ASIAA TANSSISTA JA TANSSIKASVATUKSESTA Numero 1 / 2020
Pedanssi - Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta ISSN 2489-6462 (verkkojulkaisu) 4. vuosikerta Oamk tanssinopettajakoulutus Kotkantie 1 90520 Oulu 040 14154903 pedanssi@oamk.fi www.pedanssi.fi Vastaava päätoimittaja: Petri Kauppinen Toimituskunta: Taina Ala-Ketola, Petri Kauppinen, Anssi Kirkonpelto, Milla Korja, Timo Salonen, Jouko Tötterström ja Elena Vuoksiola Lehden tyyli: Laure Kurkela Taitto: Saara Savusalo Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan taiteen ja kulttuurin tuki Potku ry. Seuraava lehti ilmestyy 13.5.2020
Tässä numerossa:
4 6 12 16 22 24 28 30 33
4
6
PÄÄKIRJOITUS: ERÄÄN OSALLISTUJAN TARINA HENKILÖKUVA:SINÄ PIIRRÄT OMAN AMMATILLISEN MUOTOKUVASI
12
YLI KOLME VUOSIKYMMENTÄ TANSSIKASVATUKSEN PUOLELLA AJANKOHTAISTA: MONIALAISUUS, KEHOLLISUUS JA AINUTLAATUISUUS AJANKOHTAISTA: TANSSINOPETTAJAKOULUTUKSEN TULEVAISUUS AJANKOHTAISTA: BALILAINEN TEMPPELITANSSI JA ELÄMISEN KAUNEUS BLOGISSA: KOSKETUKSESTA JA RAKKAUDESTA
16
24
OAMKTANSSISSA NYT: MITÄ TANSSISSA TAPAHTUU? KALENTERI
30
KANSIKUVASSA Balettikoulu Hannele Suomalaisen Kellokanit varpaillaan -esitys ilahdutti yleisöä Arktiset Askeleet -katselmuksessa keväällä 2018.
KUVA: PETRI KEKKONEN
3
4 KUVA: LOTTA SALONEN
PÄ Ä K I R J O I T U S
KIRJOITTAJA
Erään osallistujan tarina Eletään aikaa, jolloin 80-luvun neonväriset verkkarit vaihtuvat 90-luvun lama-ajan korkeavyötäröisiin farkkuihin. Innosta pingottunut nuori tekee tansseja kylätalon hämyssä. Jokin vaistonomainen liekki sisällä pakottaa näin toimimaan. Mankassa jurnuttaa kulahtanut c-kasetti, se kapinoi venyttämällä valittua kappaletta. Toosaparka kokee singuttamisen oikeudekseen parinsadan perättäisen kuuntelukerran jälkeen. Välillä nuori Kolumbus on kontallaan tanssin edessä, onhan liikkeiden tutkiminen ja kokeileminen kuin vieraita planeettoja hamuaisi. Veri vetää, on pakko jatkaa. Hienhuuruisten viikkojen jälkeen neljän minuutin sommitelma alkaa löytää intuition sanelemaa muotoa. Jostain kumman syystä juuri tämä on oikein, mutta tuo tuntuu väärältä.
Petri Kauppinen on Oamkin tanssin lehtori ja tanssin monityöläinen. Nelivuotiaana aloitettu tanssiharrastus kiteytyi monisäikeiseksi ammattilaisuudeksi, jota on jatkunut jo yli 25-vuotta. Kauppinen työskentelee opettajana, koreografina, tanssijana ja käsikirjoittaja-ohjaajana. Tanssinopettajan työssä parasta on perinteen ja käsityöläistaitojen siirtäminen ja kehittäminen seuraaville sukupolville.
Mikä huojennus, katsojat olivatkin haltioissaan näkemästään. Häkeltynyt nuori tekijä lupaa kunnioittamansa tanssiohjaajan kannustamana ilmoittaa esityksen siltä seisomalta Arktiset Askeleet -tanssikatselmukseen. Kaikki käy keveästi sen enempää tilannetta analysoimatta. Keväällä 1991 Oulun Pohjankartanon punaisena hehkuva näyttämö tuntuu normaalia mittavammalta. Ryhmä on kuin ihmeen lailla selvittänyt itsensä arvostetun valtakunnallisen tanssitapahtuman loppukatselmukseen. Jos huuma olisi ollut tuolloin mitattavissa, se olisi ylittänyt ylivoimaisesti kaikki olemassa olevat asteikot.
Tanssin tekijä löytää vintiltä upeat tyköistuvat talvipalttoot ja pitkävartiset nyörisaappaat. Ryhmän kauniimmat osapuolet saavat sonnustautua näihin unelmiin. Kaksilahkeisille siunaantuu hillityn raitakuosinen puku ja verenpunainen kukka rintapielukseen, koska niin on tapana.
Polvet menevät lopulta alta ja veri hyytyy, kun arvostettu raadin puheenjohtaja lopulta lukee perustelut sanomalehti Kalevan myöntämän erikoispalkinnon saajalle. Nuorta tanssintekijää kutsutaan koreografiksi ja upean ryhmänsä tanssimaa esitystä täysveriseksi näyttämöteokseksi. Valtava määrä kannustavia lauseita räjäyttää tajunnan ja kääntää tanssintekijän kompassin suunnan lopullisesti.
Pieteetillä työstetty tanssi näkee lopulta päivänvalon kylätalon sydämenkokoisella luukkunäyttämöllä. Esiintyjien ja tanssin tekijän pulssi hakkaa läpitunkevasti ja suoniin virtaa kuumaa enemmän kuin tarpeeseen.
Kymmenen vuotta myöhemmin koreografin opiskellessa tanssialaa maailman turuilla, hän löytää itsensä ihmettelemästä valitsemaansa urapolkua. Tietäen sen, ettei olisi tässä, jos valinnat olisivat menneet toisin.
5
6
H E N K I L Ö K U VA
Sinä piirrät oman ammatillisen muotokuvasi TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: SAARA SAVUSALO
Marjukka Koivuniemen työssä yrittäjähenki yhdistyy monialaisuuteen ja vahvaan tanssikasvattajan ammattitaitoon.
Tanssialalla toimivia yhdistää usein monialaisuus, joka näyttäytyy käytännön taitojen hallinnassa, kerroksisen ajattelun tasolla ja ennakkoluulottomissa toimintamallien valinnoissa. Monesti näitä ominaisuuksia pidetään tanssin viitekehyksessä liian kirkkaina itsestäänselvyyksinä. Oululainen tanssinopettaja Marjukka Koivuniemi on tanssin ammattilaisena suoranainen moninaisuuden häpeilemätön ruumiillistuma. Tästä huokuu jo se, että Koivuniemi itse tunnustaa tanssialan koukuttavan juuri monipuolisuudellaan. ”Tanssin ammatilliset sabluunat eivät ole millään muotoa vakiintuneita, vaan alalla voi toimia monessa roolissa. Mahdollisuudet erilaisiin tanssin
toteutumisen muotoihin ovat lähes rajattomat. Työn saa rakentaa itselle mielekkääksi kokonaisuudeksi, jossa on saumaa kohdata jatkuvasti uusia haasteita ja uudenlaisia tekemisen suuntia. Toki tässä pitää olla itse avoin ja aktiivinen hakeutumaan kontaktiin muiden kanssa”, Koivuniemi summaa. Tällä hetkellä ahkera ja pidetty opettaja elää tanssinopetustyössään intensiivivuosien vaihetta. Työnkuva onkin piirtynyt juuri sellaiseksi, kun Koivuniemi on ideaalitasolla kuvitellut sen olevan. Työaikojen ilta- ja viikonloppupainotteisuus on toki haastavaa työn ulkopuolista sosiaalista elämää ajatellen. Siksi ammatin eri vaiheiden 7
”Kun on päässyt testailemaan ideoita hyvien tanssijoiden kanssa, niin on saanut myös rakentaa tervettä itseluottamusta omiin näkemyksiin ja intuitioon.”
ymmärtäminen ja urasuunnittelun näkökulma ovat tärkeitä työkaluja elämän järjestämisessä. Jos vaikkapa perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi, niin silloin tanssinopettajan ura ja työnkuva luovii uusiin suuntiin. Tällaisissa tilanteissa esimerkiksi virka-aikaan tapahtuvan hallinnollisen työn painotus suhteessa opetustyöhön voi olla yksi työaikaresurssia tasapainottavista tekijöistä. Juuri nyt Koivuniemen tanssinopetuksen viikkopaletti on sekä kohderyhmiltään että tanssinlajitarjonnaltaan laaja-alainen. Oppilaiden ikähaitari liikkuu vanhempi-taapero -ryhmistä eli 1 ½-vuotiaista ylöspäin aina aikuisiin saakka. Pääasiassa viikoittaiset työkaverit eli tanssioppilaat ovat lapsia ja teinejä, jotka ottavat opetuksessa kosketusta tanssiin mm. lastentanssin eri muotojen, Kiddiejamin, showtanssin, latinoshown ja discotanssin kautta. Tällä hetkellä viikko-ohjelmassa ei ole ikääntyvien ryhmiä, joiden opettamisesta Koivuniemellä on myös kokemusta. Myös paritanssin opetus toteutuu näillä kiireillä harvakseltaan keikkatyönä. Parinkymmenen vakioviikkotunnin lisäksi Koivuniemen aikataulu täyttyy pääasiassa kisakoreografioiden harjoitteluun tähtäävistä yksityistunneista. ”Työaikasuunnittelussa olen päätynyt siihen, että yksäreille kannattaa rauhoittaa oma iltansa viikosta.
