Norwegian Wood nro51 by OLSC Finland

norwegian wood THE FINNISH LFC FANZINE

N RO 5 1 | S YY S K U U 2 0 1 5

PÄÄKIRJOITUS TEKSTI Tommi Liutu

K Liverpool Football Club Perustettu: 1892 Pääomistaja John W. Henry Puheenjohtaja: Tony Werner Manageri: Brendan Rodgers LIIGAMESTARUUDET 1900-01, 1905-06, 1921-22, 1922-23, 1946-47, 1963-64, 1965-66, 1972-73, 1975-76, 1976-77, 1978-79, 1979-80, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1985-86, 1987-88, 1989-90 EUROOPAN CUPIN (UCL) VOITOT 1976-77, 1977-78, 1980-81, 1983-84, 2004-05 UEFA CUPIN (EL) VOITOT 1972-73, 1975-76, 2000-01 UEFA SUPER CUPIN VOITOT 1977, 2001, 2005 FA CUPIN VOITOT 1964-65, 1973-74, 1985-86, 1988-89, 1991-92, 2000-01, 2005-06 LIIGACUPIN VOITOT 1980-81, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1994-95, 2000-01, 2002-03, 2011-12

ausi 15/16 on polkaistu käyntiin ja tunnelmat ovat taas vaihteeksi valitettavan ristiriitaiset. Esitykset eivät ole olleet silmiä hiveleviä ja Rodgersin asema seurassa tuntuu huteralta. Saapa nähdä mitä tästä oikein tulee. Elokuisessa Helsingissä pääsimme sankoin joukoin nauttimaan HJK:n ja Liverpoolin välisen harjoituspelin ympärille luodusta tapahtumasta. Tapahtuman mahdollistaneita puuhamiehiä ei voine kiitellä liikaa. Hienoa oli myös nähdä niinkin suuri määrä kotimaisia punaisia viettämässä aikaa yhdessä. Toki joukkoon mahtui vieraita myös ulkomailta. Perjantai oli päivistä rauhallisempi, mutta lauantaina tunnelma oli katossa ja väkeä riitti sekä Kipinässä että Stadikalla vallan mukavasti. Iltasella meno vain yltyi ja taisi joku norjalainen turistikin todeta Kipinän meiningin olleen The Parkin tasoa! Yhdistys on aina pyrkinyt olemaan mukana auttamassa. Nyt haastamme jäsenistön osallistumaan Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun kolmanteen VeriRyhmä-kampanjaan. Verenluovutus on helppo tapa auttaa, joten luethan aiheesta enemmän muutaman sivun päästä. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä osallistuu tähän tempaukseen.

Lehden tekeminen on ollut tällä kertaa poikkeuksellisen työlästä. Valitettavasti kaikki te hyvät lukijat olette tässä asiassa kärsivänä osapuolena. Haluankin esittää tässä yhteydessä pahoitteluni asian tiimoilta ja kiittää kärsivällisyydestänne. Tässä yhteydessä lienee mainio tilaisuus kertoa, että yhdistyksen vakaana aikeena on saattaa kaikki Norwegian Woodin numerot sähköisessä muodossa jäsenistön luettavaksi. Vanhoja lehtiä muutetaan hiljalleen digimuotoon ja jossain välissä aloitetaan niiden siirtäminen palveluun, jonka kautta lehdet ovat sitten luettavissa. Kaikki ovat varmasti myös huomanneet, että yhdistyksen varsinaiset sivut osoitteessa olscfinland. com ovat uudistuneet? Toivottavasti sivusto palvelee teitä entistä paremmin uudistumisen myötä. Mutta that’s it tällä kertaa. Allekirjoittaneeseen on mahdollista törmätä 19.–27.10. Liverpoolissa ja mikäli näin kurjasti jollekin käy, niin poiketaan tuopillisella vaihtamassa kuulumiset.

Seuraava takaraja on sunnuntaina 27. joulukuuta 2015. Tällöin kaiken lehteen tulevan materiaalin on ehdottomasti oltava editor@olscfinland.com-osoitteessa. Kaikki artikkelit ovat tervetulleita!

Suomen LFC kannattajayhdistys ry Official Liverpool FC Supporters Club Finland

PUHEENJOHTAJA Aki Welander (Wellu)

VARAPUHEENJOHTAJA Sami Puttonen (sam2)

SIHTEERI Jani Arponen (jarponen)

Some-vastaava Thomas Nieminen (tonisan)

NW päätoimittaja Tommi Liutu (Esclavo)

www.olscfinland.com

2 |

nw | SYYSKUU 2015

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

TEKSTI Aki Welander

yvät jäsenet. Paljon on vettä virrannut viemärissä sitten viime lehden. Elokuussa Liverpool FC vieraili Helsingissä ja sen tiimoille rakennettiin kaksipäiväinen tapahtuma. Iso kiitos vielä paikalla olleille ja erityiskiitos kaikille vapaaehtoisille, jotka omalta osaltanne mahdollistitte tuon tapahtuman. Alkuperäinen tavoitteemme oli kahden päivän aikana saada paikalle 200–500 fania, mutta pelkästään lauantain kulkueessa oli poliisin virallisen arvion mukaan jo tuhatkunta henkeä. WAU! Jäsenistöäkin alkaa olemaan aika lailla. Tätä kirjoittaessa 500 virallisen jäsenen maaginen rajapyykki taitaa olla jo rikki. Tämä tarkoittaa toiminnan osalta pientä virittämistä, jotta TEKSTI Jani Arponen pystyisimme jatkossakin säilyttämään toimintamme yhtä tasokkaana kuin tähänkin saakka. aimme kauden alkuun syyskaudelle lippuja Loppuvuoden ehdottomat kohokohdat tulevat olemaan ihan ok-määrän; Bournemouth 14, Aston Villa järjestön ensimmäinen vuosittain järjestettävä – melkein 14, West Brom 14, West Ham 8 ja Leicester 9 lipjo legendaariseksi muodostunut – OLSCtober (tänä vuonna pua. Enemmänkin lippuja oli haussa, mutta tietenkään Helsingissä 3.10.)! Tämän lisäksi on suunnitteilla muutamaa kaikkiin otteluihin lippuja ei saada. muuta juttua hieman laajemmalla otannalla. Kauden omituisuutena mainttakoon, että yhtään Olette varmaan myös huomanneet kotisivujemme uudisA-kategorian kotiottelua ei sattunut syksyksi. Tämä tuneen. Olimme jo pitkään pohtineet kotisivujen uudistamisjohtaa siihen, että marraskuussa tulemme hakemaan ta, mutta elokuun tapahtuman jälkeinen palaute sai meidät kevätkaudelle kahta A-kategorian ottelua yhden sijastoimimaan. Sivusto on nyt päivitetty ja tulemme jatkossa käytta. Todennäköisesti toinen A-kategorian valittu peli on tämään etusivua tiedotuskanavana kaikille faneille. IlmoitukManUnited-ottelu. Evertoniin emme todennäköisesti sia voi myös käydä kommentoimassa, jos siltä tuntuu. tule saamaan lippuja (koska saimme niitä viime kauJa vaikka kausi ei olekaan lähtenyt odotusten mukaisesti della), mutta varmasti meiltä Everton-peliin lähtee lipkäyntiin niin yritetään pitää silti lippu korkealla, eikä anneta puanomukset myös. sen pahan olon näkyä kommentoinnissa foorumilla tai Olkaahan taas valppaina mihin kevään otteluihin SOME-kanavilla. haluatte lähteä sillä lipunhaku tulee varmasti taas noToivottavasti näen mahdollisimman monet teistä Vaasassa peasti eteen ja hakuaika tullee olemaan lyhyt. syystapaamisessa. You’ll Never Watch Alone! Peace, Love & Liverpool FC! ■

LIPPUVASTAAVALTA

Sisältö NORWEGIAN WOOD on Suomen LFC Kannattajayhdistys ry:n jäsenlehti. Sekä yhdistys että fanzine ovat täysin epävirallisia eivätkä millään tavoin riippuvaisia seurasta, vaikka yhdistys omaakin virallisen Liverpool Supporters Branch-statuksen. Kaikki lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivät seuran tai yhdistyksen hallituksen.

Pääkirjoitus

Päiväretkiä oluen ystäville

Puheenjohtajan tervehdys

“Fellow scouser” Pasi Rautiainen

Lippuvastaavalta

25 Simo Syrjävaara Cup 2015

Haaste kaikille OLSC Finlandin jäsenille

26 Kuin kaksi marjaa

Säpinää Helsingin kaduilla

26 Ristikon ratkaisu

KL Kopitesin seurassa Malesiassa

26 Sisukkaasti

14 The Liverpool Way

PÄÄTOIMITTAJA Tommi Liutu TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI editor@olscfinland.com JULKAISIJA Suomen LFC Kannattajayhdistys ry (Official Liverpool FC Supporters Club Finland)

SYYSKUU 2015 |

nw | 3

Verenluovutus on pieni vaiva, joka tuottaa kolminkertaisen ilon. Yhdestä veripussista saa apua kolme verta tarvitsevaa potilasta. Kuva on Helsingin keskustan Sanomatalon veripalvelupisteestä.

4 |

nw | SYYSKUU 2015

HAASTE KAIKILLE OLSC FINLANDIN JÄSENILLE OLSC Finland on mukana VeriRyhmä-kampanjassa. Haastamme kaikki jäsenet ja Liverpool-kannattajat mukaan tekemään ilmainen päivän hyvä työ luovuttamalla verta. Kun menet luovutukseen, kerro kuuluvasi ryhmään ”Liverpool-kannattajat”, jotta luovutuksesi rekisteröidään ryhmäämme. TEKSTI Arto Rautio

eriRyhmä-kampanjassa autetaan isolla kädellä. OLSC Finland haastaa kaikki jäsenensä antamaan kätensä kampanjaan ja menemään verenluovutukseen ennen marraskuun loppua. Miehet voivat hyvällä lykyllä ehtiä luovuttaa kaksikin kertaa, koska miesten luovutusväli on 60 vuorokautta. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun kolmas VeriRyhmä-kampanja kestää marraskuun loppuun asti. Kampanjan teemana on tällä kertaa #isokäsielämälle: monta kättä voi auttaa enemmän kuin yksi. Luovutettu veri jaetaan kolmeen osaan, joten yhdellä verenluovutuksella voi auttaa kolmea potilasta. Niinpä viiden hengen porukalla auttaa jo 15 potilasta. VeriRyhmä-kampanjan tavoitteena on saada mukaan uusia säännöllisiä verenluovutusporukoita sekä aktivoida jo aiemmin perustettuja ryhmiä luovuttamaan. Jos menet verenluovutukseen kiinteään veripalvelupisteeseen käyttämällä ajanvaraus-toimintoa, verenluovutus on hyvin nopea ja vaivaton hyvä työ. Verenluovutustapoja on kaksi: kokoverenluovutus ja verihiutaleiden luovutus. Kokoverta voi luovuttaa kaikissa verenluovutuspisteissä. Verihiutaleita voi luovuttaa vain Helsingissä ja siihen luovutukseen pääsee vain kutsusta. Kun puhutaan verenluovutuksesta, tarkoitetaan siis yleensä kokoverenluovutusta. Siinä luovuttaja luovuttaa punasoluja, plasmaa ja verihiutaleita. Suomessa tarvitaan lähes tuhat kokoverenluovutusta joka arkipäivä. Kokoverta voi luovuttaa kaikissa verenluovutuspisteissä.

