Norwegian Wood nro62

norwegian wood THE FINNISH LFC FANZINE NRO 62 | KESÄKUU 2019 KAUSI 2018-19

PÄÄKIRJOITUS

LET’S TALK ABOUT SIX, BABY TEKSTI Jani Koivula

V

Liverpool Football Club Perustettu: 1892 Pääomistaja John W. Henry Puheenjohtaja: Tony Werner Manageri: Jürgen Klopp LIIGAMESTARUUDET 1900-01, 1905-06, 1921-22, 1922-23, 1946-47, 1963-64, 1965-66, 1972-73, 1975-76, 1976-77, 1978-79, 1979-80, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1985-86, 1987-88, 1989-90 EUROOPAN CUPIN (UCL) VOITOT 1976-77, 1977-78, 1980-81, 1983-84, 2004-05, 2018-19 UEFA CUPIN (EL) VOITOT 1972-73, 1975-76, 2000-01 UEFA SUPER CUPIN VOITOT 1977, 2001, 2005 FA CUPIN VOITOT 1964-65, 1973-74, 1985-86, 1988-89, 1991-92, 2000-01, 2005-06 LIIGACUPIN VOITOT 1980-81, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1994-95, 2000-01, 2002-03, 2011-12

alioliiga päättyi jännittävien vaiheiden jälkeen mahdollisimman pienellä erolla Cityn hyväksi. Vince Lombardi on joskus sanonut, että: ”Football is a game of inches and inches make the champion.” Millimetrit olivat tällä kertaa kaksi kertaa Cityn puolella - ensin City - Liverpool ottelussa John Stonesin pelastettua pallon maaliviivalta ja toisen kerran Cityn 1-0 voitossa Burnleysta kun Sergio Agueron veto ylitti maaliviivan muutamilla millimetreillä.

Liverpoolin kausi päättyi ilon kyyneliin ja koko kautta kuvastaa parhaiten mestareiden liigan finaalin jälkeinen haastattelu, jossa meidän mestarivalmentajamme pisti lauluksi: ”Let’s talk about six, baby. Let’s talk about you and me. Let’s talk about all the good things and the bad things that may be. Let’s talk about six.”

Mestareiden liigan finaalin voittaminen viime kevään pettymyksen sekä tämän kevään liigan kakkossijaan tyytymisen jälkeen on aivan varmasti henkisesti tärkeä asia tälle joukkueelle. Klopp ei ole enää ikuinen kakkonen ja voimavara minkä joukkue voittamisesta saa kantaa vielä pitkälle.

Vain yksi tappio, 89 tehtyä maalia ja vain 22 päästettyä maalia (vähiten koko sarjassa) kertoo lähes täydellisestä kaudesta. Vastustajamme ovat toki kaivaneet mitä erilaisempia tilastoja vuosien varrelta. Viime aikoina vain kolme kertaa joulutauolla johtanut joukkue ei ole voittanut liigaa - 5 vuoden välein tämä on tapahtunut ja joka kerta kyseessä on ollut Liverpool.

Ensi kauden alussa nähdään myös eräänlaista jalkapallohistoriaa, kun ensimmäistä kertaa kaksi englantilaista joukkuetta kohtaavat UEFA Super Cupin finaalissa Istanbulissa.

Toivokaamme kaikki, että ensi vuosi on sitten vihdoin se vuosi, jolloin kauden päättyessä olemme liigan mestareita pitkän odotuksen jälkeen.

Otetaan parhaat opit mukaan tästä kaudesta ja käännetään ne muutamat tasapelit vielä voitoiksi, niin kannu palaa viimein minne se kuuluukin.

*** Somen puolella (Facebookin OLSC Finland -ryhmä) käydään vilkkaasti keskustelua. Muistakaa myös käydä kirjoittelemassa perinteiselle sivustofoorumillemme osoitteessa: www.olscfinland.com/forum

Seuraava takaraja on elokuun lopussa. Tällöin kaiken lehteen tulevan materiaalin tulisi olla editor@olscfinland.com -osoitteessa. Kaikki artikkelit ovat tervetulleita!

Suomen LFC kannattajayhdistys ry Official Liverpool FC Supporters Club Finland

PUHEENJOHTAJA Iiro Romo (theiiro80)

VARAPUHEENJOHTAJA Kristian Blomberg (FinnKop)

SIHTEERI Jani Arponen (jarponen)

Tapahtumavastaava Aki Welander (wellu)

NW päätoimittaja Jani Koivula (janikk)

SIVUSTO: www.olscfinland.com SÄHKÖPOSTI: info@olscfinland.com

2 |

nw | KESÄKUU 2019

PUHEENJOHTAJAN SANANEN TEKSTI Iiro Romo

T

ämä on ollut ehkä vaikein tervehdys, jonka kanssa olen puheenjohtajana joutunut painimaan. Kaikki sanat kuluneesta kaudesta tuntuvat laimeilta, sillä niin paljon tunteikkaita hetkiä olen saanut kanssanne todistaa: Origin viime hetkien maalit, joilla mestaruustaisto säilyi hengissä viimeiselle kierrokselle. Viimeisen kierroksen maalit Anfieldillä ja Brightonissa, jolloin hetkellisesti olimme kiinni jopa Valioliigan mestaruudessa. Barcelonassa koettu epäoikeudenmukainen 3-0 -lopputulos ja heti viikon päästä Anfieldin ihme! Trentin ja Robbon nousu laitapakkien maailman absoluuttiselle huipulle. Ja viimeisimpänä tietenkin Madridin finaali ja yhdistyksen virallinen kisakatsomo Vermossa. Luulin jo edellisen CL -finaalin ja Casinon illan jälkeen, että huikein ilta tällä saralla olisi koettu, mutta ei; te pistitte vielä vähän lisää kierroksia koneeseen ja rikoitte ennätyksiä. Järjestäjän arvion mukaan Vermossa olisi ollut jopa 800-1000 punaista! (Hauskana knoppina mainittakoon, että vaikka oluen myynti hieman takkuili, niin onnistuimme silti juomaan koko ravintolan tyhjäksi oluesta!) Niin ja se lopputulos, en ole kokenut vuosikausiin sellaista ilon, riemun ja yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin Origin 2-0 -maalin ja päätösvihellyksen jälkeen.

Vieläkin silmänurkka meinaa kostua kun muistelen tuota hetkeä.

Kaiken kaikkiaan tämä on ollut mahtava kausi myös kannattajayhdistykselle, olemme saaneet lisää jäseniä mukaan toimintaan, uusia kaupunkeja on liittynyt mukaan aktiiveihin, eri tapahtumissa on käynyt paljon jäseniä eri puolelta Suomea. Yhdistys siis voi hyvin ja parantaa kuin sika juoksuaan! Aktiivisista kaupungeista puheenollen: yhdistys on päättänyt aloittaa uuden vuosittain jaettavan palkinnon, joka osoitetaan vuoden kaupunkivastaaville. Kauden 2018-19 palkinto menee Keitele -järven rannalle Ville Hänniselle ja Mikko Porrassalmelle, jotka ovat tuoneet Äänekosken Liverpool -kannattajat hyvin aktiiviseksi osaksi yhdistyksen toimintaa. Kaksi massiivista CL -finaalitapahtumaa, uskomattoman upea AfterJoulu -spektaakkeli sekä vankkumaton sitoutuminen myös seuran kannattamiseen – 9 äänekoskelaista oli Liverpoolissa seuraamassa

kauden viimeistä kotiottelua, vaikka vain yhdellä oli lippu itse otteluun! Huh huh mitä toimintaa! Hallitus kiittää ja muistaa poikia myös pienellä lahjalla, tervemenoa!

Tuleva kesä tuo myös tapahtumia tullessaan, vaikkei Liverpool sarjapelejä pelaakaan. Uskoakseni yhdistyksen jalkapallojaosto järjestää osallistumisia erilaisiin turnauksiin niin koti- kuin ulkomaillakin, ensimmäinen YNWA Golf -kilpailu on suunnitteilla ja taisipa joku innostua Frisbeegolf -turnauksen järjestämisestä myös. Kenties joku kaupunkinvastaava keksii jonkun mukavan yhteisen kesätapahtuman esim. harjoituspelien yhteyteen, tiedähäntä. Huomio! Yhdistyksen liput tulevat taas hakuun piakkoin ja niiden hakemisesta lippuvastaava tarinoi myöhemmin tässä lehdessä, olkaa kuitenkin skarppina, sillä tuo päivä on jo aivan piakkoin! Ottakaahan seurantaan myös yhdistyksen Facebook -sivu ja -ryhmä sekä kirjautukaa foorumille, mikäli ette vielä ole siellä jäseninä!

Oikein mukavaa kesää kaikille mestarille, YNWA! Iiro

JÄSENEKSI LIITTYMINEN Suomen LFC kannattajayhdistys ry liittymisohjeet Tarvitsemme sinulta vain seuraava tiedot; * etu- ja sukunimi * osoite,postinumero,kaupunki * sähköposti * puhelinnumero * syntymäaika * olscfinland.com/forum foorumin tunnus (jos tehty) * mahdollinen LFC Membership cardin (Full/Light/Junior) numero * Norwegian Wood -fanilehti (lehti vai netti -versio) * Hyväksyn GDPR (luettavissa www.olscfinland.com) Tiedot lähetetään osoitteeseen info@olscfinland.com Lisäksi kannattaa liittyä facebook -ryhmään OLSC Finland.

Sisältö NORWEGIAN WOOD on Suomen LFC Kannattajayhdistys ry:n jäsenlehti. Sekä yhdistys että fanzine ovat täysin epävirallisia eivätkä millään tavoin riippuvaisia seurasta, vaikka yhdistys omaakin virallisen Liverpool Supporters Branch-statuksen. Kaikki lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivät seuran tai yhdistyksen hallituksen.

2

Pääkirjoitus

17

Nousimme valioliigaan

3

Puheenjohtajan sananen

18

KOP ENDISSÄ 1987 ja 2019

5

Jürgen Klopp - Matka pelaajasta

20 Barcelona - Liverpool

9

manageriksi

22 “Fellow scouser” Petra Ahola

Elämäntyöpalkinto Ossi Nummelinille

26 OLSC suosittelee

10 Lennokkaalla murkinalla maailmanmestarin kanssa

27

Lippujen haku ja yhdistyspisteiden vaikutus, lippuvastaavalta

PÄÄTOIMITTAJA janikk TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI editor@olscfinland.com JULKAISIJA Suomen LFC Kannattajayhdistys ry (Official Liverpool FC Supporters Club Finland)

KESÄKUU 2019 |

nw | 3

4 |

nw | KESÄKUU 2019

JÜRGEN KLOPP - MATKA PELAAJASTA MANAGERIKSI TEKSTI Petri Kuikka

Jürgen Kloppista tuli lopullisesti LIverpool-legenda sillä hetkellä, kun seuran kapteeni Jordan Henderson nosti Mestareiden liigan voittopokaalin Madridin illassa Tottenhamin kaaduttua finaalissa maalein 2-0. Kloppin suuruus ja taidot olivat kiistämättömät jo ennen sitä, mutta nyt viimeisimmätkin saksalaisen kriitikot joutuivat hiljentämään äänenpainojaan. Jürgen Klopp palasi voittajaksi useamman hävityn finaalin jälkeen. Tie maailman huippumanageriksi oli pitkä ja sen juuret ulottuivat aina hänen pelivuosiinsa saakka.

M

erkittävin syy Jürgen Kloppin jalkapallohulluudelle on hänen Norbert-isänsä, joka teki kaiken sen eteen, että pojan jalkapalloharrastus saisi parhaan mahdollisen alustan. Kun poika oli 3-vuotias, kertoi hänen Liesbeth-äitinsä naapurille kuinka Norbert oli raivannut kotitalon olohuoneesta yhden seinän tyhjäksi tavaroista.

Näin pikku-Jürgen saattoi harjoitella sisällä omaa laukaustaan. ”Tähtää seinään äläkä ikkunoihin”, kuului isän yksinkertainen ohje. alkapalloseuran kehittämiseen näkemystä omaava mies ja julkisuuteen tihkuneet kehitysaskeleet niin seuran tilojen kuin henkilöstönkin suhteen kielivät eteenpäinmenosta.

Kloppin perheen entinen naapuri Jens Haas pelasi vuosikausia Jürgenin kanssa samassa SV Glattenin juniorijoukkueessa. Hän muistaa, miten he yhdessä kuuntelivat radiosta Bundesliiga-selostuksia. Jo tuolloin - 11-vuotiaana Klopp analysoi VfB Stuttgartin valmentajan tekemiä taktisia ratkaisuja. ”Hänen täytyy ottaa Klotz pois kentältä”, saattoi kuulua nuoren miehen jäänviileä johtopäätös. Jos näin tapahtui, oli Klopp tyytyväinen, mutta ehdotuksen uhmaaminen sai hänet ärsyyntyneeksi. Toisaalta oman joukkueensa harjoituksissa hän kunnioitti valmentajiaan eikä kritisoinut heidän päätöksiään, vaikka saattoikin olla niistä ainakin osin eri mieltä.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi selväksi, että Klopple - niin kuin ystävät häntä tuolloin kutsuivat - oli pelaajana se kaikkein lahjakkain. Tästä huolimatta Jürgen näytti itsestään pelitaitojen lisäksi toisen puolen, joka teki hänestä myöhemmin yhden aikansa parhaista valmentajista. ”Jürgen ei tehnyt asiasta numeroa. Toki hän saattoi ottelun aikana päästää suustaan muutamia valittuja sanoja, mutta niin kaikki muutkin tekivät siinä iässä eikä hän koskaan mennyt henkilökohtaisuuksiin”, kertoo Jens Haas Elmar Nevelingin kirjoittamassa Jürgen Kloppin elämänkerrassa. Jalkapalloilullinen oma näkemys yhdistyi jo tuolloin toisia kunnioittavaan, kohteliaaseen käytökseen. Klopp sai ympärillään olevat ihmiset tuntemaan olonsa osaksi suurempaa joukkoa.

ISÄN ROOLI

Jürgen Kloppin urakehityksen kannalta ainakin alkuvaiheessa valmentajiakin suurempi rooli oli hänen Norbert-isällään. Hän piti poikansa hereillä otteluissa huutamalla painavalla äänellään ohjeita. Myös mahdolliset ongelmat tai kysymykset otettiin samantien esiin kaksikon keskusteluissa eivätkä ne jääneet painamaan mieltä pitkäksi aikaa.

KESÄKUU 2019 |

nw | 5

Jo alle 15-vuotiaiden joukkueessa Kloppin johtajuus oli sitä luokkaa, että hän kantoi käsivarressaan kapteenin nauhaa eikä tämä tosiasia yllättänyt ketään. Hän oli joukkueensa keskeisin hahmo, joka kantoi suurta vastuuta kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Mitä tiukempi paikka, sitä varmemmin Klopp oli tarjoamassa joukkuekavereilleen syöttömahdollisuuksia tai valmiina tekemään oikeita ratkaisuja. Hän teki läjäpäin maaleja SV Glattenille eikä ollutkaan ihme, että hänet valittiin myös alueelliseen joukkueeseen kauden päätteeksi. Ainut asia, missä Klopp ei ollut hyvä, oli häviäminen. Sitä hän vihasi yli kaiken.

Seuraava Kloppin pelaajauran askel oli vuonna 1983 tapahtunut siirtyminen TuS Ergenzingeniin alle 19-vuotiaiden joukkueeseen. Ergenzingen oli pikkukaupunki parikymmentä kilometriä itään Glattenista. Siirron taustalla oli paljon onneakin, sillä Glattenin pelaajista suurempi mielenkiinto oli kohdistunut hyökkääjä Jürgen Haugiin ja häntä Ergenzingenin nuorisovalmentajat olivat tarkkailleet jo jonkin aikaa. Kolme kertaa viikossa vedetyt harjoitukset vaativat sopivaa kyytiä Glattenin ja Ergenzingenin välillä. Norbert Kloppille automatka ei ollut mikään ongelma ja ainakin osin tämän ansiosta myös hänen pojalleen tarjottiin paikkaa uudessa seurassa.

Joukkuekavereiden lisäksi tuossa vaiheessa vaihtui myös Kloppin koulu. Muutos oli siis suuri 16-vuotiaalle nuorelle miehelle. Lisää tuskaa toi mukanaan se, että startti uudessa miljöössä ei ollut millään tavoin ruusuilla tanssimista.

