Pedanssi 3/2020 by OamkTanssi

ASIAA TANSSISTA JA TANSSIKASVATUKSESTA Numero 3 / 2020

Pedanssi - Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta ISSN 2489-6462 (verkkojulkaisu) 4. vuosikerta Oamk tanssinopettajakoulutus Kotkantie 1 90520 Oulu 040 14154903 pedanssi@oamk.fi www.pedanssi.fi Vastaava päätoimittaja: Petri Kauppinen Toimituskunta: Taina Ala-Ketola, Petri Kauppinen, Anssi Kirkonpelto, Milla Korja, Timo Salonen, Jouko Tötterström ja Elena Vuoksiola Lehden tyyli: Laure Kurkela Taitto: Saara Savusalo Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan taiteen ja kulttuurin tuki Potku ry. Seuraava lehti ilmestyy 16.12.2020

Tässä numerossa:

4 6 12 16 22 26

PÄÄKIRJOITUS: MINITAHOINEN MINÄKUVA HENKILÖKUVA: ELÄMÄÄ SUUREMPIEN ELÄMYSTEN JAKAJANA HYTKEEN MERKITYS PARITANSSISSA KUVA-ARTIKKELI: LINNANMAA OTETTIIN HALTUUN ETÄNÄ JA TANSSIN VOIMAKEINOIN BLOGISSA: TANSSISALI TURVAPAIKKANA HENKILÖKOHTAISELLE TILALLE OAMKTANSSISSA NYT: MITÄ TANSSISSA TAPAHTUU?

KANSIKUVASSA Nellinoora Paju, Sofia Timonen Jenna-Riikka Mäkinen, Vilma Kivekäs, Emma Laitinen ja Henna Hamunen tuulettavat Oamkin uuden kampuksen kunniaksi.

KUVA: SAARA SAVUSALO

4 KUVA: SAARA SAVUSALO

PÄ Ä K I R J O I T U S

KIRJOITTAJA

Minitahoinen minäkuva

Viikoittainen ruutuaikasi kasvoi 110%. Huh, huh… no jopas jotakin, miten tässä näin pääsi käymään? Vannoutunut kehotyöläinen on taipunut koronapyörteessä aivan uusiin suorituksiin ja toivoa saattaa, että kyseessä olisi fyysisen suorituskyvyn ylittäminen, vaan ei. Kehottaja on sujahtanut tämän päivän uuteen normiin. Ruutu nyt vain yksinkertaisesti kuuluu kaikkeen ja sillä hyvä. Ihmiskunta ei nyt jaksa puntaroida muita vaihtoehtoja. On niin kovat nämä ajat, kun pitää odottaa ja odottaa. Tottahan se, odottavan aika on pitkä. Erityiseksi tämän ajan tekee se, kun koko maapallo odottaa. Kohta on sujahtanut jo kokonaiset yhdeksän kuukautta arvaamattomasti käyttäytyvän koronan hampaissa. Eikös se ole uuden elämän kehittymisen mitta?

Petri Kauppinen on Oamkin tanssin lehtori ja tanssin monityöläinen. Nelivuotiaana aloitettu tanssiharrastus kiteytyi monisäikeiseksi ammattilaisuudeksi, jota on jatkunut jo yli 25-vuotta. Kauppinen työskentelee opettajana, koreografina, tanssijana ja käsikirjoittaja-ohjaajana. Tanssinopettajan työssä parasta on perinteen ja käsityöläistaitojen siirtäminen ja kehittäminen seuraaville sukupolville.

Onneksi on luonto ja metsät, sinne voi mennä rauhassa olemaan kolmiulotteinen. Syksyn väripesu antaa elämänvirtaa ja kehon viestit nousevat happirikkaassa ulkoilmassa selkeän tuntuviksi. Ruumiinlämmön vaihtelut ja tuoksut ovat läsnä. Luonnon loputtomassa helmassa voin tehdä sitä, mitä varten minut on luotu; harjoitella. Saan etuoikeuden olla keskeneräinen, tutkiskella, oivaltaa ja asettua uudelleen ja uudelleen kehollisten peruskysymysten äärelle. Ja tässä ei tarvitse odottaa, vaan aktiivinen toiminta riittää. Niin keho vastaa, kun sinne huudetaan – vai miten se menikään?

Pulinat pois ja etäyhteyteen siitä! Mahtaako elämänlaatu laimentua digipinnan kiristyessä? Ruudun kalmaan arkana ja hiljaa kurottaessa kaikki saattaa alkaa sakata. Vartalo ei sulata paikallaan oloa, kehon ydin ei enää kykene kannattelemaan staattisia asentoja. Koko monitahoinen minäni alkaa tuntua harmaalta ja elottomalta, tunteet tislautuvat kädenlämpöisiksi. Alan tahtomattani muuntautua minitahoiseksi.

H E N K I L Ö K U VA

Elämää suurempien elämysten jakaja TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: MIA AITOKARI, MAIJA PALSIO, TAPIO KINNUNEN

Maija Palsion työn kaari tanssialalla on muotoutunut eriskummallisten reittien kautta

Kolmen vuoden ikäinen Maija Palsio muistaa sovittaneensa oranssia rimpsuhametta syntymäkaupungissaan Tampereella. Voimistelu- ja rytmiikkakoulun opettaja oli tuolloin sanonut peilin edessä keimailevalle neitokaiselle ihailevasti: ”Maija, sinun pitäisi olla lavalla”. Tämä ihmeellisen merkityksekäs tapahtuma on jäänyt lähtemättömästi tanssipedagogin muistin sopukoihin. Nyt vielä vuosikymmenienkin jälkeen nuo lapsuudessa koetut alkusysäykset tuntuvat kohtalon määrätietoisesti punomalta suunnitelmalta.

gen mukaisesti myös modernia tanssia ja jazztanssia. Tanssituntien rinnalla Palsio osallistui äitinsä Helena Enckell’in vetämiin Tampereen Naisvoimistelijoiden ryhmiin, joissa voimistelunopettajan ja tanssikoulutuksen hankkinut äiti toteutti tanssillista luovuuttaan ja osaamistaan. ”Olin mukana voimistelun valioryhmissä koko nuoreksi aikuiseksi kasvamisen ajan. Tämä on ollut minulle ammatillisesti erittäin tärkeää, vaikka äitini vaikutuksen merkitystä en ole ollut aina valmis tunnustamaan”, Palsio kertoo.

