Norwegian Wood nro55

norwegian wood THE FINNISH LFC FANZINE

N R O 5 5 | TA M M I K U U 2 0 1 7

PÄÄKIRJOITUS TEKSTI Tommi Liutu

H Liverpool Football Club Perustettu: 1892 Pääomistaja John W. Henry Puheenjohtaja: Tony Werner Manageri: Jürgen Klopp LIIGAMESTARUUDET 1900-01, 1905-06, 1921-22, 1922-23, 1946-47, 1963-64, 1965-66, 1972-73, 1975-76, 1976-77, 1978-79, 1979-80, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1985-86, 1987-88, 1989-90 EUROOPAN CUPIN (UCL) VOITOT 1976-77, 1977-78, 1980-81, 1983-84, 2004-05 UEFA CUPIN (EL) VOITOT 1972-73, 1975-76, 2000-01 UEFA SUPER CUPIN VOITOT 1977, 2001, 2005 FA CUPIN VOITOT 1964-65, 1973-74, 1985-86, 1988-89, 1991-92, 2000-01, 2005-06 LIIGACUPIN VOITOT 1980-81, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1994-95, 2000-01, 2002-03, 2011-12

yvää alkanutta vuotta arvon kanssakannattajat!

Tammikuun siirtoruletti on pyörähtänyt käyntiin ja on taas aika pelaajien vaihtaa maisemaa kuten männikönkin pendolinon ikkunassa.

Kuluva kausi on tähän asti ollut melkoinen menestys, vaikka kohdalle onkin osunut harmittavia pistemenetyksiä – ja vielä juuri niistä surullisenkuuluisista ”varmoista peleistä”. Pitäisi tähän ikään mennessä jo muistaa, että varmoja pelejä ei ole olemassa ja sarjana Valioliiga on tolkuttoman kova.

Kirjoitushetkellä kiikumme sarjataulukossa toisena taistellen tiukasti TOP4-sijoituksesta – ja ainakin toistaiseksi jopa mestaruudesta. Toivottavasti kevään mittaan päästään kunnolla lentoon!

Cupeissakin ollaan toistaiseksi mukana, vaikka Plymouthia vastaan hitunen kompasteltiinkin. Nuoriso-osasto taisi vain haluta hivenen lisää peliaikaa edustusjoukkueessa.

kirjoittaen. Juttuja onkin kertynyt ennätysmäärä päätoimittajan sähköpostiin. Muistakaa, että matka-arvontaan osallistuvia kirjoituksia otetaan vastaan aina tammikuun loppuun asti.

Toki kaikki jutut, kuten tavallista, ovat tervetulleita myös tämänkin jälkeen.

Listasimme lehden sivuille nyt ensimmäistä kertaa kannattajayhdistyksen suosittelemia anniskelupaikkoja, joissa otteluista nauttiminen onnistuu mukavissa puitteissa äänijänteitä tarvittaessa kostuttaen. Käykää ihmeessä porukalla katsomassa pelejä noissa paikoissa ja muistakaa, että penkkiurheilukin on mukavampaa hyvässä seurassa. Jatkossa listaus tulee löytymään lehden sivuilta yksinkertaisempana tekstilistauksena. *** Päätoimittaja pyörähti Kotkan syystapaamisessa. Hauskaa oli kuten aina aiemmillakin kerroilla – näin toki kaikissa muissakin yhdistyksen tapahtumissa on tapana ollut. Seuraavaksi suuntana on Vantaan AfterJoulut, toivottavasti näemme siellä sankoin joukoin! ■

*** Hieno huomata, että pienen porkkanan avustuksella on saatu herätettyä ihmisten innokkuus ilmaista itseään

Seuraava takaraja on sunnuntaina 23. huhtikuuta 2017. Tällöin kaiken lehteen tulevan materiaalin on ehdottomasti oltava editor@olscfinland.com-osoitteessa. Kaikki artikkelit ovat tervetulleita!

Suomen LFC kannattajayhdistys ry Official Liverpool FC Supporters Club Finland

PUHEENJOHTAJA Iiro Romo (theiiro80)

VARAPUHEENJOHTAJA Kristian Blomberg (FinnKop)

SIHTEERI Jani Arponen (jarponen)

Tapahtumavastaava Thomas Nieminen (tonisan)

NW päätoimittaja Tommi Liutu

www.olscfinland.com

2 |

nw | TAMMIKUU 2017

(Esclavo)

LIPPUVASTAAVALTA TEKSTI Jani Arponen

K PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

TEKSTI Iiro Romo

S

yksyn pelit on taputeltu ja muutamaan pientä kuprua lukuun ottamatta Liverpoolin peli on suorastaan silmiä hivelevää. Joukkue on hyvissä asemissa kevättä ajatellen, eikä se suurinkaan palkinto ole vielä missään nimessä poissuljettu tavoite. Kuluneet vuodet ovat varmasti synnyttäneet osaan meistä pienen pessimistin, mutta mielestäni toivon ja luottamuksen kautta on mukavampaa elää ja unelmoida. Pidetään siis lippu korkealla ja äänijänteet toiminnassa koko kevään ajan!

Yhdistyksen puuhahenkilöt ovat ahkeroineet läpi syksyn ja pienin askelin rakentaneet meille kaikille parempaa tulevaisuutta. Syystapaaminen, AfterJoulu, kaupunkibanderollit, verkkokauppa, kaupunkitapahtumat ja monet muut pienet ja suuremmat jutut yhteisössämme eivät tapahdu itsestään, joten tässä vaiheessa on viimeistään syytä julkisesti jakaa kiitosta kaikille niille, jotka uhraavat arvokasta vapaa-aikaansa. Iso kiitos kaikille OLSC-aktiiveille! Ilokseni olen myös huomannut, että yhdistyksen jäsenistömme määrä on edelleen vakaassa ja rauhallisessa kasvussa. Tämä lupailee myös tulevaisuuteen jäsenille lisää tapahtumia, pa-

auden 2016/17 lipunhaku onnistui historiallisen hyvin. Liverpool FC antoi meille lippuja syyskaudella 71 kpl ja kevätkaudelle 72 kpl eli yhteensä huimat 143 lippua. Tämä on 24 lippua enemmän kuin kaudella 2015/16.

Syyskierroksilla yhdistyksen jäseniä oli otteluissa Leicester, Hull, Watford, West Ham, Stoke sekä Man City. Kevätkierroksilla yhdistyksen jäseniä tullaan näkemään otteluissa Swansea, Chelsea, Burnley, Everton, Crystal Palace sekä Southampton.

Enemmänkin olisi lippuja mennyt mutta täytyy olla todella tyytyväinen tähänkin lippu- ja varsinkin ottelumäärään. LFC supporters extranet:in keskusteluista olen saanut sen kuvan että muilla brancheillä ei ihan näin hyvin ole pullat uunissa. Esimerkiksi OLSC France sekä OLSC Italy ovat sadatelleet lippujen vähyyttä sillä kummatkin taisivat saada lippuja vain kolmeen kevätkauden otteluun.

Ensi kauden (17/18) lipunhakuun tullee taas jotain pientä lisäsäätöä, mutta siitä sitten taas lipunhaun tullessa ajankohtaiseksi. ■

rempia etuja, hienompia tuotteita ja niin edelleen.

Allekirjoittanut on valitettavasti ollut syksyn erittäin kiireinen töidensä parissa ja tämä on vakavasti häirinnyt keskittymistäni Liverpoolin peleihin ja OLSC:n kehittämiseen.

Onneksi tähän tulee muutos ja kevään aikana pääsen kiertämään muillakin paikkakunnilla pelejä katsomaan kuin omassa kotikaupungissani. Toivottavasti tapaankin teistä useita ja pääsen kasvotusten keskustelemaan teidän kanssa yhdistyksen toiminnasta ja siitä kuinka yhdistyksen toimintaa voitaisiin kehittää erityisesti Kehä III:sen ulkopuolella.

Tapaamisiin ja toivotaan että seuraavan kerran kirjoittaessani Liverpool FC on yhtä pokaalia rikkaampi! YNWA! ■

Sisältö NORWEGIAN WOOD on Suomen LFC Kannattajayhdistys ry:n jäsenlehti. Sekä yhdistys että fanzine ovat täysin epävirallisia eivätkä millään tavoin riippuvaisia seurasta, vaikka yhdistys omaakin virallisen Liverpool Supporters Branch-statuksen. Kaikki lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivät seuran tai yhdistyksen hallituksen.

2

Pääkirjoitus

15

Liverpoolin real ale -pubit, osa 13

3

Puheenjohtajan tervehdys

18

“Fellow scouser” Ari Lahti

3

Lippuvastaavalta

23 OLSC suosittelee

4

Klopp united the fans

25 Pubivisa

6

Miehet valkoisissa puvuissa

26 Kuin kaksi marjaa

8

Erään kannattajan muisteloita

26 Ristikon ratkaisu

10 Pallon perässä ympäri sumusaaria

PÄÄTOIMITTAJA Tommi Liutu TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI editor@olscfinland.com JULKAISIJA Suomen LFC Kannattajayhdistys ry (Official Liverpool FC Supporters Club Finland)

TAMMIKUU 2017 |

nw | 3

"

KLOPP UNITED THE FANS KERTOO THE ANFIELD WRAP:N GARETH ROBERTS

TEKSTI Alex Yletyinen

2

0. päivä elokuuta 2016. Lee Mason puhaltaa pelin päättyneeksi Turf Moorilla ja lauma pettyneitä punaisia marssii päät painuksissa stadionin uumeniin. Fanit ovat raivoissaan. OLSC Finland Facebook-ryhmässä kilpaillaan siitä, kenen pessimismi on pessimistisempää. “Tyypillistä Poolia”. “Samaa paskaa vuodesta toiseen”. 173 kommenttia kerännyttä Burnley matsin feediä on kyllä näin jälkiviisaana hauska lukea.

Vaikka usein löydänkin itseni lukemasta moisia avautumisia, odotan monesti matsin jälkeen pari päivää ennen kuin teen lopulliset analyysini. Ennen kuin tuomitsen esimerkiksi Kariuksen sijoittumisen vapaapotkua annettaessa.

The Anfield Wrap julkaisee joka tiistai “The Review” nimisen podcastin, jossa yksi sivuston perustajista käy vieraidensa kanssa läpi viikonlopun pelin taktisesta näkökulmasta.

Jos kolme pistettä on jäänyt vain haaveksi, on tämä podcast äärimmäisen terapeuttinen tapa sisäistää viikonlopun tapahtumat järjen avulla ajateltuna.

Juttelin TAW-sivuston perustajan Gareth Robertsin kanssa niitä ja näitä. Seuraavana kooste keskustelumme kohokohdista.

For those who haven’t come across TAW, could you give a short recap of what The Anfield Wrap is and how it became to be what it is today?

– The Anfield Wrap started in the summer of 2011, and the idea was to take the concept of a traditional football fanzine and adapt it for the internet. Central to that was a podcast, recorded face to face, in a studio, talking everything Liverpool FC. – From the start, the feedback was fantastic and the numbers were great – TAW got people talking.

– We tried a few other things that ultimately we couldn’t make work, including an online magazine featuring audio, video and a filmed show in front of an audience.

– We were proud of the magazine but it took a lot of effort to produce so we moved in another direction – TAW Player,

4 |

nw | TAMMIKUU 2017

our subscription podcasts service.

– We launched TAW Player in 2015, having no idea if it would work or not. Throughout we have always released two free podcasts - the original Anfield Wrap, and our radio show, which is broadcast on CityTalk in Merseyside on a Friday and released as a podcast later that day. TAW Player was another 8–10 podcasts a week in addition to what we have always produced - so a lot more work, a big commitment and a bit of a gamble. Thankfully, 18 months on, it’s a gamble that has paid off and we are still producing podcasts on everything Liverpool FC – past, present and future – with a bit of music and madness thrown into the mix for good measure..

Any idea as to how international your listenership is? What’s in the pipeline for 2017?

– We have subscribers now from all over the world, throughout Europe, in the US and in Australia too. The support for what we do has been phenomenal and has allowed us to take on a couple of staff and kit out a modest studio. In 2017, we hope to continue to grow, to continue to take TAW on the road from time to time and to get better at everything we do.

Prior to Jürgen Klopp taking charge of the Reds, there was a real sense that the previous manager had simply run his course. An impending break-up was around the corner.

As you live in the city and have a much more direct relationship with the club, how has the mindset changed off the pitch? Obviously, it helps that the team is performing and the manager is as charismatic as he is, but how has that resonated with the people of Liverpool?

– The atmosphere around Liverpool fans at the game has changed immeasurably from the final days of Brendan Rodgers to what we have now under Jürgen Klopp. It’s night and day.

– Then, opinions on the manager were divided at best. It was often poisonous inside Anfield, with the team and manager booed when penalties were required to scrape past League Two Carlisle United in the League Cup. – Klopp united the fans. It’s hard to find a dissenting voice. Everyone you speak to, is behind the manager and behind the team. That matters, and that makes a difference.

The Dortmund game is obviously the stand out, showing just what the power of Anfield can do when harnessed. There are though still times when the ground can disappoint, when the moaners and groaners re-emerge. We’d all love a ground absolutely bouncing every week but it’s very hard to make that happen.

– In terms of the media, Rodgers too often came across as a man with a message to sell to the media, particularly towards the end of his tenure. Klopp controls it a lot more, he commands respect and he says what he wants to say. There have been some memorable takedowns of reporters asking stupid questions, but even that didn’t see the media turn on him. He is box office and they know it.

Best away day so far, this season?

– Everton. No better way to win it.

Worst away day so far, this season?

– Burnley.

Favourite LFC players of all time in the following positions?

– Keeper: Reina, defender: Sami Hyypiä, midfielder: Steven Gerrard, attacker: John Barnes.

Pick a player to supplement the current squad from each of the following:?

– Chelsea: Hazard, City: Agüero, Spurs: Alderweireld, West Ham: Cresswell, Swansea: Erm... Sigurdsson, Everton: Lukaku. ■

It seems it’s all coming together at the moment, the new stand, the new manager and players. With the keeper being the only real causality so far, who has impressed you the most out of the new Reds, and what have you enjoyed the most in terms of the football on display?

– Mane is the man grabbing the headlines, and rightly so when he’s putting it in the back of the net so often. But Matip has impressed me with his calmness and assurance and how quickly he has settled. He said himself pre-season he feared he would struggle with the physical side but that hasn’t been the case. Fit and firing who would you swap him for in the Premier League? He looks to be an absolute bargain.

Going into the second half of the season, what are you looking forward to the most? What are you looking forward to the least?

– I’m looking forward to Liverpool continuing to score absolutely loads of goals.

– Least? Wembley (should we get there, which I think we will...). Cup finals are great – Wembley isn’t. Cardiff showed it up for the average experience it is, when the Welsh city hosted all the finals during Wembley’s refurbishment.

What will the Liverpool of 17/18 look like? Who will be playing left-back?

– Who knows? Milner’s doing a decent job and the manager loves him. He might get a young lad in who can be developed into his long-term successor. Like with everything right now I think we can trust Klopp to get it right.

Lastly, a short round of quick fire questions: Best moment at Anfield so far, this season?

TAW jäsenyys maksaa vajaa 6€ kuukaudessa ja voin lämpimästi suositella sitä jokaiselle Reds-kannattajalle.

Käy lukaisemassa artikkeleja ja kuuntelemassa ilmaiset podcastit täältä: www.theanfieldwrap.com

– Bartering Leicester after waiting so long for the first home game of the season.

