norwegian wood THE FINNISH LFC FANZINE
N R O 5 2 | TA M M I K U U 2 0 1 6
PÄÄKIRJOITUS TEKSTI Tommi Liutu
U Liverpool Football Club Perustettu: 1892 Pääomistaja John W. Henry Puheenjohtaja: Tony Werner Manageri: Brendan Rodgers LIIGAMESTARUUDET 1900-01, 1905-06, 1921-22, 1922-23, 1946-47, 1963-64, 1965-66, 1972-73, 1975-76, 1976-77, 1978-79, 1979-80, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1985-86, 1987-88, 1989-90 EUROOPAN CUPIN (UCL) VOITOT 1976-77, 1977-78, 1980-81, 1983-84, 2004-05 UEFA CUPIN (EL) VOITOT 1972-73, 1975-76, 2000-01 UEFA SUPER CUPIN VOITOT 1977, 2001, 2005 FA CUPIN VOITOT 1964-65, 1973-74, 1985-86, 1988-89, 1991-92, 2000-01, 2005-06 LIIGACUPIN VOITOT 1980-81, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1994-95, 2000-01, 2002-03, 2011-12
h-huh. Liverpoolin kannattaminen on käynyt työstä kuluneella kaudella. Välillä on tuntunut kaiken olevan loksahtamassa kohdalleen ja seuraavassa hetkessä mikään ei tunnu onnistuvan millään ilveellä. Tässä vaiheessa on ehtinyt toipumaan ansaitsemattomasta 0–1 kotitappiosta Unitedille, vetämään henkeä 4–5 Norwich-hurlumhein jälkeen, harmittelemaan otteluruuhkaa ja kiroamaan 2–0 vierastappiota sarjakärki Leicesterille. Mahdollisuuksia menestykseen on yhä olemassa vaikka painopiste täytyykin suunnata cupeihin ja Eurooppaliigaan. Toivottavasti tekstisisältöä tuossa punaisessa laatikossa saisi keväämmällä päivittää. Siirtorintamallakin on ollut hiljaista. Tai itse asiassa hiljaisuus on tässä tapauksessa suhteellinen käsite, sillä huhujahan on Kloppin mukaan tultua riittänyt riesaksi asti. Tällä haavaa – jos Steven Caulkerin pikalainaa ei lasketa – toteutui ainoastaan Marko Grujicin siirto Red Star Belgradesta, jossa nuorukainen pelaa kauden loppuun lainasopimuksen turvin. Ilmeisesti Shakhtar Donetskin hyökkääjä Alex Teixeira oli toden teolla kiikarissamme, mutta tämän kanssahan kävi miten kävi. Katsellaan siirtoja sitten kesän aikana uudelleen.
Itse käväisin lokakuussa paikan päällä katsastamassa tasapelit Rubin Kazania ja Southamptonia vastaan. On se aina yhtä mukavaa, vaikka tuloksellisesti pelit olivatkin (taas vaihteeksi) vähän mitä olivat. Reissussa tuli törmättyä (vanhojen tuttujen lisäksi) muutamaan uuteen tuttavuuteen, joka osaltaan on koko reissujen suola. Myös paljon uusia paikkoja, nähtävyyksiä, pubeja, maisemia ja kaupunkeja tuli koluttua. Harmi ettei raha tai aika riitä syvällisempään sukellukseen tuolle suunnalle. Allekirjoittaneesta alkaa tuntumaan, että Norwegian Woodin ilmestyminen viime tipassa on jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Tällä kertaa taidan tehdä oman ennätykseni ja saada lehden teidän käsiinne kaiken lisäksi vielä väärän kuun puolellakin. Harmittavasti muita velvotteita on kasaantunut juuri väärään aikaan ja priorisointia on ollut pakko suorittaa. Toivottavasti teillä, hyvät lukijat, riittää kärsivällisyys tällaisen epätäsmällisyyden kanssa. Kannattajayhdistyksen hallituksessa on myös tapahtunut pientä vaihtumaa. Omasta puolestani haluan kiittää Samia hänen panoksestaan yhdistyksen toiminnassa ja toivottaa Kristianin lämpimästi tervetulleeksi mukaan toimintaamme! ■
Seuraava takaraja on sunnuntaina 24. huhtikuuta 2016. Tällöin kaiken lehteen tulevan materiaalin on ehdottomasti oltava editor@olscfinland.com-osoitteessa. Kaikki artikkelit ovat tervetulleita!
Suomen LFC kannattajayhdistys ry Official Liverpool FC Supporters Club Finland
PUHEENJOHTAJA Aki Welander (Wellu)
VARAPUHEENJOHTAJA Kristian Blomberg (FinnKop)
SIHTEERI Jani Arponen (jarponen)
Some-vastaava Thomas Nieminen (tonisan)
NW päätoimittaja Tommi Liutu
www.olscfinland.com
2 |
nw | TAMMIKUU 2016
(Esclavo)
LIPPUVASTAAVALTA
TEKSTI Jani Arponen
H
aimme kymmeneen kevätkauden kotipeliin yhteensä 123:a lippua, joista saldona oli 56 saatua. Täydet 14 lippua saimme otteluihin Arsenalia, Manchester Unitedia, Tottenhamia ja Newcastlea vastaan. Ikäväksemme jouduimme karsimaan lähtijöitä lähes kaikkiin otteluihin ja valitettavan paljon saimme myös myydä ”eioota.” Hivenen yllättäen saimme jälkikäteen hankittua kahdelle ”epätoivoiselle” matkaajalle liput ManUnited -otteluun. Heillä oli kaikki muut jo järjestetty paitsi otteluliput ja kaikki lippupaikat möivät tuolloin jo ”eioota.” Heitimme verkkomme vesille ja kysyimme suoraan LFC:n branch-lippuosastolta josko he voisivat auttaa lipunsaannissa. Oletin kysymyksen olevan tuohon otteluun täysin tuhoon tuomittu, mutta suureksi yllätykseksemme lippukyselyyn vastattiin myöntävästi. Tästä seikkailusta saatte sitten lukea Norwegian Woodin numerossa 53. HUOM! Mikäli olet jäänyt ilman lippua ja kiinnostaisi lähteä katsomaan ottelua, kannattaa foorumilla käydä tarkastamassa Lippuosiosta ”Ylimääräisten ottelulippujen myynti/osto 2015/16” -otsikon alta, josko jollain olisi tarjota lippua. Sinne voi käydä myös ilmoittamassa halukkuutensa ostaa lippu. ■
TERVEISIÄ VAASASTA
TEKSTI JA KUVAT “Stigu”
O
lemme todella tyytyväisiä saatuamme syystapaamisen järjestettäväksi Vaasassa. Vaasassa on todella paljon Poolin kannattajia ja tilaisuus oli loistava mahdollisuus hankkia lisää jäseniä yhdistykseen. Vaasassa löytyy nyt oma sähköpostilista, jonka kautta ilmoitellaan tapaamisista ja jaetaan muuta infoa (lfcvaasa@gmail.com). Tapaamisen järjestäminen Vaasassa on ollut vireillä jo jonkin aikaa. Onneksemme Ossin muutettua Vaasaan saimme avuksemme kokeneen jäsenen asiantuntemuksen, jonka myötä onnistuimme järjestämään teille hyvän, ellei jopa loistavan, tapaamisen. Päivä alkoi lumisissa merkeissä, mutta onneksi moni kannattaja löysi tiensä aurinkoiseen (paitsi sinä päivänä) kaupunkiimme. Tapaamispaikaksi oli sovittu Office, aikoinaan kuuluisa ravintola Koti. Baarin omistaja Jani kertasi tapaamisen aikana vanhan ravintolan historiaa, mutta taisi taktisista syistä jättää kertomatta, että hän oli aikanaan lupautunut pyöräilemään Vaasasta Tukholmiaan, mikäli Suomi voittaisi jääkiekon MM-kultaa 1995. Ja mikäli oikein muistan, Jani pyöräili.
Officeen oli saapunut paikalle viitisenkymmentä henkilöä. Alkuillasta nautittiin nesteytyksestä ja kerhon tarjoamaa lasagnea salaatin kera. Uskon, että kaikille maistui. Ruoan jälkeen oli sopivasti aikaa tietovisaan, jossa allekirjoittaneen laatimat (Ossin neuvomana) 10 monivalintakysymystä. Voittaja (Liisa, ja Harry Liisan suosiollisella avustuksella) vastasi yhdeksään oikein ja kolme parasta palkittiin. Hännänhuipuksi (Tony) pääsi yksi oikein -tuloksella ja palkintona oli perinteinen Everton-viini. Odotukset illan otteluun eivät ehkä olleet kaikilla (siis itselläni) kovin korkealla. Vieraspeli Citya vastaan ei herätä kauheasti luottoa, tosin uuden valmentajan ansiosta tuntui tasapelipisteeseen olevan mahdollisuus. Pool kuitenkin jyräsi Cityn yli. Sinisillä ei ollut minkäänlaista jakoa. Tunnelma ravintolassa oli huikea. Samaan aikaan ravintolassa näytettiin myös Real–Barca -ottelu, josta porukka tuli aina välillä nauttimaan Poolin puolen pelistä ja menosta. Peli päättyi 1–4 voittoon. Ja mikä ottelu! Laittaisin sen samalle viivalle kuin vuosien 1996 ja 1997 4–3 voitot Newcastlesta. Nyt ei vain tarvinnut pelätä sydämen pettämistä. ►
Sisältö NORWEGIAN WOOD on Suomen LFC Kannattajayhdistys ry:n jäsenlehti. Sekä yhdistys että fanzine ovat täysin epävirallisia eivätkä millään tavoin riippuvaisia seurasta, vaikka yhdistys omaakin virallisen Liverpool Supporters Branch-statuksen. Kaikki lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivät seuran tai yhdistyksen hallituksen.
