Norwegian Wood nro56

norwegian wood THE FINNISH LFC FANZINE

N RO 5 6 | TO U KO K U U 2 0 1 7

PÄÄKIRJOITUS TEKSTI Tommi Liutu

J Liverpool Football Club Perustettu: 1892 Pääomistaja John W. Henry Puheenjohtaja: Tony Werner Manageri: Jürgen Klopp LIIGAMESTARUUDET 1900-01, 1905-06, 1921-22, 1922-23, 1946-47, 1963-64, 1965-66, 1972-73, 1975-76, 1976-77, 1978-79, 1979-80, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1985-86, 1987-88, 1989-90 EUROOPAN CUPIN (UCL) VOITOT 1976-77, 1977-78, 1980-81, 1983-84, 2004-05 UEFA CUPIN (EL) VOITOT 1972-73, 1975-76, 2000-01 UEFA SUPER CUPIN VOITOT 1977, 2001, 2005 FA CUPIN VOITOT 1964-65, 1973-74, 1985-86, 1988-89, 1991-92, 2000-01, 2005-06 LIIGACUPIN VOITOT 1980-81, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1994-95, 2000-01, 2002-03, 2011-12

os edellisen pääkirjoituksen aikaan eläteltiin haaveita vielä mestaruudesta, on todellisuus tällä haavaa aivan jotain muuta taistelun sarjan kolmos-/nelostilasta käydessä kuumimmillaan. Onnittelut kuitenkin jo Lontoon sinisille, joille mestaruus varmistui kuluneena viikonloppuna.

Tänään kuitenkin West Ham kaatui vieraissa 0–4 lukemin. Tässä vaiheessa joutuu vielä vähän jännittämään Arsenalin ja Man Cityn otteita, mutta omissa käsissä – vaihteeksi.

Täytyy viimeisellä kierroksella toivoa vähän apuja kaupungin kolmosjoukkueeltakin.

Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen näyttää siltä (anti-jinx), että pääsemme vihdoinkin mittelemään yhdestä jalkapallomaailman himoituimmasta pokaalista aivan liian pitkän tauon jälkeen. Ja sitähän kelpaa odotella. Toivottavasti tämä näkyy reiluna satsauksena myös tulevan kesän siirtoikkunassa. *** Tämä on allekirjoittaneen osalta viimeinen Norwegian Woodin numero virallisen päätoimittajan roolissa (ensi kauden ajaksi olen vielä lupautunut tarvittaessa lehteä taittelemaan avustajana). Mielenkiintoista on myös päästä (jossain vaiheessa) näkemään ns. ulkopuolisen silmin miten lehti jatkaa kehittymistään tulevaisuudessa.

Omasta puolestani haluan kiittää kaikkia lehteen juttuja kirjottaneita kanssajäseniä, sillä ilman teitä ei hommasta olisi tullut mitään. Toivottavasti jaksatte jatkaa aktiivisesti kirjoittamista tulevaisuudessakin ja helpotatte tulevan toimituksen työtä! Tosin ainahan noita juttuja saisi päätoimittajan postiosoitteeseen tupsahdella useampiakin.

Mutta tältä erää yhtä suosikkikirjailijoistani lainaten: ”So Long, and Thanks For All the Fish” ■

*** Tällä kertaa kansikuvassa komeilee olennainen osa Liverpool FC:n historiaa: 40 vuotta sitten Roomassa Liverpool voitti Borussia Mönchengladbachin numeroin 3–1 ja pelaajat pääsivät nostamaan tuon arvostetun ja suurikorvaisen kannun ensimmäistä kertaa kohti taivaita!

Kuten kaikki tietänevät, ei tuo kerta jäänyt viimeiseksi. Pystiä nosteltiin myös vuosina 1978 Lontoossa, 1981 Pariisissa, 1984 jälleen Roomassa ja viimeisen kerran 2005 Istanbulissa. Liverpool on esiintynyt finaaleissa kahdesti vuosina 1985 ja 2007.

Seuraava takaraja on sunnuntaina 20. elokuuta 2017. Tällöin kaiken lehteen tulevan materiaalin on ehdottomasti oltava editor@olscfinland.com -osoitteessa. Kaikki artikkelit ovat tervetulleita!

Suomen LFC kannattajayhdistys ry Official Liverpool FC Supporters Club Finland

PUHEENJOHTAJA Iiro Romo (theiiro80)

VARAPUHEENJOHTAJA Kristian Blomberg (FinnKop)

SIHTEERI Jani Arponen (jarponen)

Tapahtumavastaava Thomas Nieminen (tonisan)

NW päätoimittaja Tommi Liutu

SIVUSTO: www.olscfinland.com SÄHKÖPOSTI: info@olscfinland.com

2 |

nw | TOUKOKUU 2017

(Esclavo)

PUHEENJOHTAJAN KYNÄSTÄ

LIPPUVASTAAVALTA

T

K

TEKSTI Iiro Romo

ätä kirjoittaessa Valioliigaa on pelaamatta enää muutama kierros ja jännitys mestareiden liigapaikkojen jakautumisessa on suorastaan käsin kosketeltavissa. Tämä(kin) loukkaantumisten värittämä kausi on tarjonnut Liverpool kannattajille enemmän ja vähemmän sykähdyttäviä hetkiä, vaikka mestaruuspokaali jäi jälleen kaukaiseksi haaveeksi – onnittelut silti Lontooseen.

Yhdistys on jälleen pyrkinyt aktiivisesti tuottamaan jäsenistölleen hyvinvointia ja kaikkea pientä kivaa. Uudeksi yhteistyökumppaniksi saimme alkukeväästä Roihuvuoren Nahkan, joka valmistaa nahkasta laadukkaita käsityötuotteita OLSC-logolla. Näistä tuotteista lahjoitetaan lyhentämättömänä OLSC:n määrittämään hyväntekeväisyyskohteeseen 10% myyntihinnasta, käykääpä siis ostoksilla ja tehkää hyvää. Samoin olevassa olevaa yhteistyötä Tjäreborgin kanssa tullaan jatkamaan ja siellä suunnalla onkin isoja suunnitelmia seuraavalle kaudella, mutta niistä lisää kenties hieman myöhemmin.

Kuten viime syksynä uutta puheenjohtajaa valittaessa kerroin, on yksi tärkeimmistä tavoitteistani yhdistyksen puheenjohtajana laajentaa yhdistyksen toimintaa myös Kehä 3:sen ulkopuolelle ja saada jäsenillemme ympäri maata myös muuta toimintaa kuin ottelutapahtumien seuraamista ja lippujen metsästystä.

Olemmekin nyt hallituksen johdolla käynnistäneet yhdistystoiminnan kehittämiseksi tarkoitetut työryhmät, joihin kuka tahansa yhdistyksen jäsen voi liittyä ja antaa oman panoksensa yhteiselle asialle. Itsessään ryhmään liittyminen ei vielä velvoita jäsentä tekemään mitään, vaan jokainen voi parhaaksi katsomallaan tavalla osallistua niihin silloin kun omaan aikatauluun tai elämän tilanteeseen parhaiten sopii. Toivonkin, että mahdollisimman moni teistä ottaisi osaa yhteiseen harrastukseen ja lähtisi rakentamaan yhdistyksestämme maamme parasta ja suurinta kannattajayhdistystä. Ohjeita ja tarkempaa tietoa työryhmistä myöhemmin tässä lehdessä.

TEKSTI Jani Arponen

ausi 2016/17 on takana ja taas on käynyt yhdistyksen jäseniä Anfieldillä pelejä katsomassa. Syksyn lipunhaussa haut osuivat hyvin ja saimme 71 kappaletta lippuja, joka on paras saavutus sitten 2011/12 kauden huiman 112 kappaleen. Syksyllä kävimme katsomassa Leicester (14), Hull (13), Watford (9), West Ham (14), Stoke (8) sekä Man City (13) ottelut.

Myös kevään lipunhaussa meitä onnisti ja saimme lippuja 72 kappaletta. Otteluina tällä kertaa Swansea (9), Chelsea (7), Burnley (14), Everton (14), Crystal Palace (14) sekä Southampton (14).

Onnistuimme siis haalimaan Liverpoolista yhteensä 143 lippua joka on mielestäni todella hyvä suoritus.

Enemmänkin olisimme saaneet koska kaikkiin saamiimme otteluihin ei lähtenyt täyttä 14 henkeä.

Kauden 2017/18 lipunhaku tulee taas jälleen nopeasti ja perinteiseen tapaan yllätyksenä, joten olkaahan lipuista kiinnostuneet valmiina kun kauden otteluohjelma julkaistaan. Lippukysely-excel tullaan näillä näkymin lähettämään pikaisella aikataululla heti otteluohjelman julkaisun jälkeen. Uudet jäsenet voivat lukea ohjeet esim. lehden viimeiseltä sivulta tai foorumilta. Kaikki mahdolliset kysymykset tulee lähettää osoitteeseen info@olscfinland.com.

Sen verran muutosta tulee ainakin että lfcliput@ gmail.com osoite tulee jäämään pois ja tilalle tulee tickets@olscfinland.com. ■

Tässä vaiheessa lienee aika toivottaa kaikille mukavaa kesää ja onnistunutta lippuhakua, kunhan saadaan otteluohjelma selville hieman ennen juhannusta.

Mitä ikinä teettekin, missä ikinä meettekin; YNWA! ■ ”We are pro-Liverpool and anti-nobody” (Bill Shankly, 1971)

Sisältö NORWEGIAN WOOD on Suomen LFC Kannattajayhdistys ry:n jäsenlehti. Sekä yhdistys että fanzine ovat täysin epävirallisia eivätkä millään tavoin riippuvaisia seurasta, vaikka yhdistys omaakin virallisen Liverpool Supporters Branch-statuksen. Kaikki lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivät seuran tai yhdistyksen hallituksen.

2

Pääkirjoitus

16

3

Puheenjohtajan kynästä

20 Reissurapo

3

Lippuvastaavalta

23 “Fellow scouser” Mika Laurikainen

4

Suosikkimme voisi olla Merseysiden

25 Pubivisa

Big Sami villitsi Kipinässä

siniset

26 Kuin kaksi marjaa

11

The Beatles – Sini- vai punavalkoinen

26 OLSC suosittelee

13

Zeljko Buvac ja Peter Krawietz: Miehet Jürgen Kloppin taustalla

PÄÄTOIMITTAJA Tommi Liutu TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI editor@olscfinland.com JULKAISIJA Suomen LFC Kannattajayhdistys ry (Official Liverpool FC Supporters Club Finland)

TOUKOKUU 2017 |

nw | 3

SUOSIKKIMME VOISI OLLA MERSEYSIDEN SINISET Tänä päivänä tuntuu itsestään selvältä, että Merseysiden pitkään maailman parhaanakin tunnettu ykkösjoukkue pelaa kokopunaisissa seutukunnan kakkosporukan pukiessa ylleen sinisen paidan ja valkoiset housut. Historian ei kuitenkaan olisi tarvinnut mennä kovinkaan paljon eri tavalla, että Merseysiden ykkösjoukkueena tunnettaisiinkin sinistä peliasua käyttävä porukka.

TEKSTI Arto Rautio

K

otipeliasu on yksi tärkeä osa jalkapalloseuran identiteettiä. Muutama kausi sitten saatoimme nähdä Cardiffissa, miten tärkeitä peliasuun liittyvät perinteet ovat ja miten suuri fanien vastustus voi olla, jos perinteistä halutaan poiketa. Siellähän seuran malesiankiinalainen puheenjohtaja Vincent Tan vaihtoi Cardiff Cityn perinteisen sinisen peliasun punaiseksi, kun punaisen värin koetaan tuovan onnea Aasiassa. Muutaman vuoden jälkeen Tanin oli kuitenkin luovutettava ja seura palasi takaisin fanien vaatimaan siniseen.

Ihan sama tunneside liittyy perinteiseen nimeen ja pelipaikkaan. Hull Cityn kannattajat nousivat kapinaan, kun omistaja halusi lisätä seuran nimeen sen lempinimen Tigers. Wimbledon FC:n kannattajat puolestaan perustivat uuden AFC Wimbledonin, kun vanha perinteinen lontoolaisseura yritti tehdä saman kuin monet lätkäliiga NHL:n seurat ovat onnistuneesti tehneet eli muuttaa omistajien mielestä paremmille markkinoille. Uusi MK Dons ei ole noussut yhtä lailla lentoon kuin vaikkapa lätkäseura Minnesota North Stars, joka tahkoaa tänä päivänä Pohjois-Amerikan kiekkosarjassa nimellä Dallas Stars.

LFC:n identiteettiin kuuluvat vahvasti kokopunainen peliasu, Liverbird ja kotikenttä Anfield. NW:n numerossa 53 kävin läpi Liverpoolin ja Anfieldin yhteistä taivalta. Nyt yritän valottaa seuran peliasun ja tunnuksen kehityskaarta.

Uskon asia tai sitten ei Kun kävin Englannissa ensimmäisen kerran 90-luvun alussa, oli matkan pääasia tutustua sikäläiseen nuorisotyöhön Manchesterissa. Reissuilla tuli tietysti puhutuksi manchesterilaisten isäntiemme kanssa paljon myös jalkapallosta. He kertoivat, että Ison-Britannian jalkapallojoukkueiden yksi taustoittava tekijä olisi ollut uskonto.

Isäntiemme mukaan taustaltaan selkeästi protestanttien, mikä Isossa-Britanniassa tarkoittaa lähinnä anglikaaneja, perustamat joukkueet käyttäisivät sinisiä ja selkeästi katolistaustaiset joukkueet punaisia pelipaitoja.

Tässä ”kaikki-tieto-on-muka-käsilläsi” -maailmassa ei kuitenkaan löytynyt varmistusta, onko tuo selitys protestanttien ja katolisten väreistä luotettava. Esimerkiksi Glasgow’ssahan vahvasti protestanttien kannattama Rangers on kyllä sinipaitainen, mutta sen katolisten kannattama kilpailija Celtic ei kuitenkaan ole punainen, vaan käyttää Irlannin vihreää.

4 |

nw | TOUKOKUU 2017

Esimerkiksi Arsenal pelaa netin ihmeellisen tietovaraston mukaan punaisissa sen takia, että nyky-Arsenalin kanssa samantyyppisissä punaisissa pelannut Nottingham Forest sponssasi seuran liikkeellelähtöä lahjoittamalla sille ensimmäiset pelipaidat. Tämä ”lahjaväritys” jäi sitten käyttöön Arsenalissa. Nottingham Forestin perustajat taas ottivat peliasunsa väriä valitessaan esikuvakseen tuolloin Englannissa suositun italialaisen vapaustaistelijan Guiseppe Garibaldin kannattajien käyttämät punaiset paidat.

Garibaldilla oli 1800-luvulla merkittävä rooli nykyisenkaltaisen yhtenäisen Italian syntymisessä.

Samaten esimerkiksi 1867 perustettu Sheffield Wednesday, jonka paitasponsorina oli muuten 1986–88 Finlux-TV, on pelannut aina jonkintyylisessä sinivalkoisessa ilman mitään viitteitä värityksen liittymisestä uskontoon.

Seura aloitti toimintansa Wednesday Cricket Clubin jalkapallojaostona ennen kuin irtaantui siitä. Nimi Wednesday tuli yksinkertaisesti siitä, että krikettiseuran ottelut pelattiin aina keskiviikkoisin. Sheffield Wednesday on muuten nykyisistä liigaseuroista kolmanneksi vanhin 1862 perustetun ja alkukauden hakujen jälkeen mustavalkoraitaiseen paitaan päätyneen Notts Countyn ja sen 1865 perustetun paikalliskilpailijan Nottingham Forestin jälkeen.

Liverpoolin punaiset voittivat mestaruuden 1891 ja 1901 Liverpoolin jalkapallojoukkueista Everton on perustettu vuonna 1878 nimellä St. Domingo’s FC, joka toimi samannimisen evankelisen seurakunnan seurana. St. Domingo’s käytti sinivalkopystyraidallista paitaa, valkoisia housuja ja mustia sukkia. Tätä St. Domingo’s FC:n värivalikoimaa voisi ajatella myös uskonnollisena viestinä, kun evankeliset ovat myös protestanttinen kirkkokunta, mutta nyky-Evertonin asu ei ole mitenkään suora tuon asun perillinen. Kun seuran nimeksi tuli Everton FC vuonna 1879 ja sen toimintaan pääsivät koko Evertonin alueen asukkaat, peliasun väri nimittäin muuttui. Everton FC:n ensimmäinen peliasu oli musta paita, jossa oli oikeasta lantiosta vasempaan hartiaan menevä punainen viiva, mustat housut ja valkoiset sukat.

Mustana Everton FC:n peliasu pysyi vain kauden 1881– 82. Sen jälkeen seura pelasi ensin kaksi kautta paidassa, jonka toinen hiha ja toinen pystypuoli olivat vaalean punaiset ja toinen hiha ja toinen pystypuoli valkoiset housujen ja sukkien ollessa tumman sinisiä. Sitten paita vaihdettiin

pariksi kaudeksi sinivalkoruudulliseen (2 valkoista ja 2 sinistä ruutua ristikkäin puolellaan), kaudeksi 1886–87 punaiseen, jossa oli valkoiset hihat, ennen kuin oli vuoro vaihtaa paita vuosiksi 1887–90 taas sinivalkoiseen – tällä kertaa aika lailla nykyistä Blackburn Roversin asua muistuttavaan versioon. Kun Everton FC voitti ensimmäisen Englannin mestaruutensa 1891, tapahtui se kokopunaisessa paidassa jollaisessa seura esiintyi 1890–95. Housut pysyivät koko ajan tumman sinisinä kunnes seura löysi identiteettinsä sinisestä paidasta ja valkoisista housuista vuonna 1895.

Kuten Anfieldin kehitystä koskevassa jutussa kerroin, Liverpool FC syntyi vuonna 1892 kun Anfieldin ja The Sandonin isäntä John Houlding riitaantui Everton FC:n kanssa.

Tuolloin punaisissa paidoissa pelannut Everton muutti Anfieldilta pois ja Houlding perusti tilalle uuden seuran.

Uuden Liverpool FC -nimisen joukkueen peliasu oli kutakuinkin identtinen sen kanssa, mitä Everton FC oli käyttänyt kaudella 1887–90. Liverpool FC siis aloitti uransa Merseysiden sinisinä pelaten samantyyppisessä paidassa kuin on Blackburnin nykyisessä kotiasussa housujen ja sukkien ollessa tumman sinisiä. Jos tämä asuidea olisi väriensä osalta säilynyt, hurraisimme nyt siis mitä ilmeisimmin kokosinisissä pelaavalle Liverpool FC:lle.

Onneksi näin ei ole, sillä jo pelkkä ajatus hurrata nykyistä Chelsea FC:tä ulkoisesti aika paljon muistuttavalle joukkueelle tuntuu varsin oksettavalta. Ei Chelsea tosin ole pelannut kokosinisessä kuin kuudella kaudella siirryttyään valkoisista sinisiin pelihousuihin vuonna 1964.

Chelsean asussa sukat ovat olleet valkoiset syksystä 1992 lähtien. Tällä hetkellä Valioliigan ainoa tumman kokosinisissä pelaava joukkue on Leicester City, jolla siniset pelihousut ja sukat ei ole kuitenkaan ollut mikään vakioväritys edes viime vuosina. Mestaruuskausi oli ensimmäinen kokosininen pitkään aikaan. Muista Valioliigajoukkueista yksivärinen on tällä hetkellä Swansea City, joka pelaa kokovalkoisissa.

Liverpool FC:n ura Merseysiden sinisenä joukkueena kesti vain kauden 1895–96 loppuun. Syyskaudella 1896 joukkue nimittäin kirmaisi kentälle uudessa peliasussa, joka pysyi sukkia lukuun ottamatta samana liki 70 vuotta.

Tämä uusi asu sisälsi ensimmäiset kymmenen vuotta punaisen paidan, valkoiset housut ja punaiset sukat. Sen jälkeen sukat vaihtoivat välillä väriä enemmän tai vähemmän punaisella täydennettyyn mustaan, puna-valkoraitaisiin tai punaisella täydennettyyn valkoiseen.

Eli kun Liverpool FC voitti ensimmäisen Englannin mestaruutensa ja samalla Liverpoolin kaupungin toisen

liigamestaruuden kaudella 1900–01, se tapahtui kotiasun ollessa punaiset paidat, valkoiset pelihousut ja punaiset sukat. Samat värit olivat Liverpool FC:n napatessa toisen mestaruutensa kaudella 1905–06. Sinipaitainen Liverpoolin joukkue sai odottaa ensimmäistä mestaruuttaan kauteen 1914–15, jolloin Everton FC voitti toisen mestaruutensa, tuolloin siis ensimmäisen kerran sinisissä paidoissa ja valkoisissa pelihousuissa.

Miksi Liverpool FC:stä tuli punainen ja Everton FC:stä sininen ei selviä läpi käydystä aineistoista. Evertonin peliasu haki omaa ilmettään vuodesta 1878 vuoteen 1895, kuten edellä kerrottiin. Liverpoolin pelipaita oli siis ensin samanlainen kuin Evertonin pari vuotta aiemmin käyttämä, ja muuttui sitten punaiseksi, kun Everton oli ensin muuttanut oman paitansa siniseksi. Vuodesta 1896 lähtien molempien joukkueiden peliasu oli perusilmeeltään samantyyppinen eli yksivärinen paita ja valkoiset pelihousut.

Ehkä Liverpoolista tuli punainen vain siksi, että Evertonista tuli sininen. Ehkä syy on joku muu.

Real Madrid vaikutti Bill Shanklyyn ”Our game against Anderlecht at Anfield was a night of milestones. We wore the all red strip for the first time.

Christ, the players looked like giants. And we played like giants. The immortal words of Bill Shankly provide a somewhat poignant way to describe the unique aura that surrounds the all-red kit of Liverpool Football Club.”

Kuten edellinen lainaus seuran sivuilta kertoo, Liverpool FC, hallitseva Englannin mestari, kohtasi Euroopan cupin ensimmäisellä kierroksella Anderlechtin ulkoisesti uusiutuneena. Ottelussa, joka pelattiin 25.11.1964, esiintyi tuolloin siis ensimmäistä kertaa Liverpool FC kokopunaisessa peliasussa. Pitkään seuraa toimittajana seurannut John Keith kertasi tuon punaisen peliasun historiaa 22.10.2014 pelatun Mestarien liigan Liverpool – Real Madrid -ottelun otteluohjelmassa, jonka tietysti ostin ollessani katsomassa peliä. Ikävä kyllä lokakuun 2014 ottelussa valkoinen aura oli selvästi punaista auraa loistavampi ja Brendan Rodgersin miehistö otti Carlo Ancelottin porukalta rumasti 0–3 turpiin Christiano Ronaldon tehdessä yhden ja Karim Benzeman kaksi maalia.

Real Madrid oli noihin aikoihin eli syksyllä 1964 Euroopan mahtiseura. Sitä se on toki edelleen Euroopan mestaruusturnauksessa kaikkien muiden loistavien menestysseurojen joukossa, saavutuksiltaan eräänlainen kerma kermojen päällä. John Keith kertoi jututtaneensa mm. Li-

TOUKOKUU 2017 |

nw | 5

verpool-legendoja Ian Callaghania ja Chris Lawleria, joiden mielissä 1950- ja 1960-luvun mustavalkotelevisioista nähty Real Madrid tuntui olevan täysin voittamaton joukkue ja siten tärkeä esikuva omallekin pelaajauralle.

Myös manageri Bill Shankly ihaili Real Madridia. Kun Shankly näki Real Madridin livenä pelaamassa Old Traffordilla Manchester Unitedia vastaan, hän ihastui entistä enemmän kokovalkoisen seuran mahtavuuteen ja voimakkuuteen. Hän koki seuran kokovalkoisen peliasun synnyttävän joukkueen ympärille erityistä auraa. Yksivärinen asu siis toi Shanklyn silmissä seuralle oman vahvan vaikutelmansa. Niinpä Shankly päätti tehdä Liverpoolissa saman eli muuttaa peliasun yksiväriseksi eli kokopunaiseksi marraskuussa 1964.

John Keithin mukaan Liverpool FC:stä tuli ensimmäinen seura Englannissa, joka alkoi käyttää täysin yksiväristä peliasua. Oman salapoliisityön perusteella tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä ainakin Swansea City on käyttänyt kokovalkoista asua jo 1950-luvulla ja Leeds United 1960-luvun alussa. Sen sijaan voi hyvinkin pitää kutinsa, että Liverpool FC on pisimpään yksiväristä peliasua katkeamatta käyttänyt engilantilaisseura ja on siten ensimmäinen seura Englannissa, joka siirtyi pysyvästi yksiväriseen asuun. Niin Swansea kuin Leedskin ovat vaihdelleet värejä välillä, Leeds tosin säilyttäen kutakuinkin tunnistettavana Don Revien myös Real Madrid-vaikutteisena tekemän uudistuksen peliasuunsa. Leedsillä on ollut asussaan esimerkiksi kapeita sinisiä raitoja, ehkä heijastumana ennen 1960-lukua paitoja hallinneesta siniväristä.

Siirtyminen kokopunaiseen toimi ja toi Liverpool FC:lle sitä realmadridmaista auraa, mitä Bill Shankly halusi. Tuon marraskuun 1964 jälkeen Liverpool FC on voittanut 12 Englannin mestaruutta, viisi Euroopan cupia/Mestarien liigaa, kolme Euroopan supercupia, kolme Uefa cupia, seitsemän FA cupia, kahdeksan liigacupia sekä pelaamalla kymmenen Community shieldiä (loput seuran Community shieldit on saatu tilanteissa, joissa ne on jaettu molemmille joukkueille). Ennen kokopunaiseen siirtymistä Liverpool FC sai kerätyksi kaappiinsa vain kuusi Englannin mestaruutta.

Liverpool FC:llä on ollut tähänastisen historiansa noin 125 vuoden aikana siis kolme eri peliasua. Ensimmäiset neljä kautta pelattiin paidassa, joka muistuttaa hyvin paljon Blackburn Roversien nykyistä pelipaitaa, sekä sinisissä housuissa ja sukissa. Sitten mentiin syksystä 1896 marraskuuhun 1964 punaisessa paidassa ja valkoisissa housuissa sukkien värin vaihdellessa jonkin verran. Marraskuusta 1964 lähtien on kentälle juossut ainakin jokaiseen Anfieldilla pelattuun otteluun periaatteessa kokopunainen joukkue. Tosin paitasopimusten myötä se kokopunainen on

6 |

nw | TOUKOKUU 2017

saanut ”komistuksekseen” mm. isoja Adidaksen valkoisia raitoja 1990-luvun alkupuolella, mutta perusilme on pysynyt

Merimetsokohan se lienee ollut alkujaan?

Liver bird on ollut Liverpoolin kaupungin tunnus jo 1350-luvulta lähtien, jolloin jonkinlainen lintutunnus on varmasti löydetty kaupungin hallinnon käyttämästä sinetistä, mahdollisesti jopa vielä aiemmin. Liverpoolin nimen on arvioitu tarkoittaneen joskus aikoinaan mutaista poukamaa tai allasta ja liver birdin esikuvana on usein pidetty merimetsoa. Varsinaiseksi kaupungin näkyväksi symboliksi liver bird tuli 1900-luvun alussa. Tuolta ajalta on mm.

1911 rakennettu The Royal Liver Building kaksine torneineen, joiden molempien huipulla seisoo liver bird.

Internetin ihmeellisen maailman kautta löytyneen tiedon mukaan Anfieldilla on nähty jonkin sortin liver bird -aiheinen tunnus lipussa tai sentapaisessa jo syyskuussa 1892. Siinä lipussa on ollut linnun ohella kirjaimet L.F.A. (ehkä nimestä Liverpool F.C. and Athletic Grounds Ltd).

Ensimmäinen ns. sataprosenttisen varmaksi luokiteltava todiste tunnuksesta on vuodelta 1901. Tuolloin tehtiin Liverpool FC:n ensimmäisen liigamestaruuden kunniaksi mitali, jossa on keskellä kaupungin vaakunaa mukaileva tunnus ja ympärillä teksti Liverpool Football Club.

Tuossa kaupungin vaakunan lintuaiheessa on kaksi vähän erinäköistä lintua päällekkäin, alempi enemmän istuva ja ylempi ikään kuin lentoon lähdössä. Lisäksi vaakunassa on vasemmalla atrainta kädessä pitävä kuningas Neptunus ja oikealla toinen jumalolento simpukankuoreen puhaltava kalanpyrstöinen Triton. Tuo kokonaisuus näyttää säilyneen seuran käyttämässä tunnuksessa ainakin 1930-luvun lopulle asti. Teksti Liverpool Football Club ei kuitenkaan ole 1930-luvun löytyneissä esimerkeissä enää vaakunakuvion ympärillä, vaan sen alla ikään kuin seppelenauhoissa.

Kaupungin vaakunan lisäksi seuralla on ollut ainakin jo 1920-luvulla tunnuksena myös Liverbird (käytän seuran tunnuksesta kirjoitusasua Liverbird ja kaupungin tunnuksen linnuista kirjoitusasua liver bird, mikä toivon mukaan selventää asiaa). Esimerkiksi seuran mestaruuslipussa, jota on käytetty seuran kolmannen kaudella 1921–22 tul► Pelipaidassa esiintynyt tunnus on ajoittain eronnut seuran viral-

lisesta tunnuksesta. Myös tunnusten värit ja tunnusta kehystäneetmuodot ovat vaihdelleet. Tunnusten esiintymisvuodet järjestyksessä vasemmallta oikealle: 1950, 1955–68, 1968–1987, 1987–1992, 1992, 1993–1999, 1999–2012, 2012–nykyhetki.

◄ Seuran virallisen tunnuksen kehittyminen vuosien

mittaan. Tunnukset järjestestyksessä vasemmalta oikealle on vuosilta 1923, 1935, 1947, 1970 (tästä lukemattomia eri versioita), 1992, 1993 ja 1999. leen mestaruuden jälkeen, on nykypaidoissamme olevan esi-isäksi selkeästi tunnistettava Liverbird. Tuo seuramme Liverbird lienee myös suoraan alenevaa polvea kaupungin vaakunassa ylempänä olevasta liver birdista, sillä molemmilla on suussaan tuore oksa ja siivet ovat kohotettuna ylös ikään kuin lentoon lähtöä varten.

Yritin selailla erilaisia seuran historiaa kuvaavia teoksia viimeksi Liverpoolissa käydessäni, mutta niistä ei löytynyt juurikaan tietoa sen enemmän paidan kuin seuran tunnuksen kehityksestä. Samaa ongelmaa on netin kautta löytyneistä aineistoista etenkin näiden sotaa edeltävän ajan tunnusten osalta. Niinpä en ikävä kyllä pysty kertomaan tarkkaan, koska mikäkin tunnus on otettu käyttöön ja ollut käytössä.

Se on kuitenkin varmaa, että toisen maailmansodan jälkeen Liverpool FC on käyttänyt nykyistä Manchester Unitedin tunnusta hämmästyttävän paljon muistuttavaa tunnusta. Tässä ilmeisesti ainakin 1940-luvulta 1960-luvulle käytetyssä tunnuksessa oli keskellä vaakunassa Liverbird.

Vaakunan yläpuolella on punainen puolikaari, jossa lukee Liverpool, ja alapuolella valkoinen puolikaari, jossa lukee football club. Puolikaarien välissä on molemmilla puolin pallo. Samaa tunnusta oli käytetty myös 27.5.1981 Pariisissa pelatun Euroopan cupin Real Madrid–Liverpool -finaalin otteluohjelmassa, vaikkei tunnus ei ollut tuolloin enää seuran omassa käytössä. Seura nimittäin alkoi 1970-luvulla käyttää tunnusta, jossa Liverbird on ikään kuin ”kaiverrettu palkintopokaalin kylkeen”. Vaakunakuvio on ikään kuin itse pokaali, ”pokaalin kädensijoissa” lukee toisella puolen Liver ja toisella puolella pool ja sen ”jalustassa” on teksti football club.

Liverbird tuli paitaan 50-luvulla Pelipaitaan seuran tunnus tuli ensimmäistä kertaa 50-luvun alussa. Tuossa tunnuksessa oli Liverbird vaakunakilven sisällä. Seuran tunnus tietysti oli ja on edelleen vasemmalla rinnassa sydämen kohdalla. Tuolta kaudelta löytyneessä joukkuekuvassa pelaajilla oli valkoinen paita, jossa vaakuna oli punainen ja Liverbird valkoinen. Kotipai-

dassa värit ovat olleet toisin päin. Myös seuraavien kausien peliasukuvissa punaisessa paidassa on rintaan ilmeisesti ommeltu tunnus, jossa on punainen lintu valkealla pohjalla. Seuran ”pukumiehillä” näkyy olevan vuoden 1954 kuvassa takeissaan edelleen tuo edellä esitelty 1940-luvun lopulla käytetty tunnus.

Seuran peliasussa Liverbird hioutui hiljalleen kohti nykyisissä paidoissa olevaa versiota. Liverbirdin nokka lyheni ja pään asento nousi samalla ylemmäksi. Muutenkin hahmo erkaantui kaupungin vaakunan liver birdeistä, joista ylemmässä on paljon haikaramaisia piirteitä alemman ollessa puhtaammin merimetsoa muistuttava.

Punainen Liverbird valkoisella pohjalla paidan rintamuksessa säilyi perusratkaisuna liki 60-luvun loppuun asti. Sen jälkeen siirryttiin kauden 1975–76 loppuun asti kotiasuissa pelkkään paitaan suoraan painettuun tai brodeerattuun valkoiseen Liverbirdiin, jonka alla olivat valkoiset kirjaimet LFC. Tämän jälkeen oli vuorossa kullankeltainen Liverbird–LFC -tunnus, jollainen säilyi kauden 1984–85 loppuun muuttuakseen sitten kahdeksi kaudeksi taas valkoiseksi. Sitten kaudella 1987–88 lintu korvattiin seuran 1970-luvulla käyttöön ottamalla tunnuksella, jossa on siis Liverbird vaakunakilvessä ja josta tulee pokaalimainen vaikutelma alla olevan tekstin Liverpool football club asettelun takia. Tämä tunnus pysyi paidassa kauden 1991–92 loppuun.

Vuonna 1992 seura täytti sata vuotta. Tuolloin seuralle tehtiin uusi satavuotistunnus, jossa on ylhäällä nykytunnuksen tapaan koristeellinen tekstin ”You’ll Never Walk Alone” sisältävä osio. Myös keskiosa on muodoltaan nykyisen tyyppinen, mutta seuran nimi on isommalla kuin nykyisin ja kirjoitettu kokonaan punaisella valkoiselle pohjalle. Alaosan Liverbird-aihe on aika lailla samanlainen kuin 50-luvun alun asussa: siinä on punainen aika pitkänokkainen eli enemmän merimetsoa kuin vaikkapa haikaraa muistuttava lintu valkopohjaisen punareunaisen pikkuvaakunan sisällä. Seuran nimen ja Liverbirdin välissä on punainen palkki, jossa lukee ”100 years”. Alhaalla on nykytyyppinen seppelenauhaelementti, jossa lukee ”1892– 1992”.

TOUKOKUU 2017 |

nw | 7

Liverpoolin kotiottelut TJÄREBORGIN

JALKAPALLOMATKAT

Näe, koe, ! kannusta

LIVERPOOL FC Sykkiikö sydämesi Liverpool FC:n tahtiin? Et ole yksin. Anna meidän järjestää parhaat paikat Liverpool FC:n superjännittäviin otteluihin ja koe jalkapallohuuma paikan päällä. Edulliset ottelupaketit saat vaivattomasti suoraan Tjäreborgilta. Ottelupaketti sisältää otteluliput ja hotellin. Varaa, ennen kuin muut ehtivät!

Varaa oma ottelupakettisi osoitteesta: www.tjareborg.fi/jalkapallomatkat

8 |

nw | TOUKOKUU 2017

◄ LFC:n paitasponsorit:

Hitachi (1979–1982), Crown Paints (1982–1988), Candy (1988–1992), Carlsberg (1992–2010) ja Standard Chartered (2010–nykyhetki).

Vuonna 1993 siirryttiin tunnusversioon, josta tuo teksti ”100 years” oli poistettu ja teksti ”1892–1992” oli korvattu nytkin käytetyllä versiolla ”est. 1892”. Liverbird, josta säilyi ”vanhanaikainen” pitkänokkainen versio oman vaakunakilven sisällä, sai suuremman tilan kuin juhlatunnuksessa, kun tekstipalkki ”100 years” poistui tunnuksesta. Samalla myös yläosan teksti, jossa Liverpool oli yhdellä ja football club toisella rivillä, kasvoi juhlatunnukseen verrattuna.

Tämän uuden tunnuksen yksi hyvin merkittävä elementti olivat kaksi reunoilla palavaa soihtua, joilla kunnioitettiin Hillsborough’n katastrofissa menehtyneiden kanssakannattajiemme muistoa. Tuo juhlavuoden tunnuksen seuraaja säilyi pääpiirteissään edellä kuvatun kaltaisena vuosituhannen vaihteeseen asti.

Uuden vuosituhannen kunniaksi joukkueemme juoksi kentälle paidassa, jossa oli uusi, nykyisen seuratunnuksemme kaltainen tunnus. Tämä tunnus,joka tervehtii meitä aina esimerkiksi seuran nettietusivun vasemmassa yläkulmassa ja Anfieldin seinillä, säilyi paidoissamme kauden 2011–12 loppuun. Samaan aikaan muuten loppui myös paitasopimus Adidaksen kanssa. Syksyllä 2012 Warrior toi markkinoille uudet paidat, joissa oli taas palattu Liverbird–LFC -tunnukseen. Warriorin vaihtuminen New Balanceen ei vaikuttanut paidassa käytettävään tunnukseen. Warrior/New Balance -aikakaudella tunnus on ollut välillä kullankeltainen, välillä valkoinen.

Paitasponsorit tulivat mukaan 1979 Seuran peliasun ensimmäinen iso muutos oli värin vaihtuminen sinivoittoisesta punavoittoiseksi syksyksi 1896 ja toinen seuran tunnuksen tulo vasemman rinnan eli oikeammin tietysti sydämen päälle 50-luvun alussa.

Kolmas iso näkyvä muutos oli siirtyminen kokopunaiseen peliasuun marraskuussa 1964. Neljäs ison luokan uusi asia oli ensimmäisen paitasponsorin tulo pelipaidan rintaan syksyksi 1979, jolloin paitoihin ilmestyi teksti Hitachi. To-

sin Liverpoolin muissa asusteissa kuin pelipaidoissa oli nähty mainos jo aiemmin. Harjoitusasusteissa, laukuissa yms. ”virallisissa vermeissä” oli nimittäin brittiläisen kenkävalmistaja Golan logo tai nimi jo Bill Shanklyn aikoina 1960-luvun lopussa. Gola jatkoi harjoitusasusponsorina aina 1980-luvun alkuun asti eli vielä Hitachin tultua paitasponsoriksi.

Englannissa kaikkien aikojen ensimmäinen paitamainos nähtiin jo muutama vuosi aiemmin liigan ulkopuolisen Kettering Townin paidoissa 1976. Derby Countylla piti olla Saabin mainokset kaudella 1978–79, mutta lopullisissa paidoissa Saabin logoa ei kuitenkaan nähty. Niinpä ensimmäinen brittiläinen liigaseura, jolla oli paitamainos, on edinburghilainen Hibernian samalta kaudelta 1978–79.

Liverpool sai kunnian olla ensimmäinen englantilainen liigaseura, jolla oli paitamainos.

Liverpool FC ei ole vuosien mittaan hirveästi saanut muita kuin ”C-luokan paitamainoksia”. Ihan ensimmäinen mainos ei kuitenkaan mene tähän C-sarjaan, sillä pelipaitamme neitsyyden vienyt sponsori oli siis japanilainen Hitachi, joka lienee hakenut tällä sopimuksella asiakkaita etenkin kuluttajatuotteilleen.

Hitachin aika jatkui kolme kautta kevääseen 1982, jonka jälkeen paidanrintamuksemme valtasi kuudeksi vuodeksi Crown Paints, joka on brittitaustainen maalivalmistaja. Samaa C-sarjaa jatkoi myös toistaiseksi viimeisimmän liigamestaruutemme kaudella 1989–90 tuoneessa pelipaidassa sponsorina ollut italialaisperäinen kodinkonemerkki Candy, joka tuli paitasponsoriksi syksyllä 1988. Candyn kausi jatkui vain kauden 1991–92 loppuun, jolloin peliasumme etumuksen valtasi tanskalainen olutmerkki Carlsberg.

Olutjättiläinen tietysti halusi vallata tällä sopimuksella lisää markkinoita sekä Brittilästä että muualtakin jalkapalloa seuraavasta maailmasta.

Muistan Carlsbergin olleen Isossa-Britanniassa niihin aikoihin, kun se tuli seuramme paitasponsoriksi, kasvavassa määrin ainakin nuorten suosiossa. Sitä lipitettiin ymmärtääkseni etenkin vahvana ja helposti juotavana kännäyslagerina. Erehdyin itsekin, edellä sanottua vahvuutta vielä tietämättä, ottamaan vahingossa aikamoiset kännit ensimmäisellä Englannin matkallani tuolloin 1990-luvun alussa. Olin silloin Lontoossa ja ostin jostain kioskista erittäin nälkäisenä ja janoisena janooni pari isoa tölkkiä Carlsbergia paremman tarjonnan puuttuessa. Ajattelin, että jano lähtee ja samalla voi vielä vähän lykätä ruokapaikan etsintää ottamalla energiaa oluesta. Mieto olut kun on kokemukseni mukaan hyvä palautusjuoma esim. puolimaratonin tai 100 km pyörälenkin päälle. Ikäväkseni huomasin vasta oluet juotuani, että tölkeissä olikin erittäin vahvaa muistaakseni 8–9 -prosenttista olutta, joka meni nälkäisen miehen päähän kuin häkä.

Mainonta tehosi mitä ilmeisimmin ainakin Liverpool-kannattajien keskuudessa. Carlsberg tuntui nimittäin olevan scouserien parissa hyvin suosittua myös miedompana versiona ainakin heidän lomaillessaan Espanjassa.

Sen huomasi esimerkiksi, kun scouserit valmistautuivat Aurinkorannikolla Helsingissä pelattuun Valkeakosken Haka–Liverpool -otteluun, jossa karsittiin paikasta Mestarien liigaan elokuussa 2001. Satuin nimittäin epäonnekseni olemaan tuolloin lomalla Fuengirolassa, jossa näin

TOUKOKUU 2017 |

nw | 9

kaupassa käydessäni ne Carlsberg-kuormat, joita fellow scouserit ostoskärryihinsä lastasivat jaksaakseen odottaa ottelun alkuun asti.

Seuran yhteistyö Carlsbergin kanssa jatkuu ymmärtääkseni yhä, mutta Liverpool FC:n ja Carlsbergin paitasponsorisopimus loppui kauden 2009–10 lopussa kestettyään siis lähes 20 vuotta. Tuolloin paidan etumuksen valtasi nykyinen löyhästi ”C-luokkaan” myös menevä sponsori Standard Chartered – suuri kansainvälinen brittiläislähtöinen pankki- ja finanssikonserni.

Paidalla on tekijänsäkin Nykyään tehdään käsittääkseni sangen arvokas sopimus myös siitä, minkä urheilubrändin asussa Liverpool FC pelaa. Ensimmäisen tunnistettavan peliasuvalmistajan tunnuksen löysin pelikaudelta 1973–74, jolloin pojillamme oli oikeassa rintamuksessaan Umbron tunnus.

Umbro vaihtui syksyllä 1983 Adidakseen, jonka välillä aika kamalannäköisissä asuissa joukkueemme tahkosi kauden 1995–96 loppuun.

Syksyllä 1996 Liverpool FC:ssä alkoi Boltonissa 1895 perustetun Reebokin aika. Ensimmäinen Anfieldilta ostamani kauden 1996–97 peliasu, joka ”ilahdutti” väkeä mm. Olympiastadionin OLSC Finlandin teltalla 1.8.2015 ennen HJK–Liverpool -ottelua, on täten tuon Reebok-kauden aloittajaversio. Reebokeissa, minkä nimen valmistajayritys otti käyttöön vuonna 1958 afrikaansin kielen antilooppia tarkoittavasta sanasta, aloimme myös nousta takaisin Euroopan ja maailman huipulle, sillä sekä kauden 2000–01 Treble että vuoden 2005 Istanbulin ihme kuuluvat Reebok-aikaan.

Syksyllä 2006 Adidas, joka oli ehtinyt tuolloin jo ostamaan Reebokin, tuli takaisin Liverpool FC:n paitatoimittajaksi. Muistelen asiaa kovasti mainostetun tyyliin ”Adidas is back”, kun seura markkinoi uusia kauden 2006–07 paitoja. Adidaksen toinen kausi kesti nyt kauden 2011–12 loppuun, sillä seuraavaksi kaudeksi seura neuvotteli paitadiilin Warriorin kanssa. Sillä ehkä oli asiassa merkitystä, että Bostonissa brittisyntyisen William J. Rileyn vuonna 1906 perustama New Balance oli ostanut Warriorin vuonna 2004. Paitasopimus vaihtui kauden 2015–16 alla Warriorin emäyhtiölle New Balancelle kuten näkyy vaihtuneen myös esimerkiksi Stoke Cityn vastaavanlainen diili. Warrior näyttää luopuneen jalkapallomarkkinoista ja panostavan nyt mm. lacrosseen ja jääkiekkoon sekä perusliikunta-asusteisiin ja jalkineisiin.

Kuten edellä jo kerroin, seuran tämäntyyppisen historian askelmerkkejä on ollut hieman hankala seurata.

Olen kerännyt tähän kehityksen päälinjat luotettaviksi arvioimiini tietoihin perustuen ja ymmärtääkseni kohtuullisen kattavasti että virheettömästi. ■

10 |

nw | TOUKOKUU 2017

THE BEATLES

SINI- VAI PUNAVALKOINEN? TEKSTI Jari Hildén

S

yyskuussa 2016 uutisoitiin useassa mediassa, että suomalainen 120 hengen joukko arvioi koko The Beatles -yhtyeen levytetyn tuotannon. Ryhmä koostui kotimaisista asiantuntijoista, maallikoista, Beatles-skeptikoista ja -uskovaisista sekä muuten vaan mukavista ihmisistä. Arvanette varmaankin, että minä olin yksi tähän hulluun projektiin osallistuneista.

Projektin toteutti toimittaja Antti Lähde, joka laittoi joka arkipäivä ryhmän Facebook-sivulle biisin arvioitavaksi asteikolla 4-10. Biisin arviointi lisäksi sanallisesti kuului ryhmän jäsenen päivärutiineihin. Arviointi tapahtui lokakuun 2015 ja elokuun 2016 välisenä aikana ja arvosteltujen laulujen lukumääräksi tuli 211. Projektin tulokset julkistettiin syyskuussa Tampereella koko päivän kestäneen Suuren Beatles Päivän aikana ja ilmassa oli suurta innostusta.

Projektin jälkilöylyissä on syntynyt paljon keskustelua sekä yhtyeestä että Liverpoolin kaupungista.

Minulla heräsi jo projektin aikana kysymys, mikä oli Fab Fourin suhde jalkapalloon. Tämä on toki ulkomusiikillista, mutta toisaalta Beatles identifioituu vahvasti Liverpoolin kaupunkiin, jossa lähes jokainen valitsee jalkapallollisen puolensa.

Symppasiko bändi LFC:tä?

Vuonna 2003 The Guardianin toimittaja Steven Draper pohti jutussaan, olivatko John, Paul, George ja Ringo kiinnostuneita ylipäätään jalkapallosta tai kumpaa kaupungin joukkuetta mahdollisesti kannattivat. Pitivätkö he kannattajuutensa salassa, jotta se ei karkottaisi potentiaalisia faneja pois? Hey, you got to hide your love away!

TOUKOKUU 2017 |

nw | 11

Ei muuta kuin Hercule Poirotin metodit käyttöön ja etsimään todisteita puolesta ja vastaan. Ensin esitän todisteita, että yhtyeenä Beatles nojasi LFC:n suuntaan. Ehkäpä bändiin teki vaikutuksen, kun vuonna 1964 Kop-katsomo lauloi komeasti She Loves You -biisiä, sillä vahva viite LFC-kannattajuudesta on 1965 julkaistun Help!-elokuvan hiihtokohtaus, jossa esiintyy jättimäinen valkopunainen kaulahuivi.

Lisää todisteita Poolin hyväksi voi löytää Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandin (1967) kannesta. Marlene Dietrichin oikean olkapään ylhäällä on hullusti virnistävä Albert Stubbins – tuo punahiuksinen Liverpoolin keskushyökkääjä, joka pelasi joukkueessa vuosina 1946–1953. Hän on ainoa jalkapalloilija kansikuvakollaasissa. Stubbins esiintyi LFC:n 178 pelissä ja teki 83 maalia. Tärkein meriitti oli kuitenkin Englannin liigamestaruus vuonna 1947. Edellisestä oli jo aikaa (1923) ja seuraavat tulivat vasta 60-luvulla. Toiset väittävät hänen olleen kansikuvassa, koska John Lennon vain piti hänen nimestään. He ovat varmasti Evertonin faneja.

Let it Be -levyllä (1970) julkaistun biisisin Dig It sanoituksissa mainitaan Matt Busby, joka pelasi Liverpoolissa 1936–39. Sir Busby olisi kyllä ansainnut paremman biisin esiintymiseensä, koska ryhmämme arvioi juuri Dig It:in Beatlesin huonoimmaksi biisiksi (keskiarvo 5,12). Beatlesilla on tuotannossaan vain seitsemän biisiä, jonka tekijöiksi on mainittu koko bändi ja Dig It on yksi näistä.

Kuka pitää mistäkin Paul McCartney on hankala tapaus. Macca purjehti Karibialla vuonna 1977 ja yritti saada viritettyä radionsa sellaiselle taajuudelle, että olisi voinut kuunnella Liverpool–Man United FA-cupin finaalia (lopputulos 1–2).

Paulin serkut ja muukin suku tosin ovat Evertonin kannattajia. Hän oli katsomassa vuonna 1968 FA-cupin finaalia West Bromwich–Everton, joka päättyi WBA:n voittoon 1–0.

Se oli muuten ensimmäinen FA-cup finaali, joka televisioitiin väreissä. Väreistä puheen ollen Paulilla oli peliin mennessä sinivalkoinen ruusuke, kun taas myöhemmin samana vuonna Mad Day Out -kuvaussessioissa Paul kantoi punavalkoista ruusuketta. Pahat kielet kertovat, että Paul olisi siirtynyt vähitellen kannattamaan Poolia, kun menestystä alkoi tulla 1970-luvulla.

“My father was born in Everton, my family are officially Evertonians, so if it comes down to a derby match or an FA Cup Final between the two I would have to support Everton” aloittaa Paul tunnustuksensa, ”But the Liverpool team came to one of my concerts at Wembley, led by Kenny Dalglish.

He brought the whole team, so that gave me enough of a reason to be able to support them openly. I love both teams.”

Hän kuitenkin myöntää, että tosiasiassa kukaan bändissä ei ollut kovin urheiluhenkinen: “And that’s how it was with the Beatles, none of us was very sports minded.”

Entäpä John Lennon? Lennonin 1974 julkaistu levy Walls and Bridges kannessa on Johnin 11-vuotiaana tekemä piirustus. Suurella varmuudella kyseessä on kuvaus vuoden 1952 FA cup -finaaliottelusta Arsenal–Newcastle.

Johnista väitetään olevan valokuvia paluumatkalta 1950 pelatusta FA-cupin finaalista Liverpool–Arsenal (0–2). Tämä käy järkeen, koska Johnin isä oli LFC:n kannattaja. Toisaal-

12 |

nw | TOUKOKUU 2017

ta isä oli Johnille todella etäinen. On kai parempi lopettaa tämäkin tutkintahaara ja todettava, että eipä tainnut Johnia jalkapallo paljoakaan kiinnostaa.

George Harrison? Hän on todennut näin: ”There are three teams in Liverpool, you know and I prefer the other one”. Ei muuta kuin filosofien kesäpäiville puhujaksi.

Ringo Starr puolestaan oli satunnainen vierailija sekä Anfieldilla että Goodison Parkilla lapsena, mutta todennäköisesti kannusti isäpuolen rinnalla Arsenalia. *** Tutkimus on päättynyt ja julistan tuomion: Kukaan Beatlesin jäsen ei ole osoittanut mitään suurta rakkautta tai sitoutuneisuutta jalkapalloon. Tämä on aika epätavallista jalkapalloilevassa kaupungissa, mutta ei mahdotonta.

Molemmat kaupungin joukkueet saivat bändin huomiosta osansa, vaikkakin vaaka kallistuu Poolin puolelle. Itseäni en kuitenkaan laskisi yhtä objektiiviseksi tutkijaksi tässä asiassa kuin mitä Hercule Poirot olisi.

Entäpä ne parhaat biisit?

Niin, mitkä ovat The Beatlesin parhaat biisit? Ykkössijan vei vuonna 1966 julkaistu Strawberry Fields Forever. Kappaleen keräämä arvosanojen keskiarvo oli 9,69. Toiseksi sijoittui A Day in the Life (1967) arvosanakeskiarvolla 9,61 ja kolmanneksi Eleanor Rigby (1966) arvosanakeskiarvolla 9,57.

Kärkikymmenikköön ylsivät myös Here Comes the Sun, Tomorrow Never Knows, Something, Help!, In My Life, For No One ja I Am the Walrus.

Projektin jäsenet lähettivät idean isän Antti Lähteen ”opintomatkalle” Liverpooliin, mikä oli hieno palkinto hänen tekemästään suuresta työstä projektin hyväksi. Kerrassaan mainio mies tuo Antti – vaikka hänellä onkin omituinen maku kannattaa Evertonia. ■ Lähteet: www.mtv.fi/viihde/musiikki/artikkeli/the-beatlesin-koko-tuotantolaitettiin-paremmuusjarjestykseen-tama-kappale-voitti/6058292 www.aamulehti.fi/kulttuuri/suomalaisryhma-selvitti-tassa-on-thebeatlesin-tuotannon-absoluuttinen-paremmuusjarjestys-23900447 Steven Draper: Did the Beatles like football. www.theguardian.com/football/2003/dec/11/theknowledge.sport Youtube. Kop She loves you 1964 Brian Phillips. Football and the Beatles. The Easily Uncovered Truth.

(2010) www.footballandmusic.co.uk/the-beatles-fc/ https://web.archive.org/web/20120308204005/http://stage. hn.haymarketnetwork.com/editorial/features/did-the-beatles-hidetheir-footballing-love-away.aspx http://www.worldsoccer.com/blogs/the-beatles-and-football-allyou-could-ever-want-to-know-334837

Jürgen Klopp luotettujensa Krawietzin (vasemmalla) ja Buvacin (oikealla) kanssa.

ZELJKO BUVAC JA PETER KRAWIETZ: MIEHET JÜRGEN KLOPPIN TAUSTALLA TEKSTI Jarmo Makkonen

Manageri Jürgen Klopp on ollut Liverpooliin saavuttuaan median ja fanien suuressa suosiossa hieman omintakeisen, positiivisen tyylinsä vuoksi. Paljon on myös puhuttu ja kirjoitettu Kloppon saavutuksista Borussia Dortmundissa ja siitä, miten hän voisi palauttaa menestyksen ajat Merseysiden punaisille. Merkittävästi vähemmän palstamillimetrejä ja yleistä huomiota ovat sen sijaan keränneet Kloppin komentohuoneeseen jo pitkään, 1. FSV Mainz 05:n ajoilta saakka, kuuluneet Zeljko Buvac ja Peter Krawietz. Klopp on kiitellyt usein apulaisiaan ja kehunut heitä ”maailman parhaiksi”.

T

ällainen voimakas valmennusjohto herättää Liverpoolissa kaikuja jopa legendaarisen Boot Roomin perinteistä – ajasta jolloin mm. Bill Shankly, Bob Paisley ja Joe Fagan juonivat joukkueen pelillisiä suuntaviivoja viskilasin äärellä. Edellisen kerran Liverpoolin peräsimessä on ollut selkeä ja työnjaoltaan harmoninen taustatiimi kun Rafael Benítez saapui Valenciasta tuoden mukanaan luotetut Pako Ayesteranin ja Paco Herreran. Hyvän alun jälkeen tuon yhteistyön valitettava loppu koitti Benítezin ja Ayes-

teranin välirikon seurauksena. Kloppon joukkio sen sijaan vaikuttaa hyvähenkiseltä ja tasapainoiselta, ainakin näin fanin silmin katsottuna.

Bosnialainen Zeljko Buvac, s. 1961, pelasi Kloppin kanssa Mainzissa 90-luvulla ja heistä tuli jo tuolloin hyvät ystävät.

Molemmat tiesivät haluavansa managereiksi, joten miehet tekivät herrasmiessopimuksen, että kumpi tahansa saisi ensin manageripestin, niin hän tulisi ottamaan toisen mukaansa valmennusryhmäänsä. Yhteinen valmennusura alkoikin

TOUKOKUU 2017 |

nw | 13

Mainzissa ja jatkui Dortmundissa erinomaisella menestyksellä, joten oli itsestään selvää, että yhteistyö jatkuisi myös Liverpoolissa. Klopp on jo ehtinyt kehua Buvacia ”parhaaksi hankinnakseen (best transfer)”. Sivumennen sanoen, Kloppo vaati sopimusneuvotteluissaan Liverpool FC:n kanssa, että Buvacin ja Krawietzin sopimukset tehtäisiin ensin, sillä heidät oli ehdottomasti saatava mukaan. Bosnialaisena Buvac joutui odottamaan viranomaisilta työlupaa Britanniaan ja pääsi näin aloittamaan työt hieman myöhemmin kuin muut. Tämän johdosta Jürgen Klopp vaati miehen saavan samanlaisen kohtelun kuin itsekin sai, ja näin bosnialainen lennätettiin paikalle charterkoneella.

Buvac ei juuri anna haastatteluja, vaan jättää medialle puhumisen toimittajien tentattavana viihtyvälle ja karismaattiselle Kloppille. Bosnialaisen osaamisesta on kuitenkin mahdollista saada mielenkiintoista tietoa hänen kanssaan työskennelleiden henkilöiden haastatteluista. Colin Bell, joka vaikutti reservijoukkueen valmentajana Mainzissa Kloppin alaisuudessa, antaa ymmärtää Buvacin olevan varsinainen taktinen velho. Mielenkiintoinen yksityiskohta onkin, että Kloppin Gegenpress on itse asiassa vahvasti Buvacin käsialaa ja sen kehittäminen alkoi jo Mainzissa. Bellin mukaan ”Zeljko lukee peliä erittäin hyvin, hänellä on loistavia ideoita jalkapalloon liittyen ja hän yrittää jatkuvasti löytää uusia tapoja pelata ja harjoitella.” Bell mainitsee, että kun Mainz alkoi pelata uudella 4-3-3 -muodostelmalla, niin siinä ei käytetty ns. hollantilaiseen tapaan selkeästi yhtä keskus- ja kahta laitahyökkääjää. Sen sijaan Zeljko halusi, että hyökkäyskolmikko vaihtelee paikkoja keskenään tilanteen mukaan. Tästä onkin jo nähty runsaasti esimerkkejä Liverpoolissakin. Kuriositeettina mainittakoon, että muuan Andriy Voronin – jonka Benítez hankki myöhemmin Liverpooliin – pelasi tuolloin Mainzissa ja pommitti 20 maalia kaudella 2002–2003. Bellin mukaan hyökkääjä ”oli joka puolella kenttää tehden rajusti töitä” pelaten niin sentterinä, vasemmalla ja oikealla, tehden näin vastustajan puolus-

14 |

nw | TOUKOKUU 2017

tajien toiminnan äärimmäisen hankalaksi. Kuulostaa kovin tutulta.

Peter Krawietzilla (s. 1971) ei ole omaa ammattilaisjalkapallotaustaa pelaajana. Valmennuksen pariin, videoskoutiksi Mainzin joukkueeseen, hän päätyi ollessaan opiskelija paikallisella yliopistolla. Hän tapasi tuolloin pelaaja-Kloppin ensimmäistä kertaa antaessaan tälle palautetta eräästä ottelusta videon avulla. Klopp kiinnostuikin jo pelaaja-aikanaan Krawietzin työstä. Miesten yhteinen valmennustaival alkoi hieman myöhemmin samaisessa Mainzissa, Krawietzin toimiessa videovalmentajana.

Liverpoolissa Krawietzin toimenkuva on monipuolisempi siitäkin syystä, että Englannissa managerilla (Klopp) on enemmän valmennustyön ulkopuolisia velvollisuuksia, joten Krawietzilla ja Buvacilla on enemmän tehtävää. Siitä huolimatta Krawietzin vastuualueena on edelleen erityisesti videovalmennus. Dortmundissa hän teki itse enemmän perustyötä sitä varten, mutta koska Liverpoolissa on jo erillinen videotiimi joka tuottaa materiaalin, Krawietzin tehtävänä on poimia siitä olennainen informaatio valmennusjohdon käyttöön.

Videovalmentajana Krawietzin tehtävä on analysoida esimerkiksi pelaajien tekemiä virheitä tai ongelmia joukkueen pelaamisessa: ovatko havaitut puutteet kenties trendinomaisia vai ainoastaan yksittäistapauksia? Tämän perusteella esimerkiksi puoliajalla joukkueelle tai yksittäisille pelaajille voidaan näyttää suoraan videopätkä tilanteista, joissa täytyy toimia eri tavalla: vastustaja voi pelata toisenlaista ryhmitystä kuin ajateltiin, ja täten pelitilaa olisi tarjolla paikoissa, joita ei vielä osattu hyödyntää. Tai kyse voi olla vain yksittäisen pelaajan toiminnan parantamisesta vaikkapa sijoittumisen suhteen. Kuitenkin ideana on antaa välitöntä palautetta pelaajille, jolloin toivon mukaan virheet saadaan korjattua joka kerta. Tämän metodin toimivuudesta on saatu viitteitä tällä kaudella kun Liverpool on kyennyt muuttamaan pelin kuvan selvästi heikon ensimmäisen

puoliajan jälkeen. Liverpoolilla on nykyään jopa harjoituskentällä kamerat asennettuna, jolloin pelaajien toimintaa voidaan analysoida ja palautetta antaa jatkuvasti. Krawietzin mukaan Anfieldin vanha, pieni pukukoppi toi omat ongelmansa videopalautteen suhteen, mutta uuden Main Standin yhteyteen rakennetun modernin pukuhuoneen myötä tämäkin ongelma on onneksi poistunut.

Krawietz mainitsee Kloppin ja koko valmennusjohdon jalkapalloideologiaan suuresti vaikuttaneen Mainzin entisen valmentajan Wolfgang Frankin, joka toi Saksaan uuden, italialaisen Arrigo Sacchin inspiroiman puolustamiseen ja prässäämiseen perustuvan pelityylin ja neljän miehen puolustuslinjan (kaksi topparia ja laitapakit) käytön. 90-luvullahan Saksassa oli pitkälti vallalla kahden topparin, liberon ja nousevien wing backien käyttö. Frank näytti Mainzissa joukkueelle vanhoja Sacchi-videoita VHS-nauhoilta, jonka jälkeen harjoiteltiin joukkuemuotoa ilman palloa. Tällöin Klopp näki kertoman mukaan ensimmäistä kertaa uusien taktiikoiden voiman.

Jürgen Klopp kerää Liverpoolissa kaiken mediahuomion ja äkkiseltään katsojalle voi jäädä kuva voimakkaasta pääkäskyttäjästä. Krawietzin mukaan kuitenkin taustatiimi on aina toiminut samoin – yhteistyössä keskenään – eikä Klopp ole mikään diktaattori. Valmennusjohto on hyvä sekoitus erilaisia persoonia Kloppon eläessä vahvasti tunteella ja Buvacin ollessa rauhallisempi ja laskelmoivampi. Colin Bell mainitsee kolmikon ehdottomaksi vahvuudeksi sen, että he ovat jo kokeneet niin paljon yhdessä: Dortmundissa tuli menestystä ja kokemusta voittamisen hinnasta, mutta matkalle on mahtunut myös huonompia jaksoja. Tuo kokemus on kullanarvoista kun Liverpoolissakin tulee väistämättä pelillisiä aallonpohjia. Kloppin sanotaankin olevan aidosti ”99% positiivisella mielellä” tappioidenkin jälkeen, sillä kehitys kohti huippua tapahtuu vaikeuksien kautta.

Zeljko Buvac on todennut aiemmin, että heidän aloittaessaan Dortmundissa vuonna 2008 ei pelaajien taso siellä ollut yhtä hyvä kuin Liverpoolissa nyt. Toivotaan että Klopp, Buvac ja Krawietz onnistuvat kehittämään pelaajaryhmää vastaavalla tavalla, ja että Merseysiden punaiset palaavat heidän johdollaan – aivan kuten Dortmund – omalle paikalleen Euroopan jalkapallokartalla. ■ Lähteet: The Times (Paul Joyce) 2.12.2016 The Telegraph (Chris Bascombe) 15.1.2016 Liverpoolfc.com (Chris Shaw) 3.9.2016 www.SPOX.com (Jochen Tittmar) 13.12.2016 Liverpool Echo (James Pearce) 28.4.2016 www.ThisIsAnfield.com (Jack Lusby) 18.10.2015 http://www.thisisanfield.com/2015/10/zeljko-buvac-peter-krawietzjurgen-klopps-right-hand-men/ http://www.telegraph.co.uk/sport/football/teams/ liverpool/12101374/Revealed-The-secrets-behind-Jurgen-KloppsLiverpool.html https://www.reddit.com/r/LiverpoolFC/comments/42rk92/ interview_with_peter_krawietz_german_full/ http://www.thetimes.co.uk/article/meet-the-brain-kloppslieutenant-who-has-key-role-in-anfield-revolution-rhtnd2cvb

Krawietz ja Buvac vahtimassa edustusjoukkueen harjoituksia.

http://www.twitlonger.com/show/n_1spc1mr?new_post=true (Timesin artikkeli) http://www.spox.com/de/sport/fussball/bundesliga/1307/Artikel/ zeljko-buvac-die-zwei-seiten-des-co-trainers-schinden-undschweigen-juergen-klopp-borussia-dortmund-bvb.html http://www.liverpoolfc.com/news/first-team/234172-i-call-zeljkobuvac-a-coaching-computer (http://www.liverpoolecho.co.uk/sport/football/football-news/ jurgen-klopp-hails-liverpool-coaching-11257049) http://www.express.co.uk/sport/football/635063/ExclusiveLiverpool-Jurgen-Klopp-Zeljko-Buvac-Borussia-Dortmund-PremierLeague-Reds-News http://www.spox.com/de/sport/fussball/international/ england/1612/Artikel/juergen-klopp-interview-fc-liverpoolborussia-dortmund,seite=2.html

TOUKOKUU 2017 |

nw | 15

BIG SAMI VILLITSI KIPINÄSSÄ TEKSTI JA KUVAT Arto Rautio

OLSC Finlandin Helsingin kantapaikka ravintola Kipinä palkitsi uskolliset ystävänsä 19.3.2017 pelatun Manchester City–Liverpool -ottelun yhteydessä. Kipinän väki onnistui saamaan paikalle Liverpool-legenda Sami Hyypiän. Hyväntuulinen Sami viihtyi hyvin omiensa seurassa ja uhkaili, että voisi tulla toistekin katsomaan Liverpoolin peliä Kipinään.

I

so Sami kertoi nauttivansa tällä hetkellä elämästään tosi paljon, kun on aikaa olla perheen ja lasten kanssa. Samalla hän totesi, ettei oikein tiedä, onko tällä hetkellä työtön vai eläkeläinen. Ihan toimeton Sami toki ei ole, sillä hän aloitti juuri markkinointiyhteistyön vedonlyöntitoimisto Betssonin kanssa, mihin liittyen on myös avattu nettisivusto bigsami.com. Lisäksi Sami toimii Liverpool FC:n PR-lähettiläänä, missä merkeissä kävi äskettäin Hong Kongissa ja sanoi ehkä menevänsä Kiinaankin ennen kauden loppua.

– Aasiassa touhu on aivan toisenlaista kuin täällä. Siellä voi aistia suoranaista fanihysteriaa kiljumisineen ja muine reunailmiöineen. Pelailimme siellä myös leikkimielistä 5-a-side -jalkapalloa näytösmielessä. Sen sijaan näihin ison kentän näytösotteluihin en ole innostunut lähtemään. Niissä tahtoo olla aina pari kolme liian tosissaan ottavaa pelaajaa eikä se nyt huvita, että joutuisi rapatuksi leikkimieliseksi tarkoitetussa näytösottelussa. Pahimmillaanhan tuollainen ystävällismieliseksi ajateltu peli on mennyt jopa nyrkkien heilutteluksi. Itse haluan vain pitää hauskaa kentällä nyt,

16 |

nw | TOUKOKUU 2017

Hyypiä tarinoi nykykuvioistaan.

Kun on viettänyt 10 vuotta urastaan Liverpool FC:ssä, ovat seura ja Liverpool tietysti Samille tuttuja ja läheisiä.

Hän viihtyi kaupungissa hyvin.

– Eihän Liverpool ole mikään Barcelona tai Pariisi, mutta enpä minä mennytkään sinne katselemaan nähtävyyksiä.

Sen olen huomannut, että harjoituskeskuksessa on panostettu pelaajien tiloihin enemmän kuin aikanani. Se on kuulemma nykyään tärkeää, kun tavoitellut pelaajat tulevat tutustumaan seuraan, että pelaajatilat eivät ole peruskoppeja.

Uudistetun Anfieldin pelaajatiloihin en ole vielä päässyt tutustumaan, ymmärtääkseni ne valmistuvatkin vasta kauden päätyttyä lopullisesti, Sami toteaa.

– Sitä pidän erittäin hyvänä, että seura päätti uusia vanhan stadioninsa. Asia nytkähti, kun seura sai ostetuksi stadionin vierellä olleet viimeisetkin asunnot lopulta. Seuran on pakko kehittyä, jos aikoo pysyä mukana kärkikahinoissa, ja on todella hyvä, että stadionia voitiin kehittää sen perinteisellä paikalla.

– Liverpool FC:n oman aikakauteni pelaajista jäljellä on vielä Lucas Leiva. Kun olen jo vanha mies, tämä ei ole mikään ihme. Myös seuran muu väki on vaihtunut kutakuinkin täysin omista ajoistani. Enköhän nyt kuitenkin saa lipun Anfieldille, jos sinne haluan tulla peliä katsomaan, Sami nauratti Kipinän täyttänyttä OLSC Finlandin väkeä.

Kameramiehen vinkki toi Liverpooliin Tarina kertoo, että Sami Hyypiä tuli Liverpooliin tv:n kameramiehen antamasta vinkistä. Sami toteaa tavanneensa tämän kameramiehen, joka kertoi tosiaan ehdottaneensa seuran toimitusjohtajalle Samin hankintaa. Hyypiällä oli tuolloin hollantilainen agentti, jonka kautta hän sai tiedon, että Liverpool FC on tulossa tarkkailemaan tuolloin Willem II:n riveissä palloilleen topparin otteita.

– No sen eka pelin hävisimme Rotterdamissa 1–4 eikä Liverpoolista kuulunut mitään. Sitten tuli uusi tieto, että Liverpool on tulossa tarkkailemaan. Silloin onnistuin hyvin, mutta edelleenkään agentilla ei ollut mitään kerrottavaa seuran suunnalta. Tämä toistui niin monta kertaa, etten enää jaksanut kysellä agentiltani, onko Liverpoolista oltu yhteyksistä. Lopulta sitten Liverpool otti yhteyttä, tapasin Gerard Houllierin ja pistin nimeni sopimuspaperiinkin saman tien, Sami kertoo.

– Itseä eivät silloin nuo pelaajien koppiolot kauheasti kiinnostaneet. Mutta eipä minulla ollut muita vaihtoehtojakaan kuin Liverpool, Sami vitsaili suurilukuiselle fanijoukolleen.

– Oikeasti Liverpool ja sen perinteet sekä se, että olin itse ollut pikkupojasta lähtien Liverpoolin kannattaja, eivät jättäneet epäilyksiä sen suhteen, haluanko mennä seuraan, Sami korosti.

Samin arvostus oli Gerard Houllierin aikana kovalla tasolla. Hän ehti olla joukkueessa vasta kolme kuukautta,

kun sai ensimmäisen kerran kapteenin nauhan käsivarteensa Houllierilta. Joukkueen varsinainen kapteeni Jamie Redknapp ja varakapteeni Robbie Fowler olivat loukkaantuneina ja Houllier luotti siinä tilanteessa Samiin. Sitten Houllier nosti Samin viralliseksikin kapteeniksi. Sami muun muassa nosti vuonna 2001 sekä liigacupin, Uefa-cupin että FA-cupin ja 2003 liigacupin pokaalit seuran kapteenina.

– Kyllähän se luottamus yllätti ja tietysti myös ilahdutti.

Mutta ei kapteenius vaikuttanut toimintaani kentällä. Yritin organisoida ja puhua ja pelata kentällä ihan samalla tavalla siitä riippumatta, kenellä se kapteenin nauha oli.

– Se vuoden 2001 kevään loppu oli meille aikamoinen.

Pelasimme viikon sisällä sekä FA-cupin että Uefa-cupin finaalit ja viimeisen sarjapelimme. Voitimme kaksi pokaalia ja varmistimme viimeisen ottelun voitolla paikan Mestarien liigaan. Kaudesta tuli onneksi lopulta huikea menestys treblen ja UCL-paikan ansiosta, Sami iloitsi.

Samin iloa selittää, että liigacupissa Liverpool Samin sanoja käyttäen räpelsi Birminghamin kanssa 1–1 ja voitti vasta pilkuilla. FA cupin finaalissa Arsenal meni johtoon 72. minuutilla, mutta Liverpool voitti 2–1 Michael Owenin 83. ja 88. minuuteilla tulleilla maaleilla. Uefa-cupin finaali ratkesi jatkoajalla Gary MacAllisterin vaparin jälkeen Alavesin omaksi maaliksi merkityllä kultaisella 5–4 maalilla, joka silloisten sääntöjen mukaan päätti ottelun siihen paikkaan 116. minuutilla. Näiden ratkaisupelien ainoa reilu voitto oli tuo kauden päätöspeli, jossa Charlton Athletic kaatui kotonaan 0–4. Sen ansiosta Leeds jäi pisteen päähän ja Uefa-cupiin Ipswichin ja Chelsean kanssa.

Huonot juhlat harmittavat Liverpoolissa 1980– ja –90-lukujen vaihteessa pelanneen Glenn Hysénin on kerrottu vierastaneen seuran pe-

Nimmarijonossa oli tunnelmaa. Jonoa riitti sekä puoliajalla että ottelun jälkeen koko ravintolasalin ympäri.

TOUKOKUU 2017 |

nw | 17

laajien elämään kuulunutta tapaa ottaa reippaasti olutta ja ehkä muitakin väkijuomia otteluiden jälkeen. Sami Hyypiä sen sijaan harmittelee vieläkin, ettei hänen aikanaan saatu juhlia pystyyn sen enempää kauden 2001 kuin Istanbulin ihmeenkään jälkeen.

– Kauden 2001 lopussa kaikilla muilla tuntui vain olevan hirmu kiire lomalle. Istanbulissa olisi ollut ruokaa ja juomaakin tarjolla, kun ottelu puolen yön jälkeen lopulta loppui, mutta ei tarjoiluista ollut kiinnostunut juuri kukaan.

Niinpä vain painuimme nukkumaan. Ehkä Turkissa osasyy oli se, että meillä oli tiedossa varhainen lähtö aamulla ja ajelu avobussilla Liverpoolin halki heti ottelun jälkeisenä päivänä, Sami tuhahteli harmiaan.

– Istanbulin ottelussa ei nyt voi oikein kehua puolustuspelaamista, kun omiin meni kolme. Yksi tosin tuli selvästi harjoitellusta vapaapotkukuviosta, joka yllätti meidät, ja kaksi muuta olivat vain niin laadukkaita hyökkäyksiä, että ei niille voinut mitään. Aika lailla oli alistunut olotila jo tauolle mentäessä, mutta Rafa Benitez sanoi meille kopissa, että meidän on annettava jotakin niille ihmisille, jotka ovat matkustaneet tänne takiamme. Ja taisimme sitten antaakin heille jotakin, Sami hörähteli.

– Atatürk-stadion oli keskellä ei mitään ja moni Liverpool-kannattaja lähti tauolla jo kävelemään kohti kaupunkia. Kun he kuulivat möykän saatuamme kavennuksen, he yrittivät palata stadionille. Ketään ei kuitenkaan päästetty enää sisälle. Näitä kannattajia lienee harmittanut vielä enemmän kuin niitä, jotka pistivät kotona tv:n kiinni puoliajalla ja menivät nukkumaan.

Valioliigamestaruus Samilta jäi voittamatta, mikä ei suoranaisesti harmita häntä itseään. Mutta seuran kannalta Sami on surullinen siitä, että se Valioliiga-ajan ensimmäinen mestaruus puuttuu yhä.

– Ajattelin viimeisellä kaudellamme, että nyt mestaruuteen on hyvät saumat. Rafa Benitez kuitenkin mielestäni mokasi sen kauden alkamalla jankuttaa tammikuussa jatkosopimuksestaan. Jokainen lehdistötilaisuus pyöri saman teeman ympärillä ja se häiritsi joukkueen keskittymistä.

Tuloksena oli liian monta tasapeliä ja mestaruus lipesi käsistä.

– Arvostan Jürgen Kloppia managerina. Hänen toimintansa kentän laidalla ja haastatteluissa on aitoa intohimoa.

Mahtaako hän nukkuakaan ilman jotain pelikansiota tai vähintään jalkapalloa kainalossa. Mutta pelaajien juoksuttamista voisi olla vähän vähemmän, etteivät he mene ihan puhki.

– Etenkin nyt, kun miehistömme on vielä aika kapea, nämä juoksukilometrit näkyivät yhdessä Sadio Manén poissaolon kanssa tuossa tammikuun otteluruuhkassa huonoina tuloksina. Uskon kuitenkin, että Liverpool ei ole niiden kahden joukossa, jotka jäävät kärkikuusikosta Mestarien liigan ulkopuolelle. Ja sitten kesällä tehdään varmaan hankintoja, joilla porukkaan saadaan lisää Kloppin näköisiä pelaajia, Sami arvioi maaliskuussa seuran nykytilannetta ja tulevaisuutta.

Punainen ja sinivalkoinen kiinnostavat Sami Hyypiän ja Rafael Benitezin suhteet tietysti kiinnostavat kannattajia mm. sen takia, että Benitez ei halunnut

18 |

nw | TOUKOKUU 2017

jatkaa sopimusta Samin kanssa. Hyypiä sanoi arvostavansa Rafa Beniteziä managerina etenkin taktisen osaamisen ja perfektionistisen asenteen takia. Sami kertoi ottaneensa Rafalta paljon asioita mukaan niin jalkapalloon kuin muutenkin. Toki sekin tuli selväksi, että Samin mielipide ei ole ihan auvoinen hänen ja Rafan yhteistyöajasta.

– Noin yleisesti ottaen olen tarkkailija, joka katselee, miten muut käyttäytyvät ja puhuvat. Hyvä manageri osaa mielestäni ottaa pelaajat oikealla tavalla, rohkaista ja kannustaa tai pitää positiivisesti jalat maassa tarvittaessa. Jos jokin jonkun toiminnassa tuntuu väärältä, olen ottanut oppia ja pyrkinyt välttämään itse niitä asioita. Pelaajana valmentajan sana oli minulle aina laki, vaikka itselle olisikin tullut mieleen kysyä miksi tai ajatus, eikö voisi tehdä näin.

Olen pitänyt suuni kiinni paitsi jos valmentaja on ollut sellainen, että hän toivoo keskustelua pelaajien kanssa.

– Rafa Benitezin perfektionismia kuvaa esimerkiksi se, että hän näytti 3–0 voiton jälkeen seuraavana päivänä kuvanauhalta joka ikisen virheen, minkä joukkue oli pelin aikana tehnyt. Hän ei toki karjunut naama punaisena, mutta Rafan ajatusmaailmassa mietitään koko ajan, missä on parannettavaa. Olennaista pelaajalle onkin, että ei viedä iloa hyvästä tuloksesta, vaikka näytetään, että tästäkin voi vielä parantaa.

Benitezin kausi Anfieldilla jätti Samille edelleen ilmeisen kipeitä muistoja. Sami kertoikin muistavansa yhä tunteen, kun hän teki hienolla volleylla maalin Juventuksen verkkoon UCL-neljännesvälierässä keväällä 2005 oltuaan kuukauden poissa avausmiehistöstä. Silloin kuulemma teki mieli mennä maalin jälkeen vaihtopenkin eteen ja näyttää keskisormea. Yksi ikävistä muistoista oli myös Rafan viesti, että hänen mielestään Samin aika oli ohi. Ja tietysti se vei paljon fiiliksiä viimeiseltä ottelulta Anfieldilla, että Rafa ilmoitti edellisenä päivänä ”et pelaa”.

– Se viimeisen ottelun fiilis itse stadionilla, mosaiikki minusta ja kaikki muu oli upeaa, samoin tunnelmat ottelun jälkeen. Mutta kyllä minulla olisi ollut kentälläkin annettavaa enemmän kuin ottelun loppu 86. minuutilta lähtien.

Etenkin, kun ottelussa ei ollut mitään panosta ja oma motivaatio pelata olisi edelleen ollut huipussaan. Siksikin oli kiva mennä Liverpoolista Bayer Leverkuseniin ja osoittaa pärjäävänsä vielä huipputasolla. Kun pelaajayhdistys valitsi minut Bundesliigan kauden 2009–2010 pelaajaksi, toivoin että ainakin Rafa Benitez huomaisi valinnan, Sami totesi lievästi tuohtuneena.

Saksassa Sami sai Leverkusenin kanssa myös sarjassa hopeaa. Pelaajauran loppu, jonka Sami halusi tapahtuvan huipulla, ei kuitenkaan mennyt siellä yhtään paremmin kuin Liverpoolissa.

– Jupp Heynckes ei päästänyt minua viimeisessä pelissäni kentälle ollenkaan. Kun itse olin sitten Leverkusenin valmentaja ja Michael Ballack oli päättämässä uraansa, ilmoitin hänelle jo edellisenä päivänä, että sinä avaat. Se oli selvää, vaikkeivat Ballackin otteet sitä olisi edellyttäneet.

Oli mukava nähdä se ilo Ballackin kasvoilla, kun kerroin uutisen. Lisäksi sanoin valmentajakumppanelleni Sascha Lewandowskille, joka olisi halunnut ottaa Ballackin pois puoliajalle, että ei käy. Annoin Michaelin pelata jonkin aikaa toisella puoliajalla, jolloin hän sai juosta kentältä vaihtoon koko stadionin hurratessa. En todella halunnut niin

sanotusti panna vahinkoa kiertämään, Sami kertoili.

Omasta tulevaisuudestaan Sami kertoi todenneensa jo aiemmin, että niin punainen kuin sinivalkoinenkin joukkue olisivat mieluisia valmennettavia joskus. Eli jos Liverpool FC tai Suomen maajoukkue tarvitsee Sami Hyypiää, hän on valmis tarttumaan puikkoihin. Työ päävalmentajana/managerina kiinnostaa siis yhä ja ilmeistä on, että noita unelmapaikkoja odotellessa jokin muukin sopiva pesti houkuttaisi.

Huippuhetkiä vaikea nimetä

Voikkaan jättiläinen vastaili kysymyksiin noin tunnin ennen ottelun alkua.

Iiro Romo luovutti Sami Hyypiälle OLSC Finlandin huivin.

Liisa Sinkkonen voitti ManCity–Liverpool tulosveikkauksen, jonka yhteydessä arvattiin myös ensimmäisen maalin tekijä ja tekoaika. Liisa sai kaikki vastauksen liki oikein.

Palkinnoksi hän sai Liverpoolretropaidan Samin itse kirjoittamilla terveisillä.

Samilta kysyttiin paljon mielenkiintoisia kysymyksiä.

Yhdessä pyydettiin hänen arviotaan Liverpoolin TOP5-pelaajakumppaneista. Sami piti rankkausta hyvin vaikeana, mutta tiputteli sitten lopulta Steven Gerrardin, Xabi Alonson, Javier Mascheranon, Didi Hamannin ja Pepe Reinan niminä, joita voisi tuohon ryhmään ajatella.

Pukukopissa Samin mieleen oli jäänyt etenkin Xabi Alonso, joka pyrki Samin itsensä tavoin olemaan koko joukkueen hengen ylläpitäjä. Samin mukaan Gerard Houllierin aikaan joukkueeseen tulleet ranskalaiset muodostivat ikään kuin oman kuppikuntansa. Rafa Benitezin aikana ranskalaiset korvanneet espanjalaiset tekivät samoin. Xabi Alonso pysyi erossa ryhmistä ja erottui muista espanjalaisista silläkin, että käytti puhuessaan pääsääntöisesti englantia. Samaten hän siis oli Samin kanssa ikään kuin sillanrakentajana joukkueen eri jäsenten välillä.

– Muuten pukukopissa oli tietysti erilaisia tyyppejä. Osa piti ilmapiiriä hilpeänä jutuillaan ja sitten oli niitä, jotka harrastivat erilaisia kepposia.

Omista peleistään Sami ei osannut nimetä hirveästi huippuhetkiä, kun niitä hyviä muistoja on kuulemma niin paljon. Pokaalien ja mainitun Juventus-ottelun lisäksi hänelle on jäänyt mieleen muun muassa maaliskuussa 2004 pelattu kotiottelu Wolverhamptonia vastaan. Sami nimittäin nikkasi 1–0 voittomaalin kulmapotkusta tuomarin antamalla lisäajalla.

– Tosi hyvin muistan sen, kun hevosnaama Van Nistelrooy heittäytyi nurin huhtikuussa 2003 neljän minuutin pelin jälkeen. Minä sain punaisen kortin ja ManU rangaistuspotkun. Noita punaisia kun ei ole muuten tullut kerätyksi, eikä juuri keltaisiakiaan. Samaten muistan sen, kun tempaisin Goodison Parkilla komeasti oman maalin yläkulmaan lokakuussa 2007. Onneksi voitimme sen pelin siitä huolimatta. Sekin on jäänyt mieleen, kun seuraavalla kaudella syyskuussa olimme uudelleen Goodisonilla. Kuulin siinä verrytellessä, kun Evertonin kannattajien perhekatsomosta huudettiin, että tule sinä Hyypiä kentälle, että meillä olisi edes pieni mahdollisuus pärjätä, Sami naureskeli.

Pelin aikana kentällä ei ehtinyt kuunnella kannustushuutoja, mutta ennen peliä ja vaihtomiehenä verrytellessä Sami kertoi kuulleensa kyllä suomalaisten fanien huutoja.

– Jos kuulin suomea tai näin Suomen lipun jossain katsomonosassa lämmitellessäni tai muulloin kuin pelin aikana, reagoin kyllä aina jotenkin. ■

TOUKOKUU 2017 |

nw | 19

REISSURAPO

TEKSTI JA KUVAT Mikko Porrassalmi

LFC–West Bromwich Albion Anfieldilla syyskuun 22. päivä, tarkentui tämän syksyisen Liverpoolin reissun kohteeksi. Reissuja Britanniaan on kertynyt vuosien saatossa jo viitisentoista. Yhtä möhläystä lukuunottamatta on ohjelmistoon kuulunut Punaisten peli, tai parikin. Ensimmäinen matka Anfieldille luonnistui, tuolloin vielä nuorena mehenä junaillen Lontoosta vuonna 2000. Emile Heskey kaatoi Valioliigakauden kotiavauksessa Bradford Cityn maalillaan 1–0. Otteluliput hankittiin ensimmäisen ja viimeisen kerran stadionin edustalta Centenary Standin alaosaan mustan pörssin kaupalla.

M

atkojen suunnitteluhan ei nykyisellään koskaan varsinaisesti edes lopu, tai katkeakaan, sillä seuraavaa puuhaillaan jo aina edellisen aikanakin.

No, ehkä joskus paluupäivien aamuina on mielenlujuutta koeteltu, joskus kovastikin. Tämänkertainen matka alkoi kuitenkin miehistön osalta rakentua jo keväällä. Matkaan ilmoittautuivat urheasti ja varmuudella Tommi, Jukka, Juho ja Mika. Juhoa lukuunottamatta kaikki olivat jo reissailleet näissä merkeissä aiemminkin. Tommin kanssa on matkoja puuhasteltu jo vuosikausia. Jukkaa Chelsea-kannattajana ei ymmärtääkseni koskaan edes pyydetä mukaan, mutta hämmästyttävän usein on mies vain itsensä mukaan ujuttanut. Aikataulua alettiin hakkaamaan kesällä, spekseinä taisivat olla alemman kategorian peli, syys–lokakuu,sekä kierros, jolloin pelataan myös Europa-liigaa. Aiemmin olimme jo päättäneet aloittaa reissun Lontoosta, jolloin ohjelmaan saattaisi osua myös Hammersin, tai Southamptonin eurotuskaa. Lisäksi Lontoo antaisi ehkä vähän joustavuutta mahdolliseen perjantaisen Championship-/Valioliigamatsin bongaamiseen. Lennot hankittiinkin melko pian Valioliigan otteluohjelman varmistumisen jälkeen heinäkuussa.

Menolento siis torstai-aamuna Gatwickiin ja paluulento Arlandan pompulla maanantaina, päivällä. Samoihin aikoihin, laadimme Tommin kanssa suojamajoitussuunnitelman: Kaksi yötä Lontoosta peruutusoikeudella ja kaksi yötä Liverpoolista. Teemana majoituksissa on oikestaan aina ollut kustannuksissa häpeilemätön sniiduilu, sillä hyvin vähäiselle

20 |

nw | TOUKOKUU 2017

käytölle huone poikkeuksetta jää. Majapaikan sijainti oikeastaan on ykkösasia. Otteluliput Tommi napsi Member salesta melko kivuttomasti, lyhyellä jonotuksella. Ohjelma jatkoi tarkentumistaan elokuussa, kun selvisi, että Hammers hölmöili, koko Britannian tavoin itsensä ulos Euroopasta.

Saints tulisi pelaamaan Milanossa ja Burton Albion pelaisi Birminghamin Citya vastaan perjantai-illan champparin.

Toinen Lontoon yö siis vaihdettiin yöksi Birminghamissa ja juna-aikataulutkin näin ollen voitiin lyödä kiinni.

Jostain syystä päätimme tällä kertaa, Äänekosken lentokentän sijaan, aloittaa matkamme riemastuttavalla öisellä automatkalla, hieman syrjässä sijaitsevalle Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Matkanjäseniä alettin poimimaan Äänekosken keskustan eri kaupunginosista jo klo 2.30. Matka sujui pääasiassa biotuotetehdasta rakentaen. Yhteistuumin saimme myös sovittua, että kaljahommin ei tällä reissulla sorruta, ei. Ajomatka yhdellä pysähdyksellä sai päätöksensä Flyparkin pihassa noin kuuden aikoihin aamulla.

Norjalainen lentokone laskeutui aikataulussa. Junaliput Gatwick Expressiin oli printattuina jo valmiiksi taskussa, joten tunti laskeutumisen jälkeen olimmekin jo Victorian asemalla. Junamatkalla nappasimme jo ensimmäisen stadionbongauksen, eli Crystal Palacen Selhurst Parkin. Victorialla suuntasimme sumeilematta yläkerran Wetherspooniin aamiaiselle. Huone Hyde Park View -hostelissa Bayswaterissa vapautuisi vasta iltapäivällä, joten olimme varanneet panimokierroksen Fuller´sille klo 13. Large breakfast, real alel-

la huuhdottuna, taisi olla valtaosalla valintana ja kohtuullisen pian olimmekin jo London undergroundin kyydissä kohti Chiswickia. Matka metroasemalta panimolle taittui perinteisen kauniissa englantilaisessa auringonpaisteessa vajaassa puolessa tunnissa. Perillä kierrosoppaaksemme esittäytyi skotlantilainen herrasmies Ian, joka seikkaperäisesti johdatteli 12-jäsenisen ryhmämme läpi 171 vuotta vanhan panimon. Kierroksen päättyessä antoi Ian ryhmän valita, poiketaanko vielä uudessa pakkaamossa, vai siirrytäänkö jo maistelemaan itse lopputuotetteita panimopubiin. Voitte varmasti arvata lopputuleman? Kyllä, pakkaamoon s**tana.

Seurueeseen oli osunut hollantilainen Asterixia muistuttava pikkupanija ja silloinhan lähdetään nimenomaan pakkamoon. Pikaisen visiitin jälkeen reilu puolituntinen päästiin kuitenkin panimon kaikkia eri oluita vapaasti testailemaan.

Hyviä oluita ja hyvä kohde kahdellatoista punnalla. Suosittelen. Chiswick ylipäätään, vaikutti oikein miellyttävältä alueelta. Kamppeet hostellille oli seuraavana ohjelmassa.

Huone osoittautui sopivan kokoiseksi ja puoliasialliseksi yhdelle hengelle. Jos nyt jotain negatiivista hakee, niin majoittautujina oli viisi lihaksikasta, mutta lohduttoman kömpelöä aikuista miestä. Triplakerrossängyt tekivät huoneen sisäisen logistiikan konstikkaaksi, sillä huoneen käytävällä ei mahtunut kulkemaan, kuin yhdensuuntainen liikenne.

Hyvin pian siis liikkeelle ja eteenpäin. Metrolla Westminsteriin Big Benille ja Trafalgarin aukion kautta pienelle hengailu- ja pubikierrokselle Covent Gardeniin ja Sohoon.

Illallinen nautittiin yhdessä Chinatownin lukemattomista buffet-ravintoloista. Ilta paketoitiin hotellin läheisessä Fuller´sissa kiltisti ja hyvissä ajoin.

Perjantai-aamu. Lähtö hotellilta mustalla cabilla Eustonin asemalle, josta matka jatkuisi Virgin trainilla Second cityyn, eli Birminghamiin. Junamatkat Lontoo-Brm-Liverpool kustansivat 20£/ukkeli. Aamiainen majapaikassa oli Keuruun varuskunnan ruokalan luokkaa, joten oli helppo valita aterioiminen Eustonissa. Honest Burgerin kahvi ja äärimmäisen hyvä Breakfast burger irtosi vitosella. Matka laiturilla odottelevaan vaunuun 3 tuntui loputtomalta, vaunuja oli kymmeniä. Ajattelimme jo, että ehtisimme kävellä Wembleylle saakka. Perille päästiin ja juna lähti tuttun tyyliin täsmälleen ajallaan. Wembleykin bongattiin ikkunan läpi. Matka sujui hyvin ja kommelluksitta. Birminghamin Ibis New Street Hotel osoittautui heti loistavaksi valinnaksi. Hintaa 54£/2hh ja matkaa asemalta meikäläisen kivenheiton verran, eli kolmisensataa metriä. Emmepä jääneet hotelliakaan pitkään ihmettelemään, vaan tässä vaiheessa porukka jakautui sulassa sovussa osiin 2/3. toinen osa läheiseen BrewDogiin oluelle ja osa Bullring-ostoskeskukseen tuliaisostoksille. Jälleennäkeminen sovittiin Wellingtoniin, tai johonkin keskustan laatupubeista. Tarkoitus oli valmistatua hyvissä ajoin Burtoniin siirtymiseen. Sujuvan, lähes ammattimaisen shoppailun ja burrito-lounaan jälkeen silminnähden päihtynyt kaksikko löytyi vaikeuksitta, ilman puhelinkuluja. Pari pintia Post Office Vaultsissa ja erityisen tyylikkäässä Fuller´sissa, Old Joint Stockissa. Kamppeet kämpille, pieni huili ja Burtonin junaan. Open return-tiketti Burtoniin kustansi 15 puntaa sankaria kohden ja ottelulippu ◄ Fuller’sin 171-vuotias panimo, Burtonin matsi ja Prentonin mie-

lettömät ihmismassat.

kaksikymppiä. Kohtuuttoman kallis rutistus tästä pistosta ei siis tullut. Hintataso näillä leveyasteilla on jo aivan eri luokkaa, kuin pääkaupungissa. Pint-indeksillä, ehkä punnan verran huokeampaa. Merseysiden hintoja siis. Vajaat puoli tuntia kestäneellä junamatkalla kohdattiin hämmästyttävästi ihminen, joka oli kiinnostunut muuttamaan Suomeen yksityisyrittäjäksi. Voi olla, että muuttokuorma lähteekin Norjan suuntaan keskustelumme lopputulemana. ”Maailman olutpääkaupunki” Burtoniin pre-match pinteille jäi aikaa laskelmoitua vähemmän, joten otimme suorimman tien Pirelli stadionille. Matkalle osui Burton Bridge Breweryn oikein miellyttävä pubi The Alfred ja lähempänä stadionia Derby Inn, jossa kohtasimme Brewersin kausikortin jo 50 vuotta omanneen herrasmiehen. Burtonilaiset ovat olleet pääasiassa myös läheisen Derby Countyn kannattajia, sillä kotikaupungin joukkue on kahlannut lähes aina amatööri- ja alasarjoja. Kyseinenkin herra omasi kausarin molempien seurojen otteluihin. Tarkoitukseen vartavasten pannut Championship alet huitaistuamme matka jatkui lipputoimistolle. Lippujen hakeminen oli yllättävän kiusallista hommaa lähes amatöörihengessä puuhastelevan seuran resursseista johtuen. Syksyn cup-ottelu Liverpoolia vastaan, sai toimiston sekaisin pitkäksi aikaa. Sähköposteihin ei saanut vastausta ja puhelimitse kerrottiin, että varaus tulee tehdä nimenomaan sähköpostilla, tai nettisivulta varaamalla.

Liput kuitenkin loppujen lopuksi saatiin puhelimitse varattua lipputoimistolta noudettavaksi. Lippujen hankinnassa huolestutti lähinnä Blues-kannattajien määrä, sillä kuten todettua matka Birminghamista sujui hujauksessa. Ottelu olikin aikalailla loppuunmyyty, eli vajaat 7000 katsojaa oli paikalla. Tunnelma, pääasiassa seisomakatsomoista koostuneella stadionilla oli hyvä. Vieraskannattajatkin jaksoivat pitää päädyssään elämää, vaikka Nigel Cloughin luotsaama kotijoukkue nappasi yllätysvoiton. Puoliajalla kohtasimme stadionin pubissa suomalaisseurueen, joka jatkoi matkaansa seuraavana päivänä Bristoliin ja myöhemmin Wembleylle NFL-otteluun. Ottelun jälkeen pikaisesti taksilla seuraavaan Brumin junaan, jotta emme jäisi vieraskannattajien jalkoihin. Matka oli jo vaatinut veroansa, sillä koko äänekoskelaisporukka allekirjoittanutta lukuunottamatta nukahti junaan hetkessä ja olisikin löytänyt itsensä etelärannikon Bristolista, ilman matkajohtajan mannerheimmaista kylmäpäistä sinnikkyyttä. Myönnettäköön, että houkutus maailmanluokan käytännön pilaan kävi kiusallisen korkeaksi. Birminghamissa jatkoimme toviksi suoraan läheiseen BrewDogiin ja sieltä kreikkalaisen ravintolan kautta ansaituille unille.

Lauantai. Juna-aikataulu suunniteltiin kellosepän tarkkuudella. Veturi nykäisisi seurueen Lime Streetia kohden täsmälleen klo 9.36 ja tulisi saapumaan liverpooliin klo 11.11.

Näin myöskin tapahtui. Liverpoolin majoitukseksi oli valittu Euro Hostel Stanley streetilla, lyhyen kävelymatkan päässä asemasta. Myönnettäköön matkalla Richmond pubissa nautitut aamiaispintit. Aikaistettu Check-in oli myös varattu, jotta aikaa ei hukattaisi hektisen aikataulun tuomiin haasteisiin. Hostelli oli tuttu jo parin vuoden takaa. Huhu Merseysidella kertoo, että kyseisen hostellin käytävillä olisi myös vaellellut joskus öiseen aikaan nukkuva puolialaston suomalaismatkaaja. Yksityissviitti teki vaikutuksen, tilaa oli meidän porukalle, kahdessa huoneessa, lähes ruhtinaal-

TOUKOKUU 2017 |

nw | 21

lisesti. Tätäkään ei luonnollisesti jääty fiilistelemään, porukka jälleen kahtia ja eteenpäin kohti Liverpool Onen LFC Megastorea. Toinen joukkue taisi suunnata läheiseen The Beehiveen. Ostoshommat sujuivat liukkaasti ja näin aikaa jäi hienosti vielä pariin pintiin. Tavern on the Greenissa ja The White Starissa käytiin, ennen siirtymää Anfieldin kaupunginosaan. Anfieldille on ollut tapana päätyä suurin piirtein pari tuntia ennen ottelun alkua. Näin tälläkin kertaa. Walton Breck Roadia pitkin stadionia lähestyttäessä ei voinut olla säväytymättä uuden Main standin mammuttimaisuudesta. Todella uljas ja komea rakennus. The Parkissa kävimme ottamassa oluet ja suuntana tämän jälkeen The Sandon, jonka takapaihalla oli tarkoitus ruokailla, aiemmilta reissuilta tutuilla grillatuilla burgereilla. Tässä välissä törmäsimme myös Lissuun, Harryn ja Ladaan, jotka olivat päättäneet siirtyä hyvissä ajoin ihmettelemään uuden standin miljöötä.

Burgereita ei tällä kertaa ollut Sandonissa tarjolla, vaan seurue sai tyytyä muuhun street foodiin. Oluiden jälkeen matka veikin jo Anfieldille. Itselläni paikka oli uuden Main standin ylähyllyltä, osiosta U8 ja muut suuntasivat Centenary standille. Hillsborough memorialin kautta siis kiipeämään katsomoon. Täytyypä myöntää, että nyt on astuttu Anfieldillakin avaruusaikaan, sillä matka rullaportaiden saattamana katsomon ylimmälle fanialueelle sai pyörittelemään silmiä.

Ainakin tällä kertaa sausage rollin ja Carlsbergin tilaaminen sujui kommelluksitta. En tosin edelleenkään voi ymmärtää, minkä vuoksi tätä tanskalaista pitää lirutella muovituoppiin yksi kerrallaan, potentiaalisten asiakkaiden odotellessa jonossa vuoroaan. Itse ottelu ei yllätyksiä pelillisesti tarjonnut.

Liverpool vei, eikä WBA juuri edes vikissyt. Tärkeät pisteet Manen ja Coutinhon maaleilla. Tunnelmaa oli yläorrelta ehkä vähän vaikea aistia. Ääntä lähti välillä hienostikin, mutta hyvin lyhyiksi jäivät laulut uudessa katsomossa. Ongelmaksi muodostuu ainakin se, ettei Kopin soundi kuulu ylös juuri lainkaan kattorakenteista johtuen. Pakko myöntää, että muutaman kerran tuli yllätettyä itsensäkin ihailemasta kauas Anfieldin ulkopuolelle ulottuvia maisemia. Matsin jälkeen Parkiin yksille ja sitten bussilla takaisin keskustaan.

Illan suunnitelmana oli lähes lakisääteinen käynti yläkaupungilla, Liverpoolin parhaissa pubeissa Philharmonicissa ja Roscoe Headissa. Tehtävän suorittamisen jälkeen tapasimme Ladan The Dispensaryssa. Isolla miehellä olikin metkut jo mielessä. Ladan ja Merseysiden real ale-yhdistyksen voimahahmo Daven matkassa suuntasimme pikkukujille, kohti pienen pientä, uutta olutkuppilaa Hard Times & Miserya. Paikassa olikin hieno meiniki. Yläkerran spontaani open mic-sessio oli saanut porukan viihtymään, niin hyvin, että real ale -tynnyrit olivat jo tyhjinä. Pullokaapista löytyi vielä kuitenkin laatua ja Gin tonicitkin pyöräytettiin ammattitaidolla. Pakko suositella. Yö jatkui vielä Mathew streetin live-musiikkipaikoissa jonkin aikaa, kunnes oli pakko taipua nukkumaan. Hostellihan sijaitsee käytännössä kyseisellä kadulla, joten kaikkein uupuneimmat matkaajat pystyisi teoriassa saattamaan petiin kesken rientojenkin. En nyt suoraan väitä, että näin olisi tässä tapauksessa kuitenkaan käynyt.

Sunnuntaille oli Ladan kanssa sovittu tapaaminen Lime Streetin Wetherspooniin klo 10.30. Syynä tähän, oli suunnitelma lähteä Tranmeren Prenton Parkille katsomaan reservijoukkueen Premier league 2 -peliä Evertonia vastaan.

22 |

nw | TOUKOKUU 2017

Mikan kanssa tapasimmekin The North Westernissa Ladan ja savonlinnalaisen laatupanimon Waahto Breweryn panimomestarin Jarin. Aamiaisten yhteydessä selvisi, että Jarilla olisi edessään kokopäiväinen panosessio liverpoolilaisen panimon miesten kanssa ja näin hän lähtisikin omille teilleen, meidän jatkaessamme Mersey-joen alitse kohti Tranmerea. Rock Ferryn asemalla olivat odottamassa, tällä kertaa Chesterissa majoittuneet Harry ja Lissu. Lada oli jo ennakkoon napsinut pari real ale -pubia matkalta tarkasteltavaksi. Matka sujui upeassa syyssäässä rattoisasti, mutta Prenton Parkilla kohtasikin yllätys: jonot kiersivät lähes puolen stadionin ympäri, eikä muuta mahdollisuutta ollut näköpiirissä, kuin ryhtyä jonon jatkoksi. Hiukan avausvihellyksen jälkeen pääsimme katsomoon. Lippujahan ei seuran jäsenten tarvinnut edes maksaa. Yleisöä oli ehkä pari tuhatta, sinisiä ja punaisia. Punaiset hoitivat hyvätasoisen ottelun tyylikkäästi 2–0 Brooks Lennonin ja Harry Wilsonin maaleilla. Prenton Parkilla vierailin ensimmäistä kertaa, Tranmeren otteluohjelman kohdeltua itseäni aina aiemmin epäsuotuisasti. Stadion on kyllä hieno, käymisen arvoinen, perinteinen brittistadion. Koitoksen jälkeen talsimme taksin puutteessa takaisin Rock Ferryyn, hiukan eri reittiä tällä kertaa. Joen tälle, tai oikeastaan tuolle puolelle täytyy jatkossa tehdä enemmänkin iskuja. Aiemmat ovat jääneet ainoastaan Birkenheadin pubeihin, mutta Wirralista löytyy kyllä elämää, sillä niemimaalla, lähijunan kantaman säteellä asuu yli 400.000 ihmistä. Harryn, Lissun ja Ladan jatkaessa kierrostaan, lähdimme Mikan kanssa takaisin keskustaan.

Muu seurueemme olikin jo asettunut, oman kaupunkikierroksensa päätteeksi ruokailemaan, sekä Chelsea–ManU -ottelua seuraamaan The Excelsioriin. Unitedin selkäsauna ja hyvä ruoka lämmittivät mieltä entisestään, joten päätimme jatkaa iltaa tästäkin eteenpäin. Lähes Excelsioria vastapäätä avattussa craft beer -baarista, Dead Crafty Beer Companysta, haettiin vauhtia. Legendaarisen Lion Tavernin ollessa tuolloin suljettuna pistäydimme Ye Hole In The Walliin ja ennen pitkää suunnistimme taas Mathew streetille. Cavern Club jostain syystä tuntuu osuvan ohjelmaan aina, kun ensikertalaisia on matkassa. Tällä kertaa homma kellarissa alkoi ahdistaa siihen mallin, että teimme Tommin kanssa täysin spontaanin piston jalkaisin yläkaupungin The Caledoniaan, jossa tiesimme Ladan lymyilevän Bluegrass-bändiä kuuntelemassa. Ilta saatettiin sittemmin vielä päätökseen jo hyvin kolutun baarikadun uudessa tyylikkäässä live-paikassa Sgt Peppersissa ja tämän jälkeen vielä yön ja reissun viimeinen real ale perinteisesti, perinteikkäässä The Grapesissa. Koko porukka pikaruokien voimin peteihin. Kotimatka-aamuhan on helvettiä. Aina. Aivan sama mihin aikaan kyyti lähtee, eikä sillä etteikö kotiin joutaisi jo lähtemään, mutta tuntuu kuin elimistö pitäisi miestä pilkkanaan. Taksi oli 08 Travelin kanssa soivittu hakemaan majapaikasta, joten kivuttomuus pyrittiin maksimoimaan jo ennakkoon. Koteihinkin ennen pitkää turvallisesti päädyimme.

Yksi onnistunut reissu lisää vyöllä ja niinkuin ennakoinkin, uutta pukkaa, jos ei nyt tälle mestaruuskauden keväälle, niin seuraavalle kaudelle ainakin. Äänekoskelaiset osoittautuivat huikeaksi reissuseuraksi, saaden jälleen kerran (imatralaisista poiketen) lähes pelkästään ylistävää palautetta Britannian väestöltä. ■

“FELLOW SCOUSER”

MIKA LAURIKAINEN

TEKSTI JA KUVAT Jussi Uotila

Muutama vuosi sitten, kun TPS pelasi liigaa, sain kauden päätöstilaisuudessa sattumalta tietää, että Tepsin pelaajista muutama on Liverpoolin kannattaja. Homma kävi ilmi, kun pojat huomasivat silloisen liverbird-kaulakoruni. Siinä aiheesta keskusteltaessa päävalmentaja Laurikainenkin tuli paikalle ja huomautti olevansa myös kannattaja, mikä oli pelaajillekin yllätys sillä kopissa ei erityisesti kannatusvärejä näytetä. Samoihin aikoihin lanseerattiin myös Fellow Scouser -juttusarja ja jo silloin Mikan kanssa sovittiin, että teen haastattelun jossain vaiheessa. Melkein kaksi vuotta siihen lopulta meni, että yhteinen aika saatiin.

M

ika Laurikainen on pitkäaikainen, tunnettu suomalainen jalkapallovalmentaja. Hän aloitti aikuisten valmentamisen silloisessa TPS:n yhteistyöjoukkueessa Åbo IFK:ssa 1996 ja siirtyi TPS:ään vuonna 2001, kun TPS oli pudonnut Ykköseen. Mikan johdolla joukkue nousi kotimaisella porukalla takaisin Veikkausliigaan kaudeksi 2003. Mika siirtyi valmennuspäälliköksi ja keskittyi nuorten lupausten kasvattamiseen. Mika onkin isona tekijänä ollut rakentamassa Huuhkajien runkoa, mm. Kasper Hämäläinen on Mikan alaisuudessa saanut liigakasteen.

Valmennuspäällikkyyden jälkeen Mika oli mm. Jarossa päävalmentajana ja sieltä siirtyi Suomen U18-U21 maajoukkueiden valmentajaksi vuosiksi 2009­­–2013. Sen jälkeen olikin edessä paluu kotikaupunkiin ja projektiin nimeltä FC TPS. Tätä kirjoittaessa TPS pelaa nuorella, täysin kotimaisella ja vahvasti Lounais-Suomalaisella joukkueella noususta Veikkausliigaan.

Mitä sitten kuuluu Ykkösen kärkijoukkueen valmentajan arkeen? ”Oikeastaan ihan samaa kuin Veikkausliigan valmentajakin. Toki taloudellisissa resursseissa on eroja.

Normaaliin arkeen kuuluu ’stadikal eka’, eli olen paikalla ensimmäisenä, siinä kahdeksan aikoihin. Laitan paikkoja

valmiiksi harjoituksia varten, viikkosuunnitelman mukaan.

Aluksi pelaajien kanssa pidetään ehkä joukkuepalaveria, sitten on treenit. Treenien jälkeen voi olla vielä yksilöpalavereja, sitten syömään. Iltapäivällä mahdollisesti toiset treenit tai kehitystyötä, eli harjoitussuunnitelmia ja sellaista. Sitten voi vielä illalla olla peli jonka käyn katsomassa. Normaaliviikossa koitan pitää yhden kokonaan vapaan päivän, jolloin olen vain kotona ja leikkaan vaikka nurmikon. Muuten menee pää jumiin. Työmäärä pitää rytmittää niin, että jaksaa ja työ on laadukasta. Normaalisti päivässä on 5-6 tuntia futista, mutta pelipäivänä päivät venyvät yli 12 tuntisiksi. Että kyllä tässä viikkotunnit täyteen tulee, mutta kun on saanut harrastuksesta työn, ei se tunnu liialta.”

Mika ja Liverpool Tapasin Mikan harjoitusten jälkeen Kupittaalla ja pääsin tekemään haastattelua jalkapallon toiseksi pyhimpään, eli valmennuksen koppiin. Varsinainen pukuhuone on sitten vielä erikseen. Tapaamisen aluksi Mika esitteli omalta koneeltaan lapsenlapsensa kuvia, jossa päällä on kaunis punainen pelipaita, paikanpäältä tuotuna. Laurikaisen suku

TOUKOKUU 2017 |

nw | 23

on vahvasti Liverpool-kannattajia, kolmannessa polvessa jo. Mikan oma kannatus alkoi jossain vaiheessa 70-luvulla, Ola Laaksosen ja Mikan isän katsoessa Aulis Virtasen selostamia lauantaiotteluita. Tarkkaan Mika ei muista, milloin hänestä tuli englannin liigan fanin sijaan Liverpoolin fani, mutta luultavimmin se sijoittuu vuoteen 1977 ja niihin European Cupiin.

Entäpä Mikan suosikkipelaaja? ”Kyllä kaikkien aikojen suosikkipelaaja on Kenny Dalglish, toki Kevin Keegan oli vahvasti toinen suosikki. Managereista erityistä suosikkia ei ole, Benitez teki kovaa jälkeä mutta oli aika kylmä. Vanhemmista Shankly on kiehtova, sen ajan kulttuurinkin (ovelta ovelle pelaajien värväys esimerkiksi) ja legendan takia, mutta kun ei ole itse nähnyt, miten se silloin meni, niin hän on ’vain’ legenda. Nykymanageri Klopp sen sijaan herättää vahvaa mielenkiintoa, nimenomaan ammatillisesti: miten Klopp saa myytyä pelaajille tuon pelitavan, koska jos se olisi helppoa moni muukin peluuttaisi ehkä samalla tavalla?”

Kloppin tapa on siis herättänyt vanhassa valmentajassa taas kipinän oppia vielä uusi juttu ja tuoda se pelitapa Tepsiin. Ja toki TPS jo pelaakin, tasoero huomioiden, hieman Kloppmaista vastaiskupeliä.

Nykyjoukkueen pelaajista Coutinho on suurin suosikki. pelaaja, joka on niin poikkeuksellinen hyökkääjä, että puolustuspelaamisen puutteet annetaan anteeksi. Muita suosikkeja ovat englannin paras laitapakki Nathan Clyne (samalla Mika nimeää aiemman Fellow Scouserin, Juri Kinnusen, ”vasemman puolen köyhän miehen Clyneksi”) ja Henderson. Mika oli joskus U21-kisoissa katsellut Hendon tekemistä ja sitten kun LFC osti hänet 16 miljoonalla punnalla ihmetellyt kauhuissaan miksi niin huonosta, vain sivulle ja alaspäin syöttävästä pelaajasta maksetaan noin paljon?

Aika on tehnyt tehtävänsä. Nyt Mika nimeää Hendon nimenomaan 8-paikan pelaajaksi. Ei 6, eikä 10, vaan nimenomaan 8. Nyt samaa koetellaan Firminon kanssa, jota Mika ei oikein arvosta, mutta koska Klopp uskoo ja nyt tulee tehoja, Mikan on ollut pakko lopettaa arvostelu. Ehkä tämän kauden jälkeen uusi pelaaja on päässyt Mikan suosikkilistalle. Parhaana hankintana nykypelaajista Mika pitää Joel Matipia: ”Hän tuo kaivattua kovuutta, pallotaitoa ja vakautta puolustukseen.”

Tärkeä kysymys: Kuka on oikeasti Kuningas? ”No kyllä se tässä yhteydessä on King Kenny. Toki meille suomalaisille Jari on Kuningas.” Eli riippuu asiayhteydestä ja valitusta kielestä.

Entäpä Liverpool, tuttu paikka? ”Työn puitteissa olen käynyt Englannissa peleissä ja akatemioissa 90-luvulla, mutta vasta 2000-luvun alussa olin ensimmäisen kerran Liverpoolin pelissä. Yleensä reissaan yksin ja käyn akatemioissa, aina jossain seurassa on joku tuttu, jonka avulla pääsen katsomaan harjoituksia, juttelemaan jalkapallosta ja oppimaan uutta. Seuraavana päivänä sitten lenkkiä ja seuraavan kaverin tykö. Harmillisesti Lauri Dalla Vallen ollessa Liverpoolissa, en vielä tuntenut häntä. Polut kohtasivat vasta myöhemmin, joten Liverpoolin Melwood on näkemättä.

Lisäksi meillä on kaveriporukka, joka kiertää futiksen merkeissä ympäri Eurooppaa.” Mika tunnustaa porukan olevan stadionbongareita. ”No sitäkin, mutta jalkapallo yhdistää, sen perässä mennään.”

24 |

nw | TOUKOKUU 2017

Hieman mustavalkoistakin Palataan kotimaiseen futikseen. Pari vuotta sitten TPS jäi liigassa viimeiseksi. Honka vaihtoi puoli joukkuetta ja sai pitää lisenssin, vaikka niille poisvaihdetuille ei ollut maksettu palkkoja. Myöhemmin Honka meni nurin. PK-35 nousi liigaan samantapaisella talouskikkailulla, ja sen seuraukset näkyvät nyt. Miltä se tuntuu? ”Silloin tuntui ikävältä, mutta olen aina pitänyt filosofiana, että kun tekee oman työn hyvin, niin palkinto kyllä seuraa aikanaan.” Syksyllä 2016 liigakarsinnoissa TPS kohtasi paikallisvastustaja FC Interin. ”En minä sitä toivonut. Oikea ratkaisu olisi ollut kohdata liigassa paikallispeleissä, ei karsinnoissa eikä Ykkösessä. Turkuun kuuluu 2 liigajoukkuetta ja silloin Stadionongelmakin ehkä saataisiin fiksusti ratkaistua.” Stadion kaipaisi seuroista riippumatonta omistajaa, jonka intresseissä olisi saada Stadionille mahdollisimman paljon ottelutapahtumia, jolloin ravintolatoimintakin olisi kannattavampaa. Tarvittaisiin ison rahan kiinteistösijoittaja, joka ostaisi stadionin itselleen ja vuokraisi sitä kaikille haluaville kohtuullisilla, kiinteillä hinnoilla.

Putoaminen liigasta ja kevättalven 2016 taloussekoilut ovat varmasti olleet raskaita. Mikä on Liverpool-kannattajuuden raskain hetki? ”Kyllä se on nuo stadiontapahtumat: Heysel ja sitten Hillsborough. Usko oli koetuksella, kun huliganismista oli puhuttu jo kauan ja sitten tuli se luulo, että Hillsboroughissakin oli samasta kyse. Itse pelitapahtumissa suurin pettymyksen aiheuttaja on ollut manu-ottelut. Valioliigan aikana voittoja on tullut kovin vähän.” Entä toisaalta ne onnelliset hetket? ”Kyllä yksittäinen onnellisin hetki on Istanbul. Se ekan puoliajan aiheuttama epätoivo ja sieltä nousu Hyypiän ollessa vielä osana sitä joukkuetta. Oli lähellä, ettei tv mennyt kiinni tauolla. Onneksi ei mennyt.”

Europeleistä puheen ollen, kun TPS tästä nousee liigaan ja kehitys jatkuu sekä päästään eurokentille, niin ajatusleikkinä: Olet jo siirtynyt Tepsin valmennuksesta katsojaksi. Vastaan asettuu Mestareiden Liigassa Liverpool FC. Kumman fanipaitaa Mika Laurikainen kantaa tuossa otteluparissa? ”Tepsin. Ei kysymystäkään. Olen kotoisin täältä ja kasvanut Tepsiin. Mutta kyllä se on houkutteleva ajatus päästä Kloppin kanssa viinilasilliselle/oluttuopilliselle pelin jälkeen loungessa.” Tosin tuossa on se ongelma, että silloin Mikan pitäisi edelleen olla valmentaja.

Haastattelun lopuksi Mika antaa jo aiemmin täyttämänsä jäsenhakemuslomakkeen, joka oli jäänyt laittamatta eteenpäin. Samalla hän sai nipun hakemuskaavakkeita, jotka jaetaan manuhenkisten pelaajien lokeroihin. Yhden sai läppärilleen maalivahtivalmentaja Jani Tuomaala, joka on Zlatanfani kannattaen aina sitä seuraa jossa kyseisen ruotsalainen kulloinkin pelaa. Totesimme vielä Mikan kanssa, että nyt Zlatanin putki menee poikki, koska niiden mestaruuksien takuumies (Maxwell) ei siirtynyt mukana. Katsotaan mielenkiinnolla, montako hakemusta jäseneksi tulee? ■

TOUKOKUU 2017 |

nw | 25

1) The Globe 2) The Philharmonic 3) The White Star 4) The Albert (Lark Lane) 5) The Flat Iron (Anfield) 6) Thomas Rigby’s 7) The Railway 8) The Victoria Cross 9) The Coburg (Anfield)

Pubivisan oikeat vastaukset: 1

2

3

4

5

6

7

8

9

Mikä pubi kyseessä?

LAATINUT “Lada66”

PUBIVISA

KUIN KAKSI MARJAA Kimmo Kinos (oik.)

Firminon faija

”LEIVA” Korttikotelo 33.00€

”HENDO” 2 taskun korttikotelo 43.00€

”CARRA” 4 taskun lompakko 58.00€

Roihuvuoren nahka ja OLSC Finland on tehnyt yhteistyösopimuksen. Yritys tarjoaa kolmea erikokoista lompakkoa OLSC Finland -logolla ja 10% tuotteen hinnasta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen OLSC Finlandin kautta.

Mallit lompakoista kulkevat ”jarposen” mukana Kipinässä pelien aikana. Myös muut tuotteet ovat mahdollisia yhdistyksen logolla. http://roihuvuorennahka.bigcartel.com

OLSC SUOSITTELEE HELSINKI Kipinä (OLSC, nw, $ $ $ ) | HÄMEENLINNA Pub Wiljami (OLSC, $ $ $ ) | IMATRA Osmo’s Cosmos Bar (OLSC) JOENSUU Jetset bar | JYVÄSKYLÄ Matsibaari (nw) | KOTKA Players (OLSC, nw, $ $ $ ) KOUVOLA Irish Pub Old Tom (OLSC, nw, $ $ $ ) | KUOPIO SporttiPubi Futari (OLSC, nw, $ $ $ ) | LOHJA Happy Joe’s (OLSC, $$$ ) NAANTALI Bar Puoliaika (OLSC, nw) | OULU Joku Paikallinen Pubi (OLSC, nw) | PIETARSAARI O’Learys RAUMA Street bar (OLSC) | RIIHIMÄKI Irlannin Setteri | ROVANIEMI Olivers Corner (OLSC, nw) SAVONLINNA Happytime Baari | TAMPERE ??? | TORNIO Sports Corner | TURKU Hunter’s Inn (OLSC, $$$ ) VAASA Office (OLSC, nw) | VANTAA Old Story (OLSC, nw) | VUOKATTI O’Learys Katinkulta (nw) OLSC

26 |

nw | TOUKOKUU 2017

nw $$$ Kaupunkilippu Norwegian Wood luettavissa Tarjouksia pelipäivinä

LIPPUJEN HAKU JA YHDISTYSPISTEIDEN VAIKUTUS Yhdistyspisteet Selitetään ensin yhdistyspisteiden (credits) kerääminen: Kun jäsenmaksu maksetaan ennen syksyn lippujenhaun deadlineä (yleensä kesäkuun lopussa), saa jäsen käyttöönsä 3 pistettä. Kun jäsenmaksu maksetaan ennen kevään lippujenhaun deadlineä (yleensä marraskuun lopussa), jäsen saa käyttöönsä 2 pistettä. Tämän jälkeen (1.12 – 31.5 ) liittyessä jäsen saa 1 pisteen.

Pisteet lasketaan yhteen aina kolmen viimeisen jäsenkauden perusteella eli näin korkein mahdollinen pistemäärä on 9 pistettä.

Pisteitä voi kartuttaa kirjoittamalla yhdistyksen lehteen Norwegian Woodiin, kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen saldoon kun juttu on julkaistu lehdessä.

Jäsenen sen hetkiset pisteet näkyvät hänelle lähetettävässä jäsenmaksussa.

punhakuun kannattaa varautua jo siinä vaiheessa, kun otteluohjelma julkaistaan ja katsoa valmiiksi, mitkä ottelut kiinnostavat. Hakijalista otteluihin päivitetään reaaliajassa foorumille ja on ainoa paikka mistä näkee otteluihin hakeneet

Miten lipunsaajat päätetään?

Pelit jaetaan A- ja B-kategoriohin. A-kategoriaan luettavat pelit ovat Everton, Man Utd ja Arsenal sekä B-kategoriaan Man City, Chelsea ja Tottenham. Loput pelit ovat kategorioimattomia. Mikäli peleihin on yli 14 hakijaa, käytetään seuraavia karsintamalleja: 1) Ensimmäinen karsinta (jos yli 14 hakijaa): Edellisenä kautena kyseiseen otteluun saatu lippu.

2) Toinen karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A/B-kategorian pelit: Yhdistyspisteiden avulla., jolloin vähiten pisteitä omaavat tippuvat ensin. Muihin peleihin liput arvotaan loppujen lähtijöiden kesken.

Lippujen haku Hakeaksesi lippuja jäsenellä tulee olla Liverpool FC:n jäsenyys – eli Full tai Light membership. International membership EI kelpaa.

Yhdistys hakee lippuja kaksi kertaa kauden aikana: syyskaudelle (otteluohjelma vuodenvaihteeseen asti) ja kevätkaudelle (loppukauden pelit). Jokaiseen otteluun voimme hakea 14 lippua. Yhdistys saa valita kolme ottelua syksyllä ja kolme ottelua keväällä, jotka ovat ensisijaisia otteluita lippujen suhteen ja joihin Liverpool FC yrittää saada yhdistykselle liput. Loput ovat ns. ”toivotaan toivotaan” -otteluita, joihin yhdistys voi mahdollisesti saada lippuja. Yhdistyksen haut tapahtuvat ennen seuran virallisia General Sales -myyntejä.

3) Kolmas karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A- ja B-kategorian pelit : Arvonta.

Karsinnoissa käytettävän arvonnan kulku: Jokaisella hakijalla on LFC:n jäsennumero ja tästä numerosta hänelle luodaan oma arvontanumero. Tätä arvontanumeroa sitten verrataan yhdistyksen luomaan numeroon (00-99) ja lähimmäksi tätä numeroa osuvat arvontanumerot saavat paikan lipunhakijoina. Tarkemmat arvontasäännöt löytyvät foorumilta.

Miten haet yhdistyksen ottelulippuja?

Yhdistyspisteiden väheneminen

Yhdistykseltä tulee excel-taulukko haettavista peleistä noin 1–2 viikkoa ennen deadlineä. Taulukkoon merkataan vain hakijan nimi, ruksataan halutut ottelut ja palautetaan kysely takaisin. Huom! Ruksaa vain ne ottelut, joihin olet oikeasti valmis lähtemään. Olet velvollinen ostamaan kaikki saamasi liput, sillä ns. kakkosprioriteetin ”jos-saan-tämän-lipun-niin-en-otakaan-muita-ruksaamiani-lippuja” -otteluita ei ole.

Varsinkin syksyn haku, eli kauden ensimmäinen lipunhaku, tulee nopeasti. Syksyn li-

Kun jäsen saa lipun A-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi jäsenen yhdistyspistekertymästä. Vähennys vaikuttaa siten heti seuraavaan mahdolliseen A-kategorian pelin lipunhakuun.

Kun jäsen saa lipun B-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi ainoastaan mikäli ottelu on yhdistyksen otteluvalintapeli. Muihin otteluihin ei käytetä yhdistyspisteiden vähennyksiä.

KIRJOITA NORWEGIAN WOODIIN Norwegian Wood on kannatusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa.

Lehti julkaistaan neljän kuukauden välein syys-, tammi- ja toukokuussa. Lehden sisältö muodostuu jäsenistön kirjoittamista artikkeleista.

Lehteen kirjoittamalla voit kartuttaa lippujen haussa hyödynnettäviä yhdistyspisteitäsi, mutta kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen yhdistyspistesaldoon heti kun juttu on julkaistu lehdessä.

Kaikenlaiset reissu- tai tapahtumaraportit, kausiennakot ja -yhteenvedot ovat tervetulleita. Pelaajaesittelyt ja -arvioinnit ovat myös toivottuja, varsinkin siirtoikkunoiden aikaan. Seuran historiaa, sen käännekohtia tai tärkeitä tapahtumia sivuavat artikkelit olisivat myös mielenkiintoisia. Jos kenelläkään on yhteyksiä ulkomaisiin kannattajiin ja sitä kautta englanninkielisiin artikkeleihin, julkaisemme niitäkin ilomielin. Pitäkää silmät ja korvat auki mielenkiintoisten Fellow Scouser -haastateltavien varalta.

Jutut ja kuvat tulee lähettää osoitteeseen editor@olscfinland.com. Samaan osoitteeseen saa lähettää myös parannus- ja kehitysehdotuksia.

Päätoimittaja kiittää.

OTTELULIPPUJEN KÄYTTÖOIKEUS ”Miten toimin kun en pysty käyttämään yhdistyksen kautta saatua lippua?”

Ota välittömästi yhteyttä info@olscfinland.com ja kerro tilanteesi. Yhdistyksen kautta saadut liput ovat ensisijaisesti yhdistyksen jäsenille tarkoitettuja. Lipun ”omistusoikeus” on ostajalla vasta kun lippu on maksettu.

Mikäli lipun ”omistusoikeus” on vielä yhdistyksellä, lippua ei tule missään nimessä ryhtyä kauppaamaan itse!