Ensimmäinen kausi Ergenzingenissä kului Jürgen Kloppilta lähinnä vaihtopenkin lämmittäjänä ja peliaika jäi niukaksi. ”Hän ei pystynyt pompottamaan palloa edes kolmea kertaa ilman, että se olisi pudonnut maahan”, muistelee joukkueen valmentaja Walter Baur. Erään ottelun muistiinpanoista Baur löysi Kloppin kohdalta varsin tylyn arvion: ”Täysin käyttökelvoton, ei voittanut ainuttakaan taklausta”. Myöskään Norbert-isä ei säästänyt sanojaan, jos poika lepsuili tekemisessään harjoituksissa tai peleissä. ”Jürgen oli kiitollinen isälleen siitä, että tämä kuljetti häntä harjoituksiin ja halusi maksaa vaivannäön pelaamalla mahdollisimman hyvin. Jürgen oli uskomattoman kunnianhimoinen”, Baur muistelee. Samaan aikaan nuori Klopp osoitti ikäisekseen harvinaisen tarkkaa kiinnostusta pelin taktisiin yksityiskohtiin ja valmentajan antamiin ohjeisiin - osan Baurin antamista neuvoista Klopp muistaa yhä edelleen ja niistä muodostuikin osa hänen valmennusfilosofiaa.

PÄÄTTÄVÄISYYS

Määrätietoisen työn myötä Klopp oli toisella Ergenzingenin kaudellaan jo joukkueen kapteeni, jonka johtajuus heijastui paitsi kentällä ja treeneissä, myös joukkueen muussakin toiminnassa. Jos jotain tehtiin yhdessä, Jürgen Klopp oli se pelaaja, joka meni edellä ja jota muut seurasivat. Kloppin voitontahdosta kertoi jotain se, että perinteisen Whitsunin alle 19-vuotiaiden turnauksessa hän asettui uhmaamaan Walter Braunia. Loppuottelussa vastassa oli tshekkoslovakialainen joukkue ja ratkaisu venyi aina rankkarikisaan asti. Bauria ”köyhät vastustajat” säälittivät sen verran, että hän ehdotti joukkueensa pelaajille tahallista häviämistä. Klopp ei moista hyväksynyt vaan sanoi mielipiteensä asiaan päättäväisesti: ”Oletko sinä hullu? Me pistämme kaikki kudit verkkoon”. Rankkarit lauottiin ja

6 |

nw | KESÄKUU 2019

Jürgen Klopp kapteenina nosti voittopokaalin suorille käsivarsilleen. Voitontahto ja päättäväisyys näkyivät tässäkin tilanteessa. Nuorukaisen suorapuheisuus ja rohkeus asettua poikkiteloin arvostamaansa valmentajaa vastaan osoittivat samalla johtajuutta.

Samaa johtajuutta Jürgen Klopp todisti siirto seuraavana kesänä TuS Ergenzingenin edustusjoukkueeseen.

Hän tiesi muidenkin seurojen olevan kiinnostuneita palveluksistaan, joten vanhassa seurassa jatkamiselleen Klopp laittoi ehdoksi arvostamansa Walter Braunin nimeämisen edustusjoukkueen käskyttäjäksi. Näin tapahtuikin ja kaksikon hedelmällinen yhteistyö saattoi jatkua.

Seuraavat siirrot Kloppin pelaajauralla tapahtui erittäin tiiviissä tahdissa: 1987 hän liittyi ensin 1. FC Pforzheimiin ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin amatööriseura Eintracht Frankfurtiin. Jälkimmäinen valinta mahdollisti Jürgen Kloppille sen, että pelaamisen ohella hän saattoi opiskella urheilutieteitä. Lisäksi hän sai tulevan uransa ensimmäisen pestin valmentaessaan 13-vuotiaiden juniorijoukkuetta. Vuonna 1988 matka jatkui Viktoria Sindlingeniin ja edelleen vuotta myöhemmin Rot-Weiss Frankfurtiin. Reissumiehen elämä vakiintui kuitenkin vuonna 1990, jolloin määränpääksi tuli FSV Mainz 05. Uuden seuran valmentaja Robert Jung kiinnitti huomionsa tuolloin keskikentällä viihtyneeseen Kloppiin ja tämän pelityyliin joukkueensa kohdattua 2. Bundesliigan karsintavaiheessa Rot-Weiss Frankfurtin. ”Halusin hänet joukkueeseeni, koska hän oli hyvä ilmassa ja juuri sitä me tuolloin kaipasimme”, Jung selitti päätöstä myöhemmin. Nyt Jürgen Klopp oli saapunut ensimmäiseen henkiseen kotiinsa, jossa hän sai vahvan kasvualustan tuleville suurteoilleen valmentajana ja managerina. Tosin matka kentän laidalle oli vasta alussa Kloppin pelaajaura jatkuisi vielä kymmenkunta vuotta. Eikä startti Mainzissa ollut kovin kehno, sillä hyökkääjän paikalle istutettu Jürgen Klopp paukutti heti elokuussa 1991 Erfurtin verkkoon komeat neljä osumaa.

OPPI-ISÄ

Mainzin palattua 2. Bundesliigaan ensimmäiset kaudet olivat jatkuvaa taistelua putoamista vastaan. Muutaman vuoden henkiinjäämiskamppailun jälkeen seuran oli pakko hakea jotain pysyvämpää suunnanmuutosta.

Putoamispeikon väijyminen olan takana vuodesta toiseen alkoi olla jo liian uuvuttavaa. Kaudesta 1995-96 tuli seuran kannalta ratkaiseva muutos: ensimmäiseen seitsemään peliin Mainz ei pystynyt iskemään ainuttakaan maalia ja oma verkko oli heilahtanut tasaisen tappavaan tahtiin. Pisteplakkarissa oli ainoastaan yksi vaivainen tasapelipinna.

Horst Franz sai siirtyä valmentajan paikalta sivuun ja hänen paikalleen hankittiin Wolfgang Frank. Mies, joka käänsi seuran suunnan täydellisesti. Lähes varmaksi putoajaksi tuomittu joukkue alkoikin menestyä, kun ”jalkapalloprofessoriksi” tituleerattu uusi valmentaja sai mahdollisuuden kokeilla aivan jotain uutta. Vanhalla tyylillä ei voitu jatkaa ja niinpä Frank teki radikaalin liikkeen: hän päätti luopua vielä tuolloin saksalaisessa jalkapallossa vallalla olleesta ajatuksesta käyttää franzbeckerbauermaista liberoa - muuta puolustuslinjaa alempana pelanneesta ”puolustuksen lukosta”.

Wolfgang Frank ilmoitti seurajohdolle miettimästään rmuutoksesta ja suhtautuminen ajatukseen ei aluksi ollut kovinkaan innostunut. Uusi valmentaja piti kuitenkin päänsä ja alkoi ajaa joukkueen kanssa uutta systeemiä sisään: hän puhui ja selitti taktisia yksityiskohtia, perusteli kantaansa ja pyöritti lakkaamatta esimerkkivideoita taktiikan toimivuudesta. Puolustuslinjan ja koko joukkueen liikkumista uuden taktiikan mukaisesti treenattiin päivä toisensa perään. Frank sitoi puolustajat toisiinsa narulla kymmenen metrin välein ja opetti heitä tällä konstilla liikkumaan samassa linjassa. Kohtuullisen nopeasti pelaajat alkoivat tajuta uuden taktiikan mahdollisuudet ja Saksan futiskulttuuriin kuuluvan talvitauon aikana ensimmäisessä harjoituspelissä FC Saarbrückeniä vastaan Mainz pelasikin ilman liberoa 4-4-2-formaatiolla ja vieläpä aluevartioinnilla. Tulos oli hämmentävä alkukauden konttaamisen jälkeen: kun puoli tuntia oli pelattu, tulostaululla komeilivat Mainzin 4-0 -lukemat ja lopputulos Frankin suojateille oli lopulta 5-0.

Ei siis ihme, että uusi Mainz-valmentaja sai ryhmänsä liekkeihin. Joukkue liikkui yhtenäisesti ja se prässäsi rohkeasti ylhäältä vastustajan puolustajia tarkoituksenaan voittaa pallo omalle joukkueelle mahdollisimman lähellä vastustajan maalia. Vastustaja haluttiin pakottaa paineen alla virheisiin. Hurja työmäärä vaati lisäksi kovaa fyysistä kuntoa, jotta jalat liikkuivat koko 90-minuuttisen ajan. ”Jokainen pelaaja tiesi roolinsa kentällä”, muisteli Frankin alaisuudessa Kloppin kanssa pelannut Christian Hock. ”Jos teit virheen, saatoit olla varma siitä, että joku oli paikkaamassa ennalta sovitussa paikassa. Tämän takia pelaajien ei oikeastaan tarvinnut murehtia mistään. Se oli kaikkein tärkeintä.”

Kuulostaako tutulta? Aivan - tässä taidamme olla jürgenkloppimaisen ”Gegenpressingin” tai ”heavy metal -futiksen” perusosasten äärellä.

Kevään 1995 Mainz oli lennossa ja nousi lopulta sarjataulukossa sijaluvulle 11. Surkean startin jälkeen sitä voitiin pitää lähes sensaatiomaisena saavutuksena, mutta itse asiassa kyse oli yksinkertaisesta asiasta. Joukkueella oli uudenlainen taktiikka, jota pelaajat noudattivat tarkasti eikä mikään 2. Bundesliigan vastustajista tuntunut löytävän lääkkeitä sen murtamiseen. Wolfgang Frank oli tehnyt ryhmänsä kanssa huikeaa jälkeä ja nälkä kasvoi syödessä: putoamistaistelun sijaan valmentaja alkoi puhua mahdollisuudesta nousta pääsarjaan ja kotistadionin laajentamisesta. Taktisen harjoittelun lisäksi Frank toi kuvioihin mukaan valtavasti myös henkistä valmennusta, mikä osasta Mainzin pelaajista tuntui turhalta. Myös kova fysiikkaharjoittelu alkoi seuraavalla kaudella vaatia veronsa: tammikuussa 1997 talvitauolle sijoitettu Kyproksen harjoitusleiri venytettiin peräti kolmen ja puolen viikon mittaiseksi. Pelaajien fyysiset rajat alkoivatkin pikkuhiljaa tulla vastaan ja sarjan taas alettua Mainzin kone alkoi yskähdellä. Yllättäen valmentaja oli se, joka reagoi ensimmäisenä asiaan: Wolfgang Frankin eroilmoitus tuli kesken kauden kaikille yllätyksenä eivätkä pelaajat Jürgen Kloppin johdolla saaneet tämän päätä kääntymään.

Frankin merkitys Jürgen Kloppin valmennusuralle oli todella iso. Nuo vuodet kypsyttivät tulevan UCL-voittajan valmennuksellista näkemystä valtavilla askelilla. Wolfgang Frank oli myös koutsi, joka oivalsi jossain vaiheessa sen, että Jürgen Kloppin rajat pelaajana olivat tulleet vastaan.

”Joskus Klopp menetti malttinsa kentällä, koska hänellä oli niin paljon hyviä ideoita päässään eikä riittävästi pelillisiä taitoja niiden toteuttamiseen. Se häiritsi häntä niin paljon, että välillä jouduin ottamaan hänet sivuun pelistä”, Frank muisteli haastattelussa vuonna 2011. Ja vaikka Kloppin rooli kentällä muuttuikin vuosien vieriessä pienemmäksi, hänen henkinen johtajuutensa ja kovuutensa kokeneena pelaajana olivat äärimmäisen arvokkaita Mainzille. Aivan peliuran loppuun saakka.

Myös Kloppin uskollinen apuvalmentaja Peter Krawietz myöntää Wolfgang Frankin valtavan merkityksen kloppomaisen futiksen syntymiselle. ”Wolfgang Frankilla oli ajatus sellaisesta jalkapallosta, joka oli vallankumouksellista Saksassa. Se perustui Arrigo Sacchin tyyliin prässätä ja puolustaa. Saksassa oli uutta pelata neljän puolustuslinjalla ja juuri tällä tyylillä. Mainz oli ensimmäinen joukkue, joka teki näin ja menestys oli uskomatonta. Frank oli erittäin tärkeä henkilö meille kaikille tullessaan Mainziin”, oli Krawietzin näkemys.

VALMENTAJARULETTI Wolfgang Frankin eron jälkeen Mainzilla oli edessään uuden valmentajan etsiminen eikä se mennyt lopulta putkeen. Seura ja sen pelaajat halusivat työn jatkajaksi jonkun, jolla olisi riittävästi nimeä ja olisi valmis jatkamaan samalla pelisysteemillä kuin edeltäjänsä. Ensimmäisenä haaviin tarttui Reinhard Saftig, joka oli aikaisemmin toiminut mm. Bayern Münchenin väliaikaisena päävalmentajana.

Vaikka 45-vuotias Saftig osti ajatuksen 4-4-2-taktiikasta ja ilman liberoa pelaamisesta, hän luopui siitä nopeasti huomattuaan, ettei hänellä ollut kykyjä sen valmentamiseen ja toteuttamiseen kentällä. Kyseessä oli hänelle täysin vieras pelisysteemi. Samaan aikaan pelaajistossa tyytymättömyys kasvoi ja heidän vankka näkemyksensä oli se, että Frankin luomalla pelitaktiikalla olisi saatu parempia tuloksia ja sillä he olisivat itse halunneet pelata. Saftigin esiteltyä taktiset muutoksensa, Jürgen Klopp johtavana pelaajana otti ohjat käsiinsä ja marssi Mainzin urheilutoimenjohtajan Christian Heidelin toimistoon. ”Pitäisikö meidän pelata niin kuin me aina pelaamme vai sillä tavalla, mitä Saftig haluaa?”, Klopp kysyi. Heidelin vastaus kannusti pelaamaan hyväksi koetulla Frankin systeemillä ja näin pelaajat kävelivät valmentajansa yli. Reinhard Saftigin johdolla Mainzin nousu Bundesliigaan jäi keväällä 1997 pienestä kiinni - joukkue oli sarjataulukossa neljäs ja jäi niukasti rannalle isommista karkeloista.

Seuraavana syksynä Saftig sai lähteä ja uudeksi Mainzin päävalmentajaksi nousi itävaltalainen Didi Constantini - kovissa liemissä keitetty valmentaja, joka oli ollut mukana esimerkiksi Itävallan maajoukkueen valmennustiimissä. Mainzin mittapuun mukaan siis kovan luokan nimi. Hänenkään kohdallaan homma ei toiminut: liberosysteemi otettiin seurassa hänen johdollaan taas käyttöön eivätkä pelaajat tälläkään kerralla sitä sulattaneet. Constantini vaikeutti omaa asemaansa myös jättämällä johtavia pelaajia - muun muassa Jürgen Kloppin - pieneen rooliin ja kun tuloksetkaan eivät olleet mairittelevia, sai itävaltalaiskoutsi potkut jo huhtikuun 1998 lopussa. Nöyryyttävin tappio tuli Saksan cupissa kolmosliigassa pelanneelle SSV Ulm 1846:lle: alasarjan jengi otti jatkopaikan selvin 4-1-luvuin ja

KESÄKUU 2019 |

nw | 7

vieläpä pelaamalla wolfgangfrankmaisesti ilman liberoa. ”On vain yksi kaveri, joka pystyy auttamaan teitä tässä kirotussa tilanteessa ja se on Wolfgang Frank”, kuului potkut saaneen Constantinin ohje urheilutoimenjohtaja Heidelille.

Heidel otti vinkistä vaarin ja saikin vanhan mestarin takaisin Mainziin itävaltalaisesta Rapid Wienistä. Vanhat, hyväksi koetut opit otettiin taas käyttöön ja pelaajat olivat tyytyväisiä. Frank johdatti tutun seuran kevään 1998 päätteeksi kymmenenneksi ja vuotta myöhemmin sijalle seitsemän. Huhtikuussa 2000 kaikki taas muuttui, kun vuoteen 2001 asti Mainzin kanssa sopimukset tehnyt valmentaja kävi avoimesti neuvotteluja siirtymisestä MSV Duisburgin riveihin. Valmentajalegenda sai väistyä ja viimeiset kevään kierrokset Mainzia liidasi apuvalmentajana aiemmin ollut Dirk Karkuth. Seuraavaksi valmentajajonoon liitettiin Mainzissa belgialainen Rene Vandereycken, joka osoittautui samanlaiseksi vanhaksi levyksi kuin kaikki muutkin Wolfgang Frankin seuraajat: libero-taktiikka ja kokeneiden pelaajien vastarinta. Marraskuun lopussa 2000 belgi oli jo historiaa Mainzin kerättyä kauden 12 ottelusta vaivaiset 12 pistettä.

