Pedanssi 4/2019 by OamkTanssi

ASIAA TANSSISTA JA TANSSIKASVATUKSESTA Numero 4 / 2019

Pedanssi - Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta ISSN 2489-6462 (verkkojulkaisu) 3. vuosikerta Oamk tanssinopettajakoulutus Kotkantie 1 90520 Oulu 040 14154903 pedanssi@oamk.fi www.pedanssi.fi Vastaava päätoimittaja: Petri Kauppinen Toimituskunta: Taina Ala-Ketola, Petri Kauppinen, Anssi Kirkonpelto, Milla Korja, Timo Salonen, Jouko Tötterström ja Elena Vuoksiola Lehden tyyli: Laure Kurkela taitto: Saara Savusalo Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan taiteen ja kulttuurin tuki Potku ry. Seuraava lehti ilmestyy 26.02.2020

Tässä numerossa:

4 6 10 14 16 20 22 24 26

PÄÄKIRJOITUS: TIMANTTIEN HIONTAA HENKILÖKUVA: ANTTI AHO – TANSSIA MONISSA KUOSEISSA PÄÄJUTTU: NÄKÖKULMIA PROGRESSIIVISESTI ETENEVÄÄN TANSSINOPETUKSEEN

#202020 INVERSE TANSSI JA TERVEYS: ALARAAJALINJAUKSET

BLOGISSA: PAINOVOIMA ON NÄKYMÄTÖN VIRTA OPINNÄYTETYÖT OAMKTANSSISSA NYT: MITÄ TANSSISSA TAPAHTUU? KALENTERI

KUVA: SAARA SAVUSALO

KANSIKUVASSA Iisa Heikkisen ja Minttu Tuuran ”Seireenit”- teos joulukuun Tanssia!- näytöksessä. Kuvassa Eveliina Nevala, Meeri Mutanen, Henriikka Alapudas, Ruut Vuola, Lea Lorez, Selina Ylkänen

4 KUVA: SAARA SAVUSALO

PÄ Ä K I R J O I T U S

KIRJOITTAJA

Harjoittelemisen merkityksestä Koreografi on usein tanssiesityksensä alaotsikko ja omistaja, jonka työn osuus nousee vääjäämättä keskiöön teosta ruodittaessa. Näissä yhteyksissä keskustelua voi synnyttää omintakeinen idea, loistavasti luotu kompositio tai kekseliäät ratkaisut. Saatetaanpa maljapuheiden kilinässä kiitellä koreografia myös jäntevästä asiasisällön käsittelystä. Koreografia tulee todeksi esiintyjien kehoissa ja joskus keskinkertainen esityskokonaisuus näyttäytyy erityisenä juuri onnistuneen tanssijantyön kautta. Tanssijantyön jäsentämisessä tärkein työvaihe on esityksen harjoittaminen. Harjoittelukäytäntöjä on taatusti yhtä monta kuin on tekijöitä. Osa koreografeista harjoittaa teoksensa itse, toiset käyttävät harjoituttajaa ja on niitäkin, jotka jättävät syventävän vaiheen tanssijoiden kontolle. Koreografisessa prosessissa harjoittamisen merkitys on esityksen lopputuloksen kannalta ratkaiseva. Esityksen liikeilmaisun hiominen ja esiintyjän kokonaisvaltaisen ilmaisullisen potentiaalin terävöittäminen ovat tuotannon tärkein vaihe. Usein juuri harjoitteluvaiheessa tapahtuu runsaimmin oppimista ja oivaltamista. Vuosien kokemus esitysprosessien ohjaamisessa on osoittanut monen nupullaan olevan koreografian nousevan tuhkasta ja hioutuvan timantiksi perusteellisen ja ammattitaitoisen harjoittamisen ansiosta.

Petri Kauppinen on Oamkin tanssin lehtori ja tanssin monityöläinen. Nelivuotiaana aloitettu tanssiharrastus kiteytyi monisäikeiseksi ammattilaisuudeksi, jota on jatkunut jo yli 25-vuotta. Kauppinen työskentelee opettajana, koreografina, tanssijana ja käsikirjoittaja-ohjaajana. Tanssinopettajan työssä parasta on perinteen ja käsityöläistaitojen siirtäminen ja kehittäminen seuraaville sukupolville.

Tanssinopettaja löytää usein itsensä tästä vastuullisesta harjoittajan roolista. Hän kysyy väsymättä kysymyksiä tai ehdottaa ratkaisujen suuntia. Harjoittajan tehtävänä on nähdä kommunikaatiota syventävät mahdollisuudet sekä koreografiassa että esiintyjässä. Tanssinopettaja motivoi tanssijaa, jotta hän kykenee syventämään kinesteettistä ymmärrystään ja löytää toimintamalleja ilmaisun vapauttamiseksi. Oli kyseessä sitten oma tai toisen teos, on harjoittajan työn piirun tarkassa tähtäimessä parempi ja laadukkaampi esitys. Välineenä tässä on motivoiminen harjoitteluun. Pääkysymyksen voisi laatia muotoon; kuinka kulloinen työryhmä löytää ja kykenee säilyttämään mielenkiintonsa tutkimiseen ja uuden oivaltamiseen? Eikö niin, että harvemmin näissä töissä voi todeta jonkin asian olevan täysin päätepisteessään ja valmis.

H E N K I L Ö K U VA

Tanssia useissa kuoseissa TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: SAARA SAVUSALO, PETRI KEKKONEN

Antti Aholle monilajisuus ja esiintymistoiminta toimivat ammattitaidon lujittajina.

Tanssinopettajaopiskelija Antti Aholle tanssissa yhdistyy luontevimmin kaksi hänen elämänsä keskeisiä suuntaviivoja ohjannutta intohimoa; musiikki ja liike. Kokkolassa lapsuutensa viettänyt nuori mies sai kasvaa kulttuurimyönteisessä ja kehollisessa ympäristössä. Äidin tanssitausta ja isän muusikkous sekä vanhempien veljien kanssa yhteinen jalkapalloharrastus loivat vankan perustan sille, että Aho saa toteuttaa nyt unelmaansa ja kasvaa kohti tanssin ammattilaisuutta.

Kipinä tanssin aloittamiselle löytyi koulusta, jossa paikallinen Kortteen tanssiseura kävi esittelemässä kilpatanssiharrastusta ja pian 9-vuotias poika huomasi viettävänsä enemmän aikaa tanssitreeneissä kuin jalkapalloharjoituksissa. Aho oli myös vahvasti suuntautunut musiikin alalle, mutta tie ammattiopintoihin Kokkolan konservatoriolla ei heti auennut ja niinpä tuuba ja laulu instrumentteina jäivät taakse. Samaan aikaan energia ja mielenkiinto kanavoitui aina vain kokonaisvaltaisemmin tanssin pariin.

”Muistan jo pienenä mummolassa ihailleeni Gene Kellyn ja Donald O’Connorin inspiroivaa ja lahjakasta tanssia elokuvassa Singin’ in the Rain.”

”Muutin lukio-opintoihin Ouluun 15-vuotiaana, jolloin Svenska Privatskolan oli luonteva opinahjo kaksikieliselle nuorelle uudessa kaupun7

”Opettajissa kehollistuu konkreettisesti taitojen eteen tehty työ.”

gissa. Kilpatanssiharjoitusten parissa vietettiinkin sitten vähintään kuusi päivää viikossa. Ja kun siihen laitettiin vielä oheisharjoittelut ja lenkit päälle, niin eipä vapaa-ajanviettohaasteita juurikaan ollut”, Aho myhäilee. Aho korostaa esikuvien merkitystä tanssin oppimispolulla. Tanssijalle ensimmäiset esikuvat ovat usein hänen opettajansa ja siksi tämän ammattitaidon tulee olla kiteytynyt. Selkeää osaajaa on helppo seurata. ”Olen ihaillut jokaista opettajaani jollain tasolla. He ovat oman asiansa ammattilaisia ja luottamus heihin on kova. Opettajissa myös kehollistuu konkreettisesti taitojen eteen tehty työ.” Vahva näyttö eli demonstraatiotaidot ovat keskeisellä sijalla Ahon opettajuudessa. Tanssijan työ ja esiintymiset ovat tämän kokemustaidon hankkimisessa kullanarvoisen tärkeitä. Tanssijana työskenteleminen opettamisen ohessa pitää kiinni todellisuudessa ja lisäksi se on voimauttavaa, auttaa jaksamaan työssä. ”Toisaalta ymmärrän myös heitä, jotka eivät koe esiintymistä tärkeänä, vaan haluavat syventyä esimerkiksi sosiaalisen tanssimisen saloihin. Oma ja yhteinen