Kantasolurekisteriin kaivataan nuoria miehiä

päpotilaan pahanlaatuiset solut terveillä kantasoluilla. Usein kantasolusiirto on potilaan viimeinen toivo parantua sen jälkeen, kun kaikki muut keinot on käytetty. Kolmannekselle kantasolusiirtoa tarvitsevista potilaista löytyy sopiva luovuttaja lähisukulaisista, eikä tällöin tarvita tuntematonta auttajaa. Monille potilaista ei kuitenkaan löydy kudostyypiltään sopivaa luovuttajaa omasta perheestä, jolloin auttajaa etsitään kansainvälisestä rekisteristä. Veripalvelu ylläpitää Suomen Kantasolurekisteriä, jossa on sellaisten vapaaehtoisten henkilöiden tiedot, jotka ovat luvanneet luovuttaa veren kantasoluja niitä tarvitseville potilaille. Rekisteriin tarvitaan etenkin nuoria miehiä. Rekisteriin liittyjä sitoutuu auttamaan ketä tahansa potilasta, lasta tai aikuista, kotimaasta tai ulkomailta. Rekisterin jäsen ei voi itse valita, kenelle hän luovuttaa, sillä luovuttajan valinnan määräävät ensisijaisesti kudossopeutuvuustekijät. Suurimmalle osalle rekisterin jäsenistä ei tule koskaan kutsua luovutukseen, mutta jokainen jäsen antaa mahdollisuuden elämään. Mitä enemmän rekisterissä on jäseniä, sitä useammalla potilaalla on mahdollisuus parantua. Vuosittain noin 30 suomalaista luovuttaa veren kantasoluja. Kaikkiaan suomalaisia luovuttajia on ollut reilun 20 vuoden aikana noin 500. Jos olet alle nelikymppinen, liity rekisteriin ja annat useammalle potilaalle mahdollisuuden elämään! Mukaan tarvitaan erityisesti miehiä. Miehiä on rekisterissä vähemmän kuin naisia, mutta biologisista syistä mies valikoituu luovuttajaksi useammin kuin nainen. Jos olet ikäsi puolesta kelvollinen rekisteriin, ota ihmeessä yhteyttä Veripalveluun. Lisätietoja www.veripalvelu.fi. ■

Punaisen Ristin Veripalvelu kaipaa myös uusia jäseniä kantasolurekisteriinsä. Veren kantasolujen siirtoa käytetään hoitona muun muassa leukemiassa, eli verisyövässä. Kantasolusiirteellä pyritään korvaamaan syö-

VeriRyhmämme yhteyshenkilö on Arto Rautio (lfcsmith, 155 luovutusta). Jos haluat lisätietoja, kysy sähköpostilla arto.rautio@lfc.fi, Facebookissa asiaan liittyvässä keskustelussa tai privaviestillä.

SYYSKUU 2015 |

nw | 5

SÄPINÄÄ HELSIN

Kesäkuun puoliväli mullisti monet kesäsuunnitelmat, kun tieto Liverpoolin tulosta Suomeen julkistettiin. Seurauksena oli kunnon säpinää Helsingin kaduilla heinä-elokuun vaihteessa. Kallion Kipinässä yhtenä viikonlopun kruununa oli 1990-luvulla miehistössämme pelanneen Jason McAteerin fanitapaaminen. Jason oli aivan täpinöissään Kipinän tunnelmasta ja paikalla olleiden Liverpool-kannattajien määrästä. TEKSTI Arto Rautio

ellun ja kumppaneiden organisoima pre game -show pisti Kallion kaduilla ilmeen uudella tavalla punaiseksi tehden vaikutuksen paikallisiin hipstereihinkin. Perjantain ja lauantain aikana iso joukko Liverpool FC:n kannattajia kulki Kolmatta linjaa takaisin kohti ravintola Kipinää. Pre gamen kruunasi joukkueen mukana Suomeen matkanneen Jason McAteerin vierailu Kipinässä, minkä myötä perjantai-illan tapaamisesta tuli täysi suksee kaikin puolen. Perjantain pre game -tapahtuma alkoi kello 18. Kipinän tunnelma oli loistava alusta lähtien ja äityi koko ajan paremmaksi illan edetessä. Kun itsellä oli vastuu seuraavan päivän telttatapahtumasta Olympiastadionilla, jouduimme siippani Kirsin kanssa harmiksemme poistumaan Kipinästä Jasonin palattua majapaikkaansa. Niinpä emme voineet nautiskella juurikaan esimerkiksi ”vemputuskisasta”, jossa harjaantunut käden liike ymmärtääksemme ratkaisi pelin. Näistä loppuillan ja lauantain tapahtumista raportoi toivon mukaan joku muu.

Futariksi pitkän kaavan kautta Vuonna 1971 syntyneen Birkenheadin pojan ura kehittyi jalkapallon parissa aika lailla eri tavalla kuin vaikkapa Lionel Messillä, joka sidottiin Barcelonan organisaatioon jo nuorena junnuna. Tranmeren kotikentän lähellä –toisella puolen jokea kuin Liverpool FC:n ja Evertonin kotikentät – palloa potkittiin kyllä liki heti, kun opittiin kävelemään.

6 |

nw | SYYSKUU 2015

NGIN KADUILLA

Jason McAteer oli Kipinässä rennon hyväntuulinen ja suorastaan täpinöissään mainiosta tunnelmasta ja fanien määrästä.

- Ei silloin 1970ja 80-luvuilla ollut mitään pelikoneita kotona tms. Vapaahetkinä olimme ulkona ja potkimme palloa kavereiden kanssa. Ensimmäinen muistikuvani tosin jalkapallosta on, kun isäni vei minut Anfieldille yhdeksänvuotiaana katsomaan Liverpoolin ja Manchester Cityn peliä. Silloin joukkueessa pelasivat mm. Ian Rush ja Kenny Dalglish, jota fanitin kovasti. Minulle oli selvää jo niihin aikoihin, että haluan olla jalkapallonpelaaja. Ehkä sekin vaikutti, että en ollut kovin fiksu koulussa. Kävin koulua kuitenkin collegen loppuun asti, koska minua ei kiinnitetty mihinkään seuraan kuten monille minua lahjakkaammille kavereilleni kävi, Jason McAteer muisteli. Noihin aikoihin pelaajia ei viety joukkueiden akatemioihin jo alakouluikäisinä kuten nyt usein tapahtuu. McAteer pitää hyvänä, ettei pelaajia aleta koulia liian aikaisin tiettyyn muottiin. Hänen mielestään esimerkiksi Robbie Fowlerin, Steve McManamanin tai John Barnesin loistavuus ja taidokkuus omilla pelipaikoillaan on perua valtavasta lahjakkuudesta. Heillä lahjakkuus sai kehittyä rauhassa ja puhjeta sitten kukkaan osaavan valmennustiimin kanssa, joka osasi kehittää hyviä ominaisuuksia joukkueen hyväksi. - Ei Fowleria opetettu Liverpoolissa tekemään maaleja eikä McManamania riplaamaan. Eikä Coutinho olisi Coutinho, jos häntä olisi ohjattu johonkin muottiin pienestä pitäen, hän naurahti.

- Itse pelasin vielä kaksikymppisenä puoliammattilaisjoukkueessa, kun tuolloin Boltonin managerina toiminut Phil Neal kiinnitti minut sinne ammattilaiseksi. Ja sitten urani lopulta lähti nousuun. Olin pian Irlannin maajoukkueessa ja neljä vuotta myöhemmin Liverpool hankki minut, kertoi yli 50 kertaa Irlantia edustanut McAteer. - Irlannin maajoukkueeseen saatoin mennä, sillä isoisäni on irlantilainen. Irlannin maajoukkuekoutsi Jack Charlton tuli puhuttelemaan minua Boltonin ja Evertonin välisen FA cup -ottelun jälkeen (kausi 93/94) kehuen minun pelanneen hyvin. Sitten hän kysyi, tulisinko pelaamaan maajoukkueessa Venäjää vastaan ja siitä se lähti. Edustin Irlantia vuosien 1994 ja 2002 MM-kisoissa. Olen myös pelannut Helsingissä Suomea vastaan. Pelasin siinä ottelussa maajoukkueemme kapteenina mm. Jari Litmasta vastaan, McAteer sanoi. Liverpooliin McAteer tuli Blackburnin kautta. Hän oli nimittäin keskustelemassa Kenny Dalglishin kanssa siirrosta sinne, kun McAteerin agentti tuli sanomaan, että myös Liverpool ja Roy Evans ovat kiinnostuneet Jasonista. Jason totesi Kennylle, että hänen on katsottava tämä kortti. ”Siirtosaagasta” olen kertonut Norwegian Woodissa n:o 47, joten siitä ei tässä sen enempää. - Bolton-urani lopussa pelasin 1995 liigacupin finaalissa Liverpoolia vastaan. Hävisimme 2–1. Pelin jälkeen oli hieman outo olotila, kun Liverpool-kannattajat osoittivat minulle suosiotaan ja Bolton-kannattajat buuasivat. Olin Boltonin paita päällä, mutta henkisesti jo punapaita, Jason kuvaili itselleen hämmentävää hetkeä.

SYYSKUU 2015 |

nw | 7

Shanklyn perinne säilyi pitkään - Kun Evans vaihtui Houllieriin, ei minulle enää löytynyt entiseen tapaan käyttöä ja siirryin sitten lopulta Blackburniin 1999. Mutta olen iloinen, että sain viikosta toiseen kokea menon kotijoukkueen pukuhuoneesta kentälle Liverpool-kyltin alitse ja pelata Anfieldin nurmella punaisessa asussa. Sidostunne seuraan on yhä väkevä ja sama, kun siitä kulkee vaikkapa hyväntekeväisyysotteluihin. Ja näin on muillakin ex-pelaajilla, Jason tiivisti. - Harmi kyllä en voittanut Liverpoolissa mitään. Hävisimme FA cupin finaalin 1996 Manchester Unitedille, mitä ei pitänyt voida koskaan tapahtua (allekirjoittanut muistaa ottelun ja sen, kuinka tappio ns. potutti). Niinpä urani muistorikkaimmat hetket liittyvät ammattilaissopimuksen saamiseen, sopimuksen saamiseen Liverpooliin sekä siihen, kun voitimme maajoukkueessa Hollannin 1–0. Huonoja muistoja ovat jo mainittu FA-tappio sekä jalan katkeaminen KOPin edessä. Tappio koski erityisen paljon, kun olin sekä joukkueen pelaaja että fani, McAteer kertasi uraansa. - Yksittäisistä Liverpool-peleistä muistan ehkä parhaiten ne Newcastle-ottelut, jotka voitimme 4–3 – ja tuon tappioon päättyneen FA-finaalin.

voitto sarjassa tai cupissa. Sellainen oli Manchester Unitedilla silloin ja oli viime kaudella esimerkiksi Barcelonalla ja Chelsealla. Emme voittaneet, koska emme todella uskoneet itseemme, McAteer kertaa syitä, joihin Roy Evansin manageriura lopulta tyssäsi. - Kun Gerard Houllier tuli, hän halusi muuttaa asiat ja niin myös tapahtui. Siinä menetettiin jotain, jota olisi minusta kannattanut säilyttää. Nyt koen, että Brendan Rodgers rakentaa meille joukkuetta sille samalle perustalle, jonka Bill Shankly loi. - On muistettava, että Rodgersin rakennustyö on kesken eikä muutaman huippupelaajan menettäminen ole sitä työtä helpottanut. On kuitenkin muistettava, että emme elä samanlaisessa maailmassa kuin 80-luvulla. Jos esimerkiksi Barcelona tai Real Madrid haluaa pelaajan, etenkin samalta kielialueelta tulevan, hänestä on todella vaikea pitää kiinni. - Minusta suunta on kuitenkin nyt oikea. Menestys vaatii sitä, että on tarpeeksi laadukkaita pelaajia eri pelipaikoille. Jalkapallo on tosin erilaista kuin omana aktiiviaikanani, joten en osaa sanoa mitä voisin tuoda tänä päivänä joukkueeseen, jos olisin yhä se 24-vuotias pelaaja, joka olin Liverpooliin tullessani. Joukkuetta täytyy rakentaa tämän päivän pelitapaan ja tarpeisiin, Jason muistutti.