TAMMIKUU 2017 |

nw | 5

MIEHET VALKOISISSA PUVUISSA

LIVERPOOL EUROOPAN CUP-VOITTAJIEN CUPISSA 1996–97 TEKSTI Ossi Nummelin

T

Tämän jutun innoittajana toimii Jarponen, joka on pidemmän aikaa ehdottanut minulle, että kirjoittaisin lehteen pitkästä aikaa. Jarposen vihje on ollut, että olisi tilausta Liverpool Football Clubin historiaa käsittelevälle jutulle.

Jutun otsikon alkuosa ”miehet valkoisissa puvuissa” viittaa tietenkin surulliseen FA Cupin finaaliin Wembleyllä, missä Liverpool hävisi Ian Rushin viimeisen ottelun Manchester Unitedille numeroin 0–1 keväällä 1996. Finaaliin joukkue oli nuorten tähtien ”Spice Boysien” johdolla saapunut kamalissa kermanvalkoisissa puvuissa. Idean isä löytyi varmasti kolmikosta Robbie Fowler, Steve McManaman ja

6 |

nw | TAMMIKUU 2017

Jamie Redknapp. Tarinat noista puvuista elää vielä 20 vuotta myöhemmin hyvin tuon ajanjakson kokeneiden Liverpoolin kannattajien keskuudessa.

Tappio ManU:lle FA Cupin finaalissa tiesi Liverpoolille viimeistä kertaa paikkaa Euroopan Cup-voittajien cupissa, koska arkkivihollinen voitti tuolla kaudella tuplan ja meni mestareiden liigaan. Liverpoolin sijoitus Roy Evansin ensimmäisellä kaudella oli kolmas 11 pistettä ManU:n takana.

Väliin toiseksi oli kiilannut vielä huippuaikaansa elänyt Newcastle United.

Liverpoolin paluu Heyselin katastrofista johtuneen europannan jälkeen eurocupeihin ei ollut sujunut Sounes-

◄ Robbie Fowler, Steve MacManaman ja Jamie Redknapp

niin sanotusti ”looking sharp” – tai jotain sinnepäin.

sin ja Evansin aikana kovinkaan hyvin UEFA-cupissa. Paras saavutus 1990-luvun alkupuoliskolla oli ollut pääseminen neljännelle kierrokselle kaudella 1991–1992. Tuolloin ei siis tunnettu Cup-voittajien cupissa eikä UEFA-cupissa lohkovaiheita, vaan pelattiin alusta loppuun saakka kaksiosaisia ottelupareja. Kausina 1992–1993 ja 1994–1995 europelit päättyivät jo toiselle kierrokselle, kun Spartak Moskova ja Bröndby tiputtivat punaiset. Jälkimmäinen tappio on yksi noloimmista milloinkaan Anfieldilla kärsityistä.

Kauden 1996–1997 Cup-voittajien cupin arvonta toi suomalaisille Liverpoolin kannattajille iloisen yllätyksen. Liverpool sai nimittäin suomalaisen vastustajan eli Myllykosken Pallon ensimmäiselle kierrokselle. MyPa päätti pelata hiukan yllättäen kotiottelunsa Saviniemen stadionilla, vaikka siirtämällä ottelun Lahteen, olisi yleisömäärä ollut varmasti suurempi. Liverpool pelasi tämän toisen Suomen vierailunsa viiteen vuoteen seuraavalla kokoonpanolla: James – McAteer – Björnebye – Matteo – Wright – Babb – McManaman – Collymore – Barnes – Thomas.

Kaikki varmaan odottivat ennakkoon, että MyPa saisi samanlaisen löylytyksen kuin Kuusysi viisi vuotta aiemmin.

Tosin silloinhan Liverpool oli hävinnyt toisen osaottelun Lahdessa Nicky Tannerin omalla maalilla 0–1. Ottelusta loppuunmyydyllä Saviniemellä tuli kuitenkin tasainen. Liverpoolin voittomaalin teki 61. minuutilla Stig Inge Björnebye.

Liverpool In Europe -kirjan otteluraportin mukaan Liverpoolilla on ollut lukuisia paikkoja ratkaista ottelu jo ensimmäisessä osassa, mutta MyPa oli taistellut upeasti. Toinen osaottelu Anfiledilla päättyi Liverpoolin voittoon 3–1 Bergerin, Collymoren ja Barnesin maaleilla. MyPan ainoan maalin teki Keskitalo. Näin Liverpool meni toiselle kierrokselle yhteismaalein 4–1.

Toisella kierroksella Liverpool sai vastaansa sveitsiläisen Sionin. Ensimmäinen osaottelu pelattiin Sveitsissä ja sen Liverpool voitti maalein 2–1. Maalintekijöinä kunnostautuivat tällä kertaa Fowler ja Barnes. Parin viikon päästä kotona Anfieldilla pelatusta toisesta osaottelusta muodostui maalijuhla, jonka Liverpool voitti numeroin 6–3. Maalintekijöinä olivat jälleen tutut nimet: Fowler (2), McManaman, Björnebye, Barnes ja Berger. Samalla kuitenkin alkoi näkyä Evansin Liverpoolin suurin heikkous: puolustus. Vaikka joukkueen hyökkäys oli yksi Englannin parhaista, puolustus David Jamesin johdolla ei toiminut. Tämä heikkous esti Evansin menestyksen valioliigassa ja laitettiin varsinaisesti kuntoon vasta seuraavan managerin Gerrard Houllierin aikana. Joka

tapauksessa Liverpool eteni Cup-voittajien cupin kolmannelle kierroksen yhteismaalein 8–4.

Neljännellä kierroksella Liverpoolin vastustajaksi arvottiin Norjan cup-mestari Brann Bergen. Tämä tietenkin aiheutti melkoisen huuman Norjassa, jonne oli perustu ensimmäinen Scandinavian supporters branch, mikä kattoi alun perin Norjan lisäksi myös muut Pohjoismaat. Meidän järjestömme tosin ei ole ollut koskaan virallisesti sen osa, mutta takaisin itse asiaan. Ensimmäinen osaottelu pelattiin Norjassa 6.3.1997. Brannin kotistadion oli luonnollisesti loppuunmyyty yleisömäärän ollessa 12 700. Enempää lippuja UEFA ei antanut myydä. Liverpool in Europe -kirjan otteluselostuksen mukaan ottelu alkoi voimakkaalla Brannin painostuksella, mikä katkesi, kun Fowler vei Liverpoolin johtoon ensimmäisestä hyökkäyksestä. Brann tasoitti toisen puoliajan alkuun Hasundin tehdessä maalin. David Jamesistä tuli Liverpoolin sankari, kun hän pelasti varman maalin Flon ollessa tuhannen taalan maalintekopaikassa. Lopputulos oli siis 1–1 ja Merseysidella moni kannattaja mietti, että kävisikö tässä otteluparissa saman lailla kuin vuotta aiemmin tanskalaista Bröndbya vastaan. Tanskalaiset olivat tiputtaneet Liverpoolin Anfieldilla voittamalla 1–0, kun ensimmäinen osaottelu Tanskassa oli päättynyt 0–0.

Toinen osaottelu Liverpoolin ja Brannin välillä pelattiin Anfieldilla 20.3.1997. Ainoan kerran kauden 1996–97 europeleissä katsojamäärä ylitti 40 000 katsojan rajan. Tosin kuin nykyisin, tuolloin ei ollut siis itsestäänselvyys, että ottelut olisivat loppuunmyyty. Toisesta osaottelusta tuli Liverpoolin näytös ja edellisen kauden painajainen ei toistunut.

Liverpoolin suuri sankari oli Robbie Fowler kahdella maalilla ja kolmannen maalin teki Stan Collymore. Näin Liverpool oli selvinnyt toisen kerran tämän turnauksen välieriin. Edellisen kerran näin oli tapahtunut kaudella 1965–1966, jolloin joukkue oli hävinnyt finaalissa saksalaiselle Borussia Dortmundille.

Välieriin asettui vastustajaksi ranskalainen Paris Saint-Germain. Toisessa välierässä olivat vastakkain Barcelona ja Fiorentina. Ranskalaisten suurimmat tähdet olivat brasilialaiset Leonardo ja Rai sekä Ranskan maajoukkuehyökkääjä Patrice Loko.

Ensimmäinen osaottelu pelattiin Pariisin Parc des Princes -stadionilla. PSG oli parempi numeroin 3–0, mikä oli valtava shokki Evansin miehistölle. Otteluraportin mukaan kumpikaan joukkue ei ole aloittanut mitenkään hyvin, mutta Liverpoolin antisankariksi joutui maalivahti David James, jonka haparointien seurauksena isännät tekivät kaksi maalia ensimmäisellä jaksolla. Liverpool paransi hyökkäystänsä huomattavasti toisella jaksolla, muttei onnistunut maa-

TAMMIKUU 2017 |

nw | 7

linteossa. Sen sijaan PSG:n Leroy teki joukkueellensa vielä kolmannen maalin kuusi minuuttia ennen ottelun loppua.

Liverpoolin lähtökohta toiseen osaotteluun Anfieldille oli äärimmäisen huono 3–0 tappion jälkeen. Omien muistikuvieni mukaan Eurosport näytti tämän ottelun suorana Suomessa, mutta eipä ole varmaan naurattanut hirveästi sen jälkeen.

Ennen toista osaottelua Roy Evans teki historiaa tiputtamalla John Barnesin kokoonpanosta ensimmäisen kerran vuosikymmeneen. Tämä ratkaisu heijasteli sitä tosiasiaa, että John Barnesin upea ura Liverpoolissa alkoi olla lopussa.

Evans perusteli päätöstänsä sillä, että hän halusi lisää nopeutta kentälle ja nimesi Barnesin tilalle Patrick Bergerin. Itse asiassa Barnes ei mahtunut edes penkille tässä ottelussa.

Evansin taktiikka oli tässä toisessa välierässä hyökätä hinnalla millä hyvänsä. Ottelu alkoi lupaavasti, kun Robbie

Fowler vei Liverpoolin 11 minuutin jälkeen johtoon, mutta ranskalaisten puolustus kesti Liverpoolin painostuksen.

Loppulukemat 2–0 teki Mark Wright 79. minuutilla, mutta tarvittavaa kolmatta maalia joukkue ei kyennyt tekemään.

PSG meni finaaliin, missä se kohtasi Barcelonan. Samalla Liverpoolin välierätappio tarkoitti sitä, että joukkue ei koskaan kyennyt voittamaan Euroopan Cup-voittajien cupia.

Tätähän ei tuolloin vielä tiedetty, mutta kyseinen kilpailu yhdistettiin UEFA-cupiin 2000-luvun alussa ja on sitä kautta nykyisen Eurooppa liigan edeltäjä. ■

Lähteet: Hale, Ponting & Small: Liverpool In Europe (2001) Balgursson & Magnusson: Liverpool – The Complete Book (2011), www.lfchistory.net sekä http://lfcstats.co.uk/cupwinnerscup.html

ERÄÄN KANNATTAJAN MUISTELOITA TEKSTI Aki Welander

O

len nyt muutaman vuoden seurannut enemmän tai vähemmän läheltä Suomen Liverpool FC:n kannatusryhmää. Olen onnekkaana päässyt seuraamaan järjestön kasvun vuodet, monet eri tapahtumat sekä miten kantapaikat, ihmiset ja yhteistyökumppanit vaihtuvat.

Voin sanoa että aika pitkälle ollaan tultu niistä kaukaisista vuosista, jolloin kannatusryhmä on perustettu. Vuosi oli 1999 ja paikkana kuuleman mukaan Vantaa. Itsehän en ole ollut vaikuttamassa vielä tuolloin, vaan paikalla taisivat olla Melolinnan Marko, Lemmy Liikkanen ja Mika Kokko. Epäilemättä hienoja miehiä, joista kahteen minullakin on ollut kunnia tutustua. Toki mukana on noihin aikoihin varmasti ollut muitakin ”vanhoja partoja”, mutta koska tieto on kerättyä ja vanhalta Rukkaselta saatua niin muistijäljet saattavat olla hataria.

Itse löysin tämän porukan 10–11 vuotta sitten. Silloin porukan keulana oli Kimmo Kinos (hieno mies) ja Ossi (aka Rukkanen, myös hieno mies) joka toimi jokapaikanhöylänä.

Muistikuvissani nykyinen sihteeri, Jani Arponen, oli jo tuolloin suorittamassa sihteerin tehtäviä. Tuon jälkeen on koettu yhdessä muutamat huippuhetket ja muutamat pohjanoteeraukset, mutta sehän kuuluu tähän kannattajana toimimiseen.

Muistan edelleen ensimmäisen kerran kun kävin katsomassa peliä yhdistyksen silloisessa kantapaikassa, Elmossa.

Ai että ujostutti – ja kyllä, olin ujo sekä hiljainen, vaikka monen kanssa olinkin jo ”tuttu” kotisivujen keskustelupalstalta.

Silloin ei vielä Facebookit ja Twitterit olleet niin pop – tai ainakaan itse en ollut löytänyt niitä vielä. Tuolloin käytännössä kaikki kommunikointi tapahtui kotisivujen keskustelupals-

8 |

nw | TAMMIKUU 2017

talla tai perinteisesti kaverille soittaen. Suosittelen edelleen kaikille, että kävisivät aina välillä myös tuolla foorumilla keskustelemassa ja ennen kaikkea lukemassa vanhoja juttuja.

Siellä on kuulkaas aika priceless-kamaa piilossa niissä ketjuissa.

Ensimmäinen yhteistapaaminen taisi olla Tampereen tapaaminen vieraspelin aikaan mihin osallistuin. Lucas oli nuori pelaaja vielä silloin ja olin (tuolloinkin) varmaan Suomen ainut Lucas-fani (nykyään Lucas Leivan Suomen fan clubissa on jo kaksi jäsentä, tosin toinen ei tiedä olevansa mukana).

Sain myös silloin yhdistykseltä yhdistyksen t-paidan jonne oli hienosti painettu selkämykseen, eli hienosti tussaten Wellucas. Ai että, vieläkin iso mies herkistyy. Se paita on muuten vieläkin tallessa.

Eka reissuni oli Everton-peli 2008. Matkan sain silloin tuoreelta vaimoltani joululahjaksi. Hieno nainen. Tuolla matkalla tutustuin niin isoon kasaan hienoja ihmisiä että oksat pois.

Leppäsen Harry toimi oppaanani ja isähahmona tuon reissun ajan, huolehtien että en eksyisi ja että ylipäätänsä pääsisin elossa takaisin kotiin. Etsi minut mm. hotellin sängyn alta takaisin ihmisten ilmoille kun olin mennyt mörköjä piiloon.

Ossi taitaa vieläkin nauraa meikäläisen habitukselle ja tyhjien muovikassien ostamisille tuona kauniina aamuna Lime Streetin juna-asemalla. Kari ja Tarja opettivat tuolla reissulla allekirjoittanutta etsimään sisäisen salsamieheni. Ja olikohan Jannen olkapää jota vasten sain nukkua junassa matkalla divaripeliä katsomaan.