tanssinilo on tässä pääasiallinen arvo ja tärkeää sinänsä”, Aho kiteyttää ja toivoo samalla tanssille aktiivista esiintymistoimintaa, jotta tärkeä kehollisuuden muoto saisi tätä kautta lisää näkyvyyttä. Kilpatanssilattia on esiintymispaikkana hyvin erilainen kuin näyttämö. Kilpaillessa tanssija esiintyy kaikkiin ilmansuuntiin, sillä tuomarit ja yleisö ovat sijoittuneet eri puolille areenaa. Tekninen suoritus on kilpailemisen viitekehyksessä usein painokkaammin fokuksessa, vaikka kokonaisuus lopulta ratkaisee. Näyttämöllä esteettinen kokemus on useimmiten rakennettu katsottavaksi yhdestä pääsuunnasta ja esittävässä taiteessa ilmaisun syvyys on vähintään yhtä tärkeää kuin tekninen virtuositeetti. Opiskeluvuodet Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa ovat avanneet Ahon tanssikäsitystä uusiin ulottuvuuksiin. Nykyään mies vaihtaa suvereenisti lajia showtanssista paritanssiin, kansantanssiin ja jopa improvisaatiopohjaisiin tekniikoihin. ”Tanssi ei näyttäydy enää niin mustavalkoisena kuin aiemmin, vaan jokaisesta lajista karttuu arvokasta näkö-

kulmaa kehoymmärryksen laajentamiseksi. Erityisen kiinnostavaa on kohdata erilaisia tapoja sanallistaa ja käsitteellistää lajeja yhdistäviä ilmiöitä.”

jalostuvat, niin perinteiset roolit menettävät merkityksensä. Lapset ovatkin aikuisia avoimempia vaihtamaan viejän ja seuraajan tehtävää.”

Esimerkkinä rinnakkaisista ilmiöistä Aho mainitsee paritanssin lähestymistavat. Kansantanssin lajityypissä on runsaasti paritanssimista, mutta vieminen ja seuraaminen on kokemuksensa myötä osoittautunut huomattavasti kompaktimmaksi, mihin muissa paritansseissa on tottunut. ”Kansanomaisissa paritansseissa kontakti ei välttämättä ole kautta linjan pehmeää, vaan parista otetaan kunnolla kiinni ja kahdenvälinen paine on tuntuvampaa. Tämä on tietysti hyvää vaihtelua niille tuntemuksille, joita on itse tottunut parityöskentelyssä tavoittelemaan”, Aho maalailee.

Aho on hiljattain palannut takaisin kilpatanssisaleille, kun löytyi pari, jolla on yhteiset intressit keskittyä harjoittelemiseen kilpailemisen sijasta. Tällä hetkellä miehen aika ei riitä kilpailemiseen ja toisaalta opiskelijabudjetilla harjoitteleminen ei riittäisikään kilpailutason ylläpitämiseen, sillä tanssiurheilussa harjoitteluun saa helposti kulumaan tuhansia euroja.

Paritanssin opetuksessa yhdessä tanssiminen ja kontakti ovat ensisijaisen tärkeitä lähtökohtia Aholle. ”Ihan pienistä lapsista lähtien toimintani tunneilla tähtää siihen, että opitaan olemaan läsnä toisen ihmisen kanssa. Kun keholliset vuorovaikutustaidot

Tulevaisuudessa Aholle tanssinopettamisen pääintressi löytyy kilpatanssin saralta. Hän kokee juuri ammattiopinnoista hankitun monilajisuuden olevan vahva valtti kilpatanssin opetustoiminnassa. ”Toivon voivani tuoda tähän opetukseen erilaisia ajatustapoja ja metodeja, jotka olen havainnut hyväksi toisten lajien puolella.” Seuratanssien opettamisen Aho haluaa myös pitää mukana opetusrepertoaarissa, koska siinä pääsee helpoiten kokemaan tanssin vapauttavaa fiilistä.

Antti Aho ja Anni Kirppu tanssivat Emma Kantelisen palkitussa teoksessa ”Se ken saapuu viimeiseksi”

Oamkin tanssinopettajakoulutuksen vahvuus on Ahon mukaan juuri monilajisuudessa ja siinä, että opiskelijat pääsevät mukaan eri taiteenlajit yhdistäviin tuotantoihin. ”Hyvät kontaktit muusikoihin, visuaalisiin suunnittelijoihin ja muihin kulttuurialan tulevaisuuden tekijöihin kannattaa rakentaa jo opiskeluaikana. Kaiken tämän kehollisen pyörityksen keskellä musiikki on Aholle edelleen inspiraatiota ja voimaa tuottava elementti. ”Kuuntelen ja ahmin albumeja laajalla spektrillä klassisesta, rock- ja rap-musiikkiin tai melkeinpä mihin vain. Jollain tavalla lapsuudesta saatu sytyke palaa mukana edelleen ja hyvä niin”, Aho summaa ja suuntaa kehonsa seuraavalle taajuudelle uusia haasteita kohti.

ANTTI AHO • Neljännen vuoden tanssinopettajaopiskelija, jonka päälaji on paritanssi. • Kilpatanssissa kotivalmentajia mm. Salme ja Tuula Raukovaara, Soile Näsänen ja Toni Tuominen, Laura Wimmer sekä Vesa Anttila. Lisäksi runsaasti oppia ulkomaalaisilta huippuvalmentajilta. • Opettaa tällä hetkellä Oulun Telemark Teamissa • Mieleenpainuvimmat tanssijantyöt: Body of Light (Oulu Dance Hack 2019), Hands can tell a lot who you are (kor. Liisa Heikkinen)

A JA N KO H TA I S TA

Näkökulmia progressiivisesti etenevään tanssinopetukseen TEKSTI: MIIA AHONEN KUVAT: MIKA KAMULA

Liikkeen opettamisen metodissa tanssinopettajan on oltava valmis luopumaan syvällisestä oppimiseen liittyvästä pohdinnasta. Tilalle nousee lähestyttävyys ja välitön tanssin ilon kokeminen.

Olen opettanut tanssia useamman vuoden vauvasta vaariin ja ikääntyneiden tuolijumpasta SM-tason urheilijoihin. Muutama vuosi sitten aloin opettaa dancehall fusion -nimisiä tanssitunteja Oulun Korkeakoululiikunnan tarjonnassa. Lähtöajatuksena tuolloin oli toteuttaa helposti lähestyttäviä ryhmäliikuntatyylisiä tunteja, joissa opetus etenee pysähtymättä ja musiikin soidessa. Kaiken tunnilla tapahtuvan toiminnan keskiössä on tanssin ilo. Pian huomasin etsiväni ratkaisuja moniin ongelmakohtiin. Tuntien suunnittelu tuntui hankalalta ja ehkä osin osaamattomuuttani koin tämän tyylisen tuntirakenteen sovittaminen kyseiseen tanssilajiin haastavalta. Kaikesta huolimatta näin tässä ponnistelussa potentiaalia ja jatkoin sitkeästi asian parissa.

Progressiivinen tarkoittaa etenevää, asteittain kasvavaa ja porrasteistä (Suomisanakirja, viitattu 26.10.2019). Progressiivisella tanssinopetuksella tarkoitan opettajan malliesimerkin mukaisesti etenevää, pysähtymätöntä ja portaittain etenevää tanssinopetusta. Tämä ryhmäliikuntatunneilta tuttu malli on oppijalle helposti lähestyttävä. Opettajan näkökulmasta tarkasteltuna, mieleen nousee monenlaisia seikkoja. Näistä ensimmäinen liittyy opettajan muistiin. Olen aina ihaillut ja samalla pohtinut ryhmäliikuntaohjaajien kykyä muistaa kokonaisen tunnin sisältö kappale kappaleelta samalla tanssien tai itse mukana liikkuen. Usein tähän ryhmän edessä esiintymiseen liittyy oppijoiden innostaminen ylläpitäen samanaikaisesti valtavaa energiamäärää. Musiikin soidessa ja itse liikkuessa muistiinpanoihin tukeutuminen ei onnistu, joten kaikki materiaali täytyy opetella ja muistaa ulkoa. Omalla kohdallani tämä lisää työhön