Kaveruus säilyy erikoisseurassa “Shanklyn ajatus managerityöstä ja peli-ideasta kesti Liverpoolissa aina Roy Evansin kauden loppuun asti”

Jason McAteerin mukaan Shanklyn ajatus managerityöstä ja peli-ideasta kesti Liverpoolissa aina Roy Evansin kauden loppuun asti. Ajatus heijastui myös muiden seurojen toimintaan. Esimerkiksi Phil Neal halusi Boltonin pelaavan samaan tyyliin kuin Liverpool. Nealin ongelmana oli, ettei hän saanut yhtä laadukasta joukkuetta mitä esikuvallaan oli. Liverpoolissa pystyttiin aina joukkueena paikkaamaan tietty yksittäisen pelaajan heikkous. Tosin yhtä heikkoutta Liverpool ei pystynyt ylittämään joukkueenakaan Jasonin ollessa Liverpoolin ringissä. - Meiltä puuttui kollektiivisesti henkinen vahvuus ottaa

8 |

nw | SYYSKUU 2015

Liverpool FC:ssä on jotain erityistä, arvioi Jason McAteer. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että monet entiset Liverpool-pelaajat asuvat yhä Liverpoolin seudulla. Jason McAteer on hyvä kaveri mm. Robbie Fowlerin, Phill Babbin ja erityisesti Steve McManamanin kanssa, koska hänen ja Steven vaimot ovat siskoksia. Myös John Barnes, Jan Mölby ja muut seuralegendat tulevat vastaan tavalla tai toisella tuon tuosta, McAteer kertoi. - Kun lähden kotioveltani, voin mennä 10–20 minuutissa moikkaamaan monia ex-pelaajiamme. En ole löytänyt samanlaista yhteisöllisyyttä esimerkiksi Manchester Unitedin tai Chelsean piiristä – tai en nyt oikeastaan mistään muustakaan seurasta, hän tuumi. Tilaisuuden lopuksi Jasonilta pyydettiin arvioita muutamasta pelaajahahmosta ja vastaukset napsahtivatkin ilmoille hetkessä. Kysytty lista vastauksineen oli seuraava: Roy Keane – wanker, Graeme Souness – wanker…naurahdus…

OLSC Finlandin teltalla oli jatkuva hulina ennen HJK–Liverpool -ottelua.

nice fellow, Jack Charlton – legend, Neil Ruddock – mad, John Barnes – Liverpool legend, Raheem Sterling – overpriced. Jason McAteer jutusteli ennalta lähetettyjen kysymysten pohjalta, jotka OLSC Finland keräsi jäseniltään. Kyselysession jälkeen 50 nopeimmalla oli luvattu mahdollisuus saada kuva itsestään Jasonin kanssa, mutta loppujen lopuksi kuvaus järjestyi kaikille halukkaille. Jason oli nimittäin niin innoissaan ja suorastaan täpinöissään kaikesta, ettei hänellä ollut mitään kiirettä pois. Niinpä OLSC;n väki viipyi Kipinässä pitkään iltaan ja parikuvien jälkeen otettiin vielä kunnon ryhmäkuvat seuran arkistoon. Opimme tilaisuudessa myös ettei Jason ole lagerin ystävä. Hänelle oli nimittäin laskettu lasillinen lageria suun kostukkeeksi, mutta se ei Jasonille maistunut. Hetken mietittyään Jason tilasi peribrittiläisen GT:n oluen sijaan. Ilmeisesti hyvä alekin olisi mennyt, jos se olisi sattunut olemaan siinä valmiina.

Lauantaina pistettiin pystyyn kunnon säpinät Lauantaina pre game -tapahtuma jatkui Kipinässä kello 12 alkaneella (ilmaisella!) brunssilla ja huipentui yli 500 punapaidan marssiin Kipinän edestä Olympiastadionille.

◄◄ ”Sotkenpa sun hienon huivisi töhertämällä nimeni tussilla siihen”, Jason McAteer virnuilee ja Wellu yrittää hymyillä muka onnellisena. Vai miten se menikään… ◄ On se aina komeaa päästä kuvaan tunnetun ex-pelaajamme kanssa ja saada nimmari häneltä, tuumi muun muassa Risto Hirvonen.

Tätä en kuitenkaan päässyt näkemään ennen kulkueen saapumista stadionille, koska suuntasimme Kirsin ja Koivulan Janin kanssa kello 14.30:ksi suoraan Olympiastadionille pistämään pystyyn OLSC Finlandin telttaa. OLSC Finlandin teltta oli kivasti ensimmäisenä keskustasta päin stadionille tultaessa ja pääsimme heti klo 15 jälkeen kivaan vuorovaikutukseen yleisön kanssa saatuamme paikat kuntoon. Alkuun olisimme saaneet myydyksi ison määrän ottelulippuja ja päivän mittaan paljon OLSC Finlandin huiveja sekä pinssejä – jos vain olisimme saaneet myydä jotain. Koska myyntitoiminta oli kielletty branchin jäsenyyden kauppaamista lukuun ottamatta, keskityimme luomaan paikalle tulleille miellyttävää Liverpool-tapahtumaa. Kun Wellu pyysi meitä pyörittämään telttaa, ei sille vielä ollut mitään erityistä suunnitelmaa. Kesälomareissulla alitajunta sitten alkoi Tornion seudulla puskea ulos ajatusta leikkimielisestä tietovisasta ja jäsenyyslomakkeista. Jarponen heitti siihen päälle ajatuksen sormifutiksesta ja siinä se konsepti sitten oli. Kun The Editor (eli Norwegian Woodin päätoimittaja Tommi) saatiin vielä porukkaan loihtimaan tyylikäs graafinen ilme tietovisan oikeat vastaukset sisältäville A2-kokoisille tietotauluille, tietovisalomakkeelle ja jäsenlomakkeelle, alkoi tarpeisto olla viimein kasassa. Lisäksi painatettiin A3-kokoisia OLSC Finland -kylttejä kertomaan kenen teltalla ollaan. Lauantaipäivä meni allekirjoittaneella kuin Ruuneperilla koko ajan messua pitäen. Ensi alkuun houkuteltiin paikalla liikkuvaa porukkaa, etenkin lapsiperheitä ja nuoria, teltalle tietovisalle ja kerrottiin samalla branchista ja sen jäsenyydestä etenkin heidän vanhemmilleen. Mitä pitemmälle iltapäivä kului, sitä enemmän väki vaelsi itsestään ihmettelemään telttamme ihmismerta. Aika meni jäsenyy-

SYYSKUU 2015 |

nw | 9

Kuvissa aistittavissa lauantain tunnelmaa.

den markkinointiin sekä jäsenyyden merkityksestä ja eduista puhumiseen. Kirsi pyöritti tietovisaa ja keräsi sekä tietovisalomakkeet että jäsenyyskaavakkeet visusti talteen. Jani pyöritti toisella puolen telttaa sormifutista ja teki samaa markkinointityötä sen puolen ”asiakkaille”. Show jatkui aina siihen asti, kunnes oli pakko kiiruhtaa portille nähdäkseen pelin alusta lähtien. Teltalla lomakkeen täyttäneiden kesken luvattiin arpoa Liverpool-aiheisia palkintoja. Arvontaan osallistui yli 300 lomaketta. Lomakkeita olisi varmasti tullut enemmänkin, ellemme olisi puhuneet ”etenkin junioreille sopivasta” visasta. Monessa perheessä vanhemmat jättivät nimittäin tietovisan tekemättä tästä syystä. Teltan saldoksi muodostui 70 uutta jäsentä. Lisäksi jäsenlomakkeita käytettiin Kipinässä perjantaina ja lauantaina, mikä tuotti myös kymmeniä uusia jäseniä. Viikonlopun jäsensaldo oli todella hyvä, mutta vielä sitäkin parempaa oli kaikki se erinomainen julkisuus, jonka branch sai Wellun työn tuloksena eri tiedotusvälineissä ja meidän toimestamme stadionilla. Olihan se komeaa, kun Suomen Liverpool kannattajayhdistys oli ainakin MTV:n päivän pääuutislähetyksessä. Liverpool Echon James Pearce jututti meikäläistä teltalla, mutta en tiedä, miten hän on nauhoitetta käyttänyt vai onko mitenkään. Ennen peliä ei ollut aikaa miettiä koko asiaa ja ottelun jälkeen kävelimme Kirsin kanssa kipinkapin Kipinään nauttimaan hulvattoman hauskasta tunnelmasta ja muutamaa todella ansaittua. Millan ja Samin ansiosta pääsimme vielä näppärästi kotia haukkaamaan vähän yöpalaa, jota nautittiin päivän peliä kovalevyltä katsellen. Sunnuntaina piti aamupalan jälkeen lähteä hakemaan auto Töölöstä ja tuomaan vastaus- ja jäsenlomakkeet kotiin. Tämän jälkeen ryhdyin hakkaamaan sähköpostiosoitteita, jotta saimme lähetetyksi kaikille vastanneille luvatun Norwegian Woodin viimeisimmän numeron PDF-muotoisena. Maanantaina vuorossa oli 70 uuden jäsenen tietojen kerääminen excel-taulukkoon branchia ja laskutusta varten sekä ”tervetuloa jäseneksi” -meilin lähettäminen heille. Lopuksi vielä tuli hoitaa luvattujen palkintojen arvonta, jonka suoritti puolueeton, branchin ulkopuolinen henkilö. Ei siinä Pearcen mahdolliset päivitykset tulleet mieleen :). ■

10 |

nw | SYYSKUU 2015

“When you hear the voice of the Bill Shankly Boys, We’ll be coming down the road.....”

SYYSKUU 2015 |

nw | 11

Laulua Dukes&Duchess’issa ennen peliä.

KL KOPITESIN SEURASSA MALESIASSA Maaliskuussa pääsin tyttöystäväni kanssa Suomen loskakelejä karkuun pariksi viikoksi Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Isoveljeni on kaupungissa muutaman vuoden työkomennuksella ja hänen perheellään on työpaikan puolesta asunto jonne hyvin mahduimme yöpymään ja asumaan, joten majoitus oli sitä myöden hoidettu. TEKSTI JA KUVAT Ville Hörkkö

un talvilomapäivät ja lennot oli hoidettu piti seuraavaksi vilkaista kalenterista Liverpoolin pelit jotka osuisivat reissun kanssa päällekkäin. Otteluohjelmassa maaliskuun lopulle oli merkattu kotipeli jotain manu-nimistä jengiä vastaan ja päivää ennen kotiinpaluuta luvassa oli vielä vieraspeli Arsenalia vastaan. Pääsisin siis seuraamaan paikallisen kannattajayhdistyksen kanssa muutaman pelin. Hyvissä ajoin ennen reissua otin selvää paikallisesta kannattajaporukoista netin välityksellä. Malesiasta löytyi seuran virallinen All Reds Malaysia joka kattaa koko Malesian alueen. All Reds järjestää paljon futsalmatseja muiden kannattajaporukoiden kanssa ja on jonkinlainen kattojärjestö Malesian muille kannattajayhdistyksille. Kuala Lumpurin alueella on vielä oma alajaosto KL-Kopites joka järjestää omia tapahtumia ja pelipäivinä kisastudioita kahdessa eri vakipaikassa. Manua vastaan paikkana toimi Dukes & Duchess ja Arsenal-pelissä Wall Street Sports Bar.

12 |

nw | SYYSKUU 2015

KL-kopitesin tapaamispaikat ja muut infot löytyi hyvin FB-sivujen ja Twitterin kautta.

Manc’s Peli manua vastaan oli luonnollisesti Englannissa päiväpeli, joten Malesiassa tuo tiesi iltayhdeksän matsia. Iltapäivällä tuli kierrettyä Malesiassa ympäri kaupunkia ja siellä ei voinut välttyä huomaamasta manu–Liverpool -pelin mainoksia. Valioliiga on tuolla(kin) päin maailmaa iso juttu ja tämä ”Englanninderby” oli isosti esillä. Fox Sports HD-kanava ja Astro Supersports -satelliittioperaattori oli järjestänyt SunwayGiza-kauppakeskukseen ison kisastudion oheistapahtumineen. Paikalla oli istumakatsomo noin 300 hengelle ja lisäksi Liverpoolin ja sen vähemmän tunnetun naapurikaupungin jengin tuotemyyntipisteitä oli tässä kauppakeskuksessa pystyssä.

