Norwegian Wood nro61

norwegian wood THE FINNISH LFC FANZINE N R O 6 1 | TA M M I K U U 2 0 1 9 KAUSI 2018-19

PÄÄKIRJOITUS TEKSTI Jani Koivula

V

Liverpool Football Club Perustettu: 1892 Pääomistaja John W. Henry Puheenjohtaja: Tony Werner Manageri: Jürgen Klopp LIIGAMESTARUUDET 1900-01, 1905-06, 1921-22, 1922-23, 1946-47, 1963-64, 1965-66, 1972-73, 1975-76, 1976-77, 1978-79, 1979-80, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1985-86, 1987-88, 1989-90 EUROOPAN CUPIN (UCL) VOITOT 1976-77, 1977-78, 1980-81, 1983-84, 2004-05 UEFA CUPIN (EL) VOITOT 1972-73, 1975-76, 2000-01 UEFA SUPER CUPIN VOITOT 1977, 2001, 2005 FA CUPIN VOITOT 1964-65, 1973-74, 1985-86, 1988-89, 1991-92, 2000-01, 2005-06 LIIGACUPIN VOITOT 1980-81, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1994-95, 2000-01, 2002-03, 2011-12

alioliiga on jo ohittanut puolimatkan krouvin kun tämä lehti ilmestyy. Tätä juttua kirjoittaessa Liverpoolin kannattajat viettävät ehkä kauden parasta aikaa joulun pyhien otteluruuhkassa. Tänä jouluna katse kiinnittyi varsinkin kahteen viimeiseen otteluun. Kun perinteinen Boxing Day ja Newcastle -ottelu on takana voitokkaasti ja viime kauden mestarit ovat nyt hävinneet kahdesti peräkkäin, niin katseet käännettiin Arsenal otteluun.

Arsenal aloittikin ottelun räväkästi ja siirtyi hienon keskityksen jälkeen 1-0 vierasjohtoon Anfieldillä. Sen jälkeen iski punainen puhuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi (paitsi ehkä Arsenalin pelaajat sekä kannattajat).

Torstaina koko Englanti pysähtyi seuraamaan kun kaksi suurinta mestarisuosikkia kohtasivat Etihad stadionilla.

City oli jo pakkovoiton edessä, jotta Liverpool ei pääsisi sarjassa karkuun.

Ottelu päättyi jännittävien vaiheiden jälkeen kotijoukkueen 2-1 voittoon ja mestaruus on täten vielä kolmen kauppa. Seuraavat kuusi ottelua ovat Liverpoolilla hieman helpommat kuin Cityllä, mutta lähdetään ajatuksesta, että omat pelit hoidetaan ja katsellaan keväällä sitten sarjataulukkoa missä ollaan - kaikkihan toivomme että vuosikymmenten odotus päättyisi vihdoinkin.

Tammikuu on myös mielenkiintoista aikaa pelaajasiirtojen vuoksi.

Englannissa siirtoikkuna on auki 1.-31. tammikuuta. Viime vuonna Liverpool myi Barcelonaan Philippe Countinhon, jonka myynnistä saadut rahat Klopp onnistui käyttämään erinomaisesti. Syventääkö Klopp rosteria puolustuksessa vai olisiko Klopilla vielä jokin ässä hihassa? Siirtospekulointia voi käydä vaikka keskustelufoorumillamme.

Helmikuussa jatkuu myös Mestareiden liiga Bayern Müncheniä vastaan. Ensimmäinen ottelu pelataan Anfieldillä 19.2.2019 ja toinen ottelu 13.3.2019 Münchenissä. Kuten monessa paikassa on kirjoitettu, niin arpaonni olisi voinut olla parempi, mutta ainakin itse uskon että vuosikausiin heikoimman sarja-aloituksen tehnyt Bayern on täysin voitettavissa. Allekirjoittanut katsoi Ajax-Bayern ottelun eikä Bayernin puolustus vakuuttanut yhtään. Kun hyökkäystriomme Mané-Salah-Firmino pysyy terveenä, niin Bayernin puolustus ei heitä pysty pysäyttämään. *** Somen puolella (Facebookin OLSC Finland -ryhmä) käydään vilkkaasti keskustelua. Muistakaa myös käydä kirjoittelemassa perinteiselle sivustofoorumillemme osoitteessa: www.olscfinland.com/forum

Seuraava takaraja on sunnuntaina 21.4.2019. Tällöin kaiken lehteen tulevan materiaalin tulisi olla editor@olscfinland.com -osoitteessa. Kaikki artikkelit ovat tervetulleita!

Suomen LFC kannattajayhdistys ry Official Liverpool FC Supporters Club Finland

PUHEENJOHTAJA Iiro Romo (theiiro80)

VARAPUHEENJOHTAJA Kristian Blomberg (FinnKop)

SIHTEERI Jani Arponen (jarponen)

Tapahtumavastaava Aki Welander (wellu)

NW päätoimittaja Jani Koivula (janikk)

SIVUSTO: www.olscfinland.com SÄHKÖPOSTI: info@olscfinland.com

2 |

nw | TAMMIKUU 2019

PUHEMIEHEN MIEKKA

LIPPUVASTAAVALTA a.k.a TEKSTI Iiro Romo

J

uu, taas ovat jännät paikat edessä, kun juna puksuttaa kovaa vauhtia kohti kevättä. Tilastotappio on nyt saatu pois alta ja on aika keskittyä siihen mitä me parhaiten osaamme, eli kannattamaan omaa seuraa kohti parempia tuloksia! Tuosta kannattamisesta tulikin mieleeni, että kuten yhdistyksemme säännöissä vapaasti lausuttuna mainitaan, on eräs tärkeimpiä tehtäviämme luoda ja levittää sitä iloista ja positiivista henkeä, joka koko Liverpool FC – perheen ympäriltä huokuu. Haluankin tähän kohtaa mainita ja teroittaa, että OLSC Finland irtisanoutuu jyrkästi kaikesta jalkapalloväkivaltaan liittyvästä toiminnasta, mukaan lukien ilmiselvät provokaatiot muita seuroja, niiden kannattajia sekä pelaajia kohtaan!

Meidän arvomaailmaan ei kuulu hekumointi ihmisten polttamisesta roviolla tai pilkkalaulut ihmisistä, jotka joutuvat turvautumaan leipäjonoihin tai ruokapankkeihin.

Mielestäni edellä mainituista asioita laulaminen ei kuulu kannatuskulttuuriin ja on siten erittäin vastenmielistä eikä edistä millään tavoin sitä tehtävää, joka yhdistyksellämme on. Joten toivonkin hartaasti, että me OLSC Finlandin jäsenet osoitamme olevamme todellisia oman joukkueemme kannattajia käyttäytymällä asiallisesti ja kohteliaasti muiden seurojen kannattajia kohtaan sekä pidättäytymään provokaatioista niin koti- ja ulkomailla kuin tosielämässä ja SoMe – maailmassa.

Tästä on mukava jatkaa kohti kevättä ja antaa poikien pelata ja tulosten puhua puolestaan!

Peace, Love and YNWA!

The Ticketmaster

TEKSTI Jani Arponen

E

rittäin hyvin sujunut kausi näkyi kevään lippujen hakemisessa sillä tarve lipuille oli noussut huomattavasti pariin edelliskauteen nähden. Lähes 150 henkeä haki keväälle lippuja ja tarve oli 266 lippua.

Valitettavasti jouduimme taas kerran tarjoamaan suurimmalle osalle ”ei oota”. LFC myönsi meille liput kevään neljään otteluun (yhteensä 53 lippua).

Koska näyttäisi siltä että halukkuus ottelulippuihin on kasvamassa, tulee lipunhakusääntöihin jonkinlainen muutos jotta mahdollisimman moni pääsisi Anfieldille katsomaan peliä. Hakumuutoksista ilmoitetaan Norwegian Wood nro62:ssa.

Huom! Mikäli olet jäänyt ilman lippua ja kiinnostaisi lähteä katsomaan ottelua, kannattaa foorumilla käydä tarkastamassa Lippuosiosta ”Ylimääräisten ottelulippujen myynti/osto 2018/19” –otsikon alta, josko jollain olisi tarjota lippua/lippuja. Sinne voi käydä myös ilmoittamassa halukkuutensa ostaa lippu(ja).

Myös Facebook -ryhmässä on oma ketjunsa lipunmyynnille, ”Lippujen myynti ja osto”.

JÄSENEKSI LIITTYMINEN

Suomen LFC kannattajayhdistys ry liittymisohjeet Tarvitsemme sinulta vain seuraava tiedot; * etu- ja sukunimi * osoite,postinumero,kaupunki * sähköposti * puhelinnumero * syntymäaika * olscfinland.com/forum foorumin tunnus (jos tehty) * mahdollinen LFC Membership cardin (Full/Light/Junior) numero * Norwegian Wood -fanilehti (lehti vai netti -versio) * Hyväksyn GDPR (luettavissa www.olscfinland.com) Tiedot lähetetään osoitteeseen info@olscfinland.com Lisäksi kannattaa liittyä facebook -ryhmään OLSC Finland.

Sisältö NORWEGIAN WOOD on Suomen LFC Kannattajayhdistys ry:n jäsenlehti. Sekä yhdistys että fanzine ovat täysin epävirallisia eivätkä millään tavoin riippuvaisia seurasta, vaikka yhdistys omaakin virallisen Liverpool Supporters Branch-statuksen. Kaikki lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivät seuran tai yhdistyksen hallituksen.

2

Pääkirjoitus

15

Kaksikielinen crossword

3

Puheenjohtajan kynästä

16

Tjäreborgin palkintomatka

3

Lippuvastaavalta

18

Syystapaaminen Kokkolassa 3.11.2018

4

Kenkähuoneen pojat ripustavat kengät

20 Epäilijöistä uskojiksi

naulaan, osa 4 10 Mystisen lantiovaivan saanut Dejan Lovren on väheksytty taistelija 12

Ensimmäinen - mutta ei viimeinen -

22 “Fellow scouser” Mikko Nousiainen 26 OLSC suosittelee 27

Lippujen haku ja yhdistyspisteiden vaikutus

matka Anfieldille

PÄÄTOIMITTAJA janikk TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI editor@olscfinland.com JULKAISIJA Suomen LFC Kannattajayhdistys ry (Official Liverpool FC Supporters Club Finland)

TAMMIKUU 2019 |

nw | 3

OSA 4

KENKÄHUONEEN POJAT RIPUSTAVAT KENGÄT NAULAAN TEKSTI Arto Rautio

Boot Room Boys ovat legendaarinen osa Liverpool FC:n jo yli 125-vuotiasta historiaa. Tässä jaksossa kerrotaan Roy Evansista, viimeisestä Liverpool FC:n managerina toimineesta Kenkähuoneen pojasta, sekä muista alkuperäisen Kenkähuoneen pojat -ajattelutavan kautta valmennuksen ydinryhmään 1960- ja 1970 -luvuilla nousseista henkilöistä.

A

nfieldin Kenkähuoneesta tuli legendaarinen Boot Room, kun Liverpool FC:n valmennuksellinen ydintiimi alkoi kokoontua sinne puhumaan säännöllisesti mm. ottelutaktiikoista, pelatuista peleistä, pelaajien kehittymisestä sekä mahdollisista hankinnoista samalla Guinnessia, brown alea ja vähän whiskyakin naukkaillen.

Aiemmin Norwegian Woodin numeroissa 58-60 julkaistuissa osissa on käyty läpi, miten Boot Room Boys -perinne syntyi, esitelty Kenkähuoneen pojista Bill Shankly, Bob Paisley, Joe Fagan, Reuben Bennett sekä Ronnie Moran, sekä kerrottu myös, miksi Kenny Dalglish ja hänen ”esikuntaan” nostamansa miehet on jätetty tämän kirjoitussarjan ulkopuolelle.

Nyt vuoron saavat Bill Shanklyn Kenkähuoneeseen kutsumat Geoff Twentyman, Tom Saunders ja John Bennison sekä Bob Paisleyn sinne ylentämät Chris Lawler ja Roy Evans.

Taas yksi vanha kapteeni palaa kotiin Geoff Twentyman syntyi maanviljelijän lapsena Pohjois-Englannissa lähellä Carlislea 19.1.1930 ja kiinnostui hänkin jalkapallosta jo lapsena. Hän pelasi aikuisurallaan ensin keskikentän vasemmassa laidassa amatöörijoukkue Swift Roversissa.

4 |

nw | TAMMIKUU 2019

Kun Twentyman pääsi ammattilaiseksi Carlisle Unitediin vuonna 1947, hän saavutti mainetta ja tunnettuutta vahvana ja säälimättömänä keskuspuolustajana. Twentyman kehittyi Carlisle Unitedissa 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa Bill Shanklyn ohjauksessa, kunnes Shankly hermostui seurajohtoon ja lähti Grimsbyhyn.

Twentyman jäi Carlisleen, kunnes Liverpoolin manageri Don Welsh kiinnitti mieheen huomiota ja kiinnitti hänet joukkueeseen joulukuussa 1953 tuolloin kohtuukovalla 10.000 punnan siirtosummalla. Welsh osti Twentymanin Bill Shanklyn tuolloin siis jo jättämästä Carlislesta. Hän halusi Twentymanin selkeästi vahvistamaan joukkueensa avausta, sillä Geoffin avausottelu Liverpool FC:ssä oli 19.12.1953 Old Toiletissa. Avausottelu lienee ollut ikimuistettava, mutta ikävä kyllä siksi, että United voitti 5-1. Muutenkaan Twentymanin Liverpool-uran alku ei ollut kovin riemuisa, kun joukkue putosi kauden päätteeksi Toiseen divisioonaan.

Twentyman pysyi Liverpoolissa myös putoamisen jälkeen, ja rekisteröi tililleen ensimmäisen Liverpool-maalinsa 9.11.1954 ottelussa, jossa Liverpool voitti Hull Cityn 2-1.

Twentyman pelasi joukkueessa kevääseen 1959 asti ja nousi Bob Paisleyn jälkeen sen kapteeniksikin. Twentyman sai Carlislessa tililleen 149 virallista kotimaista ottelua ja kaksi maalia, Liverpoolissa 170 ottelua ja 18 maalia.

Hän jätti Liverpoolin yhdeksän kuukautta ennen kuin vanha tuttu manageri Bill Shankly otti seuran haltuunsa, kun sai tarjouksen siirtyä Irlantiin Ballymore Unitedin pelaaja-manageriksi. Siellä Twentyman oli vuoteen 1963, jolloin hän vielä palasi yhdeksi kaudeksi Carlislen pelaavaan miehistöön ennen kuin ripusti pelikenkänsä naulaan.

Vuonna 1965 Twentyman nimettiin Morecambin manageriksi, mitä tehtävää Geoff hoiti kauden 1964-65. Sen jälkeen hänet valittiin Hartlepool Unitedin manageriksi, mutta tuo pesti kesti vain neljä kuukautta. Hartlepoolin seurajohto päätti nimittäin vaihtaa jo vuoden 1965 puolella Twentymanin tuolloin vielä sangen tuntemattomaan nuoreen ja itsevarmaan lupaukseen nimeltään Brian Clough.

Bill Shankly päätti alkaa tuoda uutta verta seuran valmennusjohtoon 1960-luvun loppupuoliskolla. Ronnie Moran oli ensimmäinen uusi Kenkähuoneen poika ja Geoff Twentyman toinen. Shankly kutsui miehen kotiin 1967 ja nimesi hänet seuran pääscoutiksi. Twentymanin tulon myötä Boot Roomissa oli nyt Shanklyn apuna kolme entistä Liverpool FC:n kapteenia eli Bob Paisley, Ronnie Moran ja Geoff Twentyman sekä lisäksi entinen Manchester Cityn kapteeni eli Joe Fagan.

Kuten kirjoituksessa aiemmin jo kerrottiin, Twentymanin ura scouttina lähti liikkeelle vähän hitaasti, mutta kääntyi sitten 1970-luvun myötä suorastaan käsittämättömäksi menestystarinaksi. Niin Bill Shankly kuin Bob Paisleykin luottivat Twentymaniin varauksettomasti ja ostivat loistohankinnoiksi osoittautuneita pelaajia heitä edes näkemättä, kun Twentyman niin suositteli. Twentymanin nerokkuutta scouttina osoittavat mm. sellaiset nimet kuin Kevin Keegan, Ian Rush, Phil Neal ja Alan Hansen, joista Liverpool maksoi yhteensä noin 500.000 puntaa. Summasta pääosa meni Rushiin, josta pulitettiin Chesterille 300.000 puntaa.