2
Pääkirjoitus
17
Et sää ikän yksin pasera
3
Lippuvastaavalta
17
Kuin kaksi marjaa
3
Terveisiä Vaasasta
18
“Fellow scouser” Mika Lintilä
4
Kotkan kuulumisia
23 Pubivisa
5
Unohtumaton eka kerta
24 Kannatusnurkkaus
9
TIA
26 Yhdistys muistaa
13
Liverpoolin real ale -pubit, osa 12
PÄÄTOIMITTAJA Tommi Liutu TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI editor@olscfinland.com JULKAISIJA Suomen LFC Kannattajayhdistys ry (Official Liverpool FC Supporters Club Finland)
TAMMIKUU 2016 |
nw | 3
► Itse poistuin paikalta melko aikaisessa vaiheessa, mutta
olen ymmärtänyt menon yltyneen mallikkaaksi. Ainakin naamakirjan kuvia tutkiessa näyttää siltä, että lievää väsymystäkin olisi ollut havaittavissa. Kiitoksia Kenalle ja Ossille hyvästä työstä! Itse olin vain pyytänyt Janilta tapaamista Vaasaan jo vuosia. Vaasa kiittää ja kumartaa. ■
Vaasan illassa juhlittiin.
KUULUMISIA KOTKASTA TEKSTI JA KUVAT Jan-Eric Lindström
J
o perinteiseksi muodostuneen Supporters derbyn päätapahtumaa vietettiin syyskuussa Helsingissä, jolloin Liverpool-kannattajat oli kutsuttu Manchester Unitedin kannattajien kantapaikkaan seuraamaan suosikkijoukkueiden keskinäistä kamppailua paremmuudesta. Kotkassa, samaista ottelua silmällä pitäen, allekirjoittanut yhdessä Players Sports Barin henkilökunnan kanssa puuhasteli tapahtumaa ajatellen vain Liverpoolin kannattajia. Tapahtuman järjestäminen lähti liikkeelle Playersin ehdotuksesta: mikäli saisimme paikalle vähintään 15 ilmoittautunutta, niin he tarjoaisivat (!) käyttöömme sekä saunatilat että keilavuorot ennen ja jälkeen ottelun. Ilmoittautumisia saatiin ilahduttavan paljon ja sitä kautta ilta järjestettyä. Väkeä oli mukavasti paikalla ja kuten laulussa sanotaan; meillä kaikilla oli niin mukavaa! Jatkoa on varmasti luvassa ja jos nyt jostain syystä et paikalla ollut, niin ehkä seuraavassa tapaamisessa myös Sinä olet läsnä. Tulevaisuudessa järjestellään ehkä tapaamisia myös vastakannattajien kanssa, mutta aika näyttää. Playersin ravintolapäällikkö on ollut siinä määrin tyytyväinen yhteistyöhömme, että lupasi vastaavan setin olevan mahdollinen myös jatkossa – jos (ja kun) faneilla vain riittää innostusta ja saamme ihmiset liikkeelle.
4 |
nw | TAMMIKUU 2016
Playersista virallinen yhteistyöravintola Lokakuussa päivän ottelu (Spurs 0-0 Liverpool) oli sivuroolissa, kun teimme (ainakin jollain tasolla) OLSC Finland -historiaa. Tuolloin Players Sport Bar julisti rakkautensa meitä Liverpool-kannattajia kohtaan ryhtymällä viralliseksi olohuoneeksemme. Jatkossa meitä punaisia hemmotellaan pelien aikana alennushintaisilla tuotteilla sekä varta vasten meille sorvatulla ”spesiaalimätöllä” jota ei muutoin ruokalistalta löydy, huikealla Anfield Burgerilla.
Sami Hyypiän paidan lahjoitus Rakkaus on molemminpuolista. Joulukuussa lahjoitimme Kotkan kannattajaporukan toimesta Playersille joululahjaksi Voikkaan suuren miehen, Sami Hyypiän, Istanbul 2005 -mestaruuspaidan. Paidan hankinnasta ja logistiikkapuolen hoitamisesta suurin kiitos kuuluu Tampereen lahjalle, Harry Leppäselle. Hän edistää kotkalaista fanikulttuuria kiitettävissä määrin. Lämpimät kiitokset myös kaikille kolehtiin osallistuneille, You´ll Never Walk Alone mates! Kiitos ja kumarrus tähänastisesta, nähdään Playersissä! ■
UNOHTUMATON EKA KERTA TEKSTI JA KUVAT Arto Rautio
Tässä nostalgiakuva viimeisimmältä reissulta. Tuossa Albertin edessä seisoskelin ennen peliä 20 vuotta sitten, kun lipunmyyjä ’otti yhteyttä’ ja siitä sitten mentiin sisään suorittamaan tsansaktiota.
TAMMIKUU 2016 |
nw | 5
E
ka kerta on aina uusi, ihmeellinen ja jännittävä tilanne. Jokaisessa rakkaussuhteessakin eka kerta on aina eka kerta. Joskus eka kerta on ikimuistettava, joskus ei. Todennäköisimmin vain todella harvinainen eka kerta jää todella hyvin ja varmasti mieleen. Minulle se mieleen jäävin eka kerta -kokemus konkretisoitui 21.9.1996. Olin vuonna 1994 tehnyt jonkinasteisen elämänmuutoksen ja siirtynyt lehtityöstä vanhempainvapaan kautta myyntihommiin. Alkutakeltelujen ja opettelun jälkeen ikkunakauppa alkoi luistaa ja onnistuin saamaan hiljaisena talvikautena vuoden 1996 alussa niin paljon tilauksia, että määrä riitti ikkunatehtaan lupaamaan lomabonuspalkkioon. Emme kuitenkaan lähteneet rahalla etelään, vaan käytimme summan rahoittaaksemme matkan Lontooseen, jossa muun muassa sattui olemaan parikin tuttua töissä. Löysimme yhden järjestön jäsenetuja hyödyntäen edullisen hotellipaketin Holiday Innistä Wembleyn suunnalta ja saimme samoja etuja käyttäen junailtua itsemme halvoille seuramatkalennoille ilman majoitusta. Ja eikun kohti Lontoota syyskuun puolivälissä. Viikko Lontoossa jäi mieleen monesta syystä. Erityistä juhlaa itselleni oli se, että joka päivä televisioista tuli futismatsi suorana ja ymmärtääkseni vielä ilman mitään maksumuuria. Alkuviikosta pysähdyimme johonkin satunnaiseen pubiin katsomaan peliä oluen ääressä, mutta aika pian löysimme molempia matkalaisia tyydyttävän järjestelyn. Ajelimme nimittäin joka päivä lähijunalla hotellille hieman ennen ottelun alkua. Rouvalle sopi oikein ottaa hyvin pienet päiväunet sillä aikaa, kun meikäläinen siemaili oluen ja katseli pelin. Ja kun peli oli loppu, suuntasimme omilla tavoillamme virkistyneinä taas jonnekin.
Tarkka silmä huomasi hengenheimolaisia Jossakin vaiheessa viikkoa sitä futista katsellessa alkoi mielessä vilistää kovaa vauhtia ajatus, että olisihan se yksi elämän haave kiva myös toteuttaa tällä reissulla. Tiedossa oli, että Liverpool pelaa lauantaina kotona Chelseaa vastaan. Niinpä päätimme ostaa menopaluuliput Liverpooliin
6 |
nw | TAMMIKUU 2016
ja kömpiä lauantaiaamuna Lontoossa junaan ja katsoa, pääsisikö peliin jotenkin. Junamatkalla Liverpooliin alkoi silmissämme kummasti punoittaa silmäillessämme kanssamatkustajia. Yhdellä jos toisellakin näytti pilkottavan jotakin punaista päällimmäisen vaatekerran alla. Aikamme ympärille katseltuamme nousin omalta penkiltäni ja menin jututtamaan yhtä kanssamatkustajaa. Kun varmistui, että hänellä oli Liverpoolin pelipaita siellä alla, kuten varovasti kerroin havainneeni, pääsimme itse asiaan. Tärkeimmästä eli lipuista fellow scouser kertoi, että ottelu on loppuunmyyty. Samalla hän totesi, että stadionin lähellä on varmaan myynnissä lippuja. ”Älkää maksako liikaa, normaali lipunhinta on 18 puntaa”, hän korosti vielä lippukeskustelun lopuksi. Tämä mielessä laskeuduimme junasta Liverpoolin keskustaan, oletettavasti Lime Streetin asemalle silloinkin. Zoomailimme keskustaa ja sen kauppoja aikamme ihmetellen vähän sitä, kuinka eloisa ja vireä alue tuntui olevan. Olin käynyt ensimmäisen kerran Liverpoolissa syksyllä 1989, jolloin ostin ensimmäisen ”aidon” Liverpool-tuotteen: Vuoden 1989 FA-cup -voiton kunniaksi tehdyn mukin, joka on edelleen käytössä. Tuolla vierailulla kaupungista jäi (pääasiallisen matkakohteemme Manchesterin tavoin) aika alamaissa oleva olo. Toki meille silloin kerrottiin mm. Albert Dockin kehityssuunnitelmista ja tulossa olevasta Beatles-museosta, mutta silti. Nyt kuutisen vuotta myöhemmin vaikutelma kaupungista oli odotuksiin verrattuna iloisesti ja positiivisesti yllättävä. Vaikka kaupunkia olisi tehnyt mieli katsella enemmänkin ja kaupoista tuntui löytyvän loputtomasti kiinnostavaa vaatetta, kenkää ynnä muuta tavaraa, maltoimme sittenkin tempautua irti aika nopeasti ja suunnata kohti Anfieldia. First things first.
