Norwegian Wood nro60 by OLSC Finland

norwegian wood THE FINNISH LFC FANZINE

N RO 6 0 | S YY S K U U 2 0 1 8 KAUSI 2018-19

PÄÄKIRJOITUS TEKSTI Mystinen Esko

P Liverpool Football Club Perustettu: 1892 Pääomistaja John W. Henry Puheenjohtaja: Tony Werner Manageri: Jürgen Klopp LIIGAMESTARUUDET 1900-01, 1905-06, 1921-22, 1922-23, 1946-47, 1963-64, 1965-66, 1972-73, 1975-76, 1976-77, 1978-79, 1979-80, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1985-86, 1987-88, 1989-90 EUROOPAN CUPIN (UCL) VOITOT 1976-77, 1977-78, 1980-81, 1983-84, 2004-05 UEFA CUPIN (EL) VOITOT 1972-73, 1975-76, 2000-01 UEFA SUPER CUPIN VOITOT 1977, 2001, 2005 FA CUPIN VOITOT 1964-65, 1973-74, 1985-86, 1988-89, 1991-92, 2000-01, 2005-06 LIIGACUPIN VOITOT 1980-81, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1994-95, 2000-01, 2002-03, 2011-12

itkä odotus on loppunut, Valioliiga on taas täällä. Liverpool FC lähtee taas suurin odotuksin kauteen ja pokaaleja pitäisi vähitellen alkaa kasaantumaan palkintokaappiin kuten vanhaan hyvään aikaan. Nyt olisi meidän aika loistaa. Kloppo on saanut ostettua siirtomarkkinoilta todellisia täsmähankintoja eikä paniikkiostoihin olla ryhdytty. Tietysti aika näyttää ovatko Alisson, Fabinho, Keita jaShaqiri juuri ne pelaajat jotka nostavat meidän pykälää paremmiksi ja ehkä jopa mestareiksi. Kausi ainakin lähti hienosti käyntiin ja West Ham oli kotiavauksessa täysin ilman mahdollisuuksia. LFC kruisaili 4-0 voittoon ja saumat olisivat olleet suurempiinkin numeroihin. Alisson maalissa ei juurikaan joutunut torjuntatöihin ja van Dijk - Gomez parivaljakko puolustuksen keskustassa näytti pelaavan hyvin yhteen. Myös Keita pelasi varsin vakuuttavasti debyytti-ottelussaan. Helsingissä uutena katselupaikkana on Elmo (Sanomatalo) ja Mystisen Eskon bongaa sieltä lähes jokaisessa pelissä. Oulussa etsitään uutta paikkaa ja Tampereella on pulaa aktiivisista vetäjistä jotka saisivat aktivoitua Tampereen suuren fanimäärän yhteiseen katselupaikkaan.

Seuraava

takaraja

23.12.2018.

Tällöin

*** Vaikka somen puolella (Facebookin OLSC Finland -ryhmä) käydäänkin vilkkaasti keskustelua, niin muistakaa käydä kirjoittelemassa myös perinteiselle sivustofoorumillemme (www. olscfinland.com/forum -osoitteessa)! *** Mystinen Esko jatkaa edelleen lehden tekoa odottaen että se mainetta ja kunniaa havitteleva uusi päätoimittaja ilmaantuisi jostain takavasemmalta puskista kuten Kloppon hankinnat.

YHDISTYS EDELLEEN

HINSÄ.

kaiken

lehteen

Official Liverpool FC Supporters Club Finland

(theiiro80)

(FinnKop)

SIHTEERI Jani Arponen (jarponen)

Tapahtumavastaava Aki Welander

NW vt. päätoimittaja Mystinen Esko

(wellu)

SIVUSTO: www.olscfinland.com SÄHKÖPOSTI: info@olscfinland.com

2 |

nw | SYYSKUU 2018

RIVEI-

TARJOLLA

MAI-

NETTA JA KUNNIAA! ■

Suomen LFC kannattajayhdistys ry

VARAPUHEENJOHTAJA Kristian Blomberg

ETSII

INNOKASTA

LEHDENTEKIJÄÄ

editor@olscfinland.com -osoitteessa. Kaikki artikkelit ovat tervetulleita!

PUHEENJOHTAJA Iiro Romo

SIIS

tulevan

materiaalin

tulisi

olla

PUHEENJOHTAJAN KYNÄSTÄ

TEKSTI Iiro Romo

nnittää, kädet hikoaa, en malta odottaa… Joka päivä mielessä pyörii Valioliigan tulevat ottelut, Liverpool –aiheiset uutiset ja joukkueen kuulumiset. On tunne, että nyt ollaan oikeasti jonkun suuren äärellä. Kausi on alkanut ja Liverpool lukeutuu suurimpiin haastajiin mestaruuskamppailussa! Siinä missä joukkue on iskussa, yhdistyksellä on vielä petrattavaa. Muutamat yksittäiset kaupungit ja kaupunkivastaavat hoitavat hommia kotikulmillaan erittäin mallikkaasti. Silti uusia aktiiveja mahtuu joukkoon mukaan, samoin kirjotuksia tähänkin lehteen voisi olla tarjolla enemmän. Myös vakituista päätoimittajaa etsitään edelleen. Mikäli sinulta löytyy halukkuutta osallistua yhdistyksen toimintaan ja mahdollisesti ansaita yhdistyspisteitä (joista on siis apua ns. isojen pelien lippuhaussa), niin ole rohkeasti yhteydessä yhdistyksen hallitukseen info@olscfinalnd.com ja osallistu. Tuleva kausi tarjoaa Suomen kannattajayhdistyksen jäsenille jälleen kaikkea mukavaa toimintaa; on tapaamisia eripuolella Suomea, on syystapaamista, on afterjoulua, kevättapaamista, futisturnauksia ja jos jonkinmoista meininkiä ja häppeninkiä. Tietoa tapahtumista löytyy mm. yhdistyksen keskustelufoorumilta sekä OLSC Finlandin Facebook –sivulta, ota seurantaan ja tule mukaan ilmaisiin tapahtumiin. Eipä tässä tähän syksyyn sit muuta kuin YNWA!

LIPPUVASTAAVALTA

TEKSTI Jani Arponen

älleen tuli ja meni syksyn lipunhaku. Pelejä oli tarjolla 10kpl ja jokaiseen peliin maksimmissaan 14 lippua. Lippuhakemuksia tuli tällä kertaa 270kpl eli suurimmalle osalle joutui heti tarjoaa ”ei-oota”. Lopulta saimme liput otteluihin West Ham, Southampton, Fulham, Man Utd sekä Newcastle, mikä oli varsin ok lippusatsi. Kaikille jotka jäivät ilman niin älkää luovuttako, kyllä se arvonta napsahtaa vielä teidänkin kohdille joku kerta. Huom! Mikäli olet jäänyt ilman lippua ja kiinnostaisi lähteä katsomaan ottelua, kannattaa foorumilla käydä tarkastamassa Lippuosiosta ”Ylimääräisten ottelulippujen myynti/ osto 2018/19” -otsikon alta, josko jollain olisi tarjota lippua/lippuja. Sinne voi käydä myös ilmoittamassa halukkuutensa ostaa lippu(ja). Myös Facebook -ryhmässä on oma ketjunsa lipunmyynnille, ”Lippujen myynti ja osto”. ■

JÄSENEKSI LIITTYMINEN Suomen LFC kannattajayhdistys ry liittymisohjeet Tarvitsemme sinulta vain seuraava tiedot; * etu- ja sukunimi * osoite,postinumero,kaupunki * sähköposti * puhelinnumero * syntymäaika * olscfinland.com/forum foorumin tunnus (jos tehty) * mahdollinen LFC Membership cardin (Full/Light/Junior) numero * Norwegian Wood -fanilehti (lehti vai netti -versio) * Hyväksyn GDPR (luettavissa www.olscfinland.com)

Tiedot lähetetään osoitteeseen info@olscfinland.com Lisäksi kannattaa liittyä facebook -ryhmään OLSC Finland.

Sisältö NORWEGIAN WOOD on Suomen LFC Kannattajayhdistys ry:n jäsenlehti. Sekä yhdistys että fanzine ovat täysin epävirallisia eivätkä millään tavoin riippuvaisia seurasta, vaikka yhdistys omaakin virallisen Liverpool Supporters Branch-statuksen. Kaikki lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivät seuran tai yhdistyksen hallituksen.

Pääkirjoitus

Simo Syrjävaara Cup 2018

Puheenjohtajan kynästä

“Fellow scouser” Juha Varis

Lippuvastaavalta

Heyselin huligaanit hävittivät hegomian, 20 Alisson Becker osa 3

10 Xherdan Shaqiri - vihdoin oikeassa paikassa? 12

Naby Keita - katujen kuningas

OLSC suosittelee 21

Fabinho

22 OLSC suosittelee 23 Lippujen haku ja yhdistyspisteiden vaikutus

VT PÄÄTOIMITTAJA jarponen TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI editor@olscfinland.com JULKAISIJA Suomen LFC Kannattajayhdistys ry (Official Liverpool FC Supporters Club Finland)

SYYSKUU 2018 |

nw | 3

n i l o o p r e v i L t u l e t t o i t o k TJÄREBORGIN

JALKAPALLOMATKAT

Näe, koe, ! kannusta

LIVERPOOL FC Sykkiikö sydämesi Liverpool FC:n tahtiin? Et ole yksin. Anna meidän järjestää parhaat paikat Liverpool FC:n superjännittäviin otteluihin ja koe jalkapallohuuma paikan päällä. Edulliset ottelupaketit saat vaivattomasti suoraan Tjäreborgilta. Ottelupaketti sisältää otteluliput ja hotellin. Varaa, ennen kuin muut ehtivät! Varaa oma ottelupakettisi osoitteesta: www.tjareborg.fi/jalkapallomatkat

4 |

nw | TAMMIKUU 2018

HEYSELIN HULIGAANITOSA 3 HÄVITTIVÄT HEGEMONIAN TEKSTI Arto Rautio

Jo 125 vuotta sitten alkaneen Liverpool-saagan tähän asti kaikkein huimimmat osat ovat peräisin vaatimattomasta kenkähuoneesta. Legenda Bill Shanklyn ja toistaiseksi ylittämättömän voittajamanagerin Bob Paisleyn jälkeen Liverpoolin joukkueen ruoriin astui seuraava kenkähuoneen kasvatti Joe Fagan. Faganin uran englantilaisen ja eurooppalaisen Liverpool-hegemonian jatkajana pilasivat 29.5.1985 Heyselilla riehuneet huligaanit. Faganin viimeinen ottelu päättyi surun kyyneliin ja samalla päättyi se jatkumo, jossa uusi manageri nousi edeltäjänsä ydintiimistä.