Dukes & Duchess -ravintola oli pelipäivänä varattu vain ja ainoastaan KL-kopitesille ja heti ovensuussa oli nainen nimilistan kanssa kysymässä ilmoittautumista. Olin saanut sähköpostilla KL-kopitesin sihteeriltä etukäteen kutsun tuonne ravintolaan yhteystietoineen ja ennen kuin ehdimme edes vastaamaan kysymykseen, saapui sisältä kolme punapaitaista miestä tervehtien minua ja kysyivät mihin haluan istua ja montako kaveria mukanani tulee. Tunnistivat varmaan suomalaiseksi kun päällä oli Hyypiän pelipaita ja päässä vaaleat hiukset. Ennen matsia kannattajayhdistyksellä oli omia visailuja joissa voittaja sai palkinnoksi Robbie Fowlerin signeeraaman jalkapallon ja toiseksi tullut sai lahjakortin Kuala Lumpurin LFC-kauppaan. Ennen matsia oli ruokailukin järjestetty ja meillekin tuo buffetruokailu tarjottiin. Pääsääntöisesti Malesiassa kaikki yleisötapahtumat ja -kokoontumiset on järjestetty kuten paikallinen liikenne, eli ihan päin helvettiä, mutta vieraanvaraisuudessa ovat kuitenkin erittäin osaavia ja hyviä. Paikkana Dukes & Duchess oli tyylikäs illanvietto/tapas-baarin tapainen mesta jota ei ihan matsipubiksi olisi arvannut. Kun paikka oli täyttynyt ääriään myöten punapaitaisista kannattajista ja laulut alkoivat raikaamaan, ei ketään voinut enää erehtyä mitä joukkuetta siellä kannatetaan. Loistava tunnelma kun 50–70 henkeä vetävässä ravintolassa on noin 150 kannattajaa laulamassa lauluja aina Poor Scouser Tommysta, Anfield Roadin ja Luis Garcian sekä Gerrardin kautta Hyypiä-chanttiin! Ihan tälläistä en uskonut kokevani. Matsin pilasi muuan Mata-dori, mutta tunnelma baarissa pysyi hyvänä loppuun asti ja ottelukin näki kunnon loppukirin Sturridgen maalin ja Mignoletin rankkitorjunnan ansiosta. Viimeisillä loppusekunneilla Skrtel sai standing ovationit De Gean taklaamisesta. Pelistä jäi käteen 0 pistettä, Gerrardin punakortti ja loppuun aivan uskomattoman lujaa laulettu You’ll Never Walk Alone. Dukes&Duchess oli paikalliseen hintatasoon verrattu-

na hieman kalliimpi paikka. Ne tärkeimmät hinnat, eli hanatuotteet: Carlsberg ~6e Asahi ~7e ja Hoegaarden ~6,5e oli lähes tuplahinnat mihin oli Malesiassa tottunut. Ruokalistalta löytyi mm. fish&chipsia (paikallisten herkkujen lisäksi jos riisi ei ihan joka aterialla maistu) joka oli myös ~6 euron hinnassa. Tässä baarissa tuli ensimmäistä kertaa vastaan Aasialainen erikoisuus: baarista voit ostaa oman pullon joka siellä sitten tiskin takana odottelee sinun nimelläsi varustettuna. Voit tulla vaikka aina töiden jälkeen ottamaan pullosta pienen siivun lasiin ja baarimikko merkkaa pulloon rajan mitä pulloon jää ja laittaa takaisin kaappiin odottelemaan seuraavaa kertaa. Ihan näppärä palvelu tuokin. Pelin jälkeen paikalla olevat kannattajat jatkoivat hyvää menoa ja rupateltiin muutaman paikallisen kanssa. Tulin kysyneeksi KL-kopitesin ”nettivastaavan” Jagmeet Singhiltä että onko heidän omaa huiviaan myynnissä ja että mistä tuon voisin ostaa. Tästä kului noin kaksi minuuttia ja joku nopeajalkainen punapaita oli kipaissut läheisestä asunnosta muutamat huivit paikan päälle ja tarjosi nämä meille mukaan. Lupasin antaa oman Suomen kannattajien huivin vaihdossa kun ei rahakaan heille vastineeksi kelvannut. Näin tuli taas levitettyä meidän yhdistyksen mainetta Turunkin ulkopuolelle – niimpal komiaa!

LFC-Store Täälläkin piti tietysti käydä. Kaupunki on niin täynnä kauppakeskuksia vierekkäin ja lähes samannimisinä, että piti hetken ihmetellä että missä LFC:n kauppa sijaitsee. LOT 10:n alakerran aulaan kun astui niin tiesi tulleensa oikeaan paikkaan, sillä liukuportaiden vieressä oli punainen paita lasivitriinissä toivottamassa tervetulleeksi. Itse kauppa sijaitsi neljännessä kerroksessa muiden urheiluliikkeiden kanssa ja oli kattavuudeltaan sama kuin vaikkapa Anfieldin kauppa.

Sunway Giza-kauppakeskuksen myyntikojut ja kisastudio päivällä ennen peliä.

SYYSKUU 2015 |

nw | 13

Arsenal

KL Kopites

Kokoontumispaikkana tykkimiehiä vastaan oli hieman erikoisempi paikka Wall Street Sports Bar. Pubi sijaitsee rakennuskompleksissa joka on rakennettu yhden ison uima-altaan ympärille ja rakennuksen ulkopuolella on viheriö, jossa pääsee puttailemaan, pelaamaan tennistä, frisbeegolfia, koripalloa jne. Rakennuksen sisätiloissa on kuntosalia, fysioterapeutin, hierojan ja akupunktiotohtoreiden palveluja. Wall Street Sports Barin tilat avautuvat uima-altaalle ja sisätiloista löytyy vielä lähes Elmon kokoinen kisastudio. Tunnelma on taas koko pelin ajan hyvä kun KL-Kopitesit pitivät ääntä ja lauluja yllä. Ottelun lopputulos taas laittoi kannattajat koetukselle, mutta taaskaan ei tarvinnut (turkulaisenkaan) kulkea tätä taivalta yksin, vaikka matkaa tutulle kotiovelle oli reilut 9 200km. Matsina aikamoista kuraa ja tunnelmat päivää ennen paluuta kotiin oli haikeat, mutta hienoa oli vielä reissun loppuun tavata paikallisia kannattajia. ■

WWW FB TWITTER INSTAGRAM

www.klkopitesmalaysia.org www.facebook.com/KLKopites.my twitter.com/kl_kopites instagram.com/klkopites

Tapaamispaikat: www.pjpalms.com/wallstreet-sports-bar.php www.facebook.com/pages/Dukes-Duchess-TTDI

THE LIVERPOOL WAY

Oskari viirin ja diplomin kera.

Oskari Ojala, 11, osallistui Suomen Liverpool FC kannattajayhdistyksen sponsoroimana Liverpool FC International Academyn jalkapallokouluun Lapualla 24.7-26.7. Paikalla oli lähes 70 iältään 6-14 vuotiasta futaajaa oppimassa pelaamaan jalkapalloa Liverpoolin tapaan kuuden Liverpool Akatemian valmentajan opastuksessa. Apuvalmentajina toimivat paikalliset Lapuan Virkiän valmentajat. Järjestelyjen toimivuudesta vastasi Virkiän jalkapallo-osasto. TEKSTI Marko Ojala

äät suosivat osallistujia – jos ja kun tykkää brittiläisestä kelistä – eli vettä tuli kaksi päivää reippaan puolisesti... Oskari puntaroi jalkapallokoulun antia seuraavasti: Mikä oli mukavinta jalkapallokoulussa?

Henderson ja kolmantena päivänä kääntyminen kuin Coutinho. Kun teemaa oli harjoiteltu riittävästi, pidettiin päivän teeman mukainen skills challenge. Lounastauon jälkeen harjoiteltiin laukaisuja maalivahdeille ja vetoja muutenkin. Jokaisen päivän kruunasi turnaus.”

”Pelaaminen, tietenkin, ja skills challenge-kilpailut.”

Mitä opit leirillä?

Mitä kaikkea leirillä puuhattiin?

”Opin leirillä paljon, mutta tärkeintä oli opetella pelaamaan kuin Liverpool.”

”Ensimmäisenä oli joka päivä pallon kanssa kikkailua ja muita alkulämmittelyjä. Sen jälkeen alkoivat päivän teeman mukaiset harjoittelut. Joka päivä oli yksi teema ja roolimalli. Ensimmäisenä päivänä teemana oli kuljettaminen ja roolimallina Adam Lallana. Toisena päivänä syöttäminen kuin

14 |

nw | SYYSKUU 2015

Mikä on Liverpool Way?

”Tapa pelata kuin Liverpool mutta tärkeintä on pelata hymy huulilla.” Kuka on suosikkipelaajasi?

”Daniel Sturridge.”

Kumpi voittaa Liverpool vai HJK?

”Liverpool tietenkin 6–0!” Leirin päätteeksi valittiin futiskoululaisten joukosta yksi ”The Liverpool Wayn” mukaista asennetta ja valmiuksia osoittautunut futaaja osallistumaan Liverpoolissa järjestettävään LFC International Academy Soccer Schoolin jalkapallokouluun. Valinta osui Oskariin! Näin Oskarilla on myöhemmin upea tilaisuus tutustua Liverpoolin jalkapallokouluun Liverpool Akatemian kentillä ja saada lisää oppia Liverpoolin pelitavasta. Oskari kiittää yhdistystä avokätisestä tuesta ja hienosta kokemuksesta! ■

PÄIVÄRETKIÄ OLUEN YSTÄVILLE Liverpool on monelle suomalaiseen olut- ja kuppilaskeneen tottuneelle kävijälle taivas. Kaupungissa on valtava määrä rosoisella tyylillään viehättäviä ja autenttisia pubeja, jotka tarjoavat päivittäin huiman kirjon toinen toistaan maistuvampia oluita. Kun keskustan parhaat pubit alkaa olla koluttu aiemmilla reissuilla jo moneen kertaan, tai kun sille yhdelle tyhjälle reissupäivälle tarvitaan hauskaa tekemistä, on päiväretki itään erinomainen vaihtoehto. Esittelen tässä kaksi päiväreissuna tehtävissä olevaa pubikierrosta. TEKSTI Jarmo Makkonen

Manchester

anchesterissa on lukuisia käymisen arvoisia kuppiloita, ja niiden kiertäminen onnistuu mainiosti kävellen – kiitos kohtuullisten välimatkojen. Parhaat paikat ovat keskusta-alueen laitamilla, ja suosittelemani kierros sijoittuukin keskustasta katsoen sen koillis-/itäpuolelle.

Ensimmäiseen pubiin kävelee Piccadillyn juna-asemalta reilut viisi minuuttia, joten janosta ei tarvitse kärsiä kauan. Port Street Beer House PSBH on Manchesterin olutkeidas #1 ja ehdoton käyntikohde jokaiselle oluthörhölle. Oluet ovat aina huippu-

SYYSKUU 2015 |

nw | 15

kunnossa, valikoima on erittäin mielenkiintoinen, henkilökunta osaavaa ja innostunutta, ja hintataso on jopa kohtuullinen. Ruokaa ei ole tarjolla. Sisäpihalla on terassi jonne voi paeta sisätilan ruuhkia. Kierros alkaa täältä, sillä PSBH:n olutvalikoiman edessä on mukavaa että makuaisti on vielä herkkänä. The Marble Arch Tämä vanha, erittäin tyylikäs pub sijaitsee noin 10 minuutin kävelymatkan päässä PSBH:sta. The Marble Arch Inn on mielestäni Manchesterin paras pubi kokonaisuutena. Kyseessä on paikallisen Marble Beers -pienpanimon lippulaivajuottola ja tästä syystä oluet ovat timanttisia: omia suosikkejani ovat Lagonda IPA ja Chocolate Marble, mutta koko valikoiman voisi maistella läpi hymyssä suin. Marblen tuotoksien lisäksi tarjolla on paitsi vierasoluita brittiläisiltä huippupanimoilta, myös muutama maukas real cider. Pubin interiööri on omaleimainen ja pubiromantikon mielestä kaunis. Kaiken kruunaa baaritiskiä kohti viettävä lattia. Paikka tarjoilee lisäksi mielestäni kaupungin parasta pubiruokaa. Listalla on fish&chipsiä ja muita perusjuttuja, mutta myös hienompi ravintolatyylinen lista josta löytyy usein härän posken ja jäniksen kaltaisia aineksia tyylikkäinä annoksina. Siispä ruokaa pöytään! The Angel Muutaman minuutin kävelymatkan päässä sijaitseva The Angel on hieman karun tuntuinen, autenttinen boozer. Olutvalikoima on ihan kohtuullinen, mutta paikka on mukana kierroksella lähinnä kuriositeettina: tämän tyyppiset paikat suurkaupunkien keskustoissa tai niiden liepeillä alkavat olla katoava luonnonvara. The Angel ei tarjoile ruokaa. Kesäisin pihalla on terassi jossa kelpaa siemailla olutta ja seurata Rochdale Roadin liikennettä. Smithfield Hotel & Bar Swan Streetille päästyä vastaan tulee pian vanha, hieman ränsistynyt hotelli/pub, joka ehdittiin jo vaihteeksi sulkea, mutta paikallinen Black Jack Beers -pienpanimo on ilmeisesti ottanut sen suojiinsa. Black Jackin takana on entisiä Marble Beersin osaajia, joten oluet ovat varsin The Marble Arch on tyylikäs niin sisältä kuin ulkoa.