Nuoren taiteilijasielun tanssipolun alkutaival noudattaa monelle tuttua reittiä. Balettitunnit alkoivat 7-8 -vuotiaana kotikaupungissa, tuolloin opettajina vaikuttivat mm. tanssin voimanaiset Ruth Matso ja myöhemmin Elva Molin. Baletin lisäksi tanssituntien harrastevalikoimaan kuului 70-luvun ajan hen-

Yhtä kaikki tanssitaiteilijan ilmaisuvoimaisesta olemuksesta huokuu edelleen nuoruuden kiihkeän harrastuneisuuden innostus. Kuuluuhan hän siihen sukupolveen, joka vietti kaiken aikansa harrastusten parissa, oli partiota, liikunnallisia kerhoja, tanssia, musiikkia ja voimistelua. 7

”Tajusin sen, miksi minun pitää jatkaa tanssin parissa. Olen saanut kokea niin valtavasti elämyksiä tanssin kautta, että haluan jakaa niitä mahdollisuuksia eteenpäin mahdollisimman monelle.” Ammatilliset opinnot Palsio aloitti Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1983. ”Hain sinne, koska sain siellä olla lähempänä tanssia”, Palsio sanoo ja tähdentää, että juuri yliopiston tarjonnassa käynnistyneet tanssipedagogian opinnot tulivat tähän kokonaisuuteen kuin tilauksesta. Tanssi oli muutenkin läsnä kaikessa, vaikka opintojen pääsuuntaus oli tuolloin nuorella parikymppisellä naisella liikunnanopettajaopinnoissa. Myös opintoihin liittyneet kirjalliset työt käsittelivät aina jollain tavalla tanssia, koreografiaa tai liikeilmaisua.

Takapakkiakin tuli. Murskakritiikki Oulussa pidetyssä valtakunnallisessa tanssikatselmuksessa tahdittoman raadin jäsenen suusta, vei vielä silloin heikolla itsetunnolla varustetun tanssintekijän alamaihin. Tanssin lopettamispäätös kuitenkin kumoutui, kun Palsio muutti perheineen Pudasjärvelle töihin ja yhtäkkiä hän oli tanssin kanssa puolustusasemissa. Voimakkaasti lestadiolainen ilmapiiri tuntui syövän kaiken hapen ja luovuuden ympäriltä. Tähän ei luonnollisesti ollut muuta ratkaisua kuin vastata tuntemuksiin pyyteettömästi tanssin voimakielillä.

Palsio kuvaa itseään erittäin tunneherkäksi, ja samaan hengenvetoon leikillisesti lapsuuden vanhanajan kasvatuksesta traumatisoituneeksi persoonallisuudeksi. Onneksi elämän tärkeimmiksi tukipilareiksi muodostuivat jo opiskeluajoilta rinnalla kulkenut mies sekä tanssi. Koreografioihin on aina löytynyt jokin ryhmä, jota tanssin tekijä on ohjannut. Esitysten kautta sisäinen taiteilijan ääni on löytänyt tiensä ulos. ”Mulla syntyi koreografioita ihan pakosta, tanssi suorastaan työntyi ulos minusta. Tanssi on ollut se luontevin tunteiden ja ajatusten ilmaisukanava, jonka kautta olen omat sisäiset juttuni työntänyt näkyväksi. Toisaalta olen myös ottanut kantaa yhteiskunnallisesti puhutteleviin aiheisiin”, Palsio hersyy.

1990-luvun alussa, loppuopintojaan suorittava liikunnanopiskelija sai sijaisuudet Vaajakoskelta, missä Palsio pääsi myös toteuttamaan unelmiaan tanssintekijänä. ”Sain olla Vaajakosken lukiolaisten kanssa mukana Mirja Tukiaisen koreografiahautomossa ja ne olivat todella rohkaisevia kokemuksia. Jokaisen, joka asettaa työnsä muiden tarkasteltavaksi on tärkeää saada kannustusta tekemisilleen. Koreografin näkökulmasta Mirjan lämpimät sanat ja suositukset olivat merkityksellisiä silloin, mutta myös myöhemmin, rohkaisuina itselleni elämän heikkoina hetkinä. ” 8

Kolmen vuoden aikajakso Pudasjärvellä sai haastajan, kun Kuhmossa avautui syksyllä 1999 tanssiin erikoistuneen liikunnanopettajan virka. ”Matkasin silloin ensimmäistä kertaa Kuhmoon tutustumaan paikkoihin ja olin ällikällä lyöty, kun silloinen lukion rehtori esitteli Kuhmo-talon tarjoamat mahtavat puitteet.” Palsio sai viran, josta alkoi varsinainen ruuhkavuosien jakso, kun perhe kasvoi vielä kahdella pojalla, ensimmäisen vesan jälkeen. Samalla lisääntyivät myös tanssin iltaopetukset kansalaisopistossa päivätyön päälle. Ennen viimeisintä ops-uudistusta koulussa oli tarjolla paljon tanssilajeja. Palsio saattoi opettaa nykytanssin ja showtanssin kursseja valinnaisaineina läpi vuoden, näiden lisäksi kerhotuntejakin oli tarjolla. Tanssi- ja liiketerapian opinnot Jyväskylässä 2010luvun taitteessa auttoivat löytämään uutta luovuutta itsestä. ”Itsetuntemus lisääntyi koulutuksen kautta, joka puolestaan rohkaisi minut luopumaan koulumaailmasta ja perustamaan oman tanssikou-