uten juttusarjan aloituksessa kerrottiin, Anfieldin kenkähuoneessa eli Boot Roomissa kokoontui Liverpool FC:n valmennuksellinen ydintiimi puhumaan säännöllisesti mm. ottelutaktiikoista, pelatuista peleistä, pelaajien kehittymisestä sekä mahdollisista hankinnoista. Kenkähuoneen poikiin kuuluivat siis manageri sekä hänen läheisimmät miehensä. Tässä kirjoitussarjassa esitellään henkilöt, jotka kirjoittajan mielestä voidaan täysin kiistattomasti laskea Boot Room Boys -nimikkeen alle sen alkuperäisessä mielessä. Aiemmissa osissa on keskitytty Bill Shanklyyn ja Bob Paisleyyn, seuraavaksi vuoron saavat Joe Fagan ja sitten muut Kenkähuoneen pojat. Joe Fagan syntyi 12.3.1921 Liverpoolissa, mutta ei aktiiviurallaan pelannut koskaan Liverpool FC:ssä. Keskikentän oikealla puolella pelannut Fagan aloitti koulunsa lopetettuaan jalkapallouransa kaudella 1937-38 Earlestown Bomehians -seurassa, missä herätti isompien seurojen kiinnostuksen. Joe ei trial-jakson jälkeen tehnyt George Kayn tarjoamaa sopimusta Liverpooliin, koska epäili saavansa kotikaupungin seurassa vain vähän peliaikaa. Sen sijaan Manchester City sai kiinnittää nuorukaisen. Fagan pelasi Cityssä kevääseen 1951 asti saaden sodan takia tililleen kuitenkin vain 158 ottelua ja kaksi maalia. Lisäksi hän pelasi sota-aikaan ”lainalla” Hyde Unitedissa

26 ottelua vuosina 1939-40. Citystä Joe Fagan lähti Nelsoniin pelaaja-manageriksi keväällä 1951 ja vietti siellä kaksi kautta pelaten 45 ottelua ja tehden neljä maalia. Pelaajaura jatkui sitten vielä Bradford Park Avenuessa ja Altrinchamissa yhteensä 33 ottelun verran ennen kuin Fagan valittiin Rochdalen apulaismanageriksi 1956. Vuonna 1958 Phil Taylor hankki Faganin Liverpooliin reservijoukkueen valmentajaksi, mistä Fagan vastasi vuoteen 1971. Vuodet 1971-79 Fagan oli Liverpoolin ykkösjoukkueen valmentaja ja 1979-83 apulaismanageri. Joe Fagan oli itsestään selvä seuraaja Bob Paisleylle, kun Paisley päätti lopettaa managerina kevätkauden 1983 päätyttyä. Joe Faganista on sanottu, että hän oli konstailematon kaveri, jonka mielestä jalkapallo on syytä pitää yksinkertaisena, ja mies, jolle perhe oli elämässä tärkeintä sen ohella, että hän teki työnsä kunnolla. Faganin luonnetta ja Boot Roomin kasvattien asennoitumista yleisemminkin itseensä kuvannee osaltaan, että Joe Fagan asui perheineen samassa talossa Anfieldin lähellä koko Liverpool-uransa ja sen jälkeenkin siihen asti, kun kuoli syöpään 80-vuotiaana 30.6.2001 ja siirtyi haudan lepoon Anfieldin hautausmaalle Anfieldin stadionin lähistölle. Myös Faganin oppi-isän Bill Shanklyn pitkäaikainen kotitalo sijaitsi ns. tavallisten ihmisten keskellä Melwoodin kupeella Bellefield Avenuella eikä jossakin ns.

SYYSKUU 2018 |

nw | 5

paremman väen alueella kaupungin ulkopuolella eivätkä Bob Paisley tai muutkaan valmennustiimin jäsenet eristäytyneet muurien tai aitojen taakse piiloon. Joe Faganin viimeisiä vuosia varjosti henkisesti, että loistavana alkanut manageriura loppui Heyselin katastrofiin keväällä 1985. Se mielipuolinen käytös, johon Liverpoolin oikeiden kannattajien sekaan tunkeutuneet hullut rikolliset syyllistyivät Brysselissä, masensi Faganin. Mielialoja kuvaa, että Fagan itki laskeutuessaan ottelun jälkeen lentokoneesta Liverpoolissa. Vaikka ura ykkösmanagerina kesti vain kaksi kautta, ehti Joe Fagan voittaa managerina enemmän kuin useimmat muut kollegansa, sillä Faganin johdolla Liverpool FC juhli liigamestarina sekä silloin Milk Cupina tunnetun liigacupin ja Euroopan cupin voittajana keväällä 1984. Keväällä 1985 toinen Euroopan cupin voitto kariutui siis sairaiden ääliöiden riehuntaan sekä sen hyvityksensä Juventukselle lahjoitettuun rangaistuspotkuun. Liigassa jäimme Faganin viimeisellä kaudella toiseksi silloin huipulle myös nousseen Evertonin, jonka olimme kutistaneet edelliskeväänä Milk cupin finaalissa, viedessä mestaruuden selvästi. Eikä Liverpool menestynyt tuolla kaudella kotimaisissa cupeissakaan, sillä Manchester United eteni FA-cupissa välieristä finaaliin ja voittoon päihittämällä meidät uusinnassa, ja liigacupissa noutaja tuli ennen finaalia Tottenhamin muodossa.

Aidon scouserin pitkä tie Liverpoolin manageriksi Joseph eli tuttavallisemmin Joe Fagan syntyi irlantilaisvanhempien lapsena Waltonissa ja eli lapsuutensa ja nuoruutensa Anfieldin ja Goodison Parkin lähistöllä Litherlandin ja Scotland Roadin alueilla. Jalkapallo vei nuorukaisen ikään kuin itsestään ja Fagan eteni koulunsa St. Elizabeth Centralin joukkueen kapteeniksi ja koulusta siis paikallisen Earlestownin riveihin Liverpool County Combination -sarjaan. Fagan pelasi jo koulujoista lähtien keskikentällä joko keskellä tai oikeassa laidassa. Sodan takia Faganinkin varsinainen liigapelaajaura pääsi alkuun vasta kaudella 1946-47, jona Manchester City tavoitteli tosissaan nousua Ensimmäiseen divisioonaan. Fagan sai mahdollisuutensa 1.1.1947 ottelussa Fulhamia vastaan Maine Roadilla 25-vuotiaana. City vei ottelun 4-0 ja Fagan esiintyi niin edukseen keskikentän oikealla laidalla, että hän pysyi tärkeänä osana pelaavaa ryhmää koko nousuun päätynyttä loppukautta. Fagan jatkoi Cityn avauksen vakiomiehenä myös Ensimmäisessä divisioonassa ja nousi aikaa myöten joukkueen kapteeniksikin. Siinä roolissa hän joutui todistamaan Cityn kiidon kääntymistä alamäkeen kaudella 1949-50 ja putoamista takaisin Toiseen divisioonaan keväällä 1950. Fagan koki siis saman kohtalon kuin Bob Paisley muutama vuosi myöhemmin Liverpoolin kapteenina. Kun Fagan lisäksi mursi uuden kauden alettua jalkansa, hän kypsyi jättämään Cityn vuonna 1951 ja ottamaan vastaan tarjolla olleen pelaajamanagerin tehtävän liigan ulkopuolisessa Nelsonissa lähellä Burnleyta. Työ ei ollut päätoiminen, vaan Fagan toimi samalla myös paikallisen tehtaan palveluksessa mahdollisia kaasuvuotoja etsivänä tarkastajana. Seura voitti oman sarjansa Lancashire Combinationin keväällä 1952 Faganin johdolla, mutta kun sen anomusta päästä liigaan ei hyväk-

6 |

nw | SYYSKUU 2018

sytty, hän päätti palata vielä liigajalkapalloilijaksi Bradford Park Avenuehen 1953. Visiitti jäi kuitenkin lyhyeksi ja tie vei pian ensin pelaajaksi Altrinchamiin Manchesterin lähelle ja sieltä 1954 Manchesterin toiselle puolelle Rochdaleen apulaismanageriksi ja myöhemmän Everton-managerin Harry Catterickin aisapariksi. Tämäkään manageripesti ei elättänyt Faganin perhettä yksinään, vaan Joen työhön Spotlandin stadionilla kuului lisäksi mm. joukkueen pyykinkäsittelyyn ja kentänhoitoon liittyviä tehtäviä. Catterick lähti Rochdalesta 1958 ja siirtyi Sheffield Wednesdayn manageriksi. Liverpoolin manageri Phil Taylor puolestaan tarjosi Catterickin suosittelemalle Faganille paikkaa reservijoukkueen valmentajana. Joe otti tehtävän vastaan ja muutti 1958 perheineen siis Anfieldin kulmille loppuiäkseen. Kun Bill Shankly tuli Liverpoolin manageriksi joulukuussa 1959, hän oli iloisesti yllättynyt havaitessaan Joe Faganin työskentelevän seurassa. Paisley oli yrittänyt hankkia Joen joukkueeseensa toimiessaan Grimsbyn managerina. Paisleyn kerrotaan sanoneen ensisanoinaan Joelle ”olet ollut varmaan tosi hyvä pelaaja, Joe, koska yritin ostaa sinut”. Fagan jäi siis tärkeäksi osaksi Shanklyn Boot Room -tiimiä, aluksi reservien valmentajana. Hän alkoi jo 1966 työskennellä myös ykkösjoukkueen kanssa ja korotettiin 1971 ykkösjoukkueen valmentajaksi. Vuonna 1979 Fagan nimitettiin apulaismanageriksi ja kesällä 1983 hän siis otti vastaan managerin tehtävät – samaan tapaan vastentahtoisena kuin edeltäjänsä Bob Paisleykin oli ottanut. Fagan oli Paisleyn tapaan hiljainen ja itsestään numeroa tekemätön persoona, mutta häntä arvostettiin valtavasti valmentajana. Bobby Robson kuvasi yhdessä 1980-luvun alun haastattelussaan Fagania siinä työssä sillä hetkellä maailman parhaaksi. Shanklyn aikana Faganin tehtävä oli kasvattaa uusia tähtiä ykkösjoukkueeseen. Joen valmennustyön tuloksena reserveistä huipulle nousivat tuolloin mm. Roger Hunt, Ian Callaghan ja Tommy Smith. Shanklyn kuuluisin kiitos Faganin työlle on varmaan sanonta ”the city of Liverpool is blessed with not one, but two great football teams - Liverpool and Liverpool reserves”.