Summa tuntui erityisen suurelta sen ensimmäisen reilun vuoden, jonka aikana Rush ei saanut palloa maaliin kertaakaan. Eräs seuran johtoportaan jäsen ehti jo kysyä Twentymanilta ”miksi hitossa olemme tuhlanneet noin paljon rahaa tuohon kaveriin”. Onneksi kauppa sittemmin osoittautui ihan järkeväksi.

Geoff Twentyman löysi meille myös sellaiset nimet kuin Ray Clemence, Terry McDermott ja Steve Heighway.

Liverpoolin voittaessa ensimmäisen Euroopan cupin, kuusi joukkueen 11 pelaajasta oli hankittu Liverpooliin nimenomaan Twentymanin suosituksesta. Twentyman ehdotti aikoinaan myös Francis ”Franny” Leen ostamista Liverpooliin, mutta seuralta ei löytynyt 60.000 puntaa, jonka Bolton Wanderers miehestä vaati. Niinpä Lee päätyi Manchester Cityyn ja sitä kautta yhdeksi taivaansinisten cityzensien legendaksi, joka mätti pelkästään Citylle 112 maalia kotimaan virallisissa otteluissa vuosina 1967-74.

Twentyman teki työtään monella tapaa hankalassa raossa. Seuran johto vaati tietysti investoiduille rahoille aina nopeaa vastinetta, kuten edellä jo tuli ilmi. Pelaajat taas huutelivat hänelle, kun Twentyman oli taas ollut jossakin scouttaamassa, ”kenet olet tällä kertaa löytänyt, joka on parempi kuin me, Geoff”. No vastapainona oli tietysti se luottamus managereilta, joka jatkui 21 vuotta aina Kenny Dalglishin aikaan saakka.

Dalglish korvasi vuonna 1986 tuolloin 56-vuotiaan Twentymanin Ron Yeatsilla, joka oli ollut seuran pelaajana

ja myös pääosan ajasta kapteenina vuosina 1961-71. Twentyman jatkoi tuolloin uraansa toisen Liverpool pelaajatähden Graeme Sounessin taustatiimissä rajan takana Skotlannissa. Sounesshan nimitettiin vuonna 1986 Glasgow Rangersin manageriksi, ja Liverpool FC:stä vapautetusta Twentymanista tuli samana vuonna Rangersin pääscoutti. Twentyman ei kuitenkaan palannut enää Liverpool FC:n leipiin, kun Souness jätti Rangersin 1991 siirtyäkseen Liverpoolin manageriksi.

Geoff Twentyman, joka on jäänyt siis ainakin englantilaisen jalkapallon historiaan yhtenä sen taitavimmista kykyjen ja joukkueelle arvokkaiden pelaajien löytäjänä, kuoli eläkepäiviensä kotipaikassa Southportissa 74-vuotiaana 16.2.2004. Kun Ronnie Moranin muistokirjoituksessa mainittiin Liverpoolin valmennuslegendoja, on sääli, ettei kirjoittaja muistanut lisätä listaan myös Geoff Twentymanin nimeä. Ilman Twentymania meillä ei olisi ollut monia niistä pelaajista, joista valmentajamme ja managerimme jalostivat voittamattoman joukkueemme elintärkeitä osia. Twentymanin erityislahja oli nähdä, kenestä voi oikeasti tulla jotakin.

Annetaan Geoff Twentymanin lopulta kertoa muutama sana scoutin työstä. ”I received a hot tip from a fellow in Dundee about a youngster he rated ‘the best kid ever seen in Scotland’. I drove north to see this boy play. When he ran out his socks were by his ankles. He looked slovenly. Something I don’t like. After only 10 minutes I left. The trip was a complete waste of time. The kid didn’t deserve the rave reviews. He was never going to make the grade. There are many bad scouts sending reports to clubs. Claiming expences for their efforts. Many clubs would do better sending their expences to charity! Their scout’s judgement isn’t up to scratch. I admit I’m not infallible. But I hope to be right 80 % of the time.”

TAMMIKUU 2019 |

nw | 5

Opettaja vaihtoi luokkahuoneen Kenkähuoneeseen Kolmas Shanklyn aikaan vielä mahtuva uusi Boot Room -tulokas oli ilmeisesti vasta vuonna 1970 tiimiin liittynyt Tom Saunders. Saunders syntyi Liverpoolissa 1921 ja kuului Toisessa maailmansodassa rintamalla vuosia viettäneisiin ikäluokkiin. Saunders liittyi sotavoimiin jo 16-vuotiaana eikä pelannut jalkapalloa koskaan liigatasolla. Hän pelasi ns. amatöörijalkapalloa New Brightonin, Burscoroughin, Fleetwoodin, Marinen ja Prescot Cablesin joukkueissa. Varsinainen siviilityöura sodan jälkeen sujui aluksi opettajana Wavetreessa, jossa Saunders työskenteli 17 vuotta, ja sitten alakoulun rehtorina West Derbyssa.

Saunders innostui koulutyössä lasten ja nuorten jalkapalloharrastuksesta ja alkoi ensin valmentaa Liverpoolin alueen koulupoikien joukkuetta. Siitä tehtävästä Saunders sitten nimitettiin koko Englannin poikien koulujalkapalloilun valmennuksesta vastaavaksi henkilöksi. Samalla kun valmensi koulupoikia, Saunders koulutti itseään eri kursseilla valmentajapätevyytensä parantamiseksi ja nostamiseksi.

Vastattuaan Englannin koulujalkapallosta kymmenen vuotta, Saundersin oli aika siirtyä Liverpool FC:n palvelukseen. Saunders oli tavannut valmentajakursseille Liverpoolissa nuorisovalmennusta tehneen Tony Waitersin, joka puhui Saundersista Shanklylle. Shankly vakuuttui Saundersin avuista ja tarjosi hänelle nuorisopelaajien kehityksestä vastaavan henkilön paikkaa (Youth development officer) vuonna 1968. Kun Saunders otti tehtävän vastaan, oli hän englantilaisessa jalkapalloilussa ensimmäinen tällaisen tehtävän hoitaja.

Tom Saundersin voi sanoa olevan enemmän tai vähemmän vastuussa jokaisen nuoren pelaajan kasvusta Liverpoolin ykkösjoukkueen pelaajaksi vuodesta 1970 vuoteen 1986. Saundersin myllyssä kehittyivät mm. David Fairclough, Jimmy Case ja Steve Heighway. Lisäksi Saundersilla oli tärkeä osa Euroopan valloituksessa. Hän kiersi ympäri Eurooppaa tarkkailemassa Liverpoolille tuntemattomia vastustajia ennen cup-pelejä. Näitä tietoja käytettiin sitten Boot Roomissa valmistauduttaessa otteluihin.

6 |

nw | TAMMIKUU 2019

Vuonna 1986 tuolloin 65-vuotias Tom Saunders jätti Boot Roomin. Hän palasi seuraan kuitenkin vuonna 1993 yhtenä seuran hallituksen jäsenenä. Saunder nimitettiin sittemmin sen varapuheenjohtajaksikin. Hän jatkoi myös työtä joukkueen parissa toimien Graeme Sounessin ja Roy Evansin neuvonantajana sekä suosittelemalla Phil Thompsonia Gerard Houllierin apulaismanageriksi. Saundersin terveys alkoi heiketä 1990-luvun lopun aikoihin, mutta työ rakkaassa seurassa jatkui silti loppuun asti.

Tom Saunders menehtyi pitkällisen sairauden uuvuttamana 8.7.2001 suunnilleen samaan aikaan kuin ikätoverinsa ja Boot Room matensa Joe Fagan sekä seuran legendaarinen tähti Billy Liddell. Tuolloin managerina toiminut Gerard Houllier luonnehti Saundersia ”He was like my father. I chatted to him at our training ground every day. He was a man of football not only a figure of the past but a man of the future – a visionary.” Houllier kuvasi myös, miten Saundersin kiintymys Liverpool FC:hen jatkui loppuun asti. “I have a photograph of Tom and I with the three trophies we won, which I will always cherish”, Houllier totesi Saundersin kuolinuutiseen antamassaan haastattelussa. Nuo kolme pokaalia ovat tietysti vuonna 2001 voitetun The Treblen pystit, joista Saunders siis vielä ehti iloitsemaan ennen kuolemaansa.

Nuorten ja reservijoukkueen taitava valmentaja Vuonna 1970 Bill Shankly vahvisti Liverpoolin valmennustiimiä jälleen yhdellä Boot Roomin poikiin lukeutuvalla valmentajalla John Bennisonilla. Bennison nimettiin nuorisovalmentajaksi, kun Ronnie Moran alkoi keskittyä enemmän reservijoukkueeseen. Bennisonia kuvattiin syyskuussa 2015, kun Bennisonin uutisoitiin kuolleen 88-vuotiaana, paitsi hienoksi valmentajaksi myös hyvin suosituksi hahmoksi vanhassa Boot Roomissa.

Bennisonin urasta pelaajana tai muuten ennen Liverpool FC:tä ei valitettavasti löytynyt tietoa samoilla menetelmillä kuin muista Kenkähuoneen pojista. Hänen muistokirjoituksissaan käydään läpi vain uraa Liverpoolissa, johon kuului nuorisovalmennuksen lisäksi työ reservijoukkueen assistant managerina. Tämä jakso alkoi ilmeisesti siinä vaiheessa, kun Joe Fagan nimesi seuran entisen tähtipelaajan Chris Lawlerin reservijoukkueen manageriksi. Työ jatkui Lawlerin saatua potkut Kenny Dalglishilta Lawlerin korvanneen Phil Thompsonin kanssa.

On hämmästyttävää, että John Bennison on jäänyt hyvinkin tuntemattomaksi hahmoksi Liverpoolin historiassa.

Mies, joka teki töitä seuralle Bill Shanklyn, Bob Paisleyn, Joe Faganin. Kenny Dalglishin ja Graeme Sounessin aikana ennen jäämistään eläkkeelle vuonna 1993, ei todellakaan ole ns. turha jätkä. Sounessin seuraaja Roy Evans totesikin Bennisonia muistellessaan ”John did a great job for Liverpool Football Club as part of the youth set-up. It was a role that sometimes goes unnoticed with the supporters, but if you look at the players who come through to play for the first team working under John that is a tribute to how good these people were at their job.” Noita Bennisonin aikana seuran oman kasvatusmyllyn kautta edenneitä pelaajia ovat olleet mm. Robbie Fowler, Steve McManaman, Michael Owen, Ja-

mie Carragher ja myös Steven Gerrard.

Evans kehui Bennisonin olleen myös huippumukavan kaverin, joka oli aina valmis auttamaan kollegoitaan ja ystäviään niin valmennukseen liittyvissä kuin täysin jalkapallon ulkopuolisissakin asioissa.

Liverpoolin nuorisovalmennus oli samalla lailla osaavien henkilöiden yhteispeliä kuin oli reservien ja ykkösjoukkueenkin valmennus. Tom Saunders oli nuorisovalmennuksen päällikkö, mutta ilman John Bennisonin ja muiden nuorisotiimin työntekijöiden panosta nuorten pelaajien kehittäminen kohti ykkösjoukkuetta ei tietenkään olisi onnistunut. Siksi John Bennison oli yksi tärkeä osa Kenkähuoneen poikia.

Hiljaisen ritarin aika Kenkähuoneessa jäi lyhyeksi Liverpoolissa 20.10.1943 syntynyt Chris Lawler on jäänyt Liverpool FC:n historiaan muun muassa puolustajaksi loistavana maalintekijänä. Hän teki urallaan 61 maalia 549:ssä pelissä. Merkillepantavaa on, ettei kaikki olivat ns. pelitilannemaaleja. Lawler ei siis vetänyt pilkkuja kuten esimerkiksi Phil Neal eikä ampunut vapareita. Sen sijaan hän osasi hiipiä vastustajan maalin lähistölle samalla vaistolla kuin huippuhyökkääjät ja ohjata tai vetää pallot maaliin tilanteen niin salliessa. Lawler mm. teki voittomaalin Liverpoolin derbyssa vuonna 1970, kun Pool nousi kahden maalin takaa-ajoasemasta voittoon ottelun loppuhetkillä.

Lawlerin tie Liverpool FC:hen vei katolisen koulun joukkueen kautta Liverpool Schoolboysiin ja England Schoolboysiin, joissa Lawler oli 14-vuotiaana kapteenina mm. johdattamassa joukkueensa Wembleyllä 2-0 voittoon Länsi-Saksasta. Lawleria kosiskeltiin mm. Evertoniin ja Manchester Unitediin, mutta kun koko Lawlerin perhe kannatti Punaisia, valinta oli lopulta tietysti Liverpool FC. Chris Lawler liittyi Liverpool FC:n nuorisojoukkueeseen muutama kuukausi ennen kuin Bill Shankly valittiin seuran manageriksi, ja pelasi juniorijoukkueessa ennen kuin sai ammattilaissopimuksen 17-vuotispäivänsä kun-

niaksi 1960. Ron Yeats piti kuitenkin tiukasti kiinni Lawlerille tuolloin ajatellusta pelipaikasta kentän keskustassa, mikä piti nuoren Chrisin kakkosjoukkueessa vuosia. Lawlerin ensimmäisen aikuisten pelin aika koitti vasta maalikuussa 1963 kotiottelussa WBA:ta vastaan. Lawler pysyi Yeatsin backupina tämän jälkeenkin, kunnes vasempana laitapakkina pelannut Ronnie Moran alkoi väistyä ykkösjoukkueesta.

Tuollon Lawler sijoitettiin puolustuksen oikealle laidalle ja sitä paikkaa Moranin rinnalla pelannut Gerry Byrne Moranin paikalle. Ja taas alettiin kirjoittaa uutta lukua Liverpool FC:n tähtipelaajien kirjaan, tällä kertaa otsikolla Chris Lawler.

Lawler pääsi siis tuoreena Liverpool-kokelaana aistimaan sen muutoksen, minkä Phil Taylorin vaihtuminen Bill Shanklyyn toi seuraan ja joukkueeseen. Yksi näkyvä ero Lawlerin mukaan oli managereiden suhde pelaajiin. Shankly oli läsnä pelaajien tekemisessä koko ajan. Tayloria Lawler kertoi tuskin nähneensä sen jälkeen, kun liittyi seuran organisaatioon.

Taylorin aikana meno oli muutenkin erilaista kuin Shanklyn otettua seuran haltuunsa. Nuorisojoukkueen aika meni Taylorin kaudella kuulemma päivisin harjoittelun sijaan kaikenlaisissa ”yleisissä töissä”. Lawler pääsi tosi jalkapallo-oppiin vasta, kun Shankly tuli remmiin ja nosti hänet harjoittelemaan säännöllisesti ykkösjoukkueen kanssa.

Shanklyn joukkueissa Lawler pääsi myös hyödyntämään sitä, että oli nuorempana tykännyt riplata ja yrittää tehdä maaleja, vaikka ei ollutkaan päättömästi hyökkäyksiin ryntäävä laitapakki. ”Nousin hyökkäyksiin, jos saimme kulmapotkun ja olimme tappiolla. Etenkin Euroopassa voitin usein näissä tilanteissa pääpalloja”, Lawler on luonnehtinut rooliaan.

Tapasin Chris Lawlerin Anfieldilla Black tie dinnerilla reilut viisi vuotta sitten, jolloin selvisi, miksi tämä hieno pelaaja on saanut kutsumanimen Hiljainen ritari. Hänen luonteensa vastasi jutellessamme täysin tuota kutsumanimeä. Hän oli aikalaiskuvausten mukaan kentällä ja sen ulkopuolella itsestään meteliä pitämätön tinkimätön taistelija, joka antoi kaikkensa joukkueensa ja pelikaveriensa hyväksi.

Sama tunnelma vallitsi, kun juttelimme. Lawler ei tuonut itseään ja tekemisiään esille, mutta jaksoi innolla jutella suomalaisvieraan kanssa sekä kehua vuolaasti seuraa ja sen tekemistä.