lun Kuhmoon. Muuta mahdollisuutta ei ollut täysipäiväiseen tanssin parissa työskentelyyn.” Myös TRE-ohjaajakoulutus v. 2018 Jyrki Rytilän ja Kirsi Törmin ohjauksessa antoi myöhemmin lisää avaimia ja voimia yrittäjyyteen ja ihmisenä olemiseen. Yrittäjyyden, tanssipedagogin työn ja taiteilijuuden yhdistelmä on haasteellinen. Pieneltä paikkakunnalta löytyy toki rauha tutkia ja toteuttaa itseä, mutta työ on myös äärimmäisen yksinäistä. Vertaistuen puuttuessa Palsio toivoisi ympäröivältä yhteisöltä jämäkämpää roolia työn jatkamisen kannustamiseksi. ”Kuhmo kehuu, että täällä on tanssia ja lämmintä kättä on kyllä aika ajoin tarjolla. Silti kaupunki ei ole antanut senttiäkään tanssin tukemiseen, vaikka kouluni MyDance toteuttaa taiteen perusopetusta tanssin saralla jo viidettä vuotta.” Taiteiden tasavertaisuus ja saavutettavuus eivät edelleenkään toteudu Kuhmon tyyppisten maaseutukuntien päätöksenteossa. Jos yhden henkilön pyörittämä tanssikoulu tavoittaa yli sata lasta ja nuorta viikoittain, niin samaan aikaan kaikki valtion kaupungille osoittama tuki taiteen perusopetukseen menee musiikkiopistolle. Yksinyrittäjään verrattuna oppilaitos toki työllistää kymmenkertaisesti enemmän, mutta musiikin oppilasmäärät ovat silti vain kolminkertaiset. ”Raadollisinta tässä on se, että jos lopetan tanssikoulun, niin Kuhmosta katoaa kaikki tanssi”, Palsio summaa ja toivoo Kuhmon kaupungin vielä jonain päivänä tukevan MyDancen uraauurtavaa työtä taidekasvattajana. Positiivistakin kaikua asian suhteen on ihan viime aikoina ilmaantunut, kun kaupungin sivistystoimi on käynnistänyt selvitystyön tanssin edellytysten parantamiseksi. Kaikesta huolimatta tanssin tienraivaaja on löytänyt tekemisilleen rajaseudun asukkaiden luottamuksen. Viimeisin ponnistus on Joutsentanssi-festivaalin perustaminen Kuhmoon vuonna 2018. Siihen pontimena oli Visit Finlandin järjestämä kulttuurimatkailutuottaja -valmennus, josta oli paljon apua festivaalia perustettaessa. Tapahtumassa luonto, luovuus ja tanssi yhdistyvät keskeneräisyyden teemaan. ”Keskeneräinen ja rosoinen voi olla kaunista ja puhuttelevaa. Festivaalissa on ruman ankanpoikasen tarinan lähtöajatus, että kuka tahansa saa olla keskeneräinen, mutta lopulta saattaa kasvaa joutsenen mittoihin”, Palsio muotoilee. Kolme päivää meloen luonnossa opettaa tanssin tekijöille myös armollisuutta eli luontokokemuksen tuloksista ei oletetakaan valmistuvan loppuun hiottuja estraditeoksia, vaan edelleen prosessissa olevia, rouheita luonnoksia.

Tanssinopettaminen ja siihen liittyvä vuorovaikutus sekä tanssijoiden että itse välineen eli tanssin välillä sytyttää edelleen Palsion kipinän. Opettamisesta oppii koko ajan, koska oppimiskokemus on elävä, kahdensuuntainen prosessi. Työn fyysisyys haastaa vanhemmalla iällä ja kehon rajoittuneisuus harmittaa, kun ei enää pysty näyttämän kaikkea entiseen malliin. ”Paradoksaalistahan tässä on sen, minkä kehollisuudessa menettää, niin henkinen kypsyys sekä pedagogina että taiteilijana vain jalostuu. Tanssissa elää koko ajan siinä hetkessä ja se pitää kiinni elämässä.” Unelmista kysyttäessä Maija Palsion haave osoittautuu kaikessa koskettavuudessaan inhimilliseksi. ”Saisinpa olla mukana esityksessä, jonka joku muu ohjaa. Teos olisi vaikuttava ja siinä liikuttaisiin niin laajalla tunneskaalalla, että saisin laittaa itseni esiintyjänä täysipainoisesti likoon.”

MAIJA PALSIO • Kuhmolainen tanssipedagogi ja koreografi. • Liikunnanopettajan opinnot, Jyväskylän yliopisto. • Tanssi- ja liiketerapian opinnot, Jyväskylän AMK & Eino Roiha -instituutti 2007-2012. • Oma tanssikoulu MyDance Kuhmossa vuodesta 2014. Taiteen perusopetus- oikeus 2016 alkaen. • Opettaa 13-15 ryhmää viikossa 3- vuotiaista ylöspäin. 20h viikossa eri tanssinlajeja. • Culture Creators - kulttuurimatkailutuottaja -valmennus, Visit Finland 2016-17. • Joutsentanssi-festivaalin promoottori, taiteellinen johtaja. Ensimmäinen festivaali 2018. • TRE-ohjaajakoulutus Kajaanissa 2018. • Motto: ”Se joka haluaa, keksii keinot – Joka ei halua, keksii selitykset.”