liittyvää stressiä. Muistanko kaiken? Mitä jos en muista? Kun oppiminen tapahtuu opettajan malliesimerkin kautta läpi tanssitunnin, oppijoita ei voida ”normaalin” tanssitunnin tavoin vastuuttaa muistamaan tanssija liikesarjoja. Mikäli tämän tyylisiä tanssitunteja on viikossa useita, myös muistettavia tuntikokonaisuuksia on useampia. Valtaosalla tanssinopettajista työviikkoon sisältyy useita ryhmiä, ja monilla myös useita opetettavia tanssilajeja. Muistettavaa materiaalia kertyy valtava määrä oppilaiden nimistä, tanssisarjoista ja muista oman opettamisen organisointiin liittyvistä seikoista. Oman kokemukseni mukaan työhön liittyvän stressin lisääntyminen vaikuttaa hidastavasti työstä palautumiseen. Kun itse liikkuu ja tanssii oppijoiden mukana koko tunnin ja parhaimmillaan usean tunnin illassa, jo tämä liikuntamäärä itsessään vaatii tarvittavan palautumisen. Mikäli

palautuminen jää vajaaksi, vaikuttaa se työssä jaksamiseen. Tanssinopettajan työssä oman palautumisen epäkohdat ja palautumattomuus ovat suoraan yhteydessä työhyvinvointiin. Progressiivisessa tanssinopetuksessa syvimmin askarruttaa pohdinnan vähyys tanssitunnin aikana. Kun tanssitunti viedään pysähtymättä läpi juomataukoja lukuun ottamatta, varsinaiselle pohdiskelulle ja asioiden sanallistamiselle jää suhteessa melko vähän aikaa. Opettaja joutuu katsomaan keskeisiä asioita ”sormien välistä”, kuten kansanomainen sanonta kuuluu. Yhtäällä tämä voi säästää opettajaa ja hänen ääntään, mutta toisaalta opetuksen tapa voi myös kuormittaa. Kuormittavuus tulee kyseeseen etenkin silloin, jos opettaja on tunnollinen ja haluaisi opettaa kaiken mahdollisimman hyvin kehon linjauksista, asennonhallinnasta ja painonsiirroista alkaen. Progressiivisessa mallissa tanssinopetuksen hyvinvointitekijöiden huomioimiselle ei jää juurikaan tilaa.

”Tässä mallissa oman liikkumisen ylläpitäminen tulee ikäänkuin työn sivutuotteena.” Progressiivisesti etenevässä oppimis- ja opettamismallissa on myös hyviä puolia. Etenkin aikuis- ja alkeisryhmille olen kokenut tämä olevan helposti lähestyttävä muoto. Oppijat on helppo saada innostumaan ja jatkuvan liikkeen ansiosta tanssin ilon kokeminen on lähestyttävämmin saavutettavissa. Myös opettajan näkökulmasta tämänlaisen tanssitunnin vetäminen voi olla hyvin hauskaa. Etenkin mikäli opettajan oma harjoittelu ja liikkuminen jää arjessa vähäiseksi, tulee tässä mallissa oman liikkumisen ylläpitäminen ikään kuin työn sivutuotteena. Progressiivisessa opetustavassa materiaali pilkotaan pieniin osiin. Kun näitä palastelun portaita toistetaan musiikin kanssa riittävän paljon, tapahtuu oppiminen kuin itsestään. Liikemateriaalia kerrostetaan kierros kierrokselta ja huomaamatta onkin opetettu ja opittu jo yllättävän paljon uusia asioita.

Oppilaan näkökulmaa asiaan voidaan ajatella yhtä moninaisena. Tämänkaltainen oppimis- ja opettamismalli on erittäin helposti lähestyttävä. Oppiminen ja liikkuminen on hauskaa ja helppoa. Kun tämän lisäksi tunne tanssimisesta on helposti saavutettavissa, on progressiivinen tapa hyvä väylä sitouttaa oppijat kyseisen lajin harrastamiseen. Tässä mallissa vastataan kysymykseen: ”Mitä tehdään?” Näen tämän liikunnallisena näkökulmana suhteessa tanssiin. Tällöin oppijan itsensä ei tarvitse varsinaisesti muistaa juurikaan mitään ja hänellä on ikään kuin lupa vain suorittaa liikkeitä opettajan jatkuvan malliesimerkin mukaisesti ja nauttia tanssin tunteesta.

Koen tanssin olevan yksi hienoimpia tapoja kehittää muistia laaja-alaisesti. Tanssitunti on mitä mainioin ympäristö kehittää oppijan muistia samalla, kun siihen yhdistyy tanssitunnin sosiaalinen ulottuvuus sekä hyvän musiikin ja tanssin itsensä tuoma ilo. Jos tanssitunneilla oppijaa ei ole tuettu muistamaan ja hän seuraavaksi hakeutuu niin kutsutulle ”tavalliselle tanssitunnille”, voi liikkeiden hahmottaminen tai muistaminen tuntua hankalalta, jopa ahdistavalta. Progressiivinen opetustapa ei juurikaan vastata kysymykseen: ”Miten tehdään?” Liikkeen käsitteellistämisen ja pohdinnan jäädessä pois, koen syvemmän oppimisen tason jäävän vajavaiseksi. Tätä oppimis- ja opettamismallia täysin noudattavilla tanssitunneilla ei juurikaan jää tilaa keskustelulle, eikä liioin oppijan oman luovuuden toteutumiselle tai kehittymiselle. Pohdinnan ja sanoittamisen puute jättää oppimisen helposti pinnalliseksi ja oppijan henkilökohtaisen suhteen substanssiin kevyeksi. Tunneilla käyty dialogi myös vahvistaa oppijan ja opettajan välisen luottamussuhteen kehittymistä. Omat kokemukseni sekä oppijana että opettajana ovat vahvistaneet tanssitunnilla käytävän keskustelun painoarvoa tanssin merkityksellisyyden lisääntymiseen. Koen ajatusten molemminpuolisen prosessoinnin tanssitunneilla kehittävän ja syventävän suhdetta substanssiin ja sitä kautta edelleen sitouttavan oppijan lajiin ja harrastuksen pariin. Vaikka progressiivisessa tanssituntimallissa on huomattavasti problemaattisia seikkoja sekä oppijan että opettajan näkökulmasta katsottuna, koen mallissa olevan runsaasti potentiaalia tanssitunnin konseptia ajatellen.

Tällä hetkellä opetan viikoittain aikuisten alkeet -reggaetonryhmää. Mitä enemmän heitä opetan, sitä enemmän huomaan siirtyväni progressiiviseen opetusmalliin, näin etenkin alkulämmittelyn suhteen. Olen ratkaissut asian niin, että reggaeton-tunneilla tunnin alkuosio lämmittelyineen toteutetaan yhä enenevissä määrin progressiivisesti etenevää mallia noudattaen, jolloin saan oppijat helposti mukaan tekemisen meininkiin, syke nousee ja lajille ominaiset liikkeet tulevat tutuiksi kuin itsestään. Muistia ja syvempää pohdintaa kehitän tekniikka- ja tanssisarjaosioissa, joissa käytän hyväksi lajinomaisia liikkeitä eri variaatioin. Näitä liikkeitä pohdimme yhdessä ja käymme läpi niihin liittyviä seikkoja. Säännöllisin väliajoin annan oppijoille jonkinlaisen luovan tehtävän lajiin liittyen, jolla haluan kehittää heidän luovuuttaan, muistia, sekä toisaalta myös heidän omaa suhdettaan käsiteltävään substanssiin. Toistaiseksi olen kokenut tämän mallin hyväksi tavaksi koostaa kyseisen lajin tanssitunteja. En osaa sanoa toimisiko tämä kyseisen lajin edistyneempien harrastajien kohdalla, toisaalta en keksi yhtäkään syytä, miksi se ei toimisi.

LÄHTEET: Suomisanakirja, progressiivinen, https://www.suomisanakirja.fi/progressiivinen, (viitattu 26.10.2019)

Miia Ahonen on Oamkin tanssinopettajakoulutuksesta juuri valmistunut tanssinopettaja

Monialainen yhteistyö näyttäytyy uudessa valossa TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: SAARA SAVUSALO, NINA PATRIKKA, JASMIINA SAUKKONEN, JUUSO LIEVONEN

Kulttuurialojen koulutusten sisältökeskusteluissa eri ilmaisumuotojen välinen yhteistyö on toistuva mantra. Kuinka saadaan onnistumaan eri taiteiden ja taitojen välinen vuorovaikutus luonnollisena osana opintokokonaisuuksia? Oamkin kulttuurialan yksikön 20-vuotisjuhlavuoden avaus #202020 Inverse -teos oli komea tapausesimerkki loistavasti onnistuneesta monialaisesta projektista.