Lawler oli joukkueessa vielä aloitteleva pelaaja, kun Liverpool voitti Shanklyn aikaisen ensimmäisen mestaruutensa kaudella 1963-64, mutta avauksen vakiohahmo, kun Liverpool voitti seuran ensimmäisen FA-cupin 1965, mestaruuden kaudella 1965-1966 sekä Uefa-cupin kaudella 197273. Lisäksi Lawler ehti kokea mm. tappion Cupvoittajien cupin finaalissa sekä FA-cupin finaalissa 1971 ennen kuin paha loukkaantuminen käänsi hänen uransa laskuun marraskuussa 1973. Lawler oli seurassa kirjoilla myös seuran voittaessa FA-cupin kauden 1973-74 päätteeksi, ja Bill Shankly otti Lawlerin mukaan finaalissa pelanneeseen joukkueeseen kahdenneksitoista pelaajaksi.

Chris Lawler jatkoi Liverpoolin palkkalistoilla vielä reilun vuoden Bob Paisleyn otettua seuran johtoonsa, mutta lähti seurasta lokakuussa 1975 siirtyäkseen Portsmouthiin, jossa managerina oli vanha pelikaveri Ian St.Johnin. Lawler pelasi etelärannikolla 1975-77, käyden tosin lainalla Miami

TAMMIKUU 2019 |

nw | 7

Toros -joukkueessa 1976, ja jatkoi uraansa vuoteen 1980 ensin Manchesterin kupeella tuolloin vielä liigatasolla pelanneessa Stockport Countyssa ja sitten Walesin pohjoisrannikolla Walesin liigan Bangor Cityssa.

Vuonna 1980 hän lähti Norjaan Raufossin IL:n pelaaja-valmentajaksi, mitä pestiä Lawler hoiti vuoden. Tämän jälkeen hän otti hoitoonsa IK Grand Bodø -joukkueen. Kun Norjassa pelataan Suomen tapaan kesäisin, Lawler ehti piipahtaa talvella myös kuudeksi kuukaudeksi Wiganiin hankkimaan lisää rahaa Athleticin apulaismanagerin töistä ennen paluutaan kesäksi Bodøhön.

Lawler kutsuttiin takaisin Liverpooliin 1982 vastaamaan reservijoukkueen valmentamisesta. Hän nousi siis Bob Paisleyn loppuaikana vielä yhdeksi Kenkähuoneen pojista. Lawlerin nimityshän edusti juuri sitä Boot Room -perinnettä, jossa entisiä valmennuskykyisiä pelaajia nostettiin managerin taustajoukkoihin kasvamaan kohti uusia ja aiempaan vaativampia tehtäviä.

Hänen kohdallaan perinne ei kuitenkaan jatkunut pitkään, vaan Joe Faganin jälkeen manageriksi nimetty Kenny Dalglish näytti Lawlerille ovea 1986 ja nimitti tehtävään toisen entisen tähtipakkimme Phil Thompsonin. Dalglish halusi tiimiinsä omia miehiä, ja Lawlerin oli aika mennä. ”Silloin lähdin vähän pettyneenä seurasta, koska Kenny ei tullut puhumaan minulle suoraan, vaan sain kuulla välikäsien kautta, että joku muu ottaa paikkani”, Lawler on kertonut jälkikäteen Arnie Baldurssonin tekemässä haastattelussa. Ero ei jättänyt kuitenkaan pysyviä arpia sen enempää Lawlerin ja seuran kuin Lawlerin ja Dalglishin suhteeseen. ”Ei ole mieltä elää menneessä”, Lawler summaa asian.

Chris Lawler on yhä fanien arvostama pelaaja. Yhtenä osoituksena on, että hänet äänestettiin numeroksi 51, kun valittiin ”The 100 Players Who Shook The Kop”. Löydettyjen tietojen mukaan Lawlerin ura jalkapallon suoranaisen arjen kanssa päättyi potkuihin Liverpoolin reservijoukkueen valmentajan tehtävistä.

8 |

nw | TAMMIKUU 2019

Viimeinen Kenkähuoneen kasvattama manageri Kenkähuoneen poikien tarinan päättää myös jo nuoresta pojasta asti Liverpoolin organisaatioon liittynyt Roy Evans. Bootlessa 4.10.1948 syntynyt Evans ei kuitenkaan ollut jalkapalloilijana riittävän lahjakas edetäkseen edustusjoukkueeseen kuin satunnaisesti. Sen sijaan hänessä siis nähtiin valmentaja-ainesta, minkä vuoksi Evans siirtyi taustatiimiin jo kesken niin sanotun parhaan peli-iän vuonna 1974. Hänen nimityksensä julkaistiin teemalla ”tämä on investointi seuran tulevaisuuteen. Jonakin päivänä Roy Evans tulee olemaan seuran manageri.”

No näin lopulta kävikin 20 vuotta myöhemmin – ikävä kyllä ilman mainittavaa menestystä. Evansista tuli viimeinen – ja heikoiten menestynyt – Boot Roomin kasvattama manageri. Toki hän sai riesakseen Graeme Sounessin aikana jo pahasti romuttuneen seuran, mutta kyllä sellaisten pelaajien kuin Robbie Fowler, Steve McManaman, Jamie Redknapp, Ian Rush, Jan Mölby, John Barnes, Patrik Berger, Michael Owen ja Jamie Carragher kanssa olisi kuitenkin pitänyt pystyä vähän parempaan kuin yhden vaivaisen liigacupin voittoon. Etenkin FA-cupin finaalissa ManUlle 1996 kärsitty tappio oli kova kestää, kun olimme mielestäni kaikessa muussa edellä vastustajaa paitsi tehtyjen maalien määrässä.

Evansin valintaan manageriksi vaikutti takuulla, että häntä kehuttiin hyvästä työstä yhtenä valmennustiimin osana. Roy vastasi aluksi reservien valmentamisesta, mutta nousi ykkösjoukkueen valmennusryhmään, kun Joe Fagan otti managerin pestin vastuulleen. Evans oli ykkösjoukkueen valmennustiimissä mukana voittamassa ensin treblea Faganin kanssa ja sitten tuplaa Dalglishin kanssa keväällä 1986 sekä tämän jälkeen tietysti kaikkia muitakin King Kennyn aikana voitettuja mestaruuksia ja cupeja. Ja kun Dalglish lähti ja ensin Moran väliaikaismanagerina ja sitten Souness vakituisena managerina ottivat vastuun seurasta, Roy Evans pysyi paikallaan järkähtämättä kuin pihka housunpersauksissa. Sekin kuvaa, miten Evansia arvostettiin seurassa valmentajana, että Graeme Souness nosti nimenomaan Evansin apulaismanagerikseen.

Kuten tiedämme, Graeme Sounessin aika oli seuran kehitykselle sangen surullista. Kapteeninamme niin huimasti pelannut Graeme sai mennä keväällä 1994 kokeilemaan managerin hommia muissa seuroissa. Tuolloin Evans nostettiin ykkösmieheksi. Hän tiesi, että porukassa oli loistavia lahjakkuuksia ja hyvä hyökkäys, ja että puolustus oli ollut joukkueen Akilleen kantapää. Niinpä Roy pyrki poistamaan ongelman hankkimalla John Scalesin ja Phil Babbin ja alkamalla peluuttaa joukkuetta 3-5-2 -muodostelmassa.

Tämä tehosikin aluksi tuoden liigacupin voiton keväällä 1995 sekä neljännen sijan liigassa.

Kun joukkueeseen kesällä 1995 vielä ostettiin kalliilla upeita otteita osoittanut Stan Collymore Nottingham Forestista, olivat odotuksen Liverpoolin kannattajien keskuudessa taas korkealla uuden kauden alkaessa. Evansin joukkueiden peli olikin ajoittain tosi näyttävää, kuten muistan etenkin Anfieldilla syksyllä 1996 näkemästäni Chelsea-ottelusta, jonka voitimme 5-1. Muistan myös tv-peleistä, että Collymore ja Fowler tekivät hyvää yhteistyötä keskikentän tukemina. Useat Fowlerin lukuisista maaleista syntyivät

Collymoren esityöstä. Collymoren ensimmäisellä kaudella Liverpool päätyi kuitenkin vasta kolmanneksi. Kun joukkue lisäksi siis otti käsittämättömästi turpiinsa Manchester Unitedilta – muista edelleen sen ihmetyksen, miten saatoimme sen ottelun hävitä, kun suljin television vihaisena ottelun loppuvihellyksen kuultuani – kausi päätyi taas ilman pokaalia. Ja sama tarina jatkui seuraavanakin kaudella, kun Liverpool hyytyi keväällä sarjassa neljänneksi, ja sitä seuraavalla, jolloin Liverpoolin loppusijoitus oli 3.

Keväällä 1998 Liverpool FC:n johdolla alkoi mennä usko Roy Evansin kykyihin tehdä joukkueesta voittava.

Tuolloin seura lähestyi Ranskassa lupaavaa työtä tehnyttä Gerard Houllieria, joka tunsi Liverpoolin ja puhui hyvin englantia vietettyään kaupungissa vuosia opettajana, kuten minua Irlannissa valisti eräs opas kesällä 1998. Oppaan piti oikeasti esitellä lehtimiesryhmällemme erästä historiallista paikkaa, mutta kun hän näki minulla paidan, jossa oli Liverpool-badge, koko kierros meni oppaan ja minun väliseksi kahdenkeskiseksi jutteluksi teemasta Liverpool FC ja juuri nimitetty Gerard Houllier. Jotenkin mieltä ylensi kuulla muun suomalaisryhmän mutisevan harmissaan ja ulkopuolisena, että ”taas se Arto puhuu jonkun kanssa jalkapallosta”. Heillä kun ei ollut asiaan oikein mitään sanomista Ihan alkujaan Houllierin tulon puhuttiin liittyvän Ronnie Moranin lähtöön eläkkeelle ykkösjoukkueen vastuuvalmentajan tehtävästä. Sitten kuitenkin selvisi, että Houllierille haluttiinkin isompi rooli. Kun Gerard tuli, ei vanhan Kenkähuoneen kasvattia eli Royta kuitenkaan potkittu pellolle, vaan seuraan rakennettiin erikoinen joint manager -järjestely. Tässä joint manager ei tarkoita huumeannosten jakelusta vastaavaa johtajaa, vaan ainakin periaatteessa ideana oli jakaa joukkueen managerin työ ja vastuu kahden tasaveroisen henkilön kesken. No kuten arvata saattaa, ajatus oli syntyneenä kuollut. Evans oli riittävän fiksu viheltääkseen pelin poikki jo marraskuussa 1998, ja ripusti nyt vuorostaan nappulakenkänsä naulaan eli erosi tehtävästään Liverpool FC:ssä.

Niin fiksu Evans ei kuitenkaan ollut, että olisi Liverpoolista lähtönsä jälkeen kieltäytynyt muista joint manager -järjestelyistä. Hän nimittäin otti vuonna 2000 Fulhamissa yhteispestin Liverpoolissakin käyneen saksalaishyökkääjän Karl-Heinz Riedlen kanssa. Tämäkin kokeilu päättyi lyhyeen, minkä jälkeen Evans ilmeisesti ymmärsi, ettei vastuuta voi jakaa. Hän kävi vielä kokeilemassa managerin hommia Swindon Townissa, mutta sekin pesti kesti vain elokuusta joulukuuhun 2001. Vuoden 2001 jälkeen Evansille ei löytynyt merkintöjä tehtävistä jalkapallon vastaavanlaisissa vastuutehtävissä.

Kenkähuone ruokki seuraa liki 39 vuotta Kenkähuoneen poikien aika alkoi Liverpool FC:ssä siis joulukuun 1959 alussa, kun Bill Shankly päätti pitää Phil Taylorin aikana managerin apuna olleen taustatiimin itsellään. Se kausi päättyi aika monen mielestä lopullisesti 12.11.1998, kun Roy Evans erosi Liverpool FC:n joint managerin tehtävästä. Kun myös Ronnie Moran jätti seuran valmennustehtävät 1998, kesti Kenkähuoneen poikien ajanjakso näin ajateltuna kaikkineen muutamaa viikkoa vaille 39 vuotta.

Varsinainen Kenkähuoneen perintö oli toki päättynyt jo aiemmin, kuten tässä ja edellisissä jaksoissa olen kuvannut. Lukijat voivat itse harkita, loppuiko Boot Room -perinne Kenny Dalglishin tuloon manageriksi ja etenkin siihen, että hän vaihtoi taustatiimiinsä omia miehiään vuonna 1986 Boot Roomiin aiempien managereiden aikana tulleiden avainmiesten tilalle. Vai romuttuiko perinne vasta Graeme Sounessin ottaessa managerin pestin kesällä 1991?

Vai jatkuiko se ehkä sittenkin vielä Roy Evansin lähtöön asti loppusyksyllä 1998. Jokaiselle näkökulmalle löytyy perustelunsa niin kuin oikeastaan kaikelle historiaan liittyvälle.

Kuten kaikessa historiankirjoituksessa, kirjoittaja luo oman käsityksensä historiasta käytetyn lähdeaineiston pohjalta, ja välittää sen eteenpäin. Tätä kirjoitussarjaa varten on käyty läpi melkoinen määrä aineistoa, mihin teksti perustuu. Siitä voi olla eri näkemyksiä, keitä nimikkeen Boot Room Boys alle luetaan. Tässä kirjoitussarjassa on kirjoittajan alussa kertomalla tavalla rajattu ulos tiettyjä henkilöistä, ja esitelty kaikki ne, joihin termin Kenkähuoneen poika on katsottu kiistatta sopivan. Samalla lienee tullut hyvin kerrottua siitä, millaista tiimityötä ja erilaisten osaamisten taitavaa yhdistämistä jalkapallojoukkueen managerin taustalla ja apuna tehdään.

Tämä juttusarja Kenkähuoneen pojista, joka alkoi Norwegian Woodissa 58, täydentää Liverpoolin ensimmäisen 125 vuoden historiaa kuvaavaa kirjoitussarjaani. Sarjassa on kerrottu aiemmin Anfieldin stadionin vaiheista aina 1880-luvulta uuden Main Standin valmistumiseen asti sekä Liverpoolin kotipeliasun, tunnuksen ja paitamainosten kehittymisestä syksyyn 2017 asti. Paitajuttu löytyy Norwegian Woodista numero 56 ja Anfield-juttu Norwegian Woodista numero 54. Lisäksi kannattaa lukea Ossi Nummelinin Spice Boys-juttu Norwegian Woodin numerosta 55, joka täydentää hyvin tätä LFC- historiapakettia.

TAMMIKUU 2019 |

nw | 9

Mystisen lantiovaivan saanut Dejan Lovren on väheksytty taistelija – ”Kroatiassa olet joko voittaja tai et mitään” TEKSTI Eero Laurila

Eero Laurila kävi kuuntelemassa, mihin MM-hopeamitalistien sinnikkyys perustuu.

Taustalla on syvällisesti pohdittuja asioita.

I

stuin viime lokakuussa Wembleyllä lehdistötiloissa, kun Jürgen Klopp saapui raivoissaan toimittajien eteen.

Liverpool taipui Wembleyllä luvuin 1–4, kun Tottenham murtautui vieraiden läpi viime syksyn moitteita saaneen puolustuslinjan selustaan. Manageri Klopp teki jo puolen tunnin pelin jälkeen kovan ratkaisun. Vasen toppari Dejan Lovren sai passituksen vaihtoon.

Pohjoislontoolaisten Harry Kane teki kroatialaiselle tutut temput. Hän livahti neljännellä minuutilla numero kutosen selän taakse ja viimeisteli ottelun avausosuman.

Kane jatkoi puolustajan piinaamista 11. minuutilla. Hän tökkäsi pääpalloon sännännyttä topparia hieman. Lovren menetti tasapainonsa, Kane karkasi ja tarjoili pallon verkkoon jatkaneelle Son Heung-minille avopaikan. Klopp, 51, uhosi, että pärjäisi vielä vanhoilla päivillään alakerrassa punaisten linjaa paremmin.