Eckhard Krautzunista tuli seuraava yrittäjä. Hänen taktiikkansa poikkesi edeltäjistä, sillä ennen ”työpaikkahaastattelua” Krautzun jutteli pitkään puhelimessa nimenomaan Jürgen Kloppin kanssa ja tämä selitti joukkueen vahvuuksia ja ajatuksia oikeasta pelitavasta. Krautzun vakuutti seurajohdon Kloppin kertomilla teeseillä, mutta käytännössä niiden toteuttaminen ei ymmärrettävästi onnistunut. Mainzin suunta ei hänen opeillaan kääntynyt vaan itse asiassa joukkueen sijoitus valahti jopa huonommaksi kuin mitä se oli hänen ottaessaan ohjat käsiin.

Tammikuun 2001 lopussa, taas Saksan sarjojen talvitauon aikaan, urheilutoimenjohtaja Christian Heidelilla oli edessään taas tuttu päänsärky: tällainen meno ei voi jatkua ja valmentajakysymys olisi ratkaistava taas kerran uudella tavalla. Vuosikausia jatkuneen karnevaalimenon olisi loputtava ja Mainzin olisi löydettävä pysyvämpi valmentajaratkaisu. Sopivaa nimeä ei vain tuntunut löytyvän. Tai sitten oli suoraan Heidelin silmien edessä ja jossain mielessä liiankin itsestään selvä. Hän tajusi vuosia kestäneen valmentajaruletin taustalla olleen kaksi asiaa. Pelaajat eivät olleet ongelma vaan he pystyisivät kantamaan suurempaa vastuuta.

Heillä oli ymmärrys pelitavasta, jolla Heidel halusi Mainzin pelaavan. Tähän pelisysteemiin sopivia valmentajia ei vain tuolloin juurikaan ollut. Heidel otti rohkean askeleen ja soitti harjoitusleirille Bad Kreuznachiin joukkueen kapteenille Dimo Wachelle. Hän kertoi ideastaan ja sai kipparilta ratkaisulleen vihreää valoa.

Seuraavaksi keskustelukumppaniksi tuli uuden kuvion keskeisin palanen, Jürgen Klopp. Heidel tiesi pitkäaikaisen pelaajansa halusta siirtyä jossain vaiheessa valmentajaksi, mutta tästä huolimatta urheilutoimenjohtaja oli hermostunut saatuaan Kloppin langan päähän. Heidelin kuningasajatus oli siirtää Klopp välittömästi Mainzin pelaaja-valmentajaksi ja hän epäili, että vastaus ei välttämättä olisi kovin innostunut. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. ”Minä teen sen”, vastasi Klopp ja ilmoitti saman tien haluavansa keskittyä valmentamiseen. Loppupuolella ollut ura 2. Bundesliigan veteraanina ei enää motivoinut Jürgen Kloppia vaan hän halusi uuden haasteen valmentajana.

8 |

nw | KESÄKUU 2019

Jo Kloppin pelaajauraa Mainzissa voi pitää hyvällä syyllä legendan statuksen arvoisena: hänen tililleen napsahti 11 kauden aikana 325 ottelua ja siinä sivussa vastustajan verkkokin heilui tasaiseen tahtiin - tuloksena 52 täysosumaa. Näin siitäkin huolimatta, että rooli kentällä muuttui pikku hiljaa lähemmäs omaa maalia. Josip Kuzen toimiessa seuran valmentajana Kloppin pelipaikka oli keskikentän oikeassa laidassa ja uransa viimeiset vuodet hän pelasi oikeana laitapuolustajana. Valmentajana legendan status tulisi entistäkin kirkkaammaksi. Edessä olisi uusia ja entistäkin uljaampia lukuja.

LOJAALISUUS Kun Jürgen Klopp nimettiin rakastamansa seuran, Mainzin, valmentajaksi, hän osoitti taas kerran mitä uskollisuus hänelle merkitsee. Kymmenen minuuttia nimityksen jälkeen Klopp soitti tuttuun numeroon. Puhelimeen vastasi henkilö, jolle hän oli suuressa kiitollisuudenvelassa. Walter Brau - mies, joka oli valmentanut Kloppia TuS Ergenzingenissä ja omalta osaltaan muovannut tulevan Liverpool-legendan valmennusfilosofiaa merkittävällä tavalla. ”Walter, arvaa kuka on Mainzin uusi päävalmentaja?”, Klopp kysyi.

Baur arvasi väärin kerran tai kaksi ennen kuin Klopp kertoi totuuden. ”Viimeisen kymmenen minuutin ajan - minä!”, tuore Mainz-valmentaja intoili.

Lojaalisuus. Siinä yksi Jürgen Kloppin menestysreseptin ainesosista.

Jürgen Kloppin pelaajaura: 1972-1983 SV Glatten (junioreissa) 1983-1987 TuS Ergenzingen (ensin junioreis-

sa, sitten edustusjoukkueessa) 1987 1. FC Pforzheim 1987-1988 Eintracht Frankfurt (amatöörisarja) 1988-1989 Viktoria Sindlingen 1989-1990 Rot-Weiss Frankfurt 1990-2001 1. FSC Mainz 05

• 325 ottelua Saksan 2. Bundesliigassa Mainzin pai dassa (seuraennätys)

• 52 maalia Mainzille Lähde: Elmar Neveling: ”Jürgen Klopp - the biography”

Yhdistyksen pitkäaikainen taustavaikuttaja ja entinen sihteeri Ossi Nummelin palkittiin elämäntyöpalkinnolla Hämeenkyrössä 26.4.2019. Yhdistyksen hallitus kiittää Ossia kaikesta työstä yhdistyksen hyväksi.

YNWA Ossi

KESÄKUU KESÄKUU 2019 2019 ||

nw || 99

Yhteisessä kuvassa istumassa (vasemmalta oikealle) Anfield-legendat Jason McAteer, John Aldridge, Ian Callaghan ja Ian St John sekä seisomassa jutun kirjoittaja.

LENNOKKAALLA MURKINALLA MAAILMANMESTARIN KANSSA TEKSTI Arto Rautio KUVAT Arto Rautio ja OLSC/Liverpool Foundation

Oli synkkä ja myrskyinen päivä, kun sadat Liverpool-fanit kokoontuivat Anfieldille vuosittaiselle Black tie dinnerille. Omalta kohdaltani se tilaisuus huipentui persauksilleen litimärille Main standin portaille, kun takaa yllättäen tullut myrskypuhuri puhalsi jalat altani lähtiessäni kipittämään portaikkoa alas kohti taksia.

K

auden toiseksi viimeinen kotiottelu on ollut jo ties kuinka kauan vuosittaisen OLSC Dinnerin ajankohdan määräävä tekijä. OLSC-branchien edustajat ovat kokoontuneet tapaamaan Liverpool-legendoja ja toisiaan tavallisesti ottelua edeltävänä iltana. Kun tänä vuonna tuo ottelu Huddersfieldia vastaan voitettiin 5-0 jo perjantaina, oli Black tie dinner -pukeutumiskoodilla järjestetty tapahtuma nyt poikkeuksellisesti ottelun jälkeisenä iltana eli lauantaina 27.4.

Tilaisuus on luonteeltaan ensisijaisesti hyväntekeväisyysillallinen, jolla kerätään varoja Liverpool Foundation’in toimintaan. Yksi tärkeä tapa kerätä rahaa tilaisuudessa ovat arpajaiset, joihin sekä mukana olleet suomalaiset että OLSC Finland pistivät omat roponsa mukaan. Valitettavasti arpaonni ei tänäkään vuonna suosinut pöytäämme, joten signeeratut paidat, otteluliput ja mitä siellä nyt arvottiinkaan menivät taas kaikki muille maille vierahille.

Meille kannattajille tilaisuuden tärkein anti, jonka takia itsekin olen jaksanut raahata Englantiin smokin tai tumman puvun jo kuusi kertaa, on ollut aina mahdollisuus päästä tapaamaan Liverpool FC:n legendoja. Tänä vuonna legendoina olivat lopulta Bill Shanklyn ajan luottopelaajiin kuuluneet Ian Callaghan ja Ian St John, Kenny Dalglishin

10 |

nw | KESÄKUU 2019

ajan maalinsylkijä John Aldridge sekä Roy Evansin meille aikanaan hankkima Jason McAteer. Lisäksi aivan yllättäen törmäsin tilaisuudessa Bob Paisley – Joe Fagan -aikakauden yhteen huippupuolustajaamme Alan Kennedyyn, joka oli paikalla niin sanotusti muuten vaan. Ikävä kyllä ehdin vain paiskaamaan kättä ja vaihtamaan pari sanaa hänen kanssaan ennen kuin meidät hätistettiin pöytiimme istumaan.

Erityisen hienon tämän vuoden tilaisuudesta teki, että pääsimme paiskaamaan kättä oikean maailmamestarin kanssa. Ian Callaghan oli nimittäin Englannin vuoden 1966 MM-miehistössä ja myös pelasi kisoissa Wembleyllä alkusarjan viimeisessä ottelussa, jossa Englanti voitti Ranskan 2-0. Hän ei pelkästään vaihtomiehenä kisassa mukana olleen Liverpool-laitapakki Gerry Byrnen tapaan tuolloin kuitenkaan saanut kouraansa MM-mitalia, sillä tuohon aikaan kisoissa palkittiin vain loppuottelussa kentällä esiintyneet pelaajat. Niinpä joukkueen kolmesta Liverpool-pelaajasta MM-mitalin kanssa palasi Anfieldille vain avauksen vakiomiehiin kuulunut Roger Hunt, joka muuten teki molemmat maalit tuossa Ranska-pelissä sekä toisen maalin alkusarjan 2-0 pelissä Meksikoa vastaan. Jatkopeleissä Hunt ei kuitenkaan enää osunut, vaikka olikin avauksessa joka ottelussa.

Legendojen tapaaminen virittää tunnelmaan

Itäiseen Englantiin iski melkoinen jopa myrskytuuleksi luonnehdittava puhuri sateineen etenkin tuoksi lauantaipäiväksi, jona suuntasimme ykköset päällä kohti Anfieldia. Kun nousimme taksista Walton Breck Roadilla siinä KOPin edessä, saimme pinnistellä märässä vaakasateessa tosissaan, että pääsimme Main standin portaikon ylätasanteelle vievälle hissille. Mutta kun pääsimme sisälle Main standin edustustilojen sisääntuloaulaan, myrsky unohtui ja vaatteetkin kuivasivat nopeasti lämpimässä tunnelmassa ja sisätilassa.

Tilaisuus alkoi perinteiseen tapaan mahdollisuudella paiskata kättä ja vaihtaa pari sanaa legendojen kanssa, mihin liittyi yhteiskuvan otto. Ehdin siinä kertoa terveiset Suomesta ja heittää Jason McAteerille, että olet tervetullut Helsinkiin uudelleen, kun muistin, että Jason selvästi viihtyi kanssamme Kipinässä ennen HJK-Liverpool -ottelua. No Jasonin silmät kirkastuivatkin heti, ja hän innostui juttelemaan Sami Hyypiästä, jonka oli vähän aiemmin taas tavannut Anfieldilla. Se jutustelu täytyi ikävä kyllä lopettaa turhan lyhyeen, kun takana kättelyjono painoi päälle, ja täytyi se oma yhteiskuvakin ehtiä ottaa.

Saimme siinä tullessamme legendoilta heidän aktiiviaikaisen kuvansa paikan päällä vetäistyillä nimmareilla varustettuna. Sitten siirryimme alkudrinkkien nautiskeluun ja siitä ennalta tehdyn plaseerauksen mukaisesti omiin pöytiimme odottamaan ruokailun alkua.

Tänä vuonna ohjelmaa oli paisutettu niin, että ruoka ei tullut heti, vaan Liverpool FC:n toimitusjohtaja Peter Moore – Liverpool-kannattaja jo pikkupojasta itsekin – kertoili mm. siitä, miten hän oli kierrellyt tapaamassa eri brancheja ja maiden kannattajia ympäri maailmaa sekä tietysti niistä tuntemuksista, mitä tämä kaikki oli hänelle antanut.

Meille esittäytyivät voittopokaali mukanaan myös FA Youth Cupin voittaneen joukkueen valmentaja Barry Lewtas ja pelaaja Yasser Larouci, joka palkittiin finaalin Man of the Match -palkinnolla. Lisäksi käytettiin aikaa Liverpool Foundation’in ja sen toiminnan esittelyyn.

Suomalaisseurueelle sattui tänä vuonna hyvä tuuri, kun pöytäseura oli kielitaitoista ja keskustelukykyistä.

Kanssamme ruokaili pari kanadalaista ja yksi itse asiassa taas Liverpoolissa asunut italialais-scouserilaiset juuret omaava mutta tilaisuudessa Etelä-Kalifornian branchia edustanut henkilö. Juttu luisti heidän kanssaan pitkin iltaa sujuvasti. Eikä kukaan nyt loppaissut pöydässä valmiiksi olleita ruokaviinejä tai pöydän juomavesiä napaansa ennen sapuskojen tuloa kuten muutamana vuonna oli tapahtunut.

Päivällisen jälkeen pääsivät sitten ääneen legendat, jotka jutustelivat lavalla yhdessä sekä juontaja Peter McDowallin että paikalla olleiden kannattajien tekemien kysymysten pohjalta. Valitettavasti itseltäni jäi tämän jutustelun seuraaminen kesken, kun olin tilannut Deltalta taksin klo 23:ksi päästäkseni rauhassa takaisin majapaikkaani vievälle viimeiselle junalle. Viitenä aiempana vuonna ohjelma oli nimittäin saatu loppuun noin klo 23:een mennessä niin hyvin, että tilaisuudesta on käytännössä voinut lähteä noihin aikoihin.

Niinpä suuntasin ulko-ovelle kengät vaihdettuani viitisen minuuttia ennen klo 23:a ehtiäkseni Anfield Roadin varteen taksille sopivasti ennen sovittua H-hetkeä. Olin sitä ennen pistänyt sisäkengät reppuun ja vetänyt tuulen ja sateen pitävän takin puvuntakkini päälle. Kun ”ovimikko” tiesi kertoa sateen loppuneen, lähdin reppu kädessä ja päällimmäinen takki auki kipittämään alas Main standin portaita kohti Anfield Roadia.

Juuri kun päässyt 2-3 porrasta alaspäin, tuli takaa päin yhtäkkiä erittäin kova tuulenpuuska, joka tarttui takinhelmoihini, kädessä olevaan reppuuni sekä ilmassa olevaan oikeaan jalkaani, joka lennähti ohi seuraavasta portaasta.

Ennen kuin ehdin tajuta, mitä tapahtui, huomasin istuvani vesilätäkössä kiviportaan päällä. Ilmeisesti maalivahdin refleksit olivat pelastaneet taas pahemmalta, sillä sillä hetkellä kipua tuntui vain vähän oikeassa kyynärpäässä ja kankussa. Niinpä jatkoin matkaani alas, jonne taksikin tuli kutakuinkin samoihin aikoihin. Ihan niin helpolla en kuitenkaan päässyt, vaan seuraavana aamuna ei meinannut saada kenkää oikeaan jalkaan, kun jalan taivuttaminen sattui, ja oikeaan reiteen alkoi kasvaa mustelma. Kotona sitten lääkärissä selvisi, että tuulen viemästä jalasta oli siinä hässäkässä revennyt reidestä lihas syystä tai kolmannesta. Onneksi vaivasta selvisi kipulääkkeillä ja vähän jalkaa varoen sekä yöllisillä heräämisillä säryn takia.

Toxtethin maailmanmestarille myös monia muita voittoja

Liverpool FC:n toimitusjohtaja Peter Moore on ollut Liverpool-kannattaja pikkupojasta asti. Mies on päässyt siis unelmatyöhön.

Moore kertoili painavan Liverpool-asian ohella mm. tapaamisistaan eri branchien kanssa.

Olen näistä OLSC dinner’eistä, joihin olen osallistunut, tehnyt Norwegianin Woodiin jutun joka vuosi. Lisäksi olen tehnyt yhden jutun mm. HJK-Liverpool -ottelua edeltäneestä legendatapaamisesta. Näissä jutuissa on jo käyty läpi mm. John Aldridgen ja Jason McAteerin Liverpool-uraa.

