Telma 2/2010

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMISEN ERIKOISLEHTI

2 • 2010

Kolmen kerroksen raksaväkeä

Lehmien seurassa, käärmeiden kaverina

Uotilan PAHit upea ura Alkossa ovat palopaikan painajainen Altisteiden kavala kirjo

Telma

pääkirjoitelma 28.5.2010

Palvelua yhdeltä luukulta Jukka Ahtelan työryhmän raportissa sovittujen toimenpide-ehdotusten tavoitteena on pidentää suomalaisten työuria ja nostaa keskimääräistä eläkkeelle siirtymisen ikää. Raportissa on useita toimenpiteitä, jotka Työturvallisuuskeskus tulee toteuttamaan. Niiden toteuttaminen tarkoittaa olemassa olevien työhyvinvoinnin palveluiden laajentamista ja resurssien lisäämistä.

Palvelut toteutetaan käytännönläheisinä ja erityisesti pk-sektorin yrityksiin suunnattuina. Keskeisenä tavoitteena on periaate yhden luukun palvelusta. Palveluluukun sisältö tehdään asiakkaiden tarpeista lähtien. Työalatoimikunnat ja työpaikoilla työskentelevät ovat asiakkaina keskeisiä vaikuttajia, kun rakennamme palveluluukun sisältöä.

Tulemme toteuttamaan Työhyvinvointikortin, jonka sisältö ja malli sovitaan TTK:n hallituksen nimeämässä työryhmässä. Jotta uusi kortti voi toimia, sille pitää olla työpaikkojen aito kysyntä. Käytännön toteutuksessa hyödynnetään Työturvallisuuskortin kokemukset ja mahdollisuudet.

Työhyvinvoinnin palveluiden tarjoaminen yhdeltä luukulta edellyttää parempaa ja laajempaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Uuden toiminnan toteuttajana ja rahoittajana Työturvallisuuskeskus ja Työsuojelurahasto ovat keskeisiä kumppaneita.

Työhyvinvointipalveluiden tuottajia on Suomessa paljon. Meidän tarkoituksenamme on kerätä olemassa olevaa tietoa ja tarjota sitä kaikille tietoa tarvitseville.

Me pyrimme lisäämään kumppanuutta eri toimijoiden kesken ja tarjoamme yhteistyöfoorumia, missä työhyvinvoinnin palveluita voidaan kehittää.

Jorma Löhman TTK:n toimitusjohtaja jorma.lohman@ttk.fii

Kirsi Tuura

2

Telma 2 2010

Telma on Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen julkaisema työelämän kehittämisen erikoislehti. Lehden saavat maksutta muun muassa työpaikkojen luottamus- ja työsuojeluhenkilöstö, työterveyden ammattilaiset, henkilöstöhallinnon ww w . t etyöelämätutkijat l m a - l esekä h erilaiset t i . fTSR:n i ja TTK:n sidosryhmät. edustajat ja esimiehet,

Riskit työelämässä Kuvitus Helena Hajanti

Työelämä on huippuvaarallista, siellä riittää riskejä joka lähtöön. Joskus tarvitaan apuvälineitä, mutta aika usein vaarat välttää terveellä järjellä.

www.telma-lehti.fi www.telma-lehti.fi www.telma-lehti.fi

Lue aiheesta sivuilta:

10–17 20–25 42–47

Telma 2 2010

3

istossa Töhryjen po viakin käytetään ko mutta pesuaineita, ulkona niiden höyryt eivät 0 haittaa. S. 1

Todella prrrrameat verrrmeet!

Viemärisukel lus ei ole vars inaista sukel Mutta ilman lustyötä. miehiä viem äreissä me k sukeltaisimm aikki e helposti jä tteisiin. S. 2 0

Sisällysluettelo VAKIOT

Ty öe

lä mä

n ke hiT

Tä mi

iko se n er

isl eh

Ti

2 • 2010

TYÖ JA ELÄMÄ

Kannen

18–19 ILMIÖ

enpää etta Järv kuva Kre

32–33 ME TEIMME SEN! Kolmen n kerrokse äkeä raksav

38–41 ELÄMÄN HALLINTA Lehmien, seurassan ide käärme rina kave

Uotilan a upea ursa Alkos

PAHit paikan ovat paajaloinen pain la kirjo en kava Altisteid

4

6–9

ARTIKKELIT

Telma 2 2010

10–17 MYRKYLLISET AINEET JA KAVALAT

hiukkaset vaanivat palotarkastajaa ja graffitien poistajaa. Muutenkin kemialliset aineet lisääntyvät työelämässä – mutta oikeilla keinoilla niiltä on helppo suojautua.

48–49 NÄIN MUINOIN

34–37 KOLMEN KERROKSEN VÄKEÄ

52–55 MAAILMALLA

rakennustyömaalla. Mikkelin miehet kertovat suhteestaan työsuojeluun.

56–57 TYÖN KUVA 58–59 TTK-INFO

38–41 CP-VAMMAINEN HENRIK TOROPAINEN

60–61 TSR-INFO

osaa ja uskaltaa vaatia oikeuksiaan. Siksi hän pärjääkin työelämässä.

62–63 JULKAISUT

42–47 PALVELUALALLA TYÖAJAT MUUTTUVAT

65

VAAKSA VAARAA

67

YHTEYSTIEDOT

vapaiden aukioloaikojen myötä yhä laveammiksi.

Se tuo monenlaista haastetta.

www.telma-lehti.fi

Huoltoyhtiöiden persoonattomuus ja vaihteleva taso ovat vaikuttaneet siihen, että vanha kunnon talonmies tekee paluuta.

S. 56

Ihmisiä 2

Pääkirjoitelma jorma Löhman

26–30 Henkilökuva Jaakko Uotila 31 Ajatelma Mirja Salkinoja Salonen 50–51 Minun työni

JArmo Lanki 64 Rautalankaa Leo Suomaa 66 Hajatelma

Vesa Toivanen

Ps. Osoitteenmuutosohjeet takasivulla

jien Lomitta . ä t s e is 32 ölä keikkaty kin paikassa. S. i k k r e malliesim ä oudommassa jat ovat a t it pärjä m lo us us, jolla t is je h Maatalo o n koottu avuksi o

Telma 2 2010

5

Ay ja i sät a t y ö e l ä m ä s t ä T ö njkao h e lta äm Emil Bobyrev

Kovien tehosteäänien käyttäytymisen tunteminen auttaa löytämään keinoja näyttelijöiden ja teknisen henkilökunnan työsuojelun parantamiseksi. Myös yleisön etu on, että ääntä käytetään hallitusti ja silti sykähdyttävästi.

Äänet haltuun näyttämöllä Kun äänen käyttäytymisen tuntee, sen kanssa on turvallisempaa näytellä.

6

Telma 2 2010

E

rikoistehostemestari Esa Heikkinen avaa nestekaasuhanaa Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä. Illalla liekit tehostavat Vuonna 85 Remix -esitystä, joten palotarkastaja Jukka Lahti on tullut varmistamaan tehosteiden turvallisuuden. Kolmen metrin korkeuteen humahtava oranssinpuhuva liekki on näyttävä. Heikkisellä on 20 vuoden kokemus työstään, joten lupa heltiää.

Seuraavana iltana Heikkinen on näyttämöllä Komisario Koskisen aloituskohtauksessa, jossa pillit ujeltavat, valot välkkyvät ja Heikkinen räjäyttää itsensä.

Räjäytyksissä äänen taso nousee helposti yli kuulolle turvallisen rajan. Yksikin pamaus voi aiheuttaa vakavan vaurion. Heikkinen kertoo näyttelijästä, joka sijoittui harjoituksissa näyttämölle väärin ja sai tinnituksen paukkupatruunan pamahduksesta. Tapauk-

e EU s ää ja rr häär rrrrää! mää

sen seurauksena Heikkinen päätti selvittää elokuvien, musiikkiteollisuuden ja teatterien äänitehosteiden turvallisuutta.

– Tehostesavujen terveysvaikutuksia on selvitetty, mutta ääntä ei ole tutkittu.

Se oli yllätys.

Tämän vuoden aikana valmistuva selvitys rakentuu useista sadoista mittauksista. Tulen, räjähteiden, paukkupanosten ja paineilmalaitteiden tuottaman äänen käyttäytymisestä saadaan tietoa, jonka avulla työturvallisuutta voi parantaa olennaisesti.

– Vaikeaksi asian tekee, että ääneen vaikuttaa niin moni asia. Lisäksi kyky aistia ääntä on erilainen eri ihmisillä. Siksi yksilöllisten kuulosuojainten kehittäminen on osa projektia.

Ihannetila on, että näyttelijä voi puhua normaalisti ja kuulee kaiken tarpeellisen, mutta ei mitään ylimääräistä.

Vasta kun äänestä tiedetään, miten se käyttäytyy eri tiloissa, etäisyyksillä ja taajuuksilla, voidaan todella paneutua tilanteiden mukaiseen kuulon suojaamiseen.

Esityksiä ei ole tarkoituksenmukaista suojella mykäksi.

Turvallinen tehosteiden käyttökulttuuri on tarpeen. Tehosteet ovat arkipäiväistyneet teattereissakin. Elokuviin ääni lisätään jälkikäteen, mutta teatterissa altistutaan ilta toisensa perään koville äänille. Asia on tunnustettu, ja tutkimukseen lähtivät mukaan Tampereen Työväen Teatterin lisäksi 10 laitosteatteria, Yleisradio ja Suomen Kansallisooppera sekä tutkiva teatterityökeskus.

– Anne Karppinen Lisää tietoa • Paukkupatruunoiden melutasot, STM:n musiikki ja viihdealan käytännesäännöt. Työsuojelurahaston kehittämishanke. www.tsr.fi > Hae numerolla 109176 • Tehostemestarin käsikirja.

Esa Heikkinen. TTK 2007. www.ttk.fi/julkaisut

www.telma-lehti.fi

E U : S TA K U U LT U A

NEUL ANPISTOT KURIIN Neulojen ja terävien instrumenttien aiheuttamat tapaturmat ovat yleinen riski terveydenhuoltoalan työntekijöille. EU-maissa sattuu vuosittain 1,2 miljoonaa neulanpistotapaturmaa, jotka altistuttavat infektiosairauksille – tavallisimmat ovat B- ja C-hepatiitti sekä HIV/AIDS. EU on havahtunut asiaan, ja maaliskuussa hyväksytyssä direktiivissä suositetaan muuttamaan menettelytapoja ja luopumaan terävien instrumenttien tarpeettomasta käytöstä.

Direktiivi kieltää neulojen palauttamisen neulansuojuksiin ja kehottaa tehostamaan muun muassa neulojen hävittämismenettelyä.

Ä I T IYS LO M A L L E MINIMIPITUUS EU-komissio on ehdottanut äitiysvapaan pidentämistä nykyisen direktiivin säätämästä 14 viikon vähimmäiskestosta 18 viikkoon. Parlamentin tasa-arvovaliokunta puoltaisi sen sijaan jopa 20 viikon mittaista äitiysvapaata ja kahden viikon isyyslomaa kaikkiin EU-maihin. Äitiysloman ohella EU:ssa käsitellään uutta vanhempainlomadirektiiviä, jolla säädettäisiin molemmille vanhemmille oikeus neljän kuukauden vapaaseen. Osan jaksosta voisi siirtää toiselle vanhemmalle, mutta siitä olisi joka tapauksessa pidettävä kuukausi. Mikäli vanhempainlomadirektiivistä päästään sopuun, se tulee voimaan ensi vuonna. Asiasta äänestetään toukokuun lopussa.

R AV I N T O L A  A L A E R I T YI S TA R K K A I LU S S A Hotelli- ja ravintola-ala työllistää Euroopassa yli 7,8 miljoonaa ihmistä. Alan työsuojelun puutteista on juuri valmistunut tutkimus. Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston raportissa huomautetaan, että lainsäädännön soveltaminen yritystasolla on hyvin ongelmallista. EU-maissa jopa 90 prosenttia alan yrityksistä työllistää enintään kymmenen henkeä ja merkittävä osa on perheyrityksiä. Työnantajilla ei ole usein aikaa eikä resursseja perehtyä työsuojelulainsäädännön vaatimuksiin.

Myönteisenä seikkana mainitaan eriasteisena sovellettava tupakointikielto, jonka myötä alan työsuojelukysymyksiin ollaan kiinnitetty huomiota.

• http://osha.europa.eu/ en/sector/horeca/ – Anna-Karin Friis

Telma 2 2010

7

iStockphoto

Työ ja elämä

Työtuomioistuin

Tuomio

Tällä palstalla punnitaan ajankohtaisia asioita

Kesätyöntekijöiden vastaanotto, perehdytys ja työsuojelu työpaikoilla ovat hyvällä mallilla.

iStockphoto

Väite:

Äänin 4–1 kesätyöntekijöiden vastaanotto, perehdytys ja työsuojelu eivät ole riittävän hyvällä tasolla.

Antti Lindtman nuorisosihteeri, SAK

Irmeli Vuoriluoto henkilöstöpoliittinen asiamies, Tehy

Matti Mattas terveys- ja elintarviketarkastaja, Lapin aluehallintovirasto

Marko Salomäki turvallisuuspäällikkö, Lemminkäinen Betonituote Oy

Anu Sajavaara asiantuntija, Elinkeinoelämän keskusliitto

EI

EI

EI

EI

KYLLÄ

Parempi vastaus olisi jossain kyllä/eivaihtoehtojen välistä.

Osin perehdytys on hoidettu mallikkaasti, mutta edelleenkin SAK:hon tulee joka kesä lukuisia kyselyjä huonosti hoidetuista työsuojelu- ja perehdytysasioista.

Myös ammattiin opiskelevien palaute perehdytyksestä koulukiertueilla on ollut vaihtelevaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla kesätyöntekijät ovat tarpeellisia ja toivottuja työpaikoille, joihin ylipäätään saataisiin palkata sijaisia lomien ajaksi. Huonommalle osalle on jäänyt sijaisten työturvallisuudesta ja -terveydestä huolehtiminen.

Perehdyttäminen osana työsuojelua kuuluu lainsäädännön mukaan työnantajalle sekä vakinaisten että sijaisten osalta, mutta tähän ei jää niukoilla henkilöstöresursseilla riittävästi aikaa.

Perusteena ei-vastaukselle ovat lähinnä pienten työpaikkojen (erityisesti palvelualalla) henkilökunnan vähyys ja työn hektisyys. Työpaikat, joissa kiire on merkkituote ja henkilökuntaa vähän, saattaa perehdytys jäädä vähäiseksi. Työsuojelu yleisellä tasolla on nähdäkseni kuitenkin hyvällä mallilla.

Työhön ja turvallisuuteen perehdyttämiseen kiinnitetään yleensä huomiota, mutta vain alussa. Ensimmäiset tehtävät yleensä neuvotaan hyvin, mutta pian tämän jälkeen asia lakaistaan maton alle ja unohdetaan. Tämä ei kuitenkaan nuoren ja kokemattoman työntekijän kohdalla toimi, koska opastusta ja korostettua valvontaa tarvittaisiin koko työssäoloajan. Pääsääntöisesti kesätyöntekijät ovat tietämättömiä oikeuksistaan sekä työsuojelun perusteista, osin jopa turvallisuusasioista.

Pääsääntöisesti asiat on hoidettu erinomaisesti, mutta toisilla työpaikoilla olisi parantamisen varaa. Kesätyöpaikka on monelle nuorelle ensimmäinen kosketus työelämään, joten on erittäin tärkeää, millainen kokemus on. Hoitamalla hyvin vastaanottamisen, perehdytyksen ja työsuojelunäkökohdat yritykset varmistavat myös tulevaisuudessa osaavan työvoiman saannin.

EK ja TAT (Taloudellinen tiedotustoimisto) ovat ohjeistaneet yrityksiä, mitä asioita tulisi ottaa huomioon palkattaessa kesätyöntekijöitä.

8

Telma 2 2010

Testi kevyelle liikenteelle

S ä h kö r o m u n m y r k y t h a l l i n ta a n

VTT on kehittäny t helppokäyttöisen turvallisuustestin pyöräilijöille ja jalankulkijoille.

Internetissä olevan lomakkeen avulla voi testata kevyen liikenteen sääntöjen tuntemista. Muita kysymysten aiheita ovat muun muassa turvallisuusvarusteet ja kelin huomioiminen. Vastaaja saa kokonaisarvion liikennekäyttäytymisensä vaarallisuudesta sekä palautteen, miten hänen kannattaa muuttaa käyttäytymistään.

Yrityksiä varten ovat testit, joiden avulla yrityksen henkilöstön tuloksia voidaan tarkastella kokonaisuutena.

• www.vtt.fi/proj/tl2025 > Testit

Jätteisiin ja kierrättämiseen liittyvä liiketoiminta kasvaa huimaa vauhtia. Sähkö- ja elektroniikkaromun (SEromun) maailmanlaajuinen määrä on noin 40 miljoonaa tonnia vuodessa. Vuonna 2006 Suomessa kierrätettiin 39 000 tonnia elektroniikkaa.

SE-romu sisältää metalleja (elohopea, lyijy, kadmium), palonestoaineita sekä muoveja ja niiden apuaineita.

SE-romun käsittelyn ongelma on purkutyössä syntyvä pöly, jonka mukana haitalliset kemikaalit leviävät työympäristöön.

Uuden tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa SEromun haitallisia kemiallisia altisteita sekä luoda yrityksille tietopohjaa ja hyviä käytäntöjä altistumisen hallitsemiseksi.

• www.tsr.fi > Hae numerolla 107060

Tekstit Sami Turunen

Suomessa on noin

370

työpaikkatarkastuksia tekevää työsuojelutarkastajaa ja noin

250 000

tarkastettavaa työpaikkaa.

Työpaikoista ehditään tarkastaa vuosittain enintään

10

prosenttia.

M U I S TA Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa pidetään kansainväliset Turvallisuus 2010, Kiinteistöturvallisuus 2010 ja Työhyvinvointi 2010 -messut 8.–10.9.2010.

• www.turvallisuusmessut.fi Vuoden 2010 tapaturmapäivän teemana 13.8. on Paluu arkeen. Tapaturmapäivä kiinnittää kaikkien suomalaisten huomion johonkin yleiseen tapaturmariskiin ja siihen liittyvien onnettomuuksien ehkäisyyn.

• www.tapaturmapaiva.fi

UUDET TUULET TSR.FI:SSÄ

T U R VA L L I S I A K U N N O S S A P I TO A

T YÖSUOJELURAHASTON NETTISIVUSTO on uudistunut.

Uudet, rahaston visuaalisen ilmeen mukaiset sivut palvelevat entistä paremmin ja selkeämmin asiointia ja tiedonhakua.

Tietokannasta löytyvät muun maussa tutkijoiden kuvaukset meneillään olevista hankkeista, tiedotteet ja loppuraportit valmistuneista hankkeista sekä tiivistelmät

HUOLTO- JA KUNNOSSAPITOTÖISSÄ huolehditaan erilaisten koneiden, laitteiden ja rakennusten kunnosta. Huolto- ja kunnossapitotöihin liittyy paljon riskejä muun muassa koneiden toimintahäiriöiden, huonon ohjeistuksen tai väärien työtapojen takia.

Eurooppalainen kunnossapidon turvallisuuskampanja 2010–2011 puuttuu työn riskeihin.

Verkostoyhteistyönä toteutettavassa kampanjassa ovat mukana kaikki keskeiset suomalaiset työturvallisuusalan tekijät sekä ennen kaikkea työpaikat.

• www.riskithaltuun.fi/kunnossapito

www.telma-lehti.fi

englanniksi. Monipuolisilla hakutoiminnoilla voi etsiä tietoa vapaalla tekstihaulla joko kohdennetusti tai koko sivustosta. Lisäksi hakutoiminnon voi rajata sekä TSR:n oman aiheluokituksen että avainsanaston perusteella.

Uudistus jatkuu pitkin vuotta, käyttöön on tulossa muun muassa matkastipendien sähköinen haku.

• www.tsr.fi

Lähes 60 prosenttia suomalaisista työntekijöistä tekee töitä kesälomansa aikana.

• Kansallinen kesälomatutkimus, Soprano

Telma 2 2010

9

Työelämässä on käytössä valtava määrä erilaisia kemikaaleja. Tieto niiden haitallisuudesta kasvaa, ja altistumiselta suojautumiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Työprosessi on avainasemassa eivätkä suojavälineet maksa kovinkaan paljon – ja järjen käyttöhän on täysin ilmaista.