Managerina Faganin työ kesti vain kaksi kautta jäi sen loppu siis Heyselin tapahtumien seurauksena oli kaikkea muuta kuin ilkoinen. Ensimmäisellä kaudella hän voitti kolme pokaalia ja tuli nimetyksi Vuoden manageriksi, mutta se jäi näkemättä, miten olisiko hän voinut rakentaa uuden menestyksen ilman pokaaleita jääneen toisen kautensa jälkeen, etenkin kun englantilaisseuroilla oli suhteellisen vähän rahaa käytössään muun Euroopan kärkiseuroihin nähden. Fagan oli hankkinut aloitettuaan joukkueeseen Gary Gillespien ja Michael Robinsonin, mutta menetti ensimmäisen kautensa jälkeen yhden avainpelaajansa Graeme Sounessin Italian liigan keskikastin Sampdoriaan. Vaikka seuraan hankittiin tuolloin Jan Mölby, John Wark, Paul Walsh ja Kevin MacDonald, ei voittoja siis voitu uusia Faganin toisella kaudella sen enempää kotimaassa kuin Euroopassakaan. Tosin, kuten taisi jo tulla sanotuksi, Heysel-ottelun televisiosta nähneenä olen siis vahvasti sitä mieltä, että Juventus sai lahjapilkun. Mutta toki on rehellisyyden nimissä myös sanottava, ettei Liverpool kaiken tapahtuneen jälkeen ollut parhaimmillaan siinä ottelussa - eikä kyllä Juventuskaan. Eikä koko ottelua olisi itse asiassa pitänyt pelata tuona iltana. Faganin siirtyminen eläkkeelle ei tarkoittanut, että yhteys Liverpooliin olisi katkennut. Hän vieraili säännöllisesti sekä Anfieldilla että Melwoodissa ja jutteli mielellään seuraajiensa kanssa. Kun esimerkiksi Ronnie Moran on kuvannut Fagania mukavimmaksi ihmiseksi, jonka hän on koskaan tavannut, ja häntä pidettiin yleisesti valmennuksellisena nerona sekä myös hyvänä ihmisten mielen ymmärtäjänä, hän oli ilmeisen tervetullut vieras myös harjoituskeskukseen.

kunto. Bill Shanklyn ja Reuben Bennettin välillä oli tavallaan linkki jo ennen kohtaamista Liverpoolissa, sillä Reuben oli työskennellyt Third Lamarkissa Shanklyn veljen Bobin kanssa. Siitä tosin ei ole näyttöä, että tämä kontakti olisi ollut mitenkään tärkeä osa Shanklyn päätöstä pitää Bennett valmennustiimissään. Reuben Bennettiä on luonnehdittu Bill Shanklyn korpraaliksi, ankaraksi harjoituttajaksi, jonka edessä pelaajat olivat aina varpaillaan. Hänestä on käytetty myös termiä ”The Iron Man of Anfield”. Kun Shankly halusi oman joukkueensa olevan paremmassa kunnossa kuin vastustajat, Bennett otti tehtäväkseen pitää huolta, että näin myös oli. Roger Hunt on kertonut, kuinka Bennett oli Blackpoolin rannalla pidetyissä talvisissa harjoituksissa pistänyt pelaajat hakemaan jääkylmään mereen lentäneet pallot takaisin maihin, ja kuinka Reuben veti treenit shortseissa ja lyhythihaisessa paidassa pelaajien harjoitellessa paksuissa vaatteissa ja myssyt päässä. Vaikka Bennett oli valmentajana kova ja ehdoton, oli hän ihmisenä mukava ja pelaajien suosiossa. Roger Hunt on muistellut, kuinka Bennett nauratti joukkuetta mm. kertomalla kaikenlaisia juttuja ajoistaan Skotlannissa. Samaten Reuben Bennettin poika Michael muistaa isänsä hänen kyvystään tarinankertojana sen lisäksi, että muistaa tietysti isänsä jalkapalloilijana ja valmentajana.

Kenkähuoneen neljäs alkuperäispoika Skotlanti ja Liverpool FC liittyvät toisiinsa monin tavoin. Kuten Ylen esittämässä Urheilu-Suomi -ohjelmasarjassa hyvin kerrottiin, taitavien skottipelaajien tulo Englantiin ratkaisi jo 1800-luvulla sikäläisen jalkapallon ja rahan suhteen. Skotit halusivat rahaa pelaamisesta ja seurat halusivat parhaat pelaajat, joten tie ammattilaisuudelle raivattiin Englannissa jo varhain apposen auki. Alkuperäisen Boot Roomin neljäs jäsen Reuben Bennett, joka syntyi Aberdeenissa joulukuussa 1913, ja kuuluu Englannista leveämpää leipää hakeneiden lahjakkaiden ja taitavien skottipelaajien joukkoon. Bennet sai uransa aikana mainetta etenkin Hull Cityn maalivahtina. Ennen sotaa hän ehti pelata myös Queen of the South -joukkueessa Dumfriesissa ja sodan jälkeen Dundee FC:ssa ja Elgin Cityssa. Lopetettuaan pelaajauran Bennett sai kiinnityksen Ayr Unitedin manageriksi toukokuussa 1953. Siellä hän jo osoittautui erinomaiseksi valmentajaksi, mutta ei onnistunut managerina yhtä hyvin. Ayr epäonnistui kausilla 1953-54 sekä 1954-55 nousemaan sarjatasoa ylemmäksi hyvistä saumoista huolimatta. Vaikka joukkue eteni cupissa molemmilla kausilla neljännesvälieriin, Bennett jätti managerin tehtävät huhtikuussa 1955. Tämän jälkeen hän meni ensin apulaisvalmentajaksi Motherwelliin ja sitten valmentajaksi Third Lamarkiin ennen kuin Phil Taylor tarjosi Bennettille valmentajan pestiä marraskuussa 1958 Liverpool FC:n ykkösjoukkueessa. Kun Shankly otti seuran haltuunsa, Bennettin vastuulle tuli pelaajien harjoittelu ja fyysinen

SYYSKUU 2018 |

nw | 7

Reuben Bennett oli joukkueen head coach vuoteen 1971 asti, jolloin Bill Shankly päätti uudistaa valmennusta. Reuben Bennett jäi kuitenkin seuraan ”erikoistehtäviin”, joihin kuului mm. vastustajajoukkueiden ja niiden pelaajien tarkkailu. Reuben Bennett jatkoi olennaisena osana valmennustiimiä myös Bob Paisleyn tullessa manageriksi ja sen jälkeenkin. Joissakin lähteissä Reuben Bennettin kerrotaan vetäytyneet Boot Roomista 1970-luvun lopulla, mutta mm. hänen poikansa mukaan ura Liverpoolissa ulottui aina vuoteen 1986 asti. Michael Bennettin mukaan hänen isänsä vetäytyi tuolloin lopullisesti eläkkeelle palveltuaan Liverpool FC:tä 28 vuotta. Reuben Bennett on ainoa alkuperäinen Kenkähuoneen poika, josta ei koskaan tullut Liverpool FC:n manageri. Luultavaa on, ettei tehtävä koskaan edes kiinnostanut Bennettiä kuten ei erityisesti houkuttanut Bob Paisleyta eikä Joe Faganiakaan. Bennett nautti hänen poikansa mukaan siitä, että oli saanut tehdä ikänsä työtä harrastuksensa ja intohimonsa jalkapallon kanssa niissä töissä, joissa hän oli hyvä, sen sijaan, että olisi joutunut jäämään Aberdeeniin ja hankkimaan leipänsä jollain kalastuslaivalla tai teurastajana, kuten luultavimmin olisi tapahtunut ilman jalkapalloa. Valmentajavelho Reuben Bennett siirtyi tekemään työtään taivaallisille jalkapallokentille joulukuussa 1986 hieman ennen kuin olisi täyttänyt 76 vuotta. Kuollessaan hän oli kerännyt maallista mammonaa riittävästi, että hänen leskensä saattoi elää ihan mukavasti loppuelämänsä. ”Mutta jos Reuben olisi syntynyt 50 vuotta myöhemmin, kirjoittaisin muistosanoja isästäni varmaan jossain luksushuvilassa Bahamalla”, Reuben Bennettin poika Michael on verrannut jalkapallosta saatua elantoa ennen ja nykyaikaan.

8 |

nw | SYYSKUU 2018

Joukkueesta uutta verta Boot Roomiin Crosbyssa Liverpoolissa 28.2.1934 syntynyt Ronnie Moran liittyi Liverpool FC:n pelaajistoon 15-vuotiaana vuonna 1949 oltuaan mukana nuorisojoukkueessa, joka voitti Merseyside Championship Cupin vuonna 1948. Tarinan mukaan eräs postinkantaja antoi Moranista vinkin LFC:n johtajalle TV Williamsille, mikä johti siihen, että manageri George Kay ja Williams menivät Moranien kotiin ja tarjosivat onnistuneesti sopimusta viikko aiemmin kuin Everton ehti tehdä samoin. Ronnie Moran pelasi uransa pääosin laitapuolustajana, välillä oikealla ja välillä vasemmalla. Moran pelasi yhden ottelun kaudella 1953-54, jona Liverpool putosi Toiseen divisioonaan, ja oli sitten juhlimassa sekä nousua takaisin Ensimmäiseen divisioonaan kauden 1961-62 lopussa että liigamestaruutta kaudella 1963-64 ainoana pelaajana tuosta kauden 1953-54 joukkueestamme. Ronnie Moran pelasi 379 virallista ottelua Liverpoolissa vuosien 1952 ja 1965 välillä. Ensimmäisessä Ronnien pelissä vastustajana oli Derby County ja viimeisessä, joka oli Eurooppa cupin peli, Milanin Internazionale. Jo siis Moranin pelaajaura Liverpoolissa oli mittava, vaikka se ehkä onkin jäänyt kutsumanimen Mr. Liverpool saaneen Moranin myöhemmän valmennustyön varjoon. Moran teki urallaan 17 maalia, joista muutama oli ratkaisevan tärkeitä, sekä toimi joukkueen kapteenina 47 ottelussa 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Moran vietti 32 vuotiaana aikaa lähinnä reserveissä kaudella 1965-66, kun Shankly kutsui hänet puheilleen. Moran pelkäsi saavansa lähteä seurasta, mutta sen sijaan Shankly tarjosi hänelle työtä nuorisojoukkueiden parissa.

Näin Ronnie alkoi siirtyä seuran valmennustehtäviin 1966, mutta jatkoi vielä pari kautta myös Joe Faganin reservijoukkueen pelaajana ennen kuin vaihtoi täysipäiväisesti taustatiimiin vuonna 1968. Ronnie Moran valmensi nuorisojoukkuetta vuosina 1966-71, oli reservijoukkueen manageri 1971-74, ykkösjoukkueen valmentaja 1974-79 ja ykkösjoukkueen päävalmentaja 1979-1998, jolloin Moran jäi eläkkeelle palveltuaan seuraa 49 vuotta. Lisäksi Ronnie Moran hoiti väliaikaismanagerin tehtäviä keväällä 1991 Kenny Dalglishin shokkieron jälkeen ja keväällä 1992 Graeme Sounessin maatessa sairaalassa toipumassa sydänvaivoista ja siihen liittyvistä ohitusleikkauksista. Moran olisi kuulemma saanut manageripestin Dalglishin jälkeen, mutta Ronnie kieltäytyi ensin eikä mielen muuttaminen enää auttanut, kun seura oli jo ehtinyt kääntyä Graeme Sounessin puoleen ja sopia työstä tämän kanssa. Ronnie Moran oli valmentajana osallisena kaikkiaan 23:ssa Liverpoolin merkittävässä voitossa. Lisäksi hän siis voitti pelaajana Toisen divisioonan ja Ensimmäisen divisioonan mestaruudet ja vuoden 1964 Charity Shieldin. Moran oli porukassa vielä seuran voittaessa ensimmäisen FA-cupin 1965, mutta ei pelannut voiton tuoneessa finaalissa. Moran jatkoi työssään ”The Liverpool Way” -ajattelua: pidä peli yksinkertaisena, syötä ja liiku koko ajan, tee työtä koko joukkueelle ja pelikavereillesi, ymmärrä virheesi ja opi niistä, omaksu voittamisen mentaliteetti ja pidä se yllä uudelleen ja uudelleen vuodesta toiseen. Yhtenä osoituksena Moranin valmentajantaidoista on Kevin Keeganin kehittyminen maailmantähdeksi. Kun Keegan tuli Scunthorpe Unitedista 20-vuotiaana, hän oli Trevor Brookingista mallia ottava keskikenttäpelaaja. Kun Liverpool lähti pre-season kiertueelle, Keegan jätettiin kotiin ja Ronnie Moranin työstettäväksi yhdessä reservien kanssa. Kun reservit sitten pelasivat harjoitusottelun Tranmerea vastaan Prenton Parkilla, Moran kysyi Keeganilta, mitä ihmettä luulet tekevästi. ”You’re not playing like a Liverpool player. You’re just charging about midfield, you’ve got responsibilities defensively as well.” Moran näki samalla, mitä Keeganin pitää tehdä tullakseen paremmaksi hyökkääjäksi. Kun ykkösjoukkue palasi, Moran briefasi Shanklya Keeganista, jota Shankly ei ollut nähnyt vielä kertaakaan, ja pyysi manageria pistämään Keeganin kärkeen ystävyysottelussa Southportia vastaan. Shankly teki työtä käskettyä, Keegan iski molemmat Liverpoolin maalit 2-1 päättyneessä ottelussa sekä hat-trickin neljä päivää myöhemmin perinteisessä Liverpoolin ykkösten ja reservien välisessä kauden esiottelussa. Shankly tiesi nyt, mitä oli tullut hankituksi ja tästä eteenpäin alettiin kirjoittaa yhtä suurta otsikolla Kevin Keegan varustettua lukua Liverpool FC:n historiaan. Moranin arvostuksesta kertoo, että Shanklya managerina seurannut Bob Paisley nosti Ronnien ykkösjoukkueen valmennukseen vuonna 1974. Moran piti päiväkirjaa, johon hän mm. kirjasi, mitä pelaajat olivat tehneet harjoituksissa, mitä vammoja kelläkin oli ja mitä hoitoa eri pelaajille oli annettu. Nämä muistiinpanot olivat yksi apuväline niissä pohdinnoissa, joiden tuloksena Boot Roomissa rakennettiin tulevia harjoitteluohjelmia ja ottelutaktiikoita. Ronnie Moran ansaitsi kutsumanimen Mr. Liverpool, sillä hän oli koko pelaaja- ja valmentajauransa vain Liverpool FC:n palveluksessa. Hän teki valmentajana töitä kuudelle

