Pedanssi 4/2020

ASIAA TANSSISTA JA TANSSIKASVATUKSESTA Numero 4 / 2020

Pedanssi - Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta ISSN 2489-6462 (verkkojulkaisu) 4. vuosikerta Oamk tanssinopettajakoulutus Kotkantie 1 90520 Oulu 040 14154903 pedanssi@oamk.fi www.pedanssi.fi Vastaava päätoimittaja: Petri Kauppinen Toimituskunta: Taina Ala-Ketola, Petri Kauppinen, Anssi Kirkonpelto, Milla Korja, Timo Salonen, Jouko Tötterström ja Elena Vuoksiola Lehden tyyli: Laure Kurkela Taitto: Saara Savusalo Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan taiteen ja kulttuurin tuki Potku ry.

Seuraava lehti ilmestyy 3.3.2021

Tässä numerossa:

4 6 10 14 20 26 28 38 42 46 50

6

4

PÄÄKIRJOITUS: KONTALLAAN UUDEN EDESSÄ HENKILÖKUVA: LIISA HEIKKINEN VUOROVAIKUTUS ONNISTUNEESSA VIENNISSÄ JA SEURAAMISESSA KASVUA KOHTI MONIULOTTEISTA KEHOLLISUUTTA

10 10

KUVA-ARTIKKELI: 360 O´CLOCK -TEOS LINNANMAAN KAMPUKSELLA ARVIOT: KILPATANSSIN MONET KASVOT BLOGISSA: VIEJÄN VIEMÄÄ

20

TANSSI JA TERVEYS: MIKSI JA MITEN RÄJÄHTÄVÄÄ VOIMAA PITÄISI TREENATA? OPINNÄYTETYÖT: MITKÄ ASIAT VAIKUTTAVAT TANSSIJAN MUSIIKKIIN SYNKRONOITUMISEEN? OAMKTANSSISSA NYT: MITÄ TANSSISSA TAPAHTUU? KALENTERI

36 38

KANSIKUVASSA Oamkin tanssinopettajakoulutus valmistautuu yhteistyöhön Oulun Musiikkijuhlien kanssa.

Huikea produktio nähdään maaliskuussa 2021.

Kuvassa Meeri Mutanen.

KUVA: SENIA ROBBINS

3

4

KUVA: LAURE KURKELA

PÄ Ä K I R J O I T U S

KIRJOITTAJA

Kontallaan uuden edessä

Uuden vuosikymmenen ensimmäinen pikataival on kohta kalkkiviivoilla ja koettaa uudenvuodenlupausten aika. Mitähän sitä lupaisi? Suuntaa ylöspäin… Selvähän se, tämä lupaus on käytetyin, joten se toimii varmasti. Nyt siis korkeampia hyppyjä, laajempia kurotuksia ja runsaammin suunpielien kohotusta. Ookoo, enää tarvitsee vain löytää motiivi kaikelle tälle pyristelylle.

Nyt koettu 20-luku on kaikilta osin päinvastainen kuin aikaserkkunsa vuosisadan takaa. Modernismin vuosikymmenellä 1920-luvulla iloisuuden ja vallattomuuden kulttuuri levisi kaikkialle. Toipuminen ensimmäisestä maailmansodasta vaati pakoa todellisuudesta, elettiin uuden ja vanhan ajan välitilassa. Määrätietoiset katseet valoisampaan tulevaisuuteen ruokkivat dynaamisen uudistumisen eetosta.

Sata vuotta myöhemmin tilannekuva on kutkuttavan samankaltainen. Siinä se taas tuo kuuluisa historia toistaa itseään. Koronapandemia on kampittanut koko maapallon poikkeustilaan, ja lähimmäisten terveys on pitkästä aikaa noussut jopa talouden kaikkivoivaa mahtia tärkeämmäksi pääotsikoksi. Taiteen ja kulttuurin parissa työskenteleville kokoontumisrajoitukset ovat olleet isku vyön alle. Kuinka tehdä työtä, jonka keskiössä on fyysinen kohtaaminen ja elävä vuorovaikutus?

Petri Kauppinen on Oamkin tanssin lehtori ja tanssin monityöläinen. Nelivuotiaana aloitettu tanssiharrastus kiteytyi monisäikeiseksi ammattilaisuudeksi, jota on jatkunut jo yli 25-vuotta.

Kauppinen työskentelee opettajana, koreografina, tanssijana ja käsikirjoittajaohjaajana. Tanssinopettajan työssä parasta on perinteen ja käsityöläistaitojen siirtäminen ja kehittäminen seuraaville sukupolville.

Ihmiskunta on nyt kontallaan uuden edessä.

Onneksi tästä tanssijoille tutusta asennosta on kaksi suuntaa: ylös ja alas. Ylöspäin matkaa on enemmän ja mahdollisuudet moninaisemmat. Alaspäin mennessä lasku jää hieman lyhyeksi. Toisaalta alas horisontaalitasoon vajonneista koituva lasku voi olla yhteiskunnalle lopulta arvaamattoman pitkä. Niin, että eiköhän kaiveta geeneistämme, se kuuluisa Homo erectuksen sinnikkyys ja suunnata ylöspäin.

Ollaan valmiina uuteen nousuun, sillä ihmiskunta tulee pandemiasta toivuttuaan kokemaan ehkä muistinvaraisen historiansa suurimman kollektiivisen emansipaation. Näissä näkymissä on kohtaamisen iloa, koskettamisen kauneutta ja yhteisen sykkeen hyvää tekevää voimaa.

Pidetään siis huoli, että tanssi on etulinjassa mukana näissä kehollisen jälleenrakentamisen talkoissa. Tätä vartenhan me onnekkaat tanssi-ihmiset olemme olemassa – luomassa niitä kokemusrikkaita hetkiä, joissa voi huoletta suuntia ylöspäin ja irtautua arjen maadoittavasta harmaudesta.

5

6

H E N K I L Ö K U VA

Liisa ihmeellisten ihmisten maassa TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: ESTER VAN DAM

Opettajuus voi olla vahva osa tanssintekijän identiteettiä vähentämättä taiteellisen tutkimisen mahdollisuuksia. TEdtiaita.

Vuosia kokemusta mm. baletin eri

Hahaha… kaikuu kirkkaana arjen sorinan yli, tuon antaumuksellisen signaalin omistajan tuntee moni. Jostakin alkukantaisen riemupisteen syvyyksistä kumpuava nauru on tanssitaiteilija Liisa Heikkisen omaleimainen tunnusmelodia.

Erityinen on myös Heikkisen urapolku. Varsinaisen tanssin harjoittamisen hän aloitti vasta parikymppisenä tanssinopettajaopintojen alettua Oamkissa. Aktiivinen liikkumisen elämänmalli sen sijaan sai alkunsa jo kolmivuotiaana. Kotikaupungissa Kemissä vahvoilla ollut joukkuevoimistelun harrastekehä imaisi tuolloin innokkaan liikkujan mukaansa.

Jo ala-asteikäisenä Heikkinen valmisti ensimmäisen koreografiansa joukkuetovereilleen ja kiinnostus liikkeen muokkaamiseen syveni kokeilujen myötä. ”Yläkoulussa urahaave oli jo selvä, halusin koreografiksi. Voimistelutausta kuitenkin jarrutti aikeitani, koska koin, että koreografin ammattiin vaaditaan vahva tans-

sitausta.” Vasta vuosia myöhemmin Heikkinen ymmärsi joukkuevoimistelijoiden valmentamisen ja koreografina toimimisen kartuttaneen arvokkaan kokemuspohjan tulevaisuudelle.

Lukion jälkeen käynnistyi liiketalouden opinnot Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa, mutta ne eivät tuntuneet asettuvan tulevaisuuden tukipylväiksi. Onneksi oli teatterin tarjoama henkireikä. Heikkinen nimittäin päätyi useiden muiden nuorisoteatterilaisten tavoin avustajan ja iltanäyttelijän tehtäviin Kemin kaupunginteatteriin. Taloon oli ensikosketus jo vuosien takaa yläasteiässä, tuolloin teatterityöhön oli tutustuttu muusikon ominaisuudessa.

Sitten suunta ja kaupunki muuttui yhden puhelinsoiton sysäämänä. ”Siskoni Anni kertoi, että Oamkissa alkaa showtanssilinja, hae sinne. Ja niin tein. Pääsin sisään pioneerivuosikurssille ja siitä alkoikin varsinainen kehollinen myllerrys.

7

Eri tanssinlajit ja tanssitietous suorastaan vyöryivät päälleni.” Heikkinen sai pidettyä itsensä polulla tuossa Oamkin monilajisessa ihmemaassa ja kiitteleekin jälkeenpäin koulutuksen runsaan lajivalikoiman avartaneen tanssikäsitystään.

Ammattiopintojen jälkeen Heikkisen tanssillinen identiteetti alkoi asettua jonnekin nykytanssin, showtanssin ja tanssiteatterin seitinohuelle rajapinnalle. Näiden intohimojen leikkikentäksi Heikkinen perusti oman tanssikoulun Ouluun vuonna 2013. HAHAHA Dance School on ollut siitä lähtien yksi kanava omannäköisen tanssinopetuksen ja siitä versovien tanssituotantojen toteuttamiselle. ”Minua kiinnostaa tanssijan sisältä lähtevä liike. Sen ei aina tarvitse olla improvisoitua, vaan myös opeteltua. Kunhan liike on tanssijan kautta tanssittu ja tulkittu.”

Heikkinen pyrkii olemaan opetustilanteessa mahdollisimman auki.

Ihmisyyttä kunnioittava häpeilemättömyys luo erityisen ympäristön, joka rohkaisee oppilaita löytämään itsestään uusia ulottuvuuksia. Tanssityöläinen haluaa nähdä kaikki ja myöntääkin alati ällistyvän ihmisistä. ”Ne ovat mulle mysteeri. Jossakin oudossa käänteessä tanssi saattaa paljastaa persoonasta yllättäviä, että ai sää oletkin tommoinen”, Heikkinen nauraa pallea helisten. Samalla tuntuu, kuin ilo aktivoisi ympärillemme taikapiirin ja elinvoima täyttäisi tämän ihmeellisen hetken.

Tanssikasvatustyön lisäksi Heikkinen toimii JoJoOulun Tanssin Keskuksen yleisötyöntekijänä.

Vuoden 2019 alusta alkanut työ tuo mielenkiintoisen ulottuvuuden tanssityöhön.

Yleisötyö JoJolla on tanssin saavutettavuuden edellytysten luomista.

Projektit jakautuvat ohjelmistoon liittyvään, yhteisöissä tapahtuvaan ja muuhun toimintaan.

”Joskus esityksissä on karkkikohtia, jotka ovat vaikkapa koreografisesti niin makeita, että ihan maiskuttaa.

Tällaisesta tulen kylläiseksi ja elävöidyn ihmisenä.”

Lapsuuden unelma toimia koreografin ammatissa toteutuu jo osana Heikkisen työnkuvaa. Miksi koreografian opinnot Teatterikorkeakoulussa korvautuivat tanssinopettajan maisteriohjelmaan hakeutumalla? ”Minulle pedaopinnot Teakissa olivat määrätietoinen satsaus tulevaisuuteen, koska niiden kautta mahdollistuu useampia työnkuvia. Muutenkin opettajuus on vahva osa omaa taiteilijuuttani ja näen kaiken tanssisalissa tehdyn työn kehittävän kykyjäni monialaisesti, rooleihin takertumatta. Voin olla tanssija, opettaja ja koreografi ilman, että position pitää olla tiedostetun järkkymätön.”

HAHAHA Dance School on muuttunut omistajansa mukana. Tänä päivänä koulun tarjonta nojaa vahvasti kehollisuuteen ja oman kehon ymmärtämiseen sekä tunnistamiseen. ”Tunneilleni saa tulla ajattelemaan keholla. Keho on niin fiksu, että se löytää ratkaisut itsestään, kun vain antaa sille tilaa.

8

Enkä tarkoita pelkästään liikkeen tasolla tapahtuvia valintoja, vaan keho ohjaa myös elämän ratkaisuja.”

Heikkisen oppiin hakeutuukin erityisesti sellaisia aikuisia, jotka uskaltavat paljastaa itsestään jotakin.

Jokainen pääsee tuottamaan omaa liikettä ja kaikki tapahtuu turvallisessa ympäristössä ja ohjatusti.

Opetusmetodeissa on myös keskeistä, että katsotaan toisten tanssia ja vastapainoksi annetaan toisten katsoa omaa tanssia.

Yleisötyöstä puhuttaessa on keskeistä ymmärtää, että tanssissa se on luonteeltaan monitahoista ja muokkautuu yksilöllisesti jokaisen organisaation omien tarpeiden ja arvojen mukaan. ”Tällä hetkellä menemme voimakkaasti yhteisöihin. Laajennamme tanssin kokemista katsomiskokemuksen lisäksi myös itse tekemiseen, jolloin suhde viitekehykseen syventyy.” Heikkinen iloitsee myös siitä, että JoJon yleisötyö on alkanut työllistämään tanssialalla toimivia. Tästä on oiva esimerkki yleisötyön projektihaku, joka on avoinna kaikille.

Tanssi läpivalaisee Liisa Heikkisen ammattiminän perusteellisesti kaikista mahdollisista suunnista. Maistuuko tämän jälkeen vielä esitysten katsominen?

Nauru vapauttaa tämänkin solmun, sillä sellainen esitystaide puhuttelee, jossa saa asettua rehellisesti kokijan rooliin. ”Kun esitys on niin takerruttava, ettei analysoiva minä pääse valloilleen, ollaan oikealla tiellä. Tällöin saan elää juuri sitä hetkeä ja luottaa näyttämölle asetettujen ratkaisujen olevan oikeita.”