Tokalle pelireissulle lähdinkin sitten vähän tiukemmalla aikataululla. Vaimo oli taas taustapiruna muiden yhdistyksen

▲ Lähde: http://lfcstats.co.uk/cupwinnerscup.html

◄ Lähde: Liverpool – The Complete Record

kautta tulleiden ystävien kanssa ja järjestänyt minulle tämän mahdollisuuden. Maanantaina tuli vaimolta eka kysely varovaisesti: kiinnostaisiko lähteä katsomaan ManU-peliä viikonloppuna. Ilmoitin vakaasti etten voi lähteä, koska työ, enkä kuitenkaan saisi lomaa/vapaata. Ei ollut lippuakaan, ei huonetta, eikä lentoakaan varattuna. No tiistaina sitten soi puhelin ja kaverit soittelivat, josko lähtisin edes mukaan reissuun, vaikka pelilippua ei olisikaan hallussa. Ilmoitin että ei mitään järkeä lähteä ilman pelilippua. Keskiviikkona soittivat sitten: ”Nyt olisi lippu peliin. Vaimo on hoitanut lennot ja saat nukkua Miikan kanssa samassa huoneessa.” Kummasti pomokin antoi vapaata, kun oikein polvillani anelin. Perjantaina lennettiin sinne, lauantaina käytiin katsomassa alasarjan peli ja sunnuntaina katsottiin kuinka LFC pieksi ManU:n kotikentällään.

Laulettiin tuossa pelissä vieläpä itse King Kennylle ”Happy birthday to you”. Ehkä yksi sykähdyttävimmistä kokemuksista minun elämässäni kannattajana. Tuolla reissulla syntyi myös Club Heaven -legenda, jota monet muistelevat vieläkin.

Suosittelen tuota clubia kaikille ;).

Noiden reissujen jälkeen on vyön alle tullut varmaan tusinan verran tapaamisia, kymmeniä tapahtumia, muutama futisturnaus, pari vuotta yhdistyksen hallituksessa sekä varmaan tuhat uutta tuttua sekä lukematon määrä sähläystä.

Pelejä ei ole tullut tuon jälkeen paikan päällä katsottua, koska lupasin tuolloin että vaimon kanssa mennään seuraavaan peliin. No sitten tuli muksut ja ruuhkavuodet.

Tapaamisista on muutamia huippumuistoja: Hämeenlinnan syystapaaminen oli ensimmäinen mihin menin autolla ja toimin porukan kuskina. Ehkä maailman kurjimman ajokelin lisäksi tuosta on jäänyt mieleen erityisesti Ahiksen Kuyt-shoes, jotka lensivät välillä kaaressa pitkin ravintolaa.

Peruskengät olisivat ehkä menneet vielä, mutta nämä olivat hemmetin isot puukengät. Sanomistahan siitä tuli, koska pienestä suuttuivat. Tampereella oli aivan järkyttävän hienot puitteet kun oltiin sen yhden tornitalon saunaosastolla. Turussa tapaaminen kirkon vieressä yksityisklubilla. Kotkassa syystapaaminen Playersissä oli puitteeltaan myös aivan jäätävän kovaa settiä.

Sitten on toki näitä tapaamisia kun olemme porukalla ajaneet jonnekin ja Hane toiminut porukan kuskina isolla

tila-autolla. Niistä ei sitten ihan hirveästi aina ole kerrottavaa, muuta kuin urbaaneja kaupunkilegendoja. Ja kaikkea ei kannata uskoa mitä noista reissuista kuulee, toki halukkaille löytyy Youtubesta todisteaineistoa kun Ahistaa.

Tässä nyt reilu 10 vuotta mukana olleena voin sanoa että porukka ympärillä on vaihtunut myös aika paljon. Osa on saanut perheenlisäystä, osa muuttanut joko toiseen kaupunkiin tai toiseen maahan työn tai rakkauden perässä. Toiset ovat varmaan vain kasvaneet aikuisiksi. Tilalle on tullut paljon uutta porukkaa sekä nuorempia että vähän varttuneempia kannattajia.

Olette varmaan huomanneet kuinka paljon omiin muisteloihini sisältyy ihmisisä. Itse asiassa yksikään reissu tai tapaaminen ei olisi ollut mitään ilman muita kannattajia. Itse asiassa jo yhdistyksen perustamisesta lähtien on tätä porukkaa leimannut poikkeuksellisen mukavat ihmiset ja loistava yhteishenki. On paljon kannattajia jotka ovat valmiita uhraamaan omaa aikaansa yhdistyksen hyväksi. Tuo on mielestäni luonut meille uskomattoman hienon yhteenkuuluvuuden tunteen. Jos tähän listaisin kaikki, jotka ovat avustaneet yhdistystä esimerkiksi sinä aikana kun minä olin hallituksessa, niin lista olisi pitkä. Todella pitkä. Kiitos teille.

Mitä matsien seuraamiseen tulee, niin olen tänä syksynä ehtinyt käymään nykyisessä kantapaikassamme todella vähän. Silti oli viimeisimmällä kerralla ilo huomata kuinka monta punaista siellä oli katsomassa peliä. Se on niin eri asia katsoa peliä jossain samanhenkisten kanssa kun kotona sohvalla.

Lisäksi näkee kätevästi ison kasan kavereita samalla. Homma onneksi jatkuu hyvissä käsissä uuden hallituksen kanssa. Nyt odotankin jo innolla seuraavaa tapaamista, ”AfterJoulua”. Tiedän että paikalle tulee taas iso kasa vanhoja tuttuja ja toivottavasti muutama uusikin kasvo eksyisi paikalle.

Tätä juttua kirjoittaessa tuli kivasti mentyä takaisin moneen hetkeen joita en aluksi enää edes muistanut. Tästä sainkin kimmokkeen, josko yrittäisi ensi keväänä koota vähän laajempaa historiikkia kannattajien omien muistojen kautta, älkää siis pelästykö jos soittelen teille kevään aikana. ■

TAMMIKUU 2017 |

nw | 9

PALLON PERÄSSÄ YMPÄRI SUMUSAARIA TEKSTI JA KUVAT Vesä Närhi

M

atkan suunnittelu alkoi saman tien kun Valioliigan otteluohjelma julkaistiin hieman ennen juhannusta. Eniten kiinnostusta herättivät lokakuun puoliväli ja etenkin joulun jälkeiset ottelut, jolloin olisi ollut mahdollisuus nähdä kaksi ottelua viikon sisällä. Lomien siirtäminen kyseisiin ajankohtiin olisi kuitenkin osoittautunut turhan vaikeaksi, joten valinta kohdistui Leicester-otteluun. Lisäksi TV:n sanelemien ottelusiirtojen jälkeen huomasin, että joka päivälle on mahdollisuus saada livefutista, joten loppujen lopuksi ajankohta osoittautui erinomaiseksi.

Ja kun alkuperäinen kotiavaus Burnleytä vastaan siirrettiin vierasotteluksi, oli Leicester-ottelu ensimmäinen ottelu uuden Main Standin edessä – ja kuinka ollakaan – lippuni oli juuri Main Stand Upperiin.

10.9 Lauantai Lauantaiaamun herätys oli julma. Kolmen tunnin yöunien jälkeen kello herätti 5.30 ja aamutoimien jälkeen otin suunnan Finnairin bussilla lentokentälle. Kentällä törmäsinkin tuttuihin kun niin Tukiaisen Jouni ja Siltasen Sami

10 |

nw | TAMMIKUU 2017

kavereineen olivat odottamassa lentoa. Muutenkin Manchesterin koneessa näytti olevan lauantai-aamuille tyypilliseen tapaan useita peleihin menossa olevia, joista huonon maun omaavien kohteena oli samana päivänä pelattava Manchesterin paikallisderby, kun taas oikeamieliset suuntasivat Liverpooliin. Näyttipä koneessa olevan myös entinen maajoukkueemme runkopelaaja Teemu Tainio. Liekö Spursin ex-pelaajana ja kannattajana suunnannut Stokeen katsomaan liljanvalkoisten esityksiä?

Englannin kamaralle päästyämme suuntasimme odottamaan tilataksia, joka pienten epäselvyyksien jälkeen tuli paikalle. Kuljettaja vaikutti olevan melkoinen Rosberg, sillä ehdin hädin tuskin juoda matkaevääksi ottamani siiderin loppuun kun olimme jo Liverpoolissa. Ensimmäinen etappi oli Samin hotellilla josta jatkoimme kulman takana olevaan pubiin. Ja mikä olisikaan ollut sopivampi tapa aloittaa Englannin reissun pubeilu kuin toinen Liverpoolin suosikkipubeistani, Ship & Mitre. Varhaisesta ajankohdasta (klo 11) johtuen paikka oli aika hiljainen, mutta sieltäkin löytyi maanmiehiä erään raumalaisen pitkän linjan fanin muodossa. Mitressä kului pari tuntia mukavasti siidereistä ja full

englishistä nauttien, jonka jälkeen lähdin muun seurueen perään Yatesiin tarkoituksena katsoa Manchesterin derby – ja mikäs oli katsoessa, kun sininen puoli dominoi peliä täydellisesti. Ja kenellekään tuskin on epäselvää kumman maalit kirvoittivat suuremmat suosionosoitukset. Tarjolla oli itse asiassa toinenkin paikallispeli, sillä Glasgow’ssa pelattiin muutaman vuoden tauon jälkeen ensimmäinen Old Firm paikallisella Valioliigatasolla. Etenkin Liverpoolin irlantilaiset kannattajat kiinnittivät enemmän huomiota tähän otteluun.

Pelien jälkeen lähdin viemään laukkuni hostellille. Olen vuodesta 2008 lähtien asunut joka kerta Hattersissa, mutta tällä kertaa valintani kohdistui keskustassa sijaitsevaan EuroHosteliin. Viikonloppuisin Hattersissa vaaditaan vähintään kahden yön yöpymistä ja koska tarkoituksena oli olla kaupungissa vain yksi yö, päädyin tähän vaihtoehtoon. Tosin jotain yhteistyötä heillä on Hattersin kanssa koska respassa minut vastaanotti jo useammaltakin reissulta Hattersista tuttu Stella. EuroHostel on ihan hyvä perushostelli ja voin suositella paikkaa pienellä budjetilla matkaavalle. Itselleni tosin Hatters on se ykkösvaihtoehto mikäli olen kaupungissa useamman yön. Kävin vielä ennen Anfieldille lähtöä pikaisesti katsomassa olisiko Vernon Armsissa tuttuja, mutta tällä kertaa ei ketään näkynyt. Suunnaksi siis bussipysäkki ja Anfield. Bussimatka kesti yllättävän kauan ja olin Shanklyn patsaalla vain puoli tuntia ennen pelin alkua. Sain Arposelta lipun ja kävin vielä ostamassa evästä pahimpaan nälkääni. Sitten kohti katsomoa, mutta koska en tiennyt tarkkaan mistä kohdin pitää mennä Main Standiin sisälle, tein pahan virheen ja kysyin järjestysmiehiltä neuvoa. Heidän kanssaan tulee aina hirveää säätämistä lipun alkuperästä ynnä muuta, mutta lopulta sain selville oikein portin ja pääsin paikalleni juuri samalla hetkellä kun ottelu alkoi.

Paikkani oli siis uuden Main Standin ylimmässä katsomonosassa ja aika lähellä keskiviivaa. Pelin seuraamisen suhteen paikka oli mitä parhain mutta keskikatsomon tunnelma oli kyllä positiivinen yllätys. Laulut lähtivät todella hyvin ja ajoittain Kopin hiljaisilla hetkillä katsomo innostui itsekin aloittamaan chantteja. Leicesterin kannattajat jaksoivat muistuttaa omasta mestaruudestaan, mutta hiljenivät aika tehokkaasti Firminon ja Manen maalien jälkeen.

Etenkin 2–0 maalin jälkeen meteli Anfieldilla oli sitä luokkaa, etten kovin montaa kertaa muista vastaavaa 22 ottelun kokemuksellani. Harmi vain, että Lucas tappoi suurimman kiiman tarjoilemalla pallon suoraan Jamie Vardyn jalkaan, josta hän pääsi pistämään pallon vapaasti tyhjään maaliin antaen Leicesterille pienen oljenkorren. Toisella jaksolla punaiset näyttivät kuitenkin olevansa tylyjä isäntiä omalla maallaan ja Adam Lallanan sekä Firminon maaleilla kolme pistettä jäi Anfieldille tyylipuhtaalla 4–1 voitolla.

Voitonjuhlat vietettiin tuttuun tapaan Parkin terassilla lämpimässä alkusyksyn illassa ja paikalla oli paljon tuttuja.

Parin tunnin jälkeen siirryttiin keskustaan jatkamaan iltaa, mutta perinteisen Mitren sijasta menimme Vernon Armsiin. Minulla siihen oli kaksi syytä: maailman toiseksi paras siideri Black Dragon ja nelihenkinen seurue, johon kuuluivat nimimerkki God sekä paikalliset Andy, Larry ja Larryn veli (jonka nimeä en nyt millään muista). Suurin osa suomalaisista jatkoi matkaansa eteenpäin, mutta itse jäin Jounin ja Andyn kanssa juttelemaan Wijnaldumin ja Manen

hankintojen järkevyydestä. Vähitellen kuitenkin edellisen yön todella lyhyet yöunet sekä Black Dragonin salakavala luonne (vahvuus 7,2%) saivat aikaan sen, että tunsin täystyrmäyksen olevan lähellä ellen siirry takaisin hostellille unten maailmaan. Onneksi järki pelasi vielä sen verran hyvin, että kävin hakemassa hostellin vieressä olevasta Subwaysta patongin iltapalaksi ja otin vielä Buranan loiventamaan seuraavan aamun jysäriä. Nukahdin melkein välittömästi sänkyyn päästyäni. Heräsin tosin muutamaan otteeseen, sillä vasta aamuviideltä huoneeseen tulleet umpihumalaiset irlantilaiset olivat erittäin kovalla juttelutuulella. Toinen innostui välittömästi kuullessaan minun olevan Suomesta ja kertoi saaneensa työtarjouksen baarimikon hommista Wall Street Barista. Esitteli jotain viestiäkin, johon en kuitenkaan sen kummemmin jaksanut syventyä vaan jatkoin uniani.

11.9 Sunnuntai Edellisillan toimenpiteeni krapulan ehkäisemiksi osoittautuivat suorastaan loistaviksi! Heräsin uuteen aamuun virkeänä ja ilman minkäänlaista heikotusta. Sunnuntaiaamun kadut Liverpoolissa olivat hyvin hiljaiset, mutta matkamiehellä oli jo uusi kohde mielessään. Suuntana nyt Birmingham ja Championshipin ottelu Aston Villa - Nottingham. Ottelu oli siinä mielessä historiallinen, että kyseessä oli Mestarien liigan/Mestarien cupin voittaneiden joukkueiden ensimmäinen kohtaaminen liigaottelussa jollain muulla kuin maan korkeimmalla sarjatasolla. Lipun saaminen peliin oli hieman vaikeaa, koska Villan lipputoimistossa ottelu nähtiin paikallispelinä ja näin ollen lipun saamiseksi piti olla aikaisempaa ostohistoriaa. Minulla ei sitä kuitenkaan ollut joten otin yhteyttä tamperelaiseen Villa-faniin, J-P Niemiseen, joka on auttanut minua aiemminkin. Homma sujui nopeasti ja parikymmentä minuuttia viestiin vastaamisen jälkeen lippu oli sähköpostissani.

Olin Birminghamissa hyvissä ajoin ja suuntasin heti ensimmäiseksi paikallisiin pubeihin. Tiedossa oli New Streetin aseman välittömässä läheisyydessä kaksi todella laadukasta pubia, Post Office Vaults ja Wellington. Postitoimisto ei ollut vielä auki joten kävin Wellingtonissa. Kyseessä on enemmänkin laatuoluihin keskittyvä pubi, mutta kyllä siellä siiderin ystävillekin on kolme erilaista real cideria tarjolla.