Sen vuoksi teen heidän osaltaan samoin kuin tein viime vuoden Black tie dinner -jutussa jo aiemmin NW:ssä esitellylle Sami Hyypiälle. Kaivakaa esille tämän lehden vanhat numerot, ja lukekaa näiden legendojen muistoja ja urasta niistä.

KESÄKUU 2019 |

nw | 11

Tällä reissulla tavatuista legendoista täysin ehta scouser on Toxtethissa 10.4.1942 syntynyt Ian Callaghan, joka pelasi ykkösjoukkueessamme 857 ottelua vuosina 1960-1978 ja edusti maajoukkuepelaajana Englantia. Liverpoolissa 1958 syntynyt John Aldridgehan edusti vuonna 1971 Birkenheadissa syntyneen Jason McAteerin tavoin maajoukkueessa Irlantia. Oikeasti McAteerilla juuret Irlantiin löytyivät hänen mukaansa yhden isovanhemman kautta, ja Aldridge siis on sekä local lad että ollut intohimoinen Liverpool-kannattaja pienestä pitäen. Molemmilla se maajoukkuepaikka kuitenkin aukesi sukujuurten kautta Irlannista, mikä sitten vei miehet osaksi naapurimaan maajoukkuetta. Kun Aldfridge aloitti Irlannin maajoukkueessa - tuolloin vielä Oxford Unitedin pelaajana - kirmaisi Englannin joukkueessa sellaisia kärkimiehiä kuin Gary Lineker, John Barnes, Peter Beardsley ja parhaat vuotensa pääosin Italiassa, Ranskassa ja Skotlannissa palloillut Mark Hateley.

Ian Callaghan oli liittynyt Liverpoolin nuorisoporukoihin jo 1957, mutta pääsi ammattilaiseksi vasta maaliskuun 1960 lopulla vähän sen jälkeen, kun Bill Shankly oli ottanut managerin tehtävät vastuulleen. Callaghanin lahjakkuutta on kuvattu lopettamassa olleen legendan Billy Liddellin sanoilla. Kun Liddelliltä oli kysytty, oliko hänelle tarjolla seurassa kunnon seuraajaa. ”Porukassa on 17-vuotias Ian Callaghan, joka näyttää olevan valtaamassa paikkani.”

- Isäni oli Evertonin kannattaja ja olisi halunnut, että teen sopimuksen heidän kanssaan. Pidin kuitenkin pääni ja valitsin Liverpoolin, kun Bill Shanklykin halusi tosissaan minut. Hän tuli kotiimme ja lupasi vanhemmilleni, että hän pitää pojastanne huolta ja huolehtii, että hänestä tulee ammattilaispelaaja, Callaghan muisteli uransa alkuaikoja.

Shankly osoitti nopeasti olevansa sanojensa mittainen mies. Callaghan esiintyikin ensimmäisen kerran Liverpoolin ykkösporukassa, ja juuri Liddellin tilalla, vain 18 vuotta ja 6 päivää vanhana. Liverpoolille 4-0 päättyneessä Blackburn-pelissä vuonna 1960 Callaghan sai koko katsomolta standing ovationin ottelun päätyttyä. Oikean laiturin otteet saivat myös lehtien palstoilla kehut. Daily Postin otsikko ”A Callaghan debut to remember” kuvaa nuorukaisen onnistumista erinomaisesti.

Bill Shankly ei kuitenkaan uskaltanut luottaa vielä täysin nuorukaiseen, vaan osti joukkueeseen Kevin Lewisin kaudeksi 1960/61. Callaghanin täytyi odottaa vakituista avauksen paikkaa kauden 1961/62 marraskuuhun, josta eteenpäin hän yhdessä toisella laidalla pelanneen Peter Thompsonin kanssa rakensi tukuittain tilanteita, joista kärkimiehet Ian St John ja Roger Hunt sitten pistivät palloja vastustajien reppuihin. Kausi 1961/62 päättikin Liverpool FC:n kevään 1954 jälkeen alkaneen taipaleen Toisessa divisioonassa.

Callaghan oli pelaajana verrattavissa Mo Salahiin ja Sadio Manéen. Callaghan on vain noin 170 cm pitkä, mutta oli pelaajana hyvin nopea ja taitava. Etenkin aikalaisten mieleen on jäänyt Liverpool FC:n kaikkien aikojen ensimmäisen FA cup -voiton toukokuussa 1965 tuonut ottelu, jossa Ian Callaghan keskitti laidasta nappisyötön Leedsin maalille, jossa Ian St John nikkasi pallon jatkoajalla ohi Leeds-maalivahti Gary Spraken. Jatkoajalle oli edetty 1-1 -tilanteessa Roger Huntin maalattua meille ja Billy Bremnerin Leedsille.

Callaghan kuului Shanklyn 1960-luvun kultaiseen

12 |

nw | KESÄKUU 2019

miehistöön, johon kuuluivat hänen, St Johnin ja Huntin ohella mm. jo mainitut Gerry Byrne ja Peter Thompson, jutuissani aiemmin esitelty laitapakki Chris Lawler, keskikenttämies Ron Yeats sekä äskettäin edesmenneet maalivahti Tommy Lawrence ja puolustaja Tommy Smith. Callaghan kuului joukkueeseen, joka juhli Toisen divisioonan voittoa keväällä 1962 sekä Ensimmäisen divisioonan voittoja keväällä 1964, 1966, 1973, 1976 ja 1977. Hän oli myös pelaamassa Liverpoolin kaikkien aikojen ensimmäistä europeliä vuonna 1964.

Vuonna 1970 Callaghan joutui polvioperaatioon ja Bill Shankly hankki oikeaan laitaan hänen tilalleen Brian Hallin. Callaghanin pelit eivät toki loppuneet siihen, pelipaikka vain vaihtui keskikentän keskustaan. Erittäin korkea pelimoraali ja hyvä pelikäsitys tekivät miehestä silläkin paikalla timantin arvoisen osan joukkuetta.

Kuten pelattujen ottelujen määrä kertoo, Callaghan pysyi osana Liverpool FC:n pelaavaa miehistöä paikan siinä vallattuaan pitkään. Hän ei ollut joukkueessa varsinainen maalintekijä, vaikka avasikin maalitilinsä jo 4.11.1960, sillä kaikkiaan noin 18 vuoden uran aikana hän sai tililleen vain 68 maalia eli suunnilleen saman verran kuin omalla Liverpool-urallaan laitapakki Chris Lawler. Callaghanin otteluista 640 oli liigapelejä, joissa maaleja syntyi 49.

Ian Callaghan sai siis nauttia monenlaisesta menestyksestä Liverpool-urallaan. Tuo maailmanmestaruus on tietysti erityisen harvinainen meriitti – etenkin kun Callaghanin recordiin kuuluu kokonaisuudessaan vain neljä maaottelupeliä. Niistä yksi tuli siis MM-kisojen alkusarjassa. Kun sen päälle lisätään viisi liigamestaruutta, Liverpoolin kaikkien aikojen ensimmäinen FA cup -voitto vuonna 1965 sekä ensimmäinen Euroopan cup -voitto vuonna 1977, toinen FA cup-voitto 1974, FA-finaalitappiot 1971 ja 1977 sekä Uefa cupin voitot 1973 ja 1976, 4 Charity Shieldiä ja yksi Uefan Super Cup, voinee pelaajaa sanoa menestyneeksi.

Callaghanin Liverpool-aikakauteen kuuluu myös Liverpoolin toinen Euroopan cupin voitto vuonna 1978. Tuo vuosi 1978 oli kuitenkin jo uran ehtoopuolta seurassa, sillä Callaghanin paikan avauksessa oli tuolloin pääosin vallannut tammikuussa 1978 seuraan hankittu Graeme Souness, joka yhdessä Kenny Dalglishin kanssa edusti joukkueen

Ennen illallisen alkua yhteiskuvaan ehtivät vasemmalta oikealla OLSC Finlandin Sami Boman, meille viiden voiton jälkeen jäänyt Mestarien liigan pokaali ja Marko Numminen.

uusiutuvaa ilmettä. Viimeisen maalinsa hän teki meille 15.3.1978 eikä enää pelannut Euroopan cupin finaalissa. Miehen viimeiset isot pelit Liverpoolissa olivat liigacupin finaali ja sen uusinta, joista juuri tuo 29.3.1978 pelattu uusintaottelu oli samalla Callaghanin viimeinen virallinen LFC-ottelu. Callaghanin harmiksi tuon liigacupin vei tuolloin myös sarjan kaudella 1977/78 voittanut Brian Cloughin luotaama Nottingham Forest.

Callaghan lähti Liverpoolista lainalle uudelle mantereelle kesäksi 1978 Fort Lauderdale Strikers -seuraan, muttei palannut sieltä enää kotiin. Hän siirtyi nimittäin syksyksi 1978 entisen pelikaverin John Toshackin manageroimaan Swanseaan, jossa pelasi mm yhdessä Tommy Smithin kanssa. Callaghanille kertyi 20 sarjapeliä Amerikassa ja 76 Swanseassa, jossa Callaghan palloili vuoteen 1981 – tosin käyden välillä Canberrassa lainalla keräämässä 9 sarjaottelun kokemuksen Australian sarjasta. Hänen uransa päättyi kauden 1981/82 jälkeen 40-vuotiaana Crewe Alexandrassa, jota ennen Callaghan ehti vuonna 1981 edustaa parissa sarjaottelussa myös Irlannin sarjan Cork Unitedia.

Ian Callaghania on luonnehdittu gentlemanniksi kenttien ulkopuolella. Tapaamisen perusteella luonnehdinta on enemmän kuin sopiva.

YLI SADAN MAALIN MIES MOTHERWELLISTA

Ian St John on syntyjään skotti kuten niin monet muutkin Liverpoolin ja laajemminkin englantilaisen liigajalkapallon legendat. Pelimies syntyi 7.6.1938 Motherwellissa, jossa sai myös jalkapallo-oppinsa Motherwell Bridge Worksin, North Motherwellin, Douglas Water Thistlen ja etenkin - paljon myöhemmin Harri Kampmaninkin hetken manageroiman - Motherwellin riveissä. Varsinainen peliura alkoi vuonna 1956 Douglas Water Thistlen ja Motherwellin riveissä. Liverpooliin hänet hankittiin kesällä 1961 kaupassa, jota on jälkikäteen luonnehdittu yhdeksi Liverpool FC:n historian tärkeimmistä pelaajakiinnityksistä.

St John oli yksi avain sille, että Liverpoolin jo epätoivoisestikin hamuama paluu takaisin Ensimmäiseen divisioonaan eli ylimmälle sarjatasolle onnistui lopulta kauden 1961/62 lopuksi. Hänen merkityksensä on suuri siinäkin, että Liverpoolin mestaruusvyöhön ripustettiin uusi kannu kauden 1963/64 lopuksi ja uudelleen kaudella 1965/66 sekä se himoittu kaikkien aikojen ensimmäinen FA cup -kannu keväällä 1965. Etenkin Shankly-aikakauden ensimmäinen mestaruus maistui varmaan kannattajista mannalta, sillä mestaruutta oli tuolloin odotettu jo käsittämättömän kauan eli kokonaista 16 kautta kaudesta 1946/47 asti. Toki odotustuskaa saattoi helpottaa, että sitä edeltävä mestaruus oli saatu kaudella 1922/23, sotavuodet pois lukien siis kutakuinkin yhtä pitkän tauon jälkeen, ja että seura oli tahkonnut Toisessa divisioonassa kaudesta 1954/55 tuohon nousukauteen 1961/62 asti. Shankly-aikakauden ensimmäisen eli vuoden 1963/64 mestaruuden makeutta lisäsi varmaan, että Liverpool ryösti sen hyvällä loppukaudella jo karussa olleelta Manchester Unitedilta.

Pituudeltaan Ian St John menee samaan sarjaan kuin Ian Callaghan, mutta hän korvasi hyvällä sijoittumisella ja ponnistuksella sen, mitä hävisi pituudessa isommille

vastustajan pakeille. Vahvana ja ovelana hyökkääjänä hän osasi sekä hakea että raivata tilaa, josta pääsi ohjaamaan mm. Kevin Lewisin, Ian Callaghanin, ja Peter Thompsonin laidoilta tulleita syöttöjä vastustajan maaliin.

Kun Bill Shankly hankki hänet Liverpooliin, kyse ei ollut mistään hetken päähänpistosta. Ian St John kertoi Black tie dinnerillä, että Shankly oli kosiskellut häntä Motherwellista jo Huddersfieldiin, jossa Shankly työskenteli ennen Liverpooliin tuloaan. Houkutuslaulut tehosivat kuitenkin vasta, kun ne tulivat Liverpoolista. Tuolloin Shankly joutui kisaamaan miehestä Newcastlen kanssa, mutta vei siis kisassa voiton.

St John oli Shanklyn mielissä selkeä joukkueen keskushyökkääjä. Alku kertoi hankinnan laadusta, sillä heti avauspelissä tuli hattutemppu Evertonin verkkoon Liverpool Senior Cupin finaaliottelussa, jonka Liverpool kuitenkin hävisi 4-3. Mutta kun Aberdeenissa syntynyt ja Dundeessa uransa alun pelannut Ron Yeats seurasi St Johnin jalanjälkiä ja liittyi porukkaan samana kesänä, oli sarjakauden avauspelissä 19.8.1961 kasassa jo astetta parempi joukkue. St. Johnin ja Yeatsin ensimmäisessä virallisessa ottelussa Liverpool otti selkeän 0-2 vierasvoiton Bristol Citysta. Tuolloin St John, Yeats tai seurassa virallisia pelejä jo vuodesta 1959 pelannut St Johnin ikätoveri Roger Hunt eivät tosin päässeet tilastoihin, vaan maalit merkittiin Kevin Lewisin ja Bristolin oman pelaajan nimiin. Ensimmäinen ja toinen virallinen maali syntyivät vasta 11 päivää myöhemmin Sunderlandin verkkoon. Yhteistyö Ian Callaghanin kanssa sai myös odottaa vielä, kun alkuvaiheessa kentällä viiletti siis Shanklyn samalle pelipaikalle hankkima Lewis.

Ian St John oli siis voittamassa Liverpoolissa kanssa Toisen divisioonan mestaruutta keväällä 1962 sekä edellä mainittuja Ensimmäisen divisioonan ja FA Cupin mestaruuksia. Hän teki meille 425 ottelussa yhteensä 118 maalia.

Kuvaaja tallensi Anfieldin edustustilojen Liverpool-badgen edessä myös Joonas Lavikkalan (vas.) ja Janne Ryhäsen.

KESÄKUU 2019 |

nw | 13

Liigapeleissä saldo oli 336 ottelua ja 95 maalia. Viimeisen maalinsa St John upotti Liverpoolille 23.1.1971. Etenkin St Johnin ja Yeatsin signaukset olivat se tärkeä askel eteenpäin, jolla Liverpool nousi Ensimmäiseen divisioonaan voittaen Toisen divisioonan 8 pisteen erolla Leyton Orientiin. St John ja Hunt löysivät nopeasti yhteisen sävelen kärjessä ja St Johnin ensimmäisen kauden maalisaldo oli 18. Eikä tahti siitä hiipunut, sillä toisella kaudella syntyi 19 ja kolmannella Ensimmäisen divisioonan mestaruuden tuoneella kaudella hän paukutti 21 häkkiä. Yeatsista taas tuli keskikentän keskustan avainmies. Keväällä 1965 lunastettiin myös lupaus, jonka Shankly oli antanut seuran rahamiehille St Johniin ja Yeatsiin hankinnan yhteydessä. Shankly nimittäin käytti nimenomaan mahdollisuutta lopultakin saada Liverpool FC.lle FA cupin voitto asiana, jolla hän kiristi seuran rahakirstusta tarvittavat siirtosummat.

Menestys Euroopassa jäi Ian St Johnilla saavuttamatta, sillä hän ja Yeats lähtivät Liverpoolista keväällä 1971.

Molemmat olivat Ian Callaghanin tapaan toki joukkueessa, joka vei Liverpoolin seuran historian ensimmäiseen eurofinaaliin keväällä 1966 Euroopan Cup-voittajien cupissa. Siinä Liverpool kuitenkin hävisi Borussia Dortmundille luvuin 1-2, vaikka ottelu pelattiin lähellä kotia Glasgow’n Hampden Parkilla. Sillä kaudella lohtua toi siis kuitenkin liigamestaruus. St John pelasi ko. kaudella 41 sarjapeliä, joissa syntyi 10 maalia.