8
Vakiotunneista vapaa työpäivä mahdollistaa joustavuuden myös muiden töiden kanssa, jolloin kuormitus ei kasva viikkotasolla mahdottomaksi.” Intensiivisestä keskustelustamme on poimittavissa kaksi elementtiä ylitse muiden, jotka ovat jo yli kymmenen vuotta tanssin ammatissa toimineelle ahertajalle ammatillisesti palkitsevia. Yhtäällä on opetustyön onnistumisten ja myös haasteiden kokeminen sekä toisaalla koreografinen työskentely. Lähes viikoittain onnistumisiin yltää pienten lasten kanssa. Tässä lasten into, välittömyys ja reaktiot antavat voimaa. ”Hienoja hetkiä voivat olla vaikka sellaiset, kun saa höynäytettyä oppijat tekemään innoissaan jotain tanssiteknistä harjoitetta. Harjoittelu ja toistaminen, oli se sitten välineen kautta tai muuten, tapahtuvat ikään kuin vahingossa”, Koivuniemi hehkuttaa. Viime viikolla pedagoginen onnistuminen tuli siitä, kun 6-8-vuotiaiden lasten ryhmä alkoi keskustelujen kautta hahmottamaan tanssin ydintaitojen harjoittelun tärkeyden merkityksen. ”Pelkkä tanssitunnilla käyminen ei vielä tee hyväksi tanssijaksi, vaan asiat vaativat harjoittelua.” Tanssinopetustyö on jatkuvaa tasapainottelua sen kanssa, paljonko oppilailta voi vaatia vai vaatiiko
9
tarpeeksi? Opettajan kunnianhimo ei saa mennä oppijoiden tarpeiden edelle. Pienten lasten ei tarvitse harjoitella koko ajan täysillä, vaan välissä jokin luova harjoite, satu tai muu tehtävä saattaa olla ratkaiseva oppimisen kannalta. ”Toisaalta opettajan ammattitaito näyttäytyy juuri siinä, ettei työskentely lasten kanssa karkaa sinne toiseen ääripäähän, jossa kovasti puuhataan eri asioita, mutta pitkäjännitteinen suunta keholliselle ja henkiselle kasvulle puuttuu.” Onnistuneesta tanssiharjoittelun tavoitteellisuudesta Koivuniemi mainitsee opettamansa 5-6-vuotiaiden tanssijoiden ryhmän Limingassa. Tämä ryhmä on edelliseltä lukuvuodelta jatkava tenavaryhmä ja tänä keväänä tunnilla tehdään jo chassé-hyppyjä, jossa rytmisesti hallittuihin askeliin yhdistyy ylävartalotyö eli rangan ja käsien ristikoordinaatio. Tanssikoulu TanssinTahti on Koivuniemen tanssiperheen oman koulu, jonka opettajakunnan kanssa on yhteisesti puhuttu runsaasti myös tanssi-käsitteen johdonmukaisen käyttämisen tärkeydestä. ”Käytän esimerkkiharjoitteena patsastanssia, jossa sanaa
10
tanssi alleviivataan. Patsasleikki tai leikki-nimike ylipäätään johtaa helposti johonkin muuhun, jolloin lapsi ei hahmota tanssivansa.” Tanssitermien käyttäminen ja opettaminen lapsille on tärkeää, sillä tätä kautta tietoisuus tanssista leviää myös vanhemmille. Koivuniemi kertoo, että pienempien tanssijoiden kanssa hyväksi osoittautunut käytäntö on kerrata tunnin lopussa vielä kyseisenä päivänä opitut ydinasiat ja pohtia tanssijoiden kanssa yhdessä, kuinka harjoittelua voisi jatkaa kotona? Näin myös vanhemmat kuulevat lapselta jäsentyneemmin tanssitunnilla opituista asioista, ja osaavat näin ehkä helpommin tunnistaa ja kannustaa lasta tanssimaan arjessa. Entä se toinen tanssinopettajan työn palkitseva elementti? Ammatillisesti merkittävä kiintopiste Koivuniemen uralla on ollut oman koreografisen kädentaidon jäsentyminen. Viime vuosina Koivuniemen koreografiat ovat niittäneet arvokisamenestystä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin ja palkintokaappi on täydentynyt tiuhaan.
Kisakoreografian tekemisen ytimessä on vahvan konseptin kehitteleminen, joka käynnistää varsinaisen sisällön luomisen prosessin. Kilpailutyössä pätee samat lainalaisuudet kuin pitemmän tanssiteoksen tekemisessä ja tämän kaiken tukipilarina on koreografin näkemyksen kokonaisvaltaisuus. ”Liikemateriaalin luominen ei ole näissä töissä tärkein juttu. Sen sijaan kantavan teeman työstäminen on sitäkin keskeisempää. Tukeva ja monisäikeinen teema synnyttää tarinankerrontaa, joka näyttäytyy musiikissa, puvustuksessa, ilmaisussa ja liikkeessä.” Kilpailukoreografian lajityypissä koreografin ammattitaito punnitaan siinä, kuinka orgaanisesti kolmeen minuuttiin sisällytetään ja tiivistetään olennainen. Marjukka Koivuniemeä voi pitää tanssisuvun verenperijänä tai oikeammin jopa tanssinopettajaperheen kasvattina. Äiti Liisa Kontturi-Paasikko on valtakunnallisesti tunnustettu tanssipedagogi ja siskoista molemmat työskentelevät eri rooleissa tanssin parissa. Koivuniemi ei pidä perheen tanssivaikutetta rasitteena vaan päinvastoin voimavarana. ”Onhan se huikea etu saada rehellistä kollegiaalista tukea ihan lähituntumalta, perhepiiristä. Ja ammatillinen vahvuutemme on myös siinä, että olemme kaikki hyviä eri osa-alueilla. Tämän jäsentäminen on hyvän kommunikaation ja yhteispelin edellytys.”
MARJUKKA KOIVUNIEMI Lähtökohta luovaan työhön on hyvä, sillä Koivuniemellä on aito halu tehdä esityksiä ja jutut syntyvät luontevasti. Otetaanpa tarkasteluun vahva käytännön työn kautta hankittu osaaminen latinoshown viitekehyksessä. Tässä Koivuniemen molemmat ”omat lajit” yhdistävä koheesio on löytänyt orgaanisen muodon. ”En ole vieraalla maaperällä kummankaan lajin eli showtanssin tai latinalaisten tanssien liike-estetiikan kanssa. Ja pystyn hyvällä omallatunnolla seisomaan valintojeni takana. Vaistoni sanoo, että nämä ratkaisut ovat oikeita, näin voi tehdä.” Koreografi haluaa nostaa keskiöön tanssijoiden merkityksen työprosesseissa. ”Kun on päässyt testailemaan ideoita hyvien tanssijoiden kanssa, niin on saanut myös rakentaa tervettä itseluottamusta omiin näkemyksiin ja intuitioon.” Koivuniemi on tunnettu siitä, että muutoksia koreografioihin saattaa tulla vielä juuri ennen h-hetkeä, ja yleensä nämä tuntumat ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi.
• Tanssinopettaja AMK. Nuoruuden lajitausta on kilpatanssissa ja paritanssissa. • STOL:n ja IDTA:n ammattilaistutkinnot. • Aloitti opinnot Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa vuonna 2009 paritanssi pääaineenaan, josta vaihtoi showtanssiin. Valmistui vuonna 2014. • Toimii toisena yrittäjänä tanssikoulu TanssinTahdissa ja kuuluu oululaisen tanssikeskus CityDancen opettajakuntaan. • Aloitti Arktiset askeleet- tapahtuman johtajana vuonna 2019. • Neljä vuotta peräkkäin FDO:n koreografistipendin saaja. • Motto: Fake it ’till you make it! Sillä useinkaan et lähtiessä tiedä mitä teet, mutta käytäntö pakottaa ratkaisuihin.
11
12
A JA N KO H TA I S TA
Yli kolme vuosikymmentä tanssikasvatuksen puolella TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: PETRI KEKKONEN
Arktiset Askeleet on tanssin eri ilmenemismuotojen moniääninen kohtaamispaikka.