16 |

nw | SYYSKUU 2015

maistuvia. Tämä onkin oiva paikka piipahtaa tutustumassa niihin. Paikan hieman ummehtunut tuoksu ei tosin houkuttele jäämään pidemmäksi aikaa. Ruokaa ei ole tarjolla, mutta esimerkiksi biljardia voi pelata. Bar Fringe Kivenheiton päässä tien toisella puolella sijaitseva Bar Fringe on hieman erikoisesti sisustettu pieni baari jossa soi usein musiikki. Laadukasta olutta löytyy moneen ma-

kuun, mutta tänne kannattaa mennä kenties enemmän paikan rennon fiiliksen vuoksi ilta-aikaan. Ruokaa ei tarjoilla, mutta Swan Streetin varrella on muutamia pikaruokapaikkoja. Crown & Kettle Jatketaan kävelyä Oldham Roadin risteyksen yli ja ollaan perillä. Vanha ja varsin tyylikäs pub, joka kannattaa käydä vilkaisemassa. Tarjolla on muutama vaihtuva pienpanimohana joista pumpataan usein yllättävän maukasta tavaraa. Ruokaa ei ole täälläkään tarjolla. Yhden päivän tarpeiksi nämä listatut paikat riittänevät useimmille, mutta mukavista käyntikohteista voidaan mainita esimerkiksi: • The Knott: Erinomaista pubiruokaa ja loistava olutvalikoima. • The City Arms: Mukava perinteinen pub joka tarjoaa hyvää olutta. • The Briton’s Protection: Klassinen tyylikäs brittipub. • The Circus Tavern: Kaupungin, ellei maailman parasta Tetley’s Cask -olutta. Käy maistamassa jos et usko. Siihen olutvalikoima loppuukin. Äärimmäisen pieni, sympaattinen pubi jossa on kaksi pientä huonetta. • Brewdog Bar: Brewdogin oluita ja paljon huipputuotteita esim. USA:sta ja Tanskasta. Liverpooliin palatessa voi junaa odottaa Piccadilly-aseman ulkopuolella sijaitsevassa Piccadilly Tap -pubissa. Tarjolla on laaja valikoima laatuoluita ja niitä myydään myös mukaan (joten junaeväät saa!), mutta hintataso on valitettavan korkea – usein jopa £5 per pintti. Lopuksi mainittakoon että jos Manchesteriin päättää lähteä käymään, niin tarjolla on myös erinomaisia ilmaisia museoita. Suosittelen lämpimästi erityisesti Museum of Science and Industrya ja National Football Museumia.

Marsden mainiolla Riverhead-pubillaan. Tämä pienpanimokuppila tarjoilee mielettömän maukasta pubiruokaa. Suosittelen ensikertalaiselle ainakin edellä mainittuja kolmea kohdetta, ja neljäntenä kenties Marsdenia. Oman reittinsä baareineen voi suunnitella vaikkapa osoitteessa www.realaletrail.net. Juna pysähtyy kullakin asemalla yleensä joko 30 minuutin tai tunnin välein, joten usein kierros onnistuu ilman aikataulusuunnittelua. Jos tarkoituksena on tehdä suurempi määrä pysähdyksiä, koko reitin läpikäymisestä puhumattakaan, on aikataulu syytä suunnitella netin aikataulukirjojen avulla etukäteen. Myös matkalippu täytyy tietysti ostaa. Sen saa helposti esimerkiksi Lime Streetin aseman automaatista, josta valitaan kohteeksi se asema josta kierros on tarkoitus aloittaa; toisin sanoen yleensä kauimmainen asema, vaikkapa Dewsbury, jonne matka-aika Liverpoolista on 1:21 – 1:32 (Manchesterista 41 – 48 min). Lipputyypiksi valitaan offpeak day return, joka oikeuttaa meno-paluuseen saman päivän aikana. Tätä kirjoittaessa hinta Liverpoolista on £29.50 (Manchesterista £15.10). Matkalla saa pysähtyä niin monta kertaa kuin haluaa – kunhan ei vaihda suuntaa välillä. Suursuosion saavuttaneilla aktiviteeteilla on tapana vetää puoleensa myös ei-toivottua porukkaa. Viikonloppuisin junat ja pubit alkoivat olla niin täynnä vahvasti päihtyneitä, lageria ja viinaa litkiviä polttariseurueita ja muita rymyporukoita, että pubinpitäjät alkoivat kyllästyä touhuun ja järjestyshäiriöihin. Niinpä lagerin ja suurempien viinapaukkujen myyminen lopetettiin viikonloppuisin joidenkin pubien toimesta. Suosittelen kaikille brittipubeista ja oluesta kiinnostuneille tämän kierroksen testaamista edes kertaalleen! Cheers! ■ https://www.youtube.com/watch?v=xhpgJ6r3PZo http://www.stalybridgebuffetbar.co.uk/ http://www.theriverheadmarsden.co.uk/ http://www.imissedthetrain.com/

Transpennine Real Ale Trail Oz and James drink to Britain -televisiosarjan seurauksena suursuosioon noussut pubiryömintä sopii mainiosti suomalaisenkin vierailijan aktiviteettilistalle Tähän kiertueeseen ei tarvita oikeastaan edes karttaa, sillä siirtymät pubien välillä tapahtuvat junalla. Manchesterin ja Leedsin välisellä rataosuudella on erittäin monta juna-asemaa ja lähes kaikkien läheisyydestä – tai jopa asemarakennuksesta – löytyy erinomainen perinteistä cask alea tarjoileva pub. Virallisesti reittiin kuuluvat Manchesterista lukien seuraavat asemat: Stalybridge, Greenfield, Marsden, Slaithwaite, Huddersfield, Mirfield, Dewsbury ja Batley. Suurimmat suosikkini näistä ovat Stalybridge, Dewsbury, ja erityisesti Huddersfield, jossa on aseman kahden pubin lisäksi laaja joukko käymisen arvoisia kuppiloita – tulevathan kaupungista sellaiset huippupanimot kuin Magic Rock, The Rat Brewery ja Hand Drawn Monkey Brewing. Lisäksi mieleeni on jäänyt

SYYSKUU 2015 |

nw | 17

18 |

nw | SYYSKUU 2015

“FELLOW SCOUSER”

PASI RAUTIAINEN Jalkapallo on Pasi Rautiaisen elämä. Se on niin syvällä.

TEKSTI “ray” KUVAT “ray”, keegan”, Mikko Innanen

SYYSKUU 2015 |

nw | 19

n syksyinen tiistai-iltapäivä. Ajelen Porvoon moottoritietä kohti Haikon Kartanoa. Vatsaa puristaa orastava jännitys. Tapaan hetken päästä Pasi Rautiaisen, jonka pelaajauraa olen tarkasti aikoinaan seurannut ja ihaillutkin. Tapaamisen aiheena on yhteinen rakkautemme, Liverpool F.C. Seisoskelen kädet syvällä taskuissa upean kartanon edustalla. Piha-alueiden lyhyeksi leikattu nurmikko vihertää syksyisen kauniisti ja tuoksuu enteilevästi sieraimiin. Hetken päästä parkkipaikalta käveleekin jo tutun näköinen mies verkkareissa, vakain askelin, tukka pörröllä, suuri muovikassi kädessään. Mies tunnistaa takissani kirjaimet L.F.C., tulee lähemmäksi käsi ojennettuna ja huikkaa: ”Sä olet varmaan Kaitsu, ollaanks me joskus nähty?” Pasi, olemme me nähneet. Vuonna 1977 B-junnuissa Riihimäellä Puma-turnauksessa, SM-karsintamatsissa Hyvinkäällä ja Helsinki Cupissa Velodromilla. Mies tunnetaan ilmiselvästi hyvin täälläkin. Meidät ohjataan sujuvasti kartanon hienoon kirjastohuoneeseen, johon Pasi järjestää meille kahvit ja kakkupalat. Muovikassi herättää minussa vieläkin ihmetystä, mutta sen arvoitus alkaa pian selvitä. Juodessamme kahvia kassista nousee paita ja pyyhe, molemmat punaisia. Pyyhkeessä on tutun linnun kuva. Paidan merkki on Admiral, Englannin maajoukkuepaita, selässä numero 7. Pasi sai paidan Kevin Keeganilta vuonna 1982 Helsingin Olympiastadionilla Suomi-Englanti pelin jälkeen. Hämmentävin muovikassin sisällöstä kuitenkin on se vanha pahvinen asiakirjakansio. Sen sisällä on paksu nippu kirjoituskoneella ruutupaperille kirjoitettuja liuskoja. Niissä on tilastoja, taulukoita, maalintekijöitä vuosi toisensa jälkeen. Mukana on myös itse piirretty Iso-Britannian kartta, johon tietenkin on merkattu pelikaupungit. Olen mykistynyt. Tässä vaiheessa hyvä lukija, laita syndit jalkaan varmuuden v uoksi, jos vaikka liukkari menee pitkäksi. Peli on vihelletty käyntiin.

Komea peliura Pasi Rautiaisen ura ei juuri esittelyjä kaipaa. Etenkin varttuneemmat jalkapalloihmiset muistavat sensaatiomaisen pelaajasopimuksen Bayern Münchenin kanssa vuonna 1980. Pasi oli vasta 18-vuotias sopimuksen allekirjoittaessaan ja tuore ylioppilas muuttaessaan Saksaan. Mahtiseura vilisi maailmantähtiä, mm. Paul Breitner ja Sepp Maier kuuluivat silloiseen tähtisikermään. Kaiken kaikkiaan Saksassa vietettyjä vuosia oli kuusi, joukkueita olivat Bayernin lisäksi Werder Bremen ja Arminia Bielefeld. Pasi kuului pitkään myös Suomen A-maajoukkueen vakiokalustoon. Pasin voi liioittelematta nimetä yhdeksi Suomen kansainvälisen jalkapalloilun pioneeriksi Aulis Rytkösen, Juhani Peltosen ja Arto Tolsan rinnalla. Itse hän tätä kuitenkin selvästi vähättelee. - Jääkarhuinahan meitä siellä silloin pidettiin, mutta mä en antanut sen häiritä. Olin varmaan ylpeäkin suomalaisuudestani, eihän Suomen futiksesta mitään siihen aikaan tiedetty. Välillä on joutunut vähän tappelemaankin sen puolesta. Esimerkiksi Bielefeldissä vuonna -82, kun sinne tuli Horst Köbbel valmentajaksi. Joskus kiehui reippaasti ylikin ja heitettiin kesken treenien koppiin. Tunteet pitää näyttää, se on elämää, tunteiden näyttäminen kuuluu elämään.

20 |

nw | SYYSKUU 2015

1980-luvulla oli ravintoon ja palautumiseen liittyvät asiat toisarvoisia. Kukin toimi enemmän ja vähemmän niin kuin hyvältä tuntui. Yleinen tietotaso oli mitä oli, eikä moisiin asioihin kiinnitetty liiaksi huomiota. Brittein saarilla fish and chips oli pyhä ruoka ennen peliä ja tottakai myös pelin jälkeenkin. Palautusjuomana toimi mainiosti a pint of lager. Eipä nämä asiat olleet sen paremmalla tolalla Saksassakaan tuohon aikaan. - Jos mulla olisi ollut tämä tietotaso siihen aikaan, tekisin monta asiaa tosin. Mä pelasin puoli neljä alkavan Bundesliigapelin ilman kunnon aamiaista ja lounasta, se meni usein pelkällä juustosämpylällä. Varmasti olisi palautuminen ollut nopeampaa, jos olisi syönyt kunnolla. Kaiken lisäksi en pystynyt syömään oikein mitään huonosti nukutun yön jälkeen. Me kun nukuttiin aina hotellissa, oli sitten koti- tai vieraspeli. Sitten nukuttiin vielä aina kaksi kaveria samassa huoneessa. Tämä vielä huononsi yöunia, mutta en mä halunnut kitistä ja vaatia omaa huonetta, tilanteeseen vaan tyydyttiin. Nyt kun miettii, olisi pitänyt ilman muuta vaatia omaa huonetta. Ei silloin ollut tankkauksia, nesteytyksiä ja palauttavia harjoituksia. Sunnuntai oli usein vapaapäivä ja maanantaina sitten juostiin ihan kuollein jaloin. Oli se hullun touhua. Kaikki nää jutut mä tekisin nyt tosin. Valmentaessani olen yrittänyt tuoda näitä juttuja mukaan käytäntöön oman kokemuksen kautta, se on mun velvollisuus.