Skotlannin maajoukkueessa Ian St John pelasi nuoruutensa parhaina pelivuosina eli vuosina 1959-65. Hän teki 21 maaottelussa yhteensä 9 maalia, mikä on ihan kunnioitettava lukumäärä.

Ian St John pysyi osana Shanklyn ykkösmiehistöä 1960-luvun loppuun asti, tosin loppuajasta lähempänä keskiviivaa pelaten, kun ikä alkoi painaa menoa. Viimeinen Liverpool-kausi 1970-71 meni samasta syystä reservijoukkueen pelaajana. St John käväisi vielä kesällä 1971 pelaamassa Etelä-Afrikassa Hellenicin joukkueessa, kunnes jätti Liverpoolin lopullisesti 25.8.1971 ja siirtyi Coventryn riveihin

kaudeksi 1971/72. Sieltä hän siirtyi kaudeksi 1972/73 Tranmere Roversiin, joka oli palkannut Callaghanin ja St Johnin vanhan pelikaverin Ron Yeatsin managerikseen. Aika aktiivipelaajana alkoi kuitenkin olla ohi, sillä Tranmeressa tilille kertyi vain 9 sarjapeliä ja yksi sarjamaali. Kävi selväksi, että oli aika ripustaa pelikengät naulaan.

Lopetuspäätös ei kuitenkaan merkinnyt, että työ jalkapallon parissa olisi loppunut. St John siirtyi Tranmeresta Coventry Cityyn Ellesmere Portissa syntyneen ex-Everton ja -Arsenal pelaaja Joe Mercerin apulaismanageriksi kauden 1972/73 loppuajaksi. Sitten kesällä 1973 St John nimitettiin varsinaisen kasvattajaseuransa Motherwellin manageriksi. Tuolloin Skotlannin korkeimmalla sarjatasolla pelannut Motherwell, joka oli tässä vaiheessa kaupungin ykkösseura eikä Hamilton Academical kuten vuonna 2019, selvisi St Johnin opeilla sarjassa yhdeksänneksi ja Skotlannin cupin puolivälierään. Skotlannin liigacupista Motherwell tipahti kierroksella 2, mutta kokonaisuutena kyseessä oli ihan mukiin menevä avauskausi managerina.

Ura Motherwellissa päättyi kuitenkin yhteen kauteen. Syksyn 1974 alussa St John lähti nimittäin Bill Shanklyn lumolaulujen siivittämänä tuolloin Toisessa divisioonassa pelanneen Portsmouthin peräsimeen. St Johnin mukaan Shankly pystyi myymään mitä tahansa ja sai hänet vakuuttumaan, että Portsmouthiin kannattaa mennä. St John oli luullut vielä kesällä, että hänestä voisi tulla Leedsissä maajoukkueen päävalmentajaksi lähteneen Don Revien seuraaja, mutta eräs ”nuori kukko” Brian Clough vei paikan hänen nenänsä edestä. Molemmille tämä syksy 1974 lienee merkinnyt yhden elämän hirveimmän ajanjakson alkua. Cloughin ura Leedsissä kesti nimittäin vain 44 päivää. St John taas kertoi saaneensa lupauksista huolimatta 0 puntaa hankintoihin ja käsiinsä huonoimman ryhmän pelaajia, mitä oli ikinä nähnyt. Hän kuitenkin yritti ja sai pidetyksi Portsmouthin Toisessa divisioonassa kaksi kautta. St John jatkoi seuran peräsimessä putoamisen jälkeen vielä Kolmannessa

Illallispöydässä ”suomalaisvaltuuskunnasta” vasemmalta oikealle Janne Ryhänen, Joonas Lavikkala, Sami Boman ja Marko Numminen.

14 |

nw | KESÄKUU 2019

divisioonassa kaudella 1976/77, mutta sai toukokuussa 1977 potkut. Talousvaikeuksien takia nuorentunut joukkue oli putoamisvaarassa, mutta vältti sitten lopulta joutumisen Neljänteen divisioonaan.

St John jatkoi valmennuspuolella vielä kauden 1977/78. Hän toimi Sheffield Wednesdayssa Jack Charltonin apulaismanagerina, mutta siirtyi kauden jälkeen suosituksi tv-kommentaattoriksi ja jalkapallokoulujen pitäjäksi. Nuorille suunnatut Ian St John Soccer Camps’it pyörivät vuosia kuten tv-työtkin. Tv:ssä St John tuli tunnetuimmaksi toisen ex-pelaajan Jimmy Greavesin kanssa tekemässään ohjelmassa Saint and Greavsie. Se jatkui vuoteen 1992, jolloin ITV päätti lopettaa tämän kanavillaan pyörineen ohjelman.

KULTAKAUDEN LAITAPAKKI BONUSVIERAANA Mahdollisuus tavata Alan Kennedy edes pikaisesti tuli tämän vuoden Black tie dinnerillä täytenä yllätysbonuksena. Luultavasti suuri osa vieraista ei vieläkään tiedä syöneensä illallista samassa tilassa Kennedyn kanssa. Ehkä monet nuoremmat heistä eivät edes tiedä, että Alan Kennedy kuuluu Liverpool FC:n historian menestyksekkäimmän aikakauden vakiomiehistöön.

Sunderlandissa 31.8.1954 syntyneen Alan Kennedyn ura eteni tavallaan käänteisesti verrattuna häntä kolme vuotta nuoremman newcastlelaissyntyisen Keith Armstrongin uraan. Kun parikymppinen Keke meni Newcastlesta Sunderlandin riveihin hakemaan peliaikaa vuonna 1977, 17-vuotias Alan lähti vuonna 1971 Newcastleen, jossa murtautui nopeasti ykkösporukkaan. Liverpooliin Kennedy ostettiin Newcastlesta tuolloin ihan merkittävällä 330.000 punnan hinnalla 13.8.1978 jo valmiina hyökkäävänä vasempana puolustajana. Se teki tuolloin Englannin B-maajoukkueessakin pelanneesta Kennedystä aikanaan maan kalleimman vasemman puolustajan.

Alan Kennedyn tulo Liverpooliin ratkaisi Bob Paisleyn miehistön ongelmat täyttää vasemman pakin tontti. Kaudella 1977/78 siellä olivat vuorollaan käyneet Alan Hansen, Tommy Smith ja Joey Jones. Nyt porukkaan saatiin sille paikalle Kennedystä mies, joka istuisi varmaan peliajatukseltaan ja otteiltaan nykymiehistöömmekin. Alan Kennedy nimittäin osasi tosiaan myös hyökätä ja onnistua maalinteossakin. Kennedy muun muassa ampui vuoden 1981 Euroopan cupin finaalissa voittomaalin Real Madridin verkkoon ja ratkaisevan rankkarin Rooman vuoden 1984 finaalissa AS Roman maaliin. Kaikkiaan Kennedy teki 359 Liverpool-ottelussaan 20 maalia. Liigassa hän edusti meitä 251 kertaa ja teki niissä peleissä 15 maalia.

Kennedy pääsi osaksi Newcastlen pelaavaa joukkuetta siis jo nuorena. Hän oli muun muassa 1974 kokemassa 19-vuotiaana, miltä tuntuu hävitä FA cupissa Wembleyllä suurelle ja mahtavalle Liverpoolille selvin 0-3 numeroin.

Kennedyn kannalta harmillista oli, ettei hänen palkintokaappiinsa tullut FA cupin voitosta kertovaa palkintoa myöhemminkään, mutta ehkäpä neljä Englannin mestaruutta, neljä liigacupin ja kaksi Euroopan cupin voittoa antavat hänelle riittävästi mielihyvää, ettei tuo yksi puute pahemmin harmita.

Bob Paisley on luonnehtinut Kennedyä ensiluokkaiseksi kaappaukseksi, jonka hankinnan yksi tehtävä oli lisätä kisaa puolustuksen pelipaikoista. Kennedy onnistui kisassa hyvin, sillä hän pelasi 37 ottelua liigassa molemmilla kahdella ensimmäisellä kaudellaan Liverpoolissa. Molemmat kaudet toivat myös Englannin mestaruuden. Sen sijaan kausi 1980/81 meni häneltä pääosin ohi loukkaantumisen takia, mutta Kennedy oli kuitenkin loppukaudesta tärkeässä osassa tekemällä pari erittäin tärkeää maalia. Keväällä 1981 Liverpool juhli liigacupin ja Euroopan cupin voittoa.

Edellisessä Kennedyn maali West Hamin verkkoon ensimmäisessä finaalipelin 118. minuutilla siivitti meidät tuloksella 1-1 uusintaotteluun, jonka voitimme 2-1 Kenny Dalglishin ja Alan Hansenin maaleilla. Euroopan cupin voittoa juhlimme Kennedyn 81. minuutilla tekemän 1-0 maalin ansiosta.

Tuo kausi toi 1980/81 Liverpoolin muuten myös Suomeen, sillä tie kohti Euroopan cupin voittoa alkoi otteluilla Oulun Palloseuraa vastaan. Keith Armstrong pelasi tuolloin OPS:ssä ja onnistui tekemään maalinkin Anfieldilla, jonne OPS lähti varmaan toiverikkaana. Raatissa OPS oli nimittäin tasoittanut 82. minuutilla Soini Puotiniemen maalilla pelin, jossa Liverpool siirtyi johtoon 18. minuutilla Terry McDermott’in tekemällä osumalla. Kotona poikamme sitten pyyhkivät OPS:llä kenttää luvuin 10-1 ottelussa, jossa sekä Graeme Souness että Terry McDermott tekivät hattutempun ja David Fairclough’kin onnistui kahdesti. Siinäkin pelissä maalintekijätilastossa lukee Kennedy, mutta tässä tapauksessa etunimi oli Ray. Lisäksi yksi maali merkittiin Sammy Leen nimiin.

Black tie dinnerin yllätyslegenda oli 1980-luvun alun loistava laitapuolustajamme Alan Kennedy. Rento Kennedy lienee unohtanut mustan kravattinsa lähtiessä kotiin, mutta eipä se ketään Anfieldilla haitannut.

KESÄKUU 2019 |

nw | 15

Alan Kennedy ei ollut loukkaantumisen takia avauksessa kummassakaan näistä kauden 1980/81 otteluista, mutta pääsi kokeilemaan, miltä tuntuu pelata Raatin kentän ruoholla, seuraavalla kaudella, kun OPS ja Liverpool arvottiin uudelleen vastakkain ensimmäiselle kierrokselle.

Liekö sitten Kennedyn ansiota, että noissa kauden 1981/82 otteluissa niin Keke Armstrong kuin muutkin OPS-pelaajat jäivät nollille. Liverpool voitti Oulussa 0-1 Kenny Dalglishin 84. minuutin maalilla ja kotona 7-0 maalintekijöinämme Kenny Dalglish (26), Terry McDermott (40, 75), Ray Kennedy (46), David Johnson (60), Ian Rush (67) ja Mark Lawrenson (72). Noiden 1980-luvun vuosien Suomen ykköspuolustajaksi luonnehdittava Aki Lahtinen, joka pelasi 1981-84 Ensimmäistä divisioonaa Englannin vanhimman ammattilaisseuran nottinghamilaisen Notts Countyn riveissa ja Toista divisioonaa vielä kauden 1984/85, tuskin mielellään muistelee OPS-paidassa Anfieldille tekemiään vierailuja. No ei tuo peliaika Englannissakaan päättynyt varmaan parhaissa tunnelmissa, kun kaksi viimeistä kautta Notts Countyssa päättyivät molemmat putoamiseen.

Kennedyn uran hienoimmat hetket ovat miehen omastakin mielestä olleet Euroopan cupissa. Tuota 1-0 voittomaalia vieläkin hienommaksi hetkeksi hän luonnehtii ratkaisevan 4-2 pilkun upottamista finaalissa Rooman verkkoon Roomassa eli vastustajan kotikentällä.

Kennedy ei oman kertomansa mukaan tiedä, miksi Joe Fagan nimesi hänet yhdeksi vetäjäksi. Kennedy luuli ottelun päättyessä päin vastoin, että häntä nyt ei ainakaan pistetä pilkulle. Mutta niinpä hän vain huomasi olevansa Steve Nicolin kanssa porukassa, johon itseoikeutetusti kuuluivat myös Phil Neal, Graeme Souness ja Ian Rush. Vaikka Kennedy oli pelannut mielestään hyvät 120 minuuttia, on jokainen pelaaja kuitenkin hyvin yksin ja hyvin ison vastuun edessä, kun astelee kohti rangaistuspotkupaikkaa – etenkin kun joukkuekavereilla tuntui olevan selvää epäuskoa ilmassa hänen taitoihinsa. Paineita varmaan lisäsi, että toinen samanlainen yllätysveto Steve Nicol oli epäonnistunut ensimmäisenä vetäjänä. Kennedy kertoi ajatelleensa mm. perhettään ja silloista tyttöystäväänsä ja sitä, että hän ei saa porukan viimeisenä vetäjänä tilanteessa 3-2 pettää heitä nyt.

Kennedyllä ei kuulemma ollut selvää ajatusta, mihin hän vetää, mutta ratkaisevassa tilanteessa potku lähti oikeaan kulmaan maalivahdin heittäytyessä vasemmalle, ja peli oli sillä selvä Liverpoolille. Suuri helpotuksen tunne ja ilo valtasivat tietysti miehen mielen. Kun joukkuekaverit pääsivät hänen luokseen, joku tokaisi, ettemme uskoneet sinun pystyvän tuohon. Kennedy muistaa vastanneensa ”Tiedän”.

Kotimaassakin Alan Kennedy sai kokea, miltä tuntuu olla ison pelin ratkaisijana. Hän teki nimittäin tasoitusmaalin keväällä 1983 liigacupin finaalissa, jossa Liverpool voitti jatkoajan jälkeen Manchester Unitedin 2-1 Ronnie Whelanin 98. minuutilla tekemällä maalilla. Tämäkin ottelu kuuluu sarjaan upeat Liverpool-nousut, sillä ManU oli siirtynyt johtoon jo 12. minuutilla Norman Whitesiden osumalla.

Alan Kennedy kuului Liverpoolin avausmiehistöön vielä kauden 1985/86 alussa, mutta kauden kahdeksas ottelu päätti hänen pelinsä joukkueessa 14.9.1985. Kennedy teki nimittäin oman maalin ottelussa Oxfordia vastaan ja Joe Faganin jälkeen managerin tehtävät ottanut Kenny

16 |

nw | KESÄKUU 2019

Dalglish siirsi niin Kennedyn kuin piakkoin tämän jälkeen hänen aisaparinaan paljon toisena laitapakkina pelanneen Phil Nealinkin reserviin. Kennedy ymmärsi yskän ja siirtyi syksyllä 1985 ensin synnyinpaikkansa Sunderlandin Black Catsin riveihin pariksi kaudeksi, ja jatkoi sitten uraansa vielä pienemmissä ympyröissä vuoteen 1996 asti. Loppu-uran seuroina olivat 1987 Hartlepool United ja belgialainen Beerschot, jossa mm. Suomen oman aikansa tähtihyökkääjä Arto Tolsa oli myös pelannut, sekä vielä Grantham Town ja Wigan Athletic, jossa meni kausi 1987-88. Sitten vuorossa olivat pikkuseurat Colne Dynamos 1988-89, Enfield 1989, Wrexham 1990, Morecambe 1991, Netherfield 1991-92, Northwich Victoria 1992, Radcliffe Borough 1992-93, uudelleen Netherfield 1993-94 ja lopuksi Barrow 1994-96.

Ihmisenä Alan Kennedy vaikuttaa pikaisen tapaamisen jälkeen hyvin mukavalta ja rennolta. Siinäkin hän tuntui olevan samaa sarjaa eri vuosien OLSC Black tie tai Casual wear dinnereillä tapaamieni legendojen kanssa.

Legendamme eivät tosiaan ole nostaneet itseään jalustalle, vaan ottavat meidät kannattajat huomioon hyvinkin tasaveroisina. Kennedyn tyylistä kertoo, että hän sanoi pöytiin siirtyessämme olevansa paikalla jonkin aikaa, ”riippuen varmaan siitä, miten monta olutta otan”. No ilmeisesti niitä oluita tuli otetuksi enemmän kuin yksi, kun hänkin poistui tilaisuudesta vasta liki kello 23. Harmi kyllä huomasin vasta lähellä lähtöaikaamme, että Kennedy istui itse asiassa aika lähellä meitä suomalaisia. Ja kun hän ikäväkseni oli jo lähdössä tuolloin, en ehtinyt pyytää häntä yhteiskuvaakaan uudestaan ennen kuin mies oli jo liuennut Dugoutista.