A JA N KO H TA I S TA

Koulutusalarajat ylittävän yhteistyön onnistumisessa on kaksi merkittävää tekijää, joista ensimmäinen vaikuttaa perustavaa laatua olevalta itsestäänselvyydeltä: Aluksi tarvitaan tahtotila. Päätetään tehdä yhteinen innostava projekti, johon sitoudutaan ja ollaan valmiina oppimaan eli muuntautumaan haasteiden edessä. Oamkin kulttuurialan yksikön kolme koulutusalaa eli musiikki, tanssi ja viestintä päättivät varhain viime keväänä osallistua yhteisellä tuotannolla Oulussa järjestettävän Lumo -valofestivaalin teoshakuun. Yhteisestä päätöksestä syntyi vankka tahtotila – me tehdään tämä. Alusta saakka tuotantotiimissä oli tuottajien lisäksi mukana opettajia jokaiselta alalta.

Tämä mahdollisti ja varmisti sen, että projektille ohjautui tarkoituksenmukaiset opintojaksot sekä riittävät henkilöresurssit opiskelijoiden puolelta. Toinen yhteistyön onnistumisen tekijä on pitkäjänteinen suunnittelu. Yhteisissä tuotannoissa varhainen suunnittelu ja riittävän ajoissa tehty ennakkotyö on kaikista tärkein. Inverse -teoksen konseptia alettiin suunnitella määrätietoisesti heti vuoden 2019 alussa. Viestinnän tutkinto- ohjelman tuottaja Milla-Maija Kemppainen hioi hakemusta yhdessä musiikin tutkinto-ohjelman tuottajan Jussi Tuohinon kanssa laadittujen aihioiden pohjalta. Lopullinen teoshakemus Lumo-tapahtuman ohjelmahakuun jätettiin maaliskuussa.

Marraskuun loppupuolelle sijoittuva valofestivaali kiinnostaa tekijöitä sekä paikallisesti että kansallisesti ja kansainvälisesti. Tänä vuonna teoshakuun osallistui noin sata kokonaisuutta ja mukana on niin kovan luokan kansainvälisiä valotaiteilijoita kuin paikallisia ammattitekijöitä. Hakijajoukossa oli myös ilahduttavan paljon yhteisöjä ja yrityksiä. Oamkin kulttuuriala haki tänä vuonna mukaan Lumo-festivaalin ohjelmistoon jo kolmannen kerran. Edellisellä kerralla festivaalin ohjelmistossa nähtiin Valokooma-teos vuonna 2016 ja 2017. Tänä vuonna festivaalin puolelta pyydettiin vielä täydennystä Oamkin hakemukseen ja lopulta myönteinen päätös mukaan pääsemisestä tuli huhtikuussa. Tässä vaiheessa tie-

dettiin, että aivan ydinkeskustaan tulee syntymääninteraktiivinen näyteikkuna, jossa musiikki, valo, animaatiot ja tanssi muodostavat elävän ja tilanteessa muuntuvan kokemuskudoksen. Syyslukukauden käynnistyttyä #202020 Inverse alkoi konkretisoitua suunnitelmista käytäntöön. Kotkantien kampuksen näyttämösaliin simuloitiin esityksen tekniikasta vastaavan Jari Haavikon toimesta teoksen esitystilan raamit. Alue pyrki osoittamaan lopullisen lasikontin mittasuhteet. Tässä harjoitustilassa viestinnän tutkinto-ohjelman visuaalisen suunnittelun opiskelijat pääsivät kokeilemaan luomiensa animaatioiden toimivuutta käytännössä. Simulaation myötä esityksen tilaresurssit piirty ivät selkeäksi myös tanssijoille.

Sisältötuotannon ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin äänimaisema. Äänisuunnittelukurssin opiskelijat työstivät Jussi Tuohinon johdolla musiikki- ja ääniaihioita neljän eri värin innoittamana. Sävellykset löysivät tunnelmat ja suunnan suhteellisen nopeasti ja hioutuivat lopulliseen muotoonsa syyskuun aikana. Seuraavaksi visuaalisen suunnittelun väki ja tanssinopettajaopiskelijat työstivät musiikeista käsitekarttoja, jonka pohjalta alettiin työstää kohtausten sisältöjä sekä kehollisesta että animaatioiden näkökulmasta. Viestinnän tutkinto-ohjelmasta projektin vetämisestä ja opetuksesta vastasivat lehtorit Petri Kulju ja Nina Patrikka. ”Visuaalisen suunnittelun opiskelijat saivat musiikeista heti hienosti kopin ja tarinat lähtivät muotoutumaan ajatuksen tasolla”, Patrikka kertoo. Varsinainen käsikirjoitusvaihe animoinneissa oli tiivis ja lyhyt. Ratkaiseva tekijä ja työstöä nopeuttava elementti oli päätös pysyä graafisissa animoinneissa abstraktilla tasolla. Patrikan mukaan selkeäksi valikoitunut muotokieli oli lopulta jouheva toteuttaa. Toisen ja neljännen vuoden opiskelijoista muotoutunut visuaalisten suunnittelijoiden joukko opetteli produktion aikana myös animointiohjelmien käyttöä. ”Vaikka tasoerot opiskelijoiden välillä ohjelmien hallinnassa olivat suuret, silti kaikki pystyivät osallistumaan ja tämä oli yksi selkeä onnistumisen paikka”, Patrikka iloitsee #202020 Inverse oli prosessimainen projekti, jossa jokaisella on selkeä rooli ja yhdessä tekeminen on keskiössä. ”Opiskelijat ottivat hienosti vastuuta omasta tekemisestään, koska

he lopulta myös itse pyörittivät esitystä paikan päällä”, Patrikka kiittelee ja summaa teoksen visuaalisuuden onnistuneen erittäin hyvin. Viimeisessä työvaiheessa mukaan tulivat tanssijat. Tanssinopettajaopiskelijoilla esityksen valmistaminen kuului osaksi taidepedagogisen projektin opintoja sekä tanssijantyön harjoittelua. Tanssin lehtori Petri Kauppisen johdolla kurssilla opiskeltiin improvisaatio- ja kompositiotaitoja sekä koreografian tekemisen käsityötaitoja. Valofestivaalin produktioon esitystavaksi valikoitui rakenneimprovisaatio. Jokaiseen neljään eri väriseen kohtaukseen luotiin musiikin ja visuaalisuuden innoittamina oma dramaturgiansa. Kohtauksen dynamiikkavaihtelut saatiin aikaan toisistaan poikkeavilla improvisaatiotehtävillä. Esiintyjät reagoivat elävässä tilanteessa musiikin lisäksi sekä toisiinsa että animaatioihin. Kohtausten ilmaisuvoima syventyi tekemisen myötä siten, että lopulta jokainen esiintyjä pystyi erittelemään värit selkeillä tunnetiloilla toisistaan. Tanssijat jaettiin kahden ja kolmen hengen esityskokoonpanoihin, näin jokaiselle ryhmälle osoittautui yksi esitystunti päivässä. Eri tanssijakokoonpanot toivat myös oman mielenkiintonsa esityksen toteutumiseen, sillä jokainen tulkitsi tehtäviä omista kehollisista ja ilmaisullisista lähtökohdistaan. Viestinnän opiskelijoilla päivittäinen työvuoro oli kaksi tuntia ja se käsitti vastuun valojen, musiikin ja animaatioiden ajamisesta. Ryhmäjako mahdollisti myös sen, että teos saatiin pyörimään saumattomasti kuusi tuntia päivässä.

Viimeisenä esitystuntina teokseen liittyi mukaan lähettyvillä esiintyneet hohtavat Valoukot.

#202020 Inversen keskeinen sijainti houkutteli ohikulkijoita pysähtymään hetkeksi tanssin äärelle. Etenkin lapset olivat erityisen lumoutuneita teoksesta.

Seitsemättä kertaa järjestettävä Lumo-valofestivaali levittäytyi tänä vuonna näyttävästi Oulun kaupungin ydinkeskustaan sekä Hupisaarten puistoon. Lisäksi tapahtuma valaisi myös Haukiputaan Martinniemessä sijaitsevaa Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolkua. Noin kolmenkymmentä teosta käsittävä tapahtuma herättää kylmän ja pimeän kaupungin eloon viikonlopun ajaksi ja tuo ilon ja valon ihmisten keskuuteen useissa eri ilmenemismuodoissa.

Opiskelijat kehittävät yhteisissä oppimisprosesseissa työelämätaitoja sekä luovat tärkeitä siteitä eri osaamisalojen tekijöihin. Yhdessä tehtäessä tutustutaan luontevasti erilaisiin ajatus- ja työskentelymalleihin ja punnitaan omia näkemyksiä suhteessa muun työryhmän panoksiin. Opiskelijat ovat tietysti työelämäprojekteissa keskiössä, mutta myös henkilökunnalle tällaiset projektit ovat tärkeitä työyhteisöä lujittavia tekijöitä.

