toteuttamiseen. Tutkimuksen mukaan opetuksen eriyttäminen on tärkeässä roolissa heterogeenisten ryhmien tanssitunneilla ja eriyttämisestä hyötyy koko ryhmä. Työtään varten Lassila haastatteli kolmea tanssinopettajaa, jotka edustivat katutanssia, balettia ja showtanssia.
Kirppu ja Rautamies keräsivät tanssioppilaiden kokemuksia tiimiopetuksesta kyselylomakkeen avulla. He toteuttivat tiimiopetuksen testijakson osana opetusharjoitteluaan syksyllä 2020. Opetukseen osallistuneista ryhmistä kaksi valikoitui opinnäytetyön tutkimuskohderyhmiksi. Tulokset osoittavat tiimiopetuksen vaikuttavan oppimiskokemukseen positiivisesti ja sitä toivotaan hyödynnettävän nykyistä enemmän kansantanssinopetuksessa. Oppilaat hyötyivät kahden opettajan toisiaan täydentävästä työotteesta ja opetusta monipuolistavasta erilaisuudesta. Tiimiopetus toi enemmän samaistumispintaa useammalle tanssijalle ja näin paransi työskentelyilmapiiriä ja helpotti oppimista. Tiimiopetus nähtiin oppimista monipuolistavana ja nopeuttavana, ja sen avulla tanssijat saivat enemmän palautetta kuin yksinopetuksessa. Saaduilla tuloksilla voidaan perustella tiimiopetuksesta saatuja hyötyjä tanssijoiden näkökulmasta sekä tuoda esille vaihtoehtoisia tapoja tehdä työtä tanssinopettajana. Tutkimuksesta saadut tiedot auttavat kehittämään tanssialaa. Opetustoiminnan monipuolistamiseksi työnantajien tulisi herkemmin hyödyntää erilaisia opetusmalleja toimintaa suunniteltaessa.
Tutkimuksen mukaan heterogeeninen ryhmä on monipuolinen ja opettaa suvaitsevaisuutta sekä sinnikkyyttä. Opetuksen eriyttäminen ja mieluummin hidas eteneminen ovat tärkeässä osassa etenkin tanssitaipaleen alkuvaiheessa, jotta jokainen oppilas saa oppimisen ja onnistumisen kokemuksia. Eriyttämällä opetusta ryhmän taitotasoerot tasoittuvat ajan kanssa ja samalla ryhmän opettaminen helpottuu. Toimiviksi eriyttämisen keinoiksi tutkimuksessa nousivat liikkeiden huolellinen pilkkominen, vertaisoppiminen, palauteenanto ja henkilökohtaiset tehtävät. Eriyttäminen lähtee kuitenkin aina oppilaan ja ryhmän tarpeista sekä realistisesti asetetuista tavoitteista. Ennen kuin opetusta voi eriyttää, on opettajan ensin tarkkailtava oppilaita ja selvitettävä, mitä kukin tarvitsee päästäkseen tavoitteeseen. Opetuksen eriyttäminen vaatii opettajalta paljon tietoa, taitoa ja suunnitelmallisuutta. Aihe kannattaisi ottaa laajempaan käsittelyyn myös tanssinopettajakoulutuksessa, jotta ammattiala kehittyisi ja eriyttämisestä tulisi tulevaisuudessa luonnollisempi osa tanssituntia ja tanssinopettajan työtä.
Lisätiedot:
Lisätiedot:
Kirppu, A. & Rautamies, E. 2021. ‘’Kaksin kaunihimpi’’, Tanssioppilaiden kokemuksia tiimiopetuksesta kansantanssin tanssituntitoiminnassa. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.
Lassila, M. 2021. Opetuksen eriyttäminen tanssitunnilla. Yksilöllisten oppimistarpeiden huomiointi heterogeenisessä ryhmässä. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.
Opinnäytetyö on tallennettu Theseus - tietokantaan osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/495301
Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/494779
35
OamkTanssissa nyt KUVA: SÄDE MERJANAHO
KANTAMUSHANKE KÄYNNISTYI MAALISKUUSSA Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston yhteinen KanTaMus-hanke käynnistyi maaliskuussa. Kahden ja puolen vuoden mittainen työjakso on ensimmäinen kansantanssin ja kansan-musiikin yhteistä pedagogiikkaa tutkiva projekti Suomessa.”Hanketyön tuloksena luodaan kansantanssin ja -musikin yhteinen pedagoginen kehys, KanTaMus-malli. Tässä mallissa määritellään yhteiset periaatteet, menetelmät ja toimenpiteet, jotka julkaistaan digitaalisina materiaaleina alan toimijoiden vapaaseen käyttöön”, kiteyttää hanketta johtava tanssin yliopettaja Petri Hoppu. Muut projektin työntekijät ovat asiantuntijat Osmo Hakosalo, Petri Kauppinen ja Aale Luusua. Viestinnän harjoittelijana käynnistysvaiheessa toimii Johanna Laurila. KanTaMus-malli, valmiit digitaaliset materiaalit sekä hankkeen tuloksena muotoutuva monialainen yhteistyöverkosto helpottavat ammattilaisten työllistymistä, palvelevat harrastajia ja houkuttelevat uusia tekijöitä ja yleisöjä hyvinvointia tukevan harrastuksen pariin.