eri managerille eli Bill Shanklylle, Bob Paisleylle, Joe Faganille, Kenny Dalglishille, Graeme Sounessille ja Roy Evansille ja pelaajana lisäksi George Kaylle, Don Welshille ja Phil Taylorille. Moranin asema tiimissä ei joutunut koskaan kyseenalaiseksi, koska hän oli aina todellinen joukkuepelaaja ja teki aina uupumatta töitä Liverpool FC:n menestyksen hyväksi. Olin katsomassa Liverpool – Everton -ottelua 1.4.2017 ja tekemässä yhtenä monista Ronnien muistomosaiikkia, jonka kohdalleni sattunut osanen on tuossa työpöydän vieressä yhä tallessa. Se muisto- ja kunnioitushetki kertoi yksiselitteisesti, kuinka valtavan pidetty ja arvostettu 83-vuotiaana 22.3.2107 kuollut Ronnie Moran Liverpoolissa ja Liverpool FC:n kannattajien joukossa on. Ronnie Moran kunniaksi poikamme peittosivat sinä päivänä Evertonin selvästi 3-1 Sadio Manèn, Philippe Coutinhon ja Divock Origin maaleilla. Kuten tuon päivän otteluohjelmassa sanotaan ”Bill Shankly, Bob Paisley, Joe Fagan, Reuben Bennett, Tom Saunders and now Ronnie Moran. God must be building quite some team up there…”

■

(Jatkuu seuraavassa numerossa)

KUIN KAKSI MARJAA

”Ruosniemen panimon Humanisti”

Järvisen Petri

SYYSKUU 2018 |

nw | 9

Xherdan Shaqiri Vihdoin oikeassa paikassa?

TEKSTI Rasmus Junila

10 |

nw | SYYSKUU 2018

uutama päivä kesän 2018 jalkapallon maailmanmestaruuskisojen jälkeen Liverpool osti sveitsiläisen hyökkääjän Stoke Citystä 13,5 miljoonalla

punnalla. Mikään ylläolevasta ei välttämättä tavallisesti herättäisi Pool faneissa suuria riemunkiljauksia. Pelaajahankinnat Valioliigan sisällä ns. “keskikastin” joukkueista ovat onnistuneet hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Liverpool manageri Jurgen Klopp kuvaili siirtoa englanninkielisellä fraasilla “no-brainer” ja Liverpoolia täydelliseksi seuraksi Shaqirille, ja saksalaisen ensimmäisen kolmen vuoden aikana on usein saanut todeta, että “Kloppo” usein tietää parhaiten mitä hankinnoiltaan voi odottaa. Mitä siis kannattajina voimme odottaa jopa “Alppien Messiksi” kutsutulta mieheltä ja miksi vain muutama vuosi sitten Bayern Munchenissä saman vuoden sisään 5 pokaalia voittanut pelaaja tulee nyt hyvin vaatimattomalla siirtosummalla Stokesta noin 70 kilometrin päähän Anfieldille? Shaqiri syntyi vuoden 1991 lokakuussa Albanialaisille vanhemmilleen Kosovossa ja perhe muutti Sveitsiin Shaqirin ollessa vielä vauva-iässä. Maahanmuuttajataustainen Sveitsiläinen aloitti jalkapallouransa FC Baselissa ja sai pelipaikan seuran edustusjoukkueessa jo kaudella 2009-2010. Silloin 17-vuotias Shaqiri pelasi Baselin paidassa debyyttikaudellaan kaikkiaan 47 ottelua, onnistuen maalinteossa 7 kertaa. Basel marssi kauden päätteeksi Sveitsin Superliigan mestaruuteen ja juhli tuplamestaruutta voitettuaan myös Sveitsin Cupin, jonka loppuottelussa Shaqiri onnistui myös maalinteossa.

Kaksi vuotta eteenpäin ja koko eurooppalainen jalkapallo Shaqirin vahvat näytöt Baselin voittaessa mestaruuden kolmesti peräkkäin, ja 2012 helmikuussa Bayern Munchen teki miehen kanssa sopimuksen 2012-2013 kauden alusta alkaen. Vuoden 2013 aikana Shaqiri pääsi Bayernia edustaessaan nostamaan Bundesliiga, Saksan Cup, Mestareiden Liiga, UEFA Super Cup ja Fifan Seurojen Maailmanmestaruus -pokaaleja. Shaqirin ensimmäinen kausi Bayernissa oli lupaava, 39 ottelua ja 8 maalia. Seuraavien kausien aikana vastuu Pep Guardiolan alaisuudessa väheni jatkuvasti, ja 2015 vuoden tammikuussa mies siirtyi suuremman vastuun perässä Inter Milanin riveihin. Shaqirin aika Italiassa jäi vain kuuden kuukauden mittaiseksi.

Monien yllätykseksi kauden 2015-2016 alussa sveitsiläisen tie löysi Valioliigaan. Mies ei kuitenkaan siirtynyt esimerkiksi huhuissa yhdistettyyn Liverpooliin, vaan löysi paikkansa Mark Hughesin alaisuudessa Stoke Citystä. “Halusin tulla johonkin missä voin olla oma itseni ja on hieman hiljaisempaa”, kertoi Shaqiri Daily Telegraphille 2015 syksyllä. Hughesin jalkapallovallankumous sivurajaheitoista aikaisemmin tunnetusta joukkueesta pelaavammaksi joukkueeksi oli Shaqirille oikea paikka löytää ilo pelaamiseen ja päästä takaisin omalle tasolleen liigassa, jossa pelaamista mies tuolloin kuvasi “unelmaksi”.

Yllättäen Shaqirin kolmesta kaudesta tehojen valossa paras tuli viime kaudella, joka Stoken osalta päättyi sarjaporrasta alemmas putoamiseen. Shaqirin tehot 92 ottelun jälkeen Potters paidassa olivat 15 maalia ja saman verran maaliin johtaneita syöttöjä. Tämä jättää Shaqirin vielä ammattilaisurallaan ilman yhtään kautta, jolla olisi yltänyt kaksinumeroiseen maalimäärän. Kuitenkin miehellä on CV täynnä mestaruuksia ja saavutuksia suurissa seuroissa, ja kovissa sarjoissa. Kansainvälisellä tasolla Sveitsin paidassa Shaqirilta on nähty upeita otteita, viimeisimpänä johdattaessa Sveitsin jatkoon alkulohkostaan kesän MM-kisoissa. Siirto Liverpooliin tulee miehellä täydelliseen aikaan, ja on pelaajalle suuri mahdollisuus ja alhaisen ulosostopykälän johdosta seuralle hyvin pieni riski. Shaqirin nopeus, aggressiivisuus, lahjat pallon kanssa ja Kloppinkin tunnistama “sopiva röyhkeys” kentällä tekee miehestä erittäin sopivan pelaajan Poolin nopeatempoiseen hyökkäävään jalkapalloon, ja “Alppien Messi” pääsee alkavalla kaudella tarjoamaan laadukkaan vaihtoehdon punaisten hyökkäyspäähän, sekä näyttämään miten peli kulkee jo valmiiksi yhtenä Euroopan parhaina pidetyn hyökkäyslinjan kanssa.

SYYSKUU 2018 |

nw | 11

Naby Keita - katujen kuningas 12 |

nw | SYYSKUU 2018

TEKSTI Petri Kuikka

Jurgen Klopp on mies, joka tietää mitä hän tahtoo ja on valmis odottamaan saadakseen haluamansa. Naby Keita on tuorein todiste siitä, että kannattajien joukossa saksalaisen harkintakykyyn kannattaa luottaa. Kesällä 2017 siirtoikkunan ykköstargeteista haaviin jäi ainoastaan Egyptin kuningas Mo Salah, joka rikkoi debyyttikaudellaan Liverpoolissa ennätyksen toisensa jälkeen. Kroonisen topparipulan tai ainakin keskuspuolustuksen tason nostamiseksi haetun Virgil van Dijkin siirto kariutui Southamptonin vastahankaan ja Liverpoolin toimisto-osaston tupelointiin, mikä huipentui julkiseen anteeksipyyntöön The Saintsille. Kesän ”emme ole enää van Dijkista kiinnostuneita” -vakuutteluista huolimatta isokokoinen hollantilainen saapui Merseysiden punaisiin tammikuun siirtoikkunassa ja siihen asti sydänsairaiden kannalta pelottavan usein vuotaneesta Poolin alakerrasta tuli lähes betoninen linnake. Odottelu siis kannatti eikä fanien kesällä vaatimaa kakkosvaihtoehtoa muistanut enää kukaan. Keskikentälle saksalaismanageri halusi RB Leipzigista taitavan, aggressiivisen ja nopeasti liikkuvan väkkärän, Naby Keitan. Siirtohuhuissa 171-senttinen guinealainen oli pyörinyt jo pitempään, mutta energiajuomajätti Red Bullin pohjattomalla kassalla toiminut Bundesliiga-seura ei halunnut luopua joukkueensa tärkeimmästä pelaajasta - varsinkin kun se oli selviytynyt ensimmäistä kertaa historiassaan Mestareiden liigan lohkovaiheeseen. Ilman Keitaa ei Leipzigilla olisi ollut suuriakaan menestymisen mahdollisuuksia ja tästä saumasta seuran piinkova urheilutoimenjohtaja Ralf Rangnick ei halunnut luopua. Liverpool-kannattajien pettymykseksi Keitan siirto ei toteutunut ja seuran siirtopolitiikkaan kohdistunut kritiikki sai uutta tuulta purjeisiinsa. Taaskaan se potentiaalinen ykköshaku ei onnistunut, mikä van Dijk -kuvion sotkemisen jälkeen tuntui erityisen raskaalta. Kulisseissa homma oli kuitenkin kaikkea muuta kuin ohi: Naby Keita oli tehnyt selväksi haluavansa siirtyä hyvässä nosteessa olleeseen Liverpooliin ja kun Kloppikaan ei ollut valmis heittämään pyyhettä kehään, jatkoi siirroista neuvotteleva Michael Edwards vääntöä Leipzigin kanssa. Myönteinen lopputulos tuli faneille puskista: siirtoikkunan loppumetreillä uutisoitiin, että Liverpool oli valmis maksamaan saksalaisseuralle Keitan sopimuksessa olleen 48 miljoonan punnan siirtoklausuulin ja pelaajan kanssa kaikki oli selvää niin sopimuksen kuin lääkärintarkastuksenkin osalta. Varsinainen siirto tapahtuisi kuitenkin vasta vuoden kuluttua eli kesällä 2018 lopullisen siirtosumman ollessa 52,75 miljoonaa puntaa. Jurgen Klopp oli tälläkin kertaa valmis odottamaan saadakseen haluamansa: muutenkin potentiaalisen ryhmänsä keskikentälle juuri sen oikean pelaajan, puuttuvan avainpalan.