Ystävämme Albert Hassua kyllä, en muista matkasta Anfieldille mitään. Siksi oletankin, että hyppäsimme taksiin. Ensimmäinen
Tämä paikka ei ollut ihan tällainen vuonna 1996, mutta tuo Albert ei ole muuttunut. Albertin seinien sisällä se ensimmäinen lippu Anfieldille odotti. Aina joskus on pakko piipahtaa Albertin vessassa ihan vaan muistelemassa haikeana sitä hetkeä, jonka seurauksena poikuus lähti.
muistikuva on, että kävelimme Walton Breck Roadia kohti Anfieldia ja ihmettelimme samalla, miten tiiviisti asutus oli kiinni stadionissa joka puolelta. Siinä kävellessämme joku sitten tuli luoksemme höpöttämään jotain lipuista, johon totesimme, että ei meillä ole. Asia ei siitä sen enempää jatkunut, vaan kaveri jatkoi matkaansa ja mekin menimme eteenpäin, kunnes päädyimme jonottamaan Anfieldin kauppaan. Seuran kaupassa juttelin erään kanssajonottajan kanssa, joka kertoi olevansa Hullista. Kysymykseen, miksi olet täällä, vastaus oli sunnilleen ”kuka nyt jostain Hullista jaksaisi innostua”. Hull pelasi tuolloin kolmosdivisioonassa, eli neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla. Näin jälkikäteen ajatellen koko asetelma oli aika hölmö suomalaisen ihmetellessä hullilaista Liverpool-kannattajaa. Tämä juttuhetki katkesi, kun jono eteni myyntipisteelle. Tilasin edelleenkin ainoan pelipaitani jonkin pelaajan nimi- ja numeropainatuksella (Fowler 9) ja ostin asuun kuuluvat shortsit ja Liverpool-huivin, jotka ovat yhä vieläkin ainoat itse ostamani näihin tuoteryhmiin kuuluvat asusteet. Sitten ei kun paita niskaan, huivi kaulaan ja ulos. Syystä jos kolmannestakin tuntui fiksulta suunnata pällistelemään pub Albertin eteen jalkakäytävän reunalle ne vermeet päällä. Ei mennyt kauankaan, kun vahvasti siltä aiemmalta lipuista höpötelleen kundin näköinen nuori mies kiilasi kylkeeni ja kysyi nyt selkeästi olisinko kiinnostunut ottelulipusta. No vastaus lienee selvä. ”Olisiko kahta lippua”, kysyin. Kaveri pyysi minua odottamaan, poistui hetkeksi ja palasi pian kertoen, että löytyisi kaksi lippua hintaan 50 puntaa kappale. Koska olimme käyneet automaatilla repäisemässä rahaa seinästä ennen Anfieldille tuloa, ilmoitin tuon sopivan. Väliäkö hinnalla, ajattelimme. Kun transaktiokulutkin oli näin saatu sovituksi, siirryttiin lippuoperaatiossa seuraavaan vaiheeseen. Nuori scouser pyysi minut sisään Albertiin ja johdatti siellä miesten vessaan, jossa kohtasin lippujen haltijan. Tämä ei ollut siis ihan yhtä salaperäistä kuin cd-levyjen osto 2000-luvun alussa Pekingissä, jossa minut ja kaverini johdatettiin yhdeltä torilta läheisen asuintalon porrashuoneeseen ja siellä
ullakkokerrokseen varsinaisen levykauppiaan luo. Suoritimme sitten Albertin vessassa nopean tuotevaihdon, jossa minä sain kaksi lippua ja myyjä kaksi viisikymppistä. Sen jälkeen suoritimme nopean hajaantumisen ja palasin lippuineni rouvan luo.
Epäilys ja täyttymys Kun alkoi lähestyä aika siirtyä stadionin sisäpuolelle, aloimme hieman ihmetellä lippujamme. Niihin oli nimittäin kirjoitettu jotain käsin eivätkä ne olleet muutoinkaan ihan samanlaisia kuin muut liput, joita porteille menijät tuntuivat näyttävän. Niinpä otimme pienen kävelykierroksen vielä ja onnistuimme löytämään meille liput myyneen kaksikon. Nuorten miesten hyvä tuuli hieman häiriintyi, kun kiilasimme heihin kiinni ja pyysimme, että he lähtisivät mukaan stadionin portille lippujemme näyttessä erilaisilta kuin muilla. No se ”juoksupoikana” toiminut lähti mukaamme ja vei meidät yhdelle sisäänkäyntiportille. Siellä vartija kertoi helpotukseksemme lippujemme olevan ihan ok, mutta ohjaso meidät eri sisäänkäynnille. Niinpä toivotimme stewardille ja scouserille hyvää päivänjatkoa, menimme oikealle puolen stadionia ja sitten sisälle. Huh, mikä tunne sillä hetkellä oli, kun portit aukesivat meille. Päädyimme lippujemme kanssa Main standiin lähelle keskiviivaa (nykyisen PK5:n paikkeille), mutta emme saaneet siitä käsin kirjoitetusta osasta oikein tolkkua, mitkä paikkamme olivat. Huomasimme tyhjät paikat muutama rivi kentän reunasta ja ihan vaihtopenkkien lähellä ja istuimme niihin. Joku siinä takanamme sanoi, että nuo eivät kyllä ole paikkanne. Me puolestamme lupasimme siirtyä, jos joku tulee. No eipä ketään tullut, joten istuimme samoilla sijoilla koko ottelun. Jälkikäteen olen miettinyt, että ehkä ne olivat kausilippulaisten paikkoja, jotka oli annettu tilapäisesti jälkikasvun käyttöön jollain tilapäislipulla. Ja ehkä jälkikasvu ajatteli, että kivempi on tehdä tästä pieni tili kuin mennä katsomaan itse peliä. No väliäkö meille, oltiin parhailla mahdollisilla paikoilla elämässä, tähän asti
TAMMIKUU 2016 |
nw | 7
vain unelmissa ja haaveissa koettua hetkeä, aitoa ja oikeaa Liverpool-livepeliä. Itse ottelusta ei oikein tiedä, mitä siitä osaisi kertoa. Se oli sellaista juhlaa ja tunteenpaloa, että sanat eivät riitä mihinkään jo sen takia, että näki niin monta rakastamaansa huippupelaajaa livenä. Peli alkoi parhaalla mahdollisella tavalla kun oma Jumalani, Robbie Fowler, teki jo vajaan vartin pelin jälkeen meille 1–0. Lisää riemua ja iloa tuli toisen suuren suosikkini, Patrik Bergerin, lisätessämme johtomme reilun 40 minuutin jälkeen 2–0:aan. Eikä mennyt kauan, kun pallo päätyi kolmannen kerran Chelsean verkkoon omaksi maaliksi merkattuna. Kun toisen puoliajan aluksi Berger teki ensin 4–0 ja sitten aika pian John Barnes upotti 5–0 maalin, täytyi kaivaa laukusta esiin GSM ja välittää uskomaton tunnelma ja tulos Suomeenkin muutamalle henkilölle. Juhlahumu stadionilla piti sisällään muun muassa laulun ”We want six”. Bergerin tilalle vaihdosta tulleella, Steve McManamanin ja Stig-Inge Björnebyen tavoin, itselle erityisen mieluisiin pelaajiin kuuluneella Jamie Redknappilla olikin siihen hyvät saumat aika nopeasti. Ikävä kyllä pelituntuma oli loukkaantumisen jälkeen melkoisen hukassa ja yrityksen onnistumistaso huvitti Jamieta itseäänkin. Kun Chelsea sitten sai pilkun, jonka Frank Leboeuf upotti ohi Jamon (eli David Jamesin), meni loppuaika kotikatsomolla ja -joukkueellakin enemmän tyytyväisessä hyrinässä. Chelsean kannattajat käyttivätkin tilaisuutta hyväkseen aloittamalla kannustuslaulun ”We want two”, johon kotikatsomo vastasi iloisesti nauraen. Istuimme matsin ihan viimeiseen vihellykseen asti. Ihailimme siinä muun muassa yhtä ainakin 70-vuotiasta mummoa, joka lähti stadionilta hieman ennen pelin loppumista. Mummolla oli nimittäin pikasilmäyksellä ainakin sata erilaista pinssiä takissaan, lakissaan tai huivissaan. Ja katsomossa ainakin tuhat kaveria, joille piti heittää vähintään heit ohi mennessä. Eipä tullut yhtään vastaavanlaista suomalaista mummoa mieleen.
Red train to London Vanhoina interrailaajina olimme tietysti tutkailleet juna-aikatauluja ja tiesimme, ettei Liverpoolista pääse lauantaina illansuussa hirveän monella yhteydellä takaisin Lontooseen. Kun asuimme lisäksi metrolinjan varrella eivätkä metrot kulkeneet yöllä, päätimme kiiruhtaa stadionilta poistuttuamme kohti Lime Streetiä. Tässä kohden on taas musta aukko, enkä muista miten tulimme stadionilta pois. Ehdimme kuitenkin junaan, johon tähtäsimme ja saimme sieltä istumapaikatkin. Moni ehkä osaa kuvitella, millainen näky on täpötäysi juna täynnä samanlaisiin punaisiin paitoihin pukeutuneita iloisia ihmisiä. No, oli siellä muutama apean näköinen sinipaitakin hiljaa istumassa junaeteisissä ja muissa syrjäpaikoissa liki häveten olemassaoloaan, mutta ei heitä huomannut kuin vahingossa ohi kulkiessaan. Ja se pölinä mikä siitä joukosta lähti! Kaikki olivat tietysti sisaria ja veljiä keskenään jutun lähtiessä lentoon saman tien naapurien kanssa, kun itse kukin sai väännetyksi ahterinsa istuimelle. Hetihän paikalliset kuulivat, että puhumme englantia paremmin kuin he itse, minkä seurauksena
8 |
nw | TAMMIKUU 2016
sitten käytiin läpi mm. Suomi-futista ja Liverpoolin otteluita suomalaisseuroja vastaan selvitellen samalla kuka oli tehnyt maaleja missäkin ottelussa. Erityisen innokas juttelija oli nuorehko työväenluokkainen kannattaja, joka asui Lontoossa mutta oli lähtöisin Glasgow’sta. Kaikenlaista englantia olen kuullut, mutta tämä skottipohjainen ja scouser-cocneyvaikutteinen työläismurre ylitti kyllä täysin oman ymmärrykseni. Onneksi hänen tyttöystävänsä oli mukana ja käänsi sulhonsa puheet ystävällisesti englanniksi. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin loppui se eka matka Anfieldillekin saapuessamme lopulta Lontooseen. Se Fowler-paita tosin ei lähtenyt sillä matkalla enää päältäni, paitsi nukkuessa. Pidin sitä ylpeänä lauantai-iltana olutpubissa voittojuomia nauttiessamme, koko seuraavan päivän kaupungilla ja vielä maanantainakin, jolloin menille charter-lennon käyttämälle Stanstedin lentokentälle. Siellä sitten joku samaan koneeseen tulossa ollut suomalainen reppana yritti naama happamana pistää piiloon ostamaansa Chelsea-paitaa odotellessamme koneen lähtöä. Eka kerta on aina uusi, ihmeellinen ja jännittävä tilanne. Jokaisessa rakkaussuhteessakin eka kerta on aina eka kerta. Epäilen kuitenkin, että harvassa muussa asiassa eka kerta on jäänyt niin hyvin mieleen kuin tämä eka kertani. Siitä ekasta kerrasta alkoi myös virallistettu suhteemme. Ostamissani asusteissa oli nimittäin lappuja, joilla saattoi liittyä seuran kannattajaklubin jäseneksi. Sellainen lappu lähti Englantiin heti palattuani Suomeen ja siitä asti suhteemme on ollut virallinen. ■ Syyskuussa 1996 ostettu Fowler-pelipaita palasi Anfieldille muun muassa lokakuussa 2014. Hull-kotipelissä se yritti ikävä kyllä huonolla menestyksellä kannustaa nykyisiä maalintekijöitämme. Mukana oli myös samalla vuoden 1996 reissulla ostettu huivi sekä uudemman aikakauden fanituotteita edustava All Red -pipo.