Oulu on historian myötä tunnustettu jo vahvaksi tanssikaupungiksi ja valotaide yhtä lailla abstraktina ilmaisumuotona soveltuu tähän kokonaisuuteen upeasti. Tämän vuoksi kehollisuuden ja valo liitto on mitä parhain ajatellen uusia luovia mahdollisuuksia kaupunkikulttuurin kehittämiseksi.

Oamkin kulttuurialan yksikön yhteistuotantona #202020 Inverse sytytti kipinän ja loi tahtotilan siihen, että tällaiset eri ilmaisumuodot ylittävät projektit voisivat olla jatkuvia valontuojia oppilaitoksemme tulevaisuudessa. Motiiviksi tarvitaan siis vain tarpeeksi luja tahtotila, sisältö ja toimintamallit muotoutuvat tekemisen myötä.

#202020 Inverse -kokonaisuuden esityspaikaksi valikoitui Oulun ydinkeskustassa paraatipaikalla sijaitseva Snellmanin puisto. Lasiseinäinen esityskontti ja siihen liitetty takanäyttämö asettui miljööseen tyylikkäästi. Teos oli auki jokaisena kolmena tapahtumapäivänä klo 16-22. Katsojilla oli mahdollisuus vaikuttaa esityksen kohtausten toteutumiseen äänestämällä netissä omaa tunnelmaansa vastaavaa väriä. Kolmen esityspäivän aikana ääniä kertyi yhteensä lähes viisi tuhatta kappaletta. Tekijäjoukko seurasi koko esitysviikonlopun ajan yleisön reaktioita ja kiinnostusta työtään kohtaan. Huomattavaa oli, että mittava joukko paikalle tulleista halusi syventyä esityksen äärelle usean kohtauksen ajaksi. Katsojat selkeästi pyrkivät lukemaan teosta ja useat halusivat kokea kaikki neljä eri väriä ja niiden herättämät tunnekokemukset. Koko esitys kesti siirtymineen noin 20 minuuttia. Tanssinopettajaopiskelijoiden palaute projektista oli erittäin positiivinen. Osalle produktio oli tähänastisista opiskeluaikojen tuotannoista paras kokemus. Improvisaatiotaitojen koettiin myös syventyneen esitysten myötä, koska toistokertoja kohtauksille kertyi perättäisinä päivinä sopiva määrä. Tanssijat kertoivat oppineensa tilanteiden kommunikaatiosta juuri katselemalla toisten esiintyjäkokoonpanojen tulkintoja tehtävistä. Usein improvisaatiokokemuksiin liittyy ainutkertaisuus, joten toistuvuus oli tässä projektissa erityistä. Rakenteen ryhdittämistä tehtävistä huolimatta kaikilla esiintyjillä oli omistajuus käyttämiinsä ratkaisuihin ja liikemateriaaliin.

LUMO LIGHT FESTIVAL • Oulun kaupungin 22.-24.11.2019 toteuttama kaikille avoin ja koko perheelle suunnattu ilmaistapahtuma. • Tänä vuonna järjestyksessään seitsemäs valofestivaali Oulussa, teemana LUONTOMME. • Kävijämääräarvio tälle vuodelle n. 90 000 katsojaa. • Vahvasti kansainvälisen tapahtuman ohjelmistossa on laaja kattaus teoksia, joita toteuttavat oululaiset, suomalaiset ja eurooppalaiset taiteilijat, yritykset ja yhteisöt.

Alaraajalinjaus tanssissa TEKSTI: HENNA HAMUNEN, VILMA KIVEKÄS, MILLA LASSILA JA PIRJO ORELL KUVAT: SAARA SAVUSALO

Jalat ovat tanssijan kehoinstrumentin keskiössä. Tärkeä työväline vaatii huolellista paneutumista linjauksiin. Tällä kertaa Tanssi ja terveys -artikkelisarjassa paneudutaan alaraajalinjauksiin. Alaraajan ideaalilinjaus kulkee reisiluun pään kantavalta pinnalta, reisiluun, polven, säären, nilkan ja kakkosvarpaan kautta (2.) Suorassa linjassa seisoma-asennossa tulisi massakeskipisteen olla niin keskellä, ettei tukipintaa tarvitse muuttaa pysyäkseen pystyssä. (1.) Alaraajalinjaus on yhteydessä pelviksen asentoon. Pelviksen neutraaliasento on lähtökohta ideaalilinjaukselle ja sen avulla voidaan saavuttaa lonkkanivelen ja lannerangan tehokas toiminta. Ideaali alaraajalinjaus mahdollistaa nivelten optimaalisen kuormituksen, ehkäisee vammoja ja mahdollistaa hypyissä tehokkaan alastulon ja ponnistuksen (3.) Alaraajalinjauksista huolehtivien lihasten vahvistaminen, kireiden lihasten venyttäminen ja nivelten liikkuvuudesta huolehtiminen on tärkeää linjauksen ylläpitämiseksi. Niveliä stabiloivien lihasten vahvistamisella voi ehkäistä mahdollisia alaraajavammoja; esimerkiksi polven vammat johtuvat usein polven koukistaja- ja ojentajalihasten voiman epätasapainosta. Samoin lihasepätasapaino nilkkaa stabiloivissa lihaksissa voi johtaa nilkan mediaalisen tai lateraalisen kaaren pettämiseen. (1. & 3.)

ALARAAJALINJAUSTEN PETTÄMINEN MEDIAALISTI Poikkeamat ideaalilinjauksesta aiheuttavat patologista kuormitusta nivelille. Patologinen nivelkuormitus kuluttaa nivelpintaa nopeammin ja esimerkiksi hyppyjen teho kärsii voiman suuntautuessa poispäin optimilinjasta. Linjauspoikkeamissa liikesuoritus vaikeutuu, tasapainon hallinta vaikeutuu ja stabiliteetti voi pettää painon jakautuessa virheellisesti. Linjauspoikkeamissa vamma-alttius kasvaa Asennon ja ryhdin hallinta vaikeutuvat alaraajalinjausten pettäessä mediaalisti ja liikkeen esteettisyys kärsii. (2.)

ALARAAJALINJAUSTA VAHVISTAVIA HARJOITUKSIA Gluteus medius ja minimus vastaavat muiden lonkan loitontajalihasten kanssa lonkan loitonnusliikkeestä. Tärkeä rooli gluteus mediuksella on myös lonkan lateraalisessa stabiliteetissä. Vahvista gluteus mediusta seuraavalla harjoitteella: Asetu kylkimakuulle, nilkkapaino ylemmän jalan nilkkaan. Toista loitonnusliikettä sivusuuntaisesti paralellissa ja aukikiertäen. (4.) Lonkan lähentäjiä ja loitontajia voi vahvistaa myös vastuskuminauhan avulla. Taita kuminauha kaksin kerroin ja sido avoimet päät yhteen. Aseta kuminauha kiinni johonkin tarpeeksi tukevaan paikkaan ja pujota toinen jalka (”työjalka”) kuminauhan lenksuun. Pidä tukijalka stabiilina ja kevyesti pliéssä. Vedä kuminauhaa työjalalla tukijalan eteen ja taakse vuorotellen ristiin rauhallisella ja tasaisella tempolla. Aseta vastus työjalanpuolelle kiinni, jos haluat työstää adduktoreita, tukijalan puolelle taas työstäessä abduktoreita. Tämä harjoitus kehittää myös stabiliteettia. (1.) Nelipäisen reisilihaksen vahvistamisen pystyt tekemään kuntosaliharjoittelun lisäksi myös kotona käyttämällä esimerkiksi nilkkapainoja apuna. Aseta nilkkapainot molempiin nilkkoihisi ja istu tuolille. Lähde ojentamaan polviasi vuorojaloin tai yhtä aikaa suoriksi ja kiinnitä huomio erityisesti ojennuksen viimeiseen 20 asteeseen. Voit tehdä myös pelkää pumppausliikettä keskittyen vain liikkeen viimeiseen 20 asteeseen. Vaihtoehtoinen harjoitus on seistä labiililla alustalla, kuten dyn air tai tasapainolaudalla ja tehdä yhden tai kahden jalan kyykkyjä. Saat harjoituksesta myös haastavamman esimerkiksi heittelemällä samalla palloa seinään. (2.)

TA N S S I JA T E RV E YS

Vasen kuva: normaali alaraajalinjaus edestäpäin. Oikea kuva: normaali alaraajalinjaus sivusta

ALARAAJALINJAUSTESTEJÄ

LÄHTEET

Tanssijan alaraajalinjausta voit testata esimerkiksi kahden tai yhden jalan kyykkytestillä.