Odottavan aika on pitkä - ainakin kannattajan näkökulmasta

Anfieldin katsomon lehtereillä monen mielessä odotus tuntui kohtuuttoman pitkältä, sillä neuvotteluyrityksistä huolimatta Emre Can ei ollut laittanut nimeään jatkosopimukseen ja huhut saksalaisen siirtymisestä vuoden ku-

luttua ilmaisella siirrolla Juventukseen olivat tässä vaiheessa lähestulkoon se kuuluisa ”julkinen salaisuus”. Kun samaan aikaan Liverpoolin taitavin pelaaja ja omalla huikealla osaamisellaan lukemattoman määrän pelejä joukkueelleen kääntänyt Philippe Coutinho oli jo pakkaamassa muuttolaukkujaan Barcelonan lentoa varten, ei The Kopin katsomonosassa numero 304 scousereita juurikaan hymyilyttänyt ja vuoden odottelu Keitan kanssa tuntui lähes iäisyydeltä. Varsinkin kun edelliskaudella Liverpoolin keskikentällä merkittävässä roolissa olleella Adam Lallanalla oli edessä vielä kolme kuukautta pakkolepoa heinäkuun lopussa sattuneen loukkaantumisen vuoksi. Uuden kauden yllä olevat tummat pilvet uhkasivat siirtää pessimistisimpien LFC-kannattajien katseen jo seuraavaan kauteen, sillä mitä meillä nyt muka oli vuoden siirtymäajaksi tarjolla? AS Romasta tullut maalipaikoille pääsevä, mutta niitä liukuhihnalta hukkaava ja Chelseassa jo flopannut Mo Salah. Parhaat päivänsä nähnyt ja peliä hidastava kapteeni Jordan Henderson. Liian usein ”Näkymätön mies” -tv-sarjan jalkapalloversiossa pääosassa oleva ja vain kotipeleissä maalaava Gini Wijnaldum. Jollakin James ”fucking” Milnerilläkö tässä pitäisi vuoden verran mennä ennen Keitan tuloa? Tällaisessa tilanteessa ei siirtoikkunan viimeisenä päivänä uutisoitu Alex Oxlade-Chamberlainin saapuminen Arsenalista 35 miljoonalla punnalla juurikaan lämmittänyt, sillä Englannin maajoukkueen vakiokalustoon kuuluneen pelaajan kehitys oli junnannut paikallaan jo vuosikausia. Tuskan määrä vain kasvoi, kun ensimmäisissä Pool-pelien live-kuvissa mies ei saanut pelisukkien teippausta onnistumaan. Että tällainen keskikenttä…? Olisiko sittenkin ollut Kloppilta järkevämpi veto unohtaa Naby Keita ja hankkia nopeammin Anfieldille saatavissa oleva toiseksi tai edes kolmanneksi paras vaihtoehto? Mikä Keitassa on niin erinomaista, että hänet oli saatava, vaikka se merkitsi edellä mainittuja riskejä keskikentän ja hyökkäyksen osalta? Historia on hyvä opettaja. Nyt vuotta myöhemmin on helppo todeta, että katastrofia ei tullut ja nyt Reds-ryhmä on sen Keitan verran kovempi nippu. “I’m a believer”, huutavat aika monet odotuksen katkeraan kalkkiinkin pettyneet Pool-fanit.

Taistelu ja määrätietoisuus Naby Keitan ensimmäiset kosketukset jalkapalloon tulivat pikkupoikana Guinean pääkaupungissa Conakryssa - tarkkaan ottaen Koleyan asuinalueen kaduilla. ”Me pelasimme missä tahansa jos siellä vaan oli vapaata tilaa. Usein se oli kadulla, jossa me jouduimme väistämään autoja!”, muisteli Keita uransa alkumetrejä vuosia myöhemmin goal.com:in haastattelussa. ”Minuun törmättiin monta kertaa, mutta jatkoin pelaamista, koska en halunnut menettää palloa. Mikään ei pystynyt erottamaan minua pallosta ja opin todella paljon kokemuksistani kadulla.” Yksi merkittävistä asioista, jonka Keita kotikaduillaan oppi, oli jatkuva taisteleminen. Mikään ei tullut ilmaiseksi. Myös hänen pieni kokonsa toi tullessaan omat haasteensa. ”Minun piti taistella kaikesta mahdollisesta: mah-

SYYSKUU 2018 |

nw | 13

dollisuudesta pelata, pallosta, kunnioituksen saamisesta… Siksi edes autot eivät pystyneet estämään minua. Sieltä olen saanut pelipaikallani tarvittavan aggressiivisuuden.” Kaikille Naby Keitan läheisille oli selvää, että jalkapallo on hänen suuri intohimonsa: hän potki ja pompotti niin palloja kuin niiden virkaa toimittaneita korvikkeita aina kun mahdollista. Pian kykyjenetsijät patistivat 12-vuotiasta lupausta lähtemään Eurooppaan, koska hänen potentiaaliaan ei kannattanut hukata Guineassa. Nuorelle Nabylle perheen jättäminen tuossa vaiheessa oli vielä liian iso kynnys, mutta neljä vuotta myöhemmin hän henkisesti riittävän kypsä suureen elämänmuutokseen ja niin hän löysi itsensä Ranskasta. Kuten ymmärrettävää oli, tilanne oli vaikea niin nuorukaiselle itselleen kuin hänen vanhemmilleenkin. Nuorukainen reissasi toistuvasti Ranskan ja Conakryn väliä, koska koti-ikävä kiusasi ja täysin uusi, tylympi maailma näytti takalistoaan tasaisin väliajoin. “En ollut ollenkaan varma, että onnistuisin tavoitteessani. Se oli niin vaikeaa aikaa. Unelmani oli aivan kosketuksen päässä, mutta sitten jotain meni pieleen ja täytyi aloittaa kaikki alusta”, Keita pohti Eurooppa-vuosiensa tahmeaa alkua goal.com:in toimittajan Melissa Reddyn haastattelussa. Katujen kasvatille kaikki oli uutta hänen yrittäessään tehdä vaikutusta ranskalaisseurojen kykyjenetsijöihin ja valmentajiin. Joukkuepelaamisen lainalaisuudet ja tarkkaan mietityt taktiset kuviot olivat Keitalle aivan uusia juttuja. Hänen tuntemassaan maailmassa tällaisia sääntöjä ollut - riitti, kun otti pallon, spurttasi täyteen vauhtiin, ohitti salamannopeasti muutaman vastustajan pelaajan ja pisti pallon verkkoon. Luonnonlapsella kesti aikansa oppia joitakin perusasioita ja tämä varmasti jarrutti hänen läpilyöntiään Euroopassa. Raakileen kyvyt tunnistettiin, mutta miten ne jalostettaisiin joukkueen yhteisen edun hyväksi? Tämä useammssa seurassa tehty pähkäily piti käsijarrun päällä sopimusneuvotteluissa. Monen testin ja pettymyksen jälkeen guinealaisnuorukainen pääsi lopulta allekirjoittamaan 3-vuotisen sopimuksen FC Istresin kanssa vuonna 2013.

Nousukiitoa Tämän jälkeen Keitan ei ole tarvinnut katsoa taakseen. Hän otti oman paikkansa uuden seuransa keskikentällä ja hyvin nopeasti pienikokoinen taituri alkoi kiinnostaa Ranskan pääsarjajoukkueita. Ligue 1:n seurat jäivät kuitenkin nuolemaan näppejään, kun kesällä 2014 Naby Keita suuntasi Itävaltaan Red Bull Salzburgin riveihin. Siellä hän kohtasi uransa kehityksen kannalta kaksi tärkeää ihmistä, urheilutoimenjohtajan Ralf Rangnickin ja niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin uuden tulokkaan tukena olleen pelikaverin, Sadio Manen. Ensin mainittu viitoitti Naby Keitan uran suuntaa kaksi vuotta myöhemmin houkutellessaan keskikenttäpelaajan taas pykälää kovempaan sarjaan ja seuraan, Saksan Bundesliigassa pelanneeseen RB Leipzigiin. Mane puolestaan tsemppasi ystäväänsä Salzburg-uran alkumeteillä, kun Keitan peliaika oli alkuvaiheessa kortilla ja hänen uskonsa menestymismahdollisuuksiin horjui. “Pieni veljeni, pysy rauhallisena. Saat kyllä mahdollisuutesi ja kun niin tapahtuu, tartut siihen kaksin käsin”, Mane rauhoitteli epätoivon hetkillä. Ja oikeassahan senegalilaispe-

14 |

nw | SYYSKUU 2018

laaja oli ystävänsä suhteen: kun ovi aukeni Keitalle Salzburgin avauskokoonpanoon, hän vakuutti seurajohdon, valmennuksen ja kannattajat uskomattomalla taidoillaan. Keita oli keskikentän täydellinen dynamo, joka riisti palloja, taklasi, rytmitti oman joukkuensa peliä ja paineli pallon kanssa vastustajastaan ohi helponnäköisesti ennen avainsyöttöä hyvillä paikoilla olleille seurakavereille. Suuremmassa kuvassa nuo Manen tarjoamat lohdutuksen sanat ja yhteisen pelivuoden aikana syventynyt ystävyys kaksikon välillä oli salakavalasti Liverpoolin kannalta todellinen onnenpotku: kesällä 2015 Valioliigan Southamptoniin ja vain vuotta myöhemmin Merseysidelle jatkanut Sadio Mane ei taatusti ollut ihan pieni tekijä Keitan tehdessä päätöstä Liverpoolin ja Jurgen Kloppin kuiskutellessa hunajaisia seireenin kutsuja Mersey-joen rantamilta. Ennen Liverpooliin saapumista Keita ehti siis hurmata kahden kauden ajan Bundesliigassa ja varsinkin kaudella 2016-17 hän oli sarjan ehdotonta pelaajaeliittiä. Tämä saikin Kloppin kiinnostunumaan piskuisesta taskuraketista, joka Englantiin päästyään on tehnyt kesän treenipeleissä ja harjoituksissa vakuuttavaa jälkeä. Seuran historian valossa iso, Steven Gerrardin kokoinen numero 8 paidassaan hän on ottanut ison roolin Liverpoolin pelin ytimessä. Valioliigan 4-0 -avausvoitossa West Hamia vastaan hän oli hyvin esiintyneen Pool-pakan kovimpia ässäkortteja. Jurgen Kloppille tällainen taso ei tullut yllätyksenä. “Naby on nuori, hän on todella taitava, tasainen suorittaja, erittäin hyvä ahtaassa tilassa, kestävyydeltään aivan fantastinen, nopea, hyvä viimeistelijä ja tekee hyviä juoksuja rangaistusalueelle”, saksalaiskäskyttäjä hehkutti uutta suojattiaan jo pre-seasonin aikaan. Mitä Liverpooliin pokaaleja voittamaan saapunut Naby Keita sitten ajattelee omasta tavastaan pelityylistään? “Olen aggressiivinen myönteisellä tavalla”, hän arvioi Telegraphin haastattelussa. “Ensimmäinen ajatukseni on puolustaa hyvin ja estää vastustajan maalinteko. Kun se homma on varmistettu alakerrassa, keskikenttäpelaajana minun hommani on järjestää ammuksia hyökkäyspään pelaajille ja luoda tilanteita. Lisäksi jos hyvä mahdollisuus osuu kohdalleni, haluan tarttua siihen ja tehdä maalin. Mutta olen ennen kaikkea joukkuepelaaja. Ajattelen aina joukkuetta ja pelikavereitani.” Aika kloppomaisesti sanottu. Ilmankos tätä kaveria kannatti odottaa.