HAHAHA:n seuraava tuotanto Dreams -Drifting Randomly käsittelee unelmointia. Koreografi halusi tehdä keveän ja pumpulimaisen naiivin teoksen. ”Esitys ei elä pelkästään höttöisellä pumpulilla, vaan rinnalle tarvitaan myös vastavoimia, jotta keveys toteutuu. Siksi lavalle kehollistuvat myös unelmattomuus sekä unelmien tavoittelu”, Heikkinen kertoo.

Entä jos kaiken tämän ihmettelyn keskellä vilkaistaan kristallipalloon, miltä esimerkiksi nykytanssin

tulevaisuus näyttää? Heikkinen näkee nykytanssin, luovan liikkeen ja ihan kaiken tyyppisen tanssin mahdollisuudet synnyttää hyvinvointia yhteisöömme tunnustettavan laajemminkin. ”Tanssitaide on ihanaa, koska se mennee ihon alle ja ytimiin. Lisäksi lavalle asetetaan peiliksemme tämän ajan kehoja ja kehollisuutta.”

Heikkisen henkilökohtainen ammatillinen tulevaisuuden ennustus tietää puolestaan uusia suuntia. Juuri haastattelun aattona saatu tieto myönnetystä korona-apurahasta avaa ovet soolotyön tekemiselle. ”On jälleen aika nousta näyttämölle ja vapauttaa esiintyjyyden olomuoto persoonassani. Jännittävää, mutta tarpeellista.” Tällä polulla ja tässä ihmeellisessä maaperässä sooloprojekti on juuri se, mitä Liisa Heikkisen kuuluu seuraavaksi tanssia.

LIISA HEIKKINEN • Kemistä kotoisin oleva tanssin monityöläinen.

• Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, tanssinopettajan maisteriohjelma 2018.

• Oma tanssikoulu HAHAHA Dance School vuodesta 2013.

• JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen yleisötyöntekijä tammikuusta 2019.

• Motto: Tehdessään arttia, tarvitaan malttia.

9

10

A JA N KO H TA I S TA

Vuorovaikutus avaimena onnistuneeseen viennin ja seuraamisen kokemukseen.

TEKSTI: EMMA LAITINEN KUVAT: SAARA SAVUSALO

Roolien vaihtaminen voi olla yksi parinvälistä kommunikaatiota vahvistavista tekijöistä.

Läpi oman tanssihistoriani minulle on opetettu oikeastaan vain yksi tapa viedä, nimittäin fyysinen voimalla vienti. Seuraaja liikkuu juuri sinne, minne viejä hänet vie, eikä seuraajalla ole viennin tapojen puolesta välttämättä hirveästi vaihtoehtoja. Oma kroppani on tottunut tietynlaiseen vientiin ja seuraamiseen ja näin lajista kuin lajista tulee helposti “kädenvääntöä”, kun uudelle lajille tyypillinen vienti-seuraamistekniikka ei ole vielä hallussa. Esimerkiksi salsan pehmeys tai fuskun rentous katoaa helposti, mikäli vientiin yrittää käyttää liikaa voimaa.

Lajille tyypillinen vienti-seuraustekniikka tukee lajinomaista liikettä ja hytkettä. Paritanssien vientija seuraustekniikoissa on paljon eroja, minkä huomaa itse tanssiessa helposti, mutta minkä voi myös harjaantuneella silmällä kenties havaita ulkopuo-

lelta. Esimerkiksi edellisessä kappaleessa mainittu jämäkkä fyysinen vienti toimii yhdessä paritanssilajissa, pehmeä ja hento vienti puolestaan toisessa.

Paritanssin opiskeluun syventyminen on avannut minulle viennin ja seuraamisen näkökulmasta täysin uuden maailman. Olen tiedostanut viennin ja seuraamisen tapojen monimuotoisuuden, mutta vasta nyt olen päässyt oikeasti tutustumaan niihin.

Kuitenkin fyysisen kommunikaation tavasta tai tyylistä riippumatta, kenties keskeisintä paritanssissa on parin – seuraajan ja viejän – välinen vuorovaikutus. Ulpu Jarva kertoo opinnäytetyössään tanssin olevan jatkuvaa vuorovaikutusta. Jarvan mukaan onnistunut paritanssikokemus koostuu tasapainon löytämisestä kahden erilaisen kehon, kahden ihmisen, kesken. Kumpikin osapuoli tuo tanssiin

11

oman osuutensa kuitenkin mukaillen toista kehoa riittävästi, mutta tuoden omia ehdotuksiaan tanssiin. Toisin sanoen, kun kumpikin parista tiedostaa oman kehonsa ja on valmis toisen osapuolen ehdotuksille, tulee paritanssista vuorovaikutteista ja sulavampaa. Jotta edellä kuvatun kaltainen vuorovaikutus olisi mahdollista, on tanssijalla oltava kyky ymmärtää omia ja toisen tunteita. (Jarva 2019.)

Kokemukseni mukaan yksi avaimista parempaan vuorovaikutukseen ja kokemukseen paritanssissa on roolin vaihtaminen. Vaikka itse tanssisi lähinnä vain yhtä roolia, voi vieraassa roolissa tanssiminen tuoda uusia tasoja myös tutussa roolissa tanssimiseen. Ilman kokemusta molemmista osapuolista on vaikea ymmärtää kummankin roolin haasteet ja sitä kautta helposti myös parin välinen vuorovaikutus voi kärsiä. Parin molempien osapuolten ollessa tietoisia sekä omasta että toisen kehosta myös viennin ja seuraamisen tasolla, on huomattavasti helpompaa löytää yhteinen paritanssin kieli. Esimerkiksi itselleni ymmärrys parikontaktiin ja -tanssimiseen on yleisesti laajentunut päästyäni tanssimaan sekä viejän että seuraajan roolia erilaisten kehojen kanssa. Olen kokenut, että mitä laajempi skaala kokemusta erilaisista pareista ja paritansseista eri rooleissa on, sitä paremmin pystyn ymmärtämään erilaisia paritanssityylejä, parin kanssa tanssimista sekä niiden nyansseja. Mahdollisimman laaja ymmärrys kummastakin roolista tekee kokonaistanssimisesta helpompaa. Esimerkiksi kansanomaisissa paritansseissa viejän ja seuraajan roolit voivat parhaimmillaan hälventyä ja tanssista tulee parin molempien osapuolten yhteistä viemistä ja seuraamista.

Yhtenä uusista tuttavuuksista viennin ja seuraamisen suhteen kohdallani on ollut erityisesti swingtansseissa käytetty frame matching –tekniikka, jonka näkökulma perustuu kehojen peilaamiseen tanssiotteen kontaktipisteiden kautta. Frame matching on ollut itselleni mielenkiintoinen tapa päästä sisälle paritanssien maailmaan. Vapaasti suomennettuna frame matching on viejän ja seuraajan vartaloiden peilaamista toisiinsa nähden ja seuraajan mukautumista viejän tanssiasentoon kehoja peilaten. Joseph Daniel DeMersin frame matchingista kertovan artikkelin mukaan kyseinentekniikka on parinvälisen jännitteen ylläpitämistä, luomista tai vaihtamista erilaisissa otteissa. Kaikki edellä mainittu taas liittyy energian ja sen suunnan hyödyntämiseen viemisessä ja seuraamisessa.

Parin välisen jännitteen muutokset luodaan tanssiasennon kontaktipisteiden kautta askelikkojen rytmisten variaatioiden mahdollistamiseksi parin välisessä tanssissa. “Framen” De Mers määrittelee tanssijan kehon muodoksi ja lihasjännitteeksi.

Frame matching ei ole DeMersin mukaan helpoin tekniikka opettaa tai oppia kehojen kommunikaa-

12

tiota; se vaatii vahvan tietopohjan ja ymmärryksen tanssilajin kuvioista ja tyylistä, sillä pienetkin nyanssit kehonkielessä vaikuttavat parin kontaktiin.

(DeMers 2012.)

Minulle frame matching on yksi esimerkki siitä, kuinka parin välinen vuorovaikutus voidaan tuoda viemiseen ja seuraamiseen ilman ylimääräistä voimankäyttöä. Fyysinen vienti on toki ominainen toisille lajeille, joiden kautta olen sen itsekin oppinut, mutta erilaiset viennin tavat vain ruokkivat toisiaan ja mahdollisuuksia tanssiin. Vaikka oman kokemukseni mukaan frame matching –tekniikkaa ei ole ollut helpoin opetella jo opetellun erilaisen tekniikan jälkeen, silti uusi lähestymistapa on avartanut kosketuspintaani paritanssin maailmaan. Mitä laajemmalla skaalalla erilaisia viennin ja seuraamisen tekniikoita hallitsee, sitä helpompaa on ymmärtää ja tulkita paritanssissa tapahtuvaa vuorovaikutusta kummassakin roolissa.

Uusien tekniikoiden opetteleminen ja käyttöön ottaminen vie aikaa ja voi olla haastavaa, mutta se voi myös tuoda paritanssiin paljon uutta. Mitä laajemmin tanssija pystyy hankkimaan kokemusta erilaisista rooleista, tekniikoista, lajeista ja kehoista, sitä enemmän hänen ymmärryksensä paritanssia sekä helppoa viemistä ja seuraamista kohtaan kasvaa. Kun ymmärrys vuorovaikutuksesta alkaa olla luontevaa, tulee vuorovaikutuksesta luonnollinen osa paritanssia.

LÄHTEET: DeMers, J.D. 2013. Frame matching and ΔpTed: a framework for teaching Swing and Blues dance partner connection. Teoksessa Research in Dance Education. Volume 6, 2005 -Issue 1-2.

Jarva, U. 2019. Parista tanssista paritanssiksi. Opinnäytetyö, Oulun ammattikorkeakoulu.

Kirjoittaja on Oamkin tanssinopettajakoulutuksen neljännen vuosikurssin opiskelija.

13

14

A JA N KO H TA I S TA

Kasvua kohti moniulotteista kehollisuutta TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: JAANI FÖHR

Lastenmusiikilla ja liikkeellä voi parhaimmillaan olla magneettinen lähisuhde.

Sain kunnian pitää puheenvuoron Suomen musiikkikasvatusseura Fisme ry:n valtakunnallisessa lastenmusiikkipäivän seminaarissa marraskuun puolivälissä Oulun Yliopiston Saalastinsalissa. Seminaarin otsikko ”Ristiinpölyytys – Lastenmusiikki taiteiden rajapinnoilla” kiteyttää osuvasti päivän sisällön. Lapsille suunnattu ja lasten kanssa tehty musiikki elää tänä päivänä monitaiteisessa ja taiteidenvälisessä ympäristössä.

Tanssin ammattilaisen näkökulmasta tarkasteltuna on ilahduttavaa huomata musiikkikasvattajien ja tanssikasvattajien ajatusmallien yhteneväisyys. Kehollisuuden, liikkeen ja tanssin merkitys musiikin tekemisessä ja kokemisessa nousikin tämän tästä esiin lastenmusiikkipäivän seminaarin puheenvuoroissa ja paneelikeskustelussa.

Puheenvuorossani kehollisen oppimisen ja kokemisen holistisen kokonaisuus otetaan 360-asteiseen tarkasteluun. Onhan kehollisuus meille ihmisille laaja, kolmiulotteinen ja moniulotteinen elämisen määrittäjä, jonka herättelemisessä ja kehittämisessä musiikin läsnäolo voi olla elimellinen tekijä.

Tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila kiteyttää kehollisuuden käsitteen tarkoittavan sekä liikettä että kehossa tapahtuvia kokemuksia, aistimuksia ja fysiologisia muutoksia. Näkemyksen taustalla on ajatuksia mm. ruumiinfenomenologiasta, pragmatismista ja kehollisesta käänteestä. Yhtä kaikki kehollisuudessa tunnistetaan ihmisen kokonaisvaltaisuus ja ruumiillinen maailmasuhde. (Anttila 2013, 31.)

Lasten ja nuorten tanssinopetuksessa tämän asian ydin kiteytyy esim. kantrilaulaja-näyttelijä Naomi Juddin ajatuksessa ”Kehosi kuulee kaiken, mitä mielesi sanoo”. Ja kuten tiedämme, tämä toteutuu psykosomaattisesti myös päinvastoin eli mieli vaikuttuu kehon viesteistä.

Kasvavan ja kehittyvän yksilön kanssa puuhatessa lohdullista kehollisuudessa on se, että sen olemassaoloa ei tarvitse opetella, koska jokainen syntyy ruumiillisena yksilönä. Tällöin meidän taidekasvattajien tärkeimmäksi tehtäväksi jää kehollisuuden monimuotoisuuden tukeminen, ylläpitäminen ja kehittäminen.

15

Markus Lampela ja Kyösti Salmijärvi eli Soiva Siili -yhtye toi Fisme ry:n järjestämän valtakunnallisen lastenmusiikkipäivän tilaisuuksiin oululaista musiikkiosaamista.

MITÄ ON 360-ASTEINEN KEHOLLISUUS? Laaja-alainen kehollisuus ymmärtää kehon aistivana ja tuntevana kokonaisuutena, jossa jokainen osa on tärkeä. Jo pienestä pitäen lasta tulee ohjata kuuntelemaan kehon viestejä. Kehotietoisuuteen kuuluu ymmärrys siitä, että yhden tekijän muutos vaikuttaa kokonaisuuteen. Kremppa päänkääntäjälihaksessa ketjuttuu vähitellen rankaan ja alemmas selän lihaksistoon. Ja yhtäkkiä jopa käveleminen alkaa tuntua epämukavalta.

Kehoviisas tietää vain yhden ulottuvuuden kehollisuudesta olevan ulkoisesti havaittavissa.

Sisäinen tuntemus on huomattavasti merkityksellisempää kuin se, miltä näytät. Kehoa tulee myös rohkeasti haastaa ennenkokemattoman äärelle, koska ruumiillinen mukavuudenhalu rappeuttaa. Hiki on hyväksi ja koneistomme on luotu koeteltavaksi, koska ainoastaan tekemisen kautta yksilön fyysiset mahdollisuudet todentuvat.