Ogelin Wembley ja Bollis Futista pelattiin ja kikkailtiin niinkuin nuoret pojankoltiaiset tuohon aikaan tapasi tehdä. Ei ollut pleikkareita, kännyköitä ja muuta tylsistyttävää sohvaperunahommaa. Urheilu ja futis meni kaiken edelle. - Junnuna Ogelin nurtsi oli meidän Wembley, siellä treenattiin volleyta ja muuta kikkaa. Niistä kavereista Bobi kannatti Arsua ja Jutu Sheffield Unitedia. Sehän meni aina välillä kunnon nokitteluksi, kun mä olin punainen. Myöhemmin sitten Bollis oli keskus, siellä tapahtui kaikki. Ja mä unelmoin. Näin siihen aikaan unelmissani oman nimeni Stadikan isolla valotaululla vanhempien pelaajien joukossa. Pasin asenne, tinkimätön harjoittelu ja lahjakkuus alkoivat tuottaa hedelmää. B-juniori-ikäisenä hän alkoi uskoa, että voisi mennä lajissa pitkällekin. Taustajoukkojen merkitys oli suuri. Lapsuuden perhe, vanhemmat ja sisko, olivat suuria tukijoita, kuten myös edesmennyt Laura-mummo, joka piti Pasista leikekirjaa. - Mulla on ollut paljon valmentajia. Suurimmat opit olen varmaan kuitenkin saanut isältäni. Rytkösen Aulis nosti mut Klubissa äijiin ja Kuuselan Mara oli myös tärkeä. Kanssapelaajista on sanottava, että Klubissa mulle tosi tärkeä oli Bäckmanin Hantta. Mä imin siltä Stadikalla kaiken. Mä tykkäsin sen pelityylistä kuten myös ihmisenä. Atik oli mulle esikuva vanhempana kokeneena pelaajana. Kevin Keeganista tuli kuitenkin suurin esikuva, jolta hän imi vaikutteita. - Pidin Kevinin pelityylistä ja liikkumisesta, jota isänikin aina korosti. Nyt on Messiä ja Rollea. Mulle Kevin oli tärkeä, niin tärkeä. Rantasen Jallu oli suuri brassifutiksen fani. Kun se taas kerran hehkutti Peleä, sanoin sille, että Kevin on taruolento. Jallu nousi takajaloilleen ja sanoi: ”Älä Pablo jaksa, se pikkumikkihiiri Doncasterista, sä oot niin raskas”.

Ich muss brennen Kysyn Pasilta, onko hän pelaajien valmentaja vai auktoriteetti. - Luulen, että pelaajat huomaa ja aistii, että olen jonkun verran kokenut itse pelaajana ollessani. Uskon, että olen vähän molempia, se on mun tunne. Pidän kyllä pääni siinä, mihin mä uskon. Lähtökohdat Rautiaisen perheen poikana loivat kannustavat olosuhteet ja samalla myös pedanttiuden kaikkeen tekemiseen. Isä pelasi aikoinaan mestaruussarjassa HPS:n riveissä, äiti oli olympiatason voimistelija ja siskokin on voittanut HJK:n riveissä lukuisia mestaruuksia. - Mun täytyy palaa siihen, mihin mä lähden mukaan. Saksassa sanotaan ”Ich muss brennen”. Yhdestä asiasta en vaan voi luopua vaikka haluaisinkin, asenteesta. Menen varmaan sen kanssa hautaan asti. Mäkin olen välillä mukavuudenhaluinen, rakastaisin pitää saunailtoja, mä haluaisin makoilla jakuzzi-pooleissa lämpöisissä vesissä, kuunneltaisiin Haikon kartanoissa mukavaa musiikkia yli keskiyön, otettaisiiin jalkahierontoja, juotaisiin vähän olutta ja punaviiniä, käytäisiin vähän neppailemassa, kysyisin jätkiltä miten te haluaisitte treenata tänään, valvottaisiin. ….lauta mä haluaisin viettää valmentajana tollaista elämää. Mä en vaan usko, että noin tulee tuloksia. Kun joku näyttää että tolla tulee tuloksia, mä olen ensimmäisenä siellä lämpöaltaassa kuohuviinilasi kädessä ja ottaisin jalkahierontoja. Ottaisin ne kaikki hieronnat! Mä uskon, että tulokset tulee työn, tuskan, hien, veren, uhrautumisen ja pitkien päivien kautta. Suurin osa on puurtamista, sun pitää ylittää kynnys joka päivä. Mä en mihinkään muuhun usko. Meitä on täällä niin vähän. Se on sitä, jos me meinataan pärjätä niin seura- kun maajoukkuetasolla. Välitavoitteista pitää tottakai iloita, ei me voida korkeammalle päästä suoraan ilman portaita.

TV-työ ja valmentaminen Pasi on kaikille tuttu TV-kasvo kommentaattorin tehtävien kautta. Intohimo lajiin hehkuu lähetys ja ilta toisensa jälkeen. Taustatyötä tehdään mitenpä muutenkaan kuin seuraamalla kaikki mahdolliset jalkapallo-ottelut. Vaikkakin sydän sykkii vahvasti punaisille, on mies kuitenkin hyvin avarakatseinen kaikille sarjoille ja seuroille. Tietomäärä on valtava yksittäisistä pelaajista, tuloksista ja pelitavoista. Valioliigankin seuroista moni saa vuorollaan suitsutusta. - Niin paljon mä seuraan kansainvälisiä matseja, se on ihan sairasta. Kuuselan Mara on varmaan nähnyt miljoona matsia, enpä taida siitä paljoa jäädä (naurua). Tulevaisuudesta puhuttaessa hän toteaa, että erilaisia projekteja on työn alla eri vaiheissa. Tottakai myös valmentaminen kiinnostaa. - Sisäinen koneisto on rakennettu niin, että mä vielä valmennan joku päivä. Koneisto on käynnissä koko ajan. Valmistaudun TV- studioon kuin pelaaja tai valmentaja itse peliin. Mulle ne on matseja, käyn myös katsomassa kavereiden treenejä. - Cobat on blankattu,ne on siellä,missä koirat ei pääse niitä pureskelemaan, alapesuhuoneen alahyllyllä. Jos se oikea juttu tulee kohdalle: seura, tavoite, ihmiset sen ympärillä, se jengi ja kaikki natsaa, niin se on Cobat kainaloon ja menoks.

Koirien (Viron tyttö Täplä, 14 vee ja Istanbulin poika Bebek, 6 vee) elämä voi muuttua, kun ulkoiluttaja ja koirafarmari ei enää oo kotona. - Jos tää palo katoo, niin sit täytyy tehdä jotain ihan muuta.

Phil Neal. It’s a penalty. Eletään vuotta 1974. Liverpool pelaa FA Cupin finaalissa Newcastlea vastaan. Samalla hetkellä erään nuorukaisen elämä muuttuu peruuttamattomasti TV:n ääressä Piikintiellä Helsingin Pakilassa. - Muistan, että Castlessa oli se iso pelottava hyökkääjä Malcolm McDonald. Liverpool voitti sen matsin 3-0, Keegan teki kaksi maalia ja Heighway yhden. Mä ihastuin siihen Poolin pelityyliin, energisyyteen ja liikkuvuuteen. Mutta kyllä mulle varmaan ekana tuli Kevin, sitten perässä Liverpool seurana. 1970-luvun puolessa välissä ei ollut Liverpoolilla kotisivuja netissä, ei ollut teksti-TV:tä, DHL ei tuonut fanituotteita kahdessa päivässä tilauksesta kotiovelle. Aulis Virtasen selostamia pelejä tuli televisiosta kymmenkunta kaudessa. Niistä kyllä aisti hienosti Anfieldin tunnelman. Monessa perheessä käytiin pelipäivänä taistelua, katsotaanko ykköseltä lauantaitanssit vai kakkoselta Englannin liigaa. Väri-TV sentään teki tuloaan. Ottelutulosten ja maalintekijöiden selvittämisessä tarvittiin kekseliäisyyttä, mutta sitähän ei Pasilta puuttunut. - Mun huoneessa oli sellainen Telefunken-radio. Sitä BBC Sportsia viritettiin ja viritettiin matsipäivänä. Pakilan liikenne olisi varmasti pysäytetty, jos asemaa ei olisi saatu kohdalleen. Mä muistan, kun sitten rohisevasta Telefunkenista kuului englanniksi ”Nyt yhdistetään Anfieldille”. Selostaja huutaa: ”Phil Neal! It’s a penalty, it’s a penalty!” Pakilassa oltiin ihan varmoja, että puolikorkea menee sisään. Menihän se. Ainahan se meni, kun Neal oli pilkulla.

Ikimuistoisin joukkue Jokaisella aikakaudella on omat sankarinsa. Silmää räpäyttämättä Pasilta tulee oma vastaus. - Kyllä se on se Keeganin aikainen jengi, Heighway, Toshack, McDermott, kanuunapotku-Case, Super-Sub Fairclough, kovaotteinen Tommy Smith, Ian Callaghan, Ray Kennedy, kova tsemppari Joey Jones, Phil Thompson, Emlyn Hughes… noi nimet ei unohdu koskaan.

Seinän tapetointia 6-sivuinen Veikkaus ja Lottolehti tuli alkuviikosta ja rautatiesasemalta sai ostettua kovan työn jälkeen Shoot-lehden. Koska tämä nykyinen Veikkaaja ei tainnut montaakaan kuvaa sisältää, hankintaprosessi piti rakentaa itse. - Olin päättänyt, että pakko saada kaikkien Liverpoolin pelaajien kuvat. Ekaa kertaa elämässäni menin pankkiin, hankin jonkin shekin tai vastaavan Ogelin konttorista tilausta varten. Taisin vielä tunkea Englantiin lähetettyyn kuoreen seteleitäkin. Lähetystä ei koskaan tullut, joka oli

SYYSKUU 2015 |

nw | 21

Pelaajaura Vuodet Seura 1979–1980 HJK 1980–1981 Bayern München 1981–1982 Werder Bremen 1982–1986 Arminia Bielefeld 1986–1987 FC Locarno 1987–1989 SG Wattenscheid 09 1989–1993 HJK

O (M) 49 (9) 1 (0) 41 (2) 113 (16) 14 (0) 13( (0) 58 (13)

A-maajoukkue

29 (1)

Valmennusura 1994–1998 PK-35 1999–2000 FC Jokerit 2001 FC KooTeePee 2001–2002 Levadia Maardu 2002–2003 FC Jokerit 2006–2008 FC Flora 2008–2010 TPS

22 |

nw | SYYSKUU 2015

Kevin Keeganin paita ja Copa Mundialit vuosimallia 2015.

kova isku mulle. Äiti sai tietenkin kuulla murheellisesta tapahtumasta ja totesi, että ”voi voi Pasi, ei sitä asiaa noin hoideta”. Sanomattakin on selvää,että äiti auttoi tilaamisessa ja kuvat saatiin loppujen lopuksi osaksi huoneen uutta tapettia. Samalla systeemillä tilattiin myöhemmin myös kaitafilmiin 8-millisiä nauhoja Englannin -66 MM-kisojen ja Liverpoolin peleistä. Näytän Pasille vuodelta 1980 olevaa kuvaa. Istun siinä uudenkarhea ylioppilaslakki päässä omassa huoneessani. Takaseinällä on kuvia Shoot-lehdestä, Liverpoolista tilattuja viirejä ja muuta asiaan kuuluvaa materiaalia sekä tietenkin suosikkipelaajani Heighwayn mustavalkoinen kuva. Pasi ponkaisee sähäkästi tuolilta ylös ja kertoo, miten seinää oikeaoppisesti koristellaan. - Sullahan on jäänyt paljon tilaa seinälle. Mun huone Piikintiellä, mä aloin täyttämään mun huonetta kaikilla matskuilla ja kuvilla. Joskus mä laskin, että mulla on satoja kuvia. Pyysin isää tuomaan aina työreissuilta Keeganin kuvia. Saksan Stern ja mitä niitä olikaan, leikkasin niitä kuvia, sanomalehti ja paperilehti, kaikki kelpasi. Liimailin niitä huoneen kangastapettiin. Kaikki vaan kiinni, mistä löytyi jotain Keeganista. Sarjataulukoita mä kiinnitin nuppineuloilla ja sinitarralla, lomittain ja päällekkäin joka väliin. Siitä tuli tapetti, hieno koriste. Mä oli vähän huono tekemään läksyjä, tähän kyllä riitti aikaa. Nukkumaan mennessä niitä aina viimeiseksi katselin.