1.Ahonen, J., Fogelholm, M., Haapalainen, J., Immonen, S., Jansson, L., Laukkanen, R., Sandström, M. 2002. Alaraajojen rakenne, toiminta ja kävelykoulu. Lahti: VK-kustannus.

Kahden jalan kyykyssä tanssija seisoo lantionlevyisessä parallel asennossa, paino tasaisesti molemmilla jaloilla, katse suoraan eteenpäin. Tanssija tekee rauhallisia demi-pliéitä. Tarkkaile alaraajan linjauksia (lonkka – polvi – 2. varvas). Yhden jalan kyykyssä tanssija seisoo yhdellä jalalla parallel-asennossa, vapaan jalan polvi koukussa, kädet lanteilla ja katse eteenpäin. Tanssija tekee rauhallisia demi-pliétä. Tarkkaile polven, lantion ja nilkan linjausta. Kiinnitä huomiota siihen, pystyykö oppilas säilyttämään ideaalilinjauksen vai esiintyykö linjauksessa poikkeamia em. nivelissä . (5.)

2.Orell, Pirjo 2019. Luentomateriaali. 3.Fitt, Sally Sevey 1996. Dance Kinesiology-second edition, University of Utah. 4.Clippinger, Karen 2007. Dance Anathomy and Kinesiology. United Kingdom: Human Kinetics. 5.Leppänen, Mari, Pasanen, Kati 2019. Liikehallinnan arviointi.

BLOGISSA

Painovoima on näkymätön virta TEKSTI JA GRAFIIKKA: ANSSI KIRKONPELTO KUVA: PETRI KEKKONEN

Ihminen on valjastanut luonnonvoimat avukseen monilla elämän osa-alueilla. Tuulen, veden ja jopa aaltojen liikkeestä voidaan tuottaa sähköenergiaa, jota tarvitaan kodin askareissa, yhteydenpidossa ja enemmissä määrin myös liikkumisessa. Vesivoimalla ja tanssilla on yhteistä, molemmissa painovoiman avulla tuotetaan energiaa, mutta käytämmekö painovoimaa riittävästi tanssimiseen? Otammeko painovoimasta kaiken mahdollisen saatavilla olevan liike-energian käyttöömme?

Vapautuessaan potentiaalienergia muuttuu kineettiseksi- eli liike-energiaksi. Tämä tapahtuu yhtä lailla valssin alakaarissa tai jiven joustoissa. Kehon vapaasti alaspäin putoava liike kasvaa eksponentiaalisesti maan vetovoiman ansiosta ja kasvattaa liikkeen kineettistä energiaa samassa suhteessa. Mikäli halutaan edetä voimakkaasti tilassa, teoreettisesti ajateltuna paras hetki liikkeen suuntaamiseksi eteenpäin on ”vapaapudotuksen” myöhäisin hetki, jossa liike-energian määrä on suurin.

Painovoiman avulla voidaan tuottaa ”ilmaista” energiaa liikkumiseen tai ainakin päästä energiataloudellisempaan ja ehkä luonnollisempaan tanssimiseen. Painovoima on mukana tanssissa useammalla tavalla kuin voimme ymmärtää. Väitän, että mitä paremmin kehon suhde painovoimaan ymmärretään, sitä paremmin tanssi sujuu. Kirjoitan painovoimasta paritanssin näkökulmasta, mutta luonnonilmiönä sen vaikutus ulottuu kaikkiin tanssin ja liikkumisen muotoihin.

ONKO LIIKKUMINEN FYYSISTÄ TYÖTÄ VAI SEURAUSTA SIITÄ?

PAINOVOIMAISEN LIIKKUMISEN PERUSTA Liikkuminen paritanssissa perustuu nousuihin ja laskuihin, ”baunsseihin”, joustoihin tai hytkeeseen. Mitä ylemmäksi keho nostetaan tukipinnan eli tanssilattian yläpuolelle, sitä enemmän siihen varastoituu potentiaali- eli asemaenergiaa.

Minkä verran käytämme liikkumisessa kehonvoimaa tai painovoimaa? Onko liikkuminen fyysistä työtä vai seurausta siitä? Onko liikkuva keho vapautunut vai jännittynyt? Tanssiliikkeessä on tilanteita, jolloin tukivoimia ja työtä tarvitaan. Toisaalta tanssissa on myös paljon jaksoja, jolloin liike tulee vapauttaa. Liikkuminen tapahtuu syklisesti ja joka syklistä löytyy työ- ja lepovaiheet. Lepovaihe on liikkeen (kehon painon) vapaata virtaa. Jos tanssissa erityisesti halutaan tehdä fyysistä työtä, se tulisi tehdä painovoiman kanssa yhteistyössä, avustamalla painovoimaa liikkeen tuottamisessa. Mutta miksi? Koska silloin voi olla varma siitä, että liikkuminen tapahtuu luontevasti vuorovaikutuksessa maan vetovoiman kanssa.

PAINOVOIMAN LUONNE Painovoiman käyttöä tanssissa voi havainnoida seuraavan esimerkin kautta: Painovoima kuljettaa laskijaa alamäkeen ja kurvaamalla pääsee suuntaamaan etenevän liikkeen myös sivusuuntaan. Siirtyäksesi rinteessä sivuttain, riittää kun siirrät painopistettä ja otat kaarteessa vastaan jalkoihin suuntautuvat g-voimat. Tämä sama tapahtuu tanssissa. Alaspäin suuntautuva liike, kineettinen energia ohjataan uuteen suuntaan ja uuteen muotoon. Jos liikettä halutaan tehostaa, lisätään fyysistä työtä saattamaan painovoiman aikaansaamia tapahtumia. Jos tehostus tapahtuu eri suuntaan kuin mitä painovoima ehdottaa, lopputulos on ristiriitainen.

PARITYÖSKENTELY PAINOVOIMAKENTÄSSÄ Mitä vienti ja seuraaminen on paritanssissa edellistä esimerkkiä vasten? Väittäisin, että painovoima ja musiikki vie enemmän kuin itse viejä. Vieminen on suunnan ehdottamista ja ehdotettava suunta toteutuu joko painovoiman mukaan tai sitä vastaan. Painovoima liikuttaa seuraajan kehoa, jos vain viejä osaa ohjata seuraajaa pysymään painovoiman tarjoamalla polulla. 32

Tanssilattia on tasamaa, mutta nousut ja laskut tekevät siihen ylä- ja alamäkiä musiikin tahtiin. Tanssiparia ei siis tarvitse vetää perässä tai työntää eteenpäin. Sen sijaan parityöskentelyyn tulee mukavaa imua, kun kyetään hyödyntämään liikkeen nousuja ja laskuja. Mäet syntyvät jalkojen ja kehon nousujen ja laskujen avulla. Musiikki ja lajinomainen tapa jäsentävät ylä- ja alamäkien rytmiä, laajuutta ja jyrkkyyttä (alamäkien laatu määrää liikkeen dynamiikan ja liikelaadun). Joskus hytkyvä tai bounssaava tanssilaji saa tanssilattian tuntumaan kumpareikolta.

TANSSIA PARIN VAI PAINOVOIMAN KANSSA? Paritanssin suola on tanssiminen toisen ihmisen kanssa. Tässä perusajatuksessa on liikkeellinen karikko. Jos liikaa rakentaa tanssinsa toisen ihmisen varaan tai kohdistaa liikkeen hänen suuntaansa, ei todennäköisesti tanssi omien jalkojen päällä ja tasapainossa. Sanoisinkin, että liikkeellisesti ajateltuna suhde painovoimaan on tärkeämpi kuin tanssipariin. Perustelen käsityksen sillä, että pienikin ajatus tai liikkeellinen aikomus organisoituu kehossa hermolihasjärjestelmän kautta siten, että keho voi toimia liikettä vastaan. Siksi lattian tavoittelu ja vuorovaikutus painovoiman kanssa on ensisijaista.

KEHO JA PAINOVOIMA

KINEETTINEN SKEEMA

Jos keho olisi staattinen ja mekaaninen, kehon painon liikuttaminen olisi melko yksinkertainen asia. Mutta näin ei ole. Keho on moniulotteinen biomekaaninen kokonaisuus, jossa liikettä ei voi tarkasti arvioida absoluuttisilla menetelmillä, mutta toisaalta ne ovat tarpeellisia edes jonkinlaisen ymmärryksen saamiseksi. Tanssiessa keho muuttaa jatkuvasti muotoaan, koska liikkeet tuotetaan keholla. Näin ollen myös painovoiman vaikutus liikkeeseen muuttuu jatkuvasti, mikä edellyttää tanssijalta hienovaraista painon ja paineen tuntemusten havainnointia kehossa.