Arktiset Askeleet -tanssitapahtuma täyttää tänä vuonna komeat 35-vuotta. Oulun läänin tanssialan neuvottelukunta järjesti ensimmäiset Arktiset Askeleet vuonna 1985. Alun perin tapahtuma luotiin pohjoissuomalaisen tanssin äänitorveksi ja heti alusta asti katselmuksen tunnusmerkkejä ovat olleet niin monilajisuus kuin mahdollisimman laaja osallistujien ikähaitari. Silloinen Oulun läänin taidetoimikunnan tanssitaiteen ohjaava läänintaiteilija Marketta Viitala oli tärkeässä roolissa luomaan suuntia tälle uudelle tanssin kohtaamispaikalle. Tanssin harrastustoiminta oli 1980-luvun Pohjois-Suomessa valtakunnallisestikin tarkasteltuna vireän monimuotoista. Pohjoissuomalainen tanssi ja tanssitaiteesta käytävä keskustelu koettiin tärkeäksi saattaa tasa-arvoiseksi eteläisen Suomen kanssa. Yhtä lailla Oulun läänin tanssialan neuvottelukunnassa koettiin tanssin olevan alueen muihin taidemuotoihin verrattuna aliarvostettua. Niinpä
kollektiivi alkoi järjestää neuvottelutilaisuuksia, joiden teemana oli ”Tanssi kohden taiteen tasavertaa”. (Holopainen, 9-13.) Vuodesta 1987 lähtien Arktiset Askeleet on ollut valtakunnallinen tanssitapahtuma, jonka tavoitteena on tuoda tanssin laajaa kenttää sekä osallistujien että katsojien nähtäväksi ja koettavaksi. Tänä vuonna 35-vuotisjuhlan kunniaksi tanssitaan lastentanssikatselmus, joka tuo kaupunkiin alakouluikäisiä ja sitä nuorempia tanssijoita tukijoukkoineen ja opettajineen. Viime vuonna tapahtumajohtaja Liisa Kontturi-Paasikko luovutti vuodesta 2002 saakka kunniakkaasti kantamansa johtajan valtikan Marjukka Koivuniemelle. Tapahtumajohtajuus vaihtui näin luontevasti seuraavalle sukupolvelle. Koivuniemi on ollut lapsesta asti mukana katselmuksessa eli tuntee ”Arktisten taskut ja saumat” pohjia myöten. Tuoreelle tapahtumajohtajalle on vuosien
13
saatossa tullut tutuksi kaikki mahdolliset roolit niin esiintyjästä raatityöskentelyyn kuin tapahtumatuotannon eri osa-alueisiinkin. Koivuniemi kertoo vuoden 2020 Arktiset Askeleet -katselmuksen suunnittelun ja toteutuksen edenneen hyvin ja tässäkin perheessä lähellä oleva tuki on eduksi, sillä hiljainen tieto siirtyy vaivattomasti äidiltä tyttärelle. ”Tapahtuma on ollut aina sydäntäni lähellä. Arktiset on ollut eräänlainen esikuva onnistuneesta ja hienon arvomaailman omaavasta tanssikatselmuksesta”, Koivuniemi kertoo innokkaasti. Samaan hengenvetoon pyyteetöntä kiitosta tuotantotöiden sujuvuudesta satelee tapahtumatuottaja Jutta Kotalan suuntaan. Haastattelun aikoihin videokarsinnasta on jo kulunut pari viikkoa ja esiraadin palautteita hiotaan kuumeisesti. Mitä nähdystä materiaalista jäi päällimmäisenä mieleen?
14
”Mielenkiintoisia esityksiä oli tarjolla ilahduttavan paljon. Teosmaisuutta jäin kuitenkin jossain määrin kaipaamaan, erityisesti showtanssin puolelta tuleviin esityksiin. Tanssiminenhan on paljon muutakin kuin tekniikkaa.” Koivuniemi myöntää usean esityksen olevan hakuvaiheessa vielä raakileen tasolla juuri esittämisen ja kokonaisilmaisun näkökulmasta. Silti esitysten lähtökohdan soisi olevan muualla kuin tanssitekniikan, -taitojen tai -materiaalin esittelyssä. Koivuniemi korostaa, että lasten katselmuksessa olisi kiva nähdä vieläkin enemmän juuri lasten näköisiä teoksia. Näihin lukeutuvat erityisesti alle kouluikäisten lasten tekemät ja lasten maailmaan sijoittuvat esitykset. Toki nämä ovat myös niitä haastavimpia tuoda pitkien matkojen päähän vieraalle paikkakunnalle, koska osallistumiseen vaaditaan juuri vanhempien ja opettajien taholta erityispanosta.
ARKTISET ASKELEET 2020 ”Opettajat saattavat myös ajatella, ettei tämä esitys vielä oikein yllä katselmuksen tasolle, mutta teoksen arvo onkin usein ihan muualla. Tanssin ilo, joka pienestä lapsesta välittyy, on pohjattoman koskettavaa. Tätä tanssin kokemisen iloa ei ole tässä maailmassa koskaan liikaa”, Koivuniemi herkistelee ja kutsuu kaikki lämpimästi tervetulleiksi Ouluun maaliskuun viimeisenä viikonloppuna.
LÄHTEET: Holopainen, Tuure 2012. Tanssi kohden taiteen tasavertaa. Oulun Läänin Tanssialan Tuki ry 25 vuotta. Joutsen Median Painotalo Oy, Oulu.
• Valtakunnallinen tanssitapahtuma järjestetään Oulussa 26.-29.3.2020. • Tänä vuonna katselmus on suunnattu alakouluikäisille ja sitä nuoremmille tanssijoille. • Videokarsintana käytävään esiraatiin osallistui 101 teosta, ilmoittautumisia tuli ympäri Suomea. • Hakijoilla on mahdollisuus saada videokarsinnasta tanssin ammattilaisista ja tanssinopettajaopiskelijoista koostuvan arviointiraadin kirjallinen palaute. • Lopulliseen katselmukseen valittiin 43 teoksen otanta. Valinnoissa painotettiin tanssilajien laajaa kirjoa sekä erilaisista lähtökohdista tehtyjä tanssiteoksia. • Tapahtuman järjestää Oulun läänin Tanssialan Tuki ry. yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksen kanssa.
15
Monialaisuus, kehollisuus ja ainutlaatuisuus TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: SAARA SAVUSALO
Oamkin tanssin lehtori Petri Kauppinen piti alustuspuheenvuoron valtakunnallisessa musiikkikoulutuksen tulevaisuuden visio 2030 seminaarissa Oulun Musiikkikeskuksen, Tulindbergin salissa tammikuussa 2020. Tämä on tiivistelmä puheenvuorosta tilaisuudesta, jota isännöivät Oulun konservatorio, Oulun ammattikorkeakoulu, Oulu-opisto sekä Limingan seudun musiikkiopisto yhteistyössä Sibelius-Akatemian kanssa.
Koen kehollisuuden ammattilaisena näkökulmani tähän visiotyön kokonaisuuteen olevan sopivan ulkopuolinen ja samalla tunnen olevani erittäin sisällä kaikissa niissä teemoissa, joita musiikkikoulutuksen tulevaisuuden visiotyössä syleillään.
16
Tämä esimerkki tanssin ammattilaisten suhteesta musiikkiin on yksi osoitus monialaisuudesta, jota käsittelen tässä ensimmäisenä.
MONIALAISUUS
Musiikki on minulle tärkeä työkaveri. Pidän yllä suhdettani musiikin kanssa ammatillisesti vähintään kahdeksan tuntia päivässä, että aikamoinen liitto sekin.
Monialaisuutta ja moniammatillisuutta käytetään usein rinnakkaisina termeinä. Monialainen mielletään esimerkiksi hallinnon- ja taiteen tai tieteenalat yhdistäväksi toiminnaksi, kun taas moniammatillisuus ajatellaan monen eri alan ammattilaisen yhteistoiminnaksi.
Tulevaisuuden tanssinopettajia kouluttaessamme musiikkikasvatuksen näkökulma on elimellinen. Tanssinopettajalla on vastuu siitä, että tanssin pariin hakeutuvat saavat kokea tanssia mahdollisimman rikkaassa musiikillisessa ympäristössä. Meidän tehtävämme on saatella tanssijoita erilaisten musiikin ilmenemismuotojen äärelle. Tällä tarjottimella rikas instrumentaatio, erilaiset tyylit, tahtilajit, rytmit, sävyt ja lyriikan monimuotoisuus ovat ohittamattomia. Kun altistumme mahdollisimman erilaiselle musiikille, on myös kehollisella ilmaisuvoimalla mahdollisuus kasvaa uusiin ulottuvuuksiin.