Lähteet: http://www.goal.com/story/naby-keita-goal-50-exclusive/index.html h t t p s : / / w w w. t e l e g r a p h . c o . u k / f o o t b a l l / 2 0 1 8 / 0 7 / 2 0 / n a b y - k e i t a - i n t e r view-used-play-streets-guinea-wearing-liverpool/

SIMO SYRJÄVAARA CUP 2018 Perjantaina 27.7. kirmasi vajaan tusinan verran ei niin nuoria pallonpotkijoita Helsingin pallokentän tekonurmelle. Oli alkamassa taas perinteinen Simo Syrjävaara cup. Tarjolla oli taas mainetta ja kunniaa, varsinkin maalitykkimme Wellu oli kovasti luottavainen näiden saavuttamiseen henkilökohtaisella tasolla. Heti avausottelussa otettiin OLSC:lta luulot pois ja B.O.B. jyräsi OLSC Finlandin joukkueen 1-6. Toisessa matsissa OLSC jäi jyrän alle 0-9 kun junnuista koottu Vesan Pallo Märkä Lompakko pisti tuulemaan. Hiphei, tämä turnaushan lähti taas loistavasti käyntiin. Lauantaina oli tarjolla kolme ottelua ja joukkuekin hiukan muuttui sitten perjantain kokoonpanosta. Tällä ei olut merkitystä ja Munkkiniemi Athletics jatkoi OLSC:n kurjuutta 4-1 voitolla. Turnauksen tavoite; yksi voitto, tuli sitten Tyrävaaran Ponnistuksen ja muutaman pelaajavahvistuksen avulla kun ottelu päättyi OLSC voittoon 5-3. FC Starat palauttivat OLSC:n takaisin ruotuun 3-0 tuloksella. Sunnuntain ainoaan otteluun ei ollut enää mitään panosta sillä sekä OLSC että Leijonamuna olivat ulkona jatkopeleistä. Kumpikin joukkue sai sentään kentällisen pelaajia pailalle aamutuimaan mutta eihän siitäkään hyvä meille heilunut, turnaus loppui 0-6 tappioon. OLSC:n turnauksen pelaajan valinta tehtiin viimeisen pelin pelaajien kesken ja kunniakkaan tittelin sai Turusta asti pelaamaan tullut Kari “Kultalah” Kultala. Näin perinteisesti meni vuoden 2018 turnaus ja eiköhän tätä jatketa myös 2019.

SYYSKUU 2018 |

nw | 15

“Jo noin 40 vuotta Liverpool FC:tä k a n n a t t a n u t J u h a Va r i s o n p ä ä työ n ä ä n n ä y t t e l i j ä Ka n s a l l i s t e a t terissa. Hänen nykyisissä kotimais e m i s s a a n Ka l l i o Ka r h u p u i s t o s s a kuvattu Juha on monille tuttu myös ä ä n i - j a k a m e r a r o o l e i s t a a n . .”

“FELLOW SCOUSER”

JUHA VARIS

NÄYTTELEVÄ JA MYÖS FILMAAVA JOUKKUEPELAAJA

TEKSTI JA KUVAT: Arto Rautio

16 |

nw | SYYSKUU 2018

Juha Varis lienee suomalaisille tutuin joko äänenä piirroselokuvissa tai töistään kameran edessä niin elokuvissa, tv-töissä kuin mainoksissakin. Nuo ääni- ja kameratyöt ovat Juhalle kuitenkin vain leivän lisä, päätyönään hän näyttelee Kansallisteatterissa. Liverpool-kannattaja Varis on ollut jo 1970-luvulta lähtien. Isoveli, tv ja Kevin Keegan saivat Juhan sydämen sykkimään Liverpoolin punaisille. Tie teatterilavalle alkoi Juha Variksella jo lukiolaispoikana Viitasaarella. Hän oli vielä 14-vuotiaana hiihdossa oman ikäluokkansa kymmenen parhaan joukossa, mutta väsyi sitten huipputason kilpaurheilun eräänlaiseen julmuuteen ja yksilölajien - hiihdon lisäksi etenkin juokseminen – kovaan ja yksinäiseen treenaamiseen. - Pohjoisessa Keski-Suomessa yksilölajit ja etenkin hiihto olivat vahvoilla. Kun urheilu kiinnosti ja asui pikkukylällä, energia suuntautui sitten etenkin hiihtoon. Eihän siinä treenaamisessa aina hirveästi hohtoa ollut, kun yksin juoksi suolla tai veti lenkkejä jossain metsäautotiellä autonrenkaat painoina. Olisin saattanut edetä hiihdossa pitkällekin, mutta lukioiässä mielenkiinto alkoi suuntautua muualle. Kaverit sanoivat sitten kilpaurheilun lopetettuani, että sinun pitäisi suunnata energiasi johonkin. Energiankäytön kohteeksi valikoitui harrastajateatteri, Juha kertoo. - Lapsena esiintyminen rajoittui Löytänän ala-asteella tehtyihin kouluesityksiin. Asuinpaikka vaikutti vahvasti siihen, mitä saattoi tehdä. Siksi en ole esimerkiksi koskaan pelannut jalkapalloa puulaakitasoa ylempänä. Jalkapallo kyllä kiinnosti ja sitä potkittiin kotipiirissä kavereiden kanssa paljon. Raivasin itse pellolle pienen kentän, johon tein itse myös maalit, ja jonka myös pidin omin voimin pelattavassa kunnossa käsin työnnettävällä ruohonleikkurilla. Siellä sitten vietettiin kaverien kanssa ne hetket, jotka olivat mahdollisia. Vapaa-ajastahan kului paljon siihen kilpaurheiluun treenaamiseen. - Näytteleminen tuntui heti harrastajateatteriin mentyäni omalta asialta, ja pärjäsin siinä hyvin. Sain mm. teatterifestivaalilla kunniakirjan. Tämän ansiosta sain 16-vuotiaana kiinnityksen Tampereen kesäteatteriin yhteen Hair-musikaalin päärooliin. Se puolestaan poiki työtarjouksen Kokkolan kaupunginteatteriin, jonne menin vakituiseen työsuhteeseen vain 17-vuotiaana vuonna 1998. Juha kertoo työn Kokkolassa olleen mukava kokemus. Kun Kokkolan ympyrät ovat etenkin talvisaikaan sangen pienet, nuoren miehen mieli alkoi jo vuoden päästä palaa isommalle paikkakunnalle, jossa tapahtuisi Kokkolaa enemmän. Niinpä hän siirtyi seuraavaksi kiertävään lasten ja nuorten teatteriin Ahaa Tampereelle. Ahaassa Juha Varis viihtyi kolmisen vuotta. - Ajattelin sitten 21-vuotiaana, että kyllä tässä pitää saada ihan oikea ammatillinen koulutus. Hain Teatterikorkeakouluun ja päätin, että jos en pääse, vaihdan sitten alaa. Mielessä oli, että jos ei neljän vuoden työkokemuksella teatterista pääse alan korkeakouluun, on väärissä hommissa. No pääsin kouluun ja sitä kautta ensin paikkaamaan Kansallisteatteriin. Tuossa paikkausroolissa miekkailin Esko Salmisen kanssa ilmeisesti niin vauhdikkaasti, että sain vuonna 1995 jo ensimmäisen ihan oikean roolin Kansallisteatterista. Ja vuonna 1998 Kansallisteatteri tarjosi niin sanottua hautapaikkasopimusta eli vakituista kiinnitystä. Siitä lähtien olen tehnyt päätyönäni teatteria Suomen

Kansallisteatterissa.

Teatteri on kuin jalkapallojoukkue Juha on tehnyt vuosien varrella paljon myös äänirooleja, tv- ja elokuvatöitä sekä mainoksia. Tuoreista äänirooleista mainittakoon esimerkkeinä Madagaskar-elokuvista tuttu pingviini Rico, Itse Ilkimys 3:n Balthazar Bratt, Zootropoliksen Mr. Big, Megamind ja Muumipappa tv-piirretyn uudelleen äänitetyssä versiossa. Kameratöistä viime ajat on ollut näkyvästi esillä Atrian mainossarja, jossa Juha on perheenisän roolissa. - Teatterityö ja kameratyö ovat luonteeltaan kuin kaksi eri ammattia. Teatterissa samaa roolia voi esittää yli satakin kertaa, jolloin olennaista on uusiutua ja kehittää roolia niin, että niin itse kuin yleisökin saa uutta koko ajan. Kameran edessä se oma osuus voi olla kerrasta poikki. Teatterissa tehdään töitä yhdessä, tuetaan ja paikataan toisia mielestäni samaan tapaan kuin jalkapallojoukkueessa. Kameratöissä taas porukkaa tulee ja menee ja ala on kaikkineen välillä aika kova. Freelancereita on paljon ja moni on valmis tekemään halvalla roolin, että saa tehdä työtä, johon on intohimo. Siellä ovat kyllä aika vahvasti työnantajan markkinat, Juha Varis arvioi. - Itselleni teatterityö on selkeästi pääasia, joka toki myös tuo taloudellisen perusturvan. En tyrkytä itseäni ääni-, kuva- tai mainosrooleihin enkä juokse koekuvauksissa. Jos joku haluaa nähdä minun esiintyvän, laitan lipun ja pyydän katsomaan työtäni näyttämöllä. Saatan toki soittaa ohjaajalle ja kertoa olevani kiinnostunut, jos kuulen jostakin kiinnostavasta projektista, mutta enemmän kyllä roolit liittyvät teatterin ulkopuolella siihen, että joku on minuun päin yhteydessä. Nämä sivutyöt sopivat teatteritöiden lomaan ja kun näyttelijän leipä ei ole kovin leveä, teen niitä perheen arkisten menojen eli leivän ja mm. lasten harrastusten rahoittamiseksi. Vaikka Juha Varis on vasta 48-vuotias, on hänelle ehtinyt kertyä työkokemusta palkallisestakin näyttelemisestä jo 30 vuotta. Sitä kautta on ehtinyt oppia paljon ja saada uskoa myös kykyyn oppia ja uusiutua jatkossakin. Hän iloitsee ammatissaan siitä, että ei ole kahta samanlaista roolia. Teatterityössä miellyttää myös sen kollektiivisuus, jossa hän kokee tosissaan hyvin paljon sitä samaa, mihin on tutustunut mm. 15 vuoden aikana eläessään lasten jalkapalloharrastuksen mukana sekä pelatessaan itse salibandya aina kakkosdivaritasoa myöten. - Kansallisteatteri on minusta ihannetyöpaikka. Työympäristömme on uniikki ja talon henki todella hyvä. Ohjelmisto on monipuolinen ja kiinnostava, ja ohjaajat vaihtuvat, mikä tuo tietysti oman lisärikkautensa työhön. Kyllä tämä on minulle aivan optimityöpaikka. Mainosroolit ovat omanlaisensa työsarkansa, mutta niissäkin Juha kertoo toimivansa asenteella ”heittäydyn rooliin sata lasissa”. Hänelle ne ovat samalla lailla vakavasti

SYYSKUU 2018 |

nw | 17

hoidettava leivänlisä kuin muutkin keikkatyöt. - En lähtisi mainokseen, jos se sotisi omia eettisiä käsityksiäni vastaan. Kun olen hyväksynyt ajatuksen olla mukana mainoksessa, loppu mennään sitten täysillä sen idean pohjalta, joka mainoksen suunnittelijoilla on. - Vaikka teatterityö on päätyö ja itselleni merkityksellisintä, on erilaisia keikkoja kiva tehdä taloudellisten syiden lisäksi siksi, että ne lisäävät osaltaan työn monipuolisuutta ja kirjoa, Juha summaa.