Tanssi kuuluu kaikille ja kaikkiin mahdollisiin ympäristöihin. Ylhäällä Lentua-kollektiivi vahvistaa tanssillaan ihmisen ja luonnon yhteyttä Joutsentanssi -festivaalilla Kuhmossa vuonna 2018. Alhaalla Maija Palsion MyDance-tanssikoulun poikien ryhmä revittelee estoitta Kuhmo-talon näyttämöllä Fortnite-koreografian pauloissa.

A JA N KO H TA I S TA

Hytkeen merkitys paritanssissa TEKSTI: ANNI KIRPPU KUVAT: SAARA SAVUSALO

Hytke on hiljalleen vakiintunut tanssinopetuksen sanastoon. Suomen kielinen vastine englannin bounce-käsitteelle on keskeinen osa esimerkiksi kahden välistä paritanssikokemusta. Musiikilla ja sen rytmillä on merkittävä rooli paritanssissa. Musiikin tempo kertoo meille, kuinka nopea tai hidas askel on. Rytmi ja tahtilaji taas viestivät meille usein musiikin lajin ja sen, mitä siihen voisi tanssia. Melodia ja groove puolestaan antavat musiikille tunnelman sekä määrittelevät taitavalle tanssijalle vivahteita tanssityyliin. Perlovsky (2015) kuvailee, kuinka musiikillisessa kokemuksessa on kyse kokonaisvaltaisista ruumiillistuvista reaktioista. Musiikkia kuullessa sinulle saattaa tulla sisäinen tunne liikkeen rytmistä ja pian huomaat liikehtiväsi ja hytkyväsi sen rytmissä. Tästä ilmiöstä on myös paritanssissa kyse. Musiikki ja parin kehon liike vaikuttavat myös siihen, miten sinä liikut. Hytke on suomalainen vastike englanninkieliselle sanalle bounce. Hytkeellä tässä yhteydessä tarkoitan kehon vertikaalista ylös-alas liikettä tanssissa. Hytkettä on monenlaista ja se määrittää tanssin tuntua itselle ja tanssiparin kanssa.

Hytke on olennainen osa paritanssia sekä kokemukseni mukaan elintärkeä elementti viennin ja seuraamisen toteutumisen kannalta. Jotta paritanssi olisi mahdollisimman orgaanista olisi seuraajan tärkeää osata mukautua viejän hytkeeseen ja päinvastoin. Tätä ajatusta tukee Kontturi-Paasikon (2012) kirjoitus siitä, että musiikkiin tanssiessa pelkän ulkoisen rytmin ymmärtäminen ei riitä, vaan tanssissa pitää pystyä reagoimaan myös toisen tanssijan rytmiin ja sykkeeseen. Kun tanssiparilla on yhteinen hytke, se rytmittää liikettä ja helpottaa sekä seuraamista että viemistä. Molempien osapuolten tulisi tuntea toistensa hytke yhteisten kontaktipisteiden kautta. Jotta hytkeen tunteminen on mahdollista, on annettava hieman painoa toiselle. Seuraajan on hyvä antaa käden levätä viejän olkapäällä rennosti, jolloin kämmenen kautta on helppo tuntea viejän liikettä. Viejän taas olisi hyvä antaa tarpeeksi painetta seuraajan selässä olevalle kädelle, jolloin seuraajan liikkeet voi tuntea sitä kautta. Ilman yhteistä hytkettä askeleiden rytmittäminen on haastavaa, ellei mahdotonta. Silloin on esimerkiksi turvauduttava fyysiseen tapaan viedä.

Paritanssissa on monia tapoja viedä ja seurata liikettä. Orientaatiomuutoksessa viejä vaihtaa otetta tai asentoa suhteessa omaan pariinsa. Tiedostetun painonsiirron avulla taas voidaan muuttaa liikkeen suuntaa. Painonsiirtoon liittyy myös aina vartalon painopisteen tietoinen ohjaaminen, sillä pelkällä jalkojen liikkeellä seuraajan on lähes mahdotonta aistia liikettä. Vienti onnistuu myös käsillä tai vartalolla ohjaten. Tämä viennin tapa on fyysinen ja se perustuu yleensä työntö- ja vetovasteeseen. Myös yksittäinen liike, muoto tai ele voi olla viennin tapa. Esimerkiksi käden kannatteleminen usein viestii siitä, että seuraajan tulisi ottaa siitä kiinni. Polkaisu, taputus tai huuto voivat kertoa esimerkiksi kansanomaisissa paritansseissa osan vaihdoksesta tai askelikkomuutoksesta. Kaikista yksinkertaisin tapa viennille on ennalta määritelty kaava, jonka molemmat osapuolet tietävät. Mielestäni myös hytkeen muutokset ovat tapa viedä ja viestiä muun muassa askelmuutoksia.

Otetaanpa tarkasteluun humppa. Humppaa voimme tanssia kävelyhumppana tai hyppivänä perushumpan askeleena. Kävelyhumpassa on selkeästi vähemmän hytkettä, sillä siinä ei hypätä tai loikata kuten tavallisessa humpan askeleessa. Näiden molempien askelten hytkeen rytmi on samanlainen, mutta hytkeen suuruuteen vaikuttaa kulloinkin tanssittava askel. Kävelyhumpassa ei ole mahdollista tanssia yhtä suurta hytkettä kuin humpan askeleessa sen hypähdyksen puutteen takia. Seuraajana roolissa muutoksen kävelyhumpasta humppaan voi tuntea, kun hytke kasvaa niin suureksi, että kävelyhumppa ei siihen enää ole mahdollista. Seuraamiseen tässä tilanteessa vaikuttaa myös askelpituus, joka luultavimmin kasvaa suuremmaksi humpan ensimmäisessä loikkaus-askeleessa. Tanssinopetuksessa viejä saa siis yleensä määritellä hytkeen määrän, jota seuraaja pyrkii mukailemaan. Edistyneiden paritanssia katsellessa voi myös huomata, että seuraaja saattaa välillä tarjota variaatiota hytkeelle, johon viejä sulautuu omalla toiminnallaan. Tällöin viennistä ja seuraamisesta tulee vielä kokonaisvaltaisemmin keskustelevaa vuoropuhelua. Kontturi-Paasikkokin korostaa molempien roolien