Lovren sai kamppailun jälkeen moiteryöpyn. Kroatialainen on pelannut suurennuslasin alla sen jälkeen, kun Southampton kauppasi kesällä 2014 topparin 20 miljoonalla punnalla Anfieldille. Lovren on tehnyt Liverpool-urallaan tukun takaiskuihin johtaneita virheitä Lovren, 29, on hapuillut osittain sen vuoksi, koska Liverpool prässää korkealla. Punaisten selustaan jää usein tilaa. Lovren on saanut jopa turhan paljon kritiikkiä. Joukkueen ongelmat juonsivat juurensa ennen kaikkea kloppilaisesta täyden höyryn jalkapallosta. Lokakuussa 2015 Anfieldilla aloittanut Klopp halusi, että Liverpool liikkuu vähintään 115 kilometriä ottelussa. Järjetön uurastus kostautui: punaisten pakka repesi.

10 |

nw | TAMMIKUU 2019

Klopp on tämän jälkeen säätänyt joukkueen otteita. Liverpool rytmittää aiempaa paremmin. Tammikuussa hankittu toppari Virgil van Dijk on tuonut vakautta ja laatua alakertaan. Nuori ja ketterästi liikkuva Joe Gomez on loistanut, kun Lovren on huilannut. Lovren on siis kokenut kovia, mutta ei luovuttanut. Klopp nimesi kroatialaisen kapteeniksi tammikuussa 2018, kun vakiokippari Jordan Henderson puuttui kokoonpanosta. Topparin kevät ja kesä päättyivät ikimuistoisesti. Lovren esiintyi Mestarien liigan ja maailmanmestaruuskilpailujen loppuotteluissa. Hän hävisi molemmat kamppailut, mutta karu tosiasia on, että väheksytty, jopa halveksuttu Lovren teki jalkapallohistoriaa.

Lovren on tottunut haasteisiin. Hän joutui pakenemaan Jugoslavian hajoamissotaa Saksaan ja muuttamaan perheineen seitsemänvuotiaana Kroatiaan. Bosnialaisjuurinen Lovren ei puhunut kroatiaa, mutta selviytyi. Hän panosti jalkapalloon ja ponnahti pinnalle reittiä Dinamo Zagreb-Lyon-Southampton-Liverpool. Vastaavaa sinnikkyyttä kaivataan jatkossakin. Lovren sai kesällä mystisen lantiovaivan. Hän on huilannut alkukauden. Seuraavat kappaleet avaavat, miksi Lovren ottaa vielä paikkansa Valioliigassa lentävien ja eilen Paris Saint-Germainille kyytiä antaneiden punaisten takalinjoilta.

Sreten Cuk puhuu intohimoisesti Varalan urheilu-opistolla Tampereella.

Kroatian jalkapalloliiton tekninen johtaja kertoo Suomen jalkapallovalmentajien järjestämillä valmentajapäivillä, miten reippaan neljän miljoonan asukkaan maa onnistui nappaamaan heinäkuussa hopeaa MM-turnauksessa.

Cuk, 55, on suuressa roolissa Kroatian liitossa. Hänen yläpuolellaan on hierarkiassa vain hyökkääjälegenda ja liiton presidentti Davor Šuker, kehitysjohtaja Marijan Kustic ja toimitusjohtaja Damir Vrnamovic.

Tummaan pukuun pukeutunut Cuk ei höpise. Hän huokuu punaisine silmälaseineen kroatialaisuutta, tietynlaista tinkimätöntä määrätietoisuutta. Hän ei usko sattumaan, vaan korostaa valmennuksen arvoa. ”Valmentaja on ajattelumaailmassamme pelaajia tärkeämpi. Huono valmentaja pilaa kyvyt”, Cuk tykittää.

Cuk esittelee Kroatian mallia. Pinta-alaltaan pieni, mutta mutkikas maa on jaettu viiteen jalkapalloalueeseen.

Cuk johti liiton alueleirejä 2001–15. Kroatian liitto poimii tapahtumiin lupaavimmat jalkapalloilijat. NK Karlovacin Dejan Lovren pääsi mukaan toimintaan ja jatkoi 15-vuotiaana vajaan 60 kilometrin päässä sijaitsevaan Dinamo Zagrebiin.

Lovren eteni huipulle hyvin tyypilliseen kroatialaiseen tapaan. Cuk korostaa, että liiton tavoitteena on pitää nuoret vähintään parin kauden ajan maan miesten pääsarjassa. Vain harva on siirtynyt nykymaajoukkueesta pikaisemmin ulkomaille, Ivan Rakitic 17-vuotiaana Baseliin ja Ivan Perišicniin ikään 17-vuotiaana Sochauxiin. Esimerkiksi MM-kisojen paras pelaaja Luka Modric pelasi Kroatian pääsarjassa vielä 23-vuotiaana, ennen kun Tottenham värväsi väkkärän. ”Emme puhu kehittämisestä, vaan prosesseista”, Cuk sanoo.

Sanat herättävät ajatuksia. Esimerkiksi Suomessa puhutaan usein juuri pelaajien kehittämisestä. Kroatian menestys taas perustuu siihen, että pelaajien ympärille luodaan tietty rakenne, mutta heille annetaan aikaa. Lupauksia ei esimerkiksi pakoteta pelaamaan tiettyä pelipaikkaa, vaan heille annetaan mahdollisuus löytää oma paikkansa jalkapallokentältä.

Kroatialaisessa ajattelumaailmassa epäonnistumiset kuuluva pelaajien kehityskaariin siinä missä onnistumiset. Ne ymmärretään ja niistä opitaan. Todellisuus voi olla toki aina hieman vähemmän romanttisempaa, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Kroatian maajoukkue on pullollaan huippuseuroissa esiintyviä tähtiä.

Kroatiassa siis on sisäistetty, miten huipulle kehitytään – ja miten siellä pärjätään. Ehkä juuri tämä selittää sen,miksi Lovren ei lannistu. Hän ymmärtää,että epäonnistumiset kuuluvat elämään ja jalkapalloelämään. Hän ymmärtää, että myös huippujalkapalloilijat tekevät virheitä. ”Kärsivällisyys on tärkeää”, Cuk jatkaa. ”Kontrolli on niin

ikään tärkeää. Liiton tehtävänä on tarkkailla, että pelaajat todella kehittyvät. Esimerkiksi Modric pärjäsi vähän niin ja näin vielä 19-vuotiaana, mutta hän ei luovuttanut ja pääsi hyvään ympäristöön.”

Myöhemmin puhuva liiton koulutusjohtaja, professori Boris Kubala jatkaa samoilla linjoilla. ”Meillä on paljon motivoituneita pelaajia. He kasvavat haastavissa oloissa.

Esimerkiksi teillä on täällä Suomessa kaikki hyvin, mutta Kroatiassa on köyhempää. Tämä puskee jalkapalloilijoita eteenpäin.” ”Kroatiassa olet joko voittaja tai et mitään”, Cuk jatkaa.

Esimerkiksi ammattivalmentajat tienaavat Kroatiassa noin 500-1000 euroa kuussa. Kubala panostaa koulutuksissaan tekniikkaan ja taktiikkaan. Hän näyttää PowerPoint-esitelmässään kuvia autoista, traktoreista – ja pikajuoksija Usain Boltista. ”Mitä ominaisuuksia jalkapalloilijat todella tarvitsevat”, Kubala kysyy.

Kroatiassa jalkapalloilijoista ei tehdä boltmaisia voimakkaita lihaskimppuja tai hevosvoimilla jyrääviä romuluita. Heistä tehdään pelaajia. Heitä opetetaan pelaamaan, ratkaisemaan tilanteita.

Puhe kääntyy illan hämärtyessä siihen, miten Suomi voisi soveltaa kroatialaista mallia. Cuk hermostuu, kun joku viittaa lahjakkuuksien määrään. Hän ottaa silmälasinsa käteensä, keskeyttää, kun Kubala puhuu ja nousee seisomaan tuoliltaan. ”Bullshit! Teidän pitää vain löytää päteviä, lupaavia pelaajia eteenpäin vieviä valmentajia ja luoda selkeä visio, miten toimitte.”

Tämä on toden teolla tehty Kroatiassa. Tämä malli tuntuu kestävän haastavissa olosuhteissa. Dejan Lovren on siitä malliesimerkki.

https://www.brittifutis.com

TAMMIKUU 2019 |

nw | 11

ENSIMMÄINEN - MUTTA EI VIIMEINEN - MATKA ANFIELDILLE.

TEKSTI ja KUVAT Lauri Tourunen

”Can’t Buy Me Love ...”

V

iisi olympiakultaa voittanut Matti Nykänen yritti kuvailla déjà vu-kokemustaan näin: ”Aina ku mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellanen bon voyage -tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus aikasemminkin.”

Monen vuoden Liverpoolin etäkannattajana koen ottelupäivinä deja vu-kokemuksen vastakohdan eli jamais vu:n, joka tarkoittaa ”ennalta tuttua tilannetta, jota havainnoija ei tunnista”. YNWA-laulu synnyttää voimakkaan, tutun tunteen, mutta ilman omaa konkreettista kokemusta taustalla. Jotain oli tehtävä tämän tilanteen eteen. Lopullinen kimmoke tuli, kun vaimokin totesi, että ”Kloppo, Salah, Mane, Firmino, Virgil… tämä on se kausi jolloin pitää päästä paikan päälle katsomaan peliä!” Joten päätös oli tehty: Anfieldille on mentävä tällä kaudella!

Matkavalmistelut alkoivat hyvissä ajoin heinäkuussa heti, kun Valioliigan otteluohjelma oli selvinnyt. Itse toimin pääsarjavalmentajana, joten vapaapäivät ja vapaat viikonloput ovat kortilla. Alustavana ajatuksena oli mennä katsomaan Boxing Day-jalkapalloa jolloin Liverpoolilla olisi kaksi kotipeliä pyhien välisenä aikana: Newcastle ja Arsenal kotona. Mutta jostain syystä joulupyhät ja sen mahdolliset vaikutukset joukkoliikenteeseen yms käytäntöihin, sekä mahdolliset ottelusiirrot brittiläisen talvisään vuoksi mietitytti. Toisena vaihtoehtona nousi sitten isänpäivä-sunnuntain kotiottelu Fulhamia vastaan, joka lopulta sopi hienosti myös omaan kausiohjelmaan.

”The Long and Winding Road ...”

Seuraavana vaiheena oli lippujen metsästys: OLSCn lippuhakuun en voinut osallistua, kun yhdistyksen hakuaikana ei ollut vielä selvillä, mihin otteluun olisi mahdollista osallistua. Vaihtoehtoina oli joko hankkia lippu joltain epämääräiseltä ostatäältäfutislippuja.com sivustolta tai sitten Tjäreborgin kautta hotelli+ottelulippu-pakettina. Elokuun alussa varmistui niin oma otteluohjelma kuin myös Ful-

12 |

nw | TAMMIKUU 2019

ham-ottelun lopullinen ottelupäivä, joten varausta sisään ja lentoja varaamaan. Erittäin suurella tyytyväisyydellä sain merkata työkalenteriin päivälle 11.11.2018: ”@Anfield: LFC vs Fulham”.

Alkoi pitkä odotusjakso, jossa malttamattomana odotin milloin talvirengaskausi alkaisi. Odotusta lisäsi sekin,että LFC:n alkukausi alkoi lupaavasti niin kotimaan kuin Euroopan kentillä. Ja kuten Miljoonasateen laulussa: ohi syyskuun läpi repaleisen lokakuun; lopulta saapuikin kauan kaivattu marraskuu, jota odotettiin kuin pienenä lapsena joulua.

”Norwegian Wood (This Bird Has Flown)...”

Matkaa suunniteltiin ajatuksella ”pitkä viikonloppu”, jolloin lähtö olisi perjantai-aamuna ja paluu maanantai-iltana. Jo Helsingissä lentokenttäbussissa sai kuulla ensimmäiset kommentit LFC:sta, kun kuulin parin herrasmiehen keskustelevan tulevasta Fulham-pelistä. Muutenkin lennolla näytti olevan muitakin LFC-kannattajia, kun tuli ilmi erään ryhmän suuntaavan ensin lauantaina katsomaan Huddersfield-peliä ennen sunnuntain Liverpool-peliä. Lisäksi oli hauska huomata, miten ”maailma on joskus pieni”, kun bongasin samalta lennolta vanhan tuttuni, jota olin viimeksi nähnyt reilun kaksikymmentä vuotta sitten.

Perjantai-aamu ja hyvissä ajoin yhdeksän jälkeen perillä Manchesterissa, siitä sitten lentokentältä puolentoista tunnin suora junamatka Liverpoolin Lime Street:lle. Tjäreborgin kautta varattu matka sisälsi majoituksen Premier Inn Liverpool City Centre-hotelista, joka sijaitsee Vernon-streetillä. Olimme hotelilla jo ennen puoltapäivää ja oli kiva yllätys saada jo tuolloin huone käyttöömme. Siitä kohti Albert Dockia ja Hop on Anfield-bussia kiertoajelulle Anfieldille.

Tarkoituksena oli noutaa otteluliput sekä osallistua iltapäivällä Anfield Stadium-tourille. Kiertoajelulla nähtiin paikallisia nähtävyyksiä ja LFC-paikkoja kuten The Shankley Hotel ja missä Sturridge ja Matip asuvat. Scouser-lädi heitti hyvää tarinaa koko matkan ajan: kertoen muun muassa siitä, miten Liverpoolin kausikortteihin on 20 vuoden jonotusaika ja miten samassa ajassa kausikortin hinta on noussut

vajaasta sadasta punnasta nykyiseen yli 700 puntaan. Noin reilun puolen tunnin jälkeen päästiin perille Anfieldille ja ottelulippuja noutamaan. Tjäreborgin kautta varatussa matkassa ei tullut mitään ennakkotietoa missäpäin stadionia paikat sijaitsevat, joten oli yllätys huomata, että liput olivat nk. päätyliput The Kopia vastapäätä, Fulham-kannattajien vieressä rivillä 14.

Stadion Tour ei ollut siten ohjattu, että olisi ollut opas mukana, joten jokainen sai omassa vapaassa tahdissa kiertää Anfield läpi kuunnellen audio-opastusta. Yläparvelta aukesi hienot näkymät koko stadionille, alhaalla pääsi niin vieras- kuin kotipukuhuoneisiin, sai koskea legendaarista This is Anfield-taulua ja siitä pelaajatunnelista kentänlaidalle dugouttiin. Tourin aikana minun sininen kaulahuivini herätti stadiontyöntekijöiden mielenkiinnon, ja vähän väliä tuli kyselyä: ”Kuka uskaltaa tulla tänne sinisissä?!?”. Mutta kun otin huivin kaulasta ja paljastin sen olevan Kuningas-huivin, niin henkilökohta alkoi laulamaan ”Ooooh Jari, Jari…” ja jokainen totesi että ”We signed him ten years too late”. Pääsimme myös yhteisymmärrykseen, että Litmanen on Kuningas siinä missä King Kennykin.

Stadion Tourin lisäksi pääsimme LFC-museoon, missä oli Steven Gerrard Collection-näyttely ja esiteltiin LFC-historiaa mm peliasuja, valokuvia ja tarinoita eri aikakausilta, palkintoja ja muuta historiikkiä sekä luonnollisesti se aito ”Big Ears”: vuonna 2005 omaksi voitettu Champions League-pokaali. Lopuksi LFC Storen kautta takaisin Hop On-bussilla keskustaan parille pintille.

”Strawberry Field ...”

Lauantai-päivä oli futisvapaapäivä, mutta samalla henkilökohtaisesti suuri päivä, kun sai toteuttaa toista intohimoa: The Beatles. Aamupäivällä taas kohti Albert Dockia ja The Beatles Story-museota, jossa esiteltiin Beatlesia sen eri aikakausilta. Tämän jälkeen taas kiertoajelulle, nyt Magical Mystery Tour:lle jossa käytiin erinäisissä Beatles-kohteissa mm Mccartney:n ja Harrisonin lapsuudenkodeissa, Penny Lanella ja tietenkin Strawberry Field:ssä. Osana kiertoajelua saimme myös vapaalipun The Cavern Clubille, jossa sitten kävimme myöhemmin illalla. Lauantaina ehdimme

myös käymään paikallisessa Näsinneulassa eli Radio City Towerissa, mistä avautui hieno panoraamanäkymä koko Merseysideen. Saman illan aikana sain myös kerättyä kullanarvoisia tärkeitä pariskuntapisteitä, kun vaimo sai nauttia ruokailusta Jamie Oliverin ravintolassa.