Kemikaalit kuri Teksti Hasse Härkönen • Kuvat Sarri Kukkonen ja Kreetta Järvenpää

10

Telma 2 2010

iin www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

11

sotkuista selvitään ” Pienistä litralla, isoihin voi upota yli kymmenen litraa.

raffiteja ja töhryjä alkaa olla nykyään kaikkialla – tuusulalainen PR Clean on käynyt puhdistamassa niitä jopa Eduskuntatalon julkisivusta. Kiinteistönhoidon erikoispalveluja tarjoavan yrityksen työmaana ovat kuitenkin yleensä arkisemmat uusmaalaiset kiinteistöt kuten koulut ja asuintalot. Niiden lisäksi yritys poistaa töhryjä alikulkutunneleista, rekoista, kuorma-autoista ja busseista.

– Ensin arvioidaan, mitä ainetta on käytetty ja millaisella pinnalla töhry on, sitten valitaan sopiva puhdistuskemikaali. Puhdistettavaa pintaa ei saa vaurioittaa, PR Cleanin työnjohtaja Tuomo Lauronen kuvaa työn kulkua.

– Puhdistuskemikaali levitetään kuivalle pinnalle ja sen annetaan vaikuttaa riittävä aika. Töhryn laatu, puhdistettava pinta, käytettävä kemikaali ja ulkoilman lämpötila vaikuttavat ajan pituuteen. Lopuksi kemikaali ja itse töhry pestään pois kuumapainepesurilla. Isoja, yli kymmenen neliön graffiteja poistetaan myös vesihiekkapuhalluksella.

PR Cleanin puhdistusarsenaalista löytyy puolisen tusinaa eri kemikaalia, joille jokaiselle on oma käyttökohteensa. Kemikaalin kulutus riippuu kohteen koosta, pienistä sotkuista selvitään litralla, isoihin voi upota yli kymmenen litraa. Puhdistustyötä varten varustellusta pakettiautosta löytyy kaikki tarvittava: oma voimalähde, letkut ja pesurit sekä tarpeelliset kemikaalit.

SÄÄNNÖLLISTÄ SEURANTAA

Tiina Santonen

12

Telma 2 2010

Kemikaaleille altistumiselta suojautumiseen kiinnitetään PR Cleanissa huomiota. Pesutyössä käytetään silmäsuojaimia ja työvaatteita sekä suojahanskoja, jotka estävät kemikaalien joutumisen iholle.

– Graffitien poistamista säännöllisesti tekevät työntekijät käyvät määräajoin työterveyshuollon tarkastuksissa, joissa otetaan erilaisia näytteitä ja seurataan mahdollista altistusta. Työterveyshuoltomme on tutustunut työtapaan ja laatinut meille ohjeistuksen, Lauronen kertoo.

Työterveyshuoltoon on toimitettu kemikaaliluettelo yrityksen käyttämistä aineista, ja käyttöturvatiedotteet kulkevat koko ajan mukana puhdistusautossa.

– Hengityssuojaimia ei yleensä käytetä, koska työskentelemme pääasiassa ulkotiloissa, eikä työterveys-

huoltokaan ole vaatinut suojainten käyttöä. Jos töhryjä puhdistetaan esimerkiksi hisseistä, silloin motorisoitu hengityssuojain on paikallaan.

Laurosen mukaan tietoisuus kemikaaleista ja niiden vaaroista on kasvanut. Kun hän tuli alalle 11 vuotta sitten, altistumis- ja suojautumisasioihin ei kiinnitetty yhtä paljon huomiota.

– Silloin ei yksinkertaisesti ollut niin paljon tietoa, hän tiivistää.

LUKEMATTOMIA AINEITA

Työterveyslaitoksen riskinarviointi- ja biomonitorointitiimin päällikkö Tiina Santonen vahvistaa Laurosen kokemuksen.

– Tietoisuus ja tutkimustieto kemikaaleista on lisääntynyt paljon parinkymmenen vuoden aikana. Kehitys näkyy altistumistasojen ja sallittujen raja-arvojen laskuna sekä siinä, että altistumisesta tuleva haitta kuitenkin koetaan edelleen suunnilleen yhtä merkittäväksi kuin aikaisemmin.

– Jos ennen vanhaan tehtaassa erilaiset aineet vähän pöllysivät, se ikään kun kuului asiaan. Nykyään ollaan huomattavasti tarkempia ja ihmiset halutaan suojella lieviltäkin haitoilta, Santonen kuvaa muutosta.

Tutkimustieto on kemikaalien käytössä kaiken perusta. Eri aineista ja niiden haittavaikutuksista saadaan jatkuvasti uutta tietoa ja viranomaisohjeita päivitetään tulosten mukaan.

Kemikaaleja on käytössä valtavan laaja skaala hyvin erilaisilla työpaikoilla. Euroopan tasolla löytyy noin 100 000 eri kemikaalia ja hiljattain tehtyjen selvitysten perusteella Suomessakin käytetään 6000–7000 kemikaalia. Esimerkiksi siivousalalla käytetään useita erilaisia aineita. Ongelmana on ollut, että kaikkia markkinoilla olevia aineita ei ole tutkittu kunnolla. Nyt tilanteeseen on tulossa parannus EU:n Reach-asetuksen myötä.

– Olemme selvittäneet kemikaaliriskien hallintaa työpaikoilla. Isoissa yrityksissä asiat ovat yleensä hyvin hallussa, pienissä tilanne on huonompi. Tiedon etsiminen ja riskien arviointi voi olla yksittäiselle yrittäjälle vaikeaa, joten työterveyshuollon rooli asiantuntijana korostuu, Santonen sanoo.

– Puutteita on ihan perusasioissa. Selvityksemme mukaan päivitetty kemikaaliluettelo löytyy kemianteol-

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

13

lisuudessakin vain noin puolessa tutkituista yrityksistä, vaikka kemianteollisuuden puolella asia on hanskassa keskimääräistä paremmin.

TYÖPROSESSI AVAINASEMASSA

Suojautumisen kustannukset ovat pienet, koska varusteet ovat yksinkertaisia ja edullisia.

Altistuminen kemikaaleille tapahtuu yleensä hengitysteiden ja ihon kautta. Esimerkiksi liuottimet pääsevät elimistöön helposti ihon läpi. Suun kautta aineita voi joutua kehoon, jos esimerkiksi tupakoi tai syö eväitä kemikaalin tuhrimat suojahansikkaat kädessä.

– Altistumiselta suojautumisessa työntekijän henkilökohtainen suojautuminen on vasta viimeinen keino.

Ennen kaikkea pitäisi miettiä, millaisia teknisiä työprosessiin ja -tapoihin liittyviä ratkaisuja voidaan tehdä altistumisen vähentämiseksi, Santonen korostaa.

– Ensin pitää miettiä, pystytäänkö vaarallinen kemikaali korvaamaan jollain vähemmän vaarallisella vaihtoehdolla. Voiko prosessin sulkea niin, ettei aineita pääse leviämään sen ulkopuolelle? Tulee miettiä kohdepoistoja, yleisilmanvaihtoa ja niin edelleen. Jos näillä toimenpiteillä ei saada altistumista rajattua, sitten kuvaan tulevat henkilökohtaiset suojaimet.

Osassa töitä henkilökohtaisten suojavarusteiden käyttö on ainoa mahdollisuus. Sellainen on vakuutustutkija Ari Kauran ammatti.

YHDISTEITÄ PALOPAIKOILLA

Vakuutusyhtiö Tapiolassa työskentelevä Kaura tutkii palopaikkoja. Hän käy niillä viikoittain, ja kohteet vaihtelevat asunnoista ja kesämökeistä suuriin varastoihin ja teollisuusrakennuksiin. Työmaana on koko Suomi.

– Tehtävänäni on selvittää palon syttymissyy. Osa siitä on mahdollisen vilpin tutkintaa, osa viallisten laitteiden selvittämistä ja sitä kautta ennaltaehkäisevää työtä uusien palojen suhteen. Jos palolla on monta syttymiskohtaa, se on merkki siitä, että kaikki ei ole ihan kohdallaan, Kaura kertoo.

Lisätietoa • Uudet suositukset palokohteissa työskentelevien suojavaatetukseen www.tsr.fi > Hae numerolla 108074 www.ttk.fi/julkaisut • Turvallisesti kemianteollisuudessa -opas. Juha Merjama. TTK 2009.

• Kemikaaliturvallisuus työpaikoilla -kirja. Marjo Hämäläinen. TTK 2006 • Henkilökohtaiset suojaimet -opas. Jukka Starck. TTK, STM, TTL 2007 Kemikaalitietoa: www.ttk.fi/toimialat/kemianteollisuus/kemikaalitietoa

14

Telma 2 2010

Lama näkyy lisääntyneinä teollisuuspaloina, kun jotkut yrittävät päästä uuteen alkuun itse aiheutetun tulipalon tuomien vakuutuskorvausten avulla.

Valokuvaamisen ja silmämääräisen tutkimisen lisäksi Kaura tutustuu palopaikkaan kouriintuntuvasti lapion avulla. Palon syttymiskohdasta kaivetaan esiin esimerkiksi mahdolliset sähköjohdot, jotka saattavat selittää tulipalon.

Paloissa syntyy erilaisia haitallisia aineita, muun muassa syöpää aiheuttavia polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä eli PAH-yhdisteitä. Niitä on sekä höyrymäisessä että hiukkasmaisessa muodossa. Höyrymäisistä PAH-yhdisteistä päästään melko hyvin eroon tuulettamalla, mutta hiukkaset laskeutuvat pinnoille ja jäävät sinne.

Kun palopaikalla tehdään esimerkiksi palosaneerausta tai palosyyn tutkintaa, hiukkaset pöllähtävät liikkeelle. Kaikki palopaikalla käyvät voivat altistua PAH-yhdisteille useiden viikkojen ajan.

HALVAT KEINOT

Ari Kaura oli koehenkilönä VTT:n ja Työterveyslaitoksen hankkeessa, jossa selvitettiin palokohteiden savu-, noki- ja kemikaalijäämiä ja niiden vaikutusta työturvallisuuteen. Hankkeen seurauksena palopaikkoja tutkivien suojautumista kehitettiin Tapiolassa.

– Projektin kautta heräsi ajatus, että näihin asioihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi kävi vielä niin, että vähän ennen tutkimushanketta yksi Suomen tunnetuimmista vanhoista palonsyyntutkijoista kuoli syöpään. Hän kyllä poltti tupakkaakin, mutta joka tapauksessa alkoi tuntua, että suojautumisesta olisi hyötyä, Kaura kertoo.

Nykyään palopaikalla vieraillessa Kauralla on kasvot kokonaan peittävä, motorisoitu puhallinsuojain, työasu ja tarvittaessa sen päällä kertakäyttöinen suojapuku, liuottimilta ja muilta nesteiltä suojaavat kumihanskat, kuumuutta, nauloja ja kemikaaleja kestävät turvakengät sekä kypärä. Varusteet kulkevat mukana isossa jääkiekkokassissa.

– Suojautumisen kustannukset ovat pienet, koska varusteet ovat yksinkertaisia ja edullisia. Ainoastaan hengityslaite on hieman kalliimpi hankinta.

Suojautuminen ei ole vaikuttanut vakuutustutkijan työtapoihin eikä hidastanut työn suorittamista. Varusteet pukee nopeasti päälle eikä muutos ole entiseen verrattuna suuri, koska aiemminkin palopaikalle mennessä vaatteet oli joka tapauksessa vaihdettava.

– Asennemuutos altistumisen ja siltä suojautumisen suhteen on sen sijaan iso. Aikaisemmin suojautumista ei pidetty kovin tärkeänä asiana – jos palopaikalla kaivaessa pöllysi, niin sitten vain hengitettiin hieman enemmän sivusta.

Vakuutustutkija tarvitsee palopaikalla järeää suojaa myrkyllisten yhdisteiden takia.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

15

Mittausta ilmasta ja elimistöstä Kemikaaleille T altistumista voidaan mitata työhygieenisillä mittauksilla ja biomonitoroinnilla.

Menetelmät täydentävät toisiaan.

Lisätietoa • Liuotinaineelle altistuminen selviää nyt biologisesti www.tsr.fi > Hae numerolla 107067

16

Telma 2 2010

yöhygieniset mittaukset tehdään työpaikan ilmasta. Ilmassa olevien kemikaalien pitoisuuksia verrataan tunnettuihin haitallisin pitoisuuksiin eli HTP-arvoihin, jotka ovat sosiaali- ja terveysministeriön asettamia. Vaikka työhygieenisiä mittauksia tehdään melko paljon, Työterveyslaitoksen Tiina Santosen mukaan mittausten lukumäärä suhteessa kemiallisen altistumisen kokonaismäärään on melko pieni.

Altistumista voidaan mitata myös biomonitoroinnilla, jossa yksittäisen työntekijän altistumista tutkitaan esimerkiksi virtsanäytteestä.

– Biomonitoroinnilla henkilön todellinen altistuminen saadaan selville. Biomonitorointi on hyvä väline esimerkiksi elimistöön kertyvien aineiden, kuten lyijyn ja kadmiumin, määrän tutkimiseen, Santonen sanoo.

Biomonitorointianalyysejä on tällä hetkellä olemassa vain rajalliselle joukolle kemikaaleja, kun taas työhygieenisillä mittauksilla pysty-

tään havainnoimaan huomattavasti laajempaa kirjoa aineita. Vuonna 2008 yleisimmät Suomessa tehdyt biomonitorointianalyysit koskivat kromia, styreeniä, lyijyä, arseenia ja nikkeliä.

Työterveyslaitoksen tuoreessa tutkimuksessa kehitettiin biomonitorointimenetelmä teollisuudessa yleiselle N-metyyli-2-pyrrolidoni eli NMP-liuotinaineelle. Tutkimuksessa selvitettiin NMP:lle altistumista maalin valmistuksessa, graffitien poistossa, puhdistustyössä ja parketin laukkauksessa. NMP-pitoisuuksia mitattiin myös työpaikan ilmasta.

NMP:lle altistumisen vaaraa lisää suuresti aineen tehokas imeytyminen ihon läpi. Biomonitorointiin perustuva NMP-mittaus onkin siksi arviointimenetelmistä luotettavin. Se huomioi elimistön ”sisäisen” altistetason, joka riippuu paitsi tutkimuspäivän myös edeltävien työpäivien aikana keuhkojen, ihon ja ruoansulatuskanavan kautta elimistöön mahdollisesti kertyneen NMP:n määrästä.

Tulokset antoivatkin viitteitä siitä, että työhygieeniset mittaukset eivät aina yksin kerro työntekijän NMP-altistuksen kokonaismäärästä.

Altistukseen vaikuttavat myös henkilökohtaiset työtavat.

– Esimerkiksi fyysisesti raskasta työtä tehdessä ilmaa hengitetään määrällisesti enemmän, ja sitä kautta ainetta voi kertyä enemmän elimistöön. Myös liuottimien käsittelyn tarkkuus vaikuttaa altistukseen, tutkimushankkeeseen osallistunut Työterveyslaitoksen erikoistutkija Simo Porras sanoo.

– NMP:llä on korvattu vaarallisempia aineita eikä aine itsessään ole kovin myrkyllinen. NMP on kuitenkin todettu lisääntymisterveydelle varalliseksi kemikaaliksi, joten raskaana olevat ja raskautta suunnittelevat naispuoliset työntekijät eivät saisi altistua aineelle lainkaan.

Biomonitorointi tarjoaa ainoan luotettavan tavan varmistaa, että raskauden aikana ei altistuta lisääntymisterveydelle vaarallisille liuotinaineille.

REACH

Reach tiukensi vaatimuksia  Kesäkuussa 2007 voimaan tullut EU:n kemikaalilainsäädäntö, Reach-asetus, koskee kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, rajoitusta ja lupamenettelyä. Asetuksen myötä teollisuudelle tuli velvoite tutkia ja testata käytössään olevat kemikaalit ja osoittaa, miten niitä pystytään käyttämään turvallisesti.  Reachin ansiosta aineiden käyttöturvallisuustiedot tulevat tarkentumaan ja laajentumaan.

Käyttöturvallisuustiedot ovat perinteisesti olleet vaarallisten aineiden käsittelyssä työpaikkojen perustietolähde. Esimerkiksi maalin käyttöturvallisuustiedot kertovat maalin ainesosat, mahdolliset vaarat ja käytössä tarvittavat suojaimet.

www.telma-lehti.fi

Lisätietoa • REACH- ja CLP-asetuksia koskeva neuvontapalvelu yrityksille www.reachneuvonta.fi

 Aineiden entistä perinpohjaisemman rekisteröinnin tavoitteena on, että työpaikoilla olisi jatkossa paremmat tiedot kemikaalien turvallisesta käytöstä.

Aineiden rekisteröinnit tehdään EU:n kemikaalivirastolle vaiheittain vuoteen 2018 mennessä.  Tammikuussa 2009 voimaan tullut CLP-asetus taas koskee kemikaalien merkintöjä. CLP:n myötä aineen vaarallisuudesta kertovat symbolit muuttuivat, ja uusia symboleita on jo alkanut näkyä pakkauksissa. Kemikaalien uusien merkintöjen käyttöönotossa on siirtymäaika, joka jatkuu yksittäisten aineiden kohdalla joulukuuhun 2010 ja seosten kohdalla kesäkuuhun 2015 asti.

Telma 2 2010

17

I L M I Ö

Teksti Tarja Västilä Kuva Sarri Kukkonen

aikka Harrisburgissa täytyy ikkunat sulkea, voi Suomessa aina huoletta kulkea. Harrisburg on jossain toisella planeetalla, ei sellaista voi sattua koivun ja tähden alla... Kukapa ei olisi lallatellut nuoruudessaan Eppu Normaalin kappaletta Suomiilmiö – 80-luvun diskopallojen alla uraani halkesi likipitäen yhtä monta kertaa kuin oikean uraanin puoliintumisaika on vuosissa. Miljardeja.

Eppujen ydinvoimakannanotto lievitti osaltaan ydinvoimapelkoja Suomi-lintukodossa: siellä muualla, mutta ei meillä.

Yhdysvalloissa, Harrisburgin kaupungin lähellä 31 vuotta sitten tapahtunut Three Mile Islandin ydinvoimalaonnettomuus on toiseksi pahin onnettomuus ydinvoiman historiassa. Ja kaukana se meidän vinkke-

Säteilyä on kaik se voi vetää listämme olikin, merikin välissä. Mutta sitten posahti lähempänäkin, tuhannen kilometrin päässä Tshernobylissä Ukrainassa vuonna 1986. Enää ei tuntunut, että olisimme eri planeetoilla.

KUN THREE MILE ISL AND on sijoitettu säteilyvaaran INES-asteikolla luokkaan viisi, Tshernobylissä yllettiin pari pykälää korkeammalle, vakavimpaan eli seitsemänteen luokkaan.

Säteilyturvakeskus STUKin mukaan ilmasta mitattiin Suomessa pari päivää onnettomuuden jälkeen yli 30 radioaktiivista ainetta. Onnettomuus aiheutti jokaiselle suomalaiselle keskimäärin 0,15 millisievertin (mSv) ylimääräisen säteilyannoksen. Kymmenessä vuodessa annos oli laskenut arvoon 0,02 millisievertiä

Sievertei t t äi 18

Telma 2 2010

kkialla. Tarkastelukulmasta riippuen ilmeen vakavaksi tai vaikuttaa positiivisesti. vuodessa. Kun ylipäätään suomalaisen säteilyannos on noin 3,7 millisievertiä vuodessa, enää ei ole syytä huoleen.

Tshernobyl aiheuttaa suomalaisille siis 50 vuodessa yhteensä noin 2 millisievertin suuruisen säteilyannoksen. Mutta saman määrän säteilyä me saamme radonista – joka ikinen vuosi. Radoninkin syypää on uraani: tätä hajutonta, mautonta ja näkymätöntä kaasua syntyy, kun maa- ja kallioperässä oleva uraani hajoaa radioaktiivisesti. Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat maailman korkeimpia. Radonia esiintyy erityisesti sora-harjualueilla, kuten Salpausselällä.

IHMISEN TUOT TAMIEN, keinotekoisten radioaktiivisten aineiden lisäksi luonnossa on aina esiintynyt säteilyä. Joka paikassa säteilee jonkin verran: tanner jalkojemme alla ja betoni- ja tiiliseinät ympärillämme säteilevät. Joudumme alttiiksi myös avaruudesta peräisin olevalle kosmiselle säteilylle − lentokoneessa enemmän kuin maan pinnalla. Lentoemännät onkin luokiteltu 1990-luvulta alkaen säteilytyöntekijöiksi.

Lisäksi saamme säteilyä elintärkeistä toiminnoista: me syömme, juomme ja hengitämme radioaktiivisia aineita. Kotona pesii monia säteilyn aineksia. Palovaroittimessa on kapseloituna pieni määrä radioaktiivista amerikium-241:tä, mikroaaltouunien toiminta perustuu voimakkaaseen sähkömagneettiseen säteilyyn, vanhoissa kelloissa voi olla radiumia, loisteputkien sytyttimissä pieniä määriä krypton 85:tä, tritiumia tai toriumia. Piirongin laatikossa olevat jalokivetkin säteilevät.