TIA
KUVAT Jäsenistö
Kentälle johtavien portaiden yläpuolella roikkuu kyltti, jonka tarkoituksena on valaa pelkoa vastustajiin ja tuottaa onnea sitä koskettaville Liverpoolin pelaajille. Siksipä kaikki Liverpoolin pelaajat ja valmentajat koskettavat kylttiä kulkiessaan sen alitse. Ja muutama muukin... ■
TAMMIKUU 2016 |
nw | 9
10 |
nw | TAMMIKUU 2016
“Se on siellä muistuttamassa poikiamme ketä varten he pelaavat sekä muistuttamassa vastustajaa ketä vastaan he ovat pelaamassa.” Bill Shankly
TAMMIKUU 2016 |
nw | 11
“Kun kyltti ripustettiin pelasimme Newcastlea vastaan. Newcastlen pelaajat olivat juuri käytävällä ja kyltin nähdessään Malcolm Macdonald, ‘Supermac’, ryhtyi irvailemaan: ‘Ohhoh, katsokaas pojat, olemme oikealla kentällä. Tämä on Anfield.’ Shankly sattui kuulemaan tämän. Voitimme pelin 5–0. Pelin jälkeen Bill suuntasi vastustajan pukuhuoneen ovelle, koputti ja astui sisään. Newcastlen pelaajat istuivat pukuhuoneessa vaitonaisina saatuaan juuri selkäänä. Sitten Shanks totesi Supermacille: ‘Tiedät missä se on seuraavalla kerralla.’” Ian St John
12 |
nw | TAMMIKUU 2016
LIVERPOOLIN REAL ALE -PUBIT
OSA 12
TEKSTI JA KUVAT ”Lada66”
Viime syksyn aikana Liverpoolin keskustassa näki päivänvalon muutama uusi real ale-pubi, joiden sisään on nyt syytä kurkistaa. Uusien paikkojen innoittamana myös muutama vanha tuttavuus on kohentanut ryhtiään ja koristanut tiskinsä uusilla pumppuhanoilla, joten eikun janoa sammuttamaan…
THE NORTH WESTERN 7 Lime Street, L1 1RJ
ma–to 06-00.30, pe–la 06-01.30, su 08-00.30 www.jdwetherspoon.co.uk/home/pubs/the-north-western
THE DOUGH BAR
Grand Central, Hilbre St, L3 5GA ma–su 11–23 www.doughbar.co.uk
V
uonna 1871 Lime Streetin aseman yhteyteen avattu North Western Hotel palveli kunniakkaasti asiakkaitaan 300 huoneen voimin aina 1930-luvun alkuun asti. Sen jälkeen tilat olivat tyhjillään aina vuoteen 1996, jolloin ylimmät kerrokset muutettiin opiskelija-asunnoiksi ja alakerta pubiksi palvelemaan janoisia opiskelijoita sekä muita asemankäyttäjiä. Nykyisen North Westernin edeltäjä, Head of Steam, ehti toimia kyseisellä paikalla vuodesta 2001 lähtien, ennen kuin Wetherspoon-ketju tuli ja uudisti viime aikoina hiljaiseloa viettäneen pubin kahdella miljoonalla punnalla palauttaen sen perinteikkään ja historiallisen nimen osaksi Lime Streetin asemarakennusta. Wetherspooniksi viime heinäkuussa avattu North Western on yllättävän viihtyisä. Useampaan huoneeseen jakautuvat tilat tarjoavat mahdollisuuden saapua oluelle vaikka isommallakin porukalla. Aseman sisäänkäynti johtaa pääbaaritiskille, josta löytyvät myös oluthanat. Lisää hanoja löytyy pienemmästä välitilasta kahden isomman huoneen välistä. Entisen Head of Steamin paikalla oleva huone on varattu pääasiassa ruokailijoille. Pienempi yläkerta sopii hieman rauhallisemmalle seurustelulle. Sieltä löytyvät vessat ja pieni savuton terassi. Mitä North Westernin oluttarjontaan tulee, niin tarjolla on kuuden vaihtuvan oluen lisäksi perinteinen Wetherspoon-kattaus tyyliin Abbot Ale, Ruddles Best Bitter ja Sharp’s Doom Bar. Yleensä vaihtuvat oluet ovat sellaisia, mihin muissa pubeissa ei törmää. Peerless Brewery on tehnyt paikalle myös sen omaa North Western -nimiä kantavan oluen. Valitettavasti sitä ei kuitenkaan ollut saatavilla, kun itse pariin otteeseen viimeksi paikassa vierailin. Ruokaa on tarjolla Wetherspoonien tapaan aina avaamisesta ilta yhteentoista. Aikaisia aamujunia odottavien on hyvä tietää, että oluen myynti alkaa vasta kahdeksalta.
T
uorein tulokas Liverpoolin real ale -kartalla on Lime Streetin aseman kupeesta sijaitseva Dough Bar. Lokakuun alussa avattu baari löytyy helposti, kun suunnistaa Crown Hotellin ohi loivaa rinnettä vähän matkaa ylöspäin. Nahkasohvin ja puupinnoin sisustettu moderni baari haki vielä uomiaan ja asiakkaitaan, kun siellä lokakuussa vierailin. Tosin maanantai ja alkuilta ei ehkä ollut paras mahdollinen yhdistelmä pikaiselle visiitille, mutta ainakin ystävällisellä henkilökunnalla oli paremmin aikaa pieneen juttutuokioon. Ilmiselvästi paikka on suunnattu nuorille videopeleistä ja juomatarjouksista päätellen. Shotteja ja cocktaileja tuntui löytyvän joka lähtöön. Itseäni houkutti kuitenkin enemmän kaksi real ale -hanaa, joista toinen oli viikonlopun jäljiltä tosin tyhjillään. Onneksi saatavilla ollut Peerlessin Red Willow 4,5% oli mainiossa kunnossa ja hoiti tehtävänsä. Pullo-oluttarjonta oli pitkälti lagerin ystäviä suosivaa peruskamaa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Paikan ruokapuolen juttu on pitsat, joita listalta löytyy yli 20. On siis mistä valita. Myös perinteistä burgeria, sandwichiä ja salaatteja löytyy yllättävänkin edullisesti.
TAMMIKUU 2016 |
nw | 13
THE CRAFTY CHANDLER 32 Rodney St.,L1 2TQ ma–su 12–23.30 www.craftychandlerliverpool.co.uk/
MACKENZIE’S WHISKY BAR 7 Lime Street, L1 1RJ
ma–to 06-00.30, pe–la 06-01.30, su 08-00.30 www.mackenziesbar.co.uk/
C
oncert Squaren Yates’s on saanut uuden omistajan ja ulkoasun, kun Stonegate-ketju on pistänyt neljännesmiljoonan palamaan ja kunnostanut kaksikerroksisen baarin uuteen uskoon. Liverpoolin merenkulkuhistoriaa nimellään kunnioittava Crafty Chandler tarjoaa neljää real alea ja kolmea craft-olutta hanasta. Tarjonta on ketjunomaisesti hieman persoonatonta, mutta baarin sijainnin huomioiden voi helposti kuvitella, että viikonloppuisin asiakkaita riittää, varsinkin kun sisäänkäynnit löytyy sekä Bold- että Wood Streetin puolelta. Ja totta kai jalkapallon seuraaminenkin paikassa myös onnistuu. Joka torstai paikassa on jonkin sortin oluttapahtuma, Crafty Thursdays, jossa tarjoillaan erityylisiä oluita aina eri teeman mukaan. Oman janoni ensivisiitillä sammutti yksi nuoruuteni suosikeista, Wells Bombardier 4,1%. Tarjolla oleva ruokapuoli on suhteellisen edullista ja hieman normaalitarjontaa monipuolisempaa.
E
ntisen HSBC-pankin tiloihin avattu ja Liverpoolissa vaikuttaneen rakennusurakoitsijan mukaan nimetty MacKenzie’s Whisky Bar tarjoaa laajan viskivalikoiman lisäksi myös jotain oluen ystävälle. Isot ikkunat antavat valoa kiviselle baaritiskille, jossa voi ihailla talon 130 viskin valikoimaa. Tarjolla on maistettavaa kahden ja puolen punnan Jamesonista aina 50 punnan sherry-tynnyrissä kypsytettyyn 27-vuotiseen Michel Couvreuer -erikoisuuteen. Ja kellarista kuulemma löytyy vielä lisää viskejä tarpeen vaatiessa. Real alen ystäville on tarjolla viisi hanaa mistä valita. Oluet tulevat pääasiassa lähialueen pienpanimoilta, joten valikoima on usein tavantarjontaa mielenkiintoisempi. Muu hanaosasto on pitkälti perusoluita kahta irlantilaista Franciscan Well -hanaa lukuun ottamatta. Real alet, jotka itse maistelin, olivat mainiossa kunnossa. Sään salliessa oluen nauttiminen onnistuu myös persoonallisesti sisustetun terassin värikkäillä tuoleilla istuen. Ruokaakin on tarjolla, mutta vain päiväsaikaan. Mainittakoon vielä, että paikalle nimen antaneen William Mackenzien pyramidin muotoinen viimeinen leposija sijaitsee miltei pubia vastapäätä Rodney Streetillä.