36
KUVA: PETRI KEKKONEN
TANSSIN DIGILOIKKA VAHVISTUU Epidemian myötä pakollinen digiloikka on koskenut myös tanssinopettajan tutkinto-ohjelman opintojen järjestämistä. European EdTech -hankeen puitteissa olemme voineet tutkia tanssiin opiskeluun soveltuvia digipedagogisia menetelmiä sekä testata erilaisia etäopetuslaitteistoja. Erilaisten kokeilujen avulla on pyritty selvittämään millaiset pedagogiset ratkaisut ja laitteistot tukevat tanssin ammatillista koulutusta. Hankkeessa pohditaan myös, millaisia teknologisia valmiuksia tämän päivän tanssinopettajaksi opiskelevilta edellytetään ja miten teknologian avulla voidaan varmistaa elinkeinon jatkuminen kriisitilanteissa sekä miten teknologian avulla voidaan laajentaa uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin tanssin saralla. Hankkeen tulokset on luettavissa heinäkuussa 2021 osoitteesta www.eetn.eu .
TANSSIA! -NÄYTÖS TOTEUTETTIIN STRIIMINÄ Koronapandemian aiheuttama tapahtuma-alan alasajo on vaikuttanut myös Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksen näytöstoimintaan. Pienoisteoksia ja eri tanssinlajeja ristiintuulettava Tanssia!- näytös on keskeinen osaamisen osoittamisen paikka tanssijanja esiintyjäntyötä sisältävissä opintojaksoissa.
O a m k Ta n s s i s s a n y t
Kahden edellisen käynnistysyrityksen jälkeen kolmas kerta sanoi toden ja lukuvuoden ainoaksi jäänyt Tanssia!-näytös saatiin toteuttaa striiminä 19.2021 Kulttuuritalo Valveelta.
KUVA: ULLA NIKULA JA ELINA WARSTA
Koulutuksen ensimmäinen vuosikurssi tekee näytöksen yhteydessä tanssinopettajan ammatinkuvaan usein liittyviä tapahtumatuottamisen opintoja. Järjestelemisen, aikatauluttamisen, tiedottamisen, juontamisen ja esiintyjänä toimimisen lisäksi opiskelijat pääsivät tällä kertaa myös striimaukseen liittyviin kuvaustehtäviin. Illan aikana kokeiltiin myös vastastriimausta, jossa etäyleisön Linnanmaan kampuksella muodostaneet Billy-koululaiset reagoivat reaaliajassa tanssiesityksiin. Kokeilu on osa Regional Digital Stage Network (ReDiSN)-hankkeen toimintaa. Hankkessa testataan teknologian hyödyntämistä etäyleisön osallistamisessa ja vahvistetaan alueen kulttuuritoimijoiden verkostoitumista. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan Liitto. Tunnin mittainen kokonaisuus sisältää show- ja nykytanssia, kansantanssia sekä paritanssia. Streamtallenteeseen pääsee linkistä https://www.youtube.com/watch?v=yftSl5S9RXk
SUVI SAA ENSI-ILTANSA VALMISTUJAISISSA Suvivirsi on monelle kesälomien alkamisen, valmistumisen ja siirtymärituaalien tunnusmelodia, joka hienoviritteisellä tavalla herkistää kohtaamaan uuden. Tanssinopettajakoulutuksesta tänä keväänä valmistuvat kansantanssijat halusivat jättää jälkensä historiaan toteuttamalla pienoisteoksen, joka kantaa nimeä Suvi. Koronapandemian luoma epävarmuus live-esiintymisten toteutumisesta kirvoitti työryhmän valmistamaan jäähyväisesityksensä tanssivideon muotoon. Suvi saa maailmanensi-iltansa Oamkin virtuaalisissa valmistujaisissa perjantaina 4.6. Videon musiikista vastaa suomalaisen kansanmusiikin huippunimi ja voimatohtori Antti Paalanen, joka julkaisee kappaleen singlenä Spotifyssä samaisena päivänä. Teoksen tanssijat ovat Anni Kirppu, Emma Laitinen, Riikka Manninen, Sanni Parkkinen, Ella Rautamies, Sofia Timonen, Anita Valkama ja Petri Kauppinen. Muissa rooleissa nähdään Elsa Myllylä ja Jouko Leskinen.
37
Seuraa meitä somessa: OAMKdance OAMKdance
Tanssin taikaa!
38
Jammailua lasten ehdoilla!
®
Sinustako KiddieJam-ohjaaja? Luelisäätulevistakoulutuksista:kiddiejam.fi
LIIKUTTAA KAIKKIA
Tutustu FolkJam-tuoteperheeseen ja ohjaajakoulutuksiin: folkjam.fi
39
