norwegian wood THE FINNISH LFC FANZINE
N RO 5 3 | TO U KO K U U 2 0 1 6
PÄÄKIRJOITUS TEKSTI Tommi Liutu
A Liverpool Football Club Perustettu: 1892 Pääomistaja John W. Henry Puheenjohtaja: Tony Werner Manageri: Jürgen Klopp LIIGAMESTARUUDET 1900-01, 1905-06, 1921-22, 1922-23, 1946-47, 1963-64, 1965-66, 1972-73, 1975-76, 1976-77, 1978-79, 1979-80, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1985-86, 1987-88, 1989-90 EUROOPAN CUPIN (UCL) VOITOT 1976-77, 1977-78, 1980-81, 1983-84, 2004-05 UEFA CUPIN (EL) VOITOT 1972-73, 1975-76, 2000-01 UEFA SUPER CUPIN VOITOT 1977, 2001, 2005 FA CUPIN VOITOT 1964-65, 1973-74, 1985-86, 1988-89, 1991-92, 2000-01, 2005-06 LIIGACUPIN VOITOT 1980-81, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1994-95, 2000-01, 2002-03, 2011-12
luperin olin kirjoittamassa kannattajuuden ihanuudesta, varsinkin kun europeleissä ensin tippui jatkosta Manchesterin riesa ja seuraavalla kierroksella Dortmund, jota vastaan pelattu toinen osaottelu piirtyi lähtemättömästi miljoonien kannattajien näkömuistiin. Samaisessa tekstissä olin mainitsemassa myös kannattamisen kurjuudesta pelin ajoittain takkuillessa ja tulosten ollessa kannattajan näkökulmasta epäsuotuisia. Olen saattanut puhua aiheesta joskus aiemminkin. Liverpool Echon otsikko ”THE REAL TRUTH: 96 Liverpool fans at Hillsborough unlawfully killed” laittoi kuitenkin ajattelemaan. Nopeana johtopäätöksenä: Minä en tiedä jalkapalloon liittyvistä alhonpohjista yhtään mitään. 15.4.1989 tapahtunut Hillsborough’n katastrofi ja sitä seurannut 27 vuoden mittainen taistelu oikeudesta laittaa asioita kuitenkin oikeisiin mittasuhteisiin. Minulla on vain hataria muistikuvia asian uutisoinnista Suomessa – olin tuolloin yhdeksänvuotias. Jälkeenpäin olen toki tutustunut Hillsborough’n tragediaan. Dokumentit välittävät tapahtumien kaiken kauheuden ja selvitytyneiden antamat haastattelut saavat isommankin miehen silmäkulmat vetistämään. On vaikeaa, ellei peräti mah-
dotonta, yrittää käsittää tapahtuneen kamaluutta. Olen tavannut ihmisiä joita asia on henkilökohtaisesti jollain tavalla koskettanut. Ihmisiä, jotka eivät ole käyneet katsomassa pelejä tuon tapahtuman jälkeen. Ihmisiä, jotka ovat taistelleet koko tämän ajan totuuden puolesta. Nyt, lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin asia on vihdoin saamassa lopullisen päätöksen. Tämän vuoksi tässä lehdessä teema on normaalia näkyvämmin esillä. 96. Rauhaa ja oikeutta. Toivottavasti emme ikinä unohda. ■
Beside the Hillsborough Flame I heard a Kopite mourning Why so many taken on that day? Justice has never been done But their memory will carry on There’ll be glory around the Fields of Anfield Road
Seuraava takaraja on sunnuntaina 21. elokuuta 2016. Tällöin kaiken lehteen tulevan materiaalin on ehdottomasti oltava editor@olscfinland.com-osoitteessa. Kaikki artikkelit ovat tervetulleita!
Suomen LFC kannattajayhdistys ry Official Liverpool FC Supporters Club Finland
PUHEENJOHTAJA Aki Welander (Wellu)
VARAPUHEENJOHTAJA Kristian Blomberg (FinnKop)
SIHTEERI Jani Arponen (jarponen)
Some-vastaava Thomas Nieminen (tonisan)
NW päätoimittaja Tommi Liutu
www.olscfinland.com
2 |
nw | TOUKOKUU 2016
(Esclavo)
PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS TEKSTI Aki Welander
O
n aurinkoinen iltapäivä. Olet matkalla katsomaan rakastamasi jalkapalloseuran ottelua. Mukanasi on pikkuveljesi, isäsi sekä paras ystäväsi. Vain sinä palaat elossa takaisin kotiin. 15.4.1989, Hillsborough. 96 kannattajaa menehtyi, 766 kannattajaa loukkaantui. 96 kannattajaa lähtivät kannustamaan joukkuettaan. 96 ei koskaan palannut. En aio syyllistää ketään enempää. En aio alentua heidän tasolleen. Sen sijaan aion puhua ihmisyydestä, urheudesta ja vääjäämättömästä totuudesta. Ihmisyys. Kesken kauheimman kaaoksen esiin astuu ihmisyys. Halu auttaa kaikin mahdollisin keinoin kanssaihmisiä. Kanssakannattajia. Jalkapalloperhettä. Olemme monet nähneet televisiokuvaa tuosta kaaoksesta. Olemme kaikki nähneet kuinka muut kannattajat nostavat ihmisiä
ylös turvaan. Kuinka mainoksista tehdään paareja. Kuinka rukoillaan viranomaisia auttamaan. Urheus. Urheutta on jatkaa taistelua, vaikka vastassa on kaikkein voimakkain vihollinen. Urheus, joka ammentaa voimansa 96 menetetystä rakkaasta. Urheus, joka ei anna tuumaakaan periksi. Urheus, joka nostaa päätänsä viranomaisten käskytystä vastaan kesken pahimman kaaoksen. Vääjäämätön totuus. Totuus, jota 96 sielua perheineen huutaa. Totuus, joka kaikkien peittelyidenkin jälkeen tulee esiin. Totuus, joka kaivetaan esiin koska se on liian kammottava tullakseen haudatuksi. Totuus, jonka 96 menehtynyttä ansaitsevat. Tänään 26.4.2016, reilu 27 vuotta myöhemmin, on totuus vihdoin saanut siivet. Ja vaikka totuus on tullut vihdoin julki, toivon että nuo 96 eivät unohtuisi koskaan. Finally, peace and justice for the 96. ■
Sisältö NORWEGIAN WOOD on Suomen LFC Kannattajayhdistys ry:n jäsenlehti. Sekä yhdistys että fanzine ovat täysin epävirallisia eivätkä millään tavoin riippuvaisia seurasta, vaikka yhdistys omaakin virallisen Liverpool Supporters Branch-statuksen. Kaikki lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivät seuran tai yhdistyksen hallituksen.
2
Pääkirjoitus
19
Pubivisa
3
Puheenjohtajan tervehdys
21
Lippuvastaavalta
4
London Calling
21
Kuin kaksi marjaa
8
That Lad
21
Kannatusnurkkaus
9
Traveller Jarponen
22 The Justice Bell
12
Liverpool tarvitsisi Graeme Sounessia
16 “Fellow scouser” Juri Kinnunen
PÄÄTOIMITTAJA Tommi Liutu TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI editor@olscfinland.com JULKAISIJA Suomen LFC Kannattajayhdistys ry (Official Liverpool FC Supporters Club Finland)
TOUKOKUU 2016 |
nw | 3
Lontoossa riittää rutosti muutakin katsottavaa kuin ”pakollisia turistinähtävyyksiä”. Mutta tietysti ne pakollisetkin on katsottava.
LONDON CALLING
Kun suoria lentoja Suomesta Manchesteriin ja Liverpooliin tekevien yhtiöiden määrä on vähentynyt, on etenkin yhdistelmä Norwegianilla Gatwickiin ja junalla Liverpooliin tullut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi säästää matkakuluissa. Samalla matkaan voi liittää joko käynnin Lontoossa tai vaikkapa Birminghamissa tai muussa sopivasti matkalla olevassa asemakaupungissa. TEKSTI JA KUVAT Arto Rautio
4 |
nw | TOUKOKUU 2016
I
tse aloin etsiä vaihtoehtoisia reittejä Liverpooliin siinä vaiheessa, kun EasyJetin halvat lennot välille Helsinki-Manchester loppuivat. Toki sitä ennenkin olin hakenut eri kombinaatioita. Menin kerran esimerkiksi EasyJetillä Manchesteriin ja tulin takaisin Finnairin koneella, mutta British Airwaysin lennolla. Tämän yhdensuuntaisen BA:n lennon varasin muistaakseni Travellinkistä ihan kohtuuhintaan ja kokonaisuus oli selvästi edullisempi verrattuna edestakaiseen lentoon Finnairilla. Samantyylistä yhdistelyä olen tehnyt myöhemminkin. Olen esimerkiksi ostanut menon Norwegianilta Gatwickiin ja paluun SAS:lta Manchesterista tai mennyt jonkun välittäjän myymänä SAS:lla Manchesteriin ja tullut Lufthansalla takaisin Vaihtoehtoisten reittien etsimisen perussyy on tietysti raha. Jos tienaa esim. parin kolmen hotelliyön hinnan istumalla mukavasti muutaman tunnin junassa Lontoon ja Liverpoolin välillä, niin kyllähän se tuntuu ihan kannattavalta. Junamatka Gatwickista Liverpooliin ei parhaimmillaan
maksa kuin muutaman punnan enemmän verrattuna junamatkaan Manchesterin lentokentältä Liverpooliin. Kerran teimme kahden hengen matkat reitillä Gatwick–Birmingham–Liverpool–Gatwick noin sadalla eurolla. Sen matkan lennot Gatwickiin ja takaisin maksoivat hieman yli sata euroa kahdelta hengeltä. Rahaa säästyi ja tuli samalla tsekattua se Second Citykin.
Junamatkoja helppo vertailla netissä Oma matkasuunnitteluni alkaa tietysti heinäkuussa tai marraskuussa, kun on tietoa, mihin otteluihin on saanut lippuja. Sen jälkeen pitää toki zoomailla tietoa, miten mahdolliset cupit ja europelit sijoittuvat, ja mitä ne voivat vaikuttaa aikatauluihin. Kun olen rekisteröitynyt Finnairin lisäksi ainakin Norwegianin ja SAS:n ja Lufthansan järjestelmiin, seuraan tietysti myös sitä, mitä tarjouksia ko. yhtiöiltä tulee. Kun sopivan tuntuinen paketti on edessä, pitää sitten vain tehdä se päätös, että nyt otan tuosta kiinni nuo matkapäivät.