Jaan monialaisuuden käsitteen tässä kahteen eri tasoon. Ensimmäinen taso on kykyä tunnistaa oman hankitun osaamisen mahdollisuudet avautua vaikuttavaksi toiminnaksi varsinaisen substanssin ulkopuolella. Tässä esimerkiksi musiikin parissa toiminut yksilö osaa nimetä ne taidot, joita musiikin myötä omaan työkalupakkiin on kertynyt. Kyky kuunnella ja analysoida kuulemaansa on arvokas ominaisuus lähes millä tahansa alalla. Miten on soittamisen tai laulamisen kautta saavutettujen vuorovaikutustaitojen? Erittäin tärkeitä. Entäpä esiintymistaidot? Niiden
A JA N KO H TA I S TA
17
merkitys kasvaa koko ajan. Puhumattakaan musiikkiin liittyvästä matemaattisesta ajattelusta, yhdistelykyvystä tai vaikka harjoittelun myötä opitusta kurinalaisuudesta. Näissä vain muutamissa esimerkeissä on jo puoli totuutta. Kun toimimme musiikin parissa ja opimme sitä, niin kylkiäisenä saamme valtavasti hyödyllisiä taitoja, jotka ovat esimerkiksi yhteiskunnallisesti tärkeitä. Monialaisuuden toisella tasolla mukaan nousee toiminta, sillä pelkkä ominaisuuksien nimeäminen ei riitä, vaan yksilöllä tai yhteisöllä tulee olla rohkeutta hyödyntää eri osaamisalueita käytännössä. Pitää uskaltaa mennä kohti toinen toistaan yllättävämpiä tilanteita tai haasteita ja laittaa itsensä likoon. Uusia avauksia syntyy, kun vaikkapa lyömäsoittaja löytää itsensä peliteollisuuden palveluksesta. Tuotekehittelyssä tarvittiin äärimäistä reaktionopeutta ja vaikkapa päällekkäisten koordinaatioskeemojen hallintaa. Lyömäsoittaja löysi itsensä uudesta jännittävästä ympäristöstä. Monialaisuuden toteutumiseen kuuluu luovuus nähdä musiikki sellaisilla elämäalueilla, jossa sitä ei vielä ole, mutta jossa se voisi avata näkökulman johonkin ennalta-arvaamattomaan yhtälöön. Taidekasvatuksen luonteenpiirteisiin yhdistetään monialaiseen ajatteluun kasvaminen. Vai mitä sanotte kulttuurisesta moninaisuudesta, intertekstuaalisuudesta, kulttuuri-identiteettien sekoittumisesta tai vaikka monilukutaidosta? Musiikkikoulutuksen tulevaisuuden visioinnissa kannattaa hanakasti nimetä ja sanallistaa kaikki ne ilmiöt, joita musiikin kanssa toimiminen pitää sisällään. Luulen käynnissä olevan musiikkikoulutuksen visiotyön sisältävän juuri näitä toimia. Ne asiat, joita taideopetuksen viitekehyksessä pidetään itsestäänselvyyksinä, kaipaavat usein vahvinta alleviivausmustetta. Jos pääsana on esimerkiksi tunnetaidot, niin sitten avataan mahdollisimman konkreettisiksi musiikin keinot tunnetaitojen omaksumiseen ja kehittämiseen.
KEHOLLISUUS Seuraavaksi lähestytään sydämenasiaani, jota voi nimittää moneksi: kehollisuus, ruumiillisuus, kehoäly, kehollinen käänne, keholukutaito tai kinesteettinen empatia. Musiikin tekeminen, tuottaminen ja kokeminen on äärimmäisen kehollista. On erityisen vangitsevaa kokea, kuinka muusikko on kinesteettisesti yhtä instrumenttinsa kanssa. Musiikin kuunteleminen ja erityisesti musisoiminen stimuloi aivoja ja vaikuttaa sieltä käsin koko kehoon, musiikki soi koko kehossa. Minulle erityisen koskettavissa muusikoissa ja musiikin tekijöissä on selkeästi havaittava yhtenevä piirre: kehollinen vapaus, eräänlainen häpeilemätön ruu-
18
miillinen alastomuus. Laulun, kehon jatkeena olevan instrumentin tai vaikkapa koneen välityksellä taiotun musiikin kokeminen on täräyttävää, kun sen lähde puhuu koko ruumiin ilmaisuasteikolla. Kysymysnippu tässä yhteydessä on tiivis: Kuinka keholukutaito sulautuu musiikinopetukseen tulevaisuudessa? Miten kinesteettisyyttä sanallistetaan? Kuinka kehollisuuteen rohkaistaan ja tehdäänkö kehollisuudesta jokapäiväistä? Keholukutaitojen hallinta vaikuttaa sointiin, väreihin, puhtauteen ja ylipäätään kommunikaatioon. Musiikillinen kokonaisaistimus on taatusti erilainen, jos kehollisuus läpäisee koulutuksen 360-asteisesti. Keholukutaito kiinnittää huomion kehoon kokonaisuutena ja auttaa näin ollen yksilöä kommunikoimaan kokonaisvaltaisemmin. Keholukutaidossa jäsentyvät mm. seuraavat asiat: Äly ei sijaitse pelkästään aivoissa. Tuntoaisti on kaikkialla kehossa. Lihasmuisti on keskeinen osa yksilön kokemustiedon tallennusjärjestelmää. Sanatonta viestintää onkin vähintään yhtä tärkeää harjoitella kuin luku- ja kirjoitustaitoa tai mitä tahansa taitoa, oli se sitten soittaminen tai käsityötaidot. Kaikilla on mahdollisuudet keholukutaidon hallintaan ja siinä kehittymiseen. Ei tarvita ulkopuolisia laitteita, koska jokaisellahan on väline eli instrumentti mukanaan koko ajan. Ja kiehtovinta on se, että tämä väline eli ruumis muuttuu koko ajan. Ruumis on joka päivä erilainen, sen vuoksi se herättää meidät alituisesti ja pitää mielenkiinnon yllä niin kauan kuin olemme olemassa.
AINUTLAATUISUUS Puheenvuoroni kolmas käsite ei tässä keskustelun avauksessa ole millään muotoa pahnanpohjimmainen, vaan mielestäni tärkein määre taidealan koulutustoiminnassa. Pärjätäksemme tulevaisuuden koulutuskilpailussa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, meidän tulee muotoilla oppimiskokonaisuuksiin ainutlaatuisia sisältöjä ja toisaalta tarjota oppijoille vaihtoehtoja oppimispolkujen monenkirjavassa kartassa. Piskuinen Suomi ja korkeatasoinen koulutusjärjestelmämme on ollut esimerkiksi musiikin saralla erityisen tuottelias. Meillä on äärimmäisen tasokas musiikkitarjonta, joka pärjää kansainvälisestikin lähes kaikissa lajityypeissä. Kuinka sitten pidämme kiinni tästä ainutlaatuisuudesta? Koulutus on tässä avaintekijä. Koulutuksen tulee uskaltaa olla ainutlaatuista. Vaikka perustana
olisikin yhteiset koko alaa ohjaavat oppisisällöt tai vahva perinne, että ”näin on aina tehty”. Taidealojen koulutuksessa luovien ratkaisujen tulisi muodostaa toiminnan ydinrangan. 2020-luvulla elävät lapset, nuoret ja aikuisetkin ovat valistuneita valitsijoita. Heitä kiinnostaa mikä tämän erottaa tuosta ja esim. millainen arvomaailma jollakin instituutiolla on? Tyytyykö oppilaitos olemaan syöttölinja johonkin parempaan, vai uskaltaako koulu olla ainutlaatuinen oma itsensä? Tässä voimasanoja ovat vahva identiteetti ja erityisosaaminen. Pienellä sivistysvaltiolla ei ole varaa toimia koulutuksessa samalla kaavalla kuin massayhteiskunnissa toimitaan. Markkinatalouden luomaa tarvekuluttamisen harhaa vastaan toimitaan laadukkaalla koulutuksella ja sivistyksellä. Markkinatalous kun elää tasapäistämisestä, omaehtoisen ajattelun kadottaneista kuluttajista ja joka tahoille tunkevasta keskinkertaisuudesta. Viihteen palvelukseen mahtuu kerrallaan vain eksklusiivinen määrä ainutlaatuisuutta, taiteen pariin sen sijaan uppoaa roppakaupalla omintakeisia, kummallisia ja vaikeasti määriteltäviä ratkaisumalleja. Kysymykset kuuluvat: Olemmeko valmiit tarjoamaa oppimisympäristöjä näille tulevaisuuden ainutlaatuisuuksille? Onko meillä itsetuntoa olla omalakisia vaikkapa musiikin koulutuksen suhteen? Ja tarvitseeko mallia hakea massayhteisöistä tai metropoleista,