Liverpool Foundationista ja sen tekemästä hyväntekeväisyystyöstä muuten löytyy lisätietoa nettiosoitteesta foundation.liverpoolfc.com. Sean Cox on ollut yksi säätiön viime aikojen tuen kohteista. Pääosin varoja käytetään kuitenkin lasten ja nuorten hyväksi.

Liverpool voitti FA Youth cupin finaalissa tänä keväänä Manchester Cityn. Voittopokaalia esittelivät ja joukkueen taivalta kohti sitä esittelivät joukkueen valmentaja Barry Lewtas (keskellä) ja finaalissa MOTM:ksi valittu pelaaja Yasser Larouci, Black tie dinnerin juonsi perinteiseen tapaan Peter McDowall, joka lienee monelle tuttu LFCtv:stä ja mm. otteluiden väliaikaohjelman juontajana.

Liverpool-kannattajat sai Platina-kunniakirjan Sanomatalossa järjestetyssä palkintojenjakotilaisuudessa. VeriRyhmämme ”kotikenttä” on nimittäin Sanomatalon Veripalvelun toimipisteessä, mutta luovutuksia voi tietysti tehdä Liverpool-kannattajien nimiin kaikissa verenluovutuspaikoissa.

NOUSIMME VALIOLIIGAAN TEKSTI Arto Rautio KUVAT Veripalvelu

O

LSC Finlandin OLSC Finlandin yhtenä virallisena hyväntekeväisyystoimintana on ollut syksystä 2015 lähtien VeriRyhmä Liverpool-kannattajat. Yhdistys siis aktivoi jäseniään ja muita Liverpool-kannattajia käymään verenluovutuksissa ja auttamaan myös sillä tavalla kanssakansalaisiamme. Kun luovuttaja kertoo ilmoittautuessaan kuuluvansa VeriRyhmään Liverpool-kannattajat (myös OLSC Finland käy), luovutus merkitään sekä luovuttajan omaan että VeriRyhmän yhteiseen luovutussaldoon.

Kun VeriRyhmä-toiminnan idea on aktivoida erilaisia porukoita verenluovutuksiin, palkitsee SPR:n Veripalvelu ryhmiä aktiivisuudesta kunniakirjoilla. Kunniakirjan saa vähintään 10 luovutuksesta, hopeisen kunniakirjan vähintään 20 luovutuksesta, kultaisen vähintään 30 luovutuksesta ja platinaisen vähintään 50 luovutuksesta kalenterivuoden aikana.

Liverpool-kannattajien joukkue pelannut VeriRyhmä-liigassa tasaisen nousujohteisesti. Ensimmäisenä täytenä toimintavuotena saatiin kunniakirja ja toisena jo hopeinen kunniakirja. Vuonna 2018 pistettiin sitten oikein kunnolla paremmaksi ja noustiin 20 joukkueen valioliigaan eli saatiin platinainen kunniakirja. Näitä platinaisen kunniakirjan saaneita valioryhmiä on koko maassa siis vain 20, ja yhtenä niistä on VeriRyhmämme Liverpool-kannattajat.

Suomessa tarvitaan joka arkipäivä 800 verenluovuttajaa, jotta potilaat saavat tarvitsemansa verivalmisteet.

Verivalmisteita tarvitaan esimerkiksi leikkauspotilaiden, onnettomuusuhrien, syöpää sairastavien ja keskoslasten hoitoon. Yhden luovuttajan verestä saa apua keskimäärin kolme potilasta. Vuonna 2018 VeriRyhmämme Liverpool-kannattajat nimi muistettiin mainita luovutukseen mennessä 55 kertaa. Ryhmänä saatoimme siis tuoda apua 165 eri hoitotapahtumaan.

Liverpool-kannattajat on ainakin palkittujen VeriRyhmien luettelossa veripalvelu.fi/verenluovutus/yhteisot/palkitut-veriryhmät ainoa jalkapalloseuran kannattajayhdistys.

KESÄKUU 2019 |

nw | 17

KOP ENDISSÄ 1987 JA 2019 TEKSTI ja KUVAT Jarmo Paloniemi

O

n huhtikuu 1987. Olen selviytynyt ylioppilaskirjoituksista hengissä. Kahden vuoden kesätienestit on kohdennettu Englannin kahden viikon matkaan Lontooseen ja ennen kaikkea päiväreissuun Liverpooliin.

Lontooseen mukaan lähtee parhaat kaverit Mikko Haataja ja Mika Timonen – Liverpoolissa käyn päiväseltään yksin.

Eustonin rautatieasemalta hyppään junaan ja matkaan kohti Merseysidea. Liverpoolin keskusta on tummanpuhuva ja aika likainen. Hyppään taksiin ja hurautan Anfieldille.

Lippua minulla ei ole, joten menen lippuluukulle ja totean reteesti: ” One ticket for the best place, please.” Vastaus saa sydämen kylmäämään: ” Sorry we are sold out.” Onneksi parin sekunnin viiveellä nainen kertoo, kuinka Kop endiin lipunmyynti alkaa kaksi tuntia ennen peliä. Helpotus on aivan liian lievä ilmaisu kuvaamaan tunnettani. Ensimmäisenä olen ostamassa lippua, joka maksaa 2,60£. Siis kolme euroa, mitä rahayksikköä tosin tuolloin ei ollut olemassakaan.

Suomessakin elettiin markka-aikaa.

Kipuan katsomoon, ja siinä se on: Anfieldin pyhä vihreä nurmimatto. Toukokuussa 1974 Liverpool voitti Englannin cupin finaalissa Newcastlen 3-0. Tuo voitto ja kolmanneksi vanhimman veljeni Markun Liverpool-fanitus olivat alkusykäys omalle fanipolulle. Vuosien 1980 ja 1981 OPS-Li-

verpool Eurooppa cup matsit Oulussa syvensivät oleellisesti joukkueen seuraamista. Eräänlainen huipentuma oli päivän Liverpool-Nottingham-peli,jonka Liverpool hoiti tyylikkäästi 3-0. Eikä Kopissa istuttu, koska kyseessä oli seisomakatsomo. En nähnyt itseni lisäksi kenelläkään muulla Liverpoolin pelipaitaa tai lippalakkia. Aika monet Liverpoolin fanithan eivät käytä peleissä fanituotteita nykyäänkään; itselläni on aina Anfieldillä pelipaita ja huivi – myös huhtikuussa 1987.

George Sephtonin kuuluttaessa avauskokoonpanot, ihmettelen Barry Venisonin nimen kohdalla omien fanien joukkohuokausta.

Kenny Dalglishin tehdessä 1-0 Kop-päätyyn lennähtää lippalakki päästäni jonnekin alaspäin. Menköön, ajattelen, on tämä enemmän kuin yhden lippalakin arvoista.

Vaan! Tuuletusten laannuttua huomaan, kuinka lippalakki lähtee alhaaltapäin liikkeelle ihmisten kuljettaessa sitä käsillään ylös päin kunnes vieressäni seisova fani asettaa sen takaisin päähäni. Ensimmäinen kosketukseni scousereihin on todella positiivinen eikä myöhemminkään ole tarvinnut pettyä. Tunnelma ei selkeästä hallinnasta ja voitosta huolimatta nouse aivan huippuunsa; selkeästi kaksi viikkoa aiemmin koettu tappio liigacupin finaalissa Arsenalia vastaan painaa meidän fanien mieltä. Itselleni ensimmäinen pyhiinvaellusmatka on kuitenkin toteutunut. Yksityiskohtana mainittakoon, että olen nähnyt paikan päällä, kun Kenny Dalglish tekee maalin sekä Oulussa Raatissa että Anfieldilla.

O

n helmikuu 2019. Jo rutiininomaisesti matkaamme Sami-poikani kanssa Oulusta Liverpooliin. Itselleni on kyseessä 18. käynti Liverpoolissa ja 21. toinen matsi Anfieldilla. 17-vuotias Sami – nimi napattiin Sami Hyypiästä vuonna 2001 – on jo 15. kertaa mukana. Samin kanssa olimme myös Wembleyllä 2012 todistamassa liigacupin voittoa. Tuttuun tapaan yövymme Liverpoolin keskustassa, ja otteluliput olemme saaneet Liverpool FCn Suomen kannattajakerhon kautta. Vastassa on tällä kertaa Watford.

18 |

nw | KESÄKUU 2019

32 vuodessa on paljon muuttunut. Liverpoolin keskusta ja Albert Dock ovat kokeneet uudelleensyntymisen.

Keskusta on todella viihtyisä kävelykatuineen, ravintoloineen ja ostoskeskuksineen. Anfieldia on uusittu moneen kertaan, ja viimeisimpänä on val-mistunut uusi pääkatsomo, jonka edustalta löytyy myös Paloniemen perheen fanikivi.

Tämänkertainen ottelulippu on hieman kalliimpi kuin vuonna 1987, mutta kyseessä on perushinta verrattuna arvokkaisiin Hospitality-lippuihin. Taas kerran olemme hyvissä ajoin Samin kanssa Anfieldillä. Seisomapaikkamme ovat lähestulkoon samassa kohden kuin 32 vuotta aiemmin.

Toki nykyisin Kopissa on istuimet, mutta pelin ollessa käynnissä kaikki seisovat, mikä sopii mainiosti meille suomalaisillekin,joita on noin 10 vierekkäisillä paikoilla. Vuoden 1987 jälkeen myös Anfield Road päätyä ja Kenny Dalglish standia on laajennettu. Stadion on hieno yhdistelmä perinteitä ja modernismia. Itse illan peli on meidän miesten näytös; 5-0 varsin vaivattoman peliesityksen jälkeen. Van Dijkille ja Firminolle omistetut laulut raikuvat ja lopuksi huudamme: Liverpool, top of the league! Tunnelma on erinomainen eikä tammikuun Leicester-kotipelin kaltaista yleisön jännitystä nähdä. YNWA! Jarmo Paloniemi Liverpoolin kannattaja Oulu

Ps. Iso kiitos Liverpool-Watford pelin lippujen operoinnista kannattajayhdistykselle, Juha Matiskaiselle ja Jari Parikalle.

YHDISTYKSEN TAPAHTUMAT

Yhdistys voi järjestää tapahtumia ympäri Suomea.

Tapahtuman järjestäminen vaatii kuitenkin aina kyseiseltä paikkakunnalta jonkun aktiivisen henkilön, joka vastaa tapahtuman suunnittelusta ja järjestämisestä.

Jos olet kiinnostunut järjestämään tapahtuman paikkakunnallasi, laita meille postia info@olscfinland.com.

Kerro, missä ja millaisen tapahtuman olisit kiinnostunut järjestämään ja mikä on sen kustannusarvio. Yhdistyksellä on mahdollisuus tukea tapahtumia rahallisesti huolehtimalla esim. tilavuokrien tai ruokatarjoilujen kustannuksista kohtuullisissa määrin.

KESÄKUU 2019 |

nw | 19

BARCELONA - LIVERPOOL TEKSTI Jaleh Ashtiani, KUVAT Laura Sánchez

O

li kevät 2018, rakas joukkueemme oli raivaamassa tietään takaisin Euroopan eliittiin, ja olin jo ennen puolivälieriä Cityä vastaan mielessäni suunnitellut reissua Barcelonaan katsomaan välierän osaottelua. Toiveikkaan varovasti tosin, koska onhan City kova ja joukkueemme siihen aikaan oli melko kokematon isojen pelien suhteen. Nautinnollisen suvereenisten otteiden jälkeen hermot saivat vihdoin levätä ja olin jo toinen jalka lentokoneessa kohti Katalonian lämpöä.

Ai niin joo, pitihän Barcankin päästä jatkoon. Kiitti vaan Messi ja kumppanit.

Haave paikan päällä nähtävästä Barcelona-Liverpool-matsista sai jäädä vielä unelmoinnin tasolle, mutta suureksi iloksi tätä otteluparia ei tarvinnut pitkään odotella.

Kun tällä kertaa molemmat joukkueet hoitivat oman osuutensa kohti semifinaalia, laitoin heti viestiä Kataloniassa asustaville Barcaa kannattaville ystäville, että nyt yhdessä matsia katsomaan. Jos joku teistä lukijoista ihmettelee, miksi olin niin fiksoitunut näkemään Pool-matsin juuri Barcelonassa tässä syyt; ensinnäkin olen jotenkin kokenut, että on helpompaa nähdä Pool vieraissa kuin kotona logistisista syistä ja myös lippuja on ollut helpompi saada. Toiseksi opiskelun aikana olen asunut Barcan kannattajien kanssa. Näiltä kyseisiltä kannattajilta ei tosin löytynyt kausikorttia, mutta yllätyksettömästi laaja verkosto, jolta kysyä lippuja.

Mitä enemmän päiviä kului, sitä enemmän toivoa alkoi hiipua. Perusvastaus oli, että jos itse kausikortin omistaja ei mene katsomaan peliä niin joko perheenjäsen menee tai lippu myydään kalliilla eteenpäin. Taas Barcalla työskentelevältä kontaktilta tuli vastaus, että liput ovat varattuina julkkiksille ja tärkeille ihmisille. Ehdin jo torua vähän itseäni, että miten saatoin ajatella, että asia hoituisi kuin liukuhihnalta. ”Tämä on peli, jota on odotettu ja mitä halutaan mennä katsomaan”, sanoi ystäväni. Ehkä vuosia Euroopan parhaimmiston ulkopuolella oleminen jätti jälkensä ja kesti kunnolla havahtua siihen, että asia on taas toisin.

20 |

nw | KESÄKUU 2019

Oli vielä yksi oljenkortti käytettävissä, mutta olin kahden vaiheilla ottaako yhteyttä vaihtokaveriin, joka ei ollut muodostunut sydänystäväksi. En ole myöskään tykännyt ottaa yhteyttä ihmisiin pelkkien palveluksien vuoksi, etenkin jos en ole ollut pitkään aikaan yhteydessä. Viimeisin viestittely hänen kanssaan ajoittuu neljän vuoden taakse ja silloinen keskustelun aihe oli, että tykkääkö hän nyt Suarezista. Päätin kuitenkin asennoitua niin, että aina voi kysyä apua, mutta pitäisi olla myös valmis hyväksymään, ettei toisessa päässä välttämättä olla kovin innostuneita auttamaan. Vastaus oli sama kuin muilla, mutta hän lupasi vielä kysellä löytyisikö joltain lippua.

Peliin oli päälle viikko aikaa ja olin jo siirtänyt ajatukset muualle, mutta niin kuin kaikki tiedämme elämässä asiat, hyvät ja huonot, tapahtuvat kun niitä vähiten odotamme.

”Surpriseeee!!!!! I have a ticket for you if you fancy to come and watch the match - You have enough time to plan the trip.” “WAIT WHAT THE FUCK”

Ja niin vaan taas yhtäkkiä piti laittaa asiat nopeasti järjestykseen, töistä vapaata ja lentoliput kouraan. Nojoo, sanoin pomolle vasta jälkikäteen, että pidän vapaata, ja syyksi tärkeä matsi, johon on ollut vaikeaa saada lippuja. Ei minkäänlaista reaktiota lievän kulmien kurtistelun lisäksi.

Barcelonassa ollessani tutuilta ja tuntemattomilta tulevat kommentit tulivat hyvin tutuiksi: ”You’re so lucky to get a ticket”, ja ennen peliä, sen aikana ja sen jälkeen ”I’m sorry”. Moni oli myös hyvin iloisia puolestani, että pääsen katsomaan peliä. Minä taas olin iloinen heidän puolestaan, että pääsevät näkemään yksi maailman parhaimpia joukkueita.

Monen päivän jännitys ja innostus tiivistyi, kun lähestyin 50-luvulla vihittyä Euroopan suurinta jalkapallostadionia. Kaverini ei millään lailla voinut välttää paikallisen joukkueen kannattamista, kun isoisän ajoilta peritty Barca-sydän on kulkenut sukupolvelta seuraavalle ja hyvä kun kohtuun ehti edes päästä, kun kausikortit olivat jo vireillä.

Camp Nou on hänelle kuin toinen koti, jossa hän toimi aivan loistavana emäntänä. Vieraanvaraisuus oli pakahduttavaa, kun hän jatkuvasti piti huolta, että minulla on kaikki hyvin. ”Jos kukaan tulee ryttyilemään sulle, kerro mulle niin hoidan asian.”