Anfieldin tunnelmaa Pasi vieraili ensimmäistä kertaa Anfieldilla vasta vuonna 2010. Oli ammattilaisvuodet, jatkuva reissaaminen ja muut kiireet. - Se on täysin käsittämätöntä, että vasta silloin. Laskin silloin Anfieldilla, että Pool-huuma on kestänyt jo 37 vuotta ja nyt vasta olen täällä. Täysin käsittämätöntä. Se oli Eurooppa-liigan matsi. Vastustaja oli FK Rabotnički. - Mulla oli ennakkoon käsitys, että Anfield on paljon lähempänä downtownia ja yllätys oli, että se on niin lähellä Goodisonia. Mä olin ihan huuli pyöreänä, kun tultiin sinne Armstrongin Keken kanssa. Se koko ympäristö, historian havina. Ensimmäisellä kerralla huomaat asioita, joita et ehkä myöhemmin enää huomaa. Katselin niitä pääkatsomon takana olevia punatiilisiä taloja, jotka taitaa olla jo nyt purettu. Siellä sojotti ikkunassa Jackin ja Jonesin hammasmuki ja –harja. Jack ja Jones käyttää siis Pepsodenttia. Anfield on säilytetty niin makeella tavalla. Sisätilat, käytävät, tonnin painavat verhot, valkoiset kaakelit ja kaikki. Selostamossa istutaan puupenkeillä. Siitä heti seuraavassa penkissä takana istuu 89-vuotias Lily-rouva ja on paikalla ties monettako kertaa. Käännän päätä ja näen Lilyn kävelykepin ja minkä värinen hame on tällä kertaa päällä. Ja se Anfieldin nurmi… Tällaisia järjettömiä juttuja tulee mieleen. Toi ei saa kadota, toi ei saa kadota. - Olin toissakaudella todistamassa Liverpoolin nykyhistorian murheellisista tapahtumaa, kun Gerrard liukastui siihen banaaninkuoreen Chelsea-matsissa. Kun Hosen bussi tuli stadionille, mä tiesin, että tässä voi käydä vielä kylmät, kun porukka juhli kuin oltaisiin jo mestari. Kekekin sanoi, että varsinkin nuoret kannattajat näytti jotenkin turhan agressiivisilta Chelseaa kohtaan. Siinä ei kaikki jutut ihan

stemmannut. Sitten tuli se lipsahdus. Olin ihan siinä linjalla, kun Sakho pelasi pallon Gerrardille. Tämä otti pallon huonosti haltuun ja sitten liukastui. Keken lapioidessa hernekeittoa naamaansa Demba Ba juoksi pallon maaliin. Pallo tuskin vielä oli verkossa, kun katsomosta alkoi kuulua aivan hiljaa ”You”ll Never Walk Alone”. Se oli jäätävä tunne. Pinna kun olisi otettu, matsi olisi saletisti hoidettu Palacea vastaan ja se olisi ollut siinä. Chelsea-matsi oli kuin Brunbergin tryffeli. Ota se auki, äläkä saakeli pudota sitä lattialle.

Brendan Rodgersin Liverpool ja nykyjalkapallo Alamme keskustella Brendan Rodgersista ja tämän asemasta joukkueessa. Toissakauden suuri pettymys kaihertaa edelleen mielessä. Pasi miettii tarkoin kinkkistä kysymystä ja alkaa varovaisen diplomaattisesti kommentoida aihetta. Edellisten kausien sarjasijoitukset tulevat nopeasti ulkomuistista. - Ensimmäisenä tulee jotenkin mieleen se hävityn Chelsea-matsin selittely. Se hävittiin ja sillä siisti. Ei sitä selittelyä olisi kannattanut jatkaa pidempään. Olisi vaan mennyt omaan pimeään kellariinsa ja hakannut siellä nyrkkeilysäkkiä. - Sellaisten sorkkarautapelaajien kuten Andy Carrollin ja Rickien Lambertin vähäistä käyttöä en ymmärrä. Rodgers ei millään tavalla noteerannut niitä vaihtoehtona. Sarja on pitkä ja jotkut pelaajat ei vaan pysy rytmissä, kun istuu penkillä kuusi peliä putkeen. Carroll on veemäinen jätkä ja yksi Englannin parhaita ilmassa. Täytyy vaan toivoa, että Rodgers pitää Danny Ingsiä hengissä, jos Bentekillä ei kulje. Sitten vaan enemmän Ingsiä kehiin. - Mun täytyy myös sanoa, että toi kolmen keskuspuolustajan käyttö ei aina ole toiminut. Ehkä neljän linja olisi selkeämpi näille Skrteleille ja Sakhoille. Pasi arvostaa Rodgersin tapaa panostaa laadukkaaseen ja vahvaan syöttötyöskentelyyn. Hän viittaa taas Liverpoolin 70-luvun pelaamiseen. - Onhan peli tietenkin muuttunut vauhdikkaammaksi ja fyysisemmäksi ja tilaa on vähemmän. Silti voin toimittaa Rodgersille ne mun 8-milliset nauhat. Kevin pudotteli palloja, äijät liikkui boxissa, kaverit otettiin mukaan (naurua). - Mä tykkään pelistä, jossa molemmissa päissä tapahtuu. Äijät avaa lukkoja haastamalla vastustajaa, ihmisten pitää saada elämyksiä. Nyt pelissä sahataan edestakaisin kuudetta kertaa samalla laidalla kuten käsipallossa. Jalkaa vaan vapaaksi ja palloa boxiin. On nastaa, jos stadion on joskus hiirenhiljaa ja elää tilanteen mukaan. Ei katsomo voi laulaa 90 minuuttia putkeen, siitä mä en oikein tykkää nykyfutiksessa. Ja hitto, että mä kaipaan niitä taitavia nättejä liukutaklauksia. Niillä ei ole mitään tekemistä satuttamisen kanssa. Se on kaunista ja kuuluu jalkapallon tekniikkaan. Se tekee futiksesta mielenkiintoisempaa, kun tää ei kuitenkaan ole korista. Christian Bentekeä Pasi pitää täsmäaseena. - Jos se tulisi vastaan sateisena lokakuun yönä Liverpoolin downtownissa, eikä tietäisi, että mullakin on jotain tekemistä futiksen kanssa ja sillä olisi huono fiilis, vaihtaisin varmaan kadun toiselle puolelle. - Niin siihen Rodgersin asemaan vielä. Kyllä tällä nipulla pitää olla tiukasti luussa kiinni ja tavoitella sitä neljän sakkiin

SYYSKUU 2015 |

nw | 23

pääsemistä. Jos rako kärkeen on 10-15 pistettä, sitten pitää Henryn ja kumppaneiden kyllä miettiä juttua tarkemmin.

Kahdeksan tiukkaa kysymystä Bill Shankly totesi aikoinaan, että Liverpoolissa on kaksi erinomaista joukkuetta, Liverpool ja Liverpoolin reservit. Mitä olet mieltä?

- Olen käynyt myös Rooneyn kodin kulmilla ja Goodisonilla, joka on makee vanha mesta, jossa on ahdas ja tiukka fiilis. Punasininen kilpailu on hemmetin hieno tilanne kaupungille. Ne on niin lähellä toisiaan, parempi tilanne ei voisi olla. Everton voitti myös aikoinaan mestaruuksia. Maalissa oli Neville Southall ja myös Trevor Steven oli joukkueessa. Tottakai mä siihen aikaan katsoin, että onpa vahva ryhmä tossa naapurissa. Jos sinulla olisi ollut vuonna 1979 edessäsi sopimustarjous sekä Bayern Münchenistä ja Liverpoolista samoin ehdoin, kumman sopimuksen olisit allekirjoittanut?

- Ai saakeli tää on paha... Miksei tätä ole kukaan aiemmin kysynyt, tää on hyvä. Hmm…oltiin faijan kanssa silloin siellä, hmm… Pasi sulkee silmät, taivuttaa päätään taaksepäin, pörröttää hiuksiaan, raapii parransänkeä. - Kuka oli silloin Poolin valmentaja, oliko Kenny jo silloin siellä, miettii… Mä olin lukiossa, mä tykkään tästä kysymyksestä… Mun on melkein pakko vastata näin… Mä olisin tehnyt sopparin Bayernin kanssa ja kun olisin tutustunut valmentajaan, olisin vaatinut sopimukseen pykälän, että mut vuokrataan Pooliin. Räjähdämme nauruun, vastaus kelpaa, Pasi. Kevin Keegan lähti joukkueesta. Miten uusi hyökkääjä Kenny Dalglish erosi Keeganista?

- On vain yksi rakkaus, Kevin Keegan. Kevin oli enemmän emotiaalinen pelaaja ja pani kaikki peliin. Dalglish pelasi enemmän päällä ja järjellä. Ketä nykypelaajaa vertaisit Liverpool legenda Steve Heighwayhyn?

- Mä tykkäsin kanssa Heighwaysta. Siinä oli jotain Robben ja Riberymäistä. Sillä oli vaan selkeämmät linjat ja ne tempokuljetukset. Nykyjoukkueesta Coutinhossa on jotain samaa. Muistan, että se oli tyylikäs pelaajaa ja eikö sillä ollut ne Stylon kengät? Kumpi voittaisi Liverpool-aiheisen tietovisan, sinä vai hyvä ystäväsi ja työkaverisi Mikko Innanen (kävelevä brittifutiksen Encyclopedia)?

- Mitä? Onks Mikko Poolin fani? Olen varma, että luvut olis samat kuin jos nyt mentäisiin pelaamaan tennistä Taliin. Mikko voittaisi pelin kuusmuna mun viimeisellä 20 vuoden tennispohjalla. Mut luvut olis toisinpäin tässä tietovisassa. Pomminvarmasti.

24 |

nw | SYYSKUU 2015

A pint or half a pint?

- Mun on pakko sanoa, että vaikka mulla on Saksan tausta, olut ei maistu. En varmaan kymmentä olutta juonut Saksassa. Mulla on joku olutkammo. Mutta sen voin sulle luvata, että vuorenvarmasti menen siihen sun Park-pubiin sinä päivänä, kun punaiset vie Premier-liigan ja juon pinttejä, kunnes lääkäri hakee pois. Siinä istutaan sun kanssa, lupaan taistella suomalaisen jääkärin sisulla ja yritetään unohtaa se banaaninkuoreen liukastuminen. Paljonko sinulla on muiden joukkueiden pelaajilta saatuja pelipaitoja?

- Sain yhden kaverin kautta toisenkin Admiral-paidan Kevin Keeganilta, johon on kirjoitettu ”Best wishes, Kevin Keegan”. Se on vedetty nauloilla kiinni mun rintamamiestalon seinään. Ja on mulla vielä Ray Wilkinsiltä saatu paita ja brassien pelipaita mallia -86. Ei siihen aikaan saanut vaihtaa paitoja, maajoukkueessakin Jaska Lempinen oli siitä tosi tiukkana. - Muuten, tää Keviniltä -82 saatu paita on ollut yli 30 vuotta laatikossa. Mä juoksin koko matsin sen perässä ja seurasin, miten se liikkuu. Mulla on tallessa ennen matsia otettu yhteiskuva meistä. Mua jännitti niin pirusti, se oli niin reilu. Pasi innostuu vielä tunnelmoimaan ja heittää ilmaan mielenkiintoisia ajatuksia. - Oletko sä koskaan miettinyt, koskettaako kaikki pelaajat sitä lintua kentälle mennessään. Ja olisi tosi hienoa, jos ennen alkuvihellystä osa ”You’ll Never Walk Alonesta” laulettaisiin Anfieldilla ilman taustamusiikkia, vaikka loppuosa. Se olisi niin hienoa, vaikka ääni tulisi vähän hiljaisempanakin. Ihmisten suusta tulisi aito melodia. Se olisi syvin ja makein juttu. Ei sitä joku ulkopuolinen Erkki tai Jorma tajua niinkuin me. Keegankin on joskus sanonut, että alkoi itkettämään kesken pelin, kun kuuli katsojien laulavan ”You’ll Never Walk Alonea”. On se järjetön lause futarilta, se on käsittämätöntä, mielipuolista. Lopuksi, mitä haluat sanoa Poolin faneille?