Kun möyhimme taikinaa sähkövatkaimella, huristamme hiustenkuivaajalla, käytämme sähköpora-

konetta tai annamme tomulle kyytiä pölynimurilla, synnytämme magneettikenttiä. Mutta vaikka istuisimme sohvaperunana illasta toiseen, pitkäaikainenkaan altistuminen television aiheuttamalle pientaajuiselle magneettikentälle ei aiheuta terveyshaittoja.

T YÖPAIKOILL A ALTISTUMINEN sähkömagneettisille kentille on toinen juttu. Esimerkiksi hitsaajat, muovinsaumaajat ja magneettikuvauslaitteita käyttävät hoitajat saattavat altistua voimakkaille kentille. Suhde saadaan tästä: jos kodeissa sähkölaitteiden synnyttämä magneettikenttä on suuruudeltaan 0,1 mikroteslaa, hitsaajan lähellä kenttä voi ylittää jopa 500 mikroteslaa. Tesla on magneettivuon tiheysyksikkö – maallikolle outo termi, hitsaajalle hyvinkin tuttu.

Ja kun teknologia kehittyy, päänvaivaa tulee yhä useammista tuuteista. Uusinta sähkömagneettisia kenttiä hyödyntävää teknologiaa ovat langattomat verkot (wlan) ja etätunnistuslaitteet (rfid).

M AT K A P U H E L I M I E N S ÄT E I LY S TÄ on piisannut puhetta. Suomessa STUKin kannanoton johtopäätökset ovat olleet toistaiseksi samansuuntaisia kuin Maailman terveysjärjestöllä WHO:lla: tämän hetken tieto ei anna aihetta erityisiin kännykän käytön rajoituksiin.

STUKissa on kuitenkin meneillään useita tutkimuksia, joissa matkapuhelimen mahdollisia terveyshaittoja edelleen selvitetään.

Terveydelle riskaabelia säteilyä ei yleensä huomaa.

Joten jos säteilevän ihmisen läheisyydessä viisari värähtää, siitä ei tarvitse olla huolissaan. Omankin pollan voi antaa edelleen säteillä huoletta, sillä järjen käyttö säteilyasioissa ei ole vaaraksi.

Lähteinä mm: • www.stuk.fi, www.ttl.fi, www.energia.fi/fi/julkaisut/ hyvatietaa-sarja Lisää aiheesta mm: • www.stm.fi, www.terveyskirjasto.fi, www.terveysportti.fi

in sä tei lyä www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

19

20

Telma 2 2010

Likaisten vetten miehet Pääkaupunkiseudun alla risteilee lähes sata kilometriä viemäritunneleita. Ne ovat kahden miehen työmaata.

He huolehtivat, että viemärit vetävät ja jätevedet eivät nouse kaduille.

Teksti Maarit Seeling • Kuvat Miika Kainu

Telma 2 2010

21

”

Nyrkkisääntö on, että turhia riskejä ei oteta.

jamme pakettiautolla kallioon louhitusta sisäänkäynnistä maan alle vievään tunneliin Helsingin Pasilassa. Olemme tulossa Helsingin seudun ympäristöpalveluiden HSY:n viemärisukeltajien Timo Kurpan ja Janne Moision työpaikalle.

Kurpan ja Moision tehtävä on kahlata viemäritunneleissa varmistamassa, että kaikki on hyvin, jotta pääkaupunkiseudun asukkaat voivat levollisin mielin vetää vessansa. Pisimmät matkat yhden työvuoron aikana venyvät jopa 4–5 kilometriin. Kaikkien Helsingin alla olevien tunnelien tarkistaminen vie kaksi vuotta. Sen jälkeen kierros alkaa uudelleen.

Miehet ryhtyvät vetämään päälleen kumisia sukeltajan kuivapukuja. Saappaissa on teräspohjalliset.

Koskaan ei voi tietää, minkä päälle sakeassa jätevedessä astuu. Vessasta tai sadevesiviemäreistä huuhtoutuu jätevesitunneliin muun muassa huumeruiskuja.

Miehet kertovat löytäneensä kerran myös kymmenittäin hopealusikoita, joiden alkuperä jäi arvoitukseksi.

Kypärät, paineilmalaitteet, taskulamput, työhansikkaat ja monikaasumittarit kuuluvat kummankin vakiovarusteisiin. Tunneleissa voi olla myrkkykaasuja.

– Työtä ei jatketa, jos mittari hälyttää. Silloin palaamme takaisin turvalliselle alueelle. Tosipaikan tullen pullojen ilma ei riitä kuin noin puoleksi tunniksi, joten se käytetään tunnelista poistumiseen.

Riskejä ei oteta

Todella uhkaavia vaaratilanteita uralle ei onneksi ole osunut. Nyrkkisääntö on, että turhia riskejä ei oteta.

– Putsaushommat ovat yötyötä. Jäteveden pinta on silloin alimmillaan. Tavoitteenamme on, että vettä olisi korkeintaan polveen. Aamutoimet ja lounasaika nostavat pintaa selvästi, samoin sade. Tunneliin ei mennä, jos vähänkin epäilemme, että voi ruveta satamaan, Kurppa selvittää.

– Laadimme myös ennakkosuunnitelman reitistämme. Maan päällä on kaksi henkilöä tarkkailemassa. Koska radioyhteyttä ei ole, he hälyttävät apua, jos meistä ei kuulu sovittuna aikana. Tiukoista varotoimista huolimatta yllätyksiä toki sattuu.

– Kerran vedenpinta nousi äkillisesti juuri, kun olimme kierroksella. Ikinä ei selvinnyt, mikä aiheutti sen. Onneksi siitäkin selvittiin.

Ennen pääsyään mereen Helsingin likavedet kulkevat viemäritunneleista Viikinmäen jätevedenpuhdistamoon. Helsingin lisäksi laitokseen tulee vettä lähikaupungeista. Viikinmäessä vatvotaan miltei 800 000

22

Telma 2 2010

ihmisen jätevedet. Vuorokaudessa sinne virtaa noin 270 000 kuutiota likavettä.

Pääsyreitit viemäreihin ovat salaisuuksia ja tunnelit tiukasti lukkojen takana. Satunnaisesti maan alla törmää rottiin, joita Pasilan päässä on onneksi vähän.

Kurppa virittää yhdelle myrkkypussin, ennen kuin astumme varsinaiseen viemäritunneliin.

Taskulamppumme ovat ainoa valonlähde. Sen keilassa näkee, miten muutaman metrin levyisessä, kohisten etenevässä virrassa kelluu valkoisina erottuvia vessapaperin palasia ja kakkakikkareita. Tunnelin

ilma on kostea, mutta tuoksu yllättävän mieto.

– Tässä kohden on hyvä ilmanvaihto. Lisäksi sadevedet ovat laimentaneet viemäriin tulevan likaveden.

Joskus haju vääntää vatsasta, mutta aika hyvin siihen ajan mittaan tottuu, Moisio kertoo.

AMMATTIKUNTANSA AINOAT

Timo Kurppa ja Janne Moisio ovat ammattikuntansa ainoat edustajat Suomessa. Molemmilla on pohjana putkimiehen koulutus, mutta muuten alaa ei voi opiskella missään. Runsaat kymmenen vuotta tehtävässä olwww.telma-lehti.fi

leen Kurpan perehdytti ammatin saloihin hänen edeltäjänsä. Kurppa puolestaan opetti työt nyt viitisen vuotta niitä tehneelle Moisiolle.

Sukeltaa on todellisuudessa väärä verbi kuvaamaan viemärisukeltajan työtä. Kurppa sanoo, ettei ole koskaan joutunut työssään painumaan umpisukkeluksiin.

Pari kertaa on tosin tullut molskahdettua jäteveteen, mutta se on toinen juttu.

Kurppa arvelee edeltäjänsä, Suomen ensimmäisen viemärisukeltaja Tauno Remanderin keksineen ammattinimikkeen.

Timo Kurpan (vas.) ja Janne Moision työmaa on paikassa, jonne kovin monen katse ei ulotu.

Telma 2 2010

23

– Käytämme tunneleissa samanlaisia paineilmalaitteita kuin pelastuslaitoksen savusukeltajat. Sieltä se nimitys varmaan tulee, Kurppa pohtii.

Hankalimmissa paikoissa miehet kulkevat jalan, isommissa tunneleissa apuna on mönkijä. Sen lavalle he lastaavat käsin tunnelien katosta tai seinistä viemärien pohjalle vierineet kivenlohkareet, jotka muuten patoaisivat jäteveden kulun. Lohkareita irtoaa, kun maan päällä joudutaan tekemään rakentamisen yhteydessä räjäytystöitä. Raivaustöiden lisäksi sukeltajat tarkastavat tunnelien kuntoa yleisesti, tarkistavat uudet liitokset ja auttavat niiden rakentamisessa.

– Turvakäsineitä voi kulua yhden raivauskeikan aikana kymmeniä. Ne pysäyttävät viillon, mutta eivät pistoa.

MAALAISJÄRKI SALLITTU

Vaikka työskentelyolosuhteet ovat viime vuosina parantuneet, viemäreissä on edelleen pimeää ja kosteaa.

Työ on fyysisesti raskasta. Lisäksi tartuntavaara vaanii jatkuvasti. Työn isoksi plussaksi Kurppa ja Moisio lukevat itsenäisyyden.

– Meillä molemmilla on pieniä lapsia, joten suhtaudumme terveysvaaroihin vakavasti. Pidämme huolen, että emme kanna pöpöjä kotiin. Käymme myös säännöllisesti terveystarkastuksissa, ja olemme saaneet kaikki mahdolliset rokotukset. Silti usein mietimme, mitä itiöitä viemäreiden hengitysilmassa mahtaa olla.

Muutama kuukausi sitten hommasimme uudet hengitysmaskit, joissa on moottoroidut puhdasilmasuodattimet, Kurppa kertoo.

Molemmat miehet korostavat maalaisjärjen merkitystä. Timo Kurppa kertoo, miten hän kerran, erään tosi-tv-ohjelman kuvauksissa, kahlasi koko päivän jätevedessä rikkonaisissa työhousuissa – siihen aikaan ei nykyisen kaltaisia suojapukuja vielä käytetty.

– Edellisellä viikolla olin telonut jalkani samasta kohtaa, missä housuissa oli reikä. Haavakohta tulehtui heti, ja olin sen takia kuukauden sairaslomalla. Kokemus oli opettava. Välinpitämättömyys kostautuu näissä hommissa nopeasti.

Varusteita Moisiolla ja Kurpalla riittää pakettiautollisen verran.

Legionella – riskit ja torjunta RUOTSISSA HAVAITTIIN vuonna 2005 suuria pitoisuuksia legionellabakteereja, mykobakteereja ja ameboja biologista menetelmää käyttävissä teollisten jätevesien puhdistamoissa. Tutkimus tehtiin, kun yksi sikäläisen paperitehtaan jätevesien käsittelijä sairastui legioonalaistautiin.

Suomen metsäteollisuus käynnisti tapauksen takia tutkimukset jäsenyrityksissään. Myös

24

Telma 2 2010

täällä todettiin jätevesipuhdistamojen ilmastusaltaissa poikkeuksellisen suuria legionellapitoisuuksia ja tekijöiden altistumista bakteerille. www.tsr.fi > Hae numerolla 10530 VESIVERKOSTOT, KIERTOVESI- ja jäähdytysjärjestelmät tarjoavat legionellabakteerille otolliset lisääntymis- ja elinolosuhteet.

Eräät biosidit ovat kuitenkin osoittautuneet tehokkaiksi legionellan torjunnassa jäähdytysjärjestelmissä. Hyviksi teknisiksi torjuntakeinoiksi ovat lisäksi osoittautuneet veden laadun parantaminen, kiertävän vesimäärän pienentäminen ja veden lämpötilan alentaminen. www.tsr.fi > Hae numerolla 90241

Jätevesien puhdistus ja metanoli Suomalaiset kemian alan toimijat harjoittelivat vuosina 2006– 2008 REACH-lainsäädännön edellyttämää altistumisarviointien kehittämistä metanolille.

Turvallisen käytön kuvauksia vaaditaan yli tuhat tonnia vuo-

www.telma-lehti.fi

dessa valmistetuilta tai tuotetuilta vaarallisilta aineilta.

Metanolin käytöstä eriteltiin kolme työperäistä altistumisskenaariota, joista yksi oli metanolin käyttö jätevedenpuhdistuksessa. Hankkeessa havaittiin,

että työntekijöiden altistuminen ylitti monissa kohteissa, myös jätevedenpuhdistuksessa haitalliseksi tunnetut pitoisuudet. www.tsr.fi > Hae numerolla 105338

Telma 2 2010

25

Viinapääjohtaja Jaakko Uotila aloitti uransa viinakaupan osa-aikaisena myyjänä. Nyt urheiluhullu uraohjus pitää hyppysissään Suomen kansan lempilapsen, valtionyhtiö Alkon, avaimia.

Teksti Arja Krank • Kuvat Sarri Kukkonen

26

Telma 2 2010

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

27

”

Opin tiskin takana, että vähäpätöisiä töitä ei ole olemassakaan.

kämiesottelut ovat totisuuteen asti humoristia paikkoja. Mitä fyysisesti on menetetty, otetaan kiinni asenteella. Homma saattaa yltyä niinkin tuliseksi, että ukkoa lentää ulos kentältä.

Tapiolan Hongan edellisiltainen tappio Helsingin Namikalle kirveltää Alkon toimitusjohtajan, seniorikoripalloilija Jaakko Uotilan mieltä – ja akillesjännettä.

– Namikalla oli täysin yllättäen pelissä mukana kaksi Amerikan-vahvistusta. Onneksi lähiaikoina on odotettavissa revanssiottelu. Siihen mennessä hiomme kuviot kuntoon ja otamme voiton kotiin, Uotila uhoaa pilke silmäkulmassa.

Liikunta on pitkänhuiskealle miehelle henki ja elämä. Uotila pelasi nuorempana koripalloa mestaruussarjatasolla, mutta jätti sitten palloilu-urahaaveet muille ja lähti opiskelemaan farmasiaa. Urheilutaustasta on kuitenkin hyvä ammentaa työelämän poluilla.

– Urheilulta olen saanut sekä hikeä että kokemusta.

Olen käyttänyt niitä hyväksi johtotehtävissäni. Yhteistyötaitoni perustuvat pitkälti siihen, että olen tiimihenkinen joukkueurheilija.

Kristallipään uraohjus

Jaakko Uotila • Syntynyt 1949 Espoossa, jossa asuu edelleen.

• Perhe: vaimo ja kolme aikuista lasta.

• Koulutus: proviisori.

• Työpaikat: Alko Oy:n toimitusjohtaja 2001–, Yliopiston Apteekin apteekkari/toimitusjohtaja 1996–2001, Orion 1977–1996, viimeksi Orion-Farmoksen varatoimitusjohtaja.

• Lempijuoma: tilanteeseen sopiva.

• Rentoutuu: pelaamalla koripalloa, tennistä ja golfia.

• Motto: Vierivä kivi ei sammaloidu.

28

Telma 2 2010

Jos Uotilalle olisi Alkon työntekijöiden pikkujouluissa 1970-luvun alussa ennustettu, että hänestä tulee firman toimitusjohtaja, olisi nuorimies lentänyt takamukselleen.

– Muistan, kuinka tapasin siellä silloisen pääjohtajan, Pekka Kuusen. Ihmettelin, kuinka iso herra onkaan kunnioittamassa juhliamme.

Jaakko Uotila on jokseenkin salaperäisenä pysytellyt persoona. Mistä hän oikein putkahti valtionyrityksen paalupaikalle?

Seitsenlapsisen yrittäjäperheen pikkuinen skrababulla, kuopus, oli ihan samanlainen lapsi kuin muutkin espoolaisjannut. Koripallo vei poikaa ja armeijaikään tullessa suhde peliin oli vakavoitunut.

– Menin ylioppilaana Alkoon töihin osa-aikaiseksi.

Aloitin Helsingin Museokadun myymälän ”kristallipäässä”. Töölöläisten tyhjien pullojen vastaanottamisen lisäksi sain myydä oluttakin, ja se vasta oli leuhkaa.

Uotila yleni uraohjuksena liikkeen toiseen päähän – joulumyynnissä hän pyöritti jo ykköskassaa. Vielä farmasian laitoksella opiskellessaan hän hankki elantoa Alkon tiskillä.

– Meillä oli työpaikalla hyvä henki. Tuotteiden määrä oli paljon pienempi kuin nykyisin, mutta jo silloin panostettiin työntekijöiden osaamiseen. Määräaikaisetkin myyjät saivat olla mukana koulutuksissa.

Sielun paloa farmasiaa kohtaan ei Uotilan suvussa ollut ilmennyt aiemmin eikä ilmennyt nytkään. Nuori mies haki Helsingin yliopiston farmasian laitokselle siksi, että haku sattui juuri sopivaan vaiheeseen.

– Kiinnostuin sitten kovasti teollisesta farmasiasta.

Valmistuttuani proviisoriksi lähdin Orionille kehittämään lääkkeitä. Siellä työskentelin kokonaista 18 vuotta erilaisissa hommissa lääkkeiden kehittämisestä valmistukseen ja myyntiin sekä markkinointiin. Useassa tehtävässä minulla oli myös alaisia, joten työelämä kouli johtajaksi.

Kun Yliopiston Apteekissa vapautui apteekkarin paikka hakuun, Uotila päätti palata asiakkaiden luo.

Viiden vuoden kuluttua, vuonna 2001, puhelimen toisessa päässä huhuili headhunter. Kysymys kuului: ”Haluaisitko tulla Alkon toimitusjohtajaksi?”

Se tuntui mukavalta haasteelta. Tarinan loppu onkin tunnettua historiaa.

Kaikki ovat tärkeitä

Salmisaaren toimistotalossa, neuvotteluhuoneen pitkän pöydän ääressä, Uotila miettii, mahtavatko työntekijät tietää hänen aiemmasta urastaan Alkossa.

– Se oli tosi hyvä koulu. Opin tiskin takana ollessani, että vähäpätöisiä töitä ei ole olemassakaan. Yli kolmekymmenvuotinen työura on opettanut ihmisjohtajuutta. Arvostan ihmisten kanssa tekemistä, ja se on kaikkien testienkin mukaan vahvuuteni.

Uotilan johtamisfilosofiana on, että ihmiset tekevät lopulta työn, oli kysymys miten teknisestä työstä hyvänsä. Alkossa ei nojata yhteen teoriaan.

– On tärkeä tuntea johtamisen maailmaa. Seuraamme näitä oppeja ja katselemme, miten ne saataisiin soviteltua omaan työpaikkaamme. Olemme kyllä satsanneet paljon johtamisjärjestelmien kehittämiseen ja tulemme panostamaan niihin vielä enemmänkin.

Alkon strategiassa valitaan vuodeksi kerrallaan yksi kehittämisen näkökulma. Viime vuonna keskityttiin henkilöstöön, parhaillaan on menossa asiakkaan teemavuosi.

Alko liputtaa itseään yhä enemmän asiakaspalveluyrityksenä. Poissa ovat kaukaiset ajat, kun perjantaipulloa noudettiin nöyränä tiskillä seisovan myyjän kotkansilmän alta. Uotilan mielestä myös hyvä palvelu toteutuu kelpo esimiestyöllä.

– Henkilöstön työtyytyväisyyttä mittaavan tutkimuksen mukaan meillä työskentelevät ihmiset kokevat työnteon antoisaksi ja mielekkääksi. Myyjät ovat Alkossa enemmän kuin myyjiä. He ovat asiantuntijan

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

29

Työelämän juomiskulttuuri on muuttunut paljon.

30

Telma 2 2010

roolissa ja innostuvat, kun asiakkaat haastavat heidän tietämyksensä.

– Tervetuloa vaan kyselemään, Uotila kehottaa asiakkaita.

RISTIRIITAISTA KAUPPAA

1990-luvun loppupuolella Alkossa oli menossa EUliittymisen seurauksena valtava murros. Siihen asti monopoliasema oli kattanut kaiken toiminnan alkoholin maahantuonnista tuotantoon ja myyntiin. EU:ssa ei tällaista tietenkään katsottu hyvällä. Muut toiminnot vapautettiin avoimelle kilpailulle – ainoastaan yli 4,7-prosenttisten alkoholijuomien vähittäismyyntiin jäi yksinoikeus, kun tilaviinit jätetään laskuista.