Turvallisuus kieltämättä huolestutti minua, ja kysyinkin voinko käyttää punaista keskellä Barcan kannattajia ja vastaukseksi tuli, että kyllä voin mutta Poolin maaleja ei kannata tuuletella. Ja hehettelyt vielä päälle. Ennen peliä otettiin kuvia stadionin ulkopuolella, johon tuli Barcan kannattaja huutelemaan, että mitä ihmettä hän kuvaa jotain Liverpoolin kannattajaa. Onneksi naljailu jäi hyväntahtoi-

seksi (auttoikohon lopputulos kenties sitä?) ja pelin aikana rentouduinkin sopivasti, että uskalsin ääneenkin näyttää punaista sydäntäni. 99 000 katsojan joukossa punaisten ääni jäi paikallisten Allez Allez Allez-huutojen alle ja yhden kerran Anfieldillä käyneenä FA-cup-ottelussa Oldhamia vastaan vuosia sitten, aloin miettimään miten puolet pienemmän stadionin ääni vertautuu tähän. Tuli onneksi varmistettua myöhemmin, että laatu korvaa määrän.

Espanjassa oli juuri siihen aikaan päättyneet vaalit ja Camp Nou toimi myös poliittisena pelikenttänä, kun kentälle livahtanut katsoja osoitti mieltään Katalonian oikeuksien ja poliittisten vankien puolesta raikuvien aplodien siivittämänä. Aina ollut semmoinen fiilis, että FC Barcelona edustaa muutakin kuin jalkapalloa paikallisille, etenkin voitokkaissa El Clásico-otteluissa, joissa pääsevät toisella tavalla näyttämään keskisormea Espanjan hallitukselle.

Mainittakoon vielä, että matsin jälkeen kyselin kaverin mielipidettä Coutinhosta. Kaveri tiedostaa, että Barcelonassa paine on kova, mutta Pikku Taikuri on jo saanut tarpeeksi näytönpaikkoja. Sanoin, että hän on hyvä pelaaja, johon tuli nopea vastaus että ”oli”.

Pelin lopputulos oli hyvin valitettava, etenkin kun hallitsimme peliä. Mutta 15-vuotiaana Istanbulin ihmettä katsellessani TV:stä, opin että toivoa on viimeiseen vihellykseen asti ja totesin kaikille pahoittelijoille ”there is always next week”.

Kaiken kaikkiaan koko reissu oli huikea elämys ja tappio ei kuitenkaan jäänyt kaivertamaan mieltä. Sillä se fiilis mikä jää ikuisesti päällimmäisenä on se suuri kiitollisuus mitä tunsin kaveriani ja hänen perhettään kohtaan. Ennen kuin sain tiedon, että pääsylippu löytyi minulle, kaverin isä oli sanonut hänelle: ”Laura, sä nautit ajastasi Suomessa.

Sulla oli hauskaa näiden ihmisten kanssa. Menkää yhdessä katsomaan matsia.” Ja niin vaan sain kaverini isän paikan.

Liikutun edelleen tästä hienosta eleestä.

Kannatti laittaa viestiä.

VUODEN OLSC KAUPUNKI - ÄÄNEKOSKI

KESÄKUU 2019 |

nw | 21

“FELLOW SCOUSER”

PETRA AHOLA TEKSTI Erkka Vesa, KUVAT: Petra Ahola

“Naisten pitäisi uskaltaa heittäy tyä enemmän!” nwnw

22 | 22 | | TAMMIKUU | KESÄKUU 2019 2019

A

jellessani aurinkoisessa kevätsäässä kohti Länsi-Tampereen idyllisiä asuinseutuja, en tiedä lainkaan mitä odottaa. Kaikkivaltias Google ei ole laulanut, emmekä ole haastateltavan kanssa entuudestaan tuttuja. Lähestymistavaksi on valikoitunut menetelmä suoraan syvään päätyyn, joten jännitys on melkoinen. Se purkautuu kuitenkin välittömästi pihaan lipuessani, sillä vastassa on sydämellinen hymy, elämäntäyteinen koti ja syleilevän lämmin tunnelma. Olen saapunut karjalaista perintöä soluissaan kantavan, Liverpoolin intohimoisen kannattajan, Petra Aholan, luokse.

Petra on Porissa kasvanut, Tampereelle 2003 muuttanut ja tiukasti manselaistunut Työväenteatterin näyttelijä.

Henkinen koti on löytynyt, eikä sitä ole heilauttanut suuremman Helsingin vetovoima tai ihmisten arvostelut rumasta kaupungista, huonoista ratkaisuista ja ymmärtämättömyydestä kulttuuria kohtaan.

- Mä olen ainakin kokenut, että täällä ei ole sellaista miellyttämisen kulttuuria, tai sellaista, että yritettäisiin jotenkin olla. Väitän peruskansan olevan avoin uusille ideoille, mutta ei ruveta väkisin miellyttämään. Täällä on myös vahva oma identiteetti, jonka varaan voi rakentaa. Mä tykkään siitä, se on semmoista hyvin maanläheistä. Huumoria heitetään vakavasti, mutta itseään ei silti oteta liian vakavasti. Sellainen lakoninen lärpättely on ihan oma huumorinlajinsa, joka ei kirjoitettuna toimi välttämättä lainkaan. Olen myös aina kokenut sellaista, että ihmiset alkavat höpötellä bussipysäkillä ja vastaavaa; en ole ikinä kokenut kaupunkia kylmäkiskoiseksi.

Työväenteatterissa Petra on näytellyt jo kymmenen vuotta, saatuaan heti teatterikoulusta valmistumisen jälkeen kiinnityksen. Pois ei ole ollut kiire. Mahdollisuuksia monipuolisuuden toteuttamiseen riittää.

- Mä koen olevani monipuolinen - tanssin ja laulan - ja meillä on niin mieletön tilanne, että on neljä eri kokoista näyttämöä ja valtava skaala, jota pääsee käyttämään. Tällä hetkellä itselleni hyvin tehty komedia on parasta, sillä rakastan naurattamista. Erityisesti näytteleminen on energian antamista - se on vuorovaikutustilanne. Samoin kuin bändit tietää keikoilla miten hyvin porukka on messissä, mitä vapautuneemmin reagoidaan tai mitä herkemmin ollaan mukana, sitä maailmaa hengitetään. Ja nauru kun on niin suora palaute, niin se energia virtaa takaisin. Vaikka annat paljon, niin kun saat myös paljon takaisin, nuutumisen sijaan esityksen jälkeen onkin täyttynyt ja tosi energinen olo. Se antaa valtavan tyydytyksen.

Teemme havainnon siitä kuinka futismatsissa on erittäin paljon samaa: yleisö reagoi, elää mukana, ja Anfieldilla tämä erityisesti korostuu.

- Mä uskon aivan ehdottomasti tähän. Ja mitä vierasjoukkueiden pelaajat ovat kertoneet, niin Anfieldille jopa pelottaa mennä. Paine siellä on kovempi kuin muualla, niin energiaahan sekin on, ja sitten kun se tulee noin yhdensuuntaisesti niin valtavalta massalta, niin aika kyborgi siinä saa olla, jos ei siihen mitenkään reagoi, jos siinä ei ala sydän tykyttämään. Parhaimmillaan se häiritsee vastustajien suoritusta ja antaa omille voimaa. Samasta, täysin samasta ilmi-

östähän siinä lopulta on kyse.

Iso osahan tässä kannattamisessa on myös sitä yhteisöön kuulumisen tunnetta, voimaa, sitä että saa jakaa surut ja pettymykset niiden kanssa, jotka ymmärtää. En mä halua puhua esim. viime kevään tappiosta kenellekään ketä se ei oikeasti kiinnosta. Jos joku sellainen, joka ei ollut edes katsonut koko matsia, tuli pahoittelemaan, niin mä olin, että mitä helvettiä sä siinä, ei toi ole aitoa. Nämä asiat haluaa jakaa niiden kanssa, ketkä tuntevat samoin. Sen finaalin jälkeen ei kylläkään pystynyt puhumaan kenellekään - se oli ihan kauhea paikka.

Alunperin Petran sai alkamaan näyttelijäksi juurikin tunteiden herättäminen.

- Naurattaminen, liikuttaminen, ja olen myös aina tykännyt tarinoista sekä ollut kiinnostunut historiasta.

Ala-asteella ahmin antiikin jumaltaruja ja kirjoittelin niistä omia tarinoita. Olen myös rakastanut kuunnella suvun tarinoita, sitä kuinka Karjalasta tultiin evakoina, ja aina kuvitellut ne tarinat mielessäni tosi elävinä. Niillä on ollut iso vaikutus muhun. Ja mähän tulen teatteriperheestä, mutta sieltä tuli ehkä päinvastoin sellaista, että paska palkka ja epävakaat olot, eli ei ole järkeä lähteä taidealalle, mutta se intohimo oli niin kova, että oli pakko vaan katsoa.

Työväenteatterin toimiessa rakkaana työpaikkana, on luontaista, että myös työväenaatteen arvot ovat läheisiä, samoin kuin sukuperintö.

- Kyllä mä vasemmalle olen aina ollut kallellaan.

Heikompien puolustaminen on tärkeää. Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Kaikista täytyy pitää huolta, ja ne ketkä ei itse siihen pysty, niin me pidetään ketkä siihen pystytään. Mainituista evakkotarinoista on jäänyt mieleen, kun mun isovanhemmat päätyi Varsinais-Suomeen, niin siellä oli se juttu kuinka karjalaisia likkoja pidettiin ihan huorina ja syljettiin päälle. Avoimuutta ja puheliaisuutta halveksuttiin.

Tämä kuulostaa naiiville, mutta Evakon laulu on ihan pienestä asti kolahtanut. Mä en pysty kuuntelemaan sitä itkemättä. Tietyllä tavalla mä uskon, että solumuisti kulkee meissä. Voiko niin voimakkaan liikutuksen taustalla olla pelkät tarinat? Uskon kyllä, että se karjalaisuus elää mussa edelleen vahvana, eihän siinä ole kuin yksi sukupolvi välissä. Kannan sitä tosi ylpeänä, ja sitten kun tapaa ihmisiä kenellä on samaa perintöä, niin kokee heti samanlaista yhteyttä kuin mitä myös Liverpoolin kautta.

Suuri punainen Liverpool-sydän on sykkinyt rinnassa nyt kymmenisen vuotta. Lähtölaukaus on jäljitettävissä vuoden 2009 lokakuulle, teattereiden väliseen jalkapalloturnaukseen, jossa Petra pelasi maalissa. Silloinen kollega, nykyinen aviomies, halusi lähteä katsomaan Liverpoolin pelin. Aika lailla koko joukkue päätti lähteä mukaan, Liverpool voitti matsin ja hurmosta riitti. Sen jälkeen kannattajuus on mennyt syvemmälle ja syvemmälle.

- Mä olen aina ollut penkkiurheilija. Vaikka mä olen harrastanut lähinnä yksilölajeja - tanssia ja thai boxingia - niin olen aina nauttinut valtavasti joukkueurheilusta ja käynyt katsomassa matseja. Olen aina tykännyt olla hallilla ja meillä koko perhe on aina katsonut MM-kisoja. Mä rakas-

KESÄKUU 2019 |

nw | 23

tuin jo pienenä siihen yhteisöllisyyteen mitä urheilu antaa; siihen fiilikseen ja eläytymiseen. On aina ollut hienoa nähdä suomalaiset eläytymässä, oli laji mikä tahansa. Mutta tuosta Elmon matsista se Liverpoolin kannattaminen lähti, ja sitten kun 2010 keväällä ruvettiin Jarin kanssa heilastelemaan, niin siinähän se seuraaminen tiivistyi kunnolla.

Mitä enemmän tulee näitä kokemuksia ja yhteistä historiaa pelaajien kanssa, sitä tiiviimmäksi osaksi Liverpool tulee minua. Samaa ei voi välttämättä sanoa toisinpäin, sillä minä en merkitse Liverpoolin joukkueelle henkilönä mitään, mutta kokemani intohimo on harrastukseni. Kun on neljä lasta, ja teatterissa tehdään kaksiosaista työpäivää kuusi päivää viikossa ympäri vuoden, niin paljon muuta ei ehdi tekemään. Me jaetaan tämä Jarin kanssa, mutta silti kyseessä on myös hyvin voimakkaasti henkilökohtainen kokemus.

Raskaampien vaiheiden jälkeen olen todennut, että onneksi on Liverpool. Sen parissa vietetyn ajan avulla jaksaa.

Sittemmin Liverpoolin punaisten kannattaminen on ottanut koko perheen mukaansa lapsia myöten. Etenkin kuusivuotias Martti on tunnetta täynnä. Vaikka vanhemmatkin vuodattivat surunkyyneliä, niin hänelle Mestarien liigan finaali otti kenties kaikkein kovimmille.

- Martti keräsi MM-kisakortteja. Kun hän sai paketista toisen Ramosin, hän saman tien repi sen ja hyppi kuvan päällä. Kaverisynttäreillä, jossa teemana oli Espanja ja kakussa Espanjan lippu, Martti ei ollut voinut syödä sitä kakkua ollenkaan. Sitten jouduimme käymään jo hieman keskusteluja, että nyt saattaa mennä vähän liian pitkälle, ei kokonaista maata voi kuitenkaan syyttää yhden ihmisen teoista. Vasta hiljattain hän totesi, että äiti, mä en enää vihaa Espanjaa. Anfieldille pääsyä Martti odottaa jo kovin ja kyllä se päivä vielä hänellekin koittaa.

Petran oma debyytti Anfieldilla tapahtui 2014,Swansea pelissä helmikuussa. Siihen liittyy yksi voimakkaimmista ja parhaista kokemuksista.

- Vaikka olen aina tykännyt musiikista, niin mä en itse asiassa ole koskaan fanittanut intohimoisesti mitään leffatähtiä, bändejä, en mitään sellaista. Mutta sitten kun pääsin Anfieldille ja Koppiin, lähdin laskeutumaan alaspäin, ja mitä lähemmäs pelaajia pääsin, sitä enemmän pulssi kiihtyi ja kädet alkoivat viuhumaan niin kuin pikkulikalla. Siinä oli Suarez, Sturridge, Gerrard, Coutinho ja ne lämmittelivät siinä. En voinut uskoa sitä, ne olivat siinä 10-15m päässä ja menin ihan muussiksi - täysin - se oli niin voimakas reaktio. Ne olivat ihan yli-ihmisiä, ja siinä tuli sellainen tunne, että tämä ei voi olla totta.

Myöhäisempi kokemus Main Standin uudessa yläosassakin oli hieno, ja näkymät paremmat, mutta Kopin tunnelma teki erityisen, liikuttavan sekä kirjaimellisesti liikkumaan laittavan vaikutuksen.

- Tunnelma oli kohdillaan molemmissa, mutta voiko Kopin tunnelmaa missään muissa katsomonosissa edes tavoittaa... Olihan se mahtavaa olla mukana siinä lippumeressä, ja se kun ympärillä hypitään, niin siinä ei voi itse olla hyppimättä. Se liike virtaa ja stadionin energia tulee sellaiseksi vaeltavaksi pyörteeksi. Jälkimmäinen kokemus oli kyllä myös hauska ja todella kansainvälinen. Edessä ja ym-

24 |

nw | KESÄKUU 2019

pärillä oli jamaikalaisia, suomalaisia, jenkkejä ja ghanalaisia.

Tätähän jalkapallo on myös parhaimmillaan: se yhdistää ihmiset kansakunnasta, ihonväristä ja uskonnollisista taustoista huolimatta. Kannattajakokemus on puhtaimmillaan sitä yhteisöön kuulumista. Yhteinen jaettu kokemus on niin eri asia kuin yksilön voitto.

Ja tietysti se jännitys. Kyllähän kyseessä on riskipeli.

Mitä enemmän heittäytyy, sitä enemmän totta kai myös sattuu, kun tulee turpaan. Mutta en halua seiftaillakaan. Ei jossain glory hunttaamisessa ole mitään arvokasta. Mennään sitten vasta mukaan, kun voitto on tullut... Joku Manchester City mulle edustaa juuri tällaista, se on niin rahaseura.

Kaupallisuus jalkapallossa ei selkeästi miellytä liiemmin muutenkaan, vaan asiaa olisi hyvä kontrolloida, ja huomioida paremmin omat juniorit.