Haluan tulla muistetuksi isänä Tapasimme Juha Variksen kanssa kesäisenä hellepäivänä hänen nykyisillä kotikulmillaan Helsingin Kallion Karhupuistossa. Teatterin kesälomasta huolimatta Juhan päivissä riitti ohjelmaa, mutta toki sieltä tovi löytyi myös Norwegian Woodille. - Tietysti kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär, ovat tärkeä osa elämää, ja he ovat vieneet paljon työn ulkopuolisesta ajasta. Kun tulee loma-aika, isän seuralle riittää kysyntää. Siihen kuluu vielä aikaa ennen kuin kaikki lapset ovat lentäneet omaan pesäänsä. Kun miettii, mistä haluaisin tulla muistetuksi, toivon, että minusta jää mielikuva lapsia rakastavana ja heistä huolehtivana isänä, Juha kuvaa omia elämän arvojaan. - Vaikka teen roolini aina niin, että lipun ostanut katsoja tai muu työn maksaja saisi täyden vastineen rahalle, ei haaveeni ole siis nousta legendaksi jossakin roolissa. Eikä se ole oikein mahdollistakaan, sen olen huomannut vuosien mittaan. Näyttelijät ja heidän roolinsahan unohtuvat väkisin katsojasukupolvien vaihtuessa - olitpa niitä tehdessäsi kuinka suuri tähti tahansa. Ja vaikka kamerarooleista jää pysyvämpi jälki, sama kehitys näkyy sielläkin. Kyllähän Aku Hirviniemi on kiistatta nykyihmisille paljon tutumpi näyttelijä kuin Tauno Palo, Juha hymähtää tähteyden merkitystä pohtiessaan. - Mutta jos palataan vielä tähän loma-ajan viettoon, se ei ole muutenkaan mitään pötköttelyä. Kun olen kotoisin Viitasaarelta maalaistalosta, sen arjessa oli aina jotain tehtävää, ja totuin jo lapsena tämän jatkuvan työn teon rytmiin. Nykyisin olen ainoa perikunnasta, joka osaa pitää huolta siitä kotitalosta, jossa 90-vuotias mummoni yhä aika ajoin viettää aikaa. Niinpä loma-aikoina olen siellä paljon tekemässä jotakin ruumiillista työtä - kunnostushommia, kaatamassa polttopuita moottorisahan kanssa tai muuta vastaavaa, Juha kertoo yhdestä kiireiden taustatekijästä. - Muutenkin tykkään käsillä tekemisestä. Esimerkiksi puun kaataminen kotipuolessa tuntuu hyvältä konkreettiselta asialta, joka on myös hyvää vastapainoa enemmän ilmaan piirtelyksi luonnehdittavalle työlle – etenkin kun sitä ei tarvitse tehdä koko ajan. Käsillä tekemiseen kuuluvat myös mm. polkupyörien rakenteleminen ja erilaiset puutyöt, Juha kuvaa vapaa-aikaansa. - Sukututkimus ja monipuolinen liikunta ovat samaten osa arkeani. Liikunnassa olen kilpaurheilun lopetettuani hakenut nautintoa. Pelailemme yhä tutulla porukalla jalkapalloa tai salibandya. Lisäksi teen mm. pitkiä pyörälenkkejä. Saatan lähteä jonnekin ajamaan ilman tarkkaa suunnitelmaa, ottaa yöpaikan, kun siltä tuntuu, viettää illan olosta nautiskellen, ja jatkaa sitten seuraavana päivänä matkaa.

18 |

nw | SYYSKUU 2018

Jalkapallo ja Liverpool tulivat veljen mukana Juha Variksen syntymäpaikaksi on merkitty Tampere. Tampereella hän on käytännössä kuitenkin asunut vain tovin noin parikymppisenä, kun oli työssä Ahaa-teatterissa. - Sukuni juuret ovat olleet Viitasaarella lähes 500 vuotta, ja se on oikea kotipaikkani. Vanhempani, joista äitini on jo edesmennyt, lähtivät työn perässä Tampereelle. Synnyin siksi siellä vuonna 1970. Perheemme palasi kuitenkin pian takaisin Viitasaarelle, kun se ruoho ei ollut Tampereella sen vihreämmän oloista. Käytännössä olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni ison pitäjän pohjoisosassa Löytänän kylässä äitini vanhempien kanssa. - Vaikka kolme vuotta vanhempi veljeni eli senhetkisistä käytännön sanelemista syistä lapsuutensa isäni vanhempien luona, olimme silti paljon yhdessä. Kun minä olen ollut aina tekijä, velimies on aina ollut enemmän katsoja. Niinpä hän ehti alkaa seurata jo 1970-luvulla televisiosta englantilaista jalkapalloa, ja opetti silloin minutkin katsomaan sitä. Muuan Kevin Keegan ja hänen seuransa Liverpool FC nousivat niistä otteluista sankareiksi ja jättivät lähtemättömän jäljen sydämeeni. Ja oli veljen ”opastuksella” varmaan vaikutusta myös omaan intoon potkia palloa kotipellolla kavereiden kanssa. - Omaa jalkapallouraa minulla ei siis ole puulaakitason ja höntsäpalloilun lisäksi, mutta lasten kanssa on tullut olluksi tiiviisti helsinkiläisen jalkapallon kanssa tekemisissä jo noin 15 vuotta. Siinä mukana eläessä ja vähän valmennukseen osallistuessa on herännyt myös ajatus, että olisi mukava toimia joskus juniorivalmentajana. Nyt uskoisin olevani riittävän kypsä siihen työhön. Tosin valmentajan työsuhteissa on helposti samoin kuin teatterinjohtajan työssä vain kaksi hyvää päivää – aloitus- ja lopetuspäivä, Juha naurahtaa. Juhan vanhin poika on jo armeijassa ja lopettanut pelaamisen, mutta nuorempi vetää 16-vuotiaiden joukkueessa PPJ:ssä yhä. Hän oli nuorempana oman ikäluokan HJK-edustusjoukkueessa, mutta sen valmennus- ja toimintamentaliteetti ei ollut Juhan mielestä pojalle omiaan. - Siellä oltiin liian kilpailuhenkisiä ja istutettiin minusta liika penkillä. Minusta 8-14 -vuotiaita ei pitäisi liikaa jaotella senhetkisen tason mukaan, jo murrosikä voi muuttaa asetelmia paljon. Nyt hänellä on PPJ:ssä hyvän psykologisen silmän osaava valmennus, jonka ansiosta porukka nauttii pelaamisesta sen sijaan, että tekisi sitä hampaat irvessä. Siellä ymmärretään sekin, että palkinto motivoi hyviin tuloksiin paljon paremmin kuin kilpaurheiluun turhan usein liittyvä suoranainen julmuus, Juha kiteyttää oman nuorisovalmennusajattelunsa.

Hiljainen Liverpool-kannattaja Jalkapallon seuraaja ja Liverpoolin kannattaja Juha on ollut nyt jo noin 40 vuotta. Lajin seuraaminen ei ole rajoittunut vain Englantiin, vaan Juha kertoo seuranneensa aika ajoin myös muita sarjoja, esimerkiksi 1980-luvulla paljon Bayern Münchenin otteita. Myös maajoukkuefutis on kiinnostanut. Venäjän MM-kisoihin hän päätti lähteä poikiensa kanssa katsomaan neljännesvälieräottelua heti, kun lippuja tuli myyntiin, periaatteella ”maksaa mitä maksaa”. Poikien palaute ja koetut tunnelmat osoittivat, että satsaus oli kannattava. - Unelmana on kokea kaikki tuo MM-kisojen tunnelma ja enemmänkin joskus myös Anfieldilla. Harmi kyllä kesälomamme aikana ei ole otteluita, ja ainakaan vielä aikataulujen hallinta ei ole sallinut matkaa sarjakaudella. Mutta unelma elää, ja kyllä se sitten varmaan tuntuu vielä tuota MM-otteluakin paremmalta, kun se unelma aikoinaan toteutuu. Juhan vaimo on myös teatterialalla, mutta se ei ole lisännyt aikatauluongelmia. - Puolisoni kanssa meillä on aika hyvä tasapaino töiden suhteen. Kumpikin saa tehdä niin paljon kuin lystää ja huvittaa, ja aikataulut sovitellaan yhdessä sen mukaan. Molemmat olemme hyvin joustavia ja pidämme haasteista, jopa aikatauluhaasteista. - Liverpool-kannattajana luonnehdin itseäni hiljaiseksi. Haluan nähdä joukkueen pelit, mutta katson ne yksin tai poikien kanssa keskittyen ja nauttien. Luulen, että tekisin niin, vaikka elämäntilanne sallisi lähteä johonkin katsomaan otteluita. Ottelupäivissä minulla on omat rituaalini ihan samoin kuin on ennen esityksiä tai oli ennen vaikkapa ennen hiihtokisoja. Se luo sitä merkityksellisyyttä asiaan. Ja pidän ehdottoman hyvänä, että tässä Liverpool-perheessäkin on tilaa erilaisille perheenjäsenille. Hienoa, että toiset haluavat ja jaksavat olla aktiivisempia kuin minä ja osallistua yhteisiin harrastuksiin. - Vaimonikin seuraa jonkin verran futista, mutta yleensä katson ottelut siis yksin tai poikien kanssa. Eikä tv-ajasta ei tarvitse kisata, sillä emme katso sieltä juurikaan muuta kun futista - tai no ehkä jotain muutakin urheilua. Muistelen, että kerran taisi olla jotain keskustelua siitä, että taasko on matsi. No sanoin, että annas rouva ne jalat tänne niin hieron ne auki samalla kun jännitän matsia. Ja vaimo sai sitten voimallisen jalkapohjahieronnan ja näin itse sen matsin, jonka halusin katsoa. Yksi osa kannattajuutta Juhallekiin on ollut ostaa erilaisia Liverpool-asusteita ja vähän muutakin tilpehööriä. Asusteista jäljellä tosin ovat vain yhdet pelihousut 1990-luvulta, muut ovat hänen poikansa ottaneet ylpeinä omaan käyttöönsä. Nyky-Liverpoolin otteet ja Jürgen Kloppin tuoma ilme miellyttävät Juhaa. Hän pitää rohkeasta jalkapallosta enemmän kuin pyrkimyksestä junnata voittoja 1-0 -tuloksella. - Usein jokin yksi pieni asia on voinut tuoda todella upeiden suoritusten lomassa epämiellyttävän tuloksen, mutta ne virheet pitää sitten käydä läpi ja ottaa niistä opiksi. Tässäkin jalkapallo ja teatteri muistuttavat toisiaan, Juha naurahtaa.