vuoropuhelun merkitystä tanssin onnistumiseksi. Seuraaja ja viejä muodostavat parin, joiden liike muuttuu saumattomaksi yhteistyöksi, kun he pystyvät reagoimaan sujuvasti toistensa liikkeeseen (2012). Opettaessani paritanssia painotan hytkeen lisäksi myös painonsiirron suuruutta, sillä tämä yhdistelmä on mielestäni avain oikeanlaisen tuntuman löytämiseksi. Jo pienten lasten kanssa voi harjoitella hytkettä. Lempiharjoituksiini kuuluu hytkeleikki. Hytkeleikissä tarvitaan pari, joka jaetaan viejään ja seuraajaan. Viejä saa musiikin soidessa määrittää paikallaan hytkeen suuruutta, jonka seuraaja pyrkii kopioimaan. Edistyneemmässä versiossa on mahdollisuus hytkeen lomassa tehdä myös tasahyppyjä kääntyen. Pelin tarkoituksena on saada seuraaja pysymään mukana mahdollisimman hyvin ilman fyysistä kontaktia. Tämän leikin avulla on mahdollisuus oppia seuraamaan hytkettä katsomalla, näin myöhemmin on helpompi tunnistaa tanssiasennossa parin hytke ja opetella reagoimaan siihen myös kosketuksen kautta.

Lähteet: Erkkilä, J. 2019. Musiikin merkitys nykytutkimuksen valossa. Teoksessa Erkkilä, J. & Ylönen, M. E. (toim.) Ennen sanoja – Pohdintoja ruumiillisuudesta. Jyväskylä: Eino Roiha-säätiö ja Suomen musiikkiterapiayhdistys ry Kontturi-Paasikko, L. 2012. Parin kanssa paremmin: ajatuksia paritanssin opettamisesta. Eura: Tanssin Tahti Perlovsky, L. 2015. Origin of music and embodied cognition. Frontiers in Psychology, 6. doi:10.3389/fpsyg.2015.00538

Kirjoittaja on oamkin tanssinopettajaopiskelija.

Linnanmaa otettiin haltuun etänä ja tanssin voimakeinoin TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: MILLA KORJA

Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajan koulutusohjelman uudet opiskelijat astuivat heti elokuussa näyttävästi mukaan opiskelijayhteisönsä toimintaan. Tuoreet opiskelijat toimivat sekä opiskelijoiden että henkilökunnan sisääntanssittajina Oamkin lukuvuoden 2020-21 avajaisissa. Korkeakoulun avajaiset ovat olleet perinteisesti yhteisöllistä henkeä ja hulinaa tulvillaan, mutta koronatilanteen arvaamattomuus pakotti siirtämään tilaisuuden verkkoon. Uusi toteutusympäristö haastoi Oamkin väkeä myös keksimään uusia ratkaisuja yhteisten tapaamisten järjestämiseksi. Tanssijoiden ja muusikoiden raikas yhteisponnistus osoittautui lopulta upeaksi mahdollisuudeksi koko Oamkin väelle kurkistaa koulun uutuuttaan kiiltäviin tiloihin Linnanmaan yliopistokampuksella.

Juuri opintonsa aloittaneet tanssinopettajaopiskelijat (vasemmalla) pääsivät heti kiinni työn syrjään. Liikkeellinen muoto Oamkin avajaisiin syntyi yhteistoiminnallisesti koreografisten tehtävänantojen kautta. Tanssin tekeminen kameralle on monella tapaa erilaista näyttämöympäristöihin verrattuna. Projektin ohjaava opettaja, tanssin lehtori Milla Korja (keskellä) antaa työryhmälle vinkkejä oikeiden kamerakulmien löytämisessä. Uudet ja valoisat tanssisalit pääsivät heti oikeuksiinsa avajaisten näyttämönä (oikealla). Samalla monista eri lajitaustoista tuleva opiskelijaryhmä pääsi tutustumaan toisiinsa käytännössä ja suoraan toiminnan tasolla. Uuden kampuksen innovatiiviset huonekalut ja opiskeluympäristöt (alhaalla) toimivat oivallisena inspiraationa avajaisten kohtausten suunnitteluun. Miljöö- ja välinelähtöisyys tulivat näin luontevasti mukaan projektin toteutukseen.

Todellisuus on toisenlainen linssin takaa katsottuna. Oamkin avajaiset ovat opiskelijoille osa tanssiprojekti -opintokokonaisuutta, jossa opiskelijat suunnittelevat, harjoittelevat ja toteuttavat tanssituotannon eri osa-alueita käytännönläheisesti. Produktiossa opiskelijat voivat olla mukana mitä erilaisimmissa tehtävissä mm. esiintyjinä, juontajina, muusikoina tai haastateltavina. Tanssinopettajaopiskelijat saavat projektista myös arvokasta käytännön tietoa kokonaisvaltaisesta projektinhallinnasta sekä tuotannon eri elementeistä. Tässä Oamkin rehtori Jouko Paaso on päässyt viestinnän opiskelijoiden haastateltavaksi.