joissa on jo muutenkin ruuhkaa ja ähkyä ja vain vähän tilaa hiljaisuudelle? Meidän koulutusaloilla toimivien tulee väsymättömästi jaksaa puhaltaa liekkiä marginaalisiin toteutuksiin ja puolustaa sellaisia aineita, joissa reunailmiöitä opiskellaan. Jos me emme ole valmiita koulutuspoliittisiin keskusteluihin, jotka liputtavat monipuolisen koulutuksen merkitystä ikääntyvälle pienelle yhteiskunnalle, niin kukaan ei ole. Esimerkiksi tanssi ei edelleenkään ole kaikkien saavutettavissa peruskoulussa, vaikka tanssin merkityksestä yksilön kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja hyvinvoinnille on jo kasapäin tutkimusta. Esimerkkejä tanssin vaikutuksista koulutyöhön ei tarvitse hakea kauempaa kuin länsinaapuristamme Ruotsista. Siellä koulutanssi on jo aivan eri kantimissa koulujen tarjonnassa ja kokemukset kehollisuuden opettamisesta monissa muodoissa ja ainerajat ylittäen, ovat käänteentekeviä. Olemme Suomessa vielä eri kerroksessa tämän asian suhteen. Silti jatkamme sitkeää työtä asian pitämiseksi mukana ops-keskusteluissa. Olemmeko opettajina, muusikkoina, musiikin tai taidealojen ammattilaisina valmiita lyömään hynttyitä yhteen pelottomasti muiden kouluaineiden ja tieteenalojen kanssa? Onko meillä varaa pitää kiinni lokeroista tai jo ihan musiikin viitekehyksen sisällä tapatuvasta eri lajityyppien eriarvoisuudesta. 19
Olemme entistä vahvempia, kun kykenemme avaamaan ajattelua laajemmalle ja purkamaan tieto- ja taitoaineiden välisiä kitkatekijöitä. Kulttuurialojen sisäisen suvaitsevaisuuden tulee myös siirtyä uusille vuosikymmenille. Ei tässä olla ottamassa mitään keneltäkään pois, päinvastoin eiköhän kaikki tämä pyri laajentamaan vaikuttavuuden yhteisrintamaa. Heti, kun pystymme artikuloimaan monialaiset elementit musiikin opetuksessa ja tunnistamaan vaikkapa kehollisuuden merkityksen musiikin kokemisessa ja tekemisessä, niin olemme taatusti jatkossakin tekemisissä ainutlaatuisuuden kanssa. Minä toivon teille avarakatseisia ja intohimoisia visiokeskusteluja. Suojelkoon presidentti Mauno Koiviston oivallinen kiteytys päämäärähakuisuudesta visiotyötänne:
MIKÄ ON MUSIIKKIKOULUTUKSEN VISIO 2030? • Hankkeen päämääränä on luoda kansallinen musiikkikoulutuksen visio vuoteen 2030. • Vision luominen tapahtuu laajana, kaikki koulutusasteet ja kentän toimijat kokoavana verkostoyhteistyönä. • Visiotyöllä halutaan vahvistaa eri osapuolten yhteistä käsitystä koko koulutusjärjestelmän kehittämistarpeista ja -tavoitteista sekä tukea eri toimijoiden välisen yhteistyön kehittämistä alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. • Hankkeen alueseminaareja järjestettiin Helsingissä, Tampereella ja Oulussa.
20
”Liike on minulle kaikki kaikessa, päämäärä ei mitään. Tärkeätä ei ole perille pääseminen, koska perille ei voida päästä, vaan tärkeätä on suunta, pyrkimys, liikkeelläolo.” - Mauno Koivisto
21
Tanssinopettajakoulutuksen tulevaisuus on täynnä uusia alkuja TEKSTI: ANSSI KIRKONPELTO KUVA: OULUN YLIOPISTO
Kohta 30-vuotta toiminut oululainen tanssinopettajakoulutus muuttaa historiansa toisen kerran, samalla myös opetussuunnitelma päivittyy.
Oamkin tanssinopettajakoulutus muuttaa Linnanmaan yliopistokampukselle kesällä 2020. Uusi lukuvuosi alkaa uudella opetussuunnitelmalla ja uusissa tiloissa. Samaan kulminaatiopisteeseen sattuvien muuttujien määrä on suuri, joten syksyllä toiminnan käynnistämiseen liittyy mielenkiintoisia jännitysmomentteja. Vaikka tulevat tilat eivät ole määrällisesti ja kooltaan nykyisten veroiset, on laatuun ja viihtyvyyteen panostettu. Parannusta tulee erityisesti opiskelijoiden yhteisiin sosiaalitiloihin. Linnanmaan kampuksen pohjoisosaan muotoutuvien tilojen viimeistely on jo loppusuoralla (yksityiskohtaisempi tilaesittely Pedanssin numerossa 2/2019). Nykyisellä Kotkantien kampuksella lukuvuotta on jäljellä enää vain kolme kuukautta ja valtaosa muutettavista tavaroista on vielä täydessä käytössä lukuvuoden loppuun. Muun muassa näistä käytännön syistä pakkaus- ja muuttoprosessia ei siis vielä voida aloittaa. Henkilökunnalle jääkin pari viikkoa aikaa pakata ennen kesälomaa ja puolestaan pari viikkoa purkaa tavarat kesäloman jälkeen ennen uuden lukuvuoden aloitusta. Muuttoon liittyvät asiat on tarkoitus hoitaa muiden töiden ohella.
22
Samanaikaisesti uusien toimitilojen puntaroinnin kanssa on koko tanssin henkilökunta työstänyt intensiivisesti uutta tanssinopettajakoulutuksen opetussuunnitelmaa. Osaamisperusteisuus ei sinänsä ole uusi juttu, mutta uusi opetussuunnitelma on osaamisperusteisempi. Opintojaksojen tavoitteiden asettelu ja arviointi kietoutuu yhä enemmän tarvittavan osaamisen ja sen saavuttamisen arvioinnin ympärille. Huolimatta siitä, että uusi opetussuunnitelma sisältää paljon muutoksia viime vuosiin verrattuna, on mukana myös jotain koulutuksemme historiassa aiemmin hyväksi havaittuja käytäntöjä. Vuoden 2017-2019 opetussuunnitelmissa ei ole ollut määriteltyä päälajia / suuntautumisvaihtoehtoa, mutta nämä palaavat tulevaisuudessa käytäntöön entistä vahvempina. Syksyllä 2020 alkava koulutus on suunnattu baletin ja kansantanssin pääaineopiskelijoille ja syksyllä 2021 alkava koulutus on suunnattu showtanssin ja paritanssin pääaineopiskelijoille. Tämän muutoksen lisäksi parannusta tulee myös siinä, että opintojaksokohtaiset tanssilajit on mainittu nimeltä (ei vain päälaji / sivulaji) ja entistä tarkempi opintojaksokuvaus antaa opiskelijalle etukäteen kuvan siitä, mitä neljän vuoden aikana tullaan opiskelemaan ja miten.
A JA N KO H TA I S TA
Ensimmäinen syksy opiskellaan yhdessä. Pääaineopinnot alkava ensimmäisen lukuvuoden keväänä ja jatkuvat aina kolmannen vuoden loppuun asti. Neljäs opiskeluvuosi pyritään toteuttamaan mahdollisimman monimuotoisesti etäopiskelun ja siihen liittyvien kuukausittaisten lähiopintojen avulla. Tällä ratkaisulla pyritään turvaamaan opiskelijan opiskelujen eteneminen työn ohella koko neljännen lukuvuoden ajan, sillä moni työllistyy pysyvästi jo viimeisen vuoden työharjoittelussa. Halutessaan opiskelijalla on myös mahdollisuus suorittaa tanssiopintoja neljännen vuoden aikana paikan päällä Oamkin Linnanmaan kampuksella. Opintoihin voi hakea sinäkin vuonna, kun oma päälaji ei ole hakuvuorossa. Ensimmäinen syksy opiskellaan joka tapauksessa yhdessä. Tämän jälkeen opiskelija opiskelee ensimmäisen vuoden kevään ja toisen vuoden syksyn sopivimman ryhmän mukana. Siirto oman päälajin ryhmään tapahtuu toisen lukuvuoden puolessa välissä.
Uusissa suunnitelmissa myös tanssi ja pedagogiikka sulautuvat syvällisemmin yhteen. Käytännössä aina, kun opiskellaan tanssia, opiskellaan myös pedagogiikkaa, tanssilajin metodiikkaa tai didaktiikkaa. Lisäksi opettajaopinnoissa huomioidaan myös eri ikä- ja kohderyhmät. Vaikka opetussuunnitelmasta tulee entistä yksityiskohtaisempi, on opiskelijalla mahdollisuus räätälöidä omat opintonsa henkilökohtaisen opetussuunnitelman (hops) avulla. Viime vuosina olemme tehneet runsaasti työtä koulutuksemme kehittämiseksi yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Tämän vuoksi odotamme innokkaasti tulevaa muuttoa ja muutoksen tarjoamia mahdollisuuksia. Tavoitteenamme on olla ainutlaatuinen yhteisö ja oppimisympäristö, jossa jokaisella on hyvä olla. Haluamme luoda koulutuksemme jäsenille tasavertaiset mahdollisuudet kehittyä parhaaksi mahdolliseksi tanssin ammattilaiseksi.