Lisäksi kolmesataakyysikymppinen keho tunnistaa ruumiillisuuden olevan läsnä kaikissa toiminnoissa ja siksi se on luonteva osa kaikkea oppimista.

16

Tärkeimpänä kaikista moniulotteisen ruumiillisuuden ilmentymistä lienee uskallus nauttia kehollisuudesta. Fyysisten ominaisuuksien harjoitteleminen ja haastaminen ei ole pelkkää kuritusta tai rankaisemista, vaan parhaiten itsestään oppii, kun mukaan sekoittuu aimo annos nautintoa.

KEHOLLISUUS KÄYTÄNNÖSSÄ Lasten ja nuorten kanssa toimiessa 360-asteinen kehollisuus voi näyttäytyä monella tapaa.

Seuraavassa luettelen muutamia käytännön esimerkkejä.

Yksilö on sinut liikkumaan kaikissa tilallisissa tasoissa; alataso, keskitaso ja ylätaso. Erityisesti alataso viehättää, koska siellä olo tuntuu luontevalta.

Lapsi liikkuu suhteessa omaan kehoonsa sagittaalisesti eli eteen ja taakse, lateraalisuuntaan sivulta sivulle sekä vertikaalisti ylös-alas ja ympäri.

Ristiinpölyytys-seminaarissa lastenmusiikin ja taiteidenvälistä vuorovaikutusta Marja Ervastin (oikealla) johdolla pohtivat Leena Poikela, Loviisa Minkkinen Tuula Jukola-Nuorteva, Markus Lampela ja Petri Kauppinen. Taustalla kuvataiteilija Piia Leppänen ja edessä musiikkikeijuna tanssija Eerika Arposalo.

Hän aistii ympäristöä kaikilla kehon pinnoilla, jotka voidaan eritellä esimerkiksi taka-, sivu- ja etupinnoiksi. Terve lapsi myös hengittää luontevasti osana kaikkia toimintoja, ilman että joku käskee tai ohjaa hengityksen kulkua.

Lapsen liikkumista tarkkailtaessa yksilön selkärankaisuus korostuu, sillä ranka on läsnä kaikessa liikkumisessa, vaikka rankaisuus ei ole tiedostettua eikä pieni liikkuja hoksaa nimetä sen läsnäoloa.

Musiikki antaa impulssin alkaa liikkua tavoilla, jotka lähtevät syvältä sisältä itsestä.

Lisäksi kehon ytimen jäsentämiseen kuuluu raajojen mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien kokeilua, eikä tässä pelissä esimerkiksi pää ja häntä jää muita raajoja merkityksettömimmiksi.

Olenko minä 360-asteisesti kehollinen, jos olen utelias ja tutkiva? Erityisesti minua kiinnostaa, mitä kehon osat painavat tai kuinka lihakset jännittyvät ja rentoutuvat. Nautin maan vetovoiman uhmaamisesta hyppäämällä ja tiedän hyppimisen olevan hauskaa ja tuntuvan hyvältä. Saatan

myös olla spontaanisti kiinnostunut kehon tuottamista äänistä.

Sanallistamalla uteliaan kehon lempiliikkeitä huomaamme fyysisen monimuotoisuutemme olevan äärimmäisen jännittävää toimintaa. Vai mitä sanotte lapsesta, joka tykkää kaatuilla, liukua, kieriä, keinua, roikkua, ryntäillä ja olla ylösalaisin? Minulle tämä näyttäytyy valloittavana ja inhimillisenä käyttäytymisenä, joka kuuluu jokaisen kasvavan yksilön kehollisisiin lapsenoikeuksiin.

Olemmeko me aikuiset valmiit luomaan edellytyksiä 360-asteiselle kehollisuudelle? Kuinka taidekasvatuksessa, harrastustoiminnassa ja opetuksessa ylipäätään otetaan huomioon kehollisuus ja kehollinen oppiminen?

MITKÄ ASIAT TUKEVAT 360-ASTEISTA KEHOLLISUUTTA? Klassiset alkuaineet tai elementit eli vesi, tuli, maa ja ilma tarjoavat fyysisyyttä stimuloivia ympäristöjä. Ylipäätään ihmisen suunnitteleman ja muokkaaman ympäristön vastakohdat

17

Pentti Punkin Syntymäpäivät yhtyeen Hiski Pajuniemi tunnelmoi tanssija Eerika Arposalon ylösalaisin valtakunnallisen lastenmusiikkipäivän konsertissa Oulun yliopiston Saalastinsalissa.

avaavat mahdollisuuksia kehollisen monimuotoisuuden kokemiselle, siksi liikkuminen luonnossa ja metsissä tuntuvat meille luontaisesti tärkeältä. Kehollista mielikuvitusta rikastavat myös värit, materiaalit ja tekstuurit, epätasaisuudet ja korkeuserot sekä moninaiset pintojen profiilit. Edellä mainitut tekijät yllyttävät kokeilemaan kehollisia rajoja haastaen yksilöä tutkimaan motorisia ulottuvuuksiaan. Kuinka kutkuttavaa onkaan yrittää mahtua, alittaa, ylittää, ryömiä ja kavuta? Entäpä jos voisi hypätä pidemmälle tai yltäisi kurkottamaan vieläkin korkeammalle?

Kehollinen vuorovaikutus ja toiset liikkuvat kehot tukevat monimuotoisen kehollisuuden saavutettavuutta. Tämän vuoksi leikkiminen ja liikunnalliset pelit ovat myös tulevaisuudessa erityisen tärkeitä ihmiskunnan fyysisen muistin säilyttämiselle ja kehitykselle. Meidän tulee luoda mahdollisuuksia reagoida toisen liikkeeseen. Digitaalisuuden ylipaineesta huolimatta lapsen ja nuoren tulee saada olla päivittäin elävässä fyysisessä kontaktissa kaikilla sen tasoilla.

Se, että katsoo, lähestyy, kohtaa, koskettaa, pitää kiinni, nojaa, roikkuu tai jopa kiipeää toisen kehoon, opettaa meille enemmän itsestämme kuin yksikään sana.

18

Aikuisten suhtautuminen meitä ympäröivään kehollisuuteen idättää siemenen myös nuoren ihmisen tajuntaan ja toimintamalleihin.

Olkaamme fyysisesti sallivia, joka tarkoittaa mieluummin kehollisuuteen kannustavuutta kuin rajoittamista tai varottamista. Myös erilaisten vartaloiden ja liikkumisen tapojen hyväksyminen antaa kehopositiivista signaalia lapselle ja nuorelle. Rikkaat kielikuvat ja monenkirjavat tavat sanallistaa kehollisuutta voivat auttaa kehopositiivisuuden kokemista. Innostuimme taannoin lasteni kanssa päivällispöydässä keksimään toinen toistaan mielikuvituksellisimpia nimiä liikkeille ja kehon eri osille. Tästä kehkeytyikin varsin riemullinen seurapeli, joka sai osallistujat kiinnittämään huomiota kehonosien moninaisiin tehtäviin ja liikkeen laatuihin.

Kehon ulkopuolisista tekijöistä esimerkiksi äänimaisemat, kuuloärsykkeet ja musiikki voivat edesauttaa kokonaisvaltaisen kehollisuuden kokemista.

Vaatteet ovat myös yllättävän keskeisessä roolissa mahdollistamassa moniulotteista fyysisyyttä, siksi ihon pinnassa välittömästi olevat päällyskerrokset ovat merkityksellisiä. Kun kiristykset, puristukset, saumat, napit, vetoketjut,

tekokuidut, muovi ja hengittämättömät materiaalit ovat minimissään, yltyy keho kiipeilemään ja menemään miten haluaa.

MITKÄ ASIAT VOIVAT HIDASTAA TAI ESTÄÄ MONIMUOTOISEN KEHOLLISUUDEN SAAVUTTAMISTA? Kehollisuuden kokeminen on aina luonteeltaan subjektiivista ja sen vuoksi vertaileminen, mittaaminen tai arvottaminen saattavat osua monelle arkaan kohtaan. Läheskään aina emme voi aistia yksilön kehollisen ymmärryksen vaihetta, siksi kilpailutilanteet voivat toimia hyvää asiaa vastaan. Tilanne on tietysti eri silloin, kun kilpailulähtöisyys vaikkapa urheiluharrastuksessa on ennakkoon hyväksytty.

Arkiliikunnan vähäisyys tai yksipuoliset liikkumisen muodot haittaavat moninaisen kehollisuuden muodostumista. Arjessa kohdattu jokapäiväisiin toimintoihin liittyvä kehollisuus on parasta mahdollista ruumiillisten ulottuvuuksien ylläpitämistä. Jos ympärillä on liikkumattomuutta ja fyysisyyttä karttavaa ilmapiiriä, syöpyy malli yksilön alitajuntaan ja alkaa narskuttaa kehollista itseluottamusta. Toisessa ääripäässä saatamme kohdata joukon lapsia, jotka liikkuvat paljon ja harjoittelevat esim. jotain lajia runsaasti, lähes kilpaurheiluun verrattavia määriä, mutta silti saattavat olla motorisilta taidoiltaan tai koordinaatioltaan heikompia kuin monipuolisesti ulkoleikeissä viihtyvät, ei kilpaurheiluun vihkiytyneet ikäisensä.

Kehon ulkopuolisten ärsykkeiden esimerkiksi musiikin tarjonnan köyhtyminen voi hidastaa kehollisen diversiteetin saavuttamista. Ääriesimerkkinä tästä on se, että tanssialalla on jo nyt lapsiharrastajia, jotka ovat tottuneet liikkumaan ja harjoittelemaan pelkästään läpitunkevaan rytmikomppiin perustuvan populaarimusiikin tahtiin. Tällöin esimerkiksi kuullessaan klassiseen tyylilajiin lukeutuvaa musiikkia nämä taitavat nuoret tanssijat saattavat jähmettyä, pysähtyvät paikalleen eivätkä osaa liikkua askeltakaan.

MONIPUOLISTA MUSIIKKIA JA MONIPUOLISTA KEHOLLISUUTTA Lopuksi muutamia tanssinopettamisen kannalta merkityksellisiä tekijöitä, joissa musiikin vaikutus on keskeinen kehollista monimuotoisuutta tavoiteltaessa. Musiikki: • Antaa luvan liikkua. Kuullessani musiikin kutsun, minun on helpompi lähteä liikkeelle.

• Kannustaa liikkumaan, energisoi ja auttaa jaksamaan. Vaikka olisin kuinka nuutunut ja läkähtynyt, niin musiikki saattaa osua oikeaan pisteeseen ja laittaa liikkeelle.

• Auttaa liikkeen jäsentämisessä ja muistamisessa. Musiikki jäsentää liikefraasien suhdetta toisiinsa ja toimii lihasmuistin tukena.

• Musiikki laveeraa liikkumiseen tunnelman ja tunnetason. Liike on autenttisimmillaan itsellistä eli linkittyy täysin tekijän omaan kokemusmaailmaan. Heti, kun siihen liitetään jokin kuulokuva, alkaa liikkeen tuntu ja merkitys muuttua.

• Antaa suojan oman sisäisen liikkeen tutkimiselle. Kun tilassa on paljon tanssijoita, musiikki voi tarjota intimiteettisuojan. Syntyy kupla, jossa on minä ja musiikki, eikä ketään muuta.

Parhaimmillaan kupla häivyttää ympäröivän tilan ja luo liikkujalle luovuutta ruokkivan kokemusmaailman.

• Musiikki tukee virtaavuutta ja mahdollistaa näin esim. flow-kokemukset. Laskee liikkeen eräänlaiseen kelluvaan tilaan, joka edesauttaa liikkeellisen momentumin syntymistä ja luo jatkumoa.

• Jäsentää rytmisen tahdistumisen kokemuksia. Liikkuja kokee rytmistä yhteyttä musiikin ja muiden liikkujien kanssa.

• Laajentaa liikkeen kokemuksen kolmiulotteiseksi. Valjastaa aistireseptorit ja herättää kehollisen tarkkaavaisuuden.

• Tulevaisuuden tanssinopettajia kouluttaessamme meidän tulee huomioida musiikkikasvatuksen näkökulma jokapäiväisessä työssämme. Tanssinopettajalla on vastuu siitä, että tanssin pariin hakeutuvat saavat kokea tanssia mahdollisimman rikkaassa musiikillisessa ympäristössä. Meidän tehtävämme on saatella tanssijoita erilaisten musiikin ilmenemismuotojen äärelle. Tällä tarjottimella rikas instrumentaatio, erilaiset tyylit, tahtilajit, rytmit, sävyt ja lyriikan monimuotoisuus ovat ohittamattomia.

Kun altistumme mahdollisimman erilaiselle musiikille, on myös kehollisella ilmaisuvoimalla mahdollisuus kasvaa uusiin ulottuvuuksiin.

LÄHTEET: Anttila, E. 2013. Koko koulu tanssii! Kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluyhteisössä.

Helsinki: Teatterikorkeakoulu. www.naomijudd.com

19

Ajan lehtevää kerroksisuutta

20

Aikaa käsittelevä 360 o’clock -taideteos muuttui erikoisen ajan tuomien haasteiden mukana

TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: PASI TYYBAKINOJA

21

Koronaepidemia peruutti marraskuun lopulle kaavaillun Lumo Light -festivaalin Oulun keskustassa. Oamkin kulttuurin osaston yhteistuotanto 360 o´clock oli määrä olla yksi kymmeniä tuhansia katsojia tavoittavan festivaalin teoksista. Suunnitelmissa Åströminpuistoon oli tarkoitus luoda kolmiulotteinen katsomiskokemus, jossa valo, ääni ja liike johdattelevat katsojan ajan kerroksisuuteen.