TOUKOKUU 2016 |
nw | 5
Virginin junat vievät nopeasti ja myös halvalla Lontoon Eustonin asemalta mm. Liverpooliin, Birminghamiin ja Manchesteriin. Tässä suhteessa Finnair on jäänyt viime vuosina heikoille. Ostan matkat – ellei jotain europeliä tai cup-matsia ole tiedossa tai mahdollista saada samaan pakettiin tiistaina tai keskiviikkona – usein niin,että meno on torstaina ja paluu on tiistaina. Näin ei ole väliä, pelataanko liigaottelu lauantaina, sunnuntaina vai maanantaina. Jos jatkossahan peli on joskus perjantaina, tuo aikataulu sopii myös siihen. Käytännössä tuo pitkä viikonloppu Englannissa säästää matkakuluissa tiukkaan viikonloppupakettiin verrattuna, lensipä sitten Lontooseen tai Manchesteriin. Samalla jää aikaa muullekin kuin ydin-Liverpoolille ja jalkapallolle. Majoituskaan ei ole kovin kallista arkisin, etenkin kun senkin varaa oikean aikaan eli riittävän ajoissa ja sopivasta paikasta. Hotelleissakin kannattaa katsoa, mitä huone maksaa suoraan hotellin sivuilta varattuna. Esimerkiksi Travelodgen hinnat ovat halvemmat sen omilla sivuilla kuin Laterooms.comin kautta. Laterooms.com on hyvä välityspalvelu Englannissa muuten ja tarjoaa sellaisia paketteja, joita ei löydy Trivagon tai Momondon kautta eikä siis Booking. comin, Expedian ja muiden ko. palveluissa olevien välittäjien sivuilta. Lentolippujen ostoa pohjustan usein myös käyttämällä jotain Travellinkin tapaista välityspalvelua, jolla vertaa helposti, millaisia lentoja nyt olisi tarjolla Lontooseen tai suoraan Manchesteriin. Yleensä ostan liput kuitenkin lentoyhtiöiden omilta sivuilta, koska ne ovat siten välityspalkkion verran halvempia. Vain noissa ”menen eri yhtiöllä kuin tulen” -paketeissa tuo välittäjä on ollut selkeästi hyödyksi. Junamatkoissa käytän pääsääntöisesti joko Virgin Trainsin omia sivuja virgintrains.co.uk tai The Trainline -palvelun sivuja thetrainline.com tai niiden appsia. Jos menen vain Gatwickista Liverpooliin ja takaisin, Virginin sivut ovat paremmat, koska Virgin ei peri mitään välitysmaksua. Mutta kun ostin yhdellä kertaa tuon mainitsemani Gatwick– Birmingham, Birmingham–Liverpool, Liverpool–Gatwick
6 |
nw | TOUKOKUU 2016
-paketin ja yhdellä reissulla samaan pakettiin myös liput Liverpoolista Blackpooliin ja takaisin, käytin The Trainlinen palvelua. Isommassa kokonaisuudessa Trainlinen parin kolmen punnan välitysmaksu on mitätön. Jos haluaa olla oikein säästäväinen ja nähdä paljon maisemia, matkan voi tehdä myös bussilla. National Express on usein junaakin edullisempi, mutta kun junalla Liverpooliin pääsee reilussa 3 tunnissa, bussimatka kestää yli 8 tuntia. Mutta osoitteesta coach.nationalexpress.com voi toki silmäillä, sattuisiko vaikka sopivaa yöbussia jompaankumpaan suuntaan. Sopii ainakin niille, jotka nukkuvat missä vain. Myös kimppamatkoja voi haarukoida netistä, jos sellainen seikkailu kiinnostaa. Briteissä on ainakin sellainen sivusto kuin blablacar.co.uk, jonka kautta tarjotaan ”trusted ridesharing”-palvelua. Me olemme kuitenkin olleet junansuosijoita nopeuden ja matkamukavuuden takia, ja onnistuneet aina saamaan kohtuuhintaiset junaliput. Kerran menin ykkösluokassa, kun sen sai aivan poskettoman halvalla. Junalippujen edullisin hinta on yleensä tarjolla myöhemmin kuin lentolippujen alekampanjat, joten Lontoon kautta matkustaminen vaatii aktiivisuutta kahdessa vaiheessa. Kun olen rekisteröitynyt molempiin palveluihin, saan toki myös mainossähköpostia, mutta faktisesti parhaat diilit ovat löytyneet aina omalla aktiivisuudella.
Ajoitus on tärkeää kustannuksille Junalipuissa hinnat nousevat yleensä matka-ajan lähetessä. Junalippusivustoja on siksi syytä tutkailla jo lentolippuja ostaessaan, jos lähtöhetki ei ole kovin kaukana. Virginillä on muistaakseni 13 viikon eli noin 3 kuukauden aikaraja, jota ennen lippuja ei voi ostaa. Eli jos ostaa lennot vuodenvaihteessa, ei voi ostaa vielä halpoja junaliput huhtikuulle. The Trainline myy lippuja 13 viikkoa kauemmaksikin, mutta hinta on silloin rasvainen. Katsoin Virginin sivuilta maaliskuun viimeinen päivä, mitä lippuja Gatwickista Liverpooliin oli saatavissa. Silloin viimeinen päivä, jolle olisi voinut ostaa lipun, oli kesäkuun 23. päivä. Liput kannattaa ostaa off-peak -lähtöihin, kun ei tarvitse mennä businessmeetingiin aamuksi. Aamujunassa lipun hinta voi olla kymmenkertainen keskipäivään verrattuna. Kun Norwegianin lento tulee Gatwickiin aamulla klo 9.10, en yleensä ota junamatkaa Gatwickista eteenpäin ennen klo 10.30:ta. Noissa tavallisesti käyttämissämme vuoroissa, jotka on merkitty lähteväksi Gatwickista klo 10.57 tai 11.56, hinta on yleensä halvin. Juna on Liverpoolissa 14.21 tai 15.21 eli ihan riittävän ajoissa. Katsoin 31.3. huvikseni, mitä liput olisivat maksaneet torstaina 9.6. ko. juniin. Vastaus on 18.50 puntaa per henkilö. Tiistaina 14.6. olisi päässyt Liverpoolista Gatwickiin samoin 18.50 punnalla per henkilö esimerkiksi 11.47 ja 12.47. Näillä Lime Streetin asemalta lähtevillä junavuoroilla ehtisi molemmilla kivasti Norwegianin iltalennolle Helsinkiin. Jos lennot saisi Lontooseen vaikka 39 eurolla suuntaansa, mitä Norwegian on kampanjoissaan tarjonnut, eikä mukana ole kuin käsimatkatavaraa, tulisi tuolla lento-juna -paketilla matkojen hinnaksi noin 130 euroa Tämä on mielestäni aika edullista Finnairin suoriin lentoihin verrattuna. Tuolla käyttämällämme menoaikataululla jää hyvin ai-
kaa käydä lunastamassa junaliput Gatwickissa. Useimmiten on myös aikaa ottaa kunnon olut lentoaseman Wetherspoonissa tai nauttia jopa full breakfastkin siellä. Wetherspoon on toisessa kerroksessa pääaulan kohdalla. Juna-asemalle menevä käytävä on pääaulan vasemmalla puolen Norwegianin koneilta tullessa. Wetherspooniin pääsee aulasta juna-asemalle menevää käytävää vastapäätä olevia portaita pitkin. Käytän yleensä junia, joissa ei tarvitse vaihtaa junaa Lontoon Eustonin ja Liverpoolin Lime Streetin välillä. Virginin juna lähtee Eustonista Liverpooliin 12.07 tai 13.07 ja on perillä Liverpoolissa siis 14.21 tai 15.21. Samoin paluumatkalle ehdottamani 11.47 ja 12.47 vuorot tulevat ilman vaihtoja Liverpoolista Eustoniin. Joskus voi olla fiksumpaa mennä vaihtaen junaa Crewessä ja joskus Manchesteriin voi olla niin halpa tarjous, että kannattaakin ajaa sen kautta.
Lippujen osto ja lunastus sekä itse matka Kun ostaa junalipun joko Virgin Trainsin tai The Trainlinen sivuilta, osto tapahtuu klikkailemalla kiinni sopivat yhteydet ja siirtymällä sitten lippujen ostovaiheeseen. Tällöin pitää joko kirjautua sisään tai rekisteröityä ensin asiakkaaksi. Liput maksetaan luottokortilla ja niistä saa sitten lopuksi varausnumeron. Tämä varausnumero pitää olla matkalla mukana yhdessä sen luottokortin kanssa, jolla liput on maksettu. Gatwickissa on heti juna-asemalle vievän käytävän alussa vasemmalla lipunmyyntihalli, jonka perällä on lipputulostusautomaatteja. Automaattiin syötetään luottokortti, jolla liput on maksettu, ja näpytellään saatu tunnistekoodi. Automaatti sylkee sitten hiljalleen tarvittavan määrän lippuja sekä muistaakseni myös kuitin. Itse matkaa varten on normaalisti yksi lippu. Lisäksi voi tulla ”etappilippuja”, joissa on esim. Virginin junan paikkatiedot. Virginin väki myös usein kyselee tätä paikkalippua ennen kuin päästää matkustajat laiturille ja junaan, jos lipussa lukee, että se kelpaa vain ”etappilipun” kanssa. Lippuja voi lunastaa tietysti muualtakin kuin Gatwickin asemalta, jos sattuu käymään saarella ennen matkaa Liverpooliin Lontoon kautta. Automaatteja on esimerkiksi Liverpoolin Lime Streetin asemalla ainakin Virginin palvelupisteessä. Jos on useampi junamatka ostettuna, voi kaikkien liput printata valmiiksi varauskoodi kerrallaan. Näin seuraavalla reissulla säästyy automaattijonotukselta. Tästä oli hyötyä, kun piti kerran kiiruhtaa 9.57 Gatwickista lähtevään junaan. Sain juosta lentokoneesta suoraan aseman portille ja vain työntää edellisellä reissulla tulostetun lipun porttiautomaattiin. Niin Gatwickissa kuin Lontoon juna-asemilla ja maanalaisen asemilla on automaattiportti, johon lippu työnnetään sekä junaan mentäessä että sieltä tultaessa. Kun portti aukeaa, se sylkäisee lipun ulos. Matkan jatkumiselle on tietysti ehdottoman tärkeää, että muistaa ottaa lippunsa mukaan automaatista. Etenkin isompien laukkujen kanssa mennään porteista, joissa on henkilökuntaa, ja näytetään lippua heille. Junanvaihtoja tulee noilla meidän normaalisti käyttämillämme yhteyksillä kaksi. Ensin mennään yhdellä junalla yleensä Lontoon Victorian asemalla Southernin junalla. Victorialla vaihdetaan maanalaisen Victoria Linelle (tum-
man sininen tunnusväri) junaan, joka menee Walthamstow Centraliin tai Seven Sistersiin. Underground-matka kestää 6–7 minuuttia ja välissä on kolme pysäkkiä. Paluumatkalla kulku on voinut olla myös Gatwick Expressillä Victorialta Gatwickiin.