Energinen ja onnellinen joukko onnistuneen vedon jälkeen. Tanssijat, muusikot, juontajat, opiskelijatuutorit ja ohjaava opettaja hehkuvat tyytyväisyyttä. ”Kyllä kannatti. Jälleen tanssi on saanut runsaasti positiivista näkyvyyttä yhteisössämme. Koemme koulutusohjelmassamme tällaiset tuotannot positiivisina haasteina viedä tanssia kaikkiin mahdollisiin ympäristöihin ja yhteyksiin”, tanssin lehtori Milla Korja kiteyttää. Korja oli samalla koko Oamkin avajaistuotannon ohjaaja ja tunnustaa, että jokainen projekti toimii omalta osaltaan ovien avaajana ja mahdollisena työllistäjänä tulevaisuuden tanssin ammattilaisille.

Tanssisali turvapaikkana henkilökohtaiselle tilalle TEKSTI: SOFIA TIMONEN KUVA: SAARA SAVUSALO

Henkilökohtainen tila – miten määrittelen sen? Milloin toinen ihminen tulee liian lähelle, milloin hän rikkoo minun henkilökohtaista tilaani? Koenko sen vain epämiellyttäväksi vai jopa uhkaavaksi? Rikonko minä toisen ihmisen tilaa? Muun muassa näitä kysymyksiä olen pyöritellyt pohtiessani itseäni tanssijana ja opettajana. Koen, että oman henkilökohtaisen tilani määrittämiseen on vaikuttanut vahvasti lajitausta ryhmätansseissa ja paritanssissa – minulla ei ole ongelmaa päästää toista ihmistä lähelle. Lähestymisessä on merkityksellistä huomioida sen aika, paikka ja tilanne. Tanssitunnilla toisen lähestyminen on usein suunniteltua, koreografioitua ja ennalta tiedossa. “Ulkomaailmassa” tilanne on kuitenkin toinen. Henkilökohtainen tila laajenee astuttaessa tanssisalin ovista ulos. Tanssisali on monelle turvapaikka, jossa tohdimme päästää uudet ihmiset lähelle nopeastikin, vain lyhyehkön opettajan syöttämän “parinvaihto”-huudon aikana.

Henkilökohtaisen tilan rakentumiseen vaikuttavat omat kokemuksemme ja muistomme. Kuten Jaakko Seikkula kertoo artikkelissaan Ruumiillisuus psykoterapiassa: dialogista toisiinsa virittäytymistä ja synkroniaa (2019): “-ihmisen mieli rakentuu ruumiin muistissa olevista kaikista suhdekokemuksista --”. Kehomme muistaa aikaisemmat kohtaamisemme ja kokemuksemme, ja tämän kautta myös osaltaan säätelee esimerkiksi vuorovaikutustamme sekä juuri henkilökohtaista tilaa. Henkilökohtaisen tilamme syntymiseen vaikuttaa myös esimerkiksi se, miten koemme itsemme kokonaisuutena, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Oma kehonkuvamme ja se, mitä ajattelemme itsestämme suhteessa muihin ihmisiin vaikuttavat omaan itsetuntoomme sekä siihen, kuinka helposti päästämme muita ihmisiä lähellemme. Kehonkuvaamme puolestaan vaikuttavat suuresti esimerkiksi ulkopuoliset tekijät, jolloin esille tulevat jälleen ruumiin muistissa olevat kokemukset. Tanssitunnilla nämä kokemukset

BLOGISSA

Kokemukset henkilökohtaisesta tilasta määrittyvät usein ympäristön mukaan. Jenna-Riikka Mäkinen mittailee ja tunnustelee omaa tilaansa Oamkin Linnanmaan kampuksen arkkitehtonisesti harmonisessa portaikossa.

laajenevat ja moninkertaistuvat, jolloin tilanteiden läpikäynti on tärkeää. Tanssitunnilla pyydetyt palautteet ja kokemukset kertovat paljon tunnin turvallisesta ilmapiiristä ja niiden lisäksi parin väliseen kommunikaatioon liittyviä tuntemuksia tulisi käydä läpi. Oppilaiden kanssa olisi hyvä myös pohtia tuntemuksia eri tanssiparien kanssa tanssimisen jälkeen, näin oppijalle tarjoutuu mahdollisuus oivaltaa uusia asioita sekä itsestään että vastakkaisesta roolista. Tällöin oppilas voi myös tutkia oman, henkilökohtaisen rajansa mukautumista erilaisten ihmisten kanssa toimiessa.

Oma tanssillinen lähtökohtani on ryhmälajeissa sekä paritanssissa, ja koen, turvallisen kontaktin ja koskettamisen rakentamisen olleen äärimmäisen tärkeää, jotta tilanteen on voinut kokea turvalliseksi. Vuorovaikutusta ja turvaa koskettamiseen on luotu jo pienestä lapsesta saakka, ja tämä onkin helpottanut kontaktin ottamista myös aikuisiällä esimerkiksi ryhmää vaihdettaessa. Huolimatta siitä, että henkilökohtainen tilani on kokenut muutoksia vuosien saatossa, on lapsena opituista “kaikkia täytyy ottaa kädestä kiinni” - periaatteesta ollut hyötyä.

Henkilökohtaisen tilan rikkoutumisesta puhutaan runsaasti muun muassa hoitotyössä ja näissä juuri potilaan näkökulmasta. Miten saa koskea, ja kuinka ihminen valmistellaan kosketukseen ja mahdolliseen oman henkilökohtaisen rajan rikkoutumiseen? Samaa keskustelua saisi käydä myös monien muiden alojen kohdalla, eivätkä tanssin eri alat ole poikkeus tässä.