Sitten tuli jouluaatto… tarkoitan siis sunnuntai-aamu ja ottelupäivä. Lyhyt kävelymatka hotelilta St John’s Lane-bussipysäkille, josta lähti bussi numero 917 kohti Anfieldia (menopaluuhinta 4.20 puntaa per nenä). Sää oli alkuun mitä englantilaisin: pientä sumua ja tihkusadetta. Stadionilla oltiin hyvissä ajoin noin pari tuntia ennen ottelun alkua ja aikaa oli hyvä tappaa The Kop Bar:ssa, jossa sai nauttia pre-game Carlsbergia. Noin tunti ennen ottelun alkua tuli valtakunnallinen kahden minuutin hiljainen hetki, jolloin muisteltiin 1. maailmansodan päättymisen satavuotispäivää. Tänä aikana aurinkokin otti vapauden ilmestyä paikalle, joten ottelu saatiin pelattua hienossa säässä.

”And Your Bird Can Sing ...”

Ahtaan turnstillin läpi kohti omaa katsomoa ja istumapaikkaa, ja sitten pelaajat ilmestyivät kentälle ja Anfieldin äänentoisto alkoi toistaa tuttuakin tutumpaa You’ll Never Walk Alone. Vihdoinkin voin korvata tämän jamais vu-tunteen déjà vu-kokemuksella! Ei muuta kun huivi pään yläpuolelle ja kaunis suomalainen bassoääni kuulumaan.

Kuten todettua, liput olivat päätyliput eli Liverpool hyökkäsi meidän päätyymme ensimmäisen puoliajan.

Itse ottelu on hyvin käsitelty ja analysoitu OLSC:n Facebook-ketjussa, mutta yritän vielä muutamalla sanalla kuvailla sitä. Ottelun alku oli kovin jännittynyt, kun taustalla oli edellisen tiistain europettymys (2-0 vierastappio Crvena Zvezdaa vastaan) ja nyt vastassa oleva Fulham oli Valioliigan perään pitäjänä. Odotukset oli ”pakkovoitossa” ja näki, että pelaajatkin eivät olleet flow-tilassa osittain siksikin,että ottelu oli poikkeuksellisesti sunnuntaina puolenpäivän aikaan.

Takanani istuva paikallisen lädikannattajan lausahdukset vaihtelivat niin positiivisesta ”Come on you Reds!” kuin myös negatiiviseen ”Ooh for fucks sake…” tuskaiseen huutoon. Liverpool sai monia paikkoja luotua, mutta aina tuntui keinot loppuvan kentän viimeisen neljänneksen kohdalla…

TAMMIKUU 2019 |

nw | 13

mutta sitten SE tapahtui. Nimittäin se vapauttava maali, joka sai Anfieldin laulamaan Egyptin Kuninkaalle. Maali oli siitä erikoinen, että sitä edelsi ensin Fulhamin ”maali”, joka tehtiin toiseen päätyyn ja ehdimme kiroamaan joukkueen heikkoa valmistautumista otteluun. Ykskaks-yllättäen pallo pelataan pitkällä syötöllä TAA:n kautta Salahille running down the wing ja siitä läpiajomaali. Tilanne herätti suurta ihmetystä meidän katsomonosassamme ja vasta puoliajalla selvisi, että Fulhamin maali hylättiin paitsiona, mistä Becker reagoi nopeasti laittamalla pallon peliin ja siitä reilun 10 sekunnin jälkeen pallo oli meidän päädyssämme ja Fulhamin maalissa. Toisella puoliajalla vielä Shaqirin kaunis 2-0 osuma ottelun sinetiksi: kolme pistettä on meidän ja ollaan edelleenkin tappiottomina sarjassa.

Ottelun jälkeen bussilla takaisin keskustaan ja lähipubiin katsomaan ottelua, jossa toivoisi jotenkin molempien joukkueiden häviävän: Manchesterin derbya.

”Hello, Goodbye ...”

Hyvien shoppailumahdollisuuksien lisäksi Liverpool tarjoaa vapaapääsyn moniin museoihin, joten viimeisenä matkapäivänä ehdittiin vielä käymään Merseyside Martime-museossa katsomassa mm. Titanic-osastoa ennen junamatkaa Manchesteriin ja siitä lento takaisin koti-Suomeen.

Jälkeenpäin ajateltuna voi sanoa, että Fulham-ottelun tunnelma ei luonnollisesti ollut Magical European Night-tasoa, koska vastassa oli ”vain” Fulham ja ottelu pelattiin epätavalliseen aikaan - Liverpool Echokin kuvaili tunnelmaa sanalla ”flat”. Mutta tästä huolimatta tämä oli minulle kokemuksena ainutlaatuinen, sillä voi olla vain yksi ”ensimmäinen kerta Anfieldillä”. Huomioiden, että maailmassa on yli 500 miljoonaa Liverpool-fania, niin oli suuri etuoikeus olla yhtenä 54000:n joukossa kannustamassa Punaisia paikan päällä. En koskaan tule unohtamaan sitä, kun oikeasti sai livenä kuulla ja laulaa Kopite:n mukana YNWA – tätä ei voi kukaan ottaa minulta pois. Samalla myös varmistui se, että tämä ei myöskään ole viimeinen kerta, kun saan kokea Anfieldin tunnelman. Mutta seuraavaa reissua varten pitää olla takana parempi peruskestävyyskausi, nimittäin askeleita tuli matkan aikana todella paljon toimistotyöntekijän pohjilla!

14 |

nw | TAMMIKUU 2019

Ja sekin on kivaa, että nyt kun joku kysyy minulta: ”Oletko koskaan käynyt Anfieldillä?”, niin minun ei enää tarvitse katsoa alas kengän kärkiin ja potkia hiekkaa… Nyt voin ylpeänä, selkä suorana ja pää pystyssä sanoa: ”Olen!”.

- Lauri Tourunen P.S. Yhdistyksen tamperelaiset: toivottavasti joukostamme löytyisi joku aktiivinen toimija, joka voisi aktivoida pirkanmaalaiset punaiset yhteen!

Lähetä täytetty ristikko info@olscfinland.com 15.2.2019 mennessä. Oikein täyttäneiden kesken arvotaan tuotepalkintoja.

TAMMIKUU 2019 |

nw | 15

TJÄREBORGIN PALKINTOMATKA

TEKSTI Jarmo Makkonen

K

ohdalleni osui kerrankin onnenpotku, sillä voitin keväällä 2017 OLSC Finlandin arvonnasta Tjäreborgin futismatkalahjakortin kahdelle henkilölle. Arvonta suoritettiin Norwegian Wood -lehteen jutun kirjoittaneiden kesken, ja kyseinen Zeljko Buvacista ja Peter Krawietzista kertova artikkeli oli ensimmäinen hengentuotokseni tähän julkaisuun. Tämä reportaasi palkintomatkasta onkin sitten toinen kirjoittamani juttu, eikä toivottavasti jää viimeiseksikerrankin.

Matkaseuraksi valitsin puolisoni, joka oli jo kerran aiemmin ollut kanssani Anfieldilla. Kun kauden 2017-2018 otteluohjelma julkaistiin, aloimme välittömästi etsiä sopivaa matsia ja reissuajankohtaa. Valinta oli lopulta helppo, sillä elokuinen kaunis Liverpool ja Arsenal vastustajana kuulostivat mainiolta yhdistelmältä. Otin tämän jälkeen välittömästi yhteyttä Tjäreborgiin sähköpostitse ja tiedustelin, milloin ottelupaketit tulisivat myyntiin. Tämä osoittautuikin fiksuksi liikkeeksi, sillä minulle kerrottiin, että suosituimmat ottelut voisivat myydä loppuun nopeasti. Tjäreborgin futislipuista vastaava henkilö osoitti esimerkillistä asiakaspalveluhenkisyyttä lupaamalla soittaa minulle välittömästi, kunhan tuon ottelun paketit olisivat saatavilla. Pian meille olikin varattuna otteluliput, Finnairin suorat lennot välille Helsinki-Manchester, sekä ottelulippupakettiin kuuluva kahden hengen kahden yön hotellimajoitus Premier Inn -ketjun hotellissa. Myöhemmin meillä kävi vieläpä pieni onnnenpotku, sillä valitsemamme hotelli oli ylibuukattu, ja ”jouduimme” vaihtamaan neljän tähden Novoteliin aivan kaupungin ytimeen Hanover Streetille. Koko varausprosessin ajan Tjäreborgin edustajien palveluasenne ja -nopeus olivat erinomaista luokkaa. Kaikki tarvittavat asiakirjat saapuivat pian sähköpostitse, ja mukana oli selkeät toimintaohjeet. Perjantaina valitsin puolisoni, joka oli jo kerran aiemmin ollut kanssani Anfieldilla.

Perjantaina 25.08.2017 oli vuorossa jo perinteeksi muodostunut aikainen aamuherätys ja normaalit toimenpiteet. Pikainen aamukahvi, bussilla Hakaniemestä lentokentälle ja siellä bagdropin, turvatarkastuksen ja rajamuo-

16 |

nw | TAMMIKUU 2019

dollisuuksien kautta edelleen Manchesterin koneeseen.

Lennolla olikin sattumalta, kuten niin usein, tuttuja Liverpool-kannattajia – tällä kertaa ainakin Äänekosken suunnalta ja Helsingistä. Lentomatkan aikana tulikin vaihdettua kuulumisia ja aika kului varsin rattoisasti. Perillä Manchesterin kentällä Luoteis-Englannin junat osoittivat arvaamattomuutensa. Normaalisti matka Liverpooliin tai Manchesterin keskustaan sujuu jouhevasti raiteilla, mutta nyt jostain syystä laitureilla oli massiivinen ruuhka ja lippuluukuille hurja jono. Meidät ohjeistettiinkin poikkeuksellisesti ostamaan liput konduktööriltä. No, eihän niitä kukaan ehtinyt myydä ennen Manchesterin Piccadilly -asemaa, joten hankimme piletit Liverpooliin sieltä. Emme kaikesta sählingistä huolimatta lopulta myöhästyneet ajattelemastamme aikataulusta merkittävästi. Tämä olikin tärkeää, sillä olimme varanneet perjantai-iltapäivälle paikat Anfieldin upouudelle stadionkierrokselle. Jätimme tavaramme hotellille ja nappasimme mustan perinteikkään taksin kohti punaisten stadionia. Ennen stadionkierrosta menimme Anfieldin lippuluukulle noutamaan ottelulippumme. Ne sai lunastaa henkilötodistusta ja varausvahvistusta vastaan. Jonoa ei oikeastaan ollut, joten sain pian laittaa taskuuni kaksi lippua Anfield Road Lower -katsomoon.

Olin käynyt kierroksella yhden kerran aikaisemmin – vuonna 2007. Tuolloin oppaana oli niin paksua Scouse-aksenttia puhuva nuorukainen, että ensimmäistä kertaa Englannin maaperällä matkaavana olin aivan pihalla. Ymmärsin silloin noin puolet jutuista, ja vieläkin harmittaa, etten tajunnut täysin vitsiä, johon kuului hiustenkuivaaja, loukkaantumiset ja Harry Kewell. Nyt kokemus oli täysin erilainen, sillä kierros oli ns. freeflow tour, jossa jokainen kävijä sai käydä paikat läpi omaan tahtiinsa annetun kahden tunnin aikaikkunan puitteissa. Mukaan annettiin nykyaikainen mediatoistin kuulokkeineen. Kaikesta näki, että turistien stadionkierroskokemukseen halutaan panostaa, ja omatoimisuuden lisäämisestä huolimatta joka puolella oli myös useita avuliaita turistioppaita. Vaikka meidän kiertueellamme oli pientä alkukankeutta järjestelyissä – uusi kierros taisi

olla käynnissä ensimmäistä päivää! – niin uskallamme suositella sitä kaikille, vaikka Anfield olisikin kierretty aiemmin useampaan kertaan. Myös museo oli hauska nähdä 10 vuoden tauon jälkeen. Nyt jopa tajusin miksi pelatut maaottelut ovat englanniksi ”caps”.

Stadionin alue oli saanut valtavan kasvojenkohotuksen ja vaikka työ oli vielä selvästi kesken, kaikesta näki että nuhjuisen ja ahtaan alueen tilalle oli saatu tilavuutta ja puistomaisuutta. Anfieldin ympäristöstä tulee varmasti oikein viihtyisä. Stadionin uusi fanituotemyymäläkin oli edeltäjäänsä mukavampi. Meidän oli kuitenkin aika jatkaa matkaamme ja nappasimme taksin hotellille. Aikaisen aamuherätyksen vuoksi lepo ja ruoka tulivat tarpeeseen. Tämän vuoksi ilta menikin varsin rauhallisesti, mutta pitihän se käydä suomalaisten kanssa vilkaisemassa mitä Philharmonicille ja Roscoe Headille kuuluu. Lisäksi uutena samalta suunnalta löytyi Hard Times and Misery -niminen miellyttävä kuppila, jossa nautin alkukauden teemaan sopivasti Fab Four -nimisen oluen Rock The Boat -panimolta.

Lauantain vietimme Liverpoolin ihastuttavasta kesäsäästä nauttien. Tutustuimme myös Albert Dockissa sijaitseviin merenkulku- ja orjamuseoihin, joita voimme suositella varauksetta kaikille historiasta vähänkään kiinnostuneille.

Tämän lisäksi pääsimme viimeinkin kokemaan Radio City -tornin ja sieltä avautuvat upeat maisemat. Illalla mentiinkin sitten jo perinteiseksi muodostuneelle pubikierroksella, jossa mukana oli maanmainio äänekoskelaisseurue. Terveisiä kaikille! Tällä kertaa BrewDog-baarin hampurilaiset ja Track-pienpanimon olut osuivat erityisesti makuhermoon.

Manchesterilaiset panimot Track ja Cloudwater kannattaakin olla jokaisen Englannissa liikkuvan oluenystävän muistilistalla. Lisäksi pääsin tutustumaan Jenever-ginibaarin laajaan valikoimaan. Yhden vierailun perusteella uskallan suositella paikkaa kaikille gineistä pitäville.

Sunnuntaina koittikin sitten itse reissun kohokohta, Liverpool-Arsenal. Paikkamme olivat päädyssä aivan vieraskannattajien vieressä. Arsenal-kannattajat käyttäytyivät meidän nähdäksemme oikein fiksusti ja rauhallisesti,

joskin heidän tunnelmiaan varmasti latisti kotijoukkueen ylivoimaisuus. Liverpool esiintyi sähäkästi ja tehokkaasti, ja maaleista jäi mieleen erityisesti Sadio Manén komea takanurkkalaukaus. Myös Gini Wijnaldum oli mainiolla pelipäällä intoutuen näyttäviin harhautuksiin. Maalissa pelasi hieman yllättäen Loris Karius joka piti nollan, mutta aiheutti kotikannattajille ylimääräistä jännitystä kikkailullaan. Upea matsi, 4-0 -voitto ja hieno tunnelma. Näitä osaa arvostaa, koska kohdalle on osunut paljon niitä surkeitakin otteluita.

Ottelun jälkeen maittava illallinen nautittiin erinomaista pubiruokaa tarjoavassa The Hubissa.

Maanantain päätimme viettää täysin eri tavalla.

Otimme aamulla X8-bussin Cheshire Oaks -ostosparatiisiin Chesterin lähelle (noin 40 minuuttia Liverpoolin keskustasta). Kyseessä on ns. outlet-myymälöiden keskittymä, jossa voi tehdä vaatekaupoista löytöjä reiluilla alennushinnoilla.

Ja kyllähän sieltä taas löytyikin kaikkea mukavaa… Ja vaikkei itseä vaateostokset kiinnostaisikaan, niin vaimon voi lähettää aamulla bussilla tuonne, ja mennä itse pubiin! Reissu päätettiin espanjalaistunnelmissa Salt House Tapas -ravintolassa kiireettömästi nautiskellen. Aamulla olikin sitten aikainen junamatka Manchesterin lentokentälle. Milloinkohan päästään ottamaan uusiksi?

