Norwegian Wood nro58 by OLSC Finland

norwegian wood THE FINNISH LFC FANZINE

N R O 5 8 | TA M M I K U U 2 0 1 8

PÄÄKIRJOITUS TEKSTI Tommi Liutu

FA CUPIN VOITOT 1964-65, 1973-74, 1985-86, 1988-89, 1991-92, 2000-01, 2005-06

o niin. Sarjajohtaja Manchester Cityn kaadon jälkeen tuli ensin sarjassa kuokkaan sarjajumbo Swansealta ja heti perään tuli lähtö FA Cupista kun vastaan asettui sarjan jum bosijoilla keikkuva West Bromwich. Ei varsinaisesti mitään uutta auringon alla. pitäisikö tosin tässä kohden todeta ”valitettavasti”? Vielä ei tuonut lohtua tammikuun siirtoikkunakaan. Taikuri teki katoa mistempun Kataloniaan ja uusi ennä tyshankitamme ei ole ehtinyt vielä vakauttamaan puolustustamme. Tule van kesän siirtoikkuna on toivottavasti mielenkiintoisempi. Valioliigan voitosta ei tällä kaudel la enää kamppailla, mutta kamppailu kärkisijoista käy kuitenkin kuumana. Toivottavasti Melwoodissa saadaan kuviot hierottua kuntoon loppukautta ajatellen. Ja onhan meillä vielä Mesta rien liiga! Portohan on meille vain yksi suupala (jinx), joten käytännössä olem me jo puolivälierissä. Vaikka somen puolella (Faceboo kin OLSC Finland -ryhmä) käydäänkin vilkkaasti keskustelua, niin muistakaa käydä kirjoittelemassa myös perin teiselle sivustofoorumillemme (www. olscfinland.com/forum -osoitteessa)!

LIIGACUPIN VOITOT 1980-81, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1994-95, 2000-01, 2002-03, 2011-12

*** Tämä numero on nyt se virallises ti viimeinen allekirjoittaneen käsistä

Liverpool Football Club Perustettu: 1892 Pääomistaja John W. Henry Puheenjohtaja: Tony Werner Manageri: Jürgen Klopp LIIGAMESTARUUDET 1900-01, 1905-06, 1921-22, 1922-23, 1946-47, 1963-64, 1965-66, 1972-73, 1975-76, 1976-77, 1978-79, 1979-80, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1985-86, 1987-88, 1989-90 EUROOPAN CUPIN (UCL) VOITOT 1976-77, 1977-78, 1980-81, 1983-84, 2004-05 UEFA CUPIN (EL) VOITOT 1972-73, 1975-76, 2000-01 UEFA SUPER CUPIN VOITOT 1977, 2001, 2005

lähtevä Norwegian Wood. Kiitos vielä kertaalleen kaikille lukijoille ja erito ten kaikille, ketkä ovat jaksaneet juttu ja kirjoittaa meidän muiden luettaviksi. Toivon, että olette yhtä ahkeria (el lette vieläkin ahkerampia) juttujen kirjoittajia ja kiitollisia lukijoita myös tulevan päätoimittajan kohdalla! Muistettiinpa väistyvää päätoimit tajaa vielä kannattajayhdistyksenkin toimesta: Jarponen vieraili allekirjoit taneen tykönä ja löi kouraan 1500 eu ron arvoisen matkalahjakortin. Meni muuten karjalainen ihmistyyppi häm mästyttävän hiljaiseksi. Kiitoksia. Isos ti. Kaikesta. ■

Seuraava takaraja on sunnuntaina 22. huhtikuuta 2018. Tällöin kaiken lehteen tulevan materiaalin on ehdottomasti oltava editor@olscfinland.com -osoitteessa. Kaikki artikkelit ovat tervetulleita!

Suomen LFC kannattajayhdistys ry Official Liverpool FC Supporters Club Finland

PUHEENJOHTAJA Iiro Romo (theiiro80)

VARAPUHEENJOHTAJA Kristian Blomberg (FinnKop)

SIHTEERI Jani Arponen (jarponen)

Tapahtumavastaava Aki Welander (wellu)

NW Vt. päätoimittaja Tommi Liutu

SIVUSTO: www.olscfinland.com SÄHKÖPOSTI: info@olscfinland.com

2 |

nw | TAMMIKUU 2018

(Esclavo)

PUHEENJOHTAJAN KYNÄSTÄ

LIPPUVASTAAVALTA

TEKSTI Iiro Romo

GH! Niinhän siinä taitaa valitettavasti käydä, että Valioliigamestaruus valuu tällä kaudella Man-thyiiii-chesteriin. Onneksi kuitenkin chämp päripaikoista käydään kiivasta kilpailua, joten loppukau dellekin riittää jännitettävää. Mutta jännitettävää riittää yhdistyksenkin touhuissa, sillä aivan kulman takana odottaa ”Lahden erikoinen” (vai pitäiskö sanoa Lahen) eli yhdistyksen kevättapaaminen Lahessa 10.3.2018, sinne siis kaikki joukolla laulamaan! Lu vassa on kuulemma ennennäkemätön spektaakkeli. Muu tenkin kaupunkivastaavat alkavat vähitellen heräillä jär jestämään yhteisiä tapahtumia paikkakuntansa Liverpool -kannattajille mm. Turku ja Kotka ovat jälleen kantaneet kortensa tällä kaudelle hienosti kekoon järjestämällä tämä vuotiset yhteiset syystapaamisen ja AfterJoulu -partyt. Sekä Kuopio, jossa Liverbird tapasi Kalakukon, puhumattakaan edeltäjäni panoksesta pääkaupungissamme Helsingissä. Imatrakin otti vinkistä vaarin, mutta siellä ei aivan ajankoh dan pikaisuuden johdosta päästy ns. maaliin asti. Jälleen kerran toivon kaikkia vähääkään innokkaita ole maan yhteydessä yhdistyksemme hallitukseen, joka pyrkii ohjaamaan ja opastamaan tapahtumien järjestämisessä mm. ajankohtaa valittaessa ja rahoitusta suunniteltaessa. Olemme kuitenkin kaikki samassa veneessä sekä kannat tamassa rakastamaamme seuraa ja (ainakin toivottavasti) luomassa osaltamme Suomeen suurinta ja kauneinta kan nattajayhdistystä. Lyhyestä virsi kaunis, YNWA! ■

TEKSTI Jani Arponen

evään lippukatastrofi. Haimme taas normaa liin tapaan kaikkiin kevään kotipeleihin lippuja mutta jotain muutoksia on Liverpoolin päädys sä tehty lipunsaanneille. Saldona hausta oli se luvat tu kolmen ottelun minimi. Yhdistyksen väkeä lähtee näin ollen vain Tottenham, Newcastle sekä Brighton otteluihin. Toivottavasti tämä ei ole uusi suuntaus kaudelle 2018/19, vaan syksyn haussa palaisimme takaisin totu tulle lipunsaantitasolle. Huom! Mikäli olet jäänyt ilman lippua ja kiinnos taisi lähteä katsomaan ottelua, kannattaa foorumilla käydä tarkastamassa Lippuosiosta ”Ylimääräisten ottelulippujen myynti/osto 2017/18” -otsikon alta, josko jol lain olisi tarjota lippua/lippuja. Sinne voi käydä myös ilmoittamassa halukkuutensa ostaa lippu(ja). Myös Facebook -ryhmässä on oma ketjunsa lipunmyynnille, ”Lippujen myynti ja osto”. ■

Sisältö NORWEGIAN WOOD on Suomen LFC Kannattajayhdistys ry:n jäsenlehti. Sekä yhdistys että fanzine ovat täysin epävirallisia eivätkä millään tavoin riippuvaisia seurasta, vaikka yhdistys omaakin virallisen Liverpool Supporters Branch-statuksen. Kaikki lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivät seuran tai yhdistyksen hallituksen.

Pääkirjoitus

Mzungut Rwandassa

Puheenjohtajan kynästä

Sami Hyypiästä tähän päivään

Lippuvastaavalta

“Fellow scouser” Henri Myntti

Kenkähuoneessa kasvoi potria poikia,

20 L.F.C. Quiz

osa 1 10 Seiskapaidalle 12

Pubivisa

22 Kotipub – The Kop Corner

Etäkannattajan elämää – Matkaraportti 22 OLSC suosittelee Sydneystä (ja vähän Singaporestakin)

VT PÄÄTOIMITTAJA Tommi Liutu TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI editor@olscfinland.com JULKAISIJA Suomen LFC Kannattajayhdistys ry (Official Liverpool FC Supporters Club Finland)

TAMMIKUU 2018 |

nw | 3

Liverpoolin kotiottelut TJÄREBORGIN

JALKAPALLOMATKAT

Näe, koe, ! kannusta

LIVERPOOL FC Sykkiikö sydämesi Liverpool FC:n tahtiin? Et ole yksin. Anna meidän järjestää parhaat paikat Liverpool FC:n superjännittäviin otteluihin ja koe jalkapallohuuma paikan päällä. Edulliset ottelupaketit saat vaivattomasti suoraan Tjäreborgilta. Ottelupaketti sisältää otteluliput ja hotellin. Varaa, ennen kuin muut ehtivät! Varaa oma ottelupakettisi osoitteesta: www.tjareborg.fi/jalkapallomatkat

4 |

nw | TAMMIKUU 2018

UUSI JA USAR T JU T AA ALK

KENKÄHUONEESSA KASVOI POTRIA POIKIA

OSA 1

TEKSTI Arto Rautio

Jo 125 vuotta sitten alkaneen Liverpool-saagan tähän asti kaikkein huimimmat osat ovat peräisin vaatimattomasta kenkähuoneesta. Kenkähuoneessa syntyi monia sankaritarinoita. Tämä artikkeli kertoo niistä.

oulukuun ensimmäinen päivä vuonna 1959 on yksi Liver pool FC:n historian merkkipaaluja. Tuolloin Liverpool FC nimittäin oli kypsynyt uskomaan, että seurassa kyllä upe asti pelannut Phil Taylor ei ole oikea mies nostamaan seuraa takaisin silloiseen Ensimmäiseen divisioonaan silloisesta Toisesta divisioonasta. Phil Taylorin rooliksi tuli jäädä tähä nastiseen historiaan ainoana Liverpool-managerina, joka ei saanut manageroida seuraamme minuuttiakaan Englannin korkeimmalla sarjatasolla. Hänen tilalleen Liverpool FC:n manageriksi nimitettiin tuona päivänä silloinen Hudders field Townin manageri Bill Shankly. Kun Bill Shankly tuli ensimmäistä kertaa Liverpool FC:n tiloihin uutena managerina, olivat Phil Taylorin taus tatiimiin kuuluneet Bob Paisley, Joe Fagan ja Ruben Bennett ja mikseivät myös pelaajisto, joihin tuolloin kuului mm. Ronnie Moran, tietysti epävarmoja tulevaisuudestaan. Bill Shankly kuitenkin yllätti taustatiiminsä kertomalla, että ”en aio tuoda omia miehiäni tänne”, kuten oli ja on yhä tavallista Kuva (yllä) Melwood heinäkuussa 1971. Kuvassa Liverpoolin manageri Bill Shankly (vasemmalla) ja hänen taustajoukkonsa (vasemmalta oikealle): apulaismanageri Bob Paisley, edustusjoukkueen valmentaja Joe Fagan, reservijoukkueen valmentaja Ronnie Moran, eritysitehtävistä vastannut Reuben Bennett sekä juniorivalmentaja Tom Saunders.

managerin vaihtuessa. ”Jos olette minulle lojaaleja ja teette parhaanne tukeaksenne minua ja sitä peliajatusta, jonka ha luan joukkueen omaksuvan, jatkamme tästä eteenpäin yh dessä”, Shankly totesi. Näin myös kävi ja syntyi Liverpool FC:n menestyksen vuosille keskeinen toimintatapa, jossa managerit kasvoivat tehtäväänsä edeltäjänsä valmennustiimissä.

Ikkunattomassa kopissa maistui olut ja whisky Kun Shankly otti seuran hallintaansa, hän alkoi pohtia pelattuihin otteluihin, tuleviin vastustajiin, pelaajahankin toihin yms. liittyviä asioita ydintiiminsä kanssa. Siihen tii miin vakiintuivat ensin siis valmennusryhmään jo Shank lyn tullessa kuuluneet Reuben Bennett, Joe Fagan, ja Bob Paisley. Shanklyn aikana taustatiimiin liittyivät myös 1966 ensin osin reservin pelaajaksi ja vuodesta 1968 pelkästään päätoimisesti valmentajaksi siirtynyt Ronnie Moran, 1967 pääscoutiksi nimetty Geoff Twentyman sekä nuorisojouk kuevalmentajina seurassa aloittaneet Tom Saunders ja John Bennison. Saunders aloitti 1968 ja Bennison 1970. Vähän en nen Shanklyn eläkkeelle jäämistä valmennusryhmään nos tettiin vielä pelaajistossa vähäiseen rooliin jäänyt Roy Evans.

TAMMIKUU 2018 |

nw | 5

Näihin valmennustiimin rentoihin tapaamisiin, joissa is tuttiin yhdessä olutta – todistusten mukaan Guinnessia tai brown alea – ja skottiwhiskyäkin naukkaillen, Shankly tai Joe Fagan, kuten on myös kerrottu, löysi Anfieldilta oivaksi paikaksi pukukoppien lähellä olleen pelikenkien varastona toimineen pienen ikkunattoman tilan. Shankly muutatti kenkävaraston valmennustiimin epämuodolliseksi palave ritilaksi, jossa taustatiimi istui joka päivä keskustellen stra tegiasta, taktiikasta, harjoittelusta ja tietysti niin joukkueen pelaajista kuin kiinnostavista potentiaalisista hankinnois takin. Siihen en ota kantaa, oliko sillä roolia Boot Room-il miön syntyyn, että Liverpoolin taustatiimin Paisley ja Fagan auttelivat Guinness Export -nimisen paikallisen jalkapallo joukkueen loukkaantuneita pelaajia 1960-luvun alussa An fieldilla ja saivat joukkuetta vetäneeltä Paul Orrilta palkaksi ison lastin Guinnessia, joka keksittiin Faganin ehdotuksesta sijoittaa kenkävarastoon. Jossakin kirjoituksessa sanotaan tuon tapahtuman synnyttäneen uuden ajan Anfieldilla, kun manageri ja taustatiimi alkoivat tämän jälkeen ”tuhota” yh dessä kenkävarastossa olevaa Guinness-kuormaa. Samassa kirjoituksessa myös kerrotaan Watfordin puheenjohtajana toimineen Elton Johnin päässeen Joe Faganin aikaan pii pahtamaan Boot Roomissa, mitä Elton John kuulemma oli jännittänyt enemmän kuin stadionkeikkaa. Elton John oli kerrotun mukaan pyytänyt juomaksi tilkan giniä. ”Sorry lad. You can have a Guinness, a brown ale or a Scotch – and that’s yer lot”, oli juomavalikoiman tyhjentävästi kuvannut vastaus. Huoneen vanhasta käyttötarkoituksesta syntyivät siis kautta jalkapalloilevan maailman tunnetut käsitteet Boot Room ja Boot Room Boys. Tämä artikkeli esittelee Kenkä huoneen pojat, joiden ansiosta olemme saaneet nauttia Liverpool FC:n ensimmäisen 125 vuoden menestyksek käimmästä ajasta. Näiden poikien luoma kultakausi kesti pokaalien muodossa tutkailijasta riippuen vuodesta 1963 vuoteen 1984 tai vuoteen 1990. Kenkähuoneen poikien taru jatkui toki vielä sen jälkeenkin Roy Evansin ollessa mana

Boot roomissa nautittiin usein erinäisiä virvokkeita, joten taisivat teekupit olla kuvassa vain muodon vuoksi. Kuvassa kupittelemassa (vasemmalta oikealle) Kenny Dalglish, Ronnie Moran, Bob Paisley ja Roy Evans.

6 |

nw | TAMMIKUU 2018

gerimme ja toi silloin vielä yhden lisäpalkinnon kaappiim me, mutta itse perinne oli ehtinyt katketa jo ennen Evansin nimitystä.

Kenkähuoneesta tuli aivokeskus liki 30 vuodeksi Boot Roomin kasvattamiin Liverpool FC:n managereihin kuuluvat Shanklyn seuraaja Bob Paisley, Paisleyn seuraaja Joe Fagan sekä Graeme Sounessin seuraaja Roy Evans. Sa maan joukkoon kuuluu myös Kenny Dalglishin lähdön jäl keen ja Graeme Sounessin toipuessa sydänvaivoista väliai kaismanagerin tehtävistä vastannut Ronnie Moran. Ja myös Bill Shankly kuuluu olennaisesti ja itsestään selvästi Boot Room Boysiin, niin tärkeä rooli tuon huoneen tiimillä ja sen palavereilla oli hänen työssään. Usein myös Kenny Dalglishin aika lasketaan Boot Room Boys -periodiin. Näin ajattelevat henkilöt ovat sitä mieltä,että Dalglish jatkoi edeltäjiensä perinnettä, ja että vasta Graeme Souness romutti hyväksi koetun järjestelmän heittämällä koko vanhan toimintamallin romukoppaan. Siinä mielessä voi siis sanoa Boot Roomin poikien tuoneen voittoja vuoteen 1990 asti. Ainakin Roger Domeneghetti -niminen toimittaja/kirjai lija on Just Football -nimiseen verkkojulkaisuun 2011 teke mässään artikkelissa haastanut hyvillä perusteluilla tämän yleisen näkemyksen. Hän päinvastoin syyttää Kenny Dalg lishia Boot Room -perinteen murtamisesta. Ensiksi Dalglish tuli manageriksi Boot Roomin ulkopuolelta, vaikka olikin joukkueen pelaajana seurassa tietysti erinomaisen hyvin sisällä. Boot Roomin ulkopuolelta tulo ei kuitenkaan ole se pääasia, miksi Domeneghetti syyttää Dalglishia perinteen rikkomisesta. Domeneghetti muistuttaa kirjoituksessaan, että juuri Dalglish eikä Souness oli ensimmäinen Shanklyn jälkeinen manageri, joka mursi perinteen pitää vanha taustatiimi mu kana ja rakentaa joukkuetta ja sen peli-ideologiaa yhdessä

tuon tiimin kanssa. Joe Faganin reservijoukkueen valmen tajaksi nostama entinen luottopuolustajamme Chris Lawler, jota siksi mielestäni voi aiheellisesti pitää Boot Room Boyna, sai Dalglishilta tylysti potkut ja seuran monet upeat pelaajat löytänyt Shanklyn nimittämä pääscoutti Geoff Twentyman korvattiin Ron Yeatsilla, jolla ei ollut scouttaamisesta mitään kokemusta. Lisäksi Dalglishin synniksi lasketaan tuossa kirjoitukses sa, että hän muutti joukkueen pelitavan, jolla oli menestytty niin kotimaassa kuin Euroopassakin. Toki Kennylla oli myös se ”etu”, ettei hänellä ollut Heyselin surullisten tapahtu mien takia europelejä. Kun näyttävä avoin pelityyli toi me nestystä Englannissa Dalglishin äkkilähtöön, vuoden 1991 alkuun asti, ja Kenny toki osin jatkoi vanhaa perinnettä pi täen mm. Ronnie Moranin ja Roy Evansin valmennustiimis sään, pitävät hyvin monet häntä siis kuitenkin yhtenä Boot Room Boyna. Rajasin tästä paketista Dalglishin kuitenkin pois edellä mainituista syistä, joista ehkä tärkein oli hänen tulonsa manageriksi Boot Roomin ulkopuolelta. Epäonnistuneen Graeme Sounessin managerikauden jälkeen seura yritti siis vielä kerran palata Boot Room -kau teen palkkaamalla manageriksi Roy Evansin. Kuten kaikki tietävät, tästä valinnasta oli lopulta iloa vähän samaan tapaan kuin housuihin kusemisesta pakkasella. Ensin kyllä vähän lämmitti, mutta lopulta teosta ei ollut haluttua apua. Boot Roomin perustajan Bill Shanklyn aikana Liverpool FC voitti kolme liigamestaruutta, kaksi FA-cupia ja yhden Uefa-cupin. Boot Roomin kasvateista Bob Paisley manage roi meille kuusi liigavoittoa, kolme Euroopan cupin voittoa, yhden Uefa-cupin voiton sekä kolme liigacupin voittoa, Joe Fagan yhden liigavoiton, yhden Euroopan cupin voiton ja yhden liigacupin voiton sekä Roy Evans yhden liigacupin voiton. On siis varsin ymmärrettävää, että Boot Roomista ja sen pojista tuli legendoja.

Shanklyn tie legendaksi En tiedä, mitä ylistäviä ja suoranaisia ylisanojakaan Bill Shanklystä ei olisi sanottu. Mitkään niistä tuskin ovat olleet aiheettomia miehestä, joka otti Toisen divisioonan pohjamu tiin vajonneen seuran haltuunsa ja nosti sen niin Englannin kuin Euroopan ja siten koko maailman huipulle. Kun Shank ly tuli meille joulukuussa 1959, seuran edellisestä kaudella 1946–47 voittamasta mestaruudesta oli jo yli kymmenen vuotta ja seuraavasta tuskin edes haaveiltiin. Loistavana pelaajanamme tunnetun Phil Taylorin palk kaaminen seuran manageriksi toukokuussa 1956 osoit tautui samanlaiseksi virheeksi kuin toisen loistavan pelaa jamme Graeme Sounessin kiinnittäminen huhtikuussa 1991. Toki Taylor ei ollut manageri, jonka johdolla Liverpool putosi kakkoseen keväällä 1954 ensimmäisen kerran yli 50 vuoteen, vaan sen tempun teki Donald ”Don” Welsh. Welsh oli palkattu maaliskuussa 1951 George Kayn seuraajaksi, kun Kay oli joutunut tammikuussa 1951 sairauden takia luopumaan elokuusta 1936 asti hoitamistaan managerin tehtävistä. Taylor korvasi Welshin toukokuussa 1956, mutta epäonnistui täysin ajatuksessa nostaa seura takaisin Ensim mäiseen divisioonaan.

William ”Bill” Shankly syntyi 2.9.1913 Skotlannin Glen buckissa, joka oli pieni 700 asukkaan hiilikaivospaikkakun ta. Kaikki perheen viisi poikaa alkoivat pelata jalkapalloa ammatikseen. Bill Shanklyn varsinainen ammattilaisura alkoi Carlisle Unitedissa lähellä Skotlannin rajaa kaudella 1932-33 Kolmannen divisioonan pohjoisessa lohkossa. Sieltä tie vei etelämmäksi Preston North Endiin, joka oli Toisessa divisioonassa ja elätteli toiveita palata takaisin korkeimmal le sarjatasolle. Prestonissa Shankly sitten viihtyikin oikean laidan keskikenttämiehenä aina vuoteen 1949 asti voittaen siellä pelaajana myös FA-cupin kaudella 1937–38. Hän ehti pelata urallaan 313 seuraottelua, joista 297 Prestonissa, sekä lisäksi viisi peliä Skotlannin maajoukkueessa juuri sodan alla. Maaleja hän teki urallaan yhteensä 13. Omasta pelaajaurastaan Shankly on nostanut esille tyy lin ja tekniikan, jossa Shanklyn pelipaikalla korostui taklaa misen taiteen hallinta. Shankly tähdensi, että hän ei saanut koskaan edes keltaista korttia otteluissaan. Shanklyn asen ne oli, että ottelut pitää pelata kovaa mutta reilusti. Toinen asia, mistä Shankly muistutti, oli, ettei tuomarien kanssa kannata tingata. Se on ajan hukkaa. Kolmas asia, mihin hän kiinnitti pelaajana paljon huomiota, oli itsensä kehittämi nen omaehtoisella harjoittelulla. Shankly treenasi mm. ra jaheittoja itsekseen ja oli siten edelläkävijä pitkien heittojen osaajien joukossa. Shankly alkoi haaveilla manageriurasta jo pelaaja-aikoi naan ja valmistella itseään sitä varten jo vuosia ennen kuin sai mahdollisuutensa Kolmannen divisioonan pohjoisen lohkon viimeisten joukossa kamppailleessa Carlisle Unit edissa vuonna 1949. Shankly, jonka pelaajistoon kuului tuol loin mm. lahjakas nuori Geoff Twentyman, käänsi syrjäisen ja monien pelaajien karttaman seuran kurssin niin, että seu ra oli sarjan kolmas vain niukasti nousupaikan hävinneenä kauden 1950–51 lopuksi. Kun Shankly ja Carlislen johtoporras ajautuivat riitaan pelaajien palkitsemisesta menestyksen tuomien lisätulojen takia, päätti Bill erota Carlislesta. Hän otti vastaan manage rin pestin itärannikon joukkueen Grimsby Townissa, joka oli pudonnut kahdella edellisellä kaudella ensin Ensimmäi sestä Toiseen ja sitten Toisesta Kolmanteen divisioonaan. Shankly uskoi, että joukkueen pelaajien taito ei ole häipy nyt mihinkään. Hän kehitti joukkueen peliosaamista mm. 5-A-Side -harjoittelulla, mutta ei onnistunut hinaamaan ikääntyvää joukkuetta Kolmannen divisioonan pohjoisen lohkon toista sijaa ylemmäksi. Tämä ei riittänyt nousuun, ja kun seura ei antanut rahaa uusien pelaajien hankintaan, Shankly turhautui ja erosi tammikuussa 1954. Grimsbystä Shanklyn tie vei saman tien vähän pohjoi semmaksi ja saaren länsirannikolle saman sarjan häntäpään Workingtonin manageriksi. Shankly varmisti ensin seuran suoran sarjapaikan ja vei joukkueen seuraavalla kaudella kahdeksanneksi. Workingtonista hän lähti kuitenkin jo marraskuussa 1955 Huddersfield Towniin, kun hänen vanha ystävänsä Andy Beattie pyysi Shanklya Ensimmäisen divisi oonan joukkueen reserviporukan valmentajaksi ja omaksi kakkosmiehekseen. Kun Huddersfield kauden päätteek si putosi Toiseen divisioonaan, Shankly valittiin eronneen Beattien seuraajaksi marraskuussa 1956. Shankly avasi Huddersfieldissa ovet ykkösjoukkueeseen mm. nuorille Denis Law’lle ja Ray Wilsonille, joista edellinen

TAMMIKUU 2018 |

nw | 7

mm. valittiin sittemmin Euroopan parhaaksi jalkapalloilijak si ja jälkimmäinen oli osa Englannin 1966 MM-joukkuetta. Shankly ei kuitenkaan onnistunut nostamaan Huddersfiel dia takaisin ylimmälle sarjatasolle. Osasyynä siihen oli, että seura myi koko ajan parhaita pelaajia antamatta Shanklylle rahaa ostaa uusia tilalle. Niinpä hän oli valmis hyväksymään Liverpool FC:n tarjouksen, kun seura häneen yhteyttä mar raskuussa 1959. Oli aika legendan syntymiselle.

Legendaarisen Shanklyn aika Kun Liverpool alkoi etsiä manageria Phil Taylorin seu raajaksi, kerrotaan seurajohdon jutelleen asiasta mm. jouk kueen silloisen kapteenin Geoff Twentymanin, joka jätti joukkueen 1960 pelatakseen alasarjoissa vuoteen 1965 asti, Manchester Unitedin managerina työskennelleen Liver pool FC:n entisen kapteenin Matt Busbyn sekä Englannin maajoukkuevalmentaja Walter Winterbottomin kanssa. Red Or Dead -kirjan kirjoittaneen David Peacen mukaan Busby oli tärkeä osa sitä, että Liverpoolin ja Shanklyn tiet kohtasivat, ja sitä, että ne tiet eivät erkaantuneet. Kun Shankly tuli seuraan,hän piti niin Anfieldia,Melwoo dia kuin seuran kunnianhimoakin heikkotasoisina. Joukku eessa oli hänen mielestään paljon keskinkertaisuuksia ja joitakin lupaavia reservipelaajia. Hän otti seuran nopeasti haltuunsa Reuben Bennetin, Joe Faganin ja kakkosmiehe nään toimineen Bob Paisleyn avulla ja kanssa. On sanottu, että Shankly loi seuran hengen ja Paisley joukkueen taktii kan. Koko porukka pisti joukkueen kovaan työhön, johon kuuluivat Shanklyn tuomat 5-A-Side -treenit. Peli-ideassa Shanklylla korostui syötä ja liiku -ajattelu, johon tuo 5-A-Si de -harjoittelu antoi hyviä lisävalmiuksia. Alkuvuodet Shankly taisteli seurajohdon kanssa rahas ta, osin olosuhteiden kehittämiseksi ja osin pelaajahankin toihin liittyen. Tilanne kulminoitui 1960-luvun alussa, kun Shankly halusi tuoda Skotlannista joukkueeseen hyökkääjä Ian St.Johnin ja keskikentän Ron Yeatsin. Osa seurajohdos ta oli sitä mieltä, ettei seuralla ole varaa ostaa heitä, mutta Shanklyn tukijat sanoivat, ettei seuralle ole varaa olla os tamatta heitä. Kaksikko liittyi porukkaan keväällä 1961 yh dessä nuorisojoukkueissa kasvaneen maalivahti Tommy Lawrencen ja Prestonista hankitun laituri Gordon Milnen kanssa. Yhdessä oman myllyn jauhoista leivottujen pelaaji en, joihin kuuluivat mm. Alan A’Court, Gerry Byrne, Roger Hunt, Jimmy Melia ja Ronnie Moran, kanssa St.John ja Yea tes olivat nostamassa Liverpool FC:tä takaisin Ensimmäi seen divisioonaan kaudella 1961–62. Myös Hiljainen ritari eli laitapuolustaja Chris Lawler oli tuolloin jo joukkueessa, mutta hänen ensiesiintymisessä ykkösmiehistössä tapahtui vasta vuonna 1963. Shanklyn tie legendaksi eteni askel askeleelta. Kun en simmäinen tavoite eli nousu ylimmälle sarjatasolle oli saa vutettu, Shankly saattoi asettaa uusia päämääriä. Mestaruu det ja etenkin FA-cupin voitto olivat Shanklylle tärkeitä. Yksi peruste pelaajaostoille oli tuoda vielä voittamaton FA-cupin pokaali lopultakin Anfieldille. Joukkue kypsyikin nopeasti menestyjäksi voittaen liiga mestaruuden jo kauden 1963–64 lopuksi. Joukkueeseen tuo tiin samalla lisää uusia pelaajia, mm. Ian Callaghan ja Tom my Smith sekä 1964 Arsenalista kokenut ja monipuolinen

8 |

nw | TAMMIKUU 2018

Geoff Strong, joka korvasi myydyn Jimmy Melian. Nämä kaikki 1960-luvun alun satsaukset yhdessä taustatiimin osaamisen kanssa siivittivät Liverpool FC:n ensimmäiseen FA-cup -voittoon keväällä 1965. Lopultakin seura pääsi täs säkin asiassa paikalliskilpailija Evertonin rinnalle. Eikä me nestys tähän loppunut, vaan keväällä 1966 juhlittiin taas, nyt liigamestaruutta. Menestys kotimaassa vei Liverpool FC:n myös Euroop paan, mutta menestystä ei 1960-luvulla vielä tullut. Myös kotimaassa huippumenestys jäi saavuttamatta, vaikka jouk kuetta vahvistettiin mm. Emlyn Hughesilla vuonna 1967. Bill Shankly kehitti seuran scouttausjärjestelmää ja kiin nitti pääscouttaajaksi siis vuonna 1967 Geoff Twentymanin.

Hughes osoittautui hankinnoista kuitenkin ainoaksi kun non vahvistukseksi ennen kuin sellaiset pelaajat kuin Ray Clemence, John Toschack, Steve Heighway ja Kevin Keegan haalittiin meille Twentymanin päästyä kunnolla työhönsä sisään. Twentymanin tehtävänä oli varmistaa, että pelaajalla oli taitojensa lisäksi henkiset valmiudet ja sydän pelata osa na Liverpool FC:n joukkuetta. Uusi nousu alkoi 1970-luvun alussa, jolloin Liverpool jäi ensin toiseksi Messucupissa ja FA-cupissa ja sitten hävisi liigamestaruuden pisteellä Brian Cloughin manageroimalle Derby Countylle. Sitten kaudella 1972–73 uusiutunut joukkue oli kypsynyt tuomaan seuralle sekä mestaruuden että ensim mäisen eurooppalaisen pokaalin kaatamalla 1971 aloitetun

Uefa cupin kaksiosaisessa finaalissa Borussia Mönchenglad bachin. Tätä seurasi FA-cupin voitto kaudella 1973–74, joka jäi varmaankin kaikkien silloisten Liverpool-fanien järky tykseksi Shanklyn viimeiseksi kaudeksi. Hänen lopettami sestaan ilmoitettiin kaikille yllättäen 12.7.1974 pidetyssä tie dotustilaisuudessa. Shankly on itse sanonut olleensa väsynyt kaikkien vuo siensa jälkeen. Shanklyn vaimon Nessien on kerrottu toivo neen Billin lopettavan, mitä on pidetty pääsyynä eläkkeelle jäämiseen. Shankly ilmeisesti itse alkoi ensin katua päätös tään, mutta totesi pian, että juna oli jo mennyt hänen osal taan. Shanklyn kerrotaan olleen pahoillaan siitä, ettei häntä kutsuttu joukkueen vieraspeleihin, sekä siitä, että hänet ma joitettiin eri hotelliin kuin joukkue vuoden 1976 Bruggessa pelatun Uefa-cupin kaksiosaisen finaalin vierasottelun aika na. Seuran puolelta taas koettiin, että Shanklyn pyöriminen Melwoodissa tai joukkueen parissa olisi epäkunnioittavaa manageriksi astunutta Bob Paisleyta kohtaan. Liverpool ei halunnut tehdä samaa virhettä kuin ManU, joka luisui Toi seen divisioonaan Matt Busbyn jälkeen. Yhdeksi syyksi on sanottu Busbyn jäämistä seuran herraportaaseen. Shankly sai toki myös paljon arvostusta vetäytymisen sä jälkeen. Hänestä tuli muun muassa OBE eli kunniaritari marraskuussa 1974 ja sen ansiosta hänet ja Nessie kutsuttiin Buckinhamin palatsiin. Hän työskenteli ”eläkkeellä” Radio 96.7:lle, jolle hän mm. haastatteli Huddersfieldista kotoisin ollutta pääministeri Harold Wilsonia, sekä avusti Wrexha min ja Tranmere Roversin joukkueiden johtoa sekä Swanse an manageriksi lähtenyttä John Toshackia. Lopullisesti työ ja myös Bill Shanklyn elämä päättyi 26.9.1981 saadun sydän kohtauksen jälkiseurauksiin 29.9.1981. Kuollessaan hän oli vain 68-vuotias. Shanklyn tuhkat on levitetty Anfieldille Kop Endin edus talle, joten voimme kaikki kunnioittaa tätä suurta miestä hetken hiljaisuudella ennen ottelun alkua käydessämme Anfieldilla katsomassa kotiottelujamme livenä. ■ (Jatkuu seuraavassa numerossa)

Kuva (yllä) Liverpoolin manageri Bill Shankly uhmakkaana St George’s Hall’in edustalla tervehtiessään massiivista kannattajajoukkoa 1971. Kuva (vasemmalla) Liigamestarit: Liverpoolin joukkue tervehtii yleisöä 1964. Kuavassa vasemmalta oikealle Ian St. John, Gordon Milne, Peter Thompson, Ian Callaghan, Alf Arrowsmith, manageri Bill Shankly, kapteeni Ron Yeats, Tommy Lawrence, Gerry Byrne, Roger Hunt ja Willie Stevenson. Kuva (oikealla) Bill Shankly pitelemässä UEFA Cup -pokaalia Borussia Mönchengladbach -ottelun jälkeen 1973.

TAMMIKUU 2018 |

nw | 9

SEISKAPAIDALLE

TEKSTI Teemu Montonen

Liverpoolin 7-paitaa on kantanut useampi pelaajalegenda, kuten mm. Keegan, Dalglish, Beardsley, Aldo, McManaman, Suarez ja nyt aktiivipelaajana Milner. Itseäni tuo Liverpoolin nro. 7 on jotenkin kiehtonut ja nyt ajateltuna se tarvitsisi oman kirjoituksensa, mutta numeroa 7 ajatellen olen koonnut alle 7 lyhyttä, jollain lailla minua puhuttanutta, Liverpool-muisteloa. Erittäin hataran aasinsillan kautta, olkaa hyvä:

udjohnsen näkee tilaisuutensa olevan tässä ja nyt. Hyypiä ja Dudek hyppäävät samaan palloon, jonka Dudek nyrkkeilee huonosti. Pallo tulee suoraan vii den metrin viivalla päivystävälle Islantilaiselle. Gudjohnsen tietää tilanteen. Tästä maali ja Chelsea menee finaaliin. Koko illan täydellä voimallaan pauhannut the Kop hiljenee hetkek si täydellisesti. Sydämet pysähtyvät ympäri maailmaa miljoo nien vastaanottimien ääressä. Otsikot. Juhlinta. Sankari. Aivot tekevät liikaa työtä. Keskittyminen ei ole täydellinen. Lau kaus ei tule selkäytimestä. Gudjohnsen lataa palloon kaiken voimansa. Hyypiä katsoo tilannetta voimattomana polvillaan. Dudek ehtii reagoida, mutta ei yllä palloon. Laukaus viuhuu vastustamattomasti Biscanin ja Carran välistä päätyrajan yli. Drogba jää tilanteesta hiuksenhienosti. Carra makaa tolpan juuressa mahallaan. The Kop hengittää jälleen. Ja koko An field aloittaa infernaalisen möyrinnän. Mourinho tietää tilai suuden menneen. Koko maailma tietää. *** Jatkoaika. Liverpool on tehnyt kaikkien aikojen nousun ja noussut kolmen maalin takaa-ajoasemasta tasoihin. Bensa on kuitenkin mennyt kiriin. Milan rummuttaa hyökkäyksiään. Ataturkin katsomo on Liverpoolin punainen ja puhaltaa jouk kueeseen uskoa. Milan hyökkää vasenta kaistaa. Shevchen ko odottaa boksissa Hyypiän ja Traoren välissä tilaisuuttaan. Keskitys tulee kaukaa sivurajalta. Pallon liikerata on täydel linen. Carra seuraa etualalta ylitseen lentävää palloa. Hyypiä hyppää korkealle, mutta ei yllä palloon. Traore on huoman nut tilanteen, mutta ei ehdi Shevchenkoon. Ukrainainalainen lataa puskuun koko vartalonsa voiman. Pusku suuntautuu alaspäin. Dudek kaatuu puskun suuntaan ja ehtii torjua pal lon pompusta. Pallo jää kuitenkin elämään. Ukrainalaisen liike on palloa kohti ja maalintekijän tappajanvaisto ei nuku. Dudek on kyljellään maaliviivalla. Pallo ilmassa metrin päästä

10 |

nw | TAMMIKUU 2018

maalista. Shevchenko on pallossa, ennen kuin kukaan ehtii edes ajatella. Schevchenko saa palloon hyvän osuman oikeal laan. Dudek on ehtinyt istumaan. Jostakin oikea käsi ehtii pal lon tielle ja pallo painuu maalin ylitse. Ataturkin pikimustan taivaan alla säkenöi punainen stadion. Tämä ilta on meidän. *** Vuosi eteenpäin. Jälleen välierän jälkimmäinen ottelu Chelseaa vastaan. Tällä kertaa tapahtumapaikkana Lontoo ja Stamford Bridge. Sekä Jyväskyläläinen kuppila. En halunnut jättää ottelun näkemistä streamien varaan. Olen ajoissa pai kalla ja saan hyvän paikan. Näkymä screenille on mainio, eikä kukaan pääse selän taakse. Chelsea on saanut ensimmäises sä ottelussa vierasmaalin, joten takamatkalta lähdetään. Baari on tupaten täynnä. Molempien kannattajia on paikalla, mutta Punaisia reilusti enemmän. Eteeni istahtaa yksi paikalle ek synyt Liverpoolin Sinisten kannattaja. Mies jauhaa Evertonis ta koko ajan ja jatkuvasti. Vittuilee. Kertoo miten Everton olisi suurempi ilman Heyselin murhaajia. Peli menee jatkoajalle. Alkaa yksi Chelsean nykyhistorian muistettavimmista suori tuksista ja joukkue etenee Moskovaan ansaitusti. Evertonin kannattaja on taivaassa. Hermo menee. Annan palaa. Tappe lulta vältytään todennäköisesti sillä, että nyt kaveri on aivan hiljaa. Kotimatkalla vituttaa suunnattomasti. Ei peli, vaan itse hillinnän puute. Jalkapallo. Peli. Leikki. Tyhmä ihminen. *** Manchester City – Liverpool joskus 80-luvulla. Viime kaudella pelasin Celticissä. Vihreä-valko-raitapaita oli hie noa vetää päälle. Kateellisena katselin kuitenkin Liverpoolin punaista ja siinä kultaista lintulogoa. Kesäkuun alussa hypin onnesta, kun kuulin joukkuejaot. Pääsin Liverpooliin. Alkoi armoton sisäteräsyöttöjen ja muiden jalkapallon perustei

den treenaaminen. Urpolan nurmikentällä paistoi aina au rinko. City-peli oli kauden avaus. Keskikenttäpelaajallamme oli keltaiset, mustaraitaiset sukat. Nimi on unohtunut, mutta syöttö ei. Olin vapaana vasemmalla. Keskialueen vapaapotku tuli korkeassa kaaressa kohti. Sain käännettyä pallon hyök käyssuuntaan pomppivana. Cityn maalivahti tuli peittämään etukulmaa. En miettinyt mitään. Tunnen pallon vieläkin jal kapöydälläni. Täydellinen rintapotku painuu voimattomana pyristelevän maalivahdin yli takakulmaan. Maailman kau nein maali. Hyppy ja nyrkin isku ilmaan. *** Anfieldin täydellisen vihreä nurmi. Katsomon kaunis lip pumeri. Tuhannet punaiset huivit ja paidat ihmisillä. Jatkuva pauhu. Kaikki elää ottelussa jokaisella solullaan. Vastassa on ManU. Tänään on ilon päivä. Me voitamme. Kokokeltainen peliasusi loistaa kilpaa auringon kanssa. Keskityt peliin jo kaisen sekunnin. Olet valmis tekemään sen viimeisen pelas tuksen. Kalju päälaki kiiltää, kuin talvisen illan Venus etelä taivaalla the Kopin yläriveille saakka. Suunliikkeet ja käsien eleet näkyvät, kun ohjaat puolustusta isällisesti. Sinulla on aina ollut vahvat, nopeat kädet ja heität palloa helposti yli puo leen kenttään. Rutistaisit. Lähdemme vastahyökkäykseen. Kävelet pois rangaistusalueelta. Juokset ensin hiljaa. Sitten reitesi jännittyy ja lähdet spurttiin. Askeleesi on kaunis kuin antiikin veistos. David N’Gog on tehnyt maalin. Huudat jotain ilosta. Juokset kädet ylhäällä nuorta hyökkääjäämme kohti. Sitten. Hyppäät toisen miehen syliin. *** Liverpool on sementoinut itsensä Euroopan valtiaaksi. Joukkueen kultakausi on parhaimmillaan. Jälleen on edessä Euroopan cupin loppuottelu. Vastassa Italian mustavalkorai tainen Juventus. Platinin johtama toinen tähtisikermä. Tar delli, Rossi, Boniek… Äärimmäisen tiukka ennakkoasetelma huippukamppailuun. Molempien kannattajat ovat valmiina ja Heyselin stadionilla liehuu yhtä kiihkeästi punaiset, kuin mustavalkoiset liput. Liverpoolin ja Juventuksen kannattajat erottaa toisistaan jonkinlainen aitarakennelma. Käytännössä katsojat ovat kosketusetäisyyden päässä toisen joukkueen kannattajista. Ottelun alkuun on vielä tunti. Huudot ja laulut kohdistetaan vastustajan kannattajiin. Joitakin esineitä lentää katsomoiden välillä. Myös soihtuja. Veri kuohahtaa. Kasvoilta paistaa raivo. Poliiseja yrittää katsojien väliin. Poliisit ja esteet ovat voimattomia, kun punainen massa vyöryy Juventuksen katsomonosaan. Kaaos. Katsojia pakenee kentälle ja kuka mihinkin. Ihmisiä kaatuu ja jää puristuksiin. Sinipaitainen mies yrittää eteenpäin mahallaan, mutta jalat ovat tiukasti kiinni jossain. Toinen mies katsoo suoraan kameraan epätoi voinen katse silmissään. Hänestä näkyy vain naama ja apua aneleva käsi. Kolmatta, liikkumatonta ja veristä, kannetaan mellakka-aidan päällä suojaan. Neljättä pelastushenkilöstö elvyttää ihmisten keskellä. Juventuksen suuri banderolli ve detään liikkumattoman ihmisjoukon päälle. Sitten hiljaisuus. Mellakkapoliisirivistö seisoo valmiina. Yksi katsomonosa on ihmisistä tyhjä. Kenkiä, lippuja, huiveja ja muuta tavaraa on jäänyt jälkeen. Joukkueet marssivat kentälle. Tuomari vihel tää pilliin. Alkaa jalkapallo-ottelu.

*** Kun puhutaan Roomasta, ikuisesta kaupungista, niin mo nelle tulee mieleen historialliset paikat, keisarit tai kenties kaupungin kujat ja kahvilat. Minulle Roomasta tulee ensim mäisenä mieleen Bruce Grobbelaar. Spagettijalat, Grazianin tuskainen ilme ja maalin ylitse viuhuva laukaus. Seuraavien päivien pihapeleissä halusin maaliin. Kerrostalojen seinis tä kaikuivat nimet Dalglish, Kennedy, Rush, ja niin edelleen. Rooman finaalia pelattiin uudestaan ja uudestaan. Kolman nen kerroksen Eki ihmetteli touhujamme parvekkeella sa vuilla käydessään. Mattoteline oli maalina. Joku potkaisi Sa mia. Rankkari!, huusi viitosluokkalainen Jussi. Isoin meistä ja Jussi oli tuomari sekä valamiehistö, että Jussin sana oli laki. Jussi asetteli pallon huolellisesti paikalleen ja otti muutaman askeleen taakse. Virnisteli. Olin odottanut tätä hetkeä. Olin valmis. Mielessä Grobbelaar. Aloin huojumaan paikallani ja heiluttelin käsiä lötköinä vartalon vierellä. Ekillä jäi henko nen vetämättä, kun huomasi paikallaan vatkaavan yhdeksän vuotiaan. ”Mänitkö veteläks?” Eki oli Stadio Olimpicon 80 000 mylvivää fania. Jussi nielaisi ja lähti vauhtiin. Tunsi Ekin silmät selässään. Tukijalka pallon viereen ja nilkka suoraksi. Valpastuin ja yritin terävöittää aistini äärimmilleen. Jussi osui palloon hyvin. Tavoitteli oikeaa ylänurkkaa. Kaikki tavoitteli, koska sieltä pallon saattoi saada alamäkeen ja nöyryytetyn maalivahdin pitkälle hakumatkalle. Pallo tuli lujaa. Ehdin kääntämään katsettani hiukan pallon suuntaan. Ei mitään ja koja. Ylänurkka olisi pullistellut, jos maalissa olisi ollut verk ko. Käännyin ja näin, kuinka pallo lopulta laskeutui, pomppi ja hävisi näkyvistä. Seuraavana päivänä palasin kenttäpelaa jaksi. ■

”LEIVA” Korttikotelo 33.00€

”HENDO” 2 taskun korttikotelo 43.00€

”CARRA” 4 taskun lompakko 58.00€

Roihuvuoren nahka ja OLSC Finland on tehnyt yhteistyösopimuksen. Yritys tarjoaa kolmea erikokoista lompakkoa OLSC Finland -logolla ja 10% tuotteen hinnasta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen OLSC Finlandin kautta. Mallit lompakoista kulkevat ”jarposen” mukana Kipinässä pelien aikana. Myös muut tuotteet ovat mahdollisia yhdistyksen logolla.

http://roihuvuorennahka.bigcartel.com

TAMMIKUU 2018 |

nw | 11

ETÄKANNATTAJAN ELÄMÄÄ MATKARAPORTTI SYDNEYSTÄ (JA VÄHÄN SINGAPORESTAKIN)

TEKSTI JA KUVAT Christian Paulus

un sain vahvistuksen siitä, että osallistuisin kään nösalan konferenssiin Australiassa heinä-elokuun vaihteessa, aloin ensi töikseni selvittää mitä LFC:n pre-season -pelejä ko. ajankohdalle osuisi. Selvisi, että pari päivää saapumiseni jälkeen pelattaisiin harjoituspeli Hertha Berliniä vastaan. Päätin ottaa yhteyttä paikalliseen branchiin Sydneyssä, tarkemmin sanottuna OLSC New South Wale siin. Tarkoituksena oli tavata paikallisia pool-kannattajia matsin merkeissä, viedä vähän tuliaisia Suomesta (kiitokset Jani Arposelle) ja raportoida reissusta kanssakannattajille. Sain varattua SAS:ilta melko halvat lennot Turusta Tuk holman ja Singaporen kautta Sydneyyn, matka-aikaa sem moiset 1+2+10+8 tuntia ja vaihdot päälle. Tukholma–Singa pore -välillä on lisäksi tekninen välilasku Moskovassa, mikä tarjoaa toisaalta oivan jaloittelutauon ennen kymmenen tunnin rypistystä Venäjältä Singaporeen. Helsingistä pää see Finnairilla myös suoraan Singaporeen, joten sieltäkin voi yrittää bongailla tarjouksia. Talvella eli kesä-elokuussa lennot voi saada yhdeksänsadan pintaan, sesonkiaikana jou lu-helmikuussa on kalliimpaa. Halutessaan matkaan voi sisällyttää myös päivän tai parin oleskelun Singaporessa niinkuin itse tein. EU-kan salainen ei tarvitse lyhyelle Singaporen matkalle viisumia ollenkaan, Australiaan tarvitsee viisumin mutta senkin saa netistä ilmaiseksi ja melko kätevästi. Menomatkalle oli va rannut vaihtoaikaa Singaporessa n. 15 tuntia, mikä riittii pi kaiseen tutustumiskäyntiin tuohon Kaakkois-Aasiassa si jaitsevaan kaupunkivaltioon. Singaporen nähtävyyksistä voin suositella ainakin Cloud Forestin kasvitieteellistä puutarhaa ja One Altitude -baaria,

12 |

nw | TAMMIKUU 2018

maailman korkeinta avokattobaaria, joka sijaitsee n. 280 m merenpinnan yläpuolella. Sisäänpääsy kattoterassille on melko suolaiset 30 Singaporen dollaria (sis. yhden drinkki lipun), mutta henkeäsalpaavat maisemat koko kaupungin sekä Indonesian ja Malesian puolelle ovat unohtumaton

kokemus. Baarissa työskentelevä filippiiniläinen baarimik ko, joka lyhyen keskustelun jälkeen osoittautui pool-faniksi, kertoi että paikka on futaajienkin suosiossa: Klopp miehis töineen ei kuulemma hänen aikanaan ole vielä käynyt mut ta edellisellä viikolla baarissa olivat piipahtaneet itse Crisse Ronaldo ja Bayern München. Myöhemmin saman illan ai kana myös Chelsean oli määrä saapua paikalle, mutta vasta heidän Inter Milania vastaan pelaamansa Champions Cupin pelin jälkeen. Jouduin valitettavasti lähtemään jatkolennol le Singapore Changin kentälle jo ennen Conten ja kump paneiden saapumista. En päässyt näin ollen ilmoittamaan että kuka sen mestaruuden nyt tällä kaudella sitten viekään, mutta kyyppari lupasi välittää terveiset eteenpäin. Singaporesta matka jatkui Sydneyyn. Surffailun, ken gurubongailun ja aussifutismatsin ohessa (hullu laji!) olin yhteydessä paikalliseen LFC-branchiin, jolloin selvisi että alunperin sovittu tapaaminen OLSC New South Walesin sihteerin kanssa ei toteutuisikaan. Sijaistamaan saataisiin kuulemma onneksi järjestön vara-PJ Vanessa, jonka tapa sinkin sitten Cheers-baarissa ennen Hertha Berlin ottelua. New South Walesin punaisten kotiluola sijaitsee aivan Syd neyn keskustassa George Streetin ja Liverpool Streetin ris teyksessä, missäs muuallakaan! Luovutin Vanessalle kaksi yhdistyksen Sami Hyypiä -paitaa sekä OLSC Finlandin hui vin. Kovasti hän tuntui ilahtuvan tuliaisista ja sain viemisiksi Kipinään NSW:n branchin huivin sekä muuta fanitavaraa, jotka on toivottavasti saatu toimitettua sinne ennen tämän lehden menemistä painoon. Sydneyssä asuvan pool-fanin arjesta sen verran että ai kaeron takia useimmat valjuottelut pelataan yleensä kes kellä yötä, eivätkä tilannetta helpottaneet ainakaan yhtään Sydneyssä alkuvuodesta 2014 voimaan astuneet ns. ”lockout laws” -lait, jotka määräsivät takarajan keskustan baarien va lomerkille klo 3 aamuyöllä. Joskus tuohon takarajaan saa kuulemma poikkeusvapauksia muttei läheskään aina. Ra joituksista huolimatta branchin toiminta on Vanessan mu kaan kuitenkin aktiivista, ja virallisia jäseniä OLSC NSW:ssä on yli 500. Kesällä 2017 ykkösjoukkue Stevie G:llä ja Carralla höys tettynä käväisi myös pelaamassa Sydney FC:tä vastaan, ja tapahtumat ottelun ympärillä ja sen aikana olivat kuulem ma jättimenestys. Suhtauduin aluksi melko skeptisesti vas taavanlaisiin kiertueisiin (pelaajien palautuminen pitkän ja raskaan kauden jälkeen, mahdolliset loukkaantumiset yms yms), ja Jürgen Kloppkin kommentoi asiaa aikanaan seuraa vasti: ”Because I am the boss they were not too critical (when I told them that we were flying to Australia) but I could see in their eyes they would have done different things.” (Guar dian 24.5.2017). Mutta toisaalta. Jos joskus ajattelee, että Suo mesta on pitkä matka Liverpooliin katsomaan pelejä paikan päälle, niin miettikääpä miten paljon aikaa, rahaa, vaivaa ja järjestelyjä vaatii fanilta lähteä Down Underista Englantiin. No ehkei ykkösjoukkueen tarvitsisi joka vuosi lähteä kier tämään puoli maailmaa mutta ehkäpä n. 2-3 vuoden välein järjestettävät eventit ovat ihan ok? Tämä siis vain oma mie lipiteeni. Ja saatiinhan joukkue tällä tapaa käymään ja pelaa maan Suomessakin, vaikka tietysti lyhyempi reissu olikin. Tunnelma Sydneyn Cheers Baarissa Hertha Berlin mat sin aikana oli varovaisen riehakas, katsojamäärää rajoitti jonkin verran se tosiasia että kyseessä oli vain harjoituspeli.

Australia Asukasluku: Pääkaupunki: Suurin kaupunki: Suosituimmat urheilulajit: Aikavyöhyke: Kirjoittajasta: Nimi: Kotikunta: Liverpool: OLSC Finland: Siviiliammatti:

24 miljoonaa Canberra, 350 000 asukasta Sydney, 4 miljoonaa Jalkapallo, golf, rugby, kriketti, Australian rules football Vaihtelee välillä +10.00 GMT itärannikolla ja +8.00 GMT länsirannikolla Christian Paulus Masku, Varsinais-Suomi Kannattaja vuodesta -98 Jäsen vuodesta -14 Konferenssitulkki

Lähteet: www.lfcnsw.com Wikipedia: ”Australia”, ”Sydney lockout laws”

Jopa pari ManU-fania tuli baariin viettämään lauantai-iltaa ja jopa juttusille asti, keskusteltiin ihan hyvässä hengessä. Heillä ei omien sanojensa mukaan ole kaupungissa omaa vi rallista kantapaikkaa, joten Pool-Muna -pelejä katsovat mo lempien puolten fanit sulassa sovussa Cheers Baarissa. Only in Australia. Kaiken kaikkiaan minulla jäi em. kokemuk sista positiivinen kuva, joten rohkeasti vaan yhteydenottoa paikallisiin punaisiin jos ja kun reissaatte ympäri maailmaa. Bon voyage! ■

TAMMIKUU 2018 |

nw | 13

MZUNGUT RWANDASSA TEKSTI JA KUVAT Jani Arponen

arraskuussa 2017 lähdimme safarimatkalle Ugan daan. Ennen Ugandaan menoa päätimme kuiten kin piipahtaa Rwandassa. Otimme yhteyttä OLSC Rwandaan ja kyselimme heiltä mahdollisuutta tuoda leluja, opiskelutarvikkeita tai muuta tarpeellista tavaraa lahjoituk sena johonkin paikalliseen orpokotiin. OLSC Rwandan puu hamiehet (Reverien, Omar ja Alexis) paikallistivat Kigalissa muutaman orpokodin ja lopulliseksi kohteeksi valikoitui Les enfants de Dieu –orpokoti, jossa asuu entisiä katupoikia. Lahjoitukset saatiin yksityishenkilöiltä Kallio kierrättää Facebook-ryhmän kautta. Myös OLSC Finland osallistui tempaukseen hankkimalla Liverpoolista YNWA-penaaleita sekä LFC-kirjoitusvälineitä. Yhteensä lahjoitustavaraa ker tyi noin 25 kiloa. Kigalissa tapasimme OLSC Rwandan puuhamiehet sekä muutaman muun jäsenen paikallisessa ”Kipinäs sä”, Plus250-baarissa. Lahjoitimme heille OLSC Finlandin puolesta kaulahuivit, kolme Sami Hyypiä t-paitaa sekä drawstring bagit.

14 |

nw | TAMMIKUU 2018

Baarivierailun jälkeen lähdimme orpokodille. Vierai luun osallistui myös koko OLSC Rwandan 10-henkinen vas taanottokomitea. Les enfants de Dieu -orpokodissa meitä oli vastassa paikan johtaja sekä iso lauma poikia. Vierailun aluksi pojat lauloivat meille muutaman laulun. Sen jälkeen luovutimme lahjoitustavarat ja kiersimme johtajan kanssa tutustumassa orpokotiin ja sen toimintaan. Orpokotivieraillun jälkeen Rwanda Redsit ajeluttivat meitä pitkin Kigalia ja kävimme myös katsomassa Rwan dan pääsarjan jalkapallo-ottelun. Seuraavana päivänä Redsit veivät meidät Kigalin Genocide-museoon, joka on kaikessa karmeudessaan vaikuttava paikka. Vietimme Kigalissa kaksi päivää, jona aikana meidän ei tarvinnut kertaakaan käyttää taksia tai miettiä, miten pääsi simme paikasta toiseen tai ylipäänsä miettiä, minne mennä – kiitos Rwanda Redsien vieraanvaraisuuden. Kaiken kaik kiaan Rwanda Redseistä jäi tosi lämmin ja hyvä fiilis. Jälleen kerran on todistettu, että menitpä maailmassa minne vaan, You’ll Never Walk Alone! ■

SAMI HYYPIÄSTÄ TÄHÄN PÄIVÄÄN TEKSTI JA KUVAT Mikko Salonen

len melko tuore LFC fani, sillä muistan jalkpallon olleen itselleni sellaista potkuttelua aina siihen asti kunnes Litti ja Sami tulivat kuuluisiksi. Sitten laji jotenkin alkoi kiinnostamaan. Valioliiga oli tuolloin vielä kohtuullisen tylsää päästä päähän puolustamista – tai aina kin se itsestä siltä tuntui. Espanjanliigan ottelut sykähdyttivät ja tietty chämppäri finaalit, joissa Litti oli se ykkösnimi. Samin siirtyessä Pooliin aloin tarkastelemaan joukkuetta ja sen historiaa enemmän. Pikkuhiljaa se sisäinen ”sä et kulje yksin” alkoi heräämään. Hyvä ystäväni, vaimoni siskon mies, Tommi oli alkanut jossain kohtaa huomata itsessään samoja piirteitä – tai mistä minä tiedän tarkkaan oliko Tommi syntynyt Liverbird kai nalossa, mene ja tiedä? Tommin paloa lähteä Anfieldille ruokki naapurissa asu va HC-fani Jaska, jolla oli alakerrassaan The Kop -nimonen minibaari ja Liverpool-alttari. Sitä käytiin ihastelemassa po rukalla ja pojat taisivat juuri tuolloin olla lähdössä yhteiselle Pool-reissulle. Silloin se ajatus itselläkin kumahti: Niin, mik sipä ei? Syksyllä 2014 lähdettiin ensimmäistä kertaa Liverpooliin ja Anfield-neitsyys meni matsissa WBA:ta vastaan. Voitokas 3–2 peli sykähdytti Nokialaista vesikriisiveteraania melko lailla ja paljon. Tuolloin kentänlaidalla hääri kädet tutusti puuskassa ja 2–3 kertaa pelissä kolmen sekunnin taputuk sen antanut BR, niin pelaajat ja yrittäminen oli mahtavaa. Toki muukin Liverpoolin tarjonta oli tollukalle aikalailla hienoa: Mahtavia pubeja, ystävällisiä ihmisiä ja loistavaa tunnelmaa. Siemen oli siis istutettu ja syksyllä 2015 oli palattava An fieldille. Isommalla porukalla mentiin ja voi pojat, että oli taas hyvä peli! Vaikka Villan kausi oli ollut täyttä kuraa, niin laittoivat kuitenkin kampoihin mahtavasti ja taas tiukka 3–2 voitto. Juhlittiin kovasti aamuun asti. Nämä kokemukset, ne pitää elää! Niitä ei voi riittävästi sanoin kuvailla. Hyypiä on edelleen yksi isoista puheenai heista ja toimii hyvänä päänavauksena paikallisessa pubis sa Poolilaisten kanssa. Keskustelu etenee kokolailla näin: ”Sorry, where are you from?” ja kun vastaat ”From Finland” niin ensimmäisenä tulee ”Oh, Sami Hyypia” ja tämän jäl keen ollaan yhtä, olut virtaa ja kaikilla on kivaa. Keväällä 2017 on edessä CP:n kohtaaminen ja voi miten sitä odotetaankin kuin kuuta nousevaa (Toim.huom. Hetken on tämä juttu roikkunut julkaisulistalla, kun taisi vielä tulla tuos sa pelissä 1–2 takkiin). Kloppin Pool on kuitenkin jotain aivan

muuta, mitä olen aikaisemmin paikan päällä saanut todistaa. Suurin haave tällä erää olisi chämppärimatsin näkemi nen Anfieldilla ja hei, nythän näyttää että kaudella 2017–18 tämä olisi mahdollista toteuttaa! YOULL NEVER WALK ALONE... ■

TAMMIKUU 2018 |

nw | 15

“FELLOW SCOUSER”

HENRI MYNTTI KAHDEN VÄRIN MIES

Usein elämän pituiset rakkaustarinat alkavat pienestä sattumasta. Veikkausliigan vuoden 2008 maalikuninkaalle, Kokkolan Pallo-Veikoissa jalkapallo-oppinsa saaneelle Henri Myntille tuollainen hetki koitti eräällä perheen kanssa tehdyllä lomamatkalla. Tuolloin Kenth-isä antoi pienen pojan valita vapaasti jonkin jalkapallojoukkueen pelipaidan. Valinta osui punaisen paitaan, jonka selässä oli numero 9 ja nimi Rush. Manchester Unitedia kannattaneelle isälle valinta oli pettymys, mutta poika sai haluamansa. Yhteinen matka Liverbirdin kanssa oli alkanut. TEKSTI JA KUVAT Petri Kuikka

enri Myntille jalkapallo oli koko lailla selvä valinta, vaikka lapsuudessa hän kokeilikin useampia lajeja. Hänen isänsä Kenth Myntti on todellinen seurale genda Kokkolassa, joka viidentoista kauden ajan oli KPV:ssä luottotoppari. Hän on eniten sarjaotteluita seurassa pelannut pelaaja - tilille ehti kertyä huimat 326 sarjapeliä. Henrin isoisä Stig-Göran Myntti pelasi vastaavasti urallaan kuutisenkym mentä A-maaottelua. – Pienen ikäni olen pelannut kaiken näköistä. Futista ja kiekkoa ihan tosissaan vähän vanhemmaksi asti, mutta kyllä se sitten jalkapallon pelaamiseksi kääntyi ehkä osin “sukura sitteenkin” vuoksi. Sitä kautta on tullut se ajatus, että urheilua haluaa tehdä ykkösjuttuna. Sitä kohti tuli lähdettyä, muiste lee “Henkka”. – Se, että sekä isäni että isoisäni olivat futiksen pelaajia, on kyllä ollut vahva vaikuttaja siihen, että lähdin jalkapalloa pelaamaan. Ei lajin valintaa tarvinnut kauhean kauan miettiä. Jalkapallon lisäksi Myntti kävi joskus kokeilemassa kori

16 |

nw | TAMMIKUU 2018

palloa paikallisessa Namikassa ja jääkiekkoa Hermeksessä. Jalkapallokenttien kutsu vei kuitenkin voiton ja lupaavana ju niorina hänelle ehti kertyä myös jonkin verran sekä poikien että nuorten maaotteluita. Miesten peleihin Henri Myntti siirtyi vuonna 1999. Kah den KPV-kauden jälkeen hän loikkasi Veikkausliigaa pelan neen paikalliskilpailijan Pietarsaaren Jaron paitaan. Siellä pelatut 23 ottelua ja peleissä tehdyt viisi maalia avasivat tien ulkomaan kentille Norjaan, Tromsön riveihin. Siellä ei kui tenkaan menestystä tullut ja Myntti kävikin pariin kertaan Suomessa lainakeikoilla: ensin FC Hämeenlinnassa ja sitten Jarossa. Pietarsaaresta miehen tie vei takaisin kolmeksi kau deksi rakkaaseen KPV:hen.

Pokaaleja ja ammattilaiskenttiä Menestyksekkäimmät vuodet Myntti pelasi kausilla 2007 ja 2008. Varsinkin ensin mainittu vuosi sjujui kuin se

kuuluisa tanssi: palkintokaappiin tuli sekä Veikkausliigan kultamitalit että Suomen cupin voitto. Seuraavalla kaudella Myntti kruunattiin Veikkausliigan maalikuninkaaksi yh dessä Aleksander Kokon kanssa: molemmat iskivät tuolloin 13 täysosumaa. – Kyllä se oli varmasti sitä hienointa aikaa. Ensinnäkin se, että pääsi mukaan joukkueeseen, joka oli silloin huipulla. Joukkueessa pelasi Wissin Jarkon, Pohjan Antin ja Niemen Jarin kaltaisia kokeneita jätkiä. Olimme tuolloin Suomen yk kösiä yhdessä HJK:n kanssa. Oli hieno päästä mukaan palet tiin, joka taisteli mitaleista joka vuosi. Pääsin vielä käymään sen jälkeen Saksassakin, joten olihan se hienoa aikaa. Liigan maalikuninkuus ei Henri Myntin mukaan ollut mikään suoranainen ihme, sillä hyökkääjän paikka oli hä nelle entuudestaan tuttu. – Salaisuus oli varmasti siinä, että Hjelmin Zico oli meillä silloin Tampereella valmentajana ja hän tajusi vihdoin, että minä olen oikeasti hyökkääjä enkä toppari, nauraa Myntti. – Ei sentään. Juniorina olen pelannut oikeastaan alusta asti pääosin hyökkääjänä ja sitä paikkaa pelasin silloinkin, kun tulin ensimmäisen kerran KPV:n edustusjoukkuee seen. Pelipaikkana se ei siis ollut mitenkään tuntematon minulle ja oikeastaan vasta junnumaajoukkueessa minut laitettiin ensimmäisen kerran toppariksi. Sen jälkeen onkin tullut pelattua sitä paikkaa. Oman uransa isoimpina juttuina Henri Myntti pitää TamU:n kanssa voitettujen pokaalien lisäksi nuorten maaotteluita ja mahdollisuutta pelata ammatikseen ulkomailla. Ulkomailta löytyy myös asia, joka vielä vähän kaivelee isokokoisen topparin mieltä. – Jos jokin asia näin jälkikäteen vähän kaivelee niin olisihan ulkomailla voinut yrittää vähän pidempään ja päästä isompaan rooliin siellä. Siellä olisi voinut lyödä ihan kunnolla läpi. Se on oikeastaan ainut asia mikä näin jälkikäteen mietityttää. Sen pahempia pettymyksiä ei kohdalle ole uran aikana osunut. Kävit muun muassa Norjassa ja Saksassa, mutta ihan put keen nuo reissut eivät menneet. Mikä selittää sen, että ura ulkomailla ei muodostunut tuon pidemmäksi? – Varmasti ikä selittää sitä osittain, sillä olin Saksassa ol lessani jo kolmenkymmenen. Huomasin mikä taso siellä oli ja mitä sen saavuttaminen vaatii. Lisäksi niihin aikoihin tuli perheenlisäystä. Se vaan nyt oli päätös, että tullaan takaisin Suomeen ja pelataan täällä vielä. Sen kummempaa syytä en osaa sanoa. Taitaa olla niin, että kun nuorena pääsee oikealla hetkel lä oikeaan seuraan niin se merkitsee paljon uran kannalta. Kun tulee ikää ja perhettä, alkaa pääkopassa painaa muutkin asiat kuin pelaaminen…? – Näinhän se on. Täytyy päästä tosiaan oikeaan seuraan oikeaan aikaan. Kun olin Saksassa, valmentaja taisi vaihtua kahteenkin kertaan ja heillä kaikilla oli omat kuvionsa. Jal ka pitää saada oven väliin juuri oikeassa joukkueessa, jotta sinuun satsataan ja sinulle annetaan luottamusta. Se taitaa olla se suurin juttu. Kyllä menestyminen vaatii vähän sitä kin, että tähtimerkit ovat oikeassa asennossa uran aikana. Ja tietenkin täytyy olla niin hyvä ja parempi kuin moni muu, että ulkomaille pääsee. Se on kiinni monesta pienestä asias ta.

Myntillä on jo tehtynä hieno ura. Viime vuodet hän on edustanut kasvattajaseuraansa Kokkolan Pallo-Veikkoja, jon ka vihreän paidan hän on vetänyt päälleen taas vuodesta 2012 lähtien. Tämä osa tätä jalkapallotarinaa ei ole mikään yllätys. – Kyllä se suunnitelmissa oli, että jossain kohdassa näin tapahtuu. Kokkolaan tulo vähän aikaistui. Minulla meni pol vesta ristiside viimeisenä Tampereen vuotena ja olin sairas lomalla. Sitten TamU:n Singaporen sekoilujen jälkeen meni seurakin alta. Siinä vaiheessa oli mietinnän paikka, että “mitä tehdään seuraavaksi”. Jotenkin tuntui,että sellaista vii meistä paloa ei ollut, kun olin kuitenkin voittanut Veikkausliigassa mestaruuden, Suomen cupin ja muut. Tuntui siltä, että se oli hyvä kohta tulla takaisin Kokkolaan ja asettua tän ne. Se olikin ollut aina suunnitelmissa.

Tähtäimessä Veikkausliiga Viime kaudella KPV:n tavoite oli nousta liigaan, mutta hyvän alkukauden ja sarjan kärkipaikan jälkeen pelit eivät enää syksyllä kulkeneet toivotulla tavalla. Näin perinteik kään kokkolalaisseuran nousu jäi haaveeksi. Kaava toisti kesää 2016, jolloin hyvä kevät ja alkukesä päättyi pettymyk seen. – Tässä on ollut oikeastaan kaksi vuotta sillä tavalla, että me olemme pelanneet hyvin puoli kautta molempina kesi nä, mutta sitten on kuitenkin jäänyt vajaaksi eikä olla pysyt ty kärjen vauhdissa. Paha sanoa, mistä se voi oikein johtua. Siihenkin löytyy monta syytä. En kuitenkaan osaa eritellä miksi juuri näin on käynyt. Se taitaakin olla se motivaatio, mikä vetää edelleen pelaamaan KPV:ssä eli saada seura nos tettua liigaan, selvittää kapteenin nauhaa KPV:ssä kantanut Henri Myntti. Kokenut KPV-kippari teki syksyllä vuoden jatkosopi muksen seuran kanssa. Myntti ei halunnut päättää pitkää uraansa pettymykseen ja loppukaudesta tulleeseen louk kaantumiseen. - Kyllä sekin vaikutti siihen, että halusin vielä pelata. Juuri ne tärkeimmät viisi viimeistä peliä, joissa olisi pitänyt kuroa kärkeä kiinni, jäi välistä. Senkin takia halusin jatkaa. Onko KPV:n tavoite edelleen nousu liigaan eli riman kor keutta ei viime kaudesta voi alentaa? – Kyllä se on ihan selkeä tavoite. Sen varjolla mennään eteenpäin, jotta saataisiin nousu tapahtumaan.

Henri Myntti ja LFC Mitä yhteistä sinä löydät KPV:stä ja Liverpoolista seuroina?

– Molemmat ovat perinteikkäitä seuroja ja molemmilla on vahva historia. Toisaalta viime vuosina KPV on pelannut Ykkösessä ja Kakkosessa eikä seura ole ihan siellä huipulla ollut. Liverpoolilla on vähän sama juttu – edellisestä mesta ruudesta taitaa olla jo 27 vuotta. Siinä ehkä äkkiseltään yksi yhteinen tekijä. Jos sinun olisi ihan pakko verrata itseäsi johonkin Liverpoolin pelaajaan, kuka olisit?

– Tämän päivän joukkueesta varmasti Mohamed Salah… (naurua) No ei sentään! Jos voi valita vanhoista pelaajista niin Hyypiä on varmasti se, johon olen aina verrannut. Var masti se osuu lähimmäs.

TAMMIKUU 2018 |

nw | 17

Kumpi on kovempi ”KPV-humppa” vai ”You’ll Never Walk Alone”?

– Kyllä se “You’ll Never Walk Alone” on. No, en tiedä jos sata tuhatta ihmistä laulaisi “KPV-humppaa”, en tiedä tun tuisiko se samalta… (naurua) Mutta pakko sanoa “You’ll Ne ver Walk Alone”. Kuinka sinusta tuli Liverpoolin kannattaja?

– En nyt muista tarkkaa ikää kuinka vanha olin, mutta me olimme perheen kanssa etelässä lomalla ja siellä rannal la myytiin vaikka mitä, muun muassa pelipaitoja. Isä sitten sanoi, että saat valita minkä paidan haluat. Minä mietin siinä ja en tiedä, oliko sattuma vai mikä, mutta valitsin Liverpoolin paidan, jossa oli numero 9 ja Ian Rush selässä. Se oli siisti! Siitä lähtien oikeastaan ensimmäisen kerran Liverpool oli se juttu, jota Englannissa lähti seuraamaan. Isä oli kova Ma nu-fani, joten hän oli kyllä pettynyt siitä, että minä otin Liver poolin paidan. Mutta kuinka ollakaan, näin siinä kävi. Sitten kun Hyypiä meni Liverpooliin aloin seurata Liverpoolia tosi tarkasti. Se on kyllä kohtalon ivaa, jos Manua kannattavan isän pojasta tulee kova Liverpool-fani. Oliko teillä hänen kanssaan kovia vääntöjä, kun joukkueet pelasivat vastakkain?

– Aina. Monesti katsottiin pelejä samassa paikassa: Var sinkin silloin kun Manu voitti mestaruuksia, en viitsinyt enää samassa paikassa matseja katsella. (naurua) Jouduin menemään jonnekin muualle… Meillä on ollut kovaa vään töä siitä. Muistan muun muassa sellaisen jutun, että kun olin koulussa, isä oli ostanut minulle Sharpin taskulaskimen. Manullahan oli paidassa silloin Sharpin mainos ja heti tuli mieleen, että “ostitko sen tahallaan”! (naurua) En käyttänyt sitä kertaakaan! Näkyykö kannattajuus arjessasi?

– Meillä on sellainen kaveriporukka, jossa jokaisella on omat suosikkijoukkueensa. Ehkä siellä se kannattaminen tulee parhaiten esiin, kun pitää omiensa puolia. Nykyään tulee seurattua kaikki mahdolliset kanavat, jotta tietää mitä Liverpoolin ympärillä tapahtuu. Kuka pelaa seuraavassa pe lissä, ketkä ovat loukkaantuneita… Kaikki tulee seurattua tarkkaan. Liverpoolin pipo on joskus päässä ja kaulahuivi kaulassa, jos on oikein kylmä. Ei se fanittaminen sitä pitem mälle ole vielä mennyt. Sinulla ja entisellä Liverpool-hyökkääjällä Christian Bentekellä on yhteinen menneisyys. Voitko kertoa siitä?

– Se onkin mielenkiintoinen tarina. Se oli vuonna 2009 tai 2010. Olin Rostockissa, Saksassa ja siellä sanottiin, että heillä ei ollut enää käyttöä minulle ja voin etsiä uuden seu ran. Kävin sitten Belgiassa try-outilla. Kyseessä oli Kortrijk -niminen seura, joka pelasi Belgian pääsarjassa. Olin siis siellä parin viikon ajan testissä ja se meni hyvin. Pelasin pari treenimatsia ja tein kaksi maaliakin. Kaikki näytti hyvältä ja valmentaja oli tyytyväinen. Kun leirin viimeisenä päivänä keskusteltiin jatkosta, koutsi sanoi, että minulla on mennyt tosi hyvin ja sinut haluttaisiin tänne. Sitten hän kuitenkin kertoi seuralle avautuneen mahdollisuus saada Standard Liegestä nuori belgialainen lainapelaaja loppukaudeksi ja me lopulta päädyimme häneen. Tuo hyökkääjä oli Christian Benteke. Perhana, vei siis minun pelipaikan!

18 |

nw | TAMMIKUU 2018

Oletko käynyt Anfieldilla?

– En ole käynyt vielä paikanpäällä. Se homma tästä vie lä uupuu. Sitten kun omat pelaamiset ja aikataulut antavat myöten, sitten mennään. Toki olisihan se urankin aikana ol lut mahdollista käydä, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi lähteä. Mutta siitä haaveillaan! Liverpoolin kannattaminenhan on jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Välillä aivan mahtavaa pelaamista ja sitten nukahdus alakerrassa maksaa pisteitä tai muuta vastaavaa. Mitä mieltä olet Liverpoolin pelaamisesta tällä hetkellä?

– Ensinnäkin se, että Klopp tuli Liverpoolin manageriksi oli aivan loistava juttu. Hän sopii siihen hommaan kuin nenä päähän. Kyllä minä luotan edelleen siihen kaveriin, että hän saa homman toimimaan. Emme me enää kauhean kaukana olla siitä, että se puolustuskin alkaa pitää! (naurua) Olet itsekin toppari. Mikä mielestäsi selittää Liverpoolin puolustuspään ongelmat?

– Olen vähän kääntynyt sille kantille, että meidän tapam me pelata antaa mahdollisuuden virheille, joista vastustaja pääsee tekemään helposti maaleja. Monestikaan Liverpoo lin päähän ei tule kauheasti niitä paikkoja, mutta ne ovat sit ten pirun hyviä ja niistä tehdään aina maali. Pelityyli myös altistaa virheille ja sitten aivan lähellä ei ole paikkaajaa, jos joku vähän kämmää. Ehkä sellaiseen näkemykseen olen kallistunut! Voisiko yli 70 miljoonan punnan Virgil van Dijk auttaa?

– Sehän ratkaisee kaiken! (naurua) Mikä olisi mielestäsi hyvä tulos tästä kaudesta?

– Kyllä meidän TOP4:ssa pitää ehdottomasti olla. Jos jo kin FA Cupin voitto siihen kylkeen tulisi, se olisi bonusta. Sijoittuminen neljän kärkeen Valioliigassa on jo tyydyttävä suoritus. Millaisena managerina näet Jurgen Kloppin?

– Minulla on sellainen tuntuma, että hän on kyllä Liver poolin näköinen manageri. Ehkä hän voisi olla pikkuisen kovempi. Hänellä on tiettyjä suosikkipelaajia, joille voisi olla vähän ankarampi ja heittää niitä helvettiin sieltä! En tiedä sitten mistä johtuu, että hän ei ole ottanut enemmän uusia äijiä sisään. Minusta siitä tulee lisäarvoa, että Liverpoolissa on manageri, joka herättää tunteita ja elää itsekin pelissä mukana. Kuka on suosikkipelaajasi nykyjoukkueesta?

– Nykyjoukkueesta ehkä se on joku noista hyökkäävistä pelaajista. Mane tai Firmino - niistä tykkään. Entä kuka on tärkein pelaaja juuri nyt?

– Paha sanoa. Nyt alkaa olla niin monta hyvää hyökkäävää pelaajaa, että ei haittaa, vaikka yksi onkin välillä pois. Hyvä, ettei Coutinhokaan ole vielä lähtenyt. En usko, että Liver poolin joukkueessa on tällä hetkellä yhtä tärkeintä pelaajaa. Oletko jutellut pitkän urasi aikana Sami Hyypiän kanssa hänen Liverpool-vuosistaan?

– Olen tavannut Samin muutaman kerran silloin kun hän vielä pelasi Liverpoolissa. Meillä tuli puheeksi, että Li

verpool on minun suosikkiseurani ja Sami sanoi silloin, että heti kun menen sinne, soita ja tule käymään. Hän antoi nu meronsakin. Vähän harmittaa kyllä, että en tarttunut tar joukseen! Millä pelipaikoilla keskuspuolustajan lisäksi joukkuetta pitäisi vahvistaa tammikuun siirtoikkunan aikana?

– Minä laittaisin heti Sturridgen pois ja ottaisin siihen jonkun hyvän hyökkääjän – esimerkiksi Aubameyangin, jota viime aikoina on Liverpooliin huhuttu. Sitten yksi puolusta va keskikenttäpelaaja sen topparin lisäksi. Ja veskari. Nämä kun vaihdetaan niin hyvä tulee! Mignoletille tulee aina jos sakin kohdassa se sössiminen, mikä hänessä vähän vaivaa. Hän voi pelata hyvin viisi peliä, mutta jossain vaiheessa tulee niitä tilanteita, josta peli hävitään. Hän ei ole ihan huippujen huippu. Mikä seura on sinulle Valioliigajoukkueista ”rakkain vastustaja” tai ”suurin inhokki”?

– Ykkösenä ehkä Manu, kakkosena Chelsea… Ehkä näitä kahta en voi sietää ollenkaan! (naurua) KPV:n joukkueestakin löytyy näiden molempien joukkueiden kannattajia. Onko teillä pelireissuilla bussissa kovia vääntöjä?

– Meillä on näistä asioista niin kovat väännöt, että joskus menee oikein tunteisiin kun joutuu puolustamaan omiaan ja kuunnella tappioiden jälkeen sitä kettuilua! (naurua) Kyl lä se koville ottaa aina välillä. Kun oma pelisi osuu päällekkäin Liverpoolin pelin kanssa, millaiset pelisäännöt joukkueessa on Valioliigan tilanteiden seurannassa?

– Joskus matsit ovat osuneet päällekkäin. Kyllä se tulos aina jotain kautta tulee kuitenkin selville enkä ole tavannut

jälkikäteen enää pelejä katsella. Riittää kunhan maalit ja ti lanteet näkee sellaisista peleistä. Hypoteettinen kysymys: Manun voitto kauden viimeisessä pelissä takaisi Liverpoolille paikan Mestareiden liigaan, mutta samalla varmistuisi Manun mestaruus. Toivotko silti Manun voittoa?

– En tietenkään. Vaikka jäätäisiin sen takia Eurooppa-lii gaan, kunhan Manu ei voittaisi mestaruutta! Kuinka aktiivisena Liverpool-kannattajana itseäsi pidät?

– Kyllä minä oman mittapuuni mukaan olen aika aktii vinen kannattaja. Kaikki pelit tulee katsottua – näkee ne sitten mitä kautta tahansa. Viimeksi Stoke-pelin jouduin katsomaan jostain nettistriimistä, kun sitä ei tullut maksu kanavilta. Pyrin järjestämään asiat aina niin, että pystyn pelit katsomaan. Tietävätkö vaimo ja lapset kotona, että Liverpoolin pelin aikana kannattaa pitää vähän alhaisempaa äänentasoa?

– Kyllä. Jopa niin, että vaimo tietää, että pelin aikaan ei kannata mitään muita hommia ehdotella. Millaisia terveisiä lähettäisit Norwegian Wood –lehden lukijoille?

– Keep the faith. Kyllä minä uskon, että Klopp on se ma nageri, joka tuo meille mestaruuden. ■

Myntin mukaan Kokkolan Pallo-Veikkoja ja Liverpoolia yhdistää hieno historia. KPV-klubin seinällä on valokuvat vuoden 1969 mestarijoukkueista: tuolloin KPV voitti Suomen mestaruuden sekä miehissä että A-junioreissa. Alimmassa pikkukuvassa etualalla on Henrin isä Kenth Myntti.

TAMMIKUU 2018 |

nw | 19

L.F.C.

QUIZ LAATINUT Arto Rautio

A) Bill Shankly päätti muuttaa Liverpool FC:n kotipeliasun kokopunaiseksi marraskuussa 1964. Mitkä olivat Liverpoolin asun värit kauden 1964-65 alkaessa (paita-housut-sukat)?

A) Sinivalkoinen-sininen-sininen C) Punainen-valkoinen-musta

VASTAAJAT

B) Punainen-valkoinen-punavalkoinen D) Punainen-valkoinen-punamusta

B) Liverpool FC perustettiin 1892. Millä kaudella seura voitti ensimmäisen Englannin mestaruutensa?

A) 1900-01

B ) 1905-06

C) 1921-22

D) 1922-23

C) Liverpool FC on voittanut FA-cupin 7 kertaa. Minä vuonna Liverpoolissa juhlittiin Liverpoolin ensimmäistä FA-cupin voittoa?

A) 1906

B) 1933

C) 1965

D) 1966

VASTAUKSET

D) Liverpool FC on voittanut Mestarien liigan tai Eurooppa cupin ensimmäisen kerran kaudella?

A) 1972-73

B) 1975-76

C) 1977-78

D) 1978-79

E) Oman aikakautensa Liverpool-tähti näytteli toisen maailmansodan aikaan sijoitetussa ja vuonna 1981 valmistuneessa elokuvassa Escape to Victory eli Pako voittoon yhdessä mm. Michael Cainen, Sylvester Stallonen, Pèlen, Bobby Mooren ja Osvaldo Ardilesin kanssa. Kuka heistä nähdään sotavankien ja saksalaisten välisestä jalkapallo-ottelusta kertovassa filmissä?

A) Ray Clemence

B) Steve Heighway C) Ray Kennedy

D) John Wark

F) Montako katsojaa mahtuu Liverpoolin kotistadionille Anfieldille?

A) 53400

B) 54000

C) 75700

D) 99350

G) Puolustaja Chris Lawler, jota haastaltetiin Norwegian Woodissa n:o 47, pelasi Liverpool FC:ssä vuosina 1960-75 (ykkösjoukkuedebyytti 20.3.1963). Montako maalia hän teki 549 ykkösjoukkue-esiintymisessään (Lawler ei ampunut rankkareita)?

A) 0

B) 6

C) 23

D) 61

H) Liverpoolin maalintekijäpörssin viisi kärkinimeä ovat Ian Rush, Roger Hunt, Gordon Hodgson, Billy Liddell ja Steven Gerrard. Millä maalimäärällä Rush johtaa tilastoa? I)

B) 241

C) 285

D) 346

Liverpool FC pelasi ensimmäisen euro-ottelunsa 17.8.1964 Islannissa KR Reykjavikia vastaan Euroopan cupissa. Liverpoolin ensimmäisen euromaalin ampui hyökkääjä Gordon Wallace. Montako minuuttia Wallace pelasi kaikkiaan europeleissä Liverpoolin väreissä?

A) 228

A) 3

B) 90

C) 317

D) 720

Liverpool FC:n pitkäaikaisin manageri on ollut?

A) Tom Watson

B) George Patterson C) George Kay

D) Bill Shankly

K) Bob Paisley oli Liverpoolin manageri elokuusta 1974 heinäkuuhun 1983. Montako pokaalia (trophies) Liverpool voitti Paisleyn aikana?

A) 3

B) 6

C) 14

D) 20

L) Montako henkilöä on toiminut Liverpool FC:n managerina ennen Brendan Rodgersia?

A) 13

B) 18

C) 20

D) 31

LFC Quizin oikeat vastaukset: A b, B a, C c, D c, E d, F b, G d, H d, I b, J a, K d, L c A) punainen-valkoinen-punavalkoinen, muutkin ovat olleet Poolin asuja, a) v. 1892-96, c) v. 1896-97, d) mm. 1907-10 ja 1930-luvulla B) 1900-01, kaikki ovat kausia, joita Liverpool on voittanut mestaruuden C) 1965, muut vaihtoehdot ovat vuosia, joina Everton on voittanut FA:n D) 1977-78. a ja b UEFA-cupin voittokausia, D myös Eurooppa-cupin voittokausi) E) John Wark, elokuva oli Ylellä jokin aika sitten, löytyy nyt vielä Areenasta F) 54.000, a Etihad stadium, c Old Trafford, d Camp Nou G) 61 maalia H) 346, kymmenen kärki muuten Hunt 285, Hodgson 241, Liddell 228, Gerrard 186, Robbie Fowler 183, Kenny Daglish 172, Michael Owen 158, Harry Chambers 151, Sammy Raybould 130 I) 90 minuuttia. Maali syntyi 3 minuutissa Wallacen ainoassa europelissä. J) Tom Watson 19 v, Patterson 13,5 v 2 eri vaiheessa, Kay ja Shankly 14,5 v K) 20 FA Charity Shieldit mukaan luettuna. Muita voittoja oli 14, joista 6 oli liigamestaruuksia. Euroopan cupeja ja liigacupeja Liverpool voitti tuona aikana 3. Lisäksi seura voitti yhden UEFA cupin ja yhden Euroopan Super cupin. L) 18 Liverpool FC:n internet-sivujen mukaan. Mageripestejä on ollut enemmän. Kenny Daglish on ollut managerina kaksi eri kertaa, samaten George Patterson, joka oli Tom Watsonin kuoleman jälkeen caretaker managerina vuoteen 1919 ja tuli varsinaiseksi manageriksi 1928. Roy Evans ja Gerard Houllier olivat lyhyen aikaa yhdessä managereina. 20 |

nw | TAMMIKUU 2018

TAMMIKUU 2018 |

nw | 21

1) The Lion Tavern 2) The Head of Steam 3) The Smuggler’s Cove 4) The Freshfield Hotel (Freshfield) 5) The Sanctuary 6) The Lady of Mann 7) Hard Times & Misery 8) The Shipping Forecast 9) The Peacock

Pubivisan oikeat vastaukset: 1

Mikä pubi kyseessä?

LAATINUT “Lada66”

PUBIVISA

KOTIPUB ÄÄNEKOSKELAISEEN TAPAAN

KUVAT Ville Hänninen

OLSC SUOSITTELEE HELSINKI Kipinä (OLSC, nw, $ $ $ ) | HÄMEENLINNA Pub Wiljami (OLSC, $ $ $ ) | IMATRA Osmo’s Cosmos Bar (OLSC) JOENSUU Jetset bar | JYVÄSKYLÄ Matsibaari (nw) | KOTKA Players (OLSC, nw, $ $ $ ) KOUVOLA Irish Pub Old Tom (OLSC, nw, $ $ $ ) | KUOPIO SporttiPubi Futari (OLSC, nw, $ $ $ ) NAANTALI Bar Puoliaika (OLSC, nw) | OULU Joku Paikallinen Pubi (OLSC, nw) | PIETARSAARI O’Learys RAUMA Street bar (OLSC) | RIIHIMÄKI Irlannin Setteri | ROVANIEMI Olivers Corner (OLSC, nw) SAVONLINNA Happytime Baari | TAMPERE ??? | TORNIO Sports Corner | TURKU Bar Kiva (nw) VAASA Office (OLSC, nw) | VANTAA Old Story (OLSC, nw) | VUOKATTI O’Learys Katinkulta (nw) OLSC

22 |

nw | TAMMIKUU 2018

nw $$$ Kaupunkilippu Norwegian Wood luettavissa Tarjouksia pelipäivinä

LIPPUJEN HAKU JA YHDISTYSPISTEIDEN VAIKUTUS Yhdistyspisteet Selitetään ensin yhdistyspisteiden (credits) kerääminen: Kun jäsenmaksu maksetaan ennen syksyn lippujenhaun deadlineä (yleensä kesäkuun lopussa), saa jäsen käyttöönsä 3 pistettä. Kun jäsenmaksu maksetaan ennen kevään lippujenhaun deadlineä (yleensä marraskuun lopussa), jäsen saa käyttöönsä 2 pistettä. Tämän jälkeen (1.12 – 31.5 ) liittyessä jäsen saa 1 pisteen. Pisteet lasketaan yhteen aina kolmen viimeisen jäsenkauden perusteella eli näin korkein mahdollinen pistemäärä on 9 pistettä. Pisteitä voi kartuttaa kirjoittamalla yhdistyksen lehteen Norwegian Woodiin, kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen saldoon kun juttu on julkaistu lehdessä. Jäsenen sen hetkiset pisteet näkyvät hänelle lähetettävässä jäsenmaksussa.

punhakuun kannattaa varautua jo siinä vaiheessa, kun otteluohjelma julkaistaan ja katsoa valmiiksi, mitkä ottelut kiinnostavat. Hakijalista otteluihin päivitetään reaaliajassa foorumille ja on ainoa paikka mistä näkee otteluihin hakeneet

Miten lipunsaajat päätetään? Pelit jaetaan A- ja B-kategoriohin. A-kategoriaan luettavat pelit ovat Everton, Man Utd ja Arsenal sekä B-kategoriaan Man City, Chelsea ja Tottenham. Loput pelit ovat kategorioimattomia. Mikäli peleihin on yli 14 hakijaa, käytetään seuraavia karsintamalleja: 1) Ensimmäinen karsinta (jos yli 14 hakijaa): Edellisenä kautena kyseiseen otteluun saatu lippu. 2) Toinen karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A/B-kategorian pelit: Yhdistyspisteiden avulla., jolloin vähiten pisteitä omaavat tippuvat ensin. Muihin peleihin liput arvotaan loppujen lähtijöiden kesken.

Lippujen haku Hakeaksesi lippuja jäsenellä tulee olla Liverpool FC:n jäsenyys – eli Full tai Light membership. International membership EI kelpaa. Yhdistys hakee lippuja kaksi kertaa kauden aikana: syyskaudelle (otteluohjelma vuodenvaihteeseen asti) ja kevätkaudelle (loppukauden pelit). Jokaiseen otteluun voimme hakea 14 lippua. Yhdistys saa valita kolme ottelua syksyllä ja kolme ottelua keväällä, jotka ovat ensisijaisia otteluita lippujen suhteen ja joihin Liverpool FC yrittää saada yhdistykselle liput. Loput ovat ns. ”toivotaan toivotaan” -otteluita, joihin yhdistys voi mahdollisesti saada lippuja. Yhdistyksen haut tapahtuvat ennen seuran virallisia General Sales -myyntejä.

3) Kolmas karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A- ja B-kategorian pelit : Arvonta. Karsinnoissa käytettävän arvonnan kulku: Jokaisella hakijalla on LFC:n jäsennumero ja tästä numerosta hänelle luodaan oma arvontanumero. Tätä arvontanumeroa sitten verrataan yhdistyksen luomaan numeroon (00-99) ja lähimmäksi tätä numeroa osuvat arvontanumerot saavat paikan lipunhakijoina. Tarkemmat arvontasäännöt löytyvät foorumilta.

Miten haet yhdistyksen ottelulippuja?

Yhdistyspisteiden väheneminen

Yhdistykseltä tulee excel-taulukko haettavista peleistä noin 1–2 viikkoa ennen deadlineä. Taulukkoon merkataan vain hakijan nimi, ruksataan halutut ottelut ja palautetaan kysely takaisin. Huom! Ruksaa vain ne ottelut, joihin olet oikeasti valmis lähtemään. Olet velvollinen ostamaan kaikki saamasi liput, sillä ns. kakkosprioriteetin ”jos-saan-tämän-lipun-niin-en-otakaan-muita-ruksaamiani-lippuja” -otteluita ei ole. Varsinkin syksyn haku, eli kauden ensimmäinen lipunhaku, tulee nopeasti. Syksyn li-

Kun jäsen saa lipun A-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi jäsenen yhdistyspistekertymästä. Vähennys vaikuttaa siten heti seuraavaan mahdolliseen A-kategorian pelin lipunhakuun. Kun jäsen saa lipun B-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi ainoastaan mikäli ottelu on yhdistyksen otteluvalintapeli. Muihin otteluihin ei käytetä yhdistyspisteiden vähennyksiä.

KIRJOITA NORWEGIAN WOODIIN Norwegian Wood on kannatusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa. Lehti julkaistaan neljän kuukauden välein syys-, tammi- ja toukokuussa. Lehden sisältö muodostuu jäsenistön kirjoittamista artikkeleista. Lehteen kirjoittamalla voit kartuttaa lippujen haussa hyödynnettäviä yhdistyspisteitäsi, mutta kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen yhdistyspistesaldoon heti kun juttu on julkaistu lehdessä. Kaikenlaiset reissu- tai tapahtumaraportit, kausiennakot ja -yhteenvedot ovat tervetulleita. Pelaajaesittelyt ja -arvioinnit ovat myös toivottuja, varsinkin siirtoikkunoiden aikaan. Seuran historiaa, sen käännekohtia tai tärkeitä tapahtumia sivuavat artikkelit olisivat myös mielenkiintoisia. Jos kenelläkään on yhteyksiä ulkomaisiin kannattajiin ja sitä kautta englanninkielisiin artikkeleihin, julkaisemme niitäkin ilomielin. Pitäkää silmät ja korvat auki mielenkiintoisten Fellow Scouser -haastateltavien varalta. Jutut ja kuvat tulee lähettää osoitteeseen editor@olscfinland.com. Samaan osoitteeseen saa lähettää myös parannus- ja kehitysehdotuksia. Päätoimittaja kiittää.

OTTELULIPPUJEN KÄYTTÖOIKEUS ”Miten toimin kun en pysty käyttämään yhdistyksen kautta saatua lippua?” Ota välittömästi yhteyttä info@olscfinland.com ja kerro tilanteesi. Yhdistyksen kautta saadut liput ovat ensisijaisesti yhdistyksen jäsenille tarkoitettuja. Lipun ”omistusoikeus” on ostajalla vasta kun lippu on maksettu. Mikäli lipun ”omistusoikeus” on vielä yhdistyksellä, lippua ei tule missään nimessä ryhtyä kauppaamaan itse!