Lipuissa on käyttörajoituksia Näissä halvimmissa matkoissa on hyvä muistaa, että liput on merkitty tiettyihin juniin. Virgin ei päästä samalla lipulla johonkin toiseen junaan, ellei siihen ole saatu ennalta junanvaihdon lupaleimaa ko. asioista vastaavalta Virginin virkailijalta. Vuoron vaihto on päiväsaikaan kyllä mahdollinen. Kysyin kerran Liverpoolissa, voisiko lähteä aiemmin, kun matkalla oli uutisten mukaan jotain potentiaalista hidastetta. Sain asialliset leimat lippuun tuntia aiemmalle vuorolle, mutta en tietenkään enää varattua paikkaani. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään haittaa eli hyvät paikat löytyivät ilman varaustakin. Olemme kyllä myös menneet Lontoosta Liverpooliin tunnin ”luvallista” myöhemmällä vuorolla näyttämällä vain edelliseen junaan ostetut 12,50 punnan lippumme konnarille. Gatwickista tuleva juna oli nimittäin kovan tuulen takia myöhässä ja Virgin ehti lähteä Eustonista reilut 5 minuuttia ennen kuin olimme laiturilla. Hipsimme tuolloin lähtölaiturille ennen kuin Virginin lipuntarkastajat tulivat laiturin sisäänkäynnin luo. Eikä konnari kysynyt junassa enää paikkalippujamme. Näin ”huijaus” meni läpi. Jälkikäteen sitten selvisi, että ainakin meidän matkavakuutuksessamme on pykälä, jonka perusteella tuon tuulen takia aiheutuneet lisäkulut olisi korvattu. Eli jos olisimme joutuneet ostamaan junassa uudet yli 70 puntaa per henki maksavat liput, vakuutus olisi korvannut ne. Gatwickista lähtevissä tai sinne menevissä junissa emme ole pitäneet kiinni siitä meille annetusta aikataulusta, ainoastaan siitä, että olemme oikean firman junassa. Jos lähtee aiemmalla Southernin (tai muun yhtiön, jonka junaan lippu on) vuorolla Gatwickista, Eustonissa jää kivasti aikaa esimerkiksi käydä hakemassa Mark & Spenceriltä pari kylmää olutta ja vaikka wrapin junaevääksi sekä/tai kokeilla Lada66:n suosittelemia olutpaikkoja. Jos tulee Southernin tai Gatwick Expressin aiemmalla vuorolla Gatwickiin, jää lentokentällä enemmän aikaa ottaa vaikka ohrapirtelöä. Jos jäi jotakin epäselväksi, pistäkää foorumin tai Facen kautta lisätiedusteluja. ■
Marks & Spencerilta saa sekä Gatwickin lentoasemalta että Eustonin ja Liverpoolin rautatieasemilta junaevääksi kylmänä ihan juomakelpoista brittiolutta.
TOUKOKUU 2016 |
nw | 7
That Lad TEKSTI Pete Evo
April fifteenth, nineteen-eighty-nine. Semi-final day, the weather was fine. Set off for Hillsborough in our mini-bus. Laughing and singing, all twelve of us. Bevy in the alehouse. Reds having the crack. We didn’t know then some wouldn’t come back. Walked down the hill on the way to the ground. This was dead weird, not many bizzies around. There’s normally hundreds. Usually loads. They must all be busy blocking off the roads. Forest fans in one way, Liverpool another. Can’t have them meeting. ”Don’t want the bother.” One bizzy on horseback shouting over the din. ”Stop bloody pushing. You’ll all get in.” ”Come on lads, they’ve opened a gate.” ”Hurry up, we don’t wanna be late.” Straight up the tunnel and into the dark. Couldn’t even see the players out there on the park. Something’s not right. This is all going wrong. My ribs are getting crushed in this massive throng. I fell on the terrace, looking up at the sky. God, I was scared. I don’t wanna die! Punch, kick, scrap, fight. Got to do anything to get back upright. I was like a wild animal. What’s happening here! Survival instinct. Stark bloody fear! ”Get outa my way lad. I can’t get my breath!” I didn’t realise he was so near to death. ”Open the fence! Please! Let us out!” That lad went under. It was his last ever shout. Help me! Pull me up! Grab hold of my hand! Get me out of this hellhole and into the stand! I was safe. I survived. I was free from that hell. How many dead? I just couldn’t tell. Looked down at the pitch, there was that lad. A man weeping over him. That man was his Dad. He was trying to revive him with the kiss of life. But that lad was gone. How would his Dad tell his wife? Many years on. Still no justice done. That man’s still grieving for his dear son. Was it me? Was it my fault? Was I to blame? I still ask myself at the Eternal Flame. ■
8 |
nw | TOUKOKUU 2016
Wembley.
TRAVELLER JARPONEN TEKSTI JA KUVAT Jani Arponen
K
un kauden 2015/16 otteluohjelma julkaistiin, huomasin sieltä mielenkiintoisen kohteen. Luvassa oli kaksi kotiottelua perätysten: lauantaina Liverpool vs Everton ja tiistaina Liverpool vs Man City. Vielä kun lipunmyynnissäkin oli varmat liput tarjolla, niin tässä olikin sitten matkan suunnittelu edessä. Kauden edetessä ja Liverpoolin selviytyessä yhä pidemmälle Liiga-cupissa huomasin orastavan ongelman ottelusuunnitelmassani. Liigacupin finaali pelattaisiin samana päivänä kuin Everton peli, joka oli siis siirtynyt lauantaista sunnuntaille torstaisen Eurooppaliigan FC Augsburg -ottelun takia. Samassa rytäkässä myös Man City -peli siirtyi keskiviikolle. Lentolippuja ei siis voinut ostaa ennen kuin Liverpoolin semifinaalipelit Stokea vastaan olisi pelattu – eli vain kuukausi ennen finaalia. Tämän vuoksi mitään muitakaan suunnitelmia ei voinut tehdä tilanteen eläessä kokoajan. Niinhän siinä sitten kävi, että Liverpool voitti otteluparin Stokea vastaan ja pelaisi Liigacupin finaalissa Wembleyllä. Ja näin Everton peli siirtyi myöhempään ajankohtaan. Nyt käsissä olisi alkuperäisestä suunnitelmasta sitten jäljellä enää keskiviikon Man City. Pari päivää siinä sitten ihmeteltiin, että mitäköhän tässä nyt sitten keksisi. Sitten ilmestyi paristakin eri suuntaan tarjolle lippuja Eurooppaliigan kotiotteluun FC Augsburgia vastaan ja sitä myöten suunnitelmat uusiksi. Plan B: Torstaiksi lento Lontooseen, josta pikapikaa
junalla Liverpooliin ja illaksi Anfieldille FC Augsburg -peliin. Perjantaina siirtyminen johonkin uuteen kaupunkiin ja siellä sitten lauantaina futismatsia katsomaan. Sunnuntaina siirtyminen Lontooseen ja siellä katsomaan Liigacupin finaalia – joko pubiin tai stadionille. Ja maanantaina sitten Lontoosta lento takaisin Helsinkiin. Tässä suunnitelmassa ainoa ongelma oli tuo lippu Wembleylle. Heitin korkein toivein verkot vesille ja uskoin ratkaisun löytyvän, varsinkin kun yhdistyksen porukoilla on laajalti tuttuja ympäri maailman. Lada66 uteli Liverpoolissa asuvalta kaveriltaan olisiko tällä mahdollisuutta hankkia myös minulle lippua otteluun. Kaveri lupasi yrittää. Nyt siis elettiin pari viikkoa mielenkiintoista aikaa lippujen arvontaa odotellessa. Lippujen arvonta oli ja meni, eikä Ladasta kuulunut mitään joten oletin automaatiisesti, ettei lipun suhteen käynyt sitten mäihä. Iltapäivästä puhelin kuitenkin soi Ladan ollessa soittajana. Iloisia uutisia: Minulle oli kuulemma järjestynyt lippu Wembleylle. No voi saakeli, sehän olisi sitten menoa! Lisäksi Lada oli kaikessa viisaudessaan varannut jo aikaa sitten hotellihuoneen Lontoosta Eustonin juna-aseman vierestä ja huoneen toinen punkka olisi kuulema vielä vapaa. No tämähän meni putkeen. Nyt oli sekä lippu että majoitus Lontoossa kunnossa. Vielä kun löytyi suht’koht edulliset lentoliput Norwegianilta ja edullinen Virgin Trainsin junalippu Liverpooliin, niin matkahan alkoi lähestulkoon olemaan kasassa. Nyt siis tiedossa oli torstaina
TOUKOKUU 2016 |
nw | 9
