Norwegian Wood nro57

norwegian wood THE FINNISH LFC FANZINE

N RO 5 7 | S YY S K U U 2 0 1 7

PÄÄKIRJOITUS TEKSTI Tommi Liutu

K Liverpool Football Club Perustettu: 1892 Pääomistaja John W. Henry Puheenjohtaja: Tony Werner Manageri: Jürgen Klopp LIIGAMESTARUUDET 1900-01, 1905-06, 1921-22, 1922-23, 1946-47, 1963-64, 1965-66, 1972-73, 1975-76, 1976-77, 1978-79, 1979-80, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1985-86, 1987-88, 1989-90

ausi 2017/18 on polkaistu käyntiin vallan sekavissa tunnelmissa: Ensin murskavoitto Arsenalista, tasapeli Sevillaa vastaan Mestarien liigassa ja Carabao-cupista pihalle ensimmäinen ottelun jälkeen.

Tokihan listaan mahtuisi muutama muukin ottelu, kuten vaikkapa 5–0 tappio Manchester Citylle. Aikamoista. *** Yhdistys kerkesti vuosikokoustamaankin elokuun puolivälissä ja väkeä

tuntui olevan paikalla ihan mukavasti.

Yhteisten asioiden puimisen jälkeen ehdittiin vielä viettämään mukavat iltamat myrskytuulien puhallellessa yli maiden ja mantujen. *** Muistutukseksi vielä tähän loppuun: Norwegian Wood kaipaa kipeästi uutta päätoimittajaa. Asiasta mahdollisesti kiinnostuneet voivat nakata viestiä info@olscfinland.com -osoitteeseen. ■

EUROOPAN CUPIN (UCL) VOITOT 1976-77, 1977-78, 1980-81, 1983-84, 2004-05 UEFA CUPIN (EL) VOITOT 1972-73, 1975-76, 2000-01 UEFA SUPER CUPIN VOITOT 1977, 2001, 2005 FA CUPIN VOITOT 1964-65, 1973-74, 1985-86, 1988-89, 1991-92, 2000-01, 2005-06 LIIGACUPIN VOITOT 1980-81, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1994-95, 2000-01, 2002-03, 2011-12 Seuraava takaraja on sunnuntaina 31. joulukuuta 2017. Tällöin kaiken lehteen tulevan materiaalin on ehdottomasti oltava editor@olscfinland.com -osoitteessa. Kaikki artikkelit ovat tervetulleita!

Suomen LFC kannattajayhdistys ry Official Liverpool FC Supporters Club Finland

PUHEENJOHTAJA Iiro Romo (theiiro80)

VARAPUHEENJOHTAJA Kristian Blomberg (FinnKop)

SIHTEERI Jani Arponen (jarponen)

Tapahtumavastaava Aki Welander (wellu)

NW Vt. päätoimittaja Tommi Liutu

SIVUSTO: www.olscfinland.com SÄHKÖPOSTI: info@olscfinland.com

2 |

nw | SYYSKUU 2017

(Esclavo)

PUHEENJOHTAJAN KYNÄSTÄ

LIPPUVASTAAVALTA

H

J

TEKSTI Iiro Romo

ellou Mussukat! Vuosikokous on taas onnistuneesti kokoustettu ja ilolla ja lämmöllä olen jälleen saanut vastaanottaa teidän luottamuksenosoituksen tämän laivan kipparina, kiitos kaikille paikalla olleille.

Kuten niin monesti aiemmin olen yrittänyt muistaa ja muistuttaa, yhdistyksemme on juurikin jäsenistönsä näköinen, joten mikäli kaipaatte paikkakunnallenne aktiviteettia, niin olkaa rohkeasti yhteydessä yhdityksen hallitukseen (info@olscfinland.com) sekä paikallisiin toimijoihin, joiden kanssa haluatte tehdä yhteistyötä. Mallikasta esimerkkiä ovatkin näyttäneet tapahtumakartan uusina tulokkaina Kuopio, jossa järjestettiin ”Liverbird meets Kalakukko” -tapahtuma sekä Lahti tulee järjestämään tämän vuoden kevättapaamisen. Kerrassaan mahtavaa oma-aloitteisuutta. Tämän lisäksi Turussa olemme siirtyneet uuteen paikkaan katsomaan pelejä Bar Kiva Uudenmaankadulla näyttää Liverpoolin pelit usealta näytöltä äänien kanssa, luvassa myös rahan arvoisia etuuksia. Iso kiitos myös edeltäjälleni Wellulle, joka on ottanut ison roolin Helsingin pään tapahtumien järjestämisessä, joita onkin useiden pelien yhteydessä. Joskus jopa muinakin aikoina. Seurailkaa aktiivisesti yhdistyksen uutta Facebook-sivua sekä-ryhmää, niin ette jää paitsi huikeista tapahtumista, joita nämä loistavat vapaaehtoiset teille järjestävät!

Jalkapallosta en tällä kertaa liiemmin turise, sillä sitä tarinaa on meillä internet pullollaan, eli eipä muuta kuin nauttikaa mm. UCL futiksesta ja olkaa hereillä, sillä kevään lipunhaku on lähempänä kuin muistattekaan.

Pitäkäähän OLSC Finlandin lippu korkealla liehumassa aina kun vierailette Anfieldillä! YNWA! ■

TEKSTI Jani Arponen

a taas tuli aika ihmetellä lipunhakua kesätauon jälkeen. Hyvin on jo jäsenistö omaksanut tämän lipunhakusysteemin, sillä hirveästi siellä ei enää neuvomista tarvita. Uudet jäsenet ovat luonnollisesti vähän hukassa, mutta hyvin tämäkin haku meni.

Kaikkiin syksyn peleihin haettiin lippuja, mutta ihan kaikkiin ei niitä valitettavasti saatu ja isoista käteen jäi vain Arsenal. Muutoin lippujen saanti oli ennätyksellisen hyvä ja saldona olikin yhteensä 94 lippua.

Kun tämä haku meni näinkin hyvin niin olkaapas taas yhtä valppaina ja tarkkoina lokakuussa kun kevään lippuhakuruljanssi pyörähtää taas käyntiin.

Huom! Mikäli olet jäänyt ilman lippua ja kiinnostaisi lähteä katsomaan ottelua, kannattaa foorumilla käydä tarkastamassa Lippuosiosta ”Ylimääräisten ottelulippujen myynti/osto 2017/18” -otsikon alta, josko jollain olisi tarjota lippua/lippuja. Sinne voi käydä myös ilmoittamassa halukkuutensa ostaa lippu(ja). ■

Sisältö NORWEGIAN WOOD on Suomen LFC Kannattajayhdistys ry:n jäsenlehti. Sekä yhdistys että fanzine ovat täysin epävirallisia eivätkä millään tavoin riippuvaisia seurasta, vaikka yhdistys omaakin virallisen Liverpool Supporters Branch-statuksen. Kaikki lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivät seuran tai yhdistyksen hallituksen.

2

Pääkirjoitus

16

Simo Syrjävaara Cup 2017

3

Puheenjohtajan kynästä

17

Muistoja isästä

3

Lippuvastaavalta

18

Liverpool Football School Masala

4

Golfaavat tšekkikaverukset rentoina

20 “Fellow scouser” Suvi Salmimies

Anfieldilla

25 Pubivisa

8

Neitsyys meni – ja upeaa oli!

26 Kotipub – The Kop Corner

11

Elämäni peli: Liverpool–Leeds

26 OLSC suosittelee

13

Kulinaristin Liverpool

VT PÄÄTOIMITTAJA Tommi Liutu TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI editor@olscfinland.com JULKAISIJA Suomen LFC Kannattajayhdistys ry (Official Liverpool FC Supporters Club Finland)

SYYSKUU 2017 |

nw | 3

GOLFAAVAT TŠEKKIKAVERUKSET RENTOINA ANFIELDILLA TEKSTI Arto Rautio KUVAT Arto ja Kirsi Rautio

Liverpool FC Foundationin hyväksi pidettävä vuosittainen Black Tie Dinner keräsi toukokuisen Southampton-ottelun aattona Anfieldille yli 50 virallisen branchin edustajia kaikkialta maailmasta. Illan tähtivieraina olivat Liverpool FC:n 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun tšekkitaiturit Patrik Berger ja Vladimir Šmicer. Jo nuorena ystävystyneet tšekit olivat Liverpoolin joukkueessa mm. voittamassa Treblea 2001. Šmicer teki lisäksi Istanbulin ihmeessä meille 2–3 maalin tultuaan vaihdosta uransa viimeiseen LFC-otteluun. Ystävykset pelaavat edelleen yhdessä – tosin nyt golfia.

O

LSC Dinner -hyväntekeväisyysillallinen pidettiin tänä vuonna Anfieldin uuden Main standin viidennen kerroksen Beautiful Game Loungessa. Uusien tilojen ikkunoista on mahtavat näkymät niin kaupungin yli kohti Merseytä ja Irlanninmerta kuin stadionille Kenny Dalglish Standin eli entisen Centennaryn suuntaan. Tilat ovat myös oloiltaan selvästi valoisammat ja ilmavammat ja etenkin isossa joukossa vähemmän kuumat kuin vanhat Centennaryn VIP-tilat. Jos mietitte Hospitality-pakettia Anfieldille, uskaltanee tällä kokemuksella suositella noita Main standin loungeja ja suiteja.

OLSC Finlandin edustuskaksikko suuntasi lauantain alkuillasta kohti Anfieldia asiallisesti pitkään iltapukuun tai smokkiin pukeutuneena. Ilta alkoi kakkoskerroksessa tuliaismaljalla sekä mahdollisuudella hypistellä seuran voittamia pokaaleita ja saada itsestä kuva illan erikoisvieraiden kanssa. Paikalla olevia legendoja ei kerrota vieraille etukäteen, joten odotimme mielenkiinnolla, keitä saamme tänä vuonna tavata. Itsellä ovat haaveena olleet Robbie Fowler ja Bruce Grobbelaar, mutta kyllä myös 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun tšekkikaksikkomme Patrik Berger ja Vladimir Šmicer kelpasi hyvin. Suupielet kääntyivät komeasti ylöspäin, kun näin Patrikin ja Vladin odottamassa kuvaukseen tulijoita yhdessä U23:n keskuspuolustajamme Nathaniel Phillipsin kanssa.

Futarin poika yllättyi Viime syksynä Boltonista meille siirtynyt Nathaniel Phillips jatkoi kolmatta vuotta putkeen Black Tie Dinner -käytäntöä, jossa esille pääsee legendojen ohella nykypelaajia. Kun illallinen on aina ykkösjoukkueen peliä edeltävänä iltana, ovat aktiivipelaajat olleet kahtena edellisvuonna naisjoukkueestamme ja nyt siis oli U23:n vuoro. Phillipsillä oli ottelu edessä vasta maanantaina Goodison Parkilla, jossa Liverpool voitti Premier league 2:n mestarit kauden päätöspelissä 2–1 Sheyi Ojon ja Trent Alexander-Arnoldin maaleilla. Porukassa olivat tuolloin kentällä myös mm. Connor Randall, Harry Wilson, Marko Grujic, Ben Woodburn ja Ovie Ejaria.

4 |

nw | SYYSKUU 2017

– Olen mielestäni sellainen perinteinen toppari. Syksyn istuin enemmän penkillä, kun joukkueessa pelasivat myös Mamadou Sakho ja Tiago Ilori. Kun he lähtivät lainalle, olen ollut avauksen vakiopelaaja. Olen tyytyväinen siirtooni Liverpooliin ja myös omaan kauteeni, kertoi maanantain Everton-ottelussa Joe Gomezin kanssa puolustuksen keskustassa luutinut Phillips.

Nathaniel Phillipsin isä Jimmy pelasi aikoinaan Boltonissa 1983–87 ja uudelleen 1993–2001. Isä-Phillips on myös toiminut Boltonin väliaikaisena managerina lyhyet jakson 2012 ja 2016. Nathaniel Phillips totesikin isästä olleen paljon apua siinä, että hänen uransa on edennyt ammattilaiseksi asti.

– Toki olin jo vuosi sitten valmistautunut menemään opiskelemaan toista ammattia, kun Bolton purki Championshipistä pudottuaan paljon pelaajasopimuksia ja olin tuossa ilman sopimusta jääneiden joukossa. Sain sitten kuitenkin itselleni täysin yllättäen kutsun lähteä Liverpool FC:n joukkueen kanssa harjoitusmatkalle Saksaan. Se reissu poiki siis akatemiasopimuksen ja ura jatkui. Tavoitteena on nyt tietysti vakuuttaa valmentajat ja edetä uralla pitkälle ihan ykkösjoukkueeseen asti, Phillips iloitsi.

Liverpool FC on tšekeille aina me Patrik Berger ja Vladimir Šmicer ovat molemmat syntyneet vuonna 1973 ja hankkineet jalkapallo-oppinsa Prahassa, vaikka Vladi onkin syntynyt Vernericessä noin 90 kilometria Prahasta pohjoiseen. Vasempana laitahyökkääjänä pelannut Berger ja oikeana laitahyökkääjänä pelannut Šmicer päätyivät molemmat Slavia Prahaan, ja ovat olleet bestikset ihan nuoresta lähtien. Kun jalkapalloammattilaisuus on molemmilta jo taakse jäänyttä elämää, ehtivät kaverukset viettämään taas paljon aikaa yhdessä. Molemmat ovat innostuneet golfista sekä kuntoilumuotona että tapana vastata sisällä yhä kipunoivan kilpailuvietin kutsuun, tosin ei niinkään toisiaan vaan muita vastaan pelaten.

– Hei, onkos täällä ketään amerikkalaista tai muuta henkilöä, jolla olisi suhteita Augusta National Golf Clubiin. Haa-

Vasemmalta oikealle Patrik Berger, jutun kirjoittaja ja Vladimir Šmicer. Berger kertoi, että hänellä ei ollut plan B:tä uralleen, mutta jos jokin muu hänestä olisi tullut kuin jalkapalloilija, se olisi varmaan ollut sähköasentaja. Šmicerin plan B olisi kuulemma ollut ura jääkiekkoilijana.

veemme olisi päästä joskus Augustan viheriöille, Patrik Berger nauratti kuulijajoukkoa.

Molemmat olivat vuoden 1996 Englannin EM-kisoissa hopealle sijoittuneessa Tšekin joukkueessa, joka taipui Wembleyn finaalissa Saksalle jatkoajalla Olivier Bierhoffin tekemällä kultaisella maalilla. Bergerhän oli vienyt Tšekin johtoon rankkarista toisen puoliajan 59. minuutilla, mutta vaihdosta kentälle tullut Bierhoff tasoitti pelin 79. minuutilla ja onnistui sitten toisen kerran 95. minuutilla.

Nuo kisat vauhdittivat tšekkipelaajien murtautumista Euroopan eri sarjoihin ja niiden huippuporukoihin. Pavel Nedved esimerkiksi nousi kisojen jälkeen tähdeksi Italiassa ensin Lazion ja sitten Juventuksen avainpelaajana, Karel Poborský meni ManU:un ja Berger siis Liverpooliin. Šmicerin tie vei tuolloin Ranskaan Lensin joukkueeseen. Ennen kisoja Tšekin joukkueesta vain Borussia Dortmundissa tuolloin pelannut Berger, Newcastlessa torjunut maalivahti Pavel Srníček, Kaiserslautenin miehistöön kuuluneet Pavel Kuka ja Miroslav Kadlec, Schalken Radoslav Látal sekä Servetten Václav Němeček eivät pelanneet kotimaan sarjassa.

Sekä Berger että Šmicer pääsivät noissa vuoden 1996 EM-kisoissa jo maistelemaan Anfieldin tunnelmaa, sillä Tšekki pelasi 2–1 päättyneen Italia-ottelunsa sekä 3–3 päättyneen Venäjä-ottelunsa Anfieldilla. Muut Tšekin ottelut ennen finaalia tahkottiin Manchesterin Old Toiletilla.

Bergerin uralla tauko Anfield-peleissä jäi EM-kisojen jälkeen lyhyeksi, sillä Roy Evansin manageritiimi kiinnitti Patrikin samana kesänä 1996 Liverpoolin punaisiin. Liverpool-uran alkua hidasti tosin hieman Patrikin loukkaantuminen, minkä vuoksi hänen ensiesiintymisensä tapahtui vasta syyskuun 7. päivänä Liverpool-Southampton ottelussa, jossa Berger tuli 77. minuutilla kentälle Stan Collymoren tilalle.

Šmicerin aika tulla Punaisiin koitti kesällä 1999, kun Steve McManaman päätti lähteä Real Madridiin. Manageri Gerard Houllier alkoi etsiä Maccalle korvaajaa. ja kun Gerard tietysti tunsi Ranskan sarjat hyvin, kiinnitti hän huomionsa Lensin laituriin. Berger kiisti vaikuttaneensa erityisemmin hyvän ystävänsä tuloon joukkuekaveriksi, vaikka oli toki Houllierille kertonut kysyttäessä oman käsityksensä Vladin kyvyistä ja avuista.

– Kyllä se oli kuitenkin selkeästi valmennusjohdon päätös, Berger vakuutti.

Liverpool FC oli molemmille mieluinen joukkue tulla ja kumpikin kantoi puna-asua ylpeydellä. Sen huomasi myös siitä, miten rentoutuneen hyväntuulisina tšekit olivat seuran ydinfanien parissa, sekä siitä, että kumpikin puhui joka kerta Liverpool FC:n yhteydessä, kuinka me sitä ja me tätä.

– Minulla olisi ollut vielä kaksi vuotta sopimusta jäljellä Dortmundissa, mutta en miettinyt hetkeäkään muuta kuin siirtymistä Liverpooliin, kun kuulin seuran olevan perässäni, Berger vakuutti Šmicerin nyökytellessä vieressä kuvaten sillä omia tuntemuksiaan vuodelta 1999.

Näyttävät ja tärkeät maalit muistetaan Bergerin uran alku Liverpoolissa oli hänen mukaansa monella tavalla muistettava. Ensiksi hän ei osannut sanaakaan englantia, mikä tietysti haittasi Southportiin asumaan asettuneen tšekin elämää jossain määrin Liverpool-uran alkuvaiheessa.

– No kun sitten aloin ymmärtää scouseria, huomasin, että ymmärrän kyllä mitä vain englannin murretta, Patrik naureskeli integroitumistaan paikallisyhteisöön.

– Jalkapalloilijana oli aivan ekstaasissa, kun sain yllättäen istua samassa pukukopissa ja pelata samassa joukkueessa

SYYSKUU 2017 |

nw | 5

nuoruuteni suuren sankarin John Barnesin ja sellaisten uskomattomien jalkapalloilijoiden kuin Robbie Fowler ja Steve McManaman kanssa, Berger kuvaili tuntemuksiaan.

– Minulle Melwoodiin ja Anfieldille tulo oli kuin olisi saapunut kotiin, niin paljon Patrik oli minulle jo kaikesta Liverpool FC:iin liittyvästä kertonut, Šmicer kuvaili oman Anfield-uransa alkua hyväntuulisesti naureskellen.

Myös pelikentiltä Patrik Bergerin uran alku muistetaan hyvin. Hän kunnostautui jo ensi peleissään näyttävien maalien tekijänä. Jenkkimaalivahti Kasey Kellerin, joka pelasi Leicesterissä 1996–99, kerrotaan sanoneen 15.9.1996 Leicester–Liverpool -ottelun jälkeen, että hän ei onneksi osunut Patrikin vetojen eteen. Keller arvioi, että Bergerin muulinpotkut olisivat vieneet hänet pallon mukana verkon perukoille, jos hän olisi sattunut tielle. Berger teki 0–3 päättyneessä ja hänelle kaikkien aikojen toisessa sarjaottelussa kaksi komeaa maalia. Suorituksen arvoa nostaa, että Berger tuli tuolloin toiselle puoliajalle vaihdosta kentälle, nytkin Stan Collymoren tilalle. Kun Berger vielä 21.9.1996 seuraavassa kotiottelussa, joka muuten vei oman Anfield-poikuuteni, onnistui tekemään kaksi maalia Chelsean verkkoon ottelussa, jonka voitimme 5–1, tuli pitkätukkaisesta tšekistä monien suosikki ja yksi oman aikakautensa Liverpool-kulttipelaaja.

– En nyt sitten lopulta niin hirveän paljon niitä maaleja tehnyt, mutta jotenkin useimmat tekemäni maalit sattuivat olemaan aika komeita. Usein niihin liittyi onnistunut kova vasemman jalan veto kaukaa maalista. Oikea jalkahan on pääosin aika hyödytön, mutta kyllä muutaman maalin taisin sutaista silläkin, kertoi 196 Liverpool-ottelussaan 35 häkkiä tehnyt Berger, jonka Leicester-pelin Kasey Kellerin sanat todeksi osoittavat maalit ja muita komeita reppuja löytyy mm.

YouTubesta.

Bergerin uraa haittasivat hyvän alun jälkeen erilaiset loukkaantumiset ja toisella kaudella myös manageri Roy Evansin epäsuosioon joutuminen. Ajanjakso Liverpoolissa oli hänen mukaansa jo katkolla ennen kuin Gerard Houllier korvasi Evansin. Houllier ilmoitti yksiselitteisesti, että haluaa Patrikin jäävän, minkä hän tekikin mielellään. Kun Houllier toi myös Vladimir Šmicerin Pooliin, oli kaverikaksikko pitkästä aikaa taas samassa seurassa.

6 |

nw | SYYSKUU 2017

– Ensimmäinen kauteni 1999-2000 ei ollut kovin onnistunut, mutta kaudella 2000–2001 pelasimme molemmat hyvin. Ja silloinhan myös saavutimme yhdessä paljon, Šmicer totesi.

Tšekkikaksikko sai nauttia tosiaan harvinaisesta menestyksestä Liverpoolissa. Molemmat olivat voittamassa Trebleä eli Liigacupia, FA Cupia ja Uefa Cupia 2001 ja viemässä Liverpoolia saman kauden lopuksi myös Mestarien liigaan yhdessä sellaisten pelaajien kuin Sami Hyypiä, Robbie Fowler, Michael Owen, Emile Heskey, Danny Murphy, Markus Babbel, Didi Hamann, Gary McAllister, Steven Gerrard ja Jamie Carragher kanssa. Šmicer oli lisäksi valloittamassa Mestarien liigaa Istanbulin ihmeellisessä yössä 2005.

Moni kannattaja muistanee näistä voittotarinoista yhä ainakin Bergerin pitkän nappisyötön, josta Michael Owen napautti Liverpoolin voittomaalin Arsenalin verkkoon kaksi minuuttia ennen peliajan päättymistä FA Cupin finaalissa vuonna 2001. Vladimir Šmicer taas muistettaneen Liverpoolissa parhaiten vuoden 2005 Mestarien liigan finaalin toisen maalin tekijänä ja pilkkukisan ratkaisevan rankkarin ampujana. Šmicerhän, joka onnistui tekemään 19 maalia yhteensä 184 Liverpool-ottelussaan, tuli tuohon otteluun vaihdosta Harry Kewellin tilalle. Toki Vladilla oli tärkeä rooli myös Dortmundin Uefa Cup -finaalissa vuonna 2001. Hän nimittäin hankki sen vaparin, jonka Gary McAllister veti Alavesin oman pelaajan kautta maaliin. Se kultainen maali päätti ottelun Liverpool-juhliin.

Menestys Euroopassa sykähdytti eniten Ranskalaismanageri Gerard Houllier arvosti sekä hänen edeltäjänsä hankkimaa Patrik Bergeriä että itse ostamaansa Vladimir Šmiceriä tärkeänä osana Liverpoolin uudelleen englantilaiselle ja eurooppalaiselle huipulle nostamaa joukkuetta. Arvostus oli molemminpuolista, sillä niin Patrik kuin Vladikin puhuivat Gerardista lämpimästi.

– Houllier saalisti viisi pokaalia ja UCL-paikan Liverpoolin kanssa vuonna 2001 sekä vielä yhden 2003. Harmi, että hänen sydämensä ei kestänyt työlleen erittäin omistautuneen managerimme tahdissa. Itse asiassa Houllierilla kävi tuuri, että emme olleet matkalla ottelumatkalla Kiovaan, kun hän sai ankaran sydänkohtauksen. Houllier selvisi, mutta kyllä se sairastuminen mielestäni vaikutti hänen jatkouraansa, Vladi aprikoi.

– Gerard oli kyllä esimerkillinen henkilö. Hän oli aina ensimmäisenä harjoituskentällä ja lähti viimeisenä kotiin, Patrik vahvistaa.

– Meille vuonna 2001 isoin voitto oli Uefa Cup, mutta Liverpoolin brittipelaajat arvostivat kirkkaasti korkeimmalle FA Cupin voiton. Liigacup oli tärkeä joukkueelle siksi, että voitimme sen ensimmäiseksi ja saimme siten uskoa itseemme viedä tiukka ja kova loppukausi menestykseen, Vladi kuvaa joukkueen sisäisiä tuntemuksia.

– Juhlaan meillä ei kyllä jäänyt oikein aikaa missään vaiheessa, kun uutta ja uutta ratkaisevan tärkeää peliä oli perä perää ja sitten porukka hajautui maajoukkuetehtäviin. Itse tosin pääsin livahtamaan Dortmundin yöhön siellä olleiden kavereideni kanssa, kun tiesin, etten pelaa avauksessa UCL-paikan kannalta tärkeässä kauden päättävässä sarjaottelussa Charltonia vastaan, Šmicer hekotteli.

Vammat ja rafaluutio päättivät Liverpool-uran Vammat kiusasivat Patrik Bergeriä toistuvasti 2000-luvun alussa. Niinpä iso osa kaudesta 2000–2001 meni niitä parannellessa. Uusi takaisku oli edessä elokuussa 2001, jolloin mieheltä pamahti polvi ja Uefan Super Cup jäi väliin.

Hän kuntoutui toki vammasta, mutta vietti palattuaan aikaa enimmäkseen penkillä. Kun Patrikin sopimus umpeutui kauden 2002–2003 lopussa, hän lähti Harry Redknappin houkuttelemana tuolloin ylimmälle sarjatasolle nousseeseen Portsmouthiin. Siellä hän oli sopimuksensa loppuun ja lähti sitten David O’Learyn Aston Villaan, josta piipahti lainalla Stokessakin. Myös nämä pestit kärsivät loukkaantumisista. Uransa viimeiset vuodet Berger pelasi lapsuutensa kasvattajaseurassa Sparta Prahassa, kunnes naulasi nappulakengät seinään keväällä 2010.

Vladimir Šmicer kärsi myös loukkaantumisista ja oli pitkät ajat Rafa Benitezin ensimmäisestä kaudesta 2004–2005 loukkaantunut. Rafa ilmoittikin jo hyvissä ajoin helmikuussa 2005, ettei aio jatkaa Vladin päättymässä olevaa sopimusta.

– Kauden viimeinen sarjapelimme oli kotona Aston Villaa vastaan. Kun en ollut siinä edes ennalta nimetyssä 16 pelaajan ryhmässä, ajattelin, että tämä oli nyt tässä. Kävin puhumassa harmistuneena Rafalle asiasta ja yllätyksekseni Rafa nostikin minut vaihtopenkille Istanbulin finaalissa.

Vielä suurempi hämmästys oli, että hän laittoi minut 22 minuutin pelin jälkeen vaihdosta kentälle, kun Harry Kewell loukkaantui. Siellähän olisi ollut tarjolla myös mm. Djibril Cisse, Šmicer jutusteli.

Benitez lähti Istanbulin finaaliin 4-4-1-1 pelimiehityksellä, jossa nuoremman polven tšekki Milan Baros pelasi yksinäisenä kärkenä ja Harry Kewell hänen alapuolellaan.

Keskikentän laidoilla olivat Luis Garcia ja John Arne Riise Steven Gerrandin ja Xabi Alonson miehittäessä keskustan ja Didi Hamannin kuluttaessa penkkiä. Pakkilinjana oli Steve Finnan, Sami Hyypiä, Jamie Carragher ja Djimi Traore.

– Ajattelin taukovihellyksen tullessa, että Rafa ripittää varmaan meikäläistä, kun olimme tappiolla 0–3. No hän sanoi, että älkää enää päästäkö maaleja. Kuulimme myös yleisön laulavan You’ll Never Walk Alone’a ja se antoi osaltaan lisävoimia taistella vielä. Kun Gerrard teki 54. minuutilla 1–3, aloimme uskoa pääsevämme vielä mukaan. Pääsin itse tekemään 2–3 pari minuuttia myöhemmin ja nousu huipentui vajaa viisi minuuttia myöhemmin, kun saimme rangaistuspotkun, ja Xabi Alonso pisti Didan torjuman pallon maaliin, Vladi muisteli lämmöllä ihmeiden iltaa.

Yksi osa nousua oli Benitezin puoliajalla tekemä vaihto, jossa Finnan korvattiin Hamannilla. Lopullinen sinetti upealle tarinalle saatiin sitten pilkkukisassa, jossa Jerzy Dudek torjui Liverpoolille sen viidennen Euroopan cupin/Mestarien liigan voiton.

– Itse elin ottelua katsojana ja olin puoliajalla jo vähällä lopettaa ottelun seuraamisen. No sitten Didi Hamann tuli kentälle ja pisti Kakán aisoihin ja ottelun kulku muuttui Stevien, Vladin ja Xabin maaleilla. Silloin aloin uskoa, että voitamme, Berger täydensi.

– En osannut ajatella, että kuuluisin rangaistuspotkukisan ampujiin. Sanoin jatkoajan päätettyä kuitenkin Rafalle, että haluan vetää. Luotin itseeni, sillä olin epäonnistunut sii-

Ranskan branch lahjoitti Liverpool Foundationille 1892 euron shekin.

hen asti vain kerran pilkussa – yhdessä kaikkiaan kolmesta, Vladi hersytteli yleisön nauramaan.

– Okei, olet neljäs laukoja, Rafa sanoi, ja niin sain päättää Liverpool-urani ampumalla viimeisellä pelikosketuksellani pallon maaliin ja tuoda sillä vedolla Mestarien liigan voiton joukkueellemme, Šmicer myhäili.

Vladia ennenhän myös vaihdosta kentälle tulleet Didi Hamann ja Djibril Cissé olivat onnistuneet omassa pilkussaan ja John Arne Riise epäonnistunut. AC Milanilla Taas ensimmäiset vetäjät eli Serginho ja Andrea Pirlo epäonnistuivat, mutta niin Jon Dahl Tomansson kuin Kakákin ohittivat Dudekin. Kun Šmicer ohitti Didan, paineet siirtyivät Andriy Shevchenkolle. Kun Jerzy Dudek venytti jalkansa Shevchenkon vedon eteen, oli peli sillä selvä ja Vladi sai kunnian kirjata tililleen pilkkukisan voittomaalin.

– Eihän siinä voitonhuumassa miettinyt ensi kautta, mutta toki se tuli mieleen pian Liverpoolin paluun jälkeen.

Minulla oli jo lentoliput Prahaan, mutta ajattelin, että käyn vielä kuulostelemassa Rafan tuntoja ja kertomassa, että olen lähdössä huomenna. Kiitti kovasti, sanoi Rafa ja siinä se keskustelu sitten olikin, Vladi tiivistää LFC-ajan loppuvaiheet.

Vladimir Šmicer jatkoi uraansa seuraavalla kaudella taas Ranskan liigassa, nyt Bourdeauxin joukkueessa. Kesällä 2007 hän siirtyi takaisin Slavia Prahan riveihin, jossa pelasi uransa loppuun kesään 2009 asti.

Tehdään yhdessä hyvää Liverpool FC Foundation kerää rahaa erilaiseen lasten ja nuorten hyväksi menevään hyväntekeväisyystoimintaan.

Jo perinteinen Black Tie Dinner tuotti viime vuonna säätiölle useita tuhansia puntia ja samaan päästiin varmaan tänä vuonnakin. Olihan paikalla 300–400 branchien edustajaa.

Päivällisiä selvästi parempi tuotto tulee tietysti isoista yleisötapahtumista, sellaisista kuin keväinen Liverpool FC legendojen ottelu Real Madrid legendoja vastaan täpötäydellä Anfieldilla. Liverpool FC Foundationin vuosittain hyväntekeväisyyteen keräämä rahamäärä lasketaankin miljoonissa punnissa. ■

SYYSKUU 2017 |

nw | 7

LIVERPOOL VS. LEICESTER 10.9.2016

NEITSYYS MENI JA UPEAA OLI! TEKSTI JA KUVAT Jari Nieminen

M

eillä kaikilla on haaveita. Olen reissannut maailmaa Kiinaa ja Intiaa myöten, mutta nyt tuli eteen sellainen reissu, josta on tullut haaveiltua vuosia, muksusta asti. Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä Kiinaan asti toteuttaakseen unelmaansa, koska matka Liverpooliin oli juuri alkamassa ja yksi unelma täyttymässä.

Harvassa paikassa yhdistyy näin hienolla ja ainutlaatuisella tavalla tämän matkaajan pyhä kolminaisuus: jalkapallo, hyvä olut ja hieno musiikki!

Otteluksi valikoitui kauden ensimmäinen kotiottelu Leicesteriä vastaan 10.9.2016. Matkaan lähdettiin perjantaina 9.9. aamulennolla kohti Manchesteriä ja sieltä junalla kohti Liverpoolia. Ja kohta oltiinkin jo aamupalalla Crownissa. Hotelliksi valittiin muutamasta vaihtoehdosta viimein Richmond Apart, mikä oli hyvä valinta. Todella siisti ja hyvätasoinen, eikä mikään kallis. Sijaintikin oli

8 |

nw | SYYSKUU 2017

loistava, lähellä Ship& Mitreä! Ensimmäinen päivä menikin mukavasti kierrellessä keskustaa, pubeja, Liverpool Storea ja lisää pubeja!

Pelipäivä! Stadion lähestyy ja vatsassa tuntuu jännitys, onneksi ei sentään vessaan tarvitse juosta. Väkimäärä lisääntyy ympärillä ja tunnelma nousee joka askeleella.

Tässä sitä nyt astelen samalla maaperällä kuin aikoinaan lapsuuden sankarini ja nykyisin uudet suosikkini. Monia kertoja on tullut tästä matkasta puhuttua ja haaveiltua, ja nyt ollaan kohta perillä. Walton Breck Roadia pitkin kuljetaan ja Anfield alkaa siintää edessä. Olo on juhlallinen, punainen väri lisääntyy koko ajan ympärillä ja iloista futiskansaa tulee vastaan enemmän ja enemmän.

Nyt on Anfield edessä ja näky on upea. Olo on kuin lapsella valtavassa karkkikaupassa; herkkuja kaikkialla, minne päin menisi ja mitä maistaisi ensin! Lähdemme

kiertämään stadionia ja tulemme Kop-katsomon eteen.

Siitä siirrymme tervehtimään Bill Shanklyn patsasta. Hillsborough’n uhrien muistomerkillä lyhyt hiljainen hetki ja muistomerkin koskettaminen. Uuden Main Standin kohdalla on pakko pysähtyä ihastelemaan. Sami Hyypiän parkkipaikka on myös bongattava. Tämän jälkeen oluet Albertissa, jossa yhdistyksen jäseniä oli lukuisasti paikalla kuin Kipinässä konsanaan. Nyt aletaan olla valmiita reissun päätapahtumaan.

Pelin alku lähestyy ja on aika siirtyä katsomoon. Hilpeyttä herättää ensin kun tuherran kortin ja lukulaitteen kanssa, mutta lopulta pääsen pienen säätämisen jälkeen portista sisään ja vihdoinkin ollaan Anfieldilla. Paikat löytyvät Centenary Standista Anfield Roadin puoleisesta päästä ja ensi minuutit menevät uudistettua Anfieldia ihastellessa. Ja sitten joukkueet marssivat kentälle ja huomio kiinnittyy kentän tapahtumiin. YNWA kajahtaa ilmoille ja aikuinenkin mies herkistyy ensimmäistä live-YNWAa kuunnellessa ja yleisön laulantaan yhtyessä. Hieno hetki!

Vastassa on viime kauden mestari, peli on kauden ensimmäinen kotipeli ja uudistetun stadionin avajaisottelu.

Pelissä on paljon mielenkiintoisia elementtejä ja vihdoin tuomari viheltää ottelun alkamaan. Ja pelihän meni lyhykäisyydessään näin: 12 minuuttia pelattu, Sturren syötöstä Firmino laittaa etualakulmaan ja 1–0. 30 minuuttia pelattu ja Sturren kantapääsyötöstä Mane nostaa oikeaan alakulmaan yli maalivahdin ja ilo on ylimmällään. Ja Klopilta meinaa jälleen tuuletuksessa lasit hajota:) Ja sitten 37 peliminuutin jälkeen; Mignolet syöttää vähän vaikeaan paikkaan Lucasille, joka ei oikein tiedä mitä pallolle pitäisi tehdä ja kompuroi ja antaa namusyötön Vardylle maalin eteen, 2–1. Nyt meni taas jännäksi. Toinen puolisko, 55 minuuttia pelattu ja Sturridge syöttää Ginille, joka jatkaa Lallanalle joka laukoo hienosti oikealla jalalla vasempaan ylänurkkaan. 88 minuuttia, Hendon hieno syöttö Manelle, joka harhauttaa vastaan tulleen

maalivahdin ja nousee vapaasti vasemmalta laidalta ylös, syöttää Firminolle, yksi harhautus ja tyhjiin 4–1. Peli oli kokonaisuudessaan hienoa näytöstä punaisilta hallitsevaa mestaria vastaan, joka pudotettiin näyttävästi kanveesiin, näin nyrkkeilytermein sanottuna. Pelin jälkeen ei heti malttanut poistua stadionilta vaan piti vielä hetki tunnelmoida, ottaa valokuvia ja ihailla tulostaulun 4–1 lukemia. Ja siitä oli hyvä jatkaa oluselle Albertiin. Vai oliko se Park, on jotenkin päässyt unohtumaan…mutta siinä se oli, neitsytpeli Anfieldilla, se on nyt koettu! Hieno stadion, upea tunnelma näin ensikertalaiselle ja mikä parasta, upea voitto. Tämän paremmin ei ensimmäinen katselukokemus Anfieldilla olisi voinut sujua.

Sunnuntai menikin mukavasti voittoa makustellessa, oluita maistellessa ja nähtävyyksiä ihmetellessä. Liverpoolin katedraali oli mahtava rakennus ja Pub 23:sta löytyi reissun paras olut. Ja nimenikin vaihtui Jarista Garyksi omalaatuisen hollantilaisen hoitaessa ”ristiäisissä” papin virkaa.

Kaveri asuu Liverpoolissa ja on kova punaisten kannattaja, ainakin jos se riippuu tatuointien määrästä. Yllättäen tämäkin episodi tapahtui pubissa!

Maanantaina lähti iltalento kohti Helsinkiä. Paluulento Finnairin siivin sujui hienosti ja pian olemme kotona jälleen. Jotenkin näin jälkikäteen matkaa muistellessa sen hienouden ymmärtää kokonaisuudessaan. Liverpoolissa oli pää pyörällä kaikesta ja nyt kotona telkun ääressä jälleen peliä katsoessa tuntuu ihmeelliseltä, että tuolla sitä tuli oltua.

Kyllä matkustelussa on hienointa kertyneet kokemukset ja muistot! Tästä on hyvä alkaa suunnittelemaan seuraavaa reissua, hyvässä lykyssä saattaisi toteutua jo ensi keväänä!

PS. Suuret kiitokset matkanjohtaja Arposelle opastuksesta ja kärsivällisyydestä, kuten myös kaikille mukaville kanssamatkustajille. ■

SYYSKUU 2017 |

nw | 9

Liverpoolin kotiottelut TJÄREBORGIN

JALKAPALLOMATKAT

Näe, koe, ! kannusta

LIVERPOOL FC Sykkiikö sydämesi Liverpool FC:n tahtiin? Et ole yksin. Anna meidän järjestää parhaat paikat Liverpool FC:n superjännittäviin otteluihin ja koe jalkapallohuuma paikan päällä. Edulliset ottelupaketit saat vaivattomasti suoraan Tjäreborgilta. Ottelupaketti sisältää otteluliput ja hotellin. Varaa, ennen kuin muut ehtivät!

Varaa oma ottelupakettisi osoitteesta: www.tjareborg.fi/jalkapallomatkat

10 |

nw | SYYSKUU 2017

19.2.1997, ANFIELD. SIITÄ ON JO 20 VUOTTA.

ELÄMÄNI PELI: LIVERPOOL–LEEDS

I

stuin Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen sähköpostikoneella, kun assistentti ehdotti minulle: ”Haluatko Jari lähtee Liverpooliin vaihtoon, sinne olisi yksi paikka vapaana?” Sanoin, että mikäs siinä. Liverpool ei kuulostanut yhtä loistokkaalta kuin Firenze tai Pariisi, mutta Liverpoolin ja Beatlesin fanina pidin tarjousta ihan mukiinmenevänä.

Muutin Liverpooliin syyskuussa 1996 ja ensimmäinen kohtaamiseni paikalliseen jalkapalloon oli 12.10. Manchester United–Liverpool peli. Avauspotku tapahtui jo klo 11.15, jotta fanit eivät saisi oluesta polttoainetta vanhojen kaunojen purkamiseen. Niitä toki oli, koska ManU oli voittanut mestaruuden 1993, 1994 ja myös viime kaudella. Poolin viimeisin mestaruus oli vuodelta 1990, ja tästä oli aikaa jo

seitsemän vuotta. Monen paikallisen kanssa jutellessani he päivittelivät sitä, miten on mahdollista, että kuivia kausia on tullut jo näin monta vuotta peräkkäin. Yhtä FA-cupin ja liigacupin mestaruutta ei pidetty oikein minään saavutuksena.

Peli päättyi Manun voittoon 1–0 ja maalin teki Beckham, jos se nyt ketään kiinnostaa.

Lippujen saamiseksi ei täytynyt mennä saman mankelin läpi kuin nykyään. Peleissä kävi keskimäärin noin 40 000 katsojaa, mutta peli oli lokaalia, ei globaalia. Vuoden 1997 joukkueessa brittien osuus oli 18/26, kun taas tämän kauden joukkueessa suhde on 7/24. Menimme Anfieldille lähinnä pohjoismaisista vaihto-opiskelijoista koostuvalla porukalla. Norjalaiset olivat ylpeitä omista pelaajistaan Bjorn Tore

SYYSKUU 2017 |

nw | 11

Kvarmesta ja Stig Inge Björnebyestä. Kristallipallossani ei näkynyt vielä Hyypiää, joka saapui Merseysidelle vasta reilun kahden vuoden päästä.

Saimme kohtalaiset paikat, ja lipussani luki ”obstacle view”. Suurin näkyvyyttä haittaava tekijä oli kuitenkin vieressä istuva venäläinen Anastasia, joka kyseli minulta aivan vakavasti: ”Can you tell me, what are the rules of the game”.

Samalla siis kun katsoin Fowlerin (21´) ja Colleymoren (36´ja 37´) komeita maaleja, selitin sivussa vaihto-opiskelija Anastasialle jalkapallon perussääntöjä. Vettä vihmoi ja peli näytti enemmän kuin selvältä. Tämän jälkeen kuitenkin tapahtui sellaista, minkä jälkeen ymmärsin, mitä todellinen kannattajuus tarkoittaa. Puoliajalla sade sen kuin yltyi, mutta Leedsin faneja ei tämä näyttänyt haittaavan. Fanit ottivat paidat pois ja alkoivat pitää entistä kovempaa meteliä. Poolin fanit antoivat Leedsin faneille reilut aplodit. Peli päättyi lopulta 4–0, kun Redknapp kaunisteli numerot 4–0:aan.

Ian Rush oli siirtynyt ilmaiseksi Leedsiin viime toukokuussa ja tämä oli hänen ensimmäinen paluunsa Anfieldille vieraiden joukossa. Rush vaihdettiin 73´ kentälle ja sai raikuvat aplodit. Kentällä olivat tuolloin Liverpoolin kautta historian kovimpia maalintekijöitä Rush (1.) ja Fowler (5.).

Owen (8.) ei ollut kokoonpanossa, mutta hänen debyyttinsä tuli toukokuussa. Nämä kolme herraa tekivät Liverpoolille käsittämättömät 690 maalia!

Muistiani vahvistavaa materiaalia pelistä on netissä todella vähän. Toki pelin kokoonpano, maalintekijät ja yleisömäärä löytyvät, mutta eipä paljoa muuta. Ainoa videoklippi Youtubessa on Fowlerin maali, joka on rakeisesta kuvanlaadusta huolimatta nautinnollista katsottavaa. Toista oli dokumentointi, tykkääminen ja jakaminen tuohon aikaan.

Elämässä on helpottavaa, kun ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Liverpool oli pelin jälkeen sarjataulukossa toisena, pisteen kärjestä jäljessä. Mutta niinhän siinä lopulta kävi, että ManU voitti mestaruuden. Ja vielä 9 kertaa tämän kauden jälkeen. Roy Evansin luotsaama joukkue jäi lopulta neljänneksi tällä kaudella. Tuolloin joukkueessa pelannut puolustaja Mark Wright on todennut 1996–97 kaudesta, että Liverpoolin joukkueella oli todellista lahjakkuutta ja mahdollisuus voittaa mestaruus. Mutta mahdollisuutta ei käy-

12 |

nw | SYYSKUU 2017

tetty hyväksi. Tämä on tullut valitettavan tutuksi puheenparreksi tämänkin jälkeen.

Liverpool–Leeds 19.2.1997 on valittu yllätyksekseni LFC-sivustolla 100 mielenkiintoisimman valioliigapelin joukossa sijalle 52. Mikähän pelissä on niin paljon muitakin kiinnostanut? Yksi näkökulma on tietenkin legendaaristen hyökkääjien kohtaaminen. Entä ”Tulevaisuuden menestyjäjoukkue” -näkökulma? Kun vertaa 2001 UEFA- ja FA-cupin finaalien avauskokoonpanoa 1997 Leeds-pelin avauskokoonpanoon, kaikki olivat eri pelaajia. 1997 joukkueesta oli finaaleissa mukana vain Fowler ja Berger, jotka otettiin vaihdosta sisään molemmissa peleissä. Vuonna 1997 Carragher ja Owen kasvoivat vielä enimmäkseen korkoa vaihtopenkillä. Kauden 1996–97 joukkueesta ainoastaan Carragher pääsi kokemaan Istanbulin ihmeen. Vaikka suurta tarinaa ei saisikaan tästä pelistä rakennettua, peli oli hyvää viihdettä sateisessa keskiviikkoillassa.

Se, miksi tämä on elämäni peli, ei johdu siis pelin merkityksestä Liverpoolin tarinassa. Kyse on henkilökohtaisista rakkaista nuoruusmuistoistani ja sen tuomasta kultareunaisesta nostalgiasta. Valioliigan mestaruudesta on aikaa 27 vuotta, jolloin olin peruskoulua päättävä teini. Liverpool-Leeds-pelistä on aikaa 20 vuotta, jolloin olin huoleton 22-vuotias yliopisto-nuorukainen. Nyt olen 42-vuotias kahden lapsen isä, jolla on arjen haasteet työn, vapaa-ajan ja perheen välillä. Siinä mielessä elämäni jäljittele jalkapalloa, että kaikki on nykyään sekä omassa elämässäni että valioliigassa suunnitelmallisempaa kuin 1997.

Pelaajat ovat vaihtuneet, elämäntilanteeni muuttunut ja olen minäkin tainnut muuttua siinä matkan varrella. Silti sama nuoren miehen palo on säilynyt suhteessa Liverpooliin. Rakkaus on pitkämielinen, mutta nyt se voisi jo vaatia omaansa. Kerskumiseenkin saattaisin syyllistyä, jos kausi päättyisi parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta jos näin ei käy, kaiken se kestää. Täysosumaa odotellessa on hyvä muistaa nauttia tästä hetkestä, jokaisesta voitosta. Kuka nimittäin tietää vaikka 20 vuoden päästä muisteltavia klassikkomatseja syntyisi tälläkin kaudella. Jollei sitten suuressa Liverpool-tarinassa, niin ainakin jonkun omassa henkilökohtaisessa tarinassa. ■

KULINARISTIN LIVERPOOL TEKSTI Iiro Romo

V

uosien tauon jälkeen palasin Liverpooliin, makuaistit terävöitettynä. Tiedossa oli huikea kuuden päivän reissu, joka piti sisällään Merseyside Derbyn, The Whon keikan ja Bournemouth -ottelun. Matkan teemaksi päätin valita ”makujen Liverpoolin”, sillä olenhan ikäni karttuessa kehittänyt tietoisesti myös ruokatuntemustani.

Perjantai 31.3. – Saapuminen Liverpooliin ja puolison seikkailut Lontoossa.

Saatuani varmistuksen että myös puolisolleni löytyi lippu Everton -peliin olivat jo kaikki soveltuvat lennot Helsingistä Manchesteriin täynnä, joten jouduimme matkustamaan hieman eri reittejä; minä Manchesterin kautta ja puolisko Lontoon kautta. Aiemmilta reissuilta hyväksi todettu tekstiviestikuittaus aina liikennevälinettä vaihtaessa osoittautui tällä kertaa elintärkeäksi. Nimittäin kuinka ollakaan Norwegianin lento Helsingistä Lontooseen oli lähes kaksi tuntia myöhässä ja aiheutti näin ollen myös myöhästymisen Lontoosta Liverpooliin lähtevään junaan, siis siihen illan viimeiseen. Onneksi sain tästä tiedon ajoissa, jotta pystyin aloittamaan selvitystyön Lontoo–Liverpool välille perjantai-iltana kello 23 jälkeen, hiljaiselta vaikutti. Viimein kuitenkin löysimme MegaBus-yhteyden Manchesterin kautta, joka saapui LiverpoolOnen asemalle noin kello 4.30. Aikaa levolle siis jäi vielä ruhtinaallisesti, sillä eihän lauantain derby alkanut kuin vasta 12.30.

Bussi- ja junayhteyksiä selvitellessä ehdin jopa käydä syömässä, perjantai-illan ateriapaikaksi valikoitui välimerellinen ravintola Olive Branch Richmond Streetillä. Tilaisin kaksi erillistä annosta, sillä hinnan perusteella en odottanut niiden olevan kovinkaan suuria, siksi yllätyin positiivisesti saadessani eteeni käsivarteni kokoisen lammaswarpin ja vähintään yhtä mittavan ”grillattu halloumi”-annoksen. Lammasannos oli kertakaikkisen suussa sulava kokonaisuus, jonka tuore jugurtti kruunasi kokonaisuuden. Halloumikaan ei ollut missään nimessä huono annos, vaikka sitä olisi voinut hieman kauemmin grillatakin. Erittäin suositeltava snack -ravintola Liverpoolin yöelämän vilskeessä.

Lauantai 1.4. – Merseyside Derby En tiedä kumpi valvotti enemmän; eksyksissä oleva puoliso vai edessä odottava derby, mutta nukuin yön erittäin levottomasti. Aamulla kuitenkin onnistuimme unisina, mutta sekavina löytämään tiemme huolella valitsemamme ravintolan ovelle vain todetaksemme sen lopettaneen toimintansa edellisenä päivänä. Siirryimme siis aamiaiselle Hanover Street 16–20:ssä sijaitsevaan Hanover Street Socialiin. Tarkoituksena oli vetää vatsa täyteen, jotta jaksaisimme ottelussa riekkua koko rahan edestä. Annoksiksi valikoituvat perienglantilaiset ”Full Social”, ”Full vegetarian” ja ”Triple Stacker”, joista viimeisen olisi voinut jättää tilaamatta, siksi täyttäviä olivat jo kaksi ensimmäistä annosta. Vaan eipä voi paikkaa haukkua, erittäin idyllinen hieman loft-henkinen ravintola oli selvästi käyttänyt raaka-aineiden valintaan keskimääräistä enemmän vaivaa ja palkittiin asiakkaan lautasella maittavalla, mutta perinteisellä (lue: tylsällä) brittiaamiaisena.

Tästä matka jatkui ilman pysähdyksiä kohti Anfieldia jonne puolisoni pääsi seuraamaan paikan päällä elämänsä ensimmäistä jalkapallopeliä, ja mikä peli se olikaan! The Kop laulamassa YNWAa Bugsylle, mosaiikki, lämmin, suorastaan hiostava tunnelma, chantteja, tunnetta, savupommeja, 3–1 -voitto! Eipä kai tuosta tarvitse enempiä muistaa/muistuttaa, voimakas elämys, itkin vähän. Ottelun jälkeen sivistin puolisoani Anfieldin ympäristössä vielä hetken ennen siirtymistä takaisin keskustaan, kerroin tarvittavat tiedot mm.

The Kopista, Shanklysta ja tietenkin Hillboroughista.

Oli siis aika lähteä etsimään ”kevyttä” välipalaa, jota myös myöhäiseksi lounaaksi voi tässä tapauksessa kutsua.

Ravintolaksi valikoitu jo edellisellä visiitillä bongattu, TV:stäkin tuttu, Jamie’s Italian osoitteessa 45 Paradise Street.

Vihdoin pitkällisen jonottelun jälkeen pääsimme pöytään ja ateria aloitettiin kevyesti Crunchy Italian Nachoilla, jotka olivat kieltämättä varsin…italialaisia. Siis oikein maistuvia, mutta nachojen mukana tullut soosi vaikutti mielestäni eineeltä. Riippumatta siitä oliko vai ei, tiputtaa soosin tuoma ”halpisvaikutelma” kokonaispisteitä roimasti.

SYYSKUU 2017 |

nw | 13

Pääruoiksi nappasimme erittäin hyvin onnistuneen Penne Arrabbiatan ja Classic Super Food Saladin. Molemmat pääruuat olivat kategorioissaan kylläkin onnistuneita kokonaisuuksia, muttei niitä turhaan kannattaa käydä kokeilemassa, vaikka olisikin aikaa jonottaa. Huolimatta ravintolan saamasta media- ja mainosarvosta (tai juuri siitä johtuen), ei ravintola kuitenkaan poikennut radikaalisti esimerkiksi kotimaisista suurten ketjujen illallisravintoloista, vaan tuotti pienoisen pettymyksen, vaikka sinällään annoksissa ei mitään vikaa ollutkaan.

Tämän jälkeen ruuan annettiin hieman laskeutua ja suoritin esiaviollisia velvollisuuksia toimimalla ostoskassien kantajana ja laskujen maksajana. Muutaman tunnin shoppailun jälkeen olikin jälleen aika siistiytyä hotellilla ja valmistautua illallisen nauttimiseen. Tämä ilta päätettiin vetää ns. villikortti-systeemillä, eli kengät jalkaan, kohti Bold Streetiä ja kun nälkä kasvaa sietämättömäksi ja eteen osuu sopiva ruokalista, on oikea paikka löytynyt! Kuten aina tässä on omat vaaransa; kiukuttelu, hampaiden kiristely ja pettymys ruokapaikan suhteen, mutta onneksi tällä kertaa ruoka oli sentään hyvää, vaikka tunnelma pöydässä saattoi olla hieman kireä.

KO Grill 23 Bold Street tarjoili hienot puitteet intialais-pakistanilaiselle illalliselle. Ruokaa tilattiin ja sitä saatiin, annoksina; Halloum Salad, Grilled Halloumi, Lamb Chops, BBQ Shredded Chicken ja Chili Corriander Naan. Ja voi voi sentään, että oli hyvää. Varsinkin halloumi salaattiin kun yhdisti bbq kanaa, oli suussa käynnissä pieni makunystyröiden hyväilytuokio. Lampaita oli vain hintaansa nähden hieman liian vähän, lieko henkilökunta tuuminut, ettemme muka jaksaisi kaikkia syödä? ”F*ck it, we’re from Finland!”

Vaikka ruuat olivat erittäin maistuvia, ei tämäkään paikka kuitenkaan tuottanut sitä etsittyä ”WOW”-elämystä, joten edullisuudestaan huolimatta hieman vajaaksi jäi kokemus.

Jälkiruokateetkin olivat hieman pliisuja.

Sunnuntai 2.4. – Nähtävyyksiä ja nälän kasvattamista.

Aamu alkoi reippailulla Moose Coffeen aamiaiselle, ravintola sijaitsikin hotellimme välittömässä läheisyydessä kulman takana Dale Street 6:ssa. Annoksiksi valikoituivat Smoked Moose ja Cortes, joista ensimmäinen oli munakas lohella ja jälkimmäinen chorizolla. Kummassakaan annoksessa ei ollut koon eikä maun puolesta ollut mitään moitittavaa, positiivisen maininnan saa aamiaiskahvi, americano, joka oli reissun aamukahveista maistuvin. Mutta lopulta ulkoterassin viileän hennot kevät tuulahdukset ja nauravaisen espanjalaistarjoilijan tuoma lisäarvo nostavat ravintolan hyvästä kuitenkin vielä hieman paremman puolelle.

Aamupalan jälkeen oli aika lähteä tutustumaan liverpoolilaiseen kulttuuriin, nimittäin jostain internetin syövereistä oli silmiin osunut Williamson Tunnels -niminen kulttuuriperintökohde. Jopas olikin mielenkiintoinen kohde, Joseph Williamson oli vähintäänkin erikoinen mies, kannattaa käydä tutustumassa, sillä joskus totuus on tarua ihmeellisempi.

Williamsonin luota jatkoimme aamureippailua pienen lenkin voimin ja kiertelimme pitkin Liverpoolin satamakatuja auringonpaisteessa. Suihkun,pienten päiväunien ja tunnin laittautumisen jälkeen oli aika suunnistaa sunnuntai-il-

14 |

nw | SYYSKUU 2017

lalliselle brasilialaisravintola Bem Braziliin osoitteeseen 47–49 Hanover Street. Konsepti oli toistaiseksi tuntematon, mutta pientä arvailua oli ilmassa ystävien kertomusten perusteella. Pian kuitenkin alkoi käytännössä selvitä mitä brasilialainen buffet-ruokailu tarkoittaa. Vihreä puoli lapusta ylöspäin, niin ruokaa tulee, punainen ylös ja ruokaa ei tule, simppeliä, hienovaraista ja täyttävää. Alkuruuat ja lisukkeet olivat tarjolla perinteisessä noutopöydässä, mutta lihavartaita ympäriinsä kuljettavat tarjoilijat olivat illan sankareita tuomalla toinen toistaan maistuvampia herkkuja eteen (siis mikäli lappu oli vihreä). Pekoniin käärityt kanapalat, erilaiset härän ja possun lihat, makkarat, kanansydämet, ynnä muut herkut kulkivat tasaisena virtana pitkin salia, täältä ei joudu poistumaan nälkäisenä. Taisimme olla tehneet pöytävarauksemme hieman liian aikaiseksi (kello 18), sillä vähäisen asiakasmäärän vuoksi ruuat eivät välttämättä liikkuneet vartaissa tarpeeksi nopeasti ja varsinkin kanaruuat olivat päässeet kuivumaan. Suhteellisen kovan hinnan (25.95 puntaa) takia, odotusarvot olivat korkeammalla kuin mitä lopullinen tuote pystyi lunastamaan tästä syystä Bem Brazilista on pakko todeta; ei jatkoon! Iltapalaa ei muuten tarvinnut enää illemmalla syödä.

Maanantai 3.4. – Duo jakautuu ja The Who esiintyy Varhaisen aamuherätyksen taustalla oli puolisoni kotiinpaluupäivä, joten aamiainenkin suoritettiin poikkeuksellisesti jo ennen lounasaikaa. Aiempien reissujen epäonnen vuoksi päätimme syödä aamiaisen mahdollisimman lähellä juna-asemaa, joten 54 Bold Streetillä sijaitseva libanonilainen ravintola Bakchich oli osuva valinta. Monipuolinen aamiaminen koostui annoksista Omelette Beiruty, Arabic Breakfast ja Manakeesh – zaatar&halloumi. Isot annokset olivat hyvin koottuja ja raaka-aineet puhtaista, eineksiä ei tässä setissä näkynyt. Tätä idyllistä ravintolaa voin lämmöllä suositella kaikille, joilta löytyy rohkeutta kokeilla jotain muuta aamupalaksi kuin perinteistä länsimaalaista ”pullaa ja kahvia”. Heitettyäni puolisoni Lime Streetin juna-asemalle oli aika aloittaa poikien reissu, joka aloitettiin luonnollisesti päiväunilla.

Päiväunien jälkeen oli aika lähteä etsimään illallispaikkaa, joka ei olisi turhan fiini ja matkalla Echo Arenalle. No Ed’s Easy Diner 52 Lord Streetillä ei varsinaisesti ollut matkanvarrella, mutta sinne päin kuitenkin. Tämä oli matkani ainoa hampurilaisravintola, joten odotin myös hyvää burgeria. Todellisuudessa tämä oli kauheinta kuraa mitä Liverpoolissa olen ikinä suuhuni laitanut! Classic Chicken Burger oli kertakaikkisen vastenmielinen luomus syödä, ulkonäkö oli pikaruokalan autokaistojen tasoa, eikä maussakaan paljon edellä oltu. Tätä ja tämän kaltaisia ravintoloita, jotka ovat ”näyttäviä” ja räikeitä, suosittelen kaikki matkaajia välttämään aina ja ikuisesti. Annan yhden pisteen vain ja ainoastaan, koska tarjoilija oli kiltti ja lasku pieni. Ruokailusta pettyneenä jatkoin askellustani kohti illan päätapahtumaan The Whon keikkaa. Keikkapaikkana Echo Arena on mahtava, kalja vain oli lämmintä, onneksi illan artisti oli liekeissä! Keikan jälkeen eksyin vielä hetkeksi kaupungin hämyyn, mistä johtuen seuraavan päivän ruokapäiväkirja on ”hieman” vajaavainen.

Tiistai 4.4. – The Cavern ja taikuri Iltapäivän aluksi alkoi aurinko paistaa silmääni ja totesin olevani nälissäni, siispä söin hotellihuoneeseen jääneet kirsikkatomaatit ja pensasmustikat. Heikoin jaloin aloitin päivän taipaleen kohti keskustaa etsien jotain syötävää. Lievästi päässä edelleen jyskyttävä The Whon musiikki pakotti minut kuitenkin etsimään niin sanotusti loiventavaa juotavaa.

Eksyinkin legendaariselle The Cavern klubille, jossa tiskin ääressä oli näyttämässä taikatemppujaan joku taikuri. Hetken aikaa keskusteltuamme selvisi että kyseinen herramies on taikuuden maailmanmestari Chris Randall. Hän oli Englannissa opettamassa taikuutta taika-akatemioissa, ja nyt siis Liverpoolissa vapaapäivänään hän oli eksynyt kanssani samaan paikkaan. Päätimme ottaa Chrisin kanssa muutaman neuvoa antavan ennen seuraavaa siirtoa, mutta kuinka ollakaan kesken kaiken Chrisiä pyydettiin esiintymään klubin lavalle. Ja hienostihan tuo meni. Esiintymisen jälkeen katsoimme esityksestä nauhoittamaani videota ja otimme ”toiset” oluet ja jatkoimme jutustelua ja toimintasuunnitelman laatimista. Keskustelimme paljon työttömyydestä, joka oli hiljattain kohdannut minua ja kodittomuudesta, joka oli kohdannut hänet aiemmin elämässä. Saimme lopulta pläänit tehtyä ja klubin sulkeuduttua suuntasimme vielä Liverpoolin kaduille nugettirasioiden kanssa ja jaoimme annoksia paikallisille kodittomille. Oli kerrassaan mahtava päivä ja ilta, tosin muuta ruokaa en itse muistanut syödä kuin ne kymmenen kirsikkatomaattia ja kourallisen pensasmustikoita.

Keskiviikko 5.4. – NÄLKÄ ja Bournemouth Heräsin järkyttävään nälän tunteeseen ja kiiruhdin mitä pikimmiten suoraan hotellini alakerrassa sijaitsevaan Castle Street Townhouseen aamiaiselle. Eteen parasta mitä rahalla saa, eli perinteinen enkkubreku-fullhouse. Annoksessa oli kaikkea; pekoni, munaa, makkaraa, sieniä, veripalttua, papuja ja tomaattia. Raaka-aineet olivat hyviä, palvelu mallikasta, tunnelma leppoisa, miljöö klassinen siis lähes täyden kympin suoritus, pientä särmää johonkin kohtaan ja AVOT! Täydellä vatsalla on aina hyvä mennä ottamaan pienet ruokaperäiset, varsinkin kun illan ottelu alkoi vasta myöhään illalla.

Reissuni viimeiseksi illalliseksi olin valikoinut Anfieldin Sevens Loungen Hospitality -paketin. Odotellessani bussia, jolla pääsisin paikalle, pysähtyi ohi kulkeva auto viereeni ja kertoi heittävänsä minut Anfieldille pientä korvausta vastaan. Koska olen suht’ kookas mies ja selvin päin liikenteessä uskaltauduin tämän herrasmiehen auton kyytiin istua. Ja eipä aikaakaan kun saavuimme perille stadionille, korvauskin saatiin sovittua kohtuulliseksi ja pääsin nauttimaan Loungen antimista. Ja niitä oli paljon; oli katkarapua, wingsejä, paljon erilaisia salaatteja ja lihoja, oli patoja, oli laatikoita ja olipa vielä paikallinen chef leikkelemässä paistista siivuja lautaselle, jälkiruokiakin oli sen tuhannen sorttia.

Kaikki ruuat olivat huolella valmistettuja, eikä laadussa ollut valittamista. Lukuisat tarjoilijat pitivät huolen, ettei juoma päässyt pöydästä loppumaan tai astiat kasaantumaan. Muutenkin olo oli erittäin tervetullut ja vastaanotto lämmin.

Tämä oli toinen kertani Hospitality lipulla ottelussa ja

ensimmäisellä kerralla pöytäseurueeni oli huomattavasti mukavampi kuin nyt, silloin kaikki saapuvat hyvissä ajoin paikalle ja pääsimme keskustelemaan jalkapallosta hieman syvällisemmin ja tutustumaan toisiimme rauhassa.

Nyt olin käytännössä kaksistaan Intian valtamereltä kotoisin olevan herran kanssa. Kunnes noin 30 minuuttia ennen ottelun alkua muukin pöytäseurueesta saapui paikalle, siis kahdeksan kovaäänistä ja huonosti käyttäytyvää norjalaista.

Siihen hetkeen hävisi illuusioni rauhallisesta ja idyllisestä tapahtumasta, jota tuo Hospitality on minulle tähän saakka merkinnyt. Hauskana knoppina, että Liverpoolilla on 7–8 Hospitality-isäntää, siis vanhoja pelaajia, ja minulla on molemmilla kerroilla ollut kunnia jutustella David ”Supersub” Faircloughin kanssa.

Ottelu itsessään ei mennyt kovinkaan mairittelevasti, sillä Bournemouth onnistui niistämään meiltä pisteen 2–2 tasatuloksella. Onneksi puoliajalle ja ottelun jälkeen oli saanut ennakkoon tilata istumapaikalleen juotavaa pudding- ja kolmioleipätarjoilun kostukkeeksi, eikä Anfieldiltä tosiaankaan ollut kiire mihinkään. Onhan se vähän hassu tunne kävellä Stadionin uumenista ulos, kun portit on jo suljettu ja ihmiset kuikuilevat aitojen takana, että kukahan sieltä nyt tulee…

Torstai 6.4. – Kotiinpaluu Torstaina ei enää ehtinyt tehdä mitään, koska tyhmyyksissäni olin varannut aamulennon takaisin kotiin. Istuessani junaan Lime Streetillä ja laittaessani kuulokkeet korville totesin, että minulla oli nyt jo ikävä takaisin Liverpoolin kaduille! ■ Aamiaiset: Hanover Street Social, 16-20 Hanover Street www.hanoverstreetsocial.co.uk

Pisteet: 4/5 Hinta: €€

Moose Coffee, 6 Dale Street www.moosecoffee.co

Pisteet: 4/5 Hinta: €€

Bakchich, 54 Bold Street www.bakchich.co.uk/liverpool.php

Pisteet: 4½/5 Hinta: €

Castle Street Townhouse, Castle Street www.castlestreettownhouse.co.uk

Pisteet: 4/5 Hinta: €€

Lounaat/Snacksit: Olive Branch, 3 Richmond Street

Pisteet: 3½/5 Hinta: €

Jamie’s Italian, 45 Paradise Street www.jamieoliver.com/italian

Pisteet: 3/5 Hinta: €€

Päivälliset/illalliset: KO Grill, 23 Bold Street http://ko-grill.com

Pisteet: 3½/5 Hinta: €

Bem Brazil, 47-49 Hanover Street www.bembrasilrestaurants.com

Pisteet: 2,5/5 Hinta: €€€

Ed’s Easy Diner, 52 Lord Street edseasydiner.com

Pisteet: 1/5 Hinta: €

Anfield Hospitality, Sevens Lounge, Anfield hospitality.liverpoolfc.com/hospitality-packages/ sevens-eights-lounge

Pisteet: 3/5 Hinta: €€€€€

SYYSKUU 2017 |

nw | 15

SIMO SYRJÄVAARA CUP 2017

TEKSTI Jani Arponen

O

li taas se aika vuodesta kun pelikengät oli otettava naftaliinista ja suunnistettava kohti Helsingin pallokenttää. Pallokentälle kokoontuikin varsin mukavasti punaisen linnun palvojia, samoissa heimovaatteissa kukin. Oli siis Simppa-kupin ensimmäinen pelipäivä, perjantai.

Ja keitäs meitä oli paikalla? Yhtä jalkapalloilijaa (Matias) lukuunottamatta loput olivat wannabe-gerrardeja sekä muita epämääräisen tasoisia nurmikonpotkijoita.

Tavoitteemme olivat taas pelitasoomme nähden saavutettavissa; turnauksen ensimmäinen tavoite oli tehdä maali ja toinen tavoite oli voittaa yksi kuudesta ottelusta. Näistä ensimmäinen täyttyi heti ensimmäisessä ottelussa kun teimme Munkkiniemi United (suurin osa oli ManU-kannattajia) vastaan yhden maalin (Matias). Emme kuitenkaan pärjänneet kokeneemmalle Munkkiniemelle ja hävisimme ottelun 1–3.

Perjantain toisessa ottelussa täyttyi sitten jo se toinenkin tavoite, sillä huomattavasti meitä pelaavampi ja parempi joukkue FC Pellet hävisivät meidän taistelevalle ja hyvin organisoidulle OLSC Finland joukkueelle 2–1. Tässäkin ottelussa maalinteosta huolehti Matias tehden kummatkin meidän maalit. Ottelua kuvaa hyvin se, että vastustajan pelaaja tosissaan ihmetteli miten pystyivät häviämään näin huonolle joukkueelle.

Lauantaina olikin sitten suururakka edessä ja luvassa neljä ottelua. Kummatkin tavoitteet saavutettuina ja ilman miestappioita saavuimme hyväntuulisina pelipaikalle. Vastaan asettuikin varsinainen nuorisojengi: Vesan Pallo Ens karsinnat. Matiaksen ruuti ei ollut kastunut yöllä ja Vesan maalivahti saikin noukkia pallon neljästi maalista Matiaksen suorituksen jälkeen. Laitoimme pelin lopulta jännäksi kun johto lopussa hupeni parilla maalilla mutta lopputulos meille kuitenkin 4–3.

Seuraava joukkue FC Epäselvä olikin sitten peilikuva edellisestä joukkueesta, iäkästä ja hiukan pallomahaista (kuten mekin). Tähän lähdettiin vähän takki auki ja sen sitten näkikin. Matiakselta ei onnistunut mikään ja muutenkin pelattiin huolimattomasti. Tultiin sentään kahdesti takaa tasoihin ja peli menikin sitten rankkareille kun ottelu päättyi tasatulokseen 2–2. Rankkarikisa oli kerrasta poikki systeemillä. Ensimmäisenä diktaattorin valtuuksilla pilkulle asteli kapteeni Arponen. Pallo varmasti alakulmaan ja sankarin viittaa siten maalivahti Thomakselle. Thomaksen

16 |

nw | SYYSKUU 2017

”shakylegs” askeleet sekoittivat vastustajan vedon joka lähti taivaisiin ja näin voitto meille tuloksella 3–2.

Päivän kolmas vastustaja oli FC Germania Helsinki. Pari matsia oltiin nähty etukäteen ja kovasti olivat isoja kavereita eivätkä ihan kevyttä peliä pelanneet, joskin ihan sääntöjen mukaisesti. Peli oli todella kovaa vääntöä ja Matias jäi toisessa ottelussa putkeen ilman maaleja. Onneksi sentään Arposen puolesta kentästä lähtenyt epäonnistunut veto meni alanurkasta sisään kun vastustajan maalivahti oli sijoittunut hienosti parin äijän taakse. Taas kolme pistettä ja oltiimme yhtäkkiä taistelemassa lohkon voitosta.

Päivän viimeinen peli ja vastassa R.E.V.A.. Nyt painoi kaikilla jalat ja vastustajakin oli lohkon ylivoimaisesti paras joukkue. Ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa: peli 1–7 vastustajille ja meidän maalin teki Matias.

Sunnuntaina turnaus muuttui cup-peleiksi eli jatkossa sitten tulos tai ulos. Saimme melko helpon vastuksen ensimmäiseksi – tosin meiltä oli kadonnut pelaajat johonkin (ehkä lauantain yöhön), mutta parillakin vaihtopelaajalla selvitettiin Månsas United lukemin 2–0. Vastustajalle oma maali ja tietysti Matias. Oltiin siis upeasti 32 parhaan joukossa!

Pari kadonnutta pelaajaa löydettiin sentään seuraavaan peliin ja vastaan asettui neljässä peräkkäisessä turnauksessa neljän sakkiin sijoittunut FC Monni-Ile ja Nuijapäät. Tarjosimme kuitenkin shokkihoitoa heti pelin alkuun Matiaksen paukuttaessa meidät 1–0 johtoon. Peli oli meidän osalta tiukkaa puolustusta jatkuvia hyökkäyksiä torjuen, kunnes Sorsa täräyttää kuin tyhjästä pallon ylänurkkaan ja peli 2–0.

Tästä alkaa järkyttävä painostus, mutta siitä selvitään kun Matias käy pistämässä ottelun kulmasta suoraan 3–0 lukemiin. Aivan ei Thomas saanut pidettyä nollapeliä loppuun asti ja Monni-Ile käy tekemässä sen yhden. Ottelu siis yllättäen meille 3–1.

Sitten osui vastaan ehkä turnauksen paras joukkue, Edari. Harrastesarjassa olemme hävinneet näille 1–14 sekä 2–13.

Thomas maalissa venyy minkä pystyy ja kaikki muutkin taistelevat minkä väsyneistä jaloistaan vaan saavat irti. Valitettavasti se ei riitä ja Edari vie ottelu 0–3. Oli meilläkin (lue Matias) omat paikkamme, mutta enää ei paukut riittäneet.

Loppujen lopuksi aivan loistava turnaus meiltä ja 16 parhaan joukkoon pääseminen oli OLSC Finlandin paras suoritus Simo Syrjävaara -turnauksessa ikinä! Ja ensi vuonna taas sitten uudestaan.

MUISTOJA ISÄSTÄ O

mat juureni Liverpool FC:n fanituksesta ovat 1980-luvun lopulta ja 1990-luvun vaihteesta, isäni vakioveikkauksesta ja TV2:n näyttämistä Valioliigan otteluista.

Muistan seuranneeni 6–7 vuotiaana, kun isäni merkkasi keittiön pöydän ääressä ykkösiä, ristejä ja kakkosia erikoiselle paperille. Opin nopeasti, että kysymys oli vakioveikkauksesta, ja pelikohteina olevien jalkapallo-otteluiden tulosten ennustamisesta: kotivoitto, tasapeli tai vierasvoitto.

Isälläni oli pieni, itsetehty puinen hyrrä, johon nuo merkit olivat piirretyt. Hyrrän avulla hän veikkasi vakion hajarivejä.

Vakiovarustukseen kuului myös Veikkaaja-lehti.

Televisiojalkapallo opetti varhain, että Englannissa pelataan huippufutista lauantaisin kello 17. Mielessäni vakioveikkaus ja Englannin valioliiga kuuluivat yhteen. Isä antoi myös minun tehdä vakiorivejä, vaikka tuolloin en vielä saanut omaa rahaa. Liverpoolin ollessa vakiokohteena, hän kehotti minua usein veikkaamaan sitä. Pool oli tuolloin voimissaan ja joukkueen näkyvin hahmo minun silmissäni maaleja mättävä Ian Rush. En tiedä johtuiko se Rushista, isäni Liverpool-hehkutuksesta, joukkueen televisiossa hienoilta näyttäneistä punaisista pelipaidoista vai seuran menestyksestä – todennäköisesti näistä kaikista syistä – mutta Liverpool jäi, ja alkoi elää omaa elämäänsä jalkapallomaalivahtina usein viihtyvän tenavan mielessä.

Isäni oli penkkiurheilijan stereotyyppi. Hän seurasi televisiosta ja radiosta lähes kaikkea mahdollista urheilua, mutta etenkin jalkapalloa, jääkiekkoa, yleisurheilua ja talviurheilulajeja. Taitoluistelusta hän ei tainnut juurikaan välittää.

Hyviä muistoja nousee mieleen, kun mietin jalkapallon MM-kilpailuita Ranskassa vuonna 1998. Seurasimme kisoja yhdessä kotimme ainoasta televisiosta. Olin siinä nuoruuden iässä, että jalkapalloinnostukseni oli kovimmillaan.

Kesäpäivät kuluivat pelatessa jalista kavereiden kanssa, uidessa ja katsoessa MM-kisalähetyksiä. Ystäväni nauhoitti videolle kisojen jälkeen tulleen kisakoosteen. Kelasimme ja katsoimme sitä VHS:ää monet kymmenet kerrat vielä vuosia kisojen jälkeen. Muistan nykyäänkin ulkoa pätkiä Ylen selostajien selostuksista, ja otteluiden tapahtumia ja lopputuloksia paremmin, kuin mistään muista arvokilpailuista.

Suosikkimaajoukkueeni Englanti ja Argentiina pelasivat Ranskassa upean neljännesvälieräkamppailun, joka on itselleni kenties se muistorikkain yksittäinen tv-jalkapallo-ottelu, erään Mestareiden liigan finaalin lisäksi. Argentiinaa edusti Batigol, eli kaamean vedon omannut Gabriel Batistuta, joka oli toinen suosikkihyökkääjäni Robbie Fow­ lerin ohella. Pelissä Liverpoolin nuori Michael Owen teki kuitenkin kisojen upeimman yksilösuorituksen. Owen löi itsensä läpi niin tehokkaasti, että halusin, ja myöhemmin sainkin hänen maajoukkuepelipaitansa. Valitettavasti se oli vain Viipurin torilta ostettu piraattiversio. Zanetti tasoitti ottelun 2–2:een ovelalla vapaapotkukuviolla, mutta Englannin taru päättyi Carlos Roan rankkaritorjuntaan. Ranskan MM-kilpailut pysyvät varmasti oman jalkapallonostalgiani rakkaimpina arvokisoina.

TEKSTI JA KUVAT Jani Loijas

Muutettuani omilleni sain isältäni joka vuosi Veikkaajan Valioliigan kausianalyysin, eikä minun tarvinnut ostaa sitä.

Toukokuun 25. päivä vuonna 2005 kokoonnuimme lapsuudenkotini olohuoneeseen katsomaan Mestareiden liigan finaalia. Liverpool pelasi AC Milania vastaan ja odotukset olivat korkealla. Siksi tuntuikin todella pahalta, kun Milan johti ensimmäisen puoliajan jälkeen peräti 3–0. Epäuskon ja pettymyksen jyllätessä uskoni loppui, ja pidin peliä menetettynä. Päätin lähteä kävelemään jokusen kilometrin päässä sijaitsevaan kotiini.

Olin kävellyt koleassa illassa jo yli puoleen matkaan, kun huomasin, että isä oli yrittänyt soittaa kahdesti. Puhelimeni oli ollut äänettömällä. Soitin hänelle, ja kiihtyneellä äänellä hän kertoi, että peli oli 3–3. Liverpool oli tehnyt kolme maalia reilussa kuudessa minuutissa ja noussut tasoihin. Poolin näkemättä jäänyt momentum sai minuun vauhtia ja juoksin loppumatkan kotiini häveten sitä, että olin lähtenyt kesken ottelun. Ehdin näkemään varsinaisen peliajan viimeiset minuutit. Illan päätteeksi todistin historiallista, hermoja raastaneen rangaistuspotkukilpailun jälkeen saatua voittoa, kiljuen ja pomppien omassa olohuoneessani. Erityinen ilta, jonka isäni pelasti, sillä kotonani olisin tuskin enää avannut televisiota. Mutta You’ll Never Walk Alone.

Isäni kuoli muutama vuosi sitten. Hänen kuolemaansa asti tavallisia puheenaiheitamme lapsuudenkodissa käydessäni olivat Liverpoolin ja kotiseutuni jääkiekkojoukkueen SaiPa:n menestys sekä menestymättömyys kuluneen viikon vakioveikkauksessa. Jommallakummalla saattoi joskus olla 10 tai 11 oikein. Arvalla tehdyt hajarivit taisivat tuottaa kummallekin enemmän rahaa kuin kalliit järjestelmät.

Valioliigan kausianalyysin ostan nykyisin itse.

Tämän tekstin kirjoittaminen toi mieleeni paljon muistoja isästäni. Urheilu, ja sen seuraaminen yhdisti meitä aina vahvasti. Hän sympatiseerasi vahvasti Liverpoolia ja hänen kauttaan minusta tuli joukkueen fani. Siksi minua harmittikin, että häntä ei enää ollut, kun pääsin ensimmäistä kertaa Anfieldille helmikuussa 2016. Stadionin penkille istuessani ajattelin kuitenkin isää. ■

SYYSKUU 2017 |

nw | 17

LIVERPOOL FOOTBALL SCHOOL MASALA OLSC Finlandin tukemana poikani Matias, 5 vuotta, pääsi osallistumaan Liverpoolin ja Maski ry:n järjestämään jalkapallokouluun Masalassa heinäkuussa. Matias on ollut JäPSin naperofutiksessa 3-vuotiaasta asti mukana ja kuluvan vuoden kesäkaudella alkoi sitten seuraava vaihe eli jalkapallokoulu.

Saatuani tiedon tästä mahdollisuudesta osallistua keskustelimme moneen kertaan, että onko halua ja jaksamista lähteä kolmeksi pitkäksi päiväksi harjoittelemaan ja opettelemaan jalkapallon saloja täysin tuntemattomien ihmisten kanssa ja kyllä hän sitten oli halukas osallistumaan kyseiseen tapahtumaan. Jännitys oli varmasti suurta etukäteen, kun ei oikein voi tietää mihin on oikein osallistumassa, vaikka parhaansa mukaan yritin selittää asioita etukäteen.

TEKSTI JA KUVAT Janne Leinonen

Day 1 Syödään sitä aamupalaa, pitkä päivä edessä, lautanen tyhjäksi! Komentoja satelee pienen pojan korviin ja helppoa lähtöä ei näytä olevan tänä aamuna tiedossa hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Kolmeksi vartiksi autoon ja kohti Kirkkonummea. Olemme hyvissä ajoin paikalla ja kentällä Liverpoolin valmentajat ovat jo laittaneet harjoitusalueet valmiiksi. Siirrymme koululle odottamaan tilaisuuden alkua ja muitakin alkaa pikku hiljaa saapua paikan päälle, nimenhuuto alkaa. Pelaajia on kaiken kaikkiaan vajaat 80 ja heidät jaetaan iän mukaan neljään ryhmää sekä lisäksi tyttöjen ryhmään ja maalivahtien ryhmään. Valmentajien esittelyn jälkeen katsomme Kloppin terveiset liikuntasalin valkokankaalta ja tutustumme ensimmäisen päivän aiheeseen eli kuljettamiseen. Videolta esimerkkiä näyttää Philippe Coutinho. ”Liverpool Football Club on huomioitu ympäri maailman yhtenä maailman parhaista seuroista ja sillä on laaja kansainvälisen arvostus. Ylpeyden aiheemme on kyky luoda nuorille pelaajille paras mahdollinen oppimisympäristö, jossa he voivat kehittyä sekä jalkapalloilijoina että ihmisinä. Meillä on oma erityinen filosofiamme: Playing the Liverpool Way, joka on tunnettu pelaajiemme, seuran jäsenten ja faniemme keskuudessa ympäri maailman ja se erottaa meidät muista jalkapalloseuroista. Joukkuehenki, kova työ, määrätietoisuus ja kyky ylittää kaikki esteet elämässä ja ennen kaikkea pelaaminen arvokkaasti ja reilu peli… nämä ovat arvomme ja tunnusmerkkimme joita odotamme pelaajiltamme. Playing the Liverpool Way johdatti meidät voittoon 2005 Champions League finaalissa.

Viimeisten 50 vuoden aikana seura on ollut edelläkävijänä sekä englantilaisessa että eurooppalaisessa jalkapallossa, voittaen lukuisia mestaruuksia ja euroopan seurajoukkueiden turnauksia. Tuona aikana olemme määrätietoisesti kehittäneet huippupelaajia erityisesti Liverpool-akatemiasta. Tällä hetkellä Steven Gerrard on paras esimerkki paikallisesta lahjakkuudesta josta kehittyi yksi maailman huippupelaajista.”

18 |

nw | SYYSKUU 2017

OHJELMA • 09.30 Rekisteröinti (katso taululta mihin ryhmään kuulut ja mene ryhmäsi luokse. Siellä sinut rekisteröidään kouluun).

• 10.00 Ryhmät on jaettu, pallot jaettu ja toiminta käynnissä.

• 11.15 Hedelmätauko • 11.25 Harjoitukset jatkuvat.

• 12.30 Lounas • 13.15 Harjoitukset jatkuvat.

• 15.00 Uloskirjautuminen (tärkeätä, että vanhempi on mukana tässä.)

• Koulu loppuu joka päivä klo 15.00.

Yhteinen aloitus ensimmäisenä päivänä klo 09.45 ja yhteinen lopetus viimeisenä päivänä klo 14.30.

Valmentajat ottavat ryhmänsä haltuun ja siirtyvät kentälle aloittelemaan harjoittelua. Kaikki näyttää sujuvan hienosti ja voin hyvillä mielin siirtyä omien töiden pariin.

En saanut vapaata järjestettyä keskelle viikkoa, joten ainoa vaihtoehto oli sopia pomon kanssa, että hoidetaan työt etänä paikan päältä. Hieman arvelutti miten yhteys toimii puhelimen kautta, mutta onneksi kaikki kuitenkin toimi hyvin ja paikallisen kioskin terassilta löytyi hyvä paikka, josta pystyi myös seuraamaan harjoitusten etenemistä sivusilmällä. Onneksi näille päiville pelkäämäni sade näyttäisi pysyvän poissa.

Päivä sujuu hienosti ja teen tuttavuutta paikallisen kioskin pitäjän kanssa, ruokakin maistui oikein hyvältä. Päivän lopulla pelattavien sekajoukkueiden peleistäkin taisi tulla Matiaksen joukkueelle hienoja voittoja. Ensimmäisen päivän päätyttyä rättiväsynyt poika nukahtaa auton takapenkillä muutaman minuutin ajon jälkeen. Illalla keskustellaan ja hieman häntä harmittaa olla porukan pienin, mutta

Ryhmäharjoituksia iloisella mielellä.

Allekirjoittaneen työpiste.

Ryhmäkuva.

kannustan häntä ja muistutan, että palaat taas elokuussa oman joukkueen treeneihin ja silloin on taas oman ikäisten kanssa tasaväkisempää taistella palloista.

Day 2 Samoilla sävelillä liikkeelle, mutta jostain syystä tänään on vaikeampaa. Jännittää jopa nousta autosta pois saavuttuamme paikan päälle. Motivoidaan taas hieman ja päästään kuin päästäänkin koulun saliin tutustamaan toisen päivän aiheeseen, joka on syöttäminen. Mallia videolta näyttää jälleen Philippe Coutinho. ”C´mon lads” raikaa salissa, ryhmät siirtyvät valmentajien johdolla hyvin organisoidusti kentälle ja voin taas huoletta paiskia töitä tälle kesälle harvinaisen auringon paistaessa suoraan selkään.

Varjosta olisi apua, kun ei tahdo läppärin näytön kirkkaus enää riittää.

Valmentajien suunnittelemat harjoitteet vaikuttavat todella hyviltä ja on mukava seurata kuinka epäonnistumisen, kannustamisen, uudelleen yrittämisen ja onnistumisen jälkeen sitä iloa näkyy pelaajien kasvoilta. Kuuman päivän päätteeksi ostan Matiakselle ison jätskin kioskista ja sen autossa syötyään taju on heti kankaalla.

Day 3 Päätöspäivä. Tänään kaikki sujuu aamusta asti jo kuin vanhalta tekijältä. Innokkaasti siirrymme koulun saliin tutustumaan viimeisen päivän aiheeseen, joka on kääntyminen ja kuka tästä voisi paremmin esimerkkiä antaa kuin Adam Lallana? Päivä on todella kuuma ja nestettä menee kuin myös uudella tuttavuudellani Igorilla, joka ilmaantui kioskin terassille eilistä tasoittava olut kourassaan. Hän on myös jalkapallomiehiä ja tuli laittamaan muutamia vedonlyöntejä sisään pre season peleistä. Kertoi muuttaneen Espanjaan parikymmentä vuotta sitten ja harvinainen reissu Suomeen johtui veljensä hautajaisista. Otan osaa ja jatkamme jutustelua aiheesta ja sen vierestä työn lomassa useita tunteja odottaessamme kioskinpitäjää, joka on jostain syystä myöhässä. Nälkähän tässä jo tulee!

Pojat ovat saaneet harjoittelut suoritettua, ryhmäkuvat otettua ja on aika lopputurnauksen. Vielä riittää virtaa ja pelaajat taistelevat jokaisen ottelun loppuun asti. Otteluiden päätyttyä riennän halaamaan ja kehumaan pöllynneen tekonurmen tummentamaa poikaa reippaasti loppuun asti hoidetusta rankasta leiristä! Oli kyllä todella hienosti järjestetty ja valmennettu leiri, kiitos siitä. Vanhemmat pystyivät jättämään lapset huoletta koko pitkäksi päiväksi valmentajien ja apuvalmentajien huomaan. ■

SYYSKUU 2017 |

nw | 19

“FELLOW SCOUSER”

SUVI SALMIMIES Serkkupojan ansiota, voinee tiivistää Suvi Salmimiehen tien Liverpool FC:n kannattajaksi ja Liverpoolin kaupunkia rakastavaksi Fellow Scouseriksi.

TEKSTI JA KUVAT Arto Rautio

”Kouvolan neloset” aurinkoisena kesäpäivänä Kouvolan keskuspuistossa. Suvi Salmimies istahti kuvausta varten Kouvolan kolmoset -nimisen kuvanveistäjä Pauli Koskisen tekemän patsaan jalustalle. Kouvolan kolmoset on reippaan yrittäjähengen ja valoisan tulevaisuudenuskon vertauskuva, ja sopii siten hyvin kuvaamaan myös Suvi Salmimiestä ja hänen panostustaan uraan ammattilaisvapaaottelijana.

20 |

nw | SYYSKUU 2017

K

un henkilö on asunut reilun vuoden Liverpoolissa kahdessa eri otteessa ja käynyt sinä aikana sekä muutenkin Liverpoolissa ollessaan katomassa kaikki mahdolliset Anfieldilla, ansaitsee hyvin tulla esitellyksi Fellow Scouser-kirjoitussarjan ensimmäisenä naiskannattajana.

Kouvolalainen Suvi Salmimies kiinnitti suuren yleisön huomion Voice of Finlandin tuotantokaudella 2013–14 hyvällä rock-meiningillä, joka vei Suvin Michael Monroen tiimiin ja aina Knock out -vaiheeseen asti. Suvi lämmitti Liverpool-kannattajien sydämiä myös vasempaan olkavarteensa tatuoidulla tyylikkäällä Liverbirdillä.

– Liverbird on minulle muisto Liverpool FC:stä ja sen ihanasta kotikaupungista, jossa sain viettää yhden kokonaisen vuoden sekä lisäksi yhden kesän auttamassa serkkupojan kotitalouden hoidossa. Eli toisin sanoen työskentelin Liverpoolissa hänen perheelleen kotiapulaisena. Toki olin siellä käynyt jo ennenkin, mutta vasta siellä asuessani selvisi, kuinka hieno kaupunki Liverpool on, Suvi valaisee tatuoinnin taustaa.

Tänä päivänä Suvi ei anna itselleen erityisen hyvää arvosanaa Liverpool-kannattajana, sillä viime vuosina aikaa ei ole juurikaan riittänyt jalkapallolle. Suvi on panostanut nimittäin viimeiset kaksi vuotta täysin omaan uraansa ammattilaisvapaaottelijana, jona hänet tänään parhaiten tunnetaankin.

Suvi toivoo parin seuraavan ottelunsa merkitsevän läpimurtoa eurooppalaisiin tai amerikkalaisiin otteluiltoihin, jolloin ammatista tulisi myös taloudellisesti päätoimi. Tähän asti Suvi on joutunut hankkimaan lisätienestejä keikkailemalla laulajana sekä tekemällä sivutoimisia sihteerintöitä.

– Olen alkujaan kouluttautunut Markkinointi-instituutissa sihteeriksi, ja teen etänä yhä jonkin verran niitä töitä yhdelle kouvolalaiselle yrittäjälle. Laulaminen on ollut osa elämää lapsesta saakka ja nyt aikuisena siitä on myös tullut yksi tulonlähde. Nämä sivutulot mahdollistavat nyt mahdollisimman täysipainoisen satsaamisen vapaaottelu-uraani.

Poliisin sijaan vapaaottelijaksi Suvi Salmimies kertoo päätyneensä ammattilaisvapaaottelijaksi vähän sattuman kautta. Hän ajatteli nimittäin pyrkiä poliisikouluun ja meni alkujaan vapaaottelusalille valmistautuakseen pääsykokeisiin ja -testeihin.

– Olin kuullut, että hakijat olivat rikkoneet itseään testeissä, ja halusin valmistautua edessä oleviin fyysisiin koitoksiin. Kun menin salille, minulle valkeni heti, että tämä on minun juttuni. Niinpä poliisikoulu sai jäädä ja aloin panostaa vapaaotteluun, hän naurahtaa urapolkuaan.

– Kun ammattilaisurheilu oli ollut ihanteeni jo nuoresta lähtien, ihastus tähän lajiin oli sitten luonteva lähtökohta pyrkiä itsekin ammattiurheilijaksi.

Vapaaottelu on totinen kamppailulaji eikä sisällä mitään show-meininkiä kuten vaikkapa American wrestling. Ammattilaissäännöillä käytävien otteluiden erät ovat kestoltaan viiden minuutin mittaisia, ja niiden lukumäärä vaihtelee kolmesta viiteen. Suvin matseissa ottelun maksimimitta on ollut 3x5 minuuttia. Ammattilaissäännöt sallivat iskemi-

sen myös matto-ottelussa. Ammattilaisotteluissa käytettävä suojavarustus rajoittuu vapaaotteluhanskoihin sekä hammas- ja alasuojiin. Ammattilaisvapaaottelijat ovat lähtökohtaisesti huippu-urheilijoita joiden korkea taitotaso mahdollistaa turvalliset ottelut ammattilaissäännöin.

– Suomessakin käytetään nimitystä ammattilaisvapaaottelija, mutta ei tällä lajilla oikeasti elä yksistään täällä. Olen nyt kaksi vuotta panostanut kaiken tähän uraan ja takana on 12 ammattilaisottelua. Mikäli pari seuraavaa kovaa matsia menevät voitokkaasti, alkaisi olla eväitä päästä Euroopan isoihin iltoihin tai jopa Yhdysvaltain otteluihin ja saada tästä lajista oikeasti elanto. Jos läpimurtoa ei nyt tapahdu, täytyy varmaan kouluttautua lisää ja etsiä elannon tuova ammatti sitä kautta, nyt 31-vuotias Suvi kertoo.

Lajissa pitää osata yhtä hyvin mm. nyrkkeilyn, potkunyrkkeilyn ja painin niksit. Tämä helpottaa Suvin mukaan myös hyvän valmennuksen saamista.

– Lajiin otteluihin valmistautuminen on omalla tavallaan haastavaa. Suomessa ei ole kovin paljon kovia vapaaotteluvalmentajia, mutta onneksi jokaiseen lajin osa-alueeseen löytyy hyviä valmentajia. Olen paljon kehittänyt heidän kanssaan itseäni osa-alue osa-alueelta eli esimerkiksi yksi auttaa kehittymään nyrkkeilyssä ja toinen painissa. Näin lajin monipuolisuus helpottaa huippuvalmennuksen saamista. Aika pitkälle tässä myös pitää itse osata miettiä, mikä treeni sopii omalle kropalle ja mihin tarvitsee neuvoja. Matseissa sen sitten näkee, onko onnistunut, Suvi kuvaa omaa valmentautumistaan.

VOF vei isoille areenoille Musiikki on ollut osa Suvin elämää pienestä pitäen.

Viime vuodet lavoilla on nähty duo Iiro Ikonen ja Suvi Salmimies, jossa Iiro on soittanut kitaraa. Tämä kaksikko on esiintynyt muun muassa pubeissa, häissä, syntymäpäiväjuhlissa ja esimerkiksi Kouvolan nuorisotyön viikon päätöskonsertissa yhdessä Mikael Gabrielin kanssa. Laulaminen vei hänet myös televisioon Voice of Finlandiin, jossa häntä valmensi kaksikko Michael Monroe – Eicca Toppinen.

– Duona esitämme musiikkia laidasta laitaan sen mukaan,mitä toivotaan. Olin aiemmin laulajana suomirockbändissä, minkä takia rock jäi vähän päälle itselleni ja johti minut vetämään kunnon englanninkielisen rockbiisin Voice of Finlandin Ääni ratkaisee -esityksessäkin. Omat sävellykset, kun niitä syntyy, ovat kuitenkin popimpaa suomenkielistä musiikkia, Suvi kertoo.

Rokkitausta näkyy myös Suvin vapaaotteluprofiilissa lempinimenä Rockchik. VOF:n aikaan häntä kutsuttiin julkisuudessa myös mm. ”Suomen Pinkiksi”, kun Suvi veti Knock outissa tyylikkäästi Pinkin biisin Fucking Perfect. Michael Monroe päätti kuitenkin viedä siitä vaiheesta jatkoon liki Suvin naapurista eli Iitin Kausalasta kisaamaan lähteneen Roni Lepän, jonka Elvis-vaikutteinen tyyli poikkesi tämän kisailun ratkaisseesti muiden esityksistä.

– En rehellisesti sanoen muista, miten se hakemus VOF:iin lähti, mutta kun sain kutsun karsintaan, lähdin mielelläni. Ajattelin, että sieltä voisi saada kokemusta isoilla lavoilla esiintymisestä, mikä sitten toteutuikin Knock out -vaiheeseen asti. Itse asiassa olen tyytyväinen, että putosin

SYYSKUU 2017 |

nw | 21

silloin, koska olin silloin vapaaottelu-uran kanssa tilanteessa, jossa vielä suurempi panostus laulamiseen olisi ollut jo haitaksi vapaaottelulla. Nyt en joutunut asettamaan kahta itselleni rakasta asiaa vastakkain.

Vapaaottelun tärkeydestä Suville kertoo sekin, että hän käytti myös Turussa meikkausten, kuvausten yms. VOF-ohjelman väliin jääneet ajat menemällä paikalliselle salille treenaamaan lajiaan.

– Pääosin jatkoin VOF:n aikaan elämääni kuten ennenkin, mutta kuvauspäivinä matkattiin kotoa Turkuun ja tehtiin pitkä päivä töitä. Toki siellä sitten jäi maskeerausten, haastattelujen, kuvausten yms. pakollisen ohjelman seassa aikaa myös tutustua muihin kilpailijoihin ja valmentajiimme ja saada heistä kavereitakin sekä käydä siis myös salilla.

– Omasta mielestäni Michael Monroe ja Eicca Toppinen olivat erinomainen valmentajapari. Monroe auttoi eniten esiintymisen ja itsevarmuuden kehittämisessä. Lisäksi hän oikeasti otti meidät omaan tiimiinsä eli oli kanssamme muutenkin kuin kuvauksissa. Michael on myös pitänyt yhteyttä senkin jälkeen, kun putosin kisasta. Michael soitti esimerkiksi juuri kesäkuussa, kun laitoin hänelle syntymäpäiväonnittelut. Ja tietysti olemme tavanneet, jos hän on ollut keikoilla siellä päin, missä olen itse ollut.

– VOF oli elämys ja kokemus, jollaisia olen mielelläni kerännyt elämääni. Se on niitä asioita, joita on sitten vanhempana kiva muistella ja kertoa eteenpäin. Jos ei tee mitään, ei saa mitään sellaista mukaansa, Suvi korostaa.

Heppatyttö oli Liverpoolissakin paljon tallilla Suvi Salmimies on ollut aina eläinrakas ja hevostyttö.

Hän kertoo olevansa vähän yli kymmenvuotiaan saksanpaimenkoiran ”äiti”.

– Minulle koira on yhtä kuin saksanpaimenkoira. Elämässäni olevan miehen pitää ymmärtää, että elämä ilman omaa saksanpaimenkoiraa on mahdottomuus, Suvi naurahtaa ja vilkaisee hellästi naapuripöydässä jutustelua kuuntelevaa avomiestään.

Hevoset ovat tämän tarinan kannalta kuitenkin keskeisempi asia kuin saksanpaimenkoirat. Siksi puhuimme Suvin kanssa enemmän hänen hevosharrastuksestaan, johon kuuluu tänä päivänä myös oma arabialainen.

– Hevoset olivat jo lapsena osa elämääni. Ratsastus on pitkäaikaisin harrastukseni. Aloitin 13-vuotiaana myös käydä talleilla hoitamassa hevosia ja tekemässä tallitöitä, mitä kautta on tietysti oppinut paljon enemmän hevosista kuin jos olisi ollut aina vain oman hevosen kanssa. Kun olin vielä aika nuori viettäessäni sen vuoden Liverpoolissa, meni myös vapaa-aika siellä aika pitkälle talleilla. Kun serkkuni vaimo Susanna myös harrastaa ratsastusta, kävin joskus hänen vakiotallillaan, mutta pääosin olin toisella toki myös Susannan avustuksella löytyneellä tallilla.

– Yksi mielenkiintoinen Liverpool-kokemus oli ratsastaa kettujahtihevosia. Itse kettujahti oli tuolloin onneksi jo kielletty, mutta traditiota pidetään yllä edelleen todellista jahtitilannetta jotenkin hajujälkisysteemillä simuloiden. Oli mielenkiintoista mennä hevosella, kun mukana oli 20–30 beaglea ja lukuisia hevoskuntia, joiden ratsastajat olivat pukeutuneet mustaan tai punaiseen tweed-takkiin.

22 |

nw | SYYSKUU 2017

– Liverpoolissa ei jäänyt itse asiassa valtavasti vapaa-aikaa. Serkkuni lähti aamulla työpaikalle ja tuli illansuussa takaisin kotiin. Oma aika meni siinä päivän mittaan kotitöissä. Sitten kiiruhdin usein tallille. Kun sieltä palasi, olikin jo kypsä lepäämään uutta päivää varten. Jälkiviisaana tietysti voisi ajatella, että olisi pitänyt käyttää tilaisuus esimerkiksi konserteissa käymiseen, mutta silloin ne hevoset ja jalkapallo-ottelut olivat houkuttelevampia kuin esimerkiksi konsertit.

Toki Suvi ehti myös Liverpooliin ja Manchesteriinkin tutustumaan. Tuon pisimmän eli vuoden oleskelujakson ajan serkkupojan perhe ja Suvi asuivat Formbyssa ihan punaoravien suojelualueen vieressä. Kotoa oli näppärä mennä Freshfieldin juna-asemalle ja ajella Southportin suuntaan tai kohti Liverpoolia.

– Ihan kotinurkissakin oli aika paljon nähtävää. Punaoravat tulivat myös tutuksi, kun kävin usein lenkillä yksin tai koiran kanssa siellä National Trustin metsiköissä, Suvi muistelee noita jo noin 13 vuoden takaisia aikoja.

– Kaiken kaikkiaan tuo vuosi ja muut käynnit Liverpoolissa avasivat valtavasti maailmankuvaani. En esimerkiksi tiennyt ennen kuin olin käynyt Liverpoolissa, että liverbird on myös kaupungin tunnus. Tuo Liverbird, jonka otin vasempaan käteeni, on hyvä muisto hyvistä reissuista ja koko kaupungista, ei vain rakkaudentunnustus seuralle. Se liittyy hienosti sekä kaupungin että seuran historiaan.

Futis tuli veren perintönä Tuo Suvin äidinpuoleinen serkku, jos sitä nyt joku ei vielä tähän mennessä ole ymmärtänyt, on tietysti Sami Hyypiä.

Suvin juuret ovat äidin suvun puolelta vahvasti Voikkaalla, jossa Suvi on asunut Samin tapaan lapsuus- ja nuoruusvuotensa. Hänen isänsä on lähtöisin Raumalta, jonka lähistöllä olleella isän suvun kesämökillä Suvin perhe vietti paljon aikaa kesäisin. Suvin nykyinen kotipaikka on lähellä hänen lapsuuden kotiaan. Lisäksi hänellä on toinen koti Porissa eli samalla suunnalla kuin lapsuuden kesänviettopaikka.

– Olen nyt 50/50 kouvolalainen ja porilainen, kun tuo mies on Porista. Eli vietän aikaani ja harjoittelen vapaaotteluita varten paljon myös Porissa, Suvi kertoo.

– Jos lapsena jalkapallo oli mukana elämässäni, kun vietimme paljon aikaa Voikkaan pallokentän reunalla eritasoisia otteluita seuraten. Äitini on myös ollut aktiivipelaaja.

Itseäni laji ei kuitenkaan koskaan puraissut eli omaa pelaajauraa minulla ei ole edes nappuloissa. Muuten olin kyllä kovasti liikunnallinen, kuten tuo nykyammattikin kertoo.

Eikä Voikkaalla edes ollut hirveästi muita harrastusmahdollisuuksia kuin urheilu ja ulkona leikkiminen.

Kolmilapsisen perheen kuopus ja ”eniten harmia aiheuttanut” lapsi, kuten Suvi itseään kuvaa, alkoi seurata jalkapalloa Voikkaan kentänreunoja laajemmin serkkupojan uran edetessä.

– Ei Samikaan toki aina mestari ole ollut. Äitini on kertonut monet kerrat nauraen Samin ensimmäisestä varsinaisesta ottelusta. Sami juoksi siellä reippaana muiden mukana, kunnes joku syötti pallon hänelle. Silloin Sami kuulemma pysähtyi paikalleen pallo jaloissaan ja käänsi katseensa kohti katsomossa olevaa perhettään ja sukulaisiaan. ”Hei näke-

väthän kaikki, että pallo on minulla”, äitini on kertonut Samin olemuksen viestineen katsomoon.

– Kun Samin ura meni eteenpäin, kävimme ensin MyPan ja Suomen otteluissa. Harmi kyllä Kymenlaakson jalkapallo on nyt alamaissa. Tosin MyPa kuuluu olevan taas hiljaisessa nousussa. Kouvolassa olot ovat mm. Sami Hyypiä -areenan myötä ihan hyvät kyllä, mutta tuntuu siltä, ettei toimintaan oikein riitä sen tarvitsemia vapaaehtoisia, etenkin kun samoista nuorista ja aikuisista kilpailevat mm. jääkiekko, koripallo ja pesäpallo.

– Kun serkkuni siirtyi Liverpooliin, kävimme siellä ja katsomassa otteluita jo ennen kuin menin Susannalle ja Samille töihin. Samalla huomasi, että onhan se jalkapallo ihan toisenlaista, kun on isot tähden kentällä ja katsomossa upea meininki.

– Liverpoolissa asuessani näin livenä varmaan kutakuinkin jokaisen kotiottelun. Eli jos oli Liverpoolin kotiottelu, menimme Anfieldille koko porukka. Olimme siellä stadionin sisätiloissa yhdessä muiden taustajoukkojen kanssa, kunnes ottelu alkoi. Siirryimme sitten itse katsomon penkeille muun yleisön sekaan. No joitakin otteluja katsoimme stadionilla ruudulta, kun Rico-poika oli ihan pieni vauva.

– Päivät menivät tosiaan aika paljon niin, että Sami lähti aamulla töihin ja tuli illansuussa takaisin. Myös lepopäivinä pelaajilla oli usein yhteistä ohjelmaa. Kotiotteluihin pelaajat menivät yleensä jo edellisenä päivänä ja vierasotteluihin monesti vieläkin aiemmin. Omaan arkeeni jalkapallo liittyi muuten kuin Samin töissä olona aika vähän. En esimerkiksi ollut katsomassa treenejä koskaan. Toki joskus puhuttiin kotosalla näistä pelaamiseen liittyvistä tausta-asioista, pe-

laajien huollosta, itse harjoituksista ja niin edelleen. Muistan esimerkiksi, että kun Rafael Benitez ja hänen mukanaan uusia pelaajia tuli Liverpooliin, treenattiin paljon. Se näkyi kyllä niin pelaajissa kuin heidän arjessaankin.

Omista lapsista ehkä jalkapallotähtiä Tällä hetkellä Suvi Salmimiehen elämä menee hyvin pitkälle vapaaottelun ehdoilla. Treenaus, oikea ravinto ja lepo oikeaan aikaan ja uusi treenaus rytmittää päivää. Toki tietysti mies, ”lapsi” ja arabialainen ystävä mahtuvat arkeen, mutta keikkailu ja sihteerintyöt kuuluvat jo asioihin, jotka väistyvät tarvittaessa vapaaottelun tieltä.

– Ei viitsi ottaa yhdessäkään ottelussa turpiinsa sen takia, että on tehnyt vaikkapa muutaman euron takia jotain muuta kuin treenannut otteluiden voittamiselle olennaisia asioita.

– Samasta syystä en ole viime vuosina rehellisesti sanoen ehtinyt hirveästi seurata Liverpool FC:n asioita. Yritin pysyä kutakuinkin kärryillä niin kauan kuin Sami pelasi siellä, mutta nyt työn ja elämän kiireet eli etenkin tuo vapaaottelu-ura ovat vieneet kaiken ajan.

Omasta tulevaisuudestaan Suvi osaa nyt tässä vaiheessa omaa ammattilaisvapaaottelijan taivaltaan sanoa vain, että hänellä on varmaan jossain välissä omia lapsia. Ja että aikaa myöten Kouvolassa ja Porissa asuminen loppuu ja siirtyy päätoimisesti Porin suuntaan.

– Ehkä omista lapsista tulee UFC-tähtiä tai jalkapallotähtiä, Suvi sanoo iloisesti hymyillen.

Suvi Salmimiehen iloinen nauru helähtää jutellessa herkästi. Vapaaottelukehässä astuu esiin toinen Suvi, jonka kanssa ei ole leikkimistä. Vasemmalla olkavarressa oleva Liverbird on rakas muisto mahtavasta vuodesta Liverpoolissa.

SYYSKUU 2017 |

nw | 23

Suvi Salmimiehen lyhyet nopeat All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?

– Jos puolueellisesti ei saa Sami Hyypiää valita, niin sanon Michael Owen.

Miksi juuri hän?

– Hän oli vaan aina hyvin positiivinen ja kantoi julkisuutensa hyvin, lisäksi oli ihan loistava pelaaja.

Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme?

– Gerrardin jäädessä pois, ei ole enää tuttuja naamoja, joista valita. En ole valitettavasti ehtinyt enää seuraamaan oman urheilu-uran viedessä kaiken ajan.

Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme?

– En osaa sanoa.

Ensimmäinen käyntisi Anfieldilla, peli ja tulos?

– Nyt on kyllä paha. En millään muista kuin vuoden ja se taisi olla 2001.

Montako kertaa yhteensä, koska viimeksi, peli ja tulos?

– Käyntejä oli lukemattomia, en millään muista määrää. Asuin Liverpoolissa jonkun aikaa, ja kaikki pelit, jotka oli mahdollista käydä katsomassa, kävin.

Laulatko Anfieldilla aina mukana? Montako kannatuslaulua osaat?

– No You´ll Never Walk Alone ja Sami Hyypiän tunnarit tulivat tutuksi.

Oletko käynyt stadionkierroksella ja/tai Melwoodissa?

– En ole.

Liverpool kaupunkina max kolmella sanalla kuvattuna?

– Tunteikas, historiantäyteinen ja suuri.

Arvioi brittiläinen keittiö max kolmella sanalla.

– Maukasta pubiruokaa.

Liverpoolin pub tai ruokapaikka tai menopaikka, jossa olet viihtynyt erityisesti?

– Willastonissa oli paikallinen pubi, jossa usein kävin syömässä.

Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1-10 (max 10).

– Kokemuksena täys 10.

Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10 ?

– Nykyään varmastikin 1, hävettää myöntää. En ole kartalla.

Selitä itsellesi antamasi arvosana max kolmella sanalla?

– Vuosien varrella Hyypiän jäädessä joukkueesta pois seuraaminen surkastui ja Liverpoolista jäi hartiaan vaan hieno Liverbird-tatuointi koristamaan ja muistuttamaan kokemuksesta. ■

24 |

nw | SYYSKUU 2017

”LEIVA” Korttikotelo 33.00€

”HENDO” 2 taskun korttikotelo 43.00€

”CARRA” 4 taskun lompakko 58.00€

Roihuvuoren nahka ja OLSC Finland on tehnyt yhteistyösopimuksen. Yritys tarjoaa kolmea erikokoista lompakkoa OLSC Finland -logolla ja 10% tuotteen hinnasta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen OLSC Finlandin kautta.

Mallit lompakoista kulkevat ”jarposen” mukana Kipinässä pelien aikana. Myös muut tuotteet ovat mahdollisia yhdistyksen logolla.

http://roihuvuorennahka.bigcartel.com

SYYSKUU 2017 |

nw | 25

1) The Swan 2) The Fly in the Loaf 3) The Clove Hitch 4) The Slaughter House 5) The Roscoe Arms 6) The Perch Rock (New Brighton) 7) The Richmond Pub 8) The Park (Anfield) 9) The Newington Temple

Pubivisan oikeat vastaukset: 1

2

3

4

5

6

7

8

9

Mikä pubi kyseessä?

LAATINUT “Lada66”

PUBIVISA

KOTIPUB - THE KOP CORNER

T

he Kop Corner on palvellut janoisia jalkapallon (ja oluen) ystäviä jo vuodesta 2010. Tämä kotipubi oli pitkäaikainen haaveeni yhdistää kaksi intohimoista harrastustani, Liverpool FC sekä erilaisten oluttölkkien keräily.

The Kop Corner eli kavereiden kesken tuttavallisesti ”Kulma” kerää Liverpoolin pelipäivinä (ok, myös muiden Valioliiga pelien aikaan) naapuruston herrat saman ruudun ääreen nauttimaan seurasta, juomasta ja pelin spekuloimisesta. OLSC Finlandin jäsenet ovat aina tervetulleita tutustumaan Kulmaan. Ei muuta kuin ilmoitus ”baarinpitäjälle” ja paluupostissa saa tarkemmat koordinaatit.

Kulman virallisena ajannäyttäjänä toimii tilaustyönä tehty Liverbird kello (kiitos tästä yhdelle vakiojäsenelle), mikä luonnollisesti on Liverpoolin ajassa. Katosta löytyy kavalkadi erilaisia kaulahuiveja otteluista, missä allekirjoittanut on käynyt paikan päällä. Seinillä on noin 3 000 erilaista oluttölkkiä (tyhjää) hieman vajaan 5 000 tölkin kokoelmasta. Naapurustolle Kulman aukiolosta ilmoittaa Bass Ale valomainos, missä palaa valo aina kun Kulma on avoinna.

YNWA ystäväiseni ja Kulmassa nähdään! ■

OLSC SUOSITTELEE HELSINKI Kipinä (OLSC, nw, $ $ $ ) | HÄMEENLINNA Pub Wiljami (OLSC, $ $ $ ) | IMATRA Osmo’s Cosmos Bar (OLSC) JOENSUU Jetset bar | JYVÄSKYLÄ Matsibaari (nw) | KOTKA Players (OLSC, nw, $ $ $ ) KOUVOLA Irish Pub Old Tom (OLSC, nw, $ $ $ ) | KUOPIO SporttiPubi Futari (OLSC, nw, $ $ $ ) NAANTALI Bar Puoliaika (OLSC, nw) | OULU Joku Paikallinen Pubi (OLSC, nw) | PIETARSAARI O’Learys RAUMA Street bar (OLSC) | RIIHIMÄKI Irlannin Setteri | ROVANIEMI Olivers Corner (OLSC, nw) SAVONLINNA Happytime Baari | TAMPERE ??? | TORNIO Sports Corner | TURKU Bar Kiva (nw) VAASA Office (OLSC, nw) | VANTAA Old Story (OLSC, nw) | VUOKATTI O’Learys Katinkulta (nw) OLSC

26 |

nw | SYYSKUU 2017

nw $$$ Kaupunkilippu Norwegian Wood luettavissa Tarjouksia pelipäivinä

LIPPUJEN HAKU JA YHDISTYSPISTEIDEN VAIKUTUS Yhdistyspisteet Selitetään ensin yhdistyspisteiden (credits) kerääminen: Kun jäsenmaksu maksetaan ennen syksyn lippujenhaun deadlineä (yleensä kesäkuun lopussa), saa jäsen käyttöönsä 3 pistettä. Kun jäsenmaksu maksetaan ennen kevään lippujenhaun deadlineä (yleensä marraskuun lopussa), jäsen saa käyttöönsä 2 pistettä. Tämän jälkeen (1.12 – 31.5 ) liittyessä jäsen saa 1 pisteen.

Pisteet lasketaan yhteen aina kolmen viimeisen jäsenkauden perusteella eli näin korkein mahdollinen pistemäärä on 9 pistettä.

Pisteitä voi kartuttaa kirjoittamalla yhdistyksen lehteen Norwegian Woodiin, kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen saldoon kun juttu on julkaistu lehdessä.

Jäsenen sen hetkiset pisteet näkyvät hänelle lähetettävässä jäsenmaksussa.

punhakuun kannattaa varautua jo siinä vaiheessa, kun otteluohjelma julkaistaan ja katsoa valmiiksi, mitkä ottelut kiinnostavat. Hakijalista otteluihin päivitetään reaaliajassa foorumille ja on ainoa paikka mistä näkee otteluihin hakeneet

Miten lipunsaajat päätetään?

Pelit jaetaan A- ja B-kategoriohin. A-kategoriaan luettavat pelit ovat Everton, Man Utd ja Arsenal sekä B-kategoriaan Man City, Chelsea ja Tottenham. Loput pelit ovat kategorioimattomia. Mikäli peleihin on yli 14 hakijaa, käytetään seuraavia karsintamalleja: 1) Ensimmäinen karsinta (jos yli 14 hakijaa): Edellisenä kautena kyseiseen otteluun saatu lippu.

2) Toinen karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A/B-kategorian pelit: Yhdistyspisteiden avulla., jolloin vähiten pisteitä omaavat tippuvat ensin. Muihin peleihin liput arvotaan loppujen lähtijöiden kesken.

Lippujen haku Hakeaksesi lippuja jäsenellä tulee olla Liverpool FC:n jäsenyys – eli Full tai Light membership. International membership EI kelpaa.

Yhdistys hakee lippuja kaksi kertaa kauden aikana: syyskaudelle (otteluohjelma vuodenvaihteeseen asti) ja kevätkaudelle (loppukauden pelit). Jokaiseen otteluun voimme hakea 14 lippua. Yhdistys saa valita kolme ottelua syksyllä ja kolme ottelua keväällä, jotka ovat ensisijaisia otteluita lippujen suhteen ja joihin Liverpool FC yrittää saada yhdistykselle liput. Loput ovat ns. ”toivotaan toivotaan” -otteluita, joihin yhdistys voi mahdollisesti saada lippuja. Yhdistyksen haut tapahtuvat ennen seuran virallisia General Sales -myyntejä.

3) Kolmas karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A- ja B-kategorian pelit : Arvonta.

Karsinnoissa käytettävän arvonnan kulku: Jokaisella hakijalla on LFC:n jäsennumero ja tästä numerosta hänelle luodaan oma arvontanumero. Tätä arvontanumeroa sitten verrataan yhdistyksen luomaan numeroon (00-99) ja lähimmäksi tätä numeroa osuvat arvontanumerot saavat paikan lipunhakijoina. Tarkemmat arvontasäännöt löytyvät foorumilta.

Miten haet yhdistyksen ottelulippuja?

Yhdistyspisteiden väheneminen

Yhdistykseltä tulee excel-taulukko haettavista peleistä noin 1–2 viikkoa ennen deadlineä. Taulukkoon merkataan vain hakijan nimi, ruksataan halutut ottelut ja palautetaan kysely takaisin. Huom! Ruksaa vain ne ottelut, joihin olet oikeasti valmis lähtemään. Olet velvollinen ostamaan kaikki saamasi liput, sillä ns. kakkosprioriteetin ”jos-saan-tämän-lipun-niin-en-otakaan-muita-ruksaamiani-lippuja” -otteluita ei ole.

Varsinkin syksyn haku, eli kauden ensimmäinen lipunhaku, tulee nopeasti. Syksyn li-

Kun jäsen saa lipun A-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi jäsenen yhdistyspistekertymästä. Vähennys vaikuttaa siten heti seuraavaan mahdolliseen A-kategorian pelin lipunhakuun.

Kun jäsen saa lipun B-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi ainoastaan mikäli ottelu on yhdistyksen otteluvalintapeli. Muihin otteluihin ei käytetä yhdistyspisteiden vähennyksiä.

KIRJOITA NORWEGIAN WOODIIN Norwegian Wood on kannatusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa.

Lehti julkaistaan neljän kuukauden välein syys-, tammi- ja toukokuussa. Lehden sisältö muodostuu jäsenistön kirjoittamista artikkeleista.

Lehteen kirjoittamalla voit kartuttaa lippujen haussa hyödynnettäviä yhdistyspisteitäsi, mutta kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen yhdistyspistesaldoon heti kun juttu on julkaistu lehdessä.

Kaikenlaiset reissu- tai tapahtumaraportit, kausiennakot ja -yhteenvedot ovat tervetulleita. Pelaajaesittelyt ja -arvioinnit ovat myös toivottuja, varsinkin siirtoikkunoiden aikaan. Seuran historiaa, sen käännekohtia tai tärkeitä tapahtumia sivuavat artikkelit olisivat myös mielenkiintoisia. Jos kenelläkään on yhteyksiä ulkomaisiin kannattajiin ja sitä kautta englanninkielisiin artikkeleihin, julkaisemme niitäkin ilomielin. Pitäkää silmät ja korvat auki mielenkiintoisten Fellow Scouser -haastateltavien varalta.

Jutut ja kuvat tulee lähettää osoitteeseen editor@olscfinland.com. Samaan osoitteeseen saa lähettää myös parannus- ja kehitysehdotuksia.

Päätoimittaja kiittää.

OTTELULIPPUJEN KÄYTTÖOIKEUS ”Miten toimin kun en pysty käyttämään yhdistyksen kautta saatua lippua?”

Ota välittömästi yhteyttä info@olscfinland.com ja kerro tilanteesi. Yhdistyksen kautta saadut liput ovat ensisijaisesti yhdistyksen jäsenille tarkoitettuja. Lipun ”omistusoikeus” on ostajalla vasta kun lippu on maksettu.

Mikäli lipun ”omistusoikeus” on vielä yhdistyksellä, lippua ei tule missään nimessä ryhtyä kauppaamaan itse!