OLD BLIND SCHOOL
24 Hardman Street, L1 9AX ma–to 10–24, pe–la 10–01, su 12–23 www.oldblindschool.co.uk
14 |
nw | TAMMIKUU 2016
K
esäkuussa avattu Old Blind School kunnioittaa nimellään rakennuksessa vielä 1950luvulla vaikuttanutta sokeainkoulua. Hardman ja Hope Streetin kulmassa sijaitsevan rakennuksen kivijalka muurattiin jo vuonna 1851, mutta valmiiksi se saatiin vasta 1931. Sokeainkoulun jälkeen rakennus toimi Merseysiden poliisin päämajana aina 1980-luvun alkuun. Ennen nykyistä muotoaan paikka niitti kuuluisuutta myös legendaarisen Flying Picket -musiikkitapahtuman pitopaikkana. Viimeiset kymmenen vuotta paikka on ollut lukuisten taidenäyttelyiden tyyssija. Jalkapallon ystävät tuntevat paikan taasen terassista, jossa Jürgen Klopp siemaili ensimmäisen oluensa saadessaan varmistuksen uudesta manageripestistään. Old Blind School on panostanut ruokapuoleen. Onhan paikkaa pyörittävä New Moon Company yksi Luoteis-Englannin suosituimmista gastro-pub -yrityksistä. Tilaa ruokailijoille on varattu kahdessa kerroksessa peräti 280 asiakaspaikan verran. Kun viinilistakin on suhteellisen kattava, voi ravintolaa suositella normaalia laadukkaamman illan viettoon. Pumppuhanoja löytyy kolme kappaletta niin ala- kuin yläkerrastakin. Oluet tosin ovat samoja molemmissa kerroksissa. Real alejen lisäksi tarjolla on seitsemää muuta hanaolutta. Ja vaikka pullo-oluet eivät olekaan näyttävästi esillä, on niitäkin toki saatavilla. Oma valintani ensivierailulla oli hyvässä kunnossa ollut Salopian Golden Thread 5,0%. Ruokaa on tarjolla varsin kiinnostavalta listalta puolelta päivin aina ilta yhteentoista. Sunnuntaina keittiö suljetaan kymmeneltä. Aamiaista on saatavilla arkisin heti baarin avautuessa. Viikonloppuna aamiainen vaihtuu brunchiin. Mainittakoon vielä, että omistaja kehui kovasti paikan Sunday Roastia.
HOPE & ANCHOR
Maryland Street, L1 9DE ma–su 08–24 www.thehopeandanchorliverpool.co.uk
THE PEN FACTORY 13 Hope Street, L1 9BQ ti–la 12–24, su–ma suljettu www.pen-factory.co.uk
THE BALTIC SOCIAL
25 Upper Parliament St., L8 5RN ma–to 09–23, pe–la 10–02, su 10–20 www.thebalticsocial.com
H
ope & Anchor jätti positiivisen vaikutelman, kun siellä edellisen kerran vierailin. Vaikka kaksi pumppuhanaa oli tyhjänä ja baarin ainoa tarjolla ollut real ale oli suhteellisen persoonaton Sharp’s Doom Bar, vaikutti baarin muu hanavalikoima sen sijaan varsin kiinnostavalta. Varsinkin tarjolla olleet kuusi craft beer -hanavaihtoehtoa teki vaikutuksen. Oma valintani Oakham Kraken’s Ink 6,8% suoriutui tehtävästään hyvin. Crafty Chandlerin kanssa samaan Stonegate-ketjuun kuuluva Hope & Anchor on tilava baari, jossa on hyvät mahdollisuudet urheilutapahtumien seuraamiseen useamman TV:n voimin. Kolme biljardipöytää ja muutama muu peli tarjoaa vaihtoehtoja oheistoiminnalle. Myös terassi löytyy. Ruokaa on tarjolla aamusta ilta yhdeksään.
E
veryman Bistron kupeesta löytyvä Pen Factory yllätti karulla sisustuksellaan, kun paikassa ensikerran vierailin. Vanerilattiat ja -pöydät eivät antaneet vaikutelmaa laadukkaasta ruokaravintolasta. Kun vielä tasaisista pinnoista johtunut kakofoninen kaiku ei lisännyt viihtyvyyttä, kävi mielessä ajatus, että paikka oli jouduttu avaamaan kesken remontin. Toinen vierailu oli jo huomattavasti viihtyisämpi kokemus. Pöytien vaneripinnat olivat edelleen hallitseva elementti, mutta häiritsevä kaiku oli saatu suuremmaksi osaksi katoamaan. Paikka huokui vielä askeettisuuttaan, mutta kun pitkältä baaritiskiltä löytyi kiinnostava hanarivistö, jonka kaikki viisi olutta olivat omista suosikkipanimoistani ja kaiken lisäksi vielä hyvässä kuosissa, olin valmis antamaan pöytien vaneripinnat anteeksi. Pen Factorin avokeittiöstä saa ruokaa koko päivän. Asiakkaalla on mahdollisuus valmiiden vaihtoehtojen lisäksi koota itse omat annoksensa tapas-tyyliin. Ja jos viini maistuu ruoan kanssa, saattaa listalta löytyä joitain harvinaisempiakin tuotteita pieniltä viinitiloilta.
V
ilkkaan Upper Parliament Streetin varrella, vanhaa Cains-panimoa vastapäätä sijaitseva Baltic Social on vierailun arvoinen paikka, vaikka sijainniltaan vähän syrjässä onkin. Kodikkaan rento sisustus on tehnyt paikasta suositun yksityistilaisuuksien pitopaikan, jonka olen itsekin saanut kahdesti karvaasti kokea. Kolmannella yrittämällä onnistuin päästä jo sisälle asti. Kertoessani aiemmista karuista kohtaloistani palkitsi ystävällinen henkilökunta janoisen kulkijan oluella, vaikka baaria oltiin jo sulkemassa. Kaikki vanhat kaunat oli anteeksiannettu. Vaikka real aleakin olisi ollut tarjolla, tosin vain yhden hanan voimin, valitsin juomakseni kuitenkin läheisen Mad Hatter -panimon kevytversion Penny Lane Palesta. Varsinkin pullo-olutvalikoima näytti sen verran houkuttelevalta, että seuraavalla Liverpoolin vierailulla paikkaa ei voi jättää väliin. Mad Hatterin oluet ovat Baltic Socialissa luonnollisesti vahvasti edustettuna, kun panimolla ei enää varsinaista omaa panimopubiakaan ole. Baarin ainoa real alekin on usein läheisen panimon tuotteita. Elävää musiikkia ja ruokaakin on tarjolla. Niihin pitää tutustua paremmin seuraavalla kerralla.
TAMMIKUU 2016 |
nw | 15
THE PUMPHOUSE Albert Dock, L3 4AN
ma–ke 11–23, to 11–24, pe 10–24, la 10–23, su 11–23 www.pumphouse-liverpool.co.uk
THE JACARANDA
21-23 Slater Street, L1 4BW ma–ke 11–02, to–la 11–06, su 11–02 -
K
orkea savupiippu on hyvä maamerkki, kun täytyy suunnistaa Albert Dockissa sijaitsevaan, vuonna 1874 rakennettuun vanhaan pumppuhuoneeseen, jossa pubitoiminta alkoi Greene King -ketjun alisuudessa kuitenkin vasta vuonna 1984. Vaikka Pumphouse on tullut jo aiemmin esiteltyä, on se syytä nostaa takaisin listoille maaliskuussa valmistuneen remontin jäljiltä. Aiemmin varsin tylsällä olutvalikoimalla varustettua pubia ei voi enää sivuuttaa kurkistamatta sisälle. Vielä muutama vuosi sitten pelkkiä Greene Kingin tuotteita tarjonneen paikan hanamäärä on kasvanut huimasti. Nyt baarin laajasta real ale -valikoimasta löytyy vain kolmea Greene Kingin olutta. Loput seitsemän vaihtuvaa olutta ovat monipuolisesti valikoituneet eri puolilta Englantia. Pumphousen kolmesta kerroksesta löytyvät tilat niin intiimiin seurusteluun kuin isommallekin porukalle. Kauniilla ilmalla juomat voi nauttia myös viihtyisällä terassilla satama-altaan äärellä ja seurailla ohi kulkevia turisteja. Paikan vilkkaasta sijainnista johtuen se tuntuukin olevan usein täynnä ruokailijoita. Sijainnista ja suosiosta huolimatta hinnat ovat suhteellisen kohtuulliset.
P
umphousen ohella uudistuksen on kokenut myös Beatles-historiaa henkivä Jacaranda, joka on avannut ovensa uudelleen parin vuoden hiljaiselon jälkeen. Vuonna 1958 Beatles- manageri Allan Williamsin perustaman pubin ovet avautuivat uudelleen jo vuoden 2014 puolella. Vahvasti musiikin ympärille profiloitunut paikka on onnistunut remontista huolimatta säilyttämään kiitettävästi alkuperäistä kuosiaan. Katutason baari on kokenut suuremman muutoksen muuttuen entistä avarammaksi. Rekvisiittaa on hieman karsittu ja muutenkin olemusta on päivitetty. Beatlesiin henki on edelleen vahvasti mukana kuvien ja julisteiden myötä. Remontin yhteydessä paikka sai myös ensimmäiset real ale -hanansa. Alakerta on remontissa säilynyt miltei entisellään. Sen legendaariset seinämaalaukset, istuinsyvennykset sekä pieni esiintymislava antavat edelleen mahdollisuuden matkustaa ajassa taaksepäin. Alakerran baaritiskin takaa löytyy myös hieman harvinaisempaa pullo-olutvalikoimaa, johon ei välttämättä muualla törmää. Real alen ystävän täytyy ottaa oluensa mukaan yläkerran baaritiskiltä, josta löytyy kaksi hanaa mistä valita.