Kaikki sujui järjestelyjen ja käytännön asioiden puolesta kuin tanssi. Jos jotain negatiivista haluaa keksiä matkasta, niin Novotel-hotelli ei kyllä vastannut täysin neljän tähden luokitustaan, vaan oli varsin kulahtanut ja hyvin keskinkertainen perushotelli. En siis maksaisi tästä vaihtoehdosta ylimääräistä. Toisaalta Liverpoolissa hotellien hinnat ovat yleensä pilvissä ottelupäivinä, joten eipä tuosta valittaakaan voi. The Nadler olikin sitten kaikin puolin erinomainen majapaikka, jälleen kerran.

Voin suositella Tjäreborgia ottelumatkan järjestämiseen varauksetta, ja se voisi olla erinomainen vaihtoehto varsinkin ensimmäistä matkaansa suunnitteleville, erityisesti jos lähtijöitä on useita. Usein foorumeilla näkee kyselyitä siitä, että mistä saa lippuja, jos haluaa ostaa matkan lahjaksi.

Näihin tilanteisiin tämä on helppo, takuuvarma vaihtoehto.

Lisäksi ns. isoihin peleihin (ManU, Everton, kärkijoukkueet) lipun saaminen on mahdollista tätä kautta.

TAMMIKUU 2019 |

nw | 17

SYYSTAPAAMINEN 3.11.2018 TÄRKEÄ PÄIVÄ KOKKOLALLE.

TEKSTI ja KUVAT Pekka Känsälä

K

okkolassa kokoonnuttiin keväällä ensimmäistä kertaa katsomaan suuremmalla porukalla Liverpoolin peliä Petri Gustaffsonin johdolla. Katsoimme mestareiden liigan finaalin Liverpool vastaan Real Madrid. Tuosta tilaisuudesta alkoi oikeastaan taival, jota emme koskaan kävele yksin. Pelitapahtuman jälkeen perustimme nimittäin whatsapp-ryhmän, jossa keskustellaan peleistä, siirroista ja mahdollisista yhteisistä pelikatsomisista. Kirjoitteleminen on viikottaista, välillä jopa päivittäistä. Kuten yleensä, ryhmästä karsiutui alussa pois ne, jotka eivät ihan kokoajan kuitenkaan jaksa puhua jalkapallosta. Ryhmä pieneni, jolloin aktiiviset innostuivat yhä enemmän. Syksyllä ryhmässä oli puhetta katsoa peliä suuremmalla porukalla jossain vaiheessa kautta. Tällöin ei vielä tiedetty, että syystapaaminen saapuukin Kokkolaan 3.12.2018.

Itse olen ollut Liverpool-fani pitkään, toki välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisemmin. Oma mielenkiintoni seuraa kohtaan oli syksyllä huipussaan. Olimmehan vihdoin saaneet kaksi puuttuvaa palasta mukaan joukkueeseen, loistavan maalivahdin Alisson Beckerin sekä maailman parhaan puolustajan, Virgil Van Dijkin, mukaan joukkueeseen. Valmiina oli jo yksi maailman parhaista hyökkäystrioista. Jo kesästä lähtien tämä kausi on tuntunut mestaruuskaudelta! Lisäksi, kun ystäväpiirini koostuu lähinnä valioliigafaneista, on ollut herkullinen syksy seurata oman joukkueen pärjäämistä, vaikka se ei tärkein asia kannattamisessa olekaan. Fanittamisen myötä, olen jo muutaman vuoden haaveillut osallistuvani johonkin OLSC:n tapahtumaan. Halusin lisäksi oman futisurani kruunuksi pelata vielä Liverpool-paita päällä jonkin jalkapallopelin. Simo Syrjävaara Cup tai jopa Tallinnan turnaus kiinnosti.

Joskus kohtalo puuttuu peliin. OLSC:n sihteeri Arponen otti yhteyttä ja kyseli Kokkolan kiinnostusta järjestää syystapaaminen. Laitoin heti viestiä Kokkolan muille faneille asiasta. Tottakai me halusimme järjestää tapaamisen!

Monenlaisia ideoita syntyi ja heti löytyi muutama aktiivi talkoisiin. Päätimme aloittaa päivän esiottelulla, jossa Liverpool-fanit pelaisivat Arsenal-faneja vastaan. Kiitos Kokko-

18 |

nw | TAMMIKUU 2019

lan kaupungille, kun saimme kokonaisen jalkapallohallin käyttöömme kesken joukkueiden harjoituskausien. Tästä päätöksestä huokuu Kokkolan pitkä historia jalkapallokaupunkina.

Syystapaaminen alkoi esiottelulla, jossa pelasivat Liverpool-fanit vastaan paikalliset Arsenal-fanit. Esiottelu oli täynnä tunnelmaa. Paikalle oli tullut paljon yleisöä ja ottelun selosti Petri Kuikka. Koska Arsenal-faneilla oli pienoinen etulyöntiasema joukkueen kokoamisessa, tuli tappio 1-3 vahvasta pelinhallinnasta huolimatta. Vastus oli erittäin kova, koostuen jopa 2-divisioonapelaajista. Olihan joukossa myös esim. Ville Jylhä, joka on valittu mm. KPV:n parhaaksi pelaajaksi vielä muutama kausi sitten. Villen kanssa järjestelimme päivän tapahtumia, samalla oli mukava kuulla myös Arsenalin kuulumiset ehkä Suomen kovimmalta Arsenal-fanilta.

Syystapaaminen jatkui esiottelun jälkeen Hotelli Kaarlen saunallisessa kokouskabinetissa. Valmistauduimme illan Arsenal-Liverpool peliin saunomalla, kävimme jälkipeliä esiottelusta sekä tutustuimme paikalle saapuneihin faneihin. Taustalla tuli screeniltä TPS-KPV karsintapeli, jonka KPV voitti niukasti ja nousi futisliigaan! Tiedossa oli siis tuplajuhlat Kokkolassa, kun Liverpool-fanit sekä KPV-fanit valtasivat illan päätteeksi paikallisen futisolohuoneen, Oluthuone Huismannin.

Arsenal-peliä katsottiin lähes 50 fanin voimin. Kannustushuutojen ja laulujen raikuessa, tunnelma Kokkolassa oli sanoin kuvaamaton. Valitettavasti peli päättyi 1-1, mutta tappioton kausi jatkui edelleen. Positiivisessa mielessä sovittiin, että pysytään tappiottomalla linjalla vielä seuraavaan kohtaamiseen asti. Ainakin osa faneista on jälleen paikalla Kaarlen kokoustiloissa, kun joukkueet kohtaavat 29.12.2018.

Tapahtuma sai mukavasti näkyvyyttä paikallisesti, kun pääsimme yhdessä Magnus Bergrothin kanssa Yle Pohjanmaan radiohaastatteluun sekä paikalliseen ÖT-lehteen. ÖT-lehdessä toimittaja Roy Frilund (Chelsea-fani) haastatteli Arsenal fania Tapio Hakalaa sekä allekirjoittanutta.

Paljon sain unelmia täytettyä saman päivän aikana.

Sain puettua Liverpool paidan päälle futisotteluun, katsottua hienon faniporukan kanssa yhdessä peliä, koko juniori-iän edustamani KPV nousi liigaan ja sain olla mukana torilla juhlissa ilotulituksien ja Via Dolorosan tahdissa. Kiitos avusta syystapaamisen järjestämisessä Magnus Bergrothille, Petri Gustaffsonille, Nikke Finellille, Petri Kuikalle, Ville Jylhälle sekä erityisesti yhdistyksen loistavalle sihteerille, Jani Arposelle! Ilman yhdistystä tätäkään tapaamista ei olisi ollut.

PS. Esiottelun otteluvideo löytyy ”OLSC:N syystapaaminen Kokkolassa” facebook sivuilta Petri Kuikan selostamana. Kannattaa katsoa ihan pelkästään loistavan selostuksen takia!

Kiitoksia Kokkolan puolesta, mielestäni saatiin mukava tapaaminen järjestettyä hienoille faneille ympäri Suomea. Tulevaisuuteen jäi vielä ideoita, joita voimme hyödyntää, jos vielä saamme järjestää tapahtumia uudelleenkin.

Kokkolassa ja lähiseudulla tapaamisen ansiosta on entistäkin laajempi fanitoiminta ja seuraavaksi voimmekin lähteä

muualle Suomeen tapaamisiin. Ehkä vielä laitan pelikengät jalkaan ja jospa Simo Syrjävaara Cuppikin kutsuisi vielä.

Kokkola otti yhden ison askeleen kohti Liverpool-faniutta syystapaamisen myötä. Yhdessä on aina mukavampi kävellä.

YNWA!

YHDISTYKSEN TAPAHTUMAT Yhdistys voi järjestää tapahtumia ympäri Suomea.

Tapahtuman järjestäminen vaatii kuitenkin aina kyseiseltä paikkakunnalta jonkun aktiivisen henkilön, joka vastaa tapahtuman suunnittelusta ja järjestämisestä.

Jos olet kiinnostunut järjestämään tapahtuman paikkakunnallasi, laita meille postia info@olscfinland.com.

Kerro, missä ja millaisen tapahtuman olisit kiinnostunut järjestämään ja mikä on sen kustannusarvio. Yhdistyksellä on mahdollisuus tukea tapahtumia rahallisesti huolehtimalla esim. tilavuokrien tai ruokatarjoilujen kustannuksista kohtuullisissa määrin.

TAMMIKUU 2019 |

nw | 19

EPÄILIJÖISTÄ USKOJIKSI

K

eväällä 2014 olin tuolloin valmentamani urheilujoukkueen kanssa Manchesterissa viikonloppumatkalla.

Meillä oli varattu liput lauantain Valioliigaotteluun Manchester United – Hull City, joka jouduttiin kuitenkin siirtämään Hull Cityn mentyä FA Cupissa pitkälle. Koska tiesin, että tulisin joka tapauksessa menemään sunnuntaina Liverpoolin sillä siellä pelattaisiin Hillsborough’n 25-vuotismuisto-ottelu Liverpool-Manchester City, pyysin hartaasti että lippuasiaa hoitanut taho kysyisi mahdollisuutta vaihtaa lippuja sunnuntain City-pelin lippuihin.

Vastaus tuli: saisimme sunnuntaille kuusi lippua. Ilmoitin, että olisin valmis ostamaan lipun käytännössä hinnasta piittaamatta, sillä tuo ottelu oli juuri SE matsi jolloin pelattaisiin Valioliigan mestaruustaistelun kannalta huipputärkeistä pisteistä 24 vuoden tauon jälkeen. Koska joukkueissa kuitenkin toimitaan usein demokraattisesti, kuusi lippua päätettiin arpoa. Jokaisen 20 joukkueen jäsenen nimi hattuun ja sieltä nostettaisiin kuusi nimeä. Pahoittelen vielä näin jälkikäteen sitä, että oman nimeni nouseminen toisena hatusta aiheutti spontaani karjuntajuoksun pitkin hotellin käytävää. Minulla olisi lippu Anfieldille, otteluun joka tulisi jäämään historiaan!

Kyseessä ei ollut ensimmäinen kertani Anfieldilla, mutta nyt tilanne oli täysin erilainen kuin aiemmin. Rafa Benitezin aikoina usko oli ja eli, mutta tuona kevätpäivänä 2014 Brendan Rodgersin joukot olivat yllättäneet kaikki ja saaneet meidät punaiseen uskovat jälleen todella syttymään.

Stadionin ympäristö eli, se kuohui ja kiehui, laulut kaikuivat pitkin kujia ja ”We’re gonna win the league” kajautettiin useampaan kertaan ilmoille sen tosiasian vahvistamana, että siihen oli todella saumat.

City on kaatunut keväällä 2014 3-2, kevätpäivä on kaunis ja mestaruus omissa käsissä

20 |

nw | TAMMIKUU 2019

TEKSTI JA KUVAT Mikko Pirhonen

Itse ottelu oli huikea, kun Liverpool meni ensin 2-0-johtoon Sterlingin ja Skrtelin osumilla, City tasoitti ja noin vartti ennen päätösvihellystä Coutinho laukoi pallon Joe Hartin vartioiman maalin alanurkkaan aivan silmieni edessä. Tuo hetki tulee todennäköisesti säilymään ristiriitaisimpana tilanteena jonka tulen seuran fanina kokemaan, sillä olin haljeta onnesta, mutten tarvinnut muistutusta siitä missä olimme: saamassani lipussa oli näet kaksi hiljaiseksi vetänyttä sanaa ”Visitor stand”. Joukkuekaverini napautti maalin jälkeen kyynärpäällä kylkeeni ja sanoi suomeksi, että jos tuuletat niin meidät tapetaan. Kun katsoin ympärilleni ja näin Cityn paitoihin pukeutuneiden jääkaappipakastinten tuijottavan ja kyselevän minulta ”What the f*ck you smiling at, lad?”, totesin että sisäinen ilo maalista olisi nyt riittävä tuuletus.

Heavy Metal Kloppo Jalkapallon seuraamiseni ulottui ja ulottuu vähintään Euroopan tasolla melko laajamittaiseksi. Seuraan mielelläni eri maiden sarjojen otteluita ruudun välityksellä tai paikan päällä, eikä ole sen enempää tavatonta huomata varanneensa matkan Müncheniin katsomaan Bayernin peliä kuin löytää itsensä katsomasta perjantai-iltana Ranskan toiseksi korkeimman sarjatason kamppailua tai paikallisen seuran kakkosdivarimatsista vesisateessa. Luen myös paljon jalkapalloon liittyvää materiaalia eri lehdistä niin paperiversioina kuin netistäkin ja vaikken tuota lajia valmennakaan, yritän ymmärtää sen taktista puolta koko ajan paremmin ymmärtääkseni miksi kukin pelaaja tai valmentaja tekee kuten tekee.

Edellä mainitusta syystä vaikkapa viime kausien Sarrin Napoli, Nagelsmannin Hoffenheim, Simeonen Atletico, Guardiolan Barca ja City, tai Setiénin Betis tällä kaudella ovat kiinnittäneet huomioni. Kaikista tämän vuosikymmenen joukkueista eniten sen teki kuitenkin Dortmund Bundesliigan voittoon päättyneillä kausillaan. Se raivokas, tehokas ja viihdyttävä tapa pelata jalkapalloa iski täysin siihen miten halusin nähdä jalkapalloa pelattavan. Viimeistään lukiessani Jürgen Kloppin ajatuksia jalkapalloon ja muuhunkin liittyen olin vakuuttunut siitä, että jonkinlainen man crush oli jo kehittynyt.

Kun Liverpool julkisti syksyllä 2015 Kloppin siirtyvän edustusjoukkueen manageriksi, en suoraan sanoen ollut ensin uskoa sitä. Valioliigasijoitukset kaudesta 2009/10 alkaen eivät puoltaneet tuon profiilin managerin kiinnittämistä: 7., 6., 8., 7., 2., 6. Kun projekti pääsi toden teolla käyntiin kauteen 2016/17 lähdettäessä, olin vakuuttunut että seura on löytänyt itselleen miehen joka heijastaa täysin niitä arvoja jotka koin itse tärkeiksi ja joita ennen kaikkea seura ja sen kannattajat halusivat managerinsa edustavan: yhteisön pitäminen toiminnan keskiössä, johtajuus, määrätietoisuus, kunnianhimoisuus, viihdyttävän jalkapallon pelaaminen.

It’s a long way to the top (if you wanna rock’n roll)

Fenway Sports Group ja Klopp lähtivät uudistamaan seuraa rohkealla otteella, luoden paitsi uusia liiketoimintamahdollisuuksia, myös perustuksia sille että seura voisi nousta jälleen pitkäjänteisellä työllä kohti sarjan kärkeä.

Työtä ei tehnyt helpoksi se, että samanaikaisesti lajin terävin kärki vaikutti siirtyvän koko ajan harvempien hallintaan (Leicesterin upeasta silly seasonista huolimatta) ja matkaa huipulle riitti. Klopp on paitsi viihdyttävän ja energisen jalkapallon eräs näkyvimpiä pioneereja, myös laaja-alaisesti jalkapalloseuran kehittämiseen näkemystä omaava mies ja julkisuuteen tihkuneet kehitysaskeleet niin seuran tilojen kuin henkilöstönkin suhteen kielivät eteenpäinmenosta.