FC Augsburg Liverpoolissa ja sunnuntaina Man City Wembleyllä Lontoossa. Lauantaille siis sopisi hyvin yksi ottelu. Tutkailin lauantaina pelattavia otteluita Liverpoolin ja Lontoon välillä siten, että sinne pääsisi edullisesti junalla. Kaupungiksi valikoitui sitten Nottingham, jossa pelinä Nottingham vs Bristol City. Ja kun vielä tähänkin sai edulliset junaliput Liverpool–Nottingham ja Nottingham–Lontoo -väleille, niin matka olikin kasassa. Ja koittihan se lähdön päiväkin sitten viimein. HelsinkiVantaalla sitten törmäsin Leppäsen Harryyn. Molemmilla oli sama kohde Lontoossa – Euston. Itse tosin olin jatkamassa siitä pienen odotuksen jälkeen Liverpooliin. Sovittiin, että poiketaan oluella Doric Archissa kun Eustonille päästään. Hassusti menimme kumpikin eri reittiä Gatwickiltä Eustonille, joskin Harryn reitti oli pari minuuttia nopeampi kuin käyttämäni reitti St.Pancrasin kautta. Parit brittioluet Harryn kanssa pubissa ja minun matkani jatkui kohti Liverpoolia. Liverpoolin päädyssä iski sitten pieni kiire. Suoraan asemalta hotellille käymättä The Crownin kautta (taisi muuten olla eka kerta), pikainen vaatteiden vaihto ja saman tien taksilla Anfieldille. Odotin tunnelman olevan erilainen Anfieldilla näin Eurooppa-liigan ottelussa, mutta ei. Tunnelma oli sekä ennen peliä että sen aikana kuten normaalissa liigapelissä. Itse otteluhan ratkesi viidennen minuutin kohdalla, kun ottelun ainoan maalin rankkarista teki Hames Milner. Ottelun jälkeen sitten perinteiset hengailut The Parkissa odotellen väkijoukon häviämistä stadionin ympäristöstä, jolloin taksin saanti helpottuu. Otettiin parin tutun kanssa taksi keskustaan ja kaikille uuteen MacKenzie’s Whisky Bariin. Siellä ottelusta höpötellen menikin hiukan aikaa, pari tuoppia ja taisipa viskikin mennä samalla. Olisi ollut vielä mukava jatkaa iltaa muiden kanssa, mutta oli pakko lähteä hotellille nukkumaan, sillä aamulla oli luvassa aikainen nousu Nottinghamin junaan. Aikainen nousu ja kipakassa ilmassa Lime Streetille junaa odottamaan. Parin tunnin junamatka Nottinghamiin sujui varsin nopeasti torkkuen. Nottinghamissa sitten suoraan juna-asemalta suunnistus keskustan ulkopuolelle kohti AirBnb:stä varaamaani majoitusta. Pienen harhailun jälkeen saavuin majapaikkaan, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Majoitus oli hyvä ja halvempi kuin keskustan hotellit. Mutta eihän siinä pitkään ehtinyt isäntien kanssa rupattelemaan kun aika alkoi painamaan taas päälle. Pitäisi vielä ehtiä Nottinghamin linna katsastamaan. Kävelin keskustan läpi Nottinghamin linnalle kuvaten samalla Nottinghamin keskustaa. Voin kyllä varauksetta suositella Nottinghamia tämän perusteella,todella mukavan oloinen kaupunki. Tosin itse Nottinghamin linna oli palanut jo aikoja sitten eikä edes raunioita ole jäljellä. Samoilla paikoilla on kuitenkin hieno kartano, jossa on museo sekä hieno puutarha. Museon ja puutarhan kiertää melko nopeasti, jonka jälkeen pääsee kaikkein mielenkiintoisimman kohteen pariin, eli The Olde Trip to Jerusalem -pubiin. Jonkin lähteen mukaan pubi olisi englannin vanhin ja väitettä tukien se sijaitsikin sopivasti vanhan muurin kupeessa. Päivä alkoi vähitellen painumaan kohti iltaa ja oli siis hyvä jatkaa kohti uusia pubituttavuuksia. The Olde Trip oli varsin mielenkiintoinen pubi. Vanhan tuntu ja hyvät oluet, mitäs muuta tarvitaan. Harmittavasti en kuitenkaan päässyt
10 |
nw | TOUKOKUU 2016
City Ground.
pubin alla oleviin katakombeihin kierrokselle, koska se olisi pitänyt varata etukäteen. Seuraavaksi sitten kanaalin varteen ja piipahdan syömään The Navigator -pubiin. Kanaalin varrella sijaitsee myös ehkä kaupungin paras pubi – ainakin erilaisten oluiden lukumäärässä laskien – Canalhouse Bar. Tässä varsin rokkihenkisessä baarissa olisi viihtynyt pidempäänkin erilaisia oluita nauttien, mutta muutaman jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Canalhousen naapurissa sijaitsee Fellows Morton and Clayton, jossa oli sitten hiukan varttuneempaa väkeä Canalhousen nuorisoon verraten. Täältä suuntasin keskustan kautta takaisin majapaikkaani , sillä päivä alkoi jo painaa. Olisihan huomenna kuitenkin luvassa uusi päivä, täynnä pubeja ja jalkapalloa. Lauantai ja pelipäivä. Kello läheni tosin jo puoltapäivää saadessani itseni kävelemään taas kerran toiselle puolelle keskustaa ja kohti suositeltua The Organ Grinder -pubia. Pubin omistaa The Blue Monkey Brewery ja panimon tuotteita olikin eniten tarjolla. Tarkoitus oli maistella pari half pinttiä ja lähteä sitten kohti City Ground -stadionia. Eihän se tietysti mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja sitä tulikin maisteltua sitten pari Blue Monkeytä tuumittua enemmän – kiirehän siinä sitten meinasi tulla. Pari tuoppia pitkäksi venynyt reissu tarkoitti ruokailun jättämistä väliin ja jotain purtavaa tulisi sitten löytää stadionilta. Stadionin sijainnistakaan ei ollut tarkkaa tietoa, mutta suunta oli jotakuinkin tiedossa. Kaupungin keskustan katukuvassa ei lähestyvä ottelu vielä näkynyt, mutta kanaalin yli päästyäni suunnistus alkoi helpottumaan. Riitti kun vain seurasi Nottinghamin kannattajia stadionille. Onhan tuo City Ground -stadion hienolla paikalla joen äärellä ja vieläpä varsin mukavan kokoinen ja oloinen. Hirvittävästi ei Bristol City ollut kuitenkaan houkutellut väkeä paikalle – ja kun Nottinghamin omatkin otteet olivat olleet heikohkoja, niin stadion oli ainoastaan puolillaan. Taas oli stadionilla
yllättävän hiljaista. Nottinghamin fanit lauloivat ainoastaan puoliaikojen alussa omat laulunsa ja muutoin oli melko hiljaista. Kun Bristol vei ottelunkin vielä 1–2, niin stadionilta poistui melko hiljaista väkeä. Itse kävin vielä ostamassa fanishopista veljelle tuliaiset ennen kaupungin keskustaan suunnistamista. Ajatuksenna oli astella pubiin, joka sattuisi tulemaan vastaan. Ensimmäisenä tuli vastaan The Hooters, mutta se oli tupaten täynnä rugbyn katsojia. Matka jatkui eteenpäin ja tuurilla löytyi sitten CAMRAnkin suosittelema Newshouse-pubi. Heti alkuun hirveään nälkään pubisafka ja tuoppi helppoa olutta. Olutvalikoima näytti vähän heikohkolta ja ajattelin siirtyvääni ruokailun jälkeen eteenpäin. Onneksi kävin kuitenkin vielä ennen lähtöä vilkaisemassa pubin toisen puolen ja sieltä löytyikin ihan uusia paikallisia tuotteita hanasta. Siitähän se selkäranka sitten napsahti. Katselin paikallisten kanssa rugbya ja maistelin oluita aikani – tai siis aika pitkänkin aikaa niiden oluiden parissa meni. Sitten iski taas väsy kesken illan. Hyvä kuitenkin niin, sillä olisihan taas aamulla aikainen nousu ja luvassa junamatka Lontooseen. Suunnistin takaisin majapaikkaani, juttelin hetken isäntäväen kanssa ja painuin nukkumaan. Good night Nottingham, hienoa oli. Sunnuntai ja taas pelipäivä. Luvassa Liigacupin finaali Manchester Cityä vastaan, sekä junamatka Nottinghamista Lontooseen. Määränpäässä pitäisi saada Lada metsästettyä, koska olihan hänellä minulle sekä ottelulippu että majapaikka. Sovimme Ladan kanssa treffit tutussa Eustonin Doric Archissa. Junamatka meni taas nopeasti torkkujen avulla ja Ladakin oli jo ennättänyt tuopin ääreen saapuessani pubiin. Vaihdoimme nopeat kuulumiset, kumosimme tuopit ja siirryimme sadan metrin päässä sijaitsevalle hotellille, check-in please. Vaihteeksi nopea majoittuminen, pelikamat päälle ja eteenpäin. Aikaa pelin alkuun oli riittämiin, joten suuntasimme Bree Louise -pubiin. Ehdittiin siellä pari tuoppia maistella kunnes tuli viestiä, että porukka on taas Doric Archissa – eikun sinne. Vastassamme olikin varsin hilpeä ja erikoinen seurakunta, God mukaan lukien. Siinä ehdittiin taas pari tuoppia maistella, kunnes päätettiin lähteä kolmistaan – minä, Lada ja God – kohti Wembleytä. Metro alle ja suuntama kohti Wembleyn asemaa. Metro oli täynnä punaisia ja varsinkin viereisessä vaunussa oli meno railakasta: laulu raikui ja metrovaunu heilui. Pääsimme siitä sitten erittäin hyvillä fiiliksillä Wembleylle, jossa suunnaton punainen vyöry hyökyi kohti stadionia. Taisi
Camden.