Tanssijana työ on jatkuvaa vuorovaikutusta itsensä, parinsa, ryhmänsä, opettajansa sekä yleisönsä kanssa. Vuorovaikutuksen kautta pyrimme oppimaan paljon toisistamme, ja heijastamme oppimaamme itseemme. Ulpu Jarva on opinnäytetyössään Parista tanssista paritanssiksi (2019) kirjoittanut vuorovaikutuksen säännöistä seuraavaa: “On tunnettava itsensä,

omat toimintatapansa ja tiedettävä miten olisi paras toimia erilaisissa tilanteissa. Samalla on oltava avoin toiselle ja kuunneltava tarkoin, mitä hänellä on annettavaa.” (Jarva 2019.) Koen tämän paritanssin “säännön” pätevän myös vahvasti henkilökohtaisten rajojen sääntöihin. Jotta uskallan päästää ihmisiä omien rajojeni sisäpuolelle, on minun uskottava itse ensimmäisenä sen olevan täysin hyväksyttävää. Jos en tunne omia rajojani ihmisten kanssa, saatan kokea läheisyyden tilanteet uhkaavana, eikä esimerkiksi paritanssista tule tällöin luontevaa. Paritanssissa pari on vahvassa vuorovaikutuksessa koko tanssin ajan. Olen Jarvan kanssa samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan muuttuessa (ja digitalisoituessa) vuorovaikutustaitojen merkitys nousee jatkuvasti entistä tärkeämmäksi.

Opettajana joudun pohtimaan henkilökohtaisia rajoja auktoriteetin näkökulmasta. Kuinka pystyn varmistamaan, etten opettajana riko oppilaani henkilökohtaisia rajoja? Kuten Outi Blomqvist pohtii: “Näkemykseni mukaan myös liikuntakasvatuksessa tulisi korostaa entistä enemmän kehollisuutta eli kokonaisvaltaisuutta ja kokemuksellisuutta ulkomuodon sijaan. Tällöin myös lähtökohtaisesti tuemme oppilaan myönteisen kehonkuvan, itsetuntemuksen, empatiakyvyn ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen kehittymistä.” (Blomqvist 2019.) Mielestäni tämä näkökulma pätee vahvasti sekä aikuisten että lasten opettamiseen. Tanssinopettajana voin vaikuttaa oppilaani kehonkuvaan sekä hänen itsetuntoonsa suuresti, sekä edesauttaa hänen vuorovaikutustaitojaan. Opettamalla vuorovaikutusta tanssitunnilla voimme luoda turvallisen paikan henkilökohtaisten rajojen kaventamiselle, edes yhden hetken ajaksi.

LÄHTEET: Blomqvist, O. Näkökulmia kehollisuudesta liikuntakasvatuksessa. s.161, Teoksessa Erkkilä, J. & Ylönen, M. E. (toim.) 2019. Ennen sanoja – Pohdintoja ruumiillisuudesta. Jyväskylä: Eino Roiha-säätiö ja Suomen musiikkiterapiayhdistys ry Jarva, U. 2019. Parista tanssista paritanssiksi. Opinnäytetyö, Oulun Ammattikorkeakoulu

Kirjoittaja on Oamkin tanssinopettaja-opiskelija

Seikkula, J. Ruumiillisuus psykoterapiassa: dialogista toisiinsa virittäytymistä ja synkroniaa. s. 8. Teoksessa Erkkilä, J. & Ylönen, M. E.(toim.) 2019. Ennen sanoja – Pohdintoja ruumiillisuudesta. Jyväskylä: Eino Roiha-säätiö ja Suomen musiikkiterapiayhdistys ry

OamkTanssissa nyt

HISTORIAN ENSIMMÄINEN EARKTISET ASKELEET ONNISTUI YLI ODOTUSTEN Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) ja Oulun läänin Tanssialan Tuki ry:n järjestämä valtakunnallinen Arktiset Askeleet -tanssitapahtuma jouduttiin siirtämään koronaepidemian vuoksi keväältä syksylle ja tartuntariskin ollessa vielä olemassa tapahtuma päätettiin loppujen lopuksi järjestää verkkotapahtumana. Valtakunnalliseen lasten tanssikatselmukseen valitut esitykset katsottiin striimiltä ja tanssijat pääsivät osallistumaan viikonlopun oheistapahtumiin omilta paikkakunniltaan. Osallistujien ohjelmaan kuului katselmusten seuraamista ja arviointia, tanssityöpajoja, taiteilijavieraan esityksen seuraaminen ja tietysti disco. Arktiset Askeleet -tapahtuman tärkein tavoite, tanssikasvatuksellisuus, toteutui upeasti, vaikka osallistujat olivat eri puolilla Suomea. Yhteisöllisyyttä lisäsivät tanssinopettajaopiskelijoiden näytösten väleissä pitämät väliaikaohjelmat, joissa eri puolilta Suomea mukana olevat ryhmät pääsivät myös vuorovaikuttamaan toistensa kanssa. Nuorille tanssijoille ohjeistettiin arvioinnin perusteet ja jokainen ryhmä katsoi toistensa esitykset ohjeistuksen pohjalta ja päätti oman suosikkinsa katselmuksen stipendin saajaksi. Lisäksi ohjelmassa oli tanssinopettajille suunnattu seminaari professori Eeva Anttilan vetämänä, teemana Moninaisuus tanssikasvatuksessa. 26

KUVA: PETRI KEKKONEN

Tanssitapahtuman pääosassa oli tanssikatselmus, joka ajoittui kahdelle päivälle 12.-13.9.2020. Tanssikatselmuksessa nähtiin 38 teosta, jotka esiraati oli valinnut 101 lähetetyn teoksen joukosta. Katselmuksen arviointiraadissa olivat Fanny Gurevitsch, Heli Kuula, Paula Puumalainen, Manu Uimi ja raadin opiskelijajäsenenä toimi tanssinopettajaopiskelija Meeri Mutanen. Viikonlopun kruunasi sunnuntaina 13.9.2020 lähetetty loppunäytös, jonka avasi ote actiontanssiteatteriteoksesta Pieni Samuraityttö. Näytöksessä nähtiin sen lisäksi vielä uudemman kerran erikseen valitut 18 upeaa katselmukseen osallistunutta teosta.