Maaliskuussa koronaepidemian syttymisen alla festivaaliorganisaatiolle jätetty tuotantohakemus oli täydellisen tietämätön tulevasta. Tuolloin elettiin vielä ”vanhaa normaalia”, jolloin kaikki tapahtumatuotanto katsoi sirkeästi kohti tulevaa. Sitten koitti uusi normaali. Tässä todellisuutta kurjistavana otsikkona kiilui tuntematon ja arvaamaton maailmanlaajuinen koodi: Covid-19.

22

Oamkin kulttuurin osaston Lumo-tuotantotiimissä oltiin koko poikkeusajan valmiustilassa ja seurattiin mielenkiinnolla uutta viikoittain muuttuvaa maailmanjärjestystä. Kaikkea olemassa olevaa kammettiin mallilleen tämän tästä. Myös alkuperäinen teosidea muutti muotoaan ja toteutuspaikkaa kameleontin lailla festivaalijärjestäjien toiveiden ja ohjeiden mukaan. Kaikki tähtäsi aktiivisesti siihen, että monitaiteellinen kokonaisuus tullaan näkemään ja kokemaan marraskuussa Oulun keskustassa.

Lopulta lokakuun alkupuolella Oulun kaupunki linjasi yleisötapahtumiensa raameja uusiksi ja festivaali peruttiin. Katseet kääntyivät välittömästi uuteen suuntaan ja lähemmäs kuin alun perin arvattiinkaan. Ponnekkaassa tuotantotiimissä keksittiin, että teos tullaan toteuttamaan Linnanmaan yliopistokampuksella Oamkin tiloissa. Tuottaja Milla-Maija Kemppaisen varmisti vielä Oamkin kannan yleisötapahtuman toteuttamiselle, ja lopulta vihreän valo korkeakoulun johdon suunnalta käynnisti kovan tohinan. Esitys saatiin toteuttaa, kunhan katsojien turvallisuus ja koronasäädökset kyettiin takaamaan.

23

Tanssisali 3:n komeasti ulkomaailmaan avautuvat ikkunat tarjosivat oivallisen sijaiskodin 360 o’clock -teokselle. Toteutuskonsepti tosin muuttui kolmiulotteisesta katsomiskokemuksesta hieman tavanomaisempaan yksisuuntaiseen malliin, mutta muut ydinelementit säilyivät kohdallaan. Viestinnän koulutusohjelman opiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat teoksen videoprojisoinnit lehtori Petri Kuljun johdolla.

Musiikin puolella työstettiin esityksen äänimaailmaa Jussi Tuohinon asiantuntevassa ohjauksessa ja tanssinopettajaopiskelijat harjoittelivat kokonaisuuteen improvisaatiota ja koreografiaa orgaanisesti yhdistelevän liikemaailman. Tanssin ja teoksen ohjauksesta vastasi tanssin lehtori Petri Kauppinen. Videomateriaalia esityksestä sekä sen valmistumisen prosessista löytyy Youtubesta Oamkextra-kanavalta.

24

25

Kilpatanssin monet kasvot TEKSTI: TAINA ALA-KETOLA KUVAT: PAULI JUPPI

Kilpatanssi Remix avaa verhot kilpatanssin glamourin taakse ja paljastaa katsojalle, kuka on se inhimillinen ihminen, joka kävelee tanssilattialle yleisön katseen alle ja tuomariston arvioitavaksi. Kenelle pisteet annetaan?

Teos tarjoaa katsojalle vastauksen: ihmiselle.

Ihmiselle, jolla on syöpä, ihmiselle, jonka puoliso on kuollut, ihmiselle, joka voi olla työtön, masentunut, yksinäinen. Ihmiselle, jolla on takanaan eletty elämä – se elämä, joka on ja näkyy hänen tanssivassa ruumiissaan. Ihminen, joka pelkää, vihaa, kaipaa, rakastaa, häpeää, suree ja iloitsee. Tämän kokonaisuuden hän tuo muiden katsottavaksi ja arvioitavaksi kävellessään kilpaparketille. Tämän kokonaisuuden hän tuo myös tanssitunnille viikosta toiseen opettajansa muokattavaksi.

Kilpatanssi Remixin ensimmäisen osan tanssijoiden energia säteilee tehden selväksi sen, kuinka paljon iloa, hyvää oloa, ilmaisun ja tunteiden purkamisen väyliä tanssi tarjoaa tekijälleen. Tanssi on kanava olla yhteydessä itseen ja tehdä minä näkyväksi ulkomaailmalle, jossa vanheneva ihminen muuttuu pikkuhiljaa läpinäkyväksi. Tanssijat ottavat paikkansa ja tilansa, ja heidän olemuksensa huutaa katsojalle: Minä olen tässä! Tällainen minä olen! Nähkää minut!

26

Teoksen toisessa osassa reidet läpsähtelevät, hengitys huohottaa, hiki lentää. Katsoja pääsee kurkistamaan ammattitanssijan treenaamista, loputonta toistoa ja viilaamista. Glamourista ja kimalteesta kilpatanssi tunnetaan. Kauniista ihmisistä, upeista vartaloista, paljastavista asuista. Mutta mitä kilpatanssista jää jäljelle, kun glamour ja hymy riisutaan, meikit ja rusketusvoiteet pyyhitään ja vartalo peitetään lököttävillä treenivaatteilla? Silloin jää jäljelle tanssi.

Ja sen liikekieli autenttisimmillaan on aivan valtavan, valtavan kaunista. Teos antaa tilaa ja happea nähdä tanssin kauneus ilman, että kukaan ohjaa katsetta, provosoi tai alleviivaa.

Kilpatanssi Remixin kolmannessa osassa tanssija Sanna Hento näyttää bravuurinsa. Pyörii ja manaa, taistelee ja neuvottelee. Piruetit eivät ole teknisesti säpäköitä pivoteja, eikä niiden tarkoitus ole esitellä virtuositeettia vaan ennemminkin syventyä toistoon. Pyörintä on kuin rukous tai loitsu, jota Petra Poutanen-Hurmeen kurkkulaulu lietsoo. Pyörivän liikkeen

ARVIOT

Kilpatanssi Remix -teoksessa tanssin monimuotoisuus näyttäytyy usealla tasolla.

Yrjö ja Jaana Leinonen syttyvät kilpatanssin tarjoamasta parityöskentelystä.

meditatiivinen, transsiin vaivuttava voima on erityinen, sen tiesivät Anatolian mevlana dervissit jo 1200-luvulla. Remixin kolmas osa tuokin mieleen Sema-riitin. Tai ehkä Hento tanssii kuin Nizinskin Kevätuhrin nuori neito: maanisesti mutta tyynesti, valmiina kohtaloonsa ja loppuun, jonka riitti tuo. Synnyttääkseen taas jotain uutta, sillä niin kiertokulku menee, eikä pyörivä liike lopu koskaan.

Teos pyyhkii meikit naamalta ja näyttää kilpatanssin inhimilliset kasvot: tanssin ja tanssijan sielun glitterikankaiden alla.

KILPATANSSI REMIX • Ohjaus ja koreografia: Satu Tuomisto ja Sanna Hento • Valosuunnittelu: Mia Kivinen • Äänisuunnittelu ja sävellys: Antti Rundelin • Laulu: Petra Poutanen-Hurme • Ensi-ilta 29.2.2020 Stoa, Helsinki

Kirjoittaja on Oamkin alumni, joka työskentelee tanssiin erikoistuneena luokanopettajana pääkaupunkiseudulla.

• Esitys nähdään keväällä 2021 kiertueella mm. Kulttuurikeskus Valveella Oulussa

27

TA N S S I JA T E RV E YS

Räjähtävän nopea tanssija – Miksi ja miten räjähtävää voimaa pitäisi treenata?

TEKSTI: HELI LOUNILA KUVAT: SAARA SAVUSALO JA PETRI KEKKONEN

Oikein suunniteltu oheisharjoittelu vaikuttaa kohentavasti tanssitekniseen osaamiseen ja tunneilla jaksamiseen.

Ponnistukset hyppyihin, niistä laskeutuminen turvallisesti, korkeat jalannostot, asentojen ylläpitäminen, laskeutuminen hallitusti relevéstä sekä nostot [1]. Edellä mainittu listaus on vain murto-osa niistä tanssitaidon teknisistä osa-alueista, joita tanssijan tulee hallita. Näissäkin taidoissa on vaihtelevuutta sen mukaan, mikä tanssilaji on kyseessä, sillä jokaisella lajilla on omat erityispiirteensä. Voimakas tanssija on kuitenkin aina se tanssija, joka saa tanssimisensa näyttämään vaivattomalta.

Tanssijan oheisharjoittelun merkitystä on alettu nostaa keskusteluun viime vuosina, ja sen positiivisista vaikutuksista tanssiharjoitteluun on olemassa puoltavia tutkimuksia. Yleisin tavoite oheisharjoittelussa on voimatasojen nostaminen voimaharjoit-

28

telun avulla [2]. Muita tavoitteita voivat olla loukkaantumisriskin pienentäminen, tasapainottavan vaikutuksen aikaansaaminen sekä lajisuorituksen kehittäminen. Voimaharjoittelu ei pelkästään vahvista lihaksia, vaan sen voimistava vaikutus koskee kaikkia muitakin kehon rakenteita, kuten jänteitä ja sidekudoksia. Kun harjoitellaan monipuolisesti erilaisia nivelkulmia käyttäen ja laajoilla liikeradoilla, saadaan tuloksena vahvempi keho, joka kestää paremmin epäedullisia asentoja ja odottamattomia tilanteita [2]. Tanssin harjoittelukulttuuriin kuuluvat viikoittain suuret harjoittelumäärät sekä runsas samojen liikeratojen toistaminen jopa yhden treenitunnin aikana. Oheisharjoittelulla on mahdollista tuoda tähän vastapainoa huomioimalla lajissa muuten vähemmän käytettyjä liikesuuntia

ja lihasryhmiä [2]. Näin voidaan parantaa tanssijan rakenteellista tasapainoa, jolla on vaikutusta rasitusvammojen ja muiden mahdollisten kiputilojen ehkäisyyn [2].

Ennen voimaharjoittelun aloittamista on hyvä huomioida, että voima ilmenee monessa eri muodossa: esimerkiksi pikajuoksijan nopeusvoima on huippuluokkaa, kun taas painonnostajan maksimi- ja perusvoimat ovat timanttisia. Kun voiman eri osaalueet otetaan huomioon, voidaan helpommin hahmottaa voimaa kokonaisuutena ja hyödyntää sitä harjoittelun suunnittelussa. Voiman osa-alueiden jaottelun kriteerejä ovat muun muassa intensiteetti, voimantuottoaika, suorituksen kesto tai toistojen määrä, sekä työjaksot erottavien lepojak-

sojen pituus. Näillä kriteereillä voima voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan: maksimi-, nopeus- ja kestovoimaan [2]. Tässä artikkelissa keskityn tanssijan nopeusvoimaharjoitteluun ja erityisesti tarkastelussa on räjähtävä voima.

NOPEUSVOIMASTA YLEISESTI Nopeusvoimasta voi ajatella niin, että sitä tarvitaan aina, kun voimantuottoaikaa on rajoitetusti niin, ettei ajassa ehdi tuottaa maksimivoimaa. Ihmisellä kestää maksimivoiman tuottamiseen noin 0,5-3,0 sekuntia, ja aina kun voimantuottoaikaa on tätä vähemmän, korostuu voimantuottamisen nopeus.

Esimerkiksi juostessa, heittäessä ja hypätessä voimantuottoaikaa on alle puoli sekuntia [3].

29

TA N S S I JA T E RV E YS

30

TA N S S I JA T E RV E YS

Nopeusvoimalla tarkoitetaan lihaksen kykyä tuottaa mahdollisimman suuri voimataso lyhyessä ajassa, jolloin puhutaan siis lihaksen voimantuottonopeudesta. Nopeusvoima jakautuu pikavoimaan ja räjähtävään voimaan. Pikavoimaharjoittelulla kehitetään erityisesti nopeiden lihasolujen hermotusta syklisissä eli toistuvissa suorituksissa ja räjähtävän voiman harjoittelulla kehitetään lihassupistuksen tehoa tahdonalaisen ja reflektorisen hermotuksen parantumisen kautta. Räjähtävä voimaharjoittelu on luonteeltaan asyklistä eli siinä suoritetaan yksittäisiä toistoja kerrallaan [4].

Nopeusvoimaan liittyy myös olennaisesti suunnanmuutoskyky ja -nopeus. Kyky tehdä suunnanmuutoksia on yhteydessä ketteryyteen, joka on kykyä muuttaa kehon suuntaa tai nopeutta ärsykkeen perusteella. Suunnanmuuttaminen sisältää kolme vaihetta: jarrutus, suunnanmuutos ja kiihdytys.

Suunnanmuuttaminen vaatii hyvän yleisvoimatason, lihasryhmien eksentristä (lihaksen pituuden kasvaminen [5]) sekä reaktiivista (lihaksen venymislyhenemisreaktionopeus [5]) voimantuottoa sekä nopeusvoimaominaisuuksia. Suunnanmuutoskyky on taito, jota voi toistaa hallitusti kerta toisensa jälkeen ja se voidaan suunnitella tarkasti etukäteen. Ketteryys toteutuu ennalta-arvaamattomaan ärsykkeeseen reagoimalla. Ketteryys on suurelta osin lajinomaista, ja sitä tulisi myös harjoitella tällä tavoin [2].

Tanssin kontekstissa nopeusvoimaominaisuudet ovat olennaisia. Esimerkiksi balettitanssijan nopeusvoimat korostuvat allegroissa, jotka sisältävät nopeatempoisia pieniä ja suuria hyppyjä, sekä niitä yhdisteleviä vauhti- ja väliaskeleita [6]. Tanssiurheilussa taas sekä kilpatanssin että discotanssin kisalavoilla tanssitaan yhtä aikaisesti muiden pari- tai soolokisaajien kanssa. Pärjätäkseen muiden seassa tanssijan pitää kyetä reagoimaan nopeasti ympäristöönsä ilman, että se on pois omasta suorituksesta.