Kirjoittaja on Oamkin tanssinopettajakoulutuksen tiimipäällikkö ja tutkinto-ohjelmavastaava.
23
Balilainen temppelitanssi ja elämisen kauneus TEKSTI JA KUVAT: TAINA ALA-KETOLA
Tyynenmeren tulirenkaassa, kahdeksan astetta päiväntasaajan eteläpuolella, sijaitsee kulttuurisesti rikas ja kauneudessaan näköaisteja hivelevä maanpäällinen paratiisi: Balin saari. Trooppinen ilmasto ja rikas maaperä ovat taanneet sen asukkaille vuosisatojen ajan helpot elämän edellytykset, joten aikaa ja energiaa on säästynyt runsain mitoin taiteen ja kulttuurin tekemiseen.
Jos haluaa oppia ymmärtämään balilaisia ja heidän tapojaan, kannattaa aloittaa tutustuminen balilaisesta temppelitanssista. Yhteisöllisyyden merkitys ja tärkeys, kauneuskäsitys, hengellisyys, hierarkiat, sukupuoliroolit ja balilaisen kulttuurin pehmeys ja ankaruus kiteytyvät kaikki tässä balilaisten rakastamassa taidemuodossa. Balin kielessä ei ole omaa sanaa käsitteelle ’tanssija’. Tanssijaa (ja yleensäkin taiteilijaa) kuvataan balin kielen sanalla pragina: henkilö, joka kaunistaa, kaunistaja. Tanssi – ja taide ylipäätään – kietoutuu balilaisten jokapäiväiseen elämään kiinteästi. Lapset kuulevat balilaista gamelan-musiikkia jo äitinsä kohdussa, se soi aina ja kaikkialla, ja heitä kannustetaan tanssimaan käsillään sylissä istuessaan ennen kuin he oppivat kävelemään. Lapset aloittavat tanssiharrastuksen viimeistään kouluiässä ja heitä rohkaistaan esiintymään perheenjäsenilleen, sukulaisilleen ja kyläjuhlissa paljon ennen taitojen kehittymistä, pelkästä esiintymisen ilosta. Jokaisella kylällä, jos kyläläisillä vain on sen yläpitämiseen varaa, on oma tanssiryhmänsä ja gamelan-orkesterinsa. Koska balilaiset rakastavat värikkäitä ja kovaäänisiä juhlia ja festivaaleja, on kylän lapsilla mahdollista päästä sekä näkemään perinteistä tanssia että tanssimaan sitä itse taaperosta asti. 24
Turismi on muokannut balilaista tanssia yhä performatiivisempaan suuntaan mutta lähtöjään, ja yhä edelleen, sen olennainen ilmenemisenmuoto on uskonnollisissa seremonioissa. Balilainen uskonto on erikoinen sekoitus intialaista hindulaisuutta sekä saaren omia mytologioita ja uskomuksia, ja tämä näkyy myös tanssiesityksissä, niin näyttämöllä kuin verhojen takana. Tanssijat lausuvat rukouksia ja mantroja ennen esiintymistä, he kantavat asuissaan suojanaan amuletteja ja esiintymisasut, erityisesti naamiot ja päähineet siunataan ennen ja jälkeen esitysten. Puista poimitut sekä yön aikana tuulen puhaltamat, maasta kerätyt kukat (joita Balin saari onkin pullollaan maailman kaikissa väreissä ja muodoissa vuodenajasta riippumatta) koristelevat kaikkialla temppeleitä, alttareita ja jumalpatsaista kunnianosoituksina jumalille. Koska tanssijoiden esiintymisasuihin olennaisesti kuuluvat tuoreet kukat värisevät tanssijan liikkuessa, voidaan jokaista tanssia pitää rukouksena. Luonto, sen kauneus ja yhteys luontoon ovat tärkeä balilaisen tanssin liikkeiden ja koreografioiden lähde. Balilaisella temppelitanssilla on vahva rituaalinen perinne. Roolihahmot esittävät usein tunnistettavia jumalia ja paholaisia, ja niistä kertovat tarinat tunne-
A JA N KO H TA I S TA
taan katsomossa hyvin. Osaa tansseista esitetään vain jumalille temppelien salaisimmissa osissa. Tanssin kautta pyritään myös kosketukseen jumalten kanssa: kylän noidat ottavat mittaa jumalten kanssa tanssimalla ja transsiin tanssiminen on osa balilaista tanssiperinnettä. Balilaisen temppelitanssin treenaaminen onkin sitten toinen juttu ja hyvin kaukana henkisyydestä. Pääsin kokeilemaan temppelitanssia balilaisten tanssinopettajien Made Kasnan ja Putu Evie Suyadnyanin opetuksessa ja sain huomata, että balilaisella temppelitanssilla on yhteneväisyyksiä länsimaisen baletin kanssa enemmän kuin arvaammekaan. Heti alkumetreillä opettajani Kasna ilmoitti minulle, etten tule oppimaan temppelitanssia ikinä. Tai ainakin se vaatisi monen vuoden ja monen viikkotunnin harjoittelun ja minun olisi ollut syytä aloittaa opiskelu ja monta vuosikymmentä sitten. Pidin kuitenkin pääni ja opettajani lupasi huokaisten tehdä parhaansa. Sitten mentiin. Ja heti ensimmäisen puolentunnin jälkeen tiesin, että hän oli oikeassa. Koska balilaisen temppelitanssin estetiikka on niin kaukana länsimaisen tanssin kauneusihanteesta,
sen teknistä vaikeutta voi olla vaikea ymmärtää ensikatsomalta. Temppelitanssin liikelaatu syntyy kuitenkin millintarkasta tekniikasta, jossa jokainen kehon kulma on määritelty tarkasti kontrolloitua sormien värinää ja pään ja silmien liikettä myöten. Harjoittelu on vaativaa, fyysisesti raskasta ja opetusmetodit ankarat. Koska peilejä ei perinteisesti ole vanhoissa saleissa ollut, on opetustraditioon kuulunut aina mallioppimisen lisäksi oppilaan vääntäminen oikeisiin asentoihin, jolloin kehon ajatellaan omaksuvan oikeat asennot ja muodot. Myös opettajan antamat kepin napautukset ja pienet potkaisut kertovat tanssijan keholle, missä kohtaa sen jäsenten tulisi olla. Kehon kauneusihanteet ovat selvät: naistanssija on siro, pieni ja naisellinen, miestanssija puolestaan niin iso kuin se aasialaiselle miehelle on mahdollista. Miestanssijan kehon maskuliinisuutta ja voimaa pyritään korostamaan kaikin mahdollisin tavoin perusasennosta lähtien. Pitkät miestanssijat ovat prinssejä, vahvat tanssijat sotureita ja pienet miestanssijat pellejä. Oma tanssijankehoni sekä liikkeeni saivat Kasna-opettajassa aikaan useita railakkaita naurunpuuskia, ja palautteen perusteella sopisin parhaiten kanaksi.
25
Minun on siis syytä pysähtyä rukoilemaan jumalilta itselleni taksua, kuten tekevät kaikki balilaiset tanssijat. Taksu tarkoittaa erityistä energiaa tai voimaa, joka tulee jostain kaukaa, kosmista silmää, taikavoimaa, kykyä vangita yleisön herkeämätön huomio. Jos tanssijalla on taksu, hän saa kaikki tekniset puutteensa anteeksi. Sillä kuten taiteessa usein, se, että onnistuu koskettamaan katsojan sielua karismallaan, välittää kehonsa kautta eteenpäin jotain selittämätöntä ja yliluonnollista, on sekä esiintyjälle että katsojalle merkityksellisintä ja antoisinta. Temppelitanssissa olennaista ei ole oman taituruuden osoittaminen ja ihailun saaminen vaan lahjan antaminen katsojalle, oli hän sitten ihminen tai jumala. Siksi temppelitanssissa kiteytyykin mielestäni balilaisen elämän ydinfilosofia. Kaikki kauneus ja hyvyys, jota jaat ympäristöllesi, palaa tavalla tai toisella kauneutena ja hyvyytenä takaisin luoksesi. Sisäisen ja ulkoisen kauneuden vaaliminen, kanssaihmisten ja luonnon kunnioittaminen sekä kehon ja mielen hyvinvoinnista huolehtiminen muodostavat saarelaisten päivittäiset elämisen ja tanssimisen rutiinit.
26
Kun länsimainen ihminen tipahtaa kiireidensä ja murheidensa keskeltä tällaiseen kauneuden runsaudensarveen, syntyy mielessä ja kehossa epätodellinen kokemus: Tällä saarella on keskimääräistä enemmän taikaa ilmassa. Kaikki olennainen on tässä.
Taina Ala-Ketola viimeistelee opintojaan Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa. Hän vietti viime marrakuussa kolme viikkoa reppureissaten Balilla.
LĂ„HTEET: Couteau, Jean. 2017. Myth, Magic and Mystery in Bali. P.T. Phoenix Communication. Dibia, I Wayan & Ballinger, Rucina. 2004. Balinese Dance, Drama & Music. A Guide to the Performing Arts of Bali. Tuttle Publishing. Keskustelut balilaisten tanssinopettajien kanssa.
27
28
BLOGISSA
Kosketuksesta ja rakkaudesta TEKSTI: ARTTU PELTONIEMI KUVA: VUOKKO LEHTOLA
Entinen tango-opettajani sanoi kerran, että aloittelevat tanssijat saattavat sekoittaa argentiinalaista tangoa tanssittaessa koetun vientiseurantakokemuksen rakkauteen. Sama on tietysti totta kaikissa parikontaktilajeissa, mutta jokaisessa omalla tavallaan. Tanssiin mahtuu valtavasti erilaisia tyylejä, ja erityisesti kansantanssi on kontaktikokemuksiltaan todella rikas. Jos tangossa lähellä olo on hellän rakkaudellista, niin kansantanssissa kosketustyylien kirjossa on hellän lisäksi hurjuutta, vauhtia, voimaa ja tietysti rakkautta. Opettajani oli mielestäni väärässä. Itse tunnustan ihmisten kokevan rakkautta tanssiessaan. Kosketus, musiikkiin tapahtuva synkronoitu liike ja vientiseurantakontakti laukaisevat mekaanisesti rakkauden tunteen ihmisessä. Aivot tuottavat tällöin samoja kemiallisia reaktioita kuin esimerkiksi oman kumppanin kanssa ollessa. Näitä tunteita on valtava määrä ja niissä voi olla rakkauden kokemiseksi tunnistettavia piirteitä. Rakkaus ei ole vain jotain tiettyä, vaan sitä on laaja kirjo. Jos puhdas rakkaus on valkoista auringon valoa, sen osuessa vesipisaraan, siitä voi paljastua kaikki sateenkaaren värit. Samoin paritanssi on täynnä erilaisia tapoja koskettaa, ja olla kontaktissa. Parin kanssa työskennellessä voimakkaassa vasteessa herää erilaisia tunteita kuin hiplaavassa kontaktissa. Painon jaot ja nostot vaativat ja tuottavat luottamusta eri tavalla kuin vastakkain nojassa oleminen ja silmiin katsominen. Eri tavat koskettaa ja toimia aktivoivat erilaisia rakkauden värejä, ja siksi jokainen erilainen tapa tanssia kontaktissa on erityisen arvokas. Nämä tunteet ovat yksi tärkeimpiä syitä tanssia ja ne voivat jopa aktivoitua ihmisen kanssa, johon tanssin ulkopuolella kommunikointi ei herätä erityisesti myönteisiä tunteita. Tanssijan on tärkeää ymmärtää näiden tunteiden olevan mekaanisesti laukaistuja, mutta silti aitoja. Jos tanssija ei tunnista tätä, hän saattaa kokea valtavan määrän merkityksellisiä tansseja ja valtavia tunteita, joita ei ymmärrä.
Kyseessä ei ole erityinen ihminen, vaan minulla oli hänen kanssaan erityinen tanssi. Minun ei tarvitse havitella hänen kanssaan seksuaalista kanssakäymistä tai parisuhdetta, vaan nimenomaan syvää tanssin kokemista. Tanssissa nämä tunteet toteutuvat, mutta tanssin ulkopuolella emme välttämättä vielä ollenkaan tunne. Tanssin ympärille voi rakentaa ystävyyssuhteen, joka tietysti saa johtaa parisuhteeseen ja voi olla valtavan onnellinen, mutta rakkaudellinen tanssi ei lähtökohtaisesti tarkoita tunteiden saavan ruokaa tanssin ulkopuolella. Itselleni miestanssijana tanssin aikaansaamien tunteiden erittely selkeytyi kirkkaaksi, kun rupesin tanssimaan muiden miesten kanssa. Tunteet aktivoituivat itselleni heteron miehen kokemuskulmasta tarkasteltuna eri tavalla, mutta ne olivat silti mukana ja tunnistettavia. Tykkäsinkin pitkään tanssia nimenomaan miesten kanssa, koska heihin rakastumiseen ei liittynyt seksuaalisia haluja, vaan olin paremmin tunteideni tasalla. Uskallettuani kokea tanssissa tunteet rikkaasti, tiedollinen ymmärtäminen niiden suhteen tapahtui. Ymmärrys omista tunteista, ja niiden syntymisen mekanismeista, vapautti minut lopulta tanssimaan vailla hämmennystä ja nauttimaan kaikista tanssin sisällä toteutuvista tunteista. Pidän erityisesti kansantanssista, koska sen viitekehyksessä on laaja koskettamisen tyylien valikoima ja täten kehollisen ilottelun lisäksi monipuolinen tunnekokemuskirjo. Kontakti-improvisaation ja tangon sisällä en osaa juhlia kehollani ja tunteillani yhtä laajasti, kun kansantanssijameissa. Toivon suuresti koko kansantanssiyhteisön liittyvän ilonpitooni. Luodaan yhdessä kansanomaisen paritanssin teemavuoden kunniaksi Suomen rakkaudellisimmat tanssilattiat.
Kirjoittaja opiskelee toista vuotta tanssinopettajaksi Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa. 29
OamkTanssissa nyt
PARITANSSIN OPPEJA TARJOLLA JÄLLEEN KEVÄÄLLÄ Tanssin taikaa -illat järjestetään Oulun ammattikorkeakoulun Kotkantien kampuksella (Kotkantie 1, Tanssisali 3) torstaisin klo 18-20. Illan aikana tanssitaan kahta eri lajia, tuntien välissä on pieni tauko. Osallistuminen tunneille on maksutonta, eikä erillistä ilmoittautumista tarvita. Tanssin taikaa -illat ovat opetusharjoittelua 2. ja 3. vuosikurssin tanssinopettajaopiskelijoille. Kaikki tunnit lähtevät perusteista liikkeelle, joten et tarvitse aikaisempaa tanssikokemusta. Voit osallistua yksin tai parin kanssa, tunneilla toimii parinvaihto. Saavu tunnille liikumisen sallivissa vaatteissa, jalkineiksi sopivat tennarit tai tossut. Kevään tanssinlajit ovat 19.3. cha cha ja bugg, 2.4. salsa ja fusku sekä 16.4. hidas valssi ja jive. Lämpimästi tervetuloa mukaan.
30
KUVAT: SAARA SAVUSALO
PODCAST TARJOILEE VAIHTOKUULUMISIA Toisen vuoden tanssinopettajaopiskelija Jane Suvanto tekee opintojaan sekä työharjoitteluaan Espanjan Marbellassa syyskuusta 2019 kesäkuuhun 2020. Suvanto työskentelee Isla Rose Dance Academyn kansainvälisessä tanssijayhteisössä, jonka opettajat ja oppilaat tulevat eri puolilta maailmaa mm. Ruotsista, Puolasta, Saksasta, Marokosta, Brasiliasta, USA:sta ja Indonesiasta. Koulun opetustarjonta painottuu jazz, contemporary ja hip hop -tunteihin, joidenka lisäksi ohjelmasta löytyy oppia esimerkiksi seuraaviin lajeihin: akrobatia, aerial dance, bachata ja zumba. Janen kuulumisia pääsee kuuntelemaan hänen julkaisemastaan podcastista osoitteesta: https://play.acast.com/s/Jane-from-Spain
RUOTSALAINEN HUIPPUOPETTAJA OULUUN
PARITANSSILABRA OULU
Oamkin tanssinopettajakoulutus saa maaliskuun puolivälissä vieraita Tukholman Dans och Cirkushögskolan DOCH:sta. Ruotsin arvostetuimman tanssija sirkusalan oppilaitoksen kansantanssin lehtori Andreas Berchthold saapuu opettamaan kansanomaisen paritanssin intensiivikurssia Ouluun. Berchthold johdattelee visiittinsä aikana opiskelijat mm. ruotsalaisen polskan maailmaan. Vierailu on osa Oamkin ja DOCH:in tanssiosastojen välistä yhteistyötä, jota pyritään lujittamaan entisestään tulevaisuudessa.
Oulun ja pohjoisen Suomen paritanssia opettavat tanssin ammattilaiset ja opiskelijat saavat tänä keväänä eksklusiivisen mahdollisuuden paritanssialan vertaistukeen ja verkostoitumiseen. Kotkantien kampuksella järjestettävissä paritanssilabroissa alan ammattilaiset, Oamkin alumnit ja paritanssinopiskelijat voivat esitellä ja kehitellä pedagogisia ideoitaan kannustavan kollegiaalisessa ympäristössä. Oulun paritanssilabrat alkavat pyöriä viikosta 11 lähtien torstai aamuisin klo 9-11 Oamkin Kotkantien kampuksen tanssisalissa 3.
O a m k Ta n s s i s s a n y t
1157 KILOMETRIÄ MATKAA KOULUIHIN Oamkin tanssinopettajakoulutuksen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ja musiikkipedagogiopiskelijat valmistelevat taidepedagogisen projektin kurssillaan kokoillan teosta, joka kantaa nimeä 1157 kilometriä. Esitys käsittelee suomalaisuutta monista eri näkökulmista, teemoina mm. Suomen luonto, ihmiset ja tapahtumat. Projektin valmistelu on aloitettu tammikuussa ja harjoittelu jatkuu toukokuun alkuun asti. Esiintymiskokoonpano on runsas, sillä tanssijoita ja muusikoita näyttämöllä nähdään yhteensä reilut parikymmentä. Harjoittelumetodeina esityksen työstämisessä on käytetty improvisaatiota ja yhteistoiminnallista ryhmätyöskentelyä. Meininki harjoituksissa on ollut hyvä ja esiintymisiä odotetaan positiivisin mielin. Pitkäjänteinen harjoittelu huipentuu toukokuussa viikolla 20 järjestettävään kiertueeseen, jossa Oulun alueen koulut pääsevät mittailemaan 1157 kilometriä -teosta käytännön katsomiskokemuksen kautta.
HAKU TANSSINOPETTAJAKOULUTUKSEEN MAALISKUUSSA Tanssinopettajan AMK -tutkinto on laajuudeltaan 240 op. ja keskimääräinen opintoaika 4-vuotta. Syksyllä 2020 alkava koulutus on suunnattu baletin ja kansantanssin pääaineopiskelijoille. Syksyllä 2021 alkava koulutus on suunnattu showtanssin ja paritanssin pääaineopiskelijoille. Koulutukseen voi hakea vaikka oma päälaji ei olisikaan kyseisenä ajankohtana hakuvuorossa. Oamkissa opiskellaan monipuolisesti sekä yksin, parin kanssa että ryhmässä tanssittavia tanssin muotoja kuten kansantanssi, paritanssi, showtanssi, baletti ja nykytanssi. Opintoihin sisältyvät 60 opintopisteen laajuiset opettajan pedagogiset opinnot. Taiteellis-pedagogisissa projektiopinnoissa toimitaan tanssijana, koreografina tai taiteellisten teosten tekemiseen liittyvissä muissa tehtävissä. Yrittäjyyteen ja työelämään liittyvät opinnot kehittävät työelämäosaamista alan ammattilaisena ja kehittäjänä. Tanssin ja hyvinvoinnin teemoja käsitellään opinnoissa sekä oppijan että opettajan näkökulmasta. Lisäksi opintoihin sisältyy vapaasti valittavia opintoja, työharjoittelua sekä opinnäytetyöhön tähtääviä opintoja.
31
KUVA: SAARA SAVUSALO
Opiskelijan ammatillista kasvua tuetaan vuosittain päivitettävän henkilökohtaisen opintosuunnitelman avulla. Tanssinopettajaopintoihin voi hakea kevään yhteishaussa 18.3-1.4.2020 Opintopolku.fi -palvelussa. Tutustu hakumenettelyyn ja ajankohtiin osoitteessa: www.oamk.fi/tanssi
DIDO & AENEAS HYVÄSTELEE KOTKANTIEN KONSERTTISALIN Kulttuurialan yksikkö tuottaa huhtikuussa 2020 Henry Purcellin iki-ihanan Dido & Aeneas -barokkioopperan, jota Oamkin musiikkipedagogiopiskelijat ovat harjoitelleet viime syksystä lähtien. Englantilaisen barokkitaiteen helmi saa Outi Räsäsen, Airi Tokolan ja opiskelijoiden uudessa ohjauksessa koskettavan yhtymäkohdan ihmismielen ja -suhteiden iättömyyteen antiikin tragedian herätessä uuteen eloon ajankohtaisessa ympäristössä. Suomeksi esitettävä Dido & Aeneas yhdistää jälleen Kulttuurialan yksikön jokaisen tutkinto-ohjelman voimat enemmän kuin osiensa summaksi ja jättää samalla haikeat jäähyväiset Kotkantien upealle konserttisalille näyttämöineen. Oopperan kapellimestarina on Esa Heikkilä ja esitykset ovat 28.–30.4.2020.
32
AVOIMEN OAMKIN OPINTOJA TARJOLLA RUNSAASTI Tanssinopettajakoulutus järjestää runsaasti kaikille avoimia opintoja kevään 2020 aikana. Hollolassa tanssitaan unkarilaisia kansantansseja tanssimestari Béla Gazdagin johdolla. Suuren suosion saaneet paritanssilabrat kokoavat paritanssin ystäviä Tampereen Tesomaan huhti-toukokuussa. Paritanssilabroja isännöivät Liisa Kontturi-Paasikko ja Anssi Kirkonpelto. Seuratanssin syventävän musiikkitiedon koulutuksessa puolestaan analysoidaan tanssin näkökulmasta mm. suomalaiseen tanssilavakulttuuriin liittyvän musiikin erityispiirteitä ja yhteyttä tanssilajeihin. Kouluttajina musiikkitiedon kurssilla ovat Lasse Paasikko ja Liisa Kontturi-Paasikko. Paritanssilabrat ovat avoimen amkin tarjonnassa www.oamk.fi/avoin muihin ilmoittaudutaan ostamalla kurssi FolkJam-puodista: http://puoti.folkjam.fi
Kalenteri
MAALISKUU 16.-17.3.
Dance Health Finland Jarmo Ahonen, Oamk Kotkantien kampus
17.-20.3.
Andreas Berchthold ja Sirpa Möksy vierailulla tanssinopettajakoulutuksessa, Oamk Kotkantien kampus
KUVA:SONJA LOMPOLOJÄRVI
TOUKOKUU 2.-3.5. Seuratanssin syventävä musiikkitieto, Tampere 6.-7.5.
Tanssia! -näytökset, Oamk Kotkantien kampuksen konserttisali
26.-29.3. Arktiset Askeleet -tanssitapahtuma, Pohjankartano, Oulu
11.-15.5. Sirpa Möksy vierailee tanssinopettajakoulutuksessa, Oamk Kotkantien kampus
28.-29.3.
Unkarilaisen tanssin kurssi, Nuorisoseurantalo Kukko, Hollola
23.-24.5.
HUHTIKUU 21.-26.4.
Nordtrad kansanmusiikin ja -tanssin ammattikoulutusten tapaaminen, Centria ammattikorkeakoulu, Kokkola
25.-26.4
Paritanssilabra, Tanssikoulu Hurmion sali Tesoma, Tampere
28.-30.4.
Dido & Aeneas -ooppera, Oamk Kotkantien kampuksen konserttisali
Paritanssilabra, Tanssikoulu Hurmion sali Tesoma, Tampere
33
#luotaitseesi Luota sinäkin itseesi ja unelmiisi – hae meille opiskelemaan! Syksyllä 2020 alkava koulutus on suunnattu baletin ja kansantanssin pääaineopiskelijoille. Syksyllä 2021 alkava koulutus on suunnattu showtanssin ja paritanssin pääaineopiskelijoille. Voit hakea vaikka oma päälaji ei olisi hakuvuorossa.
Lue lisää koulutuksistamme osoitteesta oamk.fi/hakijalle
HAKUAIKA ON 18.3.–1.4.2020 #luotaitseesi 34
®
Jammailua lasten ehdoilla! Sinustako KiddieJam-ohjaaja? Lue lisää tulevista koulutuksista: kiddiejam.fi
LIIKUTTAA KAIKKIA Tutustu FolkJam-tuoteperheeseen ja ohjaajakoulutuksiin: folkjam.fi
Arktiset Askeleet 26.3.–29.3.2020 35
Oamkin kulttuurialan koulutuksen juhlavuosi
Juhlavuoden p채채tapahtumat: 22.-24.11. 3.-4.12. 4.12. 5.12. 26.-27.2. 27.-29.3. 29.-30.4. 28. 5.-7.5. 6.-7.5. 8.5.
Lumo-valofestivaali: 202020 Inverse Tanssia! Oulu Festivon konsertti Viestinn채n Showtime Tanssia! Arktiset askeleet Dido and Aeneas -ooppera OamkFest Tanssia! Viestinn채n Showtime
Oamk.fi/kulttuuri2020
#kulttuuri20