Painovoiman aistiminen ja sen käyttäminen liikkeen tuottamisessa edellyttää tanssijalta somaattista työskentelyä, eli oman kehon tuntemisen opettelua sensomotorisen harjoittelun avulla. Painovoiman aistiminen kehittää mielen liikkeellistä kokonaiskuvaa eli kineettistä skeemaa ja sitä kautta syventää ymmärrystä tanssista. Tanssikeskustelussa sisäinen tunne ja ulkoinen muoto ovat usein vastakkain, mutta niitä molempia tarvitaan tanssinopiskelussa. Muodon avulla pääsee tanssiin käsiksi, mutta sen todellinen kokeminen kehossa syntyy kehonpainon liikkeen aistimisen kautta. Muodon tulee ensisijaisesti palvella liikkumista, sillä liiallinen muoto-orientoituminen saattaa rakentaa tanssijalle liikkumista rajoittavan kehollisen vankilan.

Rintakehän ja lantion yhteinen tanssi välittää liike-energian raajoille, jotka puolestaan vastaavat sekä kehon painon kannattelusta (jalat) että sen välittämisestä (kädet). Kehoon rakentuu monipuolisia yhteyksiä ja tukivoimia, kun välillä painoa kuljetetaan jaloilla ja välillä painolla jalkoja. Sama ilmiö toteutuu käsien kanssa viemisen ja seuraamisen yhteydessä. Nousujen ja laskujen (myös baunssit) suhde painovoimaan ja kehoon on mielenkiintoinen. Nousuissa keho venyy ylöspäin (rintakehä kohoaa) ja laskuissa alaspäin (lantio putoaa). Tämän perusteella voisi päätellä, että kehon painosta nousee vain osa ja laskee vain osa. Keho elää liikkeessä!

Painovoima on kuin näkymätön virta, joka sataa lävitsemme ja vaikuttaa kaikkiin soluihimme kaiken aikaa. Valjasta tämä luonnonvoima siis avuksesi!

Anssin Kirkonpelto on tanssinopettajakoulutuksen tiimipäällikkö.

Opinnäytetyöt

SEURATANSSINOPETUKSEN KEHITTÄMINEN PARANTAA TANSSIJAN KOKONAISVALTAISTA HYVINVOINTIA

FYYSISET JA PSYYKKISET ELEMENTIT OSANA KONTAKTI-IMPROVISAATION LAJIHARJOITTELUA

Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelija Hanna Tuominen hyödynsi opinnäytetyössään ”Tanssi on silta toiseen ihmiseen” ihmisen kokonaisvaltaista valmennusta soveltamalla sen menetelmiä seuratanssinopetukseen. Tulosten mukaan tanssinopettaja voi erilaisia urheilun ja liikunnanohjauksen sekä psyykkisen valmennuksen menetelmiä käyttämällä edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia, tanssinoppimista ja tanssiharrastuksen jatkumista.

Tanssinopettajaopiskelija Tiia Kerttula selvitti opinnäytetyössään ”Kontakti-improvisaation elementit ja oppiminen, yhteisöllisen oppimisen metodi kontakti-improvisaation harjoitusprosessin tukena” tanssilajin elementtejä yhteisöllisen oppimisen metodin avulla. Tutkimuksen mukaan kontakti-improvisaatio sisältää sekä fyysisiä että psyykkisiä elementtejä, jotka kulkevat käsi kädessä. Yhteisöllinen oppiminen osoittautui optimaaliseksi lähestymistavaksi kontakti-improvisaation lajiharjoitteluun.

Opinnäytetyötään varten Tuominen kehitti tanssikurssin, jolle osallistui 21 henkilöä. Kurssilla Tuominen testasi erilaisin harjoittein uudenlaista lähestymistapaa ja näkökulmaa hyödyntäen kokonaisvaltaisen valmennuksen teemoja seuratanssin näkökulmasta. Kurssilaisilta kerätyistä palautteista ilmeni, että seuratanssinopetuksen tulee huomioida nykyistä paremmin fyysisen, psyykkisen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alueet, jotta tanssijoista kehittyy tasapainoisia ja hyvinvoivia ihmisiä. Palautteiden perusteella kokonaisvaltaiselle tanssinopetukselle on tanssinopetuksen kentällä tarvetta.

Kerttula kirjoitti opinnäytetyössään kontakti-improvisaation elementeistä sekä tarkasteli yhteisöllisen oppimisen otollisuutta tutkimuksen kannalta. Tutkimukseen osallistui tekijän lisäksi toinen kokija. Harjoitusprosessin tukena Kerttula hyödynsi kontakti-improvisaatiosta löytynyttä tietoperustaa sekä yhteisöllisen oppimisen metodia. Haastattelut ja oppimispäiväkirjat pyrkivät ilmentämään aitoa kokemusta ilmiöstä.

Opettajien pedagoginen osaaminen tanssinopettamisessa koettiin merkittäväksi tanssiharrastuksen jatkumisen kannalta, mutta myös taito kuunnella, olla läsnä opetustilanteissa ja antaa tilaa oppilaalle olla oma itsensä olivat tärkeitä. Tanssinopettaja voi vaikuttaa omalla toiminnallaan ja esimerkillään oppilaiden minäkuvaan, hyvinvointiin, ongelmien ratkaisutaitoihin sekä empatian osoittamisen taitoihin. Näillä taidoilla on vaikutusta ilmapiiriin, viihtymiseen, oppilaiden oppimiseen ja yhteisöllisyyteen. Tuominen tuo työssään esiin, että tanssinopettajalla on suuri vastuu tanssinharrastajan harrastuksen jatkumisessa, joten edellä mainittujen teemojen ottaminen osaksi tanssinopettajankoulutusta olisi järkevää. Lisätiedot: Tuominen, H. 2019. ”Tanssi on silta toiseen ihmiseen”: Kokonaisvaltaisen valmennuksen hyödyntäminen seuratanssinopetuksessa. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120825348

Tutkimuksen tulokset jakautuivat kontakti-improvisaation fyysisiin ja psyykkisiin elementteihin. Fyysisistä elementeistä keskeisimmiksi nousivat keholliset aistimukset, vapaan liikkumisen toteutuminen, maadoittuminen sekä painon annon määrän tiedostaminen ja kontrollointi. Psyykkisistä keskeisimmät olivat luottamus, vastuuntunto sekä henkilökohtaisuus. Lisäksi tutkimus toi esille itsereflektion merkityksen kontakti-improvisaation oppimisprosessissa. Kontakti-improvisaatioharjoittelussa pyrittiin fyysis-psyykkiseen flow-tilaan. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kontakti-improvisaation lajitaitojen oppimisessa sekä opettamisen että tanssijan roolin näkökulmasta. Elementit ilmentävät lajin olemusta ja niiden tiedostaminen edistää opetuksellista näkökulmaa sekä lähestymistapoja. Myös tanssijat pystyvät hyödyntämään tuloksia syntyneiden kokemusten ja tuntemusten tukena. Lisätiedot: Kerttula, T. 2019. ”Kontakti-improvisaation elementit ja oppiminen, yhteisöllisen oppimisen metodi kontakti-improvisaation harjoitusprosessin tukena”. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.

OamkTanssissa nyt

TANSSI OSANA DIAKONIATYÖTÄ

TANSSIA! -NÄYTÖKSET SAIVAT HIENON VASTAANOTON

JoJo- Oulun tanssin keskuksen yhteisötyöntekijän ja tanssinopettaja Liisa Heikkisen käynnistämä Tunteva liike -kurssi pyrkii tanssin keinoin lisäämään kehotietoisuutta ja sitä kautta kokonaisvaltaista hyvinvointia. JoJon, Oamkin tanssinopettajakoulutuksen ja Oulun tuomioseurakunnan yhteinen projekti tarjoaa käytännönläheisen mahdollisuuden osallistua kehollisuuden kokemiseen osana seurakunnan diakoniatyötä.

Oamkin tanssinopettajakoulutuksen Tanssia! -näytökset järjestettiin 3.-4.12.2019 Kotkantien kampuksen konserttisalissa. Näytökset kuuluvat osaksi Oamkin kulttuurin osaston 20-vuotisjuhlaohjelmistoa. Näytösten ohjelmallinen pääpaino oli tanssinopettajaopiskelijoiden omissa koreografisissa tuotoksissa, sillä syksyn opintojaksoilla on paneuduttu mm. ryhmäkoreografioiden valmistamiseen sekä improvisaatio- ja kompositiotaitoihin. Tuttuun tapaan näyttömällä nähtiin jälleen balettia, kansantanssia, showtanssia, nykytanssia sekä paritanssia. Myös Oamkdance Ek:n tanssijat eli koulutuksemme oman harjoituskoulun oppilaat toivat näytöksiin kolme omaa esityskokonaisuutta. Seuraava Tanssia! -näytös on 26.-27.2.2020.