PERUSVOIMAPOHJA KUNTOON Ennen nopeusvoimaharjoittelun aloittamista on olennaista, että tanssijalla on riittävästi peruskestävyyttä ja kestovoimaa, eli kykyä vastustaa väsymystä [4]. Aloittelijan kannattaakin panostaa kestovoiman harjoittamiseen, sillä se valmistaa kehoa voimaharjoitteluun [4]. Tämän lisäksi on huolehdittava perusvoimapohjasta, joka on pohja maksimi- ja nopeusvoiman kehittämiselle. Maksimivoima on suurinta voimaa, jonka yksittäinen lihas tai lihasryhmä pystyy tuottamaan tahdonalaisesti. Hyvä perusvoimapohja takaa vakaamman pohjan voimatasoille, eli voimat pysyvät ilman suurempaa vaihtelua. Perusvoimaa suositellaan harjoitettavan tarpeeksi kauan juuri tästä syystä, mikä tarkoittaa käytännössä 8-12 viikkoa harjoittelun aloittamisesta [2].

Nopeusvoimaharjoittelu ei siis sovellu aivan vasta-alkajille. Vasta kun tanssijalle on kertynyt riittävästi harjoituskokemusta ja perus- ja maksimivoimaominaisuuksia on harjoitettu kohtuulliselle tai kiitettävälle tasolle, tulee yleis- ja lajispesifinen nopeusvoimaominaisuuksien harjoittaminen ajankohtaiseksi [2].

Parhaiten nopeusvoimaa kehittää sen yhdistäminen maksimivoiman treenaamiseen [3]. Tämä periaate ei kuitenkaan toimi joka suuntaan, sillä kestoja nopeusvoiman harjoittaminen samanaikaisesti ei ole tarkoituksenmukaista voimaominaisuuksilta vaadittavien tehojen eikä taloudellisten kapasiteettien takia. Nopeus- ja maksimivoimaominaisuuksien harjoittaminen yhtä aikaisesti onnistuu, koska molemmat perustuvat jalostettuun irtiottokykyyn sekä mahdollisimman suuren työmäärän tekemiseen lyhyessä ajassa. Sen sijaan kestovoiman harjoitusvaikutus on vastakkainen nopeusvoiman kanssa. Kestovoima edellyttää taloudellisuutta, joka on vastakohta suuren tehon tuottamiselle [2].

NOPEUSVOIMAHARJOITTELU OSANA TANSSIHARJOITTELUA Lähtiessä suunnittelemaan nopeusvoimaharjoituksien sisällyttämistä harjoituskauteen tulee huomioida kaksi seikkaa.

Ensinnäkin nopeusvoimaominaisuudet ovat hyvin hermostollisia ominaisuuksia. Tämä tarkoittaa, että nopeusvoimaharjoittelun harjoitusvaikutuksen kesto on lyhyt, ja lyhimmillään se voi kestää jopa vain kolmesta viiteen päivää. Lyhyen vaikutuksensa vuoksi kokeneimmankaan tanssijan paras terävyys ja suorituskyky eivät säily pitkiä aikoja. Harjoituskauden kannalta nopeusvoimaharjoittelussa tuleekin huolehtia sen säännöllisyydestä. Esimerkiksi jääkiekkoilijoille suositellaan tehtävän nopeita kiihdytyksiä ja suunnanmuutoksia jäällä myös kesäkaudella kerran 1-1,5 viikossa [2].

Toiseksi nopeusvoimaharjoittelun siirtovaikutus on rajallinen, minkä takia harjoittelun kannattaa olla lajispesifiä. Harjoittelemalla lajinomaisesti nopeusvoimaa voimantuottoajat- ja suunnat vastaavat parhaiten lajisuoritusta, ja tanssijan on mahdollista päästä harjoittelussaan hyviin tuloksiin [2]. Tanssijan on hyvä harjoittaa lajispesifiyden lisäksi myös yleisiä nopeusvoimiaan. Nopeusvoimaharjoittelussa tulisikin hyödyntää yleisvoima-lajivoimajatkumoa niin, että mitä lähemmäs tullaan tärkeitä kisoja tai esityksiä, tulisi harjoittelun muuttua yhä lajinomaisemmaksi. Käytännön ero näiden välillä on, että yleisvoimia harjoittaessa voidaan keskittyä tanssijan maksimivoimareservin ja voimantuottonopeuden kehittämiseen, ja lajinomaisessa har-

31

joittelussa pääpaino on liikemallien, lihastyötapojen, kuormien ja liikenopeuksien lajinomaisuuteen siirtymisessä ja suorittamisessa sen voima-aikakäyrän alueella, jolla tanssissa operoidaan eniten [3].

Tanssijan nopeusvoiman harjoituskaudesta kannattaakin suunnitella monipuolinen, sillä ympäri vuoden jatkuva lajivoimaharjoittelu saattaa ajautua akkommodaatioon eli kehityksen tasaantumiseen. Ärsykkeen vaihtelu on siis hyväksi, mutta niitä ei kannata vaihdella silti aivan jatkuvasti, jotta ärsyke ehtii vaikuttaa. Suositus on, että 4–9 viikon välein harjoitteluun kannattaa tuoda jotain selkeästi uutta, kuitenkaan lajispesifiyden merkitystä vähättelemättä, sillä: ”--se kehittyy, mitä treenataan” [7].

Nopeusvoimaharjoittelussa on hyvä kiinnittää huomiota liikevalintoihin. Perinteisen voimaharjoittelun moninivelliikkeet kuten kyykyt, penkinpunnerrukset ja maastavedot eivät ole paras ratkaisu, sillä niihin liittyy olennaisesti jarrutusvaihe, joka ei palvele nopeusvoiman kehittymistä [2]. Sen sijaan nopeusvoimaharjoitteluun suositellaan ballistisia liikkeitä. Ballistiset liikkeet ovat liikkeitä, joissa liikesuoritus kiihtyy loppuun asti. Tällaisia liikkeitä ovat esimerkiksi hypyt ja heitot. Ballististen liikevalintojen tehokkuus nopeusharjoittelun kannalta perustuu siihen, että niissä liikkeissä on mahdollista saada tuotettua suurempia tehoja suuren liikenopeuden ansiosta [3]. Monista liikkeistä on mahdollista rakentaa ballistia harjoitteita, ja esimerkiksi alussa mainitut perusliikkeet muuntuvat nopeusvoimaharjoittelua tukeviksi, kun niiden sijaan tehdäänkin kyykkyhyppyjä, penkinpunnerrusheittoja smith-laitteessa (varmistajan kanssa) tai räjähtäviä hyppypunnerruksia [2 & 3].

Harjoittelijan aikaisempi treenitausta vaikuttaa myös liikkeiden valintaan, sillä turvallinen nopeusvoimaharjoittelu edellyttää, että liiketekniikoiden täytyy olla myös kunnossa ja automatisoituneita.

Lisäksi keskimääräinen suositus nopeusvoimaharjoittelulle on, että optimaalisen nopeusvoimaharjoittelun kannalta harjoittelu tulisi aina suorittaa korkealaatuisesti ja riittävästi levänneenä. Ennen nopeusvoimaharjoitusta tulisi olla yhdestä kahteen lepopäivää tai vähintään kevyen harjoittelun päivä [2].

TAVOITTEENA RÄJÄHTÄVÄ VOIMA Kun halutaan kehittää nimenomaan tanssijan räjähtävää voimaa, on hyvä ensin hahmottaa, mihin asioihin räjähtävää voimaa tarvitaan. Itse ajattelen, että räjähtävää voimaa löytyy jokaisesta tanssila-

32

TA N S S I JA T E RV E YS

jista. Räjähtävää nopeusvoimaa tarvitaan silloin, kun kehosta pitää saada mahdollisimman paljon ja nopeasti voimaa ulos yksittäisessä suorituksessa [7]. Tanssissa tällaisia räjähtäviä suorituksia ovat esimerkiksi hypyt, erilaiset nostot ja parin kiinniotot, sekä siirtymät ylätasosta alatasoon nopeasti ja toisinpäin. Nopeuden edellytyksenä on nopea hermotus, johon räjähtävän voimaharjoittelun harjoitusvaste tähtää [4].

Plyometrisella harjoittelulla on monia hyötyjä tanssin näkökulmasta. Se muun muassa kehittää tanssissa tarvittavaa kimmoisuutta ja törmäysvoimien sietämistä. Lisäksi harjoittelu vahvistaa luustoa ja kasvattaa sen mineraalitiheyttä [3]. Tanssin alan yleisimmät vammat ovat alaraajoihin kohdistuvia vammoja [9], joten tämän kaltainen harjoittelu toimii hyvänä vammojen ennaltaehkäisijänä, kun jaloista harjoittaa ”iskunkestävät”.

Räjähtävän voiman harjoitteluun parhaiten toimivat 1-5 toiston sarjat, jotka suoritetaan maksimaalisen räjähtävällä suoritustekniikalla. Sarjojen toistot tulee tehdä niin sanotusti perättäisinä ykkösinä [6], nopealla tempolla ja räjähtävästi [4]. Lyhyiden sarjojen määrä perustuu siihen, että keho kykenee säilyttämään maksimaalisen räjähtävyytensä, koska siihen välttämättömät energianlähteet (ATP ja KP eli adenosiinitrifosfaatti ja kreatiinifosfaatti) eivät ehdi loppua. Sarjojen välisen palautuksen tuleekin kestää 2-5 minuuttia, jotta kyseiset nopeaan voimantuottoon vaadittavat energialähteet ehtivät palautua [7].

Plyometrista harjoittelua voi toteuttaa sekä matalaettä kovatehoisesti. Matalatehoisesta harjoittelusta on hyvä aloittaa ennen kovatehoista harjoittelua vammojen ennaltaehkäisemiseksi. Kimmoisuus kehittyy myös matalatehoisilla hypyillä, ja samalla myös nivelten hallinta kehittyy [3].

Räjähtävässä nopeusvoimaharjoittelussa parhaita harjoitustuloksia tuottaa 0-85% kuorman käyttö sen mukaan, mitä lajia treenataan, keskitytäänkö nopeuteen vai voimaan sekä millaisin liikkein treenataan [7]. Esimerkiksi tanssin kannalta hypyissä tanssijan kuormituksena on oma keho, jolloin kuorma on jo melko suuri. Sen sijaan taas nostojen nopeusvoimaa harjoiteltaessa lisäkuormaa tarvitaan perustellusti.

PLYOMETRISET HARJOITTEET RÄJÄHTÄVÄN VOIMAN HARJOITUSMENETELMÄNÄ Erittäin suositeltava harjoitusmenetelmä nopeusvoimaharjoitteluun on plyometrinen harjoittelu.

Sana plyometrinen viittaa iskuttavaan harjoitteluun, joka suoritetaan omalla kehonpainolla tai hyvin pienellä vastuksella [8]. Plyometrista harjoittelua voi tehdä sekä ala- että yläraajoille. Siihen lukeutuvia harjoitteita ovat esimerkiksi loikkaharjoittelu, peräkkäiset etunojapunnerrukset hyppyillä, sykliset kuntopallon heitot seinään, pudotushypyt, kevennyshypyt ja staattiset kyykkyhypyt [3 & 8]. Kyseessä ei siis pelkästään ole räjähtävän voiman harjoittelumenetelmä, eikä kaikki plyometrinen harjoittelu ole syklistä (eli pikavoimaa harjoittavaa) [3]. Plyometrista harjoittelua kannattaa toteuttaa monipuolisesti varioiden erilaisia sekä yhden- että kahden jalan harjoitteita [8].

MATALATEHOISIA HYPPYJÄ OVAT ESIMERKIKSI: • Yhden ja kahden jalan kompassihyppelyt, saksihyppelyt • Hypyt matalalle korokkeelle ja sen yli (varsinkin hyvä nilkoille) • Askelkyykkyhypyt (hyvä erityisesti polville ja lonkille) • Kahden ja yhden jalan jousitushypyt (nilkka pidetään jäykkänä mutta polvista ja lonkista joustetaan) • Yläraajojen voimaa voi kehittää yhdistelemällä voimistelullisia liikkeitä iskusarjoiksi: kärrynpyörät, hyppelyt etunojapunnerrusasennossa ja roikuntahyppelyt nojapuilla.

• Lisäksi yläraajoja kehittävät matalatehoiset heitot.

KOVATEHOISIA HYPPYHARJOITTEITA: • Vuoroloikat, kinkat, tasaloikat • Peräkkäiset pudotushypyt • Aitahyppelyt Plyometrisessa harjoittelussa kehitystä mitataan volyymiprogressiolla, joka voimaharjoittelussa tarkoittaa toistojen, sarjojen tai intensiteetin määrän lisäämistä. Plyometrisessa harjoittelussa, sillä tarkoitetaan kontaktien (esimerkiksi maakontaktin) lisäämistä. Matalatehoisessa harjoittelussa harjoituksia voi olla viikossa 3-5 ja koostua 100-400 kontaktista harjoitusta kohden. Sarjat voivat esimerkiksi sisältää 20-50 toistoa lyhyillä 0,5-1,5 minuutin palautuksilla. Kovatehoisessa harjoittelussa palau-

33

tusten tulee olla pidempiä, jopa 2-5 minuuttia.

Kovatehoisen harjoittelun kuormitus kannattaa myös jakaa viikon aikana kahteen harjoitukseen (noin 100-250 kontaktia viikossa), ja kokeneemmilla jopa 2-4 (joista kertyy 200-400 kontaktia viikossa) [3].