Lopuksi vielä muutama erillinen pubiuutinen. • James Munrossa (69 Tithebarn Street, L2 2EN) on vaihtanut omistajat ja pubi on saanut ravintolamaisemman otteen. Samalla olutvalikoima on valitettavasti muuttunut myös pienpanimo-oluista hieman persoonattomaan suuntaan. James Munro on edelleen varteenotettava vaihtoehto poiketa Lionista pienelle tai vähän isommallekin huikopalalle. • Edesmenneen Cains Breweryn yhteydessä toiminut Brewery Tap (Stanhope Street, L8 5XJ) on pienen hiljaiselon jälkeen avannut taas ovensa. Viime visiitillä tämän viihtyisän ja perinteikkään pubin komeassa kahdeksan hanan rivissä oli saatavilla vain kahta olutta, jotka tarjoiltiin omaan makuuni liian lämpiminä. Hienoa kuitenkin on huomata, että arkkitehtonisesti arvokas pubi on jälleen janoisten käytössä. • Ja lopuksi suru-uutinen: Seitsemän vuotta pyörinyt Kazimier Gardens (32 Seel St., L1 4JJ) oli uutena vuotena auki viimeistä päivää. Persoonallinen avoilmapubi joutuu väistymään uusien rakennusten tieltä. Nykyisillä omistajilla on kuitenkin suunnitelmia tulevaisuuden varalle, joten jäädään mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman pitää. Cheers and beers! ■
16 |
nw | TAMMIKUU 2016
ET SÄÄ IKÄN YKSIN PASERA TEKSTI JA KUVAT Ville Hörkkö
H
einäkuussa pohjoisesta kuului kummia – ATK:n Twitter-palvelussa tuli vastaan kuva paidasta jossa luki ”Nää et koskaan kule yksin”. Totesin itsekseni että tuohan on nerokasta, mutta kieli vaan on täysin väärä. Tästä muutaman twiitin (ja oluen) jälkeen sain yhteyden turun kielen mestariin Markku Heikkilään, joka sen tutun ”You’ll Never Walk Alone” -hokeman muotoili itsellenikin ymmärrettävään muotoon: ”Et Sää Ikän Yksin Pasera.” Muutamia kuukausia myöhemmin paitoja oli yhteensä 16 kappaletta tilattuna ja teetettynä. Hunter’s Inn’ssä 29. marraskuuta Swansea-pelin yhteydessä yksi kappaletta paitoja luovutettiin tekstin muotoilleelle Markku Heikkilälle. Nyt on aika laittaa ”haaste” eteenpäin. Miten on? Kuis ”You’ll never walk alone” taipuu omalle murteellesi? Tampere nääs? Stadi? Savvoo? Raum? ...ja keitä teit muita ny varsinaissuamen ulkopualel on... ■
KUIN KAKSI MARJAA
Kaisa Mäkäräinen
Minna Hietanen
TAMMIKUU 2016 |
nw | 17
“FELLOW SCOUSER”
MIKA LINTILÄ Jalkapalloilija pikkupojasta asti. Intohimoinen Liverpool-fani siitä asti, kun näki Kevin Keeganin ensimmäisen kerran Liverpoolin paidassa. Makkaran ja makkararuokien suuri ystävä. Ravimies jo nuoresta pitäen. Kansanedustaja ja eduskunnan jalkapallojoukkueen aktiivijäsen vuodesta 1999.
TEKSTI JA KUVAT Arto Rautio
18 |
nw | TAMMIKUU 2016
J
alkapallo-niminen harrastus tuli osaksi Toholammen Määttälän kylällä maalaistalossa lapsuutensa asuneen Mika Lintilän elämän arkea 1970-luvun puolivälin tietämissä ja on yhä osa sitä. – Meitä on kolme veljestä, ja minä nuorimpana liityin vuorollani alle 10-vuotiaiden jalkapallojoukkueeseen, joka oli Toholammilla alin junioritaso. Meillä oli hyvä valmentaja, joka oli pelannut ennen Toholammille tuloa Ruotsin sarjoissa ja siirtyi sittemmin Kokkolaan GBK:n valmentajaksi. Itselleni kuitenkin läheisimmäksi seuraksi nousi läheisen Kokkolan KPV, jonka noususta ykköseen ensi kaudeksi olen nyt saanut iloita, Mika Lintilä toteaa. – Pelasin jalkapalloa tosimielessä,mutta kun on Toholammilta kotoisin, se tosimielisyys ei ollut ehkä yhtä vakavalla pohjalla kuin vaikkapa Helsingissä, Lahdessa tai Kuopiossa tuolloin jalkapalloa harrastaneilla. Viimeisen sarjapelini pelasin kaudella 1998–99 neljännessä divisioonassa. En ole kuitenkaan koskaan lopettanut, vaan ura jatkuu yhä muissa kuvioissa – vähän niin kuin Litmasella, Lintilä velmuilee.
Makkaramaailmasta Arkadianmäelle – Mutta se siis oli selvää koko ajan, että leipä pitää hankkia muuten kuin pelaamalla. Niinpä menin opiskelemaan ja välillä YK-joukkoihin, kunnes valmistuin hallintotieteiden kandidaatiksi. Pääsin sitten Kannukseen Pouttu Oy:hyn talouspäälliköksi, mitä työtä tein kansanedustajaksi tulooni asti. Opiskelu- ja työtaustani takia olen täällä eduskunnassakin erikoistunut talous- ja veroasioihin. Vaikka kansanedustajien pitää tietää kaikesta jotakin, on kaikilla kuitenkin oma erikoisalansa – minulla siis talousasiat. Olen sitä myötä mm. eduskunnan valtionvarainvaliokunnan ja talousvaliokunnan jäsen sekä verojaoston puheenjohtaja ja oman puolueen talouspoliittisen työryhmän puheenjohtaja. Pouttu Oy oli Lintilälle oiva työpaikka, sillä Poutun silloinen johtaja Risto Pouttu on kova jalkapallomies ja Mika itse on makkaran ja makkararuokien suuri ystävä. Erilaiset makkararuoat kuuluvatkin Lintilän perheen arkeen. – Minulle maistuu ihan perusmakkara. Esimerkiksi grilliin pistän mieluummin B-luokan grillipätkää kuin A-luokan tuotteita. Nakkien taas pitää olla kunnolla napsahtavia eikä missään nimessä mitään kuorettomia. Leivän päällä on myös usein makkaraa, mutta nuo nyt niin yleiset ohuen ohuet leikkeet eivät ole suosikkejani. Kaipaisin kauppoihin niiden rinnalle sellaisia reiluja paksunpaksuja viipaleita. Onneksi sellaisia saa tangosta veitsellä leikaten. Samaten en ole ns. kevyttuotteiden erityinen ystävä. – Poutulla ollessani tehtaan myymälästä sai ostaa erilaisia ylijäämäpaloja, joita jäi mm. makkaraa pakkauksiin siivutettaessa. Ostin usein kannuswurstin kantapaloja ja leikkasin niistä paksuja siivuja. Sellaisen kun pistää grilliin, sen reunat kääntyvät ylöspäin tehden makkaran yläpinnasta kuppimaisen. Kun siihen siivun yläpintaan keskelle pisti homejuustoa, se suli grillauksen aikana sinne makkarakuppiin. Ai että mikä laihduttajan ja kolesterolin karttajan unelma, Mika Lintilä myhäilee. Toholammin Fellow Scouser asuu viikot Helsingissä työn takia. Taustalla näkyvä Mika Lintilän vakituinen työpaikka eduskunta on nyt peruskorjauksen takia suljettu.
– Vaimoni on onneksi myös kova makkaran ystävä. Tosin hänellä se ei näy ulospäin mitenkään, itselläni kyllä jo vähän vyötäröllä. – Työt Poutulla jäivät siinä vaiheessa, kun uudet valtiopäivät kokoontuivat vuonna 1999. Sovittiin Risto Poutun kanssa silloin, että tämä ura oli tässä minun osaltani. Ja kun äänestäjät ovat uusineet valtakirjani sen jälkeen joka vaaleissa, ei ole muita töitä tarvinnut etsiä, Lintilä sanoo mielissään.
Keegan hurmasi kerralla Kun kotona oli myönteinen asenne jalkapalloon, piti Lintilän kotitalossa tietysti seurata myös Suomessa suosittua englantilaista jalkapalloa. Otteluselostuksia kuunneltiin Radio Luxemburgin kautta ja tietysti miesväen täytyi katsoa kaikki ne ehkä noin kymmenen TV2:n jalkapallolähetystä, mitkä kauden aikana Suomeen asti välitettiin. Se TV-jalkapallon seuraaminen ei vaan ollut kovin yksinkertaista Mikan ollessa lapsi, kun TV2 ei näkynyt läheskään kaikkialla. Määttälän kylä kuului katvealueisiin, joissa kuvaa sai usein hakea. – Meillä on kotitalossa sellainen aika korkea harjakatto, jonka huipulle minä poikajoukon pienimpänä sain sitten lauantaisin usein kiivetä ennen iltaviittä. Televisio pistettiin auki ja kakkoskanava päälle ja veljieni viestiketju välitti minulle katolle tietoa, miten kuva näkyi. Minä sitten kääntelin antennia siellä katolla ohjeiden mukaan, kunnes saatiin paras mahdollinen kuva ruutuun. Ja sitten kiireen vilkkaa alas katolta ja TV:n ääreen muun miesväen kanssa. Olihan se aikamoista valmistautumista, Lintilä naureskelee.
“Nuorimmaiseen isoveljien asenteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet, vaan hänen sydämensä vei pysyvästi Liverpool FC.” Lintilän kolmesta veljeksestä yhdestä tuli kova Arsenal-fani ja yksi oli etenkin nuorempana ehkä eniten Leedsin kannattaja. Nuorimmaiseen isoveljien asenteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet, vaan hänen sydämensä vei pysyvästi Liverpool FC saman tien, kun veljessarjan kuopus näki televisiossa Kevin Keeganin. – Se oli kerralla siinä, sekä suosikkipelaaja että suosikkiseura. Hänessä oli jotain ylivertaista niin joukkueen jäsenenä kuin yksittäisenä pelaajana. Hänen tilalleen hankittu Kenny Dalglish ei esimerkiksi ollut minusta koskaan yhtä hyvä kuin Keegan. Muistan kuinka valtavan pettynyt olin, kun Keegan myytiin Hampurin HSV:hen. Seuraavan kerran on tuntunut yhtä pahalta, kun Steven Gerrardin siirto LA Galaxyyn julkistettiin. – Se Gerrardin lähtö näkyy mielestäni joukkueessa edelleen. Vaikka Jordan Henderson on mielestäni hyvä pelaaja ja tämänhetkisen joukkueemme suosikkipelaajani, se henkinen johtajuus, mikä liittyi aikoinaan Keeganiin ja nyt viimeksi Gerrardiin, on joukkueesta hukassa. Sitä ei ole Hendersonilla eikä kenellä muullakaan. Sellaisen pystyy ottamaan vain erikoinen pelaaja. Esimerkiksi Ian Rush, niin loistava pelaaja kuin hän olikin, ei mielestäni ollut koskaan joukkueelle sitä samaa kuin Keegan tai Gerrard.
