Norwegian Wood nro59

norwegian wood THE FINNISH LFC FANZINE

NRO 59 | TOUKOKUU 2018

PÄÄKIRJOITUS TEKSTI Mystinen Esko

V

Liverpool Football Club Perustettu: 1892 Pääomistaja John W. Henry Puheenjohtaja: Tony Werner Manageri: Jürgen Klopp LIIGAMESTARUUDET 1900-01, 1905-06, 1921-22, 1922-23, 1946-47, 1963-64, 1965-66, 1972-73, 1975-76, 1976-77, 1978-79, 1979-80, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1985-86, 1987-88, 1989-90 EUROOPAN CUPIN (UCL) VOITOT 1976-77, 1977-78, 1980-81, 1983-84, 2004-05 UEFA CUPIN (EL) VOITOT 1972-73, 1975-76, 2000-01

alioliigassa neljän sakkiin pääseminen piti olla loppukaudesta aivan selkeää mutta niin vain perinteisesti Liverpool onnistui meitä huijaamaan. Loppukauden Stoke ja West Brom tasapelit sekä Chelsea tappio suistivat joukkueen pakkovoiton eteen sarjan viimeisessä ottelussa Brightonia vastaan. Onneksi Pool hoiti sen tyylikkäästi 4-0 kotiin ja näin paikka neljän joukossa ja ensi kauden Mestarien liiga -paikka varmistui. Chelsea ja Arsenal Eurooppa -liigaan =) Lisäksi Arsenalin Wenger luopui vihdoin valtikastaan eikä Chelseakaan varmaan pelaa saman valmentajan alaisuudessa kaudella 2018/19.

LIIGACUPIN VOITOT 1980-81, 1981-82, 1982-83, 1983-84, 1994-95, 2000-01, 2002-03, 2011-12

YHDISTYS SIIS ETSII INNOKASTA LEHDENTEKIJÄÄ RIVEIHINSÄ. TARJOLLA MAINETTA JA KUNNIAA! ■

M

estarien liigan finaalissa vastaan asettui sitten mahtava Real Madrid. Kaikki tietävät mitä siinä kävi joten jätetään ne löpinät sikseen. Turpaan tuli ja eteenpäin on menty mutta tästä on nyt noustava ja mentävä taas harppaus eteenpäin.

UEFA SUPER CUPIN VOITOT 1977, 2001, 2005 FA CUPIN VOITOT 1964-65, 1973-74, 1985-86, 1988-89, 1991-92, 2000-01, 2005-06

*** Mystinen Esko joutui yllättäen Mestarien liigan finaalin jälkeen lehdentekohommiin aivan kylmiltään.

Pikkaisen aikaa on mennyt kun on joutunut opettelemaan InDesing ohjelman käyttöä mutta eiköhän tästä ihan ok lehti tullut.

*** Vaikka somen puolella (Facebookin OLSC Finland -ryhmä) käydäänkin vilkkaasti keskustelua, niin muistakaa käydä kirjoittelemassa myös perinteiselle sivustofoorumillemme (www. olscfinland.com/forum -osoitteessa)!

Seuraava takaraja on jossain elokuun 2018 alussa. Tällöin kaiken lehteen tulevan materiaalin tulisi olla editor@olscfinland.com -osoitteessa. Kaikki artikkelit ovat tervetulleita!

Suomen LFC kannattajayhdistys ry Official Liverpool FC Supporters Club Finland

PUHEENJOHTAJA Iiro Romo (theiiro80)

VARAPUHEENJOHTAJA Kristian Blomberg (FinnKop)

SIHTEERI Jani Arponen (jarponen)

Tapahtumavastaava Aki Welander

NW vt. päätoimittaja Mystinen Esko

(wellu)

SIVUSTO: www.olscfinland.com SÄHKÖPOSTI: info@olscfinland.com

2 |

nw | TOUKOKUU 2018

PUHEENJOHTAJAN KYNÄSTÄ

TEKSTI Iiro Romo

E

lämäni hienoin päivä oli 25.6. Helsingin Casinolla kun arviolta 400 Liverpool kannattajaa oli kokoontunut katsomaan Mestareiden liigan finaaliottelua. Itse ottelun jälkipuinti ja keskustelu jatkunee vielä pitkään, ennen kuin vaimenee. Mutta se yhteisöllisyyden tunne, joka valtasi Casinon tuona iltana on jotain uskomattoman hienoa ja sanoinkuvailemattoman kaunista, se ei häviä ainakaan allekirjoittaneen mielestä ikinä. Olen elämäni aikana kaksi kertaa itkenyt YNWA:n soidessa, ensimmäinen kerta oli Anfieldillä kuullessani (en kyennyt itse laulamaan) sen ensimmäistä kertaa ”livenä” ja toisen kerran juuri nyt Casinolla. Vaikka laulu oli epävireinen ja huojui nuotinvieressä koko kestonsa ajan korvasi se antaumus ja voima, jolla se esitettiin, kaikki taidossa menetetyt hienoudet. Lisäksi laulu jatkui läpi ottelun ja punainen karnevaalitunnelma valtasi myös kasinon muut tilat. Minun on kovin vaikea kuvitella, että mikään toinen ulkomaalaisen seuran kannattajayhdistys tässä maassa kykenisi suorittamaan samanlaisen yhteisöllisyyden voimannäytteen! YNWA, perkele!

Lisäksi viran puolesta haluan vielä muistuttaa, että lehtemme etsii edelleen uutta päätoimittajaa, joten jos innostusta on, niin ole heti yhteydessä yhdistykseen osoitteeseen: info@olscfinland.com Eipä sen kummempia tällä kertaa, mukavaa kesää ja YNWA, perkele!

Se tuosta illasta, on aika kääntää katseet tulevaan kauteen.

Yhdistyksen puolesta se tarjoaa jälleen kutkuttavia hetkiä lippujen hakemisen ja jakamisen parissa. Muistahan suorittaa velvoitteesi yhdistyksen suuntaan pian, niin olet mukana taas syksyn haussa, sillä pianhan ne jo tulevat saataville! Seura puolestaan ei ole jäänyt kirvelevän finaalitappion jälkeen laakereilleen makaamaan, vaan on jo esitellyt uuden pelaajan kulkemaan kanssamme. Lisäksi huhut vellovat valtoimenaan ja kieltämättä mukavaltahan tuo rosteri näyttäisi, jos noita nimiä saataisiin joukkueeseen lukittua. Toivotaan parasta sen suhteen, syksyllä olemme taas viisaampia.

LIPPUVASTAAVALTA TEKSTI Jani Arponen

S

yksyllä meni vielä hyvin ja saimmekin upeasti lippuja seitsemään otteluun yhteensä 89kpl.

Ajattelin että keväällä saamme lähes samanlaisen satsin lippuja mutta olin aivan väärässä sillä jotain erikoista tapahtui yleensäkin yhdistyksille annettavien lippujen kanssa.

Kevään lippusaalis oli surkea sillä saimme vain kolmeen otteluun yhteensä 45kpl lippuja. Toivottavasti tämä ei ole uusi trendi lippujensaamiseen kaudelle 2018/19.

Huom! Mikäli olet jäänyt ilman lippua ja kiinnostaisi lähteä katsomaan ottelua, kannattaa foorumilla käydä tarkastamassa Lippuosiosta ”Ylimääräisten ottelulippujen myynti/ osto 2018/19” -otsikon alta, josko jollain olisi tarjota lippua/lippuja. Sinne voi käydä myös ilmoittamassa halukkuutensa ostaa lippu(ja). Myös Facebook -ryhmässä on oma ketjunsa lipunmyynnille,

Sisältö NORWEGIAN WOOD on Suomen LFC Kannattajayhdistys ry:n jäsenlehti. Sekä yhdistys että fanzine ovat täysin epävirallisia eivätkä millään tavoin riippuvaisia seurasta, vaikka yhdistys omaakin virallisen Liverpool Supporters Branch-statuksen. Kaikki lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivät seuran tai yhdistyksen hallituksen.

2

Pääkirjoitus

15

UCL-finaali Äänekoskella

3

Puheenjohtajan kynästä

16

“Fellow scouser” Taage Laiho

3

Lippuvastaavalta

18

Road to Kyiv

5

Ylittämätön voittaja toi pokaalien

20 UCL -finaalikuvia

vyöryn, osa 2 10 Kohtasin Jumalan!

21

Mauno Business Challenge

22 OLSC suosittelee

VT PÄÄTOIMITTAJA jarponen TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI editor@olscfinland.com JULKAISIJA Suomen LFC Kannattajayhdistys ry (Official Liverpool FC Supporters Club Finland)

TOUKOKUU 2018 |

nw | 3

Liverpoolin kotiottelut TJÄREBORGIN

JALKAPALLOMATKAT

Näe, koe, ! kannusta

LIVERPOOL FC Sykkiikö sydämesi Liverpool FC:n tahtiin? Et ole yksin. Anna meidän järjestää parhaat paikat Liverpool FC:n superjännittäviin otteluihin ja koe jalkapallohuuma paikan päällä. Edulliset ottelupaketit saat vaivattomasti suoraan Tjäreborgilta. Ottelupaketti sisältää otteluliput ja hotellin. Varaa, ennen kuin muut ehtivät!

Varaa oma ottelupakettisi osoitteesta: www.tjareborg.fi/jalkapallomatkat

4 |

nw | TAMMIKUU 2018

YLITTÄMÄTÖN VOITTAJA TOI POKAALIEN VYÖRYN

OSA 2

TEKSTI Arto Rautio

Liverpool FC:n historian huimimmalla menestysjaksolla on yksi yhteinen nimittäjä – kenkähuone eli Boot Room. Siellä rakennettiin seuran menestyskonsepti ja kasvatettiin uusia vastuunottajapolvia liki 30 vuotta. Syntyi legendaarinen käsite Boot Room Boys. Legenda Bill Shanklyn väistyttyä seuran vetovastuun sai Shanklyn ydintiimin kakkosmies Bob Paisley. Hänestä tuli managerina toistaiseksi ylittämätön voittaja. Pokaaleja alkoi vyöryä Anfieldille.

B

ill Shanklyn tapaan Bob Paisleysta on varmaan täysin mahdotonta keksiä ylistystä, jota ei olisi hänestä jo käytetty. Shanklyn jälkeen managerivastuun ottanut Paisley on kiistatta Liverpool FC:n menestynein manageri kuudella liigamestaruudella, kolmella liigacupin voitolla, kolmella Eurooppa cupin voitolla sekä yhden Uefa-cupin voitolla. Lisäksi Paisleyn ajalta seuralla on kuusi FA Charity Shield – palkintoa ja yksi Uefan Super Cupin palkinto. Vain FA-cup jäi Paisleyn Liverpoolilta voittamatta. Kun kaikki tämä saavutettiin syksyn 1974 ja kevään 1983 välisenä aikana, on vaikea keksiä sen kummemmin Englannista, Euroopasta kuin maailmastakaan toista manageria, joka olisi pystynyt yhtä kovaan saavutukseen. Paisley on edelleen Carlo Ancelottin ohella ainoa manageri, joka on voittanut European Cupin/Champions Leaguen kolme kertaa, ja Bob Paisley on ainoa, joka on johdattanut saman seuran kolmeen voittoon.

Robert ”Bob” Paisley syntyi 23.1.1919 lähellä Sunderlandia pienessä Hetton-Le-Hole -nimisessä kaivoskylässä, jossa hiili oli kuningas ja jalkapallo uskonto, kuten Paisley on kertonut. Hän oli Bill Shanklyn tapaan kaivosmiehen poika ja ehti myös työskennellä 14-vuotiaana koulunsa lopetettuaan isänsä rinnalla jonkin aikaa, kunnes kaivos suljettiin ja Paisley opiskeli muurariksi. Paisleyn tulevaisuudelle tärkeää oli,

että hän erottui jo kouluvuosinaan muista jalkapallotaidoillaan ja johdatti koulunsa Eppleton Primary Schoolin joukkueen 17 eri pokaaliin neljän vuoden aikana. Toinen tärkeä asia, jonka Paisley sai kouluvuosiltaan, olivat hänen koulunsa rehtorin sanat ”Jos puhut hillitysti, muiden on kuunneltava sinua. Jos huudat, ihmiset lähtevät pois kuuntelematta sinua”. Rehtorin elämänviisaus ohjasi Paisleyn toimintaa, johon kuului myös luontainen halu olla taustalla ja vältellä valokeiloja.

Oli luontevaa, että Paisleyn jalkapalloura jatkui koulun lopettamisen jälkeen vuonna 1933 Hetton Football Clubissa. Paisley herätti ihastusta kotipaikkakunnan seuran juniorijoukkueissa, mutta ei saanut haaveilemaansa paikkaa Sunderlandin joukkueessa, koska häntä pidettiin Sunderlandissa liian pienenä. Niinpä Paisley signattiin silloisen non-league -jalkapalloilun kermaan kuuluneen Bishop Aucklandin riveihin ennen kauden 1937-38 alkua. Liittyminen Bishopiin toi mukavan kolmen shillingin ja kuuden pencen ansionlisän per ottelu.

Bishop Aucklandissa Paisley vietti kaksi kautta, jona aikana keskikentän vasemmalla laidalla viihtynyt Bob voitti treblen eli Northern Leaguen mestaruuden, FA Amateur Cupin ja Durham County Challenge Cupin. Otteet huomattiin myös Liverpoolissa, jonka manageri George Kay lähes-

TOUKOKUU 2018 |

nw | 5

tyi Paisleyta talvella 1939. Tuolloin sovittiin periaatteessa, että Bob siirtyy Liverpool FC:n riveihin kesällä 1939. Tuo sopimus piti, vaikka Sunderlandkin heräsi keväällä lopulta haluamaan Paisleyn riveihinsä.

Bob Paisleyn Liverpool-ura ehti kestää kaksi kauden aluspeliä ennen kuin Toinen maailmansota ulottui Englantiin ja kaikki sarjat peruttiin. Hän toki sai pelata sodan alettuakin Liverpoolin riveissä turvallisiksi arvioiduilla paikkakunnalla järjestetyissä ystävyysotteluissa, joita kertyi 34 ennen kuin Paisley lähti tykistön riveissä Egyptiin vuonna 1941. On sanottu, että jalkapallotaidot pitivät Paisleyn Englannissa noinkin pitkään ja estivät häntä joutumasta Kauko-Idän rintamalle, jossa hänen alkuperäinen joukko-osastonsa jäi japanilaisten jalkoihin ja hengissä selvinneiltä osiltaan nauttimaan Keisarillisen Japanin vankileirien vieraanvaraisuudesta.

Pääosan ajasta 1939-41 Paisley oli Cheshiressä vajaan 50 kilometrin päässä Anfieldilta. Sieltä hän mm. pyöräili elämänsä ensimmäiseen Everton-peliinsä keväällä 1940. Tai oikeammin pyöräili Birkenheadiin, josta liftasi kyydin tunnelin kautta joen toiselle puolelle. Hallitseva liigamestari Everton voitti 4-2, joten paluupyöräily ottelun jälkeen tukikohtaan oli varmaan ”erityisen” hauska urakka. Paisleyn ja muun joukkueen riemuksi ja kaikkien muiden ällistykseksi Goodison Parkilla 1.4.1940 pelattu ”uusintaottelu”, jossa Liverpoolin joukkueessa pelasivat Paisleyn rinnalla mm. Billy Liddell ja Matt Busby, päättyi Anfieldin sankarien 3-1 voittoon.

Egypti ”kutsui” Paisleyta elokuussa 1941. Sodan takia matka tehtiin Hyväntoivonniemen kautta kiertäen. Kun Bob pääsi perille, häntä odotti George Kayn lähettämä kortti, jossa Kay kysyi ehtisikö Paisley otteluun Preston North Endia, jossa Bill Shankly tuolloin pelasi, vastaan. No ottelu oli tuolloin pelattu jo ajat sitten, joten Paisleyn ei tarvinnut alkaa miettiä, miten pääsisi saksalaisten ja italialaisten hallitseman Välimeren ja Euroopan läpi Englantiin. Vaikka jalkapallo pysyi osana Paisleyn elämää myös Egyptissä, hän pääsi kunnolla takaisin jalkapallon pariin vasta palattuaan Englantiin vuonna 1945. Paisley oli sodassa mukana mm. maihinnousussa Sisiliaan ja Rooman vapautuksessa. Paisley ajoi Rooman vapautusjuhlissa kaupungin läpi panssarivaunun päällä, mikä herätti raporttien mukaan hänessä lämpimiä muistoja vielä Liverpoolin voitettua Roomassa 1977 Euroopan cupin finaalissa Borussia Mönchengladbachin. Paisleyn kerrotaan viettäneet tuota iltaa selvin päin, jotta hän ei me-

6 |

nw | TOUKOKUU 2018

nettäisi siitäkään Rooman käynnistä yhtään hetkeä humalan tuoman unohduksen takia.

Mestari, kapteeni, fysioterapeutti ja taktiikkavelho Sodan jälkeen, kun Englannin liigajalkapallo pääsi uudelleen käyntiin, Bob Paisley saattoi lopultakin lunastaa paikkansa Liverpool FC:n säännöllisesti sarja- ja cup-otteluita pelaavan ykkösjoukkueen yhtenä avainpelaajana. Paisley oli kaudella 1946-47 valloittamassa Liverpoolille seuran viidettä liigamestaruutta yhdessä mm. Billy Liddellin, Phil Taylorin, 21 liigamaalin Albert Stubbinsin sekä liigassa 23 maalia ampuneen ja vuosina 1947-49 joukkueen kapteenina toimineen Jack Balmerin kanssa. Tämä voitto oli sodasta toipuvassa Liverpoolissa merkittävä, sillä edellisen kerran kaupungin punaiset olivat kantaneet voittopokaalia kaudella 1922-23. Harmi kyllä tämä mestaruus ei saanut seuraajaa ennen kautta 1963-64, vaan seura luisui siis George Kayn jälkeen manageripestin ottaneen Don Welshin johdolla kakkosdivisioonaan, ja oli Phil Taylorin aikana pudota vielä alemmaksi.

Tuo kauden 1946-47 liigamestaruus tekee Bob Paisleysta erittäin harvinaisen jalkapalloilijan ja managerin Englannissa. Hänen lisäkseen vain muutama henkilö, jostain vastaan tulleen tiedon mukaan neljä, on voittanut Englannin liigan samassa seurassa sekä pelaajana että managerina. Näistä muista yksi on Kenny Dalglish, joka teki tempun Liverpool FC:n pelaaja-managerina. Paisley kuuluu siis monella tapaa viimeistään Tom Watsonista alkaneeseen historiallisten Liverpool-managerien sarjaan. Seuramme ensimmäiseen liigamestaruuteen johdattanut Tom Watsonhan oli ensimmäinen liigan voittanut manageri, ensimmäinen liigan kolmesti voittanut manageri sekä ensimmäinen manageri, joka voitti liigan kahdessa eri seurassa. Harmiksemme nuo kaksi ensimmäistä saavutusta Watson hankki Sunderlandin managerina ja vasta tuon kolmannen Liverpool FC:n peräsimessä kaudella 1900-01.

Vaikka sota vei Bob Paisleyn parhaista pelaajavuosista käytännössä seitsemän kautta, hän ehti silti siis vielä nousta pelaajanakin yhdeksi Anfieldin muistetuista tähdistä.

Paisleyn arvostuksesta pelaajana Liverpool FC:ssä kertoo, että hänestä tehtiin joukkueen kapteeni kaudella 1950-51.

Paisley ei kuitenkaan päässyt nostamaan kapteenina mitään voittopokaalia, vaan seura liukui etenkin George Kayn jouduttua luopumaan managerin tehtävistä kohti sarjan häntäpäätä. Liverpool FC päätyi kaudella 1953-54 Ensimmäisen divisioonan viimeiseksi, vaikka siinä pelasi Paisleyn rinnalla sellaisia tunnettuja nimiä kuin Ronnie Moran, Alan A’Court, Billy Liddell, Phil Taylor ja Geoff Twentyman.

Putoaminen Toiseen divisioonaan keväällä 1954 oli hetki, jonka jälkeen Bob Paisley päätti ripustaa nappikset naulaan. Mielessä oli ehkä jatkaa elämäntyötä muurarina, mutta Liverpool FC päätti pitää ex-kapteeninsa taustatiimissään. Paisley oli hyvä itseoppinut fysioterapeutti, jonka on kerrottu pystyneen kertomaan pelaajaa vaivaavan ongelman vain katsomalla, miten pelaaja käveli. Hänet nostettiin myös reservijoukkueen valmentajaksi kesällä 1959, kun tehtävää hoitanut Albert Shelley jäi eläkkeelle. Ja kun Bill Shankly siis joulukuussa 1959 ilmoitti ensitöikseen pitävänsä jo Phil Taylorille työtä tehneet taustiimin remmissä, lyötiin viimeiset suuntaviivat Bob Paisleyn tielle kohti menestystä ja mainetta.

Shanklyn tiimissä Shankly määräsi harjoittelustrategiasta ja vaati taustatiimiltä ehdotonta lojaalisuutta ja sitoutumista seuraan. Shanklyn uudenlainen nopeuteen ja pallon liikuttamiseen perustuva harjoittelu ja sitä kautta syntynyt pelitapa miellytti niin Paisleyta, Fagania kuin Bennettiakin, joten Shanklyn toivoma lojaalisuus ja sitoutuneisuus syntyivät tiimissä ikään kuin itsestään. Uudenlainen harjoittelustrategia, johon kuului Paisleyn vaatimuksesta vähintään 40 minuutin rauhoittumisjakso kovan harjoittelun päälle ennen peseytymistä ja vapaalle siirtymistä, nosti Liverpool FC:n ensin Ensimmäiseen divisioonaan ja sitten voittamaan mestaruuksia ja FA-cupin. Tämän harjoittelun ”hitaan” lopun on sanottu vähentäneen loukkaantumisriskiä merkittävästi. Esimerkiksi kaudella 1965-66, jonka saldona olivat liigamestaruus ja Euroopan cupvoittajien cupin finaalipaikka, Liverpool FC käytti vain 14 pelaajaa.

Bob Paisleyta, joka nousi Shanklyn assistant manageriksi eli apulaismanageriksi, on ylistetty Shanklyn taustatiimissa fysioterapeutin taitoja vielä enemmän taktiikkavelhona.

Hänellä oli sitä kautta myös iso rooli joukkueen menestyksessä jo ennen tuloaan joukkueen manageriksi. Paisleylla oli tärkeä osa myös pelaajahankintojen mietinnässä ja pelaajien kehittämisessä.

ja Bob Paisley otti Liverpool FC:n hoitoonsa heinäkuussa 1974 turvaten siten seurajohdon haluaman jatkuvuuden.

Bob Paisleyn kommentti ”Mind you, I’ve been here during the bad times too - one year we came second” on yksi niistä sanonnoista, jotka ovat jääneet elämään mm. netin ”Bob Paisleyn parhaat sanonnat” -sivuilla. Nostin tämän lausahduksen esille muistuttaakseni, että Paisley ei todellakaan saanut managerina lekotella ylivoimaisen joukkueen kanssa voitosta voittoon sen enempää kotimaan kuin Euroopankaan kentillä. Olen kuullut nuoremmiltani useasti väitteen, jonka mukaan Liverpool hankki menestyksensä eri tilanteessa kuin missä tänä päivänä pelataan ja kilvoitellaan pokaaleista. En ole mokomaa väitettä koskaan ymmärtänyt.

Ihan sama pitkä pohjatyö silloin piti tehdä kuin on tänä päivänä pitänyt tehdä vaikka Barcelonan joukkueen kanssa, että pääsi ensin oman maansa ja sitten Euroopan kärkijoukkueeksi. Kilpailutilanteen tiukkuudesta hyvä esimerkki on, että Liverpool oli Paisleyn aikana yhdellä kaudella liki katastrofaalisen huonossa vireessä ja jäi sarjassa peräti viidenneksi. Onneksi liigacupin ja Euroopan cupin voitto lievittivät tuolla kaudella tuskaa Liverpoolissa.

Paisleyn tullessa manageriksi, Don Revien Leeds oli ollut Englannin johtavia seuroja ja Liverpoolin pääkilpailijoita. Vaikka Leedsiin Derbysta siirtynyt nuori ja omaperäinen Brian Clough ei saanut joukkuetta haltuunsa, päätyi Paisleyn ensimmäinen kausi silti vasta toiseen sijaan, kun Cloughin seuraajaksi valittu Dave Mackay johdatti Derby Countyn voittajaksi kahden pisteen marginaalilla. Sen jälkeen Paisleyn suurimmiksi haastajiksi niin kotimaassa kuin Euroopassakin nousivat Brian Cloughin uusi seura Nottingham Forest ja Aston Villa, jota johdatti ensin Ron Saunders ja sitten Tony Barton. Myös Bobby Robsonin Ipswich, Tommy Dohertyn Manchester United ja Dave Sextonin Queen’s Park Rangers haastoivat Liverpoolia liigassa tosissaan. Keväällä 1976 Anfieldilla juhlittiin liigavoittoa, joka ratkesi pisteen erolla QPR:ään. Keväällä 1977 Tony Bookin Manchester City kipusi toiseksi myös pisteen Liverpool FC:n perässä ja keväällä 1978 juhlia vietettiin Nottinghamissa Liverpoolin ollessa jälleen vasta toinen. Kaudella 1980-81 Liverpool oli muutaman mestaruusvuoden jälkeen vasta viides Aston Villan juhliessa, mutta otti sitten toki vastapainoksi mestaruudet seuraavilla kolmella kaudella.

Velho nosti mestarit askelta ylemmäksi Kun Bob Paisleysta tuli Liverpool FC:n manageri kesällä 1974, hän oli ollut seuran palveluksessa ensin pelaajana noin 15 vuotta ja sitten valmennustiimin jäsennä ja fysioterapeuttina toiset noin 15 vuotta. Niin eläkkeelle jääneellä Bill Shanklylla kuin seurajohdollakin oli käytännössä vain yksi ehdokas vapautuneeseen tehtävään. Ongelmana vain oli, että ehdokas itse epäröi. Paisleyn luonteeseen kuului olla enemmän taustatiimin jäsen ja antaa jonkun muun paistatella parrasvaloissa. No lopputuloksen kuitenkin tiedämme

TOUKOKUU 2018 |

nw | 7

Kotimaisten liigamestaruuksien lisäksi Paisley siis johdatti joukkueensa kolmeen Euroopan Cupin voittoon ja kolmeen liigacupin sekä yhteen Uefa-cupin voittoon. Jos Charity Shieldit ja Uefan Super Cup lasketaan mukaan, Paisley voitti jonkin pokaalin jokaisella kaudellaan. Yleensä seuran palkintokaappiin kannettiin kuitenkin vähintään kaksi pokaalia ilman noita Charity Shieldejä ja Uefa Super cupiakin.

Paisleyn ”onni” oli, että Liverpool FC:n joukkue oli hänen aloittaessaan kova yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta ja noussut takaisin Englannin kärkeen jo 1970-luvun alussa voittamalla liigan 1972-73 ja FA cupin keväällä 1974. Siinä pelasi sellaisia kovia pelimiehiä kuin Ian Callaghan, Ray Clemence, Steve Heighway, Emlyn Hughes, Kevin Keegan, Chris Lawler, Alec Lindsay, Tommy Smith ja John Toschack.

Ray Kennedyn siirto seuraan sovittiin samana päivänä, jona Shankly ilmoitti erostaan.

Valmennus puolella Paisleylla oli myös hyvä tiimi tukenaan. Siihen kuuluivat siis John Bennison, Reuben Bennett, Roy Evans, Joe Fagan, Ronnie Moran, Tom Saunders sekä Geoff Twentyman. Fagan nousi reservijoukkueen valmentajasta assistant manageriksi, kun Paisley nousi manageriksi.

Kun Ronnie Moran lopetti 1968 reserveissäkin pelaamisen ja nousi harjoittelusta vastaavaksi valmentajaksi, tehtävää siihen asti hoitanut Reuben Bennett alkoi vastata ”erikoistehtävistä”. Viimeinen Boot Room Boy -ajan managerimme Roy Evans, joka sai puolustajana tililleen seuran pelaajana vuosina 1965-74 kaikkiaan yhdeksän virallista Liverpool-ottelua, siirtyi osaksi valmennustiimiä, kun Shankly näki, ettei Evansista tule ikinä huippujalkapalloilijaa. Sekä Shankly että Paisley kokivat, että Evansilla olisi kuitenkin eväitä olla hyvä valmentaja. Niinpä vasta 25-vuotias Evans alkoi vastata reservien valmennuksista ja ansaitsi paikkansa valmennustiimissä myös tuomalla porukaan hyviä ajatuksia niin valmennuksesta kuin itse pelitaktiikastakin. Tom Saunders palkattiin seuraan 1968 koko maan ensimmäisenä nuorisovalmennuksen päällikkönä ja jatkoi tehtävässä myös Paisleyn ajan. Lisäksi Saunders kävi Euroopassa vakoilemassa tulevia vastustajia. Geoff Twentyman oli kiinnitetty seuran pääscoutiksi siis myös jo Shanklyn aikana vuonna 1967 ja jatkoi työtään managerin vaihtumisen jälkeenkin.

Hyvä taustatiimi auttoi varmasti vastuumanagerina siihen asti kokematonta Paisleyta, jonka ”rasitteena” oli myös hypätä valmiiksi huipulla olevan joukkueen puikkoihin.

Vaikka Paisleylla oli ollut tärkeä rooli seuran nostamisessa

8 |

nw | TOUKOKUU 2018

Englannin huipulla, tuskin kukaan odotti, että Paisley nostaa seuransa vielä askeleen ylemmälle tasolle siitä, mihin se Shanklyn lopettaessa jäi. Hän teki työtä omalla tyylillään, mistä yksi esimerkki on Mark Lawrensonin seuraan tulon vahvistanut tilaisuus 1981. Bob tuli sopimuksen allekirjoitustilaisuuteen villatakki päällä ja tohvelit jalassa.

Paisleyn yksi vahvuus oli, ettei hän epäröinyt tehdä sellaisia rohkeita ratkaisuja kuin loistavaksi hankinnaksi osoittautuneen Kevin Keeganin myynti Hampuriin HSV:hen 500.000 punnan ennätyssummalla Liverpoolin voitettua ensimmäisen Euroopan cupinsa 1977. Paisleyn sormi ei mennyt suuhun seuraajan hankinnassakaan,vaan Keeganin korvaajaksi tuotiin edulliseksi katsotulla 440.000 punnalla Glasgow Celticissä jo taitonsa näyttänyt Kenny Dalglish, jonka oston jälkeen Paisley sanoi ”lähdetään äkkiä kotiin ennen kuin he tajuavat, mitä ovat juuri tehneet”. Paisley ei myös epäröinyt maksaa isoa rahaa Geoff Twentymanin suosittelemasta nuoresta Ian Rushista, vaikka ei ollut nähnyt Rushin pelaavan kertaakaan. Tämä usko Twentymaniin ei toki ollut uutta, vaan jo Bill Shankly hankki Kevin Keeganin aikoinaan samaten vain Twentymanin sanaan luottaen. Hyvä johtaja luottaa tiimiinsä.

Paisley on luonnehdittu vähäsanaiseksi manageriksi.

Rehtorinsa oppien mukaisesti ne vähätkin sanat sanottiin hiljaa, liki mutisten. Paul Tomkins kertoo pelaajien kutsuneen Paisleyta nimellä Dougie Doins epäselvän ja epäjohdonmukaisen puhetavan takia. Yksi osa tätä oli muistaa huonosti vastustajien pelaajien nimet. Mutta toisaalta Paisley mietti tarkkaan, mitä sanoa, ja sanoi sen, mitä oli tarpeen sanoa. Tähän kuului muun muassa vastustajille makeilua ja heidän kehumistaan, millä saatiin esimerkiksi siihen asti loistavan kauden vetänyt Gordon Strachan pelaamaan huonosti Liverpoolin murskatessa Alex Fergusonin Aberdeenin Euroopan Cupissa marraskuussa 1980.

Toki Paisley osasi samalla myös ottaa omistaan irti parhaan. Ian Rush kertoi itsekin aikoinaan Anfieldin Black tie dinnerillä siitä, miten Paisley psyykkasi häntä puhkeamaan kukkaan. Paisley sanoi Rushille ”Pelkäät ajatella itseäsi. Keskushyökkääjänä tehtäväsi on tehdä maaleja, mutta et ole onnistunut kertaakaan. Ole itsekkäämpi maalin edessä. Sinut on ostettu tekemään maaleja, mene ja näytä osaavasi.” Rush, joka luuli jo joutuvansa siirtolistalle ja kuvitteli päätyvänsä Crystal Palaceen, sisuuntui puhuttelun jälkeen tekemään kuusi maalia seuraavissa viidessä reservipelissään ja karisti apinan lopulta niskastaan ykkösjoukkueessa Liverpoolin kohdatessa Oulun Palloseuran Euroopan cupissa. Rush tuli lopussa vaihdosta sisään ja teki yksinkertaisen keskushyökkääjän perusmaalin eli ohjasi syötön sisään maalin edestä.

Tässä niin kuin Dalglishin hankinnassa loppu on meille kaikille tuttua historiaa.

Euroopan valloittaja Liverpool FC pelasi Bill Shanklyn viimeisellä kaudella Euroopan cupissa, mutta hävisi Belgradin Punaiselle tähdelle niin vieraissa kuin kotonaankin 2-1. Sekä Shankly että Paisley kuvittelivat Chris Lawlerin vierasmaalin riittävän jatkoon. Vaikka Lawler maalasi Anfieldillakin, jugoslaavit veivät kuitenkin otteluparin selvästi. Tämä epäonnistuminen Euroopassa johti Boot Roomissa vakavaan pohdintaan, jon-

ka lopputuloksena puolustus rakennettiin uudelleen toppariparin Emlyn Hughes ja Phil Thompson ympärille. Lisäksi opeteltiin pelitapa, jossa ideana oli pitää palloa Liverpoolilla kärsivällisesti, kunnes vastustajan puolustusryhmitelmään saadaan tehtyä sen verran repeämää, että siihen päästään iskemään. Osana tätä oli oppia ajattelemaan ei vain seuraavaa syöttöä, vaan pallon liikettä kaksi kolme etappia seuraavan syötön jälkeenkin. Tuo on se pelitapa, jota itse ihailin ja katsoin rauhallisena 1970- ja 1980-luvuilla. Vaikka ottelu oli 1-0 vieraille 85 minuutilla, tiesin, että kyllä Liverpool tulee vielä tasoihin ja voittaa vähintäänkin jatkoajalla. Ja näin todella tapahtui lähes aina.

Toki Euroopan valloittaminen vaati muutakin kuin oikeanlaisen pelitavan opettelua. Bob Paisleyn mukaan vielä 1960-luvulla englantilaisjoukkueet menivät europeleihin kuin lomamatkoille. Perillä oltiin päiviä ja jalkapallo oli vain osa ajankäyttöä. Paisley kutisti matka-ajat minimiin eli vierasotteluun mentiin niin myöhään kuin mahdollista ja sieltä lähdettiin niin nopeasti kuin mahdollista. Otteluun harjoiteltiin kotona, jossa Melwoodin yksi harjoituskenttä pystyttiin mitoittamaan tasan vastustajan kentän mittoihin.

Vierasmatkat suunniteltiin niin tarkkaan, että pelaajien juoma vesikin kuljetettiin joukkueen mukana kotimaasta turistiripulin välttämiseksi.

Kuten jo edellä tuli esille, uudet opit tehosivat ja Liverpool FC alkoi voittaa Euroopassakin. Yksi osa menestystä olivat Euroopan opit ja sen tuomat muutokset pelitavassa sekä uudenlainen asennoituminen pelaamiseen Euroopassa.

Toinen tärkeä asia oli oppia menestymään. Phil Neal kertoi aikoinaan Anfieldin Black tie dinnerillä, että Liverpoolin tie Euroopan cupin nelinkertaiseksi voittajaksi lähti siitä, että ensin alettiin menestyä kotona ja sitten voitettiin Uefa-cup 1976. Kun Brugge kaatui 1976, porukka alkoi ajatella, että kyllä me haluamme tuon komeammankin palkinnon. Ja se Euroopan cup tulikin jo 1977 ensimmäisen kerran. Ja sitten uudestaan 1978 ja 1981 sekä Joe Faganin aikana vielä 1984.

Englannin silloisen liigan kovuudesta kertoo, että Liverpoolin putken katkojatkin tulivat Englannista, kun Nottingham Forest nosti pytyn 1979 ja 1980 ja Aston Villa 1982. Vain vuoden 1983 voitto lipsahti mantereelle Hampurin HSV:lle.

Liverpool oli samoilla opeilla finaalissa myös 1985, mutta hävisi jalkapallon varjolla Heyselille tulleiden rikollisten huligaanien riehuttua 39 Juventuksen kannattajaa hengiltä. Tuomari antoi ottelun toisella puoliajalla Juventukselle

lahjarankkarin, jonka Michel Platini upotti ohi Bruce Grobbelaarin, ja se ratkaisi ottelun, jossa ei tainnut olla peli-iloa tippaakaan kummankaan joukkueen pelaajilla.

Uskollinen seuralle 50 vuotta Bob Paisleyta on kiitetty kyvystä motivoida ja mentoroida pelaajia, hyvästä taktisesta pelisilmästä sekä niin yleisestä kuin jalkapalloilullisesta viisaudesta. Paisley ei kokenut itseään takniikkaneroksi, mutta hän osasi valita pelaajat, joita joukkue tarvitsi, ja antoi heidän pelata itselleen luontevaa peliä itselleen luontevissa rooleissa. Toki esimerkiksi Phil Thompson aloitti keskikenttäpelaajana, mutta sekin on osa valmenusjohdon viisautta, että pelipaikkaa osataan tarvittaessa muuttaa. Olennaisinta Paisleyn menestyksessä oli saada joukkueen palaset kohdalleen ja taktiikka loksahti sen jälkeen kasaan ikään kuin itsekseen.

Paisley ei pahemmin muuttanut voittavaa joukkuetta, mutta saattoi toki muuttaa joukkueen ryhmitystä kentällä aikaa myöten. Kevin Keeganin vaihtuminen Kenny Dalglishiin esimerkiksi muutti asetelman lähelle 4-4-1-1:tä, kun aiemmin oli pelattu enemmän 4-3-3:a tuolloin Brittilässä hyvin yleisen 4-4-2:n rinnalla. Kun vaihtomiehiä oli vain yksi, David Fairclough oli yleensä Paisleyn taktinen vaihtopelaaja, jonka tuomisella kentälle saatettiin muuttaa pelin luonne ja ottaa muuten kiven alla ollut voitto kotiin.

Ehkä suurin Paisleyn vahvuus liittyy joukkueen kehittämiseen. Liverpool FC onnistui pääosin Paisleyn aikana ostamaan erinomaisen hyvin oikeat pelaajat sekä myös päästämään pelaajista irti oikeaan aikaan. Kun Shankly piti joukkueessa jo parhaat päivänsä nähneitä vanhoja luottopelaajiaan, Bob Paisley oli tässä suhteessa armoton. Jokainen pelaaja, jonka parasta ennen päivä alkoi häämöttää, pistettiin epäilyksettä lihoiksi. Eivät kaikki hankinnat toki onnistuneet Paisleyn aikanakaan, mutta heikoksi osoittautuneita kauppoja oli niin vähän, ettei niistä kannata tehdä numeroa.

Heikkouksia Bob Paisleysta ei juuri löydy. Selvästi isoin liittyi asioiden julkituontiin. Jo mainittu epäselvä mutina ja epäjohdonmukaiseksikin moitittu puheen sisältö kiusasi paitsi suhteessa julkisuuteen myös joukkueen sisälläkin.

Hyökkääjä David Johnson ainakin avautui julkisuudessakin 1970-luvulla valitellessaan, ettei tuntunut olevan ikinä samalla aaltopituudella managerinsa kanssa. Mutta toisaalta, eipä Paisleyta palkattukaan pitämään puheita vaan tuomaan menestystä. Ja sen hän todella teki.

Muistan itse viettäneeni surun päivää, kun kauden 1982-83 päätteeksi tuli tieto, jonka mukaan Bob Paisley on päättänyt luopua managerin tehtävistä. Se helpotti kuitenkin tuskaa, että uusi manageri Joe Fagan oli alkuperäinen Kenkähuoneen poika. Bob Paisley päätti astua sivuun palveltuaan Liverpool FC:tä pelaajana, valmentajana, fysioterapeuttina tai managerina 44 vuotta – osan tosin etänä Toisen maailmansodan takia. Managerina 23 Bell’s Managerial Awards’illa palkittu Paisley siirtyi tuolloin seuran johtoportaaseen, jossa toimiessaan hän sai täyteen 52 vuotta seuran palveluksessa. Ennen sairastumistaan Alzheimerin tautiin myös arvonimellä OBE palkittu Paisley ehti toimia vielä manageri Kenny Dalglishin neuvonantajana. Viimeiset vuodet 77-vuotiaana 14.2.1996 kuollut Bob Paisley eli sairautensa ja läheistensä kanssa julkisuudesta syrjässä.

TOUKOKUU 2018 |

nw | 9

eipä Paisleyta palkattukaan pitämään puheita vaan tuomaan menestystä. Ja sen hän todella teki.

Muistan itse viettäneeni surun päivää, kun kauden 1982-83 päätteeksi tuli tieto, jonka mukaan Bob Paisley on päättänyt luopua managerin tehtävistä. Se helpotti kuitenkin tuskaa, että uusi manageri Joe Fagan oli alkuperäinen Kenkähuoneen poika. Bob Paisley päätti astua sivuun palveltuaan Liverpool FC:tä pelaajana, valmentajana, fysioterapeuttina tai managerina 44 vuotta – osan tosin etänä Toisen maailmansodan takia. Managerina 23 Bell’s Managerial Awards’illa palkittu Paisley siirtyi tuolloin seuran johtoportaaseen, jossa toimiessaan hän sai täyteen 52 vuotta seuran palveluksessa. Ennen sairastumistaan Alzheimerin tautiin myös arvonimellä OBE palkittu Paisley ehti toimia vielä manageri Kenny Dalglishin neuvonantajana. Viimeiset vuodet 77-vuotiaana 14.2.1996 kuollut Bob Paisley eli sairautensa ja läheistensä kanssa julkisuudesta syrjässä.

Seura kunnioitti kaikkien aikojen menestyneintä manageriaan tekemällä Anfieldille Paisley Gatewayn, joka avattiin virallisesti 8.4.1999. Hieno kunnianosoitus suurelle miehelle, jota myös hänen synnyinkaupunkinsa Hetton-Le-Hole on kunnioittanut muistomerkillä. Paisley on haudattu Wooltoniin St.Peter’s Chuchin kirkkomaahan, jos joku haluaa käydä muistelemassa suurta miestä hetken hänen haudallaan. ■ (Jatkuu seuraavassa numerossa)

KOHTASIN JUMALAN! Elämässä on muutamia erityisen merkittäviä hetkiä. Yksi näistä oman elämäni erikoishetkistä koitti 27.4.2018. Silloin kohtasin itse Jumalan!

O

len saanut kokea monia upeita hetkiä Anfieldilla. Niitä on tullut stadionin eri katsomoissa ottelujamme katsellessa, Anfieldin pyhällä nurmella pelatessani OLSC Finlandin joukkueen maalivahtina branchien välisessä ensimmäisessä turnauksessa sekä nykyisen Kenny Dalglish standin ja Main standin VIP-tiloissa, joissa on ollut mahdollisuus tavata kentältä tuttuja legendojamme.

Huhtikuun 27. päivän 2018 Anfield-vierailumme sijoittuu omana Anfield-kokemuksena jos ei ihan kärkeen, niin joka tapauksessa kutakuinkin TOP 1:een. Pääsimme nimittäin perinteisellä OLSC Black tie dinnerillä, joka järjestettiin tällä kertaa Main standin Carlsberg Dugout Loungessa, paiskaamaan kättä,vaihtamaan muutaman sanan sekä yhteiskuvaan itse The Godin eli jumalaisen maalinsylkijämme Robbie Fowlerin kanssa. Bonuksena saimme samaan pakettiin tavata Sami Hyypiän sekä LFC-kannattajia eri puolilta maailmaa.

10 |

nw | TOUKOKUU 2018

TEKSTI Arto Rautio

Oma pöytäseuramme oli Maltalta, jossa on muuten kaksi virallista kannattajayhdistystä, yksi kummallakin Maltan pääsaarella.

Itselleni tämä kohtaaminen oli SE JUTTU, jota olin toivonut ja odottanut jo vuosia. Syystä tai kolmannesta Robbie Fowler on reilun 50 vuoden ”kannattajaurallani” noussut kaikkein rakkaimmaksi LFC-pelaajaksi, vaikka toki arvostan suunnattomasti mm. Ray Clemencea, Phil Nealia, Ian Rushia ja John Barnesia, joihin olemme myös saaneet ”törmätä” Anfieldin hyväntekeväisyysillallisilla.

Toxtethista parrasvaloihin ja ennätysmieheksi Robert Bernard eli Robbie Fowler syntyi Liverpoolin keskustan eteläpuolella olevalla Toxtethin alueella 9.4.1975.

Toxteth ei kuulu kaupungin hyvämaineisimpiin alueisiin.

Osaltaan maineen syntyyn ovat vaikuttaneet varmaan kaupunginosaan kansanyhteisön alueelta maailmansotien jälkeen tulleet siirtolaisjoukot, Liverpoolin etenkin 1970- ja 1980-luvun yleisenkin ahdingon aiheuttama suuri työttömyys sekä yleisestä pahoinvoinnista kimmonneet Toxtethin mellakat 1980-luvulla.

Robbie luonnehti synnyinseutuaan ”vähän ghetoksi”, mutta kertoili samalla oman lapsuutensa sujuneen kuitenkin sangen normaalisti. Hänellä ei esimerkiksi ole muistikuvia vuoden 1981 mellakoista. Jalkapallo oli siellä tärkeä osa lasten elämää, ja Robbie alkoi pian erottua joukossa lahjoillaan. Hän pääsi ensin koulunsa joukkueeseen, ja tuli siitä huomatuksi myös Liverpool FC:ssä.

- Eihän se mikään romanttinen paikka ollut elää lapsuutta.

Mutta olen real Liverpool lad Toxtethista ja todella ylpeä siitä, Fowler kiteytti.

- Omassa perhepiirissäni oli sekä Evertonin että Liverpoolin kannattajia. Sitä kautta on syntynyt mielikuva, että olisin ollut Everton-kannattaja. Pääsin yhdeksänvuotiaana vuonna 1984 Liverpoolin organisaatioon ja olen ollut siitä lähtien yksiselitteisesti Liverpool-fani. Tänä päivänä minulle on täysin yhdentekevää, mitä Everton tekee tai on tekemättä. Se seura ei kiinnosta minua tippaakaan enkä seuraa sen tekemisiä mitenkään, Robbie paalutti oman jalkapallokotinsa sijainnin.

Fowlerin ”löysi” Liverpoolin scout Jim Aspinall, jonka katseen vangitsivat Robbien ihana kosketus palloon ja kyky toisaalta juosta oikeaan paikkaan ja toisaalta pistää pallo tarvittaessa itseltään joukkuetoverille oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Seura lähestyi Robbien äitiä Marieta ja isää Robbie Senioria ja tie tähtiin alkoi aueta.

Matka ykkösjoukkueeseen oli ajallisesti sangen pitkä.

Ammattilaissopimuksen Robbie allekirjoitti samana päivänä 1992, kun täytti 17. Ensimmäiset kosketukset virallisiin otteluihin tulivat penkkimiehenä kauden 1992-93 lopussa mutta Robbien virallinen ensiesiintyminen tapahtui vasta seuraavalla kaudella 22.9.1993 liigacupin ottelussa Fulham Liverpool FC, jossa Robbie myös teki ensimmäisen kaikkiaan 183:sta ykkösjoukkueen Liverpool-maalistaan.

Samaisen liigacupin otteluparin toinen osa näytti kaikille varmaan lopullisesti, millainen kyky tuolloin 18-vuotias nuorukainen on. Robbie nimittäin teki 5.10.1993 pelatussa otteluparin kotiottelussa Liverpoolin kaikki 5-0 voiton maalit. Tämän jälkeen Robbie teki pian Southamptonin verkkoon ensimmäisen hattutemppunsa ja naputti 13 maalia 15 ensimmäisessä ykkösporukan pelissään. Star was born.

Ura urkeni Sounessista - Pääsin joukkueeseen Graeme Sounessin ollessa managerimme.

Minua harmittaa, että Graeme on kannattajien piirissä niin huonossa huudossa, koska Graeme toi kyllä uutta ammattimaista otetta niin harjoitteluun kuin pelaajien toimintaankin. Oma mielikuvani on, että esimerkiksi Italiassa jalkapalloon suhtauduttiin noihin aikoihin ammattimaisemmin kuin meillä. Omassa porukassamme esimerkiksi Steve Nicol saattoi ahtaa pussillisen perunalastuja juuri ennen ottelua, millaiseen Graeme esimerkiksi alkoi puuttua.

- Ykkösjoukkueeseen pääsy toi mahdollisuuden pelata sellaisten tähtien ja esikuvien kuin Jan Mølby, John Barnes, Ian Rush ja Ronnie Whelan kanssa. Se oli tietysti yksi tärkeä osa kehittymistä. Kun nyt olemme saaneet nauttia Mo Salahin uskomattomista esityksistä, on hyvä muistaa muun joukkueen, esimerkiksi Roberto Firminon kovan työn, merkitys hänen rinnallaan, tukenaan ja taustallaan. Samalla on toki sanottava, että Salah on nähdäkseni myös paras pelaajamme aikoihin, selvästi parempi kuin esimerkiksi Luis Suarez.

- Mo vei minulta nyt maaliennätyksen, mutta kun olen Liverpool-kannattaja, se ei todellakaan haittaa tippaakaan.

Ennätykset on tehty rikottaviksi eikä mikään miellytä enempää kuin Liverpoolin menestys. Jos sen mukana menee jokin ennätys, menkööt, Robbie myhäili.

Robbien ensimmäisen kauden loppusaldo oli 18 maalia, yksi vähemmän kuin tähtihyökkääjä Ian Rushilla. Fowlerin saavutuksen arvoa nostaa, että hän missasi ison osan kevättä tammikuussa murtuneen nilkan takia. Robbie pelasi kaudella 15 ottelua vähemmän kuin Rush ja loppukevät oli vamman jäljiltä vähän vaisu. Robbie pääsikin kunnolla uudelleen vauhtiin vasta kauden 1994-95 alkaessa tehden nyt Roy Evansin manageroimassa joukkueessa mm. silloisen Valioliigan nopeimman hattutempun neljässä minuutissa 33 sekunnissa Arsenalia vastaan. Tämän ennätyksen vei Robbielta ajalla 2.56 vasta eräs Sadio Mané toukokuussa 2015. Harmi kyllä Mané sylki hattunsa Aston Villan verkkoon tuolloin Southamptonin eikä Liverpoolin paidassa.

Roy Evans, joka siirtyi valmennustiimiin jo nuorena ja oli siten ollut mukana mm. Liverpoolin nuorten kehittämisessä, arvosti suuresti Robbieta. Niinpä Fowler oli avauksessa mm.

Liverpoolin voittaessa Evansin kauden ainoan pokaalin liigacupin finaalissa 1995. Fowler teki maalin molemmissa välieräpeleissä, mutta finaalissa Bolton kaatui 2-1 McManamanin kahdella maalilla. Kun Robbie ja Steve ovat parhaita kavereita, ystävän nousu sankariksi tuskin pahemmin harmitti Robbieta voitonjuhlissa. Lisäksi Robbie sai ”lohtua” valinnastaan Valioliigan vuoden 1995 nuoreksi pelaajaksi.

Robbie Fowlerin peli sujui Roy Evansin aikana kaikkineen kuin rasvattuna, vaikka ihan kauden 1995-96 alussa Evans istuttukin Robbieta ottelun alut penkillä ja käytti avauksen kärkiparina Ian Rushia ja tuoretta kallista ostosta Stan Collymorea. Kun Collymore loukkaantui parin pelin jälkeen Robbie

TOUKOKUU 2018 |

nw | 11

palasi avaukseen ja piti paikkansa niin hyvällä otteella, että hänet valittiin vuonna 1996 uudelleen Vuoden nuoreksi pelaajaksi. Kaiken kaikkiaan Robbieta pidettiin yleisesti 1990-luvun loppupuolella koko Euroopan ja samalla tietysti koko maailmankin ehdottomista ykköshyökkääjistä. ‑ Koen epäreiluna, että verrataan eri managereita keskenään tai vaikka Jürgen Kloppiin. Kuten totesin, Souness toi lisää ammattimaisuutta, Evansilla oli hyvä ote pelaajiin ja niin Houllier kuin Benitezkin olivat kumpikin omalla tavallaan hyviä joukkueen kehittämisessä. Kloppilla tuntuu olevan hyvä ote kaikkiin osa-alueisiin ja mielenkiinnolla odotan, mitä ensi kausi tuo tullessaan,Fowler summasi Sami Hyypiän nyökytellessä. ‑ On hyvä nähdä joukkueen olevan niin yhtenäinen nyt.

Sen takia olemme olleet niin menestyviä, Sami täydensi.

Oiva joukkue tekee loistavan tähden Kun Robbie aloitti ykkösjoukkueessa, siihen kuuluivat myös mm. Steve McManaman ja Jamie Redknapp, jotka olivat Robbien ohella Evansin ajan joukkueen kantavia hahmoja yhdessä mm. David Jamesin kanssa. Nuoren polven voinee sanoa ottaneen ohjat lopullisesti kaudella 1996-97, jolloin Ian Rush oli lähtenyt joukkueesta ja Robbien numero vaihtui 23:sta 9:ään. Robbien kärkiparina hääri aluksi siis Stan Collymore. Muistan sen ajan tv-peleistä, että Stanilla oli iso rooli monien Robbien maalien pohjustajana, vaikkei hän maalintekijänä päässytkään meillä toivottuun tasoon.

Robbie muistutti, että Mon tapaan hänkin pääsi loistamaan koko joukkueen yhteisen työn tuloksena. Robbie nosti niin Black tie dinnerillä kuin toukokuisessa Valioliigapelien erätauko-ohjelmassa esille erityisesti McManamanin taitavuuden, luovuuden sekä luotettavuuden pelaajana. McManaman loi omalla virtuositeetillaan maalipaikkoja mm.

Robbielle ja teki itsekin useita näyttäviä maaleja. Parhaat jalkapalloilulliset aivot, eli best football brains, Robbien mielestä muuten ovat kuuluneet John Barnesille, joka jatkoi uraansa Liverpoolissa kevään 1997 loppuun asti. Myös paras kapteeni Steven Gerrard, jonka Robbie lisäksi nosti Black tie dinnerillä McManamanin rinnalle uransa parhaana pelikaverina, taklaajakuningas Paul Ince sekä äänekkäin pelaaja Jamie Carragher ovat Robbien eri aikakausien pelikavereita Liverpool FC:stä. David James taas sai Robbielta kunnian olla ärsyttävin pelikaveri erilaisine temppuineen, joista muut saivat ”nauttia”.

- Vastustajista en pelännyt tai kokenut erityisen pahaksi ketään. Olen lähtenyt siitä, että yritän pelata omaa peliäni,

12 |

nw | TOUKOKUU 2018

juoksipa vastaan joku Manchester Unitedin huippuvuosien miehistöstä, tai Jamie Carragherin tai Sami Hyypiän johtama Liverpool FC:n puolustuslinja, Robbie totesi Sami Hyypiän nimetessä Thierry Henryn itselleen ikävimmäksi vastustajan pelaajaksi.

Noihin Evansin manageriaikoihin syntyi myös Liverpoolin nuoriin tähtipelaajiin ja heidän vapaa-ajanviettoonsa liittynyt käsite The Spice Boys, jota Ossi Nummelin availi ansiokkaasti muutama Norwegian Wood sitten. Tämä Spice Boys -meno taisi olla yksi syy, minkä vuoksi Stan Collymore sai lähteä Aston Villaan 1997. Robbie sai rinnalleen ensin Patrik Bergerin, josta kirjoitin Norwegian Woodissa viime syksynä, ja sitten toisen oman myllyn kasvatin elin Michael Owenin, joka alkoi Gerard Houllierin ottaessa managerivastuut mennä hiljalleen Fowlerin edelle nokkimisjärjestyksessä.

Kohti Trebleä ja ulko-ovea Seura menetti uskonsa Roy Evansin kykyyn palauttaa vanha menestys vuonna 1998. Kesällä syntyi outo tilanne, jossa seuralla oli kaksi manageria eli Evans ja Gerard Houllier. Kukaan ei Robbien mukaan tuolloin oikein tiennyt, missä nyt mennään ja kenen kanssa voi puhua mistäkin ja kuka on vastuussa mistäkin. Houllierin ajattelu oli monella tapaa ihan eri planeetalta kuin Evansin. Fowler kuvasi syntyneitä outoja tilanteita hyvällä esimerkillä.

- Muistan harjoitusottelumatkan Osloon kesällä 1998.

Tiesimme yhden tosi hyvän yökerhon ja oli puhetta, että mennään ottelun jälkeen illalla sinne. No Gerard Houllier ilmoitti hotellin aulassa, että kukaan ei mene mihinkään muualle kuin huoneeseensa nukkumaan. ”Jos joku jää kiinni jostakin muusta, tulee vähintäänkin sakkoa”, Houllier ilmoitti. Sillä hetkellä tuli hissi alas ja sieltä astui ulos Roy Evansa. ”No niin pojat, nyt lähdetään yökerhoon”, Evans ilmoitti ja kysyi samalla, ”kai kaikki tulevat mukaan”, Fowler naureskeli älytöntä asetelmaa muistellessaan.

Hullunkurinen tilanne laukesi aika pian kauden alettua, kun Roy Evans veti johtopäätökset ja jätti manageritehtävät yksin Houllierille. Houllier toi Robbien mukaan touhuun taas aimo annoksen lisää uudenlaista ammattimaisuutta.

Hän aloitti viiden vuoden kehittämisohjelman, jossa mm. pistettiin Melwood uuteen uskoon ja tiukennettiin pelaajien kuria selvästi. Spice Boys -ajat saivat jäädä taakse. Houllier toi myös uusia pelaajia, joista Black tie dinner -illan toinen tähtivieras Sami Hyypiä oli onnistunein hankinta niin pelillisesti kuin taloudellisestikin.

- Muistan kun Sami tuli ensimmäisen kerran Melwoodiin. Katsoin häntä ja ihmettelin, miten joku voi olla noin iso, Robbie muisteli ensikohtaamistaan suomalaisikonin kanssa.

Robbie nousi syksyllä 2000 joukkueen kapteeniksi, kun varsinainen kapteeni Jamie Redknapp oli sivussa vammojen takia. Nimitys ei kuitenkaan estänyt Houllieria tiputtamasta Robbieta penkille ja antamasta avauksen pelipaikat Owenille ja seuraan hankitulle Emile Heskeylle. Kun Robbiellakin oli lisäksi loukkaantumishuolia, Houllier kääntyi Sami Hyypiän puoleen ja kertoi, että sinä Sami otat nyt nauhan käsivarteesi.

- Niin no olin kyllä oikeasti pelikunnossa silloin, minkä takia tämä nauhapäätös ihmetytti minua suuresti, Robbie nauratti meitä Samin kertoessa oman kapteeniutensa alkuvaiheita.

Käytännössä loukkaantumiset yhdistettynä manageri Houllierin näkemyksiin alkoivat kuitenkin ennakoida sitä, että Toxtethin suuren pojan ura Liverpool FC:ssä alkoi lähestyä loppuaan. LFCHistory.netin mukaan Liverpool hyväksyi Chelsean 12 miljoonan punnan tarjouksen Robbiesta, mutta Robbie ei halunnut lähteä. Niinpä Fowler oli mukana voittamassa Treblea eli liigacupia, FA-cupia ja Uefa-cupia keväällä 2001. Saman keväänä hän myös nousi parrasvaloihin mm. tekemällä maalin Birminghamin verkkoon liigacupin finaalissa, yhden maalin Alavesia vastaan Uefa-cupin finaalissa ja vapauttamalla Michael Owenin kahden maalin tekoon FA-cupin finaalissa Arsenalia vastaan. Lisäksi Fowler teki kaksi maalia kauden päätösottelussa Charltonia vastaan, missä vain voitto riitti varmistamaan Liverpoolille paikan Mestarien liigassa kaudella 2001-2002.

Valmistauduttaessa syksyyn 2001 Robbien on kerrottu suututtaneen Houllierin kakkosmiehen Phil Thompsonin Melwoodissa vetäisemällä tätä harjoituksissa tahallaan pallolla, kun Thompson oli keräämässä palloja maalista. Tämän epäkunnioittavan tempun kerrotaan jättäneen Robbien ulos kauden avaavasta Charity Shield -ottelusta. Anteeksipyynnön jälkeen hän pääsi kuitenkin joukkueeseen, joka tiputti Valkeakosken Hakan Mestarien liigan karsinnoissa. Syksy meni kuitenkin enemmän tai vähemmän penkillä, kunnes 27.11.2001 maailmalle kerrottiin Robbien siirtyvän 11,75 miljoonan punnan kaupassa Leeds Unitedin riveihin. Ei auttanut, vaikka Robbie oli nakuttanut vielä yhden hattutempun, Leicesterin verkkoon, lokakuussa 2001. Gerard Houllier väitti Fowlerin halunneen lähteä, totuus lienee enemmän se, että Robbie ei enää sopinut Gerardin suunnitelmiin.

- Kun näistä seuran hankinnoista puhutaan, yksi huonoimmista on kyllä ollut El Hadji Diouf. Hänethän muuten hankittiin korvaamaan minua, Robbie Fowler murjaisi saaden 60:sta eri maasta tulleiden 70 branchin edustajat räjähtämään nauruun.

Robbien uran loistaviin hetkiin loivat lievää varjoaan muutamat tempaukset kentällä ja Spice Boys -touhuun liittyvät kohut, joilla ehkä oli oma osansa Houllierin asenteeseen hyökkääjätähteä kohtaan. Keltaiseen lehdistöön levisi aikoinaan esimerkiksi kuvia yökerhossa baaritiskillä nuoria neitokaisia nuoleskelevasta Fowlerista. Samoja elementtejä oli kokkelikohussa eli pelaajien väitetyssä kokaiinin käytössä. Houllierhan kaipasi pelaajilta hieman toisenlaista käytöstä kuin mihin oli totuttu Evansin aikaan.

Tuo kokkelikohu nousi näkyvästi esiin, kun Robbie vetäisi huhtikuussa 1999 rajaviivan kalkkia nenäänsä tehtyään maalin Evertonin verkkoon meille lopulta 3-2 päättyneessä ottelussa. Gerard Houllierin lausunnon mukaan kyse oli Rigobert Songin opettamasta kamerunilaisesta ruohonsyönti-juhlintatempusta, mutta ainakin tv-kuvassa – katsoin pelin televisiosta nimittäin – se näytti tyylipuhtaalta kokaiininuuskaisuimitaatiolta. Robbien mukaan nuuhkaisutemppu oli hetken mielijohteesta syntynyt ähäkutti-tyyppinen vastaveto Goodison Parkin kotiyleisön kokaiiniaiheiselle huutelulle. No oli mitä oli, temppu herätti närää laajalti ja toi Robbielle rangaistuksena mm. pelikieltoa. Aiemmin saman vuoden helmikuussa Robbie oli kääntänyt takapuolensa ja heilutellut sitä Chelsean Graeme Le Soux’lle reaktiona puheisiin Le Soux’n sukupuolisesta suuntautumisesta. Vaikka Le Soux humautti tilanteessa Robbieta, antoi liiga jälkikäteen Robbielle kahden ja Graemelle vain yhden ottelun pelikiellon. Robbielle temput tiesivät yhdessä pitkää huilia kauden lopuksi.

Toki Fowler sai urallaan myös myönteistä käytöspalautetta. Robbielle myönnettiin Uefan Fair Play palkinto hänen yritettyään estää väärin tuomitun rankkarin Arsenal-ottelussa huhtikuussa 1997. Tuomari näki David Seamanin kaataneen Fowlerin, ja Robbie yritti puhua tuomarin perumaan rangaistuspotkun. Kun tuomio piti, Robbie vetäisi huonon pilkun, jonka maalivahti David Seaman torjui. No Liverpool sai maalin kuitenkin, kun Jason McAteer - myös Norwegian Woodissa esitelty ex-pelaajamme - kävi pistämässä reboundin sisään. Tämä oli muuten McAteerin uran ensimmäinen Liverpool-maali.

Oli ihmeen hyvä kotiin tulla taas Fowlerin meno Leedsiin oli yksi osa pyrkimystä rakentaa Unitedista uudelleen eurooppalainen suurjoukkue. David O’Learyn vetämänä alkanut projekti meni kuitenkin kiville, ja niin meni seurakin, joka tipahti valioliigasta 2004 ja palloilee tämän panostuksen jäljiltä edelleen Championshipissä.

Robbie tosin ei ollut enää joukkueessa, joka putosi, sillä hän siirtyi syksyksi 2003 Manchester Cityyn. Siitä ei puhuttu, oliko sillä jotain vaikutusta siirtoihin, että Robbien lisäksi hänen paras ystävänsä Steve McManaman tuli Cityyn 2003 Real Madridista, eikä siitä, oliko Robbien ja Steven ololla Cityssa vaikutusta, että myös Spice Boysiin kuulunut David James liittyi Cityn miehistöön 2004.

TOUKOKUU 2018 |

nw | 13

Robbien uralle Leeds-vuodet 2001-2003 ja niitä seuranneet vuodet 2003-2006 Manchester Cityssa olivat korkeimman huipun jälkeistä aikaa, mutta silti tuloksellisesti ihan kohtuullisia. Leedsille Robbie teki 33 ja Citylle 27 maalia.

Kausi 2005-06 jäi Cityn kanssa vajaaksi, kun Houllierin Liverpoolin ruorissa korvannut Rafa Benitez päätti kutsua Fowlerin takaisin kotiin. Muistan menneeni ELK ry:n vuosikokoukseen Tampereelle tammikuussa 2006 ja vetäneeni iloisena päälleni syksyllä 1996 hankkimani pelipaidan, jonka selässä on numero 9 ja sen yläpuolella teksti Fowler. Ainoa paita muuten yhä, jossa minulla on jonkun pelaajamme nimi ja numero.

Robbie kertoi illallisella tajunneensa vasta Leedsiin lähdettyään, kuinka iso ja tärkeä asia Liverpool FC oli sekä yleisesti että hänelle itselleen. Kun oli ollut seurassa 9-vuotiaasta asti, siihen kuulumisen merkitys valkeni vasta siitä lähdettyään.

Fowler pelasi rakkaassa seurassaan viimeisessä jaksossaan puolitoista kautta. Tuolloin, roolina oli olla enemmän vaihtopelaaja kuin avauksen hyökkääjä. Ensimmäisellä kauden puolikkaalla hän teki viisi maalia ja sai vuoden jatkosopimuksen. Viimeisellä kaudellaan Robbie teki vielä seitsemän reppua lisää, mikä nosti kokonaissaldoksi siis183 kaikkiaan 369 ottelussa. Kunnioitettavat luvut, tosin ottelumäärässä liki sata vähemmän kuin 467 ottelullaan ei-brittiläisten pelaajien ottelumäärätilaston kärkeä Liverpoolissa pitävällä Sami Hyypiällä.

Liverpool FC:stä Fowler siirtyi Championshipin Cardiff Cityyn, jossa loukkaantumishuolet pilasivat kauden. Niinpä Robbie missasi FA-cupin finaalin Portsmouthia vastaan keväällä 2008. Hän yritti paluuta Valioliigaan syksyllä 2008 Paul Incen manageroimassa Blackburnissa, mutta peliaika jäi vähiin. Niinpä Robbie suuntasi vuoden 2009 alussa Australiaan, jossa pelasi ensin North Queensland Furyssa ja sitten Perth Gloryssa kevääseen 2011 asti. Uransa hän päätti Thaimaassa Muang Thong Unitedissa, jossa toimi jonkin aikaa myös väliaikaisena päävalmentajana. Perheensä toiveesta Robbie isrisanoi sopimuksensa vuoden 2012 alkupuolella, ja Fowlerit muuttivat takaisin Liverpooliin. Puheet Robbien liittymisestä uuden Intian sarjan Kolkatan joukkueeseen kariutuivat, samoin Ian Hallowayn pyrkimykset saada Robbie osaksi takaisin Valioliigaan noususta haaveillutta Blackpoolin joukkuetta. Lopulta Robbie päätti lyödä nappulakengät naulaan.

14 |

nw | TOUKOKUU 2018

Tehdään hyvää porukalla Anfieldin vuosittainen Black tie dinner kerää varoja Liverpool FC:n perustamalle Liverpool FC Foundationille, joka tekee erilaista hyväntekeväisyystyötä mm. seutukunnan nuorten parissa. Olimme tänäkin vuonna puolisoni Kirsin kanssa edustamassa OLSC Finlandia. Tilaisuudessa keräättiin rahaa mm. myymällä arpoja. Arvonnan palkinnot olivat lahjoituksina saatuja Liverpool FC-tuotteita.

Kokonaisuutena tämän vuotinen Black tie dinner, johon osallistui yli 350 fania eri virallisista OLSC-brancheista, tuotti ennätyssumman rahaa säätiölle.

Meille kannattajille varmaan isoin kimmoke lähteä mukaan ja vetää iltapukua ja smokkia päälle ovat tilaisuuteen tulevat tähtipelaajat. Tänä vuonna mukana olivat siis Robbie Fowler ja Sami Hyypiä, joka sai tässä artikkelissa sivurooliin sen takia, että tein hänestä ja hänen Liverpool-aikaisista kokemuksistaan ison jutun Norwegian Woodiin keväällä 2017, kun Sami oli ollut maaliskuussa 2017 vieraanamme Kipinässä.

”Illallistähdet” ovat olleet joka kevät kovan tason pelimiehiä. Vuonna 2017 tapasimme Anfieldilla Patrik Bergerin ja Vladimir Smicerin, 2016 Ray Clemencen ja Gary McAllisterin sekä 2015 John Barnesin ja Ronnie Whelanin. Kevät 2014 oli melkoista tähtisadetta, kun illalliselle osallistuivat Chris Lawler, Phil Neal, Ian Rush, John Aldridge sekä Jason McAteer, joka kävi myös Kipinässä OLSC Finlandin vieraana Liverpoolin pelatessa HJK:ta vasten kesällä 2015. Kaikki nämä tapaamiset on ”raportoitu” Norwegian Woodin ko. vuosien kevään viimeisessä tai syksyn ensimmäisessä numerossa.

UCL-FINAALI ÄÄNEKOSKELLA

TEKSTI JA KUVAT Ville Hänninen

J

oka vuosi perinteisiin on meillä kuulunut että jalkapallokausi paketoidaan Mestarien liigan finaalia seuraamalla hyvässä porukassa syöden ja juoden. Niin tänäkin vuonna tehtiin. Lisäsäväyksen toi tällä kertaa vielä että päästiin oman seuran kanssa finaaliin asti. Sovittiin vaimon kanssa että vie perheen yökylään mummulaan jotta saadaan nukkumapaikkoja pitkänmatkalaisille.

Minisoccer turnaus, lauluja ja chantteja Päivän startti tapahtui klo 13:00 Äänekosken keskuskoulun monitoimikaukalolla jossa pelattiin minisoccer turnaus. Joukkueet oli etukäteen arvottu ja tunnelma pelien aikana oli huikea. Musiikki soi, aurinko paistoi ja hiki lensi.

Suuremmilta loukkaantumisilta vältyttiin ja voittopokaali nousi Team Gabrielssonin kapteeni Joonaksen toimesta. Pelien jälkeen järjestimme Äänekosken keskustan läpi marssin laulaen ja chantteja hoilaten paikallisen ravintolan terassille joka oli lupautunut pitämään meille yksityistilaisuuden. Terassilla juomia nauttien oli tunnelma odottavan innostunut.

Terassihetken kruunasi You’ll Never Walk Alonen soitto ravintolan ämyreistä. Matkamme suuntautui terassilta meille kotia. Olin paria viikkoa aiemmin jakanut naapureille lappuja että meillä on tulossa finaalin aikaan kisakatsomoa ja saattaa aiheutua ylimääräistä laulantaa ja riemun kiljahduksia. Kun kävelimme kotikatua oli muutamat terassioluet vääntäneet lauluvoluumi nappia napsun kovemmalle. Se ei kuitenkaan ketään asuinalueellamme häirinnyt.

Paikallinen pizzeria oli varannut meille eväät ja kun olimme saaneet kaikki 46 kappaletta pizzoja tuhottua oli aika aloittaa saunominen ja oheistoiminta.

Keräsimme varoja Äänekosken Huiman juniorijalkapalloilijoille järjestämällä arpajaiset ja laukausututkaa. Avokätisyyttä löytyi ja saatiin useamman satasen potti kasattua junnuille. Pubivisassa tentattiin tietoutta Mestareiden liigasta sekä molemmista joukkueista. MM-kisapallon palkinnoksi nappasi mukaan Kinnusen Aki. TOUKOKUU 2018 |

nw | 15

Kisastudio Studion alettua kaikki olivat jo valinneet paikkansa kisakatsomoista joita olin rakentanut useamman paikan pihalle ja omaan Anfield pubiin. Illan aikana väkeä oli tullut vielä lisää ja meitä oli paikalla n.40 Liverpoolin kannattajaa ja parisenkymmentä jalkapallon ystävää. Vielä kajautettiin You’ll Never Walk Alone porukalla ja game on.

Pelistä on turha tässä mitään kirjoittaa koska se on jo käsitelty monessa paikkaa. Kirosanoja lensi ja eikä liene yllätys että Sergio Ramosin kohdalle ne suurimmat tunteenpurkaukset tulivat. Ottelussa oli hieno hetki kun Sadio Mane pääsi tasoittamaan. Siinä pääsi miesrakkaus valoilleen kun halattiin sponttaanisti ja huudettiin porukalla. Loppuun asti oli usko että vielä tästä noustaan mutta tällä kertaa ei ollut meidän vuoromme nostella isokorvaista pokaalia. Pelin jälkeen oli vertaistukea tarjolla ja toisiamme lohduttaen poistuimme Äänekosken yöelämään.

Pubivisaa ja veljeyttä Oli hienoa olla järjestämässä tapahtumaa ja ilman apuvoimia ei tällaisia tapahtumia tehdä. Isot kiitokset omille velipojille jotka auttoivat kasaamaan meille upeat puitteet kisakatsomoa varten ja joiden kautta järjestyi palkinnot arpajaisiin. Veljenpojat kavereidensa kanssa huolehtivat siisteydestä päivän ajan ja pitivät huolen että saunassa riitti lämpöä. Väyrysen Santulle kiitos pubivisan kasaamisesta. Voitto tässä kisassa meni Liverpoolin kannattajalle ja kakkoseksi jäi ainut paikalla ollut Real Madridin kannattaja Toni, jonka 30v juhlia vietettiin samalla. Äänekosken toisiksi kovin Liverpoolin kannattaja Mikko Porrassalmi ansaitsee myös kiitoksen. Mikon kautta tuli rekvisiittaa ja fanipaitoja sekä hän oli korvaamaton apu koko tapahtuman organisoinnissa.

“FELLOW SCOUSER”

TAAGE LAIHO

HEAVY METAL & FOOTBALL TEKSTI JA KANSIKUVA Kaapro Gröhn 16 |

nw | KESÄKUU 2018

TOUKOKUU 2018 |

nw | 16

E

räskin toukokuinen torstaipäivä kun Turussa sataa vettä. Ainakaan Taage Laihoa tämä ei tunnu haittavaan.

Lienee turhaa kysyä onko hän eilen katsonut kannattamansa seuran vierasottelun.

-Tottakai se tuli katsottua. Mané oli aivan loistava kuten myös Karius. Salah oli yllättävän vaisu. Paljon häntä haettiin pitkillä palloilla, mutta ei tuntunut onnistuvan. Hyvin vastustaja “Mon” pelasi pois niin kuin odottaa saattoikin. Firminon huomasin vasta kun Klopp otti vaihtoon. Tuomari vihelteli vähän mitä sattuu, mutta lopputulos oli kuitenkin ansaittu.

Aulis Virtanen ja Kevin Keegan Liverpool otti paikan Laihon sydämestä hyvin perinteisistä syistä: Kevin Keegan, Yleisradio ja Aulis Virtanen.

-Futista on tullut seurattua niistä ajoista kun puhuttiin vielä Englannin ensimmäisestä divisioonasta. Pidän myös Bundesligasta sillä saksalainen laukaisuherkkä ja maalirikas pelityyli on viihdyttävää. Maajoukkuejalkapallo kiinnostaa tietenkin myös, mutta ei puhuta siitä Unkari-pelistä.

Jürgenin näköisiä pelaajia

11 vuotta sitten viimeksi. Allez, allez, allez.

Turkulainen heavy metal-laulaja Tapio “Taage” Laiho on 52-vuotias turkulainen heavy metal-laulaja. Hän on tunnettu Kilpi-yhtyeestä, mutta on toiminut solistina lukuisissa muissakin projekteissa sekä cover-bändeissä.

-Soolomateriaalia on tullut tehtyä viime aikoina. Kilpi julkaisi myös vastikään uuden biisin ja debyyttilevyn “Sähkönsinistä Sinfoniaa” julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 15 vuotta. Sitä juhlistetaan muutamilla festivaalikeikoilla ja syksyyn ajoittuvalla kotimaan kiertueella. Vaikka maailmaa on tultu nähtyä myös musiikkiuran ansiosta soitti Kilpi ensimmäisen ulkomaankeikkansa vasta kaksi viikkoa sitten.

-Juu , Fuengirolassa oltiin. Eipä tällaista suomeksi laulettua heviä ihan joka paikassa suurkuluteta. Vaikka suomalainen hevi maailmalla onkin arvossaan, on se yleensä englanniksi laulettua tai sitten karjuttu niin ettei kielellä liene väliä.

Runosmäeltä Tepsiin Jalkapallo on ollut osa Taagen elämää jo pienestä pitäen.

-Runosmäen nappulaliigasta aloiteltiin ja siitä sitten Tepsin junnuihin. Pelasin keskikentällä tai topparina. Olin sellainen vaihtopenkkijätkä. B-junnuissa sattui hyvä kausi ja valmennus nosti minut “alaikäisenä” A-junnuihin. Siellä tuli pelattua niin Mika Aaltosen kuin kaimansa Lipposenkin kanssa. Tepsin jälkeen olin mukana pelastamassa Turun Veijareita ja noustiin sen kanssa kutosesta aina kolmosen karsintoihin asti.

Jalkapalloihmisenä ei Laiho musiikkipiireissä ole täysin outolintu. Joitain soittokavereita ei potkupallo kiinnosta, mutta toisten kanssa viikonlopun Valioliiga-peleistä voi puhua pitkäänkin.

-Lätkä on kuitenkin monelle isompi juttu, täytyy myöntää. Todella monet soittokaverit pyrkivät myös perinteisen penkkiurheilun lisäksi pitämään kuntoaan yllä. Etenkin salibandy on suosittu harrastus. Tästä esimerkkinä esimerkiksi Stratovariuksen Timo Kotipelto.

Viikonloppupainotteinen ammatti rajoittaa pelien seuraamista. Joskus käy tuuri ja keikkapaikka näyttää matsin soundcheckin jälkeen.

-Pelaajauutisia ja loukkaantumisia tulee seurattua vaikka jokaista peliä ei näkisikään.

Laiho kertoo, että piti aikoinaan hyvänä uutisena Roy Hodgsonin nimitystä Liverpoolin valmentajaksi.

-Onhan hän etenkin Brittien saarilla erittäin arvostettu kaveri. Ei se kuitenkaan onnistunut toivotulla tavalla.

Mielestäni kun puhutaan Valioliigan tasoisesta sarjasta, ei siellä ole huonoja pelaajia. Tasoeroja pelaajien välillä on tietty, mutta valmentajalla on se iso ja vaativa tehtävä saada henkilökemiat toimimaan. Tietyt persoonat kun osaa tuoda yhteen, niin voit saada joukkueen pelaamaan voittavaa jalkapalloa. Tästä esimerkkinä esimerkiksi Liverpoolin tämän hetkinen kärkikolmikko. Klopp on tehnyt hyvää työtä.

Pidän hänen persoonastaan ja siitä miten hän ottaa pelaajat huomioon. Onhan hän ihan eri maata, jos vertaa esimerkiksi Mourinhoon, vaikka kai hänelläkin joitain inhimillisiä piirteitä on. Uskon, että Kloppin aikana voidaan saada sitä paljon toivottua mainetta ja kunniaa. Rahasta se on kiinni. Vielä tarvitaan pari Jürgenin näköistä pelaajaa.

Nykyisessä joukkueessa pidän etenkin Milneristä ja Hendersonista. Van Dijk oli hyvä hankinta vaikkei suoritus ole vielä ollutkaan ihan täydellistä, mutta uskon sen parantuvan vielä tästä ensi kaudella. Yleensäkin tulee seurattua ja arvostettua toppareita. Kaikista lähinnä sydäntä on tietty seuran omat kasvatit kuten Trent Alexander-Arnold. Myös sellaiset onnistujat kuten esimerkiksi Andy Robertson säväyttävät. Hänen nousut pallollisena eilenkin olivat hekumallisia jättäen italialaiset jälkeensä. Salah tarvitsisi varmaan myös mainita.

Haaveena The Kop Vaikka Liverpoolin kannattaminen on kulkenut vierellä jo Keeganin ajoista, ei Laiho ole vielä päässyt vierailemaan Anfieldilla. Haaveena on kokemus todistaa matsi Kopista.

Vastustajalla tuskin lienee väliä.

-Minulla ei ole sellaista perinteistä inhokkijoukkuetta vaikka ManU tähän varmaan pitäisi sanoa. Hyvä jalkapallo-ottelu on hyvä jalkapallo-ottelu riippumatta ketkä siellä pelaavat. Jotenkin pienestä asti futista pelanneena sellainen vastustajan kunnioitus näyttää päätään edelleen. Chelseasta en kyllä pidä idioottien faniensa ansiosta. Tuli juuri tuolla Fuengirolassa nähtyä sellaisia 50-60 vuotiaita öykkäreitä, joiden käytöstavat todellakin olivat unohtuneet lounais-Lontooseen.

Rush paukautti pallon yläpesään Haastattelupäivänä on kautta jäljellä kolme peliä. Paikka neljän joukossa on vielä mahdollista menettää. Kauden vii-

TOUKOKUU 2018 |

nw | 17

meisen, tärkeimmän pelin Taage uskoo päättyvän Liverpoolin 2-1 voittoon.

-Maaleja voi tietty tulla enempikin kun tuon meidän nykyisen joukkueen ottaa huomioon. Kuka vaan kärkikavereista voi koska vaan tehdä kaksi maalia yhteen peliin.

Pääasia on toki se, ettei Pepe enää pelaa vastustajan riveissä.

Mukanaan Laiholla on esitellä komeaa 80-90-luvun taitteen “Candy”-pelipaitaa. Enää se ei kuulemma mahdu päälle, mutta sitä komistavien nimikirjoitusten ansiosta se ei tunnu haittaavan.

-TPS järjesti vuonna 2006 Fireball-kaukalojalkapalloturnauksen. Pelaamassa olivat muuan Ian Rush ja Ronnie Whelan. Muistan kun Rush tuli kentälle ja laukoi keskiympyrästä käsipallomaalin yläpesään. Tapahtuman jälkeen sain tilaisuuden tavata kaksikon paita ja tussi ojossa.

Vaikka Merseyside ja block 305 ovat vielä Laihon kohdalla valloittamattomia huippuja, on hän saanut mahdollisuuden nauttia kanssakäymisestä ehdan scouseri-kannattajan kanssa.

-Tarkkaa vuotta en muista, mutta 2000-luvun alussa oltiin Amsterdamissa keikkareissulla. Mentiin hyvän hanastoutin perässä erääseen brittiläistyyliseen pubiin. Viereisestä pöydästä kuului jotain mongerrusta jonka oli pakko olla Merseysiden dialektia. Asian varmistuttua totesin myöskin olevani Liverpoolin punaisten kannattaja. Yhdellä kavereista oli päässä englannin maajoukkueen kannattajalippis.

Hän kysyi minulta jotain, joka meni aluksi totaalisen yli ymmärryksen. Hetken päästä tajusin hänen sanoneen “Who’s god? If you answer right I give you my cap.”

Bill Shankly. Sinne meni scouserin lakki.

TEKSTI Gerard Burke

H

aving been to all the home matches in Liverpool’s Champions League run this season, my 19 year old son and I were fortunate enough to get tickets for the final in the LFC ballot. I then booked us on to a charter flight with World Choice Sports.

All was well until about 3.30pm last Thursday afternoon when I received an automated phone call and an email from World Choice Sports saying that the flight had been cancelled.

Because going to a European Cup Final to watch Liverpool was probably a once in a lifetime opportunity for me and my son to do together, I then spent the remainder of Thursday frantically looking for alternative flights. Eventually, I found some flights through Skyscanner and an online travel agent, Kiwi.com. It was a fairly tortuous route, leaving Manchester at 9.30pm on Friday night for Bergen in Norway, then on to Copenhagen on Saturday morning, then Helsinki and eventually getting to Kiev at 6.15pm local time. That should have been plenty of time given that the match kicked off at 9.45pm Kiev time.

18 |

nw | TOUKOKUU 2018

The return journey was, if anything, even more tortuous.

We were to leave Kiev at 8.15pm on Sunday night and fly to Yerevan - yes, I had to check where it is too! It’s in Armenia!

On Monday morning, we then flew Yerevan to Athens, then Athens to Geneva, then Geneva back to Manchester, landing at Manchester at 3.15pm on Monday.

Eight flights in total and nearly 72 hours of travelling!

And costing about £2000 in total for the two of us. These flights were only definitely confirmed at about 10.00am on Friday morning!

Although I’m from Liverpool, I live just to the south of Milton Keynes. My son is at university in York. So, we both had to set off at about 4.30pm on Friday to get trains to Manchester airport in time for the flight to Bergen. At Manchester, we realised that we were not the only LFC fans who were taking this route. There were 10 - 12 of us who had been in the same position with World Choice Sports and had found the Scandinavian route!

By the time we reached Helsinki, on Saturday afternoon, all seemed to be going well - except for an almost complete lack of sleep! Several other LFC fans had made their way to

Helsinki by other routes and our group was now about 15 strong. As you can imagine, we were all getting pretty excited about seeing the Reds in the European Cup Final after our epic journey!

The Helsinki to Kiev flight was operated by Ukraine International Airlines (UIA) and was due to take off at 4.10pm.

At about 3.45pm, the flight was called. Helsinki is one of those airports where they check your tickets and passports and then put you on a bus to take you to the plane. We all got on the bus and arrived at the plane - only to be told that the bus would be returning to the terminal building because the plane had a ”technical problem”.

We were then told that there would be a 25 minute delay.

After 25 minutes, we were told that the plane would leave at 5.30pm. That soon became 6.30pm. By this stage, we were beginning to panic. The flight time to Kiev is two hours, then we would have to get through passport control at Kiev, say half an hour, then it’s 45 minutes from the airport to the stadium. So, if the flight took off at 6.30pm, the earliest we could get to the stadium was kick off time! Any further delay and we would miss some or all of the match!

The 6.30pm estimated time of departure then became 7.30pm. The best we could hope for was that we might get to see the second half! The 15 of us discussed our options: we could either get the flight and hope to get to the stadium for the second half, or we could watch the whole of the match in a bar in Helsinki airport! At that point, most of us were in favour of still getting the flight.

Shortly afterwards, the departure time was put back again to 8.30pm. We all then knew that, despite our huge efforts to find alternative flights after the original flights had been cancelled, and despite our mini-tour of Scandinavia, our dream of seeing Liverpool in the European Cup Final had been snatched away from us at the very last. We were bereft.

For me and my son, to go to a European Cup Final to watch Liverpool was a once in a lifetime opportunity. There were two other father and son pairings in the same situation.

To have this snatched away from us, at the very last stage of an epic journey and to have nothing to show for it, other than a severely depleted bank balance, was more than many of us could take. Several of the party were in tears.

There was now no point in going to Kiev at all. So, we cancelled our bookings and bought new flights returning from Helsinki to Manchester direct at 8.15am on Sunday.

One of the LFC fans who had joined us at Helsinki airport was Finnish. He suggested that we all go to watch the match with the Helsinki LFC Supporters Club. We all agreed and took a train into central Helsinki where we watched the match with about 200 Finnish LFC fans in, believe it or not, the Helsinki casino! A slightly surreal experience!

Ultimately, the Helsinki to Kiev flight was cancelled. We are now all trying to get some recompense for the delay and cancellation. In my case, I am looking for a refund for - The cancelled Helsinki to Kiev flights - The flights we would have got to return from Kiev - The additional flights that I had to buy to get back from Helsinki - The match tickets.

Currently, this is proving to be extremely difficult. On Monday, I made claims through both of them. They are both extremely difficult to contact and are telling me different things.

UIA are only contactable through Twitter and Facebook messenger! They tell me different things on each! On Messenger, they’ve told me that they have refunded the Helsinki to Kiev flights but they initially said they can’t tell me how much. After me pressing them,they say that they’ve refunded to Kiwi.com, 3565 Czech krona per ticket. I have no idea why it’s in Czech krona given that the flights were bought in Sterling, Finland uses the Euro, and Ukraine has its own currency, the Hryvnia! Anyway, for the two tickets, that’s about 277 Euros. On Twitter, UIA tell me that they can’t tell me whether they’ve made a refund or for how much and that I have to deal only with Kiwi!

Kiwi are equally difficult. I have made a claim with them but I can’t get to speak to anyone who is actually dealing with my claim! The only option is to speak to their call centre who are incredibly unhelpful and simply leave me on hold if they can’t answer a question. The call centre say that they can’t put me through to the claims department and they can’t even speak to the claims people themselves! They can only email them!

Eventually, yesterday, I managed to speak to someone who is a ”quality team manager”. She promised me that the claims department would call me back within 24 - 48 hours. I haven’t heard anything from them.

She also told me that UIA had offered a refund of 496 Euro - a completely different number to that which UIA had told me! And still not a full refund for the Helsinki to Kiev flights which had cost £519.

I’ve also looked into getting a refund from the club for the match tickets. As you’re probably aware, the club announced that they would refund people who had match tickets but who couldn’t get to Kiev because of the cancellation of the World Choice Sports flights. When I looked into this, there were two options: either you had to take your tickets in person to Anfield by Saturday 26 May (ie. the day of the match!), or you had to post them to the Club with a postmark no later than Saturday 26 May. Of course, people like us who had made alternative arrangements to get to the match, had our tickets with us!

And, once our alternative flights were also cancelled, it was then impossible for us to meet the requirements to return the tickets to the Club. I’ve contacted the Club on Twitter and had no response at all. I find that very disappointing indeed.

It’s deeply frustrating to say the least. And it just rubs salt into the wounds of having had our dreams dashed at the last minute.

”By the way, Helsinki looks like a very interesting city and I’d certainly like to come back on another occasion when I have a little more time!” ”And, most importantly, thanks a million for hosting us at your Supporters’ Club night on Saturday. It was brilliant!”

TOUKOKUU 2018 |

nw | 19

VAASA

HELSINKI

MIKKELI

KUOPIO

VANTAA 20 |

nw | TOUKOKUU 2018

HUITTINEN

TEKSTI Jussi Uotila

OLSC Finland, Turun haarakonttori osallistui 26.5.2018 FC TPS:n järjestämään Mauno Business Challenge kaukalofutisturnaukseen. Joukkue kasattiin ensi sijassa Turun aktiiveista LFC Turku WhatsApp ryhmänkautta. Jos joku haluaa liittyä ryhmään niin laittakaa WA viestiä +358440225001.

Turun aktiiveista mukana olivat Matias ”Levandowski” Majapuro, Jussi ”Kapteeni Gerrard” Uotila, Jussi ”Alan Hansen” Niemi, JP ”krapula” Hakkarainen ja Niko ”Haritun Lallana” Virta. Muut joukkueet olivat yritysjoukkueita, ravintolat Mauno ja Bassi, RTV sisustusliike, Pet-Vet eläinlääkäriasema sekä WhiteAnal (Whitestone ja Analystica) nettisivustofirmakombo.

Kun erinäisten syiden, kuten Mestareiden liigan finaalin esivalmistelut ja työesteet, takia osanotto uhkasi jäädä hivenen vajaaksi, niin otettiin ryhmään muutama ei-jäsen.

Ja joska menestys on tärkeää, niin värvättiin FC TPS yritysasiakaspuolelta väriä aiemmin tunnustanut Joonas ”Vihannespörssi” Blomqvist sekä suoraan Veikkausliigasta (parin kauden takaa) Jukka ”Dudek” Lehtovaara. JP saapui paikalle mutta pitäytyi nestetankkausosastolla ja Haritun Lallana hoiti pelihommat. Matias tuli suoraan yövuorosta parin tunnin yöunilla, JussiN suoraan töistä ja JussiU suoraan Nappulaturnauksesta. Jukka taas oli edellisenä iltana ollut firmansa kesäpäivillä ja epäili omaa pelikuntoaan. Onneksi tasoittavilla saatiin palikat järjestykseen. Kaikkinensa ryhmärämä oli siis heti alkuun aika epäkunnossa. Onneksi ensimmäiseen peliin palikat ja pelipaikat loksahtivat kohdilleen.

Pelit siis pelattiin kaukalossa, joka on 24*10 metrin kokoinen ja maaleina on käsipallomaalit. laitoja sai käyttää apuna syötöissä ja sivuraajat suoritettiin joko heittona tai futsalsivurajana. Kulmat heittona. Kolme pelaajaa ja maalivahti yhtä aikaa kentällä, vaihdoit lennosta. Kahdeksanminuutin erät.

Onneksi e ollut pitempiä. Alusta oli hiekkatekonurmi, siis aika kova ja liukas. Taklaukset olivat kiellettyjä ja se sääntö muistettiin jonkun aikaa.

Ensimmäisessä pelissä Maunoa vastaan OLSC sai loistoalun, kun JussiN ja Matias petasivat allekirjoittaneelle tyhjän maalin. Siihen karisi pahin jännitys, ja kun Jukka maalissa hoiti ex-ammattiveskarin varmuudella pari ekaa peliä puhtaalla pelillä, niin suunta oli selkeä. Jukka oli ennen peliä vähän varoitellut, ettei ole kunnossa eikä ainakaan heittäydy, mutta kyllä sieltä selkärangasta se pelimies tuli esiin, kun peli lähti käyntiin. Hienosti tuli vastaan ja torjui kaikilla ruumiinosilla, mukaan lukien takaraivolla yhden takalaudasta kimmonneen vedon. Ottelu päättyi 3-0 OLSC:n voittoon. Toisessa pelissä oli vastassa RTV, ja selkeä 5-1 voitto. Ikävästi allekirjoittanut mokasi ja päästi vastustajan kapteenin läpi. Viimeistely Jukan längistä.

Näin itse amatöörinä oli hienoa pelata Jukan ja Matiaksen tapaisten oikeiden pelaajien kanssa, joilta tuli koko ajan ohjeita ja joille voi pelata vaikeitakin palloja.

Bassi ja WhiteAnal kaatuivat molemmat selkeästi 4-1, ja lohkovoitto oli jotakuinkin varman kun vastaan oli asettumassa jumbo Pet-Vet. Turnauksessa Pet-Vet oli huumoriporukkana liikkeellä 4 ei-futaavan ja 2 vähän futaavan naisen voimin. Kolmanteen peliin tekivät erikoisliikkeen, ja värväsivät naapurikentältä Fc Interin ikämiesporukasta neljä ei-ihan-turkulaista pelimiestä. Muutaman minuutin aikana menivät parilla maalilla johtoon, kunnes turnaus-jury hylkäsi vahvistukset ja PetVet joutui jatkamaan naisvoimin. Tämän seurauksena alkusarjan viimeisessä kamppailussa oli vastassa lohkovoittoaan varmistellut OLSC ja jumbopaikan varmistanut Pet-Vet. Noilla vahvistuksillapelistä olisi tullut tiukka, mutta oikeilla kokoonpanoilla tulos repesi 7-0, vaikka selkeästi vastustajan huono asenne heijastui myös meidän tekemiseen ja peli meni leikkimiseksi.

Alkusarjan viimeisessä pelissä oli avoinna melkein kaikki, vain runkosarjan voitto (OLSC) ja jumbo (Pet-Vet) olivat selvillä. Bassi ja WhiteAnal pelasivat melkoisen kiihkeän, ja reilun, ottelun, jonka voittajana vaaditulla kahdella maalilla tuli Bassi. WhiteAnal, viime vuoden hopeamitalisti, jäi tällä kertaa pudotuspelien ulkopuolelle.

Välierässä OLSC:tä vastaan asettui ravintola Mauno, mukanaan Missi ja Uinnin SM-mitalisti Hilla Kortetjärvi (instagram @hillakortetjarvi) sekä suuri Tokio 2020 Olympiatoivo, ja varsin hyvännäköinen. OLSC pääsi heti alkuun johtoon ja vaikka jalka painoi, niin tasainensuoritus toi 4-2 voiton. Toisen välierän voittaja Bassi joutui suoraan välierästä väsyneenä finaaliin, joten vaikka peli (ja otteet) koveni, pysyi OLSC voittamattomana ja finaali hoitui noin 4-2 tuloksella. Ainoa isompi murhe oli JussiN takareiden pamahtaminen suht harmittomassa maalintekotilanteessa, kun tossun ja alustan kitka petti.

Pelien jälkeen suurin osa siirtyi saunomaan ja kylpemään Mauno Skykokoustilaan. Osa OLSC porukasta siirtyi suoraan Hunter’s Inniin odottamaan SEN PELIN alkua. Suuri LFC fani Mika Laurikainen (FC TPS päävalmentaja) saapui myös Mauno Skyhyn kommentoimaan peliä, mutta siitä ei ole raporttia koska allekirjoittanutkin siirtyi lopuksi Hunters Inniin, jossa 40-50 punaista piti melkoista tunnelmaa. Illan pelistä ei sitten enempää.

Kapteenin kiitos koko joukkueelle mukaan lukien katsomovalmentajat ja -kannustajat, sekä järjestäjille onnistuneesta turnauksesta.

Voittajan on helppo hymyillä.

TOUKOKUU 2018 |

nw | 21

ROIHUVUOREN NAHKA Roihuvuoren nahka ja OLSC Finland ovat tehneet yhteistyösopimuksen. Yritys tarjoaa kolmea erikokoista lompakkoa OLSC Finland -logolla ja 10% tuotteen hinnasta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen OLSC Finlandin kautta.

Myös muut tuotteet ovat mahdollisia yhdistyksen logolla.

OLSC SUOSITTELEE HELSINKI Elmo Sport Bistro (OLSC, nw, $ $ $ ) | TURKU Pub Hunter’s Inn (nw) | KOTKA Players (OLSC, nw, $$$ ) VAASA Office (OLSC, nw) | KUOPIO SporttiPubi Futari (OLSC, nw, $ $ $ ) | IMATRA Osmo’s Cosmos Bar (OLSC) VANTAA Old Story (OLSC, nw) | KOUVOLA Irish Pub Old Tom (OLSC, nw, $ $ $ ) | JYVÄSKYLÄ Matsibaari (nw) NAANTALI Bar Puoliaika (OLSC, nw) | OULU Joku Paikallinen Pubi (OLSC, nw) | PIETARSAARI O’Learys RAUMA Street bar (OLSC) | RIIHIMÄKI Irlannin Setteri | ROVANIEMI Olivers Corner (OLSC, nw) SAVONLINNA Happytime Baari | TORNIO Sports Corner | HÄMEENLINNA Pub Wiljami (OLSC, $ $$ ) JOENSUU Jetset bar | VUOKATTI O’Learys Katinkulta (nw) | TAMPERE ???

OLSC

22 |

nw | TOUKOKUU 2018

nw $$$ Kaupunkilippu Norwegian Wood luettavissa Tarjouksia pelipäivinä

LIPPUJEN HAKU JA YHDISTYSPISTEIDEN VAIKUTUS Yhdistyspisteet Selitetään ensin yhdistyspisteiden (credits) kerääminen: Kun jäsenmaksu maksetaan ennen syksyn lippujenhaun deadlineä (yleensä kesäkuun lopussa), saa jäsen käyttöönsä 3 pistettä. Kun jäsenmaksu maksetaan ennen kevään lippujenhaun deadlineä (yleensä marraskuun lopussa), jäsen saa käyttöönsä 2 pistettä. Tämän jälkeen (1.12 – 31.5 ) liittyessä jäsen saa 1 pisteen.

Pisteet lasketaan yhteen aina kolmen viimeisen jäsenkauden perusteella eli näin korkein mahdollinen pistemäärä on 9 pistettä.

Pisteitä voi kartuttaa kirjoittamalla yhdistyksen lehteen Norwegian Woodiin, kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti.

Piste lisätään jäsenen saldoon kun juttu on julkaistu lehdessä. äsenen sen hetkiset pisteet näkyvät hänelle lähetettävässä jäsenmaksussa.

Lippujen haku Hakeaksesi lippuja jäsenellä tulee olla Liverpool FC:n jäsenyys – eli Full tai Light membership. International membership EI kelpaa.

Yhdistys hakee lippuja kaksi kertaa kauden aikana: syyskaudelle (otteluohjelma vuodenvaihteeseen asti) ja kevätkaudelle (loppukauden pelit).

Jokaiseen otteluun voimme hakea 14 lippua. Yhdistys saa valita kolme ottelua syksyllä ja kolme ottelua keväällä, jotka ovat ensisijaisia otteluita lippujen suhteen ja joihin Liverpool FC yrittää saada yhdistykselle liput. Loput ovat ns. ”toivotaan toivotaan” -otteluita, joihin yhdistys voi mahdollisesti saada lippuja. Yhdistyksen haut tapahtuvat ennen seuran virallisia General Sales -myyntejä.

Miten haet yhdistyksen ottelulippuja?

Yhdistykseltä tulee excel-taulukko haettavista peleistä noin 1–2 viikkoa ennen deadlineä. Taulukkoon merkataan vain hakijan nimi, ruksataan halutut ottelut ja palautetaan kysely takaisin. Huom! Ruksaa vain ne ottelut, joihin olet oikeasti valmis lähtemään. Olet velvollinen ostamaan kaikki saamasi li-

KIRJOITA NORWEGIAN WOODIIN Norwegian Wood on kannatusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa. Lehti julkaistaan neljän kuukauden välein syys-, tammi- ja toukokuussa. Lehden sisältö muodostuu jäsenistön kirjoittamista artikkeleista.

Lehteen kirjoittamalla voit kartuttaa lippujen haussa hyödynnettäviä yhdistyspisteitäsi, mutta kuitenkin niin, että mahdollista on saada vain yksi piste per lehti. Piste lisätään jäsenen yhdistyspistesaldoon heti kun juttu on julkaistu lehdessä.

Kaikenlaiset reissu- tai tapahtumaraportit, kausiennakot ja -yhteenvedot ovat tervetulleita. Pelaajaesittelyt ja -arvioinnit ovat myös toivottuja, varsinkin siirtoikkunoiden aikaan. Seuran historiaa, sen käännekohtia tai tärkeitä tapahtumia sivuavat artikkelit olisivat myös mielenkiintoisia. Jos kenelläkään on yhteyksiä ulkomaisiin kannattajiin ja sitä kautta englanninkielisiin artikkeleihin, julkaisemme niitäkin ilomielin. Pitäkää silmät ja korvat auki mielenkiintoisten Fellow Scouser -haastateltavien varalta.

Jutut ja kuvat tulee lähettää osoitteeseen editor@olscfinland.com. Samaan osoitteeseen saa lähettää myös parannus- ja kehitysehdotuksia.

Päätoimittaja kiittää.

put, sillä ns. kakkosprioriteetin ”jos-saan-tämän-lipun-niin-en-otakaan-muita-ruksaamiani-lippuja” -otteluita ei ole.

Varsinkin syksyn haku, eli kauden ensimmäinen lipunhaku, tulee nopeasti. Syksyn lipunhakuun kannattaa varautua jo siinä vaiheessa, kun otteluohjelma julkaistaan ja katsoa valmiiksi, mitkä ottelut kiinnostavat. Hakijalista otteluihin päivitetään reaaliajassa foorumille ja on ainoa paikka mistä näkee otteluihin hakeneet

Miten lipunsaajat päätetään?

Pelit jaetaan A- ja B-kategoriohin. A-kategoriaan luettavat pelit ovat Everton, Man Utd ja Arsenal sekä B-kategoriaan Man City, Chelsea ja Tottenham. Loput pelit ovat kategorioimattomia. Mikäli peleihin on yli 14 hakijaa, käytetään seuraavia karsintamalleja: 1) Ensimmäinen karsinta (jos yli 14 hakijaa): Edellisenä kautena kyseiseen otteluun saatu lippu.

2) Toinen karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A/B-kategorian pelit: Yhdistyspisteiden avulla., jolloin vähiten pisteitä omaavat tippuvat ensin. Muihin peleihin liput arvotaan loppujen lähtijöiden kesken.

3) Kolmas karsinta (jos yhä yli 14 hakijaa): A- ja B-kategorian pelit : Arvonta.

Karsinnoissa käytettävän arvonnan kulku: Jokaisella hakijalla on LFC:n jäsennumero ja tästä numerosta hänelle luodaan oma arvontanumero. Tätä arvontanumeroa sitten verrataan yhdistyksen luomaan numeroon (00-99) ja lähimmäksi tätä numeroa osuvat arvontanumerot saavat paikan lipunhakijoina. Tarkemmat arvontasäännöt löytyvät foorumilta.

Yhdistyspisteiden väheneminen Kun jäsen saa lipun A-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi jäsenen yhdistyspistekertymästä. Vähennys vaikuttaa siten heti seuraavaan mahdolliseen A-kategorian pelin lipunhakuun.

Kun jäsen saa lipun B-kategorian otteluun, menettää hän 3 yhdistyspistettä ja tämä vähennetään välittömästi ainoastaan mikäli ottelu on yhdistyksen otteluvalintapeli. Muihin otteluihin ei käytetä yhdistyspisteiden vähennyksiä.

OTTELULIPPUJEN KÄYTTÖOIKEUS ”Miten toimin kun en pysty käyttämään yhdistyksen kautta saatua lippua?”

Ota välittömästi yhteyttä info@olscfinland.com ja kerro tilanteesi. Yhdistyksen kautta saadut liput ovat ensisijaisesti yhdistyksen jäsenille tarkoitettuja. Lipun ”omistusoikeus” on ostajalla vasta kun lippu on maksettu.

Mikäli lipun ”omistusoikeus” on vielä yhdistyksellä, lippua ei tule missään nimessä ryhtyä kauppaamaan itse!