- Mä olen ylpeä siitä, että meillä Liverpoolin faneilla on yhteistä punainen väri. Mulle punainen väri tarkoittaa intohimoista, ikuista, polttavaa rakkautta. Kiitos Pasi. Näihin sanoihin on hieno lopettaa kaksituntinen tapaaminen. Nautin joka sekunnista, se on niin syvällä. YNWA. ■

SIMO SYRJÄVAARA CUP 2015 OLSC Finland osallistui Helsingissä pidettävään Simo Syrjävaara Cup:in miesten Fair play -sarjaan. Joukkueeseen ilmoittautui 15 enemmän tai vähemmän jalkapalloilijoilta näyttävää Pool –fania. Joukkueessa pelasivat Jani Arponen (C), Aki Welander, Arto Rautio, Marko Niiniaho, Jani Koivula, Toni Joukanen, Jyrki Seitamäki, Iiro Sorsa, Robert Canth, Joonas Silventoinen, Teppo Valtanen, Rasmus Holm, Niko Honkanen, Pyry Randelin sekä Jouni Tuominen. TEKSTI Jani Arponen

erjantain ensimmäinen vastustaja oli Team Huijaus. Vastustaja oli huomattavasti nuorempi ja taitavampi kuin meidän jengi mutta suurella taistelulla saatiin pidettyä peli melko tasaisena. Vielä 30 sekuntia ennen loppua peli oli 1–1. Valmistauduinne jo rankkarikilpailuun, mutta eihän se niin mennyt: Vastustaja yllätti puolihuolimattomalla kääntölaukauksella hyökkääjää karvanneen Arposen ja maalissakin ollut Rautio keskittyi muuhun kuin torjumiseen. Peli Team Huijaukselle lukemin 1–2. OLSC:n maalista vastasi Silventoinen. Perjantain myöhempi ottelu oli taas nuorta Haaga Butchersia vastaan. Peli oli käytännössä ohi jo kolmen minuutin kohdalla (0–2) kun maalissa Rautio ei ollut ihan terävimmillään. Silventoinen kavensi vielä hienolla ylänurkkalaukauksella tilanteeksi 1–2, mutta kova hyökkäysinto kostaantui heti seuraavalla minuutilla ja pallo syöteltiin tyhjiin. Tilanne 1–3. Lopun HB sitten pelasi rauhallisesti itseään säästellen ja tekaisten kaksi maalia. Lopputulos 1–5. Lauantaille kentälle astelikin sisuuntunut OLSC Finland ja sen sai ensimmäisenä kokea FC Masturboys. Silventoinen vei OLSC:n 1–0 johtoon ja peli vaikutti olevan täysin hallussamme. Peliä ei kuitenkaan saatu tapettua ja FCM pääsi yllättämään maalissa olleen Holmin kahdesti, tilanne 1–2. Viimeiset minuutit OLSC painoi päälle kunnon hurmoksessa ja Arponen sai jotenkin ihmeellisesti toimitettua Silventoisen tolppalaukauksen jälkeen pallon maaliin. Viimeiset minuutit kumpikin joukkue taisteli verisesti, mutta 2–2 tasatuloksella siirryttiin rankkareille, jotka menivät kerrasta poikki.

Ensimmäisessä rankkarissa Arponen toimitti pallon hallitusti maalivahdin kainalon alta vasempaan nurkkaan (hah!) ja FCM:n rankkarin Holm nappasi kiinni. Näin OLSC voitti ottelun rankkareilla 3–2. Lauantain jälkimmäinen peli pelattiin taas nuorta joukkuetta vastaan, jolloin vastaan asettui Sakhon passi. Ottelua pelattiin lähes yhteen maaliin – OLSC:n. Holm maalissa pelasi kuitenkin kuin riivattu ja nappasi kaikki vedot kiinni. Toisessa päädyssä oli hiukan hiljaisempaa, mutta saimme kuitenkin muutaman maalipaikan. Valitettavasti viimeistely jäi uupumaan ja lopputulos 0–0 hurjan taistelun päätteeksi. Rankkareita valittiin ampumaan joukkueen parhaat, Silventoinen ja Randelin, mutta valitettavasti kumpikin epäonnistui laukauksissaan ja kun Holm joutui antautumaan toisella laukauksella, niin lopputulokseksi tappio rankkareilla 0–1. Sunnuntain aamupeliin saapui vielä väsynyt seitsemän hengen joukkue. Jatkoon olisi vielä pienet saumat jos voittaisimme Sumuiset pojat FC Masturboysin hävitessä omansa. Vesisade vähän haittasi pelin alkua, mutta kokonaisuudessaan meidän pelimme kulki päin sitä itseään ja Sumuiset pojat veivät ottelun suvereenisti 1–4. OLSC:n ainoan kävi tekemässä Valtanen. Sinänsä ottelun lopputuloksella ei ollut väliä sillä FCM voitti oman ottelunsa ja eteni jatkoon. Tappio merkitsi OLSC:n turnauksen päättymistä lohkon viimeisellä sijaan. Toivottavasti kaikilla oli yhtä hauskaa kun kapteenilla. Ensi vuonna taas uudestaan. ■

SYYSKUU 2015 |

nw | 25

Kuin kaksi marjaa

Ristikon ratkaisu NW#50 Y

K S

T E

T M A

N E

C R

H L

D D E

R U S

I K O P

R P O O I

N E

L L

G R O B

S J

A M

Jani ”jarponen” Arponen

I S

A L

Pitbull

LAATINUT Robin Maylett

P J

A M

Y M M E

T Ä

Y B

SISUKKAASTI HJK–Liverpool otteluviikonloppu tarjosi monelle suomalaiselle LFC-kannattajalle mukavia muistoja, joista toiset saattoivat kuitenkin olla ikimuistoisempia kuin toiset. Tässä Sisu Matiskaisen poimintoja viikonlopulta. Hyvä Sisu! TEKSTI Tommi Liutu

Viikonlopun saldona loistavia yhteiskuvia, iso liuta nimikirjoituksia ja Brendan Rodgersin takki suoraan miehen itsensä yltä.

26 |

nw | SYYSKUU 2015

LIPPUJEN HAKU JA YHDISTYSPISTEIDEN VAIKUTUS Yhdistyspisteet Selitetään ensin yhdistyspisteiden kerääminen: Kun jäsenmaksu maksetaan ennen syksyn lippujenhaun deadlineä (1.6. – deadline, joka on yleensä kesäkuun lopussa), saa jäsen käyttöönsä 3 pistettä. Kun jäsenmaksu maksetaan ennen kevään lippujenhaun deadlineä (6.7. – deadline, joka on yleensä marraskuun lopussa), jäsen saa käyttöönsä 2 pistettä. Tämän jälkeen (1.12 – 31.5 ) liittyessä jäsen saa 1 pisteen. Pisteet lasketaan yhteen aina kolmen viimeisen jäsenkauden perusteella eli näin korkein mahdollinen pistemäärä on 9 pistettä. Pisteitä voi kartuttaa kirjoittamalla yhdistyksen lehteen Norwegian Woodiin, kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen saldoon kun juttu on julkaistu lehdessä. Jäsenen sen hetkiset pisteet näkyvät aina hänelle lähetettävässä jäsenmaksussa.

Lippujen haku Hakeaksesi lippuja jäsenellä tulee olla Liverpool FC:n jäsenyys - eli Full tai Light membership. International membership ei kelpaa. Yhdistys hakee lippuja kaksi kertaa kauden aikana: syyskaudelle (otteluohjelma vuodenvaihteeseen asti) ja kevätkaudelle (loppukauden pelit). Jokaiseen otteluun voimme hakea 15 lippua. Yhdistys saa valita kolme ottelua syksyllä ja kolme ottelua keväällä, jotka ovat ensisijaisia otteluita lippujen suhteen ja joihin Liverpool FC yrittää saada yhdistykselle liput. Loput ovat ns. ”toivotaan toivotaan” -otteluita, joihin yhdistys voi mahdollisesti saada lippuja. Seuran viralliset General Salesit ovat heinä- ja marraskuussa. Näitä virallisia hakuja ennen yhdistyksellä on mahdollisuus hakea omat lippunsa. Lippujen hausta yhdistys lähettää koko jäsenistölle lippujen haku ohjeet ja deadlinen.

Miten haet ottelulippuja? Yhdistykseltä tulee excel-taulukko haettavista peleistä noin 1–2 viikkoa ennen deadlineä. Taulukkoon merkataan vain hakijan nimi ja ruksataan halutut ottelut, ja palautetaan kysely takaisin. Huom! Ruksaa vain ne ottelut, joihin olet oikeasti valmis lähtemään. Olet

velvollinen ostamaan kaikki saamasi liput, sillä ns. kakkosprioriteetin ”jos-saan-tämän-lipun-niin-en-otakaan-muita-ruksaamiani-lippuja” -otteluita ei ole. Varsinkin syksyn haku, eli kauden ensimmäinen lipunhaku, tulee nopeasti. Syksyn lipunhakuun kannattaa varautua jo siinä vaiheessa, kun otteluohjelma julkaistaan. Kannattaa katsoa valmiiksi, mitkä ottelut kiinnostavat. Hakijalista otteluihin päivitetään reaaliajassa foorumille ja on ainoa paikka mistä näkee otteluihin hakeneet

Miten lipunsaajat päätetään? Pelit jaetaan A-, B- ja C-kategoriohin. A-kategoriaan luettavat pelit ovat Man United, Man City, Chelsea, Tottenham, Everton, Arsenal ja Newcastle. Seuraavat vaiheet koskevat A-kategorian pelejä: 1) Jos peliin yli 15 lipunhakijaa, ensimmäisenä karsiutuvat ne jotka ovat edellisenä kautena saaneet lipun kyseiseen otteluun. 2) Toinen tarvittava karsinta tapahtuu yhdistyspisteiden avulla. 3) Kolmas ja viimeiseksi karsinnaksi on arvonta. Jokaisella hakijalla on LFC:n jäsennumero ja tästä numerosta hänelle luodaan oma arvontanumero. Tätä arvontanumeroa sitten verrataan yhdistyksen luomaan numeroon (00-99) ja lähimmäksi tätä numeroa osuvat arvontanumerot saavat paikan lipunhakijoina. Tarkemmat arvontasäännöt löytyvät foorumilta. Kun jäsen saa lipun A-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään heti mahdolliseen seuraavaan A-kategorian ottelun karsintaan. Esim. Matti (9 pistettä) hakee syksyllä lippua sekä Arsenal että Everton otteluun. Matilla on aluksi 9 pistettä kumpaankin otteluun. Arsenalia vastaan pelataan aikaisemmin, joten lähtijät sinne ratkaistaan ensin. Matti saa Arsenal otteluun lipun ja sen seurauksena Everton-pelin hakuun hänellä on käytössä enää 6 pistettä. B- ja C-kategorian otteluihin ei käytetä yhdistyspisteitä. Näissä kategorioissa ensimmäiseksi karsiutuvat ne henkilöt, jotka ovat saaneet edellisenä kautena lipun kyseiseen otteluun. Toinen karsinta tapahtuu arvonnalla.

KIRJOITTAMINEN NORWEGIAN WOODIIN Norwegian Wood on kannatusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa. Lehti julkaistaan neljän kuukauden välein syys-, tammi- ja toukokuussa. Lisätietoja lehdestä löydät kannatusyhdistyksen foorumilta. Lehden sisältö muodostuu teidän lähettämistänne jutuista. Päätoimittaja toivookin teiltä arvon kanssakannattajat, suurta intoa, halua ja poltetta kallisarvoisen aikanne uhraamiseksi yhteisen hyvän eteen. Lehteen kirjoittamista on pyritään kannustamaan myös seuraavilla tavoilla: 1) Lehteen kirjoittamalla voit kartuttaa yhdistyspisteitäsi, mutta kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen yhdistyspistesaldoon heti kun juttu on julkaistu lehdessä. 2) Jokaisen lehden paras artikkeli valitaan äänestämällä. Artikkelin kirjoittajaa lahjotaan hienolla LFC-aiheisella palkinnolla kannatusyhdistyksen toimesta. Jutut ja kuvat tulee lähettää osoitteeseen editor@olscfinland.com. Samaan osoitteeseen saa lähettää myös parannus- ja kehitysehdotuksia.

Tärppejä Kaikenlaiset reissu- tai tapahtumaraportit, kausiennakot ja -yhteenvedot ovat tervetulleita. Pelaajaesittelyt ja -arvioinnit ovat myös toivottuja, varsinkin siirtoikkunoiden aikaan. Seuran historiaa, sen käännekohtia tai tärkeitä tapahtumia sivuavat artikkelit olisivat myös mielenkiintoisia. Eri kaupunkien kokoontumispaikoista olisi mukava saada juttusarja aikaiseksi, mutta vielä ei ole tätä varten tullut riittävästi materiaalia. Jos kotonasi on punainen miesluola, LFC-henkinen ottelustudio tai punalinnun koristama baarinurkkaus, niin nyt olisi mahdollisuus sen esittelyyn. ”Kaksi marjaa” -juttusarjaan kaivataan myös lisää materiaalia. Jos kenelläkään on yhteyksiä ulkomaisiin kannattajiin ja sitä kautta englanninkielisiin artikkeleihin, julkaisemme niitäkin ilomielin. Fellow scouser -juttusarja on otettu hyvin vastaan ja siihen artikkeleita onkin jo jonoksi asti. Pitäkää kuitenkin silmät ja korvat auki mielenkiintoisten haastateltavien varalta, jotta juttuja riittää tulevaisuudessakin. Päätoimittaja kiittää.