joukossa olla muutama taivaansininenkin. Paria tuttua olisi pitänyt ehtiä tervehtimään ennen sisäänmenoa, mutta se osoittautui täysin mahdottomaksi tehtäväksi. Ensinnäkin paikkojen löytäminen oli todellisen tuskan takana ja toiseksi ne olivat tupaten täynnä – puolen tunnin jonotuksella olisi mahdollisesti päässyt sisälle. Siispä siirryimme suoraan uuden ja mahtavan Wembleyn sisuksiin, God ja Lada omia teitään, sillä kaikilla oli liput erillään toisistaan. Onhan tuo uusi Wembley mahtava näky: sisällä täysin esteetön näkymä kentälle ja väkeä mahtuu sisään ihan pirusti. Oli pakko vielä ottaa pari selfietä kentälle päin, kun kerrankin täällä sattui olemaan. Kannattajia valui hiljalleen omille paikoilleen ja suurin osa metelistä tuli Poolin kannattajista. Tai vaihtoehtoisesti Cityn kannattajien laulut eivät kerta kaikkiaan kuuluneet toiseen päätyyn asti. Peli on alkamaisillaan ja hurmos nousee. On todella mahtavaa laulaa toisten punaisten kanssa Wembleyllä! Itse pelistä ei hirveästi muista, mutta juuri ennen Coutinhon tasoitusta tuntui ettei tästä taida voittoa tulla. Toisen puoliajan loppu olikin sitten pelkkää laulamista ja jännittämistä. Jännittäminen jatkui ensin jatkoajan verran ja sitten tulivat vielä ne penteleen rankkarit. Caballeron suoritukset vetivät miehen melko hiljaiseksi ja pää painuksissa lähdin ulos stadionilta. Selän takana isolla screenillä luki ”League Cup Winner Manchester City.” Eipä olleet myöskään Lada tai God hilpeitä, kun sovitulla tapaamispaikalla nähtiin. Ärräpäitä taisi lennellä muutama. Sitten hemmetinmoinen jonotus tupaten täyteen olevaan metroon ja takaisin Eustoniin. Eustonilta God jatkoi sitten omia teitään eteenpäin ja me Ladan kanssa päätettiin vielä mennä katsomaan Euston Tapin olutvalikoima. Parit erikoiset ja erikoishintaiset oluet siellä nautittiin. Yksi Cityn kannattaja kävi juttelemassa ja kiitteli hyvästä ottelusta, joka olisi voinut mennä mihin suuntaan tahansa rankkareilla. Huomattiin Ladan kanssa, että ehdittäisiin vielä käydä piipahtamassa Bree Louisessa. Ehdimme ottamaan yhdet pubin väen alkaessa jo pesemään real ale -välineitään tarjoilun loppuessa. Hotellin vieressä sijaitseva Royal George oli vielä kuitenkin auki, joten menimme sinne yksille ennen hotelliin menoa. Sieltä lähtiessä meinasi käydä kalpaten, sillä olin unohtaa laukkuni pöytään. Olisi siitä tullut iso itku jos se laukku kameroineen olisi siihen jäänyt. Maanantai ja kotiinlähtö. Aamusta ehdittiin käydä Ladan kanssa yhdessä aamiaisella The Rocketissa. Valitettavasti kello oli niin vähän, että olutta sieltä ei vielä saanut ja näin jäi Ladan olut ostamatta. Itse tyydyin perinteiseen Regular english breakfast:iin ja appelsiinimehuun. Oli alla sen verran hapokas edellinen vuorokausi. Ladan lähdettyä ennen puoltapäivää jäi itselleni vielä nelisen tuntia kulutettavaksi ennen siirtymistä Gatwickin junaan. Lada oli ehdottanut minulle Camdenin aluetta ja päätinkin lähteä kurkkaamaan maisemia, koska alue oli lähellä eikä siirtymiseen kuluisi hirveästi aikaa. Ja kyllähän kaikkien on Camden koettava, Itse ainakin tykästyin alueeseen ja sen ilmeeseen. Varsinkin kirpputorialue on mahtava ja kuningattaren vanhaan ratsutalliin rakennettu myymäläalue on hieno. Löytyyhän sieltä myös The Weatherspoon White Wharf, eli halpaa olutta ja ruokaa on tarjolla. Luppoaika kului Camdenissa nopeasti ja olikin jo aika siirtyä Gatwickille lentoa odottelemaan. ■
TOUKOKUU 2016 |
nw | 11
“LIVERPOOL TARVITSISI GRAEME SOUNESSIA” P
Liverpoolin ehkä kaikkien aikojen paras maalivahti Ray Clemence ja vuoden 2001 treblen voitossa tärkeässä roolissa ollut keskikenttämies Gary McAllister olivat heti samaa mieltä kysymykseen, kenen legendan he haluaisivat nykyiseen aktiivijoukkueeseen. Vastaukseksi tuli kuin yhdestä suusta Graeme Souness, jonka loistavuutta pelaajana Clemence ja McAllister ylistivät kilpaa.
TEKSTI JA KUVAT Arto Rautio
12 |
nw | TOUKOKUU 2016
erinteinen OLSC:n Black tie dinner järjestettiin jälleen Liverpool FC Foundationin hyväksi. Tänä vuonna tilaisuus oli 22.4. eli Newcastle-kotipeliä edeltävänä iltana. Ray Clemence, Gary McAllister, naisjoukkueen maalivahti Siobhan Chamberlain ja kapteeni Gemma Bonner sekä mm. aivan ohjelman aluksi esitellyt illan yllätysvieraat “Jürgen Klopp” ja ”Danny Ings” viihdyttivät yli 50 OLSC-branchin edustajia Anfieldin Centennary-stadionin tiloissa Liverpool FC Foundationin Andrea Cooper kertoi vuoden 2015 tilaisuuden keränneen säätiölle yli 3000 puntaa.
◄ Kirjoittaja onnistui saamaan selfien Ray Clemencen kanssa juuri ennen kuin Rayn oli lähdettävä. Kyllä meitä maalivahteja nauratti niin… ►► Gary McAllister ja Ray Cle-
mence juttelivat hyväntuulisesti OLSC:n Black tie dinnerillä Anfieldilla 22.4.2016.
► Maalivahti Siobhan Chamberlain (vas.) ja puolustajana pelaava kapteeri Gemma Bonner piipahtivat Black tie dinnerillä lyhyesti, heillä oli sarjaottelu sunnuntaina.
Vuosittaisen OLSC-tapahtuman lisäksi rahaa kerätään mm. hyväntekeväisyysotteluilla, joista Cooper toi esille etenkin Liverpool-legendojen vierailun Real Madrid -legendojen luona. Ottelussa Liverpool meni johtoon 2–0, mutta sitten alkoi tuomaripeli kotijoukkueen hyväksi ja lopputulos oli lopulta 4–2 isännille. Tulos aiotaan kääntää Real Madridin tullessa Liverpooliin, mutta nyt rehellisesti kentällä pelaten, Cooper kertoi. – Suuri kiitos LFC-perheelle arvokkaasta tuestanne. Foundationin erilaisten mm. vammaisia, syrjäytyneitä, koulussa kyydistä pudonneita ja vähävaraisista perheistä tulevia lapsia ja nuoria koskevien ja paljon liikuntaa työssään käyttävien ohjelmien piirissä oli viime vuonna yli 20 000 henkeä. Jos yritätte hahmottaa, paljonko on 20 000 henkeä, se on suunnilleen saman verran väkeä kuin on normaalisti kotipelissä Goodison Parkin katsomossa, Andrea Cooper hauskuutti kuulijoita vakavan asian ohessa.
Palkka 11 puntaa viikossa Ansaitusti Liverpool FC:n Hall of Fameen nostettu maalivahtilegenda Ray Clemence tuli Liverpooliin Scunthorpesta vuonna 1967 Tommy Lawrencen varamaalivahdiksi. Miehen palkka oli tuolloin huimat 11 puntaa viikossa ja siksi hän tarvitsi alussa sivutyön elääkseen. Clemence pääsi tositoimiin ensimmäisen kerran syyskuussa 1968 ja nousi sitten 1970-luvun esityksillään seurahistorian ikonisimmaksi oman pelipaikkansa pelaajaksi. – Kun eri managereista ja nyt etenkin Jürgen Kloppista ja hänen toiminnastaan ja vaikutuksestaan puhutaan paljon, on pakko muistuttaa taas Bill Shanklyn ainutlaatuisuudesta. Klopp on loistava kyllä, mutta Shankly oli meille aivan kaikki. Hän ei yksinkertaisesti voinut hyväksyä tappiota, ja hän kulki elämässämme muuallakin kuin harjoituskeskuksessa ja Anfieldilla. Vaikka kaikista Shanklyn ajan pelaajista ei tullut menestyneitä jalkapalloilijoita, he ovat menestyneet
TOUKOKUU 2016 |
nw | 13
muuten hyvin elämässään, Clemence tiivisti Shanklyn merkityksen joukkueensa nuorille miehille. Clemence oli voittamassa mm. seuran ensimmäistä Euroopan cupia Roomassa,mitä hän pitää uransa huippuhetkenä. Liverpool lähti Roomaan ehkä hienoisena altavastaajana, mutta Clemence näytti taitonsa mm. Borussia Mönchengladbachin Uli Stielikelle ja peli päättyi punaisten 3–1 voittoon. Kaikkiaan Clemence ehti voittaa Euroopassa kaksi UEFA- ja kolme Euroopan cupia ennen kuin teki shokkisiirron Tottenhamiin. – Vainko kolme Euroopan cupia sinulla on, hämmästeli Gary McAllister virnistellen kesken jutustelun. Ray Clemencen aikana Liverpoolin puolustus oli kova. Yhdellä kaudella hän päästi vain 16 maalia selkänsä taakse. Clemence korostikin tien toistuviin liigamestaruuksiin sekä kotimaisiin ja eurooppalaisiin cup-voittoihin olleen koko joukkueen saavutus. Oman pään tiiviys perustui pelaajien hyvään ja omat roolit tunnistavaan yhteispeliin. – Kun olin Glenn Hoddlen aikana Englannin maajoukkueen maalivahtivalmentaja, seurasin nuoren David Jamesin otteita. Kerroin hänelle, että hyvässä joukkueessa maalivahti voi olla ilman töitä 89 minuuttia, mutta että hänen pitää olla sitten terävänä ja valmis, kun häntä tarvitaan. Sanoin myös, että maalivahdin tulee ohjata puolustusta, mutta että maalivahti ei saa sekaantua asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Jos maalivahti alkaa osallistua ja puuttua puolustuksen pelaamiseen, menee koko puolustus helposti sekaisin. No hän kuunteli minua tarkkaan, mutta ei oppinut mitään, hekotteli Clemence Jamon, joka pelasi Liverpoolissa ja muissa seuroissa sekä Englannin maajoukkueissa liki 900 ottelua. Clemencestä tuli vuonna 1970 Liverpoolin ykkösmaalivahti. Hän piti paikkaa suvereenisti tiukassa otteessaan vuoteen 1981, jolloin hän scouserien järkytykseksi ilmoitti lähtevänsä Lontooseen Tottenhamiin. – Olin niihin aikoihin niitä harvoja, jotka halusivat lähteä seurasta itse. Bob Paisley yrittikin saada minut jäämään ja vihjaisi, että voisin aikaa myöten istua hänen paikallaan, jos jäisin. No en uskonut, että maalivahdista voisi tulla seuran manageri, ja kun olin jo päättänyt hakea uusia haasteita ja sisältöä elämääni muualta, siirto toteutui. Pelasin sitten vielä hyvän uran Lontoossa ja jatkoin pelit lopetettuani vielä valmennuspuolella. En osaa katua mitään, mitä olen tehnyt urallani, Ray Clemence totesi.