Oamkin neljännen vuoden tanssinopettajaopiskelija Venla Virta tekee projektissa työelämäharjoitteluaan. Tunteva liike -kurssi tarjottiin 3.10-14.11.2019 tunnelmallisissa seurakunnan tiloissa, jolloin tanssi asettuu luontevasti ihmisten äärelle tanssisalien ja näyttämöiden ulkopuolelle. Mukana oli osallistujia erilaisista taustoista, osalla oli aiempaa tanssitaustaa, osalla ei. ”Kurssilla vallitsi avoin ja turvallinen ilmapiiri, jossa osallistujat rohkenivat olla läsnä sekä omassa kehossaan että mielessään ja tunteissaan. Oli upeaa nähdä, miten liikeharjoitusten kautta koettiin oivalluksia itsestä ja muista. Itselleni kurssi oli ammatillisesti erittäin tärkeä ja mullistava kokemus”, Venla Virta luonnehtii kokemuksiaan. Tämän tyyppisen kurssitarjonnan tarpeesta osana seurakuntien diakoniatyötä kertoo se, että mukaan tulijoita olisi ollut enemmän kuin kurssipaikoille pystyttiin ottamaan. Loistavan vastaanoton saanut kokonaisuus saa jatkoa ensi keväänä maalis-huhtikuussa. 36

KUVA:MIRA KOLANEN

200 BILLION AND 1 Taidepedagogiikan professori Tone Pernille Østern Trondheimin yliopistosta (NTNU) vieraili Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa 10.-11.12.2019. Hän esitteli taidepedagogista tutkimustaan 200 Billion and 1, jossa monialainen työryhmä tutki ilmiöoppimisen mahdollisuuksia tanssin ja muiden taideaineiden, biologian, uskonnon sekä filosofian aineiden avulla yläkouluikäisten opetuksessa. Luentodemonstraatioissa osallistujat pääsivät kokeilemaan valittuja työmenetelmiä ja esittämään tehtävien mukaan valmistamansa koreografiademonstraationsa. Østernin vierailu lujittaa positiivista signaalia yhteistyöverkoston rakentamiseksi pohjoismaisten tanssialan korkeakoulujen välille.

O a m k Ta n s s i s s a n y t

KUVA:SAARA SAVUSALO

OPPILAITOSYHTEISTYÖ KÄYNNISTYNYT Suomalaiset kansantanssin ja kansanmusiikin ammattikoulutukset tiivistävät yhteistyötään. Vuosien saatossa yhteisiä projekteja on toteutettu tapauskohtaisesti, mutta nyt oppilaitokset tähtäävät säännöllisempään jatkuvaan yhteistyöhön. Tänä opintovuotena yhteistyön teemana on tanssin ja musiikin vuorovaikutus kansanomaisen paritanssin kautta. Muusikot, tanssijat ja tanssinopettajaopiskelijat aloittivat yhteisen polkunsa syyskuussa Tampereella ja joulukuun 16.-17. päivä kohtaamispaikkana on Oulu. Tammikuun alussa väki kohtaa Helsingissä ja ensi helmikuussa opintoperiodi toteutuu Kansanmusiikki-instituutin isännöimänä Kaustisella. Projektissa on mukana neljä opinahjoa Taideyliopiston Sibelius-akatemian kansanmusiikin aineryhmä, Centria ammattikorkeakoulun kansanmusiikkiin suuntautuvat musiikkipedagogit, Santasport Lapin urheiluopiston tanssijakoulutus ja Oamkin tanssinopettajakoulutus.

KUVA:SAARA SAVUSALO

OAMKDANCE MUKANA ETNOGAALASSA JA FOLKLANDIALLA

ARKTISET ASKELEET TÄYTTÄÄ 35-VUOTTA

Tammikuun alku on kansantanssi- ja musiikkialalla vilkasta aikaa, sillä alan merkittävimmät talvikauden tapahtumat sijoittuvat heti loppiaisen jälkeiseen aikaan. Tänä vuonna Oamkin opiskelijat ovat mukana lämmittämässä yleisöä paritanssin keinoin Etnogaala 2020 -tapahtumassa Helsingin Tavastialla. Heti gaalan jälkeen seuraavana päivän starttaa Folklandia-risteily, joka kerää laivallisen folk väkeä tanssimaan ja musisoimaan Silja Europalle. Oamkin väki esiintyy festivaalin konserteissa ja on mukana messuilla sekä osallistuu Saa Tanssia -pop up tanssinopetuksiin ympäri laivaa.

Aidosti oululainen ja iki-ihana, mutta täysiverisesti valtakunnallinen Arktiset askeleet tanssikatselmus tanssitaan jälleen 26.-29.3.2020. Tulevana vuonna pääosassa on lastentanssi ja siksi tapahtuma onkin tarkoitettu alakouluikäisille ja sitä nuoremmille tanssin harrastajille ja erikoiskoulutuksessa oleville tanssijoille. Arktisten askelten tavoitteena on tuoda tanssin laajaa kenttää sekä osallistujien että katsojien nähtäväksi ja koettavaksi. Esitystoiminnan lisäksi tanssijoilla ja heidän opettajillaan on mahdollisuus osallistua päivien aikana myös erilaisiin koulutuksiin ja työpajoihin. Katselmukseen haku on käynnissä 10.1.2020 saakka, jonka jälkeen mukaan ilmoittautuneet esitykset arvioidaan videoesikarsinnan perusteella. Jatkoon päässeet esitykset nähdään ilmielävänä Oulussa maaliskuun lopussa. Tapahtuman järjestävät Oulun läänin Tanssialan tuki ry ja Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutus.

MAJAKKA – JA HEISSÄ ASUI MERI Kolmannen vuosikurssin opiskelijat valtaavat Oulun ammattikorkeakoulun konserttisalin helmikuussa 2020, kun tanssiteos Majakka saa ensi-iltansa. Opiskelijat saavat produktion myötä työkokemusta koreografioinnista ja tuotannon tehtävistä sekä tanssijana toimimisesta teoksessa. Teoksen ohjaajana toimii Outi Räsänen. Esityksen tanssijajoukkoon kuuluvat Vilma Kivekäs ja Milla Lassila luonnehtivat teoksen tunnelmaa seuraavasti: ”Meren rannalla seisoo suuri majakka, jonka seiniä peittää syysmyrskyjen hiomat tummat kivet. Lähellä majakkaa sijaitsee suojainen lämmin poukama, jonka vesi pysyy talvellakin avoimena. Merellä kulkevien turva on majakanvalo, jonka vartiointi on majakanvartijan elämäntehtävä.” Majakan esitykset ovat 26.-27.2.2020 Kotkantien kampuksella. 38

Kalenteri

KUVA: SAARA SAVUSALO

KUVA: PETRI KEKKONEN

TAMMIKUU MAALISKUU 9.1.

Etnogaala, Tavastia Helsinki

10.-11.1.

Folklandia risteily Helsinki-Tallinna

26.-29.3.

Arktiset askeleet -valtakunnallinen lastentanssikatselmus Oulu

HELMIKUU

26.-27.2.

Tanssia! -näytökset & Majakka-teos, Oamk Kotkantien kampuksen konserttisali

#luotaitseesi

Luota sinäkin itseesi ja unelmiisi – hae meille opiskelemaan! Lue lisää koulutuksistamme osoitteesta oamk.fi/hakijalle

HAKUAIKA ON 18.3.–1.4.2020 #luotaitseesi

Jammailua lasten ehdoilla! Sinustako KiddieJam-ohjaaja? Lue lisää tulevista koulutuksista: kiddiejam.fi

LIIKUTTAA KAIKKIA Tutustu FolkJam-tuoteperheeseen ja ohjaajakoulutuksiin: folkjam.fi

Arktiset Askeleet 26.3.–29.3.2020 41

Oamkin kulttuurialan koulutuksen juhlavuosi

Juhlavuoden p채채tapahtumat: 22.-24.11. 3.-4.12. 4.12. 5.12. 26.-27.2. 27.-29.3. 29.-30.4. 5.-7.5. 6.-7.5. 8.5.

Lumo-valofestivaali: 202020 Inverse Tanssia! Oulu Festivon konsertti Viestinn채n Showtime Tanssia! Arktiset askeleet Dido and Aeneas -ooppera OamkFest Tanssia! Viestinn채n Showtime

Oamk.fi/kulttuuri2020

#kulttuuri20