- En pidä jalkapallon lisääntyneestä kaupallisuudesta, vaan mielestäni asiaa pitäisi vahtia enemmän. Palkkakattoja siis, sillä nyt raha vääristää kilpailua. Mikä on koko idea, jos ensin kasvetaan junnuna seuraan, taistellaan tietä ylöspäin, ja sitten ei mahdukkaan koko joukkueeseen, kun sitä rahaa on niin helkkaristi, että ei tarvitse odottaa pitkäjänteistä pelaajakehitystä. Onhan se nyt kuvottavaa, että jonkun rupuseuran voi joku miljardööri ostaa ja hommata sinne ketä vaan, ja yhtäkkiä ne on parempia kuin kukaan muu, ihan sen rahan takia. Kaikki se oikea historia mihin lapsesta asti kasvetaan, ei sitä voi rahalla ostaa, ja sellaistahan sitten myös kadehditaan. Se koko urheilun henki, että pitkäjänteisellä työllä ja halulla kehitytään yksilönä yhteiseksi hyväksi voittoja saavuttamaan, niin joku sitten pyyhkäisee suihkukoneella sen kaiken yli... Onhan se perseestä. En mä näe, että

se kehittäisi jalkapalloa. Trentin nousu onkin tältä pohjalta aivan mahtavaa, huikea kaveri!

Jalkapallon lisäksi Liverpoolissa kiehtoo itse kaupunki, pubit ja kulttuuri, johon on musiikin muodossa tullut tutustuttua pienestä pitäen.

- Kyllä se on toinen sellainen, että Tampere on mahtava paikka,mutta niin on myös Liverpool. Siihen kaupunkiin ja punatiilisyyteen kokee heti jotain sukulaissieluisuutta. Ja se pubeissa olemisen tapa, se on se oma mentaalimaisema.

Musta olisi valtavan ihanaa, että Suomessakin, kuten teatterialalla on ennen ollut, saatettaisiin päivätreenien jälkeen käydä yksillä ja vaihtaa kuulumisia. Mutta nykyään tahti on jotenkin koventunut ja se on sitten jäänyt. Musta olisi todella kivaa, että se yksillä poikkeaminen olisi osa elämää. Mutta täällä on mennyt muutenkin ihan niuhottamiseksi.

Ja kun aiemmin sanoin, etten ole ikinä fanittanut mitään bändiä, niin Beatlesia ja Elvistä olen kuunnellut.

Ala-asteella kun vein Beatlesia levyraatiin, niin mä hävisin joka kerta. Ei ne ymmärtäneet! Covern-klubilla kun käytiin, ja siellä vanhat gubbet veti Beatlesia, niin kyllä se myös kolahti aika kovaa.

Keskustelun siirtyessä yhä syvemmälle kannattajuuteen, nousee esiin vahvoja, sukupuolten erilaista käyttäytymistä ja suhtautumista koskevia kokemuksia, joista miesten on monesti parempi pysytellä aivan hiljaa.

- Mä haluaisin viedä jalkapallon ilosanomaa naisille. Olen itse kokenut sellaista, että kun käytetään vaikkapa

ilmaisua ”me voitimme eilen” tai ”tulipa meille kirvelevä tappio”, niin ne eivät ole miehet jotka naurahtaa, vaan naiset. Juuri viimeksi kun sanoin, että meillä oli eilen matsi, niin naishenkilö keskeytti minut naurahtaen ”ai meillä?”. Mutta kyllä mä sanon, että meillä, koska koen kyseessä olevan mun joukkueen, kerran mä sitä intohimolla kannatan. Näin on tapana puhua, kun puhutaan omasta seurasta.

Kyllä mä olen huomannut, että naisena pitää paljon enemmän todistella, että en seuraa jalkapalloa mieheni takia, vaan se kiinnostaa aidosti ja vilpittömästi. Toisaalta haluaisin myös, että naiset lopettaisivat sellaisen miesten kannatustoiminnan arvostelun. Onhan se helppo huudella ja arvostella, mutta miksi heidän juttunsa olisivat sen arvokkaampia? Ja auta armias jos mies menee naiselle arvostelemaan hänen juttujaan, niin sitten loukkaannutaan, mutta miehillä ei vastavuoroisesti ole oikeutta loukkaantua siitä, että naiset ylenkatsovat heidän intohimoaan. Sanoisinkin naisille, että heittäytykää itse mieluummin mukaan kuin huutelette sieltä sivusta arvostellen. Tämä on tosi hienoa hommaa ja miten upeaa onkaan saada jakaa se.

Miehet kylläkin ovat ottaneet täysin luontaisesti minut vastaan. Ei kukaan ole edes hämmästellyt. En muista yhtäkään tapausta, että olisi ollut jotakin ongelmaa. Ei miehet nosta sukupuolta tässä erityisesti esille. Se on ihan vaan luonnollista, että ne ketkä ovat kiinnostuneet jalkapallosta, hakeutuvat juttelemaan siitä, analysoimaan peliä ja näin.

Samoin töissä musta on ihan mahtavaa, kun on muitakin Poolia seuraavia, kuten Markku Turunen, niin kyllä me aina ennen esitystä jaetaan kokemukset, heitetään ylävitosta ja puidaan muuten. Aliarviointi ei ikinä tule miehiltä, kyllä se aina tulee naisilta. Ja mä voin naisena sanoa tämän ääneen.

Ette te miehet tällaista voi sanoa, että mikä oikein vaivaa!

- Mä olen miettinyt myös, että onko naisilla ylipäätään yleisempää se, että ei uskalleta tehdä itsestään hölmöä, tai mietitään liikaa mitä siitä seuraa, jos heittäytyy. Sellainen tarve kontrolloida omia reaktioita ja miettiä mitä muut minusta ajattelee. Voisiko se olla näin? Ehkä miehillä se on yksittäin vaikeampaa, mutta porukassa ei. Voin vain arvailla. Aihe ansaitsisi kyllä enemmänkin pohdintaa. Liverpoolin pelejä kun katsoo, niin se on hienoa nähdä, että siellä on mammaa jos jonkin ikäistä, eikä se ole mitenkään sukupuolisidonnaista.

Mutta kaikkiaan: naisten pitäisi uskaltaa heittäytyä enemmän!

Keskustelutuokiomme venyy, ottaa sivuraiteita ja menee välillä jopa lauluksi, kun Petra versioi kauniisti Road to Kievin, haastattelijan hönkiessä epävireisesti taustalla.

Lopulta nauhuri täytyy sammuttaa, vaikka mieli tekisi jatkaa vielä pitkälle iltaan.

Kotimatkalla olen onnellinen tästä hienosta tapaamisesta, joka antoi ajattelemisen aihetta, eläviä tarinoita, suuria tunteita ja kanssakannattajuutta parhaimmillaan.

Seuraavan kauden alkaessa Petra ja Jari ottavat tradition mukaisesti pienet snapsit, ja jos taipaleen päätteeksi palkintona on mestaruus, saa Petran iho aiheen mukaista väriä ylleen. Tai kenties jo Mestarien liigan finaalin jälkeen ...

Sitä odotellessa!

KESÄKUU 2019 |

nw | 25

ROIHUVUOREN NAHKA Roihuvuoren nahka ja OLSC Finland ovat tehneet yhteistyösopimuksen. Yritys tarjoaa mm. kolmea erikokoista lompakkoa OLSC Finland -logolla ja 10% tuotteen hinnasta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen OLSC Finlandin kautta.

OLSC SUOSITTELEE HELSINKI Elmo Sport Bistro (OLSC, nw, $ $ $ ) | TURKU Pub Hunter’s Inn (nw) | KOTKA Players (OLSC, nw, $$$ ) VAASA Office (OLSC, nw) | KUOPIO SporttiPubi Futari (OLSC, nw, $ $ $ ) | IMATRA Osmo’s Cosmos Bar (OLSC) VANTAA Old Story (OLSC, nw) | KOUVOLA Irish Pub Old Tom (OLSC, nw, $ $ $ ) | SAVONLINNA Happytime Baari ROVANIEMI Olivers Corner (OLSC, nw) | OULU ??? (OLSC, nw) | PIETARSAARI O’Learys RAUMA Street bar (OLSC) | RIIHIMÄKI Irlannin Setteri | NAANTALI Bar Puoliaika (OLSC, nw) JYVÄSKYLÄ Matsibaari (nw) | JOENSUU Jetset bar | HÄMEENLINNA Pub Wiljami (OLSC, $ $ $ ) TORNIO Sports Corner | VUOKATTI O’Learys Katinkulta (nw) | TAMPERE ???

OLSC

26 |

nw | TAMMIKUU 2019

nw $$$ Kaupunkilippu Norwegian Wood luettavissa Tarjouksia pelipäivinä

LIPPUJEN HAKU JA YHDISTYSPISTEIDEN VAIKUTUS Yhdistyspisteet Selitetään ensin yhdistyspisteiden kerääminen. Kun jäsenmaksu maksetaan ennen yhdistyksen vuosikokousta (yleensä elo/syyskuu), saa jäsen 3 pistettä. Kun jäsenmaksu maksetaan ennen joulua, jäsen saa käyttöönsä 2 pistettä. Tämän jälkeen liittyessä jäsen saa 1 pisteen. Pisteet lasketaan yhteen aina kolmen viimeisen jäsenkauden

LIPPUVASTAAVALTA a.k.a The Ticketmaster

perusteella eli näin maksimi pistemäärä jäsenmaksuista laskettuna on 9 pistettä.

TEKSTI Jani Arponen

Pisteitä voi myös kartuttaa kirjoittamalla yhdistyksen lehteen Norwegian Woodiin, kuitenkin niin että mahdollista on saada vain yksi lisäpiste per lehti. Lisäpiste lisätään jäsenen saldoon kun juttu julkaistaan lehdessä.

Jäsenpisteet jäsen näkee yhdistyksen lähettämästä jäsenlaskusta. Jälkikäteen pistemääränsä tarkastuksen

M

ahtava Mahtava kausi 2018/19 on takana ja taas on käynyt yhdistyksen jäseniä hyvin Anfieldillä pelejä katso-

voi pyytää info@olscfinland.com.

massa. Koko kauden saldo on 123 ottelulippua, hyvä me!

Lippujen haku

Kauden 2019/20 lipunhaku tulee taas jälleen nopeasti jo-

ten olkaahan kaikki lipuista kiinnostuneet valmiina kun kauden otHakeaksesi lippuja pitää yhdistyksen jäsenmaksu olla maksettuna ja hakijan omistaa Liverpool FC member-

teluohjelma julkaistaan 13.6. Lippukysely excel tullaan lähettämään pikaisella aikataululla heti julkaisun jälkeen.

ship Full tai Light, International ei kelpaa. Kortin saa ostettua osoitteesta liverpoolfc.com Seuran viralliset lipunmyynit (General Sales) ovat heinäkuussa ja marraskuussa. Näitä virallisia hakuja en-

HUOM! Lipunhakusäännöt ovat huikan muuttuneet joten

nen yhdistyksellä on mahdollisuus hakea omat lippunsa. Jokaiseen kotiotteluun yhdistys voi hakea maksimissaan

luettehan ne viereisestä kappaleesta.

14 lippua. Yhdistys saa valita kolme ottelua syksyllä ja kolme ottelua keväällä jotka ovat ensisijaisia otteluita lippu-

jen suhteen ja joihin Liverpool FC yrittää saada yhdistykselle liput. Loput ovat ns. ”toivotaan toivotaan” –otteluita

sivulta tai foorumilta olscfinland.com . Kaikki mahdolliset kysymyk-

joihin yhdistys voi mahdollisesti saada lippuja.

set tulee lähettää osoitteeseen INFO@OLSCFINLAND.COM .

Uudet jäsenet voivat lukea ohjeet esim. lehden viimeiseltä

Miten haet ottelulippuja?

Huom! Mikäli olet jäänyt ilman lippua ja kiinnostaisi läh-

teä katsomaan ottelua, kannattaa foorumilla käydä tarkastamassa Lippuosiosta ”Ylimääräisten ottelulippujen myynti/osto 2019/20” –ot-

Yhdistykseltä tulee hakulomake haettavista peleistä ennen seuran virallista lipunmyyntiä.

Lomakkeeseen ilmoitetaan hakijoiden nimet ja mihin otteluun kenellekkin lippuja haetaan. Li-

sikon alta sekä Facebook ryhmän ” OSTETAAN / MYYDÄÄN OTTELULIPPUJA” -keskusteluketjusta.

säksi ilmoitetaan pelikohtaisesti tieto että haetaanko lippuja otteluun koko ryhmälle (ryhmä saa liput vain jos kaikille saadaan liput) vai jäsenkohtaisesti (jolloin vain osa ryhmästä voi saada liput).

Hakijalista otteluihin päivitetään reaaliajassa foorumille lippuosioon (olscfinland.com/forum) ja se on ainoa paikka mistä näkee otteluihin hakeneiden määrän ja hakijat.

Miten lipunsaajat päätetään?

KIRJOITA NORWEGIAN WOODIIN Norwegian Wood on kannatusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa. Lehti julkaistaan neljän kuukauden välein syys-, tammi- ja toukokuussa.

Pelit jaetaan kahteen osioon;

Lehden sisältö muodostuu jäsenistön kirjoittamista artikkeleista.

1) isot joukkueet (Everton, ManU, Arsenal, ManC, Chelsea ja Tottenham) +

Lehteen kirjoittamalla voit kartuttaa lippujen haussa hyödynnettäviä yhdistys-

kauden viimeinen ottelu ja

pisteitäsi, mutta kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti.

2) loput joukkueet.

Piste lisätään jäsenen yhdistyspistesaldoon heti kun juttu on julkaistu lehdessä.

Mikäli peliin on yli 14 hakijaa, käytetään seuraavia karsintamalleja:

tervetulleita. Pelaajaesittelyt ja -arvioinnit ovat myös toivottuja, varsinkin siirtoikku-

1)

ISOT JOUKKUEET + KAUDEN VIIMEINEN OTTELU

noiden aikaan. Seuran historiaa, sen käännekohtia tai tärkeitä tapahtumia sivuavat

a. I karsinta – Edellisenä kautena kyseiseen otteluun saatu lippu

artikkelit olisivat myös mielenkiintoisia. Jos kenelläkään on yhteyksiä ulkomaisiin kan-

b. II karsinta – vähiten yhdistyspisteitä omaavat

nattajiin ja sitä kautta englanninkielisiin artikkeleihin, julkaisemme niitäkin ilomie-

c. III karsinta – Arvonta

lin. Pitäkää silmät ja korvat auki mielenkiintoisten Fellow Scouser -haastateltavien

2)

MUUT JOUKKUEET

varalta.

a. I karsinta – Edellisenä kautena kyseiseen otteluun saatu lippu

b. II karsinta – Arvonta

Kaikenlaiset reissu- tai tapahtumaraportit, kausiennakot ja -yhteenvedot ovat

Jutut ja kuvat tulee lähettää osoitteeseen editor@olscfinland.com. Samaan osoitteeseen saa lähettää myös parannus- ja kehitysehdotuksia.

Arvontaan joutuville lähetetään ohjeet miten arvonta suoritetaan.

Päätoimittaja kiittää.

Hakija voi saa saada lipun vain yhdestä ottelusta joka suoritetaan arvonnalla. Eli jos hakija on hakenut lippuja esim. kahteen otteluun jotka menevät kumpikin arvontaan, ja olisi saamassa

OTTELULIPPUJEN KÄYTTÖOIKEUS

arvonnan jälkeen kumpaankin otteluun liput, hänen tulee valita kumpaan otteluun lipun haluaa.

Lipunhaun tulokset ilmoitetaan hakijoille ennen Seuran virallisen lipunmyynnin alkua.

Yhdistyspisteiden väheneminen

”Miten toimin kun en pysty käyttämään yhdistyksen kautta saatua lippua?”

Ota välittömästi yhteyttä info@olscfinland.com ja kerro tilanteesi. Yhdistyksen kautta saadut liput ovat ensisijaisesti yhdistyksen jäsenille tarkoitettuja. Lipun ”omistus-

Kun hakija saa lipun luokan 1 peliin, hän menettää kolme (3) yhdistyspistettä.

oikeus” on ostajalla vasta kun lippu on maksettu.

Muista peleistä hakija menettää yhden (1) yhdistyspisteen.

Mikäli hakija on hakenut myös perhejäsenilleen lippuja, jokaisesta perhejäsenelleen saadusta lipusta pääjäsen menettää yhden (1) yhdistyspisteen.

Mikäli lipun ”omistusoikeus” on vielä yhdistyksellä, lippua ei tule missään nimessä ryhtyä kauppaamaan itse!