Gerrardin huijaaminen huippuhetki Gary McAllister oli 35-vuotiaana jo uransa ehtoopuolella, kun hän sai vihiä, että Liverpool FC:n Gerard Houllier ehkä olisi kiinnostunut hankkimaan hänet seuraan. Niinpä McAllister oli jo valmistautunut henkisesti asiaan, kun yhteydenotto tuli. – Silloin puhuttiin kovasti mm. siirron ehdoista, mutta todellisuudessa sanoin agentilleni, että tätä et sitten tyri. Olisin ollut valmis pelaamaan punaisissa vaikka ilmaiseksi, McAllister kertoi tulostaan. Hänen uransa Liverpoolissa oli lyhyydestään huolimatta myös loistokas. McAllisterin ensimmäisellä kaudella 2000– 01 Liverpool voitti kuuluisan treblen, mitä McAllister itse pitää jopa kovempana juttuna kuin vuoden 2005 UCL-voittoa. – Meillä oli silloin huima porukka, kun Sami Hyypiä ja
14 |
nw | TOUKOKUU 2016
Gary McAllister on hauska ja sanavalmis seuralähettiläs. Ehkä hänet saadaan joskus Suomeenkin. Kirjoittaja kiilasi tietysti samaan kuvaan myös Maccan kanssa Stephane Henchoz pelasivat puolustuksen keskustassa ja Jamie Carragher ja Marcus Babbel laidoilla. Lisäksi porukassa olivat mm. hyökkääjät Robbie Fowler, Michael Owen ja Emile Heskey sekä keskikentällä kanssani mm. Dietmar Hamann sekä nuori Steven Gerrard ja Danny Murphy. Gary oli itse mukana neljässä viidestä maalista, jotka Liverpool teki Alavesin verkkoon UEFA-cupin finaalissa. Se viides eli kultainen maali jatkoajalla merkittiin Alavesin omaksi maaliksi. Kaikkein legendaarisin ja kuuluisin McAllisterin temppu Liverpool-paidassa oli kuitenkin vapari Evertonin vasempaan alakulmaan Goodison Parkilla aivan ottelun lopussa, kun Liverpool pelasi vajaalla silloin keskikentällä pelanneen Igor Biscanin lennettyä ulos kahdella keltaisella – Olin aiemmin hakenut vaparissa etenkin Hyypiän, Henchozin ja Babbelin päätä. Nyt sitten onnistuimme huijaamaan etenkin heidän sekä Carran ja Steven Gerrardin kanssa Everton-maalivahti Paul Gerrardin lähtemään ennakoimaan samaa kuviota hänen vasemmalle puolelleen. Niinpä hyvin onnistunut vetoni meni maalivahdista katsottuna maalin oikeasta kulmasta sisään. En ikinä unohda sitä hymyä ja riemua, mikä Gerard Houllierista, Phil Thompsonista ja Sammy Leestä loisti kentän reunalla vaparini jälkeen, McAllister herkisteli omasta mielestään Liverpool-uransa mieleenpainuvinta hetkeä. Tänä päivänä Gary McAllister on Liverpool FC:n lähettiläs, missä roolissa hän oli mukana mm. naisjoukkueen Etelä-Afrikan matkalla. Kapteeni Gemma Bonner kiittelikin Maccan, joka ehti olla syksyllä hetken Brendan Rodgersin valmennustiimissä, antaneen reissulla heille hyviä vinkkejä ja ohjeita, joita naisjoukkue on yrittänyt myös noudattaa omassa pelaamisessaan.
Nyt on tuntunut hyvältä Yhteensä 46 vuotta jalkapalloa pelanneet veteraanit antoivat Jürgen Kloppin alkutaipaleesta myönteistä palautetta. Gary McAllister uskoo seuran olevan menossa taas mukaan liigan kärkikamppailuun. Joukkueessa on pelaajia ja valmennusosaamista tähän. Muutama hankinta toki vielä kaivataan, mutta perustat tuntuvat nyt hyviltä.
– En usko kuin 2–3 joukkueen maailmassa pystyvän siihen, mitä Dortmund-ottelussa tapahtui Anfieldilla. Olin 0–2:ssa ja sitten 1–3:ssa jo menettää uskoni, mutta sitten 1–3:ssa kuulin, kun Anfield alkoi ajaa poikiamme eteenpäin ja silloin tiesin, että peli ei ole vielä menetetty, McAllister totesi.
“En usko kuin 2–3 joukkueen maailmassa pystyvän siihen.” – Olimme itse vastaavassa tilanteessa useitakin kertoja, mutta tässä seurassa ja etenkin tässä kotiyleisössä on jotain ainutlaatuista, Ray Clemence tiivisti. Seuraikonit eivät ottaneet kantaa siihen, miten joukkuetta pitäisi vahvistaa, mutta arvioivat kuitenkin, että parhaiden päivien Graeme Souness olisi ehdottomasti huima vahvistus tänä päivänäkin. Molemmat pitävät Sounessia suorastaan jumalaisena jalkapalloilijana omalla pelipaikallaan keskikentän keskellä. Souness tosin totesi näistä puheista tietämättömänä seuraavan maanantain Tottenham–WBA -ottelua edeltäneessä Skyn lähetyksessä, että hyvähän hänen oli rakentaa peliä, kun näki lähellä Kenny Dalglishin jalkojen viilettävän eteenpäin ja porukassa oli monella tavalla Jamie Vardyyn rinnastettava maalinhaistelija ja -viimeistelijä Ian Rush, mutta tämän kirjoittaja pitää Sounessin otteet monet kerrat nähneenä miehen omia sanoja turhan vaatimattomina. Ray Clemencen mukaan hänen aikanaan myös Kevin Keegan oli kova, mutta Keeganin tilalle tullut Kenny Dalglish oli Clemencen mielestä vielä kovempi. Vastustajista Clemencen mielestä pahin pelaaja oli kirkkaasti Diego Maradona, johon sopii myös luonnehdinta jumalainen. Gary McAllister puolestaan pitää omista pelikavereistaan parhaana Robbie Fowleria, joka oli McAllisterin Leeds- ja Coventry-vuosina myös vastustajana yksi pahimmista. Fowlerissa oli myös sellaista ainutlaatuisuutta kentällä, mitä kohtaa harvoin, McAllisterin sanoi tiivistettynä.
Hauskaa oli taas Suomalaisdelegaatioon kuuluivat tänä vuonna Mari ja Marko Tuhkanen sekä Kirsi ja Arto Rautio. Suomalaiset pääsivät tilaisuudessa hyvin esille, kun tämänkin jutun kirjoittaja tempaistiin lavalle heti alkuun illan yllätysvieras ”Jürgen Kloppina” yhdessä Espanjasta lähtöisin olleen ”Danny Ingsin” kanssa ja Marko voitti Foundationin hyväksi pidetyssä arvonnassa joukkueen tämän kauden pelipaidan, jossa oli kaikkien pelaajien nimmarit. Pöytäseurueenamme oli moskovalaisperhe, jonka kanssa ei päästy hirveästi jutustelemaan Moskovan branchin toiminnasta. Ison pyöreän pöydän yli huutaminen ei oikein huvittanut ruoka-aikana. Muuten allekirjoittanut oli ns. virallista ohjelmaosuutta lukuun ottamatta aika paljon kiinni selfieissä ”Jürgen Kloppin” kanssa. Mutta hauskaa oli ja paljon tuli heitetyksi läppää sitä kautta myös muiden branchien jäsenten kanssa. Vanha tuttu Nabs Al-Busaidi Muscatista ehdittiin myös jututtaa ja tietysti ehdottoman pakolliset kuvat Clemencen ja McAllisterin kanssa tulivat tekstin kirjoittajalla hoidetuksi kuntoon. ■
Marko Tuhkanen voitti hyväntekeväisyysarpajaisista Liverpoolin pelipaidan, jonka koko joukkue oli signeerannut. Eikä ollut moittimista arvonnan suorittajissa ja palkintojen jakajissakaan.
Tilaisuuden yllätysvieraat ”Danny Ings” ja ”Jürgen Klopp” piipahtivat lavalla heti tilaisuuden alussa.