Kuten muussakin nopeusvoimaharjoittelussa, voi plyometrisissa harjoitteissa huomioida lajispesifiyden voimantuottoajassa sekä siinä, minkälaisia hyppyjä ja loikkia valitsee harjoitettavaksi. Esimerkiksi loikkien ja hyppyjen suunnilla (vertikaaliset, horisontaaliset ja lateraaliset) on urheilulajikohtaisia eroja [3], ja useimmissa tanssin lajeissa tarvitaan voimaa ja taitoa hypätä näihin kaikkiin suuntiin.

Kaiken kaikkiaan räjähtävää voimaa voi harjoittaa monipuolisesti. Ohessa vielä taulukkoon koottuna keskeisimmät harjoitusmenetelmät.

PLYOMETRISET HARJOITTEET: • loikat, kinkat, pudotushypyt, aitahypyt • Heitot kuulalla tai/ja kuntopallolla • Lisäpainoharjoitteet

TUTKIMUSTULOKSIA RÄJÄHTÄVYYDEN HARJOITTAMISESTA OSANA TANSSIA Tutkimustieto tanssiharjoittelun aikaisesta nopeusvoimaharjoittelusta on toistaiseksi vielä aika vähäistä. Lisäksi tanssin monipuolista oheisharjoittelua koskeva traditio on myös vielä suhteellisen nuorta. Joitakin tutkimuksia on jo kuitenkin olemassa puolesta ja vastaan sen kannalta, riittääkö, että lajiharjoittelun suunnittelussa huomioidaan nopeusvoimaominaisuudet, ja että niitä treenataan osana tanssia, vai pitäisikö tanssin lisäksi tehdä erillisiä nopeusvoimaharjoitteita.

Yhdysvaltalaisen Skidmore Collegen tanssinopiskelijoilta tutkittiin, minkälaisia vaikutuksia erillisellä oheisharjoittelulla oli heidän tanssimiseensa.

Oheisharjoittelumenetelminä tutkimuksessa käytettiin plyometristä harjoittelua sekä alaraajoihin painottuvaa perusvoimaharjoittelua. Tulokset osoittivat, että molemmat oheisharjoittelumenetelmät kehittivät tanssille keskeisiä ominaisuuksia.

Näitä olivat alavartalon voima ja kestävyys, sekä hyppyominaisuudet, kuten hyppyjen korkeus, kimmoisuus, keveys (ballon) ja esteettisyys. Esimerkiksi plyometrisesti harjoitelleen ryhmän tanssijoiden hyppyjen korkeus parani alkutilanteesta 14% ja 22% voimaharjoitteluryhmällä. Jaloilla tapahtuvan

34

työnnön voimaa mitattiin jalkaprässillä, jossa voima parantui plyometrisella ryhmällä 37% ja voimaharjoitteluryhmällä 32%. Voimaharjoitteluryhmällä myös jalkojen ojennukset ilmassa paranivat 20% verran. Oheisharjoitteluryhmien lisäksi verrokkina tutkittiin ryhmää, joka ei suorittanut mitään erillisiä oheisharjoitteita tanssiharjoittelun lisäksi. Tällä ryhmällä ei havaittu tapahtuneen mitään muutoksia kuuden viikon tutkimusjakson aikana [10].

Aallikko [11] tutki opinnäytetyössään show- ja discotanssijoiden fyysisiä lajivaatimuksia, ja toteutti sen pohjalta tanssijoiden ketteryyttä, räjähtävyyttä ja kestävyyttä kehittävän oheisharjoitteluprojektin tanssikoulu DCA:n kilpailevalle show- ja discotanssiryhmälle. Näitä ominaisuuksia harjoitettiin erillisellä oheisharjoittelutunnilla. Aallikon mukaan hänen saamansa tulokset projektista olivat positiivisia, ja tällainen erillinen niin kutsuttu ”puhdas fysiikkatreeni” näkyi kehityksenä tanssijoiden tanssiteknisessä osaamisessa sekä jaksamisessa tanssitunneilla. Erillinen ohjattu oheisharjoittelu oli hänen mukaansa motivoinut tanssijoita harjoittelemaan kestävyyttä myös oma-aloitteisesti, sekä lisännyt heidän kiinnostustaan ymmärtää lisää muun muassa oikeiden lihasten aktivoimisesta [11].

Jovanovicin, Tesanovicin ja Bosnjakin [12] tutkimuksessa tutkittiin, mitkä ovat jazz- ja balettitanssijoille oleellisia motorisia taitoja, joiden harjoittaminen tulisi huomioida harjoittelussa. Tutkimustulosten mukaan näitä taitoja olivat nopeus, ketteryys sekä räjähtävä voima, sillä jazz-baletille lajinomaisia olivat hypyt, sivuttaissuuntaiset, nopeat sekä tarkat liikkeet, jonka vuoksi nämä voimaominaisuudet olivat ratkaisevia tekijöitä hyvälle suoritukselle. Tutkimuksen mukaan tanssijat hyötyisivät parhaiten tanssitunnilla tehtävistä harjoitteista, joissa huomioitaisiin kaikki kolme ominaisuutta, sillä niiden kehitys oli sidoksissa toisiinsa [12]. Tutkimuksessa ei otettu kantaa siihen, pitäisikö tanssiharjoittelun lisäksi tehdä erillistä oheisharjoittelua.

Koska tutkimuksia tanssijoiden räjähtävän voiman harjoittamisesta on vielä vähän, ei ole vielä mahdollista sanoa yksiselitteisesti, mikä on optimaalisin tapa toteuttaa tanssin kontekstissa nopeusvoimaharjoittelua. Kun huomioidaan nopeusvoimaharjoittelun keskeiset periaatteet siitä, että harjoittelua tulisi toteuttaa riittävän levänneenä [3], vaikuttaa perustellulta toteuttaa nopeusvoimaharjoittelua tanssissa irrallisena muusta lajiharjoittelusta ainakin siinä vaiheessa, kun halutaan nimenomaan harjoittaa yleistä nopeusvoimaa. Mitä lajispesifimpi nopeusvoimaharjoittelu on kyseessä, voisi sitä yhdistää osaksi tanssiteknistä harjoittelua. Useat

35

tanssikoulut tarjoavatkin tuntikonsepteja, joissa nimenomaan keskitytään harjoittelemaan lajinomaisten hyppyjen lisäksi piruetteja. On kuitenkin hyvä huomioida, että tanssiharjoittelussa erillinen, säännöllisesti toteutettu oheisharjoittelu lisää ennestään varsinkin ammattitasolla tanssijoiden harjoittelumäärää kauden aikana, ja näin ollen tanssijoiden kuormittuneisuutta [13]. Kuitenkin, mitä tavoitteellisemmin tanssia harjoitellaan, sitä enemmän myös oheisharjoittelun merkitys korostuu. Viittaamiani tutkimuksia yhdistää toisiinsa harjoittelun monipuolisuus, ja kenties sitä kautta löytyisi kultainen keskitie tanssiharjoittelun ja nopeusvoimaharjoittelun välille.

LOPUKSI Tämän artikkelin pääpaino on ollut nopeusvoimaharjoittelun periaatteiden ja erityisesti räjähtävän voiman harjoittelumetodien esittelyssä. Räjähtävää voimaharjoittelua toteuttaessa on hyvä huomioida myös muut nopeusvoiman ominaisuudet, kuten pikavoima ja suunnanmuutoskyky, jotta nopeusvoimaharjoittelu olisi monipuolista. On myös hyvä huomioida, että tämä artikkeli on läpileikkaus nopeusvoimaharjoittelusta yleisesti tanssiharjoittelun kontekstissa. Jokaisella tanssilajilla on omat fyysiset erityisvaatimuksensa, ja täten spesifisti oman tanssilajin lajinomaisen nopeusvoimaharjoittelun suunnittelu vaatii tarkemman lajianalyysin.

36

Tämän artikkelin perusohjeilla on kuitenkin mahdollista päästä harjoittelussa alkuun!

MUISTILISTA MATKALLE KOHTI RÄJÄHTÄVÄMPÄÄ TANSSIJUUTTA: • Rakenna itselleni vakaa kestävyys- ja maksimivoimapohja ennen nopeusvoimaharjoittelun aloittamista.

• Harjoittele vain hyvin levänneenä ja palautuneena.

• Harjoittelussa less is more eli keskity harjoittelussa tehokkuuteen ja laatuun kuin harjoitusmäärien mahdollisimman suureen määrään.

• Etene harjoittelussa yleisvoimasta kohti lajinomaisia liikemalleja, voimatuottoaikoja ja lihastyötapoja.

• Vältä liiallista kestävyysharjoittelua nopeusvoimaharjoittelun yhteydessä.

• Harjoittele monipuolisesti lajivaatimukset huomioiden.

TA N S S I JA T E RV E YS

Kirjoittaja on kolmannen vuoden tanssinopettajaopiskelija.

Brown, C., Wells, J., Schade, L., Smith, L., Fehling, C. (2007) Effects of Plyometric Training Versus Traditional Weight Training on Strength, Power, and Aesthetic Jumping Ability in Female Collegiate Dancers. Journal of Dance Medicine & Science, Volume 11, Number 2, June 2007, pp. 38-44(7) Viitattu 26.3.2020 osoitteesta: https://www.ingentaconnect.com/content/jmrp/ jdms/2007/00000011/00000002/art00002 Aallikko, R. (2016) Räjähtävyys, ketteryys ja kestävyys – oheisharjoitteluprojekti showtanssin kilparyhmille. s. 22-29. [Opinnäytetyö.

Savonia ammattikorkeakoulu] Viitattu 15.4.2020 osoitteesta: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259879

LÄHTEET Welsh, T. (2009). Conditioning for dancers. s.76. Gainesville: University Press of Florida.

Mäennenä, J. (2019) Voimaharjoittelu – Teoriasta parhaisiin käytäntöihin. s. 85-89, 255-256, 267. VK-Kustannus Oy. Rytkönen, T. (2019) Voimaharjoittelun käsikirja. s. 86-89, 91-92, 96-99, 107. Fitra.

Kuoppasalmi, M. Voiman eri muodot. [Blogiteksti] Viitattu 29.3.2020 osoitteesta: https://www.personaltrainingstudio.fi/fi/personal-trainer-blogi/voiman-eri-muodot Valtonen, R. (2012) Kontrastivoimaharjoittelu – Opas kontrastivoimaharjoitteluun. s. 14-15. [Opinnäytetyö. Rovaniemen ammattikorkeakoulu.] Viitattu 19.5.2020 osoitteesta: https://www.theseus. fi/bitstream/handle/10024/48644/Valtonen_Rene.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Jovanovic, S., Tesanovic, G. & Bosnjak, G. (2010) Speed, agility and explosive strength as components of jazz ballet dancers’ training process. INTERNATIONAL Congress Youth Sport (5; 2010; Ljubljana) Proceedings of the 5th International Congress Youth Sport 2010.

Viitattu 26.3.2020 osoitteesta: https://www.researchgate.net/profile/Aldvin_Torlakovic/publication/281377861_Effects_of_the_program_of_water_polo_school_ on_transformation_processes_of_motor_capabilities_of_boys/ links/55e4c6ac08aecb1a7ccb8a6d/Effects-of-the-program-of-water-polo-school-on-transformation-processes-of-motor-capabilities-of-boys.pdf#page=229 Heikkurinen, N-M. (2009) Ammattitanssijoiden tanssiharjoittelun vammoille altistavat tekijät. s. 27-28. [Proseminaarityö. Jyväskylän yliopisto] Viitattu 15.4.2020 osoitteesta: https://asiakas.kotisivukone.com/files/dhd.kotisivukone.com/Oppaat_ja_opparit/ammattitanssijoiden_vammoille_altistavat_tekijat_-_heikkurinen_2009. pdf

Hammond, S. N., Nikkilä, M., Tunkkari, T. & Noll Hammond, S. (2006). Piruetti: Baletin perusteet. s. 103. Helsinki: Art house.

Rytkönen, T. (2014) Voimaharjoittelu, osa 3: Nopeusvoimaharjoittelu [Blogiteksti]. Viitattu 8.4.2020 osoitteesta: https://www. trainer4you.fi/blogi/voimaharjoittelu-osa-3-nopeusvoimaharjoittelu/?fbclid=IwAR03mNiuqr9GH4ituJz_v7y9c6sSgefNaSLY6ockM_6G27vU0QkOf06wzWk Hulmi, J. (2016) Kuinka kehittää kimmoisuutta plyometrisen harjoittelun eli hyppyjen ja loikkien avulla. [Blogi] Viitattu 10.4.2020 osoitteesta: https://lihastohtori.wordpress.com/2016/10/03/plyometrinen_harjoittelu/?fbclid=IwAR16CGoXOipWazoZp3GYk-HWJbV3_phj8oaMea1j0-l0WGOBNlkhIAbI7QI Sinisalo, A. (2009) Klassisen baletin tekniikka ja rasitusvammat jalan ja nilkan alueella. s. 6. [Opinnäytetyö. Pirkanmaan ammattikorkeakoulu] Viitattu 10.4.2020 osoitteesta: https://www.theseus. fi/bitstream/handle/10024/5358/Sinisalo%20Anu.pdf.pdf?sequence=1&isAllowed=y

37

Mitkä asiat vaikuttavat tanssijan musiikkiin synkronoitumiseen?

TEKSTI: NOORA MOMMO KUVA: SAARA SAVUSALO

Useissa kielissä sanoille musiikki ja tanssi on vaihtelevia määritelmiä, joissa äänen ja liikkeen erottaminen toisistaan ei ole aina selviö. Monissa kulttuureissa musiikki ja tanssi käsitetäänkin erottamattomina. Jokainen tanssija on yksilö, joka kokee musiikin, liikkeen ja rytmin omasta subjektiivisesta näkökulmastaan. Tanssin kokonaisvaltainen kehollisuus ja musiikin hahmottamisen yksilöllisyys näyttäytyvät katsojalle parhaimmillaan musikaalisena kokonaisuutena, jossa liikkeiden ajoitukset ovat suhteessa musiikin rytmisiin elementteihin.

Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna ilmiöstä puhutaan tahdistumisena. Tahdistuminen voi olla vuorovaikutuksetonta tai vuorovaikutuksellista, ja usein tanssissa tämä vuorovaikutuksellisuus toteutuukin. Vuorovaikutuksetonta tahdistumista kutsutaan synkronoitumiseksi (synchronization) ja yksinkertaisimmillaan sillä tarkoitetaan esimerkiksi ihmisen taputuksen tahdistumista ulkoisen oskillaattorin (värähtelijän), kuten metronomin kanssa.

Myös tanssijan tanssiessa nauhoitetun musiikin tahdissa on siis kyse synkronoitumisesta musiikkiin.

Tahdistuminen (entrainment) on kyseessä silloin, kun prosessiin osallistuvat itsenäiset rytmiset yksiköt ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja mukautuvat toisiinsa, esimerkiksi kahden ihmisen taputtaessa samaan tahtiin. Tahdistumista tapahtuu esimerkiksi paritansseissa parin välillä, mutta myös tansseissa, joissa voi olla useampia tanssijoita.

Kyky liikkua musiikin tahtiin liitetään usein rytmitajuun. Rytmitaju tarkoittaa sananmukaisesti kykyä hahmottaa sykettä, tempoa ja rytmikuvioita esimerkiksi musiikista. Musiikin tahdissa liikkuminen on tyypillistä sekä kuunneltaessa että esitettäessä musiikkia. Jopa viiden kuukauden ikäinen lapsi voi tuottaa rytmistä liikettä kuullessaan musiikkia, ja jo vastasyntynyt pystyy erottamaan poljennon rytmisistä äänisarjoista. Rytmitajun kehitys on yhteydessä motoristen taitojen kehitykseen, sillä aluksi rytmitajun kehittyminen on juuri omaan musisointiin liittyvää. Lapset omaksuvat ensin rytmin toi-

38

O P I N N ÄY T E T YÖ T

minnallisella tasolla ja vasta myöhemmin oppivat tietoisesti havainnoimaan sitä kuullusta musiikista.

Tällöin puhutaan rytmin erottelukyvystä. Rytmiset kyvyt ovat perusta monille muille taidoille, kuten esimerkiksi kielelliselle kehitykselle, johon kuuluvat puhe-, luku- ja kirjoitustaidot. Rytmitajuun liitetään myös kyvyt ennakoida ja ylläpitää rytmiä, jotka ovat tärkeitä taitoja tanssijoille.

Motoristen taitojen ja rytmin erottelukyvyn kehittyessä sekä rytmiä tunnistettaessa ensiksi keskitytäänkin löytämään perussyke, jonka tahtiin luontaisesti tekee mieli lähteä naputtamaan tahtia, eli synkronoidutaan musiikkiin. Tätä rytmiä kutsutaan joskus tactukseksi ja toisinaan pulssiksi tai perussykkeeksi, ja sen tempo on riippuvainen yksilöstä, sillä jokainen poimii erilaisia havaintoryhmiä musiikillisesta signaalista. Tämän seurauksena jotkut voivat kuulla iskut esimerkiksi kaksi kertaa nopeammassa tempossa kuin toiset. Ihmisillä on yksilöllinen spontaani motorinen tempo, joka on yleensä nopeampi lapsilla kuin aikuisilla, mutta aikuisilla on kyky mukautua joustavammin niin hitaaseen kuin nopeaankin tempoon ja he kykenevät paremmin tahdistumaan annettuun tempoon.

Tärkeimmät synkronoitumiseen vaikuttavat sisäiset kyvyt ovat musiikin hahmotuskyky, auditiivinen erottelukyky, rytmitaju sekä liikehallintataidot (tasapainon hallinta, liikeaistikyky, reaktiokyky, suuntautumiskyky ja ketteryys sekä motorinen rytmintuotto). Tanssijan kuulo, voima-, kestävyys- ja liikkuvuusominaisuudet, kehon mittasuhteet sekä tunteet vaikuttavat siihen, miten ja millaisina nämä ominaisuudet toteutuvat ja näyttäytyvät katsojalle.

Tanssijan musiikkiin synkronoitumiseen vaikuttavia ulkoisia tekijöitä ovat ainakin liikkeiden optimaalinen suoritusmalli, liikkeiden, musiikin sekä tempon selkeys ja sopivuus ikä- ja taitotasolle unohtamatta sopivaa äänenvoimakkuutta ja opettajan kykyä sanallistaa ja demonstroida valitut liikkeet selkeästi haluttuun rytmiin. Myös käytettävissä olevan tilan koko ja muoto, vaikuttavat rytmisen tahdistumisen

ja synkronoitumisen kokemukseen tanssijan ja katsojan näkökulmasta. Edellä mainittujen lisäksi tanssijan vaatetus ja tanssiin käytettävän tilan pintamateriaalit ja lattian muodot sekä mahdollinen rekvisiitta voivat vaikuttaa tanssijan motoriseen rytmintuottokykyyn, mikä ilmenee niin visuaalisesti, sensomotorisesti kuin liikedynaamisesti. Lisäksi tahdistuminen muihin tanssijoihin pari- tai ryhmätanssissa vaikuttaa tanssijan ja tanssijoiden sekä musiikin väliseen suhteeseen.

Jokainen tanssija on yksilö, joka kokee musiikin, liikkeen ja rytmin omasta subjektiivisesta näkökulmastaan, missä tanssin kokonaisvaltainen kehollisuus ja musiikin hahmottamisen yksilöllisyys näyttäytyvät katsojalle parhaimmillaan musikaalisena kokonaisuutena. Katsojan havainnot ja tanssijan sisäiset tuntemukset tanssin rytmistä voivat poiketa huomattavasti toisistaan.

Tanssin näkökulmasta synkronoitumisen ja tahdistumisen tutkimisessa pitäisikin pystyä ottamaan huomioon tanssin moniaistillisuus ja yksilön kokemukset sekä musiikin rytmin monimuotoisuus ja liikkeiden vaativuus, sillä tanssissa ei aina pyritä ajoittamaan liikkeitä perusrytmin iskuille vaan voidaan valita myös muita rytmisiä elementtejä, joita käytetään liikkeiden ajoittamisen merkkeinä.

Lisätiedot: Mommo N. 2020. Rytminen tahdistuminen ja rytmin kehollistuminen. Havaintoja rytmin ja liikkeen yhteydestä tanssissa. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Työ on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/352499

39

Villi, villimpi, virtuaalinen TEKSTI: TIMO FILIP SALONEN KUVAT: ROOPE RYÖPPY

Virtuaalitodellisuus on jälleen yksi dystooppinen turhake lisää, joka ajaa meitä entistä kauemmaksi pois aidosta kohtaamisesta.

Vaiko esittävän tanssin evoluution seuraava luonnollinen askel – mahdollisuus kokea turvallisessa ympäristössä jotain intiimiä, henkilökohtaista, herkkää, vaikeaa ja pelottavaakin?

Tanssi, yhdessä muun esittävän taiteen kanssa, on kehittynyt ja kasvanut vuorovaikutuksessa nykyteknologian kanssa. Ekspressiivisiin sekä kerronnallisiin tarpeisiin on valjastettu niin valo- ja ääniteknologia kuin videotuotannotkin sekä viime vuosina myös sosiaalinen media ja matalan kynnyksen live-lähetykset. Ensimmäisten koronarajoitusten ilmestyttyä keväällä 2019 jatkoivat useat tanssikoulut toimintaansa internetin välityksellä, joko valmiiksi kuvattujen tuntien avulla tai live-tunneilla.

Jokainen uusi mediaformaatti on syntyessään ollut kuin villi länsi. Yleiset käytänteet ja pelisäännöt ovat muodostuneet vuosikymmenien aikana kokeilujen, erehdysten sekä konfliktien kautta. Seuraava kultaryntäys tullaan näkemään virtuaalitodellisuudessa.

Ensin utopistisena ajatuksena syntynyt, kuriositeetiksi kehittynyt teknologia, jota jo flopiksikin kutsuttiin, alkaa lopulta löytää tiensä kotitalouksiin.

40

Teknisen suorituskyvyn kohentuminen ja VR-lasien alentunut hinta alkavat lopulta mahdollistaa sen, että virtuaalitodellisuuden todellinen taiteellinen potentiaali saa tulla esiin.

Tämä potentiaali ei kuitenkaan tule esiin itsestään.

Laadukkaiden VR-videoteosten tarjonta on tällä hetkellä vähäistä. Teoksista valtaosa tuntuu olevan lyhyitä konsepteja, joissa tekninen taso voi olla korkea, mutta käsikirjoitukselliset ja kerronnalliset elementit jättävät toivomisen varaa. Tuotantoja määrittävät ymmärrettävästi myös ulkoiset tekijät, kuten asiakkaan toiveet tilaustyön suhteen. Tämän lisäksi tuotantoprosessi vaatii paljon kallista kalustoa, jota harvalla taiteilijalla on käytössään.

Näistä syistä tein opinnäytetyöni otsikolla ”Virtuaalitodellisuuden potentiaali esittävän tanssin näyttämönä”. Tutkielmassani keskityin sekä tuotan-

O P I N N ÄY T E T YÖ T

toprosessin vaiheisiin että taiteellisiin näkökulmiin.

Tietoperustan pohjalta ohjasin 13-minuuttisen VR-tanssidemon, jonka testiryhmän katsojat kokivat yksitellen VR-lasien välityksellä. Syvensin tutkimusaineistoa haastattelemalla kahta VR-pioneeria: elokuvaohjaaja Michael Wohlia sekä pelinkehittäjä Chris Sherwoodia. Heistä kumpikin uskoo VR-videon potentiaaliin, mutta arvioi ohjauksellisten ja taiteellisten metodien vaativan vielä paljon kehittelyä. Tanssin ja muiden esittävien taiteiden potentiaalista antia Wohl arvioi näin: “I don’t have any experience personally shooting 360 for dance or other performing arts (with the exception of one piece I did about fencing) but I certainly think employing trained artists in performing arts will only improve the likelihood of creating something that connects with your audience. – – I can only imagine that performing artists that are

learning their craft within the context of how VR can represent it might bring a new perspective that a classically trained peer might never consider.”

Henkilökohtaisesti olen vaikuttunut etenkin VR-pelien tarjoamasta kokemuksellisuudesta ja tunne-elämyksistä, jotka ovat mielestäni ohjauksellisessa mielessä valovuosia videoproduktioita edellä. Monet tuotantoyhtiöt tuntuvat jo nyt hylänneet ajatuksen mahdollisuudesta kommunikoida syvemmällä tasolla katsojan kanssa videoformaatissa. Sherwood myöntää VR-videoteosten haasteiden osittain ajaneen heidät pelinkehittelyn pariin, mutta uskoo edelleen myös videoteosten löytävän terävimmän särmänsä: “VR video is challenging. So much so that we moved on to a medium that didn’t present such challenges. But that’s not to say it doesn’t have the

41

potential. The more technology moves forward, the more opportunities it can have to shine. – – We’re still very interested in live action elements in VR. I imagine that VR videos will end up in a place where they’re kind of a hybrid of video and videogame – – the creatives that are passionate about the medium will push it forward as well.”

Itse uskon tanssin ja muiden esittävien taiteiden mahdollisuuksiin luoda virtuaalitodellisuuden avulla jotain ainutlaatuista. Oikeita keinoja käytettynä VR-teos voi olla katsojalleen todella herkkä, henkilökohtainen sekä intensiivinen kokemus. Ilokseni sain huomata testiryhmän kokemusten vahvistaneen tätä hypoteesia.

Tässä muutama ote katsojien kertomuksista: ” Kokemus vei täysin mukanaan. Suurin yllätys oli, miten suurena tunsin eri tunteita. Uppoiduin kokemukseen täysin, paljon vahvemmin kuin TV- tai live-esityksiin. Tässähän ollaan parhaalla paikalla, eikä muiden katsojien ääntely tai tiellä oleminen vaikuta asiaan.” ”Keholliset tuntemukset tuntuivat vahvemmin, kuin perinteistä tanssiteosta katsoessa.” ”Erityisesti teoksen lopussa teki mieli juosta esiintyjien perään. En usko, että sama fiilis olisi tullut istuen.” ” Alun sivustakatsojan roolista siirryttiin teoksen edetessä eteenpäin teoksen päähenkilön rooliin, mikä oli samalla yllättävää sekä ahdistavaa. Negatiiviset tunteet lisäsivät teoksen immersiota voimakkaasti ja herkistivät aisteja entisestään.”

Virtuaalitodellisuutta on formaattina turha lähteä vertaamaan livenäytöksiin, televisioon tai elokuvatuotantoihin. Sen ei ole tarkoitus korvata näitä alustoja eikä kilpailla niiden kanssa. Sen sijaan se tarjoaa mahdollisuuden käsitellä turvallisesti vaikeitakin tunne-elämyksiä, intiimisti ja henkilökohtaisesti. Wohlin ajatukset vahvistavat tätä näkökulmaa: “ – – They’re different media that work differently.

TV didn’t make the radio go away; indeed podcasts are more popular than ever. Theater remains vibrant (pandemic notwithstanding), and I think that

42

VR can and will thrive alongside traditional film.