Kun vierailin keväällä 2018 Liverpoolissa Cityä vastaan pelattujen UCL-pelien sekä Evertonia vastaan pelatun derbyn merkeissä, tunnelma muistutti riehakkuudessaan vuoden 2014 kevättä. Jokin oli kuitenkin muuttunut, enkä tarkoita pelkästään rakennuksia. Ilmapiiri seuran ympärillä oli toisenlainen, sillä siinä missä 2014 meidät vedettiin mukaan yhden kauden ihmeeseen, nyt tunne oli se että jo rakennettujen hienojen asioiden päälle oltiin rakentamassa jotain vielä potentiaalisempi upeampaa.

Se osuvatko pienet asiat kohdalleen kentällä on aina kokonaisuus johon vaikuttavat myös sattumat, mutta jos pohjarakenne on kunnossa, ovat edellytykset päästä kilvoittelemaan kärkisijoista ja pokaaleista olemassa pidemmällä aikajänteellä. Tämän aisti kannattajista, usko siihen että mahdollisuudet pelata jopa nykyisillä, entisestään koventuneilla standardeilla suurimmista pokaaleista on vakaa ja tieto siitä että seura on erinomaisissa käsissä luo sen tunteen, että juuri näin Liverpool Football Clubin tulee toimia ja nämä ovat ne standardit joita meidän täytyy itseltämme odottaa.

Hyökkäys voittaa pelejä, puolustus mestaruuksia

maaliero 39-7. Muutos on käsittämätön, mutta sen taustalta löytyy selittäviä tekijöitä.

Jouluna 2017 Andrew Robertson oli pelannut vasempana laitapakkina vasta kourallisen otteluita otettuaan avauskokoonpanon paikan Alberto Morenolta. Virgil van Dijk oli vielä Southamptonin omaisuutta ja Alissonin hankinnasta ei uskallettu vielä edes haaveilla. Trent Alexander-Arnold otti ensiaskeleitaan oikeana laitapakkina ja Joe Gomezin loukkaantumiset pitivät miestä vuoroin sivussa, vuoroin laitapuolustajana. Tuntuu hämmästyttävältä, että tuosta kaikesta on aikaa vain vuosi.

Tällä kaudellakin Liverpoolin pelaamisessa on ollut todella paljon kehitettävää. Edistysaskeleet on kuitenkin otettu kenttätasapainon puolella, osittain koska Liverpoolin vastustajat ovat reagoineet Poolin uhkaan riistojen jälkeen mutta suurimmaksi osaksi niin, että itse pelaaminen on siirtynyt kärsivällisempään ja puolustusorientoituneempaan suuntaan. Joissain otteluissa kone ei ole käynnistynyt käytännössä missään vaiheessa, mutta noissa eurovierasotteluissakin kärsityt tappiot jäivät onneksi lopulta kuriositeeteiksi jatkopaikan auettua Mestarien Liigan pudotuspelivaiheeseen.

2019 - kun kaikki on todellakin auki

Jo nyt, joulun 2018 viettoon hiljennyttäessä vain yksi asia on selkeä: kauden loppuosa tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Liverpool johtaa Valioliigaa ja jokainen sen tuleva ottelu on tapahtuma joka saa samanaikaisesti hymyn kasvoille sekä oikeanlaisen jännityksen päälle. Mikään ei ole varmaa, mutta kaikki on mahdollista ja sitä me juuri odotamme, janoamme ja haluamme.

Valioliiga, Mestarien Liiga, FA Cup, huippuottelut vuodenvaihteessa … kaikki nuo luovat tuon tunteen, joka muistuttaa niistä asioista jotka ovat saaneet meidät kannattamaan Liverpoolia. Menestys on kirsikka kakun päällä, mutta jo nyt voi sanoa että menestykselle on luotu pohja.

Jos Liverpoolilla oli takamatkaa kärkeen liiketoimintapuolella, sitä oli toden totta myös kentällä. Kloppin lausunnot seurasta ovat osuneet maaliinsa miehen puhuessa seuran kannattajista, perinteistä ja noiden asioiden tärkeydestä sillä mies aidosti uskoo siihen mitä puhuu. Samanaikaisesti on yhtä tärkeää, että manageri on realistisesti asioita arvioimaan kykenevä ja tarvittaessa todella häikäilemätönkin toimija.

Kloppin ensimmäisten kausien Liverpool oli eräs viihdyttävimpiä jalkapallojoukkueita Euroopassa, mutta analyysin tulos oli silti managerin johtamassa lähipiirissä selkeä: alakerran rakennetta, pelaajistoa ja koko kenttätasapainoa on kehitettävä jotta Cityn 25 pisteen etumatkaa saataisiin kurottua kiinni kaudella 2018/19.

Tätä tekstiä kirjoitettaessa on aatonaatto ja selkeimmin asioiden kehityksen näkee listattaessa muutaman liittyvän vertailun vuoden takaisen tilanteen ja tämän päivän välillä. Joulun 2017 viettoon Liverpool hiljentyi pelattuaan Valioliigassa tuohon mennessä 19 ottelua saldolla 9 voittoa, 8 tasapeliä ja 2 tappiota maalieron ollessa 41-23. Tällä kaudella saldo on 18 ottelua, 15 voittoa, 3 tasapeliä, 0 tappiota ja

Joko tänä keväänä tätä kannua suutelee ja nostaa Jordan Henderson?

TAMMIKUU 2019 |

nw | 21

“FELLOW SCOUSER”

MIKKO NOUSIAINEN

TEKSTI JA KUVAT: Jarmo Makkonen

“ To i v o i n a l l e 1 0 - v u o t i a a n a , e t t ä s a i s i n s a m a n l a i s e t v i i k s e t k u i n I a n R u s h i l l a ”

22 |

nw | TAMMIKUU 2019

K

orvissa ujeltava tuuli tekee Helsingin Lauttasaaren iltapäivän pakkassäästä ikävän purevan. Paikallisessa olutravintolassa tunnelma on sen sijaan kodikkaan lämmin ja seesteinen. Valitsen mukavan paikan ikkunan vierestä. Se osoittautuu edesmenneen Tommy Tabermannin kantapöydäksi. Seurakseni saapuu näyttelijä Mikko Nousiainen, 43, joka tilaa kahvin.

aikuisiällä. Kavereiden tai työporukan kanssa pelailun lisäksi Nousiainen on osallistunut mm. teatterien välisiin turnauksiin ja Rock-futiksen SM-kisoihin. Pelaaminen on kuitenkin jäänyt viime aikoina vähemmällä, ymmärrettävästä syystä. Terve kroppa on näyttelijäntyössä korvaamaton työkalu, eikä polvivammoista kärsinyt Nousiainen voi ottaa turhia riskejä.

”Mun täytyy ajaa vielä tänään Tampereelle.”

Ian Rush esikuvana

Kahden kaupungin - Helsingin ja Tampereen - välillä aikansa jakavan Nousiaisen kalenterista löytyi aikaa myös Norwegian Woodille, vaikka kuluva syksy on ollut kiireinen.

Viimeisten kahden kuukauden aikana on ilmestynyt kokonaista kolme hänen tähdittämäänsä elokuvaa (Valmentaja, Pieniä suuria valheita ja Swingers), joiden promoamisen kanssa on ollut ”tosi haipakkaa”. Haastattelua edeltävänä iltana on ollut Swingersin ensi-ilta, jonka vuoksi PSG-Liverpool jäi kokonaan näkemättä. Nousiainen laskeskelee tehneensä niin sanottuja oikeita näyttelijäntöitä vain viitisen päivää koko syksynä. Tämä on poikkeuksellista. Näyttelijäntyöt jatkuvat Kansallisteatterissa Sammakkokuningas – näytelmässä, jonka ensi-ilta koittaa helmikuun puolivälissä.

Kyseinen näytelmä on erityinen, koska siinä Mikko pääsee ensimmäistä kertaa kunnolla teatterilavalle isänsä Heikin kanssa. Näytelmässä hän esittää NHL-jääkiekkoilijaa, joka pohtii uransa jatkoa.

Tampereella vuonna 1975 syntyneen Nousiaisen lapsuudessa Liverpool FC kulki voitosta voittoon halliten Englannin ja Euroopan kenttiä. Tuo aikakausi on tehnyt moneen lapseen lähtemättömän vaikutuksen, ja loppuelämän kestävä rakkaustarina on saanut alkunsa. Nousiainen ei osaa nimetä oman LFC- kannatuksensa perimmäistä syytä. Hänellä oli lapsena huoneensa seinällä kolmen seuran viirit: Real Madrid, Nottingham Forest ja Liverpool FC, jotka kaikki olivat menestyksekkäitä 80-luvulla. Henkinen side Liverpoolin kaupunkiin on kuitenkin syntynyt jo varhain ainakin musiikin kautta. Nousiainen on nimittäin ollut Beatles-fani jo pienestä pitäen, ja on siksi halunnut aina matkustaa Liverpooliin. Beatles-rakkaus on peräisin hänen isältään Heikiltä, joka on sattumoisin myös kova LFC-kannattaja: ”Täytyykin kysyä isältä että onko tämä tietoista aivopesua ollut koko homma!” Nousiainen pohtii kieli poskessa.

Oli varsinainen kipinä Liverpoolin valikoitumiseen missä hyvänsä, Nousiaisen lapsuuden ensimmäinen jalkapallosankari, ”se juttu”, oli Ian Rush, jolta hän kopioi innokkaasti erilaisia tapoja. Nousiainen muistelee huvittuneena esimerkiksi kastelleensa kesäisin futiskenkänsä likomäriksi ennen pelejä, koska oli nähnyt Rushin tekevän niin. Ja tietenkin:

”Harmi ettei [päähenkilö] ollut jalkapalloilija, mutta mennään nyt tällä jääkiekon saralla sitten!” Nousiainen vitsailee.

Näytän Norwegian Woodin numeroa, jossa Fellow Scouserina poseeraa kesäisissä Helsingin Kallion maisemissa Nousiaiselle tuttu näyttelijä, Juha Varis. ”Karhupuisto! Mä oon asunut lapsuuteni ihan tuossa vieressä.”

Kalliossa alkoi myös Nousiaisen oma jalkapalloura. Hän pelasi 11 vuoden ajan, ensin HJK:n Kallion kaupunginosajoukkueessa, sitten Kiffenissä, ja lopulta Helsinki Unitedissa.

16-vuotiaana laji kuitenkin sai jäädä ja tilalle tuli amerikkalainen jalkapallo. Toisaalta jalkapalloharrastus alkoi vaatia liikaa omistautumista, toisaalta jenkkifutis sopi nuorukaisen fysiikalle todella hyvin. Lajinvaihtoa ei ole tarvinnut katua. Jenkkifutisura kesti seitsemän vuotta, ja sen aikana yksi lapsuuden unelma täyttyi: ”Pääsin pelaamaan Suomi-paita päällä junnumaajoukkueessa Olympiastadionilla Ruotsia vastaan, ja vielä voitettiin”, Nousiainen fiilistelee ja lisää nauraen: ”mutta silloin lapsena haaveilleissa luulin että se olis toteutunut jalkapallon saralla äijien maajoukkueessa, mutta ei se ihan mennytkään niin!”

Nousiainen seuraa edelleen tarkasti amerikkalaista jalkapalloa television välityksellä.

Jalkapallo palasi Nousiaisen harrastusrepertuaariin

”Toivoin alle 10-vuotiaana että saisin samanlaiset viikset kuin Ian Rushilla”.

Lapsuuden ajan otteluista Nousiaisella ei ole selkeitä muistikuvia. Hän muistelee olleensa lapsena usein lauantaisin mummolassa, jossa katseltiin YLEn jalkapallolähetyksiä. Tuon ajan Pool-pelaajista mieleen ovat jääneet Rushin lisäksi esimerkiksi Kenny Dalglish, Bruce Grobbelaar, Peter Beardsley ja Graeme Souness.

Uskollinen ja intohimoinen kannattaja Nykyään Nousiainen yrittää katsoa Liverpoolin otteluita aina kun vain pystyy. Kuluva syksy on kuitenkin ollut tässäkin mielessä poikkeuksellinen: ”Hävettää sanoa että tänä syksynä olen nähnyt kaksi kokonaista peliä.”

Kiireinen kalenteri on sallinut lähinnä yksittäisten puoliaikojen seuraamisen, koska Nousiainen haluaa katsoa ottelut suorana. Lopputulos on saatava tietää heti ottelun päätyttyä, eivätkä jälkilähetykset ilman jännitystä kiinnosta häntä.

Nousiainen kertoo katsovansa otteluita nykyään useimmiten yksin, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että varsinkin isojen otteluiden seuraaminen porukalla voisi

TAMMIKUU 2019 |

nw | 23

olla mukavampaa. Toisaalta, 2000-luvun alussa Tampereella asuessa kavereiden kanssa matsien katsominen pubeissa oli Nousiaiselle henkireikä. Ottelut tosin olivat usein muiden joukkueiden kuin Liverpoolin pelejä:

on opittu.

Joukkueen nykytilaan Nousiainen on todella tyytyväinen. Erityisesti saksalaismanageri Jürgen Klopp saa häneltä kehuja:

”Valitettavan monta ManUn ja Arsenalin peliä oli pakko mennä katsomaan.”

”Mä luulen että Klopp on hyvä ihmisten kanssa. Se tietää millaisia pelaajatyyppejä se haluaa joukkueeseen.”

Niinpä. Nousiainen on intohimoinen futisfani, ja ikuiset kiistakumppanit Everton ja varsinkin ManU aiheuttavat hänessä voimakkaita, negatiivisia tunteita. Tähän vihaan liittyviä muistoja on jo lapsuuden ajalta. Silloin hän luki Buster-sarjakuvalehdestä erityisesti Harjumäen sisu –sarjaa. Pettymys olikin valtava, kun sarjakuvan päähenkilöt menivät pelaamaan Evertoniin. Liverpoolin verivihollisten lisäksi myös Saksan maajoukkue kuului aiemmin Nousiaisen inhokkeihin, mutta asiat muuttuivat radikaalisti vuonna 2006, kun Jürgen Klinsmannin ”hyökkäävä, eteenpäin menevä, opportunistinen fudis” teki häneen vaikutuksen. Manchester Unitedin suhteen muutosta ei sen sijaan ole näköpiirissä:

Nousiainen kertoo olleensa erityisen ilahtunut Virgil van Dijkin hankinnasta, sillä tämä on vahvistanut aiemmin ”hasardiherkkää” puolustusta merkittävästi. Van Dijk tuo varmuutta ja mahdollistaa esimerkiksi keskikentän ylempänä pelaamisen. Lisäksi Nousiainen nostaa Mo Salahin esimerkkinä pelaajasta, joka jo ehdittiin tuomita muualla, mutta jonka Klopp sai nostettua uudelle tasolle.

Myös se, että Klopp on antanut mahdollisuuksia nuorille, saa Nousiaisen tyytyväiseksi. Esimerkkinä hän mainitsee Trent Alexander-Arnoldin, todeten että nuori pelaaja tekee vielä virheitä, mutta niin pitääkin, sillä niistä oppii. Nousiainen pohtii, että seuran omien kasvattien, ”oman kylän poikien”, saaminen ykkösjoukkueeseen on kannattajille tärkeää. Liverpoolin akatemiassa Nousiaista kiinnostavia nuoria pelaajia ovat tällä hetkellä ainakin Ben Woodburn ja suomalainen puolustaja Patrik Raitanen.

Liverpoolin pelaajamateriaalin vahvistumisesta huolimatta Nousiainen kaipailee ensisijaisesti vieläkin enemmän laajuutta miehistöömme, koska Kloppin suosima aktiivinen pelityyli vaatii paljon liikettä esimerkiksi laitapuolustajilta ja kärkikolmikolta. Ylhäältä prässääminen kuormittaa ja kumuloituva rasitus vie tehoja varsinkin loppukaudesta. Nousiainen toivoisi materiaalin laajenemisen tapahtuvan joko omien nuorien pelaajien kasvamisen tai edullisten hankintojen kautta. Avaukseen ei hänen mielestään ole välttämättä tarvetta hankkia ketään tiettyä pelaajaa, koska pelaajilla on nykyjoukkueessa selkeät roolit.