TOUKOKUU 2016 |
nw | 15
“FELLOW SCOUSER”
JURI KINNUNEN Kun Fellow Scouser palstaa aloiteltiin ja ensimmäinen Niko Saarelan haastattelu julkaistiin puolitoista vuotta sitten, oli juuri ollut TPS:n kauden päätöstilaisuus, jossa olin juuri saanut selville että useat Tepsin pelaajat ovat myös Liverpoolin kannattajia. Tästä innostuneena menin lupaamaan Janille että hoidan seuraavaan (sic) numeroon vaikka useammankin pelaajan haastattelun. TEKSTI JA KUVA Jussi Uotila
KUVA Tiina Pirilä
16 |
nw | TOUKOKUU 2016
A
ikaa kului, sopiva tilaisuutta ei oikein tullut. Lisää aikaa kului. Sovin asiasta jossain yhteydessä jo Juri Kinnusen kanssa yleisellä tasolla, mutta aikataulu jäi avoimeksi ja tuli taas talvi eikä enää ollut luontevia tapaamispaikkoja pelin yhteydessä. Lopulta, kauden 2016 avajaistilaisuudessa nähtiin ja sovittiin että Juri laittaa harjoitusaikataulun seuraavalle viikolle niin etsitään sopiva hetki. Viikko meni, mitään ei kuulunut. Sunnuntaina mietin, että on pakko laitta vistiä kun Janin viimeinen ultimaatumideadline häämötti 23.4. Ja aamulla kun heräsin, Juri oli laittanut viestiä! Yhteystietojen kanssa oli ollut hämminkiä. Haastattelu sovittiin tiistaille Pikku-Torreen, Tepsin fanien kantapaikkaan jossa tapaaminenkin on kerran ollut. Juri Kinnunen on paljasjalkainen stadilainen, Käpylän ja Ogelin kasvatti. Juniorina hän pelasi Käpylän Pallon Mestareiden liigassa, nimenomaan Liverpoolin joukkueessa. Ja sieltä kantaa hänen kannattajuutensa. – En ole kyllä ihan puhdas fani, koska ensisijainen joukkueeni on Barca. Mutta Liverpoolissa olen pelannut lapsena ja nuorena idolit Sami ja Jari pelasivat Liverpoolissa. – Nykypelaajista Alberto Moreno on luontainen suosikki, koska rakastan espanjalaista futista ja oma pelipaikkani on sama. Tähän todettakoon että yhteneväisyydet eivät jää tuohon, Alberto ja Juri ovat samanmittaiset (n. 174cm, nappikset jalassa), pelaavat vasenta laitapakkia ja ovat hyvin kärkkäitä hyökkäämään. Juri on toki parempi puolustamaan ja saa vähemmän kortteja. – Yleisesti suosikkipelaajani ovat Coutinho ja Barcan Jordi Alba. Maajoukkueista Brasilia, se vanha Joga Bonito iloisuus nimenomaan. Juri siirtyi Tepsiin kaudella 2014 Viikingeistä. Sen jälkeen hänestä on nopeasti tullut yleisön ja kannattajakatsomon suosikki, koska kannattajat arvostavat tunnetta ja asennetta. Juri vetää aina loppuun asti eikä anna periksi. Lisäksi laitapakkina tehdyt nosut ja Ykkösen tasolla huomattavan hyvä ensimmäisen kosketus tekevät Jurin nousuista näyttäviä ja vaarallisia vastustajalle. Mitenkäs tuollaisena länsivenäläisenä, ja nimikin sieltä, olet sopeutunut Turkuun ja miten sinut on tänne otettu vastaan? Yleisesti turkulaisia pidetään aika varautuneina ja sisäänpäin kääntyneitä, eli pitää asua monta vuotta ennen kuin pääsee edes puhumaan turkulaisten kanssa?
– Olen sopeutunut tänne hyvin. Turku on kuin suuri Käpylä tai Ogeli… ÖÖh, mikä on Ogeli?
– Ogeli eli Oulunkylä. Täällä kaikki on isoa, mutta silti lähellä. Polkupyörällä pääsee ympäri vuoden kaikkiin paikkoihin, treeneihin ja peleihin ja kaupungille. Mutta se vastaanotto?
– Minut on otettu hyvin vastaan. – Kaikissa seuroissa jossa olen pelannut, pelaan aina 100% seuralle. Ikinä ei jätetä vajaaksi. Mutta joukkuepeli on
siitä hankala ettei riitä että pelaa hyvin, se voi silti näyttää kamalalta jos joukkuekavereiden eli ei vain kulje. – En voi pelaajana ymmärtää fanien buuausta omille. Aina kaikki tekemät parhaansa, mutta aina ei ole hyvä päivä. ja joskus vastustajalla on parempi päivä. – Itselleni on toisaalta ihan sama mitä sieltä huudetaan kunhan on ääntä. Se nostaa fiilistä ja parantaa peliä. Kausi 2015 alkoi Ykkösessä surkeasti, muutama kotitappio ja peli oli melko sekaisin. Joukkueen kapteeni Matej Hradecky joutui pelin yhteydessä rauhoittelemaan kannattajia, joilla läikyi yli joukkueen huonot esitykset. Mutta sen jälkeen kausi lähti rullaamaan ja nousu takaisin liigaan jäi lopulta yhden maalin päähän. Talven aikana saadut tiedot seuran talouden tilasta tekivät kauteen valmistautumisen raskaaksi. Nyt kuitenkin näyttää jo valoisalta, joskin tätä kirjoittaessa ei vielä ole lopullista päätöstä pelaako TPS Ykköstä vai toisaalta putoaako se 6. divariin. Jalkapalloilijan arki on aika tasaista. Aamupäivällä on talvella lihaskuntotreeniä 1,5–2 tuntia ja iltapäivällä lajiharjoittelua 2 tuntia. Loppuaika menee palautteluun eli syömiseen ja Xboxiin. Ja vaikkei kotimaisessa jalkapallossa liiku ihan yhtä suuret rahat kuin Bentekellä päivässä, niin Ykkösessäkin osa pelaajista elää jalkapallolla. Palkka on samaa tasoa kuin kaupan kassalla saisi, mutta Turunkin tapaisessa kaupungissa sillä tulee toimeen. Helsingin alueella elinkustannukset ovat korkeammat joten Juri valitsi mieluummin Ykkösessä jatkamisen kuin esim. PK-35:n. Sekin toki vaikuttaa, että taloushuolista huolimatta Tepsissä on palkka aina tullut palkkapäivänä, kun osassa seuroja tälläkin hetkellä viimesisin maksettu palkka on tammikuulta… Arjessa on paljon vapaa-aikaa, joten Juri on siirtymässä sivutoimiseen valmennukseen mm. Tepsin Naisten Harrastejoukkueeseen ja Nappulaliigaan. Tekemistä vapaa-ajalle ja hän pääsee antamaan yhteisölle takaisin mitä pelaajana saa. Pääskyvuoren Puumien 2008 joukkue tulee saamaan melkoisen tähtikulttiosuman, kun Juri saapuu treeneihin. Stadin kundina, olit varmaan 2001 katsomassa Haka–Liverpool pelin?
– Ei, en ole ikinä olut Liverpoolin pelissä, en edes Englannissa. Viime kesän HJK peliin oli liput, mutta Tepsillä oli pelimatka samaan aikaan, joten jäi sekin näkemättä. Veli käytti lippuni. Tässä kohtaa Janin lähettämä liittymislomake tulee käyttöön. Kerron Jurille meidän lippukiintiöstä ja Juri liittyy samalta istumalta yhdistykseen. Eli ensi syksynä yhdistyksen pelissä luultavasti voitte törmätä Fellow Scouser Juriin. Mikä on Liverpoolin rakkain vihollinen? Entä kotimaan suurin ottelu?
– Kyllä rakkain vihollinen on tietysti Everton. Henkilökohtaisesti HJK:n kasvattina HIFK on se juttu. Mutta Suomen suurin ottelu, ja myös ottelu jossa itse olen pelannut, on Turun Derby TPS-Inter. Kaikki tietävät, että nykytilanteesta huolimatta Turun suurin seura on TPS.
TOUKOKUU 2016 |
nw | 17
Katsomoon kuuluu tunne ja sen näyttäminen. Kaikki huutaminen on sallittua (vaikken sitä omille buuausta ymmärräkään). Mutta fyysisyydessä menee se raja. Tappelut ja lipunryöstöt eivät kuulu katsomoon. Omia kannatetaan. Tepsin slogania lainaten, Sydän pelissä. Tähän loppuun vielä vakiokysymykset urheilijoille: Miten tepsin kaudessa käy?
– Noustaan, sitä lähdetään. Ohjeesi pojalleni Juholle (7v), miten tullaan liigapelaajaksi?
– Treenaa paljon, pallon kanssa ja omalla ajalla. Ohjattuja treenejä ei koskaan ole riittävästi, vaan se omalla ajalla tehty harjoite tuo menestyksen. Hoida koulu kuntoon. Kiitos Juri haastattelusta. Miten ilta etenee?
– Seuraavaksi välipalana muutaman joukkuekaverin kanssa Kärpät–Tappara ja illalla manc–PSG. Koska en voi sietää Realia enkä saksalaista futista. Torstaina sitten Dortmund nurin ja hoidetaan LFC Mestareiden Liigaan. Ja toki sarjassakin noustaan neljän parhaan sakkiin. ■
Hymyilevä Fellow Scouser Pikku-Torressa haastattelijan tentattavana. Haastatteluympäristössä rekvisiittakin on enemmään kuin kohdallaan! Miten koet, onko Suomessa futiskulttuuria vai vaihtaako yleisö aina suuren maailman joukkueeseen tilaisuuden tullessa? Esimerkiksi Haka–Liverpool ottelu, Veikkausliigan tauot EM/ MM kisojen aikana. Onko kahden maan joukkueiden kannattaminen ongelma?
– Me suomalaiset ollaan vähän pessimistejä ja gloryhuntereita. Suomi on pieni maa, joten kaikki haluaa isompiin ympyröihin. Jos mahdollista. Sitä kautta on ymmärrettävää, että monilla on suosikkiseurat ulkomailla. Mutta ei se tarkoita automaattisesti, että kotimainen palloilu menettäisi kannatusta. Ulkomailta on tuotu myös kokemuksia ja hyviä tapoja kannattaa mukana Suomeen, kuten tifot ja laulut ja soihdutkin, kunhan niiden käyttö tehtäisiin sallituksi ja hallituksi. Ja kentälle ei saa lentää mitään. Miten koet Palloliiton/Veikkausliigan uuden ”kentällepäin tuuletuskielto” säännön järkevyyden, esim. viime kauden Yläkenttäkokemusten perusteella?
– Ihan bullshittiä. Tappaa kannatuskulttuurin ja tunteen.
18 |
nw | TOUKOKUU 2016
PUBIVISA Missä tuoppi luuraa?
1
LAATINUT “Lada66”
2
5
3
4
Pubivisan oikeat vastaukset: 1) Ye Hole In Ye Wall 2) The Clove Hitch 3) The Baltic Fleet 4) The Globe 5) The Lion Tavern TOUKOKUU 2016 |
nw | 19
20 |
nw | TOUKOKUU 2016
LIPPUVASTAAVALTA TEKSTI Jani Arponen
S
tadionin remontti toi kauden 2015/16 alkuun osaltaan vähän jännitystä: paljonko remontti veisi yhdistyksiltä lippuja lippukiintiöstä? Onneksi huoli oli kuitenkin aiheeton, sillä saimme lippuja yhdeksään otteluun yhteensä 119 kpl (kaudella 2014/15 lippujen määrä oli 135) eli vain pari lippua vähemmän per peli kuin kaudella 2014/15. Olettaisin että tulevan kauden lippumäärä tullee olemaan samaa tasoa, eli 14 lippua per ottelu. Kauden 2016/17 otteluliput tulevat taas kesän jälkeen hakuun, joten haluaisin muistuttaa kaikkia lippuja hakevia siitä, että katsoisitte valmiiksi syksyn ottelut heti otteluohjelman tultua julkiseksi. Lippujen hakuaika tullee taas olemaan lyhyt, noin puolitoista viikkoa.. HUOM! Mikäli olet jäänyt ilman lippua ja kiinnostaisi lähteä katsomaan ottelua, kannattaa foorumilla käydä tarkastamassa Lippuosiosta ”Ylimääräisten ottelulippujen myynti/osto 2015/16” -otsikon alta, josko jollain olisi tarjota lippua. Sinne voi käydä myös ilmoittamassa halukkuutensa ostaa lippu. ■
KUIN KAKSI MARJAA
Garry Monk
”Rumme”
KANNATUSNURKKAUS TEKSTI JA KUVA Arto Rautio
E
hkä tässä kohden ei voi puhua nurkkauksesta, mutta meillä Liverpool FC on läsnä jokapäiväisessä elämässä, kuten kuvasta näkyy. ■
TOUKOKUU 2016 |
nw | 21
The Justice Bell
Outside, the springtime fills the air the smell of life is everywhere viola’s bloom and tulips grow while daffodils dance heel to toe.