TAMMIKUU 2016 |
nw | 19
– Jos Martin Skrtel olisi scouser, hänen asenteellaan olisi hyvinkin voinut nousta joukkueen henkiseksi johtajaksi Gerrardin jälkeen. Ikävä kyllä hän ei ole ja siksi nyt voimme vain odottaa, että joku astuisi sekä siellä pukukopissa että kentällä joukkueen johtajan saappaisiin, Lintilä tuumii. – Olen aktiivinen Liverpool-kannattaja niin hyvin kuin työltä pystyy. Erityisen aktiivinen olen siinä vaiheessa, kun seuraavan kauden joukkuetta rakennetaan. Seuraan siihen liittyvää keskustelua ja uutisointia. Mutta jotenkin se Liverpool FC on mielessä koko ajan. Ostin esimerkiksi rauhanturvatehtävissä ollessani jossain vastaan tulleen Liverpool-aiheisen videon. Siinä on mm. Kenny Dalglishin haastattelu, josta en tosin tahdo saada millään selvää, sen verran vahva se hänen aktiiviaikojen murteensa siinä on. – Nykyisin en kuitenkaan voi antaa itselleni kovin hyvää arvosanaa kannattajana. Pelisesongilla olen eduskunnan ollessa koolla Helsingissä maananantai-illasta tai tiistaiaamusta perjantaihin. Se aika on yleensä niin hektistä, että arkipelit jäävät usein väliin. Viikonloppuisin yritän sitten löytää aikaa pelien katsomiseenkin. Tosin sekin on välillä hankalaa, sillä kansanedustajan työ on oikeasti aika lailla työtä vuorotta. Muiden kuin ykkösjoukkueen otteiden seuraamiseen ei vaan aika riitä. – Ehkä toimen luonnetta kuvastaa, että auton mittariin tulee vuodessa kilometrejä 40 000–44 000 kilometriä nimenomaan Toholammilta päin tehtävän kansanedustajan työn tiimoilta. Toinen työnkuvaa hyvin kuvaava asia on, että
Kansanedustajat tekevät eduskunnan remontin ajan työtä paljon Pikku Parlamentiksi nimetyssä laajennusosassa. Fellow Scouser Mika Lintilä istahti kuvattavaksi yhteen Pikku Parlamentin aulatilaan. Taustalla näkyvän tilaan hankitun taiteen symboliikkaa emme kansanedustajan tiukan aikataulun takia ehtineet tutkia emmekä pohtia.
20 |
nw | TAMMIKUU 2016
on tosi hyvä, jos minulla on kesällä kaksi vapaata viikonloppua. Kaikki muut viikonloput ja monet kesän arjetkin menevät erilaisissa tilaisuuksissa, joihin minua pyydetään. Eikä kutsuista voi kieltäytyä kuin erittäin poikkeuksellisesta syystä, muuten saa leuhkan leiman. Lisäksi pitää lukea ja tarvittaessa käsitellä toista sataa sähköpostia päivässä sekä tietysti perehtyä niihin asioihin, joita eduskunnassa käsitellään. Että ei tässä oikeasti lomailla pitkiä lomia, vaikka eduskunta ei olekaan koko ajan koolla, Lintilä selventää.
Jalkapallodiplomatiaa Mika Lintilä on ollut eduskunnan jalkapallojoukkueen jäsen vuodesta 1999 eli siitä asti, kun tuli valituksi kansanedustajaksi ensimmäisen kerran. Ura kansainvälisessä jalkapallossa alkoi kuitenkin jo aiemmin, kun hän oli rauhanturvaajana Golanilla. – Aika harva suomalainen voinee sanoa pelanneensa jalkapalloa Syyriassa. Golan-aikoina pelailimme tilanteen niin salliessa Suomen väreissä. Siellä oli tosi koviakin sarjatason jalkapalloilijoita. Kämppäkaverini, KePS:n Kimmo Savolainen, esimerkiksi voitti myöhemmin Ykkösen maalikuninkuuden. Peliolot olivat mitä olivat. Nurmikentistä ei voinut edes haaveilla, mutta ei se meitä haitannut, Lintilä muistelee. – Kun nousin eduskuntaan, oli eduskunnan jalkapallojoukkue noviisiedustajalle hieno tapa tutustua sen hetken keskeisiin päättäjiin ja eri puolueiden kansanedustajiin.
Tuolloin 1999 joukkueessa pelasi kolme ministeriä. Nykyiseen joukkueeseen kuuluu mm. ministeri Olli Rehn. – Lisäksi olen jalkapallokerhomme toiminnan kautta saanut olla paljon tekemisissä ulkomaisten parlamentaarikkojen kanssa. Suomi on kisaillut 1970-luvulta lähtien ”saksankielisten” maiden parlamenttien mestaruudesta Saksan, Itävallan ja Sveitsin kanssa. Ruotsikin oli turnauksessa hetken mukana, mutta he luopuivat kisasta pian, kun eivät pärjänneet. Muuten pelaamme myös Ruotsin Riksdagenin joukkueen kanssa säännöllisesti. Samoin on kohdattu usein etenkin Venäjän Duuman ja Viron Riigikogun miehistöjen kanssa. ”Maaotteluiden” lisäksi hyväntekeväisyyspelit Suomessa kuuluvat otteluohjelmaamme, Lintilä kertoo. – Tuossa ”saksankielisten” maiden turnauksessa olen pelannut jo yli 15 kertaa. Tämän eduskunta-aikani ylivoimaisesti pahin vastustaja onkin tullut vastaan näissä kisoissa, sillä Saksan Bundestagin miehistössä pelasi aikanaan monta kertaa vuoden 1974 MM-sankareihin kuulunut Wolfgang Overath. Vaikka hän ei ollut enää ihan MM-finaalin kunnossa, ei taito esimerkiksi käsitellä palloa ollut hävinnyt, Lintilä naurahtaa. – Kovia urheilijoita on tullut vastaan myös mm. Duuman joukkueessa. Siinä on pelannut mm. useita eri lajien olympiavoittajia tai maailmanmestareita. Duuman eräs puhemies oli pelannut Venäjän toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja Duuman jäsen, nyt jo ikävä kyllä edesmennyt, Konstantin Eremenko ehti voittaa urallaan mm. EM-kultaa, -hopeaa ja -pronssia sekä MM-pronssia. Eremenko, joka ei ole sukua Suomen Eremenkoille, on valittu aikoinaan 1900-luvun parhaaksi futsalin pelaajaksi. Meillä Jouko Skinnarin tehtäväksi annettiin pitää Eremenkoa, mutta eihän hän pysynyt perässä ollenkaan, Lintilä muistelee. – Harmi kyllä ehkä eniten odottamani kohtaaminen eli pelaaminen Aleksei Karelinia vastaan ei toteutunut. Karelin joutui perumaan tulonsa läheisen henkilön kuoleman takia. Parlamenttien välinen futis on ollut Suomelle menestyksekkäämpää kuin maajoukkuefutis. Näissä ”saksankielisten” maiden kisoissa joukkueet ovat hyvin tasaväkisiä ja muitakin vastaan on pärjätty kunniallisesti. Suomi järjestää seuraavan ”saksankielisten” maiden turnauksen 2016 Kuopiossa. Siitä tulee ilmeisesti ensi vuoden suurin parlamentaarikkotapaaminen Suomessa, kun paikalla on yli 100 edustajaa neljästä eri maasta. Näitä kisoja voivat ainakin Kuopion suunnan Fellow Scouserit käydä halutessaan katsomassa. Edelliset Suomen järjestämät kisat olivat toukokuussa 2012 Tampereella. – Olen pelannut jotain 70–80 eri parlamenttijoukkuetta vastaan. Kaikissa näissä parlamentaarikkojalkapallotilaisuuksissa on aina hyvin mutkaton ja positiivinen tunnelma. Niissä jalkapallodiplomatia toimii hyvällä tavalla eri maiden päättäjiä myönteisesti yhdistäen ja epävirallisia suhteita synnyttäen, Lintilä summaa parlamenttipalloilun annin itselleen ja kollegoilleen.
Hevospelillä Veltins-Arenalle Raviharrastus tuli osaksi Mika Lintilän elämää nuoruusvuosina. Lintilän kotikylällä on edelleen Saarisen Nahka- ja Valjasliike (nykyisin virallisemmin Valjasliike Saarinen), jonka edellisen yrittäjäsukupolven mukana teini-ikäinen Mika alkoi kulkea raveissa. Kiinnostus jalkapalloon ei vienyt
Lintilää jalkapallon luottamustehtäviin, mutta hevosharrastus on tuonut mukana alan edistämiseen ja edunvalvontaan liittyviä tehtäviä. Tänä päivänä Mika Lintilä on Suomen Hippoksen puheenjohtaja. – Hevos- ja raviharrastuksessa on paljon jalkapallo- ja jääkiekkoväkeä jostain syystä. Ilolla olen huomannut, että jalkapallo kiinnostaa hevosurheiluväkeä muuallakin. Olimme kerran menossa Gelsenkircheniin Hippoksen edustajina kansainväliseen alan kokoukseen. Huomasimme, että samana viikonloppuna Veltins-Arenalla oli Schalke 04:n ja Bayern Münchenin peli. No, yritimme jopa yhden tutun kautta kiertoteitä Teemu Pukkiin yhteyttä ottamalla saada liput otteluun, mutta se oli täysin mahdotonta. Arvaat kai, millaisella Hangon keksillä naamamme olivat, kun kokouksen aluksi saksalainen isäntämme kertoi, että by the way, teidät kaikki on tietysti kutsuttu aitioomme Veltins-Arenalle Schalken ja Bayernin ottelua katsomaan. - Asun Helsingissä ihan Sonera Stadionin lähellä ja niin täällä kuin työreissuissakin yritän mahduttaa elävää jalkapalloa ohjelmaan niin paljon kuin mahdollista. Ikävä kyllä se ei ole ollenkaan niin usein mahdollista kuin toivoisin. Erityisen häpeällistä tällaiselle jo nelisenkymmentä vuotta Liverpoolia kannattaneelle kuitenkin on, että Anfieldin tunnelma on vielä kokematta, Mika Lintilä murehtii elämän kiireitä.
Mika Lintilän lyhyet nopeat All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?
- Kevin Keegan. Miksi juuri hän?
- Hieno pelaaja. Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme?
- Jordan Henderson. Mikä nostaa hänet suosikiksesi?
- Asenne. Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme?
- Alexis Sanchez. Miksi juuri hänet?