Lopulta Nousiainen tulee siihen tulokseen, että olisi hyvä, jos keskuspuolustuksessa olisi selkeä ykköspari – kuten Hyypiä ja Carragher aikoinaan – ja että van Dijkin vieressä pelaisi kenties joku omista nuorista kasvanut pelaaja. Hänen toiveensa voi hyvinkin toteutua, jos nuori Joe Gomez jatkaa lupaavia esityksiään.

”Sille ei vain voi mitään. Mun on tosi vaikea olla ManUn puolella. Ja vielä kun mulla on niin paljon ystäviä jotka on ManU-faneja” Mieleen painuneista otteluista puhuttaessa nousee esiin tietenkin vuoden 2005 Istanbulin finaali, jota Nousiainen oli katsomassa punavuorelaisessa ravintolassa näyttelijäkollegojen, Niko Saarelan ja Kari Hietalahden kanssa. ”Hissuhan [Hietalahti] lähti siitä sitten puoliajalla himaan!”

Nousiainen muistelee ratketen nauruun. Hietalahti oli saanut tiedon dramaattisesti kääntyneen ottelun lopputuloksesta perinteiseen tyyliin teksti-tv:stä. Nousiainen pohtii omia tuntojaan tuona historiallisena iltana ja toteaa hymyillen: ”Nyt kun miettii [sitä peliä] niin tuntuu, että olisi ollut sellainen fiilis että tää hoidetaan vielä, mutta tuskin se kuitenkaan niin on ollut! Aika huonot fiilikset taisi olla jossain vaiheessa.”

Klopp ja nuorten esiinmarssi miellyttävät Menestys on kiertänyt Liverpoolin pääosin kaukaa sitten 90-luvun alun. ”Valioliiga ei oo ollut kauhean ystävällinen meille.”

Nousiaisen kiinnostus Liverpoolin seuraamiseen on kuitenkin säilynyt tästä huolimatta vuodesta toiseen, vaikka heikommat ajat ovatkin ahdistaneet. Hän näkee, että seura on tehnyt paljon virheitä, ”sellaisia paniikkinappulan painamisia”, ja varsinkin siirtopolitiikka on ollut ajoittain outoa. Esimerkiksi Gerard Houllierin aikana hankittiin pelaajia (mm. Jari Litmanen ja Patrik Berger), jotka eivät sopineetkaan managerin pelitapaan. Sittemmin hankinnoiksi on valikoitunut liikaa ylihintaisia brittejä, ja jonkin aikaa sitten oli outo jakso siirtomarkkinoilla, kun pelaajia hankittiin suuria määriä ja esimerkiksi ”Southampton ostettiin tyhjiin”. Nousiainen toivoo, että tehdyistä virheistä

24 |

nw | TAMMIKUU 2019

Anfield vielä kokematta Nousiainen tunnustautuu intohimoiseksi olutmieheksi, joka yrittää maistella mahdollisimman paljon erilaisia oluita, varsinkin ulkomailla matkustellessa. Olutta on epäilemättä tullut nautittua myös Brittein saarilla, erityisesti 15-20 reissun ansiosta tutuksi tulleessa Lontoossa, jossa hän on vieraillut lähinnä teatterin takia. Liverpoolin kaupunki on kuitenkin toistaiseksi jäänyt kokematta.

Täten myös Anfieldin vierailu antaa odottaa itseään. Nousiainen ei kuitenkaan ole käynyt muissakaan fudispeleissä Englannissa. Hän vakavoituu: ”En oo käynyt ikinä missään festareillakaan, koska en voi hyvin paikoissa, joissa on liikaa ihmisiä. Vaikka mulla ei oo mitään varsinaista kammoa [sellaisia tilanteita kohtaan], niin joskus voi tuntua, että on pakko päästä pois – mutta ei sellaista tapahdu juuri koskaan.”

Nousiainen kertoo, että ahdistava ajatus Anfieldin väenpaljoudesta on saanut hänet empimään lähtöä ja toistaiseksi hylkäämään matkasuunnitelmat. Hänen mielipiteensä tästä jaakobinpainista on kuitenkin selvä: ”Se on ylireagointia. Pakkohan mun on saada itsestäni se irti, että meen sinne. Sitten kun joskus oon Anfieldilla, niin toivon että voin katsoa sitä sellaisen pikku-Mikon silmin, että nyt ollaan tässä.”

Laulumies ja maajoukkuefani Nousiaisen kenties vähemmän tunnettu puoli on se, että hän myös laulaa. Liverpoolin kannatuslauluja hän ei kuitenkaan YNWA:n lisäksi osaa. Senkin laulaminen on jäänyt toistaiseksi yhteen privaattiesitykseen: hän kertoo laulaneensa sitä näyttelijä Eero Ritalan kanssa autossa viime kevään Liverpool-Roma –otteluparin aikaan. Samassa autossa ollut tuottaja, Roman kannattaja, oli nimittäin alkanut laulaa Roman kannatuslaulua. ”Se on ainoo kerta. Muuten annan muiden laulaa mieluummin sitä.”

Toivotaan, että mies pääsee vielä kajauttamaan hymnin ilmoille Anfieldilla. Mahdollisesti, sillä Nousiainen kertoo käyneensä aiemmin suurtenkin katsojamäärien otteluissa, ja mainitsee edelliseksi matsikseen Suomi-Saksa – maaottelun vuodelta 2001. Silloinkin tosin ottelu piti jättää puoliajalla työkiireiden takia kesken, Suomen 2-0 -johtoasemassa. Nousiainen muistelee sen jälkeen saatuja kahta tekstiviestiä nauraen epäuskoisesti: Saksa oli noussut tasoihin. Nämä ”Huuhkajien pettymykset” ovat yksittäisistä otteluista jääneet Nousiaisen mieleen paremmin kuin Liverpoolin pelit. Haastattelun aikana hänen puheessaan toistuvatkin moneen otteeseen Suomen maajoukkue Huuhkajat, Jari Litmanen ja Sami Hyypiä. Maajoukkuejalkapallo on Nousiaiselle selvästi tärkeä asia, ja hän muistaa hyvin ajan, jolloin sekä Hyypiä että Litmanen olivat Liverpoolissa. Litmasen kohtelu harmittaa Nousiaista vieläkin.

”Jotenkin masennuin siitä kun pahimmillaan Patrik Berger ja Litmanen molemmat istui penkillä. Houllier jotenkin jurrutti sitä omaa systeemiään niin vahvasti, ettei tuon tyylisille pelaajille löytynyt paikkaa joukkueessa.”

Nyky-Liverpoolin taitopelaajia suosiva tyyli onkin varmasti Nousiaisen mieleen. Hänen mielestään on tärkeää, että joukkueen pelitapa on ajettu sisään niin, ettei pelaajien tarvitse ajatella – kaikki tulee selkärangasta. Silloin pelaajat vain pelaavat ja nauttivat siitä, että asiat toimivat. ”Vaikka [fudis] on joukkuepeli niin yksilöt ratkaisee loppuviimeksi. Se vaan on hienointa ja maagisinta kun kaksi pelaajaa toimii samalla luovalla tavalla.”

Nousiainen kertoo jalkapallon taktisen puolen kiinnostavan periaatteen tasolla, muttei itse analysoi Liverpoolin pelaamista siitä perspektiivistä. Toisaalta, jalkapallotaktiikat ovat miehelle varsin tuttuja,onhan hän manageroinut itsekin futisjengejä – monen muun IT-ajan jalkapallofanin tavoin – pelaamalla Football Manager –sarjan pelejä. ”Se on kyllä paras peli mitä on! Todella koukuttava. Pelasin 2000-luvun alussa enemmän, mutta nyttemmin pelaaminen on vähentynyt selvästi. Nykyään pelaan silloin tällöin pelin kosketusnäyttöversiota.”

Tunti vierähtää nopeasti sanavalmiin Nousiaisen seurassa. Hän puhuu jalkapallosta ja rakkaasta seurastaan selvästi mielellään. Haastattelun lopuksi sovimme, että kauden päätteeksi mennään katsomaan jälleen Liverpoolin Mestarien Liigan finaalia vaikkapa Casino Helsinkiin. ”Siitä lähdetään!”

TAMMIKUU 2019 |

nw | 25

ROIHUVUOREN NAHKA Roihuvuoren nahka ja OLSC Finland ovat tehneet yhteistyösopimuksen.

Yritys tarjoaa kolmea erikokoista lompakkoa OLSC Finland -logolla ja 10% tuotteen hinnasta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen OLSC Finlandin kautta.

Uusimpana tuotteena tarjolla upea taskumatti yhdistyksen logolla.

OLSC SUOSITTELEE HELSINKI Elmo Sport Bistro (OLSC, nw, $ $ $ ) | TURKU Pub Hunter’s Inn (nw) | KOTKA Players (OLSC, nw, $$$ ) VAASA Office (OLSC, nw) | KUOPIO SporttiPubi Futari (OLSC, nw, $ $ $ ) | IMATRA Osmo’s Cosmos Bar (OLSC) VANTAA Old Story (OLSC, nw) | KOUVOLA Irish Pub Old Tom (OLSC, nw, $ $ $ ) | SAVONLINNA Happytime Baari ROVANIEMI Olivers Corner (OLSC, nw) | OULU ??? (OLSC, nw) | PIETARSAARI O’Learys RAUMA Street bar (OLSC) | RIIHIMÄKI Irlannin Setteri | NAANTALI Bar Puoliaika (OLSC, nw) JYVÄSKYLÄ Matsibaari (nw) | JOENSUU Jetset bar | HÄMEENLINNA Pub Wiljami (OLSC, $ $ $ ) TORNIO Sports Corner | VUOKATTI O’Learys Katinkulta (nw) | TAMPERE ???

OLSC

26 |

nw | TAMMIKUU 2019

nw $$$ Kaupunkilippu Norwegian Wood luettavissa Tarjouksia pelipäivinä

LIPPUJEN HAKU JA YHDISTYSPISTEIDEN VAIKUTUS Yhdistyspisteet Selitetään ensin yhdistyspisteiden (credits) kerääminen: Kun jäsenmaksu maksetaan ennen syksyn lippujenhaun deadlineä (yleensä kesäkuun lopussa), saa jäsen käyttöönsä 3 pistettä. Kun jäsenmaksu maksetaan ennen kevään lippujenhaun deadlineä (yleensä marraskuun lopussa), jäsen saa käyttöönsä 2 pistettä.

Tämän jälkeen (1.12 – 31.5 ) liittyessä jäsen saa 1 pisteen.

Pisteet lasketaan yhteen aina kolmen viimeisen jäsenkauden perusteella eli näin korkein mahdollinen pistemäärä on 9 pistettä.

Pisteitä voi kartuttaa kirjoittamalla yhdistyksen lehteen Norwegian Woodiin, kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen saldoon kun juttu on julkaistu lehdessä. äsenen sen hetkiset pisteet näkyvät hänelle lähetettävässä jäsenmaksussa.

Lippujen haku Hakeaksesi lippuja jäsenellä tulee olla Liverpool FC:n jäsenyys – eli Full tai Light membership. International membership EI kelpaa.

Yhdistys hakee lippuja kaksi kertaa kauden aikana: syyskaudelle (otteluohjelma vuodenvaihteeseen asti) ja kevätkaudelle (loppukauden pelit). Jokaiseen otteluun voimme hakea 14 lippua. Yhdistys saa valita kolme ottelua syksyllä ja kolme ottelua keväällä, jotka ovat ensisijaisia otteluita lippujen suhteen ja joihin Liverpool FC yrittää saada yhdistykselle liput. Loput ovat ns. ”toivotaan toivotaan” -otteluita, joihin yhdistys voi mahdollisesti saada lippuja. Yhdistyksen haut tapahtuvat ennen seuran virallisia General Sales -myyntejä.

Miten haet yhdistyksen ottelulippuja?

Yhdistykseltä tulee excel-taulukko haettavista peleistä noin 1–2 viikkoa ennen deadlineä. Taulukkoon merkataan vain hakijan nimi, ruksataan halutut ottelut ja palautetaan kysely takaisin. Huom! Ruksaa vain ne ottelut, joihin olet oikeasti valmis lähtemään. Olet velvollinen ostamaan kaikki saamasi liput, sillä ns. kakkosprioriteetin ”jos-saan-tämän-lipun-niin-en-otakaan-muita-ruksaamiani-lippuja” -otteluita ei ole.

Varsinkin syksyn haku, eli kauden ensimmäinen lipunhaku, tulee nopeasti. Syksyn lipunhakuun kannattaa varautua jo siinä vaiheessa, kun otteluohjelma julkaistaan ja katsoa valmiiksi, mitkä ottelut kiinnostavat. Hakijalista otteluihin päivitetään reaaliajassa foorumille ja on ainoa paikka mistä näkee otteluihin hakeneet

Miten lipunsaajat päätetään?

Karsinnoissa käytettävän arvonnan kulku: Jokaisella hakijalla on LFC:n jäsennumero ja tästä numerosta hänelle luodaan oma arvontanumero. Tätä arvontanumeroa sitten verrataan yhdistyksen luomaan numeroon (00-99) ja lähimmäksi tätä numeroa osuvat arvontanumerot saavat paikan lipunhakijoina. Tarkemmat arvontasäännöt löytyvät foorumilta.

Yhdistyspisteiden väheneminen Kun jäsen saa lipun A-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi jäsenen yhdistyspistekertymästä. Vähennys vaikuttaa siten heti seuraavaan mahdolliseen A-kategorian pelin lipunhakuun.

Kun jäsen saa lipun B-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi ainoastaan mikäli ottelu on yhdistyksen otteluvalintapeli. Muihin otteluihin ei käytetä yhdistyspisteiden vähennyksiä.

KIRJOITA NORWEGIAN WOODIIN Norwegian Wood on kannatusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa. Lehti julkaistaan neljän kuukauden välein syys-, tammi- ja toukokuussa. Lehden sisältö muodostuu jäsenistön kirjoittamista artikkeleista.

Lehteen kirjoittamalla voit kartuttaa lippujen haussa hyödynnettäviä yhdistyspisteitäsi, mutta kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen yhdistyspistesaldoon heti kun juttu on julkaistu lehdessä.

Kaikenlaiset reissu- tai tapahtumaraportit, kausiennakot ja -yhteenvedot ovat tervetulleita. Pelaajaesittelyt ja -arvioinnit ovat myös toivottuja, varsinkin siirtoikkunoiden aikaan. Seuran historiaa, sen käännekohtia tai tärkeitä tapahtumia sivuavat artikkelit olisivat myös mielenkiintoisia. Jos kenelläkään on yhteyksiä ulkomaisiin kannattajiin ja sitä kautta englanninkielisiin artikkeleihin, julkaisemme niitäkin ilomielin. Pitäkää silmät ja korvat auki mielenkiintoisten Fellow Scouser -haastateltavien varalta.

Jutut ja kuvat tulee lähettää osoitteeseen editor@olscfinland. com. Samaan osoitteeseen saa lähettää myös parannus- ja kehitysehdotuksia.

Päätoimittaja kiittää.

Pelit jaetaan A- ja B-kategoriohin. A-kategoriaan luettavat pelit ovat Everton, Man Utd ja Arsenal sekä B-kategoriaan Man City, Chelsea ja Tottenham. Loput pelit ovat kategorioimattomia. Mikäli peleihin on yli 14 hakijaa, käytetään seuraavia karsintamalleja:

OTTELULIPPUJEN KÄYTTÖOIKEUS

1) Ensimmäinen karsinta (jos yli 14 hakijaa): Edellisenä kautena kyseiseen otteluun saatu lippu.

”Miten toimin kun en pysty käyttämään yhdistyksen kautta saatua lippua?”

2) Toinen karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A/B-kategorian pelit: Yhdistyspisteiden avulla., jolloin vähiten pisteitä omaavat tippuvat ensin. Muihin peleihin liput arvotaan loppujen lähtijöiden kesken.

Ota välittömästi yhteyttä info@olscfinland.com ja kerro tilanteesi. Yhdistyksen kautta saadut liput ovat ensisijaisesti yhdistyksen jäsenille tarkoitettuja. Lipun ”omistusoikeus” on ostajalla vasta kun lippu on maksettu.

3) Kolmas karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A- ja B-kategorian pelit : Arvonta.

Mikäli lipun ”omistusoikeus” on vielä yhdistyksellä, lippua ei tule missään nimessä ryhtyä kauppaamaan itse!