Ehdin nauttimaan pari tuoppia, kunnes olikin jo aika lähteä kohti stadionia. Paikallisjunan matka Wittonin asemalle kesti yllättävänkin kauan, mutta ehdin kuitenkin sopivasti pelin alkuun paikalleni.

J-P oli tehnyt lipun hankinnassa hyvää työtä. Paikka oli Holte Endin päätykatsomossa, kuten olin toivonutkin. Tunnelma oli varsin hyvä, mutta avausjakso aika lailla tilanneköyhä. Toisella jaksolla päästiinkin sitten itse asiaan vierasjoukkueen siirtyessä johtoon Apostolos Velliosin todella komealla ylänurkkalaukauksella. Villa sai maalin jälkeen kuitenkin yliotteen ja tunnelma alkoi sähköistyä kotijoukkueen vyöryttäessä peliä Holte Endin päätyyn. Hallinta tuotti myös tulosta, kun kotijoukkue siirtyi vajaa 20 minuuttia ennen loppua kahdella pikamaalilla johtoon. Viimeinen sana oli kuitenkin vierailijoilla Henri Lansburyn tasoittaessa pelin kolme minuuttia ennen loppua.

Ilma oli sen verran hyvä, että päätin junan sijasta kävellä kaupungin keskustaan. Usean kyselyn ja vajaan tunnin

TAMMIKUU 2017 |

nw | 11

kävelyn jälkeen olin jälleen New Streetilla, jossa ruokailun jälkeen päätin jälleen siirtyä siiderien ihanaan maailmaan.

Post Office oli jo auennut, joten se oli kohteeni. Sisälle päästyäni verkkokalvoilleni piirtyi taululle kirjoitettujen 13 erilaisen siiderin nimet ja ilmeeni oli kuin pikkulapsella jouluaattona. Eihän siinä muu auttanut kuin aloittaa maistelu ja kantaa kolme half pinttiä pöytään. Hyvien juomien parissa jäyhä suomalainenkin rentoutui sen verran, että aloin juttelemaan paikallisten kanssa. Samassa pöydässä oli pari Nottinghamin kannattajaa joille kerroin matkastani ja kyselin mielipidettä maajoukkuemiehestämme Thomas Lamista.

Kuultuaan että olen Suomesta tuli naapuripöydässä istunut herra tervehtimään minua murteellisella suomella: ”Hei, mitä kuuluu!” Kävi selväksi että hän oli opiskellut Suomen kielen alkeita jossain oppilaitoksessa ja eihän siinä voinut muuta kuin nostaa hattua kun henkilö oli valinnut niinkin vaikean ja vähän puhutun kielen kuin suomen opiskeltavakseen.

Postitoimistossa meni kaksi ja puoli tuntia, mutta sen jälkeen oli aika lähteä hakemaan laukku tavarasäilytyksestä ja lähteä etsimään Megabusin pysäkkiä. Olen lähes aina matkustanut Englannista paikasta toiseen junalla, mutta nyt kun löysin Megabusin (paikallinen Onnibus) ihmemaan, niin todennäköisesti jatkossa siirryn enemmän maantiekuljetusten pariin – hinta Birmingham-Manchester välille oli vain kolme puntaa. Pysäkki löytyi nopeasti eikä noilla hinnoilla ollut mikään ihme, että bussi oli täynnä. Valitsin Manchesterin yöpaikaksi logististen syiden takia ja vaikka inhoankin Manchesterin esikaupungissa majaansa pitävää seuraa suunnattoman paljon, on itse kaupunki ihan mukava paikka.

Majapaikkani oli tuttuun tyyliin paikallinen Hatters ja tavarat hostellille jätettyäni ajattelin suunnata katsomaan paikallisten siideripubien tason, sillä eihän kello ollut edes kymmentä. Aika lähellä hostelliani oli vierekkäin kaksi vaihtoehtoa, Crown & Kettle oli valitettavasti ehtinyt sulkea jo ovensa mutta Bar Fringe oli vielä auki. Fringestä löytyi aitoa juomaa viidestä laatikosta (siiderit eivät kovinkaan usein ole hanoissa vaan kylmäkaapissa olevissa laatikoissa) ja jokaista piti luonnollisesti testata. Eräs pubin kanta-asiakkaista oli todellinen siiderientusiasti ja huomatessaan minun olevan siiderimiehiä hän alkoi valistamaan minua juomien laadussa ja kertomaan parhaista tärppejä muiden kaupunkien siideripubeista. Valitettavasti hampaattoman miehen puhe oli sen verran epäselvää, etten ymmärtänyt puoliakaan siitä mitä hän sanoi, mutta tärkeintähän olikin hyvä ja valistava ajatus. Pubin suljettua ovensa kävin hakemassa kebabin ja menin hostellille. Huonekavereinani oli kolme arviolta parikymppistä naista ja nykynuorille ominaiseen tyyliin he olivat kuulokkeet korvillaan älypuhelintaan tuijottaen. Itse halusin vain nukkumaan joten pistin maaten välittömästi huoneeseen päästyäni.

12.9 Maanantai Hyvien yöunien ja aamutoimien jälkeen lähdin etsimään hyvää aamiaispaikkaa kun hostellin oma aamiaistarjonta koostui paahtoleivästä ja muroista. Googlauksella selvisi, että parin korttelin päässä oli Koffee Pot-niminen paikka jossa kävin saamassa päivään entistä paremman startin.

12 |

nw | TAMMIKUU 2017

Muuten en ehtinytkään kierrellä kauaa kaupungilla sillä puolenpäivän aikaan oli aika hypätä bussiin ja jatkaa kohti Sunderlandia. Matkalaukun jätin kuitenkin hostelliin säilytykseen ja otin mukaani pelkän repun.

Olen kerran aikaisemminkin käynyt Sunderlandissa ja kaupungista sekä sen asukkaista jäi minulle positiiviset muistot. Lounaan jälkeen lähdin tekemään pientä pubikierrosta ennen stadionille siirtymistä. Aloitin Borough’sta.

Edellisellä reissulla maistoin samaisessa pubissa ensimmäistä kertaa kaikkien aikojen parasta siideriä, Gwynt y Ddraig -panimon Dog Danceria, mutta valitettavasti tällä kertaa tanssivaa koiraa ei löytynyt hanasta sen paremmin kuin mitään muutakaan real cideria. Sen vuoksi vaihdoin Museum Vaultsiin. Museum Vaults on Suomen ja Viron Sunderland-fanien suosima paikka ja maiden kannattajien yhteinen viiri on kunniapaikalla baaritiskin vieressä. Suomalaisilla on myös herrasmiehen maine pubissa sillä eräs kannattaja muistaa joka visiitillään tuoda landlady Saralle suomalaista suklaata. Valitettavasti siiderihana oli hetkeä aikaisemmin juotu tyhjäksi joten jouduin menemään naapuripubiin jonka nimi kalskahtaa tällä hetkellä aika ikävästi korvaan – The Isis. Ei pidä kuitenkaan antaa nimen häiritä, sillä kyseessä on juomavalikoimiltaan kaupungin ykköspubi. Ja kun stadionillekin on vain 15 minuutin kävelymatka, on se ottelupäivinä Mackemsin kannattajien suosiossa. Pari half pinttia myöhemmin lähdinkin kohti Stadium of Lightia ja paikka oli jälleen hommattu kotijoukkueen äänekkäimpien kannattajien päädystä.

Ensimmäisen kerran ääntä saatiin kunnolla viiden minuutin kohdalla koko stadionin osoittaessa suosiotaan 5-vuotiaalle syöpää vastaan taistelevalle pikkupojalle, jonka hoitoihin Everton antoi 200 000 punnan arvoisen lahjoituksen. Muutoin kotijoukkueen kannattajilla ei ollutkaan mitään aihetta laulamiseen, sillä maalittoman avausjakson jälkeen Everton meni toisella jaksolla menojaan ja otti Romelu Lukakun johdolla helpohkon 3–0 vierasvoiton. Ottelu oli kotijoukkueen kannalta tylyä katsottavaa ja etenkin puolustuspelaaminen muistutti lähinnä League One -tason joukkueen räpellystä. Ottelun jälkeen Isisissä ei kannattajat säästelleet joukkuetta millään tavalla, vaan pelkäsivät edessä olevan pitkän ja tuskaisan kauden. Muutama tuoppi siellä meni samalla viikonlopun kierroksen maalikoostetta katsellen, mutta sen jälkeen piti ottaa suunta kohti Newcastlea.

Matkaa suunnitellessani minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Joko viettää yö Newcastlessa ja mennä seuraavana päivänä junalla Lontooseen tai lähteä 1.40 lähtevällä Megabusin vuorolla samaan kohteeseen. Koska bussi maksoi vain kolme puntaa (!) ja säästin samalla yhden yön majoituskulut, niin jälkimmäinen vaihtoehto kannatti ehdottomasti. Saman vaihtoehdon olivat valinneet monet muutkin sillä bussi oli jokaista paikkaa myöten täynnä lähtiessämme yöajelulle kohti pääkaupunkia. Tungoksesta huolimatta nukahdin aika nopeasti pitkän päivän väsyttämänä.

13.9 Tiistai Lienee sanomattakin selvää, että täydessä bussissa unen määrä ja laatu eivät ole parasta mahdollista luokkaa. Pystyin torkkumaan neljä tuntia ja herätessäni kroppa oli kuin nuijittu. Lisäksi matka-aika piteni normaalista noin tunnil-

la yhden kaistan ollessa pois käytöstä aamuruuhkan aikana tietöiden johdosta. No, Lontooseen kuitenkin päästiin ja Victorian asemalta jatkoin suoraan Eustoniin ja tuttuun hostelliin, Generatorsiin. Kirjautumaan ei kuitenkaan vielä päässyt joten jätin repun lokeroon ja suuntasin kaupunkiin.

Sään puolesta Lontoo esitteli vähän turhankin ystävälliset kasvot. Lämpötila oli jo aamulla korkealla ja hieman ennen puoltapäivää helle meni jo kolmenkymmenen asteen paremmalle puolelle. Allekirjoittanut on kaiken lisäksi henkilö joka ei tykkää lainkaan yli 25 asteen helteistä – ja kun sen joutuu ottamaan vastaan vielä suurkaupungin kivierämaassa, niin tukahtumisvaara oli ilmeinen. Lähdin sitä pakoon Piccadilly Circuksella olevaan urheilukauppaan Lillywhitesiin sillä olin luvannut hommata 20 vuotta Leicesteriä kannattaneelle kaverilleni kettujen pelipaidan.

Ostaminen jäi yritykseksi sillä vaikka seinät notkuivat lähes kaikkien mahdollisten seurojen pelipaitoja, loisti viime kauden mestarin paidat poissaolollaan. Kysyessäni asiaa myyjä kertoi Leicesterin seurajohdon haluavan kaiken paitamyynnin tapahtuvan vain oman kauppansa kautta. Ja kaverini on puolestaan todennut ettei Leicesterin nettikaupasta ole pystynyt tilaamaan tavaroita ulkomaille koska he eivät hyväksy ulkomaalaisten luottokorttien käyttöä. Omituista, sillä myyjän mukaan paitaa ovat kysyneet etenkin aasialaiset turistit miltei päivittäin.

Lähdettyäni kaupungin kuumuuteen minua alkoi vähitellen janottaa ja päätin kävellä Charing Crossin aseman vieressä olevaan vakipubiini The Harpiin. Harp on kaikille real alen ystäville varmasti tuttu pubi, onhan kyseinen paikka saanut Camralta useitakin palkintoja ja valittu vuonna 2010 jopa koko Englannin parhaaksi real ale -pubiksi. Real alen ohella paikan siideritarjonta on myös varsin kattava (seitsemän erilaista) ja hyvien juomapaikkojen tapaan paikassa ei ole TV:tä eikä äänekästä musiikkia vaan ohjelmasta pitää huolen ihmisten vilkas keskustelu. Kaikista tämä ei välttämättä ole mikään hyvä asia, mutta itse olen ainakin viihtynyt siellä joka kerta kun olen käynyt. Ja heti päästyäni sisälle tuli kotoinen tunnelma kun paikan musta baarimikko, Jude, oli työvuorossa. En tosin tiedä onko se hyvä merkki kun englantilaisen pubin työntekijät muistavat minut, mutta ilmeisesti käyntikerrat ja siiderin juonti ovat jääneet ainakin yhden työntekijän muistiin. Juomat olivat jälleen laadukkaita mutta en uskaltanut ottaa paria enempää sillä väsymys alkoi hieman painaa. Päätin lähteä hostelliin ottamaan pienet unet. Unet jäivät kuitenkin vain tunnin mittaisiksi sillä huoneeseen tuli parikin muuta matkustajaa enkä pystynyt enää nukkumaan. Kellokin alkoi olla jo sen verran paljon että vähitellen piti ottaa suunta kohti illan ottelua ja Loftus Roadia.

En ole koskaan peitellyt Suomen Liverpool-skenessä sitä, että sydämessäni on LFC:n ohella ollut toinenkin brittijoukkue jo liki neljännesvuosisadan ajan. QPR löysi tiensä sydämeeni lopullisesti vuonna 1992 ja siitä lähtien on tullut Länsi-Lontoon sinivalkoisia seurattua. Itse asiassa ensimmäiset futisotteluni saarilla olivat QPR:n otteluita, sillä 1990-luvun puolivälissä tehdyillä reissuilla ei tullut matkustettua Coventryä kauemmaksi. Ja joka kerta kun teen matkasuunnitelmaa, katson Liverpoolin otteluiden ohella kuinka pääsisin myös Loftus Roadille tai vaihtoehtoisesti QPR:n vierasotteluun. Travelling Hoopsien mukana on tullut matkustettua neljä kertaa.

QPR:n vastustajana oli sarjan ykkössuosikki Newcastle,

joka operoi sarjan suurimmalla budjetilla – ja kun penkin takana sattuu olemaan muuan Rafael Benitez, niin silläkin suunnalla osaaminen on liigan ehdotonta eliittiä. Ja valitettavasti se näkyi illan ottelussa. Tiedä sitten oliko kuumuus sekoittanut kotijoukkueen pelaajien päät vai mikä oli ongelmana mutta liikenne ottelussa oli täysin yksipuolista.

Ensimmäisen kerran pallo oli kotijoukkueen verkossa jo viiden minuutin jälkeen, mutta tämä osuma hylättiin paitsiona.

12 minuutin kohdalla tuli sitten ensimmäinen hyväksytty osuma kun Jonjo Shelvey iski kuulan QPR:n pelaajan kautta verkkoon vieden vieraat johtoon. Ennen taukoa Ayoze Perez lisäsi vielä Newcastle johtoa. Toisella jaksolla harakkalauma lentelikin sitten omia menojaan joukkueen juostessa QPR:n puolustuksen läpi oikealta, vasemmalta ja keskeltä. Teurastuksen loputtua taululla olivat häpeälliset 0–6 lukemat, joka oli myös QPR:n 134-vuotisen historian suurin kotitappio.

Faniporukkaa se kuitenkaan hiljentänyt, sillä vielä 0–5-tilanteessa jaksettiin laulaa itseironisesti ”We’ll gonna win 6–5, we’ll gonna win 6–5...” ja muita vastaavia chantteja.

Pelin jälkeen lähdin metrolla suoraan Eustoniin, mutta kun ilma oli edelleen loistava ja pahin kuumuus hellittänyt, päätin ennen hostellille menoa käydä vielä parilla tuopilla.