- Pallollista energiaa kärkeen. Entä mille pelipaikoille haluaisit vahvistuksia (tärkeysjärjestyksessä)?
- Kärkeen. Miten Jürgen Klopp on onnistunut ensimmäisten viikkojensa aikana managerina asteikolla 1-10?
- 7. Onko joku vastustajajoukkueemme sinulle erityinen inhokki tai erityisen rakas?
- Chelseasta on tullut inhokki. Jokin erityinen syy inhoon tai pitämiseen? - Mourinhon ylimielisyys (toim.huom. Jose sai potkut haastattelupäivänä).
TAMMIKUU 2016 |
nw | 21
Entä onko jonkun vastustajan pelaaja jäänyt erityisesti mieleen hyvässä tai pahassa?
Arvioi brittiläinen keittiö max. kolmella sanalla?
- Surkea.
- Eipä oikeastaan. Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1-10? Seuraatko reserviemme tai juniorijoukkueidemme otteita?
- 7.
- En. Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10? Ensimmäinen käyntisi Anfieldilla, peli ja tulos?
- 4.
- Ikävä kyllä vielä tekemättä. Harrasta(isi)tko Liverpoolissa oluthifistelyä, meneekö mikä vain vai eikö olut maistu?
- Maistelisin kyllä, kun ehtisin sinne, sillä olut maistuu monipuolisesti.
KUVA Maiju Liutu
22 |
nw | TAMMIKUU 2016
Selitä itsellesi antamasi arvosana mielellään max kolmella sanalla?
- Käymättä Anfieldilla. Hävettää! ■
TAMMIKUU 2016 |
nw | 23
1) Ma Boyle’s Alehouse & Eatery 2) The Buyers Club 3) The Central Commercial Hotel 4) The Hub Alehouse & Kitchen 5) The Smuggler’s Cove 6) The North Western 7) The Dough Bar
Pubivisan oikeat vastaukset: 5 7 6 4 1 2
3
Missä tuoppi luuraa?
LAATINUT “Lada66”
PUBIVISA
KANNATUSNURKKAUS TEKSTI JA KUVAT Hannu Kokkinen
O
hessa on meikäläisen Liverpool-pyhättö, joka toimii myös WC:nä. Huomaa partavesi, aamutossut ja Sami Hyypiän nimikirjoittama pallo, sekä tietysti WC-lukemisto. ■
24 |
nw | TAMMIKUU 2016
TAMMIKUU 2016 |
nw | 25
YHDISTYS MUISTAA TEKSTI Jani Arponen
Yhdistys lahjoitti Janne Leinoselle Gomezin pelipaidan hyvästä kirjoitustyöstä foorumilla. Matti Matikainen puolestaan sai yhdistykseltä paidan hyvästä yhdistyksen puolesta tehdystä työstä.
KUVA Maiju Liutu
26 |
nw | TAMMIKUU 2016
LIPPUJEN HAKU JA YHDISTYSPISTEIDEN VAIKUTUS Yhdistyspisteet Selitetään ensin yhdistyspisteiden kerääminen: Kun jäsenmaksu maksetaan ennen syksyn lippujenhaun deadlineä (1.6. – deadline, joka on yleensä kesäkuun lopussa), saa jäsen käyttöönsä 3 pistettä. Kun jäsenmaksu maksetaan ennen kevään lippujenhaun deadlineä (6.7. – deadline, joka on yleensä marraskuun lopussa), jäsen saa käyttöönsä 2 pistettä. Tämän jälkeen (1.12 – 31.5 ) liittyessä jäsen saa 1 pisteen. Pisteet lasketaan yhteen aina kolmen viimeisen jäsenkauden perusteella eli näin korkein mahdollinen pistemäärä on 9 pistettä. Pisteitä voi kartuttaa kirjoittamalla yhdistyksen lehteen Norwegian Woodiin, kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen saldoon kun juttu on julkaistu lehdessä. Jäsenen sen hetkiset pisteet näkyvät aina hänelle lähetettävässä jäsenmaksussa.
Lippujen haku Hakeaksesi lippuja jäsenellä tulee olla Liverpool FC:n jäsenyys - eli Full tai Light membership. International membership ei kelpaa. Yhdistys hakee lippuja kaksi kertaa kauden aikana: syyskaudelle (otteluohjelma vuodenvaihteeseen asti) ja kevätkaudelle (loppukauden pelit). Jokaiseen otteluun voimme hakea 15 lippua. Yhdistys saa valita kolme ottelua syksyllä ja kolme ottelua keväällä, jotka ovat ensisijaisia otteluita lippujen suhteen ja joihin Liverpool FC yrittää saada yhdistykselle liput. Loput ovat ns. ”toivotaan toivotaan” -otteluita, joihin yhdistys voi mahdollisesti saada lippuja. Seuran viralliset General Salesit ovat heinä- ja marraskuussa. Näitä virallisia hakuja ennen yhdistyksellä on mahdollisuus hakea omat lippunsa. Lippujen hausta yhdistys lähettää koko jäsenistölle lippujen haku ohjeet ja deadlinen.
Miten haet ottelulippuja? Yhdistykseltä tulee excel-taulukko haettavista peleistä noin 1–2 viikkoa ennen deadlineä. Taulukkoon merkataan vain hakijan nimi ja ruksataan halutut ottelut, ja palautetaan kysely takaisin. Huom! Ruksaa vain ne ottelut, joihin olet oikeasti valmis lähtemään. Olet
velvollinen ostamaan kaikki saamasi liput, sillä ns. kakkosprioriteetin ”jos-saan-tämän-lipun-niin-en-otakaan-muita-ruksaamiani-lippuja” -otteluita ei ole. Varsinkin syksyn haku, eli kauden ensimmäinen lipunhaku, tulee nopeasti. Syksyn lipunhakuun kannattaa varautua jo siinä vaiheessa, kun otteluohjelma julkaistaan. Kannattaa katsoa valmiiksi, mitkä ottelut kiinnostavat. Hakijalista otteluihin päivitetään reaaliajassa foorumille ja on ainoa paikka mistä näkee otteluihin hakeneet
Miten lipunsaajat päätetään? Pelit jaetaan A-, B- ja C-kategoriohin. A-kategoriaan luettavat pelit ovat Man United, Man City, Chelsea, Tottenham, Everton, Arsenal ja Newcastle. Seuraavat vaiheet koskevat A-kategorian pelejä: 1) Jos peliin yli 15 lipunhakijaa, ensimmäisenä karsiutuvat ne jotka ovat edellisenä kautena saaneet lipun kyseiseen otteluun. 2) Toinen tarvittava karsinta tapahtuu yhdistyspisteiden avulla. 3) Kolmas ja viimeiseksi karsinnaksi on arvonta. Jokaisella hakijalla on LFC:n jäsennumero ja tästä numerosta hänelle luodaan oma arvontanumero. Tätä arvontanumeroa sitten verrataan yhdistyksen luomaan numeroon (00-99) ja lähimmäksi tätä numeroa osuvat arvontanumerot saavat paikan lipunhakijoina. Tarkemmat arvontasäännöt löytyvät foorumilta. Kun jäsen saa lipun A-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään heti mahdolliseen seuraavaan A-kategorian ottelun karsintaan. Esim. Matti (9 pistettä) hakee syksyllä lippua sekä Arsenal että Everton otteluun. Matilla on aluksi 9 pistettä kumpaankin otteluun. Arsenalia vastaan pelataan aikaisemmin, joten lähtijät sinne ratkaistaan ensin. Matti saa Arsenal otteluun lipun ja sen seurauksena Everton-pelin hakuun hänellä on käytössä enää 6 pistettä. B- ja C-kategorian otteluihin ei käytetä yhdistyspisteitä. Näissä kategorioissa ensimmäiseksi karsiutuvat ne henkilöt, jotka ovat saaneet edellisenä kautena lipun kyseiseen otteluun. Toinen karsinta tapahtuu arvonnalla.
KIRJOITTAMINEN NORWEGIAN WOODIIN Norwegian Wood on kannatusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa. Lehti julkaistaan neljän kuukauden välein syys-, tammi- ja toukokuussa. Lisätietoja lehdestä löydät kannatusyhdistyksen foorumilta. Lehden sisältö muodostuu teidän lähettämistänne jutuista. Päätoimittaja toivookin teiltä arvon kanssakannattajat, suurta intoa, halua ja poltetta kallisarvoisen aikanne uhraamiseksi yhteisen hyvän eteen. Lehteen kirjoittamista on pyritään kannustamaan myös seuraavilla tavoilla: 1) Lehteen kirjoittamalla voit kartuttaa yhdistyspisteitäsi, mutta kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen yhdistyspistesaldoon heti kun juttu on julkaistu lehdessä. 2) Jokaisen lehden paras artikkeli valitaan äänestämällä. Artikkelin kirjoittajaa lahjotaan hienolla LFC-aiheisella palkinnolla kannatusyhdistyksen toimesta. Jutut ja kuvat tulee lähettää osoitteeseen editor@olscfinland.com. Samaan osoitteeseen saa lähettää myös parannus- ja kehitysehdotuksia.
Tärppejä Kaikenlaiset reissu- tai tapahtumaraportit, kausiennakot ja -yhteenvedot ovat tervetulleita. Pelaajaesittelyt ja -arvioinnit ovat myös toivottuja, varsinkin siirtoikkunoiden aikaan. Seuran historiaa, sen käännekohtia tai tärkeitä tapahtumia sivuavat artikkelit olisivat myös mielenkiintoisia. Eri kaupunkien kokoontumispaikoista olisi mukava saada juttusarja aikaiseksi, mutta vielä ei ole tätä varten tullut riittävästi materiaalia. Jos kotonasi on punainen miesluola, LFC-henkinen ottelustudio tai punalinnun koristama baarinurkkaus, niin nyt olisi mahdollisuus sen esittelyyn. ”Kaksi marjaa” -juttusarjaan kaivataan myös lisää materiaalia. Jos kenelläkään on yhteyksiä ulkomaisiin kannattajiin ja sitä kautta englanninkielisiin artikkeleihin, julkaisemme niitäkin ilomielin. Fellow scouser -juttusarja on otettu hyvin vastaan ja siihen artikkeleita onkin jo jonoksi asti. Pitäkää kuitenkin silmät ja korvat auki mielenkiintoisten haastateltavien varalta, jotta juttuja riittää tulevaisuudessakin. Päätoimittaja kiittää.