Juha Variksen lyhyet nopeat K: All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa? V: Kevin Keegan. Lapsuuteni ehdoton idoli. K: K: Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme ja mikä nostaa hänet suosikiksesi? V: Mo Salah. Hänen pelitapansa ja tottakai kehonhallinta ja nopeus K: Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme ja miksi? V: Kevin De Bruyne. Vahva keskikenttäpelaaja. K: Entä mille pelipaikoille halusit kesällä vahvistuksia (tärkeysjärjestyksessä)? V: Puolustus ja keskikenttä K: Miten Jûrgen Klopp on toistaiseksi onnistunut managerina asteikolla 1-10 (max. 10) V: 8 K: Onko joku vastustajistamme sinulle erityinen inhokki tai erityisen rakas? V: Real Madrid K. Jokin erityinen syy inhoon tai pitämiseen? V: Syy inhoon lienee kaikille selvä, kun joukkueessa pelaa eräskin S. Ramos K: Entä onko jonkun vastustajan pelaaja jäänyt erityisesti mieleen? V: S. Ramos K: Hyvässä vai pahassa ja miksi? V: Ei hyvässä. En ole koskaan välittänyt pelaajista, jotka pyrkivät ennen kaikkea vahingoittamaan muita. K: Seuraatko reserviemme tai juniorijoukkueidemme otteita? V: Valitettavan vähän K: Harrastatko oluthifistelyä, meneekö mikä vain vai eikö olut maistu? V: Harrastan sitä kotimaassa K: Arvioi brittiläinen keittiö max kolmella sanalla. V: Fish and chips K: Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1-10 (max 10). V: 8 K: Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10 (max. 10) V: 5 K: Selitä itsellesi antamasi arvosana max kolmella sanalla. V: Ajanhallintaongelmainen kannattaja

SYYSKUU 2018 |

nw | 19

A l i s s o n Ra m s e s B e c ke r #13 S y n ty m ä p a i k ka : N ovo H a m b u r g o ( B RA) Ka s va t t a j a s e u r a : I n t e r n a c i o n a l ( B RA) Ikä: 25 vuotta Pelipaikka: Maalivahti E d e l l i n e n s e u r a : A S Ro m a Maaottelut: 31

20 |

nw | SYYSKUU 2018

F á b i o H e n r i q u e Ta v a r e s #3 S y n ty m ä p a i k ka : Ca m p i n a s ( B RA) Ka s va t t a j a s e u r a : F l u m i n e n s e ( B RA) Ikä: 24 vuotta Pe l i p a i k ka : Ke s k i ke n t t ä Edellinen seura: AS Monaco Maaottelut: 4

SYYSKUU 2018 |

nw | 21

ROIHUVUOREN NAHKA Roihuvuoren nahka ja OLSC Finland ovat tehneet yhteistyösopimuksen. Yritys tarjoaa kolmea erikokoista lompakkoa OLSC Finland -logolla ja 10% tuotteen hinnasta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen OLSC Finlandin kautta. Myös muut tuotteet ovat mahdollisia yhdistyksen logolla.

OLSC SUOSITTELEE HELSINKI Elmo Sport Bistro (OLSC, nw, $ $ $ ) | TURKU Pub Hunter’s Inn (nw) | KOTKA Players (OLSC, nw, $$$ ) VAASA Office (OLSC, nw) | KUOPIO SporttiPubi Futari (OLSC, nw, $ $ $ ) | IMATRA Osmo’s Cosmos Bar (OLSC) VANTAA Old Story (OLSC, nw) | KOUVOLA Irish Pub Old Tom (OLSC, nw, $ $ $ ) | SAVONLINNA Happytime Baari ROVANIEMI Olivers Corner (OLSC, nw) | OULU ??? (OLSC, nw) | PIETARSAARI O’Learys RAUMA Street bar (OLSC) | RIIHIMÄKI Irlannin Setteri | NAANTALI Bar Puoliaika (OLSC, nw) JYVÄSKYLÄ Matsibaari (nw) | JOENSUU Jetset bar | HÄMEENLINNA Pub Wiljami (OLSC, $ $ $ ) TORNIO Sports Corner | VUOKATTI O’Learys Katinkulta (nw) | TAMPERE ??? OLSC

22 |

nw | SYYSKUU 2018

nw $$$ Kaupunkilippu Norwegian Wood luettavissa Tarjouksia pelipäivinä

LIPPUJEN HAKU JA YHDISTYSPISTEIDEN VAIKUTUS Yhdistyspisteet Selitetään ensin yhdistyspisteiden (credits) kerääminen: Kun jäsenmaksu maksetaan ennen syksyn lippujenhaun deadlineä (yleensä kesäkuun lopussa), saa jäsen käyttöönsä 3 pistettä. Kun jäsenmaksu maksetaan ennen kevään lippujenhaun deadlineä (yleensä marraskuun lopussa), jäsen saa käyttöönsä 2 pistettä. Tämän jälkeen (1.12 – 31.5 ) liittyessä jäsen saa 1 pisteen. Pisteet lasketaan yhteen aina kolmen viimeisen jäsenkauden perusteella eli näin korkein mahdollinen pistemäärä on 9 pistettä. Pisteitä voi kartuttaa kirjoittamalla yhdistyksen lehteen Norwegian Woodiin, kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen saldoon kun juttu on julkaistu lehdessä. äsenen sen hetkiset pisteet näkyvät hänelle lähetettävässä jäsenmaksussa.

Lippujen haku Hakeaksesi lippuja jäsenellä tulee olla Liverpool FC:n jäsenyys – eli Full tai Light membership. International membership EI kelpaa. Yhdistys hakee lippuja kaksi kertaa kauden aikana: syyskaudelle (otteluohjelma vuodenvaihteeseen asti) ja kevätkaudelle (loppukauden pelit). Jokaiseen otteluun voimme hakea 14 lippua. Yhdistys saa valita kolme ottelua syksyllä ja kolme ottelua keväällä, jotka ovat ensisijaisia otteluita lippujen suhteen ja joihin Liverpool FC yrittää saada yhdistykselle liput. Loput ovat ns. ”toivotaan toivotaan” -otteluita, joihin yhdistys voi mahdollisesti saada lippuja. Yhdistyksen haut tapahtuvat ennen seuran virallisia General Sales -myyntejä.

Miten haet yhdistyksen ottelulippuja? Yhdistykseltä tulee excel-taulukko haettavista peleistä noin 1–2 viikkoa ennen deadlineä. Taulukkoon merkataan vain hakijan nimi, ruksataan halutut ottelut ja palautetaan kysely takaisin. Huom! Ruksaa vain ne ottelut, joihin olet oikeasti valmis lähtemään. Olet velvollinen ostamaan kaikki saamasi li-

KIRJOITA NORWEGIAN WOODIIN Norwegian Wood on kannatusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa. Lehti julkaistaan neljän kuukauden välein syys-, tammi- ja toukokuussa. Lehden sisältö muodostuu jäsenistön kirjoittamista artikkeleista. Lehteen kirjoittamalla voit kartuttaa lippujen haussa hyödynnettäviä yhdistyspisteitäsi, mutta kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen yhdistyspistesaldoon heti kun juttu on julkaistu lehdessä. Kaikenlaiset reissu- tai tapahtumaraportit, kausiennakot ja -yhteenvedot ovat tervetulleita. Pelaajaesittelyt ja -arvioinnit ovat myös toivottuja, varsinkin siirtoikkunoiden aikaan. Seuran historiaa, sen käännekohtia tai tärkeitä tapahtumia sivuavat artikkelit olisivat myös mielenkiintoisia. Jos kenelläkään on yhteyksiä ulkomaisiin kannattajiin ja sitä kautta englanninkielisiin artikkeleihin, julkaisemme niitäkin ilomielin. Pitäkää silmät ja korvat auki mielenkiintoisten Fellow Scouser -haastateltavien varalta. Jutut ja kuvat tulee lähettää osoitteeseen editor@olscfinland.com. Samaan osoitteeseen saa lähettää myös parannus- ja kehitysehdotuksia. Päätoimittaja kiittää.

put, sillä ns. kakkosprioriteetin ”jos-saan-tämän-lipun-niin-en-otakaan-muita-ruksaamiani-lippuja” -otteluita ei ole. Varsinkin syksyn haku, eli kauden ensimmäinen lipunhaku, tulee nopeasti. Syksyn lipunhakuun kannattaa varautua jo siinä vaiheessa, kun otteluohjelma julkaistaan ja katsoa valmiiksi, mitkä ottelut kiinnostavat. Hakijalista otteluihin päivitetään reaaliajassa foorumille ja on ainoa paikka mistä näkee otteluihin hakeneet

Miten lipunsaajat päätetään? Pelit jaetaan A- ja B-kategoriohin. A-kategoriaan luettavat pelit ovat Everton, Man Utd ja Arsenal sekä B-kategoriaan Man City, Chelsea ja Tottenham. Loput pelit ovat kategorioimattomia. Mikäli peleihin on yli 14 hakijaa, käytetään seuraavia karsintamalleja: 1) Ensimmäinen karsinta (jos yli 14 hakijaa): Edellisenä kautena kyseiseen otteluun saatu lippu. 2) Toinen karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A/B-kategorian pelit: Yhdistyspisteiden avulla., jolloin vähiten pisteitä omaavat tippuvat ensin. Muihin peleihin liput arvotaan loppujen lähtijöiden kesken. 3) Kolmas karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A- ja B-kategorian pelit : Arvonta. Karsinnoissa käytettävän arvonnan kulku: Jokaisella hakijalla on LFC:n jäsennumero ja tästä numerosta hänelle luodaan oma arvontanumero. Tätä arvontanumeroa sitten verrataan yhdistyksen luomaan numeroon (00-99) ja lähimmäksi tätä numeroa osuvat arvontanumerot saavat paikan lipunhakijoina. Tarkemmat arvontasäännöt löytyvät foorumilta.

Yhdistyspisteiden väheneminen Kun jäsen saa lipun A-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi jäsenen yhdistyspistekertymästä. Vähennys vaikuttaa siten heti seuraavaan mahdolliseen A-kategorian pelin lipunhakuun. Kun jäsen saa lipun B-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi ainoastaan mikäli ottelu on yhdistyksen otteluvalintapeli. Muihin otteluihin ei käytetä yhdistyspisteiden vähennyksiä.

OTTELULIPPUJEN KÄYTTÖOIKEUS ”Miten toimin kun en pysty käyttämään yhdistyksen kautta saatua lippua?” Ota välittömästi yhteyttä info@olscfinland.com ja kerro tilanteesi. Yhdistyksen kautta saadut liput ovat ensisijaisesti yhdistyksen jäsenille tarkoitettuja. Lipun ”omistusoikeus” on ostajalla vasta kun lippu on maksettu. Mikäli lipun ”omistusoikeus” on vielä yhdistyksellä, lippua ei tule missään nimessä ryhtyä kauppaamaan itse!