Ever since that disastrous day a vision often comes my way I reach and grab his outstretched arm then pull him up away from harm.
A schoolboy holds a leather ball in a photograph on a bedroom wall the bed is made, the curtains drawn as silence greets the break of dawn.
These should have been such special times for a boy who’d now be in his prime but spring forever turned to grey in theYorkshire sun, one April day.
We both embrace with tear-filled eyes I then awake to realise its the same old dream I have each week as I quietly cry myself to sleep.
The dusk gives way to morning light revealing shades of red and white which hang from posters locked in time of the Liverpool team of 89.
The clock was locked on 3.06 as sun shone down upon the pitch lighting up faces etched in pain as death descended on Leppings Lane.
On April the 15th every year when all is calm and skies are clear beneath a glowing Yorkshire moon a lone scots piper plays a tune.
Upon a pale white quilted sheet a football kit is folded neat with a yellow scarf, trimmed with red and some football boots beside the bed.
Between the bars an arm is raised amidst a human tidal wave a young hand yearning to be saved grows weak inside this deathly cage.
The tune rings out the justice cause then blows due west across the moors it passes by the eternal flame then engulfs a young boys picture frame.
In hope, the room awakes each day to see the boy who used to play but once again it wakes alone for this young boy’s not coming home.
A boy not barely in his teens is lost amongst the dying screams a body too frail to fight for breath is drowned below a sea of death.
His room is as it was that day for thirteen years its stayed that way untouched and frozen forever in time since that tragic day in 89.
His outstretched arm then disappears to signal fourteen years of tears as 96 souls of those who fell await the toll of the justice bell.
And as it plays its haunting sound tears are heard from miles around they’re tears from families of those who fell awaiting the toll of the justice bell. ■
TEKSTI Dave Kirby
22 |
nw | TOUKOKUU 2016
LIPPUJEN HAKU JA YHDISTYSPISTEIDEN VAIKUTUS Yhdistyspisteet Selitetään ensin yhdistyspisteiden kerääminen: Kun jäsenmaksu maksetaan ennen syksyn lippujenhaun deadlineä (1.6. – deadline, joka on yleensä kesäkuun lopussa), saa jäsen käyttöönsä 3 pistettä. Kun jäsenmaksu maksetaan ennen kevään lippujenhaun deadlineä (6.7. – deadline, joka on yleensä marraskuun lopussa), jäsen saa käyttöönsä 2 pistettä. Tämän jälkeen (1.12 – 31.5 ) liittyessä jäsen saa 1 pisteen. Pisteet lasketaan yhteen aina kolmen viimeisen jäsenkauden perusteella eli näin korkein mahdollinen pistemäärä on 9 pistettä. Pisteitä voi kartuttaa kirjoittamalla yhdistyksen lehteen Norwegian Woodiin, kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen saldoon kun juttu on julkaistu lehdessä. Jäsenen sen hetkiset pisteet näkyvät aina hänelle lähetettävässä jäsenmaksussa.
Lippujen haku Hakeaksesi lippuja jäsenellä tulee olla Liverpool FC:n jäsenyys - eli Full tai Light membership. International membership ei kelpaa. Yhdistys hakee lippuja kaksi kertaa kauden aikana: syyskaudelle (otteluohjelma vuodenvaihteeseen asti) ja kevätkaudelle (loppukauden pelit). Jokaiseen otteluun voimme hakea 15 lippua. Yhdistys saa valita kolme ottelua syksyllä ja kolme ottelua keväällä, jotka ovat ensisijaisia otteluita lippujen suhteen ja joihin Liverpool FC yrittää saada yhdistykselle liput. Loput ovat ns. ”toivotaan toivotaan” -otteluita, joihin yhdistys voi mahdollisesti saada lippuja. Seuran viralliset General Salesit ovat heinä- ja marraskuussa. Näitä virallisia hakuja ennen yhdistyksellä on mahdollisuus hakea omat lippunsa. Lippujen hausta yhdistys lähettää koko jäsenistölle lippujen haku ohjeet ja deadlinen.
Miten haet ottelulippuja? Yhdistykseltä tulee excel-taulukko haettavista peleistä noin 1–2 viikkoa ennen deadlineä. Taulukkoon merkataan vain hakijan nimi ja ruksataan halutut ottelut, ja palautetaan kysely takaisin. Huom! Ruksaa vain ne ottelut, joihin olet oikeasti valmis lähtemään. Olet
velvollinen ostamaan kaikki saamasi liput, sillä ns. kakkosprioriteetin ”jos-saan-tämän-lipun-niin-en-otakaan-muita-ruksaamiani-lippuja” -otteluita ei ole. Varsinkin syksyn haku, eli kauden ensimmäinen lipunhaku, tulee nopeasti. Syksyn lipunhakuun kannattaa varautua jo siinä vaiheessa, kun otteluohjelma julkaistaan. Kannattaa katsoa valmiiksi, mitkä ottelut kiinnostavat. Hakijalista otteluihin päivitetään reaaliajassa foorumille ja on ainoa paikka mistä näkee otteluihin hakeneet
Miten lipunsaajat päätetään? Pelit jaetaan A-, B- ja C-kategoriohin. A-kategoriaan luettavat pelit ovat Man United, Man City, Chelsea, Tottenham, Everton, Arsenal ja Newcastle. Seuraavat vaiheet koskevat A-kategorian pelejä: 1) Jos peliin yli 15 lipunhakijaa, ensimmäisenä karsiutuvat ne jotka ovat edellisenä kautena saaneet lipun kyseiseen otteluun. 2) Toinen tarvittava karsinta tapahtuu yhdistyspisteiden avulla. 3) Kolmas ja viimeiseksi karsinnaksi on arvonta. Jokaisella hakijalla on LFC:n jäsennumero ja tästä numerosta hänelle luodaan oma arvontanumero. Tätä arvontanumeroa sitten verrataan yhdistyksen luomaan numeroon (00-99) ja lähimmäksi tätä numeroa osuvat arvontanumerot saavat paikan lipunhakijoina. Tarkemmat arvontasäännöt löytyvät foorumilta. Kun jäsen saa lipun A-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään heti mahdolliseen seuraavaan A-kategorian ottelun karsintaan. Esim. Matti (9 pistettä) hakee syksyllä lippua sekä Arsenal että Everton otteluun. Matilla on aluksi 9 pistettä kumpaankin otteluun. Arsenalia vastaan pelataan aikaisemmin, joten lähtijät sinne ratkaistaan ensin. Matti saa Arsenal otteluun lipun ja sen seurauksena Everton-pelin hakuun hänellä on käytössä enää 6 pistettä. B- ja C-kategorian otteluihin ei käytetä yhdistyspisteitä. Näissä kategorioissa ensimmäiseksi karsiutuvat ne henkilöt, jotka ovat saaneet edellisenä kautena lipun kyseiseen otteluun. Toinen karsinta tapahtuu arvonnalla.
KIRJOITTAMINEN NORWEGIAN WOODIIN Norwegian Wood on kannatusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa. Lehti julkaistaan neljän kuukauden välein syys-, tammi- ja toukokuussa. Lisätietoja lehdestä löydät kannatusyhdistyksen foorumilta. Lehden sisältö muodostuu teidän lähettämistänne jutuista. Päätoimittaja toivookin teiltä arvon kanssakannattajat, suurta intoa, halua ja poltetta kallisarvoisen aikanne uhraamiseksi yhteisen hyvän eteen. Lehteen kirjoittamista on pyritään kannustamaan myös seuraavilla tavoilla: 1) Lehteen kirjoittamalla voit kartuttaa yhdistyspisteitäsi, mutta kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen yhdistyspistesaldoon heti kun juttu on julkaistu lehdessä. 2) Jokaisen lehden paras artikkeli valitaan äänestämällä. Artikkelin kirjoittajaa lahjotaan hienolla LFC-aiheisella palkinnolla kannatusyhdistyksen toimesta. Jutut ja kuvat tulee lähettää osoitteeseen editor@olscfinland.com. Samaan osoitteeseen saa lähettää myös parannus- ja kehitysehdotuksia.
Tärppejä Kaikenlaiset reissu- tai tapahtumaraportit, kausiennakot ja -yhteenvedot ovat tervetulleita. Pelaajaesittelyt ja -arvioinnit ovat myös toivottuja, varsinkin siirtoikkunoiden aikaan. Seuran historiaa, sen käännekohtia tai tärkeitä tapahtumia sivuavat artikkelit olisivat myös mielenkiintoisia. Eri kaupunkien kokoontumispaikoista olisi mukava saada juttusarja aikaiseksi, mutta vielä ei ole tätä varten tullut riittävästi materiaalia. Jos kotonasi on punainen miesluola, LFC-henkinen ottelustudio tai punalinnun koristama baarinurkkaus, niin nyt olisi mahdollisuus sen esittelyyn. Jos kenelläkään on yhteyksiä ulkomaisiin kannattajiin ja sitä kautta englanninkielisiin artikkeleihin, julkaisemme niitäkin ilomielin. Fellow scouser -juttusarja on otettu hyvin vastaan. Pitäkää silmät ja korvat auki mielenkiintoisten haastateltavien varalta, jotta juttuja riittää tulevaisuudessakin. Päätoimittaja kiittää.