– – I’m currently producing a traditional film and I would never consider trying to tell the story in VR. I still love black and white movies and don’t think that colorizing them makes the “better.” I still love to read books and while there are film adaptations that I cherish, I think it would be tragic for books to be replaced by movies (or VR pieces in some dystopian future). But I remain inspired by the way a VR piece can trick your brain into believing you’re actually in some alternative space, having some potentially risky experience while your body remains safe. – –” Liikuttavimman hetken tutkielmani parissa koin, kun yksi testiryhmän katsojista herkistyi kyyneliin teosta katsoessaan. Tämä katsoja kertoi yllättyneensä tunnereaktionsa ylivoimaisuudesta. Kokemusta hän kuvasi surusta ja ahdistuksesta huolimatta kauniiksi. Haluankin päättää tämän artikkelin hänen sanoihinsa: ”Loppukohtauksessa koin olevani siis kuollut, eli haamu – minuahan ei silloin voi nähdä. Vaikka olin vahvasti osa tapahtumia, olin siinäkin hetkessä samalla sivustakatsoja. Koin sen niin, että muuthan vain muistelivat minua ja katsoivat ikään kuin muistoa minusta – jotain, johon he eivät enää voi saada kontaktia.”

Lisätiedot: Salonen, Timo 2020. Virtuaalitodellisuuden potentiaali esittävän tanssin näyttämönä. Oulun ammattikorkeakoulu. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma.

Opinnäytetyö.

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120626409

O P I N N ÄY T E T YÖ T

43

KUVA: HEIDI LEHIKOINEN

Opinnäytetyöt

44

O P I N N ÄY T E T YÖ T

YHTEISTÄ KIELTÄ LUOMASSA – TIETOPAKETTI VOIMISTELIJOIDEN TANSSIHARJOITTELUN SISÄLLÖSTÄ Tanssinopettajaopiskelija Nea Ollikainen tarkastelee opinnäytetyössään Artistic Gymnastics - Taiteellisuutta etsimässä: Tanssiharjoittelun kohdentaminen voimistelijalle tanssia voimistelijan oheisharjoitteluna. Työn kohteina ovat huipputason voimistelua tavoittelevat voimistelijat ja heidän valmennustiiminsä. Tutkimuksen mukaan tanssinopettajan tulee astua tiiviisti mukaan valmennustiimiin ja ymmärtää tanssin merkitys osana voimisteluharjoittelun kokonaisuutta. Myös voimisteluvalmentajan tulee saavuttaa sama ymmärrys.

Yhteiset termit ja ydintaitojen vahvistaminen jatkuvasti arjessa linkittävät tanssitunnilla opitut taidot kiinteäksi osaksi voimistelua. Tanssi ei ole erillinen osa harjoittelua, vaan yhdistyy jokaiseen voimistelijan askeleeseen ja liikkeeseen – oli liike sitten voimistelun arvo-osa tai koreografia. Tanssinopettajan vierailut voimistelusalissa – ja toisinpäin – tukevat yhteisen kielen ja ymmärryksen syntymistä.

Työssä on koottu voimistelussa taiteellisuuden ilmentymään liittyvä historia ja arvosteluperiaatteet tiiviiksi paketiksi. Tanssin viitekehyksestä on valittu voimistelijalle soveltuvimmat lajit ja tekniikat ja avattu voimistelijalle tärkeimpien ydintaitojen teoriaa voimisteluvalmennuksen näkökulmasta.

Tavoitteena on, että tanssinopettaja saa opinnäytetyön kautta kokonaiskuvan siitä, mikä hänen osaamisestaan on tärkeintä antia juuri voimistelijalle.

Lisätiedot: Ollikainen, N. 2020. Artistic Gymnastics - Taiteellisuutta etsimässä: Tanssiharjoittelun kohdentaminen voimistelijalle. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/347524

KANSANTANSSIN HARJOITTELU SIVULAJINA TARJOAA PALJON TANSSIN TAITEEN PERUSOPETUKSELLE Tanssinopettajaopiskelija Siiri Suoniemi selvitti opinnäytetyössään Kansantanssi sivulajina taiteen perusopetuksessa: Kokemuksia ja havaintoja 12–14-vuotiaiden tanssijoiden sivulajikokeilusta kansantanssin potentiaalia sivulajina taiteen perusopetuksessa.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä porvoolaisen Taidetehtaan tanssikoulun erikoiskoulutusryhmän junioreiden kanssa.

Tutkimuksessa ilmeni, että tanssijoiden ennakkotiedot kansantanssista olivat vähäisiä ja että käsitykset muuttuivat lajia kohtaan selkeästi positiivisemmiksi tutkimuksen aikana. Suurin osa tanssijoista koki kansantanssista olevan hyötyä sivulajina. He kokivat sen tuovan lisää tanssillista ja musikaalista osaamista.

Suoniemi keräsi aineiston opinnäyteyöhönsä yhden lukuvuoden aikana 2019–2020. Tutkimuksen aikana tanssijat osallistuivat kansantanssitunneille joka toinen viikko. Tanssijat vastasivat tutkimuksen aikana kolmeen kyselyyn. Lisäksi Suoniemi piti havaintopäiväkirjaa, ja tunneilta kuvattiin videomateriaalia.

Opinnäytetyö on avaus kansantanssin hyödyntämisestä taiteen perusopetuksessa. Tutkimuksessa todetaan, että tällä hetkellä ei ole tiedossa tanssioppilaitoksia, joissa kansantanssi kuuluisi sivulajitarjontaan. Asetelma on kiinnostava myös kulttuurillisesta näkökulmasta, sillä tutkimuksen ensimmäisen kyselyn osoittamat ennakkoasenteet kansantanssia kohtaan vahvistavat, ettei kansantanssin pääomaa välttämättä tunnusteta tanssin kentällä.

Lisätiedot: Suoniemi, S. 2020. Kansantanssi sivulajina taiteen perusopetuksessa: Kokemuksia ja havaintoja 12–14vuotiaiden tanssijoiden sivulajikokeilusta. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu.

Oulun ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/347804

45

Viejän viemää TEKSTI: ELLA RAUTAMIES KUVA: OLLI LÄÄTI

Nautin suunnittelemisesta ja ennakoinnista. Jos tiedossa on esimerkiksi juhlat, muutto tai uusi työ, alkaa suunnittelu juhlatarjoilusta työkenkiin välittömästi. Mieluusti noin puolisentoista vuotta etukäteen. Haluan olla valmistautunut kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiinkin asioihin ja ennakoida mieluusti kaiken minkä vain voin. Siitä minä nautin.

Tanssiparieni palautteen perusteella nautin ennakoinnista runsain mitoin myös paritanssin puolella. Minulla on nimittäin toisinaan tapana arvata, mitä tanssiparini aikoo aina kulloinkin tehdä ja muokkaan tanssiani sen mukaan. Itse näen sen yrityksenä helpottaa tanssiparini työtä, jotta tanssi olisi vaivatonta ja sujuisi ilman kummempia tallomisia. Tanssihan nimittäin näyttää tuolloin ulospäin siistiltä ja sujuvalta, mutta harvoin tuntuu siltä. Vaikka olenkin tyytyväinen kykyyni osata arvata viejän muuttuneesta hengityksestä, että jahas nyt on vuorossa pistopyörintää, on tanssista tuolloin rentous kaukana ja ”carpe diem” loistaa poissaolollaan.

46

Luulen ennakoinnin ja arvailun juontavan juurensa siihen, että lajitaustastani huolimatta, paritanssikokemukseni on ollut kovin vähäistä. Tanssijana en vielä täysin luota oman kehoni kykyyn vastaanottaa signaaleja ja toimia niiden mukaisesti. Se voi myös olla kiinni luonteesta, tai siitä että opettajana on tottunut usein olemaan vähintäänkin alitajuntaisesti jo askeleen edellä. Ennakoijan roolia onkin yllättävän vaikea tiputtaa.

Ennakointi ja arvailu paritanssitilanteessa ei suinkaan ole vain minun erityisosaamisaluettani. Ilmiö on tuttu kansainvälisestikin ja tunnetaan nimellä Backleading. Googlasin kyseisen sanan ja eteeni aukesi keskustelupalstoja, joissa tanssijat jakoivat pääasiassa negatiivisia kokemuksia seuraajasta, jonka ennakointi voi kääntää roolit täysin päinvastoin. Lähes kaikki viejät ovat joskus kokeneet backleaderin kanssa tanssimisen. Tanssijat jakoivat toisilleen vinkkejä, kuinka seuraajan ennakointimoodin voisi saada pois päältä. Tarjottiin silmien sulkemista, huumorilla väritettyä huomautusta asiasta ja viejälle selkeämpiä ja määrätietoisempia painonsiirtoja.

BLOGISSA

Jäin miettimään miksi valtaosa keskustelijoista koki backleaderin kanssa tanssimisen negatiivisena asiana. Vaikkei ennakointia välttämättä tanssilavoilla kaivata, on se esimerkiksi tanssinopettajalle yksi mahdollinen opetusmenetelmä, jonka kanssa useat pedagogit ovatkin jo tuttuja. Backleadingia soisi hyödynnettävän yhä enenevissä määrin.

Tällöin tanssioppilaan ei tarvitsisi turvautua niin tiukasti opettajan näyttöön ja yrittää jäljitellä tanssia ainoastaan visuaalisesti. Opettaja mahdollistaa backleadingin avulla kehollisen oppimisen ja tarjoaa työkaluja, joiden avulla on mahdollista rakentaa turvallisia liikeratoja, sopivaa voimansäätelyä sekä kanavan keskittyä kehon tuntemuksiin ulkoisen muodon sijaan. Kun opetus ei painotu niin vahvasti siihen, miltä tanssi näyttää ulospäin, annetaan samalla tilaa tanssijan oman kehon viisaudelle ja arvostetaan sen monimuotoisuutta.

Paritanssin alkeisopetuksessa opettaja voi erityisen hyvin hyödyntää backleadausta. Jos mielii käyttää tätä opetusmetodia, on hyvä kysyä oppilaalta, onko hänelle ok, jos häntä hieman auttaa tällä tavalla.

Tällöin opettaja tanssii seuraajan roolia, ennakoi-

den aloittelevan viejän liikkeitä, ja samalla johdattelee häntä kohti oikeanlaista vientitekniikkaa.

Parhaimmillaan opetusmenetelmä voi tasa-arvoistaa opettajan ja oppilaan välistä suhdetta ja auttaa osaltaan turvallisen työskentelyilmapiirin luomisessa.

Vaikuttaisi siltä, että tämän paritanssillisen kompastuskiveni voisikin kääntää pedagogiseksi vahvuudeksi. Kunhan ennakoivan tanssinsyötön muistaa kääntää pois päältä, kun itse on nauttimassa paritanssista. Tai no, ainahan voi ottaa vastaan humoristiset huomautukset ja sulkea silmät.

Kirjoittaja on Oamkin neljännen vuoden tanssinopettajaopiskelija.

47

OamkTanssissa nyt

ARKTISET AVOINNA KAIKILLE

TANSSIA! -NÄYTÖKSET SIIRTYIVÄT HELMIKUULLE

Arktiset Askeleet, pian 36-vuotias tanssitapahtuma, tanssitaan jälleen Oulussa 25-28.3.2021.

Koronan aiheuttaman poikkeusvuoden jälkeen tapahtumatiimi halusi mahdollistaa kaikkien halukkaiden hakemisen tapahtumaan ja ensi keväänä tanssitaankin poikkeuksellisesti Avoin katselmus, johon ovat tervetulleita kaiken ikäiset tanssijat. Ja koska korona hankaloittaa edelleenkin tanssituntien normaalia pyöritystä, on myös esiraadin ilmoittautumisaikaa jatkettu niin, että videotallenteita voi lähettää perjantaihin 29.1.2021 asti. Esiraati tanssitaan viikolla 5 ja katselmukseen valitut teokset ilmoitetaan heti pe 5.2.2021.

Koronaepidemian toinen aalto ei ole ottanut laantuakseen ja pitkittyneet poikkeusolot ovat saaneet aikaan ankaraa jälkeä kaikelle tapahtumatuotannolle. Oamkin tanssinopettajakoulutuksen joulukuulle suunnitellut Tanssia!

-näytökset Valvesalissa saivat niin ikään väistyä tiukentuneiden kokoontumisrajoitusten myötä.

Näytösrupeaman uusi toteutusaikataulu sijoittuu helmikuun viimeiselle viikolle 24.-25.2.2021.

Tanssinopettajakoulutuksen näytöstoiminta palaa takaisin Valvesaliin lähes kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisessä näytöksessä tanssii koulutuksen koko lajikirjo kansantanssin, baletin, showtanssin ja paritanssin tyyleillä. Lippuja saa ostaa Valveen lipunmyynnistä sekä ticketmaster.fi -palvelusta.

Maaliskuussa tullaan siis näkemään huikean laaja-alainen kattaus tanssia, niin iän, tanssityylin kuin maantieteellisyyden näkövinkkelistä.

Tervetuloa mukaan Arktisiin Askeliin!

48

KUVA: SAARA SAVUSALO

O a m k Ta n s s i s s a n y t

Kalenteri

AVOIMEN OPINNOT

TAMMIKUU

Oamkin avoimessa ammattikorkeakoulussa on tarjolla runsaasti myös tanssiopintoja. Käytännössä lähes kaikkia tanssin koulutusohjelman opintoja on mahdollisuus opiskella avoimen kautta, kunhan opiskelijan osaaminen kohtaa kyseisellä kurssilla vaadittavien lähtötasokriteerien kanssa. Kaikki tarjolla olevat kurssit eivät välttämättä näy Oamkin avoimen ammattikorkeakoulun sivuille kootussa tarjonnassa, joten opintojen sisällöistä ja toteutusaikataulusta kannattaa tiedustella osoitteesta: tanssi@ oamk.fi

29.1. Arktisten askelten esiraati sulkeutuu

KUVA: PETRI KEKKONEN

HELMIKUU 24.-25.2. Tanssia! -näytökset Valvesali, Oulu

49

Seuraa meitä somessa: OAMKdance OAMKdance

50

Jammailua lasten ehdoilla!

®

Sinustako KiddieJam-ohjaaja?

Luelisäätulevistakoulutuksista:kiddiejam.fi

LIIKUTTAA KAIKKIA

Tutustu FolkJam-tuoteperheeseen ja ohjaajakoulutuksiin: folkjam.fi

51