LEA LORENZ ON OAMKIN VUODEN OPISKELIJA Oulun ammattikorkeakoulun lukuvuoden 2020-21 avajaiset osoittautuivat tanssin osaston kannalta monella tapaa hienoksi tapahtumaksi. Ensimmäisen vuosikurssin tanssinopettajaopiskelijat olivat näyttävästi mukana etänä järjestettyjen avajaisten toteutuksessa. Tanssin lehtori Milla Korja luotsasi uusia opiskelijoita suoraan käytännön työhön, kun tanssi sai johdatella lähetyksessä Oamkin väen uusiin ja valoisiin Linnanmaan kampuksen tiloihin. Tilaisuudessa palkittiin myös Oamkin vuoden opiskelija, joka onneksemme on vuonna 2018 tanssinopettajaopinnot aloittanut, Vaasasta lähtöisin oleva Lea Lorenz. Palkitsemisperusteissa Leaa luonnehditaan motivoituneeksi opiskelijaksi, jolla on asenne kohdillaan ja joka luo positiivista energiaa ympärilleen. Onnea Lea!

O a m k Ta n s s i s s a n y t

KUVA: SAARA SAVUSALO

AVOIMEN OPINNOT Oamkin avoimessa ammattikorkeakoulussa on tarjolla runsaasti myös tanssiopintoja. Käytännössä lähes kaikkia tanssin koulutusohjelman opintoja on mahdollisuus opiskella avoimen kautta, kunhan opiskelijan osaaminen kohtaa kyseisellä kurssilla vaadittavien lähtötasokriteerien kanssa. Kaikki tarjolla olevat kurssit eivät välttämättä näy Oamkin avoimen ammattikorkeakoulun sivuille kootussa tarjonnassa, joten opintojen sisällöistä ja toteutusaikataulusta kannattaa tiedustella osoitteesta: tanssi@oamk.fi

O a m k Ta n s s i s s a n y t

KUVAT: SAARA SAVUSALO

TANSSI MUKANA LUMO-FESTIVAALEILLA

TANSSIA! -NÄYTÖKSET VALVEELLA

Syksyn pimenevissä illoissa valon merkitys korostuu. Juuri tämän vuoksi Oamkin kulttuurin osastolla koettiin varsinainen kollektiivinen valaistuminen, kun yhteistuotanto ”360 o’clock” hyväksyttiin oululaisen Lumo Light Festival’in tämän syksyn ohjelmistoon. Kymmeniä tuhansia kaupunkilaisia aktivoiva tapahtuma järjestetään 20.-22. marraskuuta. Valoa syksyn hämärään tullaan tarjoilemaan pääosin kaupungin Kauppatorin, Hupisaarten ja Otto Karhin puiston välisillä alueilla sekä aluetapahtumissa. Oamkin teos valmistuu näyttävälle paikalle Åströmin puistoon. Tanssinopettajaopiskelijoiden lisäksi monitaiteisen työn toteutuksessa ovat mukana musiikin ja visuaalisen suunnittelun koulutusohjelmat. Vallitsevan koronatilanteen takia festivaali järjestetään tällä kertaa pelkästään kotimaisin voimin. Lumo on Oulun kaupungin järjestämä, maksuton ja kaikille avoin festivaali.

Oamkin tanssinopettajakoulutuksen muutettua Linnanmaan yliopistokampukselle myös opintoihin liittyvä produktio- ja näytöstoiminta etsii uusia toteutumisympäristöjä. Muun muassa monilajiset tanssin näyteikkunat eli Tanssia! -näytökset siirtyvät Oulun keskustaan kulttuurikeskus Valveelle. Näin yksi ympyrä oululaisen tanssinopettajakoulutuksen historiassa sulkeutuu, sillä koulutuksen käynnistyttyä kaupungissa vuonna 1991, koulun näytöstoiminnan silloinen kotinäyttämö sijaitsi Valveella. Seuraava Tanssia! -näytös järjestetään 2.-3.12.2020, jolloin tulevia tanssinopettamisen ammattilaisia nähdään jälleen iki-ihanassa Valvesalissa.

KATUTANSSI VIE NUORIA KOHTI YHTEISÖLLISYYTTÄ Neljännen vuoden showtanssinopiskelijat osallistuivat NYSTEP-hankkeeseen viikolla 39. NYSTEP on tanssipedagoginen projekti, jonka tavoitteena oli hyödyntää tanssia edistääkseen nuorten yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä kulttuurituotannoissa. Hanke lähestyi tanssipedagogiikkaa sosiokulttuurisesta näkökulmasta ja kannusti yhteisosaamiseen jakoon hip hopin omaksumassa pedagogisessa filosofiassa nimeltä ”Each One Teach One”. Tämän yhteispohjoismaisen hankkeen partnereita olivat tanssinopettajakoulutukset Oulussa, Luleåssa ja Trondheimissa sekä TAIKEn pohjois-pohjanmaan aluetoimisto. Hankkeen rahoitti Nordic Culture Point. Poikkeusolojen vuoksi hanke toteutettiin verkkoyhteyksien välityksellä.

Kalenteri

MARRASKUU 20.-22.11.

Lumo Light Festival 360 o’clock-teos Åströminpuisto, Oulu

LIIKUTTAA KAIKKIA

Tanssia!-näytökset Valvesali, Oulu

Tutustu FolkJam-tuoteperheeseen ja ohjaajakoulutuksiin: folkjam.fi

JOULUKUU 2.-3.12.

Seuraa meitä somessa:

OAMKdance OAMKdance 29

#luotaitseesi