Sekä Bree Louisessa että Cider Tapissa tuli nautittua muutamat half pintit lämpimässä ulkoilmassa, joka toi mieleen lähinnä eteläisen Euroopan rantalomakohteet. Seuraavana päivänä tuli luettua että päivän korkein lämpötila suur-Lontoon alueella oli ollut 34,2 astetta, joka oli Englannin kuumin syyskuinen päivä 106:een vuoteen. Tiistai piti siis sisällään kaksi ennätystä. Pubien sulkeuduttua piti ennätystehtailu lopettaa ja mennä ottamaan kunnon yöunet, olihan edellis­ yöltä vielä univelkoja maksettavana.

14.9 Keskiviikko Aamu oli suorastaan erinomainen, sillä hyvät yöunet, tukeva full english ja kiireettömyys olivat yhtälö jota oli kaivannutkin ajoittain hieman hektiseksi muodostuneella matkalla. Luovutin huoneen ennen kymmentä ja kun aikaa junan lähtöön oli kolme tuntia, lähdin kävelemään keskustan alueelle tarkoituksena pyöriä päämäärättä lähinnä Covent Gardenin alueella. Sattumalta löysin itseni yht’äkkiä tutunnäköisestä kulmasta ja huomasin että olin jälleen päätynyt Harpin kulmille. Ilmeisesti kaikki tiet vievät Harpiin, joten tartuin tuttuun oveen ja kävin ottamassa päivän ensimmäisen siiderin. Lähdin kuitenkin aika pian jatkamaan kävelyä, sillä tiedossa oli edessä olevan vielä paljon uusia pubeja.

Matkakohteenani oli Sheffield, sillä päivän otteluvalintani on Sheffieldin esikaupungissa Rotherhamissa pelattava Rotherham - Nottingham. Toinen vaihtoehto olisi ollut Aston Villa - Brentford, mutta Rotherhamin valintaa puolsivat mahdollisuus uuteen stadionbongaukseen ja mahdollisuus käydä tutustumassa Sheffieldin pubeihin. Olin käynyt kerran aikaisemmin Sheffieldissä vuonna 2011 katsomassa kaupungin paikallisderbyä ja etenkin eräs stadionin lähellä ollut pubi, Ruthland Arms, oli ilahduttanut matkamiestä suuresti.

Tämänkertaisen kierrokseni aloitin kuitenkin The Harlequinista. Harlequin oli hieman nukkavierun oloinen paikka eikä paikassa ollut lisäkseni kuin yksi asiakas, mutta juomalistaa katsomalla tiesin tulleeni juuri oikeaan paikkaan. Real cidereita löytyi kymmentä erilaista sorttia eikä muuta kuin half pinttejä pöytään ja lukemaan Daily Mirrorista edellisen TAMMIKUU 2017 |

nw | 13

illan otteluraportteja. Siellä olisi varmasti viihtynyt huomattavasti pidempäänkin, mutta oman kuntoni vuoksi päätin jatkaa matkaa ja käydä katsomassa olisiko Camran ”Pub of the Year” -kilpailun kaksi kertaa peräkkäin vuosina 2007–08 voittanut Kelham Island Tavern maineensa veroinen myös siideritarjonnan osalta. Vastaus tuli nopeasti – ei ollut. Ainoastaan yhdessä hanassa oli Westonsin siideriä, joten hyppäsin taksiin ja ajattelin käydä ennen Rotherhamiin menoa vielä Ruthland Armsissa tietäen mikä taivas siellä odottaisi.

Taivaasta oli kuitenkin lyhyt matka maan pinnalle: Paikkaan päästessäni sain todeta, että Ruthland Arms oli tuhottu.

Raiskattu. Ainoat siideriin viittaavat asiat olivat Strong­bowhana ja kaapissa näkyvät Bulmersin, Magnersin ja (pahimpana kaikista) Kopparbergin pullot. Järkytys oli sen verran suuri etten kyennyt ottamaan mitään noista juomista vaan otin sen sijaan Fish & Chips -annoksen kun kerran sinne asti olin päässyt. Se onneksi sentään oli hintansa väärti joten täysin hukkaan ei visiitti mennyt. Pettymys oli kuitenkin valtaisa kun kävelin asemalle ja hyppäsin Rotherhamiin vievään paikallisjunaan.

Olin Rotherhamissa hyvissä ajoin, tarkoituksena tutustua paikan pubitarjontaan. Kaupungin ykköspubiksi mainostettu Bridge Inn oli heti aseman vieressä ja kun stadionille ei ollut kuin kymmenen minuutin kävelymatka oli paikka luonnollisesti täynnä molempien joukkueiden kannattajia.

Real ale -hanoja näkyi useampiakin, mutta siiderivalikoima oli samanlainen kuin Ruthland Armsissa joten yhden jälkeen lähdin kävelemään stadionille.

Stadionille kävellessäni näin isot valonheittimet joiden suuntaan kävelin olettaen tien johtavan Rotherhamin stadionille. Niin se johtikin, mutta valonheittimet eivät suinkaan olleet Rotherhamin uuden New York Stadiumin, vaan entisen stadionin Millmoorin, joka sijaitsi hieman kauempana. Koska pelin alkuun oli puoli tuntia, päätin lähteä katsomaan stadionia hieman lähempää ja ottamaan muutaman kuvan. Stadionin ohittavan tien sillalta näki hyvin sisälle ja surulliseksihan se veti kun perinteinen, 101 vuotta Rotherhamin kotina ollut Millmoor, seisoi hylättynä stadionin omistajan ja seuran välisistä kiistoista johtuen. Rotherham United on kuitenkin siirtynyt eteenpäin ja rakennutti uuden stadionin samoille seuroille josta pisteet The Millerseille, juurilleen pitää aina pysyä uskollisena.

Hieman ennen ottelun alkua siirryin uudelle stadionille. Stadionin hieman erikoinen nimi johtuu siitä, että alue jonne stadion on rakennettu on nimeltään New York Island.

Stadion on aika pieni, kapasiteetti on vain 12 000, mutta uudelle stadionille ominaiseen tapaan stadion on toimiva ja oheispalvelut on järjestetty tilojen puolesta erinomaisesti toisin kuin esimerkiksi Loftus Roadilla, jossa tilanpuute etenkin puoliajalla tulee kouriintuntuvasti esiin.

Ottelu oli sarjataulukon häntäpään joukkueiden taistelu jossa kotijoukkue hallitsi avausjaksoa ja menikin johtoon Jon Taylorin maalilla. Tunnelma Rotherham-fanien päädyssä oli kohtalainen, mutta mitään suurempaa kiimaa ei ollut havaittavissa. Viimeisen vartin aikana alkoi kuitenkin tapahtua. Matt Millsin tasoituksen jälkeen Rotherhamin pelaaja taklasi typerästi vaarattomassa tilanteessa vierasjoukkueen pelaajaa toisen varoituksen arvoisesti ja seuranneen vaparin jälkitilanteesta Apostolos Vellios teki kaikkiin maalikoosteisiin kelpaavan maalin, saksipotkun 10 metristä,

14 |

nw | TAMMIKUU 2017

joka jätti Lee Campin täysin vaille mahdollisuuksia ja pisteet näyttivät matkaavan 40 mailia etelämmäksi Nottinghamiin.

Rotherham nousi kuitenkin vielä kerran ja kyseenalaisen tuomariratkaisun jälkeen luodusta tilanteesta Taylor iski päivän toisensa. Yliajalla Forestin paidassa debytoineella Nicklas Bendtnerillä oli mahdollisuus ratkaista ottelu, mutta tanskalaisen kulttihyökkääjän pusku osui ylärimaan ja ottelu päättyi pistejakoon.

En jaksanut pelin jälkeen enää jäädä Bridge Inniin vaan jatkoin suoraan Sheffieldiin. Sheffieldissä oli noin puoli tuntia aikaa ennen Manchesteriin lähtevää junaa ja mikäpä ajan tappamisessa olisi ollut parempi vaihtoehto kuin aseman yhteydessä ollut pubi Sheffield Tap. Eikä kyseessä ollutkaan mikä tahansa asemapubi vaan erittäin laadukas ja runsaalla olutvalikoimalla varustettu pubi joka varmasti täyttäisi laatutietoistenkin olutharrastajien vaateet. Siideriä löytyi yhden real ciderin verran ja itse asiassa pubin oman panimon siideri olikin suorastaan loistavaa. Hämmentyneenä ja matkan juomisen turruttamana en enää uskonut, että mitään yllättävää voisi löytyä, mutta tämä todellinen helmi oli erinomainen valinta matkan viimeiseksi juomaksi. Valitettavasti en ehtinyt nauttia sitä puoltatoista tuoppia enempää kun oli aika palata Manchesteriin, mutta hyvä tietää että Sheffieldissä on pari laadukasta paikkaa joissa piipahtaa kun seuraavan kerran tulee teräskaupunkiin asiaa. Ja olutharrastajille voin kaupunkia suositella lämpimästi, kyllä tuolla erittäin hyvän kierroksen saa aikaiseksi.

Yöjunalla takaisin Manchesteriin ja tietoisena aamuherätyksestä en jaksanut lähteä katsomaan minkälainen yöelämä Manchesterissa on keskiviikkoisin, vaan otin maanantaina jättämäni laukun säilytyksestä ja menin unten maille.

15.9 Torstai Torstaina ei enää mitään ohjelmaa ollut kun kone lähti jo 10.20. Ehdin kuitenkin käydä aamiaisella maanantaina hyväksi havaitsemassani Koffee Potissa ja jatkoin sieltä asemalle. Asemalla ehti jo tulla ylimääräistä jännitystä kun lentokentälle menevällä radalla oli joitain signaaliongelmia, mutta onneksi ne saatiin kuntoon aika nopeasti ja ehdin koneeseen ilman suurempia ongelmia. Helsingissä olin kolmen aikoihin ja kotioven avasin neljältä aloittaen valmistautumisen seuraavan päivän fanireissuun Etäkärppien mukana. Mutta se on kokonaan toinen tarina. ■

LIVERPOOLIN REAL ALE -PUBIT

OSA 13

TEKSTI JA KUVAT ”Lada66”

Uutta pukkaa, nimittäin real ale -pubeja Liverpoolin olutkartalle. Liverpoolin keskusta on saanut ensimmäisen micropubinsa. Muutama uusi yrittäjä on jo tosin joutunut luopumaan real ale -hanoistaan muutaman kuukauden kokeilun jälkeen. Pari paikkaa on uusinut hieman ilmettään piristävämpään suuntaan. Valitettaviakin muutoksia on tosin päässyt tapahtumaan, mutta juttu on mukava päättää muutamaan iloiseen uutiseen.

NEWINGTON TEMPLE 8 Newington, L1 4ED

ma–to 11-23, pe–la 11-01, su 11-23 twitter.com/newingtontemple

LEAF

65-67 Bold Street, L1 4EZ ma–to 09-24. pe–la 09-02, su 09-24 www.thisisleaf.co.uk/liverpool

A

iemmin Bier Newingtonina ja Old Ropewalkina tunnettu paikka on muuttanut nimeään ja myös hieman ulkoasuaan sitten viime visiitin. Yksi näkyvimmistä muutoksista on sisäänkäynnin muuttaminen toiseen kohtaan sekä ulkoa löytyvät uudet seinämaalaukset. Muutoksilla haetaan selkeästi nuorempaa asiakaskuntaa. Kaakelit ovat edelleen hallitsevana elementteinä seinillä, mutta muutamilla pienillä yksityiskohdilla on saatu luotua lisää viihtyvyyttä aiemmin jopa hieman kylmään sisustukseen.

Ja mitä oluisiin tulee, niin aiempi viiden pumppuhanan rivistön tilalla on enää kaksi hanaa. Oman vierailuni aikana molemmat hanat oli miehitetty Purityn oluilla Mad Goose ja Pure UBU. Liverpool Organicin oluita on kuulemma aina välillä myös saatavilla.

Alkuviikko saatetaan ajella yhden oluen voimin, mutta loppuviikosta molemmat hanat ovat käytössä.

Pullovalikoima vaikutti hyvältä. Jenkkioluita tuntui löytyvän paljon. Harvinaisuutena joukosta bongasin myös islantilaisen Einstök-panimon oluita.

V

ilkkaalla Bold Streetilla on tullut usein käveltyä Leafin ohi kiinnittämättä huomiota siihen sen enempää. Seuraavan kerran varsinkin pienen tai vähän isomman nälän yllättäessä en aio samaa virhettä tehdä.

Aamupalalista näytti monipuoliselta eikä varsinaisessa ruokalistassakaan ollut moitteensijaa, varsinkin kun hinnat olivat vielä hyvin kohtuullisia. Jotain paikan suosiosta ruokailijoiden keskuudessa kertoo myös se, että hieman karunkin näköiset pitkät puupöydät olivat viimeistä paikkaa myöten täynnä jo alkuillasta.

Itse tyydyin ensivisiitilläni toiseen tarjolla olleista real aleista. Titanic Cherry Dark vaihtuvana oluena oli tällä kertaa valintani. Pysyvän tuotteen Sharp Atlanticin jätin vielä rauhaan. Pullo- ja tölkkivalikoima oli pieni, mutta hyvä. Sen sijaan teen ystävälle oli tarjolla yli 50 erilaista vaihtoehtoa. Myös tee-maisteluja järjestetään. Rauhallisina hetkinä oluen tai teen voi nauttia viihtyisiltä nahkasohvilta Bold Streetin ihmisvilinää isoista ikkunoista seuraten.

Loppuviikosta musiikille omistettu yläkertakin löytyy, mutta se jäi tällä kertaa tarkistamatta.

TAMMIKUU 2017 |

nw | 15

THE REFINERY

Hope Street, L1 9BP ma–to 08-23, pe–la 08-24, su 08-23 www.therefinery-liverpool.co.uk

CLUB HOUSE

Chavasse Park, Liverpool One, L2 9SQ ma–ke 12-24, to 12-01, pe–la 12-02, su 12-24 www.theclubhouse.uk.com

HARD TIMES & MISERY 11A Maryland Street, L1 9DE

ma suljettu, ti–to 16-23.30, pe 16-24, la 12-24, su 15-23.30 www.hardtimesandmisery.co.uk

16 |

nw | TAMMIKUU 2017

R

uokailu ja seurusteluravintolaksi tarkoitettu Refinery avasi ovensa Hope Streetin ja Myrtle Streetin kulmassa (Josephine Butler Building) maaliskuussa 2016. Sisään astuttaessa pitkän pystybaarin jälkeen avautuu näkymä laajaan, avonaiseen ruokasaliin, joka nykytrendin mukaan on sisustettu karunkodikkaaksi hyvin pelkistetyin elementein. Tiiltä, puuta, nahkaa ja lasia, kaikkea löytyy. Tilan perällä sijaitsee avokeittiö, josta tarjoillaan ruokaa aina aamu kahdeksasta myöhään iltaan.

Itse jäin istumaan pystybaariin, josta myös oluthanat löytyvät. Kuudesta hanasta löytyy kolmea olutta, joista oma valintani osui Spitting Feathers Special Aleen kahden tarjolla olleen Liverpool Organicin sijaan. Pysyviä oluita ei kuulemma ole, vaan valikoima vaihtuu tasaisin väliajoin. Liverpool Organicin tuotteet ovat kuitenkin hallitsevassa osassa. Pullo ja hanaoluet olivat liian tavanomaisen olutharrastajan makuun.

Erikoisuutena mainittakoon, että elävää musiikkia, pääasiassa pianosäesteistä taustamusiikkia ruokailijoille on tarjolla joka ilta varttia vaille seitsemästä yhdeksään, sunnuntaina myös kahdesta neljään. Sisäpihalta löytyy pieni terassi.

L

iverpool Onen ylätasanteelle on ilmestynyt kesähuvilaa muistuttava rakennus, josta löytyy näyttävien sisätilojen lisäksi myös laaja terassi oluen juontiin ja miksi ei myös ruokailuun. Sisältä löytyvät siistit tilat niin oluen nautintaan kuin ruokailuunkin kahdesta kerroksesta. Yläkerrasta löytyy myös mukava nurkkaus vähän isommalle porukalle oluen nauttimiseen. Ulko-ovi käy tiheään tahtiin, koska ruoka tuodaan sisällekin ulkona olevasta avokeittiöstä.

Saatavilla olevat oluet löytyvät seinätauluista tiskin yläpuolelta. Pumppuhanoja ei tiskiltä löydy vaan olut tulee paineella yläkerran neljästä tynnyristä, joita voi käydä yläkerran lasivitriinissä myös ihailemassa. Valitettavasti letkut ovat pitkät, mikä saattaa maistua myös aamun ensimmäisissä oluissa. Itse jouduin ensimmäisen olueni käännyttämään takaisin.

Paikan pysyvät real alet ovat Brimstage Scarecrow Bitter, Cloudwater NWTC Passionate Blond, Liverpool Organic Shipwrck IPA sekä Phoenix White Monk eli samat tuotteet, mitkä löytyvät Albert Dockin sisarpubi Smugglers Covesta. Pullo-oluet eivät olleet näkyvillä, joten ne jäivät epähuomiossa tarkastamatta, mutta jos niissäkin valikoima noudattaa samaa kaavaa kuin sisarpubissa, niin perusoluet maailmalta ovat hyvin edustettuina.

L

iverpoolin keskusta sai ensimmäisen micropubinsa viime vuoden elokuun puolessa välissä. Roscoe Headin lähituntumassa sijaitseva Hard Times & Misery on etsimisen arvoinen paikka. Vaikka pubi ei kaupungin vilkkaimman kadun varrella sijaitsekaan, ovat paikalliset oluen ystävät ainakin löytäneet sen hyvin.

Pienessä kahdenkerroksen pubissa ei micropubien tapaan musiikki eikä televisio vie huomiota oluen maistelulta. Tarjolla on viittä cask-olutta paikallisilta lähipanimoilta, yleensä Rock the Boat, Melwood, Neptune ja Ad Hop ovat edustettuina seinätaulussa.

Oluet lasketaan suoraan tynnyreistä, jotka baari itse omistaa. Tästä johtuen valikoima on alati vaihtuva. Pullovalikoima ymmärrettävästi rajallinen, mutta sitäkin herkullisempi, joka suosii myös lähipanimoita. Hanaoluita ei myöskään löydy, sen sijaan harvinaisemmat ginit ja vodkat ovat paikan erikoisuus. Omistajat Greig ja Jan ovat luoneet pubistaan itsensä näköisen, viihtyisän ja kodikkaan paikan, jossa itse tulen myös tulevaisuudessa viihtymään.

Aukioloajoissa kannattaa huomioida paikallisen yliopiston loma-aikojen aiheuttamat mahdolliset muutokset.

THE RANELAGH’S TAVERN 15-17 Ranelagh Street, L1 1JX ma–to 11-23, pe–la 11-24, su 12-23 www.twitter.com/ranelaghstavern

THE LION

68 Market Street, Birkenhead, CH41 5BT ti–la 11-24, su 12-24 www.thelionbirkenhead.co.uk

C

entral Stationin vastapäätä löytyvä yksityisessä omistuksessa oleva Ranelagh’s Tavern näki päivänvalonsa syyskuussa 2016. Viikonloppuisin elävää musiikkia myös päiväsaikaan usein tarjoava pubi ei hyvin karunoloisella sisustuksella juurikaan houkutellut. Paljaat ja pelkistetyt puupinnat tekivät paikasta hyvinkin kakofonisen. Ensi vaikutelma oli hyvin kliininen ja kylmä, vaikka pubi oli puolillaan asiakkaita.

Elävä musiikki, edulliset hinnat ja tietenkin hyvä sijainti houkuttelevat paikallisia.

Real alea ei paikallisten tuopeissa kuitenkaan näkynyt, vaikka tarjontaa oli kolmen hanan voimin. Maistettuani oluita löytyi syynkin. Oluet olivat aivan liian lämpimiä, jopa minunkin makuuni. Suurempi ongelma oli kuitenkin, että parasta ennen -päivä oli mennyt kaikissa jo ohi. Päivän tarjous, kaksi puntaa tuoppi jäi minulta sillä kertaa hyödyntämättä.

Annan paikalle toki vielä toisenkin mahdollisuuden, jos sillä real alet pysyvät valikoimassa jatkossakin. En aistinut paikassa kuitenkaan real ale -henkien suurta läsnäoloa.

L

opuksi poiketaan toviksi joen toiselle puolelle Birkenheadiin. Lion Tavernin suljettua ovensa hetkellisesti sen omistajat Michael & Sean eivät jääneet toimettomiksi vaan avasivat uuden pubin aiemmin 1800-luvun loppupuolella The Caledonia Inn -nimellä toimineen Birkenhead Brewery pubin tiloihin. Syyskuussa avattu pubi sijaitsee parin minuutin kävelymatkan päästä Hamilton Squaren asemalta etelään. Ja sehän ei ole hyvän oluen ystävälle matka eikä mikään varsinkin kun pintin hinta on alle kolme puntaa.

Micropubimainen, legendaarisen höyryveturin mukaan nimetty The Lion tarjoilee neljää real alea, jotka olivat oman vierailuni aikana aivan priimakunnossa ja omistajat tietäen tulevat olemaan sitä jatkossakin. Oma valintani Coach House Blonde eksyi tuoppiini useamminkin kuin kerran.

Yksityisessä omistuksessa oleva pubi saa itse valita tarjolla olevat oluet, joten vaihtuvuutta on luvassa. Ainoastaan matkamuistona Lion Tavernista mukaan tarttunut George Wright The Lion Returns on pysyvä tuote. Pullo-olut valikoima oli melko olematon, viisi perusolutta ja yksi siideri löytyy hanoista.

Erikoisuutena mainittakoon, että asiakkaat saavat tulla pubiin omien eväiden kanssa.

Ja sitten loppuun vielä muutamia päivityksiä.

• Keväällä ovensa sulkeneen Bridewell sellipubin tilalla on nyt Furnival’s Well cocktailbaari, jossa ei tiettävästi ole real alea tarjolla.

• Clove Hitchin alakerta Club 23 on ollut suljettu vesivahingon vuoksi jo tovin, mutta toivottavasti avataan taas pian.

• Birkenheadin puolella sijaitsevan Gallaghers Pub & Barbersin nimestä voisi ottaa jälkimmäisen osan pois, sillä pubi ei tarjoa enää parturipalveluja.

• Positiivisina uutisina todettakoon, että Roscoe Streetin The Grapes on tehnyt pienen rempan ja laajentanut alakertaansa.

• Mad Hatterin panimo on myös laajentanut kapasiteettiaan kysynnän kasvaessa ja siirtänyt toimintansa kaupungin pohjoispuolelle.

• Ja ennen kaikkea tovin kiinni olleet Lion Tavern sekä Cross Keys ovat jälleen avanneet ovensa ja real alea on tarjolla entiseen malliin.

Cheers and beers! ■

TAMMIKUU 2017 |

nw | 17

“FELLOW SCOUSER”

ARI LAHTI

Seiskan Liverpool-kannattaja. Näin voi tiivistää sanaleikillä julkkisvalokuvaaja Ari Lahden työpaikan ja yhden intohimon. Fellow Scouser Ari Lahti nimittäin kuvaa työkseen aikakausilehti Seiskaan. Työ kuvaajana on vienyt muun muassa Linnan juhliin, tapaamiseen Rafa Benitezin kanssa ja Jokelan koulusurmapaikalle.

TEKSTI JA AMATÖÖRIMÄISET KUVAT Arto Rautio

18 |

nw | TAMMIKUU 2017

K

eväällä 2016 Ari Lahti julkaisi yhdessä toimittaja/ kirjailija Paavo Nurmen kanssa kirjan Kasvot, johon hän on kerännyt valikoiman hienoja kuvia vuosiltaan viihdemaailmassa. Paavo Nurmi on tehnyt kuviin liittyvät lyhyet tekstit.

Tuon kirjan ilmestyttyä keväällä Ari oli haastateltavana Ylen Arto Nyberg -ohjelmassa. Liverpool-kannattajien iloksi Ari käytti suorassa lähetyksessä Shankly-mallista Liverpool FC -takkia ja hänen toivekappaleensa oli Gerry and The Pacemakers’ien You’ll Never Walk Alone.

– En muuten kyllä erityisemmin kulje Liverpool-asusteissa. Tietysti ottelupäivinä etenkin paikan päällä asusteeseen kuuluu pelipaita ja huivi. Tuo Shankly-takki oli haaveeni ja sitä olen pitänyt mielelläni, kun sain sellaisen hankituksi.

Kyllähän seura on oikeasti sydämissä eikä vaatteissa. No minulla se on myös käteen ottamassani Liverpool-tatuoinnissa, joka saanee vielä joskus johonkin seurakseen YNWA-tatuoinnin. Tuota ”seura on sydämissämme” -ajatusta kuvaa, että Liverpoolin King Charles -pubissa, jossa viihdyn yleensä ottelun jälkeen, ei näe paikallisilla hirveästi Liverpool-asusteita, Ari kertoo.

– Samalla on sanottava, että pidän kovasti arvossa Paavolta lahjaksi saamaani Sami Hyypiän nimikirjoituksella varustettua pelipaitaa. Se tulee menemään kehyksiin ja kotimme seinälle. Vaimoni Kati on onneksi myös Liverpool-kannattaja ja päästää usein ottelujen aikana sellaisia kannatusääniä tai kommentteja, että joudun jopa välillä hyssyttelemään häntä, etteivät naapurit häiriinny liikaa, Ari naurahtaa.

Harrastus muuttui työksi Ari Lahti on syntynyt ”Turun legendaarisessa synnytyssairaalassa”. Valokuvaajaksi hän kehittyi vasta ajan kanssa.

Kun hänen äitinsä työskenteli turkkurina, opiskeli Arikin ensin turkkuriksi. Se työ vaihtui kuitenkin pian sähköalan ammattitutkintoon ja työskentelyyn elektroniikka-asentajana ensin Turun Sanomien ja sitten Teknoteamin palveluksessa. Kun 1990-luvun lama vei työpaikan, Ari lähti Muurlan luovien alojen kansanopistoon kaksivuotiselle valokuvauslinjalle.

– Valokuvausta olen harrastanut kakarasta asti. Muistan, kuinka jännää oli aina odottaa kuvia Kymppikuvasta ja nähdä sitten, millaisia niistä lopulta oli tullut. Aika erilaista kuin nykyään digikameroiden aikaan, Ari naurahtaa.

Ajatus valokuvakirjasta liittyy siihen, että Ari on pitkään haaveillut omasta näyttelystä. Tämä kirja sekä sen julkistamisen yhteydessä pidetty lyhyt näyttely toteuttivat osaltaan haavetta. Usein Seiskan kuvatoimituksen käyttämä kuva ei ole se, joka on kuvaajan mielestä osuvin. Ari on kerännyt otoksistaan arkistoa vuosien mittaan. Nyt hänen mielestään parhaita kuvia on siis yksissä Mistake Median kustantamissa kansissa yhdessä Paavo Nurmen kuviin tekemien tekstien kanssa.

– Kun olen luovan alan työntekijä, ajattelen tekeväni työtä muillekin kuin itselleni. Kirjan idea on näyttää, että do◄ Mies ja takki. Seiskan valokuvaaja ja Kasvot-kirjan yhdessä Paa-

vo Nurmen kanssa julkaissut Ari Lahti liikkuu mielellään Liverpool FC:n Shankly-mallisessa takissa, vaikka ei muuten pidäkään erityisen tärkeänä näyttää koko ajan väriä.

kumentaarinen kuvaus on muutakin kuin lehden sivuilla näkyvät kuvat, joissa jollakin on ehkä peukku pystyssä. Kirja kertoo esimerkiksi sen, ettei viihde ei ole vain bling blingiä.

Kun kuvasin äskettäin Seela Sellaa, hänestä meni lehteen tietynlainen poseeraus ja arkistooni ihan toisenlainen tunnelmakuva pukuhuoneessa valmistautuvasta näyttelijästä.

– Aika usein tuli etenkin alkuaikoina kinatuksi kuvatoimituksen kanssa heidän kuvavalinnoistaan. Muistan kerran ottaneeni maajussista liki eeppisen idyllisen kuvan, jossa oli mahtava yhdistelmä maisemaa ja miestä. No kuvatoimitus oli sitten rajannut niin, että vain henkilön pää näkyi. Ikinä en saanut selitystä, miksi niin oli tehty. Mutta nyt kun olen oppinut, mitä kuvatoimituksemme haluaa, otan usein kuvia sekä kuvatoimituksen että oman makuni mukaan. Näen maailman nimittäin aika eri tavalla kuin julkaisumme tekijät. Ajatus on tehdä ehkä lisää kirjoja ja näyttelyitäkin noista itsestäni hienoista kuvista, joita lehti ei käytä, Ari kuvaa luovan ihmisen elämän arkea.

Kuva on osa journalismin laatua Ari on tehnyt kuvaajan työtä ensin vapaana valokuvaajana muun muassa koulukuvauksissa ja sitten päätoimisesti ns. julkkisten kanssa, aluksi Apu-lehteen ja nyt viimeiset reilut 11 vuotta Seiskaa kustantavalle Aller Medialle. Kuten Kasvot-kirja kertoo, työ näyttää muitakin elämän puolia kuin julkkiksia. Yksi Aria erityisesti koskettanut tapahtuma olivat Jokelan koulusurmat. Kirjassa on kuva luodinreikien täplittämästä ovesta.

– Se on minulle henkisesti ovi pahan ja hyvän välillä, Ari kuvaa tuntemuksiaan.

– Samaten kahdeksanvuotiaana surmatun Erika-tytön nukkekoti,Auswich ja ensimmäistä kertaa vuosiin suihkuun päässyt Arska ovat sitä totuutta, jota dokumentaarisessa kuvauksessa kohtaa. Tähän työhön liittyy myös ensimmäinen käyntini Anfieldilla elokuussa 2009. Teimme silloin reportaasia Arto Nybergistä suosikkijoukkueensa kotistadionilla ja kotiottelussa, Ari avaa työn monipuolisuutta.

Kirjassa kuva Artosta Anfieldin edessä on varustettu otsikkotekstillä ”pikkupojan taivaassa”. Se tunnelma kuvasta välittyykin erinomaisesti.

– Minusta on tosi häpeällistä, että kuvaajan käytöstä ei haluta maksaa. Ei se ole iso kustannus oikeasti. Hyvä kuva on kuitenkin hyvin keskeinen osa journalismin laatua. Kun baseballin vuoden 2016 finaaleissa Chigago Cubs voitti ensimmäisen mestaruuden 102 vuoteen, oli liki järkyttävää verrata rinnan ammattivalokuvaajan upeaa otosta juhlivista mestareista yhdessä lehdessä ja jonkun toimittajan kai kännykkäkameranäppäystä toisessa lehdessä. Arvaat kai kumpi on myyvämpi. Sama fiilis tuli Harri Ollin tiedotustilaisuudessa, jossa itse rakensin kuvaan tunnelman, asetelman ja valaistuksen harmonisen kokonaisuuden. Isossa päivälehdessä oli freelance-toimittajan kuva, jossa näkyi Ollista päälakea ja nenänpäätä, kun hän luki tiedotettaan, ja ympärillä näkyi kaikenlaista epämääräistä roinaa. Jotenkin ei tullut laatulehden leima päivälehden jutusta ainakaan minulle, Ari murisee mielestään typerää toimituspolitiikkaa, jota iltapäivälehdetkin tahtovat käyttää.

– Oma esikuvani ja ihanteeni on Henri Cartier-Bresson, jonka kuvia kukaan ei saanut rajata. Ehkä tuo maajussita-

TAMMIKUU 2017 |

nw | 19

paus tuntui erityisen raivostuttavalta juuri siksi. Mutta kysynpä vaan, mitähän joku kuvataiteilija sanoisi, jos joku ostaisi hänen taulunsa tai grafiikan lehtensä ja piirtelisi sitten päälle omia elementtejään tai leikkelisi työtä vähän pienemmäksi, Ari selventää asennettaan hymynvirne suupielessä.

Julkkikset ovat työpaikka Omalle työnantajalleen eli Allerille Ari antaa kiitosta siitä, että talossa on omia kuvaajia. Arin työ lähtee yleensä siitä, että toimittajalla on juttuaihe, johon hän sitten buukkaa kuvaajan. Arin työtehtävät liittyvät hyvin paljon viihteeseen.

Tosin viihde on hänen mielestään hankalasti määriteltävä asia. Mikä on viihdettä kenellekin? Arille esimerkiksi tämä Norwegian Wood on viihdettä parhaimmillaan. Jollekin uutisetkin ovat viihdettä.

Ari ei tee paparazzikuvausta, vaan sen puolen kuvat tulevat nykyisin pääosin lukijoilta. Lisäksi firmalla on kaksi omaa paparazzikuvaajaa. Tarvittaessa toki Ari hoitaa tätäkin puolta, kuten teki odotellessaan ulkona Tanja Karpelan lähtöä synnytyssairaalasta viimeisimmän vauvansa kanssa.

Mikään ”puskakuvaaja” Ari ei siis silloinkaan ollut, vaan kuvat otettiin näkyvästi ja käytännössä ihan hyvässä yhteisymmärryksessä kuvattavan kanssa.

– Toimittajien suhteiden kautta saatavia juttuaiheita täydentävät Seiskassa lukijoille luvattujen 77 tai 777 euron vinkkipalkkioiden tuomat aiheet ja valokuvat. Palkkion saa, jos vinkki johtaa juttuun tai jopa kansijuttuun. Meillä on jutun julkaisulle kolme ehtoa, jotka ovat tarkista, tarkista ja tarkista. Kun esimerkiksi Englannissa lehdistö kirjoittaa hyvinkin kovia ja jopa peränpitämättömiä juttuja, meillä tarkistetaan ensin siis faktat ja muutenkin kohdellaan ihmisiä aika silkkihansikkain Brittein saariin verrattuna.

– Julkkiskuvaajan työ on raakaa ahertamista. Toki meillä on hyvä työyhteisö, jossa vapaus on keskeinen työhöni kuuluva arvo. Joustamme molemmin puolin, ja saatan tehdä työtä ensin jonkin aikaa aamusta, mennä päiväksi muualle ja palata takaisin töihin sitten illaksi. Kun töitä tehdään, sitä siis tehdään täysillä. Niinpä vaikkapa Linnan juhlat tai ulkomaanmatkat ovat siksi sangen uuvuttavia. Linnan juhlissa esimerkiksi on kauhea kiire sekä erittäin ahdasta ja kuumaa. Siellä sitten yritän frakki päällä hoitaa työtäni niin hyvin kuin mahdollista. Boolia otan sitten lopuksi ehkä, kun kamerakalusto on pakattu ja työt lopetettu siltä päivältä, Ari esittelee päiviään.

– Nyt olen toivonut kehityskeskusteluissa, että me kuvaajatkin saisimme ehdottaa juttuaiheita ja tehdä etenkin reportaaseja. Idea on, että ottaisin kuvat ja tekisin myös tekstit juttuun. Ainakin itselläni tuo kirjoittaminen sujuu sen verran hyvin, että tällainen onnistuisi, Ari visioi.

– Vielä 2000-luvun alussa työ oli toisenlaista. Ulkomaanmatkoille esimerkiksi ei lähdetty alle viikoksi. Silloin tuntui myös vielä ihan mukavalta nähdä uusia paikkoja. Nyt esimerkiksi kävimme keväällä Thaimaassa niin, että lento sinne oli sunnuntaina. Maanantaina ajoimme saareen, jossa kuvasin jotain 16 tuntia. Sitten saarelta takaisin mantereelle ja lento aamulla kotiin. Nyt kävimme juuri autolla Joensuussa niin, että ajoimme sinne, sitten tiukka sessio töitä ja lopuksi taas autolla 600 kilometriä takaisin. Eli ei tässä sen enempää kuvaajilla kuin toimittajillakaan ole aikaa esimer-

20 |

nw | TAMMIKUU 2017

kiksi läträtä viinasten kanssa.

– Vielä Apu-lehdessä ollessani järjestettiin kosteita tilaisuuksia. Vanhojen aikojen tapojen takia yksi kollega on mennyt ihan rappiolle ja toinen kuollut. Nykyisin tuollaiseen mahdollistavaa biletyskulttuuria ei siis enää ole sen enempää julkkisten kuin meidän median väenkään joukoissa. Käymme vuosittain muutamissa cocktail-tilaisuuksissa sekä lisäksi MTV:n ja Ylen tietyissä tilaisuuksissa. Esimerkiksi Clarion-hotellin marraskuisissa avajaisissa paikalla oli toistakymmentä julkkista, jotka viipyivät kukin paikalla ehkä tunnin. Itse menen keikalle yleensä autolla, Ari kuvaa maailman muutosta.

Ari tuntee julkkikset ja julkkikset tuntevat Arin, mutta julkkisten ja Arin maailmat risteävät vain Arin ollessa töissä.

Julkkisten maailma on Arille työpaikka, jossa hän ei viihdy vapaa-aikanaan. Toki joihinkin työssä tavattuihin henkilöihin on syntynyt kaveruussuhdekin, mutta etenkin isoimmat kuuluisuudet jäävät kaveripiirin ulkopuolelle.

– Tunnetuimmat julkkikset rakentavat ympärilleen useimmiten suojakuoren, julkisuuden roolihahmon. Se suojaa heitä, mutta osa jää sen vangiksikin. Se tulee surullisesti näkyviin sitten, kun julkisuus alkaa vähetä. Niissä tilanteissa meillekin tulee sitten ehdotuksia, josko tehtäisiin tällainen tai tuollainen juttu. No useimmiten ei tehdä.

Purkkakuvien keräilystä Liverpool-kävijäksi Arin oma kiinnostus jalkapalloon on syntynyt noin kuusivuotiaana pojannassikkana, kun hän sai ensimmäisen purukumipakkauksen, jossa oli Englannin liigaan liittyvä keräilykuva.

– Itse purkka oli minusta pahaa, mutta ne kuvat olivat tosi hienoja. Pidin etenkin Leedsin joukkueen kuvista silloin, kun ne olivat minusta komeimpia. Keräsin niitä kuvia keräilyvihkoon, jonka olen harmikseni heittänyt joskus suutuspäissäni menemään, kun en löytänyt mistään puuttuneita neljää–viittä kuvaa.

– Oma jalkapalloilijan urani jäi kai yhteen kesään Raision Palloseuran nappulaporukoissa. Olin jo silloin aika romuluinen kaveri ja lopetin, kun itseäni puolta pienemmät kaverit veivät pallon jalastani niin kovin helposti, Ari naureskelee.

Englantilaista jalkapalloa ja Liverpool FC:täkin Ari on seurannut jo lapsuudesta asti. Brittifutiksen ohella Lahdet katsovat jonkin verran Espanjan La Ligaa, jossa etenkin Luis Suarezin otteet Barcelonan paidassa kuuluvat must-juttuihin aina, kun siihen on mahdollista. Liverpool FC:stä tuli hänen seuransa ehkä osin sen takia, että Liverpool ja Turku ovat molemmat vahvoja satamakaupunkeja.

– Isoisäni oli merimies ja olen aikuisena tutkinut hänen matkojaan. Hän on käynyt Liverpoolissa neljä kertaa, joista kolmena myös maissa. Voin hyvin kuvitella, kuinka hän on nautiskellut whiskyä Albert Dockin seutuvilla jossain paikallisessa. Kun isoisä oli myös hyvin urheilullinen ja kilpailuhenkinen, ei olisi ollenkaan ihme, jos hän olisi käynyt jollain reissullaan Anfieldilla katsomassa peliä. Ikävä kyllä en ole kuullut häneltä tarinoita matkoista, kun isoisä kuoli ollessani hyvin pieni vielä.

– Ensimmäinen käyntini Liverpoolissa liittyi tuohon Arto Nyberg -reportaasiin 2009, jolloin pääsin myös Anfieldille.

Olin haaveillut Liverpoolissa käynnistä jo pitkään ennen

tätä toteutunutta matkaa, ja jotenkin tunsin jo heti ensimmäisinä hetkinämme ja viimeistään ensimmäisellä oluella istuessamme, että nyt olen kotona. Mitään samanlaista en ollut kokenut esimerkiksi Lontoossa, Ari sanoo lämpimästi hymyillen.

– Meillä on hyviä kavereita, joiden kanssa tavataan Lion Tavernissa tai King Charlesissa. Kun tulee hetki, että voisi lähteä paikan päälle katsomaan peliä, otan yhteyttä heihin.

He sitten järkkäävät ihan viralliseen lipunmyyntihintaan meille liput joiltakin kavereiltaan, jotka eivät pääse otteluun.

Idea on, että ei pidetä paikkoja tyhjinä, vaan annetaan hyvän kiertää.

– Sen ekan vuoden 2009 käynnin jälkeen olen pyrkinyt käymään Anfieldilla vähintään yhden kerran kaudessa. Kotona katson kaikki ottelut, jotka suinkin vain pystyn. Kyllähän se ottelupäivä menee sellaisessa Liverpool-huumassa.

Yllätimme Rafa Benitezin Arin ensimmäisen Arto Nyberg -aiheisen Anfield-käynnin lisäksi hän on vieraillut Liverpoolissa työasioissa kahdesti. Tietysti niilläkin matkoilla käytiin samalla katsomassa peliä. Yhdellä kerralla tehtiin juttua silloin Evertonin porukoissa olleesta turkulaisjuniorista Niko Virtasesta. Enemmän on kuitenkin jäänyt mieleen se matka, jolla tehty juttu on julkaistu vuoden 2012 lopulla Veikkaaja-lehdessä.

– Lensimme Paavo Nurmen kanssa omilla rahoillamme Englantiin lokakuussa 2012. Paavo sai sovituksi haastattelun Rafa Benitezin kanssa hänen ehdottamaansa hotelliin. Rafa lupasi meille 20 minuuttia, mutta istui lopulta kanssamme puolitoista tuntia. Sen session jälkeen jäimme hotellin huoneeseen, jossa olimme jutelleet, istumaan ihan hiljaa kaikesta kokemastamme. Kunnes huomasimme Rafan unohLiverpool FC on osa Arin elämää kuin ruoka, mitä syömme, tai ilma, mitä hengitämme. Lisäksi seuran tunnukset on tatuoitu nykyään hänen vasempaan käteensä. YNWA-tatuointi on tulossa vielä johonkin, Ari kertoo.

taneen puhelimensa ja ryntäsimme perään viemään sen hänelle, Ari muistelee.

– Mieleen jäi muun muassa Rafan yllättynyt ilme, kun Paavo kysyi saamiinsa sisäpiiritietoihin perustuen, pitääkö paikkansa, että Jamie Carragher oli arvostellut pukukopissa Rafaa. Rafa kysyi, mistä tuollaista olet kuullut. Ja sanoi sitten, että kun puhutaan off the record, niin onhan se totta.

– Rafasta jäi hyvin sympaattinen ja analyyttinen mielikuvaa. Hän esitteli meille tabletilta ohjelmistoa, jonka kehitystyössä oli ollut mukana. Siinä saattoi esimerkiksi analysoida, mitä eri syöttövaihtoehtoja pallollisella pelaajalla oli erilaisissa tilanteissa.

– Rafaan liittyy muistikuva yhdeltä toiseltakin reissulta.

Olimme kerran Birkenheadin puolella tutustumassa ”tois puol jokkee”. Takaisin lähtiessämme keksimme kysyä taksikuskilta, tietääkö hän, missä Rafa asuu. No tietysti kuski tiesi, ja ei kun keula kohti Rafan kotia. Aikamme perillä ihmeteltyämme kuski ehdotti, että soittaisimme portin ovikelloa, jos vaikka Rafa olisi kotona. Ystäväni kysyi, oletko tosissasi. Hän sanoi, että of course. Taloudenhoitaja ilmoitti Rafan olevan matkoilla, mutta lupasi viedä terveisemme. Ainakin sen hotellissa saadun mielikuvan perusteella jäi sellainen mielikuva, että Rafa olisi hyvinkin saattanut kutsua meidät teelle, jos olisi ollut maisemissa, Ari myhäilee.

Ari kunnioittaa Rafan Liverpool FC:ssä tekemää työtä, mutta kyselee samalla, oliko Rafalla loppuaikoinaan enää hirveästi annettavaa joukkueelle. Hän ei siis kuulu Rafan haikailijoihin, vaan on 90-prosenttisesti luottavainen siihen, että Jürgen Klopp on meille nyt oikea manageri.

– On sellainen tunnelma, että ollaan Valioliigassa tämän kauden jälkeen Top 4:ssä ja ollaan UCL:ssä Top 4:ssä viimeistään 3–4 vuodessa. Toki joukkueen rakentaminen vaatii aikansa ja toivoa täytyy, että tässä lyhytjänteisessä maailmassa hän sitä saa. Tällä kaudella yksi iso asia on, että tietyt pelaajat pysyvät kunnossa. Rosterimme on vielä turhan kapea, Ari pohtii nykytilannetta.

– Jos Philippe Coutinho lähtee kesällä, hänen tilalleen on ehdottomasti saatava heti saman tason korvaava pelaaja.

En kuitenkaan pidä Coutinhon mahdollista myyntiä maailmanloppuna. Erityisesti olen siitä tyytyväinen, että meillä on nyt leveä kärki. Kun meillä oli kärkenä käytännössä vain Fernando Torres, hän oli toki usein aivan mielettömän hyvä ykkösnyrkki. Mutta jos miehen peli ei kulkenut, meillä oli tosi isoja vaikeuksia. Nyt en näe samanlaista ongelmaa. Sen sijaan sellainen olisi, jos eläisimme vain Daniel Sturridgen varassa. Häneen minulla ei suoraan sanoen ole luottamusta.

– Toki mielelläni pitäisin Coutinhon. Mielelläni olisin myös pitänyt Luis Suarezin, jonka menetys oli minusta suuri tragedia. Hänen ongelmiaan ei osattu hoitaa ajoissa oikein.

Jos olisi, miestä ei olisi tarvinnut myydä. Nyt tilanne näyttää onneksi korjaantuneen Barcelonassa ja tuo aivan käsittämättömän loistava jalkapalloilija loistaa siellä, Ari päättää juttutuokiomme.

Ari Lahden lyhyet nopeat All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?

– Gerrard. Tähän olisi helppo vastata Kenny tai tusina muuta, mutta pyrin elämään nykyisyydessä, tai ainakin lähimenneisyydessä.

TAMMIKUU 2017 |

nw | 21

Miksi juuri hän?

Joku pelaaja niissä, josta odotat meille tähteä?

– Seuran kasvatti, joka työllään nousi kippariksi ja ikoniksi. Huikeat vaparit ja syötöt. Nosti omalla esimerkillään joukkueen monesti voittoon. Joukkuepelaaja.

– Jos potentiaalisia ehdokkaita pitää nimetä, niin ehkä Sheyi Ojo ja Ben Woodburn.

Ensimmäinen käyntisi Anfieldilla, peli ja tulos?

Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme?

– Vaikea. Lallana…(Milner) En voi oikein nimetä vain yhtä.

– 2009 LFC-Stoke. 4–0. Löin vetoa 3–0 tuloksesta, mutta Ngog teki neljännen lisäajalla. Torres sai kunnon vekin päähänsä, mutta jatkoi pelaamista, joka nosti arvostusta häntä kohtaan.

Mikä nostaa hänet suosikiksesi?

– Lallanan kehitys joukkueessa. (Milnerin pitkät nousut) Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme?

Montako kertaa yhteensä, koska viimeksi, peli ja tulos?

– Oiskohan tusina vierailua. Viimeksi 28. helmikuuta. Eurooppa-liiga ja Augsburg 1–0.

– Suarez.

Miksi juuri hänet?

– Hän on Suarez. Pelaaja joka ratkaisee voiton. Yksi voimakastahtoisimmista pelaajista joita olen milloinkaan nähnyt.

Laulatko Anfieldilla aina mukana? Montako kannatuslaulua osaat?

– YNWA joka kerta. Lallattelen yleensä muiden mukana.

Oletko käynyt stadionkierroksella ja/tai Melwoodissa?

– En. Melwoodissa pyörähtänyt pihalla.

Entä mille pelipaikoille haluaisit kesällä vahvistuksia (tärkeysjärjestyksessä)?

– Vaikea. En näe miksi toimivaa joukkuetta pitäisi sekoittaa uusilla pelaajilla. Kloppin työ on vielä niin alussa eli kesken, että haluan nähdä ensin mitä tästä nykyisestä saadaan irti. Kysyin tästä ystävältäni, jalkapallon elävältä wikipedialta, ja hän ottaisi Leon Goretzkan keskikentälle. Itse allekirjoitan tuon, varsinkin kun Lucas pudonnut alas, eikä nopeus enää riitä. Luotan Kloppin listaan, Jonathan Tah, Mahmnoud Tahoud ja Hector Herrera. Puolustus on ollut pitkään meidän ongelma. Keskikentän vahvistuksen lisäksi ostaisin vahvan Hyypiän tyyppisen puolustajan. Välillä on ikävä Agger/Skrtel kaksikkoa.

Liverpool kaupunkina kolmella sanalla kuvattuna?

– Rakas, kylmä, ystävällinen.

Harrastatko Liverpoolissa oluthifistelyä, meneekö mikä vain vai eikö olut maistu?

– Kaikki menee. Joskus Liverpoolin frendit yrittävät suositella omia suosikkejaan, mutta pitäydyn niiden jälkeen lagerissa ja Guinnesissa.

Jokin erityinen lempijuoma siellä?

– Olut.

Arvioi brittiläinen keittiö kolmella sanalla.

Miten Jürgen Klopp on toistaiseksi onnistunut managerina asteikolla 1–10?

– Mauton, väritön, rasvainen.

– Yhdeksän. Minulla on täysi luotto häneen. Jätän sen viimeisen pisteen siihen, kun taistellaan Champpareissa neljän parhaan joukossa.

Liverpoolin pub tai ruokapaikka tai menopaikka, jossa olet viihtynyt erityisesti?

Onko joku vastustajistamme sinulle erityinen inhokki tai erityisen rakas?

Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1–10 .

– Chelsea. Miten yhteen joukkueeseen mahtuukin niin paljon mulkkuja. Pelaajista Zlatan. Itsekäs mulkku.

Entä onko jonkun vastustajan pelaaja jäänyt erityisesti mieleen?

– Patrice Evra. (Keskustelussa nousivat esille myös Marouaine Fellaine, jonka pelitapaa Ari ei pidä jalkapallokentille sopivana, ja Ramiro Funes Mori etenkin siitä, että runnoi Divock Origin jalan huhtikuussa Everton-pelissä) Hyvässä vai pahassa ja miksi?

– Hänelle sopisi päälle paremmin hame kuin peliasu. Jokainen Liverpoolin kannattaja tietää miksi.

Seuraatko reserviemme tai juniorijoukkueidemme otteita?

– En juurikaan. Toki aina silloin kun joku pääsee pelaamaan edustusjoukkueessa.

22 |

nw | TAMMIKUU 2017

– Lion Tavern ennen peliä ja King Charles pelin jälkeen.

– Paha. Osa elämää, jota ei voi oikein verrata mihinkään.

Sama kuin kysyisi miten tärkeää on syödä. Pelipäivinä menee kyllä kaikkien edelle, paitsi vähän yli puolivuotiaan tyttären tyttären…

Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1–10?

– Mitä tarkoitetaan aktiivisuudella? Kannatus on 10, mutta seuraan yleisiä seuran asioita aika kevyesti.

Selitä itsellesi antamasi arvosana kolmella sanalla.

– Omien mielipiteiden tulkitsija. ■

OLSC SUOSITTELEE TEKSTI JA GRAFIIKKA Tommi Liutu

O

heisissa paikoissa on hyvä mahdollisuus törmätä kanssapunaiseen ja jos pelipäivänä sattuu vielä olemaan ns. väriä yllä, niin osa paikoista muistaa meitä myös pienillä tarjouksilla.

Hyppää rohkeasti mukaan punaisten porukkaan!

ROVANIEMI

Oliver’s Corner OLSC

nw

OLSC Kaupunkilippu

nw

TORNIO

Norwegian Wood luettavissa Tarjouksia pelipäivinä

$$$

Sports Corner

OULU

VUOKATTI

Joku Paikallinen Pubi OLSC

O’Learys Katinkulta

nw

nw

TAMPERE

KUOPIO

Konttori

SporttiPubi Futari OLSC

VAASA

Office OLSC

nw

$$$

JOENSUU

Jet Set Sport Bar

nw

OLSC

JYVÄSKYLÄ

Matsi Bar

RAUMA

nw

Street Bar OLSC

SAVONLINNA

Happytime Baari

TURKU

Hunter’s Inn OLSC

IMATRA NAANTALI

Street Cafe

Bar Puoliaika

OLSC

OLSC

nw

KOUVOLA

VANTAA HÄMEENLINNA

Old Story

William’s Pub

OLSC

LOHJA

HELSINKI

Happy Joe’s

Kipinä

OLSC

$$$

OLSC

nw

nw

Irish Pub Old Tom

KOTKA

Players $$$

OLSC

nw

$$$

TAMMIKUU 2017 |

nw | 23

n i l o o p r e v i L t u l e t t o i t o k TJÄREBORGIN

JALKAPALLOMATKAT

Näe, koe, ! kannusta

LIVERPOOL FC Sykkiikö sydämesi Liverpool FC:n tahtiin? Et ole yksin. Anna meidän järjestää parhaat paikat Liverpool FC:n superjännittäviin otteluihin ja koe jalkapallohuuma paikan päällä. Edulliset ottelupaketit saat vaivattomasti suoraan Tjäreborgilta. Ottelupaketti sisältää otteluliput ja hotellin. Varaa, ennen kuin muut ehtivät!

Varaa oma ottelupakettisi osoitteesta: www.tjareborg.fi/jalkapallomatkat

24 |

nw | TAMMIKUU 2017

TAMMIKUU 2017 |

nw | 25

1) The Grapes (Roscoe St.) 2) The Gallagher’s (Birkenhead) 3) The Cornmarket 4) The Arkles (Anfield) 5) The Belvedere Arms 6) The Baltic Fleet 7) Ma Boyle’s Alehouse & Eatery 8) Pig & Whistle 9) Peter Kavanagh

Pubivisan oikeat vastaukset: 1

2

3

4

5

6

7

8

9

Mikä pubi kyseessä?

LAATINUT “Lada66”

PUBIVISA

KUIN KAKSI MARJAA Ville Haapasalo

26 |

nw | TAMMIKUU 2017

Jan-Eric Lindström

Ristikon ratkaisu NW#54

LAATINUT Robin Maylett

LIPPUJEN HAKU JA YHDISTYSPISTEIDEN VAIKUTUS Yhdistyspisteet Selitetään ensin yhdistyspisteiden (credits) kerääminen: Kun jäsenmaksu maksetaan ennen syksyn lippujenhaun deadlineä (yleensä kesäkuun lopussa), saa jäsen käyttöönsä 3 pistettä. Kun jäsenmaksu maksetaan ennen kevään lippujenhaun deadlineä (yleensä marraskuun lopussa), jäsen saa käyttöönsä 2 pistettä. Tämän jälkeen (1.12 – 31.5 ) liittyessä jäsen saa 1 pisteen.

Pisteet lasketaan yhteen aina kolmen viimeisen jäsenkauden perusteella eli näin korkein mahdollinen pistemäärä on 9 pistettä.

Pisteitä voi kartuttaa kirjoittamalla yhdistyksen lehteen Norwegian Woodiin, kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen saldoon kun juttu on julkaistu lehdessä.

Jäsenen sen hetkiset pisteet näkyvät hänelle lähetettävässä jäsenmaksussa.

punhakuun kannattaa varautua jo siinä vaiheessa, kun otteluohjelma julkaistaan ja katsoa valmiiksi, mitkä ottelut kiinnostavat. Hakijalista otteluihin päivitetään reaaliajassa foorumille ja on ainoa paikka mistä näkee otteluihin hakeneet

Miten lipunsaajat päätetään?

Pelit jaetaan A- ja B-kategoriohin. A-kategoriaan luettavat pelit ovat Everton, Man Utd ja Arsenal sekä B-kategoriaan Man City, Chelsea ja Tottenham. Loput pelit ovat kategorioimattomia. Mikäli peleihin on yli 14 hakijaa, käytetään seuraavia karsintamalleja: 1) Ensimmäinen karsinta (jos yli 14 hakijaa): Edellisenä kautena kyseiseen otteluun saatu lippu.

2) Toinen karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A/B-kategorian pelit: Yhdistyspisteiden avulla., jolloin vähiten pisteitä omaavat tippuvat ensin. Muihin peleihin liput arvotaan loppujen lähtijöiden kesken.

Lippujen haku Hakeaksesi lippuja jäsenellä tulee olla Liverpool FC:n jäsenyys – eli Full tai Light membership. International membership EI kelpaa.

Yhdistys hakee lippuja kaksi kertaa kauden aikana: syyskaudelle (otteluohjelma vuodenvaihteeseen asti) ja kevätkaudelle (loppukauden pelit). Jokaiseen otteluun voimme hakea 14 lippua. Yhdistys saa valita kolme ottelua syksyllä ja kolme ottelua keväällä, jotka ovat ensisijaisia otteluita lippujen suhteen ja joihin Liverpool FC yrittää saada yhdistykselle liput. Loput ovat ns. ”toivotaan toivotaan” -otteluita, joihin yhdistys voi mahdollisesti saada lippuja. Yhdistyksen haut tapahtuvat ennen seuran virallisia General Sales -myyntejä.

3) Kolmas karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A- ja B-kategorian pelit : Arvonta.

Karsinnoissa käytettävän arvonnan kulku: Jokaisella hakijalla on LFC:n jäsennumero ja tästä numerosta hänelle luodaan oma arvontanumero. Tätä arvontanumeroa sitten verrataan yhdistyksen luomaan numeroon (00-99) ja lähimmäksi tätä numeroa osuvat arvontanumerot saavat paikan lipunhakijoina. Tarkemmat arvontasäännöt löytyvät foorumilta.

Miten haet yhdistyksen ottelulippuja?

Yhdistyspisteiden väheneminen

Yhdistykseltä tulee excel-taulukko haettavista peleistä noin 1–2 viikkoa ennen deadlineä. Taulukkoon merkataan vain hakijan nimi, ruksataan halutut ottelut ja palautetaan kysely takaisin. Huom! Ruksaa vain ne ottelut, joihin olet oikeasti valmis lähtemään. Olet velvollinen ostamaan kaikki saamasi liput, sillä ns. kakkosprioriteetin ”jos-saan-tämän-lipun-niin-en-otakaan-muita-ruksaamiani-lippuja” -otteluita ei ole.

Varsinkin syksyn haku, eli kauden ensimmäinen lipunhaku, tulee nopeasti. Syksyn li-

Kun jäsen saa lipun A-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi jäsenen yhdistyspistekertymästä. Vähennys vaikuttaa siten heti seuraavaan mahdolliseen A-kategorian pelin lipunhakuun.

Kun jäsen saa lipun B-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi ainoastaan mikäli ottelu on yhdistyksen otteluvalintapeli. Muihin otteluihin ei käytetä yhdistyspisteiden vähennyksiä.

KIRJOITA NORWEGIAN WOODIIN Norwegian Wood on kannatusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa.

Lehti julkaistaan neljän kuukauden välein syys-, tammi- ja toukokuussa. Lehden sisältö muodostuu jäsenistön kirjoittamista artikkeleista.

Lehteen kirjoittamalla voit kartuttaa lippujen haussa hyödynnettäviä yhdistyspisteitäsi, mutta kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen yhdistyspistesaldoon heti kun juttu on julkaistu lehdessä.

Kaikenlaiset reissu- tai tapahtumaraportit, kausiennakot ja -yhteenvedot ovat tervetulleita. Pelaajaesittelyt ja -arvioinnit ovat myös toivottuja, varsinkin siirtoikkunoiden aikaan. Seuran historiaa, sen käännekohtia tai tärkeitä tapahtumia sivuavat artikkelit olisivat myös mielenkiintoisia. Jos kenelläkään on yhteyksiä ulkomaisiin kannattajiin ja sitä kautta englanninkielisiin artikkeleihin, julkaisemme niitäkin ilomielin. Pitäkää silmät ja korvat auki mielenkiintoisten Fellow Scouser -haastateltavien varalta.

Jutut ja kuvat tulee lähettää osoitteeseen editor@olscfinland.com. Samaan osoitteeseen saa lähettää myös parannus- ja kehitysehdotuksia.

Päätoimittaja kiittää.

OTTELULIPPUJEN KÄYTTÖOIKEUS ”Miten toimin kun en pysty käyttämään yhdistyksen kautta saatua lippua?”

Ota välittömästi yhteyttä info@olscfinland.com ja kerro tilanteesi. Yhdistyksen kautta saadut liput ovat ensisijaisesti yhdistyksen jäsenille tarkoitettuja. Lipun ”omistusoikeus” on ostajalla vasta kun lippu on maksettu.

Mikäli lipun ”omistusoikeus” on vielä yhdistyksellä, lippua ei tule missään nimessä ryhtyä kauppaamaan itse!