Alkon monopolin purkamisesta puhutaan silloin tällöin, mutta Uotila ei pidä sitä ajankohtaisena.

– Nykyisellä järjestelmällä on paitsi kansan myös poliittisten päättäjien tuki. Laajasti ollaan sitä mieltä, että alkoholin vähittäismyynti ei ole verrattavissa minkä tahansa päivittäistavaran myyntiin. Alkoholin kulutukseen ja sen kasvuun liittyy aina terveydellisiä ja yhteiskunnallisia haittoja.

Alkon kaltaisen valtionyrityksen luotsaaminen on Uotilan mukaan samanlaista kuin muillakin toimialoilla: asioiden ja ihmisten johtamista.

– Tavoitteet ovat samanlaiset taloudellisuuden ja asiakaspalvelun suhteen. Sen lisäksi meiltä edellytetään laajaa vastuullisuutta. Poikkeuksellisen tarkasti täytyy pitää huolta imagosta, koska meitä tarkastellaan kriittisemmin kuin muita. Monopoliyrityksen täytyy pystyä lunastamaan paikkansa, ettei asemaa menetetä.

Alko toimii valtion kokonaan omistamana yhtiönä sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa. Se on tärkeä osa maamme alkoholijärjestelmää, jonka avulla toteutetaan alkoholipoliittisia tavoitteita. Tavoitteista tärkein on vähentää alkoholin kulutuksesta aiheutuvia haittoja.

Työtä riittää, mutta myönteistäkin on tapahtunut. Työelämän alkoholin käyttö on alue, jossa juomiskulttuuri on Uotilan mukaan muuttunut todella paljon.

– Olen oman työurani aikana nähnyt muutoksen.

Ennen vanhaan saattoi olla yleisesti hyväksyttyä tulla juhlinnan jälkeen kehnossa kunnossa töihin. Nykyisin asioihin puututaan välittömästi ja ohjataan hoitoon.

Hyvänä esimerkkinä muutoksesta Uotila kertoo Venäjän-kaupan neuvottelujen kuivumisesta.

– Venäjällä neuvotteluihin kuului perinteidenkin mukaan, että vodka virtasi vuolaasti. Olin juuri käymässä siellä, ja nyt liiketapaamisissa ei ollut vodkaa edes tarjolla. Heillä korostuu nykyisin ajatus, että päätökset tehdään selväpäisenä.

Neuvotteluhuoneen erottaa käytävästä lasiseinä, joka on kuvioitu erilaisilla renkailla. Se tuo mieleen poreilevaan kuohujuoman. Maistuuko väkijuoma toimitusjohtajalle?

– Parempi olla sanomatta mitään, kun siitä saa kuitenkin lukea lööpeistä, Uotila heittää.

– Haluan joskus yhdistää ruokailuun lasillisen hyvää viiniä tai olutta, mutta paras juoma on joskus raikas lähdevesi. Olen paljon huonompi väkevien suhteen.

URHEILU VIE PERHETTÄ

Uotila nauttii johtajan työstä, mutta jokaisella pilvellä on myös pienet mustat reunansa.

– Tyypillinen harmi on ajan puute. Alkon johtajana joutuu myös miettimään sanomisiaan keskimääräistä enemmän ja on suurennuslasin alla. Se tuo sopivasti lisäpaineita työhön.

Uotila hakee palautumista urheilusta – mistäpä muusta.

– Kun on ikänsä liikkunut, ei siitä eroonkaan pääse. Eikä sitä muuten jaksaisi istua pitkiä toimistopäiviä sisätiloissa.

Uskomattoman nuorekas kuusikymppinen suosittelee sumeilematta joka ikiselle treeniä muutaman kerran viikossa.

– Ei liikunnan tarvitse olla mitään extreme-harrastusta. Kunhan vaan muistaa säännöllisesti tehdä jotakin. Se voi olla hyvin arkistakin liikkumista, Uotila rohkaisee.

Mutta henkisen ja fyysisen kestävyyden eteen tarvitaan myös lepoa. Toimitusjohtaja osaa ottaa tarvittaessa lungisti. Perhe on tärkeä moottori jaksamiseen. Taitoluisteluvalmentajatytär asuu perheineen Kanadassa.

Molemmat jääkiekkoilijapojat pitävät isän katsomoissa talvisin. Toinen pojista pelaa SM-liigaa ja toinen kakkosdivaria.

– Vaimoni on taitoluisteluvalmentaja, ja lapset ovat siksi innostuneet jääurheilusta. Minua sitoo jäähän vain lasissa olevat kuutiot – siis vesilasissa, Uotila korjaa.

Toimitusjohtaja korostaa ystävien tärkeyttä – sekä sitä, että ihmisellä olisi muitakin kavereita kuin työkaverit.

– Vaimoni on parempi sosieteeraamaan, mutta yritän itsekin pitää yllä sosiaalista verkostoa. Työuran jälkeenkin pitää olla ystäviä.

Laura Oja

a j at e l m a

Työhuone sairaana? ilastollinen yhteys kosteuden vaurioittaman työtilan tavallista suurempaan sairastavuuteen tiedetään. Siihen varmuudet loppuvatkin. Ei tiedetä, mitkä kosteusvaurioon liittyvät ilmiöt olisivat syy-yhteydessä haittaan. Havaitut terveyshaitat ovat eri ihmisillä erilaisia – ei ole oireyhdistelmää, jonka voisi tunnistaa ja nimetä.

Sillekään, onko haitan mahdollinen aiheuttaja saatu rakennuksen korjaamisen kautta poistetuksi, ei ole mittareita. Korjauksen jälkeen työntekijät palaavat työtiloihinsa ja sitten odotetaan, alkaako sairastelu vai ei. Opetushallituksen teettämä selvitys osoitti, että samoja koulurakennuksia remontoitiin jopa kolmeen kertaan ilman että sairastavuus väheni. Työtilojen turvallisuutta siis mitataan 2000-luvun Suomessa ihmiskokein.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä antoi vuonna 2008 tavoitteen valmistella ”nykyistä paremmat työkalut biologisten altisteiden aiheuttaman terveysvaaran arviointiin ja torjuntaan” ja tehtävän ”selvittää raja-arvot työilman biologisille altisteille kuten homeille”. STM:n työsuojeluosasto oli jo 2002 kysynyt samaa Työterveyslaitokselta, joka vastasi: ”mitatut sisäilmamikrobien pitoisuudet vaihtelevat, toistettavuus on kehno ja mittaukset eivät kohdistu varsinaisiin haitallisesti vaikuttaviin altisteihin”.

Vuonna 2009 työryhmä luovutti 80-sivuisen muistion. Ehdotuksissa ”ryhmä pitää tärkeänä, että kosteus- ja homeongelmien selvittämisen avuksi saataisiin ohjeellisia arvoja, jotka viittaavat kosteusja homevaurioiden olemassaoloon”. Silti työryhmä esittää johtopäätöksenään, että todellisuudessa työpaikalla voi olla homeesta ja kosteudesta johtuvia terveysongelmia, vaikka mikään raja-arvo ei ylittyisi.

Olisiko pitäny t päätellä, että mitattiin vääriä asioita? Murhetta ja taloudellista ahdinkoa seuraa siitä, että vaikka tutkimukset osoittaisivat rakennuksessa kosteus- ja homevaurioita, tämä ei riitä yksilötasolla: vakuutusyhtiö vaatii todistetta, että

www.telma-lehti.fi

juuri tämä työhuone aiheutti työntekijän sairastumisen – ja suostumista sellaisiinkin kokeisiin, jotka voivat pahentaa hänen vammojaan.

Lääkäri ei voi nimetä altistetta X eikä kruksata sen mittausta laboratoriolähetteeseen. Vaikka terveysvamma estäisi työntekijää tulemasta työpaikalleen, ammattitautidiagnoosi ja tapaturmakorvaus voi jäädä saamatta. Työntekijä joutuu sinnittelemään KELAn korvauksilla ja niiden päättyessä hakemaan toimeentuloa sosiaaliluukulta.

TTL:ssä vuosina 1995–2004 tutkituista 2 278 potilaasta vain 373 (16,4 %) sai ammattitautidiagnoosin. Työterveyshuollon viimeiseksi välineeksi jää masennuslääkitys ja lähete psykiatrille.

Surkea asiaintil a ei johdu siitä, että tieteeltä olisivat keinot lopussa. Miten voidaan osoittaa, ovatko työpaikan mikrobit terveydelle haitaksi?

Nobelisti Robert Koch’in (1905, sovellus allekirjoittaneen) opetusten mukaan neljän ehdon tulee toteutua: terveyshaitta on tietyssä kohteessa, toisissa ei; haittakohteesta pitää löytää vaarallinen reaktiivisuus; tämä reaktiivisuus pitää mitata; todetaan, liittyykö eri kohteista mitattu reaktiivisuus niistä kirjattuihin terveyshaittoihin.

Altistukset voi tehdä koesoluille laboratoriossa, ihmiskokeita ei tarvita. Haittavaikutus on todiste, jolla aiheuttaja voidaan jäljittää – poliisikin jäljittää tekijöitä rikospaikan todisteiden avulla. Ja kun on tarpeeksi mitattu, pystytään raja-arvotkin asettamaan – onhan se osattu tehdä myös työilman kemikaaleille ja tupakansavulle.

Työtilojen turvallisuutta mitataan 2000luvun Suomessa ihmiskokein.

M i r j a S a l k i n o j a - S a lo n e n Kirjoittaja on tutkimusjohtaja Elintarvike- ja ympäristöntutkimuksen laitokselta. mirja.salkinoja-salonen@helsinki.fi.

Telma 2 2010

31

M e

t e i mm e

s e n !

Teksti Anne Karppinen • Kuva Vesa Ranta

”Emme me tilallisetkaan puhu työtavoista, joten nyt tulee katsottua niitäkin. Omakin työ helpottuu, kun tärkeät puhelinnumerot löytyvät.”

Oikeilla ohjeilla jaksaa Työ maatilalla on muutakin kuin lehmän lypsyä, ja joka tilalla on omat tapansa tehdä työt. Hyvällä ohjeistuksella maatalouslomittaja jaksaa työtään paremmin.

M

aatalouslomittaja Viivi Visuri lopettelee Maijalan maitotilan nuoren emännän Outi Maijalan kanssa aamurupeamaa navetassa. Tuttu lomittaja osaa kylmäkoskelaisen tilan tavat.

Lomittajan tehtävä on turvata tilan tuotanto silloin, kun isäntäväki tarvitsee apua. Työjaksot eri kohteissa ovat muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.

– Kun on toisen kotona, ei parane mennä sanomaan, että jotain tehdään väärin. Monesti saatetaan olettaa, että lomittaja muistaa saamansa ohjeistuksen, vaikka edellisestä käynnistä olisi kuukausi. On siis hyvä, että ohjeistus on kirjattu, Visuri kehuu käytäntöä.

Tilan emäntä toteaa, että usein unohtuu, miten monella eri tavalla lehmän voi lypsää ja tilan työt tehdä. Siksi lomittaja ei voi ryhtyä soveltamaan omiaan. Tilan tapoihin opastusta tehostamaan luotu tarkastuslista auttaa myös talonväkeä.

– Itselle asiat ovat päivänselviä, eikä niistä kaikista aina muista sanoa lomittajalle, Maijala sanoo.

Lempäälän lomitustyönjohtaja Anne Harju sanoo, että lomituspalveluissa ollaan jatkuvasti huolissaan jaksamisesta ja työturvallisuudesta.

Työ on paljon yksin työskentelyä, mutta työnantajia on tavallaan kaksi: kunnan lomitustoimi ja maatalousyrittäjä. Vastuu työturvallisuudesta on toimistossa, jossa ei kuitenkaan nähdä olosuhteita työkohteessa.

Lomittajalta vaaditaan paljon: pitää olla joustava, sopeutuva, itsenäiseen työntekoon kykenevä, sosiaalinen, idearikas, huolellinen, lojaali tilallisille ja ammattiylpeä moniosaaja.

Lempäälän ja Sastamalan alue kattaa lähes 200 lomittajaa ja noin 800 tilaa. Lomittajien ja tilojen yhteistyön perusohjeistuksen rinnalle syntyi kartoituksessa selkeät työkalut arjen sujuvuutta parantamaan: opastuspäivän tarkistuslista, lomittajan saapuessa tilalle -ohjeistus, lomituskansio, lomake tärkeille puhelinnumeroille sekä kemikaaliohje.

Hankkeen tarpeellisuudesta kertoo myös sen aikana syntynyt runsas ideavarasto jatkoa varten. Toiveissa olisi muun muassa autonhallintaan liittyvää koulutusta, joka auttaisi erityisesti talvisilla työmatkoilla.

32

Telma 2 2010

Mauri:

Outi:

”Aina voi tehdä paremmin.

Omaan työhön sokeutuu, eikä aina muista sanoa kaikista asioista. Siksi tarkastuslista on hyvä työkalu.”

Outi Maijala, Mauri Maijala, Anne Harju ja Viivi Visuri sekä vasikat Hattara ja Helmi tietävät yhteiset nuotit.

Anne:

”Huoli lomittajien työturvallisuudesta on jatkuva. On yrittäjänkin turvallisuuden takia tärkeää, että työpaikka on asiallinen”

Viivi:

”Lomittaja menee aina töihin jonkun kotiin. Joka paikassa on omat tapansa ja niiden listaus auttaa muistamaan kunkin paikan erityispiirteet.”

Muu!

• Maatalouslomittajan työturvallisuus ja voimavarat, www.tsr.fi > Hae numerolla 108445 Lisätietoa • www.tsr.fi > Hae numeroilla 108099, 104358, 103286, 108108 • Työsuojelu maatalouslomituksessa -opas. Matti Värri. TTK 2002. www.ttk.fi/julkaisut

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

33

Teksti Toini Imponen • Kuvat Paula Myöhänen

Parkkihallin haasteet Mikkelin Toriparkki on elinkeinoelämän, pankin ja kaupungin suurhanke aivan eteläsavolaisen pikkukaupungin sydämessä. Talven aikana 60 rakennusmiestä on ahertanut viileissä oloissa. Kolmen ammattiryhmän edustajat kertovat, miten työturvallisuus otetaan huomioon hieman epätavallisessa työympäristössä.

Timo Valovirta valvoo, että Mikkelin Toriparkin työt sujuvat säännösten mukaan.

Julkisella ja keskeisellä paikalla rakentaminen vaatii eri työvaiheiden tarkkaa suunnittelua. Työnjohtajan ja työsuojelupäällikön vastuualueena on erityisesti työmaan sisäänajoramppi.

– Täällä on satsattu erityisesti työturvallisuuden ennalta suunnitteluun, koska ollaan liikenteen ja jalankulkijoiden seassa. Täällä on vaativia betonointikohteita, muotit ovat korkeita ja painavia, taakat raskaita. Meillä myös työskennellään korkealla. Ankara talvi toi ulkotyömaalle myös oman haasteensa, joten varusteissa ei säästellä. Miehille jaettiin

34

Telma 2 2010

talvihaalarit, talviturvakengät ja kypäränalusmyssyt.

Valovirta ei istu työmaakopissa, vaan on päivittäin paikan päällä katsomassa, että työsuojelu toimii. Kaiteitten ja telineiden on oltava kunnossa.

– Täällä pitää olla silmät selässä. Turvallisuusmääräyksiä noudatetaan. Tosin yksittäistapauksia määräyksien rikkomisessa tietenkin tämän kokoisella työmaalla löytyy, mutta niihin puututaan välittömästi. Uusien työntekijöiden kanssa kierretään käsi kädessä koko työmaa ja kerrotaan käytännön työturvallisuudesta sekä vaaratekijöistä.

Rakennuksilla tiedonkulku työturvalli-

suudessa joskus pätkii, mutta Mikkelissä se tuntuu toimivan. Työmaa käydään kerran viikossa läpi. Kunnossapitotarkastuksessa epäkohdat kirjataan ja korjataan välittömästi.

– Meillä painotetaan, että työturvallisuuteen kannattaa panostaa. Sillä on suoraa heijastusta työmaan aikatauluihin, töiden sujumiseen ja lopputulokseen. Työsuojelun osuus projektin onnistumisesta on lähes puolet, Valovirta laskeskelee.

Toriparkissa työterveyshuoltokin toimii.

– Työterveyshuoltoa hoitaa Etelä-Savon työterveyden Mikkelin toimipiste. Siellä pidetään työntekijöistä rekisteriä ja kutsutaan tarvittaessa terveystarkastukseen.

M i k k e l i n T o r i pa r k k i O y • 620 autopaikkaa kahdessa kerroksessa • Kustannusarvio 12,5 miljoonaa euroa • Parkkihalli otetaan käyttöön joulukuussa 2010

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

35

Nuorissa työsuojelun toivo Mittamies Kari Paavilaiselle työturvallisuus on elinehto. Hän kulkee 20 kilon takymetrirepun ja mittasauvan kanssa työmaalla toistakymmentä kilometriä päivässä. Hän tarvitsee tilaa ja turvallisia kulkuväyliä. Tapaturmia ei ole ollut, mutta koskaan ei voi olla liian varovainen.

– Isolla työmaalla on paljon tavaraa ja porukkaa, suurena ongelmana ovat kulkutiet. Siisteys on rakennustyömaalla a ja o. Kun saataisiin kaikki muistamaan, että raivataan omat jäljet, niin ei tulisi turhia työturvallisuusriskejä. Vanha sanonta kuuluu, että ammattimies siivoaa aina jälkensä.

Rakentaminen on kaikkein tapaturmaalttein ala. Työturvallisuus, vaatetus ja henkilö-

36

Telma 2 2010

kohtaiset suojavarusteet ovat kehittyneet, mutta silti vaara voi vaania yllättävissä paikoissa.

Talviaikana tavaraa jää lumen alle, naulalaudat tai liukkaat muovit ovat turvallisuusriski.

Vanhemmat rakennusmiehet eivät aina opi käyttämään kaikkia ”suojarensseleitä”, mutta nuorissa rakennusmiehissä Paavilainen näkee uudenlaista toivoa.

– Nuoret, muutaman vuoden alalla olleet, ovat paljon vastaanottavaisempia. Ymmärretään, että ellei pidä itsestään huolta, se tulee vanhemmiten vastaan. Nuoret koulutetaan nykyään ammatin mukana myös työturvallisuuteen.

Rakennusliiton Telinetorstai-kampanja tähtää putoamisriskien vähentämiseen. Juuri kun

Paavilainen kehuu, kuinka työmaalla käytetään turvavaljaita, työmaaparakin ikkunasta näkyy kaksi miestä kattorakenteilla turvavaljaissa, mutta ilman vaijerikiinnitystä. Maahan on matkaa räystäältä toistakymmentä metriä.

– Tätä tämä on, päivittäin tulee jotain huomauttamista. Pikkujuttujen takia ei aina muisteta työturvallisuutta. Mestareilla ei ole kuitenkaan aikaa koko ajan olla valvomassa, joten tämä on asennekysymys, joka on korvien välissä, Paavilainen muistuttaa.

Hänen mielestään rakennustyömailla jo käytössä oleva työsuojelurikkomusten henkilökohtainen sakkomaksu on hyvä muistutus työturvallisuuden tärkeydestä.

Vain nollatoleranssi kelpaa Arkkitehdin vastuu työsuojelusta on kirjattu lakiin ja asetuksiin. Arkkitehti Heikki Kirjalainen sanoo, että työturvallisuus pyörii päässä, kun urakkaa ideoidaan, suunnitellaan ja piirretään arkkitehtitoimiston pöydällä.

– Käytännön työsuojelu huomioidaan detaljisuunnitelmissa ja työselostuksissa.

Lain vaatima työsuojeluasiakirja käydään läpi kaikkien suunnittelijoiden, urakoijan ja valvontaorganisaation kanssa.

Toriparkin työmaalla on täytynyt ennakkosuunnittelussa olla erityisen tarkkana raskaiden nostojen turvallisuudessa ja putoamisriskien minimoimisessa.

www.telma-lehti.fi

Kirjalaisen mielestä rakennustyömaiden turvallisuudessa tulee olla tavoitteena nollatoleranssi. Alalle ei ole hyvää mainosta, jos jatkuvasti tapahtuu loukkaantumisia tai tapaturmia.

Toriparkin vilkasliikenteinen sijainti on tuonut arkkitehdillekin erityishaastetta. Kaksi naapurityömaata tekee Mikkelin keskustasta yhtä suuria rakennusurakoita.

– Olemme osallistuneet liikenteen suunnitteluun tekemällä työmaakaaviot julkiseen jakeluun tiedoksi kauppiaille, kiinteistöille ja kaupungin nettisivuille.

Työmaakierroksilla liikkuessaan Kirjalainen käyttää tavanomaisia turvavarusteita.

Lisätietoa • www.ttk.fi/rakennusala > Turvallisesti raksalla -videot • Paloturvallisuutta maanalaisiin tiloihin www.tsr.fi > Hae numerolla 104145, 105374 – Käytännössä kuljen mestareiden mukana kypärä päässä ja turvaliivit päällä. Tärkeää on myös, että kulkuluvat ovat näkyvillä. Tällä työmaalla perusasiat ovat kunnossa.

Arkkitehdin henkilökohtainen työsuojelu keskittyy toimiston terveellisten työskentelyolosuhteiden varmistamiseen. Hyvä valaistus, sähköisesti säädettävä työpöytä ja hyvin istuttava tuoli ovat tärkeä osa työergonomiaa.

– Kiireisimpään aikaan työpäivät ovat venyneet yli kymmeneen tuntiin. Silloin henkinen ja fyysinen työsuojelu on heikoissa kantimissa ja vapaa-ajan liikkuminen jää vähiin. Motiivi ja kannustimet ovat kuitenkin yrittäjälle toisenlaiset.

Telma 2 2010

37

O m a n e l ä m ä n j a t y ö n h a l l i n ta Teksti Tarja Västilä • Kuvitus Helena Hajanti • Kuva Miika Kainu

Esteitä 38

Telma 2 2010

mur

Henrik Toropaisella on hyvä elämänohje: kaikki on asenteesta kiinni.

Kun työnteko kiinnostaa, silloin mennään töihin. Kun rokki vetää puoleensa, silloin lähdetään festareille. Kun edessä ovat portaat, silloin keksitään keino päästä pyörätuolilla ylös.

rtamassa www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

39

elsingin Pohjoisesplanadilla toteutuu EU:n sosiaalisen vastuun periaate mallikkaana dialogina. Unionin yhtenä painopistealueena on kannustaa vammaisia hakeutumaan työelämään, mutta kehotus ei riitä, jos työpaikkoja ei ole tarjolla. − Käsittääkseni olen ensimmäinen liikuntavammainen, joka on töissä Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimistossa. Edellisessä työpaikassani Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiössä vinkattiin, että tiedotustoimistosta voisi hakea harjoittelupaikkaa. Ja minä hain, iloitsee Henrik Toropainen.

Cp-vammaiselle nuorelle miehelle työnteko maistuu, mutta hän myöntää, että vammaisten työllistyminen ei ole niitä helpompia asioita. Ennakkoluuloja riittää, ja uskallusta puuttuu niin työnantajan kuin työnhakijan puolelta. − Tarvitaan aika paljon silkkaa onnea: pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Lisäksi on oltava itse aktiivinen. Tukitoimista huolimatta vammaisten työllistyminen on usein todella vaikeaa. Ennakkoluuloja olen itse pyrkinyt murtamaan sillä, että olen mahdollisimman avoin. Jotkut eivät työpaikkaa hakiessaan kerro vammaisuudestaan mitään, mutta olen lähtenyt toiselle linjalle: kun pyörätuoli on minulle olennainen asia, miksi en siitä kertoisi, miettii Toropainen.

ESTEETTÖMYYS ARKIPÄIVÄÄ

Toropaisen työpaikka sijaitsee suojellussa arvorakennuksessa, jossa ei voi tehdä isoja muutostöitä.

Toropaisen pitää joka arkiaamu päästä yläkerroksiin. − Alhaalla on heti rappuset, mutta niissä on siirrettävä luiska. Kulma on sen verran jyrkkä, että vartijat työntävät minut aamuisin ylös.

Vanhan ajan haitarihissiin mahdun pyörätuolin kanssa millilleen, Toropainen kertoo. − Kyllä minulla on periaatteena tehdä mahdollisimman paljon itse. Jos tarvitsen jeesiä, niin kysyn rohkeasti. Ihmiset ovat yleensä ystävällisiä.

Henrik Toropainen uskoo, että rohkeasti kysymällä pärjää.

40

Telma 2 2010

”

Haluan olla kehittämässä yhteiskuntaa, jossa esteettömyys on itsestäänselvyys.

Kyllä 27 vuoden ikään mennessä jo tietää, missä tarvitsee apua. Ja tuo tiedotustoimisto on hyvä esimerkki siitä, että hankalissakin ympäristöissä liikkuminen on mahdollista, kun työyhteisön asenne on oikea.

Luonnollisesti esteettömyyspohdinta on Toropaisellekin arkipäivää, ja hän on pistänyt oman kortensa kekoon myös teoriatasolla. Muutama vuosi sitten hän oli mukana Stakesin koordinoiman Design for All -verkoston toiminnassa osallistumalla teemallisiin DfAtiistaitapahtumiin. Tilaisuuksien pohjalta laadittuun Tulevaisuus on saavutettava -oppaaseen hän kirjasi omia mietteitään. − DfA-aihe on itselleni läheinen, varsinkin fyysisen esteettömyyden ja rakennetun ympäristön näkökulmasta. DfA:han suhtaudutaan vakavasti myös ministeriötasolla. Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön Kansallinen tietoyhteiskuntapolitiikka -ohjelmassa keskitytään sähköisten palveluiden kehittämiseen tulevaisuudessa, mikä on minullekin omatoimisuuden kannalta tärkeää. Itse käytän kirjoittamisen apuvälineenä tietokonetta, ja sähköisten palveluiden saatavuus on olennaista.

Toropainen toteaa, että DfA on myönteisessä mielessä sekä pohjaton kaivo että loputon suo. − Siinä työt eivät lopu koskaan. Haluan omalta osaltani olla mukana visioimassa ja kehittämässä Suomesta sellaista yhteiskuntaa, jossa DfA:n keskeiset ajattelu- ja toimintamallit ovat itsestäänselvyyksiä.

KORVAT HÖRÖLLÄ

Koulutustaustaltaan Toropainen on ammattikorkeakoulusta valmistunut yritysviestinnän tradenomi. Sitä ennen hän opiskeli Arla-instituutissa merkonomiksi. − Opiskelut on nyt opiskeltu, ja työelämä haasteineen on edessä. En välttämättä saa heti vakituista työtä, mutta pätkätyötkin kelpaavat. Pääasia on, että työstä saa palkkaa ja se on mielekästä. En ajattele mitään toiveammatteja, jossittelut ja surkuttelut ovat turhaa ajanvietettä. Juttuja olen tykännyt kirjoitella, freelancepohjaiset toimittajan hommat ovat osoittautuneet hyviksi. Kun tiedotustoimiston viiden kuukauden pesti päättyy, eiköhän sitä jotain ilmaannu, kun pitää silmät auki ja korvat höröllä.

Korviansa mies höristelee vapaa-ajallaankin: hän käy viikoittain keikoilla kavereidensa kanssa ja kesällä festareilla. Yhtään paikkaa ei ole vielä vastaan tullut, jonne ei pyörätuolilla pääsisi. www.telma-lehti.fi

− Minulla on aina avustaja mukana, mutta periaatteeni on, että avustaja ei ole vain työssä minua jeesaamassa. Myös hänellä pitää olla hauskaa ja hyvä fiilis.

PERIAATTEENA PÄRJÄÄMINEN

Henkilökohtaista avustajaa Toropainen tarvitsee kodinhoitoon liittyvissä arkitoimissa, kuten ruoanlaitossa ja pyykinpesussa, sillä hän asuu omillaan Helsingin ydinkeskustassa. − Syksyllä voimaan tulleesta uudesta vammaispalvelulaista olen ymmärtänyt, että henkilökohtaisen avun myöntämisperuste ei ole samassa määrin sidottu määrärahoihin kuin ennen. Hain neljän vuoden ajan joka vuosi lisää avustajatunteja, päätös oli aina sama kymmenen viikkotuntia. Lain jälkeen 15 viikkotuntia meni helposti läpi, ja sillä viidellä lisätunnilla on iso merkitys. Onneksi äiti käy auttamassa viikonloppuisin, joten pärjään hyvin.

Toropainen korostaakin, että kun päättäväisyyttä löytyy ja taustat ja verkostot ovat kunnossa, pärjäämisessä ei ole ongelmia. Kaikesta selvitään.

Mutta miten mahtaa selvitä Euroopan parlamentti, kun tapaus Henrik Toropainen saapuu Strasbourgiin toukokuussa? − Harjoitteluuni kuuluu vierailu Strasbourgissa parlamentin istuntoviikolla. Siellä nyt ihmetellään, kun tulen pyörätuolilla ja tarvitsen vielä avustajan, jolle pitää maksaa palkka. EU on aika byrokraattinen laitos, jossa päätöksenteko voi kestää, mutta joka tapauksessa minä lähden Strasbourgiin. Sitten on jälleen yksi este murrettu.

Telma 2 2010

41

24h Teksti Tarja Västilä • Kuva Sarri Kukkonen

Asiakas ei aina ole kuningas, hän voi olla myös uhka. Palvelualoilla on otettu tosissaan väkivalta- ja uhkatilanteet sekä niiden ehkäisy, niihin varautuminen ja niistä selviäminen.

42

Telma 2 2010

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

43

Ihmiset tuppaavat olemaan uhkarohkeita, jos eivät ole ajatelleet vaaratilanteita etukäteen.

un kansa valmistautui juhlimaan uutta vuotta 2010, kantautui koteihin surullinen uutinen espoolaisessa kauppakeskus Sellossa tapahtuneesta tragediasta. Työturvallisuus nostettiin esiin tilanteessa, jossa mitkään keinot eivät olisi auttaneet.

Samaisena aamuna työväkivaltariskeihin perehtynyt professori Kaija Leena Saarela oli suuntaamassa kauppareissuaan samaiseen liikekeskukseen ja nähnyt sen ympäristössä parveilevat poliisit. − Sanoin miehelleni, että meitä ei tuolla nyt tarvita. Koko kauheus selvisi vasta myöhemmin. Oli vaikea uskoa, että moista voi sattua Suomessa, miettii Saarela.

Kun yleisessä keskustelussa pohditaan sitä, onko Suomi väkivaltainen maa, voidaan nostaa tilastoja esiin.

Väkivaltaisuudessa Suomi sijoittuu jonnekin Itä- ja Länsi-Euroopan väliin: länsieurooppalaisittain katsottuna keikumme väkivaltatilastojen yläpäässä. − Meillä olisi varaa myönteisempään kehitykseen.

On totuttu siihen, että nyrkki puhuu – siitä on tullut hiljaisesti hyväksytty käyttäytymismalli.

Pioneerina Kauris

Kaija Leena Saarela

44

Telma 2 2010

Nykyisin Tampereen teknillisen yliopiston turvallisuusjohtamisen ja -tekniikan professorina työskentelevä Saarela oli 1990-luvulla töissä Työterveyslaitoksen työturvallisuusosastolla, jossa virisi ajatus ryhtyä kartoittamaan työväkivaltariskejä. Työpaikkojen esiin tuomat tarpeet vaikuttivat osaltaan tutkimuksen käynnistämiseen.

Työntekijöiden kokema fyysinen väkivalta ja sen uhka olivat nousemassa yhä vahvemmin esille myös laajemmin Euroopassa. Pohjana oli Euroopan komission aloitteesta tehty selvitys työväkivallan ehkäisystä. Selvityksessä työväkivalta määritettiin tapahtumiksi, joissa henkilöitä loukataan sanallisesti, uhataan tai pahoinpidellään heidän työhönsä liittyvissä oloissa ja jotka suoraan tai epäsuorasti vaarantavat heidän turvallisuutensa, hyvinvointinsa tai terveytensä.

Saarelan ja Nina Isotaluksen johdolla kehitettiin Kaurikseksi ristitty menetelmä. Kauris-lyhenne tuli aluksi kaupan riskit -käsitteestä, mutta koska käsikirja soveltuu hyödynnettäväksi ja sovellettavaksi kaikilla palvelualoilla, muodostuu Kauris nykyään sanoista KArtoita Uhkaavat työväkivaltaRISkit. − Ilmeni, että menetelmälle oli todellista tarvetta erityyppisillä työpaikoilla. Kauris tarjoaa ennen kaikkea työkaluja työpaikkakohtaisesti väkivaltariskien arviointiin ja varautumiseen sekä turvallisuuden kehittämiseen, kertoo Saarela.

Menetelmä on kiinnostanut myös kansainvälisesti: Saarela vilauttaa espanjalaisessa työterveys- ja ympäristöalan ammattilehdessä julkaistua artikkelia, jossa vieraan kielen keskellä toistuu kotoperäinen Kauris-sana.

Ei sankaruutta

Päivitetty Kauris saatiin viime vuonna, sillä kymmenessä vuodessa on tullut muutoksia muun muassa työturvallisuuslakiin. Uuden lain mukaan työnantaja velvoitetaan aikaisempaa enemmän omatoimiseen ennakointiin riskien arvioinnissa ja tiedon hankinnassa. Saarelan mukaan uudessa käsikirjassa otetaan entistä enemmän huomioon myös tuen saaminen ja henkilökohtainen jälkihoito väkivaltatilanteen jälkeen.

Toisen henkilön aiheuttamia väkivaltaan liittyviä työtapaturmia rekisteröidään Suomessa parisentuhatta vuodessa. Suuntaus on ollut lisääntymään päin, mutta Saarelan mukaan kyse voi olla myös siitä, että asiaan osataan kiinnittää enemmän huomiota. Koulutus on yksi tärkeimmistä osa-alueista työturvallisuuden kehittämisessä. − Koko menetelmän yleisidea on se, että turhia riskejä ei oteta. Ihmiset tuppaavat olemaan uhkarohkeita, jos eivät ole vaaratilanteita etukäteen ajatelleet. Kun uhkaavat tilanteet käydään koulutuksessa etukäteen läpi, toimintamallit ovat päässä, toteaa Saarela. − Esimerkiksi itsepuolustuskeinojen opettelu ei ole olennaista. Pakeneminen on parempi keino kuin

Yöaikaan turvallisuus varmistetaan Yliopiston Apteekissa tilajärjestelyin.

Teoriaa & käytäntöä Teksti Tarja Västilä • Kuva Sarri Kukkonen

Apu tulee hetkessä Yliopiston Apteekissa asiakkaita palvelevat farmaseutit ovat oman alansa ammattilaisia ja työturvallisuuden osaajia.

www.telma-lehti.fi

P

alvelujohtaja Stiina Piirainen huokaa, kun puheeksi otetaan apteekkialan työturvallisuus. − Maailma menee väkisinkin sellaiseen suuntaan, johon sen ei haluaisi menevän.

Yli 250-vuotias Yliopiston Apteekki on joutunut sopeutumaan maailman menoon jo satojen vuosien ajan, mutta nykymeno on tuonut apteekkilaisille paljon pohdittavaa.

Uhka- ja väkivaltatilanteiden hallinta ei ole mikään uusi ilmiö 12 paikkakunnalla Suomessa toimivassa apteekkiketjussa: Yliopiston Apteekin

koulutusjärjestelmässä, YA-Akatemiassa, on ollut turvallisuuskoordinaattori jo toistakymmentä vuotta.

Sen lisäksi jokaisessa toimipisteessä joku työntekijöistä huolehtii, että uhkatilanteisiin liittyvät turvallisuusja toimintaohjeet ovat ajan tasalla. − Satsaamme niin uusien työntekijöiden perehdytykseen kuin henkilökunnan koulutukseen. Perusperiaate on se, että meillä ei saa leikkiä sankaria ja poliisin tai vartijoiden kutsumiseen ei ole mitään kynnystä, korostaa Piirainen. − Poliisien mukaan yksikään hälytys ei ole turha. Meillä on ollut

onnea, ettei henkilövahinkoja ole sattunut – häiriöt ovat jääneet uhkailun asteelle, kertoo apteekinhoitaja Jussi Kalsta Helsingin Töölön toimipisteestä.

Anonymiteetti suojelee

Yliopiston Apteekin Töölön toimipiste on Suomen kaikista apteekeista ainoa, joka pitää ovensa auki 24 tuntia vuorokaudessa. Vaikka asiakkaita aukiolon pituus miellyttää, se houkuttelee myös myöhäisillan tunteina tai puolenyön aikaan ei-toivottuja hämäräveikkoja.

Telma 2 2010

45

Turvallisuuden parantamiseen on monia mahdollisuuksia, ne pitää vain tiedostaa. fyysisen kontaktin ottaminen, johon sisältyy aina riski.

Jos uhkaavassa tilanteessa puhuminen ei auta, asiakaspalvelutyössä tärkeä turvallisuuden perusasia on pakomahdollisuus. Mahdollisimman pienet henkilövahingot ovat huomattavasti tärkeämpää kuin taloudelliset menetykset.

Tiedostaminen kärjessä

Turvalaitteiden kehitys on ollut huimaa, mutta Saarelan mukaan tekniikkaan ei pidä liikaa luottaa. − Tekniikka ei ole ainoa autuaaksi tekevä asia, vaan toimintatavat ratkaisevat ja riskitilanteet pitää miettiä ennalta. Syrjässä sijaitsevat pienet lähikaupat ja kioskit ovat helppoja kohteita. Takaovet on pidettävä kiinni ja valaistukseen on kiinnitettävä huomiota, ettei hämäriin kulmiin pääse kukaan piileskelemään. Jos työntekijä joutuu työskentelemään yksin myöhään tai aamulla aikaisin, sekin houkuttelee häirikkökäyttäytyjiä.

Kameravalvonta voi toki toimia myös ennaltaehkäisijänä, ja jos häiriökäyttäytymistä alkaa ilmetä, vartijoiden palkkaaminen tietyiksi tunneiksi on hyvä keino.

− Joillekin tulee siihen aikaan tunne, että vielä pitää saada jotakin.

Epämääräisillä resepteillä yritetään saada lääkkeitä aikaan, jolloin lääkäreiltä tai sosiaalitoimistolta ei voi varmistaa asiapaperin alkuperää, kertoo Kalsta.

Illalla paikalla ovat vartijat, mutta yöllä työskentelevä farmaseutti on yksin. Asiakkaat eivät kuitenkaan pääse tuulikaappia edemmäs. − Muutoinkaan henkilökunnan ei tarvitse poistua työajan päätyttyä yhdestä ja samasta ovesta. Meillä on useita uloskäyntejä. Henkilökunnan turvallisuutta on varmistettu myös sillä, että kellään ei ole nimikylttiä kertomassa, kuka hän on. Palvelemme anonyymisti.

Samat sävelet koskevat myös muita YA-toimipisteitä. Jos ulos-

46

Telma 2 2010

Tärkeää on myös varmistaa, että hälytyksen jälkeen lisäapu saapuu kohtuullisessa ajassa.

Kauris-käsikirjassa opetetaan myös tarkkailemaan asiakkaan kasvoja, ääntä, hengitystä, eleitä ja liikkumista. Poikkeava käytös voi olla merkki riskistä. Suuri osa uhkaavasti käyttäytyvistä on humalassa, mutta erityisen arvaamattomia ovat huumeiden käyttäjät ja sekakäyttäjät. Mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen voivat heijastua myös palvelualalle. − Ongelmaa pitää katsoa myös yhteiskunnallisesti: kyse on syrjäytymisen kehityksestä, miettii Saarela.

Hän pitää turvattomuutta keskeisenä ongelmana, joka syö hyvinvointia. − Ihmisten pitäisi kokea, että heillä on riittävän turvallinen olo tehdä työtä. Turvallisuuden parantamiseen on monia mahdollisuuksia, ne pitää vain tiedostaa.

Humalassa tehtyjä ryöstöjä, varkauksia, näpistyksiä ja uhkailuja tekijät usein katuvat seuraavana päivänä. Jos suomalaisiinkin saataisiin juurrutettua hyvän käytöksen korostaminen ja humalan paheksunta, riidan haastaminen voisi jäädä vähemmäksi.

käyntejä on vain yksi, niin apteekin sulkemisen aikaan vartijat ovat aina paikalla. Lisäksi löytyy kattavaa turvatekniikkaa: on tallentavia kameroita, yöaikaan liiketunnistimia ja asianmukaiset hälytyspainikkeet, joiden kautta ulkopuolinen apu saapuu hetkessä paikalle.

Empaattisuus auttaa Apteekki houkuttelee etenkin myymälävarkaita, ja omana lukunaan ovat huumeidenkäyttäjät. Aina ei puhe auta, vaikka henkilökunta Piiraisen mukaan usein selviää kohteliaan käytöksen avulla. − Meillä kiinnitetään koulutuksessa huomiota siihen, että pahan olon taustalla voi aina olla sairaus.

Tai on vanhuksia, jotka yksinkertaisesti unohtavat maksaa ostoksensa.

Hyvää ihmistuntemusta tarvitaan.

Jos vastapuolta kunnioittaa ja arvostaa, se nostaa kynnystä häiriköintiin. Meillä on ollut uhkaavia tilanteita, jotka ovat ratkenneet uhkaajan itkuun, kun farmaseutti on ollut empaattinen. Tällöin kukaan ei menetä kasvojaan.

Kalstan mukaan joskus pitää katsoa myös peiliin: jos tuntuu, ettei asiakkaan kanssa pärjää, voi kutsua toisen farmaseutin palvelemaan.

Ja jos riskitilanteet tai haukkumiset traumatisoivat, asioista on aina mahdollisuus puhua esimiehen tai koko muun henkilökunnan kanssa. − Meillä ei hyssytellä. Jos jotain on tapahtunut, siitä kerrotaan kaikille. Myös se lisää turvallisuutta, uskoo Piirainen.

Teksti Sami Turunen • Kuvat Laura Oja

Turvallisuus on tavaraa tärkeämpää aukiolosäännökset, ja Helsinginkadun Alepakin on auki joka päivä kello 23:een. Myöhäinen aukiolo ei ole tuonut ongelmia – eikä edes olut, joka on näillä kulmilla haluttu artikkeli. Olutkaapit pysyvät kiinni ennen aamuyhdeksää ja iltaisin metalliverkot lukitaan kello 21.

Vesimäki sanoo, että kun aukioloaika piteni, varpaillaan toki oltiin, mutta suuria toimenpiteitä se ei aiheuttanut.

– Henkilökunnalle järjestetään muutenkin koulutusta SOK:n omassa Jollas Instituutissa, ja osa koulutusta on aina ollut turvallisuus. Alan ammattilaiset opastavat, miten toimia erilaisissa uhkatilanteissa.

Alepassa on henkilökuntaa tusinan verran, ja asiakkaita käy parisen

tuhatta vuorokaudessa. Turvallista työympäristöä vaalitaan muun muassa sillä, että kukaan ei koskaan työskentele yksin. Vartijat käyvät kiertämässä kaupan säännöllisesti, ja jokaisella työntekijällä roikkuu kaulassa hälytyslaite, jota painamalla lähtee välittömästi tekstiviestihälytys. Vartijat tulevat tarvittaessa paikalle minuuteissa.

Mahdollista ryöstöä varten on oma hälytysjärjestelmänsä, ja siihen reagoi poliisi. Partio on paikalla parissa minuutissa, sillä alueella partioidaan muutenkin varsin tiuhaan.

Nyrkkisääntö Vesimäen johtamassa kaupassa kuitenkin on, että omaa turvallisuutta ei vaaranneta missään tilanteessa.

– Tavaraa saa uutta, ihmisiä ei.

Meillä kenenkään ei tarvitse pelätä töissä, vakuuttaa myymäläpäällikkö Jon Vesimäki.

<

– Ongelmia, kuten näpist yksiä ja häiriötilanteita on tietysti ollut, mutta ei mitään sellaista, minkä takia turvallisuus olisi ollut erityisen uhattuna, sanoo myymäläpäällikkö Jon Vesimäki Helsinginkadun Alepasta.

Helsinginkatu on Helsingin Kallion kiihkeintä aluetta, jota leimaavat värikkäät ja välillä ongelmallisetkin kulkijat. Vesimäki on ehtinyt tehdä töitä keskiluokkaisten Malmin ja Koskelan sekä hieman hienommankin alueen, Ullanlinnan, myymälöissä.

– Kyllä täällä on ehkä hieman enemmän oltava silmät auki, mutta ihan samalla lailla täällä on pärjätty.

Vuoden alussa astuivat voimaan kaupan uudet ja vapaammat

< Harjoittelija Olessia Vasilijeva kehuu Helsinginkadun Alepaa rauhalliseksi myymäläksi.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

47

N ä i n

m u i n o i n

Teksti Kalle Kallio • Kuva Suomen Rautatiemuseo

Tulta, höyryä ja pölyä Veturissa piisasi ennenkin vauhtia, eikä vaarallisilta tilanteiltakaan vältytty.

M

onet perinteiset ammattikunnat ajautuivat perikatoon yhteiskunnan koneistumisen myötä. Samaan aikaan alkoi kuitenkin syntyä uusia, teollisen ajan ammatteja. Uuden aikakauden symboli oli rautatie, ja veturinkuljettaja oli modernin teknologian sanansaattaja. Suomen ensimmäinen rautatie valmistui Helsingin ja Hämeenlinnan välille vuonna 1862, ja nopeasti rataverkko laajeni koko maahan.

Suomen ensimmäiset höyryveturit olivat teknisesti varsin kehittyneitä – niitä oli rakennettu Englannissa jo kymmeniä vuosia. Höyryveturi herätti ihmetystä ja veturinkuljettajan ammattia voi pitää monella tapaa uudenaikaisena. Kello saneli työtahdin minuutilleen ja vasta rautateiden myötä työpäivää ryhdyttiin aikatauluttamaan myös verstaissa ja virastoissa. Veturinkuljettaja oli samalla ensimmäisiä työläisammatteja, johon vaadittiin pitkän

48

Telma 2 2010

työkokemuksen lisäksi muodollinen koulutus.

Vanhempi veturinkuljettaja tienasikin 1800-luvun lopussa kolme kertaa parempaa palkkaa kuin ammattitaitoinen kirvesmies.

Vaikka työhön liittyi paljon ihailua, työ ei ollut kevyttä tai helppoa.

Höyryveturissa työskenneltiin työparina, jossa marssijärjestys oli selvä: kuljettaja ajoi ja vastasi veturin toiminnasta, ja lämmittäjän tehtävä oli syöttää polttoainetta tulipesään ja vettä höyrykattilaan kuljettajan ohjeiden mukaan.

Höyryvetureita lämmitettiin kivihiilellä, haloilla ja turpeella. Halkoja saattoi kulua jopa kymmenen kuutiometriä sataa kilometriä kohden, joten lämmittäjä teki ruumiillisesti raskasta työtä. Kivihiili ja turve olivat halkoja kevyempiä, mutta ne pölysivät. Pöly tunki kaikkialle varsinkin talvisaikaan, jolloin hiilikasaa ei voinut jäätymisen

takia edes kastella pölyn vähentämiseksi. Myös melu ja tärinä kuuluivat asiaan.

Olosuhteet vaihtelivat vuodenaikojen mukaan.

Kesällä luonnonvalo helpotti yötyötä, mutta päivisin veturissa oli sietämättömän kuuma. Talvella veturit olivat vetoisia ja epämiellyttäviä: kuljettajan vasemmalla puolella oli tulikuuma höyrykattila ja oikealla puolella hohkasivat jäiset seinät ja ikkunat. Lämpötilavaihtelut aiheuttivat reumaa ja kolotusta.

www.telma-lehti.fi

Pääteasemalla veturimiehet saattoivat joutua odottamaan tuntikausia paluumatkansa alkua. Lepoaika kului nukkumiseen ja syömiseen. Asemien lepohuoneissa oli usein rauhatonta miesten tullessa ja mennessä eri aikoihin.

Veturitallin päivystäjä kävi herättämässä lepohuoneessa nukkuvat ennen uuden työvuoron alkua.



Junat kulkivat aikataulujen mukaan ja veturimiesten työstä tuli epäsäännöllistä vuorotyötä. Radan tuijottaminen ja huono näkyvyys väsyttivät. Erityisesti yöajo oli raskasta ja hereillä pysyttiin työparin ja kahvin voimalla. Kahvi tuotiin kotoa lasipullossa, joka pidettiin lämpimänä höyrykattilaa vasten. Myös eväät voitiin lämmittää ja syödä veturissa.

Veturinkuljettaja Grunberg höyryveturin ohjaamossa.

Veturimiehet velvoitettiin pukeutumaan virka-asuun vasta 1970-luvulla. Sitä ennen käytettiin omia vaatteita, ja ainoastaan virkalakissa oli veturimiesten embleemi.

Telma 2 2010

49

Teksti Tiina Huokuna Kuvat Miika Kainu

Hallitut vaarat Mikä työpaikka? 

Trooppinen Eläintalo Tropicario  Toiminut aikaisemmin Hämeenlinnassa.

Muutti Helsinkiin EU-vaatimusten vuoksi muutama vuosi sitten.

Pohjoismaiden suurin matelijatalo Helsingin Vallilassa näyttää tropiikilta. Matelijaharrastuksesta tuli Jarmo Lankille vähitellen työ, jota sävyttävät kansainväliset kontaktit ja tiukka työkuri vaarallisten käärmeiden parissa.

 Vaarallisia myrkkykäärmeitä ja kuristajakäärmeitä, liskoja, niilinkrokotiili, kaimaani, akvaario.  Henkilökuntaa kaksi: toimitusjohtaja Risto Räkköläinen ja osakas, eläintenhoitaja Jarmo Lanki.  Liikevaihto kaksi miljoonaa euroa.  Tiloja on tarkoitus laajentaa. Nykyiset tilat uudistettiin vanhasta kellarikerroksen ravintolasta.  Kävijäryhmiä: päiväkotiikäiset, koululaiset, nuoret aikuiset, perheet.  Helsingin kaupungin perhematkailupalkinto 2008.

50

Telma 2 2010

M i n u n

t y ö n i

Uusimpia eläimiä on latvialaisesta järvestä yllättäen löytynyt niilinkrokotiili. Vielä nimetön krokotiilinaaras viihtyy isossa terraariossa. Seinät ovat paksuinta Suomesta saatavaa panssarilasia.

– Tällä on hienot tilat eläimille.

Lähes sata neliötä ja 60 000 litraa vettä, missä voi puljata. Solarium paistaa aurinkoa mukaillen ja ruoka tarjotaan valmiiksi.





– Koukkua on käytetty käärmeiden käsittelyssä vanhastaan. Voimaa ei kannata käyttää, vaan pitää houkutella käärmeet hiljalleen terraarion toiselle puolelle. Esimerkiksi musta mamba on maailman nopein käärmelaji.

– Mustan mamban aiheuttaman pureman kuolleisuusprosentti on 100, jos ei saa vasta-ainetta10–15 minuutissa. Huippuvaarallisten käärmeiden terraarioita siivotessa käytetään pienestä raosta ujutettua muovipleksiä. Näin tila jaetaan. Tässäkin terraariossa on kivi, jolle ruoka jätetään.

 Kuningasboa-käärmepariskunta aloittaa ruokailua. Ensin käärmeet erilleen, sillä kiusaus toisen ateriasta voi käydä voittamattomaksi.

 – Puffadderi tappaa Afrikassa joka vuosi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Tätä ja puolen tusinaa muuta käärmettä varten Meilahden sairaalassa on valmiina vasta-aineet. Toistaiseksi niitä ei ole tarvittu. Rutiini on tässä työssä hyvä ja huono, hetkeksikään ei saa unohtua omiin ajatuksiinsa.

 – Vihreä anakonda on maailman painavin käärmelaji. Kuusi sellaista syntyi Tropicariossa puoli vuotta sitten. Viisi sisaruksista lähti Etelä-Afrikkaan Johannesburgin eläintarhaan.

Pakkasruokaa matelijoille: kaneja, marsuja, rottia ja hiiriä.

 – Matelijatalon yksi kulmakivi on vieraiden ja henkilökunnan turvallisuus.

Krokotiilia ei toistaiseksi ruokita vieraiden läsnä ollessa. Se saattaa hypätä pari metriä ilmassa. Lukon napsauksen se tietää merkitsevän ruoka-annosta ja siirtyy kuin lemmikkikoira oitis luukulle odottelemaan.

 – Ruoka kelpaa. Kuningasboa nielee rottaa. www.telma-lehti.fi www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

51

M A A I L M A L L A

Teksti Terhi Friman • Kuvat Tanja Mikkola

Työvoima liikkuu moneen suuntaan Puolan työelämä elää myllerrystä. Julkisen puolen työelämää vaivaa rahan ja kehittämisen puute. Puolalaiset haluavatkin töihin ulkomaisten omistamiin tehtaisiin.

 Cargotecin Puolan maajohtaja Adam Ryniak on tyytyväinen valmistuvaan tehtaaseen. Hänen mielestään suomalaisten kanssa on mukavaa tehdä töitä.   Malgorzata

Kowalska on myynyt lihaa kuusi vuotta.

Puolassa pienten lihakauppojen suosio on kasvamaan päin.

52

Telma 2 2010

L

astinkäsittelylaitteiden valmistaja Cargotec rakennuttaa parhaillaan tehdasta Puolan Stargardiin.

Syksyllä 2010 valmistuvassa tehtaassa valmistetaan konttikurottajia ja terminaalitraktoreita. Tehdas valmistuu ankean pohjoispuolalaisen kaupungin sotilaslentokentälle, jollaisia maassa riittää sosialismin jäljiltä.

Tehdasta rakennuttaa Lemcon, jonka johtajalla Mika Leppäsellä on vain hyvää sanottavaa puolalaisista rakennusmiehistä. Työ on sujunut ja aikataulut ovat pitäneet.

Cargotecin Puolan maajohtaja Adam Ryniak kertoo, että metallialan osaajat pyrkivät tehtaaseen töihin.

Työolot ovat merkittävästi paremmat kuin puolalaisissa yhtiöissä. Lisäksi työsuojelu on eri tasolla: suojavarusteet ja uudet koneet turvaavat sen, että tapaturmia ei tapahdu niin paljon.

– Saamme hyviä työntekijöitä, sillä halukkaita on paljon.

Yli 40-vuotiaat puolalaiset eivät juuri osaa englantia, sillä sen opiskelu oli sosialismin aikana kielletty.

Nyt metallimiehet opiskelevat omalla ajalla englantia, joka on Cargotecin yrityskieli.

KANSAINVÄLISIIN YRITYKSIIN

Suuressa tehdaskeskittymässä Wrocklawissa on paljon ulkomaisia yrityksiä. Siellä toimivat muun muassa UPM, Whirpool, Ecco sekä Volvo.

Volvon tehdaskierroksella voi nähdä, että kaikki on siistiä ja modernia ja työsuojelukin on kunnossa.

Bussitehtaan työnjohtaja Henry Kutkowski on ollut Volvolla töissä 15 vuotta. Sitä ennen hän työskenteli yrityksessä, joka teki alihankintatöitä Volvolle. Hän kiittelee nykyistä työnantajaansa.

– Kaikki haluavat kansainvälisiin yrityksiin. Täällä on parempi palkka ja asiat kunnossa muutenkin. On mukavaa tehdä työtä, kun tapaa paljon ulkomaalaisia.

Työn teettäminen Puolassa on edullista, joten ei ihme, että kansainväliset yritykset tähyilevät sinne. EU maksaa tukirahaa eniten juuri Puolalle. Erään arvion mukaan työn teettäminen maksaa Puolassa noin 4,3 euroa tunnilta, kun se muualla EU:ssa on jopa seitsemän kertaa enemmän.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

53

38-miljonaisen Puolan talous kasvaa hyvää vauhtia ja joka puolella rakennetaan. Puolalaisilla rakennustyömailla tehdään yleisesti töitä ilman kypärää ja huomiovaatteita, mutta poikkeuksiakin näkyy. Puolalaisen työelämän yksi ongelma on pimeän työn teettäminen.

Toinen harmi, johon Puolan hallitus yrittää puuttua, on liian varhainen eläköityminen.

Pako maailmalle

Bussitehtaan työnjohtaja Henry Kutkowski katsoo, miltä vasta valmistunut bussi näyttää. Yksi bussi syntyy Volvon tehtaalla 30 päivässä.





Puolan maajohtaja Detmar Kampmann kertoo, että hyvien työntekijöiden löytyminen on välillä hankalaa. Volvon Wrocklawin tehtailla on työssä noin 3 000 henkilöä.

Työvoiman liikkuminen on Puolassa iso ongelma. Kun Puola liittyi Euroopan unioniin vuonna 2004, arviolta 400 000 puolalaista lähti työn perässä muualle, pääasiassa Isoon-Britanniaan ja Irlantiin. Lähtijöitä on tullut paljon takaisin eikä palaaminen ole aina helppoa.

Työ ja elintaso ovat olleet muualla parempia.

Uudet lähtijät ovat suunnanneet muun muassa rakennuksille ja metallifirmoihin Suomeen. Suomen Rakennusliitosta arvioidaan, että suomalaisilla rakennuksilla saattaa olla 4 000 puolalaista töissä – ja metalli­ alalla saman verran. Tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, koska työvoima voi liikkua EU:ssa vapaasti.

Puolassa – kuten myös Unkarissa ja Bulgariassa – on paljon lapsia, joiden vanhemmat tai toinen heistä on lähtenyt työn perässä ulkomaille. Näitä euro-orvoiksi nimitettyjä lapsia on Puolassa arviolta 100 000. Heistä suurin osa asuu toisen vanhemman tai isovanhempien luona. Noin 1 300 lasta asuu lastenkodeissa.

Tutkija Beata Gronosz sosiaaliministeriön alaisesta Kuratoriumista on tutkinut näitä lapsia. Kuratorium on antanut kouluille ja etenkin rehtoreille erityistehtäväksi näistä lapsista huolehtimisen. Rehtoreita, samoin kuin sosiaalityöntekijöitä ja poliiseja, on koulutettu kohtaamaan lapsia ja tarvittaessa auttamaan heitä.

– Puolalaiset eivät tunne oikeuksiaan. He eivät tiedä esimerkiksi, että lapselle pitää nimetä virallinen huoltaja, kun he ovat itse poissa. Olemme laatineet Muista lapsi -opaskirjasen, jota jaetaan vanhemmille, Gronosz sanoo.

Sairaalassa hoitajapulaa

Rahan puute näkyy sairaaloissa. Yksityiset sairaalat ovat moderneja ja miellyttäviä, mutta ne hoitavat vain

Kirjastonhoitaja Barbara Wasik ja rehtori Stefan Dejneka sanovat, että koulujen suurin ongelma on rahan puute. EU-tuella pienimmille lapsille saadaan parempaa välipalaa. 

54

Telma 2 2010

m a a i l m a l l a

rajallisia sairauksia ja operaatioita. Suurin osa hoitotoimista tehdään julkisissa sairaaloissa, joissa hoitajista on huutava pula. Käytännössä sairaanhoitaja tekee kaiken hoitotyön. Lähihoitajan ammatti on uusi: lähihoitajia on valmistunut noin 3 000, mutta toimenkuva on vielä epäselvä.

Ylihoitaja, Puolan Sairaanhoitajien ja kätilöiden liiton puheenjohtaja Longina Kaczmarska istuu pienessä kirkkaankeltaiseksi maalatussa työhuoneessaan.

Huone tuoksuu vahvasti tupakalle, ja aski onkin hoitajan pöydällä.

Hän kertoo, että palkka on huono ja työ aivan liian rankkaa. Sairaanhoitajia ei ole tarpeeksi, ja siksi ammatissa olevat tekevät pitkää päivää. Aamuvuoro alkaa seitsemältä ja päättyy kello 19. Vastaavasti yövuoro alkaa kello 19 ja päättyy aamuseitsemältä.

– Lääkärit eivät arvosta sairaanhoitajia eikä vuoropuhelua ammattiryhmien kesken ole. Nuoret eivät halua tälle alalle, koulutukseen ei ole tulijoita. Moni lopettaa työt muutaman vuoden jälkeen.

Sairaanhoitajille ei ole tarjolla työnohjausta tai muuta paikkaa, missä purkaa tuntojaan ja keskustella ongelmista. Tiedollista koulutusta sen sijaan on paljon ja niihin on lupa osallistua. Isoissa sairaaloissa onkin se hyvä puoli, että tutkijalääkärit pitävät työntekijöille luentoja. Työ on kuitenkin liian kiireistä ja hoitajat ovat väsyneitä. Varsovalaisessa Spital Czerniakowskin sairaalassa, jossa Kaczmarska työskentelee, hoitajat menivätkin vuosi sitten lakkoon, koska heille oli sälytetty lääkärille kuuluvia tehtäviä. Lakon ansiosta asiat paranivat.

– Meillä on onneksi hyvä yhteishenki. Voimme puhua työongelmista keskenämme. Sairaanhoitajien isoin ongelma onkin tällä hetkellä jaksaminen.

Koulumaailmassa valitetaan niin ikään rahan puutetta.

Rehtori Stefan Dejneka sanoo, että koulun budjetti riittää vain perusasioihin. Koulu saa onneksi EU:n tukirahoja, joilla on voitu ostaa liikunta- ja harrastusvälineitä sekä ruokaa ja maitoa pienimmille koululaisille.

Luokanopettajat tekevät pitkää päivää eikä heillä ole taukoja. Koululaiset ovat välitunnit sisällä – koulujen pihat ovat pieniä eikä maassa ole ulkoiluun perustuvaa välituntikulttuuria – ja opettajat viettävät kaiken työaikansa lasten kanssa.

Luokanopettaja Alicja Zbikowska ei silti valita.

– Tämä on kutsumusammatti. Olen aina halunnut olla opettaja ja pidän tästä työstä. En pidä ongelmana sitä, että päivisin ei ole taukoja. Kun olen aina lasten kanssa, opin tuntemaan heidät hyvin.

www.telma-lehti.fi

Rehtori Stefan Dejneka samoin kuin ylihoitaja Kaczmarska harmittelevat erityisesti sitä, että kouluissa ei ole enää terveydenhoitoa. Sosialismin aikana joka koulussa oli oma sairaanhoitaja ja lääkäri. Kouluterveydenhuollon puuttuminen näkyy lasten terveydessä. Terveydenhuollon ruuhkautuminen ja terveysvalistuksen puute tuntuu koko kansassa.

– Ihmiset eivät huolehdi itsestään ja ovat huonossa kunnossa. Lisäksi työ vie liikaa aikaa, Kaczmarska sanoo.



Terveydenhuolto takaisin

Ylihoitaja, Puolan Sairaanhoitajien ja kätilöiden liiton puheenjohtaja Longina Kaczmarskan mukaan hoitajat ovat uupuneita. Työtä on liikaa ja päivät ovat pitkiä.

Telma 2 2010

55

T y รถ n k u v a Sarri Kukkonen

56

Telma 2 2010

Talon omahoitaja Tuuli Helsingin Malmilla on leuto, mutta välillä se lennättää hienoa hiekkaa parinkin metrin korkeuteen. Talonmies Matti Jyrkisen keväisenä urakkana on siivota hiekat noin 3 000 neliön alueelta.

– Kolme työpäivää siihen menee, ja suojanaamioita kuluu paketillinen.

Kerrostalon pihat yritetään siivota hiekoitushiekoista heti, kun lumet ovat sulaneet – maa on silloin vielä kostea ja pölisee mahdollisimman vähän. Kesällä talonmies kävelee ruohonleikkurin perässä – nurmea kaatuu yhdeksän hehtaarin verran. Syksyllä puhalletaan lehdet pihoilta, talvella tehdään lumityöt. Jyrkinen laski kerran kävelleensä yhden työpäivän aikana 30 000 askelta.

– Olen ollut talonmiehenä vuodesta 1993.

Talvella täytyy nousta usein kolmelta aamuyöllä, mutta siihenkin tottuu. Työ on itsenäistä, voi itse määrätä ajan, milloin tekee ja minkä määrän kerralla.

Viime vuosikymmeninä monen talon talonmies on vaihdettu huoltoyhtiöön.

Jyrkinen ei tähän kehitykseen usko.

– Työn jälki ei ole samanlaista kuin oman talkkarin, joka osaa hommat.

Tulevaisuudessa talonmiehet palaavat, tuumaa Jyrkinen ja tervehtii hyväntuulisesti pihalle tulevaa rouvaa.

– Birgitta Valonen www.telma-lehti.fi

Telma Telma 22 2010 2010

57 57

KO U L U T TA A

Tietoa Turvaa Kehitystä Työelämän laaja-alaista kehittämistä Tavoitteena parantaa työturvallisuutta, työhyvinvointia, tuloksellisuutta, esimiestyön ja yhteistoiminnan edellytyksiä työyhteisöissä

Tiedon logistiikkakeskus Koulutus- ja kehittämispalveluja, tiedotusta, aineistoja, työsuojeluhenkilörekisteri

Kohderyhmä laajentunut Työsuojelu- ja työterveyshenkilöstön lisäksi esimiehet ja luottamushenkilöstö

Asiantunteva, palveleva, luotettava, kehittyvä Työmarkkinaosapuolten toimija www.ttk.fi

58

Telma 2 2010

Teksti Eino Ketola • Kuvat Sarri Kukkonen

Työn muutoksen mukana Työturvallisuuskeskus 1970–2010

T

yöturvallisuuskeskuksesta on kehittynyt neljässä vuosikymmenessä arvostettu koulutuksen ja kehittämisen asiantuntijaorganisaatio, joka on laajentanut toimintaansa työn muutoksen mukana. Tapaturmantorjunnasta on edetty turvallisuusjohtamiseen ja kohti työhyvinvoinnin päämäärää, arvioi Työn muutoksen mukana – Työturvallisuuskeskus 1970–2010 -historiateoksen kirjoittanut dosentti Eino Ketola.

Työturvallisuuskeskus perustettiin työmarkkinakeskusjärjestöjen työsuojelutoimistoksi. SAK ja STTK sekä nykyisen EK:n edeltäjä, Suomen Työnantajain Keskusliitto (STK) sopivat 1.4.1970 Työturvallisuuskeskuksen (TTK) perustamisesta. Organisaatio luotiin vuosien 1968–1969 tulopoliittisten kokonaisratkaisujen yhteydessä.

Työmarkkinaosapuolet halusivat itselleen aloitteellisen roolin työsuojelussa samaan aikaan, kun valtiollisella foorumilla valmisteltiin uutta työsuojelulainsäädäntöä.

Työturvallisuuskeskusta rahoitettiin alun alkaen tapaturmavakuutusvaroista. Alkuvuosia värittivät erimielisyydet varoja ohjailevan valtionhallinnon kanssa. Kun Työsuojelurahasto perustettiin 1979, TTK alkoi saada varansa rahas-

ton välityksellä ja taloudellinen perusta vakiintui.

TTK pyrki mahdollisimman pitkälle yhdistämään työnantajien ja työntekijöiden edut.

Ajatus oli yhteistoimintaan perustuva.

Kahdeksankymmenluvulle tultaessa TTK oli vakiinnuttanut asemansa erityisesti teollisuuden työsuojelukouluttajana. Palvelualojen voimakas kasvu, teollisuudenkin koulutustason nousu ja toimihenkilöiden osuuden kasvu muuttivat koulutustarvetta. Työyhteisön ja yksilön suhde sekä työyhteisön toimivuus nousivat esille. Työsuojelun käsitteeseen tuli mukaan työhyvinvoinnin tavoittelu.

1990-luvun laman jälkeen talousvaikeuksissa kamppailevat yritykset eivät voineet käyttää varojaan koulutukseen hyvien aikojen tapaan.

Vakauttava tupo antoi uuden pohjan myös TTK:n toiminnalle. Suomen liittyminen EU:n jäseneksi ja valmistautuminen yhteisvaluuttaan merkitsivät haastetta työmarkkinoilla. Kilpailukyky nousi yhteiseksi huoleksi, ja tuottavuuden edistämistä ryhdyttiin aikaisempaa selvemmin painottamaan myös TTK:ssa.

Työympäristöjen kehittämisen yhteiskunnallinen toimintaympäristö on suuresti muuttunut. Pohjoismaisen yhteistyön vaikutus vaih-

TTK kouluttaa syksyllä 2010 • Työelämän kehittämisen tietoiskuja • Työhyvinvoinnin portaat • Työyhteisötaidoilla työhyvinvointia ja tulosta • Kuinka voit? Tunnista työn voimavarat ja keinot palautumiseen • Päihderiskien hallinta – työpaikan päihdeohjelma TTK:n 40-vuotisjuhlia vietettiin seminaarin merkeissä.

Lavalle pääsivät muun muassa STM:n työsuojeluosaston johtaja Leo Suomaa ja tilaisuuden juontaja, toimittaja Jarmo Aaltonen (yläkuva) sekä TTK:n historiikin kirjoittanut Eino Ketola (alhaalla vas.), Fitpointin toimitusjohtaja Titi Joutseno ja TTK:n toimitusjohtaja Jorma Löhman.

• Ristiriidoista ratkaisuihin • Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi • Työsuojelun ajankohtaispäiviä • Työsuojelun peruskursseja • Työsuojelun perusteet -kursseja • Työsuojelun täydennyskursseja

tui EU:n toimintaan. Korostunut politikointi on kadonnut työmarkkinoilta ja työelämä on kansainvälistynyt. Työsuojelun normisto on perusteiltaan vakiintunutta, mutta samalla tutkimus etsii ratkaisuja uusiin ongelmiin, ja TTK välittää tutkimuksen tuloksia tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantamiseksi.

Neljä vuosikymmentä toiminut Työturvallisuuskeskus on nyt pieni mutta kansallisesti merkittävä yksikkö. Samalla se toimii osana EU:n hyvinvointikoneistoa maailman kansantalouksien kilpaillessa tuottavuudesta ja järjestelmiensä kestokyvystä.

TTK:lla on ideologinen lähtökohta, joka nojaa näkemykseen, että hyvinvoiva ihminen on myös työntekijänä tuottavin.

Lisätietoja • Historian kirjoittaja, dosentti Eino Ketola, eino.ketola@gmail.com, 050 550 2808 • Toimitusjohtaja Jorma Löhman, Työturvallisuuskeskus TTK, jorma.lohman@ttk.fi, 0400 500 820 • Asiantuntija (viestintä) Eija Åback, Työturvallisuuskeskus TTK, eija.aback@ttk.fi, 040 537 1822 • www.ttk.fi www.telma-lehti.fi

LISÄTIETOJA JA ILMOITTAUTUMISET: Työturvallisuuskeskus TTK • www.ttk.fi • puh. (09) 616 261

TTK messuilla Turvallisuus 2010, Kiinteistöturvallisuus 2010 ja Työhyvinvointi 2010 -messut 8.–10.9.2010, Tampere TTK osallistuu messuille näyttelyosastolla A918 sekä järjestämällä maksuttomia seminaareja työturvallisuudesta ja työhyvinvoinnista. Osallistu koulutukseen ja tule keskustelemaan osastollemme ajankohtaisista työturvallisuuteen, työhyvinvointiin, tuloksellisuuteen, esimiestyöhön ja yhteistoimintaan liittyvistä asioista. 

Rekisteröidy messuvieraaksi, myös lisätietoja seminaareista: www.turvallisuusmessut.fi

Telma 2 2010

59

Teksti Hannu Kaskinen

Fiksusti kiinni aivohäiriöihin Metalliteollisuuden liuottimille ja muille aineille altistuu kymmeniä tuhansia työntekijöitä.

Tutkimuksella löydetään keinoja, joilla aivot saadaan paremmin suojaan.

N

eurotoksikologian väitöskirjaa tekevä Petra Keski-Säntti pyrkii taltuttamaan liuotinaineiden riskit mahdollisimman varhain. Jos liuotinaineille altistunut työntekijä pääsee ammatilliseen kuntoutukseen, hän voinee välttää ennenaikaiselle eläkkeelle jäämisen. Siksi KeskiSäntti kehittää entistä herkempiä diagnostisia menetelmiä.

Nykyiset kliinisen neurofysiologian menetelmät ovat liian karkeita, jotta niillä voisi havaita lievät aivotoiminnan häiriöt. Neurologian erikoislääkäri Keski-Säntti ja alan tutkijat maail-

malla keskittyvät herätevastetutkimukseen, sillä siitä odotetaan apua myös Alzheimerin taudin varhaisdiagnostiikkaan.

Keski-Säntti on havainnut, että 38 prosentilla liuotinaineaivosairauspotilaista löydettiin poikkeama aivojen magneettikuvauksessa.

– Magneettitutkimus riittää vain erotusdiagnostiikkaan. Sillä voi sulkea pois esimerkiksi aivokasvaimen mahdollisuuden, mutta magneetti ei todista aivosairautta, hän täsmentää.

Noin 20 000 suomalaista altistuu päivittäin työssään orgaanisille liuotinaineille. Vesiohen-

N u k u t u s k a a s u vä s y t tä ä n u k u t u s a m m at t i l a i s i a Sairaaloista kotiutetaan potilaita entistä nopeammin. Niinpä leikkaussalissa on yhtaikaa monia potilaita, ja työntekijät altistuvat ilmaan vapautuville anestesia- eli nukutuskaasuille.

Altistumisriski kasvaa, kun työntekijä hoitaa aiempaa useampia nukutuksia, sillä työntekijöitä ei ole lisätty potilasmäärän kasvun suhteessa.

Työntekijät väsyvät etenkin, kun nukutuskaasuna käytetään sevofluraania. Se näyttää myös eniten heikentävän työntekijöiden tarkkaavaisuutta. Aivojen ja käsien yhteispeli ei suju parhaalla mahdollisella tavalla, kun työntekijä on pitkään altistunut sevofluraanille.

60

Telma 2 2010

Lapsipotilaiden nukutukseen käytetään yleensä maskinukutusta, jolloin anestesiakaasuja karkaa eniten ilmaan. Kaksoismaskit korjaisivat ongelmaa, mutta niiden käytettävyydessä on puutteita. Valmistajien, käyttäjien ja tutkijoiden välisellä yhteistyöllä nykyiset ongelmat saataisiin ratkaistuksi. Myös suonensisäisen nukutuksen käyttö vähentäisi altistumista anestesiakaasuille.

Lisätietoa • Leikkaussaleissa ja heräämöissä työskentelevien altistuminen anestesiakaasuille www.tsr.fi > Hae numerolla 104069

teisiin maaleihin siirtyminen on vähentänyt rakennusmaalarien liuotinainesairauksia. Silti pitkäaikainen altistuminen johtaa yhä vähintään viiteen liuotinaineaivosairauteen vuodessa.

– Suomessa metalliteollisuuden ruiskumaalarit kohtaavat isoimmat riskit sairastua liuotinaineista.

Konepajan työnesteet altistavat

Työterveyslaitoksen kemisti Katri Suuronen osoittaa toksikologian väitöskirjassaan, että konepajoilla yleiset lastuamisnesteet aiheuttavat työntekijöille ihottumaa ja hengitysoireita. Metallintyöstäjien riski sairastua ammatti-ihottumaan osoittautui kolminkertaiseksi koko työväestöön verrattuna.

Suomen noin 20 000 metallintyöstäjää altistuu varsinkin sorvauksessa, jyrsinnässä ja hionnassa lastuamisnesteille. Niitä käytetään muun muassa voitelu- ja jäähdytysaineina.

Suuronen analysoi metallintyöstäjien ammattitautitilastot vuosilta 1992–2001. Niiden mukaan metallintyöstäjä ei juuri potenut esimerkiksi astmaa tai allergista nuhaa. Aineistoon kuului myös noin 800 koneistajan

puhelinhaastattelu vuosina 2002–2003. Niissä metallintyöstäjät ilmoittivat runsaasti hengitysteiden oireita, vaikka ilmanlaatu oli näissä yrityksissä mitattu melko hyväksi.

Työhön sopivien suojakäsineiden käyttö vähentää iho-oireita selvimmin. Hengitystieoireita voi vähentää parantamalla koneiden suojauksia ja ilmanvaihtojärjestelmiä sekä käyttämällä turvallisia työtapoja.

Lisätietoa • Liuotinaineaivosairauden esiintyvyys ja diagnostiset tutkimusmenetelmät www.tsr.fi > Hae numerolla 108215 • Altistuminen ihoa ja hengitysteitä ärsyttäville ja herkistäville aineille metallintyöstössä – aiheuttajat ja haitat www.tsr.fi > Hae numerolla 107332

T e s t e i h i n v e h n ät i e to a a m m att i n u h a s ta

E r g o n o m i a v o i tt i p e s u v e r ta i lu s s a

Jos ammattinuha jatkuu yli kymmenen vuotta, sairastuneen elämänlaatu alenee. Näin toteaa väitöskirjassaan korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Liisa Airaksinen.

Ammattinuhan aiheuttavat tavallisimmin jauhot ja eläimet. Airaksinen löysi vehnästä kaksi uutta leipurin ammattinuhan tai astman allergeenia eli herkistettä.

Tietoa voi hyödyntää testien kehittämisessä. Altistustestit ovat arvokkaita, kun on epävarmaa, jatkuuko altistuminen tai pitääkö potilaan vaihtaa ammattia.

Työn organisointi ja ergonomia vaikuttavat hoitajan fyysiseen kuormitukseen enemmän kuin pesumenetelmä.

Jos hoitaja käyttää sekä apuvälineitä että kehoaan taitavasti, hän säästää itseään. Raisiossa ja Turussa vertailtiin vanhuspotilaiden sängyssä pesua käyttämällä ihonhoitoliinoja tai pesemällä perinteisesti vedellä.

Hoitajien mielestä vesipesu on parempi alavartalon pesussa ja varsinkin eritteiden poistossa. Hoitoliinat taas vähensivät hoitajien ylävartalon kuormitusta.

Lisätietoa • Tutkimuksia ammattinuhasta www.tsr.fi > Hae numerolla 108414

www.telma-lehti.fi

Lisätietoa • Potilaspesumenetelmien vaikutus hoitajien fyysiseen kuormitukseen – kahden potilaspesumenetelmän vertailu, www.tsr.fi > Hae numerolla 108436

Telma 2 2010

61

JULKAISUT

Puupölyn hallinta puuteollisuudessa

Turvallisuusjohtaminen teollisuuden palveluissa Juha Vasara ym., TTK 2010 Opas esittelee teollisuuden palveluiden työturvallisuuden johtamisessa huomioon otettavia asioita. Tavoitteena on helpottaa ensisijaisesti palveluntoimittajien työturvallisuuden johtamista osana arkipäivän toimintaa.

• www.ttk.fi/julkaisut

KUVATEOS

Työn tekijät.

Muotokuvia suomalaisesta työstä Eija Hiltunen Kustannus Oy Avain 2009 ”Tarjoilijana olen nähnyt ihmisiä 40 vuotta. Tämä kiireinen matka on tehnyt minusta avoimemman ja laajakatseisemman, sillä työni ohessa olen ehtinyt tutkia asiakkaita erilaisista kulttuureista aina Suomen suurimpien yritysten johtajiin asti.

Koskaan ei ole käynyt ammatinvaihto mielessä: kun kiitosta saa, jaksaa sitä myös jakaa.” Näin kertoo tarjoilija työstään valokuvaaja Eija Hiltusen muotokuvakirjassa suomalaisista työntekijöistä. Kirja kuvaa kahden laman välistä ajanjaksoa uuden vuosituhannen Suomessa. Kuvattavat edustavat työntekijöitä työministeristä työttömiin. www.avain.net

62

Telma 2 2010

Irma Welling ym., TTK 2010 Puutuoteteollisuudessa puupölyn hallinnan tarvetta ovat lisänneet pölyn terveysvaikutuksista saatu uusin tieto sekä EU:n asettamat raja-arvot. Opas tuo esiin puupölyaltistumiseen liittyviä riskejä ja pölynpoiston tehostamisen ja toteuttamisen keinoja. Sitä voivat hyödyntää paitsi puutuoteteollisuusalalla työskentelevät myös muutkin puuntyöstökoneita käyttävät.

• www.ttk.fi/julkaisut

Työturvallisuus ja työterveys työpaikalla Kerttuli Harjanne (toim.), TTK 2010 Työsuojelun tavoitteena on turvallinen työympäristö, terveelliset työolot ja hyvinvoiva henkilöstö.

Työsuojelu koskee kaikkia työpaikalla työskenteleviä. Julkaisu on tarkoitettu tukemaan työpaikkojen työsuojelutoimintaa.

Ensisijaisena kohderyhmänä ovat työsuojeluyhteistoimintaan osallistuvat henkilöt.

• www.ttk.fi/julkaisut

Työturvallisuus ja työhyvinvointi päivähoidossa Jaana Ristioja – Hannu Tamminen, TTK 2010 Oppaassa käsitellään päivähoidon keskeiset kuormitus- ja vaaratekijät sekä niiden hallintakeinot, myös johtamisen, työhyvinvoinnin ja työyhteisön kehittämisen perusasiat. Se on tarkoitettu julkisen ja yksityisen päivähoidon esimiehille, henkilöstölle, työsuojeluasiantuntijoille ja alan opiskelijoille.

• www.ttk.fi/julkaisut

Työ paremmaksi Työsuojelurahaston tuella Työ paremmaksi -vuosijulkaisu 2009–2010 kertoo havainnollisesti Työsuojelurahaston rahoittamasta tutkimuksesta, jonka tuloksia työpaikat hyödyntävät. Julkaisu on ajankohtainen ja monipuolinen tietopaketti kaikille työelämän kehittämisestä kiinnostuneille.

Julkaisua voi tilata veloituksetta rahastosta ja lukea internetsivuilta.

• www.tsr.fi > TSR-tietoa > Aineistotilaukset • www.tsr.fi /vuosijulkaisu

Ohjeita sisäilman laadun parantamiseen Rakennuksiin liittyvät sisäympäristöongelmat ovat yleisiä ja ongelmien ratkaiseminen voi olla haasteellista. Toimintatavat ongelmien ratkaisemiseksi ovat kunnissa vaihdelleet. Työterveyslaitos, Helsinki, Espoo, Vantaa, Kuopio sekä Suomen kuntaliitto ovat Työsuojelurahaston rahoittamassa yhteistyöhankkeessa työstäneet toimintaohjeen ongelmien ratkaisemiseksi kuntien rakennuksissa.

• Hyvät toimintatavat www.ttl.fi/sisaymparisto • Selätä sisäilmasto-ongelma -opas www.verkkokauppa.ttl.fi • www.tsr.fi > Hae numerolla 108442

ARVOSTELMA

Superihmisiä?

– Johtajan voimavarat Ulla-Maija Paavilainen, WsoyPro, 2010 Jaksavatko johtajat työssä sen ihmeellisemmin keinoin kuin muutkaan? Eroaako johtajan jaksaminen tai jaksamattomuus muiden jaksamisesta? No ei.

Superihmisiä? -kirjaan on koottu tarinoita johtajien jaksamisesta työn monissa paineissa. Mukana on tuttuja kasvoja Jungnerista Talermoon ja pari tuntemattomampaakin johtajaa. He kaikki tekevät inhimillisesti katsoen liian pitkiä työpäiviä (vaikka välillä muuta väittävätkin), syövät epäterveellisesti (vaikka sen tiedostavatkin) sekä nukkuvat liian vähän, laiminlyövät perhettä ja potevat siksi huonoa omatuntoa (kuten kaikki muutkin).

Johtajat myös käyttävät varsin yleisesti liikuntaa välineenä työn tasapainottamiseen, kuten kuka tahansa meistä. Siihen heillä on usein taloudellisia mahdollisuuksia paremmin kuin keskivertotyöntekijällä, vaikka tietysti rahalla ei ole merkitystä kirjassa esiintyville johtajille.

Johtajaksi ei pääse ilman kurinalaista puserrusta ja määrätietoista työtä, ja vastuu on aina suuri, mutta samanlaisten jaksamisongelmien kanssa painii meistä jokainen. Siksi herää kysymys, miksi johtajien jaksamista pitää kirjan verran glorifioida. Ehkä maailma tarvitsee esikuvia, mutta ravistelevampia tarinoita löytyisi hakemattakin. Mitään yllättävää kirjasta on turha hakea, jutut jäävät itseä korostaviksi pintaraapaisuiksi ja naistenlehtimäisiksi sankaritarinoiksi, ihmiset jäävät vaille aitoja heikkouksia. Enemmän kuin jaksamista, kirja esitteleekin johtajien johtamistapoja, muuten he eivät anna paljoa itse asiaan – eikä heillä varmaan mitään poppakonsteja olekaan.

On toki mielenkiintoista lukea johtajista aamurutiineineen ja raivonpuuskineen (”kiireisenä räjähdän ja potkin reistailevaa kopiokonetta”) tai että he ovat välillä täydellisen hössöjä hallitsemattomine aikatauluineen ja outoine maneereineen. Ja onhan vapauttavaa lukea, että johtajatkin saavat mahanpuruja, ihottumaa ja itkukohtauksia.

Muutamia hyviä ajatuksia kirjasta voi poimia. Anni Vepsäläinen muistuttaa, kuinka tärkeää työ lopulta on: ”En käy juoksemassa siksi, että jaksaisin töissä, vaan siksi että haluan nauttia ainutkertaisesta elämästä ja pitää huolta itsestäni.”

– Sami Turunen • www.wsoypro.fi • www.tsr.fi > Hae numerolla 109263

www.telma-lehti.fi

Sovittelu – Ristiriitojen kohtaamisesta konfliktin hallintaan Kokonaisvaltainen hyvinvointi Toimi Leskinen – Hanna-Maria Hult, Tammi 2010 Omassa elämässä ja työssä menestymisen lähtökohtana on ymmärrys siitä, että kukaan meistä ei voi hallita elämää, voimme hallita ainoastaan omaa toimintaamme.

Hyvinvointia tukevaa toimintaa johtamalla voidaan lisätä itsetuntemusta ja kasvattaa voimavaroja tavoitteiden saavuttamisen tueksi. Hyvinvointi kattaa viisi tärkeää osa-aluetta: työssä onnistuminen, henkinen ja fyysinen hyvinvointi, ravitsemus sekä lepo. Tämä kirja auttaa luomaan tavoitteellisen hyvinvointiohjelman, jonka avulla on mahdollista päästä päämäärään.

• www.tammi.fi

Kemikaalialtistumisen vähentäminen palokohteissa Suomessa tapahtuu vuosittain noin 4 000 rakennuspaloa, joista puolet asuinrakennuksissa. Tulipalon aikana syntyy haitallisia yhdisteitä, joille altistuvat sammutushenkilöstö ja myöhemmin palontutkijat, vahinkotarkastajat ja jälkisaneeraustyötä tekevät henkilöt. VTT:n opas antaa ohjeita palokohteissa työskentelevien ja vierailevien ihmisten kemikaalialtistumisen vähentämiseksi.

• www.tsr.fi > Hae numerolla 108074

Esa Poikela (toim.), PS-kustannus 2010 Sovittelutoiminnan tarkoituksena on luoda kulttuuria, johon tuomitsemisen ja riitelyn sijaan kuuluu ymmärrys ja anteeksianto. Sovittelumenettelyssä riidan ratkaisevat osalliset itse eivätkä asiantuntijat.

Kirjassa käsitellään esimerkiksi sitä, miten sovittelu voisi parantaa rikosten uhrien asemaa ja millä tavoin työelämän konflikteja olisi viisainta lähteä ratkomaan. Teos on tehty yhteistyössä Suomen sovittelufoorumi ry:n kanssa.

• www.ps-kustannus.fi • www.tsr.fi > Hae numerolla 107048 • www.tsr.fi/TSR-kanava > Sovinnontekijät

VIESTINTÄTEKNOLOGIA

Tukea sähköisten palvelujen käyttöönottoon Sähköisen asioinnin sovellukset leviävät nopeasti myös terveydenhuollossa. Palveluiden käyttöönotto edellyttää kulttuurin muutosta. Huonosti johdettu muutos ei tuota hyötyä ja voi kuluttaa henkilöstön voimavaroja.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisema raportti Muutosvalmennus terveydenhuollon sähköisten palvelujen käyttöönoton tukena antaa tietoja ja taitoja viedä läpi muutos onnistuneesti.

• www.tsr.fi > Hae numerolla 109258 • www.thl.fi/kirjakauppa

Telma 2 2010

63

r a u ta l a n k a a

Telma tutustuu työsuojelun toimijoihin.

Työsuojelun tahtipuikon heiluttaja TYÖELÄMÄvisa 1.

JTO on a) Johtamistaidon opisto, b) Järjestötyön opisto, c) Julkisten alojen työväenopisto.

2.

Minna Helle on a)Tehyn, b) OAJ:n, c) AKAVAn edunvalvontajohtaja.

3.

Toimialoista vaarallisin on a) talonrakennus, b) konepaja ja metalli, c) maatalous ja eläintenhoito.

4.

EK:n jä­senyritysten työntekijöillä on vuodessa kes­kimäärin a) 6, b) 11, c) 15 sairauspoissaolopäivää.

5.

Työehtosopimuksen mukaan peruskoulussa tai lukiossa opiskelevan vähimmäistuntipalkka marjanpoiminnassa on a) 5,30 euroa, b) 6,40 euroa c) 7,90 euroa.

Ylijohtaja Leo Suomaa, mitä sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto tekee?

Se huolehtii työsuojelun kehittämisestä ja sen valvonnan ohjauksesta esimerkiksi lainsäädäntöä valmistelemalla. Tehtävä on pitää ihmiset terveenä, tuottavina ja iloisina töissä entistä pidempään sekä vähentää työtapaturmia ja ammattitauteja.

Työsuojelupiirien toiminta siirtyi uusiin aluehallintovirastoihin. Mikä teidän suhteenne on niihin?

Virastojen työsuojelun vastuualueet toimivat työsuojeluosaston alaisina. Minä esimerkiksi allekirjoitan tulossopimukset niiden kanssa.

Mitkä ovat ajankohtaisimmat haasteenne?

Aluehallinto pitää saada toimimaan tuottavasti ja järkevästi, pitää saada vähemmillä resursseilla aikaan enemmän ja paremmin. Pitää myös koko ajan pohtia, mitä ollaan tekemässä: 30 vuotta sitten puhuttiin tapaturmien torjunnasta, 20 vuotta sitten tyky-toiminnasta, nyt puhutaan työhyvinvoinnista sekä työssä jaksamisesta – me mietimme, mitä se aiheuttaa meillä.

Teidän lisäksenne työsuojelussa häärii ainakin työ- ja elinkeinoministeriö, Turvatekniikan keskus TUKES, Säteilyturvakeskus STUK, monet virastot, työmarkkinajärjestöt sekä erilaiset laitokset ja keskukset. Ovatko työsuojelun eväät levällään?

Ei suinkaan. Työsuojelun

6.

7.

Telma 2 2010

Ei se ihan näin sekava ole, kyllä me tästä askarrellaan toimiva kolmikantamalli…!

Oikea rivi: aca ba bb

64

Kertooko erilaisten konsulttien lisääntyminen työhyvinvoinnin tärkeydestä vai helposta rahastuksesta?

Ehkä se kertoo siitä, että käsiteltävät asiat ovat muuttuneet. Aikoinaan tapaturmien torjunta miellettiin viranomaisasiaksi, ja ammattitautien ehkäisyssä pärjättiin Työterveyslaitoksella. Vuonna 1978 laki työterveyshuollon järjestämisestä vähensi muiden konsulttien elintilaa. Tyky-toiminnan myötä konsulttipalvelut alkoivat lisääntyä, eikä työhyvinvointikeskustelu ainakaan vähennä niiden määrää.

Millä tasolla suomalainen työsuojelu on maailman mitassa?

Me emme ole huonoja, mutta emme ihan parhaimmastakaan päästä. Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien määrän perusteella olemme vahvoilla. Mutta on monenlaisia mittareita, ja joidenkin mukaan meillä tapahtuu paljon työpaikkatapaturmia. Se kertoo myös siitä, että täällä tilastoidaan tarkasti ja tiedetään, mitä työpaikoilla tapahtuu.

Mikä on työsuojeluosaston päällikön suurin henkilökohtainen työturvallisuusriski?

Tilastojen mukaan se, että kompastun kadulla ja murran oikean käteni ranneluun.

Teksti Sami Turunen Kuva Miika Kainu

Suomalaisen keskipalkka vuonna 2009 oli a) 2 640 euroa, b) 2 940 euroa, c) 3 140 euroa.

ASA-rekisteriin ilmoitetaan työntekijät, jotka a) työskentelevät asbestin kanssa, b) altistuvat syöpää aiheuttaville tekijöille, c) työskentelevät ulkomailla.

kokonaisuus on kuin sinfoniaorkesteri, jota työsuojeluosasto johtaa. Orkesterissa tarvitaan monenlaista patarumpua ja huilua, että sinfonia tulee soitettua. Asioita pitää katsoa eri silmin ja tehdä yhteistyötä.

VA A K S A VA A R A A Telma antaa käytännön vinkkejä arkipäivän vaaratilanteisiin.

TILANNE: joku hutilus on läikyttänyt kahvia työpaikan lattialle, liukastumisvaara on ilmeinen.

R AT K A I S U : Älä kävele ohi, sillä Suomessa tapahtuu vuodessa 100 000 liukastumistapaturmaa, niistä 7 000 – 8 000 työpaikoilla tai työmatkoilla.

Varoita muita kovaan äänen.

Etsi jostain pari käsipyyhettä.

Palaa paikalle ja pyyhi tahrat.

Mieti tietoa, jonka mukaan liukastumiset, kaatumiset ja putoamiset ovat työpaikkatapaturmien yleisin syy.

Vie paperit roskikseen – energiajätteeseen, jos sellainen työpaikalta löytyy.

Myhäile tyytyväisenä, sillä säästit kaikkien rahaa: liukastumistapaturman keskimääräiset hoitokulut ovat 5 000 – 6 000 euroa.

Kuva Sarri Kukkonen

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

65

H a j at e l m a

Eddien siivellä

Menepä itse puhumaan yöpaikka mielisairaalasta, kun haluaisit voittaa mäkikisat.

66

Telma 2 2010

jan työkseni paljon. Kuuntelen radiota ja vaihdan kanavaa, kun Paula Koivuniemi laulaa kaikkien kanavien powerplayssa Rakkaus on piikkilankaa. Ennen, kun rahaa riitti soittaa oman levyvaraston biisejä, oli toisin. Itse sain työkseni tehdä tätä. Jos aloittaisin toimitushommissa nyt, vääntäisin varmaan tavaraa juutuupiin. Sitä vaan on toistaiseksi hankala seurata ajaessa.

Sitten ajohommiin. Muistanette takavuosien brittiläisen mäkihyppääjän, Eddie Edwardsin. Urani alkuvaiheessa pääsin niin sanotusti hänen siivelleen.

Vuonna 1988 Eddie, työkseen muurari, varasti kirjaimellisesti shown Matti Nykäseltä Calgaryn normaali- ja suurmäessä. Matti voitti molemmat kullat näytöstyyliin, Edwards tuli molemmissa yhtä suvereenisti viimeiseksi.

Kolme vuotta myöhemmin Leppävirran SMrallisprintin yleisömagneetiksi päätettiin kutsua muuttokotka Englannista. Itse olin selostanut rallia auton sisällä istuen, joten rallitutkinto oli suoritettu ja vakuutus kunnossa. Leppävirran rallimiehet pyysivät minua kartturiksi. Jälkikäteen mieleeni on tullut, että ehkä pyysivät toppuuttamaan huippu-ukon menoa. Savolaisia kun ovat.

Eikä rallisprintissä edes käytetä kartturia.

Tarkoituksemme oli ajaa VIP-autolla kaksi lähtöä. Valkoinen Ford Escort RS2000 odotti maalaiskoulun pihavarikolla.

Kun Englannin yksimiehinen mäkijoukkue harjoitteli vuonna 1988 olympialaisiin Puijolla, Eddie joutui majoittumaan kustannussyistä lakanarahalla mielisairaalaan. Menepä itse puhumaan yöpaikka mielisairaalasta, kun haluaisit voittaa mäkikisat. Putkan ovi heilahtaa.

Jälleennäkeminen Eetun kanssa jäi mieleen ja tarttui nauhalle: – Mr. Edwards I assume, last time we met, it was in the mental hospital.

– Mun nimeni on Eetu, mies latasi puhtaalla Suomella.

Hänellä leikkasi nopeasti.

Ja taas ropisi tavaraa kuin laastikauhalla takaisin: – Joo, yleisöä ei saa tappaa – omasta hengestä ei ole niin väliä.

Englantilaisvalmisteinen ralliohjus singahti lähtölipulta kohti edessä olevaa tiukkaa oikeaa. Ja massiivista kuusta. Taidolla, jonka Eddie paljasti olevan lentokentällä ajetusta rekkakisasta, hän onnistui viemään läpi ensimmäisen mutkan. Huomasin seuraavaan mutkaan tultaessa, että mieshän haroo vaihdekeppiä vasemmalla kädellä. Sivistysvaltioissa se on oikealla.

Escortista kävi perä ojanpuolella monta kertaa. Maisemat vilistivät kuuluisana filminauhana.

Yhtäkkiä jarrut, kaasu ja vaihtaminen alkoivat osua kohdalleen. Eddie löysi rytmin ja hallintalaitteet.

Toiseksi viimeiseen mutkaan tullessa mies käänsi auton tyylikkäästi oikealle jo ennen kurvia.

Ennätin sanoa, että ”well done” ja siinä samassa auto kulkikin taas suoraan. Kohti heinäpaaleilla suojattua kivinavetan seinää. Rysäys kesti ikuisuuden. Auto spinnasi navetan tyhjälle pihalle.

Oppikirjan mukaan se katkaisee päävirran, joka ensiksi ennättää. Eddie tarrasi kiinni katkaisijaa etsivään käteeni. Pienet pumpsit eivät mäkimiestä lannista – samassa mentiin kahtasataa pakilla tielle. Kun olin ensin laittanut pakin päälle.

Eddie veti suoraan kakkoselle ja taas mentiin. Vihonviimeisessä mutkassa auto karkasi ojaan. Siellä odotti Ruonansuun kokoinen kivi. Vedin niskat jäykiksi, odotettavissa oli katon kautta ympäri ja tyhjälle pellolle.

Kunnon paukku, vähän rytinää, ilmakuvaa ja sitten se oli siinä. Englannin historian mahtavin mäkimies oli tuonut auton tassuilleen tielle.

Yleisö hurrasi, kun kolmipyöräiseksi modifioimamme Escort nilkutti maaliin. Tuntia myöhemmin tämä tarina tuli radiosta. Loppuun kollega soitti Irwinin viimeiseksi jääneen sävellyksen Eddien siivellä. Aidolta vinyyliltä.

Takaisin rallipolulle. Rajoittelin innosta puhkuvaa Eddietä, että meidät on kutsuttu ajamaan koko pätkä ja turvallisesti yleisölle.

V e s a To i va n e n Kirjoittaja on kuopiolainen mediayrittäjä, jonka satunnaisiin avuihin kuuluu keittiöhurjastelu.

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMISEN ERIKOISLEHTI

2 • 2010

peaa a r r r r R vaa! luetta Kuvitus Helena Hajanti

Julkaisijat Työturvallisuuskeskus TTK Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki Puh. (09) 61 6261 Eija Åback, eija.aback@ttk.fi www.ttk.fi Työsuojelurahasto TSR Annankatu 34–36 B, 00100 Helsinki Puh. (09) 6803 3311 Marja-Leena Jylhä, marja-leena.jylha@tsr.fi www.tsr.fi Päätoimittaja Kenneth Johansson, TSR Toimitusneuvoston puheenjohtaja Jorma Löhman, TTK

Seuraavat lehdet: Telma 3 • 10 24.9.2010 Telma 4 • 10 3.12.2010 Ty öe

Toimitus Alma Media Lehdentekijät Munkkiniemen puistotie 25, 00330 Helsinki (PL 502, 00101 Helsinki) Puh. 010 665 102 www.lehdentekijat.fi etunimi.sukunimi@lehdentekijat.fi

Osoitteet Työsuojeluhenkilörekisteri, työntekijä- ja työnantajaliitot ja muut Työsuojelurahaston ja Työturvallisuuskeskuksen sidosryhmät. Kaikki osoitelähteet lueteltu verkkosivuilla www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutokset Lehden julkaisijat, Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus, eivät vastaa osoitteiden oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta eikä peruutuksista muiden kuin omien osoiterekisteriensä osalta (Työsuojeluhenkilörekisteri, Työturvallisuuskeskus, Työsuojelurahasto, Työturvallisuuskorttikouluttajat).

Osoitteenmuutosohje takasivulla.

Tä mis

iko en er

isl eh

Ti

0 2 • 201

Lehmien, seurassa en käärmeidrina kave

Uotilan a upea ur a Alkoss

PAHit paikan ovat paajaloinen pain la kirjo en kava Altisteid

Painosmäärä 106 500

ISSN 1797-2841 (painettu) ISSN 1797-285X (verkkojulkaisu)

n ke hiT

Kolmen sen kerrok ä äke raksav

Tuottaja Sami Turunen Toimitussihteeri Merja Mäkelä AD Helena Hajanti Kuvatoimittaja Sarri Kukkonen

Repro Aste Helsinki Painopaikka Acta Print, Tampere 2010

lä mä

www.telma-lehti.fi • Tilaukset • Palautteet ja juttuvinkit • Tiedotteet, näköislehti Some of Telma's stories are available in English at website Ett urval av Telmas artiklar finns på svenska på webbadressen Telma on tuotettu myös näkövammaisille lukijoille elektronisena julkaisuna, jota voi lukea erityisellä lukuohjelmalla matkapuhelimen tai tietokoneen avulla. Lisätietoja info@thp.nkl.fi.

Telma on Aikakauslehtien Liiton jäsen.

www.telma-lehti.fi

Telma 2 2010

67

Itella Oyj

Voit tilata Telman veloituksetta Telman etusivulta: www.telma-lehti.fi otsikosta Tilaa Telma > tee tilaus

Ensi kerrralla järrrkevää johtamista!

Osoitteenmuutos tai peruutus tulee ilmoittaa siihen organisaatioon, jonka osoiterekisterin perusteella lehti on teille postitettu.

Organisaation nimi ja yhteystiedot on mainittu alla. Osoiterekisterien yhteystiedot löytyvät osoitteesta: www.telma-lehti.fi > osoitteenmuutos

Osoitteesi on saatu alla mainitusta lähteestä:

T e l m a 3/2010 i l m e s t y y 24.9.20 1 0

Aiheena mm